<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2025-06-202506C119202306450-00-TRA-DOC-FI-ARRET-C-0645-23-202505465-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="26/06/2025 14:13:33" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="ARR" name="TypeDoc"/>
    <meta content="gwHm3YhIQMQqEBheXfadQbt4BGmjpqR1wsBNXIhm0ZRAOqvua7RAi9RIydkysaV6EEHPuFQuS3ZUDO5/hEQ/WOF4ay3Mw/2dWSAgjSs56cztBPtm1F8U0oZ49oKAFM17cZQ9NbHBc1rymD7Bx+WE1oVZLwOD8/JxRyo0WVM4UWI=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="svc_wsgendoc" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0645" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2023" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="ARR_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 04-06-25 10:17:19" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="7160e47ab5fd43e8a8294ae9f38869ba" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0645" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId25" style="first"/>
      <div id="rId21" style="even">Tuomio 19.6.2025 – Asia C‑645/23</div>
      <div id="rId22" style="default">Hera Comm</div>
    </div>
    <p class="C19Centre" id="para-1" title="page-1">
      UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
    </p>
    <p class="C19Centre" id="para-2" title="page-1">
      19 päivänä kesäkuuta 2025  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">*</a>
</span>)
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-3" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Valmisteverot – Direktiivi 2008/118/EY – 1 artiklan 2 kohta – Muut välilliset verot valmisteveron alaisista tavaroista – Sähkö – Kansallinen säännöstö, jolla otetaan käyttöön sähköstä kannettavan valmisteveron lisävero – Erityistarkoitusten puuttuminen – Alue- ja paikallisviranomaisille maksettava lisävero, jota kansalliset tuomioistuimet pitävät direktiivin 2008/118/EY vastaisena – Loppukuluttajan mahdollisuus vaatia perusteettomasti maksetun veron palauttamista myyjältä
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-4" title="page-1">
      Asiassa C‑645/23,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-5" title="page-1">
      jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Corte d’appello di Bologna (Bolognan ylioikeus, Italia) on esittänyt 26.10.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 26.10.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-6" title="page-1">
      Hera Comm SpA
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-7" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-8" title="page-1">
      Falconeri Srl,
    </p>
    <p class="C19Centre" id="para-9" title="page-1">
      UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-1">
      toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen, varapresidentti T. von Danwitz (esittelevä tuomari), joka hoitaa ensimmäisen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit A. Kumin, I. Ziemele ja S. Gervasoni,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-11" title="page-1">
      julkisasiamies: M. Szpunar,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-12" title="page-1">
      kirjaaja: A. Calot Escobar,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-13" title="page-1">
      ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-14" title="page-1">
      ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Falconeri Srl, edustajanaan R. Cinti, avvocato,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Pérez-Zurita Gutiérrez,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan komissio, asiamiehinään A. Armenia, M. Björkland ja F. Moro,</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-18" title="page-1">
      päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-19" title="page-1">
      on antanut seuraavan
    </p>
    <p class="C75Debutdesmotifs" id="para-20" title="page-1">
      tuomion
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisupyyntö koskee valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (EUVL 2009, L 9, s. 12) 1 artiklan 2 kohdan tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat sähköä toimittava yhtiö Hera Comm SpA ja asiakasyhtiö Falconeri Srl ja jossa on kyse Italian lainsäädännössä säädetyn sähkön valmisteveron lisäveron palauttamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2008/118</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2008/118/EY on kumottu valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä 19.12.2019 annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2020/262 (EUVL 2020, L 58, s. 4). Direktiiviä 2008/118 sovelletaan kuitenkin ajallisesti pääasian tosiseikkoihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-28" title="page-1">
      ”Valmisteveron kantamista [valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston] direktiivin 92/12/ETY [(EYVL 1992, L 76, s. 1)] soveltamisalaan kuuluvista tavaroista, jäljempänä ’valmisteveron alaiset tavarat’, koskevien edellytysten on säilyttävä yhdenmukaisina sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-30" title="page-2">
      ”1. Tässä direktiivissä vahvistetaan yleinen järjestelmä, joka koskee seuraavien tavaroiden (jäljempänä ’valmisteveron alaiset tavarat’) kulutuksesta välittömästi tai välillisesti kannettavaa valmisteveroa:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-31" title="page-2">
      a) [energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun] direktiivin 2003/96/EY [(EUVL 2003, L 283, s. 51)] soveltamisalaan kuuluvat energiatuotteet ja sähkö;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-32" title="page-2">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-33" title="page-2">
      2. Jäsenvaltiot voivat erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja valmisteveron alaisista tavaroista, jos nämä verot ovat valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien yhteisön verosääntöjen mukaisia, verovapautuksia koskevat säännökset pois lukien.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-34" title="page-2">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 9 artiklan toisessa kohdassa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-36" title="page-2">
      ”Valmistevero on kannettava ja perittävä sekä tapauksen mukaan palautettava tai peruutettava kunkin jäsenvaltion vahvistamaa menettelyä noudattaen. Jäsenvaltioiden on sovellettava samoja menettelyjä kotimaisiin tavaroihin ja muista jäsenvaltioista peräisin oleviin tavaroihin.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2008/118 48 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-38" title="page-2">
      ”Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamiseksi 1 päivästä huhtikuuta 2010 tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010. – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2003/96</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/96 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-41" title="page-2">
      ”Jäsenvaltioiden on kannettava energiatuotteista ja sähköstä veroa tämän direktiivin mukaisesti.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan niiden tuotteiden luettelo, jotka kuuluvat tässä direktiivissä tarkoitettuun energiatuotteiden käsitteeseen. Direktiivin 2003/96 2 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että kyseistä direktiiviä sovelletaan myös CN-koodiin 2716 kuuluvaan sähköön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2003/96 15 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-44" title="page-2">
      ”1. Rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista jäsenvaltiot voivat soveltaa verovalvonnassa täydellisiä tai osittaisia verotusta koskevia vapautuksia tai alennuksia:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-45" title="page-3">
      – –
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-46" title="page-3">
      h) kotitalouksien ja/tai asianomaisten jäsenvaltioiden hyväntekeväisyysjärjestöiksi tunnustamien järjestöjen käyttämään sähköön, maakaasuun, hiileen ja kiinteisiin polttoaineisiin. – – Sekakäytön osalta verotusta sovelletaan kunkin tyyppisen käytön suhteellista osuutta vastaavasti. Jos käyttö on merkityksetöntä, voidaan katsoa, ettei sitä ole;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-47" title="page-3">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Italian oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siviililaki</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siviililain (Codice civile) 2033 §:ssä säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-51" title="page-3">
      ”Jokaisella, joka on suorittanut perusteettoman maksun, on oikeus vaatia maksamansa määrän palautusta. Hänellä on myös oikeus tuottoon ja korkoon maksupäivästä alkaen, jos maksun saanut henkilö toimi vilpillisessä mielessä, tai vaatimuksen esittämispäivästä alkaen, jos maksun saanut henkilö toimi vilpittömässä mielessä”.
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetus nro 511/1988</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Alueelliseen ja paikalliseen rahoitukseen liittyvistä kiireellisistä säännöksistä 28.11.1988 annetun asetuksen nro 511 (decreto-legge n. 511 – Disposizioni urgenti in materia di finanza regionale e locale) (GURI nro 280, 29.11.1988), sellaisena kuin se on muutettuna energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun direktiivin 2003/96/EY täytäntöönpanosäännöksistä 2.2.2007 annetun asetuksen nro 26 (decreto legislativo n. 26 – Attuazione della direttiva 2003/96/CE che ristruttura il quadro comunitario per la tassazione dei prodotti energetici e dell’elettricita) (GURI nro 68, 22.3.2007, Supplemento ordinario nro 77) 5 §:llä ja sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä asetus nro 511/1988), johdanto-osassa mainittiin ”tarve varmistaa poikkeuksellisesti ja kiireellisesti alue- ja paikallisviranomaisten rahoituksen kannalta tarvittavat varat institutionaalisten tehtävien hoitamisen varmistamiseksi”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetuksen nro 511/1988 6 §:ssä, joka kumottiin 1.4.2012 lukien, säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-55" title="page-3">
      ”1. Otetaan käyttöön tuotannosta ja kulutuksesta kannettavia veroja sekä vastaavia rikosoikeudellisia ja hallinnollisia seuraamuksia koskevien säännösten koonnoksesta 26.10.1995 annetun asetuksen nro 504 (decreto legislativo n. 504 – Testo unico delle disposizioni legislative concernenti le imposte sulla produzione e sui consumi e relative sanzioni penali e amministrative) (GURI nro 279, 29.11.1995, Supplemento ordinario nro 143) (jäljempänä asetus nro 504/1995) 52 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitettu sähkön valmisteveron lisävero, jonka määrä on:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-56" title="page-3">
      a) 18,59 [euroa], joka maksetaan kunnille 1 000 kilowattituntia kohden kaikesta asunnoissa tapahtuvasta käytöstä, – –
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-57" title="page-3">
      b)  20,40 [euroa], joka maksetaan kunnille 1 000 kilowattituntia kohden kaikesta vapaa-ajan asunnoissa tapahtuvasta käytöstä
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-58" title="page-3">
      c) 9,30 [euroa], joka maksetaan maakunnille 1 000 kilowattituntia kohden kaikesta muissa tiloissa tai paikoissa kuin asunnoissa tapahtuvasta käytöstä ja kaikkien sopimusten kohdalla, kuitenkin enintään 200 000 kilowattitunnin kuukausittaiseen kulutukseen saakka.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-59" title="page-3">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-60" title="page-3">
      3. [Asetuksen nro 504/1995] 53 §:ssä tarkoitettujen verovelvollisten on maksettava 1 momentissa tarkoitetut lisäverot, kun ne toimittavat sähköä loppukuluttajille tai, jos kyseessä on niiden omaan käyttöön tuotettu tai ostettu sähkö, sen kulutushetkellä. Lisäverot kannetaan ja peritään samojen menettelysääntöjen mukaisesti kuin sähkön valmistevero.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-61" title="page-3">
      4. Edellä 1 momentissa tarkoitetut lisäverot, jotka koskevat sähkön, jonka käytettävissä oleva teho on korkeintaan 200 kilowattia, toimittamista, maksetaan suoraan niille kunnille ja maakunnille, joiden alueella käyttäjät ovat. Lisäverot, jotka koskevat sähkön, jonka käytettävissä oleva teho on vähintään 200 kilowattia, toimittamista ja omaan käyttöön tuotetun tai ostetun sähkön kuluttamista, maksetaan valtiolle, lukuun ottamatta Valle d’Aostan [Italia] alueella sekä Trenton [Italia] ja Bolzanon [Italia] autonomisten maakuntien alueella kannettavia lisäveroja, jotka maksetaan suoraan kunnille ja maakunnille itselleen.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-62" title="page-3">
      5. [Asetuksen nro 504/1995] 52 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta edellä 1 momentissa tarkoitettuihin lisäveroihin; julkiseen valaistukseen ja sähkön tuotantoa, siirtoa ja jakelua koskevaan toimintaan liittyvä kulutus on kuitenkin vapautettu lisäveroista.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-63" title="page-3">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetus nro 504/1995</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Perusteettomasti maksetun valmisteveron palautusvaatimusta koskevasta menettelystä säädetään asetuksessa (decreto legislativo) nro 504/1995.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen asetuksen 14 §:n, jonka otsikko on ”Valmisteveron palautukset”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-67" title="page-3">
      ”Valmistevero on palautettava, jos se todetaan perusteettomasti maksetuksi; tässä pykälässä tarkoitettuja palauttamista koskevia sääntöjä sovelletaan myös vaatimuksiin, jotka koskevat helpotuksia, jotka myönnetään palauttamalla maksettu valmistevero kokonaan tai osittain tai muilla kutakin helpotusta koskevissa säännöksissä säädetyillä keinoilla”.
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Mainitun asetuksen 16 §:n, jonka otsikko on ”Etuoikeus”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-69" title="page-3">
      ”Saatavat, joita valmisteveron osalta maksuvelvollisilla on tuotteiden vastaanottajilta, joiden puolesta ne ovat maksaneet valmisteveron, voidaan laskuttaa vyöryttämällä – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen asetuksen 52 §:ssä säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-71" title="page-3">
      ”1. Sähköenergiasta (CN-koodi 2716) kannetaan valmisteveroa liitteessä I säädettyjen verokantojen mukaisesti silloin, kun se toimitetaan loppukäyttäjille tai kun tuottaja kuluttaa omaan käyttöön tuottamaansa sähköä.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-72" title="page-3">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-73" title="page-3">
      3. Valmisteverosta on vapautettu sähkö
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-74" title="page-3">
      a) jota käytetään sähköntuotantoon ja sähköntuotantokapasiteetin ylläpitoon
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-75" title="page-3">
      b) joka on tuotettu asiaa koskevassa voimassa olevassa lainsäädännössä tarkoitetuissa uusiutuviin energialähteisiin perustuvissa laitoksissa, joiden käytettävissä oleva teho on yli 20 kilowattia, ja jota omaa tuotantoa harjoittavat yritykset kuluttavat muissa tiloissa ja muissa paikoissa kuin asunnoissa
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-76" title="page-3">
      c) jota käytetään tavara- ja matkustajaliikenteeseen tarkoitettujen rautatielinjojen rakentamiseen ja käyttöön
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-77" title="page-3">
      d) jota käytetään kaupunki- ja kaukoliikenneväylien rakentamiseen ja käyttöön
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-78" title="page-3">
      e) jota kulutetaan kaikkiin käyttötarkoituksiin käyttäjien rekisteröidyissä asunnoissa ja jonka käytettävissä oleva teho on enintään 3 kilowattia ja kulutus enintään 150 kilowattituntia kuukaudessa. – –
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-79" title="page-3">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetuksen nro 504/1995 53 §:ssä säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-81" title="page-3">
      ”1. Sähkön valmisteveroa ovat velvollisia maksamaan:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-82" title="page-3">
      a) yksiköt, jotka laskuttavat loppukäyttäjiä sähköstä; jäljempänä myyjät
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-83" title="page-3">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen asetuksen 60 §:ssä säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-85" title="page-3">
      ”Tämän osaston säännöksiä, lukuun ottamatta 52 artiklan 3 momenttia, sovelletaan myös sähkön valmisteveron lisäksi kannettaviin veroihin, jos niihin sovelletaan samoja menettelysääntöjä kuin valmisteveroon.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asetus nro 23/2011</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhteisen kunnallisverotuksen säännöksistä 14.3.2011 annetun asetuksen nro 23/2011 (Decreto Legislativo 14 marzo 2011, n. 23 – Disposizioni in materia di federalismo fiscale municipale) (GURI nro 67, 23.3.2011) 2 §:n 6 momentissa säädetään, että asetuksen nro 511/1988 6 §:n 1 momentin a ja b kohdassa säädettyä sähkön valmisteveron lisäveroa lakataan soveltamasta vuodesta 2012 lukien alueilla, joilla ei ole erityisasemaa. Lisävero kumottiin kokonaan 1.4.2012 lukien.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Hera Comm toimitti 1.10.2009 tehdyn sopimuksen nojalla säännöllisesti sähköä Falconerille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Hera Comm maksoi 1.4.2012 saakka, josta lukien asetuksen nro 511/1988 6 § kumottiin, Italian valtiolle kyseisessä säännöksessä tarkoitetun sähkön valmisteveron lisäveron (jäljempänä lisävero). Se vyörytti näin maksetun veron Falconerille ja sai siten takaisin kyseisen veron koko määrän.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Falconeri katsoi, että kyseinen vero oli unionin oikeuden vastainen, ja nosti Tribunale di Bolognassa (Bolognan alioikeus, Italia) perusteettoman edun palauttamista koskevan kanteen, jossa se vaati Hera Commin velvoittamista palauttamaan Falconerin tällä perusteella maksetut määrät.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunale di Bologna hyväksyi vaatimuksen 19.4.2021 antamallaan ratkaisulla ja katsoi, että asetuksen nro 511/1988 6 § oli ristiriidassa direktiivin 2008/118, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä, 1 artiklan 2 kohdan kanssa ja että sitä ei näin ollen voitu soveltaa. Koska Falconerin lisäverona suorittamille maksuille ei siis ollut oikeudellista perustetta, kyseinen tuomioistuin velvoitti Hera Commin palauttamaan vastaavat määrät direktiivin 2008/118 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisestä asetuksen nro 511/1988 6 §:n 1 momentin kumoamiseen saakka.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen Hera Comm palautti perusteettomasti suoritetut maksut. Se valitti kuitenkin kyseisestä ratkaisusta 19.5.2021 Corte d’appello di Bolognaan (Bolognan ylioikeus, Italia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja väitti, että lisävero oli pelkkä sähkön valmisteverokannan korotus eikä se näin ollen ollut direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muu välillinen vero.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin sitä, onko lisäveroa pidettävä sähkön valmisteverosta erillisenä verona, koska se on vain sen murto-osa tai kerrannainen. Se täsmentää, että kyseisellä valmisteverolla ja kyseisellä verolla on samankaltainen rakenne ja niitä koskevat säännöstöt ovat osittain päällekkäiset. Kyseisellä verolla korotetaan erityisesti sähkön valmisteverokantaa ja siihen sovelletaan samoja veron määräämistä, vahvistamista ja kantamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Näissä olosuhteissa lisävero voitaisiin ymmärtää pelkäksi valmisteverokannan korotukseksi, joka ei siten olisi kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muu välillinen vero, eikä siihen sovellettaisi kyseisessä säännöksessä säädettyä velvollisuutta kohdentaa se erityistarkoituksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos sitä vastoin kyse olisi erillisistä veroista, kansallisen oikeuden säännöksen, jolla lisävero otettiin käyttöön ilman, että sitä olisi kohdennettu erityistarkoituksiin, ja direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan, jossa edellytetään tällaista kohdentamista, välillä voisi olla ristiriita. Mahdollisuus vyöryttää kyseisen veron maksaminen lopulliselle asiakkaalle riippuu näin ollen tämän ristiriidan ratkaisemisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukainen, kattava ja teleologinen tulkinta on esteenä sille, että sähkön valmisteveroa ja lisäveroa pidettäisiin yhtenä ainoana välillisenä verona. Kyseisessä direktiivissä ei rajoiteta jäsenvaltioiden verotusvaltaa sen mukaan, missä muodoissa sitä voidaan käyttää, vaan sitä rajoitetaan sen mukaan, mihin tavoitteisiin sillä pyritään ja millaisia vaikutuksia siitä aiheutuvilla veroilla on markkinoihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voiko direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdalla olla välittömiä horisontaalisia vaikutuksia sen käsiteltäväksi saatetun kaltaisessa yksityisten välisessä oikeusriidassa. Se viittaa erityisesti direktiivien välittömän horisontaalisen vaikutuksen kieltoa koskevaan unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka perusteella ei kuitenkaan voida nimenomaisesti määrittää, onko kyseisellä kiellolla poissulkeva vaikutus, jolla pyritään estämään direktiivin vastaisen kansallisen oikeussäännön soveltaminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen tuomioistuin toteaa, että yhden kansallisessa oikeuskäytännössä omaksutun suuntauksen mukaan asetuksen nro 511/1988 6 §:n 1 ja 2 momenttia on jätettävä soveltamatta riippumatta direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan välittömästä horisontaalisesta tai vertikaalisesta vaikutuksesta sen periaatteen nojalla, että unionin tuomioistuimen SEUT 267 artiklan perusteella esittämä unionin oikeuden tulkinta on välittömästi sovellettavissa. Sitä vastoin toisen kansallisessa oikeuskäytännössä omaksutun suuntauksen mukaan se, että sellaisenaan voimassa olevilla direktiiveillä ei ole vaikutusta horisontaalisiin suhteisiin, estää loppukuluttajaa vetoamasta direktiiviin 2008/118 myyjää vastaan ja jättää tälle vain mahdollisuuden nostaa vahingonkorvauskanne.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäisessä oikeusasteessa annettu ratkaisu on osa Corte di cassazionen (ylin yleinen tuomioistuin, Italia) vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lisäveron palauttamista koskevat säännöt ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa, koska tätä koskevien yhteisten sääntöjen puuttuessa jäsenvaltioiden tehtävänä on säännellä tällaista palauttamista vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisesti. Kyseisen kansallisen oikeuskäytännön mukaan valmistevero ja lisävero ovat kaksi erillistä veroa. Kyseinen vero ei kuitenkaan voi täyttää direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa säädettyä edellytystä erityistarkoituksesta, koska sen ainoana tavoitteena on ”varmistaa alue- ja paikallisviranomaisten rahoituksen kannalta tarvittavat varat niiden institutionaalisten tehtävien hoitamisen varmistamiseksi”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää vielä, että Hera Comm ei ole julkisessa omistuksessa oleva yritys eikä sille ole annettu julkista palvelutehtävää. Näin ollen se oikeussuhde, joka sillä on asiakkaaseensa lisäveron vyöryttämisen osalta, on luonteeltaan horisontaalinen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen toteamisella tässä horisontaalisessa suhteessa varmistetaan täysimääräisesti vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen ja vältetään se, että syrjittäisiin kohtuuttomasti sellaista asiakasta, joka ei voi vedota sopimuskumppaniaan vastaan lisäveron, jonka taloudellisista vaikutuksista se on vastannut, lainvastaisuuteen sillä perusteella, että kyseinen vero on unionin oikeuden vastainen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa Corte d’appello di Bologna päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-102" title="page-3">
      ”1) Kuuluuko – – lisävero, jota jäsenvaltio soveltaa tuotteeseen jo kohdistuvan valmisteveron murto-osana tai kerrannaisena, [direktiivin 2008/118] 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen muiden välillisten verojen käsitteen alaan vai onko sen katsottava olevan pelkkä valmisteveron verokannan korotus, jolloin jäsenvaltiolla olisi vapaus olla osoittamatta sitä direktiivin [2008/118] 1 artiklan 2 kohdassa edellytettyihin erityistarkoituksiin?
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-103" title="page-3">
      2) Jos – – lisävero kuuluu [direktiivin 2008/118] 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen muiden välillisten verojen käsitteen alaan, onko tätä säännöstä tulkittava niin, että se täyttää edellytykset sille, että yksityinen voi vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">nostaakseen kanteen sitä – – lisäveron alaisen tuotteen myyjää vastaan, jolle yksityinen on palauttanut välillisen veron, sillä perusteella, että jäsenvaltion myyjältä kantama vero on lainvastainen, koska se perustuu direktiivin säännöksen kanssa ristiriidassa olevaan kansallisen lain säännökseen, ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">vaatiakseen tämän jälkeen perusteettoman edun palautusta myyjältä, joka on vyöryttänyt veron sen maksettavaksi?”</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen kysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että tuotteesta kannettavan valmisteveron lisäveron, joka on vain tuotteeseen jo kohdistuvan valmisteveron murto-osa tai kerrannainen mutta josta saatavat tulot osoitetaan eri julkisyhteisöille kuin valmisteverosta saatavat tulot ja johon ei sovelleta valmisteveroon sovellettavia vapautussääntöjä, voidaan katsoa olevan kyseisestä valmisteverosta erillinen vero ja se voi siten kuulua kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen muiden välillisten verojen käsitteen alaan, minkä seurauksena jäsenvaltiot voivat kantaa kyseistä veroa siltä osin kuin sillä on valmisteverosta erillinen erityistarkoitus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa sähkön valmisteveron ja lisäveron rakenne ja järjestelmä ovat osittain yhteneväiset, koska lisävero korottaa sähkön valmisteverokantaa ja koska lisäveroon sovelletaan samoja veron määräämistä, vahvistamista ja kantamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä kuin valmisteveroonkin. Hera Commin mukaan lisävero on vain sähkön valmisteveron korotus eikä erillinen vero. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien täsmennysten mukaan pääasiassa ensimmäisessä oikeusasteessa annettu ratkaisu on sellaisen kansallisessa oikeuskäytännössä omaksutun suuntauksen mukainen, jonka mukaan valmistevero ja lisävero ovat kaksi erillistä veroa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi on todettava, että veron, tullin tai maksun luokittelu unionin oikeuden näkökulmasta kuuluu unionin tuomioistuimen tehtäviin, ja tämä määrittelee veron sen objektiivisten ominaisuuksien perusteella riippumatta sen luokittelusta kansallisessa oikeudessa (tuomio 3.3.2021, Promociones Oliva Park, C‑220/19, EU:C:2021:163, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on todettava aluksi, että direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja valmisteveron alaisista tavaroista, jos nämä verot ovat valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien yhteisön verosääntöjen mukaisia, verovapautuksia koskevat säännökset pois lukien.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisessä säännöksessä käytetyllä muiden välillisten verojen käsitteellä tarkoitetaan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden kulutukseen kohdistuvia, erityistarkoituksessa kannettavia muita välillisiä veroja kuin viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettuja valmisteveroja (tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C‑5/14, EU:C:2015:354, 59 kohta ja tuomio 3.3.2021, Promociones Oliva Park, C‑220/19, EU:C:2021:163, 48 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin ensinnäkin direktiivin 2008/118 1 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan kyseisellä direktiivillä otetaan käyttöön yleinen järjestelmä, joka koskee sähkön kaltaisten tuotteiden kulutuksesta välittömästi tai välillisesti kannettavaa valmisteveroa yhdenmukaistamalla valmisteveron kantamisen edellytykset, kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi direktiivin 2003/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan sähkö kuuluu tällä direktiivillä käyttöön otetun yhdenmukaistetun verotuksen piiriin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille annetulla mahdollisuudella pyritään ottamaan huomioon jäsenvaltioiden verotusperinteiden moninaisuus alalla ja se, että välilliseen verotukseen turvaudutaan usein muun kuin finanssipolitiikan toteuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 3.3.2021, Promociones Oliva Park, C‑220/19, EU:C:2021:163, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska sähkön verotus on direktiivin 2008/118 1 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2003/96 2 artiklan 2 kohdan nojalla yhdenmukaistettu Euroopan unionissa, sähkön valmisteverosta erillinen lisävero, joka ei ole pelkkä verokannan korotus, voidaan kuitenkin hyväksyä vain, jos se täyttää direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensinnäkin pääasiassa kyseessä olevan lisäveron erillisyydestä on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että kyseisen veron peruste laskettiin samalla tavalla kuin sähkön valmisteveron peruste, ja toisaalta, että mainittuun veroon sovellettiin samoja määräämistä, vahvistamista ja kantamista koskevia sääntöjä kuin sähkön valmisteveroonkin. Myös lisäveron verotettava tapahtuma oli sama kuin valmisteverolla, eli sähkön toimittaminen ja myyminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäveron lopullinen saaja oli kuitenkin eri taho kuin valmisteveron lopullinen saaja. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, loppukäyttäjille jaellusta samasta sähkömäärästä oli nimittäin yhtäältä maksettava valmistevero Italian valtiolle ja toisaalta lisävero paikallis- tai alueviranomaisille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi asetuksen nro 511/1988 6 §:ssä sallittiin sähkön verotuksen eriyttäminen käytön, toimituspaikan ja kulutetun määrän mukaan. Tällaisia eriyttämisperusteita ei kuitenkaan sovelleta valmisteveroon, koska niistä ei säädetä direktiiveissä 2008/118 ja 2003/96.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi on niin, että vaikka asetuksen nro 504/1995 52 §:n 3 momentissa säädettiin direktiivin 2003/96 mukaisesti tietyistä valmisteverovapautuksista, lisäveron verovelvolliset eivät hyötyneet samoista vapautuksista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, on niin, että jos mainittu vero olisi ollut vain sähkön valmisteverokannan korotus, sitä olisi pitänyt säännellä kuten sähkön valmisteveroa ja siihen olisi pitänyt soveltaa samoja vapautuksia kuin ne, joista kansallinen lainsäätäjä on säätänyt sähkön valmisteverolle direktiivin 2003/96 mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että kyseessä olevaa lisäveroa ei voida pitää pelkkänä sähkön valmisteverokannan korotuksena sillä perusteella, että lisävero on valmisteverokannan murto-osa tai kerrannainen, vaan se saattaa olla ylimääräinen välillinen vero, joka kohdistuu suoraan tai välillisesti direktiivissä 2003/96 tarkoitettuun sähkön kulutukseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi on muistutettava, että vaikka direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa sallitaan se, että jäsenvaltiot kantavat muita välillisiä veroja valmisteveron alaisista tavaroista, kahden edellytyksen on täytyttävä, eli näillä veroilla on oltava yksi tai useampi erityistarkoitus ja niiden on oltava valmisteveron tai arvonlisäveron veron perusteen määräämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien unionin verotussääntöjen mukainen, verovapautuksia koskevat säännökset pois lukien (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Statoil Fuel &amp; Retail, C‑553/13, EU:C:2015:149, 35 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä kaksi edellytystä, joiden tarkoituksena on välttää se, että muilla välillisillä veroilla rajoitettaisiin aiheettomasti kauppaa, ovat – kuten käy ilmi kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan sanamuodosta – luonteeltaan kumulatiivisia (tuomio 5.3.2015, Statoil Fuel &amp; Retail, C‑553/13, EU:C:2015:149, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näistä edellytyksistä ensimmäisen osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”erityistarkoitus” ei saa olla pelkästään julkistaloudellinen. Koska kuitenkin kaikilla veroilla on välttämättä julkistaloudellinen tarkoitus, pelkästään se seikka, että verolla on tällainen tarkoitus, ei voi johtaa siihen, ettei tällä verolla voida katsoa olevan myös kyseisessä säännöksessä tarkoitettua erityistarkoitusta, tai muuten kyseiseltä säännökseltä poistettaisiin kokonaan tehokas vaikutus (tuomio 14.3.2024, f6 Cigarettenfabrik, C‑336/22, EU:C:2024:226, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että lisäveron tavoitteena oli asetuksen nro 511/1988 johdanto-osan mukaan ”varmistaa alue- ja paikallisviranomaisten rahoituksen kannalta tarvittavat varat niiden institutionaalisten tehtävien hoitamisen varmistamiseksi”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että on olemassa toinenkin hypoteettinen tavoite, nimittäin jätehuoltopalvelun rahoitukseen osallistuminen, joka kuitenkin esitetään kansallisessa lainsäädännössä vain mahdollisuutena, eikä ole mitään näyttöä siitä, että tähän tavoitteeseen olisi tosiasiallisesti pyritty.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun erityistarkoituksen olemassaoloa ei näin ollen voida osoittaa yksinomaan sillä, että tarkastellun veron tulot kohdennetaan sellaisten yleisten menojen rahoittamiseen, joista julkisyhteisön on tietyllä alalla vastattava. Jos näin olisi, kyseistä väitettyä erityistarkoitusta ei näet voitaisi erottaa pelkästään julkistaloudellisesta tarkoituksesta (tuomio 5.3.2015, Statoil Fuel &amp; Retail, C‑553/13, EU:C:2015:149, 40 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka on yksin toimivaltainen toteamaan pääasian tosiseikat ja arvioimaan niitä, selvityksistä muuta johdu, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei näissä olosuhteissa ilmene, että lisävero, jolla ilmeisesti pyritään ainoastaan paikallis- ja alueviranomaisten talousarvion tukemista koskevaan yleiseen tavoitteeseen, täyttäisi direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua erityistarkoitusta koskevat edellytykset (ks. vastaavasti määräys 9.11.2021, Agenzia delle dogane e dei monopoli – Ufficio delle dogane di Gaeta, C‑255/20, EU:C:2021:926, 38 ja 39 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän tuomion 49 kohdassa mainitusta toisesta edellytyksestä on todettava, että siitä, että lisäveroon sovelletaan samoja määräämistä, vahvistamista ja kantamista koskevia sääntöjä kuin sähkön valmisteveroon, voidaan päätellä, että kansallinen lainsäätäjä on jo alun perin suunnitellut sen veroksi, jonka on oltava valmisteveroihin sovellettavien unionin verosääntöjen mukainen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tuotteesta kannettavan valmisteveron lisäveron, joka on vain tuotteeseen jo kohdistuvan valmisteveron murto-osa tai kerrannainen mutta josta saatavat tulot osoitetaan eri julkisyhteisöille kuin valmisteverosta saatavat tulot ja johon ei sovelleta valmisteveroon sovellettavia vapautussääntöjä, voidaan katsoa olevan kyseisestä valmisteverosta erillinen vero ja se voi siten kuulua kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen muiden välillisten verojen käsitteen alaan, minkä seurauksena jäsenvaltiot voivat kantaa kyseistä veroa siltä osin kuin sillä on valmisteverosta erillinen erityistarkoitus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen kysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, voidaanko direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohtaan vedota yksityisten välisessä oikeusriidassa, joka koskee perusteettomasti maksetun veron palauttamista sillä perusteella, että kansallinen säännös, jolla kyseinen vero on otettu käyttöön, on kyseisen 1 artiklan 2 kohdan vastainen, joten kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi tällainen oikeusriita on saatettu, on pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kyseistä kansallista säännöstä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi on todettava, että unionin tuomioistuin on jo lausunut samankaltaisista kysymyksistä, jotka esitettiin samanlaisessa oikeudellisessa asiayhteydessä asiassa, joka johti 11.4.2024 annettuun tuomioon Gabel Industria Tessile ja Canavesi (C‑316/22, EU:C:2024:301).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan mukaan direktiivin sitovuus, jonka perusteella siihen on mahdollista vedota, koskee vain jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu. Tästä seuraa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että direktiivillä ei sellaisenaan voida luoda velvoitteita yksityiselle eikä siihen näin ollen sellaisenaan voida vedota tällaista henkilöä vastaan kansallisessa tuomioistuimessa (tuomio 11.4.2024, Gabel Industria Tessile ja Canavesi, C‑316/22, EU:C:2024:301, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen ei ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kansallisen oikeutensa säännöstä, joka on ristiriidassa unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jos viimeksi mainitulla säännöksellä tai määräyksellä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, tämän kuitenkaan rajoittamatta kyseisellä tuomioistuimella ja kaikilla toimivaltaisilla kansallisilla hallintoviranomaisilla olevaa mahdollisuutta jättää kansallisen oikeuden perusteella soveltamatta kansallista säännöstä, joka on ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2022, Thelen Technopark Berlin, C‑261/20, EU:C:2022:33, 33 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka direktiivillä ei ole horisontaalista vaikutusta, kansallinen tuomioistuin voi siis sallia yksityisen vetoavan direktiivin selkeän, täsmällisen ja ehdottoman säännöksen perusteella, mikäli kansallisessa lainsäädännössä on annettu tällainen mahdollisuus, sellaisen veron lainvastaisuuteen, jonka myyjä on perusteettomasti vyöryttänyt tämän yksityisen maksettavaksi, jotta tämä yksityinen saisi sen ylimääräisen taloudellisen rasituksen poistettua, jonka hän on lopullisesti joutunut kantamaan, minkä määrittäminen pääasiassa kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle (tuomio 11.4.2024, Gabel Industria Tessile ja Canavesi, C‑316/22, EU:C:2024:301, 25 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että yksityiset voivat vedota direktiivin ehdottomiin ja riittävän täsmällisiin säännöksiin paitsi jäsenvaltiota ja sen hallinnon kaikkia elimiä vastaan myös sellaisia elimiä tai yksiköitä vastaan, jotka kuuluvat valtion alaisuuteen tai sen määräysvaltaan tai joille on tätä varten annettu erityisen laajaa valtaa, joka poikkeaa vallasta, joka johtuu yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä (tuomio 11.4.2024, Gabel Industria Tessile ja Canavesi, C‑316/22, EU:C:2024:301, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on näin ollen katsonut, että SEUT 288 artiklan kolmas alakohta on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin jättää yksityisten välisessä riita-asiassa soveltamatta kansallista säännöstä, jossa säädetään välillisestä verosta, joka on ristiriidassa sellaisen direktiivin, jota ei ole pantu kansallisesti täytäntöön tai joka on pantu virheellisesti täytäntöön, selkeän, täsmällisen ja ehdottoman säännöksen kanssa, ellei kansallisessa oikeudessa asiasta toisin säädetä tai ellei yksikkö, jota vastaan on vedottu siihen, että kyseinen vero on direktiivin vastainen, kuulu valtion alaisuuteen tai sen määräysvaltaan tai sille ole tätä varten annettu erityisen laajaa valtaa, joka poikkeaa vallasta, joka johtuu yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä (tuomio 11.4.2024, Gabel Industria Tessile ja Canavesi, C‑316/22, EU:C:2024:301, 27 kohta). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on nyt käsiteltävässä asiassa tehtävä tarpeelliset selvitykset sen määrittämiseksi, kuuluuko kyseessä oleva sähköntoimittaja johonkin näistä ryhmistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joka tapauksessa on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on lähtökohtaisesti velvollisuus palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannetut verot ja maksut, koska oikeus saada takaisin tällaiset verot ja maksut seuraa niistä oikeuksista, joita yksityisille on annettu unionin oikeussäännöillä, joilla tällaiset verot ja maksut kielletään, ja täydentää näitä oikeuksia (tuomio 20.10.2011, Danfoss ja Sauer-Danfoss, C‑94/10, EU:C:2011:674, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on muistutettava, että koska unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion tehtävänä on sisäisessä oikeusjärjestyksessään säätää yksityiskohtaisista menettelysäännöistä, joiden nojalla oikeutta saada mainittu taloudellinen rasitus hyvitetyksi on käytettävä, ja näiden menettelysääntöjen on oltava vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen mukaisia (tuomio 11.4.2024, Gabel Industria Tessile ja Canavesi, C‑316/22, EU:C:2024:301, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On erityisesti niin, että jos tällaisen hyvityksen saaminen kyseessä olevilta myyjiltä osoittautuu mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, tehokkuusperiaate edellyttää, että loppukuluttajan on voitava esittää hyvitysvaatimuksensa suoraan kyseessä olevalle jäsenvaltiolle (tuomio 11.4.2024, Gabel Industria Tessile ja Canavesi, C‑316/22, EU:C:2024:301, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että unionin oikeutta on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu yksityisten välinen oikeusriita, joka koskee perusteettomasti maksetun veron palauttamista sillä perusteella, että kansalliset säännökset, joilla kyseinen vero on otettu käyttöön, ovat direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan vastaisia, ja joka toteaa, ettei kyseisiä kansallisen oikeuden säännöksiä ole mahdollista tulkita unionin oikeuden mukaisesti, ei ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kyseisiä kansallisia säännöksiä. Unionin oikeudessa edellytetään kuitenkin, että jos perusteettomasti maksetun veron saaminen palautetuksi myyjältä on mahdotonta tai liian vaikeaa, loppukuluttajan on voitava esittää palautusvaatimuksensa suoraan kyseiselle jäsenvaltiolle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudenkäyntikulut</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C41DispositifIntroduction" id="para-145" title="page-3">
      Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohtaa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C32Dispositifmarge1" id="para-147" title="page-3">
      on tulkittava siten, että
    </p>
    <p class="C32Dispositifmarge1" id="para-148" title="page-3">
      tuotteesta kannettavan valmisteveron lisäveron, joka on vain tuotteeseen jo kohdistuvan valmisteveron murto-osa tai kerrannainen mutta josta saatavat tulot osoitetaan eri julkisyhteisöille kuin valmisteverosta saatavat tulot ja johon ei sovelleta valmisteveroon sovellettavia vapautussääntöjä, voidaan katsoa olevan kyseisestä valmisteverosta erillinen vero ja se voi siten kuulua kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen muiden välillisten verojen käsitteen alaan, minkä seurauksena jäsenvaltiot voivat kantaa kyseistä veroa siltä osin kuin sillä on valmisteverosta erillinen erityistarkoitus.
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin oikeutta on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu yksityisten välinen oikeusriita, joka koskee perusteettomasti maksetun veron palauttamista sillä perusteella, että kansalliset säännökset, joilla kyseinen vero on otettu käyttöön, ovat direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan vastaisia, ja joka toteaa, ettei kyseisiä kansallisen oikeuden säännöksiä ole mahdollista tulkita unionin oikeuden mukaisesti, ei ole pelkästään unionin oikeuden perusteella jätettävä soveltamatta kyseisiä kansallisia säännöksiä. Unionin oikeudessa edellytetään kuitenkin, että jos perusteettomasti maksetun veron saaminen palautetuksi myyjältä on mahdotonta tai liian vaikeaa, loppukuluttajan on voitava esittää palautusvaatimuksensa suoraan kyseiselle jäsenvaltiolle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <div class="signatures">
<p class="C77Signatures" id="para-150" title="page-3">
<span class="signatory">Allekirjoitukset</span>
</p>
</div>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">*</a>
</span>) Oikeudenkäyntikieli: italia.</p>
</body>
</html>
