1.

Onko määräajan noudattamisessa otettava lähtökohdaksi ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen lähettäminen vai niiden saapuminen? Mitä seurauksia ilmoittamisen myöhästymisellä on?

2.

Nämä kysymykset nousevat esille asiassa, jossa on kyse Itävallan toimivaltaisten viranomaisten päätöksestä hylätä EP Agrarhandel GmbH:n hakemus emolehmäpalkkion myöntämiseksi vuodelta 2011 40 naudasta sillä perusteella, että ilmoitus kesälaitumelle siirtämisestä on saapunut liian myöhään.

3.

Unionin tuomioistuimen on annettava tältä osin ratkaisu ensinnäkin määräajan noudattamiseen liittyvistä yksityiskohdista ja mahdollisesti ilmoittamiselle asetetun määräajan noudattamatta jättämisen vaikutuksista eläinten tukikelpoisuuteen.

4.

Asiaa koskevat oikeussäännöt sisältyvät nautaeläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettuun asetukseen N:o 1760/2000, ( 2 ) kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla tehtyyn komission päätökseen 2001/672/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/300/EU, ( 3 ) sekä maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevaan asetukseen (EY) N:o 73/2009 ( 4 ) ja sen täytäntöönpanoasetuksiin (EY) N:o 1121/2009 ( 5 ) ja (EY) N:o 1122/2009. ( 6 )

5.

Aluksi on syytä viitata asetuksen N:o 1760/2000 johdanto-osan seitsemänteen perustelukappaleeseen:

”Sen seurauksena kuluttajien luottamus naudanlihan ja lihatuotteiden laatuun lisääntyy, kansanterveyden suojelun korkea taso säilyy ja naudanlihamarkkinoiden kestävä vakaus paranee.”

6.

Asetuksen N:o 1760/2000 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa kuvataan nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää seuraavasti:

”Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmään on kuuluttava seuraavat osat:

7.

Asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdassa säädetään eläinten pitäjien velvollisuuksista nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä seuraavaa:

”Kunkin eläinten pitäjän, paitsi niitä kuljettavan, on:

8.

Komissio on tehnyt asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan toisen virkkeen nojalla päätöksen 2001/672, johon sisältyy kesälaitumille siirtoa koskevia erityissääntöjä.

9.

Aluksi on syytä viitata tämän päätöksen johdanto-osan kolmanteen perustelukappaleeseen:

”Erityissäännöt on vahvistettava siten, että kaikkien nautaeläinten paikantaminen on mahdollista milloin tahansa.”

10.

Päätöksen 2001/672 2 artiklan 2 kohdassa säädetään ilmoitettavista tiedoista. Saman artiklan 4 kohdassa säädetään ilmoittamisen määräajasta, jota eläinten pitäjien on noudatettava, seuraavaa:

”Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevat tiedot on vietävä nautaeläimiä koskevaan kansalliseen tietokantaan seitsemän päivän kuluessa eläinten laitumelle tulopäivästä.”

11.

Päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa on muutettu päätöksellä 2010/300 seuraavasti:

”Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevat tiedot on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle.”

12.

Kyseisen päätöksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan muutos perustuu seuraavaan näkökohtaan:

”Eläimet, jotka siirretään eri tiloilta samalle vuoristoalueen kesälaitumelle, saapuvat sinne joissain olosuhteissa yli seitsemän päivän kuluessa. Tarpeettoman hallinnollisen taakan vähentämiseksi päätöksessä 2001/672/EY asetettuja aikarajoja olisi mukautettava tämän käytännön seikan huomioon ottamiseksi ilman, että jäljitettävyyttä vaarannetaan.”

13.

Asetukseen N:o 73/2009 sisältyy yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevia yhteisiä sääntöjä ja tiettyjä viljelijöiden tukijärjestelmiä koskevia säännöksiä.

14.

Asetuksen N:o 73/2009 II osasto sisältää suoria tukia koskevat yleissäännökset. Sen 21 ja 23 artiklassa säädetään tuen vähentämisestä ja epäämisestä, jos tukikelpoisuussääntöjä ei noudateta tai jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta.

15.

Asetuksen N:o 73/2009 III osasto sisältää tuotannosta riippumatonta tilatukea koskevaa järjestelmää koskevia säännöksiä. Sen IV osasto koskee muita tukijärjestelmiä (kuin III osastossa säädettyä). Tämän osaston 1 luvun (”Yhteisön tukijärjestelmät”) 11 jaksossa säädetään naudanlihapalkkioista.

16.

Asetuksen N:o 73/2009 111 artiklassa säädetään emolehmäpalkkiosta seuraavaa:

”1.   Viljelijä, joka pitää tilallaan emolehmiä, voi hakemuksesta saada palkkiota emolehmäkarjan pitämisestä, jäljempänä ’emolehmäpalkkio’. Palkkio myönnetään viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa kalenterivuotta ja viljelijää kohden.

2.   Emolehmäpalkkio myönnetään viljelijälle, joka:

Jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaminsa puolueettomin ja syrjimättömin perustein päättää muuttaa määrällistä rajoitusta tai poistaa sen, jos kyseinen viljelijä pitää emolehmiä vähintään 60 prosenttia ja hiehoja enintään 40 prosenttia palkkiohakemuksessa olevasta määrästä yhtäjaksoisesti vähintään hakemuksen jättöpäivää seuraavien kuuden kuukauden ajan. – –”

17.

Asetuksen N:o 73/2009 samaan jaksoon sisältyvässä 116 artiklassa säädetään teurastuspalkkiosta. Samaan jaksoon sisältyvän 117 artiklan otsikko on ”Palkkioita koskevat yhteiset säännöt”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Jotta tämän jakson mukaiset tuet voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti.

Eläintä pidetään kuitenkin tukikelpoisena myös, jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.”

18.

Asetus N:o 1121/2009 sisältää asetuksen N:o 73/2009 soveltamista koskevia yksityiskohtia sen IV osastossa säädettyjen viljelijätukijärjestelmien osalta. Niihin lukeutuu kyseisen asetuksen 111 artiklassa säädetty emolehmäpalkkio.

19.

Asetuksen N:o 1121/2009 61 artiklassa säädetään pitoajasta, joka on asetuksen N:o 73/2009 111 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan edellytys emolehmäpalkkion myöntämiselle:

”Asetuksen (EY) N:o 73/2009 111 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden pitoaika alkaa hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä.

Silloin kun jäsenvaltio hyödyntää asetuksen (EY) N:o 1122/2009 16 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on vahvistettava päivämäärä, jona tämän artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ajanjakso alkaa.”

20.

Asetuksen N:o 1122/2009 II osa sisältää yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, josta säädetään asetuksen N:o 73/2009 II osaston (”Suoria tukia koskevat yleissäännöt”) 4 luvussa, täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä.

21.

Asetuksen N:o 1122/2009 63 artikla koskee myönnettävien tukien laskentaperusteen muodostamista. Sen 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3.   Jos tukihakemuksessa ilmoitettu eläinten lukumäärä on suurempi kuin hallinnollisessa tai paikalla tehdyssä tarkastuksessa määritetty lukumäärä, tuki on laskettava määritetyn eläinmäärän perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65 ja 66 artiklan soveltamista.

4.   Jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän osalta, on sovellettava seuraavaa:

Edellä olevaa 21 artiklaa on sovellettava nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmään tehtäviin merkintöihin ja ilmoituksiin.”

22.

Suoria tukijärjestelmiä koskevan Itävallan asetuksen ( 7 ) 12 §:n mukaan ATK-pohjaisen nautaeläintietokannan relevantteja tietoja pidetään emolehmäpalkkiota koskevana hakemuksena.

23.

Suoria tukijärjestelmiä koskevan Itävallan asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan hakijana pidetään viljelijää, joka pitää tukikelpoisia emolehmiä 1.1., 16.3. tai 10.4. ja jonka tilasta jätetään yhtenäishakemus kyseiselle vuodelle. Saman pykälän 2 momentin mukaan asetuksen N:o 73/2009 111 artiklan 2 kohdassa säädetty pitoaika alkaa 2.1., asianomaisen vuoden 1.1. jälkeen tulevien uusien emolehmien osalta 17.3. ja asianomaisen vuoden 16.1. jälkeen tulevien uusien emolehmien osalta 11.4.

24.

Nautaeläinten tunnistamista koskevan Itävallan asetuksen ( 8 ) 6 §:n 5 momentin mukaan ilmoitus kesälaitumelle siirtämisestä voidaan tehdä postitse tai verkossa. Muut ilmoitukset voidaan tehdä myös puhelimitse. Saman pykälän 6 momentin mukaan saapumisajankohta on ratkaisevavuoristolaitumelle siirtämistä koskevan määräajan noudattamiseksi.

25.

Pääasian kantajana on EP Agrarhandel GmbH. Osa sen lehmistä siirrettiin 17.6.2011 vuoristoalueella sijaitsevalle laitumelle. EP Agrarhandel laittoi vuoristoalueelle siirtämistä koskevan ilmoituksen 30.6.2011 postiin. Saapumisleiman mukaan ilmoitus saapui toimivaltaiselle viranomaiselle 7.7.2011.

26.

Toimivaltainen viranomainen myönsi 28.3.2012 tekemällään päätöksellä EP Agrarhandelille ATK-pohjaisen tietokannan tietojen perusteella nautaeläinpalkkioita kalenterivuodelta 2011 yhteensä 398,00 euroa. EP Agrarhandel teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen (muutoksenhaku) sillä perusteella, että 17.6.2011 siirrettyjen lehmien osalta emolehmäpalkkio oli perusteettomasti jätetty myöntämättä.

27.

Liittovaltion maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesitalousministeri hylkäsi muutoksenhaun 6.12.2013 tekemällään päätöksellä. Päätöksen perusteluna oli, että ilmoitus vuoristolaitumelle siirtämisestä oli saapunut toimivaltaiselle viranomaiselle vasta 15 päivän määräajan päätyttyä ja siten myöhässä. Myöhästyminen johtaa siihen, ettei palkkiota voida myöntää.

28.

EP Agrarhandel nosti päätöksestä 6.12.2013 kanteen Itävallan Verwaltungsgerichtshofissa (ylin hallintotuomioistuin). Verwaltungsgerichtshof on esittänyt unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

29.

Itävallan tasavalta ja Euroopan komissio ovat esittäneet asiassa unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.

30.

Tämä ennakkoratkaisupyyntömenettely koskee päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan tulkintaa.

31.

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena on päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaan sisältyvän ilmauksen ”tiedot on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle – – viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle” tulkinta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, tarkoitetaanko tällä sitä, että tietojen on täytynyt saapua tässä määräajassa toimivaltaiselle viranomaiselle, vai riittääkö, että ne on lähetetty määräajassa. Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys koskevat mahdollisen myöhästyneen ilmoituksen oikeudellisia seurauksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, johtaako asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohta siihen, että eläimet ovat ilmoituksen myöhästymisestä huolimatta tukikelpoisia, ja kolmannella kysymyksellään, onko tällöin määrättävä seuraamuksia ilmoituksen myöhästymisen vuoksi.

32.

Aluksi on syytä huomauttaa, että ennakkoratkaisukysymyksiin vastattaessa on otettava huomioon päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan asiayhteys ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon ne kuuluvat.

33.

Asetuksessa N:o 73/2009 vahvistetaan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevat yhteiset säännöt. Yhdellä näistä suorista tukijärjestelmistä eli emolehmäpalkkiolla annetaan tulotukea tiloille, joilla pidetään vasikoita lihantuotantoa varten, ja se täydentää lähtökohtaisesti myönnettävää tilatukea, joka ei ole riippuvainen tuotannosta. Kyseisen asetuksen 117 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jotta emolehmäpalkkio voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen N:o 1760/2000 mukaisesti.

34.

Asetuksen N:o 1760/2000 tavoitteena puolestaan on, että kuluttajien luottamus naudanlihan laatuun lisääntyy, kansanterveyden suojelun korkea taso säilyy ja naudanlihamarkkinoiden kestävä vakaus paranee. ( 9 ) Tämän tavoitteen saavuttamiseksi säädetty tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä perustuu muun muassa siihen, että jäsenvaltiot luovat kansallisia nautaeläinten tietokantoja, joihin kirjataan eläinten tunnistetiedot, kaikki jäsenvaltion alueella olevat tilat ja eläinten siirrot. Tämän järjestelmän on aina oltava täydellinen ja tehokas siten, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät paikantamaan nautaeläimen milloin tahansa ja eläintaudin puhjetessa mahdollisimman nopeasti jäljittämään tietyn eläimen alkuperän ja ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin kansanterveyden suojelemiseksi. ( 10 )

35.

Eläinten pitäjä on tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän yhteydessä asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa velvollinen ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikki eläinten siirrot. Ilmoittamisen määräaika on lähtökohtaisesti vähintään kolme ja enintään seitsemän päivää. Nautojen kesälaitumelle siirtämisen osalta kyseisessä artiklassa annetaan komissiolle mahdollisuus pidentää ilmoittamisen määräaikaa ja määrätä erityisistä säännöistä. Komissio on tehnyt näin päätöksessään 2001/672.

36.

Asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan toisessa kohdassa säädetään lisäksi, että eläintä pidetään kuitenkin tukikelpoisena myös, jos asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä.

37.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohta esteenä nautaeläinten tunnistamista koskevan asetuksen 6 §:n 6 momentin kaltaiselle kansalliselle oikeussäännölle, jonka mukaan ilmoituksen nautaeläinten kesälaitumelle siirtämisestä on täytynyt saapua 15 päivän määräajan kuluessa toimivaltaiselle viranomaiselle.

38.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa määräajan käynnisti 17.6.2011 tehty laitumelle siirto, joten se alkoi kulua 18.6.2011 klo 00.00 ja päättyi 4.7.2011 klo 24.00. ( 11 ) Jos lähtökohdaksi otetaan Itävallan tasavallan tapaan ilmoituksen saapuminen (7.7.2011), ilmoitus myöhästyi. Jos sitä vastoin lähtökohdaksi otetaan EP Agrarhandelin ja komission tavoin ilmoituksen lähettäminen (30.6.2011), ilmoitus tehtiin määräajassa.

39.

Päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa pelkästään säädetään, että ”tiedot on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle – – viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle”. ( 12 )

40.

Siitä, ettei asetuksessa ole säädetty nimenomaisesti, onko määräajan noudattamisen kannalta ratkaiseva ilmoituksen saapuminen vai lähettäminen, ei kuitenkaan seuraa, että jäsenvaltioilla on tältä osin sääntelyvaltaa. Se nimittäin vaarantaisi unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen, talouden toimijoiden yhdenvertaisuuden ( 13 ) ja nautaeläinten tietokantojen toiminnan. Tämä ei kuitenkaan ole esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jos siinä pelkästään toistetaan tiettyjä unionin oikeuden säännöstön tiettyjä kohtia sisäisen johdonmukaisuuden vuoksi ja niiden tekemiseksi ymmärrettävämmiksi. ( 14 ) Tällaisesta pelkästä toistamisesta olisi kyse nautaeläinten tunnistamista koskevan asetuksen 6 §:n 6 momentissa, jos päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että merkityksellinen on ilmoituksen saapumisajankohta.

41.

Edellä esitetty huomioon ottaen on selvitettävä tulkitsemalla, mikä tapahtuma päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan mukaan on ratkaiseva. Tässä yhteydessä on otettava huomioon sanamuodon (jäljempänä 1) lisäksi erityisesti sääntely-yhteys, jossa säännöstä käytetään (jäljempänä 2), ja säännöksen tavoite (jäljempänä 3).

42.

Päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan saksankielinen sanamuoto (”sind – – zu übermitteln”, suomeksi ”on raportoitava”) tukee nähdäkseni pikemminkin sitä, että lähtökohdaksi on otettava ilmoituksen saapuminen määräajassa. Raportoiminen nimittäin alkaa lähettämisestä ja päättyy vasta tietojen saapumiseen. Sama pätee ranskankieliseen (”sont communiquées”), italiankieliseen (”sono comunicate”), espanjankieliseen (”se comunicará”) ja hollanninkieliseen ilmaisuun (”worden meegedeelt”), jotka vastaavat saksan kielessä ilmaisuja ”mitteilen” tai ”unterrichten”.

43.

On tosin myönnettävä, että nämä käsitteet ovat yleisiä ja mahdollistavat siksi erilaisia tulkintoja. ( 15 ) Osoituksena tästä on jo tuomio Borgmann, jossa todettiin, että ilmaisut ”esittää” [übermittelt] tai ”toimittaa” [unterrichtet] ”viittaavat pikemminkin siihen, että tiedot on lähetettävä ennen määräpäivää”, mutta jossa yhteisöjen tuomioistuin perusti tulkintansa sanamuodon lisäksi myös muihin seikkoihin. ( 16 )

44.

Selvyyttä asiaan ei tuo myöskään asiayhteys, jossa päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa käytetään ilmaisua ”raportoitava”. Yhtäältä vastaanottajan nimenomaista mainitsemista (”on raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle”) voitaisiin pitää merkkinä siitä, että ilmoituksen on myös tavoitettava viranomainen. ( 17 ) Toisaalta ilmaus ”viimeistään 15 päivän kuluttua” voitaisiin ymmärtää viittaukseksi siihen, että tietojen raportoimisen on oltava mahdollista myös vielä 15. päivänä. Tältä osin on otettava toisaalta huomioon, että esimerkiksi portugalinkielinen toisinto (”no prazo de 15 dias” eli 15 päivän kuluessa) on muotoiltu toisin ja ettei päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa säädetä, että ilmoittamisen on tapahduttava postitse. Tiedot voidaan pikemminkin raportoida verkossa tai puhelimitse, kuten nautaeläinten tunnistamista koskevan asetuksen 6 §:n 5 momentti osoittaa.

45.

Nämä näkökohdat huomioon ottaen on todettava, ettei eri kielitoisintojen perusteella voida tehdä yksiselitteistä päätelmää. Unionin oikeuden yhtenäisen tulkinnan ja soveltamisen varmistamiseksi kyseessä olevaa säännöstä tai määräystä on siten tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa se on. ( 18 )

46.

Säännöstön asiayhteydestä on todettava, että päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohta perustuu asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toiseen luetelmakohtaan.

47.

Siinä käytetty ilmaus ”Kunkin eläinten pitäjän – – on – – ilmoitettava – – toimivaltaiselle viranomaiselle” ei tosin ole myöskään yksiselitteinen. ( 19 ) Tämä sääntely-yhteys kuitenkin selventää, että 15 päivän määräajan vahvistaminen on erityinen poikkeus asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyyn periaatteeseen. Sen mukaan määräaika eläinten siirroista ilmoittamiselle on vähintään kolme ja enintään seitsemän päivää. Tästä seuraa, että päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava suppeasti sen yleisen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan poikkeuksia on tulkittava suppeasti. ( 20 )

48.

Tämä asiayhteys tukee lisäksi sitä, että päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaan sisältyvän määräajan noudattamista koskevia yksityiskohtia ja asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava yhtenäisesti. Ilmoituksen lähettämisen ottaminen lähtökohdaksi olisi kuitenkin siinä tapauksessa ristiriidassa sen kanssa, että jäsenvaltioille on annettu toimivalta vahvistaa määräaika, joka on ”vähintään kolme päivää ja enintään seitsemän päivää”. Erot postin toimitusajoissa tekisivät tosiasiassa jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuudet tyhjäksi. Jos sitä vastoin lähtökohdaksi otetaan ilmoituksen saapuminen, jäsenvaltioiden olisi tosiasiallisesti täytettävä tämä liikkumavara. Osoituksena siitä, että tässä tapauksessa määräajan noudattaminen ei ole mahdotonta eläinten pitäjälle, on esimerkiksi nautaeläinten tunnistamista koskevan asetuksen 6 §:n 5 momentti, jonka mukaan ilmoitukset, joihin sovelletaan tätä lyhyttä määräaikaa, voidaan tehdä paitsi postitse myös verkossa tai puhelimitse.

49.

Lisäksi päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan alkuperäisessä versiossa edellytettiin ilmoituksen saapumista määräajan kuluessa. Koska ”tiedot on vietävä nautaeläimiä koskevaan kansalliseen tietokantaan seitsemän päivän kuluessa eläinten laitumelle tulopäivästä”, tämä edellytti loogisesti sitä, että tiedot saapuvat ennen määräajan päättymistä. Komissiosta poiketen tästä ei mielestäni voida käänteisesti päätellä, että ilmauksen ”vietävä – – tietokantaan” jättäminen pois tarkoittaa, että nykyisin riittää, että ilmoitus lähetetään 15 päivän kuluessa.

50.

Ensinnäkään ei ole viitteitä siitä, että päätöksellä 2010/300 oli tarkoitus muuttaa määräajan noudattamista koskevia yksityiskohtia. Päätöksen 2010/300 johdanto-osan perustelukappaleissa nimittäin perustellaan muutosta pelkästään tarpeella mukauttaa ”päätöksessä 2001/672/EY asetettuja aikarajoja”. ( 21 )

51.

Sanamuodon muutos selittyy toiseksi sillä, että sillä mukautetaan päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan sanamuotoon ja muotoillaan se nimenomaisesti eläinten pitäjän velvollisuutena.

52.

Ilmoituksen lähettämisen ottamisesta lähtökohdaksi seuraisi kolmanneksi, että alkuperäinen määräaika pitenee ajallisesti yli kaksinkertaiseksi, minkä lisäksi siihen sovelletaan vielä kerrointa X, joka edustaa postin toimituksen kestoa. Kuten nyt tarkasteltava tapaus osoittaa (lähetetty 30.6., saapunut 7.7.2011), postin toimitukseen voi kulua huomattava aika. Tämä pidentäisi määräaikaa erittäin selvästi ja tapauksen mukaan erisuuruisesti. Tämä on ristiriidassa poikkeusten suppeaa tulkintaa koskevan edellytyksen kanssa, minkä lisäksi se aiheuttaa myös oikeudellista epävarmuutta ja vaarantaa kansallisten nautaeläinten tietokantojen ajantasaisuuden. Jos lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut antaa näin ylimalkainen säännös, tämän olisi mielestäni käytävä ilmi päätöksen 2010/300 sanamuodosta tai ainakin sen johdanto-osan perustelukappaleista.

53.

Näin ollen myös päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan asiayhteys tukee sitä, että ilmoituksen on saavuttava, kuten ennenkin, toimivaltaisille viranomaisille määräajan kuluessa.

54.

Tämän tulkinnan vahvistavat päätöksen 2001/672 ja asetuksen N:o 1760/2000 tavoitteet.

55.

Asetuksen N:o 1760/2000 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän tarkoituksena on, että ”kuluttajien luottamus naudanlihan ja lihatuotteiden laatuun lisääntyy, kansanterveyden suojelun korkea taso säilyy ja naudanlihamarkkinoiden kestävä vakaus paranee”. Vastaavasti päätöksen 2001/672 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan päätöksellä pyritään siihen, että ”kaikkien nautaeläinten paikantaminen on mahdollista milloin tahansa” ( 22 ). Määräajan noudattamista koskevien yksityiskohtien tulkinnan on myös perustuttava näihin tavoitteisiin.

56.

Tämä puoltaa ilmoituksen saapumisen ottamista lähtökohdaksi, koska kansallisten tietokantojen ajantasaisuuden kannalta on merkittävä ero siinä, ilmoitetaanko toimivaltaiselle viranomaiselle eläinten siirrosta viimeistään 15 päivän kuluessa vai piteneekö tämä aika tapauksesta riippuen postin toimituksessa ilmenevillä viivästyksillä.

57.

Toisin kuin komissio, en myöskään katso, että eläinten pitäjälle sälytetään näin perusteettomasti ilmoituksen saapumiseen määräajassa liittyvä kohtuuton riski. Kun otetaan huomioon kansallisen rekisterin ajantasaisuuden merkitys kansanterveyden suojelulle sekä naudanlihamarkkinoiden avoimuudelle ja vakaudelle, ei ole kohtuutonta, että eläinten pitäjä lähettää ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot niin hyvissä ajoin postitse tai muulla tavoin, että ne saapuvat viranomaiselle määräajassa. Ilmoittaminen on mahdollista laitumelle siirtämisen ajankohdasta lähtien. Jos eläinten pitäjä odottaa ilmoituksen postittamisen kanssa niin kauan, että sen saapuminen ajoissa on epävarmaa, hänen voidaan ainakin kohtuudella odottaa ilmoittavan tiedot viranomaiselle verkossa. Tähän mahdollisuuteen viitataan nimenomaisesti nautaeläinten tunnistamista koskevan asetuksen 6 §:n 5 momentissa. Lisäksi poikkeukselliset olosuhteet, jotka johtavat määräajan ylittymiseen, otetaan huomioon oikeudellisten seuraamusten yhteydessä. ( 23 ) Edellä esitetyistä syistä en myöskään katso syrjintäkiellon periaatteen edellyttävän, että lähtökohdaksi otetaan ilmoituksen lähettäminen. ( 24 )

58.

Tältä osin nyt tarkasteltava eläinten siirtojen ilmoittamisen määräaika on myös erotettava maitomäärien ilmoittamisen määräajasta, jota asia Borgmann koski ja jonka mukaan tiedot oli toimitettava ennen kunkin vuoden 15. päivää toukokuuta. ( 25 ) Jälkimmäisen tavoitteena on nimittäin turvata maidon lisämaksun oikea-aikainen laskeminen ja vahvistaminen, jotta se voidaan maksaa syyskuun 1. päivään mennessä. Tätä tavoitetta ei vaaranna se, että lähtökohdaksi otetaan ilmoituksen lähettäminen määräajan kuluessa. Eläinten siirroista määräajassa ilmoittamisen tavoitteena on kuitenkin nimenomaisesti, kuten päätöksen 2001/672 johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että ”kaikkien nautaeläinten paikantaminen on mahdollista milloin tahansa” ja että, kuten oikeuskäytännössä korostetaan, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä ”on aina täysin tehokas ja luotettava siten, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät eläintaudin puhjetessa mahdollisimman nopeasti jäljittämään tietyn eläimen alkuperän ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kansanterveyteen kohdistuvan vaaran torjumiseksi”. ( 26 )

59.

Päätöksen 2010/300 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta selviää lisäksi, mihin päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan muutoksella todellisuudessa pyrittiin. Muutoksella otetaan nimittäin huomioon se, että eläimet, jotka siirretään ”eri tiloilta samalle – – kesälaitumelle, saapuvat sinne joissain olosuhteissa yli seitsemän päivän kuluessa”. ”Tarpeettoman hallinnollisen taakan” vähentämiseksi aikarajoja oli siten ”mukautettava tämän käytännön seikan huomioon ottamiseksi”. Tarpeetonta hallinnollista taakkaa saattoi syntyä aiemmassa oikeustilassa siitä, että eläinten pitäjä, jolla eläintensä siirtäminen eri tiloilta samalle laitumelle vie yli seitsemän päivää, ei voinut ilmoittaa kaikkien eläinten siirtämisestä yhdellä ja samalla ilmoituksella. Koska ilmoittamisen määräaika alkaa kulua eläimen siirtämisestä, se olisi tällaisessa tapauksessa jo päättynyt, kun viimeinenkin eläin siirrettiin.

60.

Pidentämällä määräaikaa 15 päivään on tarkoitus vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa, jota eläinten pitäjälle ja viranomaiselle aiheutuu useista rinnakkaisista ilmoituksista. Ilmoituksen lähettämisen ottaminen lähtökohdaksi ei kuitenkaan ole välttämätöntä tämän tavoitteen kannalta. Kuten edellä jo mainittiin, päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa sen enempää kuin asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklassakaan ei säädetä, että ilmoitus on lähetettävä postitse. Tiedot on pikemminkin mahdollista antaa verkossa tai puhelimitse. ( 27 ) Toki myös siinä tapauksessa, että eläinten pitäjä päättää lähettää ilmoituksen postitse, 15 päivän määräaika on laskettu siten, että ilmoituksen saapumiselle ajoissa jää riittävästi aikaa.

61.

Edellä esitettyjen näkökohtien mukaisesti päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että ilmoituksen eläinten siirtämisestä kesälaitumelle on saavuttava toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle. Unionin oikeus ei näin ollen ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään tästä.

62.

Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava seuraavasti:

Päätöksen 2001/672, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/300, 2 artiklan 4 kohta ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa kesälaitumelle siirtämisen ilmoittamisen määräajan noudattamisen kannalta ratkaisevana pidetään kyseisen ilmoituksen saapumista.

63.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen on vastattava vain, jos noudatetaan ehdotusta ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta.

64.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa eläimiä pidettävä asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohdan nojalla tukikelpoisina, vaikka niiden siirtämisestä kesälaitumelle ilmoitettiin komission päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohtaan nähden myöhässä.

65.

Koska komissio ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittävät epäilyjä siitä, johtaako kesälaitumelle siirtämisestä myöhässä ilmoittaminen ylipäätään asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 1 kohdan nojalla tukikelpoisuuden menettämiseen, on aluksi tarkasteltava tätä näkökohtaa (jäljempänä 1). Jos ilmoituksen myöhästyminen ei nimittäin vaikuta mitenkään tukikelpoisuuteen, herää kysymys asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohdan soveltamisesta (jäljempänä 2). Siinä tapauksessa, että myöhässä ilmoittaminen johtaa lähtökohtaisesti palkkion menettämiseen eikä kuulu mainitun poikkeuksen piiriin, on tarkasteltava, onko tämä seikka ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa (jäljempänä 3).

66.

Jos eläinten pitäjä ei noudata päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdan määräaikaa, hän rikkoo asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa määräajassa. Päätöksessä 2001/672 ja asetuksessa N:o 1760/2000 ei kummassakaan säädetä tämän rikkomisen seurauksista. Asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 1 kohdassa kuitenkin säädetään, että jotta tuet voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen N:o 1760/2000 mukaisesti.

67.

Jo tämän artiklan sanamuodosta käy yksiselitteisesti ilmi, että palkkion myöntäminen edellyttää, että kyseisten eläinten pitäjät noudattavat nautaeläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevia unionin sääntöjä. ( 28 ) Asetuksen N:o 1760/2000 7 artikla kuuluu asetuksen ensimmäisessä osastossa, jonka otsikko on ”Nautaeläinten tunnistus ja rekisteröinti”, oleviin säännöksiin. Samaan osastoon kuuluvassa 3 artiklassa selvennetään lisäksi, että nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä perustuu erityisesti ATK-pohjaisiin tietokantoihin. Ne koostuvat tiedoista, jotka eläinten pitäjien on raportoitava viranomaiselle 7 artiklan mukaisesti.

68.

Epäselvää on siten vain se, johtaako pelkästään myöhässä raportoiminen siihen, ettei nautaeläintä pidetä rekisteröitynä.

69.

Tätä puoltaa ensinnäkin se, että asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklassa käytetään ilmoittamista koskevien määräaikojen yhteydessä pakottavaa sanamuotoa ja määritetään täsmällisesti ja rajoitetaan mahdollisuuksia säätää pitemmästä määräajasta. ( 29 ) Päätöksessä 2001/672, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/300, tosin pidennetään määräaika 15 päivään, mutta siinäkin käytetään pakottavaa sanamuotoa. Siinä säädetään, että tiedot ”on raportoitava – – viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun eläimet on siirretty laitumelle”. Näiden yksityiskohtien täsmällinen ilmoittaminen menettäisi kuitenkin tehokkaan vaikutuksensa, jos eläinten pitäjät voisivat vapaasti jättää noudattamatta ilmoittamiselle asetettuja aikarajoja. ( 30 )

70.

Tätä päätelmää tukee myös asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohta itsessään. Sen mukaan eläintä pidetään ”kuitenkin” tukikelpoisena ”myös”, jos ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä. Tästä voidaan johtaa, että asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 1 kohdan nojalla nautaeläin on lähtökohtaisesti tukikelpoinen vain, jos ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot on ilmoitettu jonakin toisena ajankohtana, nimittäin asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklassa säädettynä ajankohtana. Päinvastainen näkemys, jonka mukaan ilmoittamisajankohta ei vaikuta tukikelpoisuuteen, ei vakuuta, koska ilmoitus voitaisiin silloin tehdä uudelleen milloin tahansa. Asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohta olisi tällöin tarpeeton.

71.

Tämän tulkinnan vahvistavat päätöksen 2001/672 ja asetuksen N:o 1760/2000 tavoitteet, jotka esitettiin edellä 56 kohdassa. Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on, kuten oikeuskäytännössä on todettu, aina oltava täysin tehokas ja luotettava siten, että eläimet pystytään jäljittämään tehokkaasti esimerkiksi eläintaudin puhjetessa. ( 31 ) Näin ei voi olla, jos eläinten pitäjä ei ilmoita nautaeläinten siirroista ATK-pohjaiseen järjestelmään säädetyssä määräajassa. Jos asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan mukainen tukikelpoisuus ei ole riippuvainen määräajan noudattamisesta, eläinten pitäjillä ei ole taloudellista kannustinta noudattaa velvollisuuksiaan määräajassa. ( 32 )

72.

Tämän tulkinnan vahvistaa myös asetus N:o 1122/2009, joka annettiin asetuksen N:o 73/2009 täytäntöönpanemiseksi. Sen 63 artiklan 3 kohdan mukaan tukea ei lasketa tukihakemuksessa ilmoitetun eläinten lukumäärän vaan tarkastuksessa ”määritetyn” lukumäärän perusteella. Saman artiklan 4 kohdan b alakohdan toisen virkkeen mukaan tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän osalta havaittujen sääntöjenvastaisuuksien tapauksessa eläimet on katsottava lähtökohtaisesti ei-määritetyiksi. Poikkeuksia tästä ovat asetuksen 63 artiklan mukaan ainoastaan ilmeisten virheiden korjaaminen ( 33 ) ja korvamerkin häviäminen. ( 34 ) Poikkeuksia ovat myös virheelliset rekisteri- tai eläinpassimerkinnät siltä osin kuin eläin on katsottava siinä tapauksessa ei-määritetyksi ainoastaan, jos tällaisia virheitä löydetään vähintään kahdessa tarkastuksessa kahden vuoden aikana. ( 35 ) Asetuksen N:o 1122/2009 75 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksesta myös silloin, jos viljelijä on ollut estynyt täyttämästä velvollisuuksiaan ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Ilmoittamiselle asetetun määräajan noudattamatta jättämisen oikeudellisia seurauksia voidaan siten tietyissä tilanteissa lieventää. Kaikissa muissa tapauksissa, ja siten myös nyt tarkasteltavassa tapauksessa, eläimet katsotaan sitä vastoin ei-määritetyiksi. Niitä ei näin ollen oteta huomioon tuen laskentaperustetta muodostettaessa. Niille ei myönnetä siten tukea.

73.

Tämä päätelmä, jonka mukaan laitumelle siirtämisestä myöhässä ilmoittaminen johtaa lähtökohtaisesti emolehmäpalkkion menettämiseen, on myös yhdenmukainen tuomiosta Maatschap Schonewille-Prins ilmenevän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. ( 36 ) Mainitussa teurastuspalkkiota koskevassa tuomiossa katsottiin, että asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen johtaa palkkion menettämiseen. ( 37 )

74.

Komission tämän oikeuskäytännön soveltamista vastaan esittämät väitteet eivät vakuuta seuraavista syistä.

75.

Ensinnäkin on todettava, ettei sillä ole merkitystä, että mainitussa tuomiossa oli kyse teurastuspalkkiosta ja käsiteltävässä asiassa emolehmäpalkkiosta. Mainittu tuomio pohjautuu nimittäin asetuksen N:o 1254/1999 ( 38 ) 21 artiklan sanamuotoon. ( 39 ) Kyseisessä säännöksessä säädetään lähes samoin sanankääntein kuin asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 1 kohdassa, että tukikelpoisuus riippuu nykyisen asetuksen N:o 1760/2000 säännösten noudattamisesta. ( 40 ) Mainituissa säännöksissä ei myöskään aseteta tätä edellytystä esimerkiksi nimenomaisesti teurastus- tai emolehmäpalkkiolle, vaan kyse on yleisistä säännöksistä, joita sovelletaan kaikkiin kulloisessakin jaksossa säädettyihin maksuihin. Niihin kuuluvat sekä emolehmä- että teurastuspalkkio. ( 41 )

76.

Samoin on hylättävä väite, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa on aiheellista päätyä toiseen lopputulokseen siksi, että erotuksena ”eläinten siirroista tilalle ja tilalta” ilmoittamisesta laitumelle siirtämisen ilmoittaminen ei ole luonteeltaan konstitutiivista vaan ainoastaan väliaikaista karjan kannalta sekä teurastuksen ja välittömän käytön osalta vähemmän tärkeää.

77.

Tuomio Maatschap Schonewille-Prins ei ensinnäkään koskenut esimerkiksi nautaeläimen teurastuksesta myöhässä ilmoittamista vaan eläimen tilalle siirtoa koskevan ilmoituksen tekemistä myöhässä. ( 42 ) Koska tämä ei edellä nautaeläimen lihan kulutusta yhtään sen suoremmin kuin kesälaitumelle siirtämisestä ilmoittaminenkaan, tällä näkökohdalla ei voinut olla merkitystä yhteisöjen tuomioistuimelle.

78.

Tämä väite perustuu toiseksi siihen virheelliseen olettamaan, että kesälaitumelle siirtämisessä ei ole kyse asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuista ”eläinten siirroista tilalle ja tilalta”. Kuten asetuksen N:o 1760/2000 2 artiklan toiseen luetelmakohtaan sisältyvä määritelmä osoittaa, tilalla tarkoitetaan laitosta tai rakennusta, jossa eläimiä lähtökohtaisesti pidetään. Kesälaitumelle siirtäminen on siten tämän käsitteen alakäsite eikä eri käsite. Määräajan noudattamatta jättämiseen liittyvien oikeudellisten seurausten vastaavasta eriyttämisestä ei siten ole viitteitä asetuksen N:o 1760/2000 7 artiklan sanamuodossa. Sama pätee päätökseen 2001/672.

79.

Ilmoittamista koskevan määräajan tyyppiin perustuva erottelu ei kolmanneksi vakuuta myöskään, kun otetaan huomioon edellä 55 ja 71 kohdassa mainitut päätöksen 2001/672 ja asetuksen N:o 1760/2000 tavoitteet. Koska eläintauti voi puhjeta yhtä hyvin kesälaitumella kuin tilallakin, myös kesälaitumelle siirtämisestä on ilmoitettava niin pian kuin se on käytännössä mahdollista.

80.

Näin ollen on todettava, että kesälaitumelle siirtämisestä myöhässä ilmoittamisesta seuraa, ettei kyseisiä eläimiä ole rekisteröity asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 1 kohdassa edellytetyllä tavalla asetuksen N:o 1760/2000 mukaisesti ja etteivät ne siten ole lähtökohtaisesti tukikelpoisia.

81.

Edellä esitetyn perusteella on selvitettävä, johtaako asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohta nyt kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa siihen, että eläimiä pidetään poikkeuksellisesti kuitenkin tukikelpoisina. Tämä edellyttäisi, että ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä.

82.

Pitoaika on ajanjakso, jonka eläin, josta tukea on haettu, on pidettävä tilalla. ( 43 ) Asetuksen N:o 73/2009 111 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan emolehmäpalkkion osalta pitoaika on ”hakemuksen jättöpäivää seuraavat” kuusi kuukautta. Hakemuksen jättöpäivät ovat suoria tukijärjestelmiä koskevan Itävallan asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan 1.1., 16.3. ja 10.4. ( 44 ) Kyseisen asetuksen 13 §:n 2 momentin mukaan pitoajan ensimmäinen päivä on siten vastaavasti kunkin vuoden 2.1., 17.3. tai 11.4. (17.3. emolehmien osalta, jotka tulevat tilalle 1.1. jälkeen, ja 11.4. emolehmien osalta, jotka tulevat tilalle 16.3. jälkeen). ( 45 )

83.

Koska siirto on tapahtunut käsiteltävässä asiassa 17.6.2011, kyse on tapahtumasta, joka sijoittuu ajallisesti pitoajan viimeisimmän mahdollisen alkamisajankohdan (11.4.) jälkeiseen aikaan. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja ei siten ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisten eläinten pitoajan ensimmäisenä päivänä. Se, ettei tämä ollut myöskään mahdollista nyt tarkasteltavan kaltaisissa tapauksissa, selventää asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohdan poikkeusluonnetta. Ainoastaan tapauksissa, joissa eläinten pitäjä ilmoittaa uudesta eläimestä kansalliseen tietokantaan ennen viimeisen mahdollisen pitoajan alkamista, hänellä on tarkoitus olla mahdollisuus palkkioon siitä huolimatta, että eläimen aiempi pitäjä on jättänyt noudattamatta ilmoitusvelvollisuutta.

84.

Näin ollen katson Itävallan tasavallan tapaan, etteivät nyt tarkasteltavan kaltaiset tapaukset kuulu asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

85.

Esille nousee siten vielä kysymys, onko asetuksen N:o 73/2009 117 artikla suhteellisuusperiaatteen mukainen, sikäli kuin kesälaitumelle siirtämisestä myöhässä ilmoittamisesta seuraa emolehmäpalkkion menettäminen.

86.

Koska unionin lainsäätäjällä on maatalouden alalla laaja harkintavalta, joka perustuu siihen, että sille on SEUT 40–SEUT 43 artiklassa annettu poliittisluonteisia tehtäviä, unionin tuomioistuimen harjoittama oikeasuhteisuuden valvonta rajoittuu sen tutkimiseen, ettei lainsäätäjä ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja. ( 46 )

87.

Tältä osin on ensinnäkin todettava, että unionin lainsäätäjän vahvistettua – kuten asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 1 kohdassa – tuen myöntämisedellytykset, yhden näistä edellytyksistä noudattamatta jättämisestä seuraava oikeudenmenetys ei ole seuraamus vaan pelkkä seuraus lakisääteisten edellytysten noudattamatta jättämisestä. ( 47 )

88.

Jos unionin lainsäätäjä säätää – kuten asetuksen N:o 1122/2009 23 artiklan 1 kohdassa –, että tukihakemuksen toimittamisesta myöhässä seuraa ainoastaan myönnetyn määrän vähentäminen, tämä ei siten ole yleinen periaate vaan lainsäätäjän tietoinen valinta sen katsoessa, että määräajan noudattaminen ei ollut poikkeuksellisesti välttämätöntä. ( 48 )

89.

Kuten erityisesti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 69 ja 71 kohdasta ilmenee, velvollisuus noudattaa päätöksen 2001/672 2 artiklan 4 kohdassa ilmoittamiselle säädettyä määräaikaa on sitä vastoin erityisen tärkeä tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän tavoitteiden kannalta. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 72 kohdassa todetaan, määräaikoihin on säädetty myös poikkeuksia tietyissä tilanteissa, esimerkiksi ylivoimaisen esteen vuoksi.

90.

Unionin lainsäätäjä ei siten ole ylittänyt ilmeisesti harkintavaltaansa. ( 49 ) Asetuksen N:o 73/2009 117 artikla ei näin ollen ole suhteellisuusperiaatteen vastainen.

91.

Edellä esitetyn perusteella toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava seuraavasti:

Asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kesälaitumelle siirtämisestä, joka tapahtuu pitoajan alkamisen jälkeen, ilmoittaminen myöhässä ei johda siihen, että myöhässä ilmoitettuja eläimiä pidetään kuitenkin tukikelpoisina.

92.

Jos unionin tuomioistuin noudattaa ehdotustani ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamisesta, kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää sen nimittäin vain siltä varalta, että vaikka kesälaitumelle siirtämisestä on katsottava ilmoitetun myöhässä, se ei johda emolehmäpalkkion menettämiseen.

93.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko tällöin määrättävä seuraamuksia myöhästyneen ilmoituksen vuoksi. Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen perusteluista ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin asetuksen N:o 73/2009 21 ja 23 artiklan ja asetuksen N:o 1122/2009 23 artiklan perusteella tehtävään tuen vähentämiseen ja epäämiseen.

94.

Tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi. Asetusten N:o 73/2009 ja N:o 1122/2009 mainituissa säännöksissä säädetään tosin vastaavia seuraamuksia tukihakemuksen jättämisestä myöhässä, ( 50 ) tukikelpoisuusedellytysten laiminlyönnistä ( 51 ) ja viljelijän ”täydentävien ehtojen” noudattamatta jättämisestä. ( 52 ) Asetuksen N:o 1122/2009 74 artiklan 1 kohdan ja 73 artiklan 1 kohdan mukaan näitä vähennyksiä ja epäämisiä ei kuitenkaan sovelleta, jos viljelijä on esittänyt asiasisällöllisesti oikeaa tietoa. Koska ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene mitään seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että myöhässä ilmoitetut tiedot olivat virheellisiä, kesälaitumelle siirtämisestä myöhässä ilmoittamisesta ei pidä näiden säännösten mukaan määrätä seuraamuksia.

95.

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava siten, että siinä tapauksessa, että kesälaitumelle siirtämisestä myöhässä ilmoittaminen ei johda asetuksen N:o 73/2009 117 artiklan 2 kohdan nojalla palkkiokelpoisuuden menettämiseen, asetuksen N:o 73/2009 21 artiklan, asetuksen N:o 1122/2009 65 artiklan, asetuksen N:o 73/2009 23 artiklan, asetuksen N:o 1122/2009 70–72 artiklan ja asetuksen N:o 1122/2009 23 artiklan mukaisia vähennyksiä ja epäämisiä ei sovelleta, jos myöhässä esitetyt tiedot ovat asiasisällöllisesti oikeita.

96.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Verwaltungsgerichtshofin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: