<TI><P>Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>55Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luokitteleminen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät (ks. asia C-142/87, Belgia v. komissio, ns. Tubemeuse-tapaus, tuomio 21.3.1990, Kok., s. I-959, Kok. Ep. X, s. 387, 25 kohta ja yhdistetyt asiat C-341/06 P ja C-342/06 P, Chronopost ja La Poste v. Ufex ym., tuomio 1.7.2008, Kok., s. I-4777, 121 kohta).56Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Kyseisen toimenpiteen on toiseksi oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (asia C-451/03, Servizi Ausiliari Dottori Commercialisti, tuomio 30.3.2006, Kok., s. I-2941, 56 kohta ja edellä 55 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Chronopost ja La Poste v. Ufex ym., tuomion 122 kohta).57On huomattava, että EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja etuja ovat toimenpiteet, jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten avustusten kaltaisia (asia 30/59, De Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg v. korkea viranomainen, tuomio 23.2.1961, Kok., s. 1, 39, Kok. Ep. I, s. 69; asia C-256/97, DM Transport, tuomio 29.6.1999, Kok., s. I-3913, 19 kohta ja asia C-276/02, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.2004, Kok., s. I-8091, 24 kohta), kuten erityisesti tavaroiden tai palveluiden tarjoaminen tavallista edullisemmin ehdoin (ks. asia T-274/01, Valmont v. komissio, tuomio 16.4.2004, Kok., s. II-3145, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).58Kantaja väittää käsiteltävänä olevassa asiassa, että riidanalaista toimea ei voida luokitella valtiontueksi, koska edellytys edun antamisesta sille, joka on toimenpiteen kohteena, ei ole täyttynyt, koska mainitulla toimella on ainoastaan vahingonkorvauksen luonne.59On riidatonta, että tietyt yrityksille myönnettyjen vahingonkorvausten muodot eivät ole valtiontukea.60Niinpä yhdistetyissä asioissa 106/87–120/87, Asteris ym., 27.9.1988 annetussa tuomiossa (Kok., s. 5515, Kok. Ep. IX, s. 725, 23 ja 24 kohta) on täsmennetty, että viranomaisen toteuttamina, tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotteita suosivina toimenpiteinä annettu julkinen tuki poikkeaa oikeudelliselta luonteeltaan perustavalla tavalla vahingonkorvauksista, joita kansalliset viranomaiset voidaan tarvittaessa velvoittaa maksamaan yksityisille oikeussubjekteille näille aiheuttamansa vahingon korvaamiseksi ja jotka eivät siis ole EY 87 ja EY 88 artiklassa tarkoitettuja tukia.61Unionin tuomioistuin on aikaisemmin todennut, että julkisiin tukiin, jotka myönnetään sellaisille yrityksille, joiden tehtäväksi on nimenomaisesti annettu julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, ja joiden tarkoituksena on korvata kyseisten velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset ja jotka vastaavat tiettyjä edellytyksiä, ei sovelleta perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohtaa (asia C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, tuomio 24.7.2003, Kok., s. I-7747, 94 kohta).62Komissio esittää esillä olevassa asiassa, että valtion myöntämä korvaus omaisuuden pakkolunastamisesta ei yleensä ole valtiontukea (riidanalaisen päätöksen 70 perustelukappale).63Riidanalainen toimenpide koostuu ensimmäisen toimenpiteen, jolla Ternille myönnettiin sähköntoimituksessa sovellettava alennettu tariffi vahingonkorvauksena sen vesivoimaosan vuonna 1962 suoritetun kansallistamisen vuoksi, soveltamisajan jatkamisesta.64Asetuksen nro 1165/63 6 §:ssä, jossa tämä korvaus määritellään, säädetään seuraavaa:ENEL toimittaa joka vuosi Ternille – – sähköenergiaa sen vuonna 1961 – – muihin kuin lain nro [1643/62] 1 §:ssä tarkoitettuihin toimintoihin käyttämää sähköenergian määrää vastaavan 1025000000 (miljardi kaksikymmentäviisi miljoonaa) kWh, jonka teho on 170000 (sataseitsemänkymmentä tuhatta) kW, ja lisäksi lain nro [1643/62] voimaantullessa käynnissä olleita toimintoja varten 595000000 kWh (viisisataayhdeksänkymmentäviisi miljoonaa), jonka teho on 100000 kW (satatuhatta).
Mainitut toimitukset on tehtävä 31.12.1992 saakka osapuolten yhteisellä sopimuksella määritettäviin Ternin toimipaikoissa sijaitseviin toimituspisteisiin.
65Tämä kiinteä sähköenergian määrä piti toimittaa alennetulla tariffilla, jonka määrittämisestä säädettiin asetuksen nro 1165/63 7 §:ssä seuraavaa:Vuosittaisen 1025000000 kWh:n – – toimituksen osalta toimitushinta kilowattituntia kohti määritetään Ternin sähköntuotanto-osan muilla toimialoilla toimiville saman yhtiön toimipaikoille vuosien 1959 ja 1961 välisenä aikana suorittamassaan sähkönjakelussa käyttämien keskimääräisten yrityksensisäisten luovutushintojen perusteella.
Sen Ternin kuluttaman energian määrän, joka on enemmän kuin 1025000000 kWh – – mutta vähemmän kuin 595000000 kWh – – vuodessa, osalta edellisessä momentissa tarkoitettua hintaa korotetaan 0,45 Italian liiralla kilowattituntia kohti.
66Terniin kohdistunut toimi oli siten kolmen tekijän, sähkön määrän, sen hinnan ja alennettua hintaa koskevan järjestelmän soveltamisajan, summa.67Komissio katsoo, että alkuperäinen toimi oli soveltuva vahingonkorvaus eikä Terni-tariffi tuottanut toimen kohteena olleille mitään etua koko mainitulle toimelle säädetyn keston aikana eli vuoteen 1992 saakka. Komissio viittaa pelkkään asetuksen nro 1165/63 6 §:n sanamuodon mukaiseen lukemistapaan ja mainitun tariffin selvästi määritettyyn 30 vuoden soveltamisaikaan, ja katsoo, että sen soveltamisajan jatkamista ei voida pitää vahingonkorvauksen keskeisenä osana, ja päättelee vielä, että entisille Terni-yhtiöille lain nro 80/05 11 §:n 11 momentin säännöksillä 1.1.2005 alkaen myönnetty tariffi on EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki (riidanalaisen päätöksen 78, 79, 94 ja 117 perustelukappale).68Kantaja kyseenalaistaa tämän päätelmän perusteenaan kansallisten vahingonkorvaussäännösten dynaaminen tulkinta. Se väittää, että näillä säännöksillä otetaan käyttöön joustavuutensa vuoksi poikkeuksellinen korvaamistapa, sillä sähkön määrä on ainoana kolmesta vahingonkorvauksen määrittämisessä käytettävästä muuttujasta, joista muut ovat hinta ja kesto, asetettu yhdellä kertaa lopullisesti.69Tämän järjestelmän tavoitteena on varmistaa vuonna 1962 tapahtunutta kansallistamista ennen vallinnut Ternin taloudellinen tasapaino, ja toimi on poikkeuksellinen ja muita sähkön omaan käyttöön tuottajia, olivatpa ne Ternin kilpailijoita tai eivät, syrjivä. Tässä tilanteessa lainsäätäjän tarkoituksena oli myöntää Ternille vahingonkorvaus sellaisen järjestelmän avulla, joka perustui tämän yrityksen pitämiseen virtuaalisena omaan käyttöön tuottajana ja jolla voidaan varmistaa jatkuvalla tavalla Ternin kohtelun tasavertaisuus niiden omaan käyttöön tuottajien kanssa, joiden omaisuutta ei pakkolunastettu.70Italian viranomaiset jatkoivat siis vahingonkorvauksen alkuperäisen logiikan mukaisesti Terni-tariffin soveltamisaikaa omaan käyttöön tuottajien vesivoimakonsessioiden uudistamista vastaavasti, koska tämä jatkaminen oli välttämätöntä vahingonkorvaustoimen täytäntöön panemiseksi eikä sitä voitu erottaa siitä.71Näitä näkemyksiä ei voida hyväksyä.72Ensinnäkin on korostettava, että käsiteltävä asia liittyy Italian sähköalan kansallistamiseen, joka perustuu Italian perustuslain 43 §:ään ja jonka täytäntöönpanossa käytetty oikeudellinen instrumentti oli laki nro 1643/62, jota täydennettiin asetuksella nro 1165/63.73Kyseessä olevan kansallistamisen ymmärtämiseksi kaikilta osiltaan, mukaan lukien valtion yksipuolisesti päättämän omaisuudensiirron tapauksessa oikeudellisesti edellytettävä vahingonkorvaus, on siten tutustuttava mainittuihin säädöksiin.74Asetuksen nro 1165/63 6 §:n yksiselitteisen sanamuodon mukaan Terni-tariffi myönnettiin vahingonkorvauksena määrätyksi ajaksi ilman jatkamisen mahdollisuutta. Niinpä mainitussa säännöksessä säädetään, että sähköntoimitukset Ternille tapahtuvat 31.12.1992 saakka, ja täsmällisen päivämäärän mainitseminen sulkee ennakkoon pois kaikenlaisten tämän säännöksen ajallista soveltamisalaa koskevien tulkintavaikeuksien mahdollisuuden.75Lisäksi kantaja ei vetoa mihinkään lain nro 1643/62 tai asetuksen nro 1165/63 säännökseen, jossa säädettäisiin Terni-tariffin voimassaoloajan muuttamisesta siten, että tätä kestoa mahdollisesti jatkettaisiin säädetystä voimassaolon päättymispäivästä. Sitä vastoin on huomattava, että kansallinen lainsäätäjä on asetuksen nro 1165/63 8 §:ssä nimenomaisesti säätänyt mahdollisuudesta tarkistaa Ternille toimitettavan sähkön hintaa.76Kantaja korostaa, että kansallinen lainsäätäjä otti omaan käyttöön tuottajien vesivoimakonsessioiden voimassaoloajan päättymisajankohdan huomioon kansallistamisen aikaan, kun se sisällytti asetukseen nro 1165/63 päivämäärän 31.12.1992, ja väittää, että mahdollisuutta Terni-tariffin voimassaoloajan tarkistamiseen konsessioiden voimassaoloaikaa vastaavasti koskevan nimenomaisen säännöksen puuttuminen selittyy sillä, että konsessioiden uudistaminen oli samalle lainsäätäjälle samana aikana varmuudella ennakoimaton tapahtuma.77On huomattava, että konsessioiden voimassaoloajan alkuperäiseen asettamiseen liittyi itsessään jo kysymys näiden konsessioiden tulevaisuudesta niiden voimassaoloajan päättymisen jälkeen, ja niiden jatkaminen lainmuutoksella toteutettavalla voimassaoloajan pidentämisellä tai kilpailun palauttamista koskevan menettelyn vuoksi oli todellinen mahdollisuus eikä varmuudella ennakoimaton tapahtuma. Asiakirja-aineistosta ilmenee siten, että nimenomaisen säännöksen, jolla säädettäisiin mahdollisuudesta jatkaa Terni-tariffin soveltamisaikaa, puuttuminen kansallisesta lainsäädännöstä on vain seuraus lainsäätäjän valinnasta suorittaa Ternille vahingonkorvaus tarkkaan määritettyä kautta koskevan ja kansallistamisen aikaan lopullisesti asetetun alennetun sähköntoimitustariffin avulla.78Vaikka katsottaisiin, että kyseessä olevien oikeussääntöjen tulkitsemiseksi olisi niiden yksiselitteisestä sanamuodosta huolimatta otettava kantajan väitteiden mukaisesti huomioon niiden asiayhteys ja kansallisen lainsäätäjän tarkoitus, edellä esitettyä arviointia ei voitaisi asettaa kyseenalaiseksi.79Kantaja viittaa ensinnäkin parlamentin lainvalmistelutoimiin ja erityisesti edustajainhuoneen 18.9.1962 iltapäiväistunnossa ja tasavallan senaatin 15.11.1962 iltapäiväistunnossa tapahtuneeseen.80Ensimmäisen viittauksen osalta kantaja mainitsee seuraavan otteen:Mitä [vahingon korvaamiseksi Ternille] voidaan tehdä? Lautakunta on alun perin valinnut hyvin täsmällisen korvaamistavan: Ternin nykyisille toimipaikoille toimitetaan vuoden 1961 kulutusta vastaava määrä sähköä tuon vuoden hinnalla. Voimme kuitenkin päättää toisesta korvaamistavasta.
81Senaatin istunnon osalta kantaja esittää, että on nimenomaisesti täsmennetty, että Ternille myönnetty erityinen vahigonkorvaustapa oli luonnollisesti sellainen, ettei se häiritse tämän yrityksen sisäistä tasapainoa.82Nämä kaksi viittausta ilmentävät lisäksi kansanedustajien halua yhtäältä säilyttää Ternin taloudellinen tasapaino, minkä olisi lähtökohtaisesti pitänyt jäädä lain nro 1643/62 ulkopuolelle, ja toisaalta halua päättää korvausperusteesta tai -järjestelmästä, jota lainsäädännössä todella ilmentää erityisen korvaamistavan valinta, kuten asetuksen nro 1165/63 6 §:n sisällöstä käy ilmi.83On riidatonta, että vahingonkorvaus ei käsiteltävänä olevassa asiassa muodostu pakkolunastetun omaisuuden markkinahinnan perusteella määräytyvästä kertakorvauksesta vaan se määritetään menetelmällä, jossa säädetään tietyn sähköenergiamäärän toimittamisesta Ternille pakkolunastetun konsession jäljellä olevaan kestoon suhteutetun ajan hinnalla, jonka Terni olisi maksanut, jos se olisi säilyttänyt tuotantolaitoksensa, mikä ilmentää lainsäätäjän halua olla horjuttamatta Ternin sisäistä tasapainoa.84On totta, että Terni-tariffin soveltamisaika ylittää lievästi Ternin konsession jäljellä olevan voimassaoloajan ja että komissio mainitsee, että on ymmärrettävää, että Italian viranomaiset pyrkivät asettamaan Terni-tariffin soveltamisen päättymisajankohdaksi saman ajankohdan, jolloin vesivoimalaitosten toimiluvat Italiassa yleisesti päättyvät (riidanalaisen päätöksen 77 perustelukappale).85Kansallinen lainsäätäjä on näin säätänyt täsmällisen ajankohdan Terni-tariffin voimassaoloajan päättymiselle ilman muita voimassaoloaikaa koskevia mainintoja asetuksessa nro 1165/63, ja kantaja ei ole osoittanut, että lainsäädäntötyöt ilmentäisivät mainitun lainsäätäjän halua kytkeä Terni-tariffin soveltamisaika omaan käyttöön tuottajien vesivoimakonsessioiden kestoon siten, että konsessioiden uudistaminen johtaisi automaattisesti mainitun tariffin soveltamisajan jatkamiseen.86Toiseksi kantaja vetoaa Italian ylimpien tuomioistuinten kansallisen lainsäätäjän tarkoituksen yksiselitteiseen tulkintaan ja viittaa tältä osin Corte suprema di cassazionen 21.11.2003 antamaan tuomioon nro 17686 ja Consiglio di Staton 21.2.2005 antamaan tuomioon nro 606, joissa sen mukaan vahvistetaan myös vuoden 1992 jälkeen vallinnut tarve varmistaa Ternin ja niiden omaan käyttöön tuottajien, joiden omaisuutta ei pakkolunastettu, tasavertainen kohtelu.87Viittauksella näihin kahteen tuomioon ei ole kuitenkaan merkitystä, koska ne on annettu myöhemmin kuin laki nro 9/91, jolla jatkettiin niiden säännösten, joilla Ternille myönnettiin vahingonkorvauksena alennettu tariffi, voimassaolo- ja soveltamisaikaa 31.12.1992 jälkeen.88Lisäksi – kuten kantaja mainitsee – nämä tuomiot on annettu asioissa, joiden kohteet poikkesivat esillä olevan asian kohteesta. Kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi ei saatettu kysymystä siitä, rikkoivatko Italian viranomaiset EY 88 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltiolle asetettua velvoitetta olla panematta valtiontukea täytäntöön ilmoittamatta siitä etukäteen komissiolle, kun ne jatkoivat Terni-tariffin soveltamisaikaa 31.12.1992 jälkeen.89Näiden tuomioistuinten pohdittavana ollut kysymys koski sitä, oliko Ternin kansallisen sähkötariffijärjestelmän muuttamisen jälkeen kannettava lisääntyneet sähköntoimituskustannukset. Tuomioistuimet vastasivat tähän edellä 87 kohdassa mainitun lainsäädännöllisen tilanteen valossa kieltävästi perusteenaan sähkön toimittamisessa Ternille käytettävä erityinen hinnanmääritysjärjestelmä, jolla sille suoritettiin vahingonkorvaus kansallistamisen vuoksi.90Tuomioissa todettiin, että Terni-tariffilla oli tarkoitus säilyttää tämän yhtiön eduksi mahdollisuus saada sähköä niitä kustannuksia, joista Terni itse olisi vastannut, jos se olisi voinut jatkaa itse tuottamansa energian käyttämistä, yleisesti vastaavilla kustannuksilla ja että tätä yhtiötä ei siten voitu vaatia vastaamaan [sähköntoimituksista maksettavista] lisäkustannuksista, joista sen ei olisi tarvinnut vastata, jos se olisi voinut jatkaa sähkön tuottamista omaa käyttöään varten ja siten itse tuottamansa sähkön käyttämistä.91Tällainen perustelu puhuu kantajan näkemystä vastaan. Sen väitteiden vastaisesti kansalliset tuomioistuimet eivät katsoneet, että Ternin ENELille maksaman sähkötariffin oli säilyttävä muiden omaan käyttöön tuottajien kustannuksia vastaavana vaan että sen oli vastattava kustannuksia, jotka Ternin itsensä olisi kannettava, jos se olisi voinut jatkaa itse tuottamansa energian käyttämistä, mikä oli mahdollista vain Ternin vesivoimakonsession perusteella sen voimassaoloaikana.92Kansallisten tuomioistuinten näin määritellyn vahingonkorvauslogiikan mukaan voidaan sähkön hintaan liittyvän tekijän osalta todeta, että Terni-tariffin soveltamisaikaa ei voitu, kuten komissio aivan oikein huomauttaa, irrottaa pakkolunastetun konsession jäljellä olevasta voimassaoloajasta eikä kytkeä sitä omaan käyttöön tuottajien tulevien vesivoimakonsessioiden kehittymiseen.93Toiseksi on huomattava, että lakia nro 1643/62 ja asetusta nro 1165/63 myöhempi vesivoimakonsessioiden jatkamista koskeva lainsäädäntö puhuu sitä kantajan ehdottamaa näiden säädösten lukemistapaa vastaan, jonka mukaan Terni-tariffin soveltamisaika kytketään mainituissa säädöksissä dynaamisella ja implisiittisellä viittauksella omaan käyttöön tuottajien vesivoimakonsessioiden voimassaoloaikaan siten, että niiden jatkamisesta seuraisi automaattisesti mainitun tariffin soveltamisajan jatkaminen.94Tämän tulkinnan esteenä on jo se, että Terni-tariffin soveltamisajan jatkaminen ei ole tapahtunut automaattisesti vaan on vaatinut lainsäädännöllisiä toimia asetuksessa nro 1165/63 alun perin säädetyn vahingonkorvauksen muuttamiseksi.95Terni-tariffin soveltamisajan ensimmäinen jatkaminen tapahtui lain nro 9/91 20 §:n 4 momentilla, jolla jatkettiin myös silloisia vesivoimakonsessioita vuoteen 2001 saakka. Tällä lailla ei voida katsoa vain jatketun Terni-tariffin soveltamisaikaa ja omaan käyttöön tuottajien vesivoimakonsessioiden voimassaoloaikaa yhtäaikaisesti vuoteen 2001 saakka, kuten kantaja tekee, sillä sen kohde oli kaksiosainen eli sillä paitsi jatketaan Terni-tariffin soveltamisaikaa myös säädetään siitä luopumisesta vuoden 2007 jälkeen (ks. riidanalaisen päätöksen 19 perustelukappale) eli silloisten vesivoimakonsessioiden voimassaoloajan päättymisen jälkeen ja siitä itsenäisesti. Nämä kaksi osaa ovat erottamattomat ja ilmentävät todellisuudessa mainitun tariffin soveltamisaikaa koskevan kysymyksen riippumattomuutta omaan käyttöön tuottajien tilanteesta.96Entisten Terni-yhtiöiden ja omaan käyttöön tuottajien aseman eriyttämisen vahvistaa se, että Italian viranomaiset ovat vuonna 1999 toimineet ainoastaan silloisten vesivoimakonsessioiden uudistamiseksi vuoteen 2010 saakka.97Terni-tariffin voimassaoloajan toinen jatkaminen perustuu lain nro 80/2005 11 §:n 11 momenttiin, jossa säädetään seuraavaa:Kyseisten yritysten tuotannon kehittämiseksi ja järjestämiseksi uudelleen 18.2.2003 annetun lain nro 25, sellaisena kuin se on muutettuna 17.4.2003 annetulla lailla nro 83, 1 §:n 1 momentin c alakohdassa tarkoitettujen edullisempien tariffiehtojen soveltamista jatketaan vuoden 2010 loppuun saakka 31.12.2004 sovellettavien tariffiehtojen mukaisesti.
98Mainitussa säännöksessä ei edes viitata vesivoimakonsessioihin, eikä se sisällä mitään mainintaa, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että lainsäätäjällä oli tarkoitus sitoa Terni-tariffin soveltamisaika mainittujen konsessioiden voimassaoloaikaan.99Tästä säännöksestä ilmenee sen sijaan, että Terni-tariffi on vain yksi edullisemmista tariffiehdoista, joiden jatkamisella pyritään mahdollistamaan kyseisten yritysten tuotannon kehittäminen ja järjestäminen uudelleen. Riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappaleessa, joka kuuluu siihen osaan päätöstä, jossa esitetään yhteenveto Italian viranomaisten muodollisen tutkintamenettelyn aikana esittämistä huomautuksista, on täsmennetty, että mainitut viranomaiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettälain nro 80/2005 11 §:n 11 momentissa säädetty kiistanalainen tariffin voimassaolon jatkaminen liittyy mittavaan investointiohjelmaan, jota ThyssenKrupp toteuttaa Terni-Narnin teollisuusalueella. Alueella luodaan toimintasuunnitelman perusteella uutta sähköntuotantokapasiteettia. Tariffin on näin ollen tarkoitus olla tilapäisratkaisu, joka on voimassa siihen asti, kunnes tuotantokapasiteetti on käytettävissä, ja tariffin poistaminen vaarantaisi käynnissä olevat investoinnit.
100Kuten poliittista syytä voimassaolon jatkamiseen toisen kerran koskevassa riidanalaisen päätöksen 61 perustelukappaleessa mainitaan, Italian viranomaiset ovat todenneet, ettätariffi on välttämätön niin kauan kuin sähkön tuotantoa ja kuljetuksia koskevat infrastruktuurihankkeet ovat kesken. Tariffin avulla näitä Italiassa toimivia energiavaltaisia yrityksiä voitaisiin kohdella samalla tavoin kuin niiden [Euroopan unionissa] toimivia kilpailijoita, joihin myös sovelletaan alennettuja energiahintoja (tariffien tai sopimusten perusteella). Jos tariffi poistettaisiin, kyseiset yhtiöt siirtäisivät toimintansa [unionin] ulkopuolelle. Tästä seuraisi väistämättä teollisuuskriisi, ja kyseisillä alueilla menetettäisiin runsaasti työpaikkoja. Tariffin voimassaolon jatkaminen on kuitenkin [Italian tasavallan] mukaan tilapäisratkaisu.
101Kyse ei siis ole toimenpiteestä, joka merkitsisi Ternin sen vesivoimatoimialan 1962 tapahtuneen kansallistamisen jälkeen saaman vahingonkorvauksen lainsäädännöllisesti tapahtuvaa jatkamista.102Lisäksi on huomattava, että tämä Terni-tariffin soveltamisajan jatkaminen tapahtui lähes kuusi vuotta lailla nro 79/99 suoritetun vesivoimakonsessioiden uudistamisen jälkeen; tällainen aikaväli puhuu riidanalaisen toimen ja mainittujen konsessioiden jatkamisen välillä väitetysti olevaa yhteyttä vastaan.103Kantaja väittää, että se, ettei Terni-tariffin soveltamisaikaa ole jatkettu samaan aikaan vuonna 1999, johtuu siitä, että lailla nro 9/91 säädettiin pehmeästä laskusta, ja mainitun tariffin soveltamisajan oli määrä päättyä vuonna 2007. Kantajan näkemyksen vastaisesti on todettava, että tällä argumentilla vain vahvistetaan Terni-tariffin ja omaan käyttöön tuottajien, jotka ovat vesivoimakonsessioiden haltijoita, aseman eriyttäminen.104Tätä toteamusta objektiivisesta yhteydestä suunnitellun vähittäisen Terni-tariffista luopumisen ja sen, ettei sen soveltamisaikaa jatkettu vuonna 1999, välillä ei voida kyseenalaistaa pelkällä kantajan esittämällä oletuksella, jota se ei ole mitenkään perustellut, siitä, että kyseisen tariffin soveltamisaikaa ei jatkettu vuonna 1999, koska silloin odotettiin sähkön hinnan laskevan markkinoiden vapauttamisen seurauksena.105Todellisuudessa Italian viranomaiset päättivät vuonna 1991 lopettaa vaiheittain Terni-tariffin soveltamisen, ja ne muuttivat mieltään vuonna 2005, kun riidanalainen toimi liitettiin erityisesti kantajan toteuttamiin investointeihin.106On todettava vielä, että joitakin kuukausia Terni-tariffin soveltamisajan jatkamisen jälkeen vesivoimakonsessioita jatkettiin lailla nro 266/2005 (vuoteen 2020 saakka) säätämättä kuitenkaan vastaavasti Terni-tariffin soveltamisajasta.107Kolmanneksi on korostettava, että 6.8.1991 tehtyä päätöstä ja yleisemmin komission väitettyjä ristiriitaisuuksia koskevat kantajan väitteet ovat merkityksettömiä.108Kantaja väittää ensinnäkin, että 6.8.1991 tehdystä päätöksestä olla esittämättä huomautuksia lain nro 9/91 johdosta ja komission ja Italian viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta ilmenee, että tämä toimielin oli tullut siihen tulokseen, että Terni-tariffin soveltamisajan jatkaminen vuonna 1991 merkitsi Ternin hyväksi lailla nro 1643/62 ja asetuksella nro 1165/63 myönnetyn korvaamistoimen jatkamista lainsäädännöllisesti ja että valtiontukia koskeva unionin säännöstö ei tästä syystä koskenut tariffijärjestelmää.109On riidatonta, että komissio teki 6.8.1991 päivätyn päätöksen, jolla se päätti olla esittämättä huomautuksia, sen jälkeen, kun Italian viranomaiset olivat ilmoittaneet laista nro 9/91, jonka 20 §:n 4 momentilla jatkettiin ensimmäistä kertaa Terni-tariffin soveltamisaikaa.110Komissio täsmentää riidanalaisessa päätöksessä kantajan tätä vastustamatta, että laista nro 9/91 ilmoitettiin sille samaan aikaan kuin laista nro 10/91, joka myös koskee energiakysymystä, ja että asiakirjoissa, joiden perusteella komissio teki päätöksensä, oli vain lyhyt kuvaus ja arviointi pykälistä, joilla oli valtiontukien kannalta merkitystä. Lain nro 9/91 20 §:n 4 momenttia, jossa säädetään Terni-tariffin soveltamisajan jatkamisesta, ei mainittu (ks. riidanalaisen päätöksen 20 ja 134 perustelukappale).111Komissio lisää, että asiakirja-aineiston niukkuuden vuoksi on valitettavasti mahdotonta muodostaa kuvaa tuolloin suoritetusta pohdinnasta ja varsinkaan tietää, tutkittiinko Terni-tariffia ja oliko se tarkoitus hyväksyä, mutta että voidaan kuitenkin todeta, että Italian tasavallan ilmoitus ja hyväksymistä koskeva päätös koskivat molemmat lakia kokonaisuudessaan (riidanalaisen päätöksen 135 ja 136 perustelukappale).112Toisin kuin kantaja väittää, komissio totesi kummassakin näistä laista säädetyt tuet valtiontukisääntöjen mukaisiksi (ks. riidanalaisen päätöksen 20 perustelukappale).113Tätä johtopäätöstä tukee 6.8.1991 tehdyn päätöksen sanamuoto, jonka mukaan komissio mainitsee, että [se] on sen vuoksi, että energiansäästö on yksi unionin energiapolitiikan tavoitteista, ja sen jälkeen, kun [kyseessä olevissa] laeissa säädetyt taloudelliset kannustimet on tutkittu ja kun Italian viranomaisten tiettyjen säännösten osalta antamat sitoumukset otetaan huomioon, päättänyt olla esittämättä mitään näitä lakeja koskevia huomautuksia. Ympäristöä koskevan tavoitteen ja kansallisten viranomaisten sitoumusten, jotka yksilöidään saman päätöksen seuraavissa kohdissa, mainitseminen yhdessä erityisesti alueellisille tuille säädettyä enimmäismäärää koskevan viittauksen kanssa vahvistaa, että lakeihin nro 9/91 ja nro 10/91 sisältyvät toimet, joita aluksi pidettiin valtiontukina, ovat sallittuja, koska niitä on pidetty yhteismarkkinoille soveltuvina, vaikka 6.8.1991 tehdyssä päätöksessä ei nimenomaisesti täsmennetä sovellettua poikkeusta.114On huomattava lisäksi, että päätös olla esittämättä huomautuksia vastaa asetuksen N:o 659/1999, jolla koonnetaan ja vahvistetaan komission unionin oikeuskäytännön (asia C-521/06 P, Athinaïki Techniki v. komissio, tuomio 17.7.2008, Kok., s. I-5829, 5 kohta) mukaisesti kehittämää käytäntöä valtiontukia koskevan tutkintamenettelyn alalla, 4 artiklan 3 kohdassa esitettyä määritelmää tilanteessa, jossa komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ei ole epäilyjä siltä osin kuin toimenpide kuuluu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ja päättää, että kyseinen toimenpide soveltuu yhteismarkkinoille.115Kantaja väittää lisäksi perusteenaan Italian teollisuus-, kauppa- ja käsityöteollisuusasioita vastaavan ministeriön 19.9.1991 päivättyyn kirjeeseen Italian valtion omistajuusasioista vastaavalle ministeriölle, että komissio kääntyi Italian viranomaisten puoleen pyytääkseen tietoja Ilva-nimiselle yhtiölle, aikaisemmalta nimeltään Terni, väitetysti myönnetystä tuesta ja että komissio ei mainituilta viranomaisilta saamansa vastauksen, jonka mukaan Terni-tariffin soveltamisajan jatkaminen lailla nro 9/91 ei ole tuki vaan laissa nro 1643/62 säädetyn vahingonkorvauksen jatkamistoimi, saatuaan kyseenalaistanut tätä tulkintaa.116Erillään siitä, että komissio kiistää sen, että Italian viranomaiset olisivat toimittaneet tätä vastausta, voidaan todeta, että yksin komission hiljaisuudesta ei voida, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 659/1999 sisältö, päätellä tämän toimielimen ottaneen kantaa lailla nro 9/91, jota koskeva arviointi muutoin sisältyi jo 6.8.1991 tehtyyn päätökseen, suoritettuun toimeen.117Joka tapauksessa on korostettava, että Terni-tariffin soveltamisajan jatkaminen lailla nro 9/91 ei ole esillä olevan asian kohteena olevaan riidanalaisen päätökseen johtanut riidanalainen toimi ja että kantajan 6.8.1991 tehtyä päätöstä koskevat väitteet ja väitetty kirjeenvaihto komission ja Italian viranomaisten välillä koskee keskustelua siitä, että tämän toimielimen väitetään loukanneen luottamuksensuojan periaatetta, mitä kantajan viimeinen kumoamisperuste koskee.118Kantaja väittää toiseksi, että riidanalainen päätös on ristiriitainen, koska komissio luokittelee siinä riidanalaisen toimen valtiontueksi, vaikka se hyväksyy, että soveltamisajan jatkamisten logiikkana on kohdella Terniä samalla tavalla kuin vesivoiman tuottajia, joiden toimiluvat oli uusittu (riidanalaisen päätöksen 92 perustelukappale), että alkuperäinen kesto oli määritetty vesivoimakonsessioiden päättymisajankohdan perusteella (riidanalaisen päätöksen 77 perustelukappale) tai että Italian lainsäätäjän vuonna 1962 valitsema korvaamistapa oli perusteltu siltä osin kuin se mahdollisti Ternille mahdollisesti aiheutuvan suuremman vahingon neutraloimisen, jos energian hinta ajan myötä nousee (riidanalaisen tuomion 73 perustelukappale), koska tämä toteamus merkitsee sen implisiittistä tunnustamista, että Ternin pakkolunastuksen seurauksena kärsimä vahinko on läheisessä yhteydessä etuun, jonka muut omaan käyttöön tuottajat voivat saada.119Nämä väitteet perustuvat hajanaiseen ja subjektiiviseen tapaan lukea riidanalaista päätöstä ja erityisesti sen 92 perustelukappaletta, jossa esitetään yhteenveto komission arvioinnista ja todetaan seuraavaa:Komissio ymmärtää, että Terni-tariffin voimassaolon jatkamisten logiikkana oli kohdella Terniä samalla tavalla kuin vesivoimalaitoksia, joiden toimiluvat oli uusittu. Korvausmekanismin perustana oleva samanlainen kohtelu oli kuitenkin säädetty pakkolunastusjärjestelyssä vain 30 vuodeksi eikä toistaiseksi voimassa olevaksi. Tästä syystä ei voida 73–78 kappaleessa esitetyistä syistä katsoa, että voimassaolon jatkamiset olisivat olleet luonteeltaan vahingonkorvauksia.
120Komissio lisää riidanalaisen päätöksen 93 perustelukappaleessa seuraavaa:Päätelmä on erityisen selvä tariffin toisen jatkamisen kohdalla. Voimassaolon jatkaminen keskeytti asteittaisen vähentämisen mekanismin, jolla oli tarkoitus helpottaa yhtiön siirtymistä alentamattomaan tariffiin, mikä todistaa Italian viranomaisten olleen vakuuttuneita siitä, että yhtiön vahingot oli kokonaan korvattu. Itse asiassa [Italian tasavalta] selitti laajasti tariffin voimassaolon toiseen jatkamiseen johtaneita syitä, jotka olivat yksinomaan teollisuuspoliittisia (ks. Italian [tasavallan] huomautukset 60 perustelukappaleessa).
121Komission, joka katsoo, että Ternin vahingonkorvauksen suorittamistavan valinnassa noudatetulla logiikalla ei voida oikeuttaa Terni-tariffin soveltamisajan jatkamista kansallisen lainsäätäjän täsmällisesti säätämää 30 vuoden aikaa pidemmäksi, arvioinnissa ei ole siten mitään monitulkintaisuutta tai ristiriitaa.122Lopuksi on huomattava, että kantajan päättelystä seuraisi, että asiassa olisi pantu täytäntöön ajallisesti toistaiseksi jatkuva ja siten määrältään rajoittamaton vahingonkorvaus, jonka lainmukaisuutta kantaja ei ole kansallisen oikeusjärjestyksen eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännönkään avulla pystynyt osoittamaan.123On huomattava, että Italian viranomaisten Ternin vesivoimatoimialan kansallistamista koskevan päätöksen oikeusperustana on Italian perustuslain 43 §, jossa säädetään, että lailla voidaan yleisen edun nimissä säilyttää alusta asti valtion hallussa tai siirtää pakkolunastamalla ja vahingonkorvausta vastaan valtiolle, julkisoikeudellisille elimille tai työntekijöiden tai käyttäjien yhteisöille tiettyjä yrityksiä tai yritysryhmiä, jotka suorittavat keskeisiä julkisia palveluja tai vastaavat energialähteistä tai ovat monopoliasemassa ja joita koskee huomattava yleinen etu.124Kantaja esittää, että Corte suprema di cassazionen ja Corte costituzionalen oikeuskäytännön mukaan vahingonkorvauksen on oltava sopiva ja riittävä, todellinen ja sen laskennassa on otettava huomioon omaisuuden arvo, kun sen mahdollisen taloudellisen käytön ilmentämät keskeiset ominaisuudet otetaan huomioon.125Komissio ei kiistä näitä väitteitä ja viittaa Corte costituzionalen 30.1.1980 antamaan tuomioon nro 5/1980, jossa todetaan seuraavaa:Vaikka sille, jonka omaisuutta on pakkolunastettu, suoritettava vahingonkorvaus ei olisikaan täysi korvaus aiheutuneesta vahingosta, sitä ei voida kuitenkaan – koska yksityisen oikeus ja pakkolunastuksella tavoiteltava yleinen etu on sovitettava yhteen – määrittää vähäpätöiseksi tai yksinomaan symboliseksi, vaan sen on oltava todellinen hyvitys. Tämän mahdollistamiseksi korvauksen laskemisessa on otettava huomioon lailla säädettävällä tavalla omaisuuden arvo suhteessa sen käytön ilmentämiin keskeisiin ominaisuuksiin.
126On riidatonta, että asetuksen nro 1165/63 6 §:ssä säädetty korvaamistapa on määritelty kansallistetun omaisuuden eli konsession, jonka keston piti mahdollistaa konsessionsaajalle sen tekemän investoinnin kuolettaminen, mukaisesti käytettyjen sähköntuotantolaitosten ominaisuuksien perusteella.127Italian tasavalta valitsi näin, että korvauksen myöntäminen tapahtuu pakkolunastetun omaisuuden markkinahinnan perusteella määräytyvän kertakorvauksen sijaan siten, että sen suuruus määritetään menetelmällä, jossa säädetään tietyn sähköenergiamäärän toimittamisesta Ternille hinnalla, jonka Terni olisi maksanut, jos se olisi säilyttänyt tuotantolaitoksensa. Tässä yhteydessä kansalliset viranomaiset ovat loogisesti ottaneet huomioon Ternin konsession jäljellä olevan keston Terni-tariffin soveltamisajan määrittämiseksi, ja tariffin soveltamisen päättymispäiväksi oli säädetty jopa hieman mainitun konsession voimassaolon päättymispäivää myöhäisempi päivä.128Kuten komissio on riidanalaisen päätöksen 75 perustelukappaleessa todennut, vahingonkorvauksen kokonaismäärä riippuu näin ollen Terni-tariffin soveltamisajasta.129Kantajan mukaan mainitun tariffin soveltamisaikaa on kansallisen lainsäätäjän valitseman korvaamistavan alkuperäisen logiikan mukaisesti systemaattisesti jatkettava sitä mukaa kuin omaan käyttöön tuottajien, joiden omaisuutta ei pakkolunastettu, konsessioita uudistetaan, jotta kansallistamisen vahingolliset vaikutukset neutralisoidaan jatkuvalla tavalla, kun sähköenergian hintakehitys otetaan huomioon.130Kantajan esittämä tulkinta asetuksen nro 1165/63 6 §:stä merkitsisi sitä, että Ternin vesivoimatoimialan kansallistamisesta seurannut vahingonkorvaus olisi myönnetty määrittämättömäksi ajaksi ja sen määrä riippuu kansallistamisen ajankohtaan nähden myöhäisemmistä, jopa usean vuoden päähän sijoittuvista tapahtumista, ja että tästä syystä niin korvauksen määrä kuin kansallistetun omaisuuden arvo ovat määrittämättömiä ja rajoittamattomia.131On todettava, että kantaja ei esitä mitään säännöstä, mitään unionin oikeuden periaatetta, mitään kansalliseen oikeusjärjestykseen kuuluvaa säännöstä eikä mitään kansallisen tuomioistuimen ratkaisua, joka voisi olla perusteena sen tulkinnalle, josta on seurauksena kiinteän vahingonkorvauksen myöntäminen määrittämättömäksi ajaksi tai johon kuuluu yleisesti mahdollisuus ottaa huomioon vahingonkorvauksen määrittämistä myöhemmät tapahtumat kansallistettua tai pakkolunastettua omaisuutta koskevan arvion muuttamiseksi ja siten vahingonkorvauksen laajentamiseksi.132Lisäksi vaikuttaa siltä, että kantaja tunnistaa tällaisen tulkinnan mahdottomuuden, kun se hyväksyy yleisen edun nimissä tapahtuvaa pakkolunastamista koskevien lakien ja asetusten säännösten yhdenmukaistamisesta 8.6.2001 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 327 32 §:n, johon komissio on viitannut, sisällön. Se esittää tältä osin, että on varmasti totta, että pakkolunastamisen perusteella myönnettävä vahingonkorvaus ei voi olla kestoltaan määrittämätön toimi ja että se on asetettava selkeästi ja ennakoitavalla tavalla silloin, kun pakkolunastaminen tapahtuu. Mainitun asetuksen 32 §:ssä säädetään, että pakkolunastamisen perusteella suoritettava vahingonkorvaus lasketaan omaisuuden ominaisuuksien perusteella silloin, kun luovuttamista koskeva sopimus tehdään tai pakkolunastamista koskeva asetus annetaan.133Kantaja väittää kuitenkin, että alkuperäinen joustava korvaamistapa on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjan 1 artiklan periaatteiden sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, kun otetaan huomioon Terniä koskevan pakkolunastuksen poikkeuksellisuus.134Mainitussa artiklassa, jonka otsikko on Omaisuuden suoja, määrätään seuraavaa:Jokaisella luonnollisella [henkilöllä] tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti.
Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen.
135On todettava, että tässä määräyksessä vahvistetaan oikeus omaisuuteen ja määritellään tämän oikeuden rajat ja että kantajan esillä olevassa asiassa esittämää vaatimusta ei voida perustaa yksin tähän määräykseen.136Kantaja viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön osalta 11.4.2002 asiassa Lallement vastaan Ranska annettuun tuomioon, josta ilmenee, että se edellytys, että vahingonkorvaus on omaisuuden arvoon nähden kohtuullinen, voi merkitä joskus tarvetta määrätä, että korvauksen määrä on selvästi pakkolunastetun omaisuuden arvoa suurempi.137Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi mainitussa, maatalouskäytössä olleen kiinteistön pakkolunastamista koskeneessa asiassa annetussa tuomiossa, että pakkolunastamisen kaltainen omaisuudensuojaan puuttuminen edellyttää yhteisön yleisen edun ja yksityishenkilön perusoikeuksien suojaa koskevien pakottavien vaatimusten olevan tasapainossa keskenään. Pakkolunastamisen osalta tämä tasapaino saavutetaan yleensä silloin, kun se, jonka omaisuutta on pakkolunastettu, saa omaisuuden myyntiarvoon nähden kohtuullisen vahingonkorvauksen, vaikka julkisen edun lainmukaiset tavoitteet voisivat olla perusteena täyttä markkina-arvoa pienemmälle korvaukselle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo valtiolle kuuluvasta harkintavallasta riippumatta, että kun pakkolunastettu omaisuus on sen, jonka omaisuutta pakkolunastetaan, työväline, vahingonkorvaus ei ole kohtuullinen omaisuuden arvoon nähden, jos se ei kata tätä erityistä menetystä tai jos sillä ei voida saada tällaista työvälinettä pakkolunastuksen jälkeen.138Ensinnäkin on kyseenalaista, voidaanko Ternin tilanne kantajan esittämällä tavalla rinnastaa mainittuun tuomioon johtaneen asian tilanteeseen eli maanviljelysmaiden pakkolunastamiseen, jolla maanviljelijältä vietiin tuotantovälineet ja jolla vaarannettiin tämän mahdollisuudet jatkaa ammattitoimintaansa, ja toiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon ei sisälly mitään nimenomaista mainintaa tarpeesta määrätä, että korvauksen määrä on selvästi pakkolunastetun omaisuuden arvoa suurempi.139Mainitun tuomion perusteena on oikeasuhteisuus, joka vahingonkorvauksen määrän ja pakkolunastetulle omaisuudelle annetun arvon välillä on vallittava, ja tämä peruste on ristiriidassa kantajan kannattamasta asetuksen nro 1165/63 6 §:n tulkinnasta seuraavan lopputuloksen kanssa, joka voi ajallisen täsmennyksen puuttuessa olla jopa se, että oikeus Terni-tariffin merkitsemään hyötyyn on rajoittamaton tai ikuinen.140Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ei voida katsoa, että vuonna 2005 myönnetty Terni-tariffin soveltamisajan jatkaminen riidanalaisella toimella olisi Ternille vuonna 1962 tehdyn pakkolunastuksen vuoksi suoritettavan vahingonkorvauksen keskeinen osa. Tämä kantajan väite perustuu pikemminkin kansallisen lainsäätäjän alun perin valitseman vahingonkorvauslogiikan, jossa Terniä pidettiin virtuaalisena omaan käyttöön tuottajana, ekstrapolointiin. Sillä kierrettäisiin Terni-tariffin soveltamiselle säädetty ajallinen rajoitus, ja se vääristäisi asetuksen nro 1165/63 6 §:n selkeän ja täsmällisen sisällön.141Komissio on ensin täsmentänyt, ettei ole epäilystä siitä, että sähkön toimittaminen tavallisesti sovellettavaa tariffia alempaan hintaan on selvä etu tuensaajille, joiden tuotantokustannukset alenevat ja kilpailuasema vahvistuu (riidanalaisen päätöksen 99 perustelukappale), ja todennut sen jälkeen siten aivan oikein, että entisille Terni-yhtiöille 1.1.2005 lähtien myönnetty alennettu tariffi on EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.142Tästä seuraa, että EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä.