<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-604/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0604</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2022:331">EU:C:2022:331</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>21</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>21</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Jean Richard de la Tour – Asia C-604/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">ROI Land Investments</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Jean Richard de la Tour</HT></P><P><DATE ISO="20220428">28 päivänä huhtikuuta 2022</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C‑604/20</P><P>ROI Land Investments Ltd.</P><P>vastaan</P><P>FD</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesarbeitsgericht (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) N:o 1215/2012</KEYWORD><KEYWORD>17 ja 21 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 593/2008</KEYWORD><KEYWORD>Sovellettava laki</KEYWORD><KEYWORD>6 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Työnantajan ja työntekijän välillä tehty työsopimus</KEYWORD><KEYWORD>Kyseisen työntekijän ja kolmannen yhtiön välillä tehty vakuusilmoitus (Patronatsvereinbarung), jolla varmistetaan työnantajalla kyseistä työntekijää kohtaan olevien velvollisuuksien täyttäminen</KEYWORD><KEYWORD>Kyseiseen vakuusilmoitukseen perustuva kanne</KEYWORD><KEYWORD>Työsopimusta koskeva kanne</KEYWORD><KEYWORD>Työnantajan käsite</KEYWORD><KEYWORD>Ammatin tai elinkeinotoiminnan käsite</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajan käsite</KEYWORD><KEYWORD>Kansallisten toimivaltasääntöjen soveltamisedellytykset</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Bundesarbeitsgerichtin (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa) ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EYVL 2012, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 6 artiklan 1 kohdan, 17 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan sekä sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista <DATE ISO="20080617">17.6.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="177" PAGE.FIRST="6" DATE.PUB="2008">EYVL 2008, L 177, s. 6</REF.DOC.OJ>. Jäljempänä Rooma I ‑asetus.</P></NOTE> 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Saksassa asuva ja työskentelevä FD ja Kanadaan sijoittautunut ROI Land Investments Ltd ‑niminen yhtiö ja jossa on kyse siitä, että kyseinen yhtiö kieltäytyi maksamasta vakuusilmoituksen (Patronatsvereinbarung), jonka se on tehnyt FD:n kanssa FD:n työsopimuksen siirtyessä yhtiön tytäryhtiölle eli R Swiss AG:lle, perusteella FD:n palkkasaatavia konkurssissa olevalta R Swiss AG:ltä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Koska käsiteltävän asian olosuhteet ovat uudenlaisia verrattuna tuomioistuimilla työsopimuksia koskevissa rajatylittävissä riita-asioissa olevaan toimivaltaan liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perustana olleisiin olosuhteisiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä työntekijöitä ja kuluttajia suojaavien toimivaltasääntöjen osalta työnantajan käsitteen tulkintaa työsopimusta koskevissa asioissa ja ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteen tulkintaa kuluttajasopimusta koskevissa asioissa; toinen näistä käsitteistä voi olla perusteena saksalaisen tuomioistuimen toimivallalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Jäljempänä esitetään syyt, joiden vuoksi katson lähinnä, että</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>myös yhtiö, joka on tehnyt työntekijän kanssa hänen samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön kanssa tekemänsä työsopimuksen asianmukaista täyttämistä koskevan välittömän intressin vuoksi työsopimuksen erottamattoman osan muodostavan sopimuksen, jonka nojalla se takaa muun muassa kyseisen työntekijän palkanmaksun, on asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 5 jaksossa tarkoitettu työnantaja</P></ITEM><ITEM><P>kansallisen oikeuden toimivaltasääntöjä ei voida soveltaa, jos kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevat edellytykset täyttyvät</P></ITEM><ITEM><P>jos riita-asia ei kuulu kyseisen jakson soveltamisalaan, käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa oleva työntekijä ei ole Rooma I ‑asetuksessa ja asetuksessa N:o 1215/2012 tarkoitettu kuluttaja.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 1215/2012</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa viitataan asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 14, 15 ja 18 perustelukappaleeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti, jollei 18 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan sekä 24 ja 25 artiklan säännöksistä muuta johdu.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 17 artiklan, joka sisältyy asetuksen II luvun 4 jaksoon, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Kun asia koskee henkilön, jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>kuluttaja<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="2019" ID="QE0004"/>, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan – – soveltamista,</P><P>– –</P><?PAGE NO="3"?><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty sellaisen henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen samaan jaksoon sisältyvän 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä sopimuspuolella on kotipaikka, tai toisen sopimuspuolen kotipaikasta riippumatta sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kuluttajalla on kotipaikka.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 5 jakso, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Toimivalta työsopimusta koskevissa asioissa<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, sisältää muun muassa 20 ja 21 artiklan. Kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Työsopimusta koskevassa asiassa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan – – soveltamista.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 21 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="021.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Sellaista työnantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>toisessa jäsenvaltiossa</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin työntekijä tavallisesti työskentelee, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin hän viimeksi työskenteli, tai</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="021.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sellaista työnantajaa vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne jäsenvaltion tuomioistuimessa 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Rooma I ‑asetus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa viitataan Rooma I ‑asetuksen johdanto-osan seitsemänteen perustelukappaleeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Rooma I ‑asetukseen sisältyy 6 artikla, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Kuluttajasopimukset<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> ja jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Sanotun rajoittamatta 5 ja 7 artiklan soveltamista, sopimukseen, jonka luonnollinen henkilö on sellaista tarkoitusta varten, jonka ei voida katsoa liittyvän hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa (<QUOT.START CODE="2019" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>kuluttaja<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="2019" ID="QE0011"/>), tehnyt toisen henkilön kanssa tämän harjoittaman elinkeino- tai ammattitoiminnan (<QUOT.START CODE="2019" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>elinkeinonharjoittaja<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="2019" ID="QE0012"/>) yhteydessä, sovelletaan sen maan lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on, edellyttäen että elinkeinonharjoittaja</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>harjoittaa kaupallista tai ammattitoimintaansa maassa, jossa kuluttajan asuinpaikka on, tai</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="4"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>suuntaa millä tahansa tavalla tällaista toimintaa kyseiseen maahan tai useisiin maihin kyseinen maa mukaan lukien,</TXT></NP></ITEM></LIST><P>ja että sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>ROI Land Investments on kiinteistöyhtiö, jonka kotipaikka on Kanadassa. Saksassa asuva FD työskenteli syyskuusta 2015 alkaen ROI Land Investmentsille service agreement ‑sopimuksen (jäljempänä palvelusopimus) perusteella nimikkeellä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>deputy vice president investors relations<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> (suhteista sijoittajiin vastaava varatoimitusjohtaja).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Koska näiden sopimuspuolten sopimussuhteisiin liittyi epävarmuutta, ne päättivät <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>siirtää<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> sopimussuhteensa uudelle sveitsiläiselle yhtiölle, joka oli tarkoitus perustaa Euroopan liiketoimintaa varten.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että Landesarbeitsgerichtin (osavaltion työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Saksa) toteamusten, joita ROI Land Investments ei ole kiistänyt, mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>palvelussuhde siirrettiin<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> R Swissille yksinomaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>verotuksen optimointiin<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> liittyvistä syistä siten, että FD:n tehtävä, joka koostui sijoittajien hankkimisesta yhtiön kiinteistöhankkeisiin Euroopan markkinoilla, Saksan markkinat mukaan luettuina, ei muuttunut.</P></NOTE> Ne sopivat marraskuussa 2015 kyseisen palvelusopimuksen päättämisestä taannehtivasti. Kyseisen sopimuksen saatekirjeessä todetaan, että FD allekirjoitti sopimuksen sillä ehdolla, että perustettavan sveitsiläisen yhtiön liikkeenjohtoa koskevassa sopimuksessa on yhtä hyvät ehdot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>ROI Land Investmentsin toimitusjohtaja ja R Swissin hallituksen tuleva puheenjohtaja osti <DATE ISO="20160115">15.1.2016</DATE> edellisenä päivänä Sveitsin oikeuden mukaisesti perustetun R Swissin osakkeet. Hän siirsi ne huhtikuussa 2016 R D Canada Inc:lle, joka on ROI Land Investmentsin kokonaan omistama tytäryhtiö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>FD teki <DATE ISO="20160212">12.2.2016</DATE> R Swissin kanssa kirjallisen työsopimuksen, joka koski hänen yhtiön johtajana toimimistaan ja jossa vahvistettiin hänen palvelukseentulopalkkionsa ja palkkansa määrä. Samana päivänä FD ja ROI Land Investments allekirjoittivat asiakirjan nimeltä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>patron agreement<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, josta asianosaiset käyttävät nimitystä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Patronatsvereinbarung<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> (jäljempänä vakuusilmoitus) ja jossa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="001"><TI.ART><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>1 §</TI.ART><ALINEA>R<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseessä on ROI Land Investments.</P></NOTE> on perustanut tytäryhtiön, R Swiss AG:n, Euroopan liiketoimintaa varten. Johtaja [Direktor] vastaa tämän yrityksen liikkeenjohdosta. Tämän mukaisesti R toteaa seuraavaa:</ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="002"><TI.ART>2 §</TI.ART><ALINEA>R:llä on kattava vastuu velvoitteiden täyttämisestä niiden sopimusten osalta, jotka R Swiss AG on tehnyt sen johtajan ja R Swiss AG:n välisen yhteistyön perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></ARTICLE></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tähän vakuusilmoitukseen ei sisälly oikeuspaikkalauseketta eikä lainvalintalauseketta. FD työskenteli R Swissille tavallisesti Stuttgartissa (Saksa).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>R Swiss irtisanoi FD:n <DATE ISO="20160711">11.7.2016</DATE>. Arbeitsgericht Stuttgart (Stuttgartin työoikeudellisten asioiden alioikeus, Saksa), jonka käsiteltäväksi FD oli saattanut asian, totesi <DATE ISO="20161102">2.11.2016</DATE> antamassaan tuomiossa tämän irtisanomisen lainvoimaisesti pätemättömäksi. Lisäksi se tuomitsi R Swiss AG:n maksamaan FD:lle työsopimuksen mukaisesti <FT TYPE="NUMBER">255000</FT> Yhdysvaltain dollaria (USD) (n. <FT TYPE="NUMBER">230000</FT> euroa) palvelukseentulopalkkiota sekä <FT TYPE="NUMBER">212500</FT> USD (n. <FT TYPE="NUMBER">192000</FT> euroa) palkkaa huhtikuusta elokuuhun 2016. R Swiss ei ole maksanut FD:lle näitä määriä. Maaliskuun 2017 alussa aloitettiin Sveitsin oikeuden mukainen R Swissin konkurssimenettely. Toukokuussa 2017 tämä menettely päätettiin omaisuuden riittämättömyyden vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ei ole täsmennetty, täyttääkö FD Saksassa työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa <DATE ISO="20081022">22.10.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="283" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 283, s. 36</REF.DOC.OJ>) nojalla perustetun palkkaturvajärjestelmän soveltamisedellytykset.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>FD nosti näin ollen Arbeitsgericht Stuttgartissa, joka on hänen mielestään toimivaltainen ainakin asetukseen N:o 1215/2012 sisältyvien kuluttajasopimuksia koskevien toimivaltasääntöjen perusteella, kanteen ROI Land Investmentsiä vastaan, jotta se maksaisi hänelle vakuusilmoituksen perusteella kaikki hänen palkkasaatavansa R Swissiltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Arbeitsgericht Stuttgart katsoi, ettei sillä ole kansainvälistä toimivaltaa, mutta Landesarbeitsgericht kumosi sen ratkaisun sillä perusteella, että FD on kuluttaja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>ROI Land Investmentsin Bundesarbeitsgerichtiin tekemän Revision-valituksen yhteydessä Bundesarbeitsgericht tiedustelee, onko saksalaisilla tuomioistuimilla kansainvälinen toimivalta ratkaista FD:n kanne asetuksen N:o 1215/2012 mukaisesti työsopimuksia tai kuluttajasopimuksia koskevissa asioissa sovellettavien erityisten toimivaltasääntöjen nojalla ja onko FD:tä jälkimmäisessä tapauksessa pidettävä Rooma I ‑asetuksessa tarkoitettuna kuluttajana määritettäessä, sovelletaanko vakuusilmoitukseen Saksan aineellista oikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä aluksi, että kyseessä oleva vakuusilmoitus, joka on yksipuolisesti velvoittava sopimus, voidaan Saksan oikeuden mukaan rinnastaa takaukseen ja että sovellettavasta oikeudesta riippumatta on kiistatonta, ettei ROI Land Investmentsin vastuu R Swissin velvoitteiden täyttämisestä rajoitu tämän maksukyvyttömyyteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Seuraavaksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei ROI Land Investments ole tämän vakuuden vuoksi tullut R Swiss AG:n sijaan työnantajan oikeudellisessa asemassa ja että R Swissin toimitusjohtajalla oli oikeus antaa FD:lle hänen tehtäviinsä liittyviä määräyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa riita-asian erityispiirteitä, nimittäin sitä, että ilman vakuusilmoitusta FD:n ja R Swissin välillä ei olisi tehty mitään työsopimusta ja että FD:n aiemmin emoyhtiö ROI Land Investmentsissä hoitamat tehtävät eivät muuttuneet sen jälkeen, kun hän siirtyi tytäryhtiö R Swissille, joka perustettiin emoyhtiön Euroopan liiketoimintaa varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää lisäksi selventämään asetuksen N:o 1215/2012 säännösten ja kansallisen oikeuden välistä suhdetta kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn, saman asetuksen 21 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevan varauksen vuoksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Pohtiessaan, miten kuluttajasopimusta koskevissa asioissa sovellettavaa asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava, Bundesarbeitsgericht tiedustelee lisäksi, voidaanko vakuusilmoitusta pitää sopimuksena, jonka kantaja on tehnyt työntekijänä ammattiaan varten. Tarkemmin sanoen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, kattaako ammatin käsite yksinomaan itsenäisen toiminnan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Bundesarbeitsgericht päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>1)</NO.P><TXT>Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 21 artiklan 2 kohdan ja 1 kohdan b alakohdan i alakohdan kanssa, tulkittava siten, että työntekijä voi nostaa kanteen sellaista oikeushenkilöä vastaan, joka ei ole hänen työnantajansa ja jonka asetuksen N:o 1215/2012 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa mutta joka vakuusilmoituksen (Patronatsvereinbarung) perusteella vastaa työntekijään nähden suoraan kolmannen kanssa tehdystä työsopimuksesta johtuvista vaatimuksista, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin työntekijä tavallisesti työskentelee työsuhteessaan kolmannen kanssa, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin hän viimeksi työskenteli, jos työsopimusta kolmannen kanssa ei olisi syntynyt ilman vakuusilmoitusta?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että saman asetuksen 21 artiklan 2 kohtaa koskeva varauma estää jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisen sellaisen toimivaltasääntelyn soveltamisen, jossa työntekijälle annetaan mahdollisuus nostaa kanne sellaista oikeushenkilöä vastaan, joka ensimmäisessä kysymyksessä kuvattujen kaltaisissa olosuhteissa vastaa häneen nähden suoraan kolmannen kanssa tehdystä työsopimuksesta johtuvista vaatimuksista, työnantajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>oikeudellisena seuraajana<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä tai mistä käsin työntekijä tavallisesti työskentelee tai työskenteli, jos tällaista toimivaltaa ei asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä 1 kohdan b alakohdan i alakohdan kanssa, mukaan ole?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja toiseen kysymykseen myöntävästi:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Onko asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ammatin käsitteeseen sisältyy työsuhteessa tehtävä palkkatyö?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että vakuusilmoitus, jonka perusteella oikeushenkilö vastaa työntekijään nähden suoraan kolmannen kanssa tehdystä työsopimuksesta johtuvista vaatimuksista, on sopimus, jonka työntekijä on tehnyt sellaista tarkoitusta varten, jota voidaan pitää hänen ammattiinsa liittyvänä?</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Jos vastauksena edellisiin kysymyksiin on, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on kansainvälinen toimivalta ratkaista riita-asia:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Onko [Rooma I ‑asetuksen] 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ammattitoiminnan käsitteeseen sisältyy työsuhteessa tehtävä palkkatyö?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="7"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että vakuusilmoitus, jonka perusteella oikeushenkilö vastaa työntekijään nähden suoraan kolmannen kanssa tehdystä työsopimuksesta johtuvista vaatimuksista, on sopimus, jonka työntekijä on tehnyt sellaista tarkoitusta varten, jota voidaan pitää hänen ammattitoimintaansa liittyvänä?<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>FD ja Euroopan komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Bundesarbeitsgericht on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön FD:n ROI Land Investmentsiä, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltion alueella, vastaan nostaman kanteen yhteydessä. Saksan tuomioistuinten toimivaltaan ei sovelleta kansallista oikeutta, jos jokin asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä täyttyy. Koska FD:n toiminta perustuu työsuhteen yhteydessä tehtyyn sopimukseen, jolla taataan hänen palkkasaataviensa maksaminen, ja koska asiaa edellisessä oikeusasteessa käsitellyt tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen sen perusteella, että FD on kuluttaja, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmaisemat epäilyt koskevat perustellusti kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan säännösten, joihin 6 artiklassa viitataan, soveltamisalaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa kyseinen tuomioistuin siis tiedustelee lähinnä sitä, voivatko Saksan tuomioistuimet olla toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 5 jaksoon sisältyvien työsopimusta koskevien tai saman luvun 4 jaksoon sisältyvien kuluttajasopimusta koskevien suojasäännösten nojalla. Siltä varalta, että jotain näistä säännöksistä voidaan soveltaa, kyseinen tuomioistuin tiedustelee kuluttajan käsitteen ulottuvuutta Rooma I ‑asetuksen yhteydessä määritettäessä, sovelletaanko vakuusilmoitukseen Saksan aineellista oikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tarkasteltaessa näitä kahteen asetukseen, joista toinen koskee tuomioistuimen toimivaltaa ja toinen sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lainsäädäntöä, liittyviä kysymyksiä on perusteltua tuoda esiin useita yleisiä sääntöjä, joista osaan viitataan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ensinnäkin siltä osin kuin asetus N:o 1215/2012 on kumonnut ja korvannut asetuksen (EY) N:o 44/2001,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20001222">22.12.2000</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="012" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 12, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> unionin tuomioistuimen viimeksi mainitun asetuksen säännöksistä antama tulkinta pätee myös asetuksen N:o 1215/2012 säännösten osalta, mikäli näiden molempien unionin oikeuden säädösten säännösten voidaan katsoa vastaavan toisiaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161116">16.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Schmidt</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑417/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:881">EU:C:2016:881</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja kuluttajasopimusten osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Petruchová</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑208/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:825">EU:C:2019:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 34 perustelukappaleessa muistutetaan tästä periaatteesta niiden asetusten osalta, jotka korvaavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Brysselissä <DATE ISO="19680927">27.9.1968</DATE> tehdyn yleissopimuksen (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="299" PAGE.FIRST="32" DATE.PUB="1972">EYVL 1972, L 299, s. 32</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19781009">9.10.1978</DATE> tehdyllä yleissopimuksella (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="304" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1978">EYVL 1978, L 304, s. 1</REF.DOC.OJ>), <DATE ISO="19821025">25.10.1982</DATE> tehdyllä yleissopimuksella (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="388" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1982">EYVL 1982, L 388, s. 1</REF.DOC.OJ>) ja <DATE ISO="19890526">26.5.1989</DATE> tehdyllä yleissopimuksella (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="285" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1989">EYVL 1989, L 285, s. 1</REF.DOC.OJ>), jäljempänä vuoden 1968 Brysselin yleissopimus.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Sama pätee työsopimusta koskevissa asioissa sovellettaviin toimivaltasääntöihin, jotka eivät ole peräisin vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen alkuperäisen version määräyksistä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. yksityiskohtainen esitys kyseisiä määräyksiä koskevasta oikeuskäytännöstä ja niiden antamisesta teoksista Gaudemet-Tallon, H. ja Ancel, M.-É., <HT TYPE="ITALIC">Compétence et exécution des jugements en Europe – Règlements 44/2001 et 1215/2012, Conventions de Bruxelles (1968) et de Lugano (1998 et 2007)</HT>, L.G.D.J., Pariisi, 2018, 6. painos, s. 457– ja Grušić, U., <HT TYPE="ITALIC">The European Private International Law of Employment</HT>, Cambridge University Press, Cambridge, 2015, s. 58–62.</P></NOTE> mutta jotka otettiin käyttöön vuonna 1989, jotka sittemmin toistettiin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan ja asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan vastaavuus. Kyseisten säännösten ja määräysten taulukko on saatavilla internetosoitteessa http://www.lynxlex.com/sites/default/files/files/Tableau%20panoramique%20de%20Bruxelles%20 %C3 %A0 %20Lugano.pdf.</P></NOTE> ja joita täydennettiin siten, että ne muodostavat vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen korvanneiden asetusten erityisjakson. Asetuksella N:o 1215/2012 säädettiin kansainvälisestä toimivallasta sekä kuluttaja- että työsopimusten osalta. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö sisältyy näin ollen tähän asiayhteyteen, jossa kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan toimivaltasääntöjen soveltamisalaa laajennettiin vastaajaan, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Työntekijä voi siis kyseisen asetuksen 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla haastaa työnantajansa jäsenvaltiossa tavanomaisen työskentelypaikkakuntansa tuomioistuimeen tai tiettyjen edellytysten täyttyessä sen paikkakunnan tuomioistuimeen, jossa hänet palvelukseen ottaneen työnantajan toimipaikka sijaitsee.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Lisäksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla Luganossa <DATE ISO="20071030">30.10.2007</DATE> allekirjoitetun yleissopimuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kyseinen yleissopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta <DATE ISO="20081127">27.11.2008</DATE> tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/430/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="147" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 147, s. 1</REF.DOC.OJ>), ns. Lugano II ‑yleissopimus.</P></NOTE> määräyksiä, jotka ovat olennaisin osin samoja kuin asetuksen N:o 1215/2012 ja asetuksen N:o 44/2001 säännökset sekä vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen määräykset, tulkitaan näiden viimeksi mainittujen säännösten ja määräysten mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210930">30.9.2021</DATE>, <NAME.CASE>Commerzbank</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑296/20</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:784">EU:C:2021:784</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kuten Rooma I ‑asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, kyseisen asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia asetuksen N:o 44/2001 kanssa, ja koska viimeksi mainittu asetus on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1215/2012, tämä johdonmukaisuutta koskeva tavoite pätee myös viimeksi mainittuun asetukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170914">14.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Nogueira ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑168/16 ja C‑169/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:688">EU:C:2017:688</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190508">8.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>Kerr</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑25/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:376">EU:C:2019:376</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Toiseksi niiden termien merkitys ja ulottuvuus, joita ei ole määritelty unionin oikeudessa, on määriteltävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka niillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon se asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen säännöstön tavoitteet, johon ne kuuluvat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210422">22.4.2021</DATE>, <NAME.CASE>Austrian Airlines</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑826/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:318">EU:C:2021:318</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin oikeuden tekstin erikielisten toisintojen poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. erityisesti tuomio <DATE ISO="20201210">10.12.2020</DATE>, Personal Exchange International (C‑774/19, jäljempänä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Personal Exchange International</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1015">EU:C:2020:1015</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kolmanneksi käsiteltävässä asiassa sovellettavat toimivaltasäännöt, jotka sisältyvät nykyään asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 ja 5 jaksoon, ovat poikkeuksia kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa esitetystä toimivaltaa koskevasta pääsäännöstä, jonka mukaan toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajan kotipaikka on. Niitä on näin ollen tulkittava<?PAGE NO="9"?> suppeasti, eikä niiden voida tulkita koskevan muita kuin asetuksessa N:o 44/2001 nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. kuluttajasopimuksista erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19930119">19.1.1993</DATE>, <NAME.CASE>Shearson Lehman Hutton</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑89/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:15">EU:C:1993:15</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomion Personal Exchange International 24 kohta. Ks. työsopimuksista tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080522">22.5.2008</DATE>, <NAME.CASE>Glaxosmithkline ja Laboratoires Glaxosmithkline</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑462/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:299">EU:C:2008:299</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> jollei lainsäätäjän vahvistamien useiden tavoitteiden pakottavasta luonteesta muuta johdu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>SOVAG</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑521/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:41">EU:C:2016:41</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Seuraavaksi tarkastelen yksityiskohtaisesti asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan soveltamisedellytyksiä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten järjestyksessä ottaen huomioon pääasian erityiset olosuhteet.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toimivalta työsopimusta koskevissa asioissa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään lähinnä sitä, onko asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa ja 2 kohtaa tulkittava siten, että työntekijä voi nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, mistä käsin hän tavallisesti työskentelee, kanteen sellaista henkilöä vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa ja jonka kanssa hänellä ei ole työsopimusta mutta joka on kyseisen sopimuksen tekemisen ehtona olleen vakuusilmoituksen perusteella suoraan velvollinen täyttämään työnantajan velvollisuudet kyseistä työntekijää kohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 1 kohdan b alakohta on säännös, johon viitataan kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa, jota sovelletaan kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos työnantajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa. Kyseessä on siten erityissäännös, joka on asetuksen II luvun 5 jaksossa, jossa vahvistetaan tuomioistumilla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>työsopimusta koskevissa asioissa<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> olevaa toimivaltaa koskevat säännöt tapauksissa, joissa työntekijä nostaa kanteen <HT TYPE="ITALIC">työnantajaa</HT> vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei ole vielä määritellyt asetuksessa N:o 1215/2012 tarkoitettua työnantajan käsitettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. sosiaaliturvaa, työsuhteita ja kansainvälistä yksityisoikeutta koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvista eri arviointiperusteista myös äskettäin julkisasiamies Pikamäen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>AFMB ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑610/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1010">EU:C:2019:1010</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sen oikeuskäytännössä on vahvistettu ainoastaan työntekijän ja työnantajan suhteen ominaispiirteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että asetuksen N:o 1215/2012 20 artiklassa tarkoitettua työsopimuksen käsitettä on tulkittava itsenäisesti, jotta voidaan taata kyseisessä asetuksessa vahvistettujen toimivaltasääntöjen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. tästä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210225">25.2.2021</DATE>, <NAME.CASE>Markt24</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑804/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:134">EU:C:2021:134</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen mukaan työsopimuksen käsite edellyttää sitä, että työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Alisteisuussuhteen puuttuessa asianosaisten välisiä suhteita voidaan pitää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamisalaan kuuluvana palvelujen suorittamista koskevana sopimuksena. Ks. vastaavasti tuomio <DATE ISO="20150910">10.9.2015</DATE>, Holterman Ferho Exploitatie ym. (C-47/14, jäljempänä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Holterman Ferho Exploitatie ym.</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:574">EU:C:2015:574</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kyseistä säännöstä sovelletaan kuitenkin ainoastaan vastaajaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa.</P></NOTE> ja työsuhteen olennainen ominaispiirre on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia palkkaa vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Bosworth ja Hurley</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑603/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:310">EU:C:2019:310</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210225">25.2.2021</DATE>, <NAME.CASE>Markt24</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑804/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:134">EU:C:2021:134</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että tällaisen alisteisuussuhteen olemassaoloa on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa osapuolten välisiin suhteisiin liittyvien kaikkien seikkojen ja olosuhteiden perusteella, jotta voidaan määrittää, onko osapuolta, jota vastaan työntekijä on nostanut kanteen, pidettävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>työnantajana<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> todellisen tilanteen perusteella muodollisista ja sopimusperusteisista yhteyksistä riippumatta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>Bosworth ja Hurley</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑603/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:310">EU:C:2019:310</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. analogisesti myös tuomio <DATE ISO="20111215">15.12.2011</DATE>, Voogsgeerd (C‑384/10, jäljempänä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Voogsgeerd</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:842">EU:C:2011:842</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Näillä vaatimuksilla pyritään siis yleensä rajaamaan itsenäistä toimintaa ja työntekijän asemaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. tuomion Holterman Ferho Exploitatie ym. 41 kohta. Ks. SEUT 45 artiklassa tarkoitetusta työntekijän käsitteestä myös julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Voogsgeerd</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑384/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:564">EU:C:2011:564</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomion Holterman Ferho Exploitatie ym. 41 kohta.</P></NOTE> Niillä ei ole tarkoitus vahvistaa työnantajan käsitteen rajoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. vertailun vuoksi tuomion Voogsgeerd 65 kohta, jossa unionin tuomioistuin totesi sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdystä, Roomassa <DATE ISO="19800619">19.6.1980</DATE> allekirjoitettavaksi avatusta yleissopimuksesta (Rooman yleissopimus), että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>sellaisen muun kuin työnantajaksi muodollisesti merkityn yrityksen, johon kyseinen yritys on sidoksissa, toimipaikkaa voidaan pitää <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>toimipaikkana<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="2019" ID="QE0025"/>, jos objektiivisten seikkojen perusteella voidaan todeta, että todellinen tilanne poikkeaa sopimuksen sanamuodosta ilmenevästä tilanteesta, ja näin on siitä huolimatta, ettei työnjohtovaltaa ole muodollisesti siirretty kyseiselle toiselle yritykselle<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on myös todennut, että työsopimuksilla on tiettyjä erityispiirteitä, koska niissä luodaan kestävä, työntekijän tiettyyn yrityksen tai työnantajan liiketoiminnan organisaatioon liittävä suhde ja koska kyseisillä sopimuksilla on paikallinen liittymä työskentelypaikkaan, joka määrittää pakottavien oikeussääntöjen ja kollektiivisten sopimusten soveltamisen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomion Holterman Ferho Exploitatie ym. 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasiassa on kiistatonta, etteivät FD ja ROI Land Investments olleet kanteen nostamishetkellä muodollisesti sidoksissa toisiinsa työsopimuksen perusteella, ettei niiden välillä ollut mitään alisteisuussuhdetta ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>tähän ei vaikuta se, että ROI Land Investments pystyi mahdollisesti vaikuttamaan R Swiss ‑yhtiön liikkeenjohtoon<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon kyseisen tuomioistuimen selitykset FD:n todellisesta tilanteesta ROI Land Investmentsiin nähden, mielestäni ei ole kuitenkaan pois suljettua, että emoyhtiötä voidaan pitää asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna työnantajana.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Pääasian erityiset olosuhteet nimittäin osoittavat jälleen konserniin kuuluvan työnantajan käsitteen ainutlaatuisuuden<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. palkatun työntekijän tietyn yhtiön liiketoiminnan organisaatioon liittävän pysyvän suhteen tutkimisesta tuomion Holterman Ferho Exploitatie ym. 45 kohta. Ks. myös esim. julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bosworth ja Hurley</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑603/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:65">EU:C:2019:65</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0104">104</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0105">105</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja sen, että on riskialtista katsoa tavanomaisten arviointiperusteiden perusteella, että kaikissa olosuhteissa työntekijän ja työnantajan välillä on oltava yksi ainut yhteys siten, että työnantaja on se, jonka lukuun työntekijä työskentelee, joka käyttää työnjohtovaltaa ja joka maksaa työntekijälle palkan tai muun korvauksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Nähdäkseni on otettava huomioon työsuhteiden limittäisyys tai työsopimuksen keskeisten osatekijöiden mahdollinen jakautuminen konsernissa sekä järjestelyt, joita tällainen organisaatio saattaa suosia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tästä julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pugliese</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑437/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:511">EU:C:2002:511</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bosworth ja Hurley</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑603/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:65">EU:C:2019:65</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa FD:n ROI Land Investmentsiä vastaan nostama kanne perustuu kyseisen yhtiön antamaan hänen työnantajansa R Swissin velvoitteiden täyttämistä koskevaan sitoumukseen, jota ilman FD ei olisi tehnyt samana päivänä uutta sopimusta R Swissin kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 16 ja 24 kohta sekä alaviite 4.</P></NOTE> Tämä sitoumus tehtiin ilman kyseisen työnantajan maksukyvyttömyyteen liittyvää ehtoa. Lisäksi tässä työsuhteessa FD:n oli tehtävä konkreettisesti sama työsuoritus kuin aiemmin ROI Land Investmentsille. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toi esiin myös työsopimuksen tehneen työnantajan ja tämän kolmannen osapuolen välisen taloudellisen siteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 14 ja 15 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tästä nähdäkseni seuraa, että oikeudet, joihin FD vetoaa ROI Land Investmentsiä vastaan nostamassaan kanteessa, johtuvat FD:n ja R Swissin välillä tehdystä työsopimuksesta. Koska ROI Land Investmentsin samanaikainen ehdoton sitoutuminen koskee työsuhteen keskeistä osatekijää, nimittäin FD:n palkkaa, se <HT TYPE="ITALIC">on erottamaton osa työsopimusta</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Vastaavasti varmistetaan johdonmukaisuus Rooma I ‑asetuksen, jonka 8 artiklassa säädetään työsopimukseen sovellettavasta laista, kanssa. Ks. lainsäätäjän määrittelemien arviointiperusteiden soveltamisedellytyksistä analogisesti tuomion Voogsgeerd 44–51 kohta.</P></NOTE> ROI Land Investments ei ole pelkkä takaaja, vaan sitä voidaan asetuksen N:o 1215/2012 20 ja 21 artiklaa sovellettaessa pitää työnantajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>On kuitenkin tutkittava seikkaa, jonka perusteella pääasiassa voidaan todeta työsuhteen toisen keskeisen ominaispiirteen olemassaolo, nimittäin sitä, että työntekijän velvollisuutena on tehdä työnantajalle suorituksia palkkaa vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tällaiseen työsuhteesta johtuvien velvoitteiden ehdottomaan vastavuoroisuuteen tukeuduttaessa voi olla riittävää katsoa, että työsopimuksen erottamattoman osan muodostavan kyseessä olevan vakuusilmoituksen vuoksi asianomainen kolmas osapuoli on tosiasiallisesti työnantajan tilanteessa. Toisin sanoen taatessaan näin työntekijän palkan kyseinen kolmas osapuoli toimii kuten taho, jonka lukuun suoritus tehdään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>En ole kuitenkaan täysin tyytyväinen tähän ratkaisuun, joka perustuu ainoastaan työsuhteessa asianosaisten sitoumusten välillä olevaan muodolliseen siteeseen, tämän ratkaisun ulottuvuuden vuoksi. Nähdäkseni on otettava huomioon myös asiayhteys, jossa nämä sitoumukset on tehty.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että työsopimukseen nähden kolmannen osapuolen, joka on taloudellisessa riippuvuussuhteessa työnantajaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50 ja 52 kohta.</P></NOTE> kanssa tehdystä vakuusilmoituksesta ilmenee kyseisen kolmannen intressi sopimuksen täyttämiseen. Yhteisöjen tuomioistuin sovelsi tällaista perustetta jo <DATE ISO="20030410">10.4.2003</DATE> antamassaan tuomiossa Pugliese.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>C-437/00, jäljempänä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pugliese</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:219">EU:C:2003:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kuten käsiteltävässä asiassa, edellä mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa työsuhde oli kehittynyt konsernin sisällä, ja kyse oli samanaikaisista sitoumuksista. Kyseinen oikeusriita koski työntekijän matka- ja vuokrakulujen maksamista, johon ensimmäinen työnantaja,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. tuomion Pugliese 6 ja 10 kohta.</P></NOTE> jonka ohjauksessa kyseinen työntekijä ei enää työskennellyt,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Työntekijä oli tehnyt peräkkäin kaksi työsopimusta kahden työnantajan kanssa. Ensimmäinen työnantaja oli täysin tietoinen toisen sopimuksen tekemisestä ja oli suostunut ensimmäisen sopimuksen keskeyttämiseen (kyseisen tuomion 13 kohta) sen takia, että kyseinen työntekijä siirtyi toisen yhtiön palvelukseen, josta tämä työntekijä omisti 21 % (kyseisen tuomion 5 kohta).</P></NOTE> oli sitoutunut työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tuomiossa Pugliese, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>[asia koski] työsopimusta<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomion Pugliese 15 kohta. Julkisasiamies Jacobs oli tarkastellut ratkaisuehdotuksensa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pugliese</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑437/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:511">EU:C:2002:511</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 44 kohdassa seuraavaa kysymystä: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>Koskeeko riita sellaisia asioita, jotka liittyvät yksittäiseen työsopimukseen?<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> Hän katsoi 45 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, ettei työntekijän ja vastaajan välistä yhteyttä pidä erottaa vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta työsopimuksesta, vaikka työntekijän velvoite työskennellä vastaajalle keskeytetään ja vaikka riita-asian kohteena oli muun sopimuksen kuin alkuperäisen työsopimuksen täyttäminen. Hän katsoi muun muassa, että kyseessä olevat sopimukset muodostivat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>kokonaisuuden, joka oli ja edelleen on luonteeltaan työsopimus<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, sekä totesi, että voimaan jääneet vaikutukset, kuten vakuutusmaksujen suorittaminen ja virkaiän huomioiminen, ovat tyypillisiä työnantajan velvoitteita työntekijää kohtaan.</P></NOTE> Täsmennettyään ensin, että oli tutkittava, missä määrin kyseessä olevat kaksi työsopimusta olivat sidoksissa toisiinsa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. tuomion Pugliese 21 kohta.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kahteen eri työnantajaan sidoksissa oleva työntekijä voi haastaa ensimmäisen työnantajan sen paikkakunnan tuomioistuimeen, jolla työntekijä työskentelee toisen työnantajan palveluksessa, jos ensimmäisellä työnantajalla itsellään on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/><HT TYPE="ITALIC">toisen sopimuksen tekohetkellä intressi sen suorituksen täyttämiseen, joka työntekijän on tehtävä toiselle työnantajalle</HT> tämän määräämällä paikkakunnalla<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Kyseisen tuomion 23 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin sovelsi tätä perustetta noudattaakseen työntekijän asianmukaista suojelua koskevaa tavoitetta, joka ohjaa asian ja sen ratkaisevan tuomioistuimen välillä olevan erityisen läheisen liittymän valintaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. tuomion Pugliese 17 ja 18 kohta. Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180621">21.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Petronas Lubricants Italy</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑1/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:478">EU:C:2018:478</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin totesi lisäksi, että tällainen peruste on tyydyttävä, kun otetaan huomioon oikeusvarmuutta, ennakoitavuutta ja hyvää oikeudenkäyttöä koskevat vaatimukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tuomion Pugliese 16 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tätä perustetta, joka koskee työntekijää kohtaan sitoutuneen asianosaisen osoittamaa intressiä sen suorituksen täyttämiseen, joka työntekijän on tehtävä, voidaan minusta soveltaa laajasti<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Saugmandsgaard Øen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bosworth ja Hurley</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑603/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:65">EU:C:2019:65</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> rajoittamatta sitä tapauksiin, joissa on tehty useita <HT TYPE="ITALIC">työsopimuksia</HT>. Sen soveltaminen voidaan nähdäkseni ulottaa tapaukseen, jossa vakuusilmoitus on erottamaton osa työsopimusta, kuten käsiteltävässä asiassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 52 kohta.</P></NOTE> Tällainen tulkinta on mielestäni tyydyttävä, kun otetaan huomioon tuomiossa Pugliese esitetyt ja asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistetut periaatteet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. kyseisen asetuksen johdanto-osan 15, 16, 18 ja 21 perustelukappale. Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181004">4.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Feniks</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑337/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:805">EU:C:2018:805</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Koska se, että kaikki konsernin työntekijät tekevät suorituksensa asianmukaisesti, on yleisesti ja epäsuoraan jokaisen konsernin yrityksen edun mukaista, ehdotan kuitenkin, että työnantajan käsitteen määrittämisessä käytettävän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>intressiä sen suorituksen täyttämiseen, joka työntekijän on tehtävä<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> koskevan perusteen soveltamista rajataan. Tämän kolmannen henkilön intressin on mielestäni oltava <HT TYPE="ITALIC">välitön</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa ROI Land Investmentsillä oli ennakkoratkaisupyynnön mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>välitön intressi kantajalla R Swiss ‑yhtiötä kohtaan olevien velvoitteiden täyttämiseen<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin voisi siis määrittää tähän intressiin sovellettavia tiettyjä yleisiä arviointiperusteita, kuten se teki tuomiossa Pugliese.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>sitä, onko kyseessä [intressi sen suorituksen täyttämiseen, joka työntekijän on tehtävä], ei pidä arvioida tiukasti sekä muodollisia ja tyhjentäviä arviointiperusteita soveltaen vaan kokonaisuutena kaikki kulloinkin kyseessä olevan yksittäistapauksen olosuhteet huomioon ottaen<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomion Pugliese 24 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin esitti eri arviointiperusteiden luettelon, joka ei ole tyhjentävä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomion Pugliese 24 kohta.</P></NOTE> ja näitä perusteita voidaan mielestäni soveltaa tarkasteltaessa työsopimuksen tehneeseen työnantajaan olevaan suhteeseen nähden kolmannen osapuolen intressiä. Tällaisia keskeisiä seikkoja ovat seuraavat:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>ovatko nämä kaksi työntekijän kanssa sopimuksen tehnyttä yhtiötä organisatorisesti tai taloudellisesti sidoksissa toisiinsa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. käsiteltävän asian osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 14 ja 15 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>suunniteltiinko uuden työsopimuksen tekemistä kolmannen henkilön kanssa aiemmin tehtyä sopimusta peruutettaessa tai päätettäessä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. käsiteltävän asian osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>peruutettiinko aiempi sopimus uuden sopimuksen tekemisen takia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. tästä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>onko työsopimuksen tehneen työnantajan ja kolmannen henkilön välillä sopimus, jossa määrätään puitteet työntekijän kanssa tehtyjen sopimusten yhtäaikaiselle olemassaololle</P></ITEM><ITEM><P>onko kolmannella henkilöllä edelleen välillisesti työnjohto-oikeus työntekijään nähden<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohta ja vastaavasti 49 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>voiko kolmas henkilö ratkaista, miten kauan työntekijä on työsopimuksen tehneen työnantajan palveluksessa.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamusten perusteella merkityksellisiä ovat nähdäkseni myös seuraavat seikat:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>onko kolmas henkilö sopimuksen perusteella rajoittamattomasti vastuussa työsopimuksen tehneen työnantajan velvoitteiden täyttämisestä erityisesti työntekijän pyynnöstä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. käsiteltävän asian osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 16 ja 24 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><?PAGE NO="14"?><ITEM><P>pysyykö työntekijän aiemman sopimuksen aikana kolmannen henkilön johdon alaisena suorittamien tehtävien luonne muuttumattomana uuden sopimuksen tekemisen jälkeen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. käsiteltävän asian osalta edellä tämän ratkaisuehdotuksen 24 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>onko kyseinen työntekijä aiemman sopimuksen peruuttamisesta huolimatta edelleen velvollinen suorittamaan tehtäviään kyseiselle kolmannelle henkilölle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 4 esitetyt toteamukset.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Nähdäkseni ei ole mitään syytä rajoittaa kaikkia näitä perusteita oikeushenkilöihin. Myös luonnolliset henkilöt voivat olla työsopimuksen tehneitä työnantajia tai työnantajia, joita asia koskee, konsernissa tai yksittäisten yritysten verkostossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen arvioitava näiden tai muiden vielä merkityksellisempien kriteerien perusteella, voidaanko pääasian olosuhteiden perusteella todeta <HT TYPE="ITALIC">kolmannen osapuolen välitön intressi</HT> työntekijän <HT TYPE="ITALIC">moitteettomaan suoritukseen</HT> samaan konserniin kuuluvan toisen henkilön kanssa tehdyn työsopimuksen yhteydessä, mistä voidaan päätellä, että tätä kolmatta osapuolta voidaan pitää asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna työnantajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen siten, että asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuna työnantajana voidaan pitää luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä – siitä riippumatta, onko sillä kotipaikka jäsenvaltiossa –, jonka kanssa työntekijä ei ole tehnyt työsopimusta vaan sen erottamattoman osan muodostavan ilmoituksen, jonka perusteella kyseinen henkilö on vastuussa työnantajan velvoitteiden täyttämisestä kyseistä työntekijää kohtaan, jos tällä henkilöllä on välitön intressi kyseisen sopimuksen asianmukaiseen täyttämiseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tiettyjen toimivaltasääntöjen yksinomaisuus, jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Siltä varalta, ettei käsiteltävä asia unionin tuomioistuimen mielestä kuulu asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 5 jakson soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään, onko kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohtaa koskeva varauma estää kansallisen oikeuden mukaisten toimivaltasääntöjen soveltamisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Totean tältä osin, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt samaa kysymystä kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena olevien mainitun asetuksen II luvun 4 jaksoon sisältyvien toimivaltasääntöjen soveltamisesta, vaikka niihin liittyy sama ongelma.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen kieltävästi sillä perusteella, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltaista työsopimukseen nähden kolmatta osapuolta voida pitää työnantajana, asia ei tällöin kuulu asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 5 jakson soveltamisalaan. Kansallisia toimivaltasääntöjä olisi siksi sovellettava jäljempänä esitettävistä syistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Ensinnäkin kyseisiä toimivaltasääntöjä sovelletaan lähtökohtaisesti vastaajiin, joilla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 14 perustelukappaleen kanssa, sanamuodon mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Toiseksi ei voida ajatella, että unionin toimivaltasäännöillä voisi olla niiden soveltamisalan ulkopuolella estävä vaikutus kansallisiin säännöksiin. Toisenlainen arvio johtaisi lisäksi siihen, ettei kansallisia toimivaltasääntöjä voitaisi soveltaa missään tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen voitaisiin siis vastata siten, että jos asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen oikeuden toimivaltasääntöjä sovelletaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Ehdotan kuitenkin, että unionin tuomioistuin kiinnittää huomiota a contrario ‑tulkintaan, joka voitaisiin tehdä tällaisen yleisesti muotoillun vastauksen perusteella. Tämä tarkkaavaisuus on mielestäni perustelua, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa saksalaisessa oikeustieteessä esitettyihin kannanottoihin, jotka saavat pohtimaan asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdan säännösten sekä kuluttaja- ja työsopimuksia koskevia riita-asioita käsittelevien jaksojen säännösten välistä suhdetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. vastaavasti Gaudemet-Tallon, H. ja Ancel, M.-É., <HT TYPE="ITALIC">Compétence et exécution des jugements en Europe – Règlements 44/2001 et 1215/2012, Conventions de Bruxelles (1968) et de Lugano (1998 et 2007)</HT>, L.G.D.J., Pariisi, 2018, 6. painos, s. 464 ja alaviite 167.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, tuomioistuimen, jossa asia on pantu vireille, toimivalta määräytyy kansallisen lain mukaisesti, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>jollei<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan säännöksistä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>muuta johdu<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklassa käytetään samaa ilmaisua.</P></NOTE> Nämä artiklat sisältyvät kyseisiin jaksoihin – toista edeltää kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohta ja toista 20 artiklan 1 kohta, joiden mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, <HT TYPE="ITALIC">sanotun kuitenkaan rajoittamatta</HT><QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> asetuksen N:o 1215/2012 <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>6 artiklan – – soveltamista<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Kursivointi tässä. Ks. myös saksan-, englannin- ja puolankielisten versioiden sanamuodossa oleva sama ero.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen ja asetuksen N:o 44/2001 ranskankielisissä versioissa käytettiin samoja ilmaisuja: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>sous réserve de<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> molempien välineiden 4 artiklassa ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>sans préjudice de<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> kyseisen yleissopimuksen 13 artiklassa sekä kyseisen asetuksen 15 ja 18 artiklassa [suomenkielisissä versioissa kaikissa mainituissa artikloissa käytetään ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>jollei – – muuta johdu<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>]. <HT TYPE="ITALIC">Yksinomaisten</HT> toimivaltasääntöjen ja sittemmin kyseiseen asetukseen sisältyneiden tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan sopimukseen liittyvien sääntöjen pitäisi johtaa kansallisen lainsäädännön soveltamatta jättämiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Huomautan kuitenkin, että sekä asetuksessa N:o 44/2001 että asetuksessa N:o 1215/2012 näissä artikloissa käytetään samoja ilmaisuja espanjankielisessä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>sin perjuicio<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>), tanskankielisessä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>jf. dog<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>), italiankielisessä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>salva/fatto salvo<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>), hollanninkielisessä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>onverminderd<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>), portugalinkielisessä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>sem prejuízo<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>) ja ruotsinkielisessä (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>om inte annat<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>) versiossa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Näin ollen herää kysymys siitä, onko asetukseen N:o 1215/2012 lisätyillä <HT TYPE="ITALIC">heikompaa osapuolta suojaavilla</HT> toimivaltasäännöillä oltava sama ulottuvuus. Tähän voidaan soveltaa useampaa lähestymistapaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan kyseisen asetuksen 5 artiklan sanamuotoa, jonka mukaan henkilöä, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, <HT TYPE="ITALIC">vastaan voidaan nostaa kanne</HT> toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa <HT TYPE="ITALIC">ainoastaan</HT> kyseisen asetuksen II luvun 2–7 jakson säännösten <HT TYPE="ITALIC">nojalla</HT>, mikä eroaa vastaajiin,<?PAGE NO="16"?> joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, sovellettavan kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, voitaisiin päätellä, että kansallisia toimivaltasääntöjä voidaan edelleen soveltaa asetuksessa N:o 1215/2012 säädettyjen toimivaltasääntöjen <HT TYPE="ITALIC">ohella</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. vastaavasti Garcimartín Álferez, F. J. ja Sánchez Fernández, S., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>El nuevo Reglamento Bruselas I: qué ha cambiado en el ámbito de la competencia judicial<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revista española de derecho europeo</HT>, Marcial Pons Ediciones Jurídicas y Sociales, Madrid, nro 48, 2013, s. 3–6 ja Pohl, M., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>Die Neufassung der EuGVVO – im Spannungsfeld zwischen Vertrauen und Kontrolle<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>, <HT TYPE="ITALIC">Praxis des Internationalen Privat- und Verfahrensrechts</HT> (IPRax), Verlag Ernst und Werner Gieseking GmbH, Köln, osa 2, 2013, s. 109–111.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Lisäksi voitaisiin vedota siihen, että kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohdassa säädetään, että työnantajaa vastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/><HT TYPE="ITALIC">voidaan</HT> nostaa kanne jäsenvaltion tuomioistuimessa 1 kohdan b alakohdan mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Työntekijällä olisi siten mahdollisuus valita kyseiseen asetukseen perustuvan toimivallan ja kansallisessa oikeudessa säädetyn toimivallan välillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. Nord, N., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>Refonte du règlement <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>Bruxelles I<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="2019" ID="QE0051"/> et protection du travailleur<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>, <HT TYPE="ITALIC">La Semaine Juridique Social</HT>, LexisNexis, Pariisi, nro 52, 2014, s. 3, 19 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 14 perustelukappaleen toinen virke, jossa käsitellään kyseisen asetuksen tavoitteiden vuoksi ensisijaisesti sovellettavia toimivaltasääntöjä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>Tiettyjä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia tämän asetuksen sääntöjä olisi – – sovellettava vastaajan kotipaikasta riippumatta, jotta voidaan varmistaa kuluttajien ja työntekijöiden suojelu, turvata jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivalta tilanteissa, joissa niillä on yksinomainen toimivalta, ja kunnioittaa osapuolten sopimusvapautta.<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/></P></QUOT.S></NOTE> voitaisiin kuitenkin myös väittää, että kyseisen asetuksen II luvun 4 ja 5 jaksoon sisältyvät säännöt sulkevat pois kansallisten säädösten soveltamisen niitä erottelematta, vaikka ne voisivat olla kantajalle suotuisampia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. tästä Nord, N., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>Refonte du règlement <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>Bruxelles I<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="2019" ID="QE0054"/> et protection du travailleur<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>, <HT TYPE="ITALIC">La Semaine Juridique Social</HT>, LexisNexis, Pariisi, nro 52, 2014, s. 3 ja 4, 20 kohta. Ks. työsopimusta koskevista säännöistä Cuniberti, G., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>La réforme du Règlement Bruxelles I<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/>, <HT TYPE="ITALIC">Droit et procédures – EJT</HT>, Dalloz, Pariisi, nro 2, 2013, 37 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Yhdyn tähän arvioon, joka perustuu asetuksen N:o 1215/2012 johdonmukaisuuteen ja vastaavuuteen aiempien säännösten ja määräysten ja niiden tarkoituksen kanssa, jolloin voidaan hälventää eri kieliversioiden eroista johtuvat epäilyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Muistutan ensinnäkin, että kansallisen oikeuden soveltamatta jättämistä, josta säädettiin aiemmin yksinomaisten toimivaltasääntöjen osalta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. vastaavasti P. Jenardin selvitys tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla <DATE ISO="19680927">27.9.1968</DATE> tehdystä yleissopimuksesta (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="059" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1979">EYVL 1979, C 59, s. 1</REF.DOC.OJ>), erityisesti s. 21.</P></NOTE> laajennettiin asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklassa tapausta, jossa vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, koskevien yleisten säännösten nojalla nimenomaan kuluttajien ja työntekijöiden hyväksi säilyttäen kuitenkin kansallisten toimivaltasääntöjen soveltamista koskevan periaatteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. kyseisen säännöksen historiasta mm. Gaudemet-Tallon, H. ja Ancel, M.-É., <HT TYPE="ITALIC">Compétence et exécution des jugements en Europe – Règlements 44/2001 et 1215/2012, Conventions de Bruxelles (1968) et de Lugano (1998 et 2007)</HT>, L.G.D.J., Pariisi, 2018, 6. painos, s. 137.</P></NOTE> Kyse on nähdäkseni siis tästä periaatteesta tehtävistä poikkeuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Toiseksi totean, että asetuksen N:o 1215/2012 jaksoissa, jotka koskevat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>heikompina osapuolina<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappale.</P></NOTE> pidettäviä kuluttajia ja työntekijöitä, on säilytetty tiettyjen yleisten säännösten, kuten 6 artiklan, soveltamista koskeva varauma.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Tätä termiä käytetään edellä mainitun P. Jenardin selvityksen sivulla 33.</P></NOTE> Päättelen näistä teksteistä yhdessä luettuina, että kyseisen asetuksen 6 artiklassa käsitellään vastaajan, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, yleistä tapausta ja että kyseiseen säännökseen sisältyvällä saman asetuksen 21 artiklan 2 kohtaa koskevalla viittauksella määritellään työnantajan, jota vastaan työntekijä nostaa kanteen, erityistapaukseen sovellettavat säännöt. Lainsäätäjä on täten päättänyt, että kansallisia sääntöjä sovelletaan, jos vastaaja on työntekijä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Näin ollen ei voida poiketa unionin tuomioistuimen vahvistamasta periaatteesta, jonka mukaan sovellettaessa asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 5 jaksoon sisältyviä toimivaltasääntöjä niiden on saatava paitsi erityisen myös tyhjentävän luonteensa vuoksi etusija suhteessa kansallisiin toimivaltasääntöihin, vaikka nämä olisivat työntekijälle suotuisampia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080522">22.5.2008</DATE>, <NAME.CASE>Glaxosmithkline ja Laboratoires Glaxosmithkline</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑462/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:299">EU:C:2008:299</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210225">25.2.2021</DATE>, <NAME.CASE>Markt24</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑804/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:134">EU:C:2021:134</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa nähdäkseni saavutetaan yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävään yhteistyöhön sovellettavien asetusten tavoite, joka on tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen yhtenäistäminen, sekä täytetään vaatimus, joka koskee toimivaltasääntöjen ennustettavuutta ja toimivaltaisten tuomioistuinten rajoittamista asianosaisia heikompia osapuolia suojaavin edellytyksin, koska näitä toimivaltasääntöjä oletettavasti sovelletaan heihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Ks. vastaavasti Nord, N., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>Refonte du règlement <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>Bruxelles I<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="2019" ID="QE0058"/> et protection du travailleur<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>, <HT TYPE="ITALIC">La Semaine Juridique Social</HT>, LexisNexis, Pariisi, nro 52, 2014, s. 3 ja 4, 20 kohta ja Cuniberti, G., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>La réforme du Règlement Bruxelles I<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>, <HT TYPE="ITALIC">Droit et procédures – EJT</HT>, Dalloz, Pariisi, nro 2, 2013, 37 kohta. Ks. myös Temming, F. ja Glatz, P., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>Vorlagen an den EuGH, Arbeitsrecht, Haftung aus Arbeitsvertrag/Rechtsnachfolger<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>, <HT TYPE="ITALIC">Zeitschrift für europäisches Sozial- und Arbeitsrecht</HT> (ZESAR), Erich Schmidt Verlag, Berliini, nro /6, 2021, s. 230, erityisesti s. 232.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei kansallisen oikeuden toimivaltasääntöjä voida soveltaa, jos kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannessa ja neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä, voidaanko käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa olevaan työntekijään soveltaa kuluttajien suojaamiseksi annettuja säännöksiä, jotta se olisi toimivaltainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Kolmas kysymys koskee asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Neljäs kysymys koskee Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Niiden yhteisenä kohteena ovat luonnollisen henkilön <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>sellaista tarkoitusta varten<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> tekemät sopimukset, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta ja alaviite 74.</P></NOTE> on määritettävä, sisältyykö kyseisissä säännöksissä tarkoitettuun ammatin käsitteeseen itsenäisen toiminnan lisäksi myös työsuhteessa tehtävä palkkatyö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Koska Rooma I ‑asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten on oltava johdonmukaisia muun muassa tuomioistuimen toimivaltaa koskevien asetusten kanssa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohta.</P></NOTE> tarkastelen kolmatta ja neljättä ennakkoratkaisukysymystä yhdessä siten, että ensin käsitellään niiden ensimmäistä osaa ja sen jälkeen toista osaa. Asetuksen N:o 1215/2012 osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti kolmannen ennakkoratkaisukysymyksensä siltä varalta, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi. Koska ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa siihen myöntävästi, seuraava arviointi esitetään toissijaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetuksessa N:o 1215/2012 ja Rooma I ‑asetuksessa tarkoitettu ammatin tai elinkeinotoiminnan käsite</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa ja Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen sisältyy työsuhteessa tehtävä palkkatyö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Muistutan, että kyseessä on yksi kuluttajia suojaavien toimivaltasääntöjen soveltamisedellytys.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200326">26.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Primera Air Scandinavia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑215/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:235">EU:C:2020:235</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomion Personal Exchange International 27 kohta.</P></NOTE> Ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteen tulkinta osoittautuu hankalaksi, koska asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Asetuksen N:o 44/2001 15 artiklassa on sama sanamuoto. Ks. tästä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tuomioon Personal Exchange International johtaneessa asiassa sloveeninkielisen version perusteella esittämät epäilyt (kyseisen tuomion 21 kohta).</P></NOTE> eri kieliversiot eivät ole yhdenmukaisia kyseisessä asetuksessa eivätkä Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan kieliversioiden kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Ranskankielisessä versiossa ja joissakin muissa kieliversioissa kuluttaja nimittäin määritellään asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä henkilöksi, joka on tehnyt sopimuksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>pour un usage pouvant être considéré comme étranger à son <HT TYPE="ITALIC">activité professionnelle</HT><QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>sellaista tarkoitusta varten – –, jota ei voida pitää hänen <HT TYPE="ITALIC">ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa</HT> liittyvänä<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>), kun taas saman kohdan c alakohdan ranskankielisen version mukaan toinen sopimuspuoli on henkilö, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>qui exerce des <HT TYPE="ITALIC">activités commerciales ou professionnelles</HT><QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>joka harjoittaa <HT TYPE="ITALIC">kaupallista tai elinkeinotoimintaa</HT><QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Kursivointi tässä. Espanjan- ja italiankielisissä versioissa on sama kahtiajako.</P></NOTE> Saksankielisessä versiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Molemmissa kohdissa käytetään ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>berufliche oder gewerbliche Tätigkeit<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että kyseistä ilmausta on vaikea tulkita, koska ilmaisuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>beruflich<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/> on liitetty ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>gewerblich<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>, jolla on erittäin laaja merkitys. Tästä voitaisiin päätellä, että tarkasteltavaan käsitteeseen sisältyy ainoastaan itsenäinen toiminta tai vapaa ammatinharjoittaminen.</P></NOTE> ja joissakin muissa kieliversioissa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Ks. esim. puolankielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>zawodową lub gospodarczą<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>) tai portugalinkielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>atividade comercial ou profissional<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>). Tanskankielisessä versiossa käytetään vain yhtä ilmaisua (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>erhvervsmæssige virksomhed<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>), mutta kaksi kertaa samalla tavalla.</P></NOTE> kuluttajan ja toisen sopimuspuolen toiminnan yhteydessä käytetään sen sijaan samaa ilmaisua. Joissakin muissa kieliversioissa käytetään erilaisia ilmaisuja siten, ettei kuluttajan ja vastaajan toiminnan määrittämisessä käytetä yhteisiä termejä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Ks. esim. englanninkielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>trade or profession<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> / <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>commercial or professional activities<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>), hollanninkielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>bedrijfs of beroepsmatig<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/> / <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>commerciële of beroepsactiviteiten<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>) tai ruotsinkielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>affärsverksamhet eller yrkesverksamhet<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> / <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>kommersiell verksamhet eller yrkesverksamhet<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määrittelyssä käytetyt ilmaisut eivät myöskään vastaa aina asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklassa käytettyjä ilmaisuja. Esimerkiksi ranskankielisessä versiossa käsitteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>professionnel<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/> (elinkeinonharjoittaja) määritelmässä viitataan käsitteeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0080" REF.END="QE0080"/>activité professionnelle<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/> (elinkeino- tai ammattitoiminta)) eikä käsitteeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0081" REF.END="QE0081"/>activité commerciale et professionnelle<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/> (kaupallinen toiminta tai elinkeinotoiminta), kuten kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa kyseessä olevia säännöksiä on mielestäni tulkittava kuluttajan käsitteen määritelmän perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Havaitsin, että tutkimissani kieliversioissa ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0082" REF.END="QE0082"/>kuluttaja<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/> tarkoitetaan henkilöä, joka ainoastaan käyttää tavaraa tai palvelua. Kuluttaja on siten päinvastaisessa tilanteessa kuin työntekijä, joka valmistaa tavaroita tai tarjoaa palveluja työnantajansa lukuun. Ks. vastaavasti tuomion Personal Exchange International 38 kohta.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin muistutti äskettäin asetuksen N:o 1215/2012 yhteydessä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0083" REF.END="QE0083"/>mainitun asetuksen erityisjärjestelmää, joka koskee kuluttajan suojaamista heikompana osapuolena, sovelletaan vain sopimuksiin, <HT TYPE="ITALIC">jotka eivät liity ammattiin tai<?PAGE NO="19"?> elinkeinotoimintaan taikka niitä koskevaan tavoitteeseen ja jotka on tehty niistä riippumatta ja joiden ainoa tarkoitus on tyydyttää yksityishenkilön omia yksityiseen kulutukseen liittyviä tarpeita</HT><QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Petruchová</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑208/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:825">EU:C:2019:825</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. asetuksen N:o 44/2001 15–17 artiklan osalta samoista perusteista osittain yleisluonteisesti myös tuomion Personal Exchange International 29–31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei siis ole tehnyt alun perin vuoden 1968 Brysselin yleissopimukseen sisältyneiden kuluttajaa suojaavien sääntöjen kehityshistoriaan perustuvassa vakiintuneessa oikeuskäytännössään selvää eroa sen mukaan, onko ammattitoiminta itsenäistä vai ei.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Ks. P. Schlosserin selvitys, joka koskee Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehtyyn yleissopimukseen tehtyä sopimusta ja yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa yleissopimuksesta koskevaa pöytäkirjaa (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="059" PAGE.FIRST="71" DATE.PUB="1979">EYVL 1979, C 59, s. 71</REF.DOC.OJ>) (erityisesti s. 118, 153 kohta), ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Česká spořitelna</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑419/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:165">EU:C:2013:165</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>FD väittää, että saksalainen tuomioistuin on toimivaltainen, koska sen kanteen perustana oleva vakuusilmoitus tehtiin sellaista tarkoitusta varten, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa liittyvänä. Hän väittää, että työntekijät käyttävät palkkaansa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0084" REF.END="QE0084"/>omien tarpeidensa täyttämiseen<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/>, joten palkkatyön on katsottava sisältyvän kuluttajan käsitteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Tällaisen logiikan mukaan siihen olisi sisällytettävä myös itsenäiset ammatinharjoittajat, kuten itsenäiset käsityöläiset, teollisuusyrittäjät, viljelijät tai kauppiaat, jotka saavat elantonsa tuotoistaan samalla tavoin kuin työntekijät palkoistaan. Jos kuluttaja käyttää tai kuluttaa tavaroita tai palveluja ja käyttää tähän tarkoitukseen palkkaansa, palkkaa ei myöskään voida pitää asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jaksossa tarkoitettuna kulutuksen kohteena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Myös systemaattinen peruste voitaisiin hyväksyä. Unionin lainsäätäjä on nimittäin säätänyt eri tuomioistuimet kuluttajille ja työntekijöille. Jos kuluttajille edullisten toimivaltasääntöjen soveltamisalaa tulkittaisiin liian laajasti tällaisessa tilanteessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Ks. vertailun vuoksi tuomio Personal Exchange International, jossa on kyse säännöllisesti merkittäviä voittoja saavan henkilön internetissä tekemästä pokeripeliä koskevasta sopimuksesta.</P></NOTE> kierrettäisiin lainsäätäjän valinta määritellä työntekijöitä koskevia erityissääntöjä, joiden mukaan he eivät voi kuluttajien tapaan saattaa asiaansa kotipaikkansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta asiaa käsittelevän tuomioistuimen läheisyys hänen työpaikkaansa voidaan asettaa etusijalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Totean lopuksi komission tavoin, ettei tällaista tulkintaa voida perustella sillä, ettei asetuksessa N:o 1215/2012 ole tällaiseen tilanteeseen sovellettavia säännöksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korosti tässä yhteydessä, ettei asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 14 ja 18 perustelukappaleessa mainittua heikomman osapuolen suojelua koskevaa tavoitetta saavutettaisi vallitsevassa oikeudellisessa tilanteessa, jos hyväksyttäisiin se, että konsernin työntekijä ei voi työsuhteen takia vedota kuluttajia koskeviin toimivaltasääntöihin tai – kääntäen – tällaisen työsuhteen puuttumisen takia hän ei voi vedota kyseiseen asetukseen sisältyviin työntekijöille edullisiin sääntöihin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmannen ja neljännen kysymyksen ensimmäiseen osaan, että asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa ja Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen sisältyy työsuhteessa tehtävä palkkatyö.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="20"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Sopimuksen, jolla taataan työntekijälle työnantajan velvoitteiden täyttäminen, luokittelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Kolmannen ja neljännen ennakkoratkaisukysymyksensä toisessa osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa ja Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen sisältyy vakuusilmoitus, jonka perusteella kolmas osapuoli vastaa työntekijään nähden suoraan tämän työnantajansa kanssa tekemästä työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Tämä kysymys esitetään ainoastaan siltä varalta, ettei työsuhteessa tehtävä palkkatyö sisälly työntekijän ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen, jolloin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta voisi olla perusteltu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Koska hylkäsin aiemmin tällaisen ratkaisun, ehdotan näin ollen toissijaisesti, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että työntekijän kanssa tehty, joskin yksipuolinen, sitoumus,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090514">14.5.2009</DATE>, <NAME.CASE>Ilsinger</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑180/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:303">EU:C:2009:303</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jonka tarkoituksena on hänen työnantajansa velvoitteiden täyttäminen eikä henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttäminen, liittyy suoraan työsopimukseen. Se ei näin ollen ole sopimus, joka ei <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0085" REF.END="QE0085"/>liity ammattiin tai elinkeinotoimintaan taikka niitä koskevaan tavoitteeseen ja [joka] on tehty niistä riippumatta<QUOT.END REF.START="QS0085" CODE="201D" ID="QE0085"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 96 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on todettava, että koska vakuusilmoitusta on sen teko-olosuhteiden ja sisällön perusteella pidettävä erottamattomana osana työsopimusta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0085"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 52 kohta.</P></NOTE> on pääteltävä, että se riippuu FD:n ammatista tai elinkeinotoiminnasta. Tältä osin unionin tuomioistuimen ratkaisua, joka koskee työsopimusten jättämistä direktiivin 93/13/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0086"><P>Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> soveltamisalan ulkopuolelle, voitaisiin soveltaa käsiteltävässä asiassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0087"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190321">21.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Pouvin ja Dijoux</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑590/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:232">EU:C:2019:232</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen toissijaisesti, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmannen ja neljännen kysymyksen toiseen osaan siten, että työsopimuksen erottamattoman osan muodostava vakuusilmoitus, jonka perusteella henkilö on vastuussa työnantajan velvoitteiden täyttämisestä kyseistä työntekijää kohtaan, sisältyy asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa ja Rooma I ‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesarbeitsgerichtin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P>Ensisijaisesti:</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 21 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä – siitä riippumatta, onko sillä kotipaikka jäsenvaltiossa –, jonka kanssa<?PAGE NO="21"?> työntekijä ei ole tehnyt työsopimusta vaan sen erottamattoman osan muodostavan ilmoituksen, jonka perusteella kyseinen henkilö on vastuussa työnantajan velvoitteiden täyttämisestä kyseistä työntekijää kohtaan, voidaan pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0086" REF.END="QE0086"/>työnantajana<QUOT.END REF.START="QS0086" CODE="201D" ID="QE0086"/>, jos tällä henkilöllä on välitön intressi kyseisen sopimuksen asianmukaiseen täyttämiseen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava tällaisen intressin olemassaoloa kattavasti ja otettava huomioon kaikki käsiteltävän asian olosuhteet.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei kansallisen oikeuden toimivaltasääntöjä voida soveltaa, jos kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät.</TXT><P>Toissijaisesti siltä varalta, ettei käsiteltävä asia unionin tuomioistuimen mielestä kuulu asetuksen N:o 1215/2012 21 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan:</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista <DATE ISO="20080617">17.6.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen sisältyy työsuhteessa tehtävä palkkatyö.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 593/2008 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että työsopimuksen erottamattoman osan muodostava vakuusilmoitus, jonka perusteella henkilö on vastuussa työnantajan velvoitteiden täyttämisestä kyseistä työntekijää kohtaan, sisältyy ammatin tai elinkeinotoiminnan käsitteeseen.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>