Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS
29 päivänä syyskuuta 2026 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – SEUT 263 artikla – Kanne unionin toimen kumoamiseksi – SEUT 278 artikla – Kyseisen toimen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva vaatimus – Päätös (EU) 2026/183 – EU:n ja Mercosurin väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen – Kiireellisyys – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Asiassa C‑460/26 R,
jossa on kyse SEUT 278 artiklaan perustuvasta täytäntöönpanon lykkäämistä koskevasta hakemuksesta, joka on tehty 10.5.2026,
Puolan tasavalta, asiamiehenään B. Majczyna,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään A. Antoniadis, B. Driessen, L. Hamtcheva ja J. Rurarz,
vastaajana,
jota tukevat
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään J. Möller, N. Scheffel ja R. Wolfe,
Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään P. Huurnink ja J. Langer,
Suomen tasavalta, asiamiehinään A. Laine ja M. Pere, ja
Euroopan komissio, asiamiehinään L. Baumgart, C. Hermes, M. Kocjan ja R. Vidal Puig,
väliintulijoina,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI,
kuultuaan julkiasiamies D. Spielmannia,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Puolan tasavalta vaatii välitoimihakemuksellaan unionin tuomioistuinta lykkäämään Euroopan unionin sekä Etelän yhteismarkkinoiden, Argentiinan tasavallan, Brasilian liittotasavallan, Paraguayn tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välisen väliaikaisen kauppasopimuksen allekirjoittamisesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta 9.1.2026 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2026/183 (EUVL L, 2026/183; jäljempänä riidanalainen päätös) täytäntöönpanoa asian C‑460/26 käsittelyn päättävän ratkaisun julistamiseen asti.
2 Tämä hakemus on esitetty sen jälkeen, kun kyseinen jäsenvaltio nosti 10.5.2026 SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Riidanalainen päätös
3 Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa, viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Neuvosto antoi 13 päivänä syyskuuta 1999 komissiolle luvan aloittaa neuvottelut Etelän yhteismarkkinoiden, jäljempänä ’Mercosur’, ja niiden sopimusvaltioiden kanssa sopimuksesta, joka koostuu poliittisesta osasta, yhteistyötä koskevasta osasta ja kauppaa koskevasta osasta. Neuvottelut saatiin onnistuneesti päätökseen 6 päivänä joulukuuta 2024.
(2) Neuvottelujen tuloksena hyväksyttiin kaksi rinnakkaista oikeudellista välinettä. Ensimmäinen väline on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelän yhteismarkkinoiden, Argentiinan tasavallan, Brasilian liittotasavallan, Paraguayn tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välinen kumppanuussopimus, jäljempänä ’kumppanuussopimus’, joka sisältää poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön pilarin sekä kauppa- ja investointipilarin. Toinen väline on Euroopan unionin sekä Etelän yhteismarkkinoiden, Argentiinan tasavallan, Brasilian liittotasavallan, Paraguayn tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välinen väliaikainen kauppasopimus, jäljempänä ’väliaikainen kauppasopimus’, joka kattaa kaupan ja investointien vapauttamisen. Väliaikaisen kauppasopimuksen voimassaolo päättyy ja se korvataan kumppanuussopimuksella viimeksi mainitun tullessa voimaan.
(3) Siihen saakka, kunnes erityinen unionin säädös, jolla pannaan täytäntöön kumppanuussopimuksen ja väliaikaisen kauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke maataloustuotteiden osalta, hyväksytään ja se tulee voimaan, ja jotta unioni voi toteuttaa nopeita ja tehokkaita toimia suojatakseen tapauksen mukaan kumppanuussopimuksen tai väliaikaisen kauppasopimuksen mukaisia etujaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanoasetuksilla maataloutta koskevia kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä, jäljempänä ’kahdenväliset suojatoimenpiteet’, jotka ovat yhdenmukaisia tapauksen mukaan kumppanuussopimuksen tai väliaikaisen kauppasopimuksen kanssa. Arkojen maataloustuotteiden osalta komission olisi hyväksyttävä kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä myös tässä päätöksessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.
– –
(5) Yhden tai useamman jäsenvaltion olisi voitava pyytää komissiota hyväksymään kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä väliaikaisessa kauppasopimuksessa ja arkojen maataloustuotteiden osalta tässä päätöksessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Jos komissio hylkää tällaisen pyynnön, sen olisi ilmoitettava neuvostolle viipymättä hylkäämisen syyt.
(6) Sen vuoksi väliaikainen kauppasopimus olisi allekirjoitettava.
(7) Väliaikaista kauppasopimusta olisi sovellettava sen voimaantuloon asti väliaikaisesti unionin ja väliaikaisen kauppasopimuksen osapuolena olevan yhden tai useamman Mercosur-valtion välillä – –”
4 Kyseisen päätöksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Annetaan lupa allekirjoittaa Euroopan unionin sekä Etelän yhteismarkkinoiden, Argentiinan tasavallan, Brasilian liittotasavallan, Paraguayn tasavallan ja Uruguayn itäisen tasavallan välinen väliaikainen kauppasopimus sillä varauksella, että kyseisen sopimuksen tekeminen saatetaan päätökseen.”
5 Mainitun päätöksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanoasetuksilla kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä, jotka ovat yhdenmukaisia väliaikaisen kauppasopimuksen 9 luvussa ja tässä päätöksessä vahvistettujen edellytysten kanssa, siihen saakka, kunnes erityinen unionin säädös, jolla pannaan täytäntöön kumppanuussopimuksen ja väliaikaisen kauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke maataloustuotteiden osalta, hyväksytään ja se tulee voimaan.
2. Komissio seuraa tiiviisti arkojen maataloustuotteiden eli tuotteiden, joihin sovelletaan väliaikaisen kauppasopimuksen liitteessä 2-A (tullien poistoluettelo) olevan B jakson mukaisia unionin tariffikiintiöitä, markkinoita erityisesti Mercosuriin liittyvien tuonnin ja viennin, tuotannon ja hintojen kehityksen osalta.
Komissio arvioi nopeasti markkinatilannetta tällaisen seurannan perusteella ja selvittää, onko asiaankuuluvien arkojen maataloustuotteiden tuonnin mahdollinen kasvu yhteydessä tuotannon ja/tai kulutuksen, viennin, hintojen ja markkinaosuuksien kehitykseen unionin markkinoilla sekä unionista tapahtuvan viennin kehitykseen.
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuuden kuukauden välein seurantakertomuksen, jossa arvioidaan arkojen maataloustuotteiden tuonnin vaikutuksia, myös vaikutuksia yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.
3. Jos erityisesti 2 kohdassa tarkoitetun seurannan ja markkinatilanteen arvioinnin avulla on saatu riittävästi alustavaa näyttöä arkojen maataloustuotteiden unionin tuotannonalaan kohdistuvasta vakavasta vahingosta tai sen uhasta, myös silloin, kun tällainen vahinko tai sen uhka on keskittynyt maantieteellisesti yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, komissio panee viipymättä vireille tutkimuksen yhden tai useamman jäsenvaltion tai asianomaisella alalla toimivan oikeushenkilön tai unionin tuotannonalan puolesta toimivan yhteenliittymän pyynnöstä.
4. Tätä artiklaa sovellettaessa ’unionin tuotannonalalla’ tarkoitetaan samankaltaisten tai suoraan kilpailevien asiaankuuluvien tuotteiden tuottajia unionissa.
5. Komissio tutkii ensisijaisesti, onko olemassa alustavaa näyttöä unionin tuotannonalaan kohdistuvasta vakavasta vahingosta tai sen uhasta tapauksissa, joissa tuonti lisääntyy äkillisesti tai hinnat laskevat keskittyneesti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai joissa tuotteen tuonti lisääntyy äkillisesti tai sen hinta laskee ja unionin tuotannonala on pääasiassa sijoittautunut yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.
Jos vastakkaisia viitteitä ei ole, komissio käsittelee lähtökohtaisesti Mercosur-allekirjoittajavaltioista peräisin olevan tietyn tuotteen, johon sovelletaan tariffikiintiötä, etuuskohteluun perustuvan tuonnin määrän kasvua yli viidellä prosentilla edellisvuoteen nähden alustavana näyttönä unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vakavasta vahingosta tai sen uhasta edellyttäen, että samaan aikaan Mercosur-allekirjoittajavaltioista tulevan kyseisen tuonnin keskimääräinen tuontihinta on pääsääntöisesti vähintään viisi prosenttia alhaisempi kuin samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden asiaankuuluva keskimääräinen kotimarkkinahinta samalla ajanjaksolla.
6. Jos vastakkaisia viitteitä ei ole, komissio käsittelee lähtökohtaisesti Mercosur-allekirjoittajavaltioista peräisin olevan ja unioniin tuodun tietyn tuotteen, johon sovelletaan tariffikiintiötä, etuuskohteluun perustuvan keskimääräisen tuontihinnan laskua yli viidellä prosentilla edellisvuoteen nähden alustavana näyttönä unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vakavasta vahingosta tai sen uhasta edellyttäen, että samaan aikaan Mercosur-allekirjoittajavaltioista tulevan kyseisen tuotteen keskimääräinen tuontihinta on pääsääntöisesti vähintään viisi prosenttia alhaisempi kuin samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden asiaankuuluva keskimääräinen kotimarkkinahinta samalla ajanjaksolla.
7. Komissio ottaa viipymättä ja epäröimättä ja arkojen maataloustuotteiden osalta viimeistään 21 päivän kuluessa 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta käyttöön väliaikaisia kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä unionin tuotannonalalle aiheutuvan vaikeasti korjattavissa olevan vahingon estämiseksi myös silloin, kun tällainen vahinko on keskittynyt maantieteellisesti yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.
8. Koska yksityiskohtainen markkinoiden seuranta on kiinteä osa komission toimintaa maatalousalalla, komissio pyrkii saattamaan päätökseen mahdollisimman nopeasti arkoja maataloustuotteita koskevat tutkimukset siltä osin kuin on kyse kahdenvälisistä suojatoimenpiteistä, jotta lopullinen päätös voidaan tehdä neljän kuukauden kuluessa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta. Kyseistä ajanjaksoa voidaan pidentää, mutta se ei saa ylittää väliaikaisen kauppasopimuksen 9.13 artiklassa määrättyä yhden vuoden ajanjaksoa.
9. Suojatoimenpide voidaan määrätä, jos Mercosur-allekirjoittajavaltiosta peräisin olevaa asiaankuuluvaa tuotetta tuodaan unioniin
a) sellaisina lisääntyneinä määrinä joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa unionin tuotantoon tai kulutukseen ja sellaisissa olosuhteissa, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, myös silloin, kun tällainen vahinko tai sen uhka on keskittynyt maantieteellisesti yhteen tai useampaan jäsenvaltioon; ja
b) tuonnin lisääntyminen on tulosta väliaikaisesta kauppasopimuksesta johtuvista velvoitteista, mukaan luettuna kyseistä tuotetta koskevien tullien alentaminen tai poistaminen.
10. Suojatoimenpide voidaan toteuttaa keskeyttämällä väliaikaisesti asiaankuuluvan tuotteen tullien poistoluettelo tai alentamalla tullietuudet takaisin suosituimmuustulliin tai perustulliin sen mukaan, kumpi on alhaisempi.
11. Suojatoimenpiteitä sovelletaan kahden vuoden ajan, ja niiden voimassaoloa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella väliaikaisen kauppasopimuksen 9.9 artiklan mukaisesti, jos suojatoimenpiteiden jatkamisen perusteena olevat asiaankuuluvat edellytykset täyttyvät.”
6 Saman päätöksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Väliaikaista kauppasopimusta sovelletaan sen voimaantuloon asti väliaikaisesti sen 23.3 artiklan mukaisesti unionin ja yhden tai useamman Mercosur-allekirjoittajavaltion välillä sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona tapauksen mukaan yksi tai useampi kyseinen Mercosur-allekirjoittajavaltio on ilmoittanut unionille saattaneensa päätökseen väliaikaisen sopimuksen väliaikaisen soveltamisen edellyttämät sisäiset menettelynsä ja vahvistaa hyväksyvänsä väliaikaisen sopimuksen väliaikaisen soveltamisen.
2. Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan päivä, josta alkaen väliaikaista kauppasopimusta sovelletaan väliaikaisesti.”
Väliaikainen kauppasopimus
7 Väliaikaisen kauppasopimuksen 6 luku, jonka otsikko on ”Terveys- ja kasvinsuojelutoimet”, sisältää muun muassa sen 6.1, 6.4, 6.6 ja 6.14 artiklan.
8 Sopimuksen 6.1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, määrätään seuraavaa:
”Tämän luvun tavoitteina on
a) suojella ihmisten, eläinten tai kasvien elämää ja terveyttä osapuolten alueella ja helpottaa osapuolten välistä kauppaa terveys- ja kasvinsuojelutoimien osalta;
b) aloittaa yhteistyö [Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteessä 1A olevan terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 40; jäljempänä SPS-sopimus)] täytäntöönpanossa;
– –”
9 Mainitun sopimuksen 6.4 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeudet ja velvollisuudet”, määrätään seuraavaa:
”Osapuolet säilyttävät SPS-sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa. Mikään tässä luvussa ei vaikuta SPS-sopimuksen nojalla kullekin osapuolelle kuuluviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.”
10 Saman sopimuksen 6.6 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset velvollisuudet”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Osapuolen viemien tuotteiden on täytettävä tuojaosapuolen sovellettavat terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset.”
11 Väliaikaisen kauppasopimuksen 6.14 artiklan, jonka otsikko on ”Kiireelliset toimenpiteet”, 2 ja 4 kohdassa määrätään seuraavaa:
”2. Jos ihmisten, eläinten tai kasvien elämälle tai terveydelle aiheutuu vakavia riskejä, tuojaosapuoli voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä tällaisten riskien torjumiseksi.
– –
4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä voidaan toteuttaa ilman 6.12 artiklan mukaista ennakkoilmoitusta. Kiireellisiä toimenpiteitä toteuttava osapuoli ilmoittaa näiden toimenpiteiden toteuttamisesta toiselle osapuolelle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 48 tuntia sen jälkeen.”
12 Kyseisen sopimuksen 9 luku, jonka otsikko on ”Kahdenväliset suojatoimenpiteet”, sisältää muun muassa sen C jaksossa olevan 9.3 artiklan ja F jaksossa olevan 9.15 artiklan.
13 Mainitun sopimuksen 9.3 artiklassa, jonka otsikko on ”Kahdenvälisten suojatoimenpiteiden soveltaminen”, määrätään seuraavaa:
”1. Osapuoli voi poikkeuksellisissa olosuhteissa soveltaa muiden kuin [harmonisoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän, joka on otettu käyttöön harmonisoidusta tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmästä Brysselissä 14.6.1983 Maailman tullijärjestön (WCO) puitteissa tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella ja joka on yhdessä sen 24.6.1986 tehdyn muutospöytäkirjan kanssa hyväksytty Euroopan talousyhteisön puolesta 7.4.1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä 87/369/ETY (EYVL 1987, L 198, s. 1),] nimikkeisiin 8703 ja 8704 kuuluvien ajoneuvojen osalta kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä tässä jaksossa vahvistettujen ehtojen mukaisesti, jos tämän sopimuksen voimaantulopäivän jälkeen tuotteen tuonti toisesta osapuolesta etuuskohteluun perustuvin ehdoin on lisääntynyt niin paljon, absoluuttisesti tai suhteessa kotimaiseen tuotantoon tai kulutukseen, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa sen kotimaiselle samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuotannonalalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 luvussa tarkoitettujen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamista.
2. Edellä 1 kohdassa lueteltuihin tavaroihin sovelletaan kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä ainoastaan siinä määrin kuin se on tarpeen vakavan haitan tai vakavan haitan uhan estämiseksi tai korjaamiseksi.
3. Kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä sovelletaan tuojaosapuolen toimivaltaisten tutkintaviranomaisten tässä luvussa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti suorittaman tutkimuksen jälkeen.”
14 Saman sopimuksen 9.15 artiklan, jonka otsikko on ”Väliaikaiset suojatoimenpiteet”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Kriittisissä olosuhteissa, joissa viivästys voi aiheuttaa vaikeasti korjattavissa olevaa haittaa, osapuoli voi asianmukaisen ilmoituksen annettuaan toteuttaa väliaikaisen suojatoimenpiteen määritettyään alustavasti, että on selvää näyttöä siitä, että etuuskohteluun perustuvin ehdoin tapahtuva tuonti on kasvanut ja että tällainen tuonti on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa. – –”
15 Väliaikaisen kauppasopimuksen 23.3 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltaminen ennen voimaantuloa”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Tätä sopimusta voidaan soveltaa väliaikaisesti. Sopimusta voidaan soveltaa väliaikaisesti yhtäältä Euroopan unionin ja toisaalta yhden tai useamman Mercosuriin kuuluvan allekirjoittajavaltion välillä niiden sisäisten menettelyjen mukaisesti.”
Asian tausta
16 Välitoimihakemuksesta ilmenee, että neuvottelut EU:n ja Mercosurin sopimuksen tekemiseksi alkoivat vuonna 1999. Neuvosto antoi 13.9.1999 neuvotteluohjeet ja valtuutti komission aloittamaan unionin ja Mercosurin väliset neuvottelut alueidenvälisestä assosiaatiosopimuksesta, jolla oli tarkoitus korvata Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä eteläisten yhteismarkkinoiden ja sen osapuolina olevien valtioiden välisen yhteistyötä koskevan alueidenvälisen puitesopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 22.3.1999 tehdyllä neuvoston päätöksellä (EYVL 1999, L 112, s. 65) hyväksytty puitesopimus. Neuvotteluohjeissa komissio valtuutettiin neuvottelemaan yksi yhtenäinen assosiaatiosopimus, johon piti sisältyä sekä kaupallinen että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva osa. Komissio aloitti neuvottelut tämän valtuutuksen perusteella.
17 Välitoimihakemuksen mukaan neuvottelut johtivat 28.6.2019 unionin ja Mercosurin välisen kauppasopimuksen tekemiseen. Sopimukseen sisältyi muun muassa tavarakauppaa koskevia määräyksiä. Assosiaatiosopimuksen poliittisen osan, joka saatiin valmiiksi 18.6.2020, neuvotteli Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH). Neuvottelut saatiin päätökseen 6.12.2024.
18 Välitoimihakemuksesta ilmenee myös, että komissio toimitti 3.9.2025 neuvostolle yhtäältä ehdotukset kumppanuussopimuksen allekirjoittamiseksi ja tekemiseksi ja toisaalta ehdotukset väliaikaisen kauppasopimuksen allekirjoittamiseksi ja tekemiseksi. Samalla komissio ehdotti, että väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikaista soveltamista koskeva päätös sisällytetään ainoastaan sopimuksen tekemistä koskevaan päätösesitykseen, ei sopimuksen allekirjoittamista koskevaan päätökseen.
19 Näin komissio jakoi Mercosurin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen kahteen erilliseen sopimukseen eli kumppanuussopimukseen ja väliaikaiseen kauppasopimukseen; viimeksi mainittu rajoittuu kaupallisiin kysymyksiin ja sisältää olennaisilta osin samat velvoitteet kuin kumppanuussopimuksen kaupallinen osa.
20 Tämän jaon ansiosta neuvosto saattoi tehdä väliaikainen kauppasopimuksen unionin yhteisen kauppapolitiikan alaa koskevan yksinomaisen toimivallan perusteella parlamentin hyväksynnän saatuaan. Kumppanuussopimus sitä vastoin esitellään sekasopimuksena, joka edellyttää parlamentin hyväksyntää ja kaikkien 27 jäsenvaltion ratifiointia ennen kuin neuvosto voi tehdä päätöksen sen tekemisestä.
21 Välitoimihakemuksesta ilmenee lisäksi, että neuvosto teki 9.1.2026 Irlannin, Ranskan tasavallan, Unkarin, Itävallan tasavallan ja Puolan tasavallan vastustuksesta ja Belgian kuningaskunnan äänestämästä pidättäytymisestä huolimatta riidanalaisen päätöksen, jolla se hyväksyi väliaikaisen kauppasopimuksen allekirjoittamisen ja määräsi sen väliaikaisesta soveltamisesta. Tämä päätös mahdollisti väliaikaisen kauppasopimuksen soveltamisen jo ennen sen lopullista voimaantuloa; täsmennettäköön, että väliaikaisen kauppasopimuksen määräykset ovat myös osa kumppanuussopimusta. Sen jälkeen, kun kaikki osapuolet ovat tehneet kumppanuussopimuksen, sen kauppaa koskevat määräykset korvaavat väliaikaisen kauppasopimuksen, joka lakkaa olemasta voimassa.
22 Neuvosto pyysi 19.1.2026 parlamenttia hyväksymään väliaikaisen kauppasopimuksen ja kumppanuussopimuksen tekemisen.
23 Parlamentti hyväksyi 21.1.2026 päätöslauselman, jolla se pyysi unionin tuomioistuimelta lausuntoa väliaikaisen kauppasopimuksen ja kumppanuussopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa.
24 Puolan tasavallan mukaan komission puheenjohtaja ilmoitti 27.2.2026, että koska Argentiinan tasavalta ja Uruguayn itäinen tasavalta olivat ratifioineet ”EU:n ja Mercosurin sopimuksen” ja ottaen huomioon, että Brasilian liittotasavallan ja Paraguayn tasavallan odotettiin pian ratifioivan sen, ”komissio aloittaa nyt [kyseisen sopimuksen] väliaikaisen soveltamisen”.
25 Väliaikaista kauppasopimusta on sovellettu väliaikaisesti 1.5.2026 alkaen.
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
26 Saksan liittotasavalta, Suomen tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta ja komissio hyväksyttiin 8., 17. ja 19.6.2026 tehdyillä unionin tuomioistuimen varapresidentin päätöksillä väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.
27 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 5 kohdan mukaisesti neuvosto jätti kirjalliset huomautuksena 12.6.2026.
28 Saksan liittotasavalta, Suomen tasavalta ja komissio toimittivat väliintulokirjelmänsä 1. ja 3.7.2026. Alankomaiden kuningaskunta luopui 26.6.2026 päivätyllä kirjeellään mahdollisuudesta esittää kirjallisia huomautuksia.
29 Puolan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin lykkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes pääasia on ratkaistu.
30 Neuvosto vaatii Saksan liittotasavallan, Suomen tasavallan ja komission tukemana, että unionin tuomioistuin
– hylkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen ja
– velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Välitoimihakemus
31 Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksessa toimielimen toteuttaman toimen täytäntöönpanon lykkäämiseksi ja muita välitoimia koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua.
32 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomari voi lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiasta annetaan ratkaisu. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin edellytyksistä ei täyty (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 11.4.2024, Vivendi v. komissio, C‑90/24 P(R), EU:C:2024:318, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Näitä edellytyksiä koskevassa arvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja missä järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä missään unionin oikeussäännössä ei velvoiteta välitoimista päättävää tuomaria käyttämään ennalta vahvistettua mallia, jonka mukaisesti välitoimista määräämisen tarpeellisuutta arvioidaan (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 13.4.2021, Liettua v. parlamentti ja neuvosto, C‑541/20 R, EU:C:2021:264, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi tarkistettava, täyttyykö kiireellisyysedellytys.
Lausumat
35 Puolan tasavalta katsoo ensinnäkin, että olosuhteet, joissa riidanalainen päätös on tehty, erityisesti tuolloin tapahtuneet räikeät perussopimusten rikkomiset, oikeuttavat lykkäämään päätöksen täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes pääasia on ratkaistu. Unionin toimielimet, jotka pyrkivät väliaikaisen kauppasopimuksen mahdollisimman nopeaan täytäntöönpanoon, ovat rikkoneet perussopimuksia, käyttäneet väärin harkintavaltaansa, loukanneet vilpittömän yhteistyön periaatetta ja asettaneet tietyt taloudelliset intressit perussopimusten ja unionin perusperiaatteiden noudattamisen edelle. Väliaikaisen kauppasopimuksen soveltamisen salliminen voisi kannustaa niitä muihin vastaaviin toimiin tulevaisuudessa.
36 Toiseksi Puolan tasavalta väittää, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen on perusteltua myös siksi, että sillä sallitaan väliaikaisen kauppasopimuksen, jolla laajennetaan mahdollisuutta saattaa unionin markkinoille Mercosur-maista peräisin olevia maataloustuotteita, väliaikainen soveltaminen. Kyseiseen sopimukseen ei kuitenkaan sisälly niin sanottuja peililausekkeita, joilla Mercosur-maiden maataloustuottajille asetettaisiin velvollisuus noudattaa samoja, erityisesti ympäristöä, terveyttä tai eläinten hyvinvointia koskevia tuotantovaatimuksia, joita sovelletaan unionin maataloustuottajiin.
37 Kyseinen jäsenvaltio korostaa erityisesti kasvinsuojeluaineiden erittäin laajamittaista käyttöä Mercosur-maiden maataloudessa sekä sitä, että monet näistä tuotteista sisältävät tehoaineita, jotka on poistettu unionin markkinoilta niiden ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle aiheuttaman vaaran vuoksi. Näin ollen väliaikaisen kauppasopimuksen soveltamisen alettua unionin markkinoille voi tulla maataloustuotteita, jotka sisältävät jäämiä tehoaineista, joita ei ole hyväksytty unionissa.
38 Puolan tasavallan mukaan ei siis ole epäilystäkään siitä, että Mercosur-maista peräisin olevat maataloustuotteet voivat aiheuttaa todellisen riskin ihmisten ja eläinten terveydelle tai elämälle ja että niiden tuotanto aiheuttaa kohtuutonta painetta unionin ympäristölle. Jos nämä tehoaineet eivät aiheuttaisi todellista ja vakavaa uhkaa, komissio ei olisi poistanut niitä unionin markkinoilta.
39 Lisäksi kyseinen jäsenvaltio väittää, että mainittu vahinko on vakava ja korjaamaton. Jos haitallisia tehoaineita sisältävät maataloustuotteet saatetaan unionin markkinoille, niiden haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle ei ole enää mahdollista poistaa.
40 Kolmanneksi Puolan tasavalta väittää, että väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen aiheuttaa vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, joka ilmenee halvempien, unionissa kiellettyjen kemikaalien avulla viljeltyjen tai tuotettujen tuotteiden markkinoilla olemisen sallimisesta aiheutuvana maataloustuottajien tulojen pienenemisenä ja eri maataloustuotteiden markkinoiden toiminnan häiriintymisenä.
41 Kyseinen jäsenvaltio väittää, että Mercosur-maiden maataloustuottajat voivat käyttää ihmisille, eläimille ja ympäristölle haitallisia mutta halvempia ja tehokkaampia kasvinsuojeluaineita. He saavat siten suurempia tuottoja pienemmin kustannuksin, minkä ansiosta he voivat tarjota tuotteitaan alempaan hintaan. Nämä tuotteet kilpailevat vilpillisesti unionin maataloustuottajien tuotteiden kanssa ja vähentävät siten unionin maataloustuottajien tuloja ja vaarantavat sisämarkkinoiden vakauden ja toimitusvarmuuden.
42 Puolan tasavallan mukaan unionin maataloustuottajien tulojen aleneminen, eri maataloustuotteiden markkinoiden toiminnan häiriintyminen ja unionin oikeuden tiukkojen sääntöjen ja vaatimusten mukaan tapahtuvan tuotannon vuoksi terveellisempien ja parempilaatuisten mutta kalliimpien maataloustuotteiden syrjäytyminen halvempien, unionissa kiellettyjen kemikaalien jäämiä sisältävien tuotteiden tieltä voivat aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
43 Erityisesti vahinkoa, joka aiheutuu Mercosur-maista peräisin olevien halvempien tuotteiden vyörystä johtuvista maatilojen konkursseista, olisi mahdotonta korjata. Näiden tuotteiden vyörystä häiriytyneiden maatalousmarkkinoiden moitteettoman toiminnan palauttaminen saattaa kestää useita vuosia ja vaarantaa unionin ruokaturvan.
44 Neuvosto kiistää nämä väitteet. Neuvoston mukaan Puolan tasavalta ei ole osoittanut, että riidanalaisen päätöksen soveltaminen asian C‑460/26 käsittelyn päättävän tuomion julistamiseen asti voisi aiheuttaa riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa olevaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ja että kiireellisyysedellytys täyttyisi.
45 Myös Saksan liittotasavalta, Suomen tasavalta ja komissio katsovat, ettei kiireellisyysedellytys täyty.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
46 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimimenettelyn tarkoituksena on turvata tulevan lopullisen ratkaisun täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista suojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Kyseisen asianosaisen on näytettävä toteen, ettei se voi odottaa pääasian ratkaisua ilman, että se joutuu kärsimään tällaista vahinkoa. Tällaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon olemassaolon toteamiseksi ei ole tarpeen, että vahingon aiheutuminen todetaan ehdottomalla varmuudella. Riittää, että vahinko on ennakoitavissa riittävällä todennäköisyydellä (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 23.7.2025, komissio v. Ortis, C‑54/25 P-R, EU:C:2025:590, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Tämän oikeuskäytännön mukaan välitoimia hakevan asianosaisen on aina esitettävä ja osoitettava vakavan ja korjaamattoman vahingon todennäköinen aiheutuminen. Tältä osin välitoimista päättävällä tuomarilla on oltava käytettävissään konkreettisia ja täsmällisiä seikkoja, joita tuetaan yksityiskohtaisilla asiakirjoilla, joiden perusteella voidaan arvioida haettujen toimien määräämättä jättämisestä todennäköisesti aiheutuvia täsmällisiä seurauksia (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 13.4.2021, Liettua v. parlamentti ja neuvosto, C‑541/20 R, EU:C:2021:264, 19 ja 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Tästä seuraa, että Puolan tasavallan on nyt käsiteltävässä asiassa osoitettava, että sen, että riidanalaista päätöstä sovelletaan tämän määräyksen allekirjoittamisesta asian C‑460/26 käsittelyn päättävän tuomion julistamiseen, voidaan ennakoida johtavan riittävällä todennäköisyydellä vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon.
49 Ensinnäkin, kuten välitoimihakemuksesta ilmenee, kyseinen jäsenvaltio vetoaa perussopimusten rikkomiseen, harkintavallan väärinkäyttöön ja vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamiseen väittääkseen, että riidanalainen päätös on lainvastainen ja että väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikaisenkin soveltamisen salliminen voisi kannustaa unionin toimielimiä ryhtymään muihin vastaaviin toimiin tulevaisuudessa.
50 Siltä osin kuin Puolan tasavalta näyttää perustavan kiireellisyyden siihen seikkaan, että riidanalainen päätös on lainvastainen, on todettava, että vaikka tällainen seikka tulisi toteen näytetyksi, sen perusteella ei sellaisenaan voida näyttää toteen vakavan ja korjaamattoman vahingon vaaraa.
51 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että vaikka se, että unionin toimella rikotaan ylemmäntasoista oikeussääntöä, voi asettaa tämän toimen pätevyyden kyseenalaiseksi, toimen mahdollinen lainvastaisuus sellaisenaan ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan mahdollisen vahingon vakavuutta ja korjaamattomuutta (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 27.2.2018, Tšekin tasavalta v. parlamentti ja neuvosto, C‑482/17 R, EU:C:2018:119, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Ei myöskään riitä, että perussopimusten määräysten ja unionin perusperiaatteiden, tässä tapauksessa erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen, loukkaamiseen vedotaan ainoastaan abstraktisti sen toteen näyttämiseksi, että tästä mahdollisesti aiheutuva vahinko on välttämättä korjaamatonta (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 13.4.2021, Liettua v. parlamentti ja neuvosto, C‑541/20 R, EU:C:2021:264, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Puolan tasavalta tyytyy vetoamaan yleisesti ja abstraktisti siihen, että väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen tarkoittaisi, että unionin toimielimet asettavat tietyt taloudelliset intressit perussopimusten ja unionin perusperiaatteiden noudattamisen edelle, esittämättä mitään konkreettista näyttöä, jonka perusteella voitaisiin todeta vakavan ja korjaamattoman vahingon todennäköinen ja välitön aiheutuminen.
54 Joka tapauksessa unionin tuomioistuin voi ratkaista sen, oliko riidanalaisen päätöksen tekeminen todella lainvastaista perussopimusten rikkomisen, harkintavallan väärinkäytön tai vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamisen vuoksi, ainoastaan sen kanteen käsittelyn yhteydessä, jolla juuri pyritään kumoamaan kyseinen päätös.
55 Erityisesti Puolan tasavallan väitteestä, jonka mukaan mahdollisuus soveltaa lainvastaisia oikeudellisia toimia väliaikaisesti siihen saakka, kunnes ne kumotaan tuomiolla, kannustaisi unionin toimielimiä rikkomaan perussopimuksia tulevaisuudessa, on riittävää todeta, että väitteessä vedotaan puhtaasti hypoteettiseen vahinkoon ja että se ei näin ollen voi tämän määräyksen 47 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan olla peruste täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan vaatimuksen hyväksymiselle.
56 Toiseksi Puolan tasavalta vetoaa riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen kiireellisyyden perustelemiseksi vahinkoihin, jotka aiheutuvat kyseisen päätöksen vaikutuksista unionin maataloustuottajien taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen, sisämarkkinoiden toimintaan sekä ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön unionissa.
57 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Puolan tasavalta voi vedota näihin eri vahinkoihin välitoimien määräämiseksi, koska jäsenvaltiot ovat vastuussa kansallisella tasolla yleisiksi katsottavista eduista ja koska ne voivat puolustaa niitä välitoimimenettelyssä (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 3.6.2022, Bulgaria v. parlamentti ja neuvosto, C‑545/20 R, EU:C:2022:445, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 18.9.2023, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C‑445/23 R, EU:C:2023:703, 30 kohta).
58 Näin ollen on määritettävä, voidaanko Puolan tasavallan esittämän näytön perusteella todeta yhtäältä, että yhden tai useamman mainitun vahingon aiheutuminen on riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa, ja toisaalta, että kyseiset vahingot ovat luonteeltaan vakavia ja korjaamattomia.
59 Tältä osin on muistettava, että välitoimimenettelyssä ei ole tarkoitus lausua monitahoisten ja hyvin kiistanalaisten tosiseikkojen paikkansapitävyydestä. Välitoimista päättävällä tuomarilla ei ole tarvittavia keinoja suorittaa edellytettyä tarkastelua, ja useissa tapauksissa hän ei välttämättä edes pystyisi siihen kohtuullisessa ajassa (määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Käsiteltävässä asiassa välitoimihakemuksesta ilmenee Puolan tasavallan katsovan, että riidanalaisella päätöksellä hyväksytty väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen mahdollistaa Mercosur-maista peräisin olevien maataloustuotteiden, jotka sisältävät haitallisia aineita, joilla voi olla peruuttamattomia haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen tai elämään sekä ympäristöön, tuomisen unionin markkinoille. Kyseinen jäsenvaltio korostaa muun muassa, että väliaikaiseen kauppasopimukseen ei sisälly niin sanottuja peililausekkeita, joilla Mercosur-maiden maataloustuottajille asetettaisiin velvollisuus noudattaa samoja, erityisesti ympäristöä, terveyttä tai eläinten hyvinvointia koskevia tuotantovaatimuksia, joita sovelletaan unionin maataloustuottajiin.
61 Pelkästään se mahdollisuus, että väliaikainen kauppasopimus mahdollistaa sellaisten Mercosur-maista peräisin olevien tuotteiden tuonnin unioniin, jotka saattavat sisältää sellaisten tehoaineiden jäämiä, joiden käyttö ei ole sallittua unionissa ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle mahdollisesti aiheutuvien riskien vuoksi, ei kuitenkaan riitä osoittamaan vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutumista.
62 Lisäksi on tärkeää huomata ennen kaikkea, että peililausekkeiden puuttuminen väliaikaisesta kauppasopimuksesta ei merkitse sitä, että terveys- ja kasvinsuojelutoimia, elintarviketurvallisuutta koskevia säännöksiä ja unionin terveys- ja ympäristönormeja ei sovellettaisi Mercosur-maista väliaikaisen kauppasopimuksen perusteella tuotuihin tuotteisiin.
63 Kuten neuvosto korosti kirjallisissa huomautuksissaan komission tukemana, maahantuotuihin maataloustuotteisiin sovelletaan vastaavia kasvinsuojelu- ja elintarviketurvallisuussäännöksiä kuin unionissa tuotettuihin tuotteisiin. Tältä osin unioni on säätänyt kaikkialla sisämarkkinoilla sovellettavia säännöksiä varmistaakseen maataloustuotteille korkeat elintarvike- ja terveysvaatimukset erityisesti lannoitteiden tai kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvien haitallisten aineiden tai jäämien esiintymisen osalta. Näitä vaatimuksia sovelletaan samalla tavalla sekä unionissa tuotettuihin maataloustuotteisiin että tuontituotteisiin.
64 Kuten neuvoston kirjallisista huomautuksista ilmenee, eläinlääkkeistä ja direktiivin 2001/82/EY kumoamisesta 11.12.2018 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/6 (EUVL 2019, L 4, s. 43), jossa kielletään mikrobilääkkeiden käyttö eläimille niiden kasvun edistämiseksi tai tuotoksen lisäämiseksi, sovelletaan unionin toimijoihin ja kolmansien maiden toimijoihin, jotka vievät tuotteitaan unioniin. Lisäksi maataloustuotteissa tai elintarvikkeissa olevien torjunta-ainejäämien osalta sovelletaan samoja enimmäismääriä sekä unionissa tuotettuihin tuotteisiin että tuontituotteisiin, ja jäämien enimmäismäärien vahvistamista koskevien hakemusten käsittelyssä seurataan samaa arviointimenettelyä sekä unionissa tuotettujen tuotteiden että tuontituotteiden osalta.
65 Väliaikaisen kauppasopimuksen 6 luvussa olevan 6.4 artiklan mukaan mikään kyseisessä luvussa ei vaikuta SPS-sopimuksen terveys- ja kasvinsuojelumääräysten noudattamista koskeviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tältä osin on erityisesti todettava, että väliaikaisen kauppasopimuksen 6.6 artiklan 1 kohdassa määrätään nimenomaisesti, että ”osapuolen viemien tuotteiden on täytettävä tuojaosapuolen terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset”. Näin ollen unionin tekemissä kansainvälisissä sopimuksissa, erityisesti SPS-sopimuksessa, taataan unionin oikeus asettaa vaatimuksia tuoduille elintarvikkeille ja annetaan unionille mahdollisuus määrätä asianmukaisista terveys- ja kasvinsuojelu- sekä ympäristötoimenpiteistä.
66 Tästä seuraa, että unionilla on valtuudet ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään sellaisten maataloustuotteiden pääsy unionin alueelle, jotka eivät täytä voimassa olevia terveys-, kasvinsuojelu- ja ympäristönormeja.
67 On vielä lisättävä, että väliaikaisen kauppasopimuksen 6.14 artiklan 2 kohdan mukaan tuojaosapuoli voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle tai elämälle aiheutuvien vakavien riskien torjumiseksi.
68 Joka tapauksessa on myös todettava, että edes ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä unionin lainsäädännössä ei kielletty tuotteiden, mukaan lukien maataloustuotteet, tuontia Mercosur-maista, kunhan nämä tuotteet olivat tuontituotteisiin sovellettavien unionin sääntöjen mukaisia. Väliaikaisessa kauppasopimuksessa määrätään ainoastaan tariffikiintiöiden vähäisestä korottamisesta ja tullien alentamisesta sekä tullien ulkopuolisten kaupan esteiden vähentämisestä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Näin ollen väliaikainen kauppasopimus voi johtaa korkeintaan tietyn tuonnin määrälliseen kasvuun. Puolan tasavalta ei kuitenkaan selitä, miten jo tähän mennessä sallitun tuonnin mahdollinen lisääntyminen voisi aiheuttaa vakavan ja peruuttamattoman vahingon vaaran.
69 Näin ollen Puolan tasavalta ei ole onnistunut osoittamaan, että olisi olemassa riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa oleva vakavan ja korjaamattoman vahingon vaara, joka on seurausta sellaisista riidanalaisen päätöksen vaikutuksista ihmisten ja eläinten terveyteen tai elämään sekä ympäristöön unionissa, jotka johtuvat sellaisten Mercosur-maista peräisin olevien tuotteiden tuonnista, jotka voivat sisältää unionissa kiellettyjen tehoaineiden jäämiä.
70 Kolmanneksi Puolan tasavalta väittää, että väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen aiheuttaa vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, joka ilmenee halvempien, unionissa kiellettyjen kemikaalien avulla viljeltyjen tai tuotettujen tuotteiden markkinoilla olemisen sallimisesta seuraavana maataloustuottajien tulojen pienenemisenä ja eri maataloustuotteiden markkinoiden toiminnan häiriintymisenä, mikä johtaa maataloustuotantoa harjoittavien talouden toimijoiden konkursseihin.
71 Tältä osin on muistutettava, että taloudellista vahinkoa ei voida poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana, koska rahamääräisellä korvauksella voidaan pääsääntöisesti saattaa vahinkoa kärsinyt henkilö asemaan, jossa hän oli ennen vahingon aiheutumista. Tällainen vahinko voidaan erityisesti korjata SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan perustuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 13.4.2021, Liettua v. parlamentti ja neuvosto, C‑541/20 R, EU:C:2021:264, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Pelkästään se seikka, että unionin maataloustuottajat voivat kohdata Mercosur-maista tuotujen tuotteiden aiheuttamaa kilpailua, ei toteen näytettynäkään riittäisi näiden tuottajien taloudellista tilannetta koskevien tarkempien tietojen ja väliaikaisella kauppasopimuksella vahvistettuja tariffikiintiöitä koskevan arvioinnin puuttuessa osoittamaan, että kyseiset tuottajat eivät pystyisi vastaaman tähän kilpailuun ja niiden olisi pakko lopettaa toimintansa (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 3.6.2022, Bulgaria v. parlamentti ja neuvosto, C‑545/20 R, EU:C:2022:445, 51 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 18.9.2023, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C‑445/23 R, EU:C:2023:703, 39 kohta).
73 Myöskään Puolan tasavallan yleisluonteisten ja abstraktien väitteiden, joiden mukaan väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen johtaisi vilpilliseen kilpailuun unionissa tuotettujen maataloustuotteiden kanssa, vähentäisi unionin maataloustuottajien tuloja ja vaarantaisi sisämarkkinoiden vakauden ja toimitusvarmuuden, tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että olisi olemassa riittävällä todennäköisyydellä ennakoitavissa oleva vaara välittömästä vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutumisesta.
74 Tältä osin on korostettava, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa, luettuna sen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen valossa, säädetään, että komissio voi hyväksyä täytäntöönpanoasetuksilla kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä, jotka ovat yhdenmukaisia väliaikaisen kauppasopimuksen 9 luvussa ja kyseisessä päätöksessä vahvistettujen edellytysten kanssa, siihen saakka, kunnes erityinen unionin säädös, jolla pannaan täytäntöön kumppanuussopimuksen ja väliaikaisen kauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke maataloustuotteiden osalta, hyväksytään ja se tulee voimaan. Tämän vuoksi kyseisessä päätöksessä edellytetään komissiolta yksityiskohtaista maataloustuotteiden markkinoiden seurantaa, joka on kiinteä osa komission toimintaa maatalousalalla.
75 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen kanssa, komissio velvoitetaan erityisesti panemaan viipymättä vireille tutkimus yhden tai useamman jäsenvaltion tai asianomaisella alalla toimivan oikeushenkilön tai unionin tuotannonalan puolesta toimivan yhteenliittymän pyynnöstä, jos erityisesti tämän määräyksen edellisessä kohdassa tarkoitetun yksityiskohtaisen markkinoiden seurannan avulla on saatu riittävästi alustavaa näyttöä arkojen maataloustuotteiden unionin tuotannonalaan kohdistuvasta vakavasta vahingosta tai sen uhasta, myös silloin, kun tällainen vahinko tai sen uhka on keskittynyt maantieteellisesti yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.
76 Samoin kyseisen päätöksen 2 artiklan 7 kohdassa valtuutetaan komissio ottamaan viipymättä ja epäröimättä ja arkojen maataloustuotteiden osalta viimeistään 21 päivän kuluessa kyseisen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta käyttöön väliaikaisia kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä unionin tuotannonalalle aiheutuvan vaikeasti korjattavissa olevan vahingon estämiseksi myös silloin, kun tällainen vahinko on keskittynyt maantieteellisesti yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.
77 Lopuksi on täsmennettävä, että sanotun päätöksen 2 artiklan 9 kohdan mukaan suojatoimenpiteitä voidaan määrätä, jos Mercosur-valtioista peräisin olevia tuotteita tuodaan unioniin sellaisina lisääntyneinä määrinä joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa unionin tuotantoon tai kulutukseen ja sellaisissa olosuhteissa, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, myös silloin, kun tällainen vahinko tai sen uhka on keskittynyt maantieteellisesti yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Näihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä edellyttäen, että tuonnin lisääntyminen on tulosta väliaikaisesta kauppasopimuksesta johtuvista velvoitteista, mukaan luettuna kyseisiä tuotteita koskevien tullien alentaminen tai poistaminen. Päätöksen 2 artiklan 10 kohdan mukaan sanotut toimenpiteet voidaan toteuttaa keskeyttämällä väliaikaisesti kyseisten tuotteiden tullien poistoluettelo tai alentamalla tullietuudet takaisin suosituimmuustulliin tai perustulliin sen mukaan, kumpi on alhaisempi.
78 Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä annetaan komissiolle valtuudet estää sellaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen, joka johtuu unionin ruokaturvaan kohdistuvista riskeistä ja unionin maataloustuottajien taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen heikkenemisestä.
79 Puolan tasavalta ei myöskään esitä tarvittavia todisteita, joiden perusteella voitaisiin riittävällä todennäköisyydellä osoittaa, että riidanalainen päätös sellaisenaan johtaisi ennen asian C‑460/26 käsittelyn päättävän tuomion julistamista maataloustuotteiden sisämarkkinoilla reilun kilpailun merkittävään häiriintymiseen, joka voisi aiheuttaa unionin maataloustuottajien konkursseja, eikä varsinkaan todisteita, joiden perusteella voitaisiin arvioida sen vahingon laajuutta, jonka voidaan ennakoida aiheutuvan ennen kyseisen tuomion julistamista.
80 Puolan tasavalta tyytyy esittämään abstraktin väitteen, että väliaikaisen kauppasopimuksen ja unionin maataloustuottajien taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen heikkenemisen välillä on yhteys. Kyseisen jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella ei kuitenkaan voida määrittää, johtuivatko maataloustuotteiden markkinoiden muutokset väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta vai muista tekijöistä markkinoilla, kuten energian hintojen vaihtelusta, korkeista lannoitekustannuksista, muiden kolmansien maiden kuin Mercosur-maiden kilpailusta tai asiakkaiden mieltymyksistä.
81 Näin ollen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei voida lykätä tämän määräyksen 47 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, koska Puolan tasavalta ei ole osoittanut riittävällä tavalla, että väliaikaisen kauppasopimuksen väliaikainen soveltaminen asian C‑460/26 käsittelyn päättävän tuomion julistamiseen saakka olisi omiaan aiheuttamaan riittävän suurella todennäköisyydellä ennakoitavissa olevaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
82 Tästä seuraa, että kyseinen jäsenvaltio ei ole osoittanut riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen oikeuttavaa kiireellisyyttä.
83 Kun otetaan huomioon, että välitoimien myöntämisen edellytykset ovat kumulatiivisia, välitoimihakemus on näin ollen hylättävä ilman, että olisi tarpeen tutkia fumus boni juris ‑edellytystä ja intressivertailua koskevaa edellytystä.
84 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan mukaan ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: puola.