L_2009255FI.01009601.xml

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

23. huhtikuuta 2009,

joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007

EUROOPAN PARLAMENTTI, joka

—	ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2006 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (KOM(2008) 629) sekä sen liitteen (SEC(2008) 2579),

—	ottaa huomioon seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2007 (KOM(2008) 490 – C6-0296/2008),

—	ottaa huomioon seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston varainhoitokertomuksen vuodelta 2007 (KOM(2008) 224),

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen seitsemännestä, kahdeksannesta ja yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2007 ja komission vastaukset (1),

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (2),

—	ottaa huomioon neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat suositukset (5042/2009 – C6-0057/2009, 5044/2009 – C6-0058/2009, 5045/2009 – C6-0059/2009),

—	ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 (3) allekirjoitetun kumppanuussopimuksen, jota tarkistettiin Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 (4),

—

ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27. marraskuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/822/EY (5) (”päätös merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta”), sellaisena kuin se on muutettuna 19. maaliskuuta 2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/249/EY (6),

—	ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen (7) 33 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 18. syyskuuta 2000 tehdyn ja Cotonoussa Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaista yhteisön tukien rahoitusta ja hoitoa sekä taloudellisen avun jakamista EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen (8) 32 artiklan,

—	ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 276 artiklan,

—	ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen (9) 74 artiklan,

—	ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen (10) 119 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 70 artiklan, 71 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen V,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0159/2009),

A.	ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahasto (EKR) on Euroopan unionin tärkein Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa tehtävän kehitysyhteistyön rahoitusväline,

B.	ottaa huomioon, että EKR:n kautta kanavoitavan avun kokonaismäärä kasvaa huomattavasti lähivuosina, koska ajanjaksoa 2008–2013 koskevasta kymmenennestä EKR:sta annettavan yhteisön tuen määräksi on vahvistettu 21 966 000 000 euroa, mikä tarkoittaa, että kasvu yhdeksännestä EKR:sta on 62 prosenttia,

C.	ottaa huomioon, että talousarviotuki on väline, joka edellyttää uudenlaista parlamentaarista valvontaa: panostusten valvonnan sijaan on tarkastettava tuloksia ja tuotoksia,

D.	ottaa huomioon, että se pyrkii jatkuvasti kehittämään valvontavalmiuksiaan täyttääkseen vastuuvapauteen liittyvät velvoitteensa mahdollisimman tehokkaasti,

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että hallinnon ja hallinnoinnin heikkoudet ovat monissa tuen vastaanottajamaissa huomattava riski EKR:jen moitteettomalle toiminnalle (komission vastaukset EKR:ista rahoitetuista toimista annetun tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kohtiin 1–5);

kehottaa komissiota yksilöimään valvontastrategiansa hienosäädön yhteydessä (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen kohdat 1–5), missä vaiheessa tulosten puute ja valvontakustannukset edellyttävät toimintalinjojen muuttamista;

toteaa, että kymmenennen EKR:n (21 966 000 000 euroa vuosina 2008–2013) täytäntöönpanostrategiassa olisi keskityttävä kestävän kehityksen kannalta ensisijaisiin aloihin; kannustaa komissiota priorisoimaan ja välttämään runsaudenpulaa;

katsoo, että pyrkiessään priorisoimaan ja keskittämään kehitystoimiaan komissio voisi tarkastella mahdollisuuksia lisätä alhaisen tulotason maille osoitettavaa tukea;

huomauttaa, että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota komission toimenpiteiden kestävyysnäkökohtiin, mukaan lukien selvästi määritelty irtautumisstrategia ja täytäntöönpanon seuranta; katsoo, että tulosten arvioinnin tehostamisella on suuri merkitys pyrittäessä varmistamaan EU:n kehitysyhteistyön demokraattinen oikeutus;

Rahoituksen toteutuminen

panee tyytyväisenä merkille komission saavutukset vuonna 2007 ja toteaa, että maksujen määrä kasvoi 12 prosenttia ja sitoumusten määrä 9 prosenttia, kun taas maksamatta olevat sitoumukset lisääntyivät vain vähän, 2,8 prosenttia; katsoo, että 3,7 vuoden toteutusaste oli hyväksyttävällä tasolla, koska tehokkuus lisääntyi;

panee tyytyväisenä merkille, että kaikki yhdeksännen EKR:n käytettävissä olevat määrärahat sidottiin vuonna 2007; kehottaa komissiota laatimaan kahdeksannen EKR:n sitomattomiin määriin sovellettavia suosituksia; korostaa kuitenkin, että varojen ripeä sitominen ei saisi tapahtua hankkeiden laadun kustannuksella;

muistuttaa, että komissio on sitoutunut pyrkimykseen huolehtia, että sen kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI) jakamasta tuesta osoitetaan 20 prosentin tavoitteen mukainen määrä perus- ja keskiasteen koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon (11); vaatii raportoimaan saman tavoitteen toteutumisesta EKR:jen kohdalla;

panee huolestuneena merkille havainnot, jotka sisältyvät tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 10/2008 terveydenhuoltopalveluihin liittyvästä EY:n kehitysyhteistyötuesta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille ja joissa todetaan, että ”terveydenhuoltoalalle suunnattavan tuen osuus EY:n kehitysavun kokonaismäärästä ei ole kasvanut vuoden 2000 jälkeen vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvistä komission sitoumuksista ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vallinneesta terveyskriisistä huolimatta”; kehottaa komissiota asettamaan terveydenhuoltojärjestelmien tukemisen etusijalle ja yksilöimään alan kannalta tarpeellisimmat tukivälineet;

EKR:jen varainhoito komissiossa

10.

panee tyytyväisenä merkille, että edellä mainitussa seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston varainhoitoa vuonna 2007 koskevassa komission selvityksessä annetaan tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan oikeat tiedot varainhoitovuoden aikana saavutetuista tavoitteista, taloudellisesta asemasta ja tapahtumista, joilla on ollut merkittävä vaikutus varainhoitovuoden 2007 aikana toteutettuihin toimiin (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 13 kohta);

11.

pitää kuitenkin valitettavana sitä, että useissa tapauksissa komission jatkotoimet tilintarkastustuomioistuimen havaintojen perusteella ovat riittämättömiä; korostaa, että toimet, joita komissio toteuttaa tilintarkastustuomioistuimen suositusten perusteella, ovat vastuuvapausviranomaisen näkökulmasta tärkeä osa vastuullista toimintaa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo ”esittää jatkossa tarkempia tietoja” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 13 kohta);

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuma

Tilien luotettavuus

12.

panee merkille, että yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen 1 artiklan ja 103 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkastuslausuma ei koske EIP:n hallinnoimia ja sen vastuulla olevia yhdeksännen EKR:n varoja (2 200 000 000 euroa – EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 2 ja 11 alaviitteet);

13.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen EKR:n lopullinen tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot EKR:jen taloudellisesta asemasta 31 päivältä joulukuuta 2007 (tarkastuslausuman VI kohta);

14.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että komissio ei ole osoittanut, että aiheutuvia menoja varten tehtävän varauksen arviointiperusteina käytetyt oletukset ovat hyväksyttäviä, ja näin ollen siirtovelat saatetaan ilmoittaa liian pieninä ja tilinpäätöksen liitetiedoissa ilmoitettava vakuuksien määrä liian suurena (tarkastuslausuman VII kohta);

Tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus

15.

panee merkille, että

—

tilintarkastustuomioistuin katsoo, että varainhoitovuoden tulojen ja sitoumusten perustana olevat tapahtumat ovat kaiken kaikkiaan lailliset ja asianmukaiset (tarkastuslausuman VIII kohta), mutta tuo samalla esiin, että talousarviotukeen liittyy erittäin korkea fidusiaarinen riski, koska komissio soveltaa tukikelpoisuuskriteereihin ”dynaamista tulkintaa” (tarkastuslausuman X kohta);

—	tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa kävi ilmi, että maksujen perustana oleviin tapahtumiin liittyvä virhetaso on olennainen (tarkastuslausuman IX kohta);

—	tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio on parantanut valvontajärjestelmiään, vaikka tiettyjä osa-alueita on edelleen pyrittävä selkiyttämään;

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumansa tueksi esittämiin tietoihin liittyviä kommentteja

Tarkastuksen sisältö

16.

panee merkille, että tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja asianmukaisuutta koskevat tilintarkastustuomioistuimen huomautukset perustuvat seuraaviin tekijöihin:

a)	valvontajärjestelmien arviointi EuropeAidin keskushallinnossa ja kuusi maata kattavassa viidessä lähetystössä;

b)	90 maksusuorituksen ja 15 yksittäisen oikeudellisen sitoumuksen tarkastaminen;

c)	tilastollisin menetelmin valittujen 30 maksusuorituksen ja 15 rahoitussitoumuksen tarkastaminen talousarviotuen yhteydessä;

d)	EuropeAidin keskushallinnon hyväksymien, tilastollisin menetelmin valittujen 30 maksusuorituksen tarkastaminen;

e)	EuropeAidin keskushallinnon jo jälkikäteen tarkastamien, tilastollisin menetelmin valittujen 30 maksusuorituksen tarkastaminen;

f)	tilastollisin menetelmin valittujen 30 rahoitussitoumuksen tarkastaminen; ja

g)	EuropeAidin pääjohtajan vuotuisen toimintakertomuksen ja lausuman tutkiminen (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 15 kohta);

Tilien luotettavuus

17.

pitää valitettavana sitä, että komissio ei pysty edelleenkään antamaan kaikkia kirjanpitotietojaan teknisten vaikeuksien vuoksi; panee merkille komission vastauksen, jonka mukaan ”uuden kirjanpitojärjestelmän käyttöönotto vuonna 2009 auttaa korjaamaan nykyisiä puutteita” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 16 kohta); panee tyytyväisenä merkille, että EKR:n suoriteperusteinen kirjanpitojärjestelmä otettiin käyttöön helmikuussa 2009;

18.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen toistuvan huomion komission tilastollisen lähestymistavan riittämättömyydestä arvioitaessa sellaisia raportointikaudella aiheutuneita menoja, joista ei ole saatu laskua varainhoitovuoden loppuun mennessä; panee lisäksi merkille, että varaus on määrältään 2 087 000 000 euroa, mikä vastaa 83:a prosenttia vastattavien kokonaismäärästä (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 17 kohta); kehottaa komissiota jatkamaan lähestymistapansa hienosäätöä ja parantamista;

Tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus

19.

panee merkille komission ja tilintarkastustuomioistuimen erimielisyyden rahoitussopimusten ”laatimisen” ja ”allekirjoittamisen” määräajasta (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 19 kohta); pitää valitettavana vastuuvapausviranomaiselle välittyvää epäselvää kuvaa asiasta, ja kehottaa komissiota selventämään asiaa siten, että kaikki osapuolet – komissio ja AKT-maat – käsittävät ”laatimisen” samalla tavalla;

20.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin ei saanut tapahtumia tarkastaessaan YK:n järjestöiltä tositteita kahdesta maksusta (kaiken kaikkiaan yhdestätoista maksutapahtumasta); kehottaa sen tähden komissiota varmistamaan, että taloudellista ja hallinnollista puitesopimusta kunnioitetaan täysin;

21.

panee merkille, että tarkastusten tulosten perusteella (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 32–47 kohdat) tilintarkastustuomioistuin toteaa, että EuropeAidin valvontajärjestelmät EKR:ja varten ovat vain ”osittain tehokkaita” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 53 kohta);

22.

panee lisäksi merkille, että yhdeksästä keskeisen sisäisen valvonnan menettelystä kuusi on vaikuttavaa, kaksi osittain vaikuttavaa ja yksi – seurantakäyntien määrä – ei ole lainkaan riittävä, sekä että viidestä lähetystötason sisäisen valvonnan menettelystä kaksi on vaikuttavaa ja kolme ainoastaan osittain vaikuttavaa (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen taulukko 3);

23.

panee merkille, että komissio katsoo, että ”sen käytössä olevat aineelliset resurssit ja henkilöresurssit huomioon ottaen sen valvontajärjestelmät tarjoavat kohtuullisen varmuuden” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 53 kohta);

24.

on sitä mieltä, että komission antamat vastaukset eivät ole tyydyttäviä siinä mielessä, että komissio ei vaikuta halukkaalta tarkistamaan kehittämiään välineitä, ja pyytää komissiota tarkentamaan, mitä se tarkoittaa ”kohtuullisella varmuudella” ja erityisesti mikä on valvonnan todellinen kustannus-hyötysuhde ja todellinen virheaste, sekä erittelemään yksityiskohtaisesti, mitä henkilö- ja aineellisia resursseja tarvitaan valvontajärjestelmän parantamiseksi siten, että tilintarkastustuomioistuin voisi antaa yleisarvioksi vaikuttavan;

25.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin huomioi, että valvojien tai tarkastajien tekemät tarkastukset ovat riittämättömiä, mikä osoittaa, että tarkastus- ja valvontajärjestelmissä on puutteita; kehottaa komissiota sen tähden lisäämään tarkastuksiaan ja erityisesti kehittämään mekanismin, jonka avulla ulkoisia tarkastuskertomuksia voidaan tarkastella uudelleen niiden laadun varmistamiseksi;

Talousarviotuen sitoumukset ja maksut

26.

panee merkille, että viidessä tarkastetuista talousarviotuen 15 sitoumuksesta tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että

—	talousarvion sisäisessä valvonnassa, kirjanpitojärjestelmissä sekä julkisissa hankintamenettelyissä ja korruption torjuntatoimenpiteissä on vakavia puutteita,

—	keskeisiin huolenaiheisiin lukeutuu se, että oikeaan aikaan julkaistuja ja tarkastettuja tilinpäätöksiä ei ole saatavilla, minkä lisäksi ulkoinen valvonta on tehotonta,

—	talousarviotuen myöntäminen tällaisessa tilanteessa muodostaa erittäin korkean fidusiaarisen riskin (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 26 kohta);

27.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että Cotonoun sopimuksen vaatimukset julkisten menojen hoidon avoimuudesta, vastuullisuudesta ja tehokkuudesta eivät näissä viidessä tapauksessa täyty;

28.

palauttaa mieliin, että ”fidusiaarinen riski” tarkoittaa, että on olemassa vaara, ettei Euroopan veronmaksajien rahoja käytetä aiottuun tarkoitukseen, ettei niitä käytetä kustannustehokkaasti eikä niistä pidetä asianmukaisesti tiliä;

29.

panee myös merkille, että komissio ei yhdy tilintarkastustuomioistuimen arvioon, vaan sen mukaan sitoumukset tehtiin vasta sen jälkeen, kun maiden julkistalouden hallinnointijärjestelmien kehitys oli arvioitu riittäväksi, ja että hallinnointia on edelleen kehitetty asianomaisissa maissa ja ne ovat pysyneet oikeutettuina talousarviotukeen (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 26 kohta);

30.

pitää valitettavana, että komission tähän asti antamat vastaukset eivät vastaa tilintarkastustuomioistuimen esittämien havaintojen vakavuutta (”keskeiset huolenaiheet”, ”erittäin korkea fidusiaarinen riski”); katsoo, että avoimiksi jättävien ja tuloksellisuutta välttävien ilmaisujen, kuten ”riittävä”, ”kehitys” ja ”on täydessä vauhdissa”, käyttäminen on tässä vakavassa tilanteessa epäasianmukaista, ellei peräti pinnallista;

31.

kehottaa komissiota esittämään väitteidensä tueksi todisteita, joista käy selvästi ilmi saavutettu kehitys (mistä ja mihin), ja miksi se katsoo tämän kehityksen olevan ”riittävällä tasolla”;

32.

panee merkille, että seitsemässä 33 tarkastetusta rahoitussopimuksesta tilintarkastustuomioistuin katsoo, että talousarviotukea koskevien rahoitussopimusten ehdot olivat puutteellisia tai epäselviä, koska sopimuksissa ei esitetty talousarviotuen yleisehtoja, maksettavien määrien laskentamenetelmät määritettiin epäselvästi tai sopimuksissa viitattiin hallituksen tekemiin sitoumuksiin yksilöimättä eräpäivää ja seuraamuksia tapauksissa, joissa sitoumukset eivät toteudu (EKR:jen vuosikertomuksen 27 kohta); panee myös merkille, että komissio pyrkii ”parantamaan rahoitussopimusten laatua kymmenennessä EKR:ssä”;

33.

panee merkille, että talousarviotuen maksujen perustana oleviin tapahtumiin liittyvä virhetaso on olennainen (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 52 b kohta), koska

—	maksatettavien määrien laskenta perustui myönteiseen päätelmään julkistalouden hallinnoinnin edistymisestä, vaikka tilanteen arviointi ei tue myönteistä päätelmää,

—	oli sovellettu laskentamenetelmää, joka ei sisältynyt rahoitussopimukseen,

—	maksut suoritettiin, vaikka ajan tasalla olevia julkistalouden hallinnointia koskevia raportteja ei ollut saatavilla (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 28 kohta);

34.

panee myös merkille tilintarkastustuomioistuimen seuraavat havainnot, jotka liittyvät kuuteen 30 tarkastetusta maksusta:

—	komissio ei pystynyt osoittamaan järjestelmällisellä ja vakioidulla tavalla, oliko julkistalouden hallinnointiin liittyviä maksujen suorittamisehtoja noudatettu,

—	edistymisestä oli annettu turhan optimistinen tai vanhentuneisiin taikka virheellisiin tietoihin perustuva arvio,

—	päätelmille ei saatu tukea tilien perustana olevien tietojen pohjalta,

—	toteutuneiden tapahtumien sijasta luotettiin tuleviin tapahtumiin,

—	indikaattoreita arvioitiin virheellisesti (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 29 kohta);

35.

panee merkille komission vastauksen, jonka mukaan ”komissio siis puntaroi tapahtunutta edistystä, poliittista sitoutumista uudistukseen sekä jäljellä olevia huolenaiheita, kun se tekee tietoon perustuvan päätöksen” (komission vastaus EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 29 kohdassa);

36.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, mutta vielä enemmän komission vastauksista, jotka osoittavat, että komissio on haluton jakamaan tietoa, johon sen talousarviotukea koskevat päätökset perustuvat;

Tehokas parlamentaarinen valvonta

37.

katsoo, että päätös talousarviotuen käytöstä kehitysapuvälineenä kuuluu täysin täytäntöönpanovallan käyttäjälle ja että parlamentin ei tarvitse hyväksyä talousarviotukioperaatioita ennalta;

38.

huomauttaa, että arvioidessaan talousarviotukea parlamentin olisi keskityttävä riskien lisäksi myös etuihin, unohtamatta myöskään vaihtoehtoisten tukimuotojen riskien ja etujen arviointia; panee vielä merkille, että useiden vuosikymmenten ajan toteutetut perinteiset tukimuodot eivät ole johtaneet odotettuihin tuloksiin;

39.

katsoo, että parlamentaarisen valvonnan perimmäinen tavoite on tuen tehokkuus, mikä tarkoittaa sitä, että tukea käytetään tehokkaasti, taloudellisesti ja lakien ja sääntöjen mukaisesti ja sillä edistetään kestävää kehitystä, ja katsoo, että talousarviotuen valvonta on osa parlamentin yleisiä pyrkimyksiä valvoa koko kehitysyhteistyörahoituksen tehokkuutta ja tuloksia;

40.

toteaa pahoitellen, että se ei ole saanut riittävästi hyödyllisiä, kattavia ja luotettavia tietoja talousarviotuen tuloksista tehokkaan arvion tekemistä varten;

41.

kehottaa lakkauttamaan nykyisen perättäisten EKR:jen järjestelmän vahvistamalla lopullisesti, että EU:n ja AKT-maiden välinen yhteistyö rahoitetaan EU:n talousarviosta, jolloin varmistetaan EKR:ista osoitettavien varojen parlamentaarinen valvonta;

Vuosikertomus talousarviotuen käytöstä

42.

kehottaa komissiota antamaan talousarviotuen käytöstä vuosikertomuksen (josta budjettivaliokunta laatii valiokunta-aloitteisen mietinnön), johon sisältyy hyödyllistä, kattavaa, luotettavaa, analyyttistä ja arvioivaa – ei pelkästään kuvaavaa – tietoa seuraavista asioista:

—	suunniteltu ja käytetty talousarviotuki,

—	odotettujen tulosten saavuttaminen rahoittajien esittämien, maakohtaisissa strategioissa asetettujen tavoitteiden mukaisesti,

—	olemassa olevat lisäehdot ja niiden luonne,

—	vuoropuhelun tehokkuus, rahoittajien toiminnan yhdenmukaistaminen, lisävalmiuksien kehittäminen sekä kyseisten lisävalmiuksien vaikutus,

—	maakohtaisten järjestelmien parantaminen,

—	tarkastuselimet, julkistalouden hallinnointielimet, valvonta- ja arviointielimet,

—	sääntöjenvastaisten menojen määrä ja osuus,

—	tarkastuksissa ja valvonnassa ilmenneiden (järjestelmään liittyvien tai liittymättömien) sääntöjenvastaisuuksien tyyppiluokittelu,

—	toteutetut korjaavat toimenpiteet;

43.

kehottaa komissiota lisäksi yksilöimään mahdollisimman tarkkaan ne maat tai ongelmat, joissa parlamentin erityishuomio talousarviotuen täytäntöönpanon yhteydessä voisi edistää rahoittajien vastuullisuutta;

44.

kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan vuosittain tätä riskiä;

Riskinarviointi ja -hallinta

45.

panee merkille, että varojen kanavointi kehitysmaiden heikkojen järjestelmien kautta saattaa johtaa tehottomuuteen ja tuhlailuun, ja senpä vuoksi on aivan välttämätöntä arvioida fidusiaarisia riskejä kokonaisvaltaisesti ennen talousarviotukiohjelmien käynnistämistä;

46.

muistuttaa, että komissio ei käytä järjestelmää, jossa riskinarvioinnin perusteella annetaan selvät raja-arvot, joiden alle talousarviotukea ei pitäisi antaa, vaan se soveltaa lähinnä dynaamista lähestymistapaa, joka antaa mahdollisuuden huomattavasti suurempaan harkintaan;

47.

katsoo, että jos harkinnanvaraisuus on olennainen osa dynaamiseen lähestymistapaan perustuvia talousarviotukipäätöksiä, tilannetta on tasapainotettava lisäämällä samassa suhteessa avoimuutta; kehottaa komissiota siksi toimittamaan talousarvion valvontavaliokunnalle ja kehitysyhteistyövaliokunnalle tiedot, joihin sen arviot perustuvat;

48.

odottaa komissiolta erityisesti yksityiskohtaista tietoa kehitysmaiden hallintojärjestelmiin liittyvistä riskinarvioinneista ja analyyseistä sekä järjestelmien heikkouksien laajuutta koskevista komission arvioinneista, joissa tutkitaan etenkin sitä, onko tuki todella tehokasta vai tuhlataanko voimavaroja, ja mahdollisimman tarkkaa määrällistä ennakkoarviota näistä tekijöistä sekä tietoja todettujen riskien pienentämiseksi toteutetuista tai toteutettavista toimista;

Sanoista tekoihin?

49.

huomauttaa, että asiasta vastaava komission jäsen Louis Michel totesi kirjasessa nimeltä ”Budget support – A question of mutual trust” (12), että talousarviotuki ja sen lisääminen on ainoa ratkaisu, ja siitä syystä hän onkin päättänyt lisätä talousarviotuen osuutta siten, että se vastaisi 20 prosentin sijaan 50:tä prosenttia rahoituksesta;

50.

kehottaa komission jäsentä harkitsemaan asiaa uudestaan odotettaessa, että puheista päästään tekoihin ja että voidaan osoittaa, että talousarviotuki on antanut enemmän vastinetta rahalle kuin muut tukivälineet ja vaikuttanut tulotasoihin;

51.

panee merkille komission jäsenen Louis Michelin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenelle Jacek Uczkiewiczille 9. tammikuuta 2009 osoittaman kirjeen ja muistion (DR/amw/S(08)0418), joista lähetettiin jäljennös myös talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajalle Herbert Böschille ja joissa komission jäsen toteaa seuraavaa:

—	komissio pystyy parantamaan talousarviotuen ohjelmien laadintaa ja toteuttamista tilintarkastustuomioistuimen huomautusten mukaisesti avoimempaan, jäsennellympään ja vakioidumpaan suuntaan; sekä

—

riskinhallintaan ja asianmukaisiin turvatoimiin tai -vaatimuksiin voidaan kiinnittää systemaattisemmin huomiota (edellä mainittuun kirjeeseen liitetty muistio, jossa käsiteltiin komission vastauksia tilintarkastustuomioistuimen ehdotukseen soveltaa julkisen talouden hoidon perusvaatimuksia talousarviotuen tukikelpoisuuden määrittelyyn, s. 9);

52.

pitää tervetulleena sitä, että komissio hyväksyi tilintarkastustuomioistuimen huomautukset, sekä komission suunnitelmia, ja odottaa saavansa tietoa tämän ”tehostetun lähestymistavan” (ibid. s. 1) yksityiskohdista ja täytäntöönpanosta;

Euroopan tilintarkastustuomioistuin

53.

pyytää tilintarkastustuomioistuimelta tietoja komission arvioinnin ja riskinhallinnan laadusta ja pitää tärkeänä toteuttaa enemmän suoriteperusteisia tarkastuksia, joissa arvioidaan yleisesti kehitysapumenojen ja erityisesti talousarviotuen tuloksia;

Tuen vastaanottajamaiden parlamentit

54.

kehottaa talousarvion valvontavaliokuntaa luomaan suoria yhteyksiä tuen vastaanottajamaiden parlamenttien vastaaviin valiokuntiin, jotta ne saisivat rohkaistusta ja tukea varmistaessaan avun tehokkuutta parlamentaarisen valvontatehtävänsä kautta;

55.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle kumppanuusmaiden tukemisen parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien kehittämisessä, erityisesti silloin, kun apu annetaan talousarviotuen kautta, ja kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti saavutetusta edistymisestä;

56.

on sitä mieltä, että kumppanuusmaiden kansallisten parlamenttien, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistuminen on prosessin aidon omaksumisen kannalta välttämätöntä; kehottaa komissiota pyrkimään kaikin tavoin tehokkaampaan vuoropuheluun näiden toimijoiden kanssa ohjelmasuunnittelun kaikissa eri vaiheissa;

AKT-maiden rooli

57.

on huolissaan AKT-maiden passiivisuudesta EKR:jen menojen tehokkaan valvonnan varmistamisessa ja on pettynyt siihen, että lähetystöt ”voivat luottaa ainoastaan vähäisessä määrin kyseisten kansallisten tulojen ja menojen hyväksyjien hallintoyksiköiden toimittamiin tarkastuksiin” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 36 kohta);

58.

panee merkille, että kansallisten tulojen ja menojen hyväksyjien hallintoyksiköt ovat AKT-maissa pakollisia, mutta niitä ei ole ulkosuhteiden alaan kuuluvissa kehitysmaissa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille EKR:ihin liittyvän lähestymistavan eduista ja haitoista ja arvioimaan parhaita käytäntöjä AKT-maittain, jotta kansallisten tulojen ja menojen hyväksyjien hallintoyksiköt voisivat parantaa EKR:jen menojen valvontaa;

59.

panee myös merkille, että ”lähetystöt raportoivat” EuropeAidin keskushallintoon säännöllisesti ”valmiuksien ja resurssien puutteesta … kansallisten tulojen ja menojen hyväksyjien hallintoyksiköissä” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 41 kohta); kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille palautteesta, jota lähetystöille on tässä asiassa annettu;

Henkilöstöresurssit

60.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komission henkilöstön määrä on vähenevä suhteessa sidottujen varojen määrään ja että henkilöstön määrään ei ole suunnitteilla huomattavaa lisäystä, vaikka sitoumusten määrää on tarkoitus lisätä huomattavasti kymmenennen EKR:n yhteydessä (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 33 kohta);

61.

on täysin yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että ”on olemassa riski, että henkilöstön puute tai epäasianmukainen jakaantuminen taikka erityistaitojen ja -tietojen puuttuminen vaikuttavat valvonnan, tarkastusten ja seurannan laatuun” (EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 33 kohta);

62.

kehottaa komissiota selittämään, miten se aikoo selvitä jännitteestä – ellei peräti ristiriidasta – näiden kahden välillä: lähetystöt tarvitsisivat lisähenkilöstöä, mutta komissio on sitoutunut pitämään henkilöstönsä määrän vakiona eikä aio pyytää uusia virkoja vuosille 2009–2013 sen jälkeen, kun kaikki laajentumisvirat on täytetty, ja täyttämään uudet henkilöstötarpeet avaintoimialoilla yksinomaan siirtämällä voimavaroja yksiköiden sisällä ja välillä (13);

63.

toteaa, että henkilöstöresursseja olisi mahdollista saada lisää jakamalla kehitysyhteistyötä koskevat vastuut uudelleen ulkosuhteiden pääosaston ja kehitysyhteistyöpolitiikan pääosaston välillä; kehottaa nykyistä komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet tämän uudelleenorganisoinnin helpottamiseksi uudessa komissiossa; on sitä mieltä, että nykyinen kehitysyhteistyöhön liittyvä työnjako komission kehitysyhteistyöpolitiikan ja ulkoasioiden pääosaston välillä ei anna komissiolle mahdollisuutta osallistua kokonaisvaltaisesti kehitysavun johdonmukaisuuteen ja tehokkuuteen liittyvien kansainvälisten ponnistusten kannustamiseen; kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että kehitysyhteistyön päätavoitteena on yksiselitteisesti köyhyyden poistaminen;

64.

kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet mukauttaakseen EKR:n hallinta- ja valvontajärjestelmälle osoitettuja voimavaroja ottaen huomioon, että sitoumusten määrän odotetaan kasvavan kymmenennen EKR:n yhteydessä;

Tilintarkastustuomioistuimen päätelmiä ja suosituksia koskevat kommentit

65.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin tunnusti EuropeAidin ponnistelut valvontastrategian kehittämiseksi; katsoo, että tehokkaalla valvontastrategialla pyritään ennaltaehkäisemään virheet eikä pääasiassa perimään perusteettomia maksuja jälkikäteen takaisin; kehottaa komissiota jatkamaan valvontastrategiansa kehittämistä tämän lähestymistavan mukaisesti ja toteaa, että tämä asia on vastuuvapausviranomaisen prioriteetti;

66.

yhtyy täysin tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin EKR:ja koskevan vuosikertomuksen 55 kohdan a–g alakohdassa sekä 56 kohdan a–f alakohdassa; korostaa komissiolle erityisesti seuraavaa 56 kohdan a alakohdassa olevaa suositusta:

”Cotonoun sopimuksen noudattamista olisi arvioitava perusvaatimusten kannalta; eräs tällainen perusvaatimus on esimerkiksi oikeaan aikaan julkaistujen ja tarkastettujen tilinpäätösten saatavuus. Perusvaatimukset on täytettävä ennen talousarviotuen myöntämistä.”

ja 56 kohdan d alakohdassa olevaa suositusta:

”EuropeAidin pitäisi varmistaa ennen talousarviotukiohjelman aloittamista, että julkistalouden hallinnointia on arvioitu selkeästi ja kattavasti, ja että tuen vastaanottajamaalla on uskottava ja relevantti uudistusohjelma, joka kohdistuu kaikkiin merkittäviin puutteisiin ennakoidun ajan kuluessa.”;

kehottaa sen tähden komissiota myöntämään talousarviotukea vain siinä tapauksessa, että julkisten menojen hoito on riittävän avointa, vastuullista ja tehokasta, tai että se ainakin todennäköisesti vastaa näitä vaatimuksia sen jälkeen, kun uudistusohjelma pannaan lyhyellä määräajalla täytäntöön; huomauttaa lisäksi, että tietyn alan rahoitusjärjestelyjen valinnan olisi oltava suoraan yhteydessä siihen, miten tehokkaita nämä järjestelyt ovat juuri tällä toiminnan alalla;

67.

kehottaa komissiota asettamaan näiden suositusten ripeän täytäntöönpanon ensisijaiseksi tavoitteeksi, jota vastuuvapausviranomainen pitää erityisen tärkeänä, pitäen mielessä, että parlamentaarisen valvonnan kannalta on välttämätöntä asettaa täytäntöönpanovallan käyttäjän harkintavallalle selkeät ja hyväksytyt raja-arvot;

Uusi lähestymistapa uudessa tilanteessa

68.

korostaa, että komissio ei pysty (kuten eivät myöskään muut rahoittajat) valvomaan suoraan sitä, miten tuen vastaanottajamaa käyttää talousarviotukena osoitetut varat, koska vastaanottajamaalla on suvereeni oikeus hallinnoida talousarviotaan omien erityisten sääntöjensä ja kansallisten talousarviomenettelyjensä mukaisesti;

69.

muistuttaa, että julkistalouden hallinnointi, sisäinen valvonta ja ulkoiset tarkastukset eivät ole kaikissa tuen vastaanottajamaissa aina riittävän luotettavia varmistamaan, että rahoittajien varoja hallinnoidaan asianmukaisesti ja että ne käytetään aiottuihin tarkoituksiin;

70.

on sitä mieltä, että ottaen huomioon tilinpitoasioita kohtaan lisääntyvän huomion sekä rahoittajamaiden veronmaksajien kasvavan mielenkiinnon kehitysavun konkreettisiin tuloksiin komissiolla on täysi syy ottaa selvää talousarviotuen myöntämiseen liittyvistä riskeistä ja ilmoittaa näistä asianomaiselle vastuuvapausviranomaiselle;

71.

on lisäksi sitä mieltä, että komission olisi tiedotettava tuen vastaanottajamaiden viranomaisille tilinpitovelvoitteistaan ja kehotettava myös varoja muilla tasoilla hallinnoivaa henkilöstöä kunnioittamaan samoja velvoitteita;

Kansalliset ilmoitukset

72.

toteaa tämän vuoksi, että yleisesti kehitysavun ja erityisesti talousarviotuen kohdalla olisi edellytettävä, että tuen vastaanottajamaan hallitus antaa valtiovarainministerin allekirjoittaman ennakkoilmoituksen, jossa käsitellään tiettyjä tuen vastaanottajamaan hallinto- ja tilinpitorakenteeseen vaikuttavia seikkoja;

73.

uskoo vahvasti, että tuen vastaanottajamaan oma arvio ja käsitys valvonnan heikkouksista motivoisi parannuksiin enemmän kuin ulkopuolisten viranomaisten toteuttamat tarkastukset ja valvontatoimet;

74.

toteaa, että maakohtaiset ennakkoilmoitukset vahvistavat avoimuutta ja vastuullisuutta ja tarjoavat kansainvälisille rahoittajille arvokasta tietoa, jonka perusteella ne pystyvät tekemään perustellun päätöksen tuen vastaanottajamaan hallinto- ja tilinpitorakenteiden yleisestä avoimuudesta ja luotettavuudesta;

75.

kehottaa komissiota ottamaan tehtäväkseen esittää tämä aloite muille kansainvälisille rahoittajille – etenkin Maailmanpankille – jotta välinettä voitaisiin kehittää ja se voitaisiin toteuttaa yhdessä muiden rahoittajien kanssa; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tahallisesti harhaanjohtavasta ilmoituksesta määrättävien seuraamusten luonteeseen;

76.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille näiden neuvottelujen mahdollisesta aikataulusta;

EKR:n talousarvion sisällyttäminen Euroopan unionin yleiseen talousarvioon

77.

on tyytyväinen komission sitoumukseen ottaa seuraavasta rahoituskehyksestä käytävien neuvottelujen yhteydessä jälleen esiin ehdotus EKR:n sisällyttämisestä täysin talousarvioon (14); pyytää komissiota tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle tämän aloitteen valmistelusta;

78.

toistaa kannattavansa EKR:n sisällyttämistä Euroopan unionin yleiseen talousarvioon, ja katsoo, että sen budjetointi antaisi mahdollisuuden vahvistaa johdonmukaisuutta, avoimuutta ja tehokkuutta sekä EKR:n valvontamekanismia;

Parlamentaarisen valvonnan suhteuttaminen välineeseen

79.

katsoo, että talousarviotuen yhteydessä sen tehtäviin kuuluu asettaa komissio taloudelliseen vastuuseen varojen avulla saavutetuista tuloksista, ja että talousarviotuki on tukiväline, joka edellyttää muuttumista panosten valvojasta tuotosten tarkastajiksi indikaattoreiden perusteella;

80.

katsoo, että sen täytyy kehittää omia työskentelymenetelmiään tämän tavoitteen saavuttamiseksi; toteaa, että talousarvion valvontavaliokunnan perustama talousarviotuen valvonnan alivaliokunta voisi olla tehokas väline varmistaa, että annettu tuki hyödyttää vastaanottajamaiden väestöä ja että veronmaksajien avustusvarat eivät päädy väärille teille;

Investointikehys

81.

muistuttaa, että 22. huhtikuuta 2008 vastuuvapauden myöntämisestä kuudennen, seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2006 antamansa päätöslauselman (15) 20–24 kohdassa se ilmaisi huolensa siitä, että Euroopan investointipankin hallinnoima investointikehys ei kuulu vastuuvapausmenettelyyn; muistuttaa lisäksi, että EKR rahoitetaan julkisista varoista, jotka saadaan EU:n veronmaksajilta, ei rahoitusmarkkinoilta;

82.

pahoittelee, kuten tilintarkastustuomioistuinkin pahoitteli lausunnossaan nro 9/2007 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (16), että luomalla kaksi erillistä hallinnoinnin aluetta rajoitetaan parlamentin vastuuvapausmenettelyn kokonaisvaltaisuutta, lisätään komission ja EIP:n välisen koordinoinnin tarvetta sekä vaikeutetaan kokonaiskuvan saamista saavutetuista tuloksista;

83.

panee merkille, että EIP:n vuotuinen kertomus investointikehyksestä sisältää pääasiassa rahoitusta koskevaa tietoa ja hyvin vähän – jos lainkaan – tietoa eri rahoitettujen ohjelmien tuloksista;

84.

kannustaa EIP:tä keskittymään raportoinnissaan tuloksiin ja esittämään kattavaa, relevanttia ja puolueetonta tietoa tuloksista, asetetuista tavoitteista, saavutetuista tavoitteista sekä mahdollisten poikkeamien syistä ja tehdyistä arvioista sekä yhteenvedon arviointituloksista;

85.

korostaa, että EIP toimii AKT-maissa Cotonoun sopimuksen perusteella, jonka ensisijainen tavoite on poistaa köyhyyttä ja edistää kestävää kehitystä, ja sen on siksi kunnioitettava näitä tavoitteita antaessaan kyseisille maille lainoja;

86.

kehottaa komissiota tiedottamaan sille niistä erityisistä järjestelyistä, joita se on tehnyt EIP:n kanssa koordinoidakseen kahden elimen ponnisteluja EU:n kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, sekä menettelyjen tehokkuudesta;

87.

on huolissaan EIP:n julkisesta kuvasta, jonka mukaan se on vähiten avoin, vastuullinen ja demokraattisesti valvottu instituutio kaikista EU:n toimia toteuttavista elimistä ja julkisista rahoituselimistä;

88.

kehottaa EIP:tä Euroopan unionin ja sen arvojen nimissä ja EIP:n instituutiona antaman julkisen kuvan parantamiseksi osoittamaan,

—

miten se noudattaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (17) sekä tiedonsaannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25. kesäkuuta 1998 annetun Århusin yleissopimuksen henkeä,

—	miten se ottaa huomioon EU:n yleiset kehityssitoumukset ja muiden monenkeskisten kehityspankkien asettamat standardit,

—	miten sen pääomavaltaisiin hankkeisiin osoittama rahoitus kaivannaisteollisuuden alalla auttaa vähentämään köyhyyttä,

—	mitä suuntaviivoja se on kehittänyt energiaan, metsiin, liikenteeseen, vesivaroihin ja jätehuoltosektoriin liittyviä investointeja varten ja miten se seuraa näitä suuntaviivoja investointipäätöksissään,

—	että ne harvat kokopäivätoimiset ympäristöasiantuntijat, joita sillä on valvomassa koko lainasalkkua ja varmistamassa asianomaisten toimintalinjojen noudattamista, ovat todella riittävä määrä,

—	että sen kansalaisille tarjoama valitusmekanismi on tehokas, ja että myös muut kuin Euroopan unionin maiden kansalaiset voivat käyttää sitä,

—	että toimet, joilla torjutaan korruptiota ja rahanpesua, ovat tehokkaita,

—	mitä perusteita se käyttää – varainhoidon perusstandardien lisäksi – myöntäessään lainoja yksityiselle sektorille, ja että on olemassa kattava lista yksityissektorille myönnettyjen lainojen lopullisista edunsaajista;

89.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkkaan investointikehyksen täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että kehys toteuttaa tehtävänsä kehitysapuvälineenä, sekä tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle säännöllisesti tekemistään havainnoista;

90.

kehottaa talousarvion valvontavaliokuntaa vahvistamaan EIP:n rahoitustoiminnan valvontaan liittyviä toimiaan noudattaen täysin sille työjärjestyksen liitteessä VI olevan V luvun 3 kohdassa annettua toimivaltaa.

(1) EUVL C 286, 10.11.2008, s. 273.

(2) EUVL C 277, 31.10.2008, s. 243.

(3) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(4) EUVL L 287, 28.10.2005, s. 1.

(5) EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1 sekä EYVL L 324, 7.12.2001, s. 1.

(6) EUVL L 109, 26.4.2007, s. 33.

(7) EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.

(8) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.

(9) EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.

(10) EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.

(11) Komission kehitysyhteistyövälineen 5 artiklaa koskeva lausuma, joka on komission Euroopan parlamentille 24. lokakuuta 2006 antaman tiedonannon (KOM(2006) 628) liitteessä.

(12) ISBN 978-92-79-10115-1, ks. http://ec.europa.eu/commission_barroso/michel/Policy/key_documents/docs/NH8108406ENC_web.pdf

(13) Komission selvitys henkilöstöresurssiensa suunnittelusta ja optimoinnista unionin ensisijaisten tavoitteiden edistämiseksi (SEC(2007) 530), s. 3, ks. http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2004_2009/documents/dv/sec_2007_5/sec_2007_530.pdf

(14) SEC(2008) 2579, komission valmisteluasiakirja, joka on Euroopan parlamentille varainhoitovuotta 2006 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta annetun komission kertomuksen liitteenä, s. 86.

(15) EUVL L 88, 31.3.2009, s. 253.

(16) EUVL C 23, 28.1.2008, s. 3.

(17) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.