|
29.8.2006 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 206/1 |
Alueiden komitean lausunto aiheista Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa
(2006/C 206/01)
ALUEIDEN KOMITEA, joka
ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa (KOM(2005) 447 lopullinen – 2005/0183 COD) ja komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia” (KOM(2005) 446 lopullinen),
ottaa huomioon Euroopan komission 21. syyskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan ja 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa”,
ottaa huomioon puheenjohtajansa 25. heinäkuuta 2005 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kestävä kehitys” -valiokunnan tehtäväksi,
ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa” (KOM(2004) 60 lopullinen), CdR 93/2004 fin (1),
ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto – Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelma: Kohti ilmanlaadun teemakohtaista strategiaa” (KOM(2001) 245 lopullinen), CdR 203/2001 fin (2),
ottaa huomioon”kestävä kehitys” -valiokunnan (27. helmikuuta 2006) hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 45/2006 rev. 1, jonka esittelijä oli Hohenlohen piirikunnanjohtaja Helmut Jahn (DE, PPE),
sekä katsoo seuraavaa:
|
1) |
Ilman epäpuhtauksia esiintyy etenkin taajamissa, joten kaupungit ovat erittäin kiinnostuneita ottamaan kantaa komission esittämään tiedonantoon ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”. |
|
2) |
Sama koskee myös ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa, sillä kyseisessä ehdotuksessa esitetään muun muassa pienhiukkaskuormituksen mittaus- ja arviointinormien tarkistusta. |
|
3) |
Kaupungit voivat käytännön kokemuksensa perusteella osaltaan edistää merkittävästi ilman puhtautta koskevan politiikan toteutettavuutta ja onnistumista. |
hyväksyi 26.–27. huhtikuuta 2006 pitämässään 64. täysistunnossa (huhtikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.
1. Alueiden komitean kanta
Alueiden komitea
|
1.1 |
on komission kanssa samaa mieltä siitä, että teemakohtaisessa strategiassa mainituista edistysaskeleista huolimatta terveydelle ja ympäristölle haitallisia, kaasumaisista tai kiinteistä hiukkasista johtuvia ilman epäpuhtauksia on edelleen vähennettävä ja että – koska ilman puhtautta koskevalla politiikalla on sekä paikallinen että rajatylittävä ulottuvuus – kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain kaikkien paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitason toimijoiden yhteisvoimin. Komitea muistuttaa, että paikallisyhteisöjen ensisijainen tavoite on asukkaiden terveyden suojelu ja että tavoitteeseen pyritään kaupunkisuunnitteluun liittyvin toimenpitein (asuin- ja elinkeinoalueiden erottaminen toisistaan, toimet liikenteen ohjaamiseksi ja rauhoittamiseksi, taajamien rakentamattomat alueet ja viheralueet sekä mikroilmastollisten olosuhteiden huomioon ottaminen ilmanvaihtumisen edistämiseksi asuinalueilla). |
|
1.2 |
on tyytyväinen komission asiakirjaan ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia” sekä samanaikaisesti julkaistuun ehdotukseen direktiiviksi, sillä niiden avulla voidaan keskustella strategiasta ja ajanmukaistaa tavoitteita sekä ottaa samalla huomioon uusimmat tutkimustulokset. |
|
1.3 |
toteaa, että myös kaupunkien näkökulmasta tarvitaan mukautuksia, jotta etenkin ilman puhtautta edistävät paikalliset toimet voidaan toteuttaa. |
|
1.4 |
muistuttaa, että kaupunkien on huolehdittava alueellaan tasapainoisesti mitä erilaisimmista toiminnoista, mikä rajoittaa yksittäisten alakohtaisten tavoitteiden saavuttamista. |
|
1.5 |
kannustaa näin ollen tarjoamaan unionin lainsäädännössä mahdollisuuden joustavia ratkaisuja varten. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus priorisoida toimenpiteissään alueita (esimerkiksi asuinalueita), joilla paljon ihmisiä altistuu liian suurille epäpuhtauspitoisuuksille. |
|
1.6 |
toteaa painokkaasti, että ilman puhtauden alalla on ehdottomasti pyrittävä ensisijaisesti vähentämään päästöjä ja että immissioiden vähentäminen saa aina olla vain hätäratkaisu. Tarkemmin sanottuna on
|
2. Alueiden komitean suositukset
2.1 Teemakohtaisen strategian osalta
|
2.1.1 |
ymmärtää teemakohtaisen strategian hyödyllisyyden viiteasiakirjana muotoiltaessa ilman puhtautta koskevaa politiikkaa ja kehottaa tavoitteiden saavuttamista ja käytännönläheisyyttä ajatellen toteuttamaan mallilaskelmia, jotka perustuvat epidemiologisten tutkimustulosten ja teknisten mahdollisuuksien täysimittaisen hyödyntämisen ohella myös oletuksiin normien käytännön toteutettavuudesta kaupungeissa. |
|
2.1.2 |
vaatii siksi, että tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä tehtävissä tutkimuksissa otetaan huomioon ilman puhtautta koskevan aktiivisen politiikan mahdollisuudet ja rajoitukset paikallis- ja aluetasolla (esimerkiksi paikallisten tapaus- ja toteutettavuustutkimusten avulla), ja kehottaa komissiota sisällyttämään asiakirjaansa kyseisen ulottuvuuden. |
|
2.1.3 |
pahoittelee, ettei komissio komitean mielestä ole tähän mennessä kutsunut riittävästi alue- ja paikallisyhteisöjen järjestöjen edustajia osallistumaan teemakohtaisen strategian laatimiseen, vaikka alue- ja paikallisyhteisöt ovat ilman puhtautta koskevan politiikan päätoimijoita, ja pitää välttämättömänä, että osallistumismahdollisuus varmistetaan esimerkiksi komission ja alue- ja paikallisyhteisöjä edustavien järjestöjen järjestelmällisen vuoropuhelun yhteydessä. |
|
2.1.4 |
pelkää, että teemakohtaiseen strategiaan vaikuttaa liikaa ilman puhtautta koskevan politiikan pyrkimys vähentää immissioita, ja kehottaa komissiota tarkistamaan teemakohtaista strategiaa ja keskittymään immissioiden vähentämisen sijasta ennalta ehkäisevään politiikkaan, jotta ilmansaasteiden lisääntyminen voidaan estää. |
|
2.1.5 |
toteaa, että periaatteessa kannatettava ilmanlaatunäkökohtien huomioonottaminen muilla politiikanaloilla mainitaan osittain vain aikomuksena, ja kehottaa tekemään kyseisellä alalla lisäselvityksiä ja päätöksiä. |
|
2.1.6 |
pitää edellä mainituista syistä välttämättömänä, että teemakohtaista strategiaa tarkistetaan seuraavilta osin:
Teemakohtaisessa strategiassa olisi lisäksi selvitettävä alue- ja paikallisyhteisöille annettavaa taloudellista tukea, sillä ne ovat ennalta ehkäisevän ja ilman puhtautta koskevan politiikan keskeisiä toteuttajia. |
|
2.1.7 |
suosittaa komissiolle ja jäsenvaltiolle nykyistä aktiivisempaa politiikkaa kaukolämmön sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon edistämiseksi. Samalla voidaan ehkäistä sellaista ilman saastumista, joka aiheutuu biomassan poltosta pienissä polttokammioissa. Kaukolämmityksen mahdollisuuksia rajoittavien kansallisten esteiden, kuten esimerkiksi kilpailulainsäädännön aiheuttamien esteiden, poistaminen on välttämätöntä pyrittäessä parantamaan paikallista ilmanlaatua. Uusien asuin- ja työpaikka-alueiden lämmitystavat on syytä määritellä jo maankäytön suunnitteluvaiheessa. Paikallisella tasolla on usein tähän parhaat edellytykset. |
2.2 Direktiiviehdotuksen osalta
|
2.2.1 |
toteaa, että komission ehdottama unionin lainsäädännön ajanmukaistaminen vastaa ilman puhtautta koskevan politiikan edellytyksiä ja vaatimuksia käytännössä, ja kehottaa näin ollen asian käsittelyyn osallistuneita jäsenvaltio- ja unionitason elimiä yhtymään tähän arvioon ja samalla kannattamaan ennen kaikkea joustavia säännöksiä ja parantamaan näin niiden toteutettavuutta. |
Epäpuhtauksien huomiotta jättäminen ja määräaikojen pidennykset
|
2.2.2 |
on erityisen tyytyväinen sellaisten säännösten käyttöönottoon, joiden avulla voidaan ottaa huomioon paikalliset olosuhteet, ja kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa säilyttämään ehdotuksessaan torjuvista kannanotoista huolimatta seuraavat säännökset:
Lisäksi komitea kehottaa säätämään, että direktiivin 20 artiklassa mainittuja määräaikoja voidaan jatkaa kymmenellä vuodella, mikäli ennalta osoitetaan, että immissioiden vähentämiseksi on ryhdytty kaikkiin kohtuullisin toimiin. |
|
2.2.3 |
kehottaa lisäksi luomaan direktiivissä oikeudellisen mahdollisuuden tehdä kyseisillä alueilla kolmen osapuolen välisiä erityissopimuksia silloin, kun säännöksiä ei erityisolosuhteiden (esimerkiksi topografian) vuoksi käytännössä voida noudattaa pitkällä aikavälillä tai jatkuvasti ja kun on osoitettu, että immissioiden vähentämiseksi on ryhdytty kaikkiin kohtuullisin toimiin. (Kyse on siis EU:n, asianomaisen jäsenvaltion ja yhden tai useamman alueyhteisön välisistä sopimuksista integraatiopoliittisten toimien toteuttamiseksi paikallisissa erityisolosuhteissa.) |
|
2.2.4 |
perustelee ehdotustaan yhtäältä alue- ja paikallisyhteisöjen pyrkimyksellä välttää oikeudellista epävarmuutta ja toisaalta mahdollisuudella tehdä kyseinen sopimus, jonka mukaan epäpuhtauksia vähennetään erityisoloissa siinä määrin kuin mahdollista; muistuttaa ehdotuksensa tueksi siitä, että osa tutkijoista ja viranomaisista katsoo, ettei tavoitearvoja voitaisi saavuttaa käytännössä suurinkaan ponnistuksin. |
Pienhiukkasten mittaus ja arviointi
|
2.2.5 |
huomauttaa, että direktiivissä puhutaan pienhiukkasten osalta kolmesta raja-arvosta ja yhdestä vähentämistavoitteesta. Komissio ottaa tähänastisten, pienhiukkasia koskevien ilmanlaatunormien (PM10) ohella käyttöön erittäin pieniä hiukkasia koskevat normit (PM2,5) ja perustelee tätä epidemiologisilla tutkimustuloksilla (Cafe-ohjelma, Maailman terveysjärjestö, käytäntö Yhdysvalloissa ja Japanissa). Tutkimustulosten mukaan erittäin pienet hiukkaset ovat muita vaarallisempia, koska ne tunkeutuvat keuhkojen ohuimpiin haarautumiin ja koska suhteellisen suuri ja jatkuva altistuminen PM2,5-hiukkasille vaarantaa terveyttä satunnaisia huippukuormituksia enemmän. |
|
2.2.6 |
toteaa, että ehdotetun direktiivin mukaan PM10-hiukkasten raja-arvojen ohella (vuosittainen keskiarvo ei saa ylittää mittausalueella arvoa 40 μg/m3, ja päivittäinen keskiarvo 50 μg/m3 saa ylittyä enintään 35 päivänä vuodessa) on siis määrä ottaa käyttöön PM2,5-hiukkasia koskevat säännökset (sovelletaan pitoisuuskattoa, jonka vuosikeskiarvo olisi 25 μg/m3 ja asetetaan vapaaehtoinen tavoite vähentää PM2,5-hiukkaspitoisuuksia kaupungeissa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä). Komitea toteaakin, että pienhiukkasten osalta on määrä ottaa käyttöön kaikkiaan kolme raja-arvoa ja yksi vähentämistavoite. |
|
2.2.7 |
pelkää, että tämänkaltainen useista rinnakkaisista säännöksistä koostuva pienhiukkasten vähentämispyrkimys aiheuttaa liikaa oikeudellisia ja käytännön ongelmia, ja kehottaa – teemakohtaisen strategian yhteydessä mainittujen, pienhiukkasten vaikutusta koskevien tutkimustulosten vakuuttavuutta ajatellen – ottamaan pienhiukkasten aiheuttamien ilman epäpuhtauksien mittauksessa ja valvonnassa huomioon ainoastaan PM2,5-hiukkaset, realistisen raja-arvon ja vähentämistavoitteen. |
|
2.2.8 |
muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että PM10-hiukkasten ja PM2,5-hiukkasten mittausarvot korreloivat (luonnollisesti) huomattavasti keskenään (joten toinen mittausmenetelmä korvaa pitkälti toisen) ja että näin ollen on asianmukaista käyttää vain yhtä mittausmenetelmää. Tässä yhteydessä on järkevää asettaa etusijalle ilman puhtauspolitiikan kannalta merkittävämmät, PM2,5-hiukkasia koskevat ilmanlaatutavoitteet. On otettava huomioon direktiivin 2004/107/EY tarkistus, jotta siinä tarkoitetut metallit mitataan PM2,5-hiukkaspitoisuuksina. |
|
2.2.9 |
perustelee siirtymistä PM2,5-hiukkasiin perustuviin normeihin sekä pienhiukkasten vähentämistavoitteeseen myös kaupunkien puhtauden ja kaupunkirakentamisen kannalta seuraavasti:
|
|
2.2.10 |
kehottaa siinä tapauksessa, että PM10-hiukkasia koskevat ilmanlaatutavoitteet säilytetään, luopumaan edellä esitetyistä syistä päiväkohtaisesta raja-arvosta ja laatimaan normit, joissa ilman puhtautta koskevassa politiikassa asetetaan etusijalle päästöjen vähentäminen niin paikallisesti kuin koko alueella. |
Alueiden määrittäminen
|
2.2.11 |
on tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot määrittävät alueet ehdotuksen 4 artiklan mukaisesti. Aluejaon ei tule olla liian yksityiskohtainen vaan pikemminkin yleisluonteinen. Komitea kehottaa noudattamaan mittausasemien sijoituksessa yhdenmukaisia perusteita (ja tarvittaessa painottamaan nykyisten asemien tuottamia mittaustuloksia eri tavoin pelkästään sijoituspaikasta johtuvien vaikutusten tasaamiseksi) ja siten varmistamaan unionin alueelta saatavien mittaustulosten vertailukelpoisuuden. Sekä jäsenvaltio- että paikallistasolla on laadittava yhdenmukaisiin kriteereihin perustuvat säännöt mittausasemien sijoittamisesta ja lukumäärästä. |
|
2.2.12 |
pitää tässä yhteydessä huolestuttavana, että pelkästään mittausalueen välittömään läheisyyteen rajatut toimenpiteet, kuten esimerkiksi liikenteen ohjauksen muuttaminen, kasvattavat kuormitusta muissa kortteleissa ja – pahimmassa tapauksessa – tekevät tyhjäksi kaupunkien pyrkimykset rajoittaa liikennettä ja vähentää näin onnettomuusriskejä, melua ja ilman epäpuhtauksia asuinalueilla. Ilman epäpuhtauksien vähentämisen suhteen direktiivissä tulisi antaa etusija toimille, joilla vähennetään epäpuhtauksille altistuvien ihmisten määrää. |
Solidaariset rahoitussäännökset
|
2.2.13 |
vaatii rahoitustukea niille jäsenvaltioille ja niille kyseisten jäsenvaltioiden alue- ja paikallisyhteisöille, joiden on tehtävä eniten ilman puhtauden parantamiseksi. |
Tutkimustoimet, alue- ja paikallisyhteisöjen edustajien osallistuminen
|
2.2.14 |
toteaa huolestuneena, että tutkijoiden arviot mahdollisimman onnistuneesta ja edullisesta ilman puhtautta koskevasta politiikasta ovat vielä ristiriitaisia, ja vaatii lisätutkimuksia, joiden yhteydessä on ehdottomasti arvioitava tarkemmin toimien käytännön toteutuksesta johtuvia vaikutuksia. |
|
2.2.15 |
kehottaa painokkaasti kutsumaan alue- ja paikallisyhteisöjen intressejä edustavien järjestöjen asiantuntijoita osallistumaan välittömästi ilman puhtautta koskevan politiikan muotoiluun. |
Bryssel 26. huhtikuuta 2006
Alueiden komitean
Puheenjohtaja
Michel DELEBARRE
(1) EUVL C 43, 18.2.2005, s. 35.
(2) EYVL C 107, 3.5.2002, s. 78.