–

E. V. G.-T., edustajanaan T. C. Pfeiffer, Rechtsanwalt,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja J. Simon,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään I. Herranz Elizalde,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Vondung ja W. Wils,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 (EUVL 2012, L 201, s. 107) 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jonka E. V. G.-T. on pannut vireille hänen aviomiehensä kuoleman jälkeen saadakseen eurooppalaisen perintötodistuksen, jossa hänet mainitaan ainoana perinnönsaajana.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Asetus N:o 650/2012

3

Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 7, 8, 67 ja 71 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

5

Asetuksen N:o 650/2012 VI luku, jonka otsikko on ”Eurooppalainen perintötodistus”, sisältää asetuksen 62–73 artiklan.

6

Asetuksen 63 artiklan, jonka otsikko on ”Todistuksen tarkoitus”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

7

Asetuksen N:o 650/2012 66 artiklassa, jonka otsikko on ”Hakemuksen käsittely”, säädetään seuraavaa:

8

Kyseisen asetuksen 67 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistuksen antaminen”, säädetään seuraavaa:

9

Kyseisen asetuksen 69 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistuksen oikeusvaikutukset”, säädetään seuraavaa:

10

Asetuksen N:o 650/2012 72 artiklassa, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyt”, säädetään seuraavaa:

Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1329/2014

11

Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/2012 tarkoitettujen lomakkeiden vahvistamisesta 9.12.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1329/2014 (EUVL 2014, L 359, s. 30) 1 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

12

Kyseisen lomakkeen V viimeisellä sivulla todetaan, että ”viranomainen vahvistaa, että se on toteuttanut kaikki tarpeelliset toimet tiedottaakseen edunsaajille todistuksen hakemisesta ja että edunsaajat eivät ole todistuksen laatimishetkellä kiistäneet mitään siihen sisältyvistä tiedoista”.

Saksan oikeus

FamFG

13

Perhe- ja hakemuslainkäyttöasioissa noudatettavasta menettelystä 17.12.2008 annetun lain (Gesetz über das Verfahren in Familiensachen und in den Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit; BGBl. 2008 I, s. 2586), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä FamFG), 26 §:ssä säädetään seuraavaa:

14

FamFG:n 352e §:ssä, jonka otsikko on ”Päätös hakemuksesta perillisaseman toteamista koskevan todistuksen saamiseksi”, säädetään seuraavaa:

Kansainvälisestä perintöoikeudesta ja perillisaseman toteamista koskevaan todistukseen liittyvien sekä muiden säännösten muuttamisesta annettu laki

15

Kansainvälisestä perintöoikeudesta ja perillisaseman toteamista koskevaan todistukseen liittyvien sekä muiden säännösten muuttamisesta 29.6.2015 annetun lain (Gesetz zum Internationalen Erbrecht und zur Änderung von Vorschriften zum Erbschein sowie zur Änderung sonstiger Vorschriften; BGBl. 2015 I, s. 1042) 35 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

16

Kyseisen lain 39 §:ssä, jonka otsikko on ”Päätöksen luonne”, säädetään seuraavaa:

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

17

Ranskan kansalainen P. M. J. T., jonka viimeinen asuinpaikka oli Saksassa, kuoli 15.9.2021.

18

Jälkeenjäänyt puoliso E. V. G.-T. teki 23.11.2021 oikeudenkäyntiasiamiehensä edustamana Amtsgericht Lörrachille (paikallinen alioikeus, Lörrach, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, eurooppalaista perintötodistusta koskevan hakemuksen hänen nimeämisekseen perittävän ainoaksi perinnönsaajaksi. Hän esitti tässä tarkoituksessa 23.7.2020 päivätyn keskinäisen testamentin, jonka hän oli kirjoittanut käsin ja hän ja perittävä olivat allekirjoittaneet ja jolla molemmat puolisot nimesivät toisensa ainoiksi perinnönsaajiksi.

19

On lisäksi selvää, että on olemassa vanhempi, 31.5.2001 päivätty testamentti, jonka P. M. J. T. on kirjoittanut käsin ja allekirjoittanut ja jolla tämä on nimennyt perillisiksi kaksi lapsenlastaan ja antanut poikansa tehtäväksi järjestää hänen hautajaisensa Espanjassa.

20

Perittävän poika ja lapsenlapset katsovat, ettei 23.7.2020 päivätty testamentti ole pätevä. He väittävät tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ettei perittävällä ollut kyseisen testamentin laatimisajankohtana enää testamentintekokelpoisuutta ja ettei testamentissa oleva allekirjoitus ole hänen.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, etteivät perittävän pojan ja lapsenlasten väitteet ole perusteltuja. Yhtäältä pelkästään sen heidän esiin tuomansa seikan perusteella, että perittävä oli toisinaan ollut sekava, ei voida päätellä tällaisen kelpoisuuden puuttumista tai tutkia tätä väitettä tarkemmin. Toisaalta kyseinen tuomioistuin on todennut keskinäisessä testamentissa olevan perittävän allekirjoituksen aitouden vertailtuaan sitä käytössään oleviin näytteisiin aikaisemmista allekirjoituksista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on näin ollen sitä mieltä, että jälkeenjäänyt puoliso on perittävän ainoa perinnönsaaja.

22

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä ensinnäkin siitä, voivatko tämän tuomion 20 kohdassa mainitut väitteet olla esteenä eurooppalaisen perintötodistuksen antamiselle. Se korostaa tältä osin, että asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa voitaisiin tulkita siten, että se koskee paitsi eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelystä erillisessä menettelyssä esitettyjä väitteitä myös eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyssä esitettyjä väitteitä. Tässä tapauksessa perittävän pojan ja lapsenlasten tuomioistuimelle esittämät väitteet voisivat nyt käsiteltävässä asiassa estää antamasta jälkeenjääneen puolison hakemaa todistusta.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä sitä, voiko todistuksen antava viranomainen tutkia eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyssä esitetyt väitteet vai estääkö mikä tahansa tämänluonteinen väite välttämättä kyseisen todistuksen antamisen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää vielä, että tämä kysymys on Saksan oikeudessa kiistanalainen.

24

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selitysten mukaan toiseksi jälkeenjääneen puolison oikeudenkäyntiasiamies aikoo jättää hakemuksen FamFG:n 352e §:ssä tarkoitetun perillisaseman toteamista koskevan todistuksen saamiseksi, jos pääasian menettelyä lykätään, jolloin perittävän pojan ja lapsenlasten esittämät väitteet on tutkittava kansallisen oikeuden nojalla tässä toisessa menettelyssä. Kyseinen tuomioistuin pohtii tältä osin sitä, onko asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sellaiset väitteet, jotka on hylätty muussa menettelyssä kuin eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyssä, kuten menettelyssä perillisaseman toteamista koskevan todistuksen antamiseksi, ovat kuitenkin esteenä eurooppalaisen perintötodistuksen antamiselle.

25

Kun kolmanneksi otetaan huomioon se, että perittävän pojan ja lapsenlasten väitteet pääasiassa ovat perusteettomia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asia on ratkaisukelpoinen myös ilman muodollista todistelua. Kyseinen tuomioistuin pohtii sitä, koskeeko asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta myös tällaisia väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty perusteita, ja voivatko ne siis olla esteenä eurooppalaisen perintötodistuksen antamiselle. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tässä yhteydessä myös väärinkäytöstä merkitsevien väitteiden mahdollisuuden.

26

Neljänneksi siinä tilanteessa, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olisi toimivalta tutkia eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn kuluessa esitetyt väitteet, tulee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan esiin kysymys siitä, onko näiden väitteiden hylkäämiselle esitettävä perustelut ja missä muodossa ne on esitettävä. Asetukseen N:o 650/2012 sisältyvissä menettelysäännöissä ei säädetä, että eurooppalaisen perintötodistuksen antamisen ohessa tehdään päätös. Kyseinen tuomioistuin korostaa lisäksi, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen käytettävä lomake, sellaisena kuin se on kyseisen asetuksen liitteessä 5, sisältää ilmoituksen, jonka mukaan ”viranomainen vahvistaa, että se on toteuttanut kaikki tarpeelliset toimet tiedottaakseen edunsaajille todistuksen hakemisesta ja että edunsaajat eivät ole todistuksen laatimishetkellä kiistäneet mitään siihen sisältyvistä tiedoista”.

27

Tässä tilanteessa Amtsgericht Lörracht päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

28

Espanjan hallitus katsoo, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi. Espanjan hallitus myöntää, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on SEUT 267 artiklassa tarkoitettu ”tuomioistuin”, mutta se katsoo, että asetuksella N:o 650/2012 säännellyn kaltainen toiminta, joka muodostuu eurooppalaisen perintötodistuksen antamisesta, ei ole tuomiovallan käyttöön liittyvän tehtävän hoitamista.

29

Espanjan hallitus väittää aluksi, että se, että eurooppalaisen perintötodistuksen antaminen voidaan antaa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi, on osoitus siitä, että kyseinen toiminta on luonteeltaan hallinnollista. Eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyä ei ole myöskään suunniteltu mahdollisten perinnönsaajien välisten riidanalaisten kysymysten tutkimiseksi ja ratkaisemiseksi. Eurooppalainen perintötodistus ei lopuksi saa aikaan tuomioistuinratkaisulle ominaisia sitovia oikeusvaikutuksia, ja se on pelkästään informatiivinen.

30

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (tuomio 28.2.2019, Gradbeništvo Korana, C‑579/17, EU:C:2019:162, 34 kohta ja tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Elimen oikeus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on siis selvitettävä niin rakenteellisten kuin toiminnallistenkin kriteerien mukaan. Tässä yhteydessä kansallista elintä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena silloin, kun se hoitaa tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä, kun taas muiden, muun muassa hallinnollisten, tehtävien hoitamisessa sen ei voida katsoa olevan tuomioistuimen asemassa (tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 43 kohta).

32

Tästä seuraa, että selvitettäessä, onko sellaista kansallista elintä, jolle on lainsäädännössä annettu erityyppisiä tehtäviä, pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on selvitettävä, mikä on sen hoitamien tehtävien täsmällinen luonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksistä ilmenee, että kyseinen tuomioistuin pohtii niitä oikeuksia, jotka sille on annettu eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn, sellaisena kuin sitä säännellään asetuksen N:o 650/2012 VI luvulla, erityisessä asiayhteydessä.

34

Näistä selityksistä ilmenee myös, että perittävän poika ja lapsenlapset ovat esittäneet pääasian kuluessa useita väitteitä estääkseen perittävän jälkeenjääneen puolison hakeman eurooppalaisen perintötodistuksen antamisen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii niitä johtopäätöksiä, jotka näistä väitteistä on tehtävä.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että sillä on sen kansallisen oikeuden nojalla toimivalta ratkaista tällaiset väitteet etenkin silloin, kun ne on esitetty perillisaseman toteamista koskevan todistuksen antamisen yhteydessä. Se pohtii siis, voiko se ratkaista kyseiset väitteet myös silloin, kun ne tulevat esiin eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyssä, johon sovelletaan asetuksen N:o 650/2012 VI luvussa esitettyä järjestelmää.

36

Unionin tuomioistuimelle esittämillään kolmella ensimmäisellä kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii etenkin selvittämään, annetaanko kyseisellä asetuksella sellaisenaan viranomaiselle, jonka käsiteltäväksi on saatettu eurooppalaista perintötodistusta koskeva hakemus, toimivalta ratkaista kyseisen todistuksen antamismenettelyn kuluessa esitettyihin väitteisiin perustuvat riidat. Kyseinen tuomioistuin pohtii tarvittaessa neljännellä kysymyksellään, missä muodossa kyseisen viranomaisen on esitettävä perustelut, joiden perusteella se on hylännyt väitteet ja antanut eurooppalaisen perintötodistuksen.

37

Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämällä asetuksen N:o 650/2012 tulkinnalla on tarkoitus arvioida, hoitaako kyseinen tuomioistuin tämän tuomion 31 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn erityisessä asiayhteydessä. Koska se, että kyse on SEUT 267 artiklassa tarkoitetusta ”tuomioistuimesta”, on edellytys ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiselle (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C‑272/19, EU:C:2020:535, 42 kohta), tämä tulkinta on tarpeen ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen ratkaisemiseksi.

38

Asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan todistuksen antavan viranomaisen on annettava eurooppalainen perintötodistus, kun todistettavat seikat on vahvistettu perimykseen sovellettavan tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti. Kyseisen asetuksen 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaan todistuksen antava viranomainen ei saa antaa tätä todistusta etenkään, jos ”todistettavat seikat on riitautettu”.

39

Unionin oikeuden säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 12.10.2023, KBC Verzekeringen, C‑286/22, EU:C:2023:767, 32 kohta).

40

Siltä osin kuin ensimmäiseksi on kyse asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sanamuodosta, on korostettava, että kyseinen säännös koskee erotuksetta kaikkia tilanteita, joissa todistettava seikat on ”riitautettu”. On siis ilmeistä, että tämä säännös koskee mitä tahansa riitauttamista tekemättä eroa sen mukaan, onko riitauttaminen tapahtunut eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn tai jonkun muun menettelyn kuluessa.

41

Tältä osin on myös huomautettava, ettei missään asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan kieliversiossa eikä etenkään saksankielisessä (”wenn Einwände gegen den zu bescheinigenden Sachverhalt anhängig sind”), espanjankielisessä (”si los extremos que se han de certificar son objeto de oposición”), englanninkielisessä (”if the elements to be certified are being challenged”), ranskankielisessä (”si les éléments à certifier sont contestés”), italiankielisessä (”gli elementi da certificare sono oggetto di contestazione”), liettuankielisessä (”jei ginčijami patvirtintini faktai”) ja ruotsinkielisessä (”om ett klagomål har riktats mot de uppgifter som ska styrkas”) versiossa edellytetä nimenomaisesti, että todistettava seikat on riitautettu muussa kuin siinä menettelyssä, joka koskee eurooppalaisen perintötodistuksen antamista.

42

Tästä seuraa, että sen, että todistettavat seikat riitautetaan eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn kuluessa, on lähtökohtaisesti oltava esteenä kyseisen todistuksen antamiselle.

43

Siltä osin kuin toiseksi on kyse siitä asiayhteydestä, johon asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta kuuluu, on huomautettava ensinnäkin, että kyseisen 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan todistuksen antavan viranomaisen on annettava todistus viipymättä, ”kun todistettavat seikat on vahvistettu”.

44

Tästä vaatimuksesta voidaan tehdä vastakkaispäätelmä, jonka mukaan todistuksen antavan viranomaisen on kieltäydyttävä antamasta tätä todistusta, kun todistettavia seikkoja ei voida pitää vahvistettuina etenkin kyseisen todistuksen antamismenettelyssä esitettyjen väitteiden johdosta.

45

Asetuksen N:o 650/2012 66 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan toiseksi todistuksen antavan viranomaisen velvollisuus tarkastaa hakijan esittämät tiedot ja ilmoitukset sekä asiakirjat ja muut todisteet.

46

Kyseisen asetuksen 66 artiklan 4 kohdan mukaan todistuksen antavalla viranomaisella on lisäksi velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ilmoittaakseen edunsaajille todistuksen hakemisesta. Jos todistettavien seikkojen selvittäminen sitä edellyttää, kyseisen viranomaisen on myös kuultava asianosaisia ja mahdollista testamentin toimeenpanijaa tai jäämistön hoitajaa ja julkaistava kuulutuksia, joiden tarkoituksena on antaa muille mahdollisille edunsaajille mahdollisuus vedota oikeuksiinsa.

47

Kun unionin lainsäätäjä on säätänyt näistä kuulemis- ja ilmoittamisvelvollisuuksista, se on tarkastellut välttämättä sitä mahdollisuutta, että eurooppalaista perintötodistusta koskevan hakemuksen käsittelyn kuluessa esitetään väitteitä, jotka ovat mahdollisesti esteenä kyseisen todistuksen antamiselle.

48

Myös asetuksen N:o 650/2012 66 artiklassa ja erityisesti sen 4 kohdassa säädetyn tutkintavelvollisuuden sisältö vahvistaa siis tämän tuomion 42 kohdassa omaksutun tulkinnan.

49

Tätä tulkintaa tukee kolmanneksi täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 5 olevan lomakkeen V sisältö. Asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan todistuksen antavan viranomaisen on ehdottomasti käytettävä tätä lomaketta eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 46 kohta). Kyseisen lomakkeen viimeisellä sivulla on ilmoitus, jonka mukaan todistuksen antava viranomainen vahvistaa, että ”edunsaajat eivät ole todistuksen laatimishetkellä kiistäneet mitään siihen sisältyvistä tiedoista”.

50

Kolmanneksi on todettava, että tämä tulkinta saa vielä tukea asetuksen N:o 650/2012 tavoitteista; asetuksen tarkoituksena on sen johdanto-osan seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenevin tavoin auttaa rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien perimysten yhteydessä perillisiä ja testamentinsaajia, muita perinnönjättäjälle läheisiä henkilöitä sekä perimykseen liittyviä velkojia toteuttamaan oikeutensa sekä mahdollistaa se, että unionin kansalaiset voivat valmistella perimyksensä (tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 67 perustelukappaleesta ilmenee, että eurooppalainen perintötodistus on otettu käyttöön, jotta perilliset, testamentinsaajat, testamentin toimeenpanijat tai jäämistön hoitajat voisivat osoittaa helposti asemansa ja/tai oikeutensa ja toimivaltansa toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi jäsenvaltiossa, jossa jäämistöomaisuus sijaitsee, jotta rajat ylittäviä vaikutuksia omaavat perintöasiat ratkaistaan unionissa nopeasti, sujuvasti ja tehokkaasti.

52

On myös huomautettava, että – kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 71 perustelukappaleessa vahvistetaan – eurooppalainen perintötodistus on pätevä kaikissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä ja että todistuksen oletetaan osoittavan todenmukaisesti perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti vahvistetut seikat kuten myös perillisinä, testamentinsaajina, testamentin toimeenpanijoina tai jäämistön hoitajina mainituilla henkilöillä olevan aseman ja henkilöillä olevat oikeudet kyseisen asetuksen 69 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2021, Vorarlberger Landes- und Hypotheken-Bank, C‑301/20, EU:C:2021:528, 23 kohta).

53

Tässä yhteydessä asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan eurooppalainen perintötodistus voidaan antaa ja sitä voidaan käyttää, vaikka todistettavat seikat on riitautettu, saattaisi olla perustana niitä oikeustoimia koskeville oikeusriidoille, joiden osalta todistusta on käytetty todisteena, mikä olisi vastoin tavoitetta helpottaa rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien perintöasioiden ratkaisemista.

54

Tästä seuraa, että myös se tavoite, joka on oikeuttanut eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönottamisen ja jona on siis helpottaa rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien perintöasioiden ratkaisemista, tukee asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan tulkitsemista siten, että kyseistä todistusta ei voida antaa, jos antamismenettelyn kuluessa on esitetty väitteitä, joista seuraa, ettei todistettavia seikkoja voida pitää vahvistettuina.

55

Tämän tarkennuksen jälkeen on todettava, ettei se, ettei todistuksen antavalle viranomaiselle annettu toimivaltaa ratkaista väitteitä eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyssä, estä tätä viranomaista toteamasta, että sille esitetty väite on jo ratkaistu lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla, joka on saanut oikeusvoiman. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksistä ilmenee tältä osin, että se pohtii sitä, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että mikä tahansa väite välttämättä estää eurooppalaisen perintötodistuksen antamisen, vai annetaanko asetuksella N:o 650/2012 todistuksen antavalle viranomaiselle toimivalta tutkia ja hylätä perusteeton väite tai väite, jotka ei ole tuettu tosiseikoin, ja mahdollisesti antaa todistus siitä huolimatta, että tällainen väite on esitetty.

56

Siltä osin kuin on kyse väitteistä, jotka on jo tutkittu jossakin toisessa menettelyssä ja joita toinen kysymys koskee, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkastelevan erityisesti tapausta, jossa eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn kuluessa esitetyt väitteet on jo hylätty jossakin toisessa menettelyssä. Kyseinen tuomioistuin pohtii lähinnä, onko todistuksen antavalla viranomaisella tässä tapauksessa toimivalta antaa tämä todistus siitä huolimatta, että asiassa on muodollisesti esitetty väitteitä.

57

Aluksi on huomautettava, ettei tätä erityistapausta ole säännelty nimenomaisesti asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdalla. Erityisesti kyseisen asetuksen 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohta koskee tapausta, jossa jossakin toisessa menettelyssä tehty päätös, joka koskee todistettavia seikkoja, on esteenä haetun todistuksen antamiselle.

58

Asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua riitauttamisen käsitettä on kuitenkin tulkittava välttämättä siten, ettei se koske väitteitä, jotka asian tuomioistuinmenettelyssä ratkaiseva tuomioistuin on jo hylännyt lainvoimaisella ratkaisulla. Muussa tapauksessa näet mikä tahansa riitauttaminen voisi loputtomasti estää eurooppalaisen perintötodistuksen antamisen, vaikka väitteet olisi jo tutkittu ja hylätty lainvoimaisesti tuomioistuinmenettelyssä, riippumatta siitä, onko kyseinen menettely asetuksen 72 artiklassa, joka koskee eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen sovellettavia oikeussuojakeinoja, tarkoitettu menettely vai säännelläänkö sitä pelkästään kansallisella oikeudella.

59

Tässä yhteydessä vaatimus lainvoimaisesta ratkaisusta perustuu tarpeeseen säilyttää eurooppalaisen perintötodistuksen luotettavuus tämän tuomion 50 ja 51 kohdassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti, kuten Euroopan komissio on perustellusti huomauttanut. Kyseisen todistuksen antaminen siitä huolimatta, että todistettavia seikkoja koskevat väitteet ovat vielä vireillä olevan menettelyn kohteena, merkitsisi näet välttämättä sitä riskiä, että eurooppalaisen perintötodistuksen sisältö on ristiriidassa kyseisessä menettelyssä myöhemmin annettavan ratkaisun kanssa.

60

Vasta sen jälkeen, kun väitteen hylkäävästä ratkaisusta on tullut lainvoimainen muun kuin eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn yhteydessä, tällainen väite ei siis ole enää asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaan esteenä kyseisen todistuksen antamiselle.

61

Lisäksi on huomautettava, että asetuksen N:o 650/2012 72 artiklassa säädetään mahdollisuudesta hakea muutosta todistuksen antavan viranomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti tämän todistuksen antavan viranomaisen kyseisen asetuksen 67 artiklan mukaisesti tekemiin päätöksiin.

62

Tästä seuraa, ettei mikään todistuksen antavan viranomaisen eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn päätteeksi asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan nojalla tekemä päätös ole lähtökohtaisesti lainvoimainen. Eurooppalaisen perintötodistuksen antaminen merkitsee siis siitä huolimatta, että on esitetty väitteitä, jotka todistuksen antava viranomainen on hylännyt perusteettomina tai sen vuoksi, ettei niitä ole tuettu tosiseikoin, tämän tuomion 59 kohdassa määritettyä vastaavaa riskiä siitä, että tämän perintötodistuksen sisältö kyseenalaistetaan kyseisen asetuksen 72 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä myöhemmin tehtävällä päätöksellä.

63

Tarve säilyttää eurooppalaisen perintötodistuksen luotettavuus tämän tuomion 53 ja 54 kohdassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti edellyttää siis, että asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa tulkitaan siten, että mikä tahansa eurooppalaisen perintötodistuksen antamismenettelyn kuluessa esitetty väite, vaikka se näyttää perusteettomalta tai sellaiselta, ettei sitä ole tuettu tosiseikoin, on esteenä kyseisen todistuksen antamiselle, lukuun ottamatta väitteitä, jotka on hylätty lainvoimaisesti jossakin toisessa menettelyssä, kuten tämän tuomion 61 kohdassa todetaan.

64

Jotta säilytetään unionin kansalaisten luottamus eurooppalaiseen perintötodistukseen, on näet ehdottomasti tarpeen, että kyseinen väline, joka on asetuksen N:o 650/2012 63 artiklan 2 kohdan mukaan todistusvoimainen ja jolla on oikeusvaikutukset, jotka esitetään etenkin kyseisen asetuksen 69 artiklan 2 ja 3 kohdassa, annetaan ainoastaan, jos todistettavia seikkoja ei ole riitautettu.

65

Jos todistettava seikat on riitautettu, todistuksen antavan viranomaisen, jolla ei ole toimivaltaa ratkaista esitettyjä väitteitä, on kieltäydyttävä antamasta haettua eurooppalaista perintötodistusta; kyseisen kieltäytymisen osalta voidaan kuitenkin hakea asetuksen N:o 650/2012 72 artiklan mukaisesti muutosta. Tuomioistuin, jolta muutosta on haettu, voi tarvittaessa tutkia todistuksen antamisen esteenä olleiden väitteiden perusteltavuuden.

66

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tekee eurooppalaisen perintötodistuksen antavana viranomaisena päätöksiä asetuksen N:o 650/2012 67 artiklan 1 kohdan nojalla, se ei hoida tuomiovallan käyttöön liittyvää tehtävää eikä sillä ole siis toimivaltaa saattaa asiaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan nojalla.

67

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.