<TI><P>Direktiivin yleinen sisältö</P></TI>5.Direktiivi on annettu ETY:n perustamissopimuksen 100 ja 235 artiklan perusteella, ja sen ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, ettäyleiset ja samanaikaiset jäsenvaltioiden toimenpiteet ovat kiireellisesti tarpeen yhteisön vesiympäristön suojelemiseksi erityisesti sellaiselta pilaantumiselta, jota tietyt pysyvät, myrkylliset ja biokertyvät aineet aiheuttavat.
6.Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet lopettaakseen 1 artiklassa tarkoitettujen vesien pilaamisen liitteen luettelon I aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvilla vaarallisilla aineilla ja vähentääkseen mainittujen vesien pilaamista liitteen luettelon II aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvilla vaarallisilla aineilla, jonka päämäärän saavuttamisessa tämän direktiivin säännökset ovat vasta ensimmäinen askel.
7.Luetteloon I sisältyy tiettyjä yksittäisiä lähinnä myrkyllisyyden, pysyvyyden ja biokertyvyyden perusteella valittuja aineita, jotka kuuluvat siinä lueteltujen aineiden luokkiin ja ryhmiin. Direktiivin 6 artiklan mukaan neuvosto määrää luettelon I aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvia vaarallisia aineita koskevat raja-arvot, joita päästöstandardit eivät saa ylittää, sekä laatutavoitteet.8.Direktiivin liitteen määräysten mukaan luetteloon II sisältyvät- —luettelon I aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvat aineet, joiden tämän direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuja raja-arvoja ei ole määritelty,
- —tietyt yksittäiset aineet ja aineiden luokat, jotka kuuluvat alla lueteltuihin aineiden luokkiin ja ryhmiin,
ja joilla on vesiympäristön kannalta haitallisia vaikutuksia, jotka kuitenkin voidaan rajoittaa tietylle alueelle ja ovat riippuvaisia päästön kohteena olevan veden ominaisuuksista ja sijainnista.
9.Direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:- 1.Jotta 1 artiklassa tarkoitettujen vesien pilaamista luettelon II aineilla voidaan vähentää, jäsenvaltioiden on vahvistettava ohjelmat, joiden täytäntöönpanossa niiden on sovellettava erityisesti 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä.
- 2.Kaikkiin sellaisiin 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin tehtäviin päästöihin, joiden voidaan epäillä sisältävän jotakin luettelon II ainetta, on oltava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen etukäteen antama lupa, jossa vahvistetaan päästöstandardit. Tällaisten standardien on perustuttava laatutavoitteisiin, jotka määrätään 3 kohdassa säädetyllä tavalla.
- 3.Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa ohjelmissa on oltava veden laatutavoitteet, jotka on vahvistettava mahdollisten neuvoston direktiivien mukaisesti.
- 4.Ohjelmat voivat myös sisältää erityissäännöksiä aineiden tai aineryhmien ja tuotteiden koostumuksesta ja käytöstä, ja niissä on otettava huomioon viimeisin taloudellisesti toteuttamiskelpoinen tekniikka.
- 5.Ohjelmissa on asetettava määräajat niiden täytäntöönpanoa varten.
- 6.Ohjelmat ja tulokset niiden toteuttamisesta on ilmoitettava komissiolle.
- 7.Komissio vertailee säännöllisesti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmia varmistaakseen, että niiden toteuttaminen on riittävän yhdenmukaista. Pitäessään sitä tarpeellisena komissio tekee neuvostolle tätä varten aiheelliset ehdotukset.
10.Direktiivin 12 artiklan mukaan- 1.Neuvosto tekee yhdeksän kuukauden kuluessa yksimielisen päätöksen kustakin komission 6 artiklan mukaisesti tekemästä ehdotuksesta — —.
— —
- 2.Komissio tekee, mikäli mahdollista ensimmäiset 7 artiklan 7 kohdan mukaiset ehdotukset kahdenkymmenenseitsemän kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta. Neuvosto päättää asiasta yksimielisesti yhdeksän kuukauden kuluessa.
11.Direktiivin 13 artiklassa säädetään lopuksi, että direktiivin täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava sille muun muassa lisätiedot 7 artiklassa tarkoitetuista ohjelmista.12.Direktiivissä, joka tuli voimaan julkaisupäivänään eli 5.5.1976, ei säädetä nimenomaisesta määräajasta, jossa siinä säädetyt velvoitteet olisi pantava konkreettisesti täytäntöön.13.Komissio arvostelee kannekirjelmässään Italian tasavaltaa siitä, ettei se ole laatinut vesien pilaamisen vähentämistä koskevia ohjelmia, joihin sisältyisivät veden laatutavoitteet kanteen liitteessä I lueteltujen 99 aineen osalta.14.Kyseiset 99 ainetta ovat aineita, jotka komission mukaan kuuluisivat luetteloon I mutta jotka sisältyvät luetteloon II, koska neuvosto ei ole vielä määrännyt direktiivin 6 artiklan mukaisesti päästöjen raja-arvoja ja laatutavoitteita.15.Koska luettelo I sisältää elohopeaa ja kadmiumia lukuun ottamatta lähinnä aineiden luokkia ja ryhmiä, on näin ollen välttämätöntä määritellä näiden luokkien ja ryhmien sisällä niihin kuuluvat yksittäiset aineet, ennen kuin voidaan määritellä päästöjen raja-arvot tai laatutavoitteet.16.Komissio laati yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa 129 ainetta käsittävän luettelon, jotka liitettiin 22.6.1982 päivättyyn komission neuvostolle lähettämään tiedonantoon, joka koski direktiivin 76/464/ETY luetteloon I sisällytettäviä vaarallisia aineita.EYVL C 176, s. 4.
17.Tämän jälkeen luetteloon on lisätty vielä kolme muuta ainetta, joten siihen sisältyy 132 ainetta. Näistä 18 aineen osalta on neuvoston direktiivillä vahvistettu päästöjen raja-arvot ja laatutavoitteet ja 15 muun aineen osalta komissio on antanut 14.2.1990 ehdotuksen direktiivin 76/464/ETY muuttamisesta annettavaksi neuvoston direktiiviksi.EYVL C 55, s.7.
18.Nyt käsiteltävä kanne koskee siis komission edellä mainittuun tiedonantoon liitetyn luettelon jäljelle jääviä 99 ainetta.