<TI><P>Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen</P></TI>27.Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että asetusta N:o 519/94 ei ole perusteltu tai että sitä ei ole perusteltu asianmukaisesti. Kuudes perustelukappale ei sen mukaan sovellu lainkaan perusteluksi kyseisiä leluja koskevien yhteisön kiintiöiden käyttöönottamiselle, koska siinä pyritään osoittamaan tällaiset määrälliset rajoitukset perustelluiksi vetoamalla tiettyjen yhteisön teollisuudenalojen herkkyyteen.28.Kantajana oleva jäsenvaltio väittää kyseisten rajoitusten ensinnäkin olevan niin laajoja, että ne ovat lähes rangaistuksenluonteisia, joten niitä olisi pitänyt tarkastella erityisen huolellisesti.29.Seuraavaksi kantaja väittää, että riidanalainen asetus perustuu kauppapolitiikkaa koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin, joilla perustamissopimuksen 110 artiklan mukaan tavoitellaan — —kansainvälisen kaupan rajoitusten asteittaista poistamista sekä tulliesteiden purkamista.30.Kantaja toteaa, että asetuksen viidennessä perustelukappaleessa vahvistetaan tuonnin vapauttamisen periaate. Koska kiintiöt ovat poikkeus tästä periaatteesta, neuvoston olisi kantajan mielestä pitänyt selvittää tehdyn valinnan syyt erityisen huolellisesti.31.Kantajan mukaan neuvoston olisi pitänyt mainita seuraavat seikat:miksi tietyt yhteisön teollisuudenalat olivat herkkiä kyseisten lelujen tuonnille Kiinan kansantasavallasta mutta eivät tuonnille muista kolmansista maista;
miksi kansallinen rajoitus, joka koski vain kahta prosenttia kyseisten lelujen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuonnin arvosta, oli tarpeen korvata yhteisön laajuisella rajoituksella, vaikka kansallinen rajoitus olisi voitu poistaa tai korvata alueellisella suojatoimenpiteellä, mistä toimenpidetyypistä sitä paitsi säädetään asetuksessa itsessään;
miksi rajoitus, jonka vaikutus yhteisössä oli minimaalinen, oli tarpeen korvata rajoituksella, jolla oli hyvin tuntuva vaikutus siitä aiheutuvan valtavan korotuksen vuoksi.
32.Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Italia vastaan neuvosto 12.7.1979 antamaan tuomioon,Asia 166/78, Italia v. neuvosto, tuomio 12.7.1979 (Kok. 1979, s. 2575, 8 kohta).
jonka mukaan kaikki yleisesti sovellettavan säädöksen nojalla toteutettuun toimenpiteeseen liittyvät yksityiskohdat on perusteltava erikseen, jos nämä yksityiskohdat eivät ole osa laajempaa rakenteellista kokonaisuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan kiintiöt muodostavat poikkeuksen, joka ei ole osa sen enempää riidanalaisen asetuksen kuin asetuksen N:o 3420/83 muodostamaa rakenteellista kokonaisuutta. Sen mielestä tämä poikkeus on täysin erilainen kuin viimeksi mainitun asetuksen nojalla sovellettu pelkkä kansallinen rajoitus. Poikkeus muodostaa täysin uuden rajoituksen, joten neuvoston olisi pitänyt selittää, miksi tällainen poikkeus asetuksesta N:o 3420/83 oli välttämätön. Kantajan mukaan perusteluvelvollisuus on erittäin tärkeä merkittävien politiikan suunnanmuutosten yhteydessä.33.Vaikka riitautetut kiintiöt olisivatkin olleet osa Kiinan kansantasavaltaan olevia suhteita sääntelevää uutta kauppajärjestelmää, kantajan mukaan kiintiöt olivat kuitenkin poikkeus tämän järjestelmän taustalla olevasta tuonnin vapauttamisen periaatteesta.34.Kantaja lisää, että säädöksen puutteellisia perusteluja ei voida korjata neuvoston tämän asian käsittelyn yhteydessä esittämällä selityksellä, joka perustuu Kiinasta tulevan tuonnin kasvuun. Kantaja toteaa myös, että neuvosto yrittää vastineessaan osoittaa käyttöön otettujen kiintiöiden tason perustelluksi, vaikka asetuksessa ei ole lausuttu tältä osin mitään.35.Saksan liittotasavalta toistaa Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet ja perustelut ja väittää perusteluvelvollisuuden edellyttävän, että tointa perustellaan suhteellisuusperiaatteen kannalta, joka on otettu nimenomaisesti perustamissopimuksen 3 b artiklan kolmanteen kohtaan ja joka velvoittaa erityisesti ottamaan huomioon jäsenvaltioiden edut. Neuvosto vaatii EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan perusteella, että tämä uusi kanneperuste on jätettävä tutkimatta.36.Ennen Yhdistyneen kuningaskunnan esittämän kanneperusteen tutkimista on tehtävä se alustava huomautus, että toimen perustelujen riittävyyden tutkiminen on eri asia kuin perustelujen oikeellisuuden arviointi.37.Esitän lisäksi useita huomautuksia.38.Perustamissopimuksen 190 artiklassa asetetulla perusteluvelvollisuus ei ole vain muodollinen vaatimus, vaan sillä pyritään antamaan asianosaisille mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan, yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuus valvoa toimenpiteen laillisuutta ja jäsenvaltiolle, kuten kaikille niille kansalaisille, joita asia koskee, mahdollisuus tietää, missä olosuhteissa toimielin on soveltanut perustamissopimusta.Asia 24/62, Saksa v. komissio, tuomio 4.7.1963 (Kok. 1963, s. 129 ja s. 143).
39.Perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kuitenkin siitä, minkälaisesta toimesta on kysymys. Jos kyseessä on yleisesti sovellettavaksi tarkoitettu toimi, kuten asetus, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään. Näin ollen ei voida vaatia, että perusteluissa eriteltäisiin ne — toisinaan lukuisat ja monimutkaiset — seikat, jotka on otettu huomioon asetusta annettaessa, eikä näin ollen voida myöskään vaatia, että perusteluissa esitettäisiin kutakuinkin täydellinen arviointi näistä seikoista.Asia 5/67, Bcus, tuomio 13.3.1968 (Kok. 1968, s. 125 ja s. 143).
40.Yleisesti sovellettavan toimen osatekijöitä ei tarvitse perustella erikseen, jos ne ovat osa toimella toteutettujen toimenpiteiden muodostamaa laajempaa rakenteellista kokonaisuuttaAsia 80/72, Koninklijke Lassicfabriekcn, tuomio 20.6.1973 (Kok. 1973, s. 635, 24 ja 25 kohta); cm. asia Italia v. neuvosto (tuomion 8 kohta) ja asia 37/83, Rewc-Zentrale, tuomio 29.2.1984 (Kok. 1984, s. 1229, 13 kohta).
tai jos asetus itse kuuluu osana laajempaan rakenteelliseen kokonaisuuteen.Yhdistetyt asiat Lion ym., tuomio 28.10.1982 (Kok. 1982, s. 3887,19 kohta); asia 250/84, Eridania ym., tuomio 22.1.1986 (Kok. 1986, s. 117, 38 kohta); yhdistetyt asiat Portugali ja Espanja v. neuvosto, tuomio 13.10.1992 (Kok. 1992, s. I-5073, 16 kohta) ja asia C-353/92, Kreikka v. neuvosto, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I-3411, 19 kohta).
41.Kun perusteluvelvollisuutta tarkastellessa otetaan huomioon toimen sanamuodon lisäksi asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt, perusteluvelvollisuus ei välttämättä edellytä kaikkien asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevien yksityiskohtien esittämistä.Asia C-478/93, Alankomaat v. komissio, tuomio 17.10.1995 (Kok. 1995, s. I-3081, 49 kohta) ja asia C-466/93, Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. (II), tuomio 9.11.1995 (Kok. 1995, s. I-3799, 16 kohta).
Näin on silloin, kun jäsenvaltiot ovat osallistuneet tiiviisti riidanalaisen toimen valmisteluun ja tuntevat tämän vuoksi tämän toimen taustalla olevat syyt.Em. asia Alankomaat v. komissio (tuomion 50 kohta). Ks. päätösten osalta myös asia 13/72, Alankomaat v. komissio, tuomio 11.1.1973 (Kok. 1973, s. 27,12 kohta) ja asia 1252/79, Lucchini v. komissio, tuomio 11.12.1980 (Kok. 1980, s. 3753, 14 kohta).
42.Tässä tapauksessa kysymys on asetuksen eli yleisesti sovellettavan toimen perusteluista.43.En käsittele tarkemmin väitettä kiintiöiden rangaistuksenluonteisuudesta. Kuten neuvosto ja komissio toteavat, seuraamus-ajatus on täysin vieras rajoituksien käyttöön ottamiselle.44.Asetuksessa N:o 519/94 selvitetään asetuksen antamiseen johtanutta kokonaistilannetta seuraavasti:muun muassa asetuksessa N:o 1766/82 ja asetuksessa N:o 3420/83 vahvistettu yhteinen tuontiin sovellettava menettely mahdollistaa edelleen poikkeukset, joilla sallitaan jäsenvaltioiden jatkaa kansallisten toimenpiteiden soveltamista kyseisten maiden tiettyjen alkuperätuotteiden tuonnissa (ensimmäinen perustelukappale);
perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät 1 päivästä tammikuuta 1993 alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan (toinen perustelukappale).
45.Tätä toteamusta lähtökohtana pitäen yhteisöjen lainsäätäjä tuo esiin tavoitteensa ja keinot, jotka se on valinnut tavoitteiden saavuttamiseksi:se pyrkii täydentämään yhteistä kauppapolitiikkaa tuontiin sovellettavan menettelyn alalla, mikä on tarpeellinen lisätekijä sisämarkkinoiden toteuttamisessa, jotta yhteisön ja kolmansien maiden välistä kauppaa koskevat säännökset heijastaisivat asianmukaisesti markkinoiden yhdentymistä (kolmas perustelukappale);
tämän vuoksi se säätää, että jäljellä olevista kauppapolitiikan alan kansallisista toimenpiteistä johtuvat poikkeukset ja erivapaudet sekä erityisesti asetuksen N:o 3420/83 nojalla jäsenvaltioissa voimassa pidetyt määrälliset rajoitukset poistetaan (neljäs perustelukappale);
se toteaa, että tuonnin vapauttaminen, toisin sanoen kaikkien määrällisten rajoitusten puuttuminen, on yhteisön menettelyn lähtökohta (viides perustelukappale);
se arvioi, että tiettyjen yhteisön teollisuudenalojen herkkyyden vuoksi on kuitenkin otettava käyttöön yhteisössä sovellettavat määrälliset kiintiöt ja valvontatoimenpiteet rajoitetulle määrälle Kiinan kansantasavallan alkuperätuotteita, mutta säätää samalla menettelystä näiden toimenpiteiden uudelleentarkastelemiseksi ja valvomiseksi, jotta ne voidaan mukauttaa tilanteen kehitykseen (kuudes perustelukappale);
muiden tuotteiden osalta se säätää mahdollisuudesta päättää valvonta- tai suojatoimenpiteistä, jotka voivat tarpeen vaatiessa olla alueellisia (kahdeksas—kymmenes perustelukappale).
46.Kuten komissio perustellusti huomauttaa,Väliintulokirjelmän 13 kohta.
asetuksen perusteluissa mainitaan siis seuraavat seikat: 1) asiayhteys, jossa kiintiöistä päätettiin (kauppapolitiikan täydentäminen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan mahdollistamiseksi ja kaupan yleiseksi vapauttamiseksi); 2) millä perusteella valittiin alat, joilla yhteisön kiintiöitä asetettiin (vähäinen lukumäärä ja herkkyys); 3) miksi yhteisön kiintiöt olivat tarpeen (markkinoiden yhdentyminen eli se, että sisämarkkinoilla ei ole rajalla tapahtuvia tarkastuksia).47.Kiintiö on jo määritelmänsä puolesta suojatoimenpide tuontia vastaan tai tarkemmin sanottuna sitä vahingollista kilpailua vastaan, jonka kohteeksi kyseisellä alalla toimivat yhteisön elinkeinonharjoittajat voivat tuonnin vuoksi joutua. Jo se, että kiintiö on otettu käyttöön, osoittaa lainsäätäjän mukaan, että kiintiön kohteena oleva tuote olisi vaaraksi yhteisön eduille, jos sitä voitaisiin tuoda rajoituksetta. Yhteisön lainsäätäjän yhteenvedonomainen viittaus tiettyjen yhteisön teollisuudenalojen herkkyyteen sisältää implisiittisesti mutta väistämättä sen, että kolmannesta maasta peräisin oleva tuote on edullisessa kilpailuasemassa verrattuna vastaavaan yhteisöstä peräisin olevaan tuotteeseen, mikä useimmiten johtuu hintojen kilpailukykyisyydestä, joten kolmannesta maasta peräisin oleva tuote voi vaarantaa samanlaista tuotetta valmistavien yhteisön elinkeinonharjoittajien myyntimahdollisuudet tai jopa näiden elinkeinonharjoittajien toiminnan jatkumisen.48.Neuvosto on asian käsittelyn kuluessa väittänyt ottaneensa huomioon sen, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien riidanalaisten lelujen tuonti oli edeltävinä vuosina kasvanut huomattavasti. Tätä perustelua ei ole mainittu asetuksen N:o 519/94 perusteluosassa. Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että jäsenvaltiot ja erityisesti kantaja tiesivät tästä perustelusta, koska ne olivat osallistuneet tiiviisti asetuksen valmisteluun. Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa kanteessaan,Kanteen 2.16 kohta.
että kun komissio marraskuussa 1992 antoi ehdotuksen asetukseksi, se kuvaili suunniteltua yhteisön järjestelmää, ja Yhdistynyt kuningaskunta toteaa lisäksi seuraavaa: Kyseisten lelujen osalta komissio esitti määrällisiä rajoituksia yhteisön tasolla. Se yritti perustella ehdotustaan painottamalla Kiinasta peräisin olevan tuonnin merkittävää markkinaosuutta yhteisössä, Kiinasta peräisin olevan tuonnin merkittävää kasvua ja olemassa olevia kansallisia rajoituksia.Kursivointi tässä.
Nämä toteamukset osoittavat komission saattaneen paitsi neuvoston myös jäsenvaltioiden tietoon, että suunnitellut rajoitukset perustuivat erityisesti Kiinasta peräisin olevien tuotteiden asemaan yhteisön markkinoilla ja tuontimäärien tuntuvaan kasvuun. Kantaja siis tunsi nämä perustelut, kun se asetuksen valmistelun ensimmäisessä vaiheessa vastusti komission esittämiä tuonnin rajoituksia.Kanteen 2.19 kohta.
Tilanne oli sama, kun kantaja jatkoi yhteisön lelukiintiöiden käyttöönoton vastustamista keskustelujen alettua uudelleen tammikuussa 1994.Kanteen 2.20 kohta.
49.Näistä toteamuksista voidaan päätellä, että neuvosto ei vastinevaiheessa yrittänyt korjata säädöksen riittämättömiä perusteluja, toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää. Riidanalainen perustelu oli kantajan tiedossa jo silloin, kun riidanalainen säädös annettiin. Periaatetta, jonka mukaan perustelujen puutteellisuutta ei saa korjata tuomioistuinkäsittelyn aikana,Asia 195/80, Michel v. parlamentti, tuomio 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 22 kohta) ja asia 183/83, Krupp v. komissio, tuomio 12.11.1985 (Kok. 1985, s. 3609, 21 kohta).
ei siis sovellu tähän asiaan.50.On lopulta selvää, että asetus N:o 519/94 täyttää sanamuotonsa ja valmisteluvaiheessa vallinneiden olosuhteiden vuoksi selvästi edellä mainitussa asiassa Beus asetetun perusteluvelvollisuuden vähimmäistason.51.Kun tämä päätelmä on selvä, on kysyttävä, olisiko edellä 40 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö tässä tapauksessa edellyttänyt säädöksen kaikkien yksityiskohtien perustelemista erikseen. On erityisesti arvioitava, olisiko asetuksessa pitänyt tuoda esiin kaikki ne syyt, joiden vuoksi riidanalaisiin kiintiöihin päädyttiin ja joiden vuoksi ne ovat tämän suuruisia.52.Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, ovatko kiintiöt osa laajempaa rakenteellista kokonaisuutta.53.Se perustavanlaatuinen tavoite, johon riidanalaisella asetuksella pyritään, on yhteisen kauppapolitiikan täydentäminen.Ks. ensimmäisen perustelukappaleen loppu.
54.Perustamissopimuksen 113 artiklan 1 kohdan mukaan tämä politiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin tullien muuttamisessa, tulli- ja kauppasopimusten tekemisessä, vapauttamista koskevien toimenpiteiden yhtenäistämisessä, vientipolitiikassa sekä kauppaa suojaavissa toimenpiteissä.55.Siirtymäkauden päätyttyäKs. ETY:n perustamissopimuksen 113 artiklan 1 kohdan sanamuoto.
kauppapolitiikka on tullut yhteisön toimivallan alaisuuteen.56.Tämän jälkeen luonteeltaan kansalliset kauppapoliittiset toimenpiteet ovat olleet hyväksyttäviä ainoastaan yhteisön antaman erityistoimivaltuuden nojalla.Asia 174/84, Bulk Oil, tuomio 18.2.1986 (Kok. 1986, s. 559,31 kohta).
57.Asetuksen N:o 3420/83 mukaisesti sallitut kansalliset määrälliset rajoitukset perustuivat tämän periaatteen mukaiseen järjestelmään. Sisämarkkinoiden alkaminen merkitsi juuri sitä, että nämä poikkeukset yhteisön kauppapolitiikasta oli lopetettava. Sisärajoilla tapahtuvien tarkastusten poistaminen nimittäin vei kaiken tehon niiltä kansallisilta rajoituksilta, joihin oli annettu lupa.58.Perustamissopimuksella vahvistetun kauppapolitiikan tavoitteet ja tuontirajoitusten tehokkuusvaatimus yhdessä tekivät perustelluksi toimenpiteiden tarpeellisarvioinnin siirtämisen yhteisön tasolle. Tämän vuoksi arviointivalta oli keskitettävä toimielimille ja yhteisön etujen kannalta suoritettava arviointi oli samaan aikaan ulotettava koskemaan sisämarkkinoita kokonaisuudessaan. Sillä, että aikaisemmin oli ollut yksi tai useampia kansallisia rajoituksia, ei ollut ratkaisevaa merkitystä. Se oli vain yksi huomioon otettavista muuttujista, joista tärkeimpiä olivat koko yhteisöä koskevat taloudelliset tiedot, sellaisina kuin ne olivat tiedossa tilannetta arvioitaessa.59.Se rakenteellinen sääntelykokonaisuus, johon asetus N:o 519/94 kuuluu, on siis aikaisempaan kokonaisuuteen verrattuna muuttunut tasoltaan mutta ei luonteeltaan. Se on aikaisemman sääntelyn tavoin kauppapolitiikan väline. Se ei ole seurausta merkittävästä politiikan suunnanmuutoksestaKs. edellä 32 kohta.
vaan perustamissopimuksella vahvistetun yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta.60.Yksinkertaistetusti voidaan todeta, että suojatoimenpiteille on ominaista se, että määritellään tuotteet, joiden tuonti on vapaata, ja tuotteet, joiden tuonnille on asetettu rajoituksia, ja määrätään käyttöön otettavien rajoitusten luonne ja suuruus. Rajoitukset ovat osa kokonaisuutta. Ne ovat vain keinoja tavoitellun suojelutason saavuttamiseksi.61.Samoin kuin kansalliset kiintiöt ovat osa laajempaa rakenteellista kokonaisuutta, yhteisön kiintiöt ja muut tuonnin rajoitukset ovat vastedes osa asetuksen N:o 519/94 muodostamaa rakenteellista kokonaisuutta. Tämä asetus sitä paitsi itse kuuluu kokonaisuudessaan yhteisen kauppapolitiikan muodostamaan kokonaisuuteen, jolla on tarkoitus kattaa — — kaikki ne toimenpiteet, joilla pyritään säätelemään taloudellisia suhteita kolmansiin maihin.Pescatore, P., La politique commerciale, Droit des Communautés européennes, Les Novelles, 1969, s. 917 ja s. 921.
62.Yhteisöjen lainsäätäjällä ei näin ollen ollut velvollisuutta perustella erityisesti sitä, miksi se päätti rajoittaa kyseisten lelujen tuontia eikä vapauttaa sitä tai miksi se päätyi yhteisön kiintiöön alueellisen valvonta- tai suojatoimenpiteen sijasta, eikä sen myöskään tarvinnut perustella käyttöön otettujen kiintiöiden suuruutta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ei voida vaatia, että säädöksen perusteluissa eriteltäisiin ne — erittäin runsaslukuiset ja monimutkaiset—seikat, jotka on otettu huomioon asetusta annettaessa. On huomattava, että tiettyjen yhteisön teollisuudenalojen herkkyyttä koskeva perustelu liittyy asetuksen kuudennessa perustelukappaleessa sekä määrällisiin kiintiöihin, joita on seitsemää tuoteryhmää kohden 15, että valvontatoimenpiteisiin, jotka koskevat 37:ään eri HS/CN-koodiin ja 27:ään eri tuoteryhmään kuuluvia tuotteita. On ajateltava, kuinka paljon seikkoja ja analyysejä perusteluihin olisi pitänyt sisällyttää, jotta ne olisivat vastanneet Yhdistyneen kuningaskunnan toivomuksia. On myös ymmärrettävä, että lainsäätäjä olisi aivan hyvin voinut säilyttää yhteisön tasolla useita satoja eikä vain paria tusinaa niistä tuhansista kansallisista rajoituksista, jotka tutkittiin uudelleen riidanalaista asetusta valmisteltaessa. Onko ajateltavissa, että asetukseen olisi pitänyt sisällyttää numerotietoja ja yksityiskohtaisia taloudellisia analyysejä, jotka selittäisivät kaikki tehdyt valinnat?63.Tekemääni päätelmään ei vaikuta se Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan kiintiö on poikkeus sekä perustamissopimuksen 110 artiklasta ilmenevästä tuonnin vapauttamisen periaatteesta että riidanalaisesta asetuksesta itsestään, joten sitä on tulkittava suppeasti ja siis perusteltava erikseen.64.Säädännäisessä oikeudessa todellakin tunnetaan periaate, jonka mukaan säännöstä tehtyä poikkeusta on tulkittava suppeasti. En kuitenkaan voi yhtyä Yhdistyneen kuningaskunnan tästä periaatteesta tekemään päätelmään.65.Suppean tulkinnan periaatetta nimittäin käytetään määritettäessä poikkeuksen asiallista laajuuttaJoko säädöstä annettaessa, jos se on poikkeus perustamissopimukseen sisältyvästä pakottavasta säännöstä, tai muissa tapauksissa vasta siinä vaiheessa, kun sovelletaan säätiöstä, jossa on säädetty pääsäännöstä ja yhdestä tai useammasta poikkeuksesta; ks. jäljempänä 119 kohta.
mutta ei ratkaistaessa sitä, millä tavoin poikkeusta on perusteltava. Se, kuinka yksityiskohtaisia perustelujen on oltava, määräytyy pelkästään rakenteellisen kokonaisuuden käsitettä koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, johon on edellä viitattu. Edellä on jo nähty, että tällaiseen kokonaisuuteen voi aivan hyvin sisältyä sellainen väline, joka toimii pääsäännön ja poikkeuksen välisen suhteen mukaisesti.66.Tähän suhteeseen ei siis voida vedota perustamissopimuksen 190 artiklaan perustuvan kanneperusteen tueksi.67.Edellä olevista huomioista seuraa, että Yhdistyneen kuningaskunnan kanneperuste, joka koskee perustamissopimuksen 190 artiklaa, ei ole perustelu.68.Entä mitä voidaan todeta velvollisuudesta perustella asetus erityisesti suhteellisuusperiaatteen kannalta, joka Saksan hallituksen mukaan on ollut olemassa siitä lähtien, kun tämä periaate otettiin perustamissopimuksen 3 b artiklan kolmanteen kohtaan Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella?69.Onko väliintulijan väite uusi kanneperuste, joka on yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 37 artiklan kolmannen kohdan perusteella jätettävä tutkimatta?70.Mielestäni kyse ei ole itsenäisestä ja siis uudesta kanneperusteesta. Saksan liittotasavallan väite koskee perustamissopimuksen 190 artiklaan perustuvan perusteluvelvollisuuden sisältöä. Väliintulija väittää vain, että se, että yhteisöjen tuomioistuimen vahvistama suhteellisuusperiaate on sisällytetty perustamissopimukseen, osoittaa tämän periaatteen nyt kuuluvan yhteisön toimien perustelemista koskevan velvollisuuden alaan.71.Onko väite perusteltu?72.Vastaukseni on kieltävä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ole milloinkaan vahvistettu, että olisi erityinen velvollisuus perustella toimet suhteellisuusperiaatteen kannalta. Periaate otetaan huomioon valvottaessa, miten yhteisön toimesta päättävä toimielin käyttää harkintavaltaansa. Se, että perustamissopimukseen on lisätty uusi 3 b artikla, ei ole voinut nimenomaisen määräyksen puuttuessa tehdä tästä periaatteesta seikkaa, johon olisi pakko viitata perustamissopimuksen 190 artiklan mukaisissa perusteluissa.73.Perustamissopimuksen 190 artiklaan perustuva kanneperuste, sellaisena kuin kantaja ja Saksan liittotasavalta ovat sitä kehitelleet, on siis lopulta hylättävä.<TI><P>Tosiseikkojen arvioinnin laiminlyönti tai niiden arvioinnissa tapahtunut ilmeinen virhe</P></TI>74.Yhdistynyt kuningaskunta on kaikille viidelle kanneperusteelle yhteisessä kanteen kehittelyssä väittänyt sekä perustamissopimuksen 110 artiklassa asetettuun kauppavaihdon vapauttamisen tavoitteeseen että asetuksessa N:o 519/94 asetettuun tuonnin vapauttamisen periaatteeseen tukeutuen, että riidanalaisten kiintiöiden on oltava täysin perusteltuja yhteisön oikeuden kannalta, koska ne ovat poikkeuksia vapauttamisen periaatteesta. Kantaja muistuttaa, että yleisestä periaatteesta tehtyä poikkeusta on tulkittava suppeasti.75.Kantaja väittää, että silloin kun riidanalainen asetus annettiin, kyseisiin leluihin ei kohdistunut muita kansallisia rajoituksia kuin Espanjan kuningaskunnan asettama kiintiö, joka koski Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa suoraa tuontia. Siirtyminen tästä tilanteesta asetuksella luotuun tilanteeseen merkitsee kantajan mukaan neuvoston perusteellista kannanmuutosta. On siirrytty yhdessä jäsenvaltiossa käytössä olleen kaupan rajoituksen sallimisesta kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavaan rajoitukseen.76.Neuvosto on tehnyt näin, vaikkei kantajan mukaan ollut mitään sellaisia tietoja, selvityksiä tai tutkimuksia, jotka olisivat voineet osoittaa tämän valinnan perustelluksi, kun asiassa merkitykselliset tiedot oli arvioitu.77.Kantajan mukaan arvioinnin olisi pitänyt koskea erityisesti seuraavia seikkoja:leluteollisuuden asema ja tila Espanjassa;
argumentit, jotka puolsivat Espanjan lelu-teollisuuden suojan laajentamista sen sijasta, että olemassa olevat rajoitukset olisi pysytetty alueellisella suojatoimenpiteellä, ja argumentit tätä ratkaisua vastaan;
leluteollisuuden asema muissa jäsenvaltioissa;
intressien tasapaino suojelua haluavan yhteisön leluteollisuuden ja suojelua vastustavan — ja enemmistöasemassa olevan — yhteisön leluteollisuuden välillä;
esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset ja
yleisemmällä tasolla yhteisön vapaakauppaan ja protektionismiin liittyvien etujen tasapaino.
78.Koska neuvosto ei ole lausunut yhdestäkään näistä seikoista, asetus N:o 519/94 on kantajan mielestä kumottava tosiseikkojen arvioinnin laiminlyönnin vuoksi. Jos asetus voidaan kumota ilmeisen arviointivirheen vuoksi, se on kantajan mukaan sitäkin suuremmalla syyllä kumottava arvioinnin laiminlyönnin vuoksi.79.Toissijaisesti Yhdistynyt kuningaskunta vetoaa tosiseikkojen arvioinnissa tapahtuneeseen ilmeiseen virheeseen.80.Kantaja toteaa vastauskirjelmässään, että ainoa neuvoston esiin tuoma syy oli kyseisten lelujen tuonnin nopea kasvu vuodesta 1990 lähtien.81.Kantajan mukaan tämä kasvu ei sellaisenaan ollut riittävä peruste.82.Kantaja katsoo, että lainsäätäjän arviointi ei ollut oikea, koskatuonnin kasvun vaikutuksia yhteisön teollisuuteen ei ollut lainkaan tutkittu,
ei ollut tehty mitään tutkimusta yhteisön leluteollisuuden koosta, rakenteesta, tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kannattavuudesta eikä yhteisön lelumarkkinoista itsestään (oliko niiden tila ennallaan vai olivatko ne kasvamassa tai pienentymässä).
83.Kantajan mielestä neuvosto ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että sillä oli käytettävissään jotain muita tietoja kuin Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvu, kun se päätti yhteisön teollisuus suojan tarpeesta.84.Saksan liittotasavallan ja Espanjan kuningaskunnan väliintulokirjelmistä esittämissään huomautuksissa Yhdistynyt kuningaskunta väittää poikkeusten suppeaa tulkintaa koskevan periaatteen osalta, että olisi tehtävä rinnastus yhteisön sisäisen kaupan järjestelmään, jossa perusperiaatteena on tavaroiden vapaa liikkuvuus (perustamissopimuksen 12 artikla ja sitä seuraavat artiklat sekä 30 artikla ja sitä seuraavat artiklat). Perustamissopimuksen 36 artiklaan ja pakottavien vaatimusten käsitteeseen perustuva poikkeus on tällä alalla poikkeus perusperiaatteesta, ja sitä on tulkittava suppeasti.85.Kantaja katsoo joka tapauksessa, että kun neuvosto otti käyttöön rajoituksen, joka oli uusi muissa jäsenvaltioissa kuin Espanjassa, ajankohtana, jolloin kyseisten lelujen kauppa oli tosiasiallisesti vapautettu, sen olisi pitänyt noudattaa samaa (tai vastaavaa) menettelyä kuin se, jota asetuksen N:o 519/94 mukaan on noudatettava suojatoimenpiteitä käyttöön otettaessa.86.Saksan liittotasavalta katsoo neuvoston tehneen arviointivirheen, koska tämä ei ottanut huomioon perustamissopimuksen 110 artiklaa, kun se on pysytti olemassa olevia rajoituksia ja otti käyttöön uusia vastoin tässä primaarioikeuden määräyksessä asetettua yleistä tavoitetta.87.Vastauksena väliintulijan väitteisiin neuvosto toteaa, ettei väliintulija ole esittänyt mitään näyttöä tällaisesta laiminlyönnistä ja ettei kantaja ole vedonnut tähän seikkaan. Tämän vuoksi neuvosto vaatii väitteen hylkäämistä. Neuvosto katsoo joka tapauksessa, ettei perustamissopimuksen 110 artiklaa voida tulkita niin, että se estäisi neuvostoa päättämästä riidanalaisista kiintiöistä perustamissopimuksen 113 artiklan mukaisesti.88.Kuten edellisen kanneperusteenkin yhteydessä, kertaan, miten positiivisessa oikeudessa säännellään neuvoston ja komission harkintavallan käyttöä, ennen kuin asetan näin esiin tuodut periaatteet tämän asian olosuhteisiin.89.Aloilla, joilla on arvioitava monitahoisia taloudellisia tilanteita, toimivaltaisella toimielimellä on laaja harkintavalta. Kun tuomioistuin valvoo tällaisen toimivallan käytön laillisuutta, sen on rajoituttava tutkimaan sitä, että toimivaltaa ci ole käytetty ilmeisen virheellisellä tavalla, että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin tai että kyseinen toimielin ei ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja.Asia 29/77, Roquette Frères, tuomio 20.10.1977 (Kok. 1977, s. 1835,19 ja 20 kolua) ja asia 98/78, Racke, tuomio 25.1.1979 (Kok. 1979, s. 69, 5 kohta). Ks. myös asia C-179/87, Sharp Corporation v. neuvosto, tuomio 10.3.1992 (Kok. 1992, s. I-1635, 58 kohta).
90.On vielä tarkemmin todettava, että silloin kun yhteisön lainsäätäjän on säädöstä antaessaan arvioitava sen tulevia vaikutuksia ja kun näitä vaikutuksia ei voida tarkasti ennakoida, lainsäätäjän arviota voidaan arvostella vain, jos se on ilmeisen virheellinen niihin tietoihin nähden, jotka lainsäätäjällä oli käytettävissään säädöstä antaessaan.Yhdistetyt asiat C-267/88— C-285/88, Wuidart ym., tuomio 21.2.1990 (Kok. 1990, s. I-435, 14 kohta). Ks. myös aikaisemmasta oikeuskäytännöstä asia 40/72, Schroeder, tuomio 7.2.1973 (Kok. 1973, s. 125, 14 kohta).
91.Toimielimen harkintavalta monitahoista taloudellista tilannetta arvioitaessa ei kohdistu yksinomaan annettavien säännösten luonteeseen ja soveltamisalaan, vaan se ulottuu tietyssä määrin myös tämän arvioinnin pohjana käytettävän tosiseikaston määrittämiseen siltä osin kuin neuvostolla on valta tarvittaessa nojautua olosuhteiden kokonaisarviointiin.Em. asia Italia v. neuvosto (tuomion 14 kohta).
92.Todistustaakka arviointivirheestä, harkintavallan väärinkäytöstä tai harkintavallan ylityksestä on sillä, joka väittää tointa pätemättömäksi.Sama (tuomion 15 kohta).
93.Tässä tapauksessa on kyse perustamissopimuksen 113 artiklaan perustuvan yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvasta säädöksestä. Tällä alalla, samoin kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa ja kilpailupolitiikassa, joudutaan todellakin arvioimaan monitahoisia taloudellisia tilanteita. Toimivaltaisilla toimielimillä on näin ollen laaja harkintavalta tällä alalla.94.Yhdistyneen kuningaskunnan tämän sisältöiseen väittämään viitaten myönnän, että sitä suuremmalla syyllä -tyyppisen päättelyn perusteella on katsottava, että säädös voidaan kumota tosiseikkojen arvioinnin laiminlyönnin vuoksi, aivan samoin kuin tosiseikkojen arvioinnissa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi.95.Voidaanko tässä asiassa katsoa, että neuvosto on laiminlyönyt tosiseikkojen arvioinnin?96.Kuten kantaja itsekin myöntää, komissio ja siis sittemmin neuvosto ovat yhteisön tasolla ottaneet huomioon — — Kiinasta peräisin olevan tuonnin merkittävän markkinaosuuden yhteisössä [ja] Kiinasta peräisin olevan tuonnin huomattavan kasvun.Kohta 2.16.
97.Netherlands Economic Instituten tekemästä tutkimuksesta (jäljempänä tutkimus tai NEI:n tutkimus),Panorama de l'industrie communautaire, vuoden 1993 laitos (Euroopan yhteisöjen komissio).
jonka neuvosto on esittänyt suullisessa käsittelyssä ja jonka paikkansapitävyyttä Yhdistynyt kuningaskunta ei ole kiistänyt, ilmenee, että yhteisön ulkopuolelta peräisin olevan tuonnin osuus yhteisön lelumarkkinoista oli jatkuvasti kasvanut vuosina 1982—1991.98.Taulukossa, joka on laadittu tutkimuksen taulukoissa 1 ja 2 olevienTutkimuksen s. 23.
numerotietojen (miljoonia ecuja) perusteella, selvitetään tätä kehitystä esittämällä kultakin vuodelta yhteisön ulkopuolelta peräisin olevan tuonnin ja yhteisön kulutuksen suhde (taulukossa IE/C) seuraavasti: | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 |
| IE/C (%) | 21,7 | 23,6 | 23,5 | 23,2 | 24,7 | 28,1 | 29,7 | 29,3 | 31,6 | 38,2 |
99.Pelkästään vuosien 1988—1991 aikana yhteisön ulkopuolelta peräisin olevan tuonnin osuus yhteisön markkinoista nousi 29,7 prosentista 3 8,2 prosenttiin, eli se kasvoi 28,6 prosenttia.Ks. myös NEI:n tutkimuksessa oleva seuraava huomautus (s. 26): Vaikka nettotuonti oli 15 prosenttia näkyvästä kulutuksesta vuonna 1980, se oli noussut 38 prosenttiin vuonna 1991.
100.NEI:n tutkimuksessa olevan taulukon 2Tutkimuksen s. 23.
mukaan vuosina 1985—1991 keskimääräinen vuosittainen kasvu oli 10,2 prosenttia, mutta yhteisön ulkopuolelta peräisin olevan tuonnin vuosittainen kasvu oli 18,8 prosenttia. Tämä vahvistaa, että yhteisön ulkopuolelta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus kasvoi.101.Neuvosto esittää vastineessaan,Vastineen 3.2.3 kohta ja liite I.
miten Kiinasta peräisin oleva tuonti kehittyi vuosina 1988—1993 kussakin niissä kolmessa leluryhmässä, joista asiassa on kysymys.102.Seuraavista taulukoista, jotka on laadittu näiden lukujen perusteella,Näitä lukuja, jotka ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta alempia kuin ne, joita Yhdistynyt kuningaskunta on esittänyt vuosien 1991—1993 osalta, ci ole riitautettu.
ilmenee kunkin tuotteen ja vuoden osalta Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvuprosentti suhteessa edellisen vuoden tuontiin sekä Kiinasta peräisin olevan tuonnin prosenttiosuus kokonaistuonnista. Eläimiä tai muita hahmoja kuin ihmistä esittävät täytetyt lelut(koodi HS/CN 9503 41)
| 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 |
| Kasvu edellisestä vuodesta prosentteina | | + 4,52 | + 1,25 | + 73,84 | + 21,98 | + 15,94 |
| Prosenttiosuus kokonaistuonnista | 38 | 37 | 43 | 54 | 62 | 68 |
Muut eläimiä ja muita hahmoja kuin ihmistä esittävät lelut
(koodi HS/CN 9503 49)
| 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 |
| Kasvu edellisestä vuodesta prosentteina | | + 20,25 | + 12,43 | + 52,33 | +33 | + 54,67 |
| Prosenttiosuus kokonaistuonnista | 38 | 48 | 52 | 64 | 71 | 81 |
Muut lelut
(koodi HS/CN 950390)
| 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 |
| Kasvu edellisestä vuodesta prosentteina | | + 61,13 | + 18,39 | + 41,12 | + 18,45 | + 7,64 |
| Prosenttiosuus kokonaistuonnista | 33 | 45 | 51 | 59 | 66 | 66 |
103.Näin ollen Kiinasta peräisin oleva tuonti kasvoi vuosina 1990—1993 ensimmäisessä leluryhmässä 145,88 prosenttia, toisessa 213,39 prosenttia ja kolmannessa 79,94 prosenttia. Kiinasta peräisin olevan tuonnin osuus kokonaistuonnista kasvoi samana ajanjaksona niin, että se oli selvästi yli puolet tästä (68 prosenttia ensimmäisessä ryhmässä, 81 prosenttia toisessa ryhmässä ja 66 prosenttia kolmannessa ryhmässä).104.Jos viimeksi esitetyt tiedot yhdistetään edellä 98 kohdassa olevan taulukon tietoihin,On tosin huomattava, että nämä tiedot koskevat kaikkia leluja.
voidaan todeta, että riidanalaisten, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien lelujen tuonti kasvoi niin paljon, että se lopulta edusti kahta kolmasosaa tai jopa neljää viidesosaa kokonaistuonnista, joten Kiinasta peräisin oleva tuonti vastasi huomattavasti yli puolta siitä markkinaosuudesta, joka yhteisön ulkopuolisella tuonnilla oli yhteisön markkinoilla. Voidaan myös havaita, että tämä kasvu ilmeni markkinaosuuksien valtaamisena sekä muun yhteisön ulkopuolisen tuonnin markkinoilla että varsinaisilla yhteisön markkinoilla.105.Nämä seikat voidaan vielä yhdistää yleisesti tiedossa oleviin taloudellisiin muuttujiin eli Kiinan kansantasavallan suuriin tuotantomahdollisuksiin ja alhaisista työvoimakustannuksista johtuvaan erittäin suureen hintakilpailukykyyn, millä edulla selvästi on ratkaiseva merkitys alalla, jossa on huomattava määrä vaikeasti automatisoitavia kokoonpanotyövaiheita.Ks. NEI:n tutkimus, s. 26.
106.Tästä voidaan päätellä, että Kiinasta peräisin oleva tuonti aiheuttaa yleisesti voimakasta hintapainetta yhteisön markkinoilla riippumatta siitä, onko se vallannut asemansa yhteisön tuotannolta ja/tai muulta yhteisön ulkopuolelta peräisin olevalta tuonnilta.107.Neuvosto on näin ollen arvioinut tosiseikat — osittain olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella — tukeutuen Kiinasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuuteen yhteisössä ja siihen, mikä vaikutus riidanalaisen säädöksen antamista edeltäneinä vuosina tapahtuneella tuonnin huomattavalla kasvulla on tähän tilanteeseen.108.Toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää, tässä arvioinnissa ei ole otettu huomioon pelkästään Espanjan markkinoiden tilannetta vaan koko yhteisön markkinoiden intressit.109.Tosiseikkojen arvioinnin laiminlyöntiä koskevaa väitettä ei näin ollen ole hyväksyttävä.110.Onko neuvosto sitten arvioinut tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti?111.Johtuuko tämä virhe ensinnäkin siitä, ettei neuvosto ole ottanut huomioon perustamissopimuksen 110 artiklaa, koska se ei ole noudattanut tässä artiklassa asetettua kauppavaihdon vapauttamisen yleistä tavoitetta?112.Neuvosto ei voi vaatia, että tämä väite olisi hylättävä sen vuoksi, että sen on esittänyt väliintulija Saksan liittotasavalta, eikä kantaja ole esittänyt sitä aikaisemmin. Yhdistynyt kuningaskunta nimittäin on kanneperusteitaan koskevissa yhteisissä huomautuksissa nimenomaisesti vedonnut perustamissopimuksen 110 artiklalla tavoiteltuun päämäärään. Yhdistynyt kuningaskunta on jopa esittänyt, että tämä määräys olisi rinnastettava 12 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin sekä 30 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin, ja sitten vaatinut, että tässä asiassa on sovellettava periaatetta poikkeusten suppeasta tulkinnasta.113.Saattoivatko viimeksi mainittu periaate ja perustamissopimuksen 110 artikla asiallisesti rajoittaa yhteisön lainsäätäjän vapautta päättää yhteisön suojatoimenpiteistä?114.Mielestäni tähän on vastattava kieltävästi.115.Perustamissopimuksen 110 artiklan ensimmäisessä kohdassa ainoastaan ilmaistaan aikomus, jonka toteuttamiselle ei ole asetettu aikarajaa, ja tavoite, johon sopimuksen allekirjoittajat toteavat haluavansa pyrkiä; tässä kohdassa todetaan seuraavaa: Jäsenvaltiot pyrkivät — — edistämään yhteisen edun mukaisesti maailmankaupan sopusointuista kehitystä, kansainvälisen kaupan rajoitusten asteittaista poistamista sekä tulliesteiden purkamista.Kursivointi tässä.
116.Asiassa Dürbeck 5.5.1981 annetussa tuomiossaAsia 112/80, Dürbeek, tuomio 5.5.1981 (Kok. 1981, s. 1095, 44 kohta).
ja asiassa Edeka 15.7.1982 annetussa tuomiossaAsia 245/81, Edeka, tuomio 15.7.1982 (Kok. 1982, s. 2745, 24 kohta).
on katsottu, että tätä määräystä — — ei ole tulkittava siten, että se estäisi yhteisöä toteuttamasta — — kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vaikuttamaan yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävään kauppaan — — . Näissä asioissa oli kyse toimenpiteistä, joita tarvittiin siksi, että yhteisön markkinoilla oli perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteet mahdollisesti vaarantavan vakavan häiriön uhka, ja jotka voitiin perustella yhteisön oikeuden säännöksillä.117.Katson kuitenkin, etteivät näin tiukasti rajattu tilanne ole ainoa mahdollinen asiayhteys, jossa suojatoimenpiteistä voidaan päättää. Jollei kansainvälisissä sitoumuksissaErityisesti kauppaa ja tullitariffeja koskeva yleissopimus (GATT).
muuta määrätä ja erityisesti, jollei ilmeisestä virheestä muuta johdu, yhteisöllä on käsittääkseni vapaus arvioida, mitä kauppaa suojaavia toimenpiteitä sen sisämarkkinat tarvitsevat, kun otetaan huomioon kansainvälistä kilpailua koskevat tiedot. Tällainen arviointi kuuluu joka tapauksessa perustamissopimuksen 113 artiklassa määrätyn yhteisen kauppapolitiikan alaan.118.Yhdistyneen kuningaskunnan ehdottamalla rinnastuksella perustamissopimuksen 12 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin sekä 30 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin ei ole asiassa merkitystä. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että toisin kuin 110 artiklassa, 12 ja 30 artiklassa asetetaan sitovia velvollisuuksia, joista perustamissopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat keskenään sopineet. Toiseksi tämä johtuu siitä, että asetuksella N:o 519/94 tapahtunut yhteisön suojatoimenpiteiden käyttöön ottaminen ei juuri tästä syystä merkitse poikkeuksen tekemistä pakottavasta säännöstä, toisin kuin ehkä perustamissopimuksen 36 artiklan soveltamissäännös, vaan siinä on kysymys poikkeuksen tekemisestä sellaisesta periaatteesta, johon ei ollut liitetty mitään todellista velvollisuutta ja jonka ulottuvuuden lainsäätäjä saattoi vapaasti määrätä, samalla kun se päätti siitä tehtävistä poikkeuksista.119.Vaikka suppean tulkinnan periaate voikin silloin, kun sitä sovelletaan perustamissopimuksen pakottavasta määräyksestä tehtyyn poikkeukseen, estää suppean tulkinnan ulkopuolelle menevien soveltamissäädösten antamisen, sillä ei ole vaikutusta muissa tapauksissa. Silloin kun pakottava määräys ei rajoita lainsäätäjän valtaa, suppeaa tulkintaa koskevaan sääntöön voidaan vedota vasta myöhemmässä vaiheessa eli lainsäätäjän antamaa säädöstä sovellettaessa, jos lainsäätäjä — kuten tässä tapauksessa — asettaa säädöksessä periaatteen, josta se tekee poikkeuksia. Tähän sääntöön voidaan sitä paitsi vedota ainoastaan siihen saakka, kun lainsäätäjä käsittelee asiaa uudelleen ja — perustamissopimuksen asettamatta mitään esteitä — muuttaa periaatteen rajoja poikkeusten alaa laajentamalla.120.Jos perustamissopimuksen 110 artikla ei sellaisenaan muodosta estettä asetukselle N:o 519/94, johtuuko ilmeinen arviointivirhe siitä, että kansallinen rajoittava toimenpide on muutettu koko yhteisössä sovellettavaksi rajoitukseksi ilman perusteltua syytä?121.Yhdistynyt kuningaskunta pitää lähtökohtana sitä, että kansallisia rajoituksia oli vain yhdessä jäsenvaltiossa eli Espanjan kuningaskunnassa.122.Tähän perustuvaa väittämää on ensinnäkin tarkasteltava suhteessa asetuksen antamishetkellä vallinneeseen tilanteeseen.123.Edellä on jo huomautettu, että sen yhteisön mekanismin, josta tällä asetuksella viimein säädettiin, olisi pitänyt tulla voimaan 1.1.1993, siten kuin asetuksessa N:o 2456/92 oli säädetty.124.Viimeksi mainitun asetuksen liitteessä VIII oli mainittu Saksan liittotasavallassa ja Espanjan kuningaskunnassa vuonna 1992 sovellettavat kiintiöt.125.Ennen 1.1.1993 kiintiöitä oli siis kahdessa jäsenvaltiossa, joista toinen oli Saksan liittotasavalta, joka kantajan mukaan on yhteisön suurin leluntuottaja.NEI:n tutkimuksen mukaan (s. 24) Saksa oli vuonna 1991 toiseksi suurin tuottaja Ranskan jälkeen.
Se, että kiintiöitä ei enää 1.1.1993 alkaen sovellettu Saksassa, johtui siis ensinnäkin asetuksesta N:o 2456/92, jolla oli luovuttu edellisen vuoden kiintiöiden automaattisesta uudistamisesta.126.Toiseksi ja ennen kaikkea on todettava, ettei Yhdistynyt kuningaskunta voi yrittää saada yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, ettei lainsäätäjä voinut ottaa käyttää yhteisön kiintiötä, koska melkein kaikki jäsenvaltiot olivat vapauttaneet kyseisten lelujen tuonnin.127.Tällaisessa päättelyssä mielestäni jätetään huomiotta toimielimen toimivallan luonne ja ulottuvuus, jota se käyttää jäsenvaltioiden jälkeen yhteistä politiikkaa toteuttaessaan. Siinä jätetään huomiotta myös asian tosiasialliset olosuhteet ja erityisesti näiden olosuhteiden muuttuminen.128.Kun toimielin — neuvosto tai komissio — käyttää niitä valtuuksia, joita sille on perustamissopimuksessa annettu jäsenvaltioiden sijasta, sen ilmaisema tahto ei suoraviivaisesti perustu niihin arviointeihin, joita jäsenvaltiot olivat voineet pelkät kansalliset intressinsä huomioon ottaen tehdä ennen yhteisön politiikan voimaantuloa tai toteuttamista. Tehdyt valinnat ovat ennen kaikkea seurausta siitä, että ongelmia lähestytään nyt uudesta näkökulmasta eli yhteisön yleisen edun näkökulmasta, joka on eri asia kuin valtioiden omien etujen summa. Ongelmia analysoidaan osana sitä kokonaisuutta, joka muodostuu niistä aloista, joilla ongelmat esiintyvät. Tarpeen vaatiessa ja jollei ilmeisestä arviointivirheestä tai harkintavallan väärinkäytöstä muuta johdu, ongelmat voidaan ratkaista osana yleisen edun sanelemaa kompromissitoimenpidettä.129.Jos Yhdistyneen kuningaskunnan päättely olisi oikea, eikö pitäisi myöntää, ettei riita-asiaa olisi koskaan syntynyt, koska perustamissopimuksen 113 artiklan 4 kohdassa edellytettyä määräenemmistöä ei yksinkertaisesti olisi voitu saada aikaan? Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta kaikki muut jäsenvaltiot, mukaan lukien Yhdistynyttä kuningaskuntaa tukeva väliintulija Saksan liittotasavalta, ovat kuitenkin äänestäneet asetuksen antamisen puolesta.130.Toimielimen poliittisen tahdon itsenäisyys ilmenee erityisesti siitä, että toimielimellä on perustamissopimuksen nojalla laaja harkintavalta aloilla, joilla esiintyy monitahoisia taloudellisia tilanteita.131.Kun on kysymys kauppaa suojaavista toimenpiteistä, on ymmärrettävä, että teoriassa kaksi erillistä yksikköä, joille on annettu päätösvalta, voivat samaa taloudellista tilannetta tarkastellessaan aivan hyvin arvioida eri tavalla sen, milloin toimenpiteistä on syytä päättää, ja sen, kuinka voimakkaita toimenpiteiden pitäisi olla. Lähestymistapojen erilaisuus johtuu tietenkin toimivallan haltijan harkintavallasta. Samalla tavalla yhteisön toimielin voi samassa tosiasiatilanteessa arvioida tarpeen eri tavalla kuin jäsenvaltiot aikaisemmin. Jäsenvaltiot ovat saattaneet asettaa suuremmat vähimmäisvaatimukset sille, milloin uhkaa pidetään niin vakavana, että se oikeuttaa puuttumaan asiaan. Ne ovat ehkä olleet myös vähemmän tietoisia kokonaisriskistä. Molemmissa tapauksissa jäsenvaltioilla olisi ollut taipumus lykätä toimenpiteistä päättämistä myöhemmäksi.132.Kantajan päättelyssä ei oteta huomioon myöskään sitä, millaisia asian tosiseikat todella olivat.133.Kantaja lähtee siitä virheellisestä ajatuksesta, että taloudellinen tilanne oli pysynyt samana ainakin vuosista 1990 ja 1991, joita oli voitu käyttää viitevuosina päätettäessä niistä viimeisistä kansallisista rajoituksista vuodelle 1992, jotka vahvistettiin asetuksella N:o 2456/92.134.Edellä 102 kohdassa esitetyt luvut kuitenkin osoittavat, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuonnin kasvu jatkui talttumatta.135.Mielestäni ci ole lainkaan perusteltua väittää, että yhteisön koko markkinoita suojaavien yhteisön kiintiöiden käyttöön ottaminen oli ollut seurausta ilmeisestä arviointivirheestä, kun tilanne, joka jo sellaisenaan muodosti vaaran, kehittyi tällä tavalla.136.Emile de Girardinin tavoin on todettava, että hallitseminen on ennakoimista.137.Kun hinnaltaan erittäin kilpailukykyisten tuotteiden tuonti vastaa jo kahta kolmasosaa tai jopa neljää viidesosaa kokonaistuonnista, ci voida olla ennakoimatta, että sen lisäksi, että tämä tuonti johtaa muun tuonnin ja/tai yhteisön tuotannon markkinaosuuksien menetyksiin, se aiheuttaa myös voimakasta painetta hintakilpailuun yhtenäismarkkinoilla, joten kyseinen tuonti voi aiheuttaa vahinkoa yhteisön teollisuudelle.138.Ei voida vaatia, että neuvoston olisi häiriön uhan tai häiriön alkamisen lisäksi osoitettava vähintäänkin se, että vahinkoa on jo huomattavassa määrin tapahtunut.139.Tällainen vaatimus tuhoaisi itse politiikan määritelmältä erään siihen liittyvistä näkökohdista eli sen, että politiikkaa pidetään ennakoinnin taitona. Olisi myös suuri vaara, että joudutaan katumaan sitä, että toimivallan haltija ei parannuskeinoon turvautumista liikaa viivyteltyään useinkaan enää pysty korjaamaan tilannetta.140.On pyrittävä välttämään tilanne, jossa liian pitkälle viety todisteluvaatimus johtaa ilmeistä arviointivirhettä koskevan todistustaakan kääntymiseen.141.Eikö tämä olekin se lopputulos, johon voivat johtaa ne Yhdistyneen kuningaskunnan toistuvat vaatimukset, joiden mukaan neuvoston on pienimpiä yksityiskohtia myöten osoitettava perustelluiksi yhtäältä kaikki päättelynsä vaiheet sekä toisaalta ja ennen kaikkea kaikki ne olosuhteet, jotka ovat pikemminkin osoituksena jo toteutuneesta tilanteesta kuin aiheutuneesta uhasta?142.Siitä huolimatta, että yleisesti sovellettavat säädökset on perusteltava vain pääpiirteittäin, yhteisön lainsäätäjän on aloilla, joilla käytetään laajaa harkintavaltaa, mielestäni pystyttävä esittämään perusteellinen selvitys niistä ratkaisevista oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista sekä päättelystä, jotka saivat sen antamaan riidanalaisen säännön.143.Kantajan on tämän jälkeen esitettävä näyttö ilmeisestä arviointivirheestä tai harkintavallan väärinkäytöstä.144.On todettava, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole täyttänyt sille kuuluvaa näyttövelvollisuutta.145.Yhdistynyt kuningaskunta ei ole perustelemista koskevien vaatimusten ohella esittänyt minkäänlaista todistusaineistoa siitä, että neuvosto olisi yhteisön kiintiöiden — joiden vaikutuksia ei voitu varmuudella ennakoida — tarpeellisuutta arvioidessaan tehnyt ilmeisen arviointivirheen asetuksen antamishetkellä käytettävissä olleiden tietojen valossa. On erityisesti todettava, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole esittänyt mitään sellaista aineistoa, joka osoittaisi, että päätetty suojatoimenpide oli jo lähtökohdiltaan ehdottoman haitallinen yhteisön teollisuudelle, jota toimenpiteellä oli tarkoitus suojata.146.Selonteot, joihin Yhdistynyt kuningaskunta kanteessaan vetoaaKanteen 2.17 ja 2.18 kohta.
tukeakseen väitettään, jonka mukaan yhteisön rajoitukset eivät olleet taloudellisesti perusteltuja, eivät ole tältä osin vakuuttavia. Selonteot on laadittu vuonna 1989, joten vuosi, jota koskeviin tietoihin ne perustuvat, voi olla enintään vuosi 1988, eli tiedot koskevat aikaa, jona Kiinasta peräisin olevan tuonnin osuus kokonaistuonnista oli 38 prosenttia kahdessa ensimmäisessä leluryhmässä ja 33 prosenttia kolmannessa leluryhmässä.147.On todettava, että neuvosto on puolestaan esittänyt taloudellisen tutkimuksen, jossa selvitetään vuoden 1993 osalta yhteisön lelu-teollisuuden ja tuonnin kehitystä, jonka neuvosto on ottanut huomioon arvioinnissaan.148.Yhdistyneen kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan neuvoston olisi riidanalaisten lelujen osalta pitänyt noudattaa samaa (tai vastaavaa) menettelyä kuin se, josta on säädetty asetuksessa N:o 519/94, on lopuksi todettava, että väite liittyy viidenteen kanneperusteen, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Väitteessä viitataan implisiittisesti syrjintään, jota esiintyy asetuksella välittömästi kiintiöityihin leluihin liittyvää toimintaa harjoittavien ja niiden elinkeinonharjoittajien välillä, joiden toiminta liittyy muihin vapautettuihin tuotteisiin, joihin saman asetuksen perusteella kohdistuu rajoituksia myöhemmin.149.Tätä väitettä ei siis ole tutkittava tämän kanneperusteen yhteydessä.