JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
LAILA MEDINA
3 päivänä maaliskuuta 2022 (1)
Asia C‑659/20
ET
vastaan
Ministerstvo životního prostředí
(Ennakkoratkaisupyyntö – Nejvyšší správní soud (ylin hallintotuomioistuin, Tšekki)
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 267 artikla – Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu niiden kauppaa sääntelemällä – Asetukset (EY) N:o 338/97 ja (EY) N:o 865/2006 – Poikkeukset kaupallisen toiminnan kiellosta – Eläinlajien vankeudessa syntyneet ja kasvatetut yksilöt – Käsite ”vanhempien sukupolvi” – Vanhempien sukupolven syntyperän määritteleminen
Johdanto
1. ”Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto moninaisissa ja kauniissa muodoissaan ovat korvaamaton osa luontoa, jota on varjeltava nykyistä ja tulevia sukupolvia varten.” Tämä perustavanlaatuinen toteamus esitetään luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä CITES‑yleissopimus)(2) johdanto‑osassa.
2. CITES on kansainvälinen ympäristösopimus, jolla pyritään suojelemaan tiettyjä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston lajeja kansainvälisen kaupankäynnin aiheuttamalta ylihyödyntämiseltä. Oikeuskirjallisuudessa sitä on kuvattu ”todennäköisesti kaikkein menestyksekkäimmäksi luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön suojelua koskevaksi kansainväliseksi sopimukseksi”, samalla kun siinä tunnustetaan, että ”ongelmia on silti edelleen”.(3) Etenkin luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön laiton kauppa ”on edelleen suuri huolenaihe”.(4) Laittoman kaupan arvo on maailmanlaajuisesti arviolta 7–23 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD).(5) YK:n viimeisin World Wildlife Crime Report ‑raportti osoittaa, että luonnonvaraista kasvistoa ja eläimistöä koskeva rikollisuus on liiketoimintaa, joka on ”maailmanlaajuista, kannattavaa, sillä korkea kysyntä pitää hinnat korkeina, ja erittäin laajalle levinnyttä”.(6) Samassa raportissa korostetaan maailmanlaajuisen terveyskriisin ja luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön laittoman liiallisen hyödyntämisen välisiä yhteyksiä ja katsotaan, että luonnonvaraiseen kasvistoon ja eläimistöön kohdistuvan rikollisuuden lopettaminen on ”olennainen osa covid‑19‑kriisistä toipumista”.(7)
3. Näiden yleisten näkökohtien pohjalta aion käsitellä Nejvyšší správní soudin (ylin hallintotuomioistuin, Tšekki) esittämää ennakkoratkaisupyyntöä. Ennakkoratkaisupyyntö koskee kahden unionin asetuksen, joilla pyritään suojelemaan luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja ja takaamaan niiden säilyminen valvomalla näiden lajien yksilöillä käytävää kansainvälistä kauppaa, nimittäin neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97(8) ja komission asetuksen (EY) N:o 865/2006,(9) tulkintaa.
4. Asetuksessa N:o 338/97 säädetään tietyistä poikkeuksista, joita sovelletaan kyseisen asetuksen liitteessä A lueteltujen lajien vankeudessa syntyneisiin ja kasvatettuihin yksilöihin. Käsiteltävässä asiassa esille tuleva pääasiallinen kysymys koskee lähinnä sitä, voivatko toimivaltaiset viranomaiset selvittää vanhempien sukupolven syntyperän, vaikka tämä selvitys käsittää myös muita yksilöitä kuin ne, jotka kasvattaja on lainmukaisesti hankkinut, sen määrittämiseksi, voidaanko kyseisiin yksilöihin soveltaa kaupan kieltoa koskevaa poikkeusta, jota sovelletaan vankeudessa kasvatettuihin eläinlajien yksilöihin. Kuten aion tarkastelussani osoittaa, viranomaisilla olisi oltava toimivalta tehdä näin sen määrittämiseksi, olisiko poikkeusta sovellettava.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
CITES‑yleissopimus
5. CITES‑yleissopimuksella pyritään kansainvälistä kauppaa sääntelemällä suojelemaan tiettyjä uhanalaisia luonnonvaraisia eläin‑ ja kasvilajeja. Sopimuksessa määrätään eri lajeille eri suojelujärjestelmiä, ja lajit on sopimuksen kolmessa liitteessä jaoteltu kolmeen luokkaan sen mukaan, kuinka suuri uhka niillä on kuolla sukupuuttoon.
6. Kyseinen yleissopimus, jonka osapuoli Euroopan unionista tuli 8.7.2015, on pantu täytäntöön unionissa 1.1.1984 lähtien neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3626/82.(10) Kyseinen asetus kumottiin asetuksella N:o 338/97.
7. CITES‑yleissopimuksen liitteessä I luetellaan kaikkein uhanalaisimmat lajit, joiden osalta suojelujärjestelmä on kaikkein ankarin. CITES‑yleissopimuksen II artiklan 1 kohdan mukaan näihin lajeihin kuuluvien yksilöiden kaupankäyntiin annetaan lupa vain ”erikoistapauksissa”.
8. CITES‑yleissopimuksen II artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen yleissopimuksen liitteessä II on lueteltu ”kaikki ne lajit, joita ei välttämättä vielä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen mutta joiden säilyminen saattaa vaarantua, ellei näiden lajien kaupankäyntiä ankarasti säännellä niiden säilymiselle soveltumattoman käytön estämiseksi”. Liitteessä II lueteltujen lajien maahantuontia koskevat vaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja kuin ne, joita sovelletaan liitteessä I lueteltuihin lajeihin.
9. CITES‑yleissopimuksen VII artiklan 4 kohdan mukaan liitteessä I lueteltuun lajiin kuuluvat, vankeudessa kaupallisiin tarkoituksiin kasvatetut eläimet katsotaan liitteessä II lueteltuihin lajeihin kuuluviksi.
Unionin oikeus
Asetus N:o 338/97
10. Asetuksen N:o 338/97 1 artiklan mukaan asetuksen tarkoituksena on luonnonvaraisten eläin‑ ja kasvilajien suojelu ja niiden säilymisen takaaminen sääntelemällä niillä käytävää kauppaa. Siinä myös säädetään, että asetusta sovelletaan CITES‑yleissopimuksen tavoitteita, periaatteita ja määräyksiä noudattaen.
11. Kyseisen asetuksen 2 artikla sisältää seuraavat määritelmät:
”– –
g) ’hallintoviranomaisella’ [tarkoitetaan] jäsenvaltion ollessa kyseessä 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti – – nimettyä kansallista hallintoviranomaista,
– –
s) ’lajilla’ [tarkoitetaan] lajia, alalajia tai jotakin niiden populaatiota,
t) ’yksilöllä’ [tarkoitetaan] elävää tai kuollutta liitteissä A–D mainittua eläintä tai kasvia – –
– –”
12. Asetuksen N:o 338/97 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden ostaminen, ostajaksi tarjoutuminen, hankkiminen kaupallisiin tarkoituksiin, kaupallisessa tarkoituksessa näytteille asettaminen, käyttö taloudellisessa hyötymistarkoituksessa ja myynti, hallussapito myyntiä varten, myytäväksi tarjoaminen tai myymistä varten kuljettaminen on kielletty.
– –
3. Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelua koskevan yhteisön muun lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, ja jos sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselta, jossa yksilöt ovat, saadaan tätä tarkoitusta varten myönnettävä todistus, edellä 1 kohdassa säädetyistä kielloista voidaan poiketa tapauskohtaisesti, jos yksilöt:
– –
d) ovat eläinlajin vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja yksilöitä tai keinotekoisesti lisättyjä kasvilajin yksilöitä tai tällaisen yksilön osia tai sen johdannaisia; – –
– –”
Asetus N:o 865/2006
13. Asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohtaan sisältyy seuraava määritelmä:
”’vanhempien sukupolvella’ [tarkoitetaan] kaikkia niitä jalostustapahtumaan osallistuvia eläimiä, joita käytetään uusien yksilöiden tuottamiseen”.
14. Asetuksen N:o 865/2006 54 artiklassa, jonka otsikko on ”Vankeudessa syntyneet ja kasvatetut eläinlajien yksilöt”, säädetään seuraavaa:
”Rajoittamatta 55 artiklan soveltamista eläinlajin yksilön katsotaan olevan vankeudessa syntynyt ja kasvatettu ainoastaan, jos toimivaltainen hallintoviranomainen on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tieteellistä viranomaista kuultuaan vakuuttunut siitä, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
– –
2) vanhempien sukupolvi on saatu niiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, joita siihen sovellettiin hankinta‑ajankohtana, ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä;
– –”
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
15. Valittaja on papukaijankasvattaja. Hän haki 21.1.2015 kaupankäyntikiellon poikkeusta viidelle hyasinttiaran (Anodorhynchus hyacinthinus) yksilölle, jotka syntyivät vuonna 2014 valittajan kasvattamina. Kyseinen laji kuuluu asetuksen N:o 338/97 liitteessä A ja CITES‑yleissopimuksen liitteessä I lueteltuihin lajeihin. Toimivaltainen hallintoviranomainen hylkäsi valittajan hakemuksen tieteellisen viranomaisen lausunnon perusteella.
16. Toimivaltainen hallintoviranomainen esitti arviointiaan varten tarkasteltavien papukaijojen syntyperästä seuraavat havainnot. Uruguayn kansalainen toi papukaijojen isovanhemmat (jäljempänä isovanhempien sukupolven yksilöt) Bratislavaan (Slovakia) kesäkuussa 1993 epäselvissä olosuhteissa. FU siirsi isovanhempien sukupolven yksilöt myöhemmin autolla Tšekkiin. Rajalla tullivirkailijat pysäyttivät auton, ja isovanhempien sukupolven yksilöt takavarikoitiin FU:lta hallinnollisella päätöksellä. Vrchní soud v Praze (Prahan ylioikeus, Tšekki) kuitenkin kumosi kyseisen hallinnollisen päätöksen vuonna 1996.
17. Viranomaiset palauttivat isovanhempien sukupolven yksilöt FU:lle, joka antoi ne lainaksi GV:lle. GV kasvatti kyseessä olevien papukaijojen vanhemmat (jäljempänä vanhempien sukupolven yksilöt) vuonna 2000 ja palautti myöhemmin isovanhempien sukupolven yksilöt FU:lle, joka puolestaan luovutti ne Zlínin eläintarhaan (Zlín, Tšekki). Valittaja hankki vanhempien sukupolven yksilöt GV:ltä vuonna 2000. Vanhempien sukupolven yksilöitä koskevan omistusoikeuden siirtymisen pätevyyttä ei ole riitautettu.
18. Tieteellinen viranomainen arvioi, voitiinko vanhempien sukupolven yksilöihin soveltaa kaupankäynnin kieltoa koskevaa poikkeusta, jota sovelletaan eläinlajien vankeudessa kasvatettuihin yksilöihin asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että vanhempien sukupolvi on saatu ”niiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, joita siihen sovellettiin hankinta‑ajankohtana, ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä”. Tieteellinen viranomainen suositti, ettei poikkeusta myönnetä. Sen näkemyksen mukaan isovanhempien sukupolven yksilöiden rekisteröintiasiakirjoissa oli epäselvyyksiä ja lisäksi asiakirjoista puuttuivat tiedot vanhempien sukupolven yksilöiden syntyperästä.
19. Tieteellisen viranomaisen lausunnon perusteella toimivaltainen hallintoviranomainen epäsi poikkeuksen, joka mahdollistaisi kaupankäynnin kyseisillä yksilöillä. Valittaja valitti kyseisestä päätöksestä Ministerstvo životního prostředíin (ympäristöministeriö, Tšekki). Valituksessaan hän väitti, että käsitettä ”vanhempien sukupolvi” on tulkittu virheellisesti. Hänen näkemyksensä mukaan kyseiseen käsitteeseen kuuluvat ainoastaan vanhempien sukupolven yksilöt ja niiden jälkeläiset. Viranomaisilla ei siten ollut toimivaltaa selvittää isovanhempien sukupolven syntyperää. Ministerstvo životního prostředí hylkäsi valituksen ja katsoi, että se, miten ensimmäinen lisääntyvä pari on hankittu, on ratkaiseva sen arvioimisen kannalta, onko vanhempien sukupolvi saatu sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Koska valittaja ei pystynyt näyttämään toteen isovanhempien sukupolven yksilöiden syntyperää, oli mahdotonta myöntää poikkeusta, joka mahdollistaa kaupankäynnin kyseessä olevilla yksilöillä.
20. Valittaja riitautti Ministerstvo životního prostředín päätöksen Krajský soud v Hradci Královéssa (Hradec Královén maakunnallinen tuomioistuin, Tšekki). Kyseisen tuomioistuimen antamassa tuomiossa todettiin, että kaupankäynti Anodorhynchus‑sukuun kuuluvilla papukaijoilla on kielletty ja että se voidaan sallia ainoastaan erikoistapauksissa, sellaisina kuin niistä säädetään asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa, eikä valittajan tilanteessa ollut kyse tällaisesta tapauksesta. Krajský soud v Hradci Králové huomautti, että isovanhempien sukupolven yksilöiden hankinta‑ajankohtana CITES‑yleissopimus oli jo voimassa Tšekissä ja se oli pantu täytäntöön kansallisessa oikeudessa. Kyseinen tuomioistuin totesi, että CITES‑yleissopimuksen täytäntöönpanosäännösten mukaan vanhempien sukupolven syntyperän selvittäminen on sallittua ja että se voi ulottua isovanhempien sukupolven yksilöihin. Näin ollen vanhempien sukupolven käsite, sellaisena kuin se määritellään asetuksessa N:o 865/2006, käsittää kaikki kolme papukaijasukupolvea.
21. Valittaja teki Krajský soud v Hradci Královén tuomiosta kassaatiovalituksen Nejvyšší správní soudiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Valituksessaan hän väitti, että valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin oikeudellinen virhe, kun siinä katsottiin, että vanhempien sukupolven käsitteeseen kuuluvat vanhemmat ja isovanhemmat. Valittajan mukaan tällainen tulkinta asettaa hänelle kohtuuttoman todistustaakan. Hän väittää lisäksi tulkinnan olevan virheellinen, kun otetaan huomioon vanhempien sukupolven käsitteen laajuus. Valittajan mukaan kyseiseen käsitteeseen kuuluvat kaikki yhteen tiettyyn jalostustapahtumaan osallistuvat eläimet mutta eivät niiden esivanhemmat, jotka osallistuvat muihin jalostustapahtumiin tai joita muut kasvattajat kasvattavat. Valittaja myös väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin hänen omaisuudensuojaansa ja luottamuksensuojaansa, koska hän oli hankkinut vanhempien sukupolven yksilöt laillisesti.
22. Vastauksessaan valittajan oikeuskysymyksiä koskevaan valitukseen Ministerstvo životního prostředí viittasi asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdan sanamuotoon, jossa käytetään vanhempien sukupolvesta käsitettä ”saatu”. Käsite ”saatu” viittaa selvästi menneeseen ajankohtaan ja siten jalostuslinjan alkuhetkeen. Ministerstvo životního prostředí totesi lisäksi, että vanhempien sukupolven määritelmä on toissijainen seikka, kun taas tapa, jolla sukupolvi saatiin, on ratkaiseva poikkeuksen myöntämisen kannalta. Todistustaakasta Ministerstvo životního prostředí totesi, ettei se ollut kohtuuton, koska omistajan oli todistettava vanhempien sukupolven syntyperä vain, jos hän aikoo käydä kauppaa niiden jälkeläisillä. Viranomaiset tutkivat vanhempien sukupolven syntyperän Euroopan unionissa vakiintuneen käytännön mukaisesti. Valittajan esittämä vastakkainen näkemys kuitenkin helpottaa luonnonvaraisesta ympäristöstä hankituista yksilöistä kasvatetun vanhempien sukupolven laillistamista. Omaisuudensuojasta Ministerstvo životního prostředí huomautti, ettei isovanhempien sukupolven yksilöiden ja niiden jälkeläisten laillista omistajuutta kiistetä. Siten valittajan omaisuudensuojaa ei loukata, vaan sitä ainoastaan rajoitetaan.
23. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että käsiteltävässä asiassa ratkaisevaa on se, käsittääkö asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohtaan sisältyvä vanhempien sukupolven määritelmä kaikki tietyssä jalostustapahtumassa uusien yksilöiden tuottamiseen käytetyt eläimet. Jos unionin tuomioistuin tulkitsee tätä määritelmää laajasti siten, että siihen kuuluvat myös isovanhempien sukupolven yksilöt, joita valittaja ei ole kasvattanut, toinen ennakkoratkaisukysymys jää vaille kohdetta.
24. Jos unionin tuomioistuin kuitenkin tulkitsee vanhempien sukupolven käsitettä suppeasti siten, että se rajoittuu tiettyyn jalostustapahtumaan osallistuviin yksilöihin, toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on tarpeen vastata. Kyseisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, käsittääkö asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohtaan sisältyvä ilmaisu ”vanhempien sukupolvi on saatu” ainoastaan kyseisten yksilöiden laillisen hankinnan vai kuuluuko siihen myös jalostuslinjan alku.
25. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tulkinta, jonka mukaan käsite ”saatu” käsittää kyseisten yksilöiden jalostuslinjan alun, estää ”kyseenalaisten” kantojen laillistamisen ”epärehellisillä” siirroilla. Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, ettei ”epärehellinen” siirto ole mahdollista Euroopan unionissa. Se nimittäin katsoo, että nykyisin voimassa olevassa sääntelykehyksessä on mahdotonta hankkia laillisesti asetuksen N:o 865/2006 liitteessä A lueteltujen eläinten yksilöitä ilman poikkeuslupaa. Lisäksi, jos sallittaisiin koko jalostuslinjan tutkiminen, tämä asettaisi suojeltujen eläinten omistajille epärealistisia vaatimuksia, jotka velvoittaisivat heidät osoittamaan pitkän ja määrittämättömän sukulinjan laillisuuden.
26. Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko tässä yhteydessä ottaa huomioon tapauskohtaisia olosuhteita kuten sitä, että valittaja on hankkinut vanhempien sukupolven yksilöt laillisesti, ja hänen sitä koskevaa luottamuksensuojaansa, että hän voisi käydä kauppaa niiden jälkeisillä ainakin Tšekissä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tästä, että vaikka CITES‑yleissopimusta sovellettiin Tšekissä hankinta‑ajankohtana, kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä ei edellytetty todistuksen myöntämistä kansallisen siirron yhteydessä. Lisäksi kansallista lainsäädäntöä tiukempaa unionin lainsäädäntöä, jossa edellytetään tällaisen todistuksen myöntämistä Euroopan unionissa ja saman jäsenvaltion sisällä tapahtuvan siirron yhteydessä, ei sovellettu ajankohtana, jona vanhempien sukupolven yksilöt siirrettiin.
27. Tässä tilanteessa Nejvyšší správní soud päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Kuuluvatko [asetuksessa N:o 865/2006] tarkoitettuun vanhempien sukupolveen yksilöt, jotka ovat asianomaisen kasvattajan kasvatettavina olevien yksilöiden vanhemmat mutta joita kasvattaja ei ole koskaan omistanut tai pitänyt hallussaan?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että emosukupolven yksilöiden ei katsota kuuluvan vanhempien sukupolveen, voivatko toimivaltaiset viranomaiset tutkiessaan komission [asetuksen N:o 865/2006] 54 artiklan 2 alakohdan mukaisten edellytysten täyttymistä vanhempien sukupolven saamisesta laillisesti ja tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä, selvittää tällaisen emosukupolven yksilöiden syntyperän ja määrittää sen perusteella, onko vanhempien sukupolvi saatu tämän asetuksen 54 artiklan 2 alakohdan mukaisten edellytysten mukaisesti?
3) Voidaanko arvioitaessa [asetuksen N:o 865/2006] 54 artiklan 2 alakohdan mukaisten edellytysten täyttymistä vanhempien sukupolven saamisesta laillisesti ja tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä, ottaa huomioon muita seikkoja (erityisesti vilpitön mieli yksilöiden siirron yhteydessä ja perusteltu luottamus siihen, että näiden yksilöiden mahdollisilla jälkeläisillä voidaan käydä kauppaa, ja mahdollisesti myös se, että asiaa koskeva lainsäädäntö oli Tšekissä vähemmän tiukkaa ennen Euroopan unioniin liittymistä)?”
Asian tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
28. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, kuuluvatko asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun vanhempien sukupolven käsitteeseen yksilöt, jotka ovat asianomaisen kasvattajan kasvatettavina olevien yksilöiden vanhemmat mutta joita kasvattaja ei ole koskaan omistanut tai pitänyt hallussaan.
29. Tältä osin huomautan alustavana seikkana, että sillä, katsotaanko eläinyksilöiden olevan ”vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja”, on merkittäviä seurauksia niiden suojeluasemalle. Asetuksen N:o 338/97 8 artiklan 1 kohdan mukaan kaupankäynti liitteessä A lueteltujen lajien yksilöillä on kielletty, kun taas saman artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, että kaupankäyntikiellosta voidaan poiketa, jos yksilöt ovat eläinlajin vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja yksilöitä (jäljempänä vankeudessa kasvattamista koskeva poikkeus). Toimivaltainen hallintoviranomainen myöntää todistuksen tätä tarkoitusta varten (jäljempänä poikkeustodistus).
30. Asetuksen N:o 865/2006 54 artiklassa asetetaan useita edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta hallintoviranomainen voi katsoa, että yksilöt ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja. Kyseisen asetuksen 54 artiklan 2 alakohdan mukaan toimivaltaisen hallintoviranomaisen on etenkin oltava vakuuttunut siitä, että ”vanhempien sukupolvi on saatu niiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, joita siihen sovellettiin hankinta‑ajankohtana, ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä”.
31. Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että valittajan hankkimien yksilöiden vanhemmat (toisin sanoen papukaijojen nuorimman sukupolven isovanhemmat) eivät täytä asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa asetettuja edellytyksiä. Isovanhempien sukupolven yksilöt nimittäin vangittiin luonnonvaraisessa ympäristössä ja tuotiin Tšekkiin epäselvissä olosuhteissa. Valittaja kuitenkin esittää, että vanhempien sukupolven käsitteen ei pitäisi käsittää yksilöitä, joita hän ei ole koskaan omistanut tai pitänyt hallussaan kasvatustoiminnassaan. Hän väittää, että viranomaisten olisi tarkasteltava vaatimuksia kaupankäyntikiellon poikkeuksen myöntämiselle ottaen huomioon ainoastaan niiden yksilöiden oikeudellinen asema, jotka ovat olleet hänen hallussaan omassa kasvatustoiminnassa.
32. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun vanhempien sukupolven käsitteen ulottuvuutta. Jos kyseistä käsitettä on tulkittava siten, että siihen kuuluvat kaikki kyseisen sukulinjan kasvattamiseen käytetyt yksilöt riippumatta jalostustapahtumasta, jossa niitä käytetään, kahta muuta ennakkoratkaisukysymystä ei ole tarpeen tarkastella. Viranomaisten on otettava huomioon lähtökohtaisesti vanhempien sukupolven syntyperä, kun ne tarkastelevat sitä, miten vanhempien sukupolvi on saatu asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
33. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.(11)
34. Kun tarkastellaan asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdan sanamuotoa, sen mukaan ”vanhempien sukupolvella” tarkoitetaan ”kaikkia niitä jalostustapahtumaan osallistuvia eläimiä, joita käytetään uusien yksilöiden tuottamiseen”.
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, samoin kuin komissio huomautuksissaan, katsoo, että vanhempien sukupolven määritelmän sanamuoto käsittää yksinomaan tietyssä jalostustapahtumassa käytettävät eläimet. Määritelmässä nimittäin viitataan yhteen jalostustapahtumaan eikä mihin tahansa jalostustoimintaan osallistuviin eläimiin.
36. Eri kieliversioiden vertailu tukee tätä tulkintaa. Ranskankielisessä versiossa käytetään ilmaisua ”un établissement d’élévage”, espanjankielisessä ”un establecimiento”, saksankielisessä ”einem Zuchtbetrieb” ja latviankielisessä versiossa ”dzīvnieki audzētavā”.(12)
37. Sanamuotoon perustuva tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen sikäli, että jotkin muut asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdan kieliversiot viittaavat siihen, että vanhempien sukupolven käsitteellä tarkoitetaan kaikkia ”jalostusprosessiin” osallistuvia eläimiä.(13) Lisäksi Slovakian tasavalta katsoo, että englanninkielisessä versiossa käytetty käsite ”operation” tarkoittaa ”lisääntymisprosessia” eikä tiettyä jalostustapahtumaa.
38. Asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdan yhtä todistusvoimaisten kieliversioiden välisten ilmeisten erojen vuoksi on tutkittava sitä asiayhteyttä, johon kyseinen säännös kuuluu, sekä sillä säännöstöllä tavoiteltuja päämääriä, jonka osa kyseinen säännös on.(14)
39. Kun tarkastellaan asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdan asiayhteyttä, on muistutettava, että kuten kyseisen asetuksen johdanto‑osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, sen tavoitteena on muun muassa varmistaa, että CITES‑yleissopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikilta osin. Näin ollen kyseistä asetusta tulkittaessa on tarkasteltava CITES‑yleissopimuksen määräyksiä ja myös CITES‑yleissopimuksen osapuolten konferenssin antamia päätöslauselmia (jäljempänä konferenssin päätöslauselma), joiden avulla voidaan selventää kyseisen yleissopimuksen määräysten tulkintaa.(15)
40. Esitän tältä osin seuraavat huomautukset. Yhtäältä asetuksen N:o 865/2006 mukainen vanhempien sukupolven käsitteen määritelmä on lähes samansisältöinen kuin konferenssin päätöslauselmassa 10.16 hyväksytty määritelmä. Kyseisessä päätöslauselmassa täsmennetään, että ”’breeding stock’ of an operation means the ensemble of the animals in the operation that are used for reproduction” (vanhempien sukupolvi tarkoittaa jalostustapahtumassa kaikkia eläimiä, joita siinä käytetään lisääntymistarkoituksessa).(16) Määräisen artikkelin ”the” käyttö ennen substantiiveja ”animals” ja ”operation” viittaisi siihen, että vanhempien sukupolven käsitteen olisi ymmärrettävä käsittävän kaikki tiettyyn jalostustapahtumaan osallistuvat eläimet, joita käytetään uusien yksilöiden tuottamiseen, eikä eläimiä, joita eri kasvattajat käyttävät rajattomassa määrässä jalostustapahtumia.
41. Toisaalta konferenssin päätöslauselman 12.10(17) mukaan ”tapahtuma” voidaan rekisteröidä siinä määritetyn menettelyn mukaisesti ainoastaan, jos kyseisellä jalostustapahtumalla tuotettujen yksilöiden voidaan katsoa olevan ”vankeudessa kasvatettuja” konferenssin päätöslauselman 10.16 mukaisesti.(18) Ensiksi mainitun päätöslauselman ja sen liitteiden sanamuodot ovat riittävän selkeitä viitteitä siitä, että vankeudessa tapahtuvaa kasvatustoimintaa ei voida pitää ”prosessina”.(19)
42. Täydellisyyden vuoksi voi olla hyödyllistä huomauttaa, että myös muilla oikeudenaloilla ja etenkin unionin maatalouslainsäädännössä käsite ”jalostustapahtuma” ymmärretään vastaavalla tavalla. Asetukseen (EU) 2016/1012(20) sisältyvän määritelmän mukaan ”jalostustoimijalla” tarkoitetaan ”mitä tahansa jalostajien yhdistystä, jalostusorganisaatiota tuotantojärjestelmältään suljettua yksityistä yritystä tai julkista elintä”.
43. Näin ollen sen asiayhteyden tarkastelu, johon asetus N:o 865/2006 kuuluu, vahvistaa tulkinnan, jonka mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 3 alakohtaan sisältyvään vanhempien sukupolven käsitteeseen kuuluvat kaikki jalostustapahtumaan osallistuvat eläimet. Tähän käsitteeseen eivät kuulu asianomaisen kasvattajan kasvatettavina olevien yksilöiden vanhemmat, joita kasvattaja ei ole koskaan omistanut tai pitänyt hallussaan.
44. Kun tarkastellaan asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdan ja säännöstön, jonka osa se on, päämäärää, myös ne tukevat vanhempien sukupolven käsitteen suppeampaa tulkintaa. Kyseisen käsitteen ulottuvuuden määrittäminen vaikuttaa viranomaisten arvioinnin kohteen määrittelyyn, kun ne arvioivat, saatiinko vanhempien sukupolvi asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti. Arvioinnin kohteen olisi oltava tarkoin määrätty, täsmällinen ja konkreettinen.
45. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on niin, että vaikka Slovakian tasavallan esittämä tulkinta – jonka mukaan englanninkielinen käsite ”operation” tarkoittaa ”prosessia” – hyväksyttäisiin, quad non, on nähdäkseni selvää, ettei tällainen prosessi voi olla rajaton, vaan se olisi ymmärrettävä siten, että sillä on selvät rajat tietyssä tapahtumassa.
46. Slovakian tasavalta kuitenkin väittää, että asetuksen N:o 865/2006 yleisen päämäärän, joka on uhanalaisten lajien suojelu, tarkastelun tulisi johtaa toisenlaiseen päätelmään. Kyseisen asetuksen päämäärä ei mielestäni voi johtaa vanhempien sukupolven käsitteen tulkintaan, joka olisi ristiriidassa sen merkityksen kanssa, joka tällä käsitteellä on siinä säännöstössä, jonka osa kyseinen asetus on. Vanhempien sukupolven käsitteestä ehdottomani tulkinta ei joka tapauksessa vaaranna uhanalaisten lajien suojelun tavoitteen toteutumista. Kuten toisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä esitän, tämä tavoite otetaan huomioon sen vahvistamiseksi, että toimivaltaisella hallintoviranomaisella on toimivalta tutkia vanhempien sukupolven syntyperää, kun se määrittää, voidaanko vankeudessa kasvattamista koskevaa poikkeusta soveltaa eläinlajin yksilöön.
47. Edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 865/2006 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun vanhempien sukupolven käsitteeseen kuuluvat kaikki tiettyyn jalostustapahtumaan osallistuvat eläimet. Kyseiseen käsitteeseen eivät siten kuulu asianomaisen kasvattajan kasvatettavina olevien yksilöiden vanhemmat, joita kasvattaja ei ole koskaan omistanut tai pitänyt hallussaan.
Toinen ja kolmas kysymys
48. Toisella ja kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhtäältä, onko toimivaltaisella hallintoviranomaisella toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä, jotta se voi olla vakuuttunut siitä, että se saatiin laillisesti ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä, asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Toisaalta se tiedustelee, ovatko tämän arvioinnin yhteydessä ratkaisevia asian olosuhteet, kuten kasvattajan vilpitön mieli ja perusteltu luottamus siihen, että näiden yksilöiden mahdollisilla jälkeläisillä voidaan käydä kauppaa, samoin kuin se seikka, että asiaa koskeva lainsäädäntö oli Tšekissä vähemmän tiukkaa ennen Euroopan unioniin liittymistä.
49. Kuten tarkastellussani pyrin osoittamaan, viranomaisilla olisi oltava toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä. Olosuhteissa, joissa ne eivät ole vakuuttuneita asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisestä, viranomaisilla olisi oltava toimivalta kieltäytyä myöntämästä poikkeusta kaupankäyntikiellosta. Kun otetaan huomioon uhanalaisten lajien kaupankäynnin kieltävä yleissääntö, viranomaisilla olisi mielestäni oltava käytettävissään kaikki keinot asian tutkimiseksi, jos on olemassa riski‑indikaattoreita, eikä niiden pitäisi sulkea silmiään.
a) Hallintoviranomaisen toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä
50. Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön(21) mukaisesti unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.
51. Kun tarkastellaan ensinnäkin asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdan sanamuotoa, on huomattava, että kyseisessä asetuksessa käytetään vanhempien sukupolvesta käsitettä ”saatu”, joka on varsin laaja. Se voidaan näin ollen ymmärtää siten, että siihen sisältyy menneiden tapahtumien ja tarkemmin ottaen yksilöiden syntyperän tutkiminen.
52. Kun tarkastellaan toiseksi kyseisen säännöksen asiayhteyttä, on tärkeää muistuttaa ensinnäkin, että asetuksen N:o 338/97 8 artiklan 1 kohdassa säädetään yleissäännöstä, joka kieltää kaiken liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden kaupallisen käytön. Saman artiklan 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, myös vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja eläinlajien yksilöitä koskevaa poikkeusta, voidaan myöntää tapauskohtaisesti. Uhanalaisten lajien kaupankäyntikielto kuvastaa CITES‑yleissopimuksen perusperiaatetta, jonka mukaan kaupankäyntiin lajeilla, joita uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, annetaan lupa vain ”erikoistapauksissa”.(22) Koska kielto käydä kauppaa uhanalaisilla lajeilla muodostaa säännön, kun taas poikkeuksen myöntäminen kyseiseen sääntöön vankeudessa kasvatettujen yksilöiden osalta on poikkeus, tätä poikkeusta on tulkittava suppeasti.
53. Seuraavaksi asetuksen N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan d alakohdassa sallitaan poikkeusten tekeminen siinä ilmaistusta kiellosta mutta ei aseteta siihen velvollisuutta.(23) Kyseisestä säännöksestä seuraa selvästi, että vankeudessa kasvattamista koskevan poikkeuksen myöntämisessä on kysymys vain jäsenvaltioille annetusta mahdollisuudesta.(24)
54. Tältä osin on tärkeää huomauttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 338/97 liitteessä A tarkoitettujen lajien osalta jäsenvaltio voi antaa sellaisia säännöksiä, joissa jäsenvaltion alueella yleisesti kielletään kaikenlainen vankeudessa syntyneiden ja kasvatettujen yksilöiden käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin.(25) Jos asia on näin, olisi a fortiori katsottava, että jos sallitaan poikkeaminen kyseisessä liitteessä lueteltujen lajien kaupankäyntikiellosta, viranomaisilla on laaja harkintavalta niiden menetelmien osalta, joita ne käyttävät tutkiakseen, voidaanko poikkeusta soveltaa tiettyihin yksilöihin.
55. Lisäksi on huomautettava, että asetuksen N:o 865/2006 55 artiklassa säädetään, että toimivaltaisella viranomaisella on harkintavaltaa vaatia näytteiden analysointia tilanteissa, joissa se pitää 54 artiklan soveltamista varten välttämättömänä eläimen syntyperän määrittelemistä verianalyysin tai muun kudosanalyysin avulla. Kyseinen säännös tukee päätelmää, jonka mukaan viranomaisilla on toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä voidakseen todeta, täyttääkö se kyseisen asetuksen 54 artiklan 2 alakohdassa asetetut edellytykset.
56. Kun tarkastellaan kolmanneksi asetuksen N:o 865/2006 tavoitetta, on pidettävä mielessä, että kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön asetus N:o 338/97. Asetuksen N:o 338/97 liitteessä A lueteltujen lajien yksilöitä varten kyseisillä asetuksilla perustetun suojelujärjestelmän tavoitteena on mahdollisimman kattavan luonnonvaraisten eläin‑ ja kasviyksilöiden suojelun turvaaminen sääntelemällä niillä käytävää kauppaa CITES‑yleissopimuksen tavoitteita, periaatteita ja määräyksiä noudattaen.(26) Tulkinnalla, jonka mukaan viranomaisilla on toimivalta selvittää yksilöiden syntyperä poikkeustodistuksen hakemisen yhteydessä, edistetään näiden asetusten tavoitteen saavuttamista.
57. Mielestäni on myös erityisen tärkeää huomauttaa, että edellytykset sille, että eläinlajin yksilön voidaan katsoa olevan vankeudessa syntynyt ja kasvatettu, sellaisina kuin ne esitetään asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa, vastaavat konferenssin päätöslauselman 10.16. 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan A alakohdassa määritettyjä edellytyksiä. Kyseinen päätöslauselma hyväksyttiin ottaen huomioon huoli siitä, että ”laaja kaupankäynti yksilöillä, jotka on todettu vankeudessa kasvatetuiksi, on edelleen ristiriidassa [CITES‑yleissopimuksen] ja konferenssin osapuolten päätöslauselmien kanssa, ja se voi olla haitallista kyseisten lajien luonnonvaraisten populaatioiden selviytymiselle”. Tulkinta, jonka mukaan viranomaisilla on toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä, vastaa CITES‑yleissopimuksen osapuolten konferenssin aikomusta lujittaa vankeudessa kasvatettujen yksilöiden suojelua.
58. Mikä tahansa muu tulkinta olisi todennäköisesti edellä mainittujen tavoitteiden vastainen. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, komissio, Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta kirjallisissa huomautuksissaan totesivat, on tarpeen ehkäistä yksilöiden laittoman kaupankäynnin helpon ”laillistamisen” tai ”pesun” riskiä. Kasvattajalle nimittäin riittäisi, että se hankkisi luonnonvaraisesta ympäristöstä vangitun yksilön jälkeläisiä, jotta myöhempi kaupankäynti niillä olisi laillista.(27) Tästä näkökulmasta tarkasteltuna en pidä vakuuttavana ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan ”epärehellinen” siirto ei ole mahdollista Euroopan unionissa.
59. Edellä esitetyn perusteella katson, että viranomaisilla on toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä sen määrittämiseksi, miten se on saatu, asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
b) Vanhempien sukupolven syntyperän määrittämiseen liittyviä käytännön näkökohtia ja sitä koskeva todistustaakka
60. Tässä vaiheessa on tärkeää käsitellä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille tuomia huolenaiheita, jotka liittyvät viranomaisten tekemän vanhempien sukupolven syntyperän selvittämisen käytännön näkökohtiin. Nämä epäilyt vastaavat jossain määrin valittajan kirjallisissa huomautuksissaan esittämiä väitteitä.
61. Olen samaa mieltä Tšekin tasavallan ja komission kanssa, jotka viittaavat kirjallisissa huomautuksissaan ja vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen siihen, että viranomaisten selvitys voidaan ulottaa siihen ajankohtaan, jona ensimmäiset yksilöt vietiin pois luonnonvaraisesta ympäristöstä. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohdassa todettiin, asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa vanhempien sukupolvesta käytetty käsite ”saatu” on hyvin laaja. Se voi siten käsittää koko jalostuslinjan selvittämisen aina luonnonvaraisesta ympäristöstä vietyihin yksilöihin saakka. Lisäksi, kuten komissio vastauksessaan unionin tuomioistuimen kysymykseen perustellusti huomauttaa, asetuksen N:o 865/2006 55 artiklassa käytetty käsite ”syntyperä” on laajempi kuin saman asetuksen 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytetty käsite ”vanhemmat”. Käsite ”syntyperä” vaikuttaisi siten viittaavan siihen, että viranomaisilla olisi oltava toimivalta laajentaa selvityksensä koskemaan ajankohtaa, jona yksilöt vietiin luonnonvaraisesta ympäristöstä, kuten käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien isovanhempien sukupolven yksilöiden tapauksessa.
62. Sen ajan pituus, joka on kulunut siitä, kun kantasukupolvi vietiin luonnonvaraisesta ympäristöstä, ei mielestäni ole sinänsä ratkaiseva olosuhteissa, joissa suunniteltuun toimintaan liittyy kaupankäyntiä. Asetuksessa N:o 338/97 säädetään jo erityistilanteesta, jossa viranomaiset voivat päättää myöntää poikkeuksen ajan kulumisen perusteella. Kyseinen tilanne koskee ”yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin hankittuja esineeksi muokattuja yksilöitä”(28) siten kuin tarkoitetaan asetuksen N:o 338/97 2 artiklan w alakohdassa. Kyseiset yksilöt eivät kuitenkaan kuulu tämän säännöksen soveltamisalaan.
63. Valittaja väittää, että vaatimus osoittaa koko jalostuslinjan laillisuus johtaa kohtuuttomaan todistustaakkaan. En ole vakuuttunut, että asia on näin.
64. Tältä osin on muistutettava, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohdassa todettiin, että asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa asetetaan vanhempien sukupolven saamiselle kaksi edellytystä, joita hallintoviranomaisten on arvioitava. Ensimmäinen koskee vanhempien sukupolven saamista ”niiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, joita siihen sovellettiin hankinta‑ajankohtana” (jäljempänä hankinnan laillisuuden toteaminen). Toinen liittyy vanhempien sukupolven saamiseen ”tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä” (jäljempänä ei‑vahingollisuuden toteaminen). Nämä kaksi seikkaa eivät liity kysymykseen siitä, onko yksilöiden katsottava olevan vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja; ne kuvastavat yleistä lähestymistapaa asetuksella N:o 338/97 ja CITES‑yleissopimuksella tapahtuvaan kaupankäynnin sääntelyyn.(29)
65. Viranomaisten asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdan mukaisesti tekemien määritysten yhteydessä on tärkeää huomata, että syntyperän selvittäminen vaikuttaa olevan yleinen käytäntö, kuten Tšekin tasavalta ja komissio ovat korostaneet kirjallisissa huomautuksissaan.
66. Tšekin tasavalta ja komissio selittävät lähinnä, ettei kasvattajien tarvitse järjestelmällisesti todistaa vanhempien sukupolven koko syntyperän laillisuutta. Viranomaiset tekevät riskinarvioinnin kunkin tapauksen olosuhteiden mukaan.(30) Tällaista arviointia tehtäessä ”lajiin kohdistuvan riskitason (vahingollisuuden riski, laittomaan kaupankäyntiin osallistuminen jne.)” olisi ”määrättävä – – valvonnan taso”.(31) Kirjallisessa vastauksessaan unionin tuomioistuimen kysymykseen komissio mainitsee tiettyjä esimerkkejä asiaa koskevista riski‑indikaattoreista, joihin viranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Tällaisia riski‑indikaattoreita ovat muun muassa seuraavat: vankeudessa syntyneiksi ja kasvatetuiksi ilmoitettujen yksilöiden kaupankäynnin äkillinen lisääntyminen tai merkittävä määrä; yksilöiden ilmoittaminen vankeudessa kasvatetuiksi jalostustapahtumissa, joiden vuosittainen tuotantomäärä ylittää normaalitason vanhempien populaation koko ja kyseisten yksilöiden lisääntymispotentiaali huomioon ottaen; yksilöt, joiden koko ja kunto eivät vastaa toimitettuja lisääntymistietoja, tai epäilyt kantasukupolven, joka on voitu hankkia ennen kuin sen sijaintimaasta tuli CITES‑yleissopimuksen sopimuspuoli, laillisesta alkuperästä. Komissio myös totesi tekevänsä parhaillaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sellaisen ohjausasiakirjan laatimisessa, joka sisältää asiaa koskevia esimerkkejä riski‑indikaattoreista.
67. Komissio myös huomautti, että kun viranomaiset arvioivat, myönnetäänkö poikkeustodistus vai ei, ne ottavat huomioon ”alkuperäketjun” vaatimukset.(32) Tämän selvittämiseen liittyy asiakirjoja, jotka koskevat vanhempien sukupolven hankinnan laillisuutta. Tässä yhteydessä ei vaikuta kohtuuttomalta edellyttää, että kasvattaja pystyy osoittamaan hankinnan laillisuuden jalostusasiakirjojen perusteella. Lisäksi komissio selitti vastauksessaan unionin tuomioistuimen kysymykseen, että jos asiakirjoja ei ole olemassa, alkuperäketjun laillisuus voidaan osoittaa muilla keinoilla.
68. On myös pidettävä mielessä, että asetuksen N:o 338/97 liitteessä B lueteltujen lajien yksilöistä yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että niiden todistuskeinojen, joita näiden lajien yksilöiden hankinnan laillisuuden osoittamiseksi voidaan käyttää, vahvistaminen on jätetty jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi.(33) Samaa päättelyä olisi nähdäkseni sovellettava analogisesti saman asetuksen liitteessä A lueteltujen lajien yksilöihin ottaen huomioon, ettei viimeksi mainitussa liitteessä täsmennetä, mitä todistuskeinoja näiden yksilöiden hankinnan laillisuuden osoittamiseksi voidaan käyttää.
69. Kun tarkastellaan hankinnan laillisuuden toteamisen viiteajankohtaa, asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdan sanamuodosta ilmenee, että viranomaisten olisi otettava huomioon oikeudelliset säännökset, joita sovellettiin kunkin yksilön hankinta‑ajankohtana, kun ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ei‑vahingollisuuden toteamisen viiteajankohdasta on huomattava, ettei sitä määritetä nimenomaisesti kyseisessä säännöksessä. Tällaisen määrityksen puuttuessa viiteajankohdan voitaisiin katsoa olevan sama kuin hankinnan laillisuuden toteamisessa, toisin sanoen alkuperäisten yksilöiden hankinta‑ajankohta. Ei‑vahingollisuuden toteaminen on kuitenkin jokseenkin laaja prosessi ja voi sisältää useita arviointimenetelmiä.(34) Tähän liittyvän määrityksen luonne vaikuttaa yhteensopivammalta sen kanssa, että otetaan huomioon lajin evoluutio tiettynä ajanjaksona yksittäisen ajankohdan sijasta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vaikuttaa tarkoituksenmukaisemmalta välttää rajojen asettamista. Olenkin samaa mieltä komission lähestymistavasta, jonka se esitti vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen ja jonka mukaan pätevän toteamuksen tekemiseksi viranomaisten olisi voitava ottaa huomioon lajin tila arviointihetkellä. Tällaisella tulkinnalla varmistetaan, että ”parhaat saatavilla olevat tieteelliset tiedot muodostavat perustan ei‑vahingollisuuden toteamiselle”.(35)
70. Viranomaisten tekemistä määrityksistä huomautan lopuksi, että viranomaisten on joka tapauksessa noudatettava hyvää hallintoa koskevaa unionin oikeuden periaatetta, josta johtuvat vaatimukset jäsenvaltioiden on täytettävä pannessaan täytäntöön unionin oikeutta. Näistä vaatimuksista erityisen tärkeä on velvollisuus perustella kansallisten viranomaisten tekemät päätökset, sillä sen ansiosta se, jolle päätös on osoitettu, voi puolustaa oikeuksiaan ja päättää täysin tietoisena olosuhteista, kannattaako näistä päätöksistä nostaa kanne. Se on myös tarpeen, jotta tuomioistuimet voivat valvoa näiden päätösten laillisuutta, ja se on näin ollen edellytys sen varmistamiselle, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa taattu tuomioistuinvalvonta on tehokasta.(36) Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja‑aineistoon ei sisälly seikkoja, jotka osoittaisivat perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin tai mitään muutakaan sääntöjenvastaisuutta toimivaltaisen hallintoviranomaisen menettelyssä. Asianomainen viranomainen kieltäytyi myöntämästä poikkeusta kyseisten yksilöiden kaupankäyntiä varten vedoten tieteellisen viranomaisen suositukseen, jonka mukaan poikkeusta ei pitäisi myöntää.
71. Edellä esitetyn perusteella katson, ettei se, että toimivaltaisella hallintoviranomaisella katsotaan olevan toimivalta selvittää yksilöiden alkuperä arvioidessaan sitä, myöntääkö se poikkeustodistuksen vai ei, ei merkitse kohtuuttoman todistustaakan asettamista kasvattajille.
c) Asian erityisolosuhteiden merkityksellisyys asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa säädettyjen edellytysten arvioinnin kannalta
72. Tarkasteluni viimeisessä osassa käsittelen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmannessa kysymyksessä esille tuotua seikkaa, joka liittyy asian erityisolosuhteiden merkityksellisyyteen asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa säädettyjen edellytysten arvioinnin kannalta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisiin erityisolosuhteisiin kuuluvat kasvattajan (näennäinen) luottamuksensuoja, joka koskee hänen oikeuttaan käydä kauppaa isovanhempien sukupolven yksilöiden jälkeläisillä, hänen vilpitön mielensä hankinnan laillisuuden osalta ja Tšekissä ennen sen Euroopan unioniin liittymistä sovellettu vähemmän tiukka lainsäädäntö.
73. Yksikään edellä mainituista seikoista ei mielestäni sellaisenaan oikeuta hallintoviranomaista omaksumaan lievempää lähestymistapaa ja myöntämään poikkeusta, joka mahdollistaisi kaupankäynnin kyseisillä yksilöillä.
74. Asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa säädetyt edellytykset, joita viranomaisten on arvioitava voidakseen katsoa, että yksilöt ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja, eivät ensinnäkään liity kasvattajaan vaan vanhempien sukupolven saamiseen. Nämä edellytykset ovat lisäksi kumulatiivisia. Vaikka viranomaiset katsoisivat, että vanhempien sukupolvi saatiin laillisesti hankinta‑ajankohtana, tämä toteamus yksin ei riitä poikkeuksen myöntämiseen. Lisäksi, kuten edellä(37) huomautin, jotta ei‑vahingollisuus todetaan pätevästi, hallintoviranomaisen on otettava huomioon ajantasaiset todisteet lajin tilasta.
75. Tässä tilanteessa katson, että se, että asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettiin ennen sen Euroopan unioniin liittymistä vähemmän tiukkaa lainsäädäntöä vanhempien sukupolven hankinta‑ajankohtana,(38) ei ole hallintoviranomaiselle peruste myöntää poikkeusta kieltoon käydä kauppaa kyseisillä yksilöillä. On myös huomautettava, että kyseisten yksilöiden hankinta‑ajankohtana CITES‑yleissopimusta sovellettiin jo Tšekissä. Valittaja ei myöskään väittänyt, että kyseisiin yksilöihin voidaan soveltaa poikkeusta, joka koskee ”yleissopimusta edeltävältä ajalta olevaa yksilöä” eli yksilöä, joka on hankittu ennen yleissopimuksessa lueteltuja lajeja koskevien määräysten voimaantuloa.(39)
76. Kun tarkastellaan vielä kasvattajan väitettyä luottamuksensuojaa, CITES‑yleissopimuksen määräykset eivät ”millään tavalla” vaikuta osapuolten oikeuteen hyväksyä ankarampia sisäisiä toimenpiteitä liitteessä I lueteltuihin lajeihin kuuluvien yksilöiden kaupan rajoittamiseksi tai ”kieltämiseksi”.(40) Kauppiailla ei siten pitäisi olla oikeutta odottaa, että lainsäädäntökehys säilyy ennallaan, kun ne päättävät käydä kauppaa yksilöillä, jotka kuuluvat sen yleissäännön piiriin, joka koskee CITES‑yleissopimukseen sisältyvää kieltoa. Kasvattajien on sen sijaan osoitettava asianmukaista huolellisuutta, kun ne aikovat osallistua kaupankäyntiin.(41)
77. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, loukataanko sillä, ettei valittaja voi käydä kauppaa kyseisillä yksilöillä, hänen perusoikeuskirjan 17 artiklassa tarkoitettua omaisuudensuojaansa. Vakiintuneen oikeuskäytännön(42) mukaan omaisuudensuoja ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus, vaan sitä on arvioitava sen tehtävän perusteella, joka sillä on yhteiskunnassa. Tästä syystä omaisuuden käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä. Kun tarkastellaan edellä mainittuja yleisen edun mukaisia tavoitteita, luonnonvaraisen ympäristön suojeleminen on yksi niistä,(43) ja sillä voidaan siten oikeuttaa omaisuudensuojan rajoittaminen. Suhteellisuusperiaatteesta on riittävää todeta, että asetuksessa N:o 338/97 ja asetuksessa N:o 865/2006 saatetaan tasapainoon omaisuudensuojan vaatimukset ja luonnonvaraisen ympäristön suojeluun liittyvät vaatimukset. Katson näin ollen, ettei valittajan omaisuudensuojaa ole loukattu.
78. On myös merkityksellistä huomauttaa, että valittajalla oli lupa pitää kyseisiä yksilöitä hallussaan ja ettei hänelle määrätty minkäänlaisia hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Käsiteltävässä asiassa ei siten ole nähdäkseni tarpeen tarkastella lähemmin suhteellisuusperiaatteen noudattamista.
79. Valittaja kuitenkin väittää, että hänen jalostustoiminnallaan on myönteinen vaikutus ympäristöön. Hänen näkemyksensä mukaan kyseisten vankeudessa kasvatettujen yksilöiden kaupankäynti vähentää kysyntää luonnonvaraisesta ympäristöstä vangittujen yksilöiden laittomalle hankkimiselle. Tämä väite on mielestäni perusteeton. Asetuksen N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan f alakohdassa säädetään etenkin, että kaupankäyntikiellosta voidaan poiketa, jos yksilöt ”on tarkoitettu eläinten tai kasvien lisäämiseen, mikä myötävaikuttaisi kyseisten lajien säilymiseen”. Asiakirja‑aineistosta ei kuitenkaan ilmene eikä unionin tuomioistuimessa ole väitetty, että kasvattaja olisi hakenut viranomaisilta poikkeusta kyseisen säännöksen perusteella. Joka tapauksessa, kuten Tšekin tasavalta on huomauttanut kirjallisessa vastauksessaan unionin tuomioistuimen kysymykseen, kyseisessä säännöksessä edellytetään, että ehdotettu toiminta myötävaikuttaa konkreettisesti lajien säilymiseen, kuten jos osallistutaan eläintarhojen toteuttamiin suojeluhankkeisiin tai jos yksilöitä palautetaan luontoon.
80. Loppuhuomautukseni koskee siitä, kun kantasukupolvi vietiin pois luonnonvaraisesta ympäristöstä, kuluneen ajan merkitystä. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 62 kohdassa viitattiin, tämän tekijän ei pitäisi olla sellaisenaan ratkaiseva, jos viranomaiset ovat riskinarvioinnin perusteella päättäneet olla myöntämättä poikkeusta. Yleissääntöä, joka kieltää lueteltujen lajien yksilöitä koskevan kaupallisen toiminnan, ei ole rajoitettu ajallisesti. Täydellisyyden vuoksi huomautan vielä kerran, ettei käsiteltävässä asiassa ole kyseessä rikosoikeudellinen menettely; jos näin olisi, sovellettaisiin vanhentumisperiaatetta. Lisäksi siviilioikeuden näkökulmasta tarkasteltuna on huomautettava, ettei kyseisten yksilöiden hankinnan laillisuutta ole riitautettu.
81. Edellä esitetyn perusteella katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuin mainitsemien kaltaiset asian erityisolosuhteet eivät ole merkityksellisiä, kun viranomaiset tutkivat asetuksen N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.
Ratkaisuehdotus
82. Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 4.5.2006 annetun komission asetuksen N:o 865/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 5.6.2015 annetulla komission asetuksella (EU) 2015/870, 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun vanhempien sukupolven käsitteeseen kuuluvat kaikki tiettyyn jalostustapahtumaan osallistuvat eläimet. Kyseiseen käsitteeseen eivät kuulu asianomaisen kasvattajan kasvatettavina olevien yksilöiden vanhemmat, joita kasvattaja ei ole koskaan omistanut tai pitänyt hallussaan.
2) Toimivaltaisella hallintoviranomaisella on toimivalta selvittää vanhempien sukupolven syntyperä, jotta se voi olla vakuuttunut siitä, että se saatiin laillisesti ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä, komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 54 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän arvioinnin yhteydessä ratkaisevia eivät ole asian erityisolosuhteet, kuten kasvattajan vilpitön mieli ja perusteltu luottamus siihen, että jälkeläisillä voidaan käydä kauppaa, kuten ei myöskään se, että asiaa koskeva lainsäädäntö oli Tšekissä vähemmän tiukkaa ennen sen Euroopan unioniin liittymistä.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Allekirjoitettu Washingtonissa (Yhdysvallat) 3.3.1973 (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 993, nro I‑14537).
3 Bowman, M., ”A Tale of Two CITES: Divergent Perspectives upon the Effectiveness of the Wildlife Trade Convention”, Review of European, Comparative & International Environmental Law, osa 22, 2013, s. 228, jossa viitataan P. Daviesin artikkeliin teoksessa Bowman, M., Davies, P. ja Redgwell, C., Lyster’s International Wildlife Law, 2. painos, Cambridge University Press, Cambridge, 2010, s. 484 ja 533.
4 Kuten tunnustetaan osapuolten konferenssin antamassa päätöslauselmassa 11.3 ”Compliance and enforcement”.
5 Nellemann, C. ym. (toim.), The Rise of Environmental Crime, A Growing Threat to Natural Resources, Peace, Development and Security, A UNEP‑Interpol Rapid Response Assessment, UNEP, 2016, s. 7.
6 United Nations Office on Drugs and Crime, World Wildlife Crime Report 2020: Trafficking in protected species, United Nations, New York, 2020, s. 3.
7 Ibid.
8 Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9.12.1996 annettu neuvoston asetus (EYVL 1997, L 61, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 1.12.2014 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1320/2014 (EUVL 2014, L 361, s. 1).
9 Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 4.5.2006 annettu komission asetus (EUVL 2006, L 166, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 5.6.2015 annetulla komission asetuksella (EU) 2015/870 (EUVL 2015, L 142, s. 3).
10 Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen soveltamisesta yhteisössä 3.12.1982 annettu neuvoston asetus (EYVL 1982, L 384, s. 1).
11 Tuomio 8.12.2020, Staatsanwaltschaft Wien (Väärennetyt tilisiirtotoimeksiannot) (C‑584/19, EU:C:2020:1002, 49 kohta).
12 Kursivointi tässä.
13 Viittaan etenkin sloveenin‑, kreikan‑ ja kroatiankielisiin versioihin.
14 Ks. vastaavasti tuomio 24.3.2021, A (C‑950/19, EU:C:2021:230, 37 ja 38 kohta).
15 Ks. analogisesti tuomio 12.5.2021, Hauptzollamt B (Sampikalojen kaviaari) (C‑87/20, EU:C:2021:382, 30 ja 31 kohta).
16 Konferenssin päätöslauselma 10.16, 1 kohdan c alakohta.
17 Kyseisen päätöslauselman otsikko on ”Registration of operations that breed Appendix‑I animal species in captivity for commercial purposes”. Sitä ei ole pantu täytäntöön Euroopan unionissa, mikä tarkoittaa, että kaupallisten vankeudessa tapahtuvien jalostustapahtumien rekisteröiminen CITES‑sihteeristöön ei ole kaupankäynnin edellytys Euroopan unionissa. Kyseistä päätöslauselmaa voidaan tästä huolimatta käyttää viitekohtana jalostustapahtuman käsitteen ymmärtämisessä.
18 Konferenssin päätöslauselma 12.10, 5 kohdan a alakohta.
19 Esimerkiksi konferenssin päätöslauselman 12.10 liitteessä I esitetään tiedot, jotka hallintoviranomaisen on toimitettava sihteeristölle rekisteröitävistä tapahtumista ja joihin sisältyy vankeudessa tapahtuvan kasvatustoiminnan omistajan ja johtajan nimi ja osoite, tapahtuman ajankohta ja kuvaus kannan tiloista. Saman päätöslauselman liitteeseen 3 sisältyy mallihakemuslomake, jossa on muun muassa ilmoitettava vankeudessa tapahtuvan kasvatustoiminnan omistajan ja johtajan yhteystiedot.
20 Puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavista jalostus‑ ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (”eläinjalostusasetus”) (EUVL 2016, L 171, s. 66).
21 Ks. edellä alaviite 10.
22 CITES‑yleissopimuksen II artiklan 1 kohta.
23 Tuomio 23.10.2001, Tridon (C‑510/99, EU:C:2001:559, 34 kohta).
24 Ks. vastaavasti tuomio 23.10.2001, Tridon (C‑510/99, EU:C:2001:559, 30 kohta).
25 Ks. vastaavasti tuomio 23.10.2001, Tridon (C‑510/99, EU:C:2001:559, 41 kohta).
26 Ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, Sofia Zoo (C‑532/13, EU:C:2014:2140, 34 kohta).
27 Ks. Lieberman, S., ”Procedures used by the United States of America in making CITES non‑detriment findings” teoksessa Rosser, A. ja Haywood, M., Guidance for CITES Scientific Authorities: Checklist to Assist in Making Non‑detriment findings for Appendix II Exports, IUCN – The World Conservation Union, Gland, Switzerland and Cambridge, UK, 2002, s. 32, jossa huomautetaan Yhdysvalloissa käytetyistä menetelmistä seuraavaa: ”on – – aivan liikaa tapauksia, joissa eläimiä itsessään saatetaan kasvattaa vankeudessa mutta joissa kantasukupolvea ei saatu laillisesti, ja näin ollen myös jälkeläisten vienti olisi haitallista lajin selviytymisen kannalta (koska se lisää kysyntää ja helpottaa haitallista kaupankäyntiä)”.
28 8 artiklan 3 kohdan b alakohta.
29 Ks. asetuksen N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta ja CITES‑yleissopimuksen IV artiklan 2 kohdan a ja b alakohta edellytyksistä vientiluvan myöntämisestä liitteessä lueteltujen lajien yksilöille. Ks. myös konferenssin päätöslauselma 18.7 ”Legal acquisition findings” ja konferenssin päätöslauselma 16.7 ”Non‑detriment findings”.
30 Kun tarkastellaan erityisesti hankinnan laillisuuden toteamista CITES‑yleissopimuksessa lueteltujen lajien vientiä varten, konferenssin päätöslauselmaan 18.7 sisältyvän määritelmän mukaan ”riskinarvioinnilla” tarkoitetaan ”sen todennäköisyyden arviointia. että CITES‑yleissopimuksessa luetellun lajin yksilöä ei hankittu laillisesti”.
31 Em. Lieberman, S., s. 30.
32 Kun tarkastellaan erityisesti hankinnan laillisuuden toteamista CITES‑yleissopimuksessa lueteltujen lajien vientiä varten, konferenssin päätöslauselmassa 18.7 määritellään käsite ”alkuperäketju” seuraavasti: ”kronologinen dokumentaatio, sikäli kuin se on mahdollista toteuttaa ja sovellettavien säännösten ja rekistereiden mukaista, toimista, jotka liittyvät yksilön viemiseen pois luonnonvaraisesta ympäristöstä, ja kyseisen yksilön myöhemmistä omistajista”.
33 Tuomio 16.7.2009, Rubach (C‑344/08, EU:C:2009:482, 27 kohta).
34 Ks. konferenssin päätöslauselma 16.7 (Rev. CoP17) ”Non‑detriment findings”.
35 Konferenssin päätöslauselma 14.2 ”CITES Strategic Vision: 2008‑2013”, tavoite 1.5.
36 Ks. vastaavasti tuomio 7.9.2021, Klaipėdos regiono atliekų tvarkymo centras (C‑927/19, EU:C:2021:700, 120 kohta).
37 69 kohta.
38 Ks. ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tältä osin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohdassa esittämät selitykset.
39 Yleissopimusta edeltävältä ajalta olevia yksilöitä koskevasta poikkeuksesta säädetään asetuksen N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa. Ks. em. Davies, P., s. 510.
40 CITES‑yleissopimuksen XIV artiklan 1 kohdan a alakohta.
41 Kokonaan toinen kysymys on se, olisiko viranomaisten mahdollisesti toteutettava siirtymätoimenpiteitä, jotta kauppiaat voivat mukautua uuteen tilanteeseen. Valittaja ei kuitenkaan väittänyt, että hänen luottamuksensuojaansa olisi loukattu tällä perusteella.
42 Ks. tuomio 15.1.2013, Križan ym. (C‑416/10, EU:C:2013:8, 113 kohta).
43 Ks. vastaavasti tuomio 19.6.2008, Nationale Raad van Dierenkwekers en Liefhebbers ja Andibel (C‑219/07, EU:C:2008:353, 27 kohta).