<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ2004FIB.0400473301.case.xml"><NO.CASE>C-240/01</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62001J0240</NO.CELEX><NO.SEQ>0012.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>4754</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>4775</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>22</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> — ASIA C-240/01</LEFT><RIGHT>KOMISSIO v. SAKSA</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (kuudes jaosto)</P><P><DATE ISO="20040429">29 päivänä huhtikuuta 2004</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-240/01,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehinään E. Traversa ja K. Gross, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Saksan liittotasavalta,</HT> asiamiehinään W.-D. Plessing ja M. Lumma,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19921019">19 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="316" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="12">EYVL L 316, s. 12</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19941222">22.12.1994</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 94/74/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="365" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="46">EYVL L 365, s. 46</REF.DOC.OJ>), 2 artiklan 2 kohdan<?PAGE NO="I-4755"?> mukaisia velvoitteitaan, kun se on soveltanut <DATE ISO="19921221">21.12.1992</DATE> annetun Mineralölsteuergesetzin (kivennäisöljyjen verottamisesta annettu laki) (BGBl. I, s. 2185, ber. 1993 I, s. 169) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohtaa, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole asettanut valmisteveron alaisiksi kaikkia lämmityspolttoainecna käytettäviksi tarkoitettuja kivennäisöljyjä,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: V. Skouris (esittelevä tuomari), joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues, J.-P. Puissochet, R. Schintgen ja F. Macken,</P><P>julkisasiamies: L. A. Geelhoed,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan asianosaisten <DATE ISO="20030227">27.2.2003</DATE> pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20030508">8.5.2003</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><?PAGE NO="I-4756"?><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="20010621">21.6.2001</DATE> ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19921019">19 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annetun neuvoston direktiivin 92/81/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="316" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="12">EYVL L 316, s. 12</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19941222">22.12.1994</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 94/74/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="365" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="46">EYVL L 365, s. 46</REF.DOC.OJ>; jäljempänä direktiivi 92/81), 2 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se on soveltanut <DATE ISO="19921221">21 päivänä joulukuuta 1992</DATE> annetun Mineralölsteuergesetzin (kivennäisöljyjen verottamisesta annettu laki) (BGBl. I, s. 2185, ber. 1993 I, s. 169; jäljempänä MinöStG) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohtaa, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole asettanut valmisteveron alaisiksi kaikkia lämmityspolttoaineena käytettäviksi tarkoitettuja kivennäisöljyjä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisön lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta <DATE ISO="19920225">25 päivänä helmikuuta 1992</DATE> annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="076" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="1">EYVL L 76, s. 1</REF.DOC.OJ>) johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan varmistamiseksi näiden valmisteverosaatavan syntymisen on oltava sama kaikissa jäsenvaltioissa<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4757"?><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan tässä direktiivissä <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>säädetään järjestelmästä, joka koskee valmisteveron ja muiden välittömästi tai välillisesti tuotteiden kulutukseen kohdistuvien välillisten verojen alaisia tuotteita, lukuun ottamatta arvonlisäveroa ja yhteisön määräämiä veroja<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>. Kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>valmisteveron alaisten tuotteiden valmisteverojen rakennetta ja määrää koskevat erityissäännökset ovat eri direktiiveissä<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Direktiivin 92/12 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Tätä direktiiviä sovelletaan yhteisön tasolla seuraaviin asiaa koskevissa direktiiveissä määriteltyihin tuotteisiin:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kivennäisöljyt,</P></ITEM><ITEM><P>—<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Direktiivin 92/12 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut erityisdirektiivit, jotka on annettu kivennäisöljyjen alalla, ovat direktiivi 92/81 sekä kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä <DATE ISO="19921019">19 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annettu neuvoston direktiivi 92/82/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="316" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="19">EYVL L 316, s. 19</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/74 (jäljempänä direktiivi 92/82).</TXT></NP><?PAGE NO="I-4758"?><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Direktiivin 92/81 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi on vahvistettava yhteiset määritelmät kaikille kivennäisöljyjen ryhmään kuuluville tuotteille, jotka ovat valmisteverojen yleisen valvontajärjestelmän alaisia<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Saman direktiivin 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden on kannettava kivennäisöljyistä yhdenmukaistettua valmisteveroa tämän direktiivin mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden on vahvistettava valmisteverojensa määrät kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä annetun direktiivin 92/82/ETY mukaisesti.<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Muiden kivennäisöljyjen kuin niiden, joiden valmisteveron taso vahvistetaan direktiivissä 92/82/ETY, on oltava valmisteveron alaisia, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi tai niitä myydään taikka käytetään lämmityspolttoaineina tai moottoripolttoaineina. Kannettavan valmisteveron määrä on vahvistettava käyttötarkoituksen mukaan vastaavan lämmityspolttoaineen tai moottoripolttoaineen valmisteveron määrän suuruiseksi.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Direktiivin 92/81 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Sen lisäksi, mitä direktiivissä 92/12/ETY säädetään yleisesti valmisteveron alaisten tuotteiden vapauttamisesta valmisteverosta tiettyjen käyttötarkoitusten<?PAGE NO="I-4759"?> perusteella, jäsenvaltioiden on vapautettava yhdenmukaistetusta valmisteverosta jäljempänä luetellut tuotteet edellytyksin, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava verovapautuksien oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten estämiseksi,</P><P>— —</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>kivennäisöljyt, jotka ruiskutetaan masuuneihin kemiallista pelkistystä varten pääasiallisena polttoaineena käytettävän koksin lisäksi.<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Direktiivin 94/74 johdanto-osan 18. perustelukappaleen mukaan <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>olisi myönnettävä yhteisön tasolla pakollinen valmisteveroista vapauttaminen sellaisten kivennäisöljyjen osalta, jotka ruiskutetaan masuuneihin kemiallista pelkistystä varten, jotta vältettäisiin vääristynyt kilpailu, joka johtuu erilaisista verotusjärjestelmistä jäsenvaltioiden välillä<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kansallinen lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>MinöStG:n 4 §:ssä, jonka otsikkona on <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>Vapautukset, määritelmät<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Jollei 12 §:stä muuta johdu, verotonta kivennäisöljyä voidaan käyttää</TXT><P>— —</P><?PAGE NO="I-4760"?><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>muihin tarkoituksiin kuin</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>moottoripolttoaineena tai moottoripolttoaineen valmistukseen,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>lämmityspolttoaineena [Verheizen],</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>kaasuturbiinien käyttämiseen;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P><P>— —<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>MinöStGm 4 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltaminen määritellään <DATE ISO="19980202">2.2.1998</DATE> päivätyssä yleiskirjeessä (III A 1 - V 0355 — 10/97, julkaistu kokoelmassa <HT TYPE="ITALIC">Vorschriftensammlung Bundesfinanzverwaltung,</HT> <DATE ISO="19980206">6.2.1998</DATE>, N 08 98, nro 70; jäljempänä yleiskirje), jossa täsmennetään tämän osalta seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>Kivennäisöljyverot ja kivennäisöljyn käyttö lämmityspolttoaineena sekä muihin tarkoituksiin kivennäisöljyjen verottamisesta annetun lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla</P><P>— —</P><?PAGE NO="I-4761"?><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Käsite <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="2019"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="2019"/></TXT><P>Tämän lähestymistavan perusteella Bundesfinanzhof on täsmentänyt käsitettä <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="2019"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="2019"/> ja kehittänyt vähitellen seuraavat periaatteet:</P><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Kivennäisöljyjen käyttö lämmityspolttoaineena on lämpöenergian tuotantoa.</P></ITEM><ITEM><P>Käyttö lämmityspolttoaineena on tietyn aineen lämpöarvon tarkoituksellista hyväksikäyttöä eli kivennäisöljyn (täydellistä tai osittaista) polttamista sellaisen lämmön tuottamiseksi, joka siirretään (kokonaan tai osittain) toiseen aineeseen. Tässä tapauksessa lämmön tuotanto ja tämän lämmön siirtäminen eivät saa olla yksinomaan toissijaisia kivennäisöljyn muihin käyttötarkoituksiin verrattuina.</P></ITEM><ITEM><P>Aineen, johon lämpö siirretään, on oltava uusi energian- tai lämmönlähde (lämmitysaine).</P></ITEM><ITEM><P>Koska uutta lämmönlähdettä on käytetty konkreettisesti lämmitysaincena, on perusteltua katsoa, että tämän lämmönlähteen tuottamiseen käytettyä kivennäisöljyä on käytetty lämmityspolttoaineena.</P></ITEM></LIST></P><P>Tästä seuraa, että arvioitaessa sitä, onko kyseessä käyttö lämmityspolttoaineena, lämmön siirtäminen on ratkaisevaa. Lämmönlähteiksi (lämmitysaineiksi) katsotaan muun muassa seuraavat aineet: kuuma vesi ja höyry (esimerkiksi huoneistoja<?PAGE NO="I-4762"?> lämmitettäessä), lämmin ilma, palamiskaasu (savukaasu), höyrykattilat, vaipat jne.</P></NP><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Käsite <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="2019"/>muihin tarkoituksiin<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="2019"/></TXT><P>Kun on kyseessä kivennäisöljyjen käyttö energianlähteenä, Bundesfinanzhofin oikeuskäytännöstä ilmenee, että ainoastaan seuraavissa tapauksissa voidaan olettaa, että kyse ei ole käytöstä lämmityspolttoaineena:</P><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Liekki on välittömässä yhteydessä käsiteltävään, jalostettavaan tai hävitettävään aineeseen (toisin kuin edellä esitetyssä analyysissä). Esimerkkejä: tekstiilikuitujen polttaminen, rikkaruohojen kulotus, hitsauspoltinten käyttö, metallien kuumentaminen niiden muovaamiseksi, kattohuovan kuumentaminen sen käsiteltävyyden parantamiseksi jne.</P></ITEM><ITEM><P>Palamisenergiaa absorboivan aineen itsensä kuumentaminen, jotta sitä voidaan käyttää tietyn rakenteeltaan erilaisen tuotteen valmistamiseen, jolloin sen aineellinen koostumus häviää.</P></ITEM><ITEM><P>Aineellinen muutos merkitsee sitä, että käytetyn kivennäisöljyn aineosat yhdistyvät ainakin osittain tuotteeseen, kuten esimerkiksi tuotettaessa nokea lämpökrakkauksella tai karkaistaessa terästä hiiletyksellä. Myös näissä tapauksissa kivennäisöljyjä käytetään ainakin osittain raaka-aineena, ja sen molekyylirakennetta muutetaan kemiallisesti. Ratkaisevana sen kannalta, onko kyseessä tällainen prosessi, voidaan pitää esimerkiksi sitä, että erilaista kivennäisöljyä tai erilaisia energianlähteitä, kuten esimerkiksi hiiltä tai sähköä, käyttämällä ei kyetä saavuttamaan tuotantotavoitetta.</P></ITEM><?PAGE NO="I-4763"?><ITEM><P>Kyseessä ei ole lämmöntuotantoon käytettävien kivennäisöljyjen lämpöarvon käyttö, kun pääasiallinen tavoite on haitallisten palokaasujen poistaminen ne kokonaan polttamalla ja kun liekkiä ylläpidetään tätä varten kivennäisöljyllä tai kun kivennäisöljy sekoitetaan poistettaviin palokaasuihin palamistilassa ja poltetaan kokonaisuudessaan.</P></ITEM></LIST></P><P>Näitä tapauksia yhdistää se, että kivennäisöljyn polttaminen tapahtuu homogeenisessä prosessissa samanaikaisesti, kun lämpöenergiaa absorboiva aine jalostetaan tai hävitetään. Absorboidun energian välittäminen tai sen siirtäminen toiseen aineeseen on mahdotonta.</P><P>— —<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></P></NP></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely</P></TI></TITLE><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Komissio ilmoitti Saksan liittotasavallalle <DATE ISO="19990526">26.5.1999</DATE> päivätyllä virallisella huomautuksella EY 226 artiklan mukaisesti, että yleiskirjeessä annettu kivennäisöljyjen käyttöä lämmityspolttoaineena koskeva tulkinta ei sen mukaan ole direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukainen.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Saksan hallitus vastasi <DATE ISO="19991013">13.10.1999</DATE> päivätyllä kirjeellä väittäen, että koska direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ei määritellä nimenomaisesti käsitettä <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>, jäsenvaltioiden on täsmennettävä tälle käsitteelle annettava tulkinta. Saksan hallitus toteaa Saksan lainsäädännöstä, että yleiskirjeessä toistetaan Bundesfinanzhofin oikeuskäytännössä<?PAGE NO="I-4764"?> vahvistettu tulkinta. Kyseinen tulkinta poikkeaa Saksan hallituksen mukaan käsitteen <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> varsinaisesta merkityksestä sekä pitkäaikaisesta hallintokäytännöstä. Saksan hallitus pyysi lisäksi komissiota tarkastelemaan esille tullutta ongelmaa kokonaisuutena jäsenvaltioiden käytännöt huomioon ottaen selkeän yhteisen ratkaisun löytämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Komissio toimitti <DATE ISO="20000313">13.3.2000</DATE> perustellun lausunnon, jossa se kehotti Saksan liittotasavaltaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet perustellun lausunnon noudattamiseksi kahden kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta. Tässä perustellussa lausunnossa se toisti virallisessa huomautuksessa esitetyt väitteet ja lisäsi, että se, että muut jäsenvaltiot tulkitsevat omalla tavallaan käsitettä <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>, ei oikeuta Saksan liittotasavaltaa pysymään näkemyksessään, joka on yhteisön oikeuden vastainen.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Koska Saksan liittotasavalta ei toteuttanut säädetyssä määräajassa toimenpiteitä, joilla perustellussa lausunnossa esitetty yhteisön oikeuden rikkominen voidaan päättää, komissio nosti tämän kanteen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kanne</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asianosaisten lausumat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Komissio väittää, että Saksan liittotasavalta rikkoo direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohtaa, kun se soveltaa MinöStG:n 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohtaa yleiskirjeessä esitetyllä tavalla, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole asettanut valmisteveron alaisiksi kaikkia lämmityspolttoaineena käytettäviksi tarkoitettuja kivennäisöljyjä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4765"?><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Komissio väittää erityisesti, että <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> tarkoittaa yleiskirjeen mukaan yksinomaan kivennäisöljyn muodostaman energianlähteen välillistä käyttöä lämmönlähteen avulla lämmitysaineena. Yleiskirjeen III kohdassa mainituista esimerkeistä sen sijaan ilmenee komission mukaan, että kivennäisöljyn lämpöenergian suora käyttö teollisuusprosessien käynnistämiseksi ja ylläpitämiseksi ei ole <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>käyttöä lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>, mikä rikkoo direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohtaa.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Vaikka tässä jälkimmäisessä säännöksessä ei määritelläkään nimenomaisesti ilmaisua <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>käytetään lämmityspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/>, valmisteveroja koskevien direktiivien yhdenmukaistamistavoitteesta seuraa komission mukaan, että tätä ilmaisua on tulkittava itsenäisesti yhteisön oikeudessa. Komission mukaan direktiivin 92/81 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa tuetaan tällaista itsenäistä tulkintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Komissio väittää, että direktiivin 92/81 sanamuodon perusteella kyseistä ilmaisua ei voida tulkita suppeasti. Tämä koskee myös MinöStG:n 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa olevan käsitteen <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>Verheizen<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> tavanomaista tulkintaa. Kivennäisöljyjä <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>käytetään<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> komission mukaan aina, kun ne poltetaan ja kun tällä tavoin tuotettu lämpö käytetään lämmittämiseen siitä riippumatta, mihin tällaisella lämmittämisellä pyritään.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Komissio väittää, että kivennäisöljyistä kulutusverona perittävän valmisteveron tavoite tukee myös ilmaisun <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>käytetään lämmityspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/> laajaa tulkintaa, johon kuuluu kivennäisöljyjen kaikenlainen suora tai välillinen kulutus.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta ilmenee komission mukaan myös direktiivillä 92/81 käyttöön otetusta järjestelmästä. Se, että yhteisön lainsäätäjä on vapauttanut yhdenmukaistetusta valmisteverosta tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa<?PAGE NO="I-4766"?> kuvaillun erityistapauksen, osoittaa selkeästi, että se katsoo, että direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke kattaa kaiken kivennäisöljyjen käytön lämpöenergian tuottamiseksi. Direktiivin 92/81 8 artiklan 1 kohdan d alakohdan antaminen olisi ollut hyödytöntä, jos ilmaisu <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>käytetään lämmi-tyspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> olisi ymmärrettävä yleiskirjeessä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Tässä jälkimmäisessä säännöksessä tarkoitetulla poikkeuksella ei komission mukaan voida kuitenkaan perustella kaikkia yleiskirjeen III kohdassa vahvistettuja poikkeuksia veronkantovelvollisuuteen. Vapautuksia verosta on tulkittava suppeasti, koska ne ovat poikkeuksia yleisestä periaatteesta kantaa veroa (ks. vastaavasti arvonlisäveroon liittyen asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="348/87" YEAR="1989" PAGE.ECR="1737">348/87, Stichting Uitvoering Financiële Acties, tuomio <DATE ISO="19890615">15.6.1989</DATE>, Kok. 1989, s. 1737, 12 ja 13 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Saksan hallitus kiistää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, josta sitä moititaan. Sen mukaan komissio on väärässä katsoessaan, että sanat <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>polttaa<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/> (Verbrennen) ja <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>käyttää lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/> (Verheizen) vastaavat toisiaan.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää, että direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevilla sanoilla <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>tarkoitettu<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>myydään<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>käytetään<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/> korostetaan sitä, että loppukäyttäjän tai elinkeinonharjoittajan on käytettävä kivennäisöljy subjektiiviseen ja konkreettiseen tarkoitukseen, mikä merkitsee sitä, että kivennäisöljy on tarkoitus käyttää toisen aineen <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>lämmittämiseen<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/> (heizen). Kun tämä käyttötarkoitusta koskeva subjektiivinen tekijä puuttuu, ei voida katsoa, että kivennäisöljyä käytetään lämmityspolttoaineena, vaikka muita aineita kuumennettaisiinkin palamisprosessissa vapautuvalla lämmöllä. Tämä on Bundesfinanzhofin oikeuskäytännössä vahvistettu tulkinta, joka toistetaan yleiskirjeen II kohdan toisessa luetelmakohdassa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4767"?><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää, toisin kuin komissio, kivennäisöljyn lämpöenergian käytöstä teollisuusprosessien käyttöön ottamiseksi ja ylläpitämiseksi, että yksinomaan yleiskirjeen III kohdassa tarkoitettuja tapauksia ei katsota <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>käytöksi lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/> ja että ne eivät näin ollen ole valmisteveron alaisia. Näitä tapauksia lukuun ottamatta valmisteverosta ei myönnetä vapautuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Direktiivin 92/81 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa ei Saksan hallituksen mukaan edellytetä kaikkien direktiivissä käytettyjen oikeudellisten käsitteiden yhdenmukaista tulkintaa. Siinä tyydytään päinvastoin ottamaan huomioon direktiivin 92/12 3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>kivennäisöljyjen<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/> käsite määritellään yksinomaan asianmukaisessa direktiivissä eli direktiivissä 92/81. Tämä määritelmä perustuu direktiivin 92/81 2 artiklan 1 kohtaan, jossa luetellaan tuotteet, joita pidetään direktiivissä 92/81 tarkoitettuina kivennäisöljyinä.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää, että jos yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut, että tämän jälkimmäisen direktiivin johdanto-osan kolmatta perustelukappaletta tulkitaan komission esittämällä tavalla, se olisi määritellyt itse käsitteen <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/> tässä direktiivissä. Se, ettei se tehnyt näin, puoltaa näkemystä, jonka mukaan tämä käsite on määriteltävä kansallisessa oikeudessa.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Komission esittämä tulkinta edellyttää Saksan hallituksen mukaan kivennäisöljyjen verotuksen täydellistä yhdenmukaistamista liikevaihtoverojärjestelmän tavoin. Jo direktiivin 92/12 sanamuodosta kuitenkin ilmenee, että tällaista yhdenmukaistamista ei suunniteltu kivennäisöljyjen verotuksen osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää lisäksi, että täydellisten ja itsenäisten yhteisön omien määritelmien tarve perustuu liikevaihtoverojen alalla yhteisön rahoitustarpeisiin ja kustannusten oikeudenmukaiseen jakamiseen jäsenvaltioiden kesken. Kivennäisöljyjen verotusta koskevilla direktiiveillä ei puolestaan ole tällaisia tehtäviä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4768"?><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Saksan hallituksen mukaan direktiivin 92/81 säätämisellä pyrittiin yksinomaan ottamaan käyttöön riittävä koordinointi sen varmistamiseksi, että toisiaan vastaavia tuotteita verotetaan yleisesti samalla tavoin ja että verotuksesta johtuvat kyseisten tuotteiden hinnanerot eivät kannusta vilpillisiin tai keinotekoisiin hankintoihin. Jäsenvaltioille jätettiin näin ollen merkittävää liikkumavaraa jopa sen uhalla, että kilpailuedellytykset poikkeavat edelleen toisistaan kansallisella tasolla.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Komission viittaus direktiivin 92/81 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun vapautukseen on Saksan hallituksen mukaan merkityksetön. Sen mukaan tässä erityistapauksessa osa kivennäisöljystä käytetään myös lämmityspolttoaineena. Kyseisen erityistapauksen selventämiseksi tarvitaan näin ollen lainsäädäntöä Saksan oikeudessa vahvistettu <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>polttamisen<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/> käsitteen tulkinta huomioon ottaen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Kanteesta lausumiseksi on ensimmäiseksi määriteltävä, onko direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevaa ilmaisua <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>käytetään lämmityspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/> tulkittava itsenäisesti vai kuuluuko sen määritteleminen jäsenvaltioiden toimivaltaan, kuten Saksan hallitus väittää.</TXT></NP><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Jotta tähän kysymykseen voidaan vastata, on otettava huomioon kivennäisöljyjen valmisteveroa koskevilla direktiiveillä toteutettavan yhdenmukaistamisen tavoite ja laajuus.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4769"?><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Tämän osalta on todettava, että kaikki kolme direktiiviä 92/12, 92/81 ja 94/74 annettiin EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan (josta on tullut EY 93 artikla) nojalla. Neuvostolle annetaan tässä määräyksessä toimivalta yhdenmukaistaa muun muassa valmisteveroja koskevaa kansallista lainsäädäntöä siltä osin kuin tämä yhdenmukaistaminen on tarpeen sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan varmistamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Direktiivin 92/12 johdanto-osan ensimmäisessä ja neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta edellyttävät tavaroiden vapaata liikkuvuutta, valmisteveron alaiset tavarat mukaan luettuina, ja että tässä tarkoituksessa näiden valmisteverosaatavan syntymisen on oltava sama kaikissa jäsenvaltioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Direktiivin 92/81 johdanto-osan viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa täsmennetään, että yhteisön tasolla on säädettävä tietyistä pakollisista verovapautuksista ja että on annettava jäsenvaltioiden halutessaan soveltaa alueillaan tiettyjä muita verovapautuksia, jos tämä ei vääristä kilpailua.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Direktiivin 94/74 johdanto-osan 18. perustelukappaleessa todetaan lopuksi, että yhteisön tasolla olisi myönnettävä pakollinen valmisteveroista vapauttaminen sellaisten kivennäisöljyjen osalta, jotka ruiskutetaan masuuneihin kemiallista pelkistystä varten, jotta vältettäisiin vääristynyt kilpailu, joka johtuu erilaisista verotusjärjestelmistä jäsenvaltioiden välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että näiden kolmen direktiivin tavoitteena on varmistaa kivennäisöljyjen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla ja välttää kilpailun vääristyminen, jonka valmisteverojen erilaiset rakenteet voisivat aiheuttaa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4770"?><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Näin ollen tällä hetkellä on toteutettu pelkästään osittainen yhdenmukaistaminen (ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-434/97" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-1129">C-434/97, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="20000224">24.2.2000</DATE>, Kok. 2000, s. I-1129, 17 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Yhdenmukaistamisen osittaisuus ei kuitenkaan merkitse välttämättä sitä, että direktiivissä 92/81 käytettyjen käsitteiden määritteleminen kuuluisi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kaikki riippuu siitä, koskevatko asianomaiset käsitteet jo yhdenmukaistettua alaa vai eivät.</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Tämän osalta direktiivin 92/81 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi on vahvistettava yhteiset määritelmät kaikille kivennäisöljyjen ryhmään kuuluville tuotteille, jotka ovat valmisteverojen yleisen valvontajärjestelmän alaisia. Saman direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että on tarkoituksenmukaista, että nämä määritelmät perustuvat yhdistetyn nimikkeistön määritelmiin.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Kivennäisöljyt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, määritellään näin ollen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa yhdistetyn nimikkeistön määritelmiin viitaten. Saman artiklan 2 kohdassa täsmennetään lisäksi, että kivennäisöljyjen on oltava valmisteveron alaisia, jos ne on tarkoitettu käytettäviksi tai niitä myydään taikka käytetään lämmityspolttoaineina tai moottoripolttoaineina.</TXT></NP><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Lainsäätäjä on määrittänyt tällä tavoin yhdenmukaisesti yhteisön tasolla kivennäisöljyjen käyttötarkoituksen, joka johtaa valmisteveron kantamiseen ja joka on näin ollen sen verotettava tapahtuma. Se on näin tehdessään pyrkinyt välttämään sen, että tapaukset, joissa kivennäisöljyistä kannetaan valmistevero, vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä niiden käytön perusteella, sillä tämä saattaisi johtaa kilpailun vääristymiseen yhteisön sisäisessä kaupassa, mikä yhteisön yhdenmukaistamisjärjestelmällä pyritään nimenomaan estämään (ks. tämän tuomion 39 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="I-4771"?><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Näin ollen siitä, että yhteisön lainsäätäjä ei ole määritellyt kyseisen 2 artiklan 2 kohdassa mainittua käyttöä, ei voida päätellä, että se jätti tämän käytön määrittelyn jäsenvaltioille, kuten Saksan hallitus väittää. Tällainen mahdollisuus saattaisi nimittäin johtaa erilaisiin määritelmiin, mikä loukkaisi samassa artiklassa vahvistettua valmisteveron verotettavan tapahtuman yhdenmukaista määrittelyä.</TXT></NP><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevaa ilmaisua <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>käytetään lämmityspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/> on tulkittava itsenäisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>On vielä selvitettävä, onko Saksan liittotasavalta rikkonut direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä tulkitessaan MinöStG:n 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa olevaa käsitettä <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>käyttö lämmityspoltto-aineena<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> yleiskirjeessä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Yleiskirjeen mukaan <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/> tarkoittaa yksinomaan tietyn aineen lämpöarvon tarkoituksellista hyväksikäyttöä eli kivennäisöljyn täydellistä tai osittaista polttamista sellaisen lämmön tuottamiseksi, joka siirretään kokonaan tai osittain toiseen aineeseen, jota on pidettävä uutena energian- tai lämmönlähteenä. Koska uutta lämmönlähdettä on käytetty konkreettisesti lämmitysaineena, yleiskirjeen mukaan on perusteltua katsoa, että tämän lämmönlähteen tuottamiseen käytettyä kivennäisöljyä on käytetty lämmityspolttoaineena. Kun kivennäisöljyn polttaminen sitä vastoin tapahtuu homogeenisessä prosessissa samanaikaisesti, kun palamisessa syntyvää lämpöenergiaa absorboiva aine jalostetaan tai hävitetään, kivennäisöljyä ei yleiskirjeen mukaan käytetä lämmityspolttoaineena vaan sitä käytetään muihin tarkoituksiin, eikä siitä näin ollen kanneta valmisteveroa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4772"?><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Komissio väittää, että kivennäisöljyjä käytetään aina lämmityspolttoaineina direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla, kun ne poltetaan ja kun tällä tavoin tuotettu lämpö käytetään lämmittämiseen siitä riippumatta, mihin tällaisella lämmittämisellä pyritään.</TXT></NP><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Asianosaisten välisen riidan ratkaisemiseksi on otettava huomioon direktiivin 92/81 rakenne sekä kivennäisöljyistä kulutusverona perittävän valmisteveron tavoite.</TXT></NP><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin rakenteen osalta on ensinnäkin todettava, että sen 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään pakollisesta verovapautuksesta, joka koskee nimenomaisesti kivennäisöljyjä, jotka ruiskutetaan masuuneihin kemiallista pelkistystä varten pääasiallisena polttoaineena käytettävän koksin lisäksi.</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Tämä vapautus, joka otettiin käyttöön direktiivin 94/74 2 artiklan 4 kohdalla, osoittaa, että yhteisön lainsäätäjän mukaan direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä oleva ilmaisu <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>käytetään lämmityspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/> ei koske yksinomaan tapauksia, joissa kivennäisöljyn polttamisella tuotettu lämpöenergia käytetään lämmittämiseen yleiskirjeessä tarkoitetulla tavalla, vaan se kattaa myös tapaukset, joissa tällä tavoin tuotettua lämpöenergiaa käytetään muihin tarkoituksiin. Tätä vapautusta ei nimittäin tarvittaisi, jos sen kattama tapaus jäisi heti direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalan ulkopuolelle siksi, että kivennäisöljyä, jota käytetään kemialliseen pelkistykseen, ei käytettäisi lämmityspolttoaineena.</TXT></NP><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Saksan hallitus väittää kuitenkin, että yleiskirjeessä olevan <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>polttamisen<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/> käsitteen tulkinnan mukaan osa kivennäisöljystä käytetään lämmityspolttoaineena, kun kivennäisöljyt ruiskutetaan masuuneihin kemiallisen pelkistyksen nopeuttamiseksi. Tätä erityistapausta selventävä lainsäädäntö on näin ollen tarpeen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4773"?><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 62 kohdassa, merkitystä on sillä, että yhteisön lainsäätäjä ei ole tyytynyt rajoittamaan direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaa, vaan se on kyseessä olevan vapautuksen vahvistamalla ottanut käyttöön nimenomaisen poikkeuksen kyseisessä säännöksessä säädettyyn verotuksen periaatteeseen. Lainsäädäntötcknisesti tällaista ratkaisua käytetään, kun poikkeuksella katettu tilanne kuuluu lähtökohtaisesti pääsäännön soveltamisalaan, eikä silloin, kun on kyseessä pääsäännön selventäminen. Lisäksi jopa olettaen, että yhteisön lainsäätäjä on kyseessä olevan vapautuksen hyväksymällä halunnut <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>selventää<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/> tilannetta, on kiistatonta, että direktiivin 92/81 8 artiklan 1 kohta ei kata sellaista kivennäisöljyjen käyttöä, josta ei yleiskirjeen III kohdan perusteella saa kantaa valmisteveroa.</TXT></NP><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>Saksan hallituksen esittämällä väitteellä ei näin ollen voida kyseenalaistaa tämän tuomion 52 kohdassa esitettyä toteamusta.</TXT></NP><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Kuten komissio on todennut, kivennäisöljyistä kulutusverona perittävän valmisteveron tavoite puoltaa näin ollen tulkintaa, jonka mukaan direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevalla ilmaisulla <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>käytetään lämmityspolttoaineina<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/> tarkoitetaan kaikkia tapauksia, joissa kivennäisöljyt poltetaan ja joissa tällä tavoin tuotettua lämpöenergiaa käytetään lämmittämiseen riippumatta lämmittämisen tarkoituksesta, ja tähän kuuluu sellaisen aineen jalostaminen tai hävittäminen, joka absorboi tämän lämpöenergian kemiallisessa tai teollisessa prosessissa. Kaikissa näissä tapauksissa kivennäisöljyt kulutetaan, ja niistä on näin ollen kannettava valmisteveroa.</TXT></NP><NP><NO.P>57</NO.P><TXT>Yleiskirjeessä oleva vastaava käsite <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>käyttö lämmityspolttoaineena<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>, joka on peräisin MinöStGrn 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdasta, määritellään suppeasti, minkä vuoksi valmisteveroa ei kanneta tämän yleiskirjeen III kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa kivennäisöljyn polttaminen tapahtuu homogeenisessä prosessissa samanaikaisesti, kun palamisessa syntyvää lämpöenergiaa absorboiva aine jalostetaan tai hävitetään, vaikka nämä tapaukset kuuluvat direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan. Saksan liittotasavalta on näin toimiessaan rikkonut direktiivin 92/81 kyseistä säännöstä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-4774"?><NP><NO.P>58</NO.P><TXT>On näin ollen todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut direktiivin 92/81 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan, kun se on soveltanut MinöStG:n 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohtaa, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole asettanut valmisteveron alaisiksi kaikkia lämmityspolttoaineena käytettäviksi tarkoitettuja kivennäisöljyjä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>59</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)</P><P>on antanut seuraavan tuomiolauselman:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19921019">19 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annetun<?PAGE NO="I-4775"?> neuvoston direktiivin 92/8 l/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19941222">22.12.1994</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 94/74/EY, 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan, kun se on soveltanut <DATE ISO="19921221">21.12.1992</DATE> annetun Mineralölsteuergesetzin (kivennäisöljyjen verottamisesta annettu laki) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohtaa, koska kyseinen jäsenvaltio ei ole asettanut valmisteveron alaisiksi kaikkia lämmityspolttoaineena käytettäviksi tarkoitettuja kivennäisöljyjä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Skouris</P><P>Cunha Rodrigues</P><P>Puissochet</P><P>Schintgen</P><P>Macken</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20040429">29 päivänä huhtikuuta 2004</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>V. Skouris</P><P>presidentti</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>