<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-599/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0599</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2022:46">EU:C:2022:46</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>19</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>19</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Nicholas Emiliou – Asia C‑599/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">Baltic Master</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nicholas Emiliou</HT></P><P><DATE ISO="20220120">20 päivänä tammikuuta 2022</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C‑599/20</P><P>UAB <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Baltic Master<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P><P>vastaan</P><P>Muitinės departamentas prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos</P><P>sekä muuna osapuolena</P><P>Vilniaus teritorinė muitinė</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (Liettuan ylin hallintotuomioistuin))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Tulliliitto</KEYWORD><KEYWORD>Yhteisön tullikoodeksi</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (ETY) N:o 2913/92</KEYWORD><KEYWORD>29 artiklan 1 kohdan d alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Tullausarvon määrittäminen</KEYWORD><KEYWORD>Keskenään etuyhteydessä olevien henkilöiden käsite</KEYWORD><KEYWORD>Tosiasiallinen määräysvalta</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (ETY) N:o 2454/93</KEYWORD><KEYWORD>143 artiklan 1 kohdan b, e ja f alakohta</KEYWORD><KEYWORD>181 a artikla</KEYWORD><KEYWORD>Taric-nimike</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Uraauurtavassa teoksessaan <HT TYPE="ITALIC">Kansojen varallisuus</HT> Adam Smith kirjoitti, että tulleja on ollut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>käytössä jo ammoisista ajoista saakka<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Smith, A., <HT TYPE="ITALIC">Kansojen varallisuus</HT>, 1776, kirja V, luku II, osa II.</P></NOTE> On nimittäin esitetty, että tavaroiden tuonnista ja viennistä kannettavat tullit ovat yhtä vanhoja kuin kaupankäynti. Nykyaikaisten tullien katsotaan kuitenkin usein olevan peräisin hellenistisestä Kreikasta ja pohjautuvan lahjoihin, joita ulkomaisten kauppiaiden odotettiin antavan kreikkalaisille hallitsijoille vastineena heidän kaupankäyntinsä suojelemisesta ja etuuskohtelusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Ks. Asakura, H., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>World History of the Customs and Tariffs<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, <HT TYPE="ITALIC">World Customs Organization</HT>, 2003, s. 19 ja 20 ja Wolffgang, H‑M., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Emerging Issues In European Customs Law<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, <HT TYPE="ITALIC">World Customs Journal</HT>, osa 1, nro 1, 2007, s. 3 ja 4.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Perinteisesti useimmissa tulleissa käytettiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>erityisiä tullikantoja<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, jotka määritettiin kappalemäärän tai painon mukaan. Nykyään useimmilla lainkäyttöalueilla tullit vahvistetaan kuitenkin lähinnä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>ad valorem<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, mikä tarkoittaa, että tuotuja ja/tai vietyjä tavaroita verotetaan niiden rahallisen arvon perusteella. Siinä tapauksessa tullausarvosta – toisin sanoen tavaroiden arvon määrittämiseen käytettävästä menetelmästä – tulee ratkaiseva kysymys sekä tulliviranomaisille että yrityksille, jotka ilmoittavat tavaroiden arvon tullille.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon tullausarvon tärkeys maailmanlaajuiselle kaupankäynnille, tullausarvosta on tehty useita kansainvälisiä sopimuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VII artiklan soveltamisesta (tai WTO:n tullausarvosopimus) vain yhden mainitakseni. Yleisesti tästä aiheesta ks. Rosenow, S. ja O’Shea, B.J., <HT TYPE="ITALIC">A Handbook on the WTO Customs Valuation Agreement</HT>, World Trade Organization and Cambridge University Press, 2010.</P></NOTE> Unionin lainsäädännössä – jossa pannaan täytäntöön asiaa koskevat kansainväliset välineet – käytetään ad valorem ‑menetelmää. Näin ollen myös Euroopan unionissa tavaroiden tullausarvo, yhdessä niiden alkuperän ja luokituksen kanssa, muodostaa perustan tullien, jotka lasketaan tavallisesti prosenttiosuutena tullausarvosta, määrittämiselle tuojille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tämän menettelyn taustalla on asia, jossa tulliviranomaisilla oli epäilyjä tiettyjen Euroopan unioniin tuotujen tavaroiden luokitusta ja arvoa koskevan tulli-ilmoituksen totuudenmukaisuudesta. Tämä menettely tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden esittää joitain selvennyksiä olosuhteista, joissa tulliviranomaiset voivat sovellettavien tullien määrittämiseksi jättää huomiotta tuojan ilmoittaman tavaroiden arvon ja käyttää muita menetelmiä tämän arvon määrittämiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetus (ETY) N:o 2913/92</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Yhteisön tullikoodeksista <DATE ISO="19921012">12.10.1992</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="302" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 302, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> jota sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Asetuksen N:o 2913/92 voimassaolo päättyi <DATE ISO="20160430">30.4.2016</DATE> sen jälkeen, kun se oli kumottu ja korvattu yhteisön tullikoodeksista <DATE ISO="20080423">23.4.2008</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 450/2008 (uudistettu tullikoodeksi) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>). Viimeksi mainittu asetus puolestaan kumottiin ja korvattiin unionin tullikoodeksista <DATE ISO="20131009">9.10.2013</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="269" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 269, s. 1</REF.DOC.OJ>), joka on nykyisin voimassa.</P></NOTE> 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="029.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Maahan tuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi yhteisön tullialueelle, tapauksen mukaan 32 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tarkistusten jälkeen, jos:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>ostaja ja myyjä eivät ole keskenään etuyhteydessä, tai jos ovat, kauppa-arvo voidaan 2 kohdan mukaisesti hyväksyä tullitarkoituksiin.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="029.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Määritettäessä, onko kauppa-arvo hyväksyttävissä 1 kohtaa sovellettaessa, ostajan ja myyjän keskinäinen etuyhteys ei itsessään ole riittävä peruste kauppa-arvon hylkäämiseen. Tarvittaessa tutkitaan myyntiin liittyvät olosuhteet ja hyväksytään kauppa-arvo, jolleivät etuyhteydet ole vaikuttaneet hintaan. Jos tulliviranomaisilla on tavaranhaltijan antamista tai muualta saaduista tiedoista johtuvia perusteita katsoa etuyhteyksien vaikuttaneen hintaan, niiden on annettava nämä perusteet tiedoksi tavaranhaltijalle ja varattava tälle kohtuullinen tilaisuus vastineen antamiseen. Tavaranhaltijan pyynnöstä perusteet on annettava tiedoksi kirjallisesti.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="3"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Keskenään etuyhteydessä olevien henkilöiden välisessä kaupassa kauppa-arvo on hyväksyttävä ja tavaroiden arvo määritettävä 1 kohdan mukaisesti, jos tavaranhaltija osoittaa, että kyseinen arvo on hyvin lähellä jotakin seuraavista samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti käytettävistä arvoista:</TXT><P>– –</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Edellä b alakohdassa tarkoitettuja perusteita on käytettävä tavaranhaltijan aloitteesta ja ainoastaan vertailutarkoituksessa. Korvaavia arvoja ei voida vahvistaa mainitun alakohdan nojalla.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2913/92 30 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="030.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jos tullausarvoa ei voida määrittää 29 artiklan mukaisesti, se on määritettävä soveltamalla 2 kohdan a, b, c ja d alakohdasta järjestyksessä ensimmäistä kyseisen arvon määrittämiseen soveltuvaa alakohtaa, jollei tavaranhaltija vaadi d alakohtaa sovellettavaksi ennen c alakohtaa; ainoastaan jos tullausarvoa ei voida määrittää soveltamalla tiettyä alakohtaa, voidaan soveltaa tässä kohdassa säädetyssä järjestyksessä välittömästi seuraavaa alakohtaa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="030.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tämän artiklan mukaisesti määritettävät tullausarvot ovat:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden kanssa samanlaisten, yhteisöön vietäviksi myytyjen ja näiden kanssa samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti vietyjen tavaroiden kauppa-arvo;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden kanssa samankaltaisten, yhteisöön vietäviksi myytyjen ja näiden kanssa samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti vietyjen tavaroiden kauppa-arvo;</TXT><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan 1 kohdan sanamuoto oli puolestaan seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Jos maahan tuotujen tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää 29 ja 30 artiklan mukaisesti, se on määritettävä yhteisössä käytettävissä olevien tietojen perusteella käyttäen kohtuullisia menetelmiä, jotka ovat seuraaviin lähteisiin sisältyvien periaatteiden ja yleisten säännösten mukaisia:</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 7 artiklan soveltamisesta tehty sopimus,</P></ITEM><ITEM><P>vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 7 artikla,</P></ITEM></LIST><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>tämän luvun säännökset.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Soveltamissäännökset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä <DATE ISO="19930702">2.7.1993</DATE> annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="253" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 253, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Kyseinen asetus on kumottu tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 kumoamisesta <DATE ISO="20160401">1.4.2016</DATE> annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/481 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="087" PAGE.FIRST="24" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 87, s. 24</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> V osasto koski <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Tullausarvoa<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. Asetuksen N:o 2454/93 142 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Tässä osastossa tarkoitetaan:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>samanlaisilla tavaroilla<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="2019" ID="QE0012"/> samassa maassa tuotettuja tavaroita, jotka ovat samanlaiset kaikissa suhteissa, myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan, laadultaan ja maineeltaan. Pienet ulkoiset erot eivät estä pitämästä samanlaisina tavaroita, jotka muutoin ovat määritelmän mukaisia;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>samankaltaisilla tavaroilla<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="2019" ID="QE0013"/> samassa maassa tuotettuja tavaroita, jotka olematta samanlaiset kaikissa suhteissa ovat ominaisuuksiltaan ja aineosiltaan niin samankaltaiset, että ne voivat täyttää samat tehtävät ja olla kaupallisesti vaihdettavissa; tavaroiden laatu, maine ja tavaramerkki tai kaupallinen merkki ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa, ovatko kyseessä samankaltaiset tavarat;</TXT><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="143.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Koodeksin II osaston 3 luvun säännöksiä ja tämän osaston säännöksiä sovellettaessa henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>toinen on toisen palveluksessa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>toinen suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia toisen liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>f)</NO.P><TXT>kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>g)</NO.P><TXT>he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="5"?><ITEM><NP><NO.P>h)</NO.P><TXT>he ovat saman perheen jäseniä. Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä ainoastaan, jos heidän suhteensa on jokin seuraavista:</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 181 a artiklassa säädettiin puolestaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="181.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tulliviranomaisten ei tarvitse määrittää tuontitavaroiden tullausarvoa kauppa-arvon perusteella, jos ne 2 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti ja perustelujen epäilyjen nojalla eivät ole vakuuttuneita, että ilmoitettu arvo vastaa koodeksin 29 artiklassa määriteltyä maksettua tai maksettavaa kokonaishintaa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="181.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jos tulliviranomaisilla on aihetta 1 kohdassa tarkoitettuihin epäilyihin, ne voivat pyytää lisätietoja 178 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jos tulliviranomaisilla on edelleen aihetta epäilyihin, niiden on ennen lopullisen päätöksen tekemistä, pyydettäessä kirjallisesti, ilmoitettava henkilölle, jota asia koskee, syyt joihin epäilyt perustuvat sekä annettava tälle kohtuullinen vastausaika. Lopullinen päätös ja siihen liittyvät perustelut on ilmoitettava kirjallisesti henkilölle, jota asia koskee.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 liitteeseen 23, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Tullausarvon tulkintaa koskevat huomautukset<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, sisältyy muun muassa asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 2 ja 3 kohtaan sekä 31 artiklan 1 kohtaan ja asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan e alakohtaan liittyviä tulkintaa koskevia huomautuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Mainitun 29 artiklan 2 kohtaan liittyvien tulkintaa koskevien huomautusten sanamuoto oli seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="029.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Koodeksin 29 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetään erilaisista tavoista, joilla voidaan todeta kauppa-arvon hyväksyttävyys.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="029.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Mainitun artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että mikäli ostaja ja myyjä ovat keskenään etuyhteydessä, tutkitaan myyntiin liittyvät olosuhteet ja hyväksytään kauppa-arvo tullausarvoksi, jos etuyhteys ei ole vaikuttanut hintaan. Tällä ei tarkoiteta, että olosuhteet tutkitaan kaikissa tapauksissa, joissa ostaja ja myyjä ovat keskenään etuyhteydessä. Tällainen tutkimus vaaditaan ainoastaan silloin, kun epäillään, voidaanko hintaa hyväksyä. Mikäli tulliviranomaiset eivät epäile hinnan hyväksyttävyyttä, hinta olisi hyväksyttävä ilman, että tavaranhaltijan on toimitettava lisätietoja. – –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="029.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Mikäli tulliviranomaiset eivät voi hyväksyä kauppa-arvoa tutkimatta asiaa tarkemmin, niiden olisi annettava tavaranhaltijalle mahdollisuus toimittaa kaikki sellaiset yksityiskohtaiset tiedot, jotka voivat olla tarpeen, jotta tulliviranomaiset voivat tutkia myyntiin liittyvät olosuhteet. Voidakseen ratkaista, onko etuyhteys vaikuttanut hintaan, tulliviranomaisten olisi tällaisessa tapauksessa oltava valmiit tutkimaan asiaan vaikuttavat seikat kyseisen liiketoimen osalta, sekä millä tavoin ostaja ja myyjä ovat järjestäneet liikesuhteensa ja miten kyseiseen hintaan on päädytty. Jos voidaan todeta, että vaikka ostaja ja myyjä ovat keskenään etuyhteydessä tämän asetuksen 143 artiklan säännösten mukaisesti, he ostavat toisiltaan ja myyvät toisilleen aivan kuin etuyhteyttä ei olisi, tämä osoittaa, ettei etuyhteys ole vaikuttanut hintaan. – –<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Mainitun 31 artiklan 1 kohtaan liittyvien tulkintaa koskevien huomautusten sanamuoto oli seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="031.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Koodeksin 31 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti määritettyjen tullausarvojen olisi mahdollisimman suuressa määrin perustuttava aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="031.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Koodeksin 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavien arviointimenetelmien olisi oltava sellaisia, jotka määritetään 29 artiklassa–30 artiklan 2 kohdassa, mutta kohtuullinen joustavuus menetelmiä sovellettaessa olisi 31 artiklan 2 kohdan tavoitteiden ja säännösten mukaista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="031.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Seuraavassa muutamia esimerkkejä siitä, mitä kohtuullisella joustavuudella on ymmärrettävä:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Samanlaiset tavarat</HT> – vaatimusta, jonka mukaan samanlaiset tavarat on vietävä maasta samaan aikaan tai suunnilleen samaan aikaan kuin tullausarvon määrityksen kohteena oleva tavara, voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla samanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää 30 artiklan 2 kohdan c tai d alakohdan säännösten mukaisesti aikaisemmin jo määritettyä samanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">samankaltaiset tavarat</HT> – vaatimusta, jonka mukaan samankaltainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samaan aikaan kuin tullausarvon määrityksen kohteena oleva tavara, voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla samankaltainen maahantuotu tavara, joka on eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää 30 artiklan 2 kohdan c tai d alakohdan säännösten mukaisesti aikaisemmin jo määritettyä samankaltaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa;</TXT><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Mainitun 143 artiklan 1 kohdan e alakohtaan liittyvien tulkintaa koskevien huomautusten sanamuoto oli seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>Henkilön katsotaan valvovan toista, jos edellinen voi joko oikeudellisesti tai käytännön toimissa asettaa jälkimmäiselle rajoituksia tai ohjata häntä.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2913/92 ja asetuksen N:o 2545/93 soveltamisesta Liettuan tasavallassa annettujen sääntöjen, jotka hyväksyttiin Liettuan tasavallan hallituksen <DATE ISO="20041027">27.10.2004</DATE> antamalla päätöksellä nro 1332, 12 kohdassa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>Soveltaessaan menetelmiä tullausarvon määrittämiseksi samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon ja yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan perusteella tulliviranomaiset käyttävät tavaroiden tullausarvoa koskevia tietoja, jotka on koottu tulliosaston ylläpitämään tietokantaan, jota käytetään tavaroiden arvon määrittämiseksi tullaustarkoituksiin. Tulliosaston pääjohtaja vahvistaa menettelyn, jonka mukaisesti tiedot valitaan kyseisestä tietokannasta, tietoja käytetään ja tehdään päätös tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi mainittuun tietokantaan koottujen tietojen perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></P></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Maahantuotujen tavaroiden tullausarvon määrittämisen valvontaa koskevien sääntöjen, jotka hyväksyttiin Liettuan tasavallan valtiovarainministeriön alaisen tulliosaston johtajan <DATE ISO="20040428">28.4.2004</DATE> antamalla määräyksellä nro 1B 431 (jäljempänä tulliosaston säännöt), 7 kohdassa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>Tulliviranomaiset käyttävät tavaroiden arvon määrittämiseksi tullaustarkoituksiin perustettua tietokantaa, joka on koottava tulliosaston vahvistaman menettelyn mukaisesti, seuraaviin tarkoituksiin:</P><P>7.1. maahantuotujen tavaroiden tullausarvon vertaamiseksi aiemmin maahantuotujen tavaroiden tullausarvoon ja sen varmentamiseen, että tavaroiden tullausarvo vastaa todellisuutta;</P><P>7.2. tavaroiden arvoja ja hintoja koskevien tietojen valitsemiseen muiden tullausarvon määrittämismenetelmien soveltamista tai lisävakuuden laskemista varten.<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tulliosaston sääntöjen 24 kohdassa todetaan sitä vastoin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>Jos tehdään [tulliosaston] sääntöjen 20.4 kohdassa tarkoitettu päätös (soveltaa menetelmää, jossa tullausarvo määritetään samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon perusteella), on noudatettava yhteisön tullikoodeksin täytäntöönpanosäännösten 150 artiklaa. Jos yhteisön tullikoodeksin täytäntöönpanosäännösten 150 artiklan vaatimuksia on mahdotonta täyttää tulliselvityksen aikana, tavaroiden tullausarvo määritetään yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan mukaisesti (menetelmä 6). Määritettäessä tavaroiden tullausarvoa menetelmällä 6 tavaroiden sovellettavan hinnan on oltava lähellä samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden hintaa; näitä menetelmiä varten laadittuja vaatimuksia voidaan kuitenkin soveltaa joustavammin (esimerkiksi <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>90 päivän<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="2019" ID="QE0023"/> vaatimusta voitaisiin soveltaa joustavammin, tavarat on voitu myös valmistaa muussa maassa kuin siinä, josta ovat peräisin tullausarvon määrittämisen kohteena olevat tavarat, voidaan soveltaa vientimaan hintaa ja niin edelleen).<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, menettely kansallisissa tuomioistuimissa ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Vuosina 2009–2012 pääasian kantaja (UAB <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>Baltic Master<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>) toi Liettuaan erisuuruisia määriä Malesiasta peräisin olevia tavaroita, jotka se oli ostanut Gus Group LLC ‑nimiseltä yhtiöltä. Näitä tavaroita kuvattiin tulli-ilmoituksissa ilmastointikoneiksi ja niiden osiksi, ja ne oli luokiteltu useisiin Taric-<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>Taric<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> tarkoittaa Euroopan unionin yhtenäistariffia: ks. tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista <DATE ISO="19870723">23.7.1987</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="256" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1987">EYVL 1987, L 256, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artikla.</P></NOTE>koodeihin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Baltic Masterin mukaan kyseiset koodit olivat <FT TYPE="TARIC">8415200090</FT>, <FT TYPE="TARIC">8415820090</FT> ja <FT TYPE="TARIC">8415101000</FT>.</P></NOTE> niin, että näiden osien kokonaispaino ilmaistiin kilogrammoina. Näissä ilmoituksissa kantaja ilmoitti riidanalaisten tavaroiden tullausarvoksi kauppa-arvon, toisin sanoen kantajalle osoitettuihin laskuihin merkityn hinnan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tehtyään tarkastuksia riidanalaisten tavaroiden maahantuontia koskevien kantajan toimien osalta Vilniaus teritorinė muitinė (Vilnan alueellinen tulliviranomainen, Liettua; jäljempänä Vilnan alueellinen tulliviranomainen) päätti, että tavaroita olisi pitänyt kuvata <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>ilmastointikoneiden osiksi<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> ja että ne olisi pitänyt luokitella toiseen Taric-koodiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Koodi <FT TYPE="TARIC">8415900090</FT>.</P></NOTE> Vilnan alueellinen tulliviranomainen myös katsoi, ettei tulli-ilmoituksissa ilmoitettua kauppa-arvoa<?PAGE NO="8"?> voida hyväksyä – koska kantajan ja myyjän oli katsottava olevan keskenään etuyhteydessä tullausarvon määrittämisen yhteydessä – ja että riidanalaisten tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää millään asetuksen N:o 2913/92 29 ja 30 artiklassa mainituista menetelmistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Vilnan alueellinen tulliviranomainen määritti siten tavaroiden tullausarvon asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan mukaisesti käyttäen tähän tarkoitukseen tietoja, joita oli käytettävissä tullin tietojärjestelmässä tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi (jäljempänä PREMI-tietokanta). Liettuan viranomaiset etenkin määrittivät kantajan maahantuomien tavaroiden tullausarvon käyttämällä sellaisia saman valmistajan tavaroita koskevia tietoja, joita toinen yritys oli tuonut maahan samalla nimikkeellä ja jotka oli luokiteltu samaan Taric-koodiin. Tämä oli ainoa PREMI-tietokantaan vuonna 2010 kirjattu tapaus, jossa tavaroita tuotiin Malesiasta ja ne luokiteltiin samaan Taric-koodiin. Tulliviranomaiset sovelsivat kyseisen tapauksen kauppa-arvoa kantajan vuosina 2009–2011 ilmoittamien tavaroiden arvoon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Kantaja teki Vilnan alueellisen tulliviranomaisen päätöksestä oikaisuvaatimuksen Muitinės departamentas prie Lietuvos Respublikos Vyriausybėsiin (Liettuan tasavallan valtiovarainministeriön alainen tulliosasto). Tutkittuaan kantajan oikaisuvaatimuksen kyseinen tulliosasto vahvisti päätöksessään Vilnan alueellisen tulliviranomaisen päätöksen. Tämän jälkeen kantaja valitti viimeksi mainitusta päätöksestä Mokestinių ginčų komisija prie Lietuvos Respublikos vyriausybėsiin (Liettuan tasavallan hallituksen yhteydessä toimiva veroriitoja käsittelevä lautakunta). Kyseinen elin vahvisti riitautetun Liettuan tasavallan valtiovarainministeriön alaisen tulliosaston päätöksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen kantaja nosti Liettuan tasavallan hallituksen yhteydessä toimivan veroriitoja käsittelevän lautakunnan päätöksestä kanteen Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua) ja vaati myös, että asetuksen N:o 2913/92 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 2454/93 tiettyjen säännösten tulkinnasta esitetään ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Vilniaus apygardos administracinis teismas hylkäsi kantajan nostaman kanteen. Tutkittuaan kantajan tästä ratkaisusta tekemän valituksen Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (Liettuan ylin hallintotuomioistuin) vahvisti ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli todennut tuomiossaan, että Liettuan tasavallan tuomioistuimet eivät olleet perustelleet riittävästi kieltäytymistään esittää ennakkoratkaisukysymystä unionin tuomioistuimelle ja että ne olivat näin ollen rikkoneet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20190416">16.4.2019</DATE>, Baltic Master Ltd. v. Liettua, CE:ECHR:2019:0416JUD005509216.</P></NOTE> Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas aloitti menettelyn uudelleen. Koska Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas oli kuitenkin epävarma asian kannalta merkityksellisten unionin oikeussääntöjen asianmukaisesta tulkinnasta, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>1)</NO.P><TXT>Onko [asetuksen N:o 2913/92] 29 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja [asetuksen N:o 2454/93] 143 artiklan 1 kohdan b, e tai f alakohtaa tulkittava siten, että myyjän ja ostajan katsotaan olevan keskenään etuyhteydessä, jos – kuten käsiteltävässä asiassa – ei ole saatavilla asiakirjoja (virallisia tietoja), jotka osoittaisivat liikekumppanuuden tai määräysvallan, mutta liiketoimien suorittamiseen liittyvät olosuhteet eivät objektiivisten todisteiden perusteella ole ominaisia tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa harjoitettavalle liiketoiminnalle vaan<?PAGE NO="9"?> pikemminkin tapauksille, joissa 1) liikesuhteet ovat erityisen tiiviit liiketoimen osapuolten suuren keskinäisen luottamuksen perusteella tai 2) liiketoimen yksi osapuoli on toisen osapuolen määräysvallassa tai molemmat ovat kolmannen osapuolen määräysvallassa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko [asetuksen N:o 2913/92] 31 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä tullausarvon määrittämiselle kansalliseen tietokantaan sisältyvien tietojen perusteella, jotka koskevat sellaisten tavaroiden tullausarvoa, joilla on sama alkuperä ja jotka kuuluvat samaan Taric-nimikkeeseen, vaikka eivät olekaan samankaltaisia tavaroita [asetuksen N:o 2454/93] 142 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla?<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia esittivät Baltic Master, Tšekin, Viron, Espanjan, Ranskan ja Liettuan hallitukset sekä Euroopan komissio. Kyseiset muut osapuolet samoin kuin Alankomaiden hallitus esittivät myös suulliset lausumansa <DATE ISO="20211117">17.11.2021</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan b, e tai f alakohtaa tulkittava siten, että myyjän ja ostajan katsotaan olevan keskenään etuyhteydessä, jos – vaikka ei ole näyttöä, joka osoittaisi liikekumppanuuden tai määräysvallan – liiketoimien suorittamiseen liittyvät olosuhteet eivät ole ominaisia tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa harjoitettavalle liiketoiminnalle vaan näiden henkilöiden välisille erityisen tiiviille liikesuhteille tai de facto ‑määräysvallalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle palautan ensin mieleen tullausarvoa koskevan unionin järjestelmät perusperiaatteet (1). Sen jälkeen käsittelen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomia tulkintakysymyksiä ja esitän, miten edellä kuvattua kehystä voidaan soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin asioihin (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tullausarvon määritystä koskeva unionin järjestelmä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Aluksi voi olla hyödyllistä palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaran arvonmäärityksestä annettujen unionin säännösten tavoitteena on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä omavaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131212">12.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Christodoulou ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑116/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:825">EU:C:2013:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan maahan tuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden <HT TYPE="ITALIC">kauppa-arvoa</HT> eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava tapauksen mukaan tarkistusten jälkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Hintaa voidaan tarkistaa saman asetuksen 32 ja 33 artiklan mukaisesti. Kyseisissä säännöksissä määritetään osatekijät, joiden arvo olisi tai ei olisi lisättävä kyseisistä tavaroista tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Tälle periaatteelle on kuitenkin asetettu joitain edellytyksiä, joista yksi on – saman säännöksen d alakohdan mukaan – se, että ostaja ja myyjä eivät ole <HT TYPE="ITALIC">keskenään etuyhteydessä</HT>, tai jos ovat, kauppa-arvo <HT TYPE="ITALIC">voidaan</HT> <HT TYPE="ITALIC">hyväksyä</HT> tullitarkoituksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohta.</P></NOTE> Tämän edellytyksen soveltamisalaa selvennetään erityisesti asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Yhtäältä asetuksen N:o 24545/93 143 artiklan 1 kohdassa luetellaan tilanteet, joissa talouden toimijoiden katsotaan olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> tullausarvon määritystä koskevissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Toisaalta asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 2 kohdan a alakohdassa selvennetään, että se, että ostaja ja myyjä ovat keskenään etuyhteydessä, ei ole riittävä seikka, jotta sen perusteella voitaisiin olettaa, että näiden kahden talouden toimijan välinen erityinen suhde on voinut vaikuttaa tavaroiden hintaan – ja näin ollen niiden kauppa-arvoon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. myös vastaavasti julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Stretinskis</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑430/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:701">EU:C:2015:701</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Etuyhteydestä huolimatta ilmoitettu kauppa-arvo <HT TYPE="ITALIC">voidaan hyväksyä</HT>, jos ostajan ja myyjän suhde ei vaikuttanut tavaroiden hintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tämän todentamiseksi asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ilmenee, että on tutkittava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>myyntiin liittyvät olosuhteet<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> tavaranhaltijan antamien tietojen valossa. Tältä osin on muistettava, että kauppa-arvon on ilmennettävä maahantuodun tavaran <HT TYPE="ITALIC">todellista taloudellista arvoa</HT>, ja siinä on otettava huomioon <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>tavaran kaikki osat, joilla on taloudellista arvoa<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131212">12.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Christodoulou ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑116/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:825">EU:C:2013:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Nämä seikat mielessä pitäen tarkastelen seuraavaksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomaa tulkintakysymystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Käsiteltävä asia</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa pyynnössään, ettei sen käsiteltävänä olevassa asiassa ole näyttöä, joka osoittaisi, että myyjän ja ostajan välillä on asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdassa kuvatun kaltainen <HT TYPE="ITALIC">oikeudellinen</HT> suhde.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin toteaa, että useat <HT TYPE="ITALIC">tosiseikkoja</HT> koskevat olosuhteet antavat perustellun syyn katsoa, että myyjällä ja kantajalla on erityisen läheiset yhteydet, joiden seurauksena näiden henkilöiden väliset liiketoimet toteutettiin olosuhteissa, jotka eivät ole luonteenomaisia tavanomaiselle liiketoiminnalle. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisten liiketoimien taloudellista logiikkaa ei voida oikeuttaa millään muilla objektiivisilla seikoilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin seuraaviin tosiseikkoihin: i) myyjällä ja kantajalla on pitkäaikaiset liikesuhteet; ii) riidanalaiset tavarat toimitettiin tekemättä kauppasopimuksia, joissa määrättäisiin tavaroiden toimittamisesta, maksamisesta tai palauttamisesta ja muista tällaisille liiketoimille ominaisista ehdoista; iii) riidanalaiset tavarat toimitettiin ilman ennakkomaksua ja siitä huolimatta, että kantaja oli myyjälle velkaa huomattavia määriä aiemmista toimituksista; iv) kantaja ja myyjä eivät sopineet seuraamuksista tai riskinhallintatoimenpiteistä (ennakkomaksuista, takauksista, vakuuksista, viivästyskorosta ja niin edelleen), jotka ovat tavanomaisia normaalissa liiketoiminnassa, riidanalaisten liiketoimien<?PAGE NO="11"?> erityisen suuresta arvosta huolimatta; v) ei ollut näyttöä siitä, että myyjä olisi yleisesti valvonut maksamista ja muiden velvoitteiden täyttämistä, ja vi) todettiin tapauksia, joissa kantajan yrityksen palveluksessa työskentelevät henkilöt toimivat myyjän puolesta sen luvalla ja käyttivät myyjän yrityksen leimaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että sen näkemyksen mukaan kyseessä olevien kaltaiset taloudellisten yksikköjen toimintamallit ovat yleisesti tyypillisiä tapauksissa, joissa liiketoimen osapuoli on toisen osapuolen määräysvallassa tai molemmat ovat kolmannen osapuolen määräysvallassa. Näin ollen, vaikka ei olekaan näyttöä tällaisen määräysvallan de jure olemassaolosta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseisen asian olosuhteet saattavat oikeuttaa sen, että myyjän ja kantajan katsotaan olevan de facto keskenään etuyhteydessä asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan e ja/tai f alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Nyt tarkasteltavan kysymyksen ytimen muodostaa siten se, voivatko tulliviranomaiset päätellä kahden henkilön olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>keskenään etuyhteydessä<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> tullausarvon määrittämiseksi, vaikka niiden välillä ei ole mitään <HT TYPE="ITALIC">oikeudellisia</HT> yhteyksiä, sellaisten seikkojen perusteella, jotka viittaavat siihen, että de facto toinen henkilö on toisen määräysvallassa tai molemmat ovat kolmannen osapuolen määräysvallassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Seuraavissa jaksoissa selitän, miksi katson, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi. Esitän kuitenkin myös, että unionin oikeuden asiaa koskevat säännökset (etenkin asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohta ja asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta) edellyttävät viranomaisilta verrattain varovaista lähestymistapaa puhtaasti de facto ‑tilanteissa. Hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tarkastelen lisäksi lyhyesti toista säännöstä (asetuksen N:o 2454/93 181 a artiklaa), joka – vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei olekaan sitä maininnut – voi myös olla jossain määrin merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Aluksi on painotettava, että tilanteet, joiden kahden henkilön katsotaan olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> tullausarvoa määritettäessä, luetellaan tyhjentävästi (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/><HT TYPE="ITALIC">ainoastaan, jos</HT><QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Vastaavasti julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Stretinskis</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑430/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:701">EU:C:2015:701</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Kuten jotkin huomautuksia tässä menettelyssä esittäneistä osapuolista totesivat, unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, ettei kyseisessä säännöksessä lueteltuja tilanteita tarvitse tulkita rajoittavasti, jos tällainen tulkinta voisi vaarantaa asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan tehokkaan vaikutuksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Stretinskis</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑430/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:43">EU:C:2016:43</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän perusteella kyseiset osapuolet ovat esittäneet, että pääasian oikeudenkäynnissä tarkasteltavan tapauksen voidaan katsoa kuuluvan asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan b, e tai f alakohdan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, vaikuttaa kiistattomalta, etteivät pelkästään de facto ‑tilanteet kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan. Ainoastaan henkilöiden, jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/><HT TYPE="ITALIC">oikeudelliselta</HT> asemaltaan liikekumppaneita<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> katsotaan nimittäin olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> kyseisessä säännöksessä. Mainitun asetuksen eri kieliversioiden tarkastelu vahvistaa tämän tulkinnan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. mm. ranskankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>juridiquement<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>), italiankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>veste giuridica<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>), espanjankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>jurídicamente<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>), ruotsinkielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>juridiskt<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>) ja kreikankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>νομική άποψη<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että käytettävissä olevan näytön perusteella kyseisten kahden talouden toimijan välillä ei voida havaita <HT TYPE="ITALIC">oikeudellista</HT> yhteyttä, katson, ettei asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voida soveltaa käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tilanne voi kuitenkin olla toinen saman artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan osalta. Kyseisten säännösten perusteella viranomaiset voivat nimittäin katsoa kahden henkilön olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> tilanteissa, joissa on kyse pelkästä de facto ‑määräysvallasta. Näin on suoran tai välillisen määräysvallan tapauksessa eli silloin, kun toinen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>valvoo toista suoraan tai välillisesti<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> (e alakohta) ja kun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> (f alakohta). Asetuksen N:o 2454/93 liitteeseen 23 sisältyvissä tulkintaa koskevissa huomautuksissa todetaan, että 143 artiklan 1 kohdan e alakohdassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Vaikka mainitussa huomautuksessa viitataan ainoastaan 143 artiklan 1 kohdan e alakohtaan, siinä esitettyä periaatetta voidaan nähdäkseni soveltaa mutatis mutandis myös saman säännöksen f alakohtaan.</P></NOTE> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>henkilön katsotaan valvovan toista, jos edellinen voi joko oikeudellisesti tai <HT TYPE="ITALIC">käytännön toimissa</HT> asettaa jälkimmäiselle rajoituksia tai ohjata häntä<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Kursivointi tässä. Kun tarkastellaan käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>käytännön toimissa<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>, asetuksen muut kieliversiot vahvistavat yksiselitteisesti, että tällä käsitteellä viitataan tilanteisiin, joissa on kyse de facto ‑määräysvallasta: ks. mm. ranskankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>en droit ou en fait<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>), italiankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>di diritto o di fatto<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>) ja kreikankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/><HT TYPE="ITALIC">de jure ή de facto</HT><QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Rinnastuskonjunktio <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> osoittaa, että de facto ‑määräysvaltaa koskevat tilanteet ovat myös merkityksellisiä näiden säännösten kannalta vaihtoehtona puhtaasti de jure ‑määräysvallalle. Yhteenvetona totean, että kaksi henkilöä ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> tullausarvoa määritettäessä, kun – niiden välisten oikeudellisten, sopimusperusteisten tai pelkästään tosiseikkoihin liittyvien yhteyksien vuoksi – kyseiset liiketoimet (sellaisina kuin ne on ilmoitettu viranomaisille) eivät voi mitenkään olla seurausta kahden sellaisen itsenäisen markkinatoimijan toimista, joista kumpikin omaksuu taloudellisesti järkevimmän tai voittojen maksimointiin perustuvan toiminnan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>On tietenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen – joka yksin on toimivaltainen arvioimaan sen käsiteltävänä olevan riita-asian tosiseikkoja – tehtävä määrittää, ovatko ostaja ja myyjä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>, koska toinen niistä voi asettaa toiselle rajoituksia tai ohjata häntä tai kolmas henkilö voi käyttää samankaltaista määräysvaltaa molempien yritysten osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Direktor na Teritorialna direktsiya Yugozapadna Agentsiya <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>Mitnitsi<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/></NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑76/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:543">EU:C:2020:543</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Auttaakseni ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta esitän kuitenkin seuraavat huomautukset.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Seikat, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan viittaavat kahden markkinatoimijan välisiin mahdollisiin yhteyksiin, ovat kiistatta osoitus niiden välisestä vankasta luottamuksesta. Pohdin kuitenkin, ovatko nämä seikat – sekä erikseen että yhdessä arvioituna – riittäviä osoittamaan asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan e tai f alakohdassa tarkoitetun de facto ‑määräysvallan olemassaolon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Vaikuttaa siltä, että nämä seikat ovat enimmäkseen indisioita tai että ne ovat joka tapauksessa saaneet viranomaiset tukeutumaan tiettyihin olettamiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Tältä osin olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tulliviranomaisten olisi voitava pitää tiettyjä tosiseikkoja osoitettuina useiden indisioiden ja/tai joidenkin olettamien perusteella. Kun otetaan huomioon niiden toimien pelkkä määrä, joita näiden viranomaisten on käsiteltävä päivittäin, niiden ei selvästikään voida odottaa perustavan havaintojaan näyttövaatimuksiin, jotka ovat esimerkiksi yhtä tiukat kuin ne, joita asetetaan rikosta tutkiville viranomaisille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Samanaikaisesti markkinatoimijoiden on kuitenkin voitava luottaa siihen, että nämä viranomaiset käyttävät ennakoitavissa olevia ja luotettavia menetelmiä niiden tekemien ilmoitusten tarkastamiseen. Indisioiden on etenkin oltava merkityksellisiä ja johdonmukaisia ja olettamien on perustuttava vakiintuneeseen kokemukseen, jolloin minimoidaan virheiden riski.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tässä yhteydessä on tuskin tarpeen lisätä, että markkinatoimijoilla on joka tapauksessa oikeus riitauttaa viranomaisten arviointi kansallisissa tuomioistuimissa, kuten Baltic Master teki nyt käsiteltävässä asiassa. Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>Global Trans Lodzhistik</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑29/13 ja C‑30/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:140">EU:C:2014:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>DP grup</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑138/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:378">EU:C:2011:378</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten asetuksen N:o 2913/92 johdanto-osassa todetaan, tullikoodeksilla pyritään nimittäin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>[varmistamaan], että saadaan pidetyksi tasapainossa toisaalta tullihallintojen tullilainsäädännön oikeaan soveltamiseen liittyvät tarpeet ja toisaalta taloudellisten toimijoiden oikeus tasapuoliseen kohteluun<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tämän periaatteen mukaisesti asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 2 kohdassa säädetään ad hoc ‑menettelystä, jonka on tarkoitus antaa viranomaisille mahdollisuus selventää, voidaanko asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohtaa soveltaa tiettyyn tilanteeseen, samalla kun siinä suojellaan tavaranhaltijan oikeuksia. Tulliviranomaisten on annettava epäilynsä tiedoksi tavaranhaltijalle, jotta tällä on mahdollisuus toimittaa lisätietoja, joilla se pyrkii osoittamaan, että ilmoitettu kauppa-arvo voidaan hyväksyä tullausarvona. Vaikka tämän menettelyn tarkoituksena on lähinnä tutkia ilmoitetun hinnan hyväksyttävyyttä, mikään ei nähdäkseni estä viranomaisia ja/tai talouden toimijoita käyttämästä sitä ostajan ja myyjän välisen suhteen selventämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Vaikka asetuksen N:o 2913/92 29 artiklassa ei mennäkään niin pitkälle, että siinä esitettäisiin olettama, jonka mukaan etuyhteydessä keskenään olevien henkilöiden sopima hinta ei kuvasta tavaroiden todellista taloudellista arvoa, sillä helpotetaan tietyssä määrin viranomaisilta vaadittavaa näyttötaakkaa. Se tehdään asettamalla tietty väittämistaakka tavaranhaltijalle<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. 29 artiklan 2 kohdan a alakohta (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>tavaranhaltijan pyynnöstä<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/>) ja 29 artiklan 2 kohdan c alakohta (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>tavaranhaltijan aloitteesta<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>).</P></NOTE> ja, joissain tilanteissa, asettamalla sille myös näyttötaakka.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. 29 artiklan 2 kohdan b alakohta (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>jos tavaranhaltija osoittaa<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tällaisen taakan asettaminen tavaranhaltijoille ei kuitenkaan voi vapauttaa viranomaisia niiden velvoitteesta perustaa de facto ‑määräysvaltaa koskevia toteamuksiaan sellaisiin seikkoihin, jotka osoittavat, että toisella oli mahdollisuus <HT TYPE="ITALIC">määrätä</HT> toisen toiminnasta <HT TYPE="ITALIC">tai vaikuttaa</HT> siihen tai että kolmannella oli mahdollisuus käyttää samankaltaista valtaa molempiin toimijoihin nähden.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Pelkästään se seikka, ettei liiketoimella ole tiettyjä piirteitä, jotka tavallisesti ovat luonteenomaisia samankaltaisille liiketoimille – esimerkiksi kirjallinen myyntisopimus, takauksien tai vakuuksien antaminen, ennakkomaksut – ei automaattisesti merkitse kahden toimijan välisen rakenteellisen tai organisatorisen yhteyden olemassaoloa. Kuten Baltic Master huomauttaa, ei voida sulkea pois, että kaksi pitkäaikaista liikekumppania, jotka ovat harjoittaneet keskenään säännöllistä ja hedelmällistä liiketoimintaa, saattavat suorittaa liiketoimiaan yksinkertaistetusti ja nopeasti. Samaan tapaan epätavallisen alhainen hinta ei välttämättä ole osoitus siitä, että liiketoimi tapahtui keskenään etuyhteydessä olevien henkilöiden välillä. Liiketoimen osapuoli on voinut saada erityisen hyvän hinnan esimerkiksi toisen osapuolen taloudellisten vaikeuksien tai erityisen suotuisan markkinatilanteen vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Kun huomioidaan esimerkiksi se, että keväällä 2020, jolloin covid-19-pandemia oli pahimmillaan, raakaöljyn myyntihinnat olivat negatiivisia ensimmäistä kertaa historiassa.</P></NOTE> Näissä tilanteissa ei ole kyse de facto ‑määräysvallasta, vaan ne ovat pikemminkin seurausta tavanomaisten markkinavoimien toiminnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Osoittaakseen de facto ‑määräysvallan viranomaiset eivät mielestäni voi tyytyä viittaamaan väitetyn määräysvallan <HT TYPE="ITALIC">vaikutukseen</HT> (epätavallisen alhainen hinta) ja kirjaamaan sen, vaan niiden on tosiasiassa yksilöitävä väitetyn määräysvallan mahdollinen <HT TYPE="ITALIC">syy</HT>. Mieleen tulevat esimerkiksi tilanteet, joissa yritysten johdossa on samoja henkilöitä, keskinäinen osakkeenomistus tai tilanteet, joissa kahden osapuolten osakkeenomistajilla on läheiset yhteydet. Nämä ovat tekijöitä, jotka voivat tapauksen mukaan muodostaa viranomaisille vankan perustan olettaa, että kyse on de facto ‑määräysvallasta. Muussa tapauksessa viranomaisten päättelystä tulee kehäpäätelmän kaltainen: tekijästä, jonka perusteella aletaan tutkia seikkaperäisesti kahden osapuolten välistä suhdetta (epätavallisen alhainen hinta), tulee myös todiste niiden välisen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>liian läheisen<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> suhteen olemassaolosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Täydellisyyden vuoksi voi kuitenkin olla hyödyllistä muistuttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta siitä, että se, että ostaja ja myyjä ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ei suinkaan ole ainoa tilanne,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Edellyttäen, että niiden suhde <HT TYPE="ITALIC">vaikutti</HT> tavaroiden hintaan, kuten edellä todettiin (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohta).</P></NOTE> jossa tulliviranomaiset voivat jättää huomiotta tuonnin yhteydessä ilmoitettujen tavaroiden arvon. Sovellettaviin unionin oikeussääntöihin sisältyy nimittäin muita säännöksiä, joiden nojalla viranomaiset voivat arvioida tätä arvoa muiden arviointimenetelmien perusteella. Yksi näistä säännöksistä vaikuttaa ensi näkemältä mahdollisesti merkitykselliseltä nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 2454/93 181 a artikla</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 181 a artiklan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>tulliviranomaisten ei tarvitse määrittää tuontitavaroiden tullausarvoa kauppa-arvon perusteella, jos ne – – perustelujen epäilyjen nojalla eivät ole vakuuttuneita, että ilmoitettu arvo vastaa koodeksin 29 artiklassa määriteltyä maksettua tai maksettavaa kokonaishintaa<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 181 a artikla käsittää tilanteet, joissa ilmoitettu hinta ei vastaa tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa. Kyseisen säännöksen – jota voidaan soveltaa riippumatta siitä, ovatko ostaja ja myyjä (de jure tai de facto) etuyhteydessä keskenään – soveltamisalaan kuuluvat erityisesti petokset, virheelliset ilmoitukset ja muu väärien tietojen antaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170309">9.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>GE Healthcare</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑173/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:195">EU:C:2017:195</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Carboni e derivati</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑263/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:501">EU:C:2007:501</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Voi esimerkiksi olla, että on esitetty väärennettyjä asiakirjoja tai ilmoituksia, jotka<?PAGE NO="15"?> eivät kuvasta täsmällisesti tosiasiallista liiketoimea. Voi myös olla, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> määrittämisessä tai tarkistamisessa asetuksen N:o 2913/92 29, 32 ja 33 artiklassa säädettyjen perusteiden perusteella on tehty virheitä, tai vieläkin yksinkertaisemmin, että tulliselvityksessä vaadittavien asiakirjojen täyttämisessä on tehty sisällöllisiä virheitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 181 a artikla on siten säännös, joka enimmäkseen <HT TYPE="ITALIC">täydentää</HT> asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohtaa. Kuten komissio totesi istunnossa, ensiksi mainittu säännös otettiin nimittäin käyttöön unionin oikeudessa vasta myöhemmin tiettyjen sääntelyaukkojen täyttämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2454/93 181 a artiklaa sovelletaan nähdäkseni, kun ilmoitettu hinta ei vastaa tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa. Asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, kun ilmoitettu hinta vastaa tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa mutta ostajan ja myyjän välinen suhde vaikutti sen määrään. Molemmissa tapauksissa tulliviranomaisille ilmoitettu hinta ei kuvasta tavaroiden <HT TYPE="ITALIC">todellista taloudellista arvoa</HT> ja vaikuttaa siten omavaltaiselta tai kuvitteelliselta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Kuten Espanjan hallitus totesi istunnossa, niiden erilaisesta soveltamisalasta huolimatta asetuksen N:o 2454/93 181 a artiklalla ja asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdalla on sama tavoite (mahdollistaa tavaroiden arvon määrittäminen oikein), ja ne noudattavat pitkälti samankaltaista logiikkaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Molemmissa säännöksissä edellytetään tulliviranomaisilta verrattain huolellista lähestymistapaa: niillä on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>perusteet<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> katsoa, että etuyhteydessä keskenään olevien henkilöiden välinen suhde on vaikuttanut niiden sopimaan hintaan (asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 2 kohta),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tältä osin 29 artiklan 2 kohtaan liittyvässä tulkintaa koskevassa huomautuksessa todetaan, että myyntiin liittyvien olosuhteiden tutkimus vaaditaan ainoastaan silloin, kun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/><HT TYPE="ITALIC">epäillään</HT>, voidaanko hintaa hyväksyä<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE> ja niillä on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>perusteltuja epäilyjä<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> siitä, että ilmoitettu hinta ei ole tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta (asetuksen N:o 2454/93 181 a artikla).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Lisäksi molemmissa säännöksissä edellytetään, että viranomaiset kuulevat asianomaista toimijaa (toimijoita) ennen kuin päättävät jättää huomiotta ilmoitetun arvon ja arvioida itse tavaroiden arvon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Siitä päättäminen, onko asetuksen N:o 2454/93 181 a artikla merkityksellinen nyt käsiteltävässä asiassa – vaihtoehtona asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdalle – kuuluu jälleen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäistä kysymystä koskeva päätelmä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi nähdäkseni vastattava, että asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan e ja f alakohtaa on tulkittava siten, että ostajan ja myyjän katsotaan olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, jos siitä huolimatta, ettei liikesuhteen tai määräysvallan osoittavia osatekijöitä ole, liiketoimien suorittamiseen liittyvien olosuhteiden perusteella voidaan perustellusti päätellä, että de facto toinen osapuoli on toisen määräysvallassa tai molemmat ovat kolmannen määräysvallassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="16"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan 1 kohta esteenä tullausarvon määrittämiselle kansalliseen tietokantaan sisältyvien tietojen perusteella, jotka koskevat sellaisten tavaroiden tullausarvoa, joilla on sama alkuperä ja jotka kuuluvat samaan Taric-nimikkeeseen, vaikka eivät olekaan samankaltaisia tavaroita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 2913/92 30 ja 31 artiklassa säädetään menetelmistä tullausarvon määrittämiseksi tilanteissa, joissa tosiasiallista kauppa-arvoa ei voida määrittää eikä saman asetuksen 29 artiklassa säädettyä tullausarvon määrityksen oletusmenetelmää voida siten käyttää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Näillä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>toissijaisilla<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/> tullausarvon määrittämismenetelmillä on tiukka hierarkkinen järjestys, ja niiden välillä on toissijaisuussuhde. Näin ollen niitä sovelletaan peräkkäisessä järjestyksessä: vasta, jos tullausarvoa ei voida määrittää tiettyä menetelmää soveltamalla, on sovellettava sitä tullikoodeksissa vahvistetussa järjestyksessä välittömästi seuraavaa menetelmää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131212">12.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Christodoulou ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑116/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:825">EU:C:2013:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171109">9.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>LS Customs Services</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑46/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:839">EU:C:2017:839</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Oribalt Rīga</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑1/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:64">EU:C:2019:64</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2913/92 30 artiklassa luetellaan neljä sääntöperusteista arviointimenetelmää. Saman asetuksen 31 artiklassa puolestaan säädetään viimesijaisesta arviointimenetelmästä – jota voidaan käyttää vain, jos mikään muu vaihtoehto ei ole mahdollinen – jonka mukaan tullausarvo voidaan määrittää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0067" ID="QS0067"/>yhteisössä käytettävissä olevien tietojen perusteella käyttäen kohtuullisia menetelmiä<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>, kunhan nämä menetelmät ovat unionin tullilainsäädäntöön ja tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä GATT-sopimus) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0068" ID="QS0068"/>sisältyvien periaatteiden ja yleisten säännösten mukaisia<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan jokseenkin avoin sanamuoto ja sen extrema ratio ‑luonne, kyseisessä artiklassa jätetään viranomaisten tehtäväksi yksilöidä kussakin tapauksessa menetelmät, joita voidaan käyttää kyseisten tavaroiden arvon määrittämiseksi. Näiden menetelmien olisi lähtökohtaisesti oltava saman asetuksen 29 ja 30 artiklassa säädettyjä menetelmiä, joiden soveltamisessa on tiettyä joustoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 13 kohdassa toistettu 31 artiklan 1 kohtaan liittyvä tulkintaa koskeva huomautus. Ks. vastaavasti myös julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Oribalt Rīga</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑1/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:64">EU:C:2019:64</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan kannalta merkityksellistä on se, että valitut menetelmät ovat i) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0069" ID="QS0069"/>kohtuullisia<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>, ii) perustuvat käytettävissä oleviin tietoihin ja iii) ovat asiaa koskevan (unionin ja kansainvälisen) oikeuden mukaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Nämä vaatimukset tarkoittavat mielestäni seuraavaa. Ensinnäkin valittujen keinojen on oltava olosuhteisiin nähden riittäviä (toisin sanoen niiden on mahdollistettava oikeudenmukainen ja perusteltu tullausarvon määrittäminen) ja käytännöllisiä viranomaisten kannalta (toisin sanoen ne eivät saa olla liian monimutkaisia ja aikaa vieviä). Toiseksi valittujen menetelmien on perustuttava <HT TYPE="ITALIC">tosiasiallisiin</HT> tietoihin – mahdollisimman suuressa määrin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0070" ID="QS0070"/>perustuttava aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ibid.</P></NOTE> – jotka tavaranhaltijat ja tarvittaessa toimivaltaiset tuomioistuimet voivat todentaa. Kolmanneksi menetelmien on sovittava harmonisesti tullausarvon määrittämistä koskevaan unionin järjestelmään, eivätkä ne saa olla ristiriidassa asiaa koskevien kansainvälisten välineiden kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 19 kohdassa todettiin, tulliviranomaiset katsoivat, ettei voitu soveltaa asetuksen N:o 2913/92 29 artiklassa säädettyä oletusarvoista tullausarvon määrittämismenetelmää eikä saman asetuksen 30 artiklassa säädettyjä toissijaisia menetelmiä. Ne päättivät siten, että kyseisten tavaroiden tullausarvo oli määritettävä asetuksen N:o 2913/92 31 artiklassa säädetyn viimesijaisen menetelmän mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten kyseiset tulliviranomaiset määrittivät kantajan maahantuomien tavaroiden tullausarvon käyttämällä sellaisia samasta maasta (Malesia) peräisin olevia ja saman valmistajan tavaroita koskevia tietoja, joita toinen yritys oli tuonut maahan samalla nimikkeellä (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0071" ID="QS0071"/>ilmastointikoneiden osat<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>) ja jotka oli luokiteltu samaan Taric-koodiin (<FT TYPE="TARIC">8415900090</FT>). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että vertailukohtana käytetty liiketoimi oli ainoa kansalliseen tietokantaan vuonna 2010 kirjattu tapaus, jossa tavaroita tuotiin Malesiasta ja ne luokiteltiin samaan Taric-koodiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>On selvää, ettei ole unionin tuomioistuimen asia pohtia, toimivatko tulliviranomaiset nyt tarkasteltavassa tapauksessa oikein turvautuessaan asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan 1 kohdassa säädettyyn tullausarvon määrittämismenetelmään sillä perusteella, ettei saman asetuksen 29 eikä 30 artiklaa voitu soveltaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomaan kysymykseen palatakseni katson kuitenkin, ettei asetuksen N:o 2913/92 31 artikla ole lähtökohtaisesti esteenä tavaroiden tullausarvon määrittämiselle kansalliseen tietokantaan kirjattujen sellaisten tietojen perusteella, jotka koskevat samaan Taric-koodiin luokiteltujen, samasta maasta peräisin olevien tavaroiden aiempina vuosina toteutunutta tuontia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Vaikka vertailukohtana käytetty lähetyserä ei välttämättä koskenutkaan asetuksen N:o 2913/92 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0072" ID="QS0072"/>samanlaisia tavaroita<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0073" ID="QS0073"/>samankaltaisia tavaroita<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>, se, että molemmat lähetyserät koskivat samaan Taric-koodiin luokiteltuja tavaroita, on osoitus näiden tavaroiden kohtuullisesta yhtenevyydestä. Tällainen yhtenevyys voi mielestäni hyvinkin riittää, kun joidenkin tavaroiden tullausarvo määritetään asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan nojalla, ellei kyseisten tuotteiden muita ominaispiirteitä ole tiedossa. Käytännössä viranomaiset sovelsivat tullausarvon määrittämismenetelmää samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon perusteella<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Asetuksen N:o 2913/92 30 artiklan 2 kohdan b alakohta.</P></NOTE> tulkiten samankaltaisten tavaroiden käsitettä joustavasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Asetuksen N:o 2454/93 142 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 31 artiklan 1 kohtaan liittyvät tulkintaa koskevat huomautukset.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on tuskin tarpeen muistuttaa, että Taric <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0074" ID="QS0074"/>perustuu yhdistettyyn nimikkeistöön<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>, joka puolestaan pohjautuu Maailman tullijärjestön harmonoituun järjestelmään ja muodostaa pääasiallisen välineen tavaroiden luokituksessa Euroopan unionissa. Taric-koodien on siten tarkoitus kuvastaa tapaa, jolla tuote luokitellaan kaikissa harmonoitua järjestelmää käyttävissä maissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tästä syystä, vaikka komissiolla – joka vastaa Taricin ylläpitämisestä ja julkaisemisesta – onkin toimivalta tarkentaa harmonoituun järjestelmään perustuvien tullinimikkeiden soveltamisalaa, sillä ei kuitenkaan ole oikeutta muuttaa niiden sisältöä. Ks. vastaavasti julkisasiamies Tizzanon ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>CBA Computer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑479/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:119">EU:C:2001:119</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tullauksen digitalisoitumisen myötä sekä elinkeinonharjoittajat että viranomaiset voivat myös käyttää Taricia helposti julkisen tietokannan välityksellä, mikä lisää avoimuutta ja oikeusvarmuutta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>On totta, että nyt käsiteltävässä asiassa käytetty Taric-koodi on niin sanottu jäännöskoodi ja geneerinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 19 kohta.</P></NOTE> Tulliviranomaisten tekemä tavaroiden luokittelu tiettyyn Taric-koodiin perustui kuitenkin maahantuojan itsensä antamiin tietoihin. Tältä osin on pidettävä mielessä, että tullausarvon määrittämistä koskeva unionin järjestelmä perustuu siihen lähtökohtaan, että tietoja, jotka ovat tarpeen tullisäännöstön soveltamiselle tavaroihin, ei määritetä tulliviranomaisten toteamusten vaan tavaranhaltijan antamien tietojen perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110915">15.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>DP grup</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑138/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:587">EU:C:2011:587</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yleisemmin ottaen tulliviranomaisille tehdyn ilmoituksen kohteena oleviin tavaroihin liittyvien vastuiden itsearviointia pidetään yleisesti yhtenä tätä alaa koskevan unionin lainsäädännön periaatteista. Tässä yhteydessä viranomaisten tehtävä rajoittuu lähinnä ilmoitusten tarkastamiseen ja todentamiseen ja tarvittaessa niiden korjaamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tästä seikasta ks. lähemmin Walsh, T., <HT TYPE="ITALIC">European Union Customs Code</HT>, Wolters Kluwer, 2015, s. 67–73.</P></NOTE> Viranomaisten ei voida odottaa suorittavan aikaa vieviä toimia voidakseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0075" ID="QS0075"/>hoitaa<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/> tavaranhaltijoiden <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0076" ID="QS0076"/>työn<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/> ja laskevan heidän maksettavakseen tulevat tullit uudelleen sellaisten tietojen perusteella, jotka eivät ole helposti saatavilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Tältä osin on myös lisättävä unionin tuomioistuimen jo katsoneen, että aikaisemman kuin sen myynnin yhteydessä vahvistettu hinta, jonka perusteella tulli-ilmoitus tehtiin, voi olla sellainen unionin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0077" ID="QS0077"/>käytettävissä oleva tieto<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/>, jota asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan 1 kohdan nojalla voidaan käyttää perustana tullausarvon määrittämisessä. Unionin tuomioistuin on todennut, että viittauksessa tähän hintaan on kyse tavasta määrittää mainittu arvo menetelmällä, joka on samalla mainitun 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0078" ID="QS0078"/>kohtuullinen<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/> ja niihin kansainvälisiin sopimuksiin ja säännöksiin sisältyvien periaatteiden ja yleisten säännösten mukainen, joihin tässä 31 artiklan 1 kohdassa viitataan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080228">28.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>Carboni e derivati</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑263/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:128">EU:C:2008:128</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>En näe mitään syytä, miksi näitä toteamuksia ei voitaisi soveltaa myös käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Olen kuitenkin samaa mieltä Baltic Masterin kanssa siitä, että olisi ollut suositeltavampaa tarkastella unionin laajuisia tietoja, jotka liittyvät asianomaisten tavaroiden tuontiin kyseisellä ajanjaksolla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Huomautan sivumennen, että asiaa koskevissa säännöksissä viitataan samanlaisiin ja samankaltaisiin, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0079" ID="QS0079"/>yhteisöön<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/> vietäviksi myytyihin tavaroihin (asetuksen N:o 2913/92 30 artiklan 2 kohta) ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0080" ID="QS0080"/>yhteisössä käytettävissä oleviin tietoihin<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/> (saman asetuksen 31 artiklan 1 kohta).</P></NOTE> On kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia varmistaa, oliko tällaisia tietoja käytettävissä, ja jos oli, voivatko nämä tiedot asettaa tulliviranomaisten toteamukset kyseenalaiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi nähdäkseni vastattava siten, että asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan 1 kohta ei ole esteenä tullausarvon määrittämiselle kansalliseen tietokantaan sisältyvien tietojen perusteella, jotka koskevat sellaisten tavaroiden tullausarvoa, joilla on sama alkuperä ja jotka kuuluvat samaan Taric-nimikkeeseen, vaikka eivät olekaan samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="19"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Asetuksen N:o 2913/92 29 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja asetuksen N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan nojalla ostajan ja myyjän katsotaan olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0081" ID="QS0081"/>etuyhteydessä keskenään<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/>, jos siitä huolimatta, ettei liikesuhteen tai määräysvallan osoittavia osatekijöitä ole, liiketoimien suorittamiseen liittyvät olosuhteet osoittavat riittävällä varmuudella, että de facto toinen henkilö on toisen määräysvallassa tai molemmat ovat kolmannen määräysvallassa</P></ITEM><ITEM><P>Asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan 1 kohta ei ole esteenä tullausarvon määrittämiselle kansalliseen tietokantaan sisältyvien tietojen perusteella, jotka koskevat sellaisten tavaroiden tullausarvoa, joilla on sama alkuperä ja jotka kuuluvat samaan Taric-nimikkeeseen, vaikka eivät olekaan samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>