<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="ECRT11995FIA.0100000101.case.xml"><NO.CASE>T-116/94</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61994B0116</NO.CELEX><NO.SEQ>0001.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>3</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>16</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><LEFT>MÄÄRÄYS <DATE ISO="19950111">11.1.1995</DATE> — ASIA T-116/94</LEFT><RIGHT>CASSA NAZIONALE DI PREVIDENZA ED ASSISTENZA A FAVORE DEGLI AVVOCATI E PROCURATORI v. NEUVOSTO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys</HT> (kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="19950111">11 päivänä tammikuuta 1995</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><ORDER.INIT><P>Asiassa T-116/94,</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Cassa nazionale di previdenza ed assistenza a favore degli avvocati e procuratori,</HT> edustajinaan asianajajat Edilberto Ricciardi, Salerno, sekä Pietro Adonnino, Mario Sanino, Maurizio de Stefano ja Alberto Colabianchi, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marianne Goebel, 6, rue Heine,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvosto,</HT> asiamiehinään oikeudellisen osaston johtaja Rüdiger Bändillä sekä oikeudellisen osaston virkamies Antonio Lucidi, prosessiosoite Luxemburgissa Euroopan investointipankin oikeudellisen osaston johtajan Bruno Eynardin toimisto, 100, boulevard Konrad Adenauer,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><?PAGE NO="II-4"?><SUBJECT><P>jossa vaaditaan kumottavaksi perustamissopimuksen 104 a artiklan erityisoikeuksia koskevan kiellon soveltamiseksi tarvittavien määritelmien täsmentämisestä <DATE ISO="19931213">13 päivänä joulukuuta 1993</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3604/93.</P></SUBJECT><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa jaoston puheenjohtaja J. Biancarelli, tuomarit C. P. Briët ja C. W. Bellamy,</P><P>kirjaaja: H. Jung,</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>määräyksen</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tapausta koskevat säännökset ja kanteen pohjana olevat tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Kantaja on julkinen yritys, johon ammattimaisesti Italian alueella tointaan harjoittavat asianajajat ja oikeudenkäyntiasiamiehet ovat velvollisia liittymään. Kantaja ei selostuksensa mukaan saa Italian viranomaisilta minkäänlaista rahoitusta; se rahoittaa toimintansa jäsentensä maksuista. Sitä vastoin kantajan jäsenillä on oikeus kaikkiin vakuutus- ja avustuskassasuorituksiin.</TXT></NP><?PAGE NO="II-5"?><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Italialainen laki nro 70, annettu <DATE ISO="19750320">20.3.1975</DATE> (GURI nro 87, annettu <DATE ISO="19750402">2.4.1975</DATE>) luokittelee kantajan julkiseksi yritykseksi, joka hoitaa pakollista vakuutus- ja avustuskassajärjestelmää. Nämä julkiset yritykset ovat <DATE ISO="19930520">20.5.1993</DATE> säädetyn lain 12 pykälän mukaisesti, ja niin kuin sitä on muutettu <DATE ISO="19930719">19.7.1993</DATE> säädetyllä vahvistamislailla nro 155 (GURI Supplemento ordinario nro 204, annettu <DATE ISO="19930831">31.8.1993</DATE>), velvollisia sijoittamaan vuosille 1993, 1994 ja 1995 Tesoreria Centrale dello Staton (valtionkonttori) viiden vuoden määräaikaiselle käyttökorkotilille summan, joka vastaa 25 % viitevuoden aikana kertyneistä jäsenmaksutuloista.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>On muistettava, että perustamissopimuksen 104 a artiklassa kielletään viranomaisten erityisoikeudet rahoituslaitoksissa seuraavin edellytyksin:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Kaikki toimenpiteet, joilla yhteisön toimielimille tai laitoksille, jäsenvaltioiden keskushallinnoille, alueellisille, paikallisille tai muille viranomaisille, muille julkisoikeudellisille laitoksille tai julkisille yrityksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, ovat kiellettyjä, jos ne eivät perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Neuvosto täsmentää 189 C artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen 1 kohdassa tarkoitetun kiellon soveltamiseksi tarvittavat määritelmät <DATE ISO="19940101">1.1.1994</DATE> mennessä.<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Kantaja katsoessaan <DATE ISO="19930520">20.5.1993</DATE> pakollisesta veronpidätyksestä säädetyn lain nro 155 olevan vastoin perustamissopimuksen 104 a artiklaa, pyysi <DATE ISO="19931204">4.12.1993</DATE> neuvostoa täsmentämään perustamissopimuksen 104 a artiklan kieltoa, jotta se kattaisi yhtä lailla pakollisesta vakuutus- ja avustuskassatoiminnasta huolehtivat yhteisöt.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Neuvosto antoi <DATE ISO="19931213">13.12.1993</DATE> perustamissopimuksen 104 a artiklan erityisoikeuksien kiellon soveltamiseksi tarvittavia määritelmiä sisältävän asetuksen (ETY) N:o 3604/93 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="332" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="4">EYVL L 332, s. 4</REF.DOC.OJ>, tämän jälkeen asetus N:o 3604/93). Asetus, joka<?PAGE NO="II-6"?> perustuu perustamissopimuksen 104 a artiklan 2 kohtaan, sisältää määritelmät seuraavista käsitteistä: erityisoikeuden perustava toimenpide (1 artikla), toiminnan vakauden valvonta (2 artikla), julkinen yritys (3 artikla) ja rahoituslaitokset (4 artikla).</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 2 kohdan mukaisia rahoituslaitoksia eivät ole:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="DASH"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>—</NO.P><TXT>Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>—</NO.P><TXT>postin rahoituspalvelut, milloin ne kuuluvat Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT) mukaisesti määriteltyyn julkisen hallinnon alaan, tai kun niiden päätoimialana on toimia julkisen hallinnon rahoitustoiminnan välittäjinä,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>—</NO.P><TXT>laitokset, jotka kuuluvat EKT:n mukaisesti määriteltyyn julkiseen alaan tai joiden velat vastavat julkista velkaa<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.</TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Eurostatin perustaman Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän toisen painoksen 241 kohdan mukaan julkinen ala muodostuu kolmesta alisektorista, nimittäin keskushallinnon, paikallishallinnon ja sosiaaliturvahallinnon alasta. Viimeksi mainittu sosiaaliturvahallinnon ala on määritelty EKT:n 244 ja 255 kohdassa, ja siihen kuuluvat kaikki keskus- ja paikallistason toimielimet, joiden pääasiallinen toiminta muodostuu sosiaalisluontoisten suoritusten myöntämisestä, ja joiden pääasiallisena tulonlähteenä ovat muiden yksikköjen maksamat pakolliset<?PAGE NO="II-7"?> sosiaalisluontoiset suoritukset. Tähän kuuluvat erityisesti itsenäiset eläkekassat ja muut vakuutusyhteisöt, joiden vakuutusmaksuihin ei vaikuta vakuutettujen henkilökohtainen vakuutusriski.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Kantaja, joka julkisena yrityksenä vastaa pakollisesta vakuutus- ja avustuskassatoiminasta, katsoo siten asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan koskevan itseään. Italian valtionvarainministeri vahvisti tämän kirjeellä <DATE ISO="19940127">27.1.1994</DATE>, jossa kantajalle tiedotettiin, että <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>perustamissopimuksen 104 a artiklan soveltamiseksi annetun neuvoston asetuksen N:o 3604/93 pohjalta..., on mahdollista tunnistaa ne yhteisöt, jotka kuuluvat rahoituslaitosten ryhmään, ja ne jotka eivät siihen kuulu; tähän viimeiseen ryhmään kuuluvat EKT:n määrittelemät julkisen hallinnon yhteisöt ja siten myös ne yritykset, jotka vastaavat pakollisesta avus-tuskassajärjestelmästä<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Osapuolten esittämät väitteet ja menettely</P></TI></TITLE><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Kantaja vaatii <DATE ISO="19940322">22.3.1994</DATE> yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon jättämässään kanteessa tuomioistuimelta:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kanteen ottamista tutkittavaksi;</P></ITEM><ITEM><P>neuvoston asetuksen N:o 3604/93 kumoamista;</P></ITEM><ITEM><P>toissijaisesti kumoamaan neuvoston asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta siltä osin kuin se luokittelee kantajan EKT:n mukaisesti julkiseen alaan ja siis sulkee kantajan pois perustamissopimuksen 104 a artiklan<?PAGE NO="II-8"?> 1 kohdan rahoituslaitosten luokasta, jotka määritellään asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 1 kohdassa;</P></ITEM><ITEM><P>velvoittamaan neuvosto korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Neuvosto on esittänyt <DATE ISO="19940530">30.5.1994</DATE> yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon saapuneessa vastineessaan prosessinedellytyksiä koskevan väitteen vaatien:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kanteen tutkimatta jättämistä;</P></ITEM><ITEM><P>kantajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Vastineessaan <DATE ISO="19940711">11.7.1994</DATE> prosessinedellytyksiä koskevaan väitteeseen kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan asian ratkaisemista pääasian yhteydessä;</P></ITEM><ITEM><P>joka tapauksessa hylkäämään neuvoston vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Cassa nazionale di previdenza ed assistenza a favore dei geometri, Cassa nazionale del notariato sekä Cassa nazionale di previdenza ed assistenza per gli ingegneri e gli architetti liberi professionisti ovat <DATE ISO="19940808">8.8.1994</DATE> esittäneet väliintulohakemuksensa kantajan vaateiden tukemiseksi. Komissio on <DATE ISO="19940809">9.8.1994</DATE> esittänyt väliintulohakemuksen neuvoston vaateiden tukemiseksi.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="II-9"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeussäännökset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 111 artiklan mukaisesti, mikäli kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista asian perustellulla määräyksellä jatkamatta oikeudenkäyntiä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kanteen tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Osapuolten väitteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Neuvoston käsityksen mukaan riidan kohteena olevaa säädöstä ei ole pidettävä päätöksenä, joka koskisi kantajaa suoraan ja erikseen, vaan yleisluontoisena säädöksenä, joka perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen alakohdan mukaisesti ei voi olla luonnollisen tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen kohteena.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Neuvosto arvioi asetuksen N:o 3604/93 sisältävän kaikki normatiivisen säädöksen tunnusmerkit. Tässä suhteessa on otettava huomioon, että asetuksen N:o 3604/93 määritelmillä on tarkoitus perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdan määritelmien täsmentäminen, ja siten määritelmillä on sama normatiivinen luonne. Kaikenlainen asetuksen 3 ja 4 artiklan soveltamisalaan kuuluvien yritysten luokitteleminen — mikäli se olisi perustamissopimuksen 104 a artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta tarpeen jäsenvaltioissa — kuuluisi täytäntöönpanevana säädöksenä jäsenvaltioille. Perustamissopimuksen 104 a artikla antaa neuvostolle vain rajatun vallan määritellä tiettyjä käsitteitä, mutta ei salli sen tehdä itse päätöksiä luokitellakseen yksittäisiä yrityksiä, pankkeja tai rahoituslaitoksia.</TXT></NP><?PAGE NO="II-10"?><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Toiseksi neuvosto katsoo, että asetus ei missään tapauksessa koske vain kantajaa erikseen, koska mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta soveltuu sekä kantajaan samoin kuin muihin olemassa oleviin ja tuleviin EKT:n julkisen alan toimielimiin jäsenvaltioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Kantajan mukaan neuvoston asetus N:o 3604/93 perustuu perustamissopimuksen 104 a artiklan 2 kohtaan, joka antaa neuvostolle vain rajatun vallan täsmentää saman artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon soveltamiseksi tarvittavat määritelmät. Koska kiellon kohteet on jo määritelty perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdassa, riidanalainen säädös ei kantajan mukaan ole kuin kokoelma yksittäisiä päätöksiä perustamissopimuksen 189 artiklan tarkoittamassa merkityksessä.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Kantajan mukaan neuvoston asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta on erityisesti oikeudelliselta ulottuvuudeltaan päätös suhteessa tiettyyn ryhmään säädöksen antamishetkellä olemassa olevia identifioitavia subjekteja.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Kantaja arvioi neuvoston asetuksen N:o 3604/93 koskevan itseään myös suoraan, sillä perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdan oikeussuoja ei enää sovellu kantajaan neuvoston annettua riidanalaisen asetuksen. Asetus koskee kantajaa suoraan myös sen vuoksi, että yllä mainittu italialainen laki nro 155, annettu <DATE ISO="19930520">20.5.1993</DATE>, mahdollistaa erityisoikeudet vakuutusyrityksien suhteen, ja siten tämä tietty ryhmä yrityksiä on tosiasiallisesti erotettavissa muista yrityksistä ja toimielimistä. Kantaja<?PAGE NO="II-11"?> lisää, että neuvostolle osoittamansa pyynnön vuoksi neuvoston on täytynyt tietää, että säädöksen antaminen vaikuttaisi erityisesti kantajan ja muiden italialaisten sosiaaliturvayhteisöjen asemaan.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Kantajan kanteen tutkimisen edellytyksiä koskevassa vastineessa viitataan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="22/70" YEAR="1971" PAGE.ECR="263">22/70, komissio v. neuvosto, <DATE ISO="19710331">31.3.1971</DATE> antamaan tuomioon (Kok. 1971, s. 263)</REF.DOC.ECR> ja väitetään, että yhteisön oikeuden täytyy sallia yksittäisten oikeussubjektien turvautua oikeusturvakeinoihin säädösten loukatessa yksittäistä osapuolta. Todistaakseen, että riidanalainen säädös koskee kantajaa erikseen, kantaja painottaa, että vaikka kantaja muuttuisi ennen <DATE ISO="19941231">31.12.1994</DATE> yksityisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi italialaisen lain nro 509, annettu <DATE ISO="19940630">30.6.1994</DATE> (GURI nro 196, annettu <DATE ISO="19940823">23.8.1994</DATE>) soveltamisen vuoksi, kantaja olisi silti perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisen ulkopuolella, koska se EKT:n määritelmän mukaisesti kuuluisi silti julkiseen alaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi</P></TI></TITLE><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen oikeussuojajärjestelmä ei periaatteessa anna luonnollisille tai oikeushenkilöille mahdollisuutta kumoamiskanteen esittämiseen yhteisöjen oikeuselimissä. Itse asiassa perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs alakohta asettaa luonnollisen tai oikeushenkilön esittämän asetuksen kumoamiskanteen edellytykseksi sen, että riidanalainen säädös on todellisuudessa kantajaa suoraan ja erikseen koskeva päätös. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa <DATE ISO="19931028">28.10.1993</DATE> antamaansa määräykseen FRSEA ja FNSEA v. neuvosto (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-476/93" YEAR="1993" PAGE.ECR="1187">T-476/93, Kok. 1993, s. II-1187, 19 kohta</REF.DOC.ECR>), <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>tämän säännöksen tarkoituksena on estää se, että yhteisöjen toimielimet voisivat asetuksen muodon valitsemalla estää yksittäistä oikeussubjektia turvautumasta oikeussuojakeinoihin niitä suoraan ja erikseen koskevaa<?PAGE NO="II-12"?> päätöstä vastaan<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>(ks. myös asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="789/79+790/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="1949">789/79 ja 790/79, Calpak v. komissio, tuomio <DATE ISO="19800617">17.6.1980</DATE>, Kok. 1980, s. 1949, 7 kohta</REF.DOC.ECR> sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="26/86" YEAR="1987" PAGE.ECR="941">26/86, Deutz und Geldermann v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19870224">24.2.1987</DATE>, Kok. 1987, s. 941, 6 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen alakohdan termiä päätös on tulkittava ottaen huomioon perustamissopimuksen 189 artiklan säännökset ja että luonteeltaan normatiivisen säädöksen sekä yksittäisen päätöksen erottamiskriteeriä on haettava yleisestä merkityssisällöstä eikä kysymyksessä olevasta yksittäisestä säädöksestä (yhteisöjen tuomioistuimen asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="16/62+17/62" YEAR="1962" PAGE.ECR="901">16/62 ja 17/62, Confédération nationale des producteurs de fruits et légumes ym. v. neuvosto, <DATE ISO="19621214">14.12.1962</DATE> antama tuomio (Kok. 1962, s. 901, 2 kohta)</REF.DOC.ECR>; asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-168/93" YEAR="1993" PAGE.ECR="4009">C-168/93, Gibraltar et Gibraltar Development Corporation v. neuvosto, yhteisöjen tuomioistuimen antama määräys <DATE ISO="19930712">12.7.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-4009, 11 kohta)</REF.DOC.ECR>.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kysymyksessä olevassa neuvoston asetuksessa N:o 3604/93 on täsmennetty määritelmät <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>erityisoikeuden muodostava toimenpide<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>toiminnan vakauden valvontaan liittyvät seikat<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>julkinen yritys<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> sekä <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>rahoituslaitokset<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>, jotta helpotettaisiin soveltamaan perustamissopimuksen 104 a artiklan erityisoikeuksien kieltoa rahoituslaitoksissa. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kantajaa ei ole erityisesti mainittu neuvoston asetuksessa N:o 3604/93 eikä EKT:n määritelmissä, joihin mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta viittaa.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Koska neuvoston asetuksen N:o 3604/93 käsitteet ovat yleisellä ja abstraktilla tavalla laadittuja tuottaen oikeusseuraamuksia vastaavasti yleisellä ja abstraktilla tasolla määritetyille yrityksille ja toimielimille, riidanalainen säädös on katsottava luonteeltaan yleiseksi ja normatiiviseksi. Vaikka olisi todettavissa — kuten kantaja väittää — että asetuksen N:o 3604/93 soveltamisalan yhteisöt ovat erotettavissa säädöksen antamishetkellä, säädöksen normatiivinen luonne ei tästä muutu, sillä se ei käsittele yksittäisiä oikeuksia tai tosiasiallisia tilanteita — erityisesti kuuluuko toimielin EKT:n mukaisesti määriteltyyn julkiseen alaan — jotka on määritelty neuvoston asetuksen N:o 3604/93 päämäärät huomioon ottaen, varsinkin rahoituslaitosten määrittämisen perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdan erityisoikeuksien kiellon soveltamisen osalta (yhteisöjen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-213/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-3177">C-213/91, Abertal ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19930615">15.6.1993</DATE>, Kok. 1993, s. I-3177, 17 kohta</REF.DOC.ECR>,<?PAGE NO="II-13"?> asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-309/89" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-1853">C-309/89, Codorniu v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19940518">18.5.1994</DATE>, Kok. 1994, s. I-1853, 18 kohta</REF.DOC.ECR> sekä edellä mainittu määräys FRSEA ja FNSEA v. neuvosto, 19 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Yllämainitusta on seurauksena, että riidanalainen asetus on luonteeltaan normatiivinen eikä siten ole perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettu päätös.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>On lisättävä, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan yleisesti sovellettava normatiivinen säädös voi kuitenkin erityistapauksessa koskea vain tiettyjä osapuolia (yhteisöjen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-358/89" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-2501">C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19910516">16.5.1991</DATE>, Kok. 1991, s. I-2501, 13 ja 14 kohta</REF.DOC.ECR> sekä edellä mainittu Codorniu v. neuvosto, 19 kohta). Jotta riidanalainen säädös koskisi kantajaa erikseen, sen oikeudellisen aseman täytyisi muuttua suhteessa muihin, ja se olisi rinnastettavissa päätöksen vastaanottajaan (ks. yhteisöjen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="25/62" YEAR="1963" PAGE.ECR="197">25/62, Plaumann v. komissio, tuomio <DATE ISO="19630715">15.7.1963</DATE>, Kok. 1963, s. 197, 223</REF.DOC.ECR> sekä edellä mainittu Codorniu v. neuvosto, 20 kohta sekä yhteisöjen tuomioistuimen määräys asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-257/93" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-3335">C-257/93, Van Parijs ym. v. neuvosto ja komissio, <DATE ISO="19930621">21.6.1993</DATE>, Kok. 1993, s. I-3335, 9 kohta</REF.DOC.ECR> sekä edellä mainittu määräys FRSEA ja FNSEA v. neuvosto, 20 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Kantajan mukaan tässä suhteessa neuvoston oli tiedettävä — sille <DATE ISO="19931204">4.12.1993</DATE> lähetetyn kirjeen perusteella — että asetuksen N:o 3604/93 antaminen vaikuttaisi kantajan sekä muiden sosiaaliturvan alalla toimivien yhteisöjen asemaan, koska ne olisivat<?PAGE NO="II-14"?> <DATE ISO="19930520">20.5.1993</DATE> annetun lain nro 155 mukaisesti veronpidätyksen alaisia, eivätkä voisi siten asetuksen 4 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti julkiseen alaan kuuluvina saada perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdan mukaista suojaa.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>lama väite on hylättävä. On muistettava, että perustamissopimuksen 104 a artiklan 1 kohdan erityisoikeuksien kielto koskee vain rahoituslaitoksia, ja että saman artiklan 2 kohta — johon kanteen kohteena oleva asetus perustuu — antaa neuvostolle ainoastaan toimivallan tarkentaa 1 kohdassa käytettyjä käsitteitä eikä toimivaltaa kiellon ulottamiseen rahoituslaitosten ulkopuolelle. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan maksama pakollinen veronpidätys <DATE ISO="19930520">20.5.1993</DATE> annetun edellä mainitun italialaisen lain nro 155 mukaisesti ei erottele kantajaa muista ei-rahoituslaitoksiin luokiteltavista yrityksistä tai toimielimistä, joille jäsenvaltioiden nykyinen tai tuleva lainsäädäntö takaa tai voisi taata erityisoikeuden.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Mitä tulee kysymykseen, soveltuuko kumoamiskanteen kohteena olevan asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta kantajaan erikseen, on muistettava, että säännös sulkee julkisen alan pois rahoituslaitosten määritelmästä. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja — omien väitteidensä mukaisesti — kansallisena sosiaaliturvan yhteisönä kuuluu viimeiseen eli julkisen alan kategoriaan vielä muututtuaan yksityisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi sovellettaessa edellä mainittua <DATE ISO="19940630">30.6.1994</DATE> annettua lakia nro 509.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>On mainittava, että kantaja, jota ei ole erityisesti mainittu neuvoston asetuksessa N:o 3604/93 eikä EKT:n määritelmissä, joihin mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta viittaa, ei ole erikseen säädöksen alainen muuten kuin julkiseen alaan kuuluvana yhteisönä yleisesti. Siten vastoin kantajan väitteitä neuvoston<?PAGE NO="II-15"?> asetuksen N:o 3604/93 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta koskee yleisesti kaikkia niitä julkisen alan toimielimiä ja yrityksiä, jotka on EKT:ssä määritelty abstraktein ja yleisluontoisin termein.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa neuvoston asetus N:o 3604/93 kokonaisuudessaan tai erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan viimeinen alakohta ei sovellu kantajaan erikseen.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Edellä olevasta seuraa, että kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi. Näin ollen ei ole tarpeellista myöskään lausua Cassa nazionale di previdenza ed assistenza a favore dei geometri, Cassa nazionale del notariato, Cassa nazionale di previdenza ed assistenza per gli ingegneri e gli architetti liberi professionisti eikä komission esittämien väliintulopyyntöjen osalta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti asian hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kantajan hävittyä asian kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdan mukaisesti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättää vapaasti oikeudenkäyntikuluista, milloin tuomiota ei anneta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa väliintulopyynnön esittäneet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-16"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)</P><P>on määrännyt:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kanne jätetään tutkittavaksi ottamatta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Väliintulopyyntöjen osalta ei ole tarpeellista lausua.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut. Jokainen väliintulopyynnön esittäjä vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><P>Annettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19950111">11 päivänä tammikuuta 1995</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Kirjaaja</P><P>H.Jung</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Puheenjohtaja</P><P>J. Biancarelli</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>