<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-103/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0103</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:170">EU:C:2018:170</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>20</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>20</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Campos Sánchez-Bordona – Asia C-103/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">Messer France</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Manuel Campos Sánchez-Bordona</HT></P><P><DATE ISO="20180307">7 päivänä maaliskuuta 2018</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-103/17</HT></P><P>Messer France SAS, jolle Praxair-yhtiön oikeudet ovat siirtyneet,</P><P>vastaan</P><P>Premier ministre,</P><P>Commission de régulation de l’énergie,</P><P>Ministre de l’Économie et des Finances ja</P><P>Ministre de l’Environnement, de l’Énergie et de la Mer</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Energiatuotteiden ja sähkön verotus</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään julkisesta sähköpalvelusta perittävästä maksusta</KEYWORD><KEYWORD>Sähkön valmistevero</KEYWORD><KEYWORD>Välillinen vero</KEYWORD><KEYWORD>Erityistarkoituksissa kannettavan välillisen veron olemassaolon edellytykset</KEYWORD><KEYWORD>Erityistarkoituksen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Erityistarkoituksissa kannettavan välillisen veron ja sähkön valmisteveron samankaltaisuus</KEYWORD><KEYWORD>Vähimmäisverotason noudattaminen</KEYWORD><KEYWORD>Veron ja muun kuin veronluonteisen pakollisen rahasuorituksen ero</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) pyytää unionin tuomioistuinta määrittämään, voidaanko julkisesta sähköpalvelusta perittävää maksua (contribution au service public de l’électricité, jäljempänä CSPE-maksu), sellaisena kuin sitä sovellettiin Ranskassa vuosina 2003–2010, pitää unionin oikeuden mukaisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>CSPE on maksu, jonka sähkön toimittajat perivät sähkön loppukuluttajilta sähkölaskun yhteydessä. CSPE-maksun määrällä on tarkoitus korvata lisäkustannukset, joita sähkön toimittajille aiheutuu niille asetetuista lakisääteisistä velvoitteista, joita on erilaisia; ne vaihtelevat uusiutuvaan energiaan perustuvaan sähköntuotantoon kannustamisesta ja sähköntuotannon lisäkustannusten korvaamisesta Ranskan Euroopan ulkopuolisilla alueilla sosiaalisten päämäärien edistämiseen, kuten sähkön erityishinnoitteluun välttämättömänä perushyödykkeenä ja yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden tukemiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan pyri selvittämään, onko CSPE-maksu mahdollisesti valtiontukea. Sen kysymykset koskevat pikemminkin sitä, onko tämä maksu yhteensopiva tiettyjen hyödykkeiden, kuten sähkön, valmisteverotuksen yhdenmukaistamisesta annettujen direktiivien kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Näissä direktiiveissä vahvistetun pääsäännön mukaan kyseisistä tuotteista voidaan kantaa ainoastaan yhdenmukaistettua valmisteveroa. Poikkeuksena sallitaan kuitenkin tietyt erityistarkoituksissa kannettavat välilliset verot, joiden määrittämiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo vahvistettu joitakin arviointiperusteita.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Conseil d’État’n käsiteltäväksi saatetussa asiassa, joka koskee ensimmäistä lukuisista samanlaisista kanteista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Saatavilla olevien tietojen mukaan noin <FT TYPE="NUMBER">60000</FT> yksityishenkilöä ja yritystä on esittänyt (Commission de régulation de l’énergielle, Ministère de l’Économie et des Financesille, Électricité de Francelle jne.) vaatimuksia CSPE-maksuina suoritettujen määrien palauttamisesta. Näiden vaatimusten arvo voi nousta yli <FT TYPE="NUMBER">5000</FT> miljoonaan euroon, ja niiden hylkäämisestä tehdyistä hiljaisista tai nimenomaisista päätöksistä on nostettu noin <FT TYPE="NUMBER">13000</FT> kannetta.</P></NOTE> on juuri määritettävä, voidaanko CSPE-maksua pitää mainituissa direktiiveissä poikkeuksellisesti sallittuna välillisenä verona. Tällä ranskalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevalla CSPE-maksuja koskevalla kanteella on sekä oikeudellisesti että taloudellisesti huomattava merkitys.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Ks. Conseil d’État’n julkisasiamiehen (rapporteur public) <DATE ISO="20170122">22.1.2017</DATE> esittämä ratkaisuehdotus asiassa nro <DATE ISO="91150903">399115</DATE> SAS Messer France, s. 1. Ks. myös Sniadowe, C., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Contribution au service public de l’électricité: zugzwang ou cinquième as?<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue de droit fiscal</HT>, nro 39, 2016, s. 520.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 92/12/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta <DATE ISO="19920225">25.2.1992</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="076" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 76, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>valmisteveron alaisten tuotteiden käsite on määriteltävä; yhteisön säännökset voivat koskea ainoastaan tavaroita, joita kohdellaan valmisteveron alaisina kaikissa jäsenvaltioissa; näistä tuotteista voidaan erityistarkoituksiin kantaa myös muita välillisiä veroja; muiden välillisten verojen voimassapitäminen tai käyttöönotto ei saa aiheuttaa rajojen ylitykseen liittyviä muodollisuuksia<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tätä direktiiviä sovelletaan yhteisön tasolla seuraaviin asiaa koskevissa direktiiveissä määriteltyihin tuotteisiin:</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kivennäisöljyt,</P></ITEM><ITEM><P>alkoholi ja alkoholijuomat,</P></ITEM><ITEM><P>valmistettu tupakka.</P></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 kohdassa mainituista tuotteista voidaan erityistarkoituksiin kantaa myös muita välillisiä veroja, jos näiden verojen kannossa noudatetaan valmisteverojen ja arvonlisäverojen veron perusteen määräämistä, laskentaa, verovaateen täytäntöönpanokelpoisuutta [oikeammin: verosaatavan syntymistä] ja valvontaa koskevia verotussääntöjä.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2003/96/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta <DATE ISO="20031027">27.10.2003</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="283" PAGE.FIRST="5" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 283, s. 5</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Jäsenvaltioiden on kannettava energiatuotteista ja sähköstä veroa tämän direktiivin mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Direktiivissä 92/12/ETY olevien viittausten <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>kivennäisöljyihin<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/> ja <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>valmisteveroon<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/>, sikäli kuin sitä sovelletaan kivennäisöljyihin, katsotaan koskevan kaikkia tämän direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja energiatuotteita, sähköä ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kansallisia välillisiä veroja.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Verotasot, joita jäsenvaltioiden on sovellettava 2 artiklassa tarkoitettuihin energiatuotteisiin ja sähköön, eivät saa olla tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja alempia.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tässä direktiivissä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>verotasolla<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> tarkoitetaan kaikkia kannettuja välillisiä veroja (arvonlisäveroa lukuun ottamatta), jotka lasketaan suoraan tai välillisesti energiatuotteiden tai sähkön määrästä kulutukseen luovutuksen ajankohtana.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Direktiivin 18 artiklan 10 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Ranskan tasavalta voi soveltaa 1 päivään tammikuuta 2009 saakka täydellisiä tai osittaisia vapautuksia tai alennuksia valtion, hallinnollisten alueiden, kuntien ja muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen viranomaisen ominaisuudessa harjoittamaan toimintaan tai suorittamiin liiketoimiin käyttämien energiatuotteiden ja sähkön verotason osalta.</ALINEA><ALINEA>Ranskan tasavallalle voidaan myöntää siirtymäkausi 1 päivään tammikuuta 2009, jotta se voi muuttaa nykyisen sähkön verotusjärjestelmänsä tämän direktiivin säännösten mukaiseksi. Tänä aikana on otettava huomioon nykyisen sähkön verotusjärjestelmän yleinen keskimääräinen taso arvioitaessa tässä direktiivissä säädettyjen valmisteverojen vähimmäismäärien noudattamista.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Direktiivin 28 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="028.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään <DATE ISO="20031231">31 päivänä joulukuuta 2003</DATE>. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="028.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2004 – –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2008/118/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20081216">16.12.2008</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="009" PAGE.FIRST="12" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 9, s. 12</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Direktiivi 92/12 kumottiin direktiivillä 2008/118, jonka 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tässä direktiivissä vahvistetaan yleinen järjestelmä, joka koskee seuraavien tavaroiden (jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>valmisteveron alaiset tavarat<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="2019" ID="QE0013"/>) kulutuksesta välittömästi tai välillisesti kannettavaa valmisteveroa:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>direktiivin 2003/96/EY soveltamisalaan kuuluvat energiatuotteet ja sähkö;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><?PAGE NO="4"?><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja valmisteveron alaisista tavaroista, jos nämä verot ovat valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien yhteisön verosääntöjen mukaisia, verovapautuksia koskevat säännökset pois lukien.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Valmisteverosaatava syntyy siinä jäsenvaltiossa ja sinä ajankohtana, jossa ja jolloin tavarat luovutetaan kulutukseen.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Direktiivin 9 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Sovelletaan sellaisia verosaatavan syntymistä koskevia edellytyksiä ja verokantaa, jotka ovat voimassa verosaatavan syntymispäivänä siinä jäsenvaltiossa, jossa tavarat luovutetaan kulutukseen.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Direktiivin 47 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Kumotaan direktiivi 92/12/ETY 1 päivästä huhtikuuta 2010<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.</ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen lainsäädäntö</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Julkisen sähköpalvelun nykyaikaistamisesta ja kehittämisestä <DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE> annetun lain (loi relative à la modernisation et au développement du service public de l’électricité)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>JORF nro 3<DATE ISO="20000205">5</DATE>, <DATE ISO="20000211">11.2.2000</DATE>, s. 2143.</P></NOTE> 5 §:ssä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Sellaisena kuin se on muutettuna kaasu- ja sähkömarkkinoista ja julkisesta energiapalvelusta <DATE ISO="20030103">3.1.2003</DATE> annetun lain (loi n<HT TYPE="SUP">o</HT> 2003-8 relative aux marchés du gaz et de l’électricité et au service public de l’énergie, JORF nro <DATE ISO="20030103">3</DATE>, <DATE ISO="20030104">4.1.2003</DATE>, s. 265) 37 §:llä.</P></NOTE> täsmennetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>I.</NO.P><TXT>Sähköalan toimijoille asetetuista julkisen palvelun tehtävistä johtuvat kustannukset korvataan täysimääräisesti. Näillä tarkoitetaan seuraavia kustannuksia:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Sähköntuotannon alalla:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Lisäkustannuksia, joita mahdollisesti aiheutuu 8 ja 10 §:n täytäntöönpanosta niihin kustannuksiin nähden, joilta Electricité de France tai mahdollisesti edellä mainitun <DATE ISO="19460408">8.4.1946</DATE> annetun lain nro 46–628 23 §:ssä mainitut muut kuin kansallistetut jakelijat, joita asia koskee, ovat säästyneet. – –</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Sähkön toimituksen alalla:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tulojen menetyksiä ja kustannuksia, joita sähkön toimittajille aiheutuu 4 §:n I momentin viimeisessä kohdassa mainitun välttämätöntä perushyödykettä koskevan erityishinnoittelun täytäntöönpanosta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kustannuksia, joita sähkön toimittajille aiheutuu niiden osallistumisesta 2 §:n III momentin 1 kohdassa tarkoitettuja yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevia henkilöitä koskevaan tukijärjestelyyn.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP><P>Nämä kustannukset lasketaan niiden toimijoiden pitämän asianmukaisen kirjanpidon perusteella, joille niitä aiheutuu. Commission de régulation de l’énergien [energian sääntelykomitea] määrittelemien sääntöjen mukaan laaditun kirjanpidon – –. Energiasta vastaava ministeri vahvistaa kustannusten määrän Commission de régulation de l’énergien vuosittain tekemän ehdotuksen perusteella.</P><?PAGE NO="5"?><P>Näistä kustannuksista toimijoille, joille niitä aiheutuu, maksettava korvaus rahoitetaan Ranskan alueelle sijoittautuneilta sähkön loppukäyttäjiltä perittävillä maksuilla.</P><P>Edellä mainittujen maksujen määrä lasketaan suhteessa kulutetun sähkön määrään – –</P><P>– –</P><P>Maksun määrä kilowattitunnilta lasketaan siten, että maksut kattavat kaikki a ja b kohdassa tarkoitetut kustannukset – –. Energiasta vastaava ministeri vahvistaa tämän määrän Commission de régulation de l’énergien vuosittain tekemän ehdotuksen perusteella. – –<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Saman <DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE> annetun lain<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>JORF nro 3<DATE ISO="20000205">5</DATE>, <DATE ISO="20000211">11.2.2000</DATE>, s. 2143.</P></NOTE> 10 §:n, joka koskee uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien laitosten tuottaman sähkön ostovelvollisuutta, 5 momentin toisessa ja kuudennessa kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>– – Asetuksessa täsmennetään ostovelvollisuudesta hyötyville tuottajille asetetut velvollisuudet sekä edellytykset, joiden nojalla taloudesta ja energiasta vastaavat ministerit vahvistavat Commission de régulation de l’énergien annettuaan lausuntonsa näin tuotetun sähkön ostoa koskevat edellytykset.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA><ALINEA>Electricité de Francen ja edellä mainitun <DATE ISO="19460408">8.4.1946</DATE> annetun lain nro 46–628 23 §:ssä mainittujen muiden kuin kansallistettujen sähkönjakelijoiden tämän pykälän mukaisesti tekemissä sopimuksissa määrätään ostoehdoista ottaen huomioon investointi- ja ylläpitokustannukset, joilta kyseiset ostajat ovat säästyneet ja joihin voidaan lisätä palkkio ottaen huomioon toimitetun tuotantomäärän tai teollisuudenalojen myötävaikutus tämän lain 1§:n toisessa momentissa määriteltyjen tavoitteiden toteuttamiseen. Tämän palkkion taso ei saa johtaa siihen, että laitoksissa, jotka hyötyvät näistä ostoehdoista, sidotulle pääomalle maksettava tuotto ylittää pääoman tavanomaisen tuoton, kun otetaan huomioon näihin toimintoihin liittyvät riskit ja se, että näille laitoksille taataan niiden koko tuotannon myynti määrätyllä tariffilla. Ostoehtoja tarkistetaan määräajoin niiden 5 §:n 1 momentissa mainittujen kustannusten, joilta on säästytty, ja kustannusten kehityksen huomioon ottamiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ostovelvollisuudesta hyötyvien tuottajien tuottaman sähkön ostoa koskevista edellytyksistä <DATE ISO="20010510">10.5.2001</DATE> annetun asetuksen nro 2001–410 (décret relatif aux conditions d’achat de l’électricité produite par des producteurs bénéficiant de l’obligation d’achat),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>JORF nro 1<DATE ISO="20010510">10</DATE>, <DATE ISO="20010512">12.5.2001</DATE>, s. 7543.</P></NOTE> joka annettiin edellä mainittujen säännösten täytäntöön panemiseksi, 8 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>Taloudesta ja energiasta vastaavien ministerien päätöksillä, jotka tehdään Conseil supérieur de l'énergien ja Commission de régulation de l’énergien annettua lausuntonsa, vahvistetaan edellä mainitun <DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE> annetun lain 10 §:ssä säädetystä ostovelvollisuudesta hyötyvien laitosten tuottaman sähkön ostoehdot. – –<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Komission vuonna 2010 käynnistämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn seurauksena Ranskan tasavalta antoi <DATE ISO="20101207">7.12.2010</DATE> sähkömarkkinoiden uutta järjestämistä koskevan lain nro 2010–1448 (loi portant nouvelle organisation du marché de l’électricité, jota kutsutaan myös NOME-laiksi).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>JORF nro 28<DATE ISO="20101204">4</DATE>, <DATE ISO="20101208">8.12.2010</DATE>, s. 21467.</P></NOTE> Kyseisen lain 23 §:n nojalla CSPE-maksu korvattiin sähkön loppukulutuksesta kannettavilla kunnallisilla ja alueellisilla veroilla. Uudet verot tulivat voimaan <DATE ISO="20110101">1.1.2011</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Praxair-yhtiö, jonka oikeudet ovat sittemmin siirtyneet Messer France -yhtiölle, vaati <DATE ISO="20101217">17.12.2010</DATE> palauttamaan viivästyskorkoineen CSPE-maksut, jotka se oli suorittanut vuosina 2005–2009.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tribunal administratif de Paris (hallintotuomioistuin, Pariisi, Ranska), jolle tämä vaatimus oli esitetty, hylkäsi sen <DATE ISO="20120706">6.7.2012</DATE> antamallaan tuomiolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Praxair-yhtiö valitti tuomiosta Cour administrative d’appel de Parisiin (ylempi hallintotuomioistuin, Pariisi). Ennen kuin se ratkaisi valituksen, se päätti siirtää asian asiakirjavihkon Conseil d’Etat’lle ja esitti tälle useita kysymyksiä tutkittavaksi. Conseil d’État vastasi muutoksenhakutuomioistuimen esittämiin kysymyksiin <DATE ISO="20150722">22.7.2015</DATE> sen jälkeen, kun se oli esittänyt Conseil constitutionnelille (perustuslakituomioistuin, Ranska) perustuslainmukaisuutta koskevan ensisijaisesti käsiteltävän kysymyksen, joka ratkaistiin <DATE ISO="20140208">8.2.2014</DATE> annetulla tuomiolla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Conseil constitutionnelin ratkaisu nro° 2014-419 QPC, <DATE ISO="20141008">8.10. 2014</DATE> (JORF nro 235, <DATE ISO="20141010">10.10.2014</DATE>, s. 16485).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Cour administrative d’appel de Paris hylkäsi Praxairin valituksen <DATE ISO="20160223">23.2.2016</DATE> antamallaan tuomiolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Messer France, jolle Praxairin oikeudet ja velvollisuudet ovat sittemmin siirtyneet, valitti tästä muutoksenhakutuomioistuimen antamasta tuomiosta Conseil d’Etat’han, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>1)</NO.P><TXT>Onko silloin, kun jäsenvaltio ei ole [direktiivin 2003/96], voimaantulon jälkeen ryhtynyt aluksi mihinkään toimenpiteisiin sähkönkulutusta koskevan valmisteveron käyttöön ottamiseksi vaan on säilyttänyt aikaisemmin käyttöön otetun tähän kulutukseen kohdistuvan välillisen veron sekä paikallisia veroja,</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kyseessä olevan veron yhteensoveltuvuutta direktiivien [92/12] ja [2003/96] kanssa arvioitava niiden edellytysten perusteella, jotka [direktiivin 92/12] 3 artiklan 2 kohdassa on asetettu <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>muun välillisen veron<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="2019" ID="QE0021"/> olemassaololle, nimittäin, että sitä kannetaan yhteen tai useampaan erityistarkoitukseen ja että noudatetaan tiettyjä valmisteveroon tai arvonlisäveroon sovellettavia verotussääntöjä</P></ITEM><ITEM><P>vai onko <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>muun välillisen veron<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="2019" ID="QE0022"/> säilyttäminen mahdollista ainoastaan yhdenmukaistetun valmisteveron yhteydessä, ja lopuksi, voitaisiinko tässä tilanteessa kyseessä olevan maksun katsoa olevan tällainen valmistevero, jonka yhteensoveltuvuutta näiden kahden direktiivin kanssa olisi siis arvioitava kaikkiin niissä säädettyihin yhdenmukaistamissääntöihin nähden?</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko sähkönkulutukseen perustuvalla maksulla, jonka tuotot kohdennetaan sekä uusiutuviin energialähteisiin ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvaan sähköntuotantoon liittyvien kustannusten rahoittamiseen että tariffien maantieteellisen tasaamisen toteuttamiseen ja sähkön hintojen alentamisen toteuttamiseen yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien kotitalouksien osalta, katsottava pyrittävän [direktiivin 92/12] 3 artiklan 2 kohdan säännöksissä, jotka on toistettu [direktiivin 2008/118] 1 artiklan 2 kohdassa, tarkoitettuihin erityistarkoituksiin?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että ainoastaan tietyt niistä tarkoituksista, joihin pyritään, voitaisiin luokitella erityisiksi näissä säännöksissä tarkoitetussa merkityksessä, voivatko verovelvolliset kuitenkin vaatia riidanalaisen maksun palauttamista kokonaisuudessaan vai ainoastaan osittaista palauttamista sen mukaan, mikä on niiden kustannusten, jotka eivät vastaa erityistarkoitusta, osuus maksulla rahoitettavien kustannusten kokonaismäärästä?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="7"?><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että edellä oleviin kysymyksiin annettavan vastauksen mukaan julkisesta sähköpalvelusta perittävää maksua koskeva järjestelmä olisi kokonaan tai osittain yhteensoveltumaton unionin oikeudessa säädettyjen sähkön verotussääntöjen kanssa, onko [direktiivin 2003/96] 18 artiklan 10 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että tässä direktiivissä säädettyjen verotuksen vähimmäistasojen noudattaminen muodostaa <DATE ISO="20090101">1.1.2009</DATE> saakka unionin oikeudessa säädetyistä sähkön verotussäännöistä ainoan, joka velvoittaa Ranskaa?<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Messer France, Ranskan, Espanjan, Italian ja Belgian hallitukset sekä Euroopan komissio, jotka (Italian hallitusta lukuun ottamatta) osallistuivat <DATE ISO="20171213">13.12.2017</DATE> pidettyyn istuntoon.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Vastaukset ennakkoratkaisukysymyksiin</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">CSPE-maksun veronluonteisuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Ennen ennakkoratkaisukysymysten tarkastelua on aiheellista selvittää CSPE-maksun veronluonteisuudesta esitetyt epäilykset, sillä se on lähtökohta sen määrittämiselle, onko maksu yhteensoveltuva direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Jos nimittäin CSPE-maksu ei olisi unionin oikeudessa tarkoitettu vero, sitä ei voitaisi luokitella erityistarkoituksissa kannettavaksi välilliseksi veroksi, mikä sulkisi pois direktiivin 92/12 soveltamisen. Tässä tapauksessa mikään ei estäisi Ranskan tasavaltaa pysyttämästä tätä maksua (niin kauan kuin se oli voimassa) suuremmitta ongelmitta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa, että CSPE-maksu on välillinen vero, eikä mitenkään kyseenalaista sen veronluonteisuutta. Italian hallitus sitä vastoin väittää kirjallisissa huomautuksissaan, ettei CSPE-maksua voida pitää veronluonteisena eikä se siten kuulu direktiivien 92/12 ja 2008/118 soveltamisalaan, vaikka se myöntääkin sen olevan pakollinen rahasuoritus, josta on säädetty lailla. Espanjan ja Belgian hallitukset yhtyivät tähän näkemykseen istunnossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotuksessani IRCCS – Fondazione Santa Lucia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE> (<NO.CASE>C-189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:287">EU:C:2016:287</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> esitin, että Italiassa käytössä oleva <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>sähköjärjestelmän yleisten kulujen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> kattamiseksi perittävä maksu oli rahasuoritus, joka ei ollut veronluonteinen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. Lavilla Rubira, J. J., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>Prestaciones patrimoniales públicas no tributarias impuestas a las empresas que operan en el sector eléctrico<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, s. 69–102 ja Gómez-Ferrer Rincón, R., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>Las prestaciones patrimoniales de carácter público y naturaleza no tributaria<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, s. 31–67, teoksessa López Ramón, F. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">Las prestaciones patrimoniales públicas no tributarias y la resolución extrajudicial de conflictos</HT>, Instituto Nacional de Administración Pública, Madrid, 2015.</P></NOTE> ja jolla ei ollut veron muotoa (tai luonnetta). Consiglio di Statokin (ylin hallintotuomioistuin, Italia) oli ennakkoratkaisupyynnössään selvästi todennut näin. Totesin erityisesti, ettei kyseisellä maksulla ollut yhdenmukaistetun valmisteveron tai arvonlisäveron kaltaista veron rakennetta ja ettei sitä voitu luokitella direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan mukaiseksi erityistarkoituksissa kannettavaksi välilliseksi veroksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tuomiossa IRCCS – Fondazione Santa Lucia unionin tuomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt ratkaisuehdotustani eikä tehnyt eroa verojen ja muiden kuin veronluonteisten julkisoikeudellisten rahasuoritusten välillä. Lähtien siitä (perustellusta) ajatuksesta, että veron, tullin tai maksun luokittelu unionin oikeuden näkökulmasta kuuluu unionin tuomioistuimen tehtäviin, ja tämä määrittelee veron sen objektiivisten ominaisuuksien perusteella riippumatta sen luokittelusta kansallisessa oikeudessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170118">18.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:17">EU:C:2017:17</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tuomiossa tyydyttiin määrittämään kolme välillisiin veroihin erottamattomasti kuuluvaa seikkaa:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Ensinnäkin lakisääteinen velvollisuus maksaa niiden määrä, ja mikäli tätä velvollisuutta ei noudateta, viranomaisten toimivalta ryhtyä toimiin verovelvollista vastaan.</P></ITEM><ITEM><P>Toiseksi vaadittujen summien käyttötarkoitus; summien on ohjauduttava yleisen edun mukaisten tavoitteiden rahoittamiseen niiden jakautumisperusteiden mukaisesti, jotka viranomaiset ovat vahvistaneet.</P></ITEM><ITEM><P>Kolmanneksi välillisten verojen mahdollinen vyöryttäminen toimitetun tavaran tai suoritetun palvelun loppukuluttajan maksettavaksi sisällyttämällä ne tälle osoitetun laskun loppusummaan, jonka suuruus yleensä määräytyy kulutetun tuotteen tai palvelun määrän perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170118">18.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:17">EU:C:2017:17</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>. Vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160114">14.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-163/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:4">EU:C:2016:4</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin jätti kuitenkin kokonaan italialaisen tuomioistuimen tehtäväksi tarkistaa, täyttääkö maksu, jolla katetaan Italian sähköjärjestelmän yleiset kulut, direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa mainitut edellytykset (eli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>jos yhtäältä tällä verolla pyritään yhteen tai useampaan erityistarkoitukseen ja jos toisaalta vero on valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien verosääntöjen mukainen, verovapautuksia koskevat säännökset pois lukien<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170118">18.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:17">EU:C:2017:17</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>. Consiglio di Stato (Italia) vahvisti lopulta <DATE ISO="20180119">19.1.2018</DATE> antamassaan tuomiossa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>väite siitä, ettei [sähköjärjestelmän yleisten kulujen kattamiseksi suoritettavia maksuja] voida luokitella välillisiksi veroiksi, on hyväksyttävämpi, koska maksuja ei ohjata valtion yleiseen talousarvioon vaan ne maksetaan sähköalan tasauskassan tulostileille, jotta ne voidaan osoittaa uusiutuvien energialähteiden käyttämisen ja energiatehokkuuden edistämiseen, ydinturvallisuuteen ja alueellisten korvausten maksamiseen, kansallisen rautatieyhtiön erikoistariffijärjestelmiin, sähköalan pienyrityksille tarkoitettuihin korvauksiin, sähköalan tutkimuksen tukemiseen, sähköbonuksen kattamiseen sekä paljon sähköä kuluttaville yrityksille myönnettäviin etuihin, ja koska nämä samat maksut siirretään lopullisesti loppukuluttajien maksettavaksi suhteessa, jolla on taipumus olla vastavuoroinen suhteessa heille toimitettuihin suorituksiin ja kun näiden maksujen osalta ei ole järjestelmää, jossa mainitut maksut kannettaisiin samaan tapaan kuin verot – – ei nouse ab imis esiin kysymystä sisäisen säännöstön yhteensoveltumattomuudesta direktiivin [2003/96] kanssa, koska se ei kuulu jälkimmäisen objektiiviseen soveltamisalaan<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>. Tuomion teksti on saatavana internetosoitteessa https://www.giustizia-amministrativa.it/cdsintra/cdsintra/AmministrazionePortale/DocumentViewer/index.html?ddocname=NYJZ55RFT62J5COYDQUVMGYDZ4&amp;q=Fondazione%20or%20Santa%20or%20Lucia.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>En halua herättää asiasta mitään keskustelua, joka vain näyttäisi akateemiselta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>En voi olla lainaamatta erästä tunnettua espanjalaista lakimiestä, joka toteaa seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>organisaatioissa tehtyjen sopimusten oikeudellisen luonteen määrittäminen vaikuttaa kysymykseltä, josta – – ainoastaan kovan onnensa takia mieleltään järkkyneet tai vähäjärkiset voisivat innostua. Mikään ei voisi olla yhtä kaukana todellisuudesta. Kun lakimiehet pyrkivät selvittämään jonkin tietyn käsitteen oikeudellista luonnetta, he tekevät sen siksi, että sen varassa lepää koko sovellettava oikeudellinen järjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>. Ks. Jesús Alfaron blogi <HT TYPE="ITALIC">Almacén de Derecho</HT>, <DATE ISO="20161014">14.10.2016</DATE>, http://almacendederecho.org/la-naturaleza-juridica-los-acuerdos-sociales/</P></NOTE> Näiden molempien käsitteiden eroja määritettäessä pidän edelleen merkityksellisenä sitä, että muista kuin veronluonteisista julkisoikeudellisista rahasuorituksista saadut tulot eivät kuulu valtion talousarvioon eli niitä ei ole tarkoitettu kattamaan julkisia tarpeita, jotka kansallisten viranomaisten on rahoitettava. Toinen yhtä merkityksellinen ero on se, että kansalliset veroviranomaiset eivät puutu tällaisten rahasuoritusten hallinnointiin ja perimiseen käyttämällä tavanomaisia verohallinnon valtuuksiaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Nämä ominaispiirteet huomiotta jättäminen muun muassa hämärtää verotulojen käsitettä niin, että asiaa koskeva oikeusdogmatiikka menettää luultavasti kokonaan merkityksensä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Kuten jo <DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE> esittämäni ratkaisuehdotuksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:287">EU:C:2016:287</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohdassa</REF.DOC.ECR> totesin, ongelma saattaa johtua verotukseen läheisesti liittyvällä muttei kuitenkaan täysin vastaavalla alalla, kuten valtiontukien alalla, sovellettavien unionin oikeussääntöjen käyttämisestä sen määrittämisessä, voidaanko tiettyjä rahasuorituksia pitää veronluonteisina maksuina, joihin sovelletaan samaa järjestelmää kuin vaikutukseltaan vastaaviin maksuihin ja syrjiviin sisäisiin maksuihin. Koska unionin tuomioistuin on määritellyt nämä kaksi käsitettä niin laajasti, että se on voinut ulottaa ne koskemaan mitä tahansa jäsenvaltioiden yksipuolisesti säätämiä rahasuorituksia riippumatta siitä, ovatko ne veronluonteisia.</P></NOTE> Samanaikaisesti se rajoittaa kohtuuttomasti minkä tahansa valtion lainsäätäjän vapautta, koska lainsäätäjä voisi tällaisen suuntauksen jatkuessa joutua määrittämään tiettyjen julkisten palvelujen tarjoamisesta perittävät tariffit veronluonteisiksi maksuiksi, jos näiden (viranomaisten vahvistamien) tariffien laskennassa otetaan huomioon kyseisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, olivatpa ne suoria tai välillisiä ja yleisiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan on todettava, että CSPE-maksu vaikuttaa siitä huolimatta, että sillä on joitakin yhtäläisyyksiä edellä mainitun italialaisen maksun kanssa, olevan ominaispiirteiltään lähempänä välillistä veroa, ja tätä luonnehdintaa – kuten jo edellä totesin – ei näytetä kyseenalaistettavan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sen paremmin kuin Ranskan lainsäädännössäkään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Lain 2000–108 5 §:stä <DATE ISO="20141008">8.10.2014</DATE> annetun Conseil constitutionnelin tuomion nro 2014–419 QPC 16 kohdan perusteella tästä voi olla epäilyksiä, sillä siinä viitataan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>sellaisia veroja koskeviin oikeudenkäyntikäyntiasioihin, jotka eivät ole välillisiä maksuja eivätkä välittömiä veroja<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> ja jotka kuuluvat hallintotuomioistuinten alaisuuteen ja joista CSPE:tä koskevat oikeudenkäyntiasiat ovat osa.</P></NOTE> Yksi näistä ominaispiirteistä on se, että – kuten istunnossa täsmennettiin – viranomaiset (Commission de régulation de l’énergie) ovat toimivaltaisia vaatimaan käyttäjiä, jotka jättävät CSPE-maksun maksamatta, maksamaan sen viivästyskorkoineen, ja tarvittaessa antamaan käyttäjiä koskevan täytäntöönpanokelpoisen määräyksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin joutuu viimeisenä oikeusasteena antamaan lopullisen ratkaisun CSPE-maksun veronluonteisuudesta, ja ottaen huomioon, kuinka väljät perusteet unionin tuomioistuin on vahvistanut kuluttajilta tietyistä tuotteista tai palveluista perittävien pakollisten maksujen luokittelemiseksi veronluonteisiksi, lähden jäljempänä ratkaisuehdotuksessani siitä, että kyseessä on veronluonteinen maksu. Toivoisin kuitenkin edelleen, että välillisten verojen käsitettä tarkasteltaessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota käsitteelliseen täsmällisyyteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. <DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE> esittämäni ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>IRCCS – Fondazione Santa Lucia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-189/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:287">EU:C:2016:287</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Pääasiaan sovellettavat oikeussäännöt (neljäs ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ensimmäiseksi liene aiheellista vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen, jossa se pyytää unionin tuomioistuimelta selvennystä direktiivin 2003/96 18 artiklan 10 kohdan toiseen alakohtaan pääasiaan sovellettavien oikeussääntöjen täsmentämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Sähkön välillistä verotusta säänneltiin <DATE ISO="20040101">1.1.2004</DATE>–<DATE ISO="20100401">1.4.2010</DATE> direktiivillä 92/12 direktiivin 2003/96 3 artiklan nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Direktiivin 2003/96 28 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisen oikeuden mukauttaminen oli määrä saattaa päätökseen <DATE ISO="20031231">31.12.2003</DATE> ja direktiiviä oli määrä alkaa soveltaa <DATE ISO="20040101">1.1.2004</DATE> lähtien.</P></NOTE> Viimeksi mainitulla direktiivillä direktiivin 92/12 säännökset, joita oli siihen asti sovellettu ainoastaan kivennäisöljyjen, alkoholin, alkoholijuomien ja valmistetun tupakan valmisteveroihin, laajennettiin koskemaan sähköä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ranskan tasavallalle kuitenkin myönnettiin (direktiivin 2003/96 18 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan nojalla) siirtymäkausi <DATE ISO="20090101">1.1.2009</DATE> asti, jotta se voisi muuttaa sähkön verotusjärjestelmänsä tämän direktiivin mukaiseksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Kyseisen artiklan mukaan Ranskan oli siirtymäkauden aikana otettava huomioon sähkön paikallisen verotusjärjestelmän yleinen keskimääräinen taso arvioitaessa direktiivissä 2003/96 säädettyjen valmisteverojen vähimmäismäärien noudattamista. Tämä velvoite merkitsi sitä, että Ranskan oli <DATE ISO="20040101">1.1.2004</DATE>–<DATE ISO="20090101">1.1.2009</DATE> varmistettava, että CSPE-maksun ja muiden sähkönkulutuksesta kannettavien (kunnallisten ja alueellisten) valmisteverojen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ranskan alueyhteisöjä koskevan yleiskoodeksin (Code général des collectivités territoriales) L.2333-2 ja L.3333-2 §:ssä vahvistettiin vuodesta 1984 alkaen <DATE ISO="20101231">31.12.2010</DATE> saakka kunnalliset ja alueelliset välilliset verot, joiden määräytymisperusteena oli tietty prosenttiosuus kuluttajilta laskutetun sähkön hinnasta.</P></NOTE> yhteenlaskettu määrä oli direktiivissä säädettyjä vähimmäismääriä tai -tasoja korkeampi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Ranskan tasavalta ei noudattanut<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Unionin tuomioistuin totesi tämän jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämisen <DATE ISO="20121025">25.10.2012</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-164/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:665">EU:C:2012:665</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tätä siirtymäkautta, ja se jätti saattamatta direktiivin 2003/96 osaksi kansallista lainsäädäntöään siihen asti, kunnes <DATE ISO="20101207">7.12.2010</DATE> annettiin laki nro 2010–1488,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>JORF nro 28<DATE ISO="20101204">4</DATE>, <DATE ISO="20101208">8.12.2010</DATE>, s. 21467. Tällä lailla aiemmat kunnalliset ja alueelliset verot yhdistettiin yhdeksi kunnalliseksi ja yhdeksi alueelliseksi veroksi, jotka kumpikin määritettiin sähkön loppukulutuksen perusteella, ja otettiin tullikoodeksin (Code des douanes) 266 <HT TYPE="ITALIC">quinquies</HT> C §:ssä käyttöön uusi kannettava valmistevero, 250 kilowattituntia ylittävästä kulutuksesta kannettava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>sähkön loppukulutusta koskeva sisäinen vero<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>. Näiden kolmen valmisteveron rinnalla jatkettiin CSPE-maksun soveltamista muuttamatta sitä koskevia sääntöjä.</P></NOTE> joka tuli voimaan <DATE ISO="20110101">1.1.2011</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Entinen CSPE-maksu sisällytettiin vuoden 2015 lisätalousarviosta <DATE ISO="20151229">29.12.2015</DATE> annetun lain 2015–1786 (loi de finances rectificative pour 2015) nojalla <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE> alkaen sähkön loppukulutusta koskevaan sisäiseen veroon, jolloin käyttöön tuli uusi, sähkönkulutuksen valmisteveron muodossa kannettava CSPE-maksu.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tästä lainsäädäntökehityksestä ilmenee, että direktiivin 2003/96 18 artiklan 10 kohdan toisessa alakohdassa annettiin Ranskan tasavallalle oikeus pitää voimassa kansallinen sähkön verotusjärjestelmänsä <DATE ISO="20081231">31.12.2008</DATE> asti ilman, että direktiivi 92/12 olisi velvoittanut sitä, ja sen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>ainoana velvollisuutena<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämä ilmaus.</P></NOTE> oli noudattaa direktiivissä säädettyä vähimmäisverotasoa. Tähän määräaikaan asti ja edellä mainitulla varauksella Ranska saattoi siis vapaasti soveltaa CSPE-maksua tarvitsematta pohtia sen yhteensoveltuvuutta mainitun direktiivin kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että jos tätä vähimmäisverotasoa on noudatettu (mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava), henkilöt, joiden suorittamat CSPE-maksut ovat erääntyneet ennen <DATE ISO="20090101">1.1.2009</DATE>, eivät voi vaatia niiden palauttamista vetoamalla direktiivien 92/12 ja 2003/96 väitettyyn rikkomiseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">CSPE-maksun yhteensopivuus sähkön valmisteveron kanssa (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Messer France katsoo, että sähkönkulutuksesta kannettavan yhdenmukaistetun valmisteveron käyttöön ottaminen on ehdoton edellytys sille, että jäsenvaltio voi pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita sähkönkulutuksesta kannettavia direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja välillisiä veroja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Messer Francen mukaan mahdollisuus soveltaa muuta välillistä veroa on ilmaus jäsenvaltioilla edelleen olevasta muiden verojen kantamista koskevasta oikeudesta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:694">EU:C:2013:694</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jonka käyttäminen on toissijaista ja edellyttää, että on ensin otettu käyttöön yhdenmukaistettu valmistevero.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000224">24.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-434/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:98">EU:C:2000:98</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>tämän säännöksen tarkoituksena on, että jäsenvaltiot voivat säätää paitsi rakennedirektiivissä säädetystä vähimmäismääräisestä valmisteverosta myös muista välillisistä veroista, joilla on erityistarkoitus eli muu kuin budjettiin liittyvä tavoite<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.</P></NOTE> Tämä edellytys käy selvästi ilmi direktiivistä 2008/118, jonka [ranskankielisen version] 1 artiklan 2 kohdassa ilmaus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>muut välilliset verot<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> on korvattu <HT TYPE="ITALIC">täydentävillä</HT> välillisillä veroilla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>En voi yhtyä näihin väitteisiin. Ensinnäkään direktiiviä 2008/118 ei sovelleta ajallisesti nyt käsiteltävään asiaa, vaikka sen 1 artiklan 2 kohdan sanamuoto onkin olennaisin osin samanlainen kuin direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Vaikka joissakin direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan kieliversioissa (ranskan- ja romaniankielinen versio) puhutaankin <HT TYPE="ITALIC">täydentävistä</HT> välillisistä veroista, suurimmassa osassa muita kieliversioita (muun muassa englannin-, portugalin-, espanjan- ja italiankielinen versio) viitataan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/><HT TYPE="ITALIC">muihin</HT> välillisiin veroihin<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>, mikä sulkee pois sen mahdollisuuden, että jälkimmäisten kantaminen edellyttäisi sitä, että ensin on otettu käyttöön yhdenmukaistettu valmistevero mainitun direktiivin tavoitteen mukaisesti. Tämä tulkinta on sopusoinnussa direktiivin 2008/118 yleisen rakenteen ja tarkoituksen kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin oikeuden säännöstä voidaan tulkita usealla tavalla, etusija on annettava tulkinnalle, jolla voidaan varmistaa säännöksen tehokas vaikutus (ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880922">22.9.1988</DATE>, <NAME.CASE>Land de Sarre ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>187/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:439">EU:C:1988:439</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000224">24.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-434/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:98">EU:C:2000:98</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19900327">27.3.1990</DATE>, <NAME.CASE>Cricket St. Thomas</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-372/88</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1990:140">EU:C:1990:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Toiseksi direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan sanamuotoon, jossa viitataan erityistarkoituksiin kannettaviin muihin välillisiin veroihin, ei sisälly mitään lisämainintoja, jotka osoittaisivat, että niiden kantaminen edellyttäisi sitä, että ensin on otettu käyttöön yhdenmukaistettu valmistevero.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tätä näkemystä vahvistaa direktiivin 92/12 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan se, että valmisteveron alaisista tuotteista <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>voidaan erityistarkoituksiin kantaa myös muita välillisiä veroja; – – muiden välillisten verojen voimassapitäminen tai käyttöönotto ei saa aiheuttaa rajojen ylitykseen liittyviä muodollisuuksia<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on vastaavasti viitannut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>direktiivin 92/12/ETY 3 artiklan 2 kohdassa säädettyyn oikeuteen pitää voimassa tai ottaa käyttöön yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita koskevia kansallisia veroja erityistarkoituksiin<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990619">19.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>Braathens</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-346/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:291">EU:C:1999:291</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tämä <HT TYPE="ITALIC">oikeus</HT> on vastakohta jäsenvaltioille asetetulle <HT TYPE="ITALIC">velvollisuudelle</HT> ottaa käyttöön yhdenmukaistettu valmistevero, mikä osoittaa, että erityistarkoituksissa kannettavat välilliset verot ovat yhdenmukaistetusta valmisteverosta erillisiä veroja eikä niiden voimassa pitäminen tai käyttöönotto välttämättä edellytä sen käyttöönottoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Kolmanneksi unionin tuomioistuin totesi tuomiossa komissio v. Ranska, että antaessaan direktiivin 92/13 3 artiklan 2 kohdan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>neuvosto otti huomioon jäsenvaltioiden verotusperinteiden moninaisuuden tällä alalla ja sen, että välilliseen verotukseen turvaudutaan usein muun kuin budjettipolitiikan täytäntöön panemiseksi<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000224">24.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-434/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:98">EU:C:2000:98</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tämä seikka vahvistaa jälleen sen, että nämä <HT TYPE="ITALIC">muut</HT> välilliset verot ovat olemassa itsenäisesti eivätkä edellytä yhdenmukaistetun valmisteveron olemassaoloa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Mielestäni direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohtaa on siis tulkittava siten, että erityistarkoituksissa kannettavan välillisen veron voimassa pitäminen tai käyttöön ottaminen ei edellytä sitä, että on ensin otettu käyttöön yhdenmukaistettu valmistevero.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="12"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">CSPE-maksu erityistarkoituksissa kannettavana välillisenä verona (toinen ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Koska Messer France -yhtiö vaatii pääasiassa, että sille palautetaan viivästyskorkoineen CSPE-maksut, jotka Praxair-yhtiö on maksanut vuosilta 2005–2009, pääasiaan sovelletaan ajallisesti ainoastaan direktiivejä 92/12 ja 2003/96. Tämä ei kuitenkaan estä ottamasta huomioon myös direktiiviä 2008/118 koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, sillä vaikka tällä direktiivillä kumottiin direktiivi 92/12 <DATE ISO="20100401">1.4.2010</DATE> lähtien, sen sisältö on olennaisin osin samanlainen kuin viimeksi mainitun direktiivin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Direktiivin 92/12 3 kohdan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot saavat sen lisäksi, että ne ottavat käyttöön sähkönkulutuksesta kannettavan yhdenmukaistetun valmisteveron, ottaa käyttöön tai pitää voimassa myös muita erityistarkoituksissa kannettavia välillisiä veroja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Erityistarkoituksissa kannettavat välilliset verot otetaan yhdessä yhdenmukaistetun valmisteveron kanssa huomioon direktiiviä 2003/96 sovellettaessa, koska sen 4 artiklan 1 kohdan mukaan verotasot, joita jäsenvaltioiden on sovellettava sähköön, eivät saa olla tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja alempia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>Verotasolla<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> tarkoitetaan kaikkia kannettuja välillisiä veroja (arvonlisäveroa lukuun ottamatta), jotka lasketaan suoraan tai välillisesti sähkön määrästä kulutukseen luovutuksen ajankohtana (direktiivin 2003/96 4 artiklan 2 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Kuten edellä jo totesin, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erityistarkoituksissa kannettavien välillisten verojen poikkeuksellisella sallimisella pyritään ottamaan huomioon jäsenvaltioiden verotusperinteiden moninaisuus alalla ja se, että välilliseen verotukseen turvaudutaan usein muun kuin budjettipolitiikan toteuttamiseksi. Sen vuoksi jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus säätää paitsi vähimmäismääräisestä valmisteverosta myös omiin erityisiin päämääriinsä tähtäävistä muista välillisistä veroista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150604">4.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Kernkraftwerke Lippe-Ems</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-5/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:354">EU:C:2015:354</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Elecdey Carcelén ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-215/16, C-216/16, C-220/16 ja C-221/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:705">EU:C:2017:705</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Koska kyseessä on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sähkönkulutuksesta kannetaan ainoastaan yhdenmukaistettua valmisteveroa ja arvonlisäveroa, unionin tuomioistuin on tähän mennessä tulkinnut sitä suppeasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Valtioiden harkintavaltaa on lisäksi rajoitettu kahdella ehdottomalla edellytyksellä, jotka erityistarkoituksissa kannettavien välillisten verojen on täytettävä samanaikaisesti. Ne ovat seuraavat:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Verot on kannettava erityistarkoituksessa.</P></ITEM><ITEM><P>Niiden on oltava valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien unionin verosääntöjen mukaisia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Kyseistä oikeudenalaa käsittelevässä oikeuskäytännössä tätä säännöstä pidetään epäselvänä. Ks. esim. Berlin, D., <HT TYPE="ITALIC">Politique fiscale</HT>, <HT TYPE="ITALIC">Commentaire J. Mégret, vol. I</HT>, Éditions de l’Université de Bruxelles, 2012, s. 561.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Näiden perusteiden mukaisesti on seuraavaksi tarkistettava, voidaanko CSPE-maksua pitää erityistarkoituksissa kannettuna välillisenä verona.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Erityistarkoitusta koskeva vaatimus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on määrittänyt tämän ensimmäisen edellytyksen täsmentämiseksi seuraavat (tiukat) arviointiperusteet:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Erityistarkoitus on muu kuin pelkästään julkistaloudellinen tarkoitus. Koska kuitenkin kaikilla veroilla on välttämättä julkistaloudellinen tarkoitus, pelkästään tämä seikka ei voi itsessään riittää sulkemaan pois sitä, että verolla voitaisiin katsoa olevan myös direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu <HT TYPE="ITALIC">erityistarkoitus</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000224">24.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-434/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:98">EU:C:2000:98</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000309">9.3.2000</DATE>, <NAME.CASE>EKW ja Wein &amp; Co.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-437/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:110">EU:C:2000:110</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050310">10.3.2005</DATE>, <NAME.CASE>Hermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-491/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:157">EU:C:2005:157</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Verosta saatavien tulojen ennalta määrätty kohdentaminen tiettyjen julkisten tarpeiden rahoittamiseen on seikka, joka on otettava huomioon selvitettäessä, onko verolla erityistarkoitus, mutta tällainen kohdentaminen, joka on pelkästään jäsenvaltion talousarvion sisäisen organisoinnin tapa, ei voi sellaisenaan olla riittävä edellytys. Jäsenvaltio voi nimittäin päättää määrätä verosta saatavien tulojen kohdentamisesta tiettyjen menojen rahoittamiseen ja näin muuttaa kaikenlaiset välilliset verot erityistarkoituksissa kannetuiksi välillisiksi veroiksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000309">9.3.2000</DATE>, <NAME.CASE>EKW ja Wein &amp; Co.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-437/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:110">EU:C:2000:110</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Erityistarkoituksen olemassaoloa ei osoiteta yksinomaan sillä, että veron tulot kohdennetaan sellaisten yleisten menojen rahoittamiseen, joista julkisyhteisön on tietyllä alalla vastattava. Päinvastaisessa tapauksessa kyseistä väitettyä erityistarkoitusta ei voitaisi erottaa pelkästään julkistaloudellisesta tarkoituksesta.</P></ITEM><ITEM><P>Verolla itsellään on varmistettava mainitun erityistarkoituksen toteutuminen ja täten turvattava se, että verotulojen käytön ja kyseisen erityistarkoituksen välillä on suora yhteys. Jos tällaista verotulojen ennalta määrättyä kohdentamisjärjestelmää ei ole olemassa, verolla voidaan katsoa olevan erityistarkoitus vain, jos tämä vero on suunniteltu rakenteensa puolesta (ja erityisesti veron kohteen tai verokannan osalta) niin, että se vaikuttaa verovelvollisen käyttäytymiseen siten, että sillä mahdollistetaan mainitun erityistarkoituksen toteuttaminen esimerkiksi verottamalla suuresti asianomaisia tuotteita niiden kulutuksen hillitsemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Ranskan ja Espanjan hallitukset katsovat, että CSPE-maksua kannetaan muihinkin kuin pelkästään julkistaloudellisiin erityistarkoituksiin. Messer France ja komissio kuitenkin väittävät, että tällä maksulla on useita, osittain ristiriitaisia ympäristö- ja sosiaalipoliittisia tavoitteita, joiden saavuttamiseen se ei kannusta, joten se ei ole edellä mainittujen unionin tuomioistuimen vahvistamien edellytysten mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että CSPE-maksu otettiin käyttöön sähkön toimittajille asetetuista julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvien erilaisten kustannusten kattamiseksi. Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan CSPE-maksuista saatavat tulot käytettiin <DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE> annetun lain 5 §:n mukaisesti seuraaviin kolmenlaisiin kustannuksiin:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Niiden lisäkustannusten korvaaminen, joita aiheutuu toimittajien velvollisuudesta ostaa uusiutuvilla energialähteillä ja lämmön ja sähkön yhteistuotannolla tuotettua sähköä näistä energialähteistä peräisin olevan sähkön tuotannon kehittämiseksi.</P></ITEM><ITEM><P>Tuotannon lisäkustannusten korvaaminen alueilla, joita ei ole liitetty manner-Ranskan verkkoon.</P></ITEM><?PAGE NO="14"?><ITEM><P>Sellaisten tulojen menetysten ja ylimääräisten hallintokustannusten korvaaminen, joita sähkön toimittajille aiheutui yhtäältä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>välttämättömäksi perushyödykkeeksi<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> kutsutun sähkön erityishinnoittelun soveltamisesta ja toisaalta niiden osallistumisesta yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden tukijärjestelyyn.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Näiden käyttötarkoitusten lisäksi CSPE-maksuista saatavilla varoilla oli tarkoitus kattaa myös Mediateur national de l’énergien (valtakunnallinen energia-asiamies, jäljempänä energia-asiamies) ja Caisse de dépôts et consignations pour la gestion de la CSPE:n (CSPE-maksuja hallinnoiva valtion talletuskassa, jäljempänä talletuskassa) hallinnollisesta toiminnasta aiheutuvat kustannukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Sähkön loppukuluttajat maksoivat CSPE-maksun sähkön toimittajille sähkölaskussa ilmoitetun kulutuksen (kulutettujen kilowattien määrän) perusteella. Sähkön toimittajat tilittivät maksun määrän talletuskassaan sen jälkeen, kun ne olivat suorittaneet kuittauksen perityn CSPE-maksun ja tällä maksulla tavoiteltujen julkisen palvelun päämäärien perusteella aiheutuneiden kustannusten välillä. Talletuskassa jakoi loput tuotot sähkön toimittajien kesken julkisen palvelun velvoitteista aiheutuneiden kustannusten mukaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Toimivaltainen ministeri vahvisti CSPE-maksun prosenttiosuuden Commission de régulation de l’énergien ehdotuksesta ottaen huomioon julkisen sähköpalvelun velvoitteista laaditut kustannusarviot. Jos syntyi vajetta, se korvattiin korottamalla CSPE-maksua seuraavina verovuosina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>CSPE-maksuina kerättyjä varoja ei siirretty valtion talousarvioon, vaan ne tilitettiin talletuskassaan. Ne käytettiin, kuten edellä jo totesin, julkiseen sähköpalveluun liittyviin tarkoituksiin, jotka eivät olleet pelkästään julkistaloudellisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuin on todennut, verosta saatavien tulojen ennalta määrätty kohdentaminen tiettyjen julkisten tarpeiden rahoittamiseen on vain yksi indisio siitä, että kyseisellä verolla on erityistarkoitus. Tällainen kohdentaminen voi olla pelkästään jäsenvaltion talousarvion sisäisen organisoinnin tapa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000309">9.3.2000</DATE>, <NAME.CASE>EKW ja Wein &amp; Co.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-437/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:110">EU:C:2000:110</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Tämän arviointiperusteen mukaan niillä CSPE-maksuista saaduilla tuotoilla, jotka oli tarkoitettu energia-asiamiehen ja talletuskassan toimintakustannusten kattamiseen, olisi pohjimmiltaan julkistaloudellinen tarkoitus, sillä ne voitaisiin katsoa tuloiksi, joilla rahoitetaan osaa valtion yleisistä menoista, jotka voisivat helposti esiintyä valtion talousarviossa. CSPE-maksua ei siis voitaisi pitää erikoistarkoituksissa kannetun välillisen veron luonteisena tältä osin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Nähdäkseni sama pätee, vaikkakaan ei yhtä selvästi, sellaisiin CSPE-maksusta saatuihin tuottoihin, jotka kohdennetaan sosiaalisiin tarkoituksiin (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>välttämättömäksi perushyödykkeeksi<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> kutsutun sähkön erityishinnoittelu ja osallistuminen yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden tukijärjestelyyn) ja joilla valtio pyrki korvaamaan tietyistä maantieteellisistä tai alueellisista tekijöistä aiheutuneita haittoja (tuotannon lisäkustannusten korvaaminen alueilla, joita ei ole liitetty manner-Ranskan verkkoon).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että näissä kahdessa tapauksessa CSPE-maksuista saatavat tulot käytettiin sellaisiin julkisiin yhteiskunnallisiin ja alueellisiin tarpeisiin, jotka tavallisesti rahoitetaan valtion talousarviosta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Itse asiassa näillä sosiaalisilla ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevilla tavoitteilla on perusteltu Ranskan lainsäädäntöön myöhemmin tehtyä muutosta, josta säädettiin laissa nro 2015–1786.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Vuoden 2015 lisätalousarviosta <DATE ISO="20151229">29.12.2015</DATE> annettu laki 2015–1786 (JORF nro 302, 2015, s. 24701). Lakiehdotuksen 3 §:n perusteluissa todettiin seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>une partie des charges actuellement financées par la CSPE ne relèvent pas directement de la politique de transition énergétique, il s’agit de charges relatives aux tarifs sociaux, à la péréquation territoriale, à la cogénération et au budget du médiateur de l’énergie. Ces charges ne présentent pas de lien direct par nature avec les recettes issues de la fiscalité énergétique. Elles ont par ailleurs un caractère récurrent et seront désormais inscrites au budget général, sur un nouveau programme de la mission <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>Ecologie, développement et mobilité durable<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="2019" ID="QE0042"/> dont les crédits seront inscrits en 2016 par coordination du projet de loi de finances actuellement examiné au Parlement<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.</P></NOTE> Sen jälkeen julkisista sähkö- ja kaasupalveluista kannettavat verot otettiin osaksi Ranskan valtion talousarviota ja CSPE-maksu sisällytettiin sähkön loppukulutuksesta kannettavaan veroon (yhdenmukaistettu valmistevero).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Kyseisen lain ollessa Ranskan parlamentin käsittelyssä useissa sitä koskevissa asiakirjoissa tuotiin esille, että jotkin CSPE-maksun käyttötarkoituksista olivat julkistaloudellisia eivätkä erityisiä ja että lakia jouduttaisiin väistämättä muuttamaan jo siksi, ettei se ole Euroopan unionin lainsäädännön mukainen. Ks. (parlamentin) talousvaliokunnan mietinnöt nro 229 ja nro 263 (2014–2015), joissa todettiin seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>En outre, sur le plan communautaire, il existe un risque réel de remise en cause de la CSPE actuelle avec un effet rétroactif potentiel qui se chiffrerait en milliards d’euros, au motif de son absence de finalité spécifique<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> – – <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>le droit communautaire n’autorise ce type d’imposition que dès lors qu’elles poursuivent des fins spécifiques; or, la CSPE couvre aujourd’hui des charges multiples et dont la finalité <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>budgétaire<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="2019" ID="QE0045"/> s’agissant au moins des mesures sociales ou de péréquation tarifaire, risquerait de n’être pas considérée comme spécifique par la Cour de justice de l’Union européenne si elle avait à en connaître<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Sitä vastoin CSPE-maksuista saatujen tuottojen kohdentamista niiden lisäkustannusten kattamiseen, joita (toimittajille) aiheutui uusiutuvilla energialähteillä ja lämmön ja sähkön yhteistuotannolla tuotetun sähkön ostovelvollisuudesta, on mielestäni pidettävä erityistarkoituksissa kannettavia välillisiä veroja koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuna erityistarkoituksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tässä kohdentamisessa voidaan todeta riittävä yhteys veron tuoton käytön ja erityistarkoituksen eli vihreän energian edistämisen välillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> CSPE-maksulla kannustetaan uusiutuvista energialähteistä ja lämmön ja sähkön yhteistuotannolla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tapahtuvaan sähkön tuotantoon, jonka rahoitukseen sillä osallistutaan, joten maksulla tavoitellaan jo sellaisenaan erityistarkoituksen, johon vedotaan, saavuttamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Tältä osin CSPE-maksu eroaa <DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohdassa</REF.DOC.ECR> tarkoitetusta myyntiverosta, jota kannettiin suurimmasta osasta tavaroita ja palveluja, joita myytiin loppukuluttajille Tallinnan kaupungin alueella ja josta saadut tulot kohdennettiin sen rahoittamiseen, että kyseisen kaupungin kaupunginvaltuusto käyttää toimivaltaansa julkisen liikenteen järjestämiseen kaupungin alueella. Unionin tuomioistuin totesi, ettei Viron lainsäädännössä säädetty minkäänlaisesta myyntiverosta saatavien tulojen ennalta määrätystä kohdentamisjärjestelmästä ympäristöä koskeviin tai kansanterveydellisiin tarkoituksiin siltä osin kuin vero kohdistui valmisteverojen alaisiin nestemäisiin polttoaineisiin. Verosta saatavien tulojen käytön ja kyseisten tarkoitusten välillä ei siten ollut suoraa yhteyttä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Todellisuudessa komissio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. asiakirja C(2017) 3406 final, <DATE ISO="20170523">23.5.2017</DATE>, State Aid SA.38635 (2014/NN) – Italy – Reductions of the renewable and cogeneration surcharge for electro-intensive users in Italy, s. 100: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>the A3 component constitutes an indirect tax on electricity. Furthermore, it should be pointed out that the A3 component pursues a specific objective – – namely financing of the support for RES and cogeneration installations<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.</P></NOTE> (joka on käsiteltävässä asiassa omaksunut toisenlaisen kannan perustelematta sitä kuitenkaan riittävästi) myöntää, että Italiassa sähköjärjestelmän yleisten kulujen kattamiseksi perityn maksun osista osa A3, jonka erityisenä tarkoituksena oli edistää sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä ja lämmön ja sähkön yhteistuotannolla (eli osa, joka siis vastaa yhtä CSPE-maksun osista), on erityistarkoituksissa kannettava välillinen vero.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Voitaisiin tietenkin väittää päinvastoin, että vihreän sähkön edistäminen on tavoite, jota olisi mahdollista rahoittaa myös valtion talousarviosta maksettavilla julkisilla varoilla. Tämä mahdollisuus on toki aina olemassa, koska kansallisilla parlamenteilla on yksinoikeus sisällyttää valtion talousarvioon ne osat, joita ne pitävät sopivina. Jos kuitenkin tästä seikasta tehtäisiin direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa erityistarkoituksissa kannettaville välillisille veroille säädetyn poikkeuksen ratkaiseva tulkintaperuste, pelkään, ettei kyseisen poikkeuksen soveltamisalaan voitaisi sisällyttää ainuttakaan välillistä veroa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>On selvää, ettei yksikään unionin tuomioistuimen tähän mennessä tarkastelemista veroista ole täyttänyt niitä tiukkoja perusteita, jotka sen oikeuskäytännössä määritetään erityistarkoituksissa kannettavien välillisten verojen laillisuuden arvioimiseksi. Jos tämä poikkeus kuitenkin on olemassa ja jos sitä koskevalle direktiivissä 92/12 olevalle säännökselle on annettava edes jokin tehokas vaikutus, sitä ei pitäisi tehdä tyhjäksi oikeuskäytännöllä. Uskoakseni CSPE-maksu, siltä osin kuin se on tarkoitettu vihreän sähkön edistämiseen, tarjoaa unionin tuomioistuimelle ensimmäisen kerran tilaisuuden hyväksyä erityistarkoituksissa kannettava välillinen vero tämän direktiivin yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa esiin tuoduilla eri perusteluilla ei voida kyseenalaistaa tätä päätelmää. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että määrä, joka vastasi velvollisuutta ostaa uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien laitosten tuottamaa sähköä sen markkina-arvoa korkeampaan hintaan (ja joka vastaa erotusta velvoitettujen ostajien syöttötariffin ja näiden ostajien vastaavan sähkön hankintaan liittyvien säästyneiden kustannusten välillä), ei riippunut CSPE-maksujen tuotosta. Vaikkei siis CSPE-maksun tuoton ja vihreän sähkön tuottajille maksetun tuen erityisen määrän välillä olekaan suoraa yhteyttä, on silti kiistatonta, että huomattavan suuri prosenttiosuus CSPE-maksuina saaduista tuloista kohdennettiin tämän tuen rahoittamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Commission de régulation de l’énergien vuosilta 2003–2015 toimittamien tietojen mukaan (saatavana Internet-osoitteessa http://www.cre.fr/operateurs/service-public-de-l-electricite-cspe/montant#section2) noin 70 prosenttia CSPE-maksun tuotosta kohdennettiin uusiutuviin energialähteisiin ja lämmön ja sähkön yhteistuotantoon, 25 prosenttia alueiden välisten kustannuserojen korvaamiseen ja 5 prosenttia sosiaalisiin tarkoituksiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Erityistarkoituksissa kannettavaksi välilliseksi veroksi luokittelua ei estä myöskään se, että CSPE-maksun tuotto jaettiin vuosittain Commission de régulation de l’énergien vahvistamien jakoperusteiden mukaisesti ja energiaministeriön päätöksellä, vaikkei Ranskan lainsäädännössä ollut ennalta määritetty, kuinka suuri prosenttiosuus CSPE-maksun tuotosta kohdennettaisiin kuhunkin tarkoitukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Katsonkin, että jäsenvaltioilla on oltava jonkin verran harkintavaltaa voidakseen määrittää direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan kanssa yhteensoveltuvan erityistarkoituksissa kannettavan välillisen veron. Tähän harkintavaltaan on sisällyttävä mahdollisuus määritellä veron tuoton käyttötarkoitukset joustavasti ja mukauttaa veron määrää olosuhteiden mukaan, ja nämä päätökset voidaan siirtää toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi. Käsiteltävässä asiassa on nähdäkseni ratkaisevaa se, että käytännössä noin 70 prosenttia CSPE-maksun tuotosta kohdennettiin vihreän sähkön edistämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Vielä vähemmän CSPE-maksun luokittelemisen erityistarkoituksissa kannetuksi välilliseksi veroksi voisi mielestäni estää se, ettei maksulla sinänsä pystytä asettamaan vihreän sähkön kulutusta etusijalle tai kannustamaan kuluttajaa ostamaan sitä mieluummin kuin ei-uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä. Toisin kuin muiden valmisteverollisten tuotteiden (kuten alkoholin tai tupakan) tapauksessa, sähkön tapauksessa on sen jälkeen, kun se on syötetty jakeluverkkoon, ilmeisen vaikea erottaa, mikä osuus siitä on peräisin uusiutuvista lähteistä ja mikä fossiilisista polttoaineista tai muista lähteistä. Muistutettakoon kuitenkin, että unionin tuomioistuin vaatii ainoastaan, että erityistarkoituksiin kannettavalla välillisellä verolla on rakenne, joka tekee tuotteen kuluttamisen vähemmän houkuttelevaksi kuluttajille, jos verotulojen ennalta määrättyä kohdentamista koskevaa järjestelmää ei ole olemassa. CSPE-maksujen tapauksessa tilanne on tällainen, kuten edellä jo osoitin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Transportes Jordi Besora</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-82/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:108">EU:C:2014:108</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150305">5.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Statoil Fuel &amp; Retail</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-553/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:149">EU:C:2015:149</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että CSPE-maksu täyttää erityistarkoituksiin kohdentamista koskevan vaatimuksen ja sitä voidaan pitää direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan kanssa yhteensoveltuvana erityistarkoituksissa kannettavana välillisenä verona sen osan osalta, joka vastaa tuottoa, joka on tarkoitettu kattamaan lisäkustannukset, jotka johtuvat uusiutuvilla energialähteillä ja lämmön ja sähkön yhteistuotannolla tuotetun sähkön ostovelvollisuudesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="17"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Erityistarkoituksissa kannettavan välillisen veron ja yhdenmukaistetun valmisteveron tai arvonlisäveron väliset yhtäläisyydet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Jotta välillinen vero voisi kuulua direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, veron on sen lisäksi, että se on kannettava erityistarkoituksessa, oltava valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien verosääntöjen mukainen. Sillä on siten oltava näiden veron osatekijöiden osalta samat ominaispiirteet kuin unionin yhdenmukaistamilla valmisteveroilla tai arvonlisäverolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on tätä säännöstä tulkitessaan todennut, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>valmisteverodirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa ei edellytetä, että jäsenvaltiot noudattaisivat kaikkia valmistevero- tai arvonlisäverosäännöksiä veron perusteen määräämisen, laskemisen, verovaateen täytäntöönpanokelpoisuuden ja valvonnan osalta<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>riittää, jos välillinen vero, jolla on erityistarkoitus, on näiltä osin jommankumman yhteisön lainsäädännössä säädetyn verotustekniikan systematiikan mukainen<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000224">24.2.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-434/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:98">EU:C:2000:98</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>CSPE-maksu ei ole rakenteeltaan samanlainen kuin arvonlisävero, koska sitä ei lasketa suhteellisena osuutena niiden tuotteiden hinnasta, joista sitä kannetaan, vaan sähkönkulutuksen määrän perusteella; kantaminen tapahtuu kulutushetkellä eikä jokaisessa tuotanto- ja jakeluportaassa; ja sitä kannetaan ainoastaan tietystä tuotteesta (sähköstä) eikä se ole yleisluonteinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Näin ollen CSPE-maksun ja valmisteverojen yhtäläisyyksiä on etsittävä itse veron rakenteesta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka näkemyksiin tässä yhdyn, on tuonut esiin useita CSPE-maksun rakenteen tekijöitä, jotka ovat samankaltaisia kuin valmisteverojen rakenteen tekijät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Kun nimittäin tarkastellaan veron perusteen määrittämistä ja laskentaa, jotka konkretisoituvat kannettavan maksun määrässä, CSPE-maksulla on todettava olevan selviä yhtäläisyyksiä valmisteverojen kanssa. Valmisteverojen tapaan sitäkin kannetaan sähkönkulutuksen kilowattimäärän perusteella verokannalla, joka nousi 3 eurosta/MWh vuonna 2003 20 euroon/MWh vuonna 2015.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Muistutettakoon, että toimivaltaisen ministeriön oli tarkistettava verokantaa Commission de régulation de l’énergien vuosittain tekemän ehdotuksen perusteella, ja se voi olla enintään 7 prosenttia sähkön perusmyyntitariffista. Mainittu verokanta vahvistettiin kuitenkin kolmena ensimmäisenä vuonna lailla ja pysyi tämän jälkeen muuttumattomana vuoteen 2010 asti, koska laissa oli säädetty sen automaattisesta jatkamisesta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Valmisteverojen tapauksessa verosaatava syntyy, kun sähkö toimitetaan loppukuluttajalle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Direktiivin 92/12 6 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>valmisteverovaade tulee täytäntöönpanokelpoiseksi [oikeammin: valmisteverosaatava syntyy], kun tuote luovutetaan kulutukseen tai kun todetaan hävikkejä, joista on kannettava valmisteveroa 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>. Direktiivin 2003/96 21 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>sovellettaessa direktiivin 92/12/ETY 5 ja 6 artiklaa sähkö ja maakaasu ovat verotettavia tuotteita, ja verosaatava syntyy jakelijan tai jälleenjakelijan toimittaessa tuotteen<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>.</P></NOTE> Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan voimassa olleen <DATE ISO="20000210">10.2.2000</DATE> annetun lain 5 §:ssä säädettiin myös, että CSPE-maksu kannetaan kuluttajalta sähkölaskun maksamisen yhteydessä. Tästä syystä saatavan katsotaan syntyvän ajallisesti sähkön toimitushetkellä direktiiveissä 92/12 ja 2003/96 säädettyä vastaavalla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Toisin kuin yhdenmukaistetun sähkön valmisteveron tapauksessa, jossa velallinen on jakelija tai jälleenjakelija (direktiivin 2003/96 21 artiklan 5 kohta), CSPE-maksun tapauksessa se on loppukuluttaja. Direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa ei kuitenkaan edellytetä, että erityistarkoituksissa kannettavien välillisten verojen on oltava verovelallista koskevien oikeussääntöjen osalta samankaltaisia kuin arvonlisävero tai valmisteverot.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>CSPE-maksun ja valmisteverojen välillä on yhtäläisyyksiä myös enimmäisrajojen vahvistamisessa. CSPE-maksun tapauksessa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>teollisuusyrityksissä, joissa kulutetaan vuosittain yli 7 gigawattituntia sähköä, sähköpalvelusta kannettavien maksujen kokonaismäärä voi olla enintään 0,5 prosenttia jalostusarvosta<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Energiapolitiikan suuntaviivat vahvistavasta ohjelmasta <DATE ISO="20050713">13.7.2005</DATE> annetun lain (loi de programme fixant les orientations de la politique énergétique) 67 §, sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa.</P></NOTE> Tämä rajoitus on yhdenmukainen 2003/96 17 artiklan 1 kohdan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tämän säännöksen mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttäen, että direktiivissä säädettyjä verotuksen vähimmäistasoja noudatetaan, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>soveltaa verohuojennuksia – – sähköön – – energiaintensiivisen yrityksen hyväksi<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>. Tällä tarkoitetaan lähtökohtaisesti yritystä, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>jossa energiatuotteiden ja sähkön ostot ovat vähintään 3,0 prosenttia tuotantoarvosta tai kannettava kansallinen energiavero on vähintään 0,5 prosenttia jalostusarvosta<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>. Direktiivin 17 artiklan 1 kohdan a alakohdassa lisätään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän määritelmän rajoissa muita tiukempia perusteita, esimerkiksi myynnin arvoa, tuotantoprosessia ja alaa koskevia määritelmiä<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</P></NOTE> kanssa, ja sen vuoksi se on unionin oikeudessa valmisteveroille säädetyn yleisen laskentajärjestelmän mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>Verosaatavan valvonnasta<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> on lopuksi todettava, että CSPE-maksun hallinnointi kiistatta eroaa osittain muiden välillisten verojen hallinnoinnista. Ranskan lainsäädännön mukaan sitä maksoivat sähkön loppukuluttajat sähkölaskussa mainittuun sähkötariffiin lisättävänä maksuna, minkä vuoksi sähkön toimittajat perivät CSPE-maksun kuluttajilta ja siirsivät varat valtion talletuskassaan, josta ne jaettiin sähköalan toimijoille. Kuten edellä jo totesin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohdassa.</P></NOTE> maksujen perimistä valvotaan viranomaistoimin, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin muidenkin verojen kantoon kohdistuvat valvontajärjestelyt, ja riidat maksuvaatimuksen esittäneiden ja pakkotäytäntöönpanokelpoisia määräyksiä antaneiden viranomaisten ja niiden henkilöiden välillä, jotka ovat jättäneet maksunsa suorittamatta, ratkaistaan aikanaan hallintotuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan CSPE-maksu on siten valmisteveroja (veron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa) koskevien verotussääntöjen mukainen, kuten direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään. Tämä on ensimmäinen niistä kahdesta edellytyksestä, joiden on täytyttävä samanaikaisesti. Lisäksi CSPE-maksua kannetaan erityistarkoituksiin, mutta tämän toisen edellytyksen se täyttää ainoastaan siltä osin kuin maksun tuotto on kohdennettu vihreän sähkön tukemiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että CSPE-maksua voidaan tältä osin pitää direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan mukaisena ja tämän säännöksen vastaisena siltä osin kuin sitä kannetaan muihin tarkoituksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">E</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perusteettomasti maksettujen määrien palauttamisjärjestelmä (kolmas ennakkoratkaisukysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, miten CSPE-maksun palauttaminen kokonaan tai osittain on järjestettävä siinä tapauksessa, että sitä pidetään (kokonaan tai osittain) erityistarkoituksissa kannettavana välillisenä verona.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus saada takaisin sellaiset verot, jotka jäsenvaltio on kantanut unionin oikeuden vastaisesti, seuraa niistä oikeuksista, joita yksityisille on annettu unionin oikeussäännöillä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on näitä oikeussääntöjä tulkinnut, ja täydentää näitä oikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19831109">9.11.1983</DATE>, <NAME.CASE>San Giorgio</NAME.CASE> (<NO.CASE>199/82</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1983:318">EU:C:1983:318</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120719">19.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>Littlewoods Retail ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-591/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:478">EU:C:2012:478</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Jäsenvaltiolla on siten lähtökohtaisesti<?PAGE NO="19"?> velvollisuus palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannetut verot ja maksut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970114">14.1.1997</DATE>, <NAME.CASE>Comateb ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-192/95–C-218/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:12">EU:C:1997:12</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120719">19.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>Littlewoods Retail ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-591/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:478">EU:C:2012:478</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170614">14.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Compass Contract Services</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-38/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:454">EU:C:2017:454</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tällä perusteettoman veron palauttamista koskevalla velvollisuudella pyritään korjaamaan vaikutuksia, joita veron unionin oikeuden vastaisuudesta aiheutuu, poistamalla se taloudellinen rasitus, joka verosta on perusteetta aiheutunut sille toimijalle, joka on lopulta tosiasiallisesti vastannut tästä verosta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111020">20.10.2011</DATE>, <NAME.CASE>Danfoss ja Sauer-Danfoss</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-94/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:674">EU:C:2011:674</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170614">14.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Compass Contract Services</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-38/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:454">EU:C:2017:454</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Sen edellä esittämäni näkemyksen mukaisesti, jonka mukaan CSPE-maksu on direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukainen siltä osin kuin sillä on rahoitettu uusiutuvilla energialähteillä ja lämmön ja sähkön yhteistuotannolla tuotetun sähkön ostovelvollisuudesta aiheutuvia lisäkustannuksia, katson, ettei CSPE-maksulla rikota tätä säännöstä ja ettei sitä unionin oikeuden mukaan tarvitse siten palauttaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Sitä vastoin verovelvolliset voivat vaatia Ranskan valtiota palauttamaan CSPE-maksuina perusteettomasti maksetut määrät siinä suhteessa, kun sen tuotto on kohdennettu muihin kuin erityisiin tarkoituksiin, koska tämä osuus ei ole unionin oikeuden mukainen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on vahvistaa tämä prosenttiosuus Commission de régulation de l’énergien julkaisemien tietojen tai muiden saatavilla olevien virallisten tietojen perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Muilta osin palauttamisvelvollisuuteen sovelletaan yleisiä ajallisia rajoituksia (vanhentumisajat), ja se koskee ainoastaan <DATE ISO="20090101">1.1.2009</DATE> alkaen perusteettomasti maksettuja määriä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42 ja 43 kohta.</P></NOTE> Kansallisen tuomioistuimen on lisäksi tarkistettava, oliko Messer France todella sähkön loppukuluttaja,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Sähkön toimittajat eivät voi itse vaatia CSPE-maksuina suorittamiensa määrien palauttamista, koska ne vyöryttivät nämä määrät loppukuluttajille. Muuten ne saisivat palauttamisesta perusteetonta etua vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>unionin oikeuden kanssa yhteensopimattomien verojen tai maksujen palauttamista koskevasta periaatteesta poiketen perusteettomasti kannetun veron tai maksun palauttamisesta voidaan kieltäytyä vain, jos oikeudenhaltijat saisivat palauttamisesta perusteetonta etua eli jos on osoitettu, että henkilö, joka on velvollinen maksamaan veron tai maksun, on todellisuudessa vyöryttänyt sen välittömästi ostajalle<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>. Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110906">6.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Lady &amp; Kid ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-398/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:540">EU:C:2011:540</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111020">20.10.2011</DATE>, <NAME.CASE>Danfoss ja Sauer-Danfoss</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-94/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:674">EU:C:2011:674</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jolla ei ollut mahdollisuutta vyöryttää CSPE-maksun määrää kenellekään toiselle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Conseil d’État’n esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta <DATE ISO="20031027">27.10.2003</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 18 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan mukaan Ranskan tasavalta saattoi <DATE ISO="20081231">31.12.2008</DATE> asti pitää voimassa kansallisen sähkönverotusjärjestelmänsä, ja sen ainoana velvollisuutena oli mainitussa direktiivissä säädettyjen vähimmäismäärien noudattaminen.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta <DATE ISO="19920225">25.2.1992</DATE> annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että erityistarkoituksissa kannettavan välillisen veron voimassa pitäminen tai käyttöönotto ei edellytä sitä, että on ensin otettu käyttöön yhdenmukaistettu valmistevero.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että</TXT><?PAGE NO="20"?><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>pääasiassa kyseessä olevan kaltaista sähkönkulutukseen perustuvaa maksua ei voida pitää erityistarkoituksissa kannettavan välillisenä verona siltä osin kuin sen tuotot on tarkoitettu tariffien maantieteelliseen tasaamiseen, sähkön hintojen alentamiseen yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien perheiden ja henkilöiden osalta ja julkisten instituutioiden toimintakustannusten kattamiseen.</P></ITEM><ITEM><P>sitä vastoin tätä maksua voidaan pitää direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan kanssa yhteensoveltuvana erityistarkoituksissa kannettavana välillisenä verona sen tuottojen sen prosenttiosuuden osalta, joka ohjataan uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuotannon rahoittamiseen.</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Osittain direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohdan kanssa yhteensoveltumattomana välillisenä verona perusteettomasti kannetut määrät on vastaavan prosenttiosuuden osalta palautettava verovelvollisille, jotka ovat maksaneet kyseiset määrät, mutta ei verovelvollisille, jotka ovat lopullisesti vyöryttäneet ne toisille.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>