5Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi muun muassa seuraavaa:39On huomattava — — että henkilöstösääntöjen 12 artiklan ensimmäisellä kohdalla pyritään takaamaan, että yhteisöjen virkamiehet noudattavat käyttäytymisessään erityisen asianmukaisen ja kunnioitettavan käytöksen mukaista arvokkuutta, jota voidaan odottaa kansainvälisen elimen virkamieskunnalta (asia T-146/94, Williams ν. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 7.3.1996, Kok. H. 1996, s. II-329, 65 kohta). Esillä oleva 10.1.1995 päivätty kirje on sävyltään hyökkäävä, ja siitä puuttuu näin ollen vaadittava soveliaisuus, kuten kantajakin on kantelussaan myöntänyt. Erityisesti sellaiset ilmaisut kuin työ — — jota hän itse ei tunne, asia ei Teille kuulu, Te ette varmastikaan ole kyseinen esimies, toimikaa vain oman toimivaltanne rajoissa, älkää halventako minua älkääkä saattako minua väärinkäytösten ja solvausten kohteeksi, sinä aikana, kun työskentelin osastolla, jouduin [arvioijan] solvauksen kohteeksi: selkäni takana hän osoitti [X:lle] 28.3.1994 häpäisevän kirjeen, jossa vaadittiin minusta eroon pääsemistä ja joka johti siihen, että työni poistettiin organisaatiokaaviosta ja [arvioijan] laatima arviointi on henkilökohtainen hyökkäys, joka merkitsee väärinkäytöstä, ja se on täynnä vääriä väitteitä eivät ole henkilöstösääntöjen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa virkamiehille asetetun asianmukaisen käytöksen vaatimuksen mukaisia. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo hallinnon oikeutetusti pitäneen kyseistä kirjettä asemaan kohdistuvaa arvonantoa heikentävänä.40Samoista syistä hallinto on voinut katsoa, että kantajan kirje oli henkilöstösääntöjen 21 artiklan vastainen. Artiklassa tarkoitettu velvollisuus avustaa esimiehiään ja antaa heille neuvoja ei nimittäin koske ainoastaan virkamiehelle uskottuja erityisiä tehtäviä, vaan kaikkia virkamiehen ja toimielimen välisiä suhteita. Virkamiehen on näin ollen tämän velvollisuutensa mukaisesti pidättäydyttävä yleisesti menettelemästä tavalla, jolla loukataan toimielimen ja sen hallinnon arvokkuutta ja kunniaa (em. asia Williams ν. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 26.11.1991, 72 kohta). Kuten edellisessä kohdassa juuri todettiin, useat kantajan 10.1.1995 päivätyssä kirjeessä esitetyt väitteet kohdistuivat arvioijan arvokkuuteen ja kunniaan.41On vielä painotettava, että vaikka ilmaisunvapaus on myös yhteisöjen virkamiesten perusoikeus (asia C-100/88, Oyowe ja Traore v. komissio, tuomio 13.12.1989, Kok. 1989, s. 4285, 16 kohta), henkilöstösääntöjen 12 ja 21 artikla eivät kuitenkaan ole virkamiesten ilmaisunvapauden este, vaan niissä pikemminkin asetetaan kohtuulliset rajat tämän perusoikeuden käyttämiselle yksikön edun mukaisesti. Tämän vuoksi käyttäessään henkilöstösääntöjen 43 artiklan toisen kohdan mukaista oikeuttaan tehdä tiedoksi saamastaan arvioinnista kaikki tarpeellisiksi katsomansa huomautukset virkamiehen on toimittava tavalla, joka on yhteensopiva henkilöstösääntöjen 12 ja 21 artiklan kanssa.— —
59Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on — — todennut, tässä tapauksessa kantajan syyksi luettu teko on se, että hän on käyttänyt oikeuttaan tehdä arvioinnista huomautuksensa siten, että hän on käyttänyt sävyä ja ilmaisuja, jotka eivät sovi yhteen aseman mukaisen arvokkuuden ja toimielimen hallinnon kunnioittamista koskevien velvoitteiden kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole näiden velvollisuuksien vakava rikkominen. Kiistanalaisessa kirjeessä kantaja ei nimittäin käyttänyt törkeän herjaavaa kieltä, ja hän perusteli arvioijaan kohdistuneita moitteitaan omalla käsityksellään kyseisestä virkasuhteesta ja syvällä tyytymättömyydellään siihen. Henkilöstösääntöjen 12 ja 21 artiklaa on rikottu vain sikäli, että kantaja on kirjoittanut kärjekkäästi ja hyökkäävästi ja siten toiminut sopimattomalla tavalla, minkä hän on itsekin myöntänyt vastauksessaan.60Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että usean palkkatason alentamista koskevan seuraamuksen määrääminen on ollut ilmeisen suhteetonta. Kyseessä on nimittäin vakava seuraamus, joka määrätään harvoin virkamiehille ja jonka on ollakseen suhteellisuusperiaatteen mukainen koskettava nyt esillä olevaa paljon vakavampia tosiseikkoja.