Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

17 päivänä syyskuuta 2026 (1)

Asia C‑556/25

Haluška, s. r. o.

vastaan

Okresný úrad Ružomberok, katastrálny odbor

(Ennakkoratkaisupyyntö – Najvyšší správny súd Slovenskej republiky (ylin hallintotuomioistuin, Slovakia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Energia – Pienimuotoista vesivoiman tuotantoa koskevat lupamenettelyt – Pienten tuottajien jättäminen lain nojalla perustettavien rasitteiden kiinteistörekisterimerkinnän hakemista koskevan kansallisessa laissa säädetyn mahdollisuuden ulkopuolelle – Unionin oikeuden soveltaminen kansallisessa oikeusjärjestyksessä – Syrjintäkielto






1.        Slovakiassa sähköntuottajilla voi lähtökohtaisesti olla kolmansien maa-alueisiin kohdistuva lain nojalla perustettu rasite,(2) jos niillä on lupa harjoittaa toimintaansa sen kansallisen lain perusteella, jolla direktiivi (EU) 2019/944(3) on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2.        Kyseisessä laissa pienet sähköntuottajat suljetaan kuitenkin tämän mahdollisuuden ulkopuolelle. Ennakkoratkaisumenettelyssä on kyse siitä, onko tällainen poissulkeminen unionin oikeuden mukaista.

3.        Unionin tuomioistuinta pyydetään erityisesti tulkitsemaan direktiivin 2019/944 8 artiklaa ja sen suhdetta kyseisen direktiivin 9 artiklassa vahvistettuun yleiseen syrjintäkiellon periaatteeseen.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus: direktiivi 2019/944

4.        Direktiivin 3 artiklassa (”Kilpailuun perustuvat, kuluttajakeskeiset, joustavat ja syrjimättömät sähkömarkkinat”) säädetään seuraavaa:

”– –

4.      Jäsenvaltioiden on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset siten, että sähköalan yrityksiin sovelletaan avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä sääntöjä, maksuja ja kohtelua, erityisesti tasevastuun, tukkumarkkinoille pääsyn, tietojen saatavuuden, toimittajan vaihtamisen ja laskutusta koskevien järjestelyjen sekä soveltuvin osin toimilupien osalta.

– –”

5.        Direktiivin 8 artiklassa (”Lupamenettely uuden kapasiteetin osalta”) säädetään seuraavaa:

”1.      Uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lupamenettely, jota on sovellettava puolueettomien, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

– –

3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pienimuotoista ja/tai hajautettua tuotantoa varten on erityisiä, yksinkertaistettuja ja virtaviivaistettuja lupamenettelyjä, joissa otetaan huomioon kyseisen tuotannon rajoitettu koko ja mahdollinen vaikutus.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa suuntaviivoja erityistä lupamenettelyä varten. Sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, mukaan lukien suunnitteluviranomaiset, on tarkasteltava kyseisiä suuntaviivoja, ja ne voivat suositella niihin muutoksia.

– –”

6.        Direktiivin 9 artiklassa (”Julkisen palvelun velvoitteet”) säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että sähköalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailuun perustuvat, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvoitteiden suhteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

– –”

7.        Direktiivin 73 artiklan mukaisesti 8 artiklan 1 kohtaa, 2 kohdan a–i ja k alakohtaa sekä 3 ja 4 kohtaa sovelletaan 1.1.2021 alkaen.

B       Kansallinen oikeus

1.     Energialaki(4)

8.        Lain 6 §:ssä säädetään ”energia-alan toiminnan harjoittamiseen” vaadittavasta perusteesta seuraavasti:

–        1 momentin mukaan energia-alan toimintaa saa harjoittaa vain luvan tai ilmoitusvelvollisuuden noudattamista koskevan todistuksen perusteella ja sen mukaisesti.

–        2 momentin mukaan lupa vaaditaan muun kuin 4 momentissa tarkoitetun toiminnan osalta, kun kyse on muun muassa sähkön tuotannosta, siirrosta, jakelusta ja toimituksesta.

–        4 momentin a kohdan mukaan lupaa ei vaadita sähkön tuotantoon ja toimitukseen sellaisten sähköntuotantolaitosten osalta, joiden tuotantokapasiteetti on enintään 1 MW.

–        5 momentin mukaan henkilöihin, jotka harjoittavat toimintaa, johon ei vaadita lupaa 4 momentin mukaisesti, sovelletaan ilmoitusvelvollisuutta, jonka mukaan näiden henkilöiden on tehtävä ilmoitus viranomaiselle 30 vuorokauden kuluessa kyseisen toiminnan aloittamisesta, lopettamisesta ja muuttumisesta. Viranomaisen antama ilmoitusvelvollisuuden noudattamista koskeva todistus on todiste elinkeinoluvasta.

9.        Lain 11 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Luvanhaltijalla – – on oikeus tarvittavassa määrin ja yleisen edun nimissä

a)      päästä muiden omistamille maa-alueille sekä muiden omistamiin kohteisiin ja tiloihin tarvittavassa määrin ja sillä tavalla kuin se on tarpeen luvan saaneen toiminnan harjoittamiseksi,

– –

f)      vetää kunnan rakennetun alueen ulkopuolella oleville muiden omistamille maa-alueille sähkölinjoja ja rakentaa sähkön siirto- ja jakelujärjestelmään kuuluvia laitoksia – –

g)      harjoittaa muiden omistamissa kiinteistöissä sellaista sähkö- – –laitteistoon kohdistuvaa luvan saanutta toimintaa, jollainen on tarpeen järjestelmän tai verkon toiminnan varmistamiseksi ja jonka rakentamiseen on myönnetty lupa – –”(5)

10.      Lain 11 §:n 8 momentissa täsmennetään seuraavaa:

”Edellä 1 momentissa tarkoitettuja oikeuksia vastaavat velvoitteet ovat kiinteän omaisuuden omistamiseen liittyviä rasitteita. Kiinteistörekisteriin kirjaamista koskevan hakemuksen voi tehdä luvanhaltija.”

2.     Rasitteita ja kiinteistörekisteriä koskevat säännökset

11.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää rasitteita ja kiinteistörekisteriä koskevat kansalliset säännökset. Näiden säännösten mukaan rasitteet perustetaan kirjallisella sopimuksella, toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä tai lain nojalla. Rasitetta vastaavan oikeuden hankkiminen edellyttää merkinnän tekemistä kiinteistörekisteriin.

II     Tosiseikat, pääasian kohde ja ennakkoratkaisukysymykset

12.      Seuraavat tosiseikat ilmenevät ennakkoratkaisupyynnöstä, jota on täydennetty Slovakian hallituksen esittämillä lisäselvityksillä:

–        Haluška s. r. o. ‑yhtiö (jäljempänä Haluška) tuottaa vesivoimaa pienessä laitoksessa 0,0975 MW:n tuotantokapasiteetilla.

–        Vaikka laitos on ollut toiminnassa vuodesta 1993 lähtien ja ”rakennettu uudelleen” vuonna 2009, Haluška otti vastatakseen sen toiminnasta 15.10.2014, jolloin siitä tuli laitoksen omistaja.(6)

–        Haluška ilmoitti lokakuussa 2014 toimintansa aloittamisesta energialain 6 §:n 4 ja 5 momentissa säädetyn yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti.(7)

–        Haluška haki 6.12.2021 Okresný úrad Ružomberokilta, katastrálny odborilta (Ružomberokin alueen kiinteistörekisteriviranomainen, Slovakia; jäljempänä kiinteistörekisteriviranomainen) kolmansien omistamiin kiinteistöihin kohdistuvan lain nojalla perustetun rasitteen merkitsemistä kiinteistörekisteriin energialain 11 §:n 1 ja 6 momentin nojalla.

–        Kiinteistörekisteriviranomainen hylkäsi hakemuksen 4.2.2022 sillä perusteella, että oikeus rasitteeseen voidaan merkitä rekisteriin vain energialain 6 §:n 2 momentin nojalla myönnetyn ”luvan” haltijalle eikä yritykselle, jota koskee kyseisen pykälän 4 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus.

–        Haluška nosti kiinteistörekisteriviranomaisen päätöksestä kanteen Správny súd v Banskej Bystricissä (Banská Bystrican hallintotuomioistuin, Slovakia). Se väitti, että kiinteistörekisteriviranomaisen tulkinta energialain 11 §:n 1 momentista on unionin oikeuden vastainen, koska sillä suositaan suuria tuottajia, vääristetään kilpailua ja rajoitetaan pienten tuottajien pääsyä sähkömarkkinoille.

13.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen todettuaan seuraavaa:

–        Direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdassa ei itsessään edellytetä, että pienelle sähköntuottajalle myönnetään vastaavat oikeudet kuin suurelle tuottajalle.

–        Kiinteistörekisteriviranomaisen tulkinta energialain 11 §:n 1 ja 8 momentista on oikea. Jos myös pienille tuottajille annettaisiin oikeus lain nojalla perustettaviin rasitteisiin, rasitteiden kohteena olevien maa-alueiden määrä kasvaisi merkittävästi, mikä merkitsisi huomattavaa puuttumista kolmansien omistusoikeuksiin.

–        Se, että energialain 11 §:n 1 ja 8 momentissa tarkoitetut lain nojalla perustettavat rasitteet varataan luvanhaltijalle, ei rajoita taloudellisen toiminnan harjoittamista, koska pieni sähköntuottaja voi hakea vapaaehtoisen rasitteen perustamista Slovakian siviililain nojalla tai, jos sopimusta ei ole tehty, saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.

14.      Haluška valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisusta Najvyšší správny súd Slovenskej republikyyn (ylin hallintotuomioistuin, Slovakia), joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Kuuluuko kansallinen lainsäädäntö, jolla kansallinen lainsäätäjä on lähtökohtaisesti jättänyt [direktiivin 2019/944] 8 artiklan 3 kohdassa säädetyn yksinkertaistetun lupamenettelyn perusteella toimivat pienet sähköntuottajat sellaisten kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen oikeuksien ulkopuolelle, jotka koskevat energia-alan toimintaa helpottavia rasitteita, mutta jolla nämä oikeudet myönnetään muille sähköntuottajille, Euroopan unionin oikeuden soveltamisalaan, ottaen huomioon [SEUT] 194 artiklan 1 kohdan a alakohdan, edellä mainitun direktiivin 8 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin [2019/944] 8 artiklan 1 ja 3 kohtaa, luettuna yhdessä 9 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla kansallinen lainsäätäjä on lähtökohtaisesti jättänyt edellä mainitun direktiivin 8 artiklan 3 kohdassa säädetyn yksinkertaistetun lupamenettelyn perusteella toimivat pienet sähköntuottajat sellaisten kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen oikeuksien ulkopuolelle, jotka koskevat energia-alan toimintaa helpottavia rasitteita, mutta jolla nämä oikeudet myönnetään muille sähköntuottajille?”

III  Menettely unionin tuomioistuimessa

15.      Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 19.8.2025.

16.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Haluška, Slovakian hallitus ja Euroopan komissio.

17.      Slovakian hallitus ja komissio osallistuivat 10.6.2026 pidettyyn istuntoon.

IV     Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

18.      Slovakian hallitus katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu puutteelliseen tosiseikkojen kuvaukseen ja kansallisten oikeussääntöjen virheelliseen selostukseen. Pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei myöskään ole yhteyttä asian tosiseikkoihin tai kohteeseen.

19.      Erityisesti se väittää, että kysymykset ovat luonteeltaan hypoteettisia, koska riidan kohteena on sellaisen rasitteen perustaminen, joka kansallisessa oikeudessa varataan ”aineelliselta kannalta” energian jakelua koskevan luvan haltijalle eikä Haluškan kaltaisille energian tuottajille (niiden koosta riippumatta).

20.      Vakiintuneessa oikeuskäytännössä(8) todetaan seuraavaa:

–        Yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään esitettyihin kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä.

–        Olettamana on, että ennakkoratkaisukysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, ja unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta asian ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kysymykset ovat luonteeltaan hypoteettisia.

21.      Slovakian hallituksen väitettä ei voida hyväksyä siltä osin kuin se on eri mieltä tosiseikkojen ja kansallisen oikeuden kuvauksesta, sillä tämä kuuluu yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävään, ja unionin tuomioistuin on sidottu siihen.

22.      Ennakkoratkaisupyynnön väitettyjen puutteiden osalta on todettava seuraavaa:

–        Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei täsmennä, mistä muodostuu suoritettava rakennusurakka kolmansien maa-alueilla, joihin rasite, jonka merkitsemistä kiinteistörekisteriin ei ole hyväksytty, kohdistuu. Sen ennakkoratkaisukysymykset näyttävät koskevan yleisesti kaikkia energialain 11 §:ssä mainittuja oikeuksia,(9) jotka ovat luonteeltaan epäyhtenäisiä, mikä tekee kysymyksistä hieman epätäsmällisiä.

–        Syrjintäkiellon periaatteeseen vetoamisen jälkeen se ei esitä, mihin tavoitteeseen Slovakian lainsäädännöllä pyritään sulkemalla pienet tuottajat lain nojalla perustettavia rasitteita koskevan oikeuden ulkopuolelle. Tällaisen tavoitteen määrittäminen voi olla tarpeen unionin oikeuden vastaisen erilaisen kohtelun arvioimiseksi.

23.      Nämä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevassa selostuksessa(10) olevat puutteet eivät kuitenkaan ole ratkaisevia (erityisesti kyseessä olevan rasitteen konkreettisen kohteen osalta), tai niitä on voitu selventää kirjallisessa käsittelyssä ja istunnossa.

24.      Lisäksi Slovakian hallituksen väitteitä, joiden mukaan direktiivin 2019/944 8 artiklaa ei voida soveltaa aineellisesti pääasiaan, on tarkasteltava kyseisen säännöksen tulkinnan eikä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen yhteydessä.

25.      Tämä pätee myös Slovakian hallituksen väitteeseen, joka koskee energialain 11 §:n 1 momenttia (jossa säädetään lain nojalla perustettavista rasitteista). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka on yksin toimivaltainen tulkitsemaan kansallista oikeutta, katsoo, että kyseisen säännöksen mukaan kaikki tuottajat voivat saada oikeuden lain nojalla perustettaviin rasitteisiin ja että jos näin ei ole, on tutkittava, onko se ristiriidassa direktiivin 2019/944 9 artiklan kanssa. Kyse ei siis ole hypoteettisesta kysymyksestä, vaan se liittyy suoraan riita-asian ytimeen.(11)

26.      Unionin tuomioistuimella on näin ollen käytettävissään tarvittavat tiedot, jotta se voi antaa hyödyllisen vastauksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittavaksi.

V       Aineelliset kysymykset

27.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko kansallinen lainsäädäntö, sellaisena kuin sitä tulkitaan ja sovelletaan Slovakiassa, unionin oikeuden mukainen, kun

–        siinä ei sallita kolmansien maa-alueille lain nojalla perustettavan rasitteen kiinteistörekisterimerkintää pienille energiantuottajille, jotka turvautuvat direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun ”erityiseen” menettelyyn

–        siinä varataan tämä merkintä direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn ”tavanomaisen” menettelyn mukaisesti myönnetyn luvan haltijoille.

A       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

28.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensimmäisessä kysymyksessään, kuuluuko kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ”unionin oikeuden soveltamisalaan, ottaen huomioon [SEUT] 194 artiklan 1 kohdan a alakohdan [ja direktiivin 2019/944] 8 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan”.

29.      SEUT 194 artikla on primaarioikeuden normi, jonka perusteella direktiivi 2019/944 annettiin. Tämä direktiivi on yksi SEUT 194 artiklan 2 kohdassa mainituista ”1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä”.

30.      Direktiivillä 2019/944 toteutetaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen unionin sähköalan järjestämisen ja toiminnan osalta. Siinä vahvistetaan muun muassa säännöt, jotka koskevat ”avointa pääsyä yhdennetyille markkinoille”, (12) mutta siinä ei säädetä suoraan (Slovakian lainsäädännössä luvanhaltijoille annetusta) mahdollisuudesta hakea kolmansien omistamiin kiinteistöihin kohdistuvien lain nojalla perustettavien rasitteiden merkitsemistä kiinteistörekisteriin.

31.      Mahdollisuus turvautua lain nojalla perustettavaan rasitteeseen on yksi ”energia-alan toimintaa helpottavista” toimenpiteistä. Se vaikuttaa siten ”unionin sähköalan järjestämiseen ja toimintaan”. Vaikka jäsenvaltioiden asiana on vahvistaa edellytykset, jotka koskevat sitä, ketkä voivat saada oikeuden rasitteeseen ja miten, niiden on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava direktiivin 2019/944 9 artiklan 1 kohdassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta.(13)

32.      Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa perustellusti pyynnössään, mielestäni direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan tulkinta voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä on arvioitava siitä lähtökohdasta, että se kuuluu direktiivin 2019/944 soveltamisalaan.

33.      Slovakian hallitus kiistää direktiivin 2019/944 8 artiklan aineellisen sovellettavuuden ja korostaa, että kansallisessa oikeudessa säädetään kahdesta erillisestä menettelystä: menettelystä tuotantokapasiteetin rakentamista varten ja menettelystä ammatillisen toiminnan harjoittamista(14) varten käyttämällä kapasiteettia sen rakentamisen jälkeen.(15)

34.      Mahdollisuus saada lain nojalla perustetut rasitteet merkityksi kiinteistörekisteriin liittyy ainoastaan toisen luvan (ammatillisen toiminnan harjoittamista varten) eikä ensimmäisen luvan (laitoksen rakentamista varten) saamiseen. Tällä perusteella ja direktiivin 2019/944 8 artiklan sanamuotoon tukeutuen Slovakian hallitus väittää, ettei sitä sovelleta käsiteltävässä asiassa.

35.      Ensisijaisesti on siis selvitettävä, rajoittuuko direktiivin 2019/944 8 artikla ”uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseen” vai ulottuuko se myös ”ammatillisen toiminnan harjoittamiseen energia-alalla”. Jos ensimmäinen vaihtoehto olisi oikea, voitaisiin katsoa, ettei tällä säännöksellä ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa.

36.      Slovakian hallituksen mukaan direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdan soveltamisala rajoittuu siis ”uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseen” liittyviin menettelyihin. Se ei sen sijaan kata menettelyjä, jotka koskevat ”lupaa harjoittaa toimintaa energiateollisuudessa”. Juuri tämä viimeksi mainittu lupa antaa (Slovakian hallituksen mukaan) perusteen lain nojalla perustettujen rasitteiden kiinteistörekisteriin merkitsemiselle Slovakian oikeudessa.

37.      Ensi arviolta direktiivin 2019/944 sanamuoto näyttää tukevan Slovakian hallituksen näkemystä: 8 artiklaa sovelletaan yleisesti energian ”tuotantoon”. (16) Sen 3 kohdassa säädetään ”pienimuotoista ja/tai hajautettua tuotantoa varten” ”erityisistä – –menettelyistä”. Sen 1 kohdassa taas viitataan (tavanomaisiin) menettelyihin ”uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseksi”.

38.      Slovakian hallituksen näkemys ei kuitenkaan vastaa direktiivin 2019/944 8 artiklan tulkintaa, jossa otettaisiin huomioon siinä säädetyn lupamenettelyn tarkoitus.

39.      Direktiivin 2019/944 tavoitteena on muun muassa ”varmistaa, että sähkön sisämarkkinoilla ei ole markkinoille pääsyyn, markkinoilla toimimiseen ja markkinoilta poistumiseen liittyviä perusteettomia esteitä”. (17)

40.      ”Markkinoille pääsyn” ja lupamenettelyjen välinen yhteys ilmenee direktiivin 2019/944 johdanto-osan 79 perustelukappaleesta: ”tarpeettoman pitkät lupamenettelyt voivat muodostaa uusien tulokkaiden markkinoillepääsyn esteen”.(18)

41.      Direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen yhteisenä tavoitteena on näin ollen helpottaa sekä suurten että pienten uusien tuottajien tosiasiallista ja syrjimätöntä pääsyä sähkön sisämarkkinoille ja estää se, että pääsy olisi kohtuuttoman monimutkaista, työlästä ja kallista (aikaa ja rahaa vaativia).(19)

42.      Tosiasiallisen sähkömarkkinoille pääsyn saamiseksi ei riitä, että tuottaja rakentaa tuotantolaitoksen: sen on otettava laitos käyttöön sähkön tuottamiseksi.

43.      Energialain 6 §:n 1 ja 2 momentista ilmenee, että ”sähkön tuotanto” lukeutuu energia-alan ammatilliseen toimintaan, jota ”saa harjoittaa vain luvan tai ilmoitusvelvollisuuden noudattamista koskevan todistuksen perusteella ja sen mukaisesti”.(20)

44.      Slovakian hallitus väitti istunnossa, että Slovakiassa ”uudelta tuottajalta”, joka haluaa päästä sähkön sisämarkkinoille käyttämällä ammattimaisesti tuotantolaitosta, edellytetään seuraavaa:(21)

–        Jos se haluaa rakentaa uuden laitoksen, sillä on lähtökohtaisesti oltava tätä varten myönnetty virallinen ”todistus”, jota ei edellytetä tiettyjen pienten tuottajien osalta.(22)

–        Sillä on joka tapauksessa(23) oltava peruste, joka muodostuu laitoksen käyttöönottamiseksi välttämättömästä (energialain 6 §:ssä tarkoitetusta) ”luvasta harjoittaa sähköntuotantotoimintaa”.

45.      Tässä yhteydessä direktiivin 2019/944 8 artiklassa tarkoitettu ”lupa uuden kapasiteetin osalta” kattaa Slovakiassa seuraavat asiakirjat: a) todistus, joka mahdollisti laitoksen rakentamisen, ja b) lupa harjoittaa energiantuotantoa koskevaa ammatillista toimintaa kyseisen laitoksen välityksellä.

46.      Direktiivin 2019/944 8 artiklan tarkoituksena on varmistaa markkinoille pääsy, joka perustuu ”puolueettomien, avointen ja syrjimättömien perusteiden” mukaisiin (ja pienten tuottajien osalta myös ”yksinkertaistettuihin ja virtaviivaistettuihin”) menettelyihin. Tätä vaatimusta on noudatettava sekä laitoksen rakentamista koskevassa lupamenettelyssä (kun tätä varten tarvitaan todistus) että toimiluvan saamiseksi tarkoitetussa menettelyssä. Sen soveltaminen pelkästään rakennusvaiheeseen olisi riittämätöntä, eikä se käytännössä takaisi minkäänlaista pääsyä markkinoille, sillä ilman lupaa toiminnan harjoittamiseen (eli energian tuottamiseen) laitos ei voi osallistua sähkön sisämarkkinoille ja sitä olisi vaikea luokitella ”tuotantolaitokseksi”.

47.      Viime kädessä direktiivin 2019/944 8 artiklaa on tulkittava yhtenäisesti riippumatta siitä, miten lupamenettelyä luonnehditaan kansallisessa oikeudessa.

48.      Direktiivin 2019/944 8 artiklassa asetetaan velvollisuus ottaa käyttöön erityinen menettely pienimuotoista sähköntuotantoa varten. Siinä ei sitä vastoin edellytetä, että tuotantolaitoksen rakentamiseen ja sähköntuotantotoiminnan harjoittamiseen tämän laitoksen välityksellä tarvittavat menettelyt olisi jaettava kahteen erilliseen menettelyyn. Voidaan pitää mahdollisena, että direktiivin 2019/944 8 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, että molemmat luvat keskitetään yhteen ainoaan menettelyyn.(24)

49.      Yhteenvetona katson, että kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön ja direktiivin 2019/944 8 artiklan välistä ristiriitaa on tarkasteltava tämän artiklan laajan tulkinnan valossa, jossa ei rajoiteta sen soveltamisalaa uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseen vaan ulotetaan se (laajassa merkityksessä) lupamenettelyihin, joiden nojalla sähköntuottaja voi päästä markkinoille.(25)

50.      Tästä näkökulmasta direktiivin 2019/944 8 artikla kattaisi menettelyn, jolla myönnetään lupa harjoittaa ammatillista toimintaa energia-alalla, jos siihen liitettäisiin Slovakian oikeudessa mahdollisuus hakea kolmansien omaisuuteen kohdistuvan, lain nojalla perustetun rasitteen merkitsemistä rekisteriin.

51.      Joka tapauksessa riippumatta siitä, miten direktiivin 2019/944 8 artiklaa on tulkittava, ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellä pyritään ainoastaan selvittämään, kuuluuko kansallinen säännös, jolla pienet tuottajat jätetään rasitteita koskevien oikeuksien ulkopuolelle, SEUT 194 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 9 artiklan soveltamisalaan. Näin muotoiltuun kysymykseen on mielestäni vastattava myöntävästi.

B       Toinen ennakkoratkaisukysymys

52.      Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi (kuten ehdotan), ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, ovatko direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 ja 3 kohta, luettuna yhdessä 9 artiklan 1 kohdan kanssa, esteenä kyseessä olevalle kansalliselle lainsäädännölle.

53.      Ennakkoratkaisupyynnön mukaan kansallisen lainsäädännön tähänastisella tulkinnalla jätetään ”lähtökohtaisesti – – yksinkertaistetun lupamenettelyn perusteella toimivat pienet sähköntuottajat sellaisten kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen oikeuksien ulkopuolelle, jotka koskevat energia-alan toimintaa helpottavia rasitteita, mutta – – nämä oikeudet myönnetään muille sähköntuottajille”.

54.      Toisen ennakkoratkaisukysymyksen lähtökohtana on siis se, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan erilaiset oikeudet niille, jotka turvautuvat ”tavanomaiseen” menettelyyn (direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 kohta), ja niille, jotka turvautuvat ”erityiseen, yksinkertaistettuun ja virtaviivaistettuun” menettelyyn (direktiivin 8 artiklan 3 kohta).

55.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt johtuvat sen mukaan seuraavista syistä:

–        Slovakian lainsäädännössä pienet tuottajat velvoitetaan noudattamaan energialain 6 §:n 4 ja 5 momentissa säädettyä ”erityistä”, yksinkertaistettua ja virtaviivaistettua menettelyä ilman mahdollisuutta valita vaihtoehtoisesti ”tavanomaista” menettelyä, joka on varattu ”suurille” tuottajille.

–         Tämän järjestelmän seurauksena pieniltä tuottajilta viedään ”kokonaan” mahdollisuus energialain 11 §n mukaisiin lain nojalla perustettaviin rasitteisiin.

–        Rajoitus on niin merkittävä, että direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdan tavoite ”jäisi täysin toteutumatta”, koska se estää pieniä tuottajia hyödyntämästä ”etuja, joita muut sähköntuottajat, jotka toimivat monimutkaisemman lupajärjestelmän mukaisesti, voivat hyödyntää”.(26)

56.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää ensin, mikä on sen näkemyksen mukaan direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdan tavoite,(27) minkä jälkeen se kritisoi kansallista lainsäädäntöä tältä osin, koska sillä ei voida saavuttaa tätä tavoitetta.(28)

57.      Direktiivin 2019/944 8 artikla on luonteeltaan menettelysäännös, koska siinä ei aseteta myönnettävien tai evättävien oikeuksien edellytykseksi asianomaisten menettelyjen päättymistä.(29) Siinä rajoitutaan säätämään tavanomaisista ja yksinkertaistetuista menettelyistä, jotka johtavat joko lupaan (ensimmäisessä tapauksessa) tai toiminnan ilmoittamiseen (jälkimmäisessä tapauksessa).

58.      Näin ymmärrettynä direktiivin 2019/944 8 artiklan välittömänä tarkoituksena ei ole taata tervettä kilpailua markkinoilla.(30) Sen tarkoituksena on pikemminkin määrittää velvoitteet, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, kun ne ottavat käyttöön lupamenettelyjä, jotka mahdollistavat sähköntuottajien tosiasiallisen ja syrjimättömän pääsyn markkinoille.

59.      Direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdan sekä aiempien sähkön sisämarkkinoita koskevien direktiivien vastaavien säännösten valmistelutyöt vahvistavat, että kyseinen säännös koskee pikemminkin lupamenettelyä kuin itse luvan sisältöä ja vaikutuksia.

60.      Siitä lähtien kun kyseinen säännös otettiin ensimmäisen kerran direktiiviin 2003/54/EY,(31) sillä on pyritty ”yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan pienimuotoista – – sähköntuotantoa koskevia lupamenettelyjä”.(32) Direktiivin 2009/72 mukaan jäsenvaltioiden oli ”varmistettava, että – – pienimuotoista tuotantoa varten on erityisiä lupamenettelyjä”.(33) Direktiivissä 2019/944 täsmennetään vastaavasti, että erityisen lupamenettelyn on oltava yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu.(34)

61.      Tästä lainsäädäntömenettelystä ilmenee, että direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohta on tulosta lupamenettelyn asteittaisesta mukauttamisesta pienten sähköntuottajien tarpeisiin. Sillä pyritään siihen, etteivät kyseisen menettelyn erityispiirteet estä niitä pääsemästä markkinoille tai tee siitä vähemmän houkuttelevaa.

62.      Kun asiaa tarkastellaan aineelliselta eikä pelkästään menettelylliseltä kannalta, Slovakian lainsäädännöstä, jossa vahvistetaan kaksi eri menettelyä, seuraa, että kokonaisuutena arvioituna sillä on paradoksaalinen seuraus: siitä, minkä pitäisi olla etu pienille sähköntuottajille, aiheutuu haittaa. ”Yksinkertaistetun” menettelyn päätteeksi nämä tuottajat saavat perusteen, jonka nojalla ne eivät voi hakea kyseessä olevien lain nojalla perustettujen rasitteiden kiinteistörekisteriin merkitsemistä, toisin kuin tavanomaista menettelyä käyttävät.

63.      Kuten olen jo todennut, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että yksinkertaistetulla menettelyllä evätään pieniltä tuottajilta oikeuksia, joilla on huomattava vaikutus niiden markkinoille pääsyyn.(35)

64.      Jos olen ymmärtänyt ennakkoratkaisupyynnön oikein, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin a) pitää selvänä, että kansallisessa lainsäädännössä estetään pieniä tuottajia käyttämästä tavanomaista menettelyä,(36) b) eikä tarkastele mahdollisuutta, että nämä pienet tuottajat luopuisivat yksinkertaistetusta menettelystä (minkä tahansa päätöksensä perusteena olevan oikeutetun edun vuoksi), jotta ne voisivat turvautua tavanomaiseen menettelyyn.(37)

65.      Toinen ennakkoratkaisukysymys ulottuu siis tiukasti menettelyllisten puitteiden ulkopuolelle, ja siinä tarkastellaan ”uutta kapasiteettia koskevan luvan” haltijalle kuuluvien oikeuksien välistä eroa sen mukaan, onko lupa saatu direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 vai 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

66.      En ole vakuuttunut siitä, että vastaus tähän näin muotoiltuun kysymykseen löytyisi suoraan direktiivin 2019/944 8 artiklasta. Kuten olen jo selittänyt, tällä säännöksellä ei sinänsä säännellä luvanhaltijan oikeuksia, vaan siinä säädetään markkinoille pääsyä koskevasta menettelystä.(38)

67.      Vaikka lain nojalla perustettuun rasitteeseen liittyvien oikeuksien saaminen ei olisi välttämätön edellytys pienten tuottajien markkinoille pääsylle,(39) se, onko niillä tällaisia oikeuksia vai ei, voi olla niiden toiminnan harjoittamiseen enemmän tai vähemmän vaikuttava tekijä. Tässä yhteydessä sovelletaan täysimääräisesti direktiivin 2019/944 sääntöjä, jotka koskevat sähköntuottajien toimintaa markkinoilla sekä markkinoille jo päässeen yrityksen oikeuksia ja velvollisuuksia.(40)

68.      Näihin sääntöihin on lisättävä säännöt, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kysymyksissä, joissa ei ole unionin tasolla toteutettu vähimmäistason yhdenmukaistamista. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten syrjintäkiellon periaatetta, jota sovelletaan yleisesti ja joka vahvistetaan direktiivin 2019/944 3 artiklan 4 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa.(41)

69.      Katson näin ollen, että toinen ennakkoratkaisukysymys on ratkaistava ensisijaisesti direktiivin 2019/944 9 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 8 artiklan 3 kohdan kanssa, perusteella.(42)

70.      Rasitteista, jotka Slovakian oikeudessa liittyvät saadun luvan ”tyyppiin”, ei säädetä suoraan direktiivissä 2019/944. Vaikka jäsenvaltioilla on tiettyä liikkumavaraa ohjata tapaa, jolla toimijoiden on toimittava, niiden on joka tapauksessa taattava direktiivin 2019/944 tavoitteiden noudattaminen ja varmistettava, että ”käytetyt kriteerit ovat objektiivisia ja syrjimättömiä”.(43)

71.      Yhdenvertaisuus lain edessä ”on unionin oikeuden yleinen periaate, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei eroa voida objektiivisesti perustella”.(44)

72.      Energialain selitysmuistiosta(45) ilmenee, että sen 11 §:n tarkoituksena on antaa luvanhaltijalle mahdollisuus harjoittaa laissa tarkoitettua toimintaa ilman kiinteistön, johon rasite kohdistuu, omistajan ennalta antamaa suostumusta.(46)

73.      Slovakian hallitus korostaa, että suurten ja pienten energiantuottajien tilanteet eivät ole rinnastettavissa toisiinsa, koska pienet tuottajat on vapautettu tiettyjen ammatillisten vaatimusten tai suurille tuottajille asetettujen tiettyjen velvoitteiden noudattamisesta.(47) Mikään näistä vaatimuksista ei kuitenkaan liity 11 §:n tavoitteeseen, jonka mukaisesti siinä säädetään oikeuksista, jotka voivat helpottaa kaikkien energiantuottajien toiminnan harjoittamista riippumatta siitä, ovatko ne suuria vai pieniä energiantuottajia.(48)

74.      Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioinnista muuta johdu, kaikki näyttää viittaavan siihen, että näitä kahta tilannetta voidaan pitää toisiinsa rinnastettavina (erityisesti siltä osin kuin on kyse lain nojalla perustettavasta rasitteesta sähköntuotantoa edistävänä välineenä) ja että voimassa oleva järjestelmä merkitsee objektiivisesti tarkasteltuna erilaista kohtelua suurten tuottajien eduksi. Ne voivat ”luvan” haltijoina saada rasitteen merkityksi rekisteriin riippumatta rasitteen kohteena olevan kiinteistön omistajan suostumuksesta, kun taas pienten tuottajien on saman tuloksen saavuttamiseksi turvauduttava keinoihin, joiden tulos on epävarma (se riippuu maa-alueen omistajan tahdosta) tai jotka ovat pidempiä ja monimutkaisempia.(49)

75.      Erilainen kohtelu voi olla oikeutettua, jos se perustuu objektiiviseen ja kohtuulliseen perusteeseen, toisin sanoen jos se liittyy kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltuun hyväksyttävään päämäärään ja on oikeassa suhteessa kyseisellä kohtelulla tavoiteltuun päämäärään.

76.      Slovakian hallituksen mukaan kansallisen lainsäädännön tavoitteena on välttää se, että rasitteiden kohteena olevien kiinteistöjen omistajien omaisuudensuojaan kohdistuvat loukkaukset lisääntyisivät suhteettomasti. Tämä väline (lain nojalla perustettava rasite) on varattu niille, jotka palvelevat yleistä etua.(50)

77.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tosiasiassa kyseenalaista sitä, että kolmansien, joiden omaisuuteen lain nojalla perustetut rasitteet vaikuttavat, omaisuudensuoja on tavoite, jolla riidanalainen rajoitus voidaan oikeuttaa.

78.      Ongelma koskee pidemminkin toimenpiteen oikeasuhteisuutta, kun otetaan huomioon, että olemassa olisi asianmukainen ja vähemmän rajoittava vaihtoehto, jolla tämä tavoite voitaisiin varmistaa.

79.      Kiinteistörekisteriviranomainen hylkää pienen tuottajan hakemuksen puhtaasti muodollisella perusteella (”ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen vahvistaminen” eikä ”lupa”) tarkastelematta muita energialain 11 §:n 1 momentin vaatimuksia.(51) Laajempi tarkastelu mahdollistaisi kuitenkin esitetyn hyväksyttävän tavoitteen saavuttamisen ilman, että pieniltä tuottajilta evätään samalla väistämättä mahdollisuus hakea lain nojalla perustetun rasitteen merkitsemistä rekisteriin.

80.      Kun Slovakian hallitukselta tiedusteltiin asiaa istunnossa, se myönsi, ettei energialain 11 §:ssä anneta ehdotonta oikeutta saada rasite merkityksi rekisteriin. Se selitti, että kiinteistörekisteriviranomaisella on laaja harkintavalta, kun se arvioi yleisen edun olemassaoloa ja punnitsee tarvittaessa tuottajan ja kyseisen maa-alueen omistajan vastakkaisia etuja.

81.      Kun otetaan huomioon Slovakian hallituksen kirjallisissa huomautuksissaan(52) esittämät väitteet, energialaki perustuu lainsäätäjän suoraan tekemään abstraktiin ennakkoarviointiin siitä, ettei pienten tuottajien energiantuotantoon liity yleistä etua. Tämä arviointi sulkee pois tapauskohtaisen punninnan, jota kiinteistörekisteriviranomainen ei voi tehdä.

82.      Slovakian hallitus myönsi istunnossa, ettei se kyennyt selittämään, mitkä oikeudelliset perustelut oikeuttivat kansallisen lainsäätäjän päätöksen omaksua tämä lähestymistapa.

83.      Nähdäkseni tällainen käsitys yleisestä edusta ei ole yhteensopiva direktiivin 2019/944 kanssa. Se, että direktiivillä pyritään edistämään pienimuotoista sähköntuotantoa ja uusiutuviin lähteisiin (kuten vesivoimaan) perustuvan tuotannon integroimista markkinoille, johtuu siitä, että niiden edistäminen on yleisen edun mukaista.(53)

84.      En väitä, että pienillä sähköntuottajilla olisi oltava samat oikeudet kuin tuottajilla, joiden tuotantotoiminta on kriittistä tai olennaista verkon vakauden kannalta. Olen samaa mieltä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen(54) kanssa siitä, että pienimuotoisen tuotannon rajoitettu koko ja pienempi vaikutus sekä vapautus velvollisuudesta noudattaa erilaisia vaatimuksia voivat oikeuttaa varovaisemman lähestymistavan myönnettäessä oikeuksia, jotka luonteensa vuoksi saattaisivat vaikuttaa muihin yleisiin etuihin tai kolmansien oikeuksiin.

85.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa useissa ennakkoratkaisupyynnön kohdissa ”Slovakian lainsäädännön nykyiseen tulkintaan ja soveltamiseen”(55) esteenä, jonka vuoksi se ei voisi kumota päätöstä kieltäytyä merkitsemästä Haluškan hakemuksessa tarkoitettua rasitetta rekisteriin.

86.      Ylimpänä oikeusasteena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kansallista oikeutta ilman, että se olisi välttämättä sidottu aiempiin ratkaisuihin. Sen esityksestä on pääteltävissä, ettei mikään estäisi sitä tulkitsemasta energialain 11 §:n 1 momenttia unionin oikeuden mukaisesti siten, että tuottajien perusteeton erilainen kohtelu vältetään.

87.      Tämän (mahdollisen) unionin oikeuden mukaisen tulkinnan mukaan kansallinen säännös ei olisi esteenä sille, että kiinteistörekisteriviranomaisella on riittävän laaja harkintavalta arvioida kussakin tapauksessa yleisen edun olemassaoloa myös silloin, kun pieni vesivoiman tuottaja hakee oikeutta lain nojalla perustettuun rasitteeseen.

88.      Tässä yhteydessä kiinteistörekisteriviranomainen voi punnita energiantuottajan ja kyseisen maa-alueen omistajan vastakkaisia intressejä ja tarvittaessa sulkea pois väärinkäytösten riskin, joka johtuu lain nojalla perustettavien rasitteiden hallitsemattomasta lisääntymisestä.

89.      Yhteenvetona voidaan todeta, että jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioinnista muuta johdu, energialain 11 §:ää voitaisiin tulkita direktiivin 2019/944 mukaisesti ilman, että tämä tulkinta merkitsisi järjestelmällisesti kyseisten maa-alueiden omistajien (joiden on lisäksi saatava korvaus kansallisessa säännöksessä vahvistetuin edellytyksin) omaisuudensuojaan kohdistuvaa suhteetonta vahinkoa.

VI     Ratkaisuehdotus

90.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Najvyšší správny súd Slovenskej republikylle vastataan seuraavasti:

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 9 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

jollei kansallista lainsäädäntöä voida tulkita direktiivin 2019/944 mukaisesti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, kansallisen oikeuden säännös, jonka mukaan yleistä etua koskevan abstraktin ennakkoarvioinnin perusteella kyseisen direktiivin 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun menettelyn piiriin kuuluvat pienet vesivoiman tuottajat eivät voi saada muille sähköntuottajille myönnettyä oikeutta lain nojalla perustettavaan rasitteeseen, ei ole yhteensopiva kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan kanssa.


1      Alkuperäinen kieli: espanja.


2      Rasite on perinteisessä merkityksessään kiinteistöön kohdistuva käyttöoikeus, joka vahvistetaan toisen omistamalle kiinteistölle. Se voi perustua lakiin (lain nojalla perustettu rasite) tai omistajien tahtoon (vapaaehtoinen rasite).


3      Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5.6.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2019, L 158, s. 125).


4      Laki nro 251/2012 energia-alasta ja eräiden lakien muuttamisesta ja täydentämisestä (Zákon č. 251/2012 Z. z. o energetike a o zmene a doplnení niektorých zákonov v znení účinnom do 31. Marca 2022), sellaisena kuin se oli voimassa 31.3.2022 asti; jäljempänä energialaki).


5      Lain 11 §:n 1 momentin luettelo sisältää myös muun muassa oikeuden ”poistaa ja karsia puita ja muuta kasvillisuutta, joista on vaaraa energialaitosten turvallisuudelle tai toimintavarmuudelle” (b alakohta); ”tehdä muutoksia nurmialueisiin” (c alakohta) tai ”päästä erityissäännöksissä säädetyllä ennakkoluvalla” puolustusministeriön, sisäministeriön, puolustusvoimien ja poliisivoimien ”suljettuihin tiloihin ja laitoksiin” sekä muihin valtion virastoihin (d alakohta). Ennakkoratkaisupyynnön alkuperäisessä versiossa f alakohdan teksti on lihavoitu, mikä viittaisi siihen, että kyseinen säännös on ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian kohteena. Slovakian hallituksen mukaan asia koskee kuitenkin g alakohdassa tarkoitettua rasitetta.


6      Tämä ilmenee Slovakian hallituksen kirjallisten huomautusten alaviitteessä 68 mainituista asiakirjoista. Omistusoikeus siirtyi 15.10.2014 tehdyn sopimuksen nojalla, ja sillä vesivoimalaitos siirrettiin Haluška-yhtiön omistukseen.


7      Unionin tuomioistuimelle toimitettu kansallinen asiakirja-aineisto sisältää Úrad pre reguláciu siet’ových odvetvín (energia-alan sääntelyviranomainen, Slovakia) 20.10.2014 antaman asiakirjan, jossa vahvistetaan, että Haluška on noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa toimintansa aloittamisesta 15.10.2014. Tämä virallinen asiakirja antaa siinä todetun mukaan oikeuden energia-alan toiminnan harjoittamiseen.


8      Tuomio 29.1.2026, Fondazione Teatro alla Scala di Milano (C‑668/24, EU:C:2026:60, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


9      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallisessa laissa evätään pieniltä tuottajilta ”oikeuksia, joilla on huomattava vaikutus energia-alan yrityksen markkinoille pääsyyn ja toimintaan markkinoilla (laitosten rakentaminen toisen omistamille maa-alueille ja niihin pääsy ilman omistajan suostumusta, näiden laitosten käyttö ja ylläpito jne.)” (ennakkoratkaisupyynnön 44 kohta, kursivointi tässä).


10      ”Jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisellä tavalla, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat.” Tuomio 30.4.2026, Kotaňák (C‑748/24, EU:C:2026:358, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


11      Ennakkoratkaisupyyntö ei ole hypoteettinen myöskään sen Slovakian hallituksen istunnossa esittämän seikan vuoksi, että Haluška olisi saanut käyttöoikeuden maa-alueisiin, joita rasite koskee, muulla tavalla (sopimusteitse tai hallintaan perustuvan saannon nojalla). Jos tämä seikka näytettäisiin toteen, se kuuluisi tosiseikkojen arviointiin, joka on yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.


12      1 artiklan toinen kohta.


13      Direktiivin 2019/944 liitteessä IV olevan taulukon mukaan sen 9 artiklan 1 kohta vastaa sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (EUVL 2009, L 211, s. 55) 3 artiklan 1 kohtaa. Viimeksi mainitun osalta unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa: ”[direktiivin 2009/72] 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan sähkön sisämarkkinoiden alalla yleinen syrjintäkiellon periaate, joka on erottamaton osa unionin yleisiä oikeusperiaatteita. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että kyseinen periaate sitoo jäsenvaltioita, jos pääasiassa kyseessä oleva kansallinen tilanne kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan” (tuomio 7.11.2019, UNESA ym. (C‑105/18–C‑113/18, EU:C:2019:935, 49 kohta).


14      Tässä yhteydessä ilmaisu ”ammatillinen” viittaa siihen, että toimintaa harjoitetaan yritysmuodossa. Tässä ratkaisuehdotuksessa käytän sitä tässä merkityksessä.


15      Slovakian hallituksen mukaan direktiivin 2019/944 8 artikla koskee ”uuden tuotantokapasiteetin rakentamista”, mikä edellyttää sen kansallisessa oikeudessa muuta kuin pääasiassa kyseessä olevaa lupaa (sen kirjallisten huomautusten 24–30 kohta). Se korostaa, että toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin väittää, direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohtaa ei ole saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä energialain 6 §:llä vaan sen 12 §:llä.


16      Säännöksen otsikko on ”Lupamenettely uuden kapasiteetin osalta”.


17      Ks. direktiivin 2019/944 johdanto-osan 12 ja 14 perustelukappale.


18      Kursivointi tässä. Tässä perustelukappaleessa täsmennetään, että ”lupamenettelyt eivät saisi aiheuttaa tuottajille hallinnollista rasitetta, joka on kohtuuton niiden kokoon ja mahdolliseen vaikutukseen nähden”.


19      Slovakian hallitus myönsi istunnossa, että energialain 6 §:n 4 momentissa säädetyllä ilmoitusvelvollisuudella pyritään tähän tavoitteeseen, mutta korosti, että ainoastaan kyseisen lain 12 §:llä saatetaan direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohta osaksi kansallista lainsäädäntöä.


20      Energialain 6 §:ssä säädetään luvasta, joka vaaditaan paitsi sähkön tuotannon harjoittamiseen myös sähkön siirtoon, jakeluun ja toimitukseen. Se voi siis liittyä useisiin direktiivissä 2019/944 säädettyihin ”lupiin”, myös sen 8 artiklassa energian tuotannon osalta säädettyyn lupaan.


21      On selvää, että Haluškan on tarkoitus harjoittaa toimintaansa ammattimaisesti eikä pelkästään omaa käyttöään varten ja että viimeksi mainittu tilanne kuuluisi energialain 4 §:n 2 momentin soveltamisalaan.


22      Energialain 12 §:n 2 momentin mukaan todistusta ei tarvita, jos kyse on laitoksista, jotka tuottavat sähköä aurinkoenergiasta enintään 500 kW ja muusta energialähteestä enintään 1 MW.


23      Slovakian hallitus selitti istunnossa, että lupa vaaditaan sekä tuottajalta, joka käyttää vasta rakennettua voimalaitosta, että tuottajalta, joka ottaa hoitaakseen jo olemassa olevan laitoksen toiminnan, ja vahvisti, että ilman lupaa energiantuotanto ei ole mahdollista.


24      Ratkaisuehdotuksessani Regione Emilia-Romagna (C‑653/24, EU:C:2025:966) tarkastelin oikeussääntöjä, joita sovelletaan Italian pieniin vesivoiman tuottajiin, jotka ottavat julkiseen omaisuuteen kuuluvaa vettä sähköntuotantoa varten. Tässä yhteydessä otettiin käyttöön yksi ainoa lupamenettely, joka koski sekä laitoksen rakentamista että sen käyttöönottoa (ks. kyseisen ratkaisuehdotuksen alaviite 30).


25      Istunnossa tuotiin esiin uuden laitoksen ”rakentamisen” käsitteeseen liittyvät vaikeudet, sillä ei ole selvää, onko olemassa jokin vähimmäiskynnys, jonka perusteella voidaan todeta, että kyse on uuden rakentamisesta, kun olemassa olevaan laitokseen tehdään muutostöitä ja mukautuksia. Nämä vaikeudet voidaan ja täytyy ratkaista ottamalla huomioon säännön perimmäinen tavoite helpottaa uuden tuottajan pääsyä markkinoille riippumatta siitä, milloin sen toiminnassaan käyttämä laitos on rakennettu.


26      Ennakkoratkaisupyynnön 40 ja 43 kohta.


27      Ennakkoratkaisupyynnön 40 kohta: ”8 artiklan 3 kohdan tarkoituksena ja päämääränä on mahdollistaa pienimuotoisten ja hajautettujen sähköntuottajien helpompi pääsy sähkömarkkinoille ja varmistaa siten kilpailuympäristö sähkömarkkinoilla (sähköntuottajien määrän lisääntyminen), sähköntuotannon hajauttaminen (pienten tuottajien markkinoillepääsy ja suojaaminen suurten sähköntoimittajien monopoliasemalta), – – ja viime kädessä kuluttajille muodostuvan hyödyn luominen energiamarkkinoiden terveestä kilpailuympäristöstä johtuvien alhaisempien sähkön hintojen muodossa.”


28      Ennakkoratkaisupyynnön 40 kohdan loppu: tätä tarkoitusta ”ei voida saavuttaa, jos kansallinen lainsäätäjä yhtäältä säätää erityisestä lupamenettelystä pienelle hajautetulle sähköntuotannolle mutta toisaalta estää näitä tuottajia hyödyntämästä etuja, joita muut sähköntuottajat, jotka toimivat direktiivin 2019/944 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun monimutkaisemman lupajärjestelmän mukaisesti, voivat hyödyntää”.


29      Sen 4 kohdassa myönnetään tiettyjä oikeuksia ainoastaan ”hakijoille”, jotka ovat osallistuneet menettelyyn ja joiden hakema lupa on evätty.


30      Kuten jäljempänä esitän, sen välillisenä vaikutuksena on kylläkin markkinoilla toimivien sähköntuottajien lukumäärän lisääminen ja siten kilpailuympäristön aikaansaamisen helpottaminen.


31      Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2003, L 176, 2003, s. 37). Siinä vaadittiin jäsenvaltioita vain yleisesti ottamaan lupamenettelyissä huomioon pienimuotoisen sähköntuotannon ”rajoitettu koko ja mahdollinen vaikutus”. Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19.12.1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/92/EY (EYVL 1997, L 27, s. 20) ei sisältynyt säännöksiä, joilla pyrittäisiin helpottamaan pienten sähköntuottajien pääsyä markkinoille.


32      Tämä käy ilmi EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesta komission tiedonannosta Euroopan parlamentille neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta sekä neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta (asiakirja SEC/2003/161 lopullinen, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52003SC0161). 6 artiklan 3 kohta ei sisältynyt komission alkuperäiseen ehdotukseen (KOM/2001/0125 lopullinen). Euroopan parlamentti ehdotti ensimmäisessä käsittelyssä (tarkistus 50) lisättäväksi uutta kohtaa, jonka mukaan ”small decentralised and/or embedded generators shall benefit from simplified authorisation procedures”. Tarkistuksen tavoitteena oli ”edistää hajautettujen energialähteiden kehittämistä ja samalla tunnustaa, että pienemmillä sähkölaitoksilla on rajallisempi ympäristö- ja sosiaalinen vaikutus” (ks. Euroopan parlamentin mietintö, asiakirja A5-0077/2002, 1.3.2002, saatavilla osoitteessa https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/A-5-2002-0077_EN.html?redirect#_section1). Komissio hyväksyi tämän periaatteen. Säännös muotoiltiin uudelleen muuttamatta ”varsinaista tavoitetta, joka on pienten voimaloiden lupamenettelyjen nopeuttaminen” (SEC/2003/161 final).


33      Direktiivin 2009/72 7 artiklan 3 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että – – pienimuotoista tuotantoa varten on erityisiä lupamenettelyjä, joissa otetaan huomioon kyseisen tuotannon rajoitettu koko ja mahdollinen vaikutus” (muutokset vuoden 2003 sanamuotoon verrattuna kursivoitu). Yritys tarkistaa direktiivin 2003/54 6 artiklan 3 kohtaa tuotiin esiin Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnossa, jonka tarkistuksessa 59 ehdotettiin, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin varmistamaan, että ”pienimuotoiset hajautetut sähköntuotantolaitokset hyötyvät yksinkertaistetuista lupamenettelyistä” (ks. Euroopan parlamentin mietintö A6-0191/2008, saatavilla osoitteessa https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/A-6-2008-0191_FI.html?redirect, kursivointi tässä).


34      Muutos perustuu Euroopan parlamentin tarkistukseen 43 (saatavilla osoitteessa https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/A-8-2018-0044_EN.html#_section2).


35      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toistaa ennakkoratkaisupyynnön 40, 42 ja 44 kohdassa sekä molemmissa ennakkoratkaisukysymyksissä painokkaasti, että pieniltä tuottajilta evätään oikeus lain nojalla perustettavaan rasitteeseen.


36      Tällaisessa tapauksessa on osoitettava, että ammatillista pätevyyttä koskevat tiukemmat edellytykset täyttyvät. Komissio korosti tätä näkökohtaa useaan otteeseen istunnossa.


37      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei siis kysy, onko direktiivin 2019/944 8 artiklan kanssa yhteensopiva sellainen kansallinen säännös, jolla pieniltä tuottajilta evätään vapaus valita sen 1 ja 3 kohdassa säädettyjen menettelyjen välillä. Säännöksen tarkoituksen tarkastelun perusteella katson, että sillä pyritään tarjoamaan pienille tuottajille joustavampi menettely, joka on vaihtoehto tavanomaiselle menettelylle. En sen sijaan usko, että direktiivin 2019/944 8 artiklan 3 kohdalla olisi tarkoitus velvoittaa ne turvautumaan yksinkertaistettuun menettelyyn, vaikka niillä ei jostain perustellusta syystä olisi intressiä siihen ja ne mieluummin käyttäisivät ”tavanomaisia” markkinoille pääsyn keinoja.


38      Istunnossa sekä Slovakian hallitus että komissio olivat yhtä mieltä siitä, että direktiivin 2019/944 8 artiklassa ei säädetä luvasta johtuvista oikeuksista.


39      Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Haluška on toiminut markkinoilla vuodesta 2014 lähtien ja toiminut useiden vuosien ajan sähköntuottajana ilman, että sillä olisi ollut rasiteoikeuksia, joiden merkitsemistä kiinteistörekisteriin se haki vuonna 2021.


40      Nämä säännöt koskevat esimerkiksi niiden vapaata pääsyä jakelu- ja siirtoverkkoon sekä siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden omistuksen eriyttämistä, jotta vältetään syrjinnän vaara verkon toiminnassa (6 ja 43 artikla), tai tuottajan mahdollisuutta toimittaa asiakkaille sähköä ”erillisten linjojen” välityksellä (7 artikla). Koska kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa haetun rasiteoikeuden perusteella toteutettavan rakennusurakan luonteesta ei ole esitetty muita täsmennyksiä, näiden säännösten mahdollista merkitystä ei ole mahdollista arvioida.


41      Jäsenvaltiot eivät ”saa harjoittaa syrjintää [sähköalan] yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvoitteiden suhteen” (direktiivin 2019/944 9 artiklan 1 kohta).


42      Menettely, joka johti nyt kyseessä olevaan ”lupaan” (oikeammin ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen vahvistamiseen), päättyi 20.10.2014, jolloin direktiivi 2009/72 oli voimassa. Kyseisen direktiivin 7 artikla vastasi olennaisilta osin direktiivin 2019/944 nykyistä 8 artiklaa. Yksinkertaisuuden vuoksi viittaan jatkossa edelleen direktiivin 2019/944 8 artiklaan, vaikka ajallisesti sovellettava säännös oli direktiivin 2009/72 7 artikla.


43      Ks. analogisesti tuomio 9.10.2008, Sabatauskas ym. (C‑239/07, EU:C:2008:551, 47 kohta).


44      Ks. mm. tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus) (C‑205/20, EU:C:2022:168, 54 kohta).


45      Mainittu Slovakian hallituksen kirjallisten huomautusten alaviitteessä 63.


46      Kyseisestä muistiosta ilmenee myös, että ”myöntäessään luvan sähköverkon linjojen ja laitteistojen asentamiseen kaavoitusviranomainen päättää kyseisen rakennushankkeen laajuudesta ja käyttömahdollisuuksista” ja että ”luvanhaltijan on maksettava kiinteistön omistajalle kertakorvaus, mutta ainoastaan siitä pinta-alasta, jota se ei voi käyttää luvanhaltijalle lain nojalla perustetun rasitteen vuoksi”.


47      Slovakian hallitus mainitsee erityisesti velvollisuuden toimittaa tietyt tiedot talousministeriölle tai siirtoverkonhaltijalle sekä antaa valtion tehtäviä hoitaville henkilöille pääsy rakennuksiin, joissa toimintaa harjoitetaan, varmistaa tähän toimintaan liittyviä tehtäviä suorittavien henkilöiden ammatillinen pätevyys ja huolehtia siitä, että laitokset täyttävät laatu-, turvallisuus-, työterveys- ja ympäristönsuojeluvaatimukset.


48      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”tilanteiden rinnastettavuutta koskevaa vaatimusta – – on arvioitava kaikkien näille tilanteille ominaisten seikkojen kannalta ja etenkin sen toimen, jolla kyseessä oleva erottelu luodaan, tarkoituksen ja päämäärän valossa”: tuomio 2.9.2021, Belgian valtio (Oleskeluoikeus perheväkivallan tapauksessa) (C‑930/19, EU:C:2021:657, 58 kohta, kursivointi tässä). Käsiteltävässä asiassa riidanalaista erottelua ei ole tehty (suoraan) lupamenettelyä koskevassa säännöksessä (energialain 6 §) vaan rasitteiden perustamista koskevassa säännöksessä (lain 11 §). Tilanteiden rinnastettavuutta on siis arvioitava viimeksi mainitun säännöksen päämäärän valossa.


49      Pieni tuottaja voi saada rasiteoikeuden ainoastaan maa-alueen omistajan kanssa tehdyllä sopimuksella tai tuomioistuinmenettelyssä.


50      Slovakian hallituksen kirjalliset huomautukset, 60–63 kohta.


51      Näihin vaatimuksiin kuuluvat tarpeellisuus ja yleisen edun mukaisuus. Kyseisen säännöksen mukaan lain nojalla perustettu rasite voidaan merkitä kiinteistörekisteriin ainoastaan ”tarvittavassa määrin ja yleisen edun nimissä”.


52      Näiden Slovakian hallituksen huomautusten (64 kohta) mukaan tuottajat, jotka harjoittavat toimintaansa ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen perusteella, toimivat yksinomaan voitontavoittelutarkoituksessa eivätkä yleisen edun nimissä, koska niillä ei ole infrastruktuurin kannalta kriittistä roolia eikä niiden tuotanto ole verkon vakauden kannalta olennaista.


53      Direktiivin 2019/944 johdanto-osan kuudes perustelukappale ja 58 artiklan d alakohta. Slovakian hallitus myönsi lopulta istunnossa, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön tuotanto on todella yleisen edun mukaista.


54      Ennakkoratkaisupyynnön 43 kohta.


55      Ennakkoratkaisupyynnön 2, 39, 44 ja 45 kohta.