<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-550/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0550</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:175">EU:C:2020:175</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – EVGENI TANCHEV – ASIA C-550/18</P><P><HT TYPE="SC">Komissio v. Irlanti (Rahanpesun torjunta)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Evgeni Tanchev</HT></P><P><DATE ISO="20200305">5 päivänä maaliskuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-550/18</HT></P><P>Euroopan komissio</P><P>vastaan</P><P>Irlanti</P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 258 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi (EU) 2015/849</KEYWORD><KEYWORD>Rahanpesun torjunta</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 260 artiklan 3 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Sellaisista toimenpiteistä ilmoittamatta jättäminen, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä</KEYWORD><KEYWORD>Rahamääräiset seuraamukset</KEYWORD><KEYWORD>Kiinteämääräinen hyvitys</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa Euroopan komissio on aloittanut SEUT 258 artiklan nojalla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Irlantia vastaan, koska se ei ole <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE> mennessä antanut säännöksiä rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta <DATE ISO="20150520">20.5.2015</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="141" PAGE.FIRST="73" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 141, s. 73</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Lisäksi SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio vaatii unionin tuomioistuinta määräämään Irlannin suorittamaan kiinteämääräisen hyvityksen, jonka määräksi on lopulta vahvistettu <FT TYPE="DECIMAL">2766992,00</FT> euroa, koska se ei ole noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa direktiivin 2015/849 täytäntöönpanotoimenpiteistä. Komissio myös vaati alun perin, että Irlannille määrätään <FT TYPE="DECIMAL">17190,60</FT> euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko, mutta se peruutti tämän vaatimuksen menettelyn kuluessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Käsiteltävä asia tarjoaakin unionin tuomioistuimelle tilaisuuden kehittää SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevaa oikeuskäytäntöään, joka perustuu <DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> annettuun uraauurtavaan tuomioon komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>. Unionin tuomioistuimessa oli aiemmin vireillä useita SEUT 260 artiklan 3 kohtaa koskevia asioita, mutta ne peruutettiin ennen kuin unionin tuomioistuin saattoi antaa niissä tuomionsa. Kahta näistä asioista käsiteltiin julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotuksessa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Puola</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-320/13</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2441">EU:C:2014:2441</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja ratkaisuehdotuksessani <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Espanja (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Kiinnitysluotto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:271">EU:C:2019:271</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), joita tarkastelen jäljempänä esittämässäni arvioinnissa.</P></NOTE> SEUT 260 artiklan 3 kohta on Lissabonin sopimuksella käyttöön otettu tärkeä väline, jonka ansiosta komissio voi nostaa unionin tuomioistuimessa SEUT 258 artiklan mukaisen<?PAGE NO="2"?> jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen sillä perusteella, että jäsenvaltio on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, ja samanaikaisesti komissio voi vaatia unionin tuomioistuinta määräämään kyseiselle jäsenvaltiolle rahamääräisiä seuraamuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin käsittelee nyt tarkasteltavaa asiaa samanaikaisesti toisen asian, komissio v. Romania (C-549/18), kanssa, jossa esitän ratkaisuehdotukseni samana päivänä. Molemmissa asioissa tulee esille kaksi keskeistä kysymystä, jotka koskevat ensinnäkin sitä, onko komission perusteltava päätöksensä vedota SEUT 260 artiklan 3 kohtaan, ja toiseksi kyseisen määräyksen mukaisten kiinteämääräisten hyvitysten arviointia. Näissä asioissa esille tulevien kysymysten samankaltaisuuden vuoksi voinkin viitata toiston välttämiseksi tiettyjen seikkojen osalta kyseisessä rinnakkaisessa asiassa esittämääni ratkaisuehdotukseen sisältyviin toteamuksiin. Käsiteltävässä asiassa tulee myös esille erillisiä kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, merkitsevätkö menettelyn kuluessa ilmoitetut toimenpiteet SEUT 258 artiklassa ja SEUT 260 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien täyttämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa katson, että Irlanti ei ole noudattanut SEUT 258 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, ja ehdotan, että unionin tuomioistuin määrää sen suorittamaan kiinteämääräisen hyvityksen SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2015/849 67 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään <DATE ISO="20170626">26 päivänä kesäkuuta 2017</DATE>. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.</ALINEA><ALINEA>Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta <DATE ISO="20180530">30.5.2018</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/843<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="156" PAGE.FIRST="172" DATE.PUB="2018">EUVL 2018, L 156, s. 172</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 1 artiklan 42 kohdan mukaisesti direktiivin 2015/849 67 artiklan 1 kohta korvattiin seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään <DATE ISO="20170626">26 päivänä kesäkuuta 2017</DATE>.</ALINEA><ALINEA>Jäsenvaltioiden on sovellettava 12 artiklan 3 kohtaa 10 päivästä heinäkuuta 2020.</ALINEA><ALINEA>Jäsenvaltioiden on perustettava 30 artiklassa tarkoitetut rekisterit viimeistään <DATE ISO="20200110">10 päivänä tammikuuta 2020</DATE> ja 31 artiklassa tarkoitetut rekisterit viimeistään <DATE ISO="20200310">10 päivänä maaliskuuta 2020</DATE> sekä 32 a artiklassa tarkoitetut keskitetyt automatisoidut mekanismit viimeistään <DATE ISO="20200910">10 päivänä syyskuuta 2020</DATE>.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA><ALINEA>Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä kohdassa tarkoitetut säännökset kirjallisina komissiolle.</ALINEA><?PAGE NO="3"?><ALINEA>Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja menettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun komissiolle oli ilmoitettu määräaikaan eli <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE> mennessä yhdestä ainoasta täytäntöönpanotoimenpiteestä, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2015/849 30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta, komissio lähetti Irlannille <DATE ISO="20170718">18.7.2017</DATE> päivätyn virallisen huomautuksen, jossa se kehotti Irlantia ilmoittamaan sille edelleen vaadittavista täytäntöönpanotoimenpiteistä kahden kuukauden kuluessa huomautuksen vastaanottamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Irlanti ilmoitti <DATE ISO="20170913">13.9.2017</DATE> päivätyllä kirjeellä toimittamassaan vastauksessa komissiolle direktiivin 2015/849 täytäntöönpanotoimenpiteissä tapahtuneesta edistyksestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Komissio totesi <DATE ISO="20180308">8.3.2018</DATE> päivätyssä perustellussa lausunnossaan, ettei Irlanti ollut edelleenkään ilmoittanut direktiivin 2015/849 uusista täytäntöönpanotoimenpiteistä, ja vaati sitä tekemään näin kahden kuukauden kuluessa perustellun lausunnon vastaanottamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Irlanti ilmoitti <DATE ISO="20180504">4.5.2018</DATE> päivätyllä kirjeellä perusteltuun lausuntoon toimittamassaan vastauksessa komissiolle uusista edistysaskelista direktiivin 2015/849 täytäntöönpanotoimenpiteiden osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Komissio katsoi, ettei Irlanti ollut edelleenkään toteuttanut uusia toimenpiteitä direktiivin 2015/840 täytäntöönpanemiseksi tai ilmoittanut tällaisista toimenpiteistä, ja päätti <DATE ISO="20180719">19.7.2018</DATE> aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn unionin tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Komissio nosti <DATE ISO="20180827">27.8.2018</DATE> jättämällään kannekirjelmällä SEUT 258 artiklan ja SEUT 260 artiklan 3 kohdan perusteella nyt käsiteltävän kanteen, jossa se vaatii, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>ensinnäkin toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 2015/849 67 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE> mennessä antanut kaikkia säännöksiä kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle</P></ITEM><ITEM><P>toiseksi velvoittaa Irlannin suorittamaan unionin tuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen <FT TYPE="DECIMAL">17190,60</FT> euron uhkasakon, koska se on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla direktiivi 2015/849 saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä</P></ITEM><ITEM><P>kolmanneksi velvoittaa Irlannin suorittamaan <FT TYPE="DECIMAL">4701,20</FT> euron kiinteämääräisen hyvityksen kultakin päivältä, jona jäsenyysvelvoitteiden täyttämättä jättäminen jatkuu, kuitenkin vähintään <FT TYPE="NUMBER">1685000</FT> euron kiinteämääräisen hyvityksen, ja</P></ITEM><ITEM><P>neljänneksi velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Irlanti vaatii <DATE ISO="20181114">14.11.2018</DATE> toimittamassaan vastineessa, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>ensinnäkin hylkää käsiteltävän kanteen ja</P></ITEM><ITEM><P>toiseksi velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Komissio totesi <DATE ISO="20190118">18.1.2019</DATE> jätetyssä vastauksessaan, että <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetuista täytäntöönpanotoimenpiteistä huolimatta Irlannin oli tarpeen toteuttaa uusia toimenpiteitä pannakseen direktiivin 2015/849 täytäntöön täysimääräisesti kyseisen direktiivin 11 säännöksen osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Vastauksessaan komissio yksilöi täytäntöönpanon olevan puutteellista seuraavien direktiivin 2015/849 säännösten osalta: i) 30 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; ii) 30 artiklan 2 kohta; iii) 30 artiklan 7 kohta; iv) 31 artiklan 1 ja 2 kohta; v) 31 artiklan 3 kohta; vi) 31 artiklan 7 kohta; vii) 47 artiklan 2 kohta; viii) 47 artiklan 3 kohta; ix) 48 artiklan 5–9 kohta; x) 61 artiklan 3 kohta ja xi) 62 artiklan 2 kohta.</P></NOTE> Samalla kun komissio pitäytyi vaatimuksissaan, se alensi vaatimansa päiväkohtaisen uhkasakon määrää <FT TYPE="DECIMAL">7358,40</FT> euroon ja vaati unionin tuomioistuinta velvoittamaan Irlannin suorittamaan <FT TYPE="DECIMAL">2439922,80</FT> euron suuruisen kiinteämääräisen hyvityksen sekä <FT TYPE="DECIMAL">2014,80</FT> euroa jokaiselta päivältä <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> alkaen täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamatta jättämisen perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Irlanti väitti <DATE ISO="20190304">4.3.2019</DATE> päivätyssä vastauksessaan täyttäneensä velvollisuutensa saattaa direktiivi 2015/849 osaksi kansallista lainsäädäntöä <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetuilla toimenpiteillä ja totesi, että se oli toteuttanut lisätoimenpiteitä komission vastauksessaan esittämien huolenaiheiden käsittelemiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Komissio ilmoitti <DATE ISO="20191127">27.11.2019</DATE> päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimelle, että Irlannin vastauksessa esitetyistä selityksistä ja direktiivin 2015/849 31 artiklan 1, 2, 3 ja 7 kohdan osalta <DATE ISO="20190130">30.1.2019</DATE> ja saman direktiivin 30 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sekä 2 ja 7 kohdan osalta <DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE> ilmoitetuista uusista täytäntöönpanotoimenpiteistä huolimatta Irlannin oli edelleen tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä pannakseen täytäntöön direktiivin 2015/849 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 5–8 kohdan. Samalla kun komissio pitäytyi vaatimuksissaan, se alensi vaatimansa päiväkohtaisen uhkasakon määrää <FT TYPE="DECIMAL">2452,80</FT> euroon ja vaati unionin tuomioistuinta velvoittamaan Irlannin suorittamaan <FT TYPE="DECIMAL">2598420,40</FT> euron suuruisen kiinteämääräisen hyvityksen sekä 671,60 euroa jokaiselta päivältä <DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE> alkaen täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamatta jättämisen perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Irlanti ilmoitti <DATE ISO="20191206">6.12.2019</DATE> päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimelle toimittaneensa komissiolle <DATE ISO="20191122">22.11.2019</DATE> ja <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE> ajantasaiset vastaavuustaulukot, joista ensiksi mainittua ei ollut otettu huomioon <DATE ISO="20191127">27.11.2019</DATE> päivätyssä komission kirjeessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Viro hyväksyttiin <DATE ISO="20190211">11.2.2019</DATE> tehdyllä päätöksellä ja Ranska <DATE ISO="20190212">12.2.2019</DATE> tehdyllä päätöksellä väliintulijoiksi tukemaan Irlannin vaatimuksia. Komissio esitti <DATE ISO="20190524">24.5.2019</DATE> ja Irlanti <DATE ISO="20190605">5.6.2019</DATE> huomautuksia Viron ja Ranskan väliintulokirjelmistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Komissio, Viro ja Irlanti esittivät suulliset lausumansa <DATE ISO="20191210">10.12.2019</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Istunnossa komissio vahvisti, että kun otetaan huomioon sille direktiivin 2015/849 48 artiklan 5–8 kohdan osalta <DATE ISO="20191122">22.11.2019</DATE> ja saman direktiivin 47 artiklan 2 kohdan osalta <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE> ilmoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet, Irlanti oli täyttänyt velvollisuutensa. Komissio peruutti kanteensa osittain siltä osin kuin se ei enää vaatinut päiväkohtaisen uhkasakon määräämistä. Käyttäen päivämäärää <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE> ajankohtana, jona Irlanti täytti velvollisuutensa, komissio vahvisti kiinteämääräisen hyvityksen määräksi <FT TYPE="DECIMAL">2766992,00</FT> euroa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Yhteenveto asianosaisten lausumista</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SEUT 258 artiklan mukainen velvollisuuksien täyttämättä jättäminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Komissio väittää, että ilmoitettuaan yhdestä ainoasta toimenpiteestä, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2015/849 30 artiklan 1 kohdan yksi osa, Irlanti ei ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä direktiivin 2015/849 täytäntöönpanemiseksi kyseisen direktiivin 67 artiklassa säädetyssä määräajassa eli <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE> mennessä tai ilmoittanut näistä toimenpiteistä. Se myös kiistää, että kansallisilla toimenpiteillä, joilla pannaan täytäntöön rahanpesun torjunnasta annettu aiempi<?PAGE NO="5"?> direktiivi,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Nimittäin direktiivi 2005/60; ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 1 kohta.</P></NOTE> varmistettaisiin direktiivin 2015/849 täytäntöönpano, koska viimeksi mainitulla direktiivillä otetaan käyttöön merkittäviä muutoksia. Irlanti ei missään vaiheessa ilmoittanut yhtäkään näistä toimenpiteistä direktiivin 2015/849 täytäntöönpanon yhteydessä. Irlanti ei myöskään toimittanut direktiivin 2015/849 johdanto-osan 67 perustelukappaleen mukaisesti vastaavuustaulukkoa, josta käy ilmi direktiivin säännösten ja kansallisen lainsäädännön vastaavien säännösten suhde.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Komissio pitää kiinni näkemyksestään, että kun otetaan huomioon sille <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet, Irlanti saattoi direktiivin 2015/849 pääosin osaksi kansallista lainsäädäntöään mutta että täytäntöönpanossa oli edelleen tiettyjä puutteita. Komissio korostaa, että direktiivissä 2018/843 säädetty täytäntöönpanon määräajan pidentäminen koskee yksinomaan direktiivin 2015/849 30 ja 31 artiklan mukaista velvollisuutta perustaa keskitetyt rekisterit eikä muita kyseisessä direktiivissä, mainitut artiklat mukaan luettuina, asetettuja velvollisuuksia. Kuten komissio painotti istunnossa, Irlanti oli velvollinen toteuttamaan täytäntöönpanotoimenpiteitä korjatakseen direktiivin 2015/849 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 5–8 kohdan osalta havaitut puutteet,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Komissio viittaa <DATE ISO="20050428">28.4.2005</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-410/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:258">EU:C:2005:258</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20100114">14.1.2010</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Tšekin tasavalta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-343/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:14">EU:C:2010:14</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja se täytti siten velvollisuutensa viimeistään <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE> ilmoitetuilla toimenpiteillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Irlanti väittää, että direktiivin 2015/849 täytäntöönpano edellytti lainsäädännön antamista, joka oli tarkoitus saada päätökseen marraskuussa 2018. Sen toteuttaman pidemmän täytäntöönpanoprosessin tarkoituksena oli varmistaa kyseisen direktiivin tehokkuus, ja lakiehdotuksen valmistelu oli jo pitkällä, kun komissio nosti käsiteltävän kanteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Irlanti väittää, että direktiivissä 2015/849 toistetaan pitkälti – osin muutettuina – aiempaan rahanpesun torjuntaa koskevaan direktiiviin sisältyvät säännökset ja että siten kyseisen direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteillä varmistetaan direktiivin 2015/849 osittainen täytäntöönpano. Kuten Irlanti korosti istunnossa, se täytti velvollisuutensa <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetuilla täytäntöönpanotoimenpiteillä. Irlanti kiistää komission yksilöimät väitetyt puutteet direktiivin täytäntöönpanossa, ja kyseiset puutteet ovat joka tapauksessa sen mukaan vähämerkityksisiä, ja se on pyrkinyt hälventämään komission huolenaiheita.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisesta antamansa tiedonannon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Komission tiedonanto – Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan soveltaminen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="012" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, C 12, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä vuoden 2011 tiedonanto), erityisesti 7, 19 ja 21 kohta. Kuten vuoden 2011 tiedonannon 31 kohdasta ilmenee, komissio soveltaa SEUT 260 artiklan 3 kohtaa erityisesti menettelyihin, jotka on aloitettu SEUT 258 artiklan nojalla kyseisen tiedonannon julkaisemisen (<DATE ISO="20110115">15.1.2011</DATE>) jälkeen.</P></NOTE> perusteella komissio väittää, että se, että Irlanti on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa direktiivin 2015/849 67 artiklan mukaisesti täytäntöönpanotoimenpiteistä, kuuluu SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan. Kuten komission myöhemmästä tiedonannosta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Komission tiedonanto – EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="018" PAGE.FIRST="10" DATE.PUB="2017">EUVL 2017, C 18, s. 10</REF.DOC.OJ>; jäljempänä vuoden 2017 tiedonanto), erityisesti s. 15 ja 16. Kuten siitä ilmenee, komissio soveltaa mukautettua käytäntöään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä, joiden osalta päätös perustellun lausunnon lähettämisestä tehdään kyseisen tiedonannon julkaisemisen (<DATE ISO="20170119">19.1.2017</DATE>) jälkeen.</P></NOTE> ilmenee, käsiteltävään asiaan sovelletaan komission mukautettua käytäntöä, jonka mukaisesti se vaatii yleensä kiinteämääräisen hyvityksen ja uhkasakon määräämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Komission mukaan SEUT 260 artiklan 3 kohdassa annetaan sille suuri harkintavalta, joka vastaa sillä SEUT 258 artiklan mukaan olevaa harkintavaltaa aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Vuoden 2011 tiedonanto, erityisesti 16 ja 17 kohta.</P></NOTE> eikä sen siten tarvitse esittää erityisiä syitä päätökselleen vedota SEUT 260 artiklan 3 kohtaan. Se myös kiistää toimivansa suhteellisuusperiaatteen vastaisesti, kun se esittää<?PAGE NO="6"?> rahamääräisten seuraamusten määräämistä käsiteltävässä asiassa, ja se korosti istunnossa, että oikeasuhteisuus otetaan huomioon ensinnäkin päätettäessä yleisesti siitä, vaaditaanko rahamääräisten seuraamusten määräämistä vai ei, ja toiseksi arvioitaessa tapauskohtaisesti rikkomisen vakavuutta kussakin tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Rahamääräisten seuraamusten määrittämisen osalta komissio väittää, että SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisten rahamääräisten seuraamusten määrä pitäisi laskea samalla tavalla kuin SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Vuoden 2011 tiedonanto, erityisesti 23 ja 28 kohta; vuoden 2017 tiedonanto, s. 15.</P></NOTE> Tämän perusteella komissio esittää <FT TYPE="DECIMAL">2766992,00</FT> euron suuruista kiinteämääräistä hyvitystä, joka on maksettava unionin tuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen. Tämä määrä saadaan ottamalla perustaksi päiväkohtainen määrä, joka kerrotaan rikkomisen kestoa vastaavien päivien lukumäärällä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Vuoden 2011 tiedonanto, 28 kohta (jossa viitataan komission tiedonannon – EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltaminen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="126" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, C 126, s. 15</REF.DOC.OJ>; jäljempänä vuoden 2005 tiedonanto) – 19–24 kohtaan).</P></NOTE> direktiivissä 2015/849 täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä seuraavan päivän (<DATE ISO="20170727">27.7.2017</DATE>) ja rikkomisen päättymispäivää edeltävän päivän (<DATE ISO="20191202">2.12.2019</DATE>) väliseltä ajalta, kun katsotaan, että Irlanti täytti velvollisuutensa <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta. Komissio oli myös ehdottanut päiväkohtaista uhkasakkoa mutta peruutti tämän kannevaatimuksen. En siten tarkastele lähemmin sen laskemista.</P></NOTE> Komissio painottaa, että rikkomisen kesto on syytä laskea täytäntöönpanon määräajan päättymistä seuraavasta päivästä, koska kyseisenä ajankohtana jäsenvaltion täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamatta jättäminen ilmenee,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Komissio viittaa erityisesti <DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> annettuun tuomioon komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot) (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja että se ilmoitti asianmukaisesti Irlannille lähestymistavastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Tarkemmin ottaen laskettaessa kiinteämääräisen hyvityksen päiväkohtaista määrää, joka perustuu kiinteään vakiomäärään kerrottuna rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella ja kertoimella n,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. erityisesti vuoden 2005 tiedonanto, 24 kohta. Komissio tukeutuu lukuihin, jotka esitetään sen tiedonannossa – Komission unionin tuomioistuimelle rikkomusmenettelyn yhteydessä ehdottamien kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen laskennassa käytettävien tietojen päivittäminen (C(2017) 8720 final) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="431" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2017">EUVL 2017, C 431, s. 3</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> komissio esittää rikkomisen vakavuutta osoittavaksi kertoimeksi 7:ää asteikolla 1–20. Tämä perustuu vakiintuneisiin tekijöihin, jotka koskevat ensinnäkin direktiivin 2015/849 merkitystä keskeisenä välineenä sen varmistamisessa, että eurooppalaisia finanssimarkkinoita suojataan tehokkaasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen muodostamilta uhkilta, ja toiseksi julkisiin ja yksityisiin intresseihin kohdistuvia seurauksia, joita aiheutuu sen vaikutuksen vuoksi, joka sillä, että Irlanti on jättänyt panematta kyseisen direktiivin täytäntöön, on eurooppalaisiin finanssimarkkinoihin, sijoittajiin ja kansalaisiin. Komissio pitää sitä, että Irlanti on ilmoittanut toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön direktiivin 2015/849 30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta, ja direktiivin 2015/849 30 ja 31 artiklan mukaisten keskitettyjen rekisterien perustamiselle asetetun määräajan pidentämistä direktiivissä 2018/843 lieventävinä seikkoina, mutta kiistää muut Irlannin esittämät lieventävät seikat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Lisäksi, kuten sen <DATE ISO="20191127">27.11.2019</DATE> päivätystä kirjeestä ilmenee ja kuten se totesi istunnossa, ottaen huomioon Irlannin ilmoittamat täytäntöönpanoa koskevat lisätoimenpiteet komissio alensi rikkomisen vakavuuteen perustuvan kertoimen 2:een <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> alkaen ja 1:een <DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE> alkaen. Komissio laskee näin ollen vaatimansa kiinteämääräisen hyvityksen kullekin ajanjaksolle seuraavan kaavan mukaan:</TXT><P>Kiinteä vakiomäärä × vakavuuteen perustuva kerroin × kerroin n × päivien lukumäärä</P><P>Siten ajanjaksolla <DATE ISO="20170627">27.6.2017</DATE>–<DATE ISO="20181128">28.11.2018</DATE> kiinteämääräinen hyvitys laskettiin seuraavasti: 230 × 7 × 2,92 × 519 = <FT TYPE="DECIMAL">2439922,80</FT> euroa; ajanjaksolla <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE>–<DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>: 230 × 2 × 2,92 × 118 = <FT TYPE="DECIMAL">158497,60</FT> euroa ja ajanjaksolla <DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE>–<DATE ISO="20191202">2.12.2019</DATE>: 230 × 1 × 2,92 × 251 = <FT TYPE="DECIMAL">168571,60</FT> euroa. Komission vaatiman kiinteämääräisen hyvityksen kokonaismäärä nousee näin <FT TYPE="DECIMAL">2766992,00</FT> euroon.</P></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Irlanti, jota Viro ja Ranska tukevat, väittää, että koska Irlannin lainsäädännöllä varmistetaan direktiivin 2015/849 osittainen täytäntöönpano, SEUT 260 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta. Lisäksi rahamääräisiä seuraamuksia koskeva komission vaatimus ei ole suhteellisuusperiaatteen tai vilpittömän yhteistyön periaatteen mukainen. Sen systemaattinen lähestymistapa seuraamusten määräämiseen on virheellinen, koska komission on arvioitava kunkin asian olosuhteita esittääkseen perustelut päätökselleen vedota SEUT 260 artiklan 3 kohtaan. Koska täytäntöönpano on nyt saatettu kokonaisuudessaan päätökseen, kiinteämääräisen hyvityksen määräämisellä ei todennäköisesti saavuteta pelotevaikutusta, ja se voi motivoida jäsenvaltioita vaarantamaan täytäntöönpanotoimenpiteiden laadun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Rahamääräisten seuraamusten määrittämisestä Irlanti, jota Ranska tukee, väittää, että SEUT 260 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisten seuraamusten laskentamenetelmän ei pitäisi olla sama ja että kiinteämääräinen hyvitys ei ole tarpeen, jos jäsenvaltio täyttää velvollisuutensa ennen unionin tuomioistuimen tuomion antamista. Toissijaisesti Irlanti katsoo, että kiinteämääräisen hyvityksen määrää olisi alennettava. Sen mukaan on etenkin epäasianmukaista laskea rikkomisen keston alkaneen täytäntöönpanon määräajan päättymistä seuraavasta päivästä, koska Irlanti ei tuolloin katsonut tilanteen kuuluvan SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan. Rikkomisen vakavuuteen perustuva kerroin on myös epäasianmukainen, kun otetaan huomioon <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetut toimenpiteet. Irlanti väittää, että huomioon olisi otettava komission esittämien lisäksi tiettyjä muita lieventäviä seikkoja, kuten se, että täytäntöönpanotoimenpiteet toteutettiin ennen unionin tuomioistuimen tuomion antamista, että täytäntöönpanoon käytettiin primaarioikeutta ja että Irlanti asetti etusijalle täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisen lainsäädäntömenettelyn avulla, piti komission ajan tasalla ja noudatti komissiolle ennen menettelyn aloittamista toimittamaansa ohjeellista aikataulua.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SEUT 258 artiklan mukainen velvollisuuksien täyttämättä jättäminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>On syytä muistuttaa, että SEUT 258 artiklaan perustuvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen yhteydessä ilmoituksiin, joita jäsenvaltioiden on annettava SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, on sisällyttävä riittävän selvät ja täsmälliset tiedot niiden kansallisten normien sisällöstä, joilla direktiivi pannaan täytäntöön. Siten ilmoituksessa, jonka kanssa voidaan toimittaa vastaavuustaulukko, on yksiselitteisesti ilmoitettava, millä laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä jäsenvaltio katsoo täyttäneensä eri velvoitteet, joita sille direktiivistä aiheutuu. Jo pelkästään sillä, että jäsenvaltio laiminlyö tämän velvollisuutensa joko siten, että tietoja ei anneta lainkaan tai ne jätetään osin antamatta, tai siten, etteivät ne ole riittävän selviä ja täsmällisiä, on mahdollista perustella SEUT 258 artiklaan perustuvan menettelyn aloittaminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on etenkin katsonut, että vaikka direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä voitaisiin varmistaa kansallisen oikeuden ennestään voimassa olevilla säännöillä, tämä ei vapauta jäsenvaltiota muodollisesta velvollisuudesta ilmoittaa kyseisistä säännöistä komissiolle, vaikka kyseinen jäsenvaltio olisikin jo ilmoittanut kyseiset säännöt aikaisempien direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090716">16.7.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-427/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:457">EU:C:2009:457</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0108">108</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi, jos direktiivissä säädetään, että sen täytäntöönpanotoimenpiteissä on viitattava kyseiseen direktiiviin tai niiden viralliseen julkaisuun on liitettävä tällainen viittaus, on tarpeen toteuttaa erityisiä täytäntöönpanotoimia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100415">15.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-294/09</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:200">EU:C:2010:200</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Samoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa SEUT 258 artiklaan perustuvan kanteen yhteydessä sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, otetaan huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190328">28.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti (Jäteveden keräys- ja käsittelyjärjestelmä)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-427/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:269">EU:C:2019:269</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, ettei Irlanti toteuttanut kaikkia direktiivin 2015/849 täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä eikä ilmoittanut näistä toimenpiteistä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymiseen eli <DATE ISO="20180509">9.5.2018</DATE> mennessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Nyt tarkasteltavassa tapauksessa viiteajankohta on kaksi kuukautta siitä, kun Irlanti on vastaanottanut perustellun lausunnon (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohta), mikä tapahtui <DATE ISO="20180309">9.3.2018</DATE>.</P></NOTE> On nimittäin ilmeistä, että lukuun ottamatta yhtä ainoaa täytäntöönpanotoimenpidettä toimenpiteet, joilla direktiivi 2015/849 pantiin täysimääräisesti täytäntöön, toteutettiin ja niistä ilmoitettiin kyseisen ajankohdan jälkeen (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8, 15–17 ja 21 kohta) ja ettei niitä voida siten ottaa huomioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan ilmoitettuja toimenpiteitä, jotka olivat voimassa Irlannissa täytäntöönpanon määräajan päättyessä <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE>, en pidä vakuuttavina Irlannin unionin tuomioistuimessa esittämiä väitteitä, joiden mukaan nämä toimenpiteet voidaan ottaa huomioon arvioitaessa velvollisuuksien täyttämättä jättämistä käsiteltävässä asiassa. Etenkin, koska direktiivin 2015/849 67 artiklan 1 kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että niiden direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamissa säädöksissä viitataan kyseiseen direktiiviin tai niihin liitetään tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 6 ja 7 kohta), Irlannin on toteutettava erityisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Irlanti ei väitä, että toimenpiteet täyttävät tämän edellytyksen. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ei myöskään ilmene, että Irlanti olisi toimittanut direktiivin 2015/849 johdanto-osan 67 perustelukappaleen mukaisesti vastaavuustaulukon, josta käy ilmi direktiivin säännösten ja kansallisen lainsäädännön vastaavien säännösten suhde. Irlanti ei joka tapauksessa kiistä, että kyseisillä toimenpiteillä ei pantu direktiiviä 2015/849 täytäntöön täysimääräisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 2015/849 67 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole määräaikaan mennessä antanut kaikkia säännöksiä kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se ei ole ainakaan ilmoittanut tällaisista säännöksistä komissiolle.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Keskeiset kysymykset käsiteltävässä asiassa koskevat ensinnäkin komission perusteluja päätökselleen vaatia SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla rahamääräisten seuraamusten määräämistä ja toiseksi kiinteämääräisen hyvityksen oikeasuhteisuutta, jonka yhteydessä esille nousee puolestaan joitain yleisiä kysymyksiä, jotka liittyvät erityisesti kiinteämääräisten hyvitysten laskentamenetelmään ja SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevan oikeuskäytännön sovellettavuuteen. Menettelyn osapuolet ovat eri mieltä myös siitä, sovelletaanko SEUT 260 artiklan 3 kohtaa käsiteltävään asiaan, nimittäin siitä, kuuluuko sen soveltamisalaan tapaus, jossa jäsenvaltio on jättänyt osittain ilmoittamatta täytäntöönpanotoimenpiteistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Koska <DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> annettu tuomio komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on erityisen merkityksellinen näiden kysymysten kannalta, on tarpeen ensinnäkin esittää joitain alustavia huomautuksia kyseisestä tuomiosta (1 jakso), minkä jälkeen tarkastelen komission harkintavaltaa vaatia rahamääräisten seuraamusten määräämistä SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla, kyseisen määräyksen mukaisten rahamääräisten seuraamusten arviointia ja kiinteämääräisen hyvityksen määräämistä käsiteltävässä asiassa (2, 3 ja 4 jakso).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tuomio <DATE ISO="20180708">8.7.2018</DATE>, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>On syytä muistaa, että <DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> annetussa tuomiossa komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> käsiteltiin enimmäkseen SEUT 260 artiklan 3 kohdan aineellista soveltamisalaa ja kyseisen määräyksen mukaisten uhkasakkojen arviointia. Unionin tuomioistuin etenkin totesi, että SEUT 260 artiklan 3 kohdan ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>velvollisuu[s] ilmoittaa toimenpiteistä, joilla – – direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> tarkoittaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>jäsenvaltioiden on ilmoitettava direktiivin kunkin säännöksen osalta, millä kansallisilla säännöksillä tai määräyksillä kyseinen säännös on pantu täytäntöön. Kun tällainen ilmoitus on tehty, mahdollisesti siten, että samalla esitetään vastaavuustaulukko, on komission tehtävänä osoittaa, jotta asianomaiselle jäsenvaltiolle voidaan määrätä kyseisessä määräyksessä tarkoitettu rahamääräinen seuraamus, että on ilmeistä, ettei tiettyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä ole toteutettu tai että ne eivät kata asianomaisen jäsenvaltion koko aluetta<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin myös katsoi, että uhkasakon määrääminen SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla on lähtökohtaisesti perusteltua ainoastaan siltä osin kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat, ja että SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevaa oikeuskäytäntöä on sovellettava analogisesti SEUT 260 artiklan 3 kohdan yhteydessä, koska kyseisten kahden määräyksen nojalla määrätyillä uhkasakoilla on sama tavoite. Ottaen huomioon harkintavaltansa asiassa ja SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevan oikeuskäytännön mukaiset arviointiperusteet unionin tuomioistuin vahvisti Belgialle <FT TYPE="NUMBER">5000</FT> euron suuruisen päiväkohtaisen uhkasakon, koska tämä ei ollut toteuttanut toimenpiteitä kyseessä olleen direktiivin kolmen artiklan täytäntöön panemiseksi eikä ilmoittanut tällaisista toimenpiteistä yhden hallintoalueensa osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, erityisesti <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0089">89</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tämän perusteella on syytä huomauttaa, että tuomiossa komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot) unionin tuomioistuin on tulkinnut SEUT 260 artiklan 3 kohdan aineellista soveltamisalaa siten, että siihen kuuluu jäsenvaltion toimenpiteistä ilmoittamatta jättäminen, joka merkitsee kyseessä olevan direktiivin puutteellista (osittaista) täytäntöönpanoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Vertaa julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotusta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:322">EU:C:2019:322</NO.ECLI>, erityisesti <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (jossa ehdotetaan suppeaa lähestymistapaa) julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotukseen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Puola</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-320/13</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2441">EU:C:2014:2441</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0114">114</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0145">145</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja ratkaisuehdotukseeni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Espanja (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Kiinnitysluotto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:271">EU:C:2019:271</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (joissa ehdotetaan laajempaa lähestymistapaa).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on myös käyttänyt samaa menetelmää SEUT 260 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisten uhkasakkojen arvioimiseen ja painottanut tässä yhteydessä harkintavaltaansa ja tämäntyyppisen seuraamuksen tavoitetta. Palaan tähän myöhemmin arvioinnissani (ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 53 ja 54 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tuomiosta komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> (<NO.CASE>C‑543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> seuraa, ettei voida hyväksyä Irlannin, jota Viro ja Ranska tukevat, esittämää väitettä, jonka mukaan SEUT 260 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, koska Irlanti on pannut direktiivin 2015/849 osittain täytäntöön. SEUT 260 artiklan 3 kohtaa voidaan soveltaa käsiteltävään asiaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Huomautan, että on täysin selvää, että direktiivi 2015/849 on lainsäätämisjärjestystä – nimittäin sen oikeusperustana olevan SEUT 114 artiklan mukaista tavallista lainsäätämisjärjestystä – noudattaen annettu direktiivi.</P></NOTE> koska komissio on osoittanut, ettei Irlanti täyttänyt täysimääräisesti ilmoitusvelvollisuuttaan. Täytäntöönpanotoimenpiteet nimittäin olivat selkeästi puutteelliset, kun otetaan huomioon, että Irlannin ilmoittamilla toimenpiteillä pantiin täytäntöön direktiivin 2015/849 yksi ainoa säännös, eivätkä aiemmin toteutetut kansalliset toimenpiteet olleet riittäviä (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 36 ja 37 kohta).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukainen komission harkintavalta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa Irlanti, jota Viro ja Ranska tukevat, väittää lähinnä, että rahamääräisten seuraamusten määrääminen ei ole oikeutettua, koska komission on esitettävä asian erityisolosuhteet huomioon ottaen perusteluja päätökselleen vedota SEUT 260 artiklan 3 kohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ratkaisuehdotukseni komissio v. Romania (C-549/18) 43–49 kohdassa esittämäni toteamukset, en ole samaa mieltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Olisi etenkin katsottava, että komissiolle annettu mahdollisuus pyytää SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla rahamääräisten seuraamusten määräämistä liittyy oikeuskäytännössä tunnustettuun komission laajaan harkintavaltaan aloittaa SEUT 258 artiklan mukainen menettely.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170919">19.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-552/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:698">EU:C:2017:698</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten unionin tuomioistuin on todennut, komission <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>[ei tarvitse] perustella valintaansa, eikä tämän valinnan ratkaisevilla näkökohdilla ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin – –. [Unionin] tuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan tutkia, voidaanko valittua menettelyä periaatteensa puolesta käyttää väitettyä rikkomista tai laiminlyöntiä vastaan<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010626">26.6.2001</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Portugali</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-70/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:355">EU:C:2001:355</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Saman olisi nähdäkseni pädettävä komission päätökseen vaatia rahamääräisiä seuraamuksia SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tätä tukee myös SEUT 260 artiklan 3 kohdan sanamuoto (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>voi, jos se katsoo tämän aiheelliseksi, ilmoittaa – – kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon määrän<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>), jonka perusteella komissiolle annetaan harkintavaltaa päättää, vaatiiko se SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisia rahamääräisiä seuraamuksia SEUT 258 artiklaan perustuvassa menettelyssä, ja se ei ole velvollinen tekemään niin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Espanja (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Kiinnitysluotto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:271">EU:C:2019:271</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kyseisestä sanamuodosta ei kuitenkaan voida päätellä, että komission olisi perusteltava päätöksensä vedota SEUT 260 artiklan 3 kohtaan, kun sen ei edellytetä tekevän näin SEUT 258 artiklan nojalla, koska SEUT 260 artiklan 3 kohdan asiayhteyteen sisältyy SEUT 258 artiklan mukainen menettely.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa, kuten komissio totesi (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 27 kohta), komission päätös on perusteltava siltä osin kuin siihen sisältyy tapauskohtainen arviointi vaadituista rahamääräisistä seuraamuksista asian olosuhteiden valossa ja erityisesti siinä sovelletaan vaadittavien rahamääräisten seuraamusten määrän määrittämiseen käytettyjä arviointiperusteita. Tämän ansiosta jäsenvaltiolla on tosiasiassa mahdollisuus ymmärtää unionin tuomioistuimessa vaadittuja rahamääräisiä seuraamuksia koskeva komission arviointi ja kiistää se, kuten käsiteltävässä asiassa on tehty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, ettei komission tarvitse esittää perusteluja, kun se vetoaa SEUT 260 artiklan 3 kohtaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisten rahamääräisten seuraamusten arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Olen sitä mieltä, että komission päätös vaatia rahamääräisiä seuraamuksia käsiteltävässä asiassa on SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukainen, joten arvioin seuraavaksi kyseisen määräyksen mukaisia rahamääräisiä seuraamuksia ottaen huomioon toteamukset, jotka esitin ratkaisuehdotukseni komissio v. Romania (C-549/18) 50–59 kohdassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Erityisesti, kuten ratkaisuehdotuksessani komissio v. Espanja (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Kiinnitysluotto)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-569/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:271">EU:C:2019:271</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>. Ks. myös julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Puola</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-320/13</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2441">EU:C:2014:2441</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0146">146</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0160">160</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:322">EU:C:2019:322</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0096">96</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jo huomautin, komission pitäisi voida käyttää ehdottamiensa rahamääräisten seuraamusten laskennassa samaa menetelmää SEUT 260 artiklan 2 ja 3 kohdan osalta, koska nämä seuraamukset ovat samanlaisia, kummankin määräyksen tavoitteet ovat samankaltaiset ja tämä edistää yhdenmukaista lähestymistapaa ja tuo jäsenvaltioille ennakoitavuutta. Se, että SEUT 260 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraamuksia kaksinkertaisesta rikkomisesta eli unionin oikeuden rikkomisesta ja SEUT 258 artiklan nojalla annetun tuomion noudattamatta jättämisestä, kun taas SEUT 260 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraamuksia vain yhdestä unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittamisvelvollisuuden täyttämättä jättämisen perusteella, ei mielestäni muuta sitä tosiseikkaa, että molemmat määräykset koskevat unionin primaarioikeuteen perustuvia rikkomisia (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa komission esitykset SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisten rahamääräisten seuraamusten määräämisestä tai sen käyttämä laskentamenetelmä eivät sido unionin tuomioistuinta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Espanja (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Kiinnitysluotto)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:271">EU:C:2019:271</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten unionin tuomioistuin myönsi tuomiossa komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (jossa viitataan analogisesti <DATE ISO="20141202">2.12.2014</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-196/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2407">EU:C:2014:2407</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen)).</P></NOTE> SEUT 260 artiklan 3 kohdan yhteydessä unionin tuomioistuimen on päätettävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, niistä rahamääräisistä seuraamuksista, jotka ovat asianmukaisia erityisesti vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi. Unionin tuomioistuin on lisäksi SEUT 260 artiklan 2 kohdan yhteydessä katsonut, että komission esitykset ja sen tiedonannoissa esitetyt suuntaviivat eivät sido unionin tuomioistuinta, vaan ne toimivat vain hyödyllisenä viitekohtana ja palvelevat avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden toteutumista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Kiinteämääräisistä hyvityksistä ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121219">19.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-279/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:834">EU:C:2012:834</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Uhkasakoista ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180704">4.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Slovakia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-626/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:525">EU:C:2018:525</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tuomiosta komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (jossa viitataan analogisesti <DATE ISO="20050712">12.7.2005</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-304/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:444">EU:C:2005:444</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>)). Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohta.</P></NOTE> voidaan siten katsoa seuraavan, että SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevaa oikeuskäytäntöä on sovellettava analogisesti SEUT 260 artiklan 3 kohdan yhteydessä, koska kyseisen kahden määräyksen nojalla määrätyillä uhkasakoilla on sama tavoite: uhkasakon määrääminen tuntuu erityisen soveliaalta jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan mahdollisimman pian sellainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, jolla olisi taipumus jatkua ilman tällaista toimenpidettä, kun taas kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen riippuu enemmän niiden seurausten arvioinnista, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden jättäminen panematta täytäntöön aiheuttaa yksityisille ja julkisille intresseille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Lisäksi SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevassa oikeuskäytännössään <DATE ISO="20050712">12.7.2005</DATE> annetusta uraauurtavasta tuomiosta komissio v. Ranska<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-304/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:444">EU:C:2005:444</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> alkaen unionin tuomioistuin on katsonut, että se voi määrätä jäsenvaltion suorittamaan sekä kiinteämääräisen hyvityksen että uhkasakon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050712">12.7.2005</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-304/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:444">EU:C:2005:444</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191112">12.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-261/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:955">EU:C:2019:955</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0112">112</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja että se voi määrätä rahamääräisen seuraamuksen, jota komissio ei ole esittänyt, sillä perusteella, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>rahamääräinen seuraamuksen määräämisen tarkoituksenmukaisuus ja käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteisiin parhaiten soveltuvan seuraamuksen valinta voidaan arvioida ainoastaan niiden toteamusten perusteella, jotka [unionin] tuomioistuin esittää [SEUT 260 artiklan 2 kohdan] nojalla<?PAGE NO="12"?> annettavassa tuomiossa, ja ne eivät siis kuulu politiikan alaan<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050712">12.7.2005</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-304/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:444">EU:C:2005:444</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0090">90</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070718">18.7.2007</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-503/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:432">EU:C:2007:432</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä herää siten kysymys, voidaanko SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä soveltaa analogisesti SEUT 260 artiklan 3 kohtaan, kun kyse on unionin tuomioistuimen harkintavallasta määrätä sekä kiinteämääräinen hyvitys että uhkasakko tai rahamääräinen seuraamus, jota komissio ei ole esittänyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tältä osin pidän kiinni näkemyksestäni, sellaisena kuin sen esitin ratkaisuehdotuksessani komissio v. Espanja (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Kiinnitysluotto),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-569/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:271">EU:C:2019:271</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0076">76</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> että unionin tuomioistuimella on SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla harkintavaltaa määrätä sekä kiinteämääräinen hyvitys että uhkasakko tai määrätä rahamääräinen seuraamus, jota komissio ei ole esittänyt, kunhan SEUT 260 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua enimmäismäärää ei ylitetä. SEUT 260 artiklan 3 kohdan sanamuodosta (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>komission ilmoittaman määrän rajoissa<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>), jossa viitataan määrättävän rahamääräisen seuraamuksen määrään eikä sen valintaan, voidaan etenkin päätellä, että unionin tuomioistuin ei voi määrätä rahamääräistä seuraamusta, jonka määrä on suurempi kuin komission esittämä. Tämä ei mielestäni vie kuitenkaan unionin tuomioistuimelta harkintavaltaa määrittää asianmukainen rahamääräinen seuraus kaikissa tilanteissa. Siten olosuhteiden mukaan unionin tuomioistuin voi määrätä rahamääräisen seuraamuksen, jota komissio ei ole esittänyt, tai sekä kiinteämääräisen hyvityksen että uhkasakon, joka on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>komission ilmoittaman<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> määrän suuruinen tai sitä pienempi; määrän ei tarvitse olla kyseiselle jäsenvaltiolle viime kädessä määrättävä seuraamusten kokonaismäärä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta palvelee lisäksi SEUT 260 artiklan 3 kohdan tavoitteita, koska näin otetaan huomioon se, miksi perussopimuksiin sisältyy erilaisia rahamääräisiä seuraamuksia. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohdassa totesin, jos jäsenvaltio täyttää ilmoittamisvelvollisuutensa menettelyn kuluessa ja siten ennen kuin unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat, uhkasakkoa ei voida määrätä. Kiinteämääräinen hyvitys on kuitenkin edelleen mahdollinen, jotta voidaan ottaa huomioon rikkomisen vaikutus julkisiin ja yksityisiin intresseihin ja estää rikkomisen toistuminen. Tällainen tilanne näet selittää komission mukautetun käytännön, jonka mukaisesti se yleensä vaatii kiinteämääräistä hyvitystä ja uhkasakkoa SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 kohta), kuten käsiteltävä kanne havainnollistaa. Jos komissio esittää ainoastaan toista näistä seuraamuksista, unionin tuomioistuimen harkintavalta määrätä eri seuraamus tai sekä kiinteämääräinen hyvitys että uhkasakko, kunhan SEUT 260 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua enimmäismäärää ei ylitetä, varmistaisi sen, ettei kyseiseltä määräykseltä viedä sen tehokasta vaikutusta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen käsiteltävässä asiassa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskeva oikeuskäytäntö<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191112">12.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-261/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:955">EU:C:2019:955</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0113">113</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0114">114</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> huomioon ottaen SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisen kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittaminen ja hyvityksen määrän vahvistaminen on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen piirteisiin että kyseisen jäsenvaltion asenteeseen. Unionin tuomioistuimen on harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava kyseisen kiinteämääräisen hyvityksen määrä siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa rikkomiseen. Merkityksellisiin tekijöihin kuuluvat tältä osin todetun rikkomisen vakavuus, sen ajanjakson pituus, jona rikkominen on jatkunut, sekä kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Kyseisestä oikeuskäytännöstä myös ilmenee, että kiinteämääräinen hyvitys perustuu niiden seurausten arviointiin, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille intresseille, erityisesti silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut pitkään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121219">19.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-279/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:834">EU:C:2012:834</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kiinteämääräistä hyvitystä ei voida määrätä automaattisesti, sillä unionin tuomioistuimella on laaja harkintavalta päättää, onko tällaisen seuraamuksen määrääminen tarpeen vai ei.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081209">9.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-121/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:695">EU:C:2008:695</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tämän perusteella on huomautettava, että unionin tuomioistuimella on SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla huomattava harkintavalta määrätä tarvittaessa kiinteämääräinen hyvitys asian olosuhteiden ja kyseisen jäsenvaltion asenteen perusteella, jotta voidaan ottaa huomioon asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä yksityisille ja julkisille intresseille aiheutuvat seuraukset. Se, että unionin tuomioistuin on pitänyt asianmukaisena määrätä kiinteämääräinen hyvitys SEUT 260 artiklan 2 kohdan asiayhteydessä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>erityisesti silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut pitkään<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohdassa huomautin, ei estä unionin tuomioistuinta määräämästä tarvittaessa kiinteämääräistä hyvitystä muissa tilanteissa vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon uhkasakkojen ja kiinteämääräisten hyvitysten erilaiset tavoitteet (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohta), on myös selvää, että uhkasakko, joka on pohjimmiltaan tarkoitettu pakkokeinoksi edelleen jatkuvan rikkomisen osalta, määrätään maksettavaksi ainoastaan siltä osin kuin rikkominen jatkuu, kun taas samaa lähestymistapaa ei tarvitse noudattaa kiinteämääräisen hyvityksen määräämisessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081209">9.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-121/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:695">EU:C:2008:695</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-121/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:320">EU:C:2008:320</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Ranskan ja Irlannin väitteistä poiketen se, että jäsenvaltio täyttää velvollisuutensa menettelyn kuluessa, ei siten tee kiinteämääräistä hyvitystä tarkoituksettomaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa olisi katsottava, että kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen on asianmukainen varoittava toimenpide. Komission esittämää kokonaismäärää (<FT TYPE="DECIMAL">2766992,00</FT> euroa) voidaan alentaa (<FT TYPE="DECIMAL">2011919,60</FT> euroon), jos sovelletaan komission päivitettyjä lukuja,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. komission tiedonanto – Komission Euroopan unionin tuomioistuimelle rikkomusmenettelyn yhteydessä ehdottamien kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen laskennassa käytettävien tietojen päivittäminen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="309" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2019">EUVL 2019, C 309, s. 1</REF.DOC.OJ>). Kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärää on alennettu <FT TYPE="NUMBER">1212000</FT> euroon. Tältä osin kiinteämääräinen hyvitys laskettaisiin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohdassa mainitun kaavan mukaan seuraavasti: ajanjaksolla <DATE ISO="20170627">27.6.2017</DATE>–<DATE ISO="20181128">28.11.2018</DATE>: <FT TYPE="NUMBER">1039</FT> × 7 × 0,47 × 519 = <FT TYPE="DECIMAL">1774102,89</FT> euroa; ajanjaksolla <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE>–<DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>: <FT TYPE="NUMBER">1039</FT> × 2 × 0,47 × 118 = <FT TYPE="DECIMAL">115245,88</FT> euroa ja ajanjaksolla <DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE>–<DATE ISO="20191202">2.12.2019</DATE>: <FT TYPE="NUMBER">1039</FT> × 1 × 0,47 × 251 = <FT TYPE="DECIMAL">122570,83</FT> euroa. Tämän perusteella komission vaatiman kiinteämääräisen hyvityksen kokonaismäärä olisi <FT TYPE="DECIMAL">2011919,60</FT> euroa.</P></NOTE> ja mahdollisesti lisääkin, jos otetaan huomioon tiettyjä tekijöitä. Näin ollen käsiteltävän asian kaikki olosuhteet huomioon ottaen ehdotan, että unionin tuomioistuin velvoittaa Irlannin suorittamaan kiinteämääräisenä hyvityksenä <FT TYPE="NUMBER">1500000</FT> euroa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>On syytä huomauttaa, että ehdottamani määrä vastaa jossain määrin kiinteämääräisiä hyvityksiä, joita on määrätty SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla direktiivin puutteellisesta täytäntöönpanosta. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121219">19.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-374/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:827">EU:C:2012:827</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (2 miljoonaa euroa). Vertaa tätä määrää siihen, joka määrättiin <DATE ISO="20130625">25.6.2013</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Tšekki</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-241/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:423">EU:C:2013:423</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (<FT TYPE="NUMBER">250000</FT> euroa) (kun pannaan erityisesti merkille rikkomisen vähäinen vaikutus).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Ensinnäkin rikkomisen vakavuudesta unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisen uhkasakon määräämisen yhteydessä, että velvollisuus toteuttaa direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon edellyttämät kansalliset toimenpiteet ja velvollisuus ilmoittaa näistä toimenpiteistä<?PAGE NO="14"?> komissiolle ovat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>jäsenvaltioiden keskeisiä velvollisuuksia, joilla varmistetaan unionin oikeuden täysi tehokkuus, ja että näin ollen näiden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä on pidettävä jokseenkin vakavana<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>. Tätä voidaan nähdäkseni soveltaa käsiteltävään asiaan, jossa on kyse kiinteämääräisen hyvityksen määräämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Lisäksi, jos unionin tuomioistuin ottaa huomioon komission kiinteämääräisen hyvityksen määrittämisessä käyttämät perusteet, komission arvio rikkomisen vakavuudesta ei vaikuta perustuvan mihinkään virheeseen, kun otetaan huomioon rikottujen unionin oikeussääntöjen tärkeys ja vaikutukset julkisiin ja yksityisiin intresseihin. On syytä huomauttaa, että direktiivi 2015/849 on olennainen säädös, jonka avulla ehkäistään unionin rahoitusjärjestelmän käyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. direktiivi 2018/843, erityisesti sen johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale; direktiivi 2015/849, erityisesti sen 1 artiklan 1 kohta ja johdanto-osan 1–3 ja 64 perustelukappale.</P></NOTE> Mainittu direktiivi on osa toimivan ja todellisen turvallisuusunionin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle, Kahdeskymmenes raportti edistymisestä kohti toimivaa ja todellista turvallisuusunionia, COM(2019) 552 final, <DATE ISO="20191030">30.10.2019</DATE>, s. 10–12.</P></NOTE> luomista ja perustuu alaa koskeviin aiempiin direktiiveihin ja kansainvälisiin toimiin, joilla pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin säädöskehystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen, COM(2019) 360 final, <DATE ISO="20190724">24.7.2019</DATE>.</P></NOTE> Samaan tapaan kuin unionin tuomioistuin on todennut muiden direktiivien osalta sisämarkkinoiden yhteydessä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 27.</P></NOTE> sen, ettei Irlanti ole toteuttanut kaikkia direktiivin 2015/849 täytäntöönpanotoimenpiteitä eikä ilmoittanut niistä, voidaan katsoa häiritsevän sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja niinpä tällainen laiminlyönti on varsin vakava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ruotsi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-270/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:339">EU:C:2013:339</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Sen vaikutuksia, ettei Irlanti ole saattanut direktiiviä 2015/849 osaksi kansallista lainsäädäntöään, julkisiin ja yksityisiin intresseihin voidaan myös pitää merkittävinä, koska – kuten komissio on todennut – tällaisesta laiminlyönnistä aiheutuu riskejä unionin rahoitusjärjestelmän eheydelle ja toiminnalle, kun se saatetaan alttiiksi rahanpesulle ja terrorismin rahoittamiselle ja kun vaikutetaan sijoittajiin ja unionin kansalaisiin. Tätä havainnollistaa esimerkiksi Euroopan parlamentin rahanpesun vastaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanon tilanteesta <DATE ISO="20190919">19.9.2019</DATE> antama päätöslauselma,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. erityisesti johdanto-osan A, B ja G perustelukappale ja 1 kohta.</P></NOTE> jossa muun muassa tuotiin esille tyytyväisyys siihen, että komissio on käynnistänyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet panneet direktiiviä 2015/849 täytäntöön, ja kehotettiin tällaisia jäsenvaltioita tekemään se mahdollisimman nopeasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä en pidä vakuuttavana Irlannin väitettä siitä, että vaikutuksia julkisiin ja yksityisiin intresseihin liioitellaan, koska asianomaisella alalla aiemmin toteutetuilla kansallisilla toimenpiteillä varmistetaan direktiivin 2015/849 osittainen täytäntöönpano ja nämä toimenpiteet mahdollistavat näin pitkälti direktiivin tavoitteiden saavuttamisen. Unionin tuomioistuin on hylännyt samankaltaiset väitteet sen perusteella, etteivät tällaiset toimenpiteet vastanneet direktiiviin perustuvia vaatimuksia; muutoin ei olisi ollut tarpeen todeta, että kyseinen jäsenvaltio on laiminlyönyt velvollisuutensa saattaa direktiivi osaksi kansallista oikeuttaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ruotsi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-270/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:339">EU:C:2013:339</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). <DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) unionin tuomioistuin ei vaikuttanut kiinnittävän huomiota Belgian esittämään samankaltaiseen väitteeseen.</P></NOTE> Se, että Irlanti päätti panna direktiivin 2015/849 täytäntöön primaarioikeudella (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohta), ei nähdäkseni ole myöskään lieventävä seikka, koska jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeuden mukaisia velvoitteita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191112">12.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-261/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:955">EU:C:2019:955</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0089">89</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>On myös syytä huomauttaa, että unionin tuomioistuin on aiemmissa SEUT 258 artiklan nojalla antamissaan tuomioissa jo todennut, ettei Irlanti ollut pannut edeltäviä rahanpesun torjuntaa koskevia direktiivejä täytäntöön määräajassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090519">19.5.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-532/08</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:327">EU:C:2009:327</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (joka koskee direktiiviä 2005/60) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091001">1.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-549/08</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:604">EU:C:2009:604</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (joka koskee direktiiviä 2006/70).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>On kuitenkin tiettyjä lieventäviä seikkoja, jotka olisi otettava huomioon käsiteltävässä asiassa. Etenkin, kuten komissio on todennut, täytäntöönpanon laajuus olisi otettava huomioon määritettäessä ilmoittamatta jättämisen vakavuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. vuoden 2011 tiedonanto, 25 kohta ja vuoden 2017 tiedonanto, s. 15. Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081209">9.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-121/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:695">EU:C:2008:695</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tältä osin on syytä korostaa, että käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, että jäsenvaltio on jättänyt ilmoittamatta täytäntöönpanotoimenpiteistä osittain eikä kokonaan. Lisäksi direktiivissä 2018/843 pidennettiin määräaikaa direktiivin 2015/849 30 ja 31 artiklan mukaisten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot sisältävien keskitettyjen rekisterien perustamiselle, vaikka sillä ei muutettukaan täytäntöönpanon määräaikaa muiden kyseiseen direktiiviin sisältyvien velvollisuuksien osalta (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 7 kohta). En näe mitään syytä, miksi tätä määräajan pidennystä ei pitäisi ottaa huomioon lieventävänä tekijänä, kuten komissio on esittänyt. Irlanti on myös osoittanut tehneensä vilpittömässä mielessä yhteistyötä komission kanssa menettelyn kuluessa esimerkiksi pitämällä komission ajan tasalla (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131017">17.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-533/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:659">EU:C:2013:659</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Toiseksi, kun tarkastellaan rikkomisen kestoa, komission mukaan kesto olisi laskettava direktiivin 2015/849 täytäntöönpanon määräajan päättymisajankohdasta, kun taas Irlannilla on tästä eriävä näkemys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>On syytä huomauttaa, että SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisia kiinteämääräisiä hyvityksiä koskevassa oikeuskäytännössään unionin tuomioistuin määrittää rikkomisen keston alkaneen ajankohdasta, jona unionin tuomioistuin antoi ensimmäisen tuomion SEUT 258 artiklan nojalla, ja päättyneen ajankohtana, jona kyseinen jäsenvaltio on täyttänyt velvollisuutensa, tai ellei se ole täyttänyt niitä, ajankohtana, jona unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikkoja toisessa menettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130625">25.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Tšekki</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-241/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:423">EU:C:2013:423</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191112">12.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-261/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:955">EU:C:2019:955</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0122">122</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisten kiinteämääräisten hyvitysten määrittämiseksi käsiteltävässä asiassa on kiinnitettävä huomiota kahteen tärkeimpään näkökohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Ensinnäkin, kun tarkastellaan rikkomisen keston päättymisajankohtaa, käsiteltävässä asiassa on kiistanalaista, milloin Irlannin voidaan katsoa täyttäneen velvollisuutensa. Tältä osin en pidä vakuuttavina Irlannin unionin tuomioistuimessa esittämiä väitteitä, joiden mukaan Irlanti täytti velvollisuutensa <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetuilla täytäntöönpanotoimenpiteillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>On etenkin ilmeistä, että näistä toimenpiteistä huolimatta täytäntöönpanossa oli puutteita tiettyjen direktiivin 2015/849 säännösten osalta. Esimerkiksi direktiivin 2015/849 30 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja 2 ja 7 kohdasta sekä 31 artiklan 1, 2, 3 ja 7 kohdasta Irlanti totesi vastauksessaan, että määräaikaa näiden säännösten täytäntöönpanolle oli pidennetty direktiivissä 2018/843 mutta että se oli joka tapauksessa antamassa komission näiden säännösten osalta yksilöimien tekijöiden täytäntöönpanemiseksi välineitä, joista ilmoitettiin <DATE ISO="20190130">30.1.2019</DATE> ja <DATE ISO="20190327">27.3.2019</DATE>. Kuten komissio totesi, kyseinen määräajan pidentäminen ei kuitenkaan koskenut kaikkia direktiivin 2015/849 30 ja 31 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 7 ja 23 kohta). Lisäksi Irlanti totesi vastauksessaan, että direktiivin 2015/849 47 artiklan 2 kohtaan sisältyvien velvollisuuksien osalta voitaisiin antaa säännös ja että kyseisen direktiivin 48 artiklan 5–8 kohta eivät edellyttäneet erityisten velvoitteiden asettamista kansallisessa lainsäädännössä. Kuten komissio istunnossa totesi (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 21 ja 23 kohta), Irlanti ei siten ollut toteuttanut<?PAGE NO="16"?> täytäntöönpanotoimenpiteitä tiettyjen kyseisissä säännöksissä säädettyjen velvollisuuksien osalta ennen kuin se ilmoitti tällaisista toimenpiteistä <DATE ISO="20191122">22.11.2019</DATE> ja <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE>. Näin ollen, vaikka <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> ilmoitetuilla toimenpiteillä varmistettiin direktiivin 2015/849 merkittävän osan täytäntöönpano, komissio on osoittanut, että Irlanti täytti velvollisuutensa vasta <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Toiseksi, kun tarkastellaan rikkomisen keston alkamisajankohtaa, kyseisessä direktiivissä säädettyä täytäntöönpanon määräajan päättymisajankohtaa olisi mielestäni – kuten ratkaisuehdotukseni komissio v. Romania (C-549/18) 74 ja 75 kohdassa esitin – käytettävä kiinteämääräisten hyvitysten osalta, koska sillä edistetään paremmin SEUT 260 artiklan 3 kohdan tavoitetta kannustaa entistä voimakkaammin jäsenvaltioita panemaan direktiivit täytäntöön asetetuissa määräajoissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sitä vastoin, jos SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisen kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen on mahdollista esimerkiksi vasta perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisestä alkaen, vaarana on, että direktiivissä säädetyllä täytäntöönpanon määräajalla ei olisi välitöntä vaikutusta niin kauan kuin komissio ei nosta kannetta jäsenvaltiota vastaan. On myös syytä painottaa, että kun uhkasakolla jäsenvaltiot pakotetaan lopettamaan rikkominen joskus tulevaisuudessa, kiinteämääräiset hyvitykset puolestaan koskevat aiempaa menettelyä ja ovat keino taata se, että jäsenvaltio ei katso paremmaksi odottaa tällaisen asian vireille tuloa, ennen kuin ryhtyy toimenpiteisiin rikkomisen lopettamiseksi,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-119/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:65">EU:C:2006:65</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohta.</P></NOTE> kuten voi tapahtua, jos käytetään perustellussa lausunnossa asetettua määräaikaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Näin ollen ehdottamani lähestymistapa vaikuttaa pätevän paremmin kiinteämääräisiin hyvityksiin kuin uhkasakkoihin, joiden osalta unionin tuomioistuin on ottanut huomioon kyseisessä direktiivissä säädetyn täytäntöönpanon määräajan päättymisajankohdan arvioidessaan rikkomisen kestoa asiassa komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat sähköiset viestintäverkot).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190708">8.7.2019</DATE> (<NO.CASE>C-543/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:573">EU:C:2019:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On syytä lisätä, että Irlannin väitteistä poiketen on kiistatonta, että rahamääräisten seuraamusten, kiinteämääräiset hyvitykset mukaan luettuina, määrääminen oli mahdollista direktiivissä 2015/849 säädetyn täytäntöönpanon määräajan, joka on <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE>, päättyessä, koska SEUT 260 artiklan 3 kohtaa ja komission tiedonantoja voitiin selkeästi soveltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteet 8, 9 ja 27.</P></NOTE> Joka tapauksessa, jos unionin tuomioistuin ei yhdy ehdotukseeni, kyseisessä direktiivissä säädetyn täytäntöönpanon määräajan päättymisestä kulunut ajanjakso voidaan ottaa huomioon arvioitaessa rikkomisen vakavuutta, kuten on tehty SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121219">19.12.2012</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Irlanti</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-374/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:827">EU:C:2012:827</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkiasiamies Fennellyn ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Kreikka</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-197/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:597">EU:C:1999:597</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon aika, joka kului direktiivissä 2015/849 säädetyn täytäntöönpanon määräajan päättymisajankohdasta (<DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE>) siihen ajankohtaan, jona Irlanti täytti velvollisuutensa (<DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE>), rikkomisen kesto on noin kaksi ja puoli vuotta (30 kuukautta), mitä voidaan pitää huomattavana ajanjaksona.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ruotsi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-270/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:339">EU:C:2013:339</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (27 kuukautta) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170713">13.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Espanja</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-388/16</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:548">EU:C:2017:548</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (29 kuukautta).</P></NOTE> On syytä huomauttaa, että jäsenvaltion velvollisuuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet direktiivin täytäntöönpanemiseksi ei ole itsessään katsottu liittyvän mitään erityistä vaikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110331">31.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Kreikka</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-407/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:196">EU:C:2011:196</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Siten se seikka, että Irlanti asetti, kuten se väittää, etusijalle täytäntöönpanotoimenpiteissä edistymisen lainsäädäntömenettelyssä ja pyrki noudattamaan komissiolle ennen menettelyn aloittamista toimittamaansa ohjeellista aikataulua (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohta), ei nähdäkseni oikeuta eikä vähennä rikkomisen kestoa. Tästä huolimatta on otettava huomioon, että <DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> (toisin sanoen 17 kuukauden kuluttua direktiivissä 2015/849 säädetystä täytäntöönpanon määräajasta, joka oli <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE>) – vaikkakin myöhässä –<?PAGE NO="17"?> ilmoitetuilla toimenpiteillä varmistettiin direktiivin 2015/849 laaja-alainen täytäntöönpano siten, että ainoastaan neljää sen säännöksistä ei pantu täytäntöön, kuten komissio on todennut, ja että kaikista kyseisen direktiivin säännöksistä ilmoitettiin viimeistään <DATE ISO="20191203">3.12.2019</DATE> (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 17, 21, 71 ja 72 kohta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081209">9.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-121/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:695">EU:C:2008:695</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Irlanti ei myöskään ole esittänyt unionin tuomioistuimelle maksukykyynsä liittyvää näyttöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Käsiteltävän asian kaikki olosuhteet huomioon ottaen ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin velvoittaa Irlannin maksamaan kiinteämääräisenä hyvityksenä <FT TYPE="NUMBER">1500000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja Irlanti on hävinnyt asian, Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, joten Viro ja Ranska on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>toteaa, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 2015/849 67 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole <DATE ISO="20170626">26.6.2017</DATE> mennessä antanut kaikkia säännöksiä kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se ei ole ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>velvoittaa Irlannin suorittamaan kiinteämääräisenä hyvityksenä <FT TYPE="NUMBER">1500000</FT> euroa</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>velvoittaa Viron ja Ranskan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>