<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-713/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0713</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2022:197">EU:C:2022:197</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>14</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Giovanni Pitruzzella – Asia C-713/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">Raad van bestuur van de Sociale verzekeringbank (vuokratyötä koskevien toimeksiantojen väliset ajanjaksot)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Giovanni Pitruzzella</HT></P><P><DATE ISO="20220317">17 päivänä maaliskuuta 2022</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: italia.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C-713/20</P><P>Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank</P><P>vastaan</P><P>X ja Y</P><P><HT TYPE="NORMAL">[Ennakkoratkaisukysymys – Centrale Raad van Beroep (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat)]</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Siirtotyöläisten sosiaaliturva</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 883/2004</KEYWORD><KEYWORD>11 artiklan 3 kohdan a ja e alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Henkilö, joka asuu yhdessä jäsenvaltiossa ja on palkkatyössä toisessa jäsenvaltiossa</KEYWORD><KEYWORD>Työsuhde työvoiman vuokrausyritykseen</KEYWORD><KEYWORD>Työsuhteiden välisinä ajanjaksoina sovellettavan lainsäädännön määrittäminen</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Sovelletaanko vuokratyöntekijään, joka asuu eri jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hän tavallisesti työskentelee, niinä välikausina, jolloin työntekijä ei työskentele eikä hänellä ole voimassa olevaa työsopimusta, asetuksen (EY) N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Sosiaaliturvan yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EYVL 2004, L 166, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisen kuin se on muutettuna Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta <DATE ISO="20190629">29.6.2019</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1149 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="186" PAGE.FIRST="21" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, L 186, s. 21</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun työskentelyvaltion lainsäädäntöä vai saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun asuinvaltion lainsäädäntöä?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Lähinnä tämä on kysymys, johon tuomioistuimen on vastattava nyt esillä olevassa asiassa, joka koskee Centrale Raad van Beroepin (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat, jäljempänä ylioikeus) esittämää ennakkoratkaisupyyntöä kahdessa yhdistetyssä asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Raad van Bestuur van de Sociale Verzekeringsbank (sosiaalivakuutuslaitoksen hallitus, jäljempänä SVB) ja toisaalta X ja Y.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Nyt esillä oleva asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää asetuksen (EY) N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa olevan säännöksen merkitystä ja ottaa osaltaan kantaa mainitun asetuksen II osastossa säädetyn lainvalintasääntöjärjestelmän yleisen rakenteen määrittelyyn.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Asetuksella (EY) N:o 883/2004 (jäljempänä asetus N:o 883/2004) kumottiin <DATE ISO="20100501">1.5.2010</DATE> alkaen sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (jäljempänä asetus N:o 1408/71).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" DATE.PUB="19710705">EYVL L 149, 5.7.1971</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se oli muutettuna sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle <DATE ISO="19961202">2.12.1996</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="028" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1997">EYVL 1997, L 28, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Tässä asetuksessa tarkoitetaan:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>palkkatyöllä<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="2019" ID="QE0002"/> toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa tätä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>itsenäisellä ammatinharjoittamisella<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/> toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään itsenäisenä ammatinharjoittamisena sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa tätä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 II osasto, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, sisältää 11–16 artiklat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Mainitun asetuksen 11 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Yleiset säännöt<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="011.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Kyseinen lainsäädäntö määritetään tämän osaston mukaisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="011.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän osaston säännöksiä sovellettaessa palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen nojalla tai niiden seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan tätä työtä tai ammattia. Tätä ei kuitenkaan sovelleta työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläkkeisiin eikä työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi myönnettyihin eläkkeisiin eikä rahana maksettaviin toistaiseksi jatkuvan hoidon kattaviin sairasetuuksiin.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="011.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jollei 12–16 artiklasta muuta johdu,</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>virkamies on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, johon hänen työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>henkilö, joka saa työttömyysetuuksia 65 artiklan mukaisesti asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön nojalla, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="3"?><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>jäsenvaltion asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu henkilö on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>muut kuin a–d alakohdassa tarkoitetut henkilöt ovat asuinjäsenvaltioidensa lainsäädännön alaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muita säännöksiä, joissa heille taataan etuuksia yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/<DATE ISO="20041216">2004 12–16</DATE> artiklassa säädetään erityisistä säännöistä, joita sovelletaan lähetettyihin työntekijöihin (12 artikla), kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa työskenteleviin henkilöihin (13 artikla), vapaaehtoisen vakuutuksen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen valinneisiin henkilöihin (14 artikla), unionin toimielinten sopimussuhteisiin toimihenkilöihin (15 artikla) sekä poikkeuksista mainitun asetuksen 11–15 artiklaan (16 artikla).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alankomaiden kansallinen oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Yleisen vanhuuseläkelain (Algemene Ouderdomswet, jäljempänä AOW) 6 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tämän lain säännösten mukaan vakuutettu on henkilö, joka ei ole vielä saavuttanut eläkeikää ja joka</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>asuu Alankomaissa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>ei asu Alankomaissa mutta on tuloverovelvollinen Alankomaissa tai mannerjalustalla tehdystä palkkatyöstä.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG><P>[– –]</P><PARAG IDENTIFIER="006.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, vakuutettujen piiriä voidaan laajentaa tai rajoittaa yleisellä hallintotoimella tai sen nojalla annetulla toimella.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>AOW:n 6a §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Tarvittaessa poiketen 6 §:stä ja siihen perustuvista säännöksistä,</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>vakuutetuksi katsotaan henkilö, jonka tämän lain mukainen vakuutus perustuu kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen säännösten tai määräysten soveltamiseen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>vakuutetuksi ei katsota henkilöä, johon sovelletaan kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen perusteella muun valtion lainsäädäntöä.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>AOW:n 13 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään, että eläkkeen määrää vähennetään kahdella prosentilla jokaiselta kalenterivuodelta, jona eläkkeeseen oikeutettu ei ole ollut vakuutettuna 15 vuotta täytettyään ja ennen kuin hän on täyttänyt 65 vuotta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Yleisen lapsilisälain (Algemene Kinderbijlagwet, jäljempänä AKW) 6 §:ssä toistetaan AOW:n 6 §:n sanamuoto samasanaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>AKW:n 6a §:ssä todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Tarvittaessa poiketen 6 §:stä ja siihen perustuvista säännöksistä:</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>vakuutetuksi katsotaan henkilö, jonka tämän lain mukainen vakuutus perustuu kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen säännösten tai määräysten soveltamiseen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>tämän lain 3 luvun soveltamiseksi vakuutettuna pidetään myös henkilöä, jota ei ole vakuutettu ja joka on saanut oikeuden asetuksen [N:o 883/2004] mukaisiin perhe-etuuksiin;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>henkilön, johon sovelletaan jonkin toisen valtion lakia kansainvälisen järjestön sopimuksen tai päätöksen nojalla, ei katsota olevan vakuutettu.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>AKW:n 11 §:n 1 momentin mukaan:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Ainoastaan henkilöllä, joka on vakuutettu kalenterivuoden vuosineljänneksen ensimmäisenä päivänä, on oikeus tässä laissa tarkoitettuun lapsista maksettavaan perheavustukseen.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Sosiaalivakuutettujen piirin laajentamisesta ja rajoittamisesta vuonna 1999 <DATE ISO="19981224">24.12.1998</DATE> annetun asetuksen (Besluit uitbreiding en beperking kring van verzekerden volksverzekeringen 1999, jäljempänä BUB) 6 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Työn tilapäinen keskeyttäminen Alankomaissa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Sosiaaliturvavakuutuksen piiriin kuuluu henkilö, joka ei asu Alankomaissa mutta joka työskentelee yksinomaan Alankomaissa ja jonka työskentely keskeytyy tilapäisesti:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>sairauden, vamman, raskauden, synnytyksen tai työttömyyden vuoksi; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>loman, lakon tai työsulun vuoksi.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, menettely pääasiassa ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SVB:n ja X:n välinen asia</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>X, joka on Alankomaiden kansalainen, muutti Saksaan 2012. X, joka ei ole koskaan työskennellyt Saksassa, on kuitenkin vuodesta 2013 alkaen tehnyt jaksottaisesti vuokratyötä työvoiman vuokrausyrityksen kautta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Totean jo tässä, että molemmissa tapauksissa, joita pääasia koskee, on kyse vuokratyösuhteesta. On yleisesti tunnettua, että tämäntyyppiseen työsuhteeseen – josta unionin tasolla säädetään vuokratyöstä annetulla direktiivillä 2008/104/EY – osallistuu kolme toimijaa: työvoiman vuokrausyritys, työntekijä ja käyttäjäyritys. Tällaisten työsuhteiden rakenne on kolmitahoinen ja niihin liittyy kaksi samaan aikaan voimassa olevaa sopimusta: vuokrausyrityksen ja työntekijän välillä tehty palkkatyösopimus sekä sopimus, jonka nojalla vuokrausyritys toimittaa käyttäjäyritykselle yhden tai useamman työntekijän. Siten vuokrausyritys ottaa viimeksi mainitut muodollisesti työsuhteeseen ja maksaa heille palkkaa, mutta he työskentelevät käyttäjäyrityksen johdon ja valvonnan alaisena. Vuokrausyrityksen ja työntekijän välinen työsopimus voi olla joko toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Vain ensiksi mainitussa tapauksessa työntekijällä on oikeus varallaolokorvaukseen niiltä ajanjaksoilta, joina hän odottaa sijoittamista käyttäjäyritykseen.</P></NOTE> Alankomaissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Erityisesti asiakirja-aineistosta ilmenee, että tätä toimintaa harjoitettiin sellaisten määräaikaisten vuokratyösopimusten nojalla, joihin sisältyi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>vuokratyölauseke<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tämä sopimusjärjestely mainitaan Burgerlijk Wetboekin (Alankomaiden siviililaki) 7:691 §:n 2 momentissa.</P></NOTE>, toisin sanoen lauseke, jonka nojalla työsuhde vuokrausyritykseen alkoi, kun työntekijä aloitti työskentelyn käyttäjäyrityksessä, ja se päättyi tämän työskentelyn päättyessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Eri työsuhteiden – joiden kesto vaihteli kuuden päivän ja viiden kuukauden välillä – välisinä ajanjaksoina X oli ilmoittautuneena useiden alankomaalaisten työvoiman vuokrausyritysten listoille ja teki Alankomaissa vapaaehtoistyötä sekä kotitaloustyötä pojalleen vähimmäispalkkaa vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>SVB toimitti <DATE ISO="20150706">6.7.2015</DATE> X:lle eläkeotteen. Tästä otteesta kävi ilmi, että X:lle oli karttunut vain 82 prosenttia AOW:n mukaisesta eläkkeestä, koska hän oli Alankomaiden sosiaaliturvalainsäädännön nojalla ollut vakuutettuna vain niinä ajanjaksoina, jolloin hän tosiasiallisesti työskenteli vuokratyöntekijänä Alankomaissa. Koska työsuhteiden välisinä ajanjaksoina hänellä ei sen sijaan ollut mitään työsuhdetta eikä mitään tosiasiallista toimintaa, häneen olisi pitänyt soveltaa asuinvaltion, toisin sanoen Saksan, lainsäädäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksestä ilmenee myös, että X:llä ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen Saksassa, koska hän ei ole täyttänyt siellä yhtäkään vakuutuskautta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>X teki oikaisuvaatimuksen, jossa hän vaati SVB:tä toteamaan, että vuokratyöjaksojen välisiä ajanjaksoja oli pidettävä AOW:n nojalla vakuutettuina kausina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Kun oikaisuvaatimus hylättiin, X esitti saman vaatimuksen Rechtbank Amsterdamissa (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat, jäljempänä alioikeus), joka hyväksyi sen <DATE ISO="20161003">3.10.2016</DATE> antamallaan tuomiolla. Alioikeus, joka vetosi päätelmiensä tueksi myös tuomioon Franzen ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150423">23.4.2015</DATE>, <NAME.CASE>Franzen ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-382/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:261">EU:C:2015:261</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) .</P></NOTE>, totesi erityisesti, että eri työjaksojen välisiä ajanjaksoja on kansallisen lainsäädännön ja erityisesti BUB:n 6 §:n nojalla pidettävä loma- tai työttömyyskausina ja näin ollen ajanjaksoina, joina X oli vakuutettuna Alankomaiden lainsäädännön nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>SVB valitti tästä tuomiosta ylioikeuteen, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SVB:n ja Y:n välinen asia</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Y asuu perheensä kanssa Puolassa ja hän on työskennellyt vuodesta 2007 lähtien tietyin keskeytyksin Alankomaissa useiden työvoiman vuokrausyrityksen kanssa tekemiensä määräaikaisten työsopimusten perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä merkityksellisintä on se, että Y:n ja työvoiman vuokrausyrityksen välillä oli <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE> alkaen voimassa määräaikainen vuokratyösopimus kahdeksaksi kuukaudeksi. Y ei kuitenkaan työskennellyt ajanjaksolla <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE>-<DATE ISO="20160207">7.2.2016</DATE>, ja hän teki saman työvoiman vuokrausyrityksen kanssa uuden työsopimuksen, jonka alkamisajankohta oli <DATE ISO="20160208">8.2.2016</DATE>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>SVB ilmoitti Y:lle <DATE ISO="20160329">29.3.2016</DATE> tekemällään päätöksellä, ettei hänellä ollut AKW:n nojalla oikeutta lapsilisään tammi- ja helmikuulta 2016, koska hän ei ollut työskennellyt Alankomaissa kyseisten kuukausien ensimmäisenä työpäivänä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Tässä yhteydessä, kuten SVB huomautuksissaan (19 kohta) toteaa, on otettava huomioon myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä <DATE ISO="20090916">16.9.2009</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 987/2009 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="284" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EYVL 2009, L 284, s. 1</REF.DOC.OJ>) 59 artiklan 1 kohta, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>jos sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu jäsenvaltioiden välillä kalenterikuukauden aikana, riippumatta siitä, mitkä olivat noiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaiset perhe-etuuksien maksupäivät, laitos, joka maksoi perhe-etuudet sen lainsäädännön nojalla, jonka mukaisesti etuudet myönnettiin kyseisen kuukauden alussa, jatkaa maksamista kuluvan kuukauden loppuun asti<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Y teki oikaisuvaatimuksen ja vaati SVB:tä myöntämään lapsilisät myös vuoden 2016 tammi- ja helmikuulta todeten, että hän oli ollut mainittuna aikana lomalla ja että työsuhde oli siten yhä voimassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Kun oikaisuvaatimus hylättiin, Y esitti saman vaatimuksen alioikeudessa, joka hylkäsi sen <DATE ISO="20170105">5.1.2017</DATE> antamallaan tuomiolla, ja vahvisti siten SVB:n arvion.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Y valitti tästä tuomiosta ylioikeuteen, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisupyyntnön esittämistä koskeva päätös</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Yhdistettyään nämä kaksi asiaa <DATE ISO="20200529">29.5.2020</DATE> pidetyssä istunnossa ylioikeus teki <DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE> päätöksen ennakkoratkaisun pyytämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>X:n asiasta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että – koska työsopimukseen sisältyi edellä mainittu vuokratyölauseke, jonka nojalla työsopimus päättyy automaattisesti, kun työskentely käyttäjäyrityksessä päättyy – työsuhde ei eri työtehtävien välisinä ajanjaksoina ollut voimassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että X:n vapaaehtoistyön ja vähimmäispalkkaa vastaan perheen parissa tehdyn työn asiayhteys ei ollut taloudellinen eikä niihin liittynyt ansaintatarkoitusta. Näin ollen niiden ei voitu katsoa olevan palkkatyötä tai sitä vastaavaa toimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Y:n asiasta ylioikeus huomauttaa, ettei Y ollut koskaan riitauttanut sitä, ettei hänelle ollut maksettu palkkaa <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE>-<DATE ISO="20160207">7.2.2016</DATE> väliseltä ajalta ja että uusi työsopimus tehtiin ennen aiemman sopimuksen voimassaolon päättymistä. Näiden seikkojen nojalla on katsottava, että Y:n ja työvoiman vuokrausyrityksen välillä ei <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE>-<DATE ISO="20160207">7.2.2016</DATE> välisenä aikana ollut voimassa olevaa työsuhdetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että molemmissa oikeusriidoissa on kysymys siitä, olivatko X ja Y – jotka tavallisesti työskentelevät Alankomaissa mutta asuvat toisessa jäsenvaltiossa – vakuutettuja Alankomaiden sosiaaliturvalainsäädännön nojalla mainittujen vuokratyösuhteiden välisinä ajanjaksoina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>On siis pohdittava, voidaanko näiden välikausien katsoa olevan asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun palkkatyössä olevan henkilön tai itsenäisen ammatinharjoittajan tilanteeseen rinnastettavia tilanteita, jolloin Alankomaiden lainsäädännön soveltaminen olisi perusteltua.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Koska on riidatonta, että esillä olevissa asioissa ei ole kyse asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuista tilanteista, kieltävä vastaus edellä mainittuun kysymyksen pakottaisi toteamaan, että välikausina sovellettava lainsäädäntö oli saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettu asuinvaltion, toisin sanoen X:n tapauksessa Saksan ja Y:n tapauksessa Puolan, lainsäädäntö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Korostaessaan kysymyksen ongelmallisuutta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa <DATE ISO="20150423">23.4.2015</DATE> annettuun tuomioon Franzen ym., joka tosin koskee asetuksen N:o 1408/71 tulkintaa, mutta voidaan ulottaa koskemaan myös asetusta N:o 883/2004.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Yksi tämän tuomion mahdollinen tulkintatapa – joka perustuu pääasiallisesti sen 50 kohdan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomion Franzen 50 kohdassa unionin tuomioistuin toteaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa työtä tehdään, sovelletaan niin kauan kuin asianomainen henkilö työskentelee mainitussa jäsenvaltiossa. <HT TYPE="ITALIC">Merkitystä ei tätä arvioitaessa ole</HT> <HT TYPE="ITALIC">työsuhteen olemassaololla</HT>, työsuhdetyypillä, kuten osa-aikaisuudella tai työn satunnaisuudella, tai työntekijän suorittamien työtuntien määrällä<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE> sanamuotoon – olisi se, että henkilöt, jotka tavallisesti työskentelevät yhdessä jäsenvaltiossa, kuuluvat asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, mikäli he eivät ole lopettaneet työntekoaan pysyvästi tai tilapäisesti. Työnteon lopettamisen toteamisen kannalta työsuhteen olemassaololla ei kuitenkaan olisi merkitystä. Siinä olisi sen sijaan käytettävä erilaisia työn ominaisuuksiin, työskentelyn kestoon, välikausien kestoon ja vain yksille ainoille kansallisille työmarkkinoille suuntautumiseen liittyviä arviointiperusteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Toinen mainitun tuomion mahdollinen tulkinta olisi sen sijaan se, että työskentelyvaltion lainsäädännön soveltaminen edellyttäisi työsuhteen olemassaoloa. Näin henkilöstä tulisi automaattisesti asuinvaltion lainsäädännön alainen myös silloin, kun työsuhde on loppunut, vaikka vain tilapäisesti, ja riippumatta tällaisen keskeytyksen kestosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että ratkaisu, jolla asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltaminen rajoitetaan vain niihin tapauksiin, joissa työsuhde on voimassa, tekee mahdolliseksi sen, että sovellettava lainsäädäntö voidaan määrittää varmuudella jo tilanteiden tapahtuma-aikana. Nyt esillä olevien asioiden kaltaisiin tilanteisiin sovellettuna tämä ratkaisu saattaa kuitenkin johtaa sovellettavan lainsäädännön taajaan vaihtumiseen ja huomattaviin hallinnollisiiin vaikeuksiin ja osoittautua siten työntekijöiden vapaan liikkuvuuden mahdolliseksi esteeksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan myös ratkaisuun, joka edellyttää tutkimaan työsuhteen olemassaolosta riippumatta, onko toiminta – edellä 38 kohdassa mainittujen kaltaisten seikkojen perusteella – tosiasiallisesti päättynyt, liittyy sekä etuja että haittoja. Etuna olisi se, että näin voitaisiin välttää sovellettavan lainsäädännön vaihtelu tapauksissa, joissa työsuhteiden keskeytykset ovat lyhytkestoisia. Haittana olisi se, että koska arvio perustuisi jälkikäteen suoritettavaan tosiseikkojen taannehtivaan arviointiin, siihen liittyisi enemmän epävarmuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ylioikeus lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>1.</NO.P><TXT>Onko [asetuksen (EY) N:o 883/2004] 11 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa asuvaan työntekijään, joka työskentelee toisen jäsenvaltion alueella sellaisen vuokratyösopimuksen perusteella, jonka mukaan työsuhde päättyy heti vuokratyön päättyessä ja jatkuu taas myöhemmin, sovelletaan välikausina edelleen viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä niin kauan kuin hän ei ole tilapäisesti lopettanut tätä työskentelyä?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="8"?><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Mitkä seikat ovat merkityksellisiä sen arvioimiseksi, onko tällaisessa tapauksessa kyse työskentelyn tilapäisestä lopettamisesta?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Minkä ajan kuluttua työntekijän, joka ei enää ole työsopimussuhteessa, on katsottava lopettaneen tilapäisesti työskentelynsä työskentelyvaltiossa, elleivät konkreettiset seikat viittaa päinvastaiseen?<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kolme ennakkoratkaisukysymystä voidaan mielestäni käsitellä yhdessä, sillä niistä ilmenevä kysymys on mielestäni asiallisesti yhtenäinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>On riidatonta, että esillä olevassa asiassa sekä X että Y kuuluvat asetuksen N:o 883/2004 henkilölliseen soveltamisalaan ja että kyseessä olevat etuudet – toisin sanoen vanhuuseläke ja lapsilisä – kuuluvat tämän asetuksen aineelliseen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>X:n tapauksesta, kuten jo edellä 31 ja 32 kohdassa huomautetaan, on todettava, että työvoiman vuokrausyrityksen palkkatyösopimuksissa oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>vuokratyölauseke<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, jonka nojalla työsuhde päättyi automaattisesti, kun työskentely käyttäjäyrityksessä päättyi. Tästä syystä ylioikeus totesi, etteivät nämä työsuhteet olleet voimassa eri työtehtävien välisinä ajanjaksoina. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi todennut, ettei X:n harjoittaman vapaaehtoistyön ja perheen parissa vähimmäispalkkaa vastaan tekemän kotitaloustyön voida katsoa olevan palkkatyötä tai sitä vastaavaa toimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kuten jo edellä 33 kohdassa täsmennetään, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut Y:n asiasta, ettei mikään työsuhde ollut voimassa <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE>-<DATE ISO="20160207">7.2.2016</DATE> välisenä aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>X:n ja Y:n asioilla voidaan näin ollen katsoa olevan yhdistäviä tekijöitä, sillä molemmissa viitataan ajanjaksoihin, joina mikään työsuhde ei ollut voimassa ja joina mainitut toimijat – jotka asuvat eri jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tavallisesti työskentelevät – eivät työskennelleet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Näin ollen voidaan todeta, että ennakkoratkaisukysymyksillään, jotka on käsiteltävä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta selventämään lähinnä, ovatko X ja Y – toimijat, jotka asuvat eri jäsenvaltiossa kuin siinä, missä he tavallisesti työskentelevät vuokratyösuhteissa – niinä välikausina, jolloin he eivät työskennelleet ja heidän työsuhteensa olivat päättyneet, asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun työskentelyvaltion vai saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun asuinvaltion lainsäädännön alaisia. Komissio on ilmaissut kannattavansa ensiksi mainittua ratkaisua, SVB ja Alankomaiden hallitus sen sijaan jälkimmäistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tähän kysymykseen vastaamiseksi on mielestäni aiheellista aluksi esitellä lyhyesti asetus N:o 883/2004.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Tämän asetuksen – jolla uudistettiin ja yksinkertaistettiin asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä, mutta säilytettiin sama tavoite – tarkoituksena on jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan<?PAGE NO="9"?> tosiasiallisesti käyttää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 1, 3, 4 ja 45 perustelukappale. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210930">30.9.2021</DATE>, <NAME.CASE>Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (Uwv)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-285/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:785">EU:C:2021:785</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201029">29.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>Veselības ministrija</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-243/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:872">EU:C:2020:872</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180321">21.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Klein Schiphorst</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-551/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:200">EU:C:2018:200</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Asetuksella ei luoda yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää vaan annetaan erillisten kansallisten järjestelmien jäädä edelleen voimaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20211125">25.11.2021</DATE>, <NAME.CASE>Finanzamt Österreich (avustustyöntekijöiden perhe-etuudet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-372/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:962">EU:C:2021:962</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160614">14.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:436">EU:C:2016:436</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180321">21.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Klein Schiphorst</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-551/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:200">EU:C:2018:200</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja vahvistetaan useita yhteisiä periaatteita, joita on noudatettava kaikkien jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädännöissä. Näin varmistetaan, että henkilöitä, jotka käyttävät liikkumis- ja oleskeluvapauttaan unionin sisällä, ei aseteta heikompaan asemaan eri kansallisissa järjestelmissä sen vuoksi, että he ovat käyttäneet tätä oikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-308/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:666">EU:C:2015:666</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä oma ratkaisuehdotukseni asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>SF</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-631/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:10">EU:C:2019:10</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tässä asiayhteydessä asetuksen N:o 883/2004 II osasto – jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> – sisältää juuri lainvalintasääntöjä, joiden nojalla voidaan määrittää asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin sovellettava lainsäädäntö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Tällaiset lainvalintasäännöt perustuvat samankaltaisiin liityntöjä koskeviin sääntöihin kuin kansainvälinen yksityisoikeus. Niiden tavoitteena on näet määrittää lainsäädäntö, jota sovelletaan tilanteissa, joilla on liityntöjä useisiin jäsenvaltioihin, koska ne juuri koskevat palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Franzen ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-382/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2190">EU:C:2014:2190</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on useissa eri yhteyksissä selventänyt, että asetuksen N:o 883/2004 II osaston säännökset muodostavat täydellisen ja yhtenäisen lainvalintasääntöjen kokonaisuuden ja että niillä pyritään estämään useampien kansallisten lainsäädäntöjen samanaikainen soveltaminen sekä se, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt jäisivät ilman sosiaaliturvan tarjoamaa suojaa siitä syystä, ettei heihin voitaisi soveltaa mitään lainsäädäntöä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210603">3.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>TEAM POWER EUROPE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-784/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:427">EU:C:2021:427</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>AFMB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-610/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:565">EU:C:2020:565</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tarkoituksena on toisin sanoen välttää yhtäältä se, että siirtotyöläiset jäisivät kansallisten lainsäädäntöjen negatiivisen ristiriidan vuoksi ilman sosiaaliturvaa, ja toisaalta se, että heille myönteisen ristiriidan vuoksi kertyisi samoja etuuksia tai he joutuisivat suorittamaan maksuja useiden jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Näiden säännösten tarkoituksena ei kuitenkaan ole määrittää sosiaaliturvajärjestelmään liittämisen tai sosiaaliturvaetuuksia koskevan oikeuden olemassaolon aineellisia edellytyksiä. Jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti itse määritettävä nämä edellytykset lainsäädännössään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210715">15.7.2021</DATE>, <NAME.CASE>A (Julkinen terveydenhuolto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-535/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:595">EU:C:2021:595</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980611">11.6.1998</DATE>, <NAME.CASE>Kuusijärvi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-275/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:279">EU:C:1998:279</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 883/2004 säädetyt lainvalintasäännöt velvoittavat jäsenvaltioita ehdottomasti, eikä näillä siis ole mahdollisuutta ratkaista sitä, missä määrin on sovellettava niiden omaa tai jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210715">15.7.2021</DATE>, <NAME.CASE>A (Julkinen terveydenhuolto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-535/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:595">EU:C:2021:595</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Walltopia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-451/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:861">EU:C:2018:861</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen ne eivät voi jättää lainsäädäntönsä soveltamisalan ulkopuolelle henkilöitä, joihin tätä lainsäädäntöä sovelletaan mainitun asetuksen nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980611">11.6.1998</DATE>, <NAME.CASE>Kuusijärvi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-275/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:279">EU:C:1998:279</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kansallisten lainsäädäntöjen mahdollisten – myönteisten tai negatiivisten – ristiriitojen ratkaisemiseksi asetuksen N:o 883/2004 II osaston säännöksillä pyritään siihen, että asianomaiset olisivat vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan – jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Yleiset säännöt<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> ja joka on järjestelmän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>kulmakivi<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> – 1 kohdassa näet vahvistetaan yhden ainoan sovellettavan lainsäädännön sääntö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Aina, kun henkilö kuuluu asetuksen N:o 883/2004 henkilölliseen soveltamisalaan, sellaisena kuin se on määritelty tämän asetuksen 2 artiklassa, lähtökohtaisesti on sovellettava yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädäntöä, joka määritetään kyseisen asetuksen II osaston säännösten mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210603">3.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>TEAM POWER EUROPE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-784/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:427">EU:C:2021:427</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>AFMB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-610/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:565">EU:C:2020:565</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on erityisen merkityksellistä, että asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ilmaistaan <HT TYPE="ITALIC">lex loci laboris</HT> ‑periaate (työskentelyvaltion lainsäädännön soveltamista koskeva periaate) toteamalla, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tämän yleisen periaatteen on tarkoitus taata, että kaikki samassa maassa työskentelevät kuuluvat saman sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan ja saavat samat etuudet (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180906">6.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alpenrind ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-527/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:669">EU:C:2018:669</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0098">98</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Siten voidaan ehkäistä epätoivotut palkkakustannuskilpailun muodot ja niiden kansallisille sosiaaliturvajärjestelmille aiheuttamat paineet. Ks. julkisasiamies Pikamäen ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>AFMB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-610/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1010">EU:C:2019:1010</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Käsitteet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>palkkatyö tai itsenäinen ammatinharjoittaminen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> määritellään asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan a ja b kohdassa. Tässä säännöksessä todetaan, että mainitussa asetuksessa palkkatyöllä tai itsenäisellä ammatinharjoittamisella tarkoitetaan toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa tätä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Siten näistä säännöksistä yhdessä luettuna ilmenee, että lex loci laboris ‑periaatteen soveltaminen edellyttää, että henkilö harjoittaa toimintaa, jonka kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä katsotaan olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. tässä yhteydessä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170913">13.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:673">EU:C:2017:673</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen katson, että työsuhteen – sellaisena kuin sitä luonnehditaan sen valtion lainsäädännön perusteella, jossa työtä tehdään – olemassaolo on työskentelyvaltion lainsäädännön soveltamisen kannalta olennaisen tärkeää.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Työsuhteen olemassaolo on vailla merkitystä vain asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa poikkeuksellisessa tapauksessa, jossa palkkatyötä tekevät tai itsenäisesti ammattia harjoittaviin henkilöihin rinnastetaan ne, jotka saavat rahaetuutta tällaisen toiminnan nojalla tai seurauksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että X:n ja Y:n tilannetta määräaikaisten työsuhteiden väliin jäävien ajanjaksojen aikana ei Alankomaiden lainsäädännössä pidetä palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen 4.3–4.7 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Toisaalta on riidatonta, että mainitut henkilöt eivät saaneet asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja etuuksia kyseessä olevien ajanjaksojen aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että esillä olevassa asiassa työskentelyvaltion lainsäädäntöä ei voida soveltaa asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan eikä myöskään saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Tämä ratkaisu vaikuttaa soveltuvan parhaiten asetuksen N:o 883/2004 tavoitteiden saavuttamiseen. Kun työskentelyvaltion toimivalta yhdistetään työsuhteen olemassaoloon, sovellettava kansallinen lainsäädäntö on mahdollista yksilöidä välittömästi, tilanteiden tapahtuma-aikaan ja asianmukaisella varmuudella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Näin turvataan oikeusvarmuus, joka on olennainen arvo järjestelmässä jonka, kuten edellä on muistutettu, tarkoituksena on mahdollistaa yhteensovittaminen ja välttää kansallisten lainsäädäntöjen ristiriidat kansainväliselle yksityisoikeudelle ominaisin tavoin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Lisäksi, kuten jo edellä on todettu, tarkasteltavalla asetuksella ei pyritä takaamaan oikeutta sosiaalietuuksiin, joista säätäminen on jätetty jäsenvaltioiden tehtäväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Unionin oikeudessa ei taata työntekijälle, että muuttaminen toiseen jäsenvaltioon kuin hänen alkuperävaltioonsa olisi sosiaalisissa kysymyksissä neutraalia, koska tällainen muutto, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden järjestelmien ja lainsäädäntöjen välillä vallitsevat erot, voi olla tältä osin asianomaiselle henkilölle enemmän tai vähemmän edullinen tai epäedullinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190919">19.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>van den Berg ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-95/18 ja C-96/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:767">EU:C:2019:767</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tästä tuomiosta – jossa on kyse ennakkorakaisupyynnöstä, jonka Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaiden ylin tuomioistuin) esitti samassa, joskin sillä kertaa luottamuksensuojaa koskevassa menettelyssä, joka johti edellä mainittuun tuomioon <DATE ISO="20150423">23.4.2015</DATE>, Franzen ym. – voidaan päätellä, että työskentelyvaltio ei ole velvollinen ottamaan toisessa jäsenvaltiossa asuvaa työntekijää sosiaalivakuutusjärjestelmänsä piiriin niiden ajanjaksojen aikana, joina hän on asetuksen N:o 883/2004 II osaston nojalla asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön alainen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Näin ollen sillä, että asianomaisilla henkilöillä ei ole oikeutta kyseiseen sosiaalietuuteen asuinjäsenvaltiossaan, ei ole mitään merkitystä asetuksen N:o 883/2004 II osastossa säädettyjen lainvalintasääntöjen soveltamisen kannalta. Lisäksi on otettava huomioon, että teoriassa asuinvaltion lainsäädäntö voi hyvinkin olla edullisempi kuin työskentelyvaltion.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tulkinta, joka perustuu – komission huomautuksissaan esittämien arviointiperusteiden kaltaisiin – työsuhteen ominaisuuksiin, sen ajanjakson kestoon, jona asianomaiset ovat tehneet työtä, välikausien kestoon ja vain yksille markkinoille suuntautumiseen liittyviin arviointiperusteisiin, johtaisi suurempaan erimielisyyteen ja epävarmuuteen ja saattaisi helpottaa kansallisten lainsäädäntöjen välisten ristiriitojen syntymistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Lisäksi välikausien kesto ja mahdollinen paluu aiempaan työskentelyvaltioon ovat seikkoja, jotka voidaan todeta vasta jälkeenpäin, minkä vuoksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittäminen olisi näiden ajanjaksojen aikana mahdotonta, mistä puolestaan seuraisi käytännön ongelmia erityisesti sellaisten etuuksien – esimerkiksi perheavustusten – myöntämisessä, joiden edellytyksenä ei ole työskentelyn mahdollisesti pysyvä lopettaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen mielestäni vaikuttaa siltä, että tarve olla hajottamatta liiaksi yhteen ainoaan työntekijään sovellettavaa lainsäädäntöä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19701217">17.12.1970</DATE>, <NAME.CASE>Manpower</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-35/70</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1970:120">EU:C:1970:120</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tässä tuomiossa tosin todetaan, että on siirtotyöläisten edun mukaista, että heihin ei sovelleta lyhyitä ajanjaksoja eri maiden lainsäädäntöjä, sillä se, että kansallisissa lainsäädännöissä lyhyitä ajanjaksoja ei yleensä oteta huomioon eräitä sosiaalietuuksia myönnettäessä, olisi usein heidän etujensa vastaista. Tämä tuomio – jossa oli kyse siirtotyöläisten sosiaaliturvasta <DATE ISO="19580925">25.9.1958</DATE> annetun neuvoston (ETY) asetuksen N:o 3 13 artiklan a kohtaa koskevasta ennakkoratkaisukysymyksestä – koski kuitenkin ranskalaisen työvoiman vuokrausyrityksen työntekijää, jota oli pyydetty työskentelemään saksalaisessa yrityksessä. Näin ollen kyse oli yhdestä ainoasta pysyvästä ja jatkuvasta työntekijän ja työvoiman vuokrausyrityksen välisestä palkkatyösuhteesta (vrt. tuomion 17–19 kohta), joka – toisin kuin nyt esillä olevissa tapauksissa – ei ollut keskeytynyt. On ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa tulkitiin laajasti viimeksi mainitun asetuksen 13 artiklan a kohtaa, jossa viitattiin nimenomaisesti vain lähetetyn työntekijän tapaukseen, ja katsottiin, että asiassa oli sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon työvoiman vuokrausyritys oli sijoittautunut.</P></NOTE> ei ole yhtä tärkeä kuin kyseessä olevan sääntelyjärjestelmän taustalla olevat oikeusvarmuuden vaatimukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä huomautan myös, että kun unionin lainsäätäjä on halunnut estää tällaisen sirpaloitumisen, se on tehnyt sen nimenomaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Tässä viitataan asetuksen N:o 883/2004 12 artiklassa tarkoitettuja lähetettyjä työntekijöitä koskevaan säännökseen, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>jäsenvaltiossa avallisesti toimintaansa harjoittavalle työnantajalle tässä jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen tämän ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, edellyttäen, että tämän työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että kyseistä henkilöä ei lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Tämä säännös – jonka tarkoituksena on välttää se, että jäsenvaltion alueelle sijoittautunut yritys joutuisi vakuuttamaan tämän jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään tavallisesti kuuluvia työntekijöitään sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä, jonne heidät lähetetään työskentelemään rajoitetuksi ajaksi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210603">3.6.2021</DATE>, <NAME.CASE>TEAM POWER EUROPE</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-784/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:427">EU:C:2021:427</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181025">25.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Walltopia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-451/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:861">EU:C:2018:861</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> – on selvästi luonteeltaan poikkeus ja poikkeussäännös, joten sitä ei voida soveltaa analogisesti muissa kuin siinä nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa. Lisäksi siinä viitataan – toisin kuin pääasiassa esillä olevissa asioissa – tapauksiin, joissa työsuhteet jatkuvat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Edellä mainitusta asiassa Franzen annetusta tuomiosta ei mielestäni ilmene mitään, mikä puoltaisi työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön soveltamista myös työsuhteen päättymisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Mainitun tuomion 50 kohdan mukaan työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen edellyttää sitä, että asianomainen henkilö <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>työskentelee mainitussa jäsenvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Saman tuomion 51 ja 52 kohdassa unionin tuomioistuin lisäksi erotti tuolloin esillä olleen asian tiettyjen aikaisempien tuomioiden kohteena olleista tapauksista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomiot, joihin viitattiin, ovat tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980611">11.6.1998</DATE>, <NAME.CASE>Kuusijärvi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-275/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:279">EU:C:1998:279</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20041111">11.11.2004</DATE>, <NAME.CASE>Adanez-Vega</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-372/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:705">EU:C:2004:705</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joissa työsuhde oli päättynyt lopullisesti tai tilapäisesti päättynyt.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Erityisesti edellä mainitun 52 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>jaksoa, jonka aikana työtä ei tehdä, ei voida pitää työn väliaikaisena lopettamisena<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, koska <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>unionin tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta käy – – ilmi, että – – työsuhde on ollut keskeytyksettä voimassa viiden vuoden ajan<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Tästä voidaan päätellä, että unionin tuomioistuin on pitänyt työsuhteen jatkuvuutta olennaisena, mutta katsonut – kuten asiassa Kits van Hejningen <DATE ISO="19900503">3.5.1990</DATE> annetussa tuomiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19900503">3.5.1990</DATE>, <NAME.CASE>Kits van Heijningen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-2/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1990:183">EU:C:1990:183</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tämän tuomion 14 ja 15 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/1971 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei tehdä eroa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>kokoaikaisen ja osa-aikaisen palkkatyön välillä<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin huomautti, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla asetuksen soveltamisalaan kuuluva henkilö, joka harjoittaa osa-aikaista palkkatyötä jäsenvaltion alueella, on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen sekä niinä päivinä, joina harjoittaa tätä toimintaa, että niinä päivinä, joina ei harjoita sitä.</P></NOTE> – sen sijaan, että työnteon konkreettisilla tavoilla ei ole merkitystä, koska työskentelyvaltion lainsäädäntöä voidaan soveltaa myös satunnaisiin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Näin ollen on ymmärrettävää, että unionin tuomioistuin katsoi edellä mainitussa tilanteessa, että asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohtaa oli sovellettava myös niinä päivinä, joina satunnaista työtä ei tehty, koska sen käsiteltävänä tuolloin olleessa asiassa, toisin kuin nyt esillä olevassa asiassa, työsuhde oli ollut koko ajan voimassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Näkemykseni vahvistaa myös asiassa X <DATE ISO="20170913">13.9.2017</DATE> annettu tuomio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170913">13.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:673">EU:C:2017:673</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> – joka sekin koskee asetusta N:o 1408/71 mutta voidaan, kuten edellä on todettu, ulottaa koskemaan myös asetusta N:o 883/2004 – ja joka koski Alankomaissa työskentelevää henkilöä, joka oli sopinut työnantajansa kanssa palkattomasta lomajaksosta ja joka oli tämän lomajakson aikana tehnyt toista työtä toisessa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Kyseisen tuomion 24 kohdassa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>siltä osin kuin henkilö säilyttää palkatun työntekijän aseman työnantajaltaan saamansa palkattoman lomajakson ajan, on mahdollista katsoa, että tällainen henkilö tekee asetuksen N:o 1408/71 II osastossa tarkoitettua palkkatyötä siitä huolimatta, että tästä työsuhteesta johtuvat päävelvoitteet ovat kyseisen lomajakson ajan keskeytyneinä<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Tämä toteamus vahvistaa mielestäni sen, että lex loci laboris ‑periaatteen soveltaminen edellyttää aina työsuhteen olemassaoloa riippumatta siitä, onko siihen liittyvät konkreettiset velvoitteet mahdollisesti keskeytetty.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. vastaavasti myös julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:181">EU:C:2017:181</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että tilanteen, jossa X ja Y olivat työsuhteiden välisinä ajanjaksoina, ei voida katsoa kuuluvan asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan (eikä saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdan) soveltamisalaan ja että tällaisissa tilanteissa ei voida soveltaa työskentelyvaltion lainsäädäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Lisäksi on riidatonta, etteivät asianomaiset henkilöt olleet asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan b, c ja d alakohdassa, joissa viitataan virkamiehiin, työttömyysetuuksia saaviin henkilöihin ja asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttuihin tai uudelleen kutsuttuihin henkilöihin, tarkoitetuissa tilanteissa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Näillä perusteilla on pääteltävä, että kyseessä olevat tilanteet kuuluvat mainitun 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa olevan jäännössäännöksen soveltamisalaan, ja kyseistä säännöstä sovelletaan kaikkiin muihin kuin tämän säännöksen a–d alakohdissa tarkoitettuihin henkilöihin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190508">8.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>SF</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-631/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:381">EU:C:2019:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja erityisesti sekä henkilöihin, jotka ovat pysyvästi lopettaneet kaiken työnteon, että henkilöihin, jotka ovat lopettaneet työnteon ainoastaan väliaikaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20041111">11.11.2004</DATE>, <NAME.CASE>Adanez-Vega</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-372/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:705">EU:C:2004:705</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Toistan, että tämä päätelmä on asetuksen N:o 883/2004 II osaston säännösten tavoitteiden mukainen, sillä näillä säännöksillä pyritään siihen, että asianomaiset henkilöt olisivat vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alaisia, ei takaamaan sosiaalietuuksien myöntämistä, joka sen sijaan edellyttää, että jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä esillä olevassa asiassa sovelletaan, säätämät aineelliset edellytyksen täyttyvät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Näiden periaatteiden konkreettinen soveltaminen esillä olevassa asiassa ja kansallisen lainsäädännön tulkitseminen unionin oikeuden mukaisesti on tietenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen huomautusten perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Centrale Raad van Beroepin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P>Asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että yhdessä jäsenvaltiossa asuva työntekijä, joka tavallisesti työskentelee toisessa jäsenvaltiossa, ei ole työskentelyvaltion lainsäädännön alainen niiden ajanjaksojen aikana, joina tällä ei mainitun jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön nojalla ole voimassa olevaa työsopimusta eikä hän harjoita mitään sellaista työtä, jonka voitaisiin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla katsoa olevan palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista. Tällaisina välikausina sovelletaan sen sijaan asuinvaltion lainsäädäntöä asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>