<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.14-->
  <head>
    <title>2025-01-202501C116202303460-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0346-23-202407171-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="24/02/2025 15:25:35" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="fx5mRedKmlx7Ionrf8StGz7i6d8fx7AjMCYPIDkYnIBKfj6BuBHUHsJ1S3x4hQdN0VOQIYcGeR7Fla+DTR84T3DtC8Ilp4NcgyATAMl7ATU0qYNdpRH9D8ynpF1xWioJfD+xm5xA9x5PAsLIeKWHMYUPFzrfMwgbsOYAfdHB9Gg=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0346" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2023" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="ekholli" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 04-09-24 16:35:36" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="c97be856457a4773aa15ca5d3993f6aa" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0346" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RP" name="NatureAff"/>
    <meta content="RP" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId24" style="first"/>
      <div id="rId20" style="even">Ratkaisuehdotus – Laila Medina – Asia C‑346/23</div>
      <div id="rId21" style="default">Banco Santander (Yksittäisten kuluttajien edustaminen)</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      LAILA MEDINA
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      5 päivänä syyskuuta 2024  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑346/23
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      Banco Santander SA, joka on Banco Banif SA:n seuraaja,
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Asociación de Consumidores y Usuarios de Servicios Generales-Auge jäsentensä Andrea ja Alberto puolesta
    </p>
    <p class="C39Centreespacement" id="para-8" title="page-1">
      (Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja))
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-9" title="page-1">
      Ennakkoratkaisupyyntö – Rahoitusvälineiden markkinat – Direktiivi 2004/39/EY – Kuluttajien etujen ajamiseksi nostettu kanne – 52 artiklan 2 kohta – Kuluttajajärjestöjen asiavaltuus edustaa yksittäisiä kuluttajia – Sijoittaja-kuluttajat – Kuluttajajärjestöille annettava oikeusapu – Poikkeus vastapuolen oikeudenkäyntikulujen maksamisesta – Perusteettomien oikeudenkäyntien riski
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-10" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">I. Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävä asia koskee sellaisten säännösten tulkintaa, jotka liittyvät direktiivin 2004/39/EY (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) (jäljempänä MiFID I ‑direktiivi) 52 artiklan 2 kohdan mukaiseen kuluttajajärjestöjen oikeuteen kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi rahoitusvälineiden markkinoiden yhteydessä. Käsiteltävässä asiassa esille tuleva tärkein kysymys on se, onko mahdollista hyväksyä rajoituksia yksittäisten sijoittajien, joita pidetään kuluttajina, puolesta toimivan kuluttajajärjestön asianvaltuudelle niiden rahoitustuotteiden luonteen ja arvon perusteella, joihin kyseiset sijoittajat ovat sijoittaneet. Unionin tuomioistuimella on näin ollen tilaisuus selvittää sijoittajansuojan, kuluttajansuojan ja kuluttajien etujen ajamiseksi käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen risteyskohtaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">II. Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">a) Euroopan unionin oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan, jonka otsikko on ”Muutoksenhakuoikeus”, sanamuoto oli seuraava:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-17" title="page-3">
      ”1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tehdyt päätökset on asianmukaisesti perusteltu ja että niiden osalta voidaan hakea muutosta tuomioistuimissa. Oikeus hakea muutosta tuomioistuimissa koskee myös tapauksia, joissa päätöstä kaikki vaadittavat tiedot sisältäneestä toimilupahakemuksesta ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-18" title="page-3">
      2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhdellä tai useammalla seuraavista elimistä on mahdollisuus kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia kansallista lainsäädäntöä noudattaen tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-19" title="page-3">
      a) julkiset elimet tai niiden edustajat;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-20" title="page-3">
      b) kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella kuluttajia;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-21" title="page-3">
      c) elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella jäseniään.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 53 artiklassa, jonka otsikko on ”Sijoittajien valitusten käsittely tuomioistuinten ulkopuolella”, säädettiin seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-23" title="page-4">
      ”1. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia elimiä käyttämällä edistettävä tehokkaiden ja toimivien tuomioistuinten ulkopuolisten valitus- ja oikeussuojamenettelyjen käyttöönottoa sijoituspalveluyritysten tarjoamia sijoitus- ja oheispalveluja koskevien kuluttajariitojen käsittelemiseksi.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-24" title="page-4">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2014/65/EU (MiFID II)</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (EUVL 2014, L 173, s. 349; jäljempänä MiFID II ‑direktiivi) 74 artiklan 2 kohdan sanamuoto on seuraava:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-27" title="page-4">
      ”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti myös yhdellä tai useammalla seuraavista elimistä on mahdollisuus kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia kansallista lainsäädäntöä noudattaen tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että [rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetusta (EU) N:o 600/2014 [(EUVL 2014, L 173, s. 84)] ja tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-28" title="page-4">
      a) julkiset elimet tai niiden edustajat;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-29" title="page-4">
      b) kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu intressi suojella kuluttajia;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-30" title="page-4">
      c) elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu intressi suojella jäseniään.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Espanjan oikeus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">7.1.2000 annetun siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil, BOE nro 7, 8.1.2000, s. 575; jäljempänä LEC;) 11 §:n 1 momentissa säädetään, että laillisesti perustetuilla kuluttaja- ja käyttäjäjärjestöillä on asiavaltuus jäsentensä ja järjestön oikeuksien ja etujen sekä kuluttajien ja käyttäjien yleisten etujen puolustamiseen tuomioistuimessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vahinkoa kärsineiden henkilöiden henkilökohtaista asiavaltuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Maksuttomasta oikeusavusta 10.1.1996 annetun lain 1/1996 (Ley 1/1996, de 10 de enero, de asistencia jurídica gratuita, BOE nro 11, 12.1.1996; jäljempänä laki 1/1996) toisen lisäsäännöksen nojalla kuluttajajärjestöillä on oikeus ajaa riita-asiaa tuomioistuimessa maksutta, kun nostetut kanteet ”liittyvät suoraan tuotteisiin tai palveluihin, joita kulutetaan tai käytetään tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lain 1/1996 36 §:n 2 momentissa säädetään, että jos järjestö häviää asian, sen ei tarvitse maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja niiden määrästä riippumatta, eikä niitä tarvitse maksaa myöskään yksittäisten jäsenten, joita kyseinen järjestö edustaa tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti käytettävien tuotteiden tai palvelujen sekä kestokulutushyödykkeiden luettelojen ajantasalle saattamisesta kuluttajien ja käyttäjien suojelua koskevan yleisen lain 2 §:n 2 momentissa ja 11 §:n 2 ja 5 momentissa sekä vastaavissa säännöksissä säädetyn mukaisesti 1.9.2000 annetun kuninkaan asetuksen 1507/2000 (Real Decreto 1507/2000, de 1 de septiembre, por el que se actualizan los catálogos de productos y servicios de uso o consumo común, ordinario y generalizado y de bienes de naturaleza duradera, a efectos de lo dispuesto, respectivamente, en los artículos 2, apartado 2, y 11, apartados 2 y 5, de la Ley General para la Defensa de los Consumidores y Usuarios y normas concordantes , BOE nro 219, 12.9.2000, s. 31349) liitteessä I olevan c kohdan 13 alakohdassa näihin tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti käytettäviin tuotteisiin ja palveluihin sisällytetään yleisesti pankki- ja rahoituspalvelut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sekä tuomioistuinlaitoksesta 1.7.1985 annetun lain (Ley Orgánica del Poder Judicial, BOE nro 157, 2.7.1985, s. 20632) 11 §:n 2 momentissa että LEC:n 247 §:n 2 momentissa säädetään samoin sanamuodoin, että tuomioistuimet hylkäävät perustellulla ratkaisullaan kaikki vaatimukset, liitännäisvaatimukset ja prosessiväitteet, jotka on esitetty selvästi oikeutta väärinkäyttämällä tai lain taikka menettelysääntöjen kiertämiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">III. Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymys</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaksi luonnollista henkilöä, Alberto ja Andrea, antoi toukokuun 2007 ja maaliskuun 2009 välisenä aikana Banco Banif SA:lle (nykyisin Banco Santander SA, jäljempänä Banco Santander) viisi rahoitustuotteiden ostomääräystä, jotka olivat suuruudeltaan 150 000–300 000 euroa ja joiden yhteisarvo oli 900 000 euroa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikki ostot tehtiin MiFID I ‑direktiivin mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asociación de Consumidores y Usuarios de Servicios Generales- Auge (yleisten palvelujen kuluttajia ja käyttäjiä edustava järjestö - Auge, jäljempänä Auge) nosti kanteen Banco Banif SA:ta vastaan jäsentensä Alberton ja Andrean nimissä. Se vaati edellä mainittujen rahoitustuotteiden ostosopimusten toteamista pätemättömiksi suostumuksessa olleen virheen perusteella. Lisäksi se vaati, että tuomioistuin velvoittaa vastaajan palauttamaan sijoittajille 481 634,14 euroa palkkioineen, kuluineen ja korkoineen. Kanne hyväksyttiin ensimmäisessä oikeusasteessa osittain tiettyjen ostomääräysten osalta. Tämän seurauksena rahoituslaitos tuomittiin palauttamaan kantajille 462 515,74 euroa lakisääteisine korkoineen laskettuina peruutettujen sijoitusten päivämäärästä lukien.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastaajana ollut rahoituslaitos valitti ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta tuomiosta Audiencia Provincial de Granadaan (Granadan maakunnallinen ylioikeus, Espanja). Kyseinen tuomioistuin hylkäsi valituksen ja pysytti ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion sillä perusteella, että vastaaja ei ollut ottanut huomioon asiakkaiden sijoittajaprofiilia eikä ollut antanut heille ennen sopimuksen tekemistä selkeitä ja täydellisiä tietoja sopimuksen kohteena olevien tuotteiden riskeistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastaajana ollut rahoituslaitos teki Audiencia Provincialin tuomiosta menettelyvirheeseen perustuvan tuomion purkamista koskevan hakemuksen ja kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Se väittää, että Augella ei ole asiavaltuutta nostaa kannetta jäsentensä nimissä, koska sopimuksen kohteena olevat tuotteet eivät ole tavallisesti ja yleisesti käytettäviä vaan kyseessä ovat päinvastoin spekulatiiviset rahoitustuotteet, joilla on suuri taloudellinen arvo, joka ylittää tavanomaisten kulutustuotteiden arvon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) korostaa, että se on pääsääntöisesti katsonut, että kuluttajajärjestöillä on asiavaltuus jäsentensä puolustamiseen sellaisia kanteita ajamalla, jotka kuuluvat MiFID I ‑direktiivin sääntöjen alaisuuteen, myös sellaisten riita-asioiden yhteydessä, joissa Auge on ollut osapuolena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunal Supremo on kuitenkin kahdessa konkreettisessa tapauksessa katsonut, että Augelta kuluttajajärjestönä puuttui asiavaltuus kuluttajien yksilöllisten etujen puolustamiseen spekulatiivisten ja taloudelliselta arvoltaan suurten rahoitustuotteisiin tehtyjen sijoitusten osalta siltä osin kuin kyseessä olleita tuotteita tai palveluja ei käytetä tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti. Se katsoi tältä osin, että Espanjan lainsäädännössä kuluttajien ja käyttäjien järjestöjen asiavaltuus liittyy niiden oikeuksien puolustamiseen silloin, kun kyseiset oikeudet ovat suorassa yhteydessä tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti käytettyihin tai kulutettuihin tavaroihin tai palveluihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunal Supremo totesi näissä tuomioissa, että on olemassa rahoituspalveluja, jotka luonteensa ja olosuhteiden perusteella – kun otetaan huomioon niihin liittyvät suuret rahamäärät ja spekulatiivisuus – eivät kuulu käsitteen ”tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti käytetyt palvelut” piiriin. Tämä ei tarkoita sitä, että asianomaiset yksittäiset sijoittajat eivät voisi ajaa asiaansa tuomioistuimessa itse puolustaakseen oikeuksiaan, vaan sitä, että ei ole perusteltua, että he tekevät näin kuluttajajärjestön välityksellä välttyäkseen maksamasta tuomioistuimelle suoritettavia maksuja, jotka ovat tarpeen kanteiden nostamiseksi, tai välttääkseen riskin siitä, että heidät mahdollisesti velvoitettaisiin maksamaan oikeudenkäyntikulut alemmissa oikeusasteissa ja muutoksenhakumenettelyssä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällä pyritään näin ollen välttämään kuluttajajärjestöillä olevan erityisen asiavaltuuden vilpillinen tai väärinkäyttöön perustuva käyttö riita-asioissa, joissa asema kuluttajana on riidan luonne ja kohteen arvo huomioon ottaen heikompi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että muutoin voitaisiin hyötyä oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun, joka näille järjestöille myönnetään, kun ne puolustavat jäsentensä etuja tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi Tribunal Supremo selittää, että se ei ole oikeuskäytännössään evännyt kuluttajan asemaa voittoa tavoittelevilta sijoittajilta, jotka eivät toimi ammatti- tai elinkeinotoimintansa yhteydessä, vaikka heidän sijoituksensa olisivat olleet monimutkaisia tai määrältään huomattavia. Se on kuitenkin kyseenalaistanut kuluttajajärjestön asiavaltuuden tietyissä konkreettisissa tapauksissa, joissa se on katsonut olosuhteiden perusteella, että pyrkimyksenä on kiertää menettelysääntöjä. Tässä kiertämisessä pyritään välttämään tuomioistuinmaksujen maksaminen ja oikeudenkäyntikulujen maksaminen vastapuolelle sillä, että asiaa ei ajeta henkilökohtaisesti vaan kuluttajajärjestön välityksellä, mistä aiheutuu vahinkoa vastapuolelle ja valtiontaloudelle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tribunal Supremo on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-49" title="page-7">
      ”Voivatko kansalliset tuomioistuimet sillä perusteella, että kuluttajajärjestöillä on asiavaltuus, jonka perusteella ne voivat edustaa tuomioistuimessa sijoittajia/kuluttajia, jotka esittävät vaatimuksia sillä perusteella, että sijoituspalveluyhtiö ei ole täyttänyt velvoitteitaan monimutkaisten rahoitustuotteiden markkinoinnissa, poikkeuksellisesti rajoittaa tätä asiavaltuutta, kun yksittäisen vaatimuksen yhteydessä kyseessä ovat sijoittajat, joiden taloudelliset voimavarat ovat erittäin vahvat ja jotka toteuttavat toimia, joita ei voida pitää tavanomaisena ja yleisenä käyttönä, ja jotka ajavat riita-asiaa kuluttajansuojajärjestön suojissa sillä seurauksella, että ne voivat saada erittäin suurta summaa koskevassa oikeudenkäynnissä mahdollisen vapautuksen oikeudenkäyntikuluista välttämällä tuomioistuimen vakuusmaksut ja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisen siinä tapauksessa, että vaatimukset ovat perusteettomia ja jopa epäasiallisia?”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kirjallisia huomautuksia esittivät Auge, Banco Santander, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio. Samat osapuolet esittivät myös suulliset lausumansa 8.5.2024 pidetyssä istunnossa ja vastasivat unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">IV. Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ainoassa kysymyksessään lähinnä, onko MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jossa poikkeuksellisesti rajoitetaan kuluttajajärjestöjen asiavaltuutta edustaa sijoittajaien, jotka ovat kuluttajia, muodostamien tiettyjen ryhmien yksilöllisiä etuja niiden rahoitustuotteiden rahallisen arvon ja luonteen perusteella, joihin he ovat sijoittaneet. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös kysyy sen seikan merkityksellisyyttä, että tällaisissa tilanteissa kuluttajajärjestöt saavat oikeusapua ja että niiden edustamat henkilöt välttyvät maksamasta tuomioistuinmaksuja ja vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys perustuu Espanjan lainsäädännön kahteen erityiseen näkökohtaan. Ensinnäkin kuluttajajärjestöillä on asiavaltuus puolustaa paitsi ”kuluttajien yleisiä etuja” myös ”jäsentensä oikeuksia ja etuja”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) Toiseksi kuluttajajärjestöillä on oikeus oikeusapuun, kun nostetut kanteet ”liittyvät suoraan tuotteisiin tai palveluihin, joita kulutetaan tai käytetään tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>) Tällaisissa tapauksissa, jos järjestö häviää asian, sen ei tarvitse maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja; myöskään yksittäiset jäsenet, joita järjestö edustaa menettelyssä, eivät joudu maksamaan niitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epävarmuus koskee tuomioistuimen esittämän tulkinnan, jossa rajoitetaan kuluttajajärjestön asiavaltuutta, yhteensopivuutta MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selventää, että sen oikeuskäytännön mukaan sijoittajia pidetään kuluttajina, kun he toimivat alalla, joka ei liity heidän ammatti- tai elinkeinotoimintaansa (jäljempänä sijoittaja-kuluttajat). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) Se on myös katsonut, että kuluttajajärjestöillä on yleisesti asiavaltuus puolustaa sijoittaja-kuluttajien etuja. Se on kuitenkin epävarma siitä, voidaanko Augen kaltaisten kuluttajajärjestöjen asiavaltuutta rajoittaa silloin, kun ne toimivat jäsentensä yksilöllisten etujen nimissä, tehtyjen sijoitusten, joita ei välttämättä voida pitää tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti käytettävinä tai kulutettavina tuotteina, luonteen ja arvon perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selventää, että kun otetaan huomioon kuluttajajärjestöihin sovellettava oikeusapujärjestelmä, asiavaltuuden tunnustaminen kuluttajajärjestöille tällaisissa tilanteissa voisi johtaa menettelysääntöjen kiertämiseen, jolla pyritään välttymään tuomioistuinmaksujen ja oikeudenkäyntikulujen maksamiselta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelua on ensin tarpeen määrittää pääasian oikeudenkäynnissä ratione temporis sovellettava säännös.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">a) Alustavat huomautukset ratione temporis sovellettavasta säännöksestä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivi kumottiin 3.1.2017 alkaen, jolloin MiFID II ‑direktiivi tuli voimaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) MiFID II ‑direktiivin 74 artiklan 2 kohta koskee siinä lueteltujen elinten mahdollisuutta kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi. Sen sanamuoto on lähes täysin sama kuin MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan sanamuoto. MiFID II ‑direktiivin 74 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen sisältyy adverbi ”myös”, mistä ilmenee, että siinä lueteltujen elinten kanneoikeus täydentää kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyä muutoksenhakuoikeutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasian oikeudenkäynnissä ratione temporis sovellettava säännös on MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohta, koska kaikki kyseiset rahoitustoimet suoritettiin silloin, kun kyseistä direktiiviä sovellettiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin kysyi istunnossa komissiolta, onko kanneoikeutta koskeva asianomainen säännös aineellinen sääntö vai menettelysääntö, määrittäessään sitä, mitä direktiiviä sovelletaan ratione temporis. Komissio katsoi, että kyseinen säännös on luonteeltaan menettelysääntö ja että MiFID I- tai MiFID II ‑direktiivin sovellettavuus on määritettävä sen perusteella, milloin kanne nostettiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa sinä päivänä, jona ne tulevat voimaan, erona aineellisiin sääntöihin, joita tavanomaisesti tulkitaan siten, että niitä sovelletaan ennen niiden voimaantuloa toteutuneisiin tilanteisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Auge totesi istunnossa nostaneensa kanteensa vuonna 2015. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kanne nostettiin ennen vuotta 2017.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sikäli kuin Augen kanne nostettiin ennen MiFID II ‑direktiivin voimaantuloa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä, ratione temporis sovellettava säännös on MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohta. Näin ollen ei vaikuta tarpeelliselta määrittää, vahvistetaanko MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa ja MiFID II ‑direktiivin 74 artiklan 2 kohdassa menettelysääntöjä vai aineellisia sääntöjä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten komissio istunnossa huomautti, koska MiFID II ‑direktiivin 74 artiklan 2 kohdan sanamuoto on lähes sama kuin MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan sanamuoto, viimeksi mainitusta säännöksestä esitetty tulkinta pätee joka tapauksessa yhtä lailla ensiksi mainittuun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetty huomioon ottaen tarkasteluni perustuu siihen olettamaan, että ratione temporis sovellettava säännös on MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">b) MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan mukaisen ”kuluttajien etuja ajaakseen” nostettavan kanteen ulottuvuus: yhteiset vai myös yksilölliset edut?</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Banco Santander ja Espanjan hallitus väittävät lähinnä, että pääasian oikeudenkäynnissä esille tuleva kysymys koskee asiaa, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, ja että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa vastata esitettyyn kysymykseen. Niiden näkemyksen mukaan MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohta koskee ainoastaan kuluttajajärjestöjen oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi kuluttajien yhteisiä eikä yksilöllisiä etuja ajaakseen. Ne väittävät siten, että esille tuleva kysymys koskee Espanjan oikeuden, jossa kuluttajajärjestöille annetaan asiavaltuus nostaa kanne paitsi yhteisten myös yksilöllisten etujen ajamiseksi, tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siltä osin kuin Banco Santander ja Espanjan hallitus kiistävät unionin tuomioistuimen toimivallan, on riittävää todeta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tällä kysymyksellä ohjeita unionin oikeuden säännöksen tulkinnasta. Tältä osin on huomautettava, että vaikka SEUT 267 artiklaan perustuvassa menettelyssä kansallisten säännösten tulkinta kuuluu jäsenvaltioiden tuomioistuimille eikä unionin tuomioistuimelle ja vaikka tämän tehtävänä ei ole lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa, .nionin tuomioistuimella on toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys edellyttää, että määritetään käsitteen ”kuluttajien etuja ajaakseen” ulottuvuus MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan nojalla nostetun kanteen yhteydessä. Tämä kysymys liittyy kyseisen säännöksen aineelliseen soveltamisalaan. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen vastaamaan kysymykseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kysymyksen asiasisällöstä on huomautettava, että MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden säätävän, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhdellä tai useammalla siinä luetelluista elimistä on mahdollisuus kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia kansallista lainsäädäntöä noudattaen tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan. Kyseisessä säännöksessä luetellut elimet ovat seuraavat: a) julkiset elimet tai niiden edustajat; b) kuluttajajärjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella kuluttajia ja c) elinkeinoelämän järjestöt, joilla on oikeutettu etu suojella jäseniään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jäljempänä esitettävistä syistä katson, että kyseisessä säännöksessä käytetty käsite ”kuluttajien etuja ajaakseen” on riittävän laaja ja että siinä annetaan jäsenvaltioille harkintavaltaa määrittää näiden etujen, jotka voivat olla niin yhteisiä kuin yksilöllisiäkin, täsmällinen ulottuvuus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On etenkin huomattava, että MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaan sisältyvä sana ”kuluttajat” on ilmaistu monikossa. Monikon käyttö osoittaa, että kyseisellä kanteella on kollektiivinen ulottuvuus. Jäsenvaltioiden on säädettävä mekanismista, jonka ansiosta yhdellä tai useammalla siinä luetelluista elimistä on asiavaltuus puolustaa kuluttajia (monikossa) ja ajaa heidän etujaan rahoitus- ja sijoituspalvelujen alalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Muilta osin 52 artiklan 2 kohdassa ei täsmennetä kyseisten kuluttajien etujen täsmällistä ulottuvuutta tai tarkemmin sanoen sitä, onko elimillä, joilla on asiavaltuus kanteen nostamiseen, oikeus puolustaa yksinomaan kuluttajien yhteisiä etuja, jotka ymmärretään kuluttajien yleiseksi eduksi, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) vai myös yksilöidyn kuluttajaryhmän yksilöllisiä etuja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kunkin jäsenvaltion on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määritettävä MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan nojalla nostettavien kanteiden täsmällinen ulottuvuus niiden kuluttajien etujen osalta, joita näillä kanteilla on tarkoitus suojata.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan sanamuoto on nimittäin yleinen, eikä kyseisellä säännöksellä yhdenmukaisteta tyhjentävästi kansallisia säännöksiä, jotka koskevat kanteita, joita siinä luetellut elimet, kuluttajajärjestöt mukaan lukien, voivat nostaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin MiFID I ‑direktiivin johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisessä direktiivissä säädetään ”yhdenmukaistamisesta siinä laajuudessa, jossa se on tarpeen, jotta sijoittajille voitaisiin tarjota korkeatasoinen suoja”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) Vaikka kyseisellä direktiivillä luodaan sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan ”kattava sääntelyjärjestelmä” rahoitusmarkkinoiden tietyillä aloilla, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) keinoja sen säännösten täytäntöönpanemiseksi ei ole yhdenmukaistettu tyhjentävästi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä ilmenee MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan sanamuodosta, jossa viitataan kahdesti kansalliseen lainsäädäntöön. Ensinnäkin kansallisessa lainsäädännössä määritetään, millä siinä luetelluista elimistä on oikeus saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi. Toiseksi tätä oikeutta käytetään ”kansallista lainsäädäntöä noudattaen”. Siten viittaamalla kansalliseen lainsäädäntöön unionin lainsäätäjä on jättänyt kunkin jäsenvaltion harkintavaltaan nimetä elimet, jotka voivat saattaa asian tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi, ja määrittää täytäntöönpanomalli, muutoksenhakumekanismit, kuluttajien suojattujen etujen ulottuvuus ja edellytykset toimiin ryhtymiselle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa luetellut elinten, jotka voivat kansallisen lainsäädännön mukaan saattaa asian tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi kuluttajien etujen suojelemiseksi rahoituspalvelujen alalla, eri luokat kuvastavat jäsenvaltioiden erilaisia lähestymistapoja ja perinteitä siltä osin kuin on kyse pääasiallisesta vastuusta niiden säännösten täytäntöönpanosta, joilla suojellaan kuluttajien etuja. Yleisesti ottaen tässä yhteydessä erotetaan se, onko pääasiallinen vastuu täytäntöönpanosta viranomaisilla (julkinen täytäntöönpano) vai kuluttajajärjestöillä ja ammatillisilla elimillä (yksityinen täytäntöönpano) vai näiden sekoituksella. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>) Siten jäsenvaltioiden tekemästä valinnasta riippuen yksinomainen tai pääasiallinen vastuu ryhtyä toimiin kuluttajien etujen ajamiseksi sen varmistamiseksi, että MiFID I ‑direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan, voi olla julkisilla elimillä tai niiden edustajilla (52 artiklan 2 kohdan a alakohta) (julkisen täytäntöönpanon malli). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>) Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että yksinomainen tai pääasiallinen vastuu on 52 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisilla kuluttajajärjestöillä, joilla on oikeutettu etu suojella kuluttajia, ja/tai saman kohdan c alakohdan mukaisilla elinkeinoelämän järjestöillä, joilla on oikeutettu etu suojella jäseniään (yksityisen täytäntöönpanon malli).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Täytäntöönpanomallin valinta vaikuttaa suojattujen kuluttajien etujen laajuuteen. Julkiset elimet suojaavat yleistä etua. Kuluttajajärjestöt suojaavat myös pääasiallisesti kuluttajien yleistä etua. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) Ei kuitenkaan voida sulkea pois, että kansallisesta lainsäädännöstä riippuen kuluttajajärjestöillä voi olla oikeus saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi yksilöllisiä etuja ajaakseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>) Kuluttajien yksilöllisten etujen ajaminen (rahoitus- ja sijoituspalvelujen alalla) vaikuttaa erityisen merkitykselliseltä MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanovaihtoehdon kannalta sikäli kuin siinä viitataan ”elinkeinoelämän järjestöihin, joilla on oikeutettu etu suojella jäseniään”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Laajemmassa asiayhteydessä on tärkeää ottaa huomioon se seikka, että MiFID I ‑direktiivin antamisajankohtana (vuonna 2004) kuluttajien etujen suojaamiseksi Euroopan unionissa käytettävissä olleiden oikeussuojakeinojen yhdenmukaistamisen taso oli yleisesti ottaen erittäin alhainen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ainoastaan joillain kuluttajansuojan kannalta merkityksellisillä aloilla oli mahdollista nostaa kieltokanne kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi tämän vaikuttamatta olemassa oleviin oikeussuojamekanismeihin kuluttajien suojaamiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tärkein näistä säännöksistä on direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 2 kohta, joka on edelleen voimassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) Kyseisessä säännöksessä säädetty mekanismi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa käyttöön vakiosopimuksiin sisältyvien kohtuuttomien ehtojen valvontamenettely, joka perustuu kuluttajansuojajärjestöjen yleisen edun vuoksi nostamiin kieltokanteisiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä 98/27/EY (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) lähennettiin niitä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka liittyvät sen liitteeseen sisältyvien direktiivien soveltamisalaan kuuluvien, kuluttajien yhteisten etujen suojaamista tarkoittaviin kieltokanteisiin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>) Direktiivin 98/27 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan kuluttajien ”yhteisillä eduilla” tarkoitetaan ”etuja, jotka eivät käsitä niiden henkilöiden yhteenlaskettuja etuja, joiden oikeutta on loukattu”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 92/87 liitteessä ei viitattu MiFID I ‑direktiivin edeltäjään eli direktiiviin 93/22/ETY. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) Tämä vaikuttaa asianmukaiselta, koska direktiivillä 93/22 pyrittiin pelkästään yhdenmukaistamaan sijoituspalveluyritysten toimiluvan myöntäminen ja näiden yritysten toiminnalle asetettavat vaatimukset eikä sillä ollut suurta merkitystä rahoitus- ja sijoituspalvelualalla toimivien kuluttajien suojelun kannalta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin voimaantulon jälkeen – ja vaikka sen 52 artiklan 2 kohdassa viitataan ”kuluttajien etuihin” – direktiivin 98/27 liitettä ei muutettu. Myöskään kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun direktiivin 2009/22/EY (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) liitteeseen ei sisältynyt MiFID I ‑direktiiviä. MiFID I ‑direktiivin jättäminen direktiivin 2009/22 soveltamisalan ulkopuolelle on lisäosoitus siitä, että kuluttajien etujen suojaamiseen MiFID I ‑direktiivin alalla tarkoitettujen oikeussuojakeinojen yhdenmukaistaminen oli edelleenkin vähäistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista annettu direktiivi (EU) 2020/1828 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>) merkitsi kollektiivisten oikeussuojakeinojen ensimmäistä merkittävämpää yhdenmukaistamista Euroopan unionin tasolla, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) ja se käsitti sekä kielto- että hyvitystoimenpiteet. Kyseiseen direktiiviin sisältyvän määritelmän mukaan ”kuluttajien yhteisillä eduilla” tarkoitetaan ”kuluttajien yleistä etua ja erityisesti hyvitystoimenpiteiden yhteydessä tietyn kuluttajaryhmän etuja”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2020/1828 soveltamisala on erityisen laaja. Sillä pyritään saavuttamaan korkeatasoinen kuluttajansuoja monilla kuluttajien etuihin liittyvillä aloilla, rahoituspalvelut mukaan lukien. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>) Sen liitteessä mainitaan erityisesti MiFID II ‑direktiivin 23–29 artikla, joihin sisältyvät säännökset, joilla varmistetaan sijoittajansuoja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joistakin direktiivin 2020/1828 johdanto-osan perustelukappaleista ilmenee, miten kirjava joukko oikeussuojamekanismeja, joilla pyrittiin suojelemaan kuluttajien yksilöllisiä ja yhteisiä etuja myös rahoituspalvelujen alalla, oli käytössä sen antamisajankohtana. Sen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa etenkin todetaan, että korkean tason kuluttajansuojan saavuttaminen edellyttää, että ”yleisen kuluttajalainsäädännön lisäksi [kyseisen] direktiivin soveltamisalaan kuuluvat esimerkiksi – – rahoituspalvelut” ja että ”kuluttajien kysyntä kohdistuu yhä kasvavassa määrin erityisesti rahoitus- ja sijoituspalveluihin, joten on tärkeää parantaa kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanoa kyseisillä aloilla”. Direktiivin 2020/1828 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan, että kyseinen direktiivi ”ei saisi korvata voimassa olevia kansallisia menettelymekanismeja, joiden tavoitteena on suojella kuluttajien yhteisiä etuja tai yksittäisten kuluttajien etuja”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>) Lisäksi sen johdanto-osan 48 perustelukappaleen mukaan ”jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt sellaisten edustajakanteiden, kuluttajien nostamien yksittäisten kanteiden ja muiden kanteiden koordinoinnista, jotka koskevat kuluttajien yksilöllisten ja yhteisten etujen suojaamista unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaan sisältyvän käsitteen ”kuluttajien etuja ajaakseen” ulottuvuus on ymmärrettävä laajasti siten, että jäsenvaltiot voivat säätää keinoista kuluttajien yhteisten mutta myös yksilöllisten etujen puolustamiseksi kansallisten perinteiden, jotka voivat vaihdella huomattavasti, mukaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos jäsenvaltiot päättävät antaa kuluttajajärjestöille asiavaltuuden saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, niillä on siten harkintavaltaa rajata tämä oikeus kuluttajien yhteisten etujen puolustamiseen. Niillä on myös harkintavaltaa tunnustaa, kuten Espanjassa, että kuluttajajärjestöillä on asiavaltuus puolustaa paitsi kuluttajien yhteistä ja yleistä etua myös jäsentensä yksilöllisiä etuja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten seuraavassa jaksossa selitän, jäsenvaltiolle tältä osin toteutettavien toimien ulottuvuuden määrittämiseen jätetyllä harkintavallalla on kuitenkin rajansa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">c) Jäsenvaltioiden harkintavallan rajat MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon yhteydessä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät, että yhdellä tai useammalla siinä nimetyistä elimistä on mahdollisuus kuluttajien etuja ajaakseen saattaa asia ”kansallista lainsäädäntöä noudattaen” tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi sen varmistamiseksi, että kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä sovelletaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin käytettävä niille MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa annettua harkintavaltaa, kuten komissio lähinnä huomauttaa, kyseisessä säännöksessä säädetyissä rajoissa. Erityisesti on todettava, että kansallisen lainsäädäntnön relevantti oikeussääntö ei saa heikentää kyseisen säännöksen tehokasta vaikutusta, ottaen huomioon mainitun direktiivin tavoitteet. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan nojalla käytettävien oikeussuojakeinojen aineellisesta ulottuvuudesta on lähemmin tarkasteltuna todettava, että kyseisestä säännöksestä ilmenee, että se käsittää sellaisten kansallisten säännösten asianmukaisen soveltamisen, joilla kyseinen direktiivi pannaan täytäntöön kuluttajien etujen suojaamiseksi, eikä sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetä mitään sijoittajia, jotka ovat myös kuluttajia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuluttajan käsitettä ei määritellä MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa tai missään muussakaan sen säännöksessä. MiFID I ‑direktiivin 4 artiklassa sitä vastoin määritellään asiakkaan käsite ja kaksi asiakasryhmää (yksityisasiakas ja ammattimainen asiakas). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten oikeuskirjallisuudessa perustellusti huomautetaan, kuluttajaa ei määritellä yhdellä ja samalla tavalla koko unionin oikeudessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>) Kussakin direktiivissä määritellään sen soveltamisala, ja kuhunkin direktiiviin sisältyy sen oma kuluttajan määritelmä, joka on merkityksellinen kyseisen toimen kannalta. MiFID I ‑direktiivissä ei kuitenkaan määritellä, mikä on ”kuluttaja”. Unionin lainsäätäjän kuluttajasopimusten alalla tavoittelemien päämäärien saavuttamisen sekä unionin oikeuden johdonmukaisuuden varmistamiseksi on erityisesti otettava huomioon muihin unionin oikeuden säännöstöihin sisältyvä kuluttajan käsite. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) Lainsäädäntövälineistä, jotka olivat merkityksellisiä kuluttajien etujen suojelemisen kannalta MiFID I ‑direktiivin antamisajankohtana, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>) ilmenee kuluttajan käsitteen määritelmän tiettyjen olennaisten osatekijöiden yhtenevyys. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>) Kuluttaja on luonnollinen henkilö, jonka toimet eivät liity ammattiin tai elinkeinotoimintaan taikka niitä koskevaan tavoitteeseen ja on toteutettu niistä riippumatta ja jonka ainoana tarkoituksena on tyydyttää omia yksityiseen kulutukseen liittyviä tarpeitaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä kriteeriin, jonka mukaan luonnollinen henkilö ei toimi ammatti- tai elinkeinotoimintansa yhteydessä, perustuva käsitys kuluttajan käsitteestä on luonteeltaan objektiivinen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>) MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa ei ole viitteitä siitä, että luokiteltaessa sijoittajaa kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi kuluttajaksi on merkityksellistä ottaa huomioon kyseisen henkilön taloudellinen tilanne ajankohtana, jona hän teki sijoituksen, ja rahoitusvälineiden, joihin sijoitettiin, luonne ja arvo.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaan sisältyvä viittaus ”kuluttajien etuihin” osoittaa, että sijoittajilla, joita voidaan pitää kuluttajina, on kaksi roolia, kuluttajan ja sijoittajan. MiFID I ‑direktiivin 53 artikla vahvistaa tämän kaksoisroolin. Kuten kyseisen säännöksen otsikossa todetaan, se koskee sijoittajien valitusten käsittelyä tuomioistuinten ulkopuolella. Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä tehokkaiden ja toimivien tuomioistuinten ulkopuolisten valitus- ja oikeussuojamenettelyjen käyttöönottoa ”sijoitus- ja oheispalveluja koskevien kuluttajariitojen” käsittelemiseksi. Kyseisestä säännöksestä ilmenee, että on olemassa sijoittajariitoja, joita pidetään kuluttajariitoina. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sijoittaja-kuluttajan kaksoisroolin vahvistaa MiFID II ‑direktiivi, jonka johdanto-osan perustelukappaleissa viitataan sijoittajien ja kuluttajien suojaa koskevaan tavoitteeseen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myös direktiivi 2020/1828 tukee tätä kaksoisroolia. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan, että direktiivin olisi katettava liitteessä I tarkoitettujen unionin oikeuden säännösten, MiFID II ‑direktiivi mukaan luettuna, rikkominen ”siinä määrin kuin kyseisillä säännöksillä suojataan kuluttajien etuja, riippumatta siitä, viitataanko kyseisiin kuluttajiin kuluttajina, – – asiakkaina, piensijoittajina, yksityisasiakkaina – – vai joinakin muina” (kursivointi tässä).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan yhteydessä sijoittajan ja kuluttajan käsitteet olevat olemassa rinnakkain muodostaen sijoittaja-kuluttajan ”yhdistelmäkäsitteen”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tähän rinnakkaiseloon ei liity mitään varallisuutta tai rahoitusvälineiden arvoa koskevaa raja-arvoa, kun kyse on MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa säädetystä oikeudesta saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi. Kyseistä säännöstä sovellettaessa tapa, jolla kuluttaja toimii sijoittajana, ja etenkään hänen sijoittamansa määrä tai rahoitusvälineiden monimutkaisuus tai arvo eivät vie tältä henkilöltä kuluttajan asemaa siinä määrin kuin hän ei toimi ammattitoimintansa yhteydessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että tällaiset tekijät saattavat olla merkityksettömiä sen määrittämisen kannalta, onko kyseisessä säännöksessä luetelluilla elimillä asiavaltuus saattaa sijoittaja-kuluttajien etuja ajaakseen asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi. Toisin sanoen MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan mukaista asiavaltuutta ei voida erottaa sijoittajien asemasta kuluttajina.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että suljettaisiin pois näiden elinten ja etenkin kuluttajajärjestöjen oikeus saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi tiettyjen sellaisten sijoittajien osalta, jotka ovat kuluttajia, heikentäisi välillisesti tätä kuluttajien asemaa, vaikka siihen todellisuudessa ei liity mitään ehtoja tai varaumia. Tämän oikeuden poissulkeminen heikentäisi lisäksi MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan tehokasta vaikutusta, joka koostuu oikeudesta saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi kaikkien sijoittaja-kuluttajien etujen ajamiseksi tekemättä eroa tämän oikeuden eri tasojen välillä sijoituksen määrän tai luonteen perusteella. Tältä osin on myös otettava huomioon, että MiFID I ‑direktiivin tavoitteena on sen johdanto-osan 2 ja 31 perustelukappaleen mukaan tarjota sijoittajille korkeatasoinen suoja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menettelyn osapuolet ovat tässä asiassa yhtä mieltä siitä, että Espanjan oikeudessa tunnustetaan kuluttajajärjestöjen asiavaltuus edustaa jäsentensä oikeuksia ja etuja ja kuluttajien yleisiä etuja. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasian oikeudenkäynnissä asianosaisina olevat luonnolliset henkilöt ovat kuluttajia ja että heidän asemansa kuluttajina on vahvistettu. Kyseinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että se on yleisesti tunnustanut kuluttajajärjestöjen asiavaltuuden puolustaa jäseniään MiFID I ‑direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa riita-asioissa. Se kuitenkin katsoo, että kuluttajajärjestöjen asiavaltuutta olisi rajoitettava, kun ne edustavat sellaisten kuluttajien etuja, jotka ovat sijoittaneet monimutkaisiin rahoitustuotteisiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä 69–71 kohdassa selitetyistä syistä tällainen tulkinta, jossa näiden järjestöjen asiavaltuutta rajoitetaan rahoitustuotteen arvon tai luonteen perusteella, on kuitenkin omiaan heikentämään MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan tehokasta vaikutusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että vaikka jäsenvaltioilla on MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaa täytäntöönpannessaan harkintavaltaa päättää, onko kuluttajajärjestöillä asiavaltuus puolustaa kuluttajien yhteisiä etuja tai myös jäsentensä yksilöllisiä etuja, tämä asiavaltuus liittyy näiden sijoittajien asemaan kuluttajina. Rahoitustuotteiden tyyppi tai sijoittaja-kuluttajien sijoittama määrä ei ole ratkaiseva tältä osin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">d) Asiavaltuus ja menettelyn väärinkäyttö ottaen huomioon sovellettava oikeusapujärjestelmä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että Espanjan lainsäädännön mukaan kuluttajajärjestöt ovat oikeutettuja oikeusapuun, kun nostetut kanteet ”liittyvät suoraan tuotteisiin tai palveluihin, joita kulutetaan tai käytetään tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti”. Tämä tarkoittaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>) mukaan sitä, että kuluttajajärjestöjen ei tarvitse maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, vaikka ne häviäisivät asian. Kuluttajajärjestöjen ei myöskään tarvitse maksaa asian saattamiseen tuomioistuimen käsiteltäväksi liittyviä maksuja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tilanteissa, joissa kuluttajajärjestö nostaa kanteen, joka ei ”liity suoraan tuotteisiin tai palveluihin, joita kulutetaan tai käytetään tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti”, kuten MiFID I ‑direktiivin soveltamisalaan kuuluvat monimutkaiset rahoitustuotteet, on olemassa riski asiavaltuuden vilpillisestä tai väärinkäyttöä merkitsevästä käyttämisestä. Tämä väärinkäyttö koostuu siitä, että kuluttajajärjestö käyttää epäasianmukaisesti hyväksi oikeusavun ”etuoikeutettua” järjestelmää.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on ensinnäkin huomautettava, että on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä tulkita kansallisessa lainsäädännössä, jossa annetaan kuluttajajärjestölle oikeus oikeusapuun, asetettuja edellytyksiä. Tarkemmin ottaen on kansallisen tuomioistuimen asia määrittää, olisiko arvoltaan suurten, monimutkaisten rahoitustuotteiden katsottava kuuluvan ”tuotteiden tai palvelujen, joita kulutetaan tai käytetään tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti” alaan vai ei. Samoin on kansallisen tuomioistuimen asia määrittää tällaisten tuotteiden luokittelun seuraukset oikeusapua koskevan kansallisen järjestelmän sovellettavuuden kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi on erotettava selkeästi kuluttajajärjestöjen asiavaltuus MiFID I ‑direktiivin yhteydessä ja kysymys oikeusavusta tai mahdollisesta menettelyn väärinkäytöstä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä ratkaisuehdotuksessa esittämäni näkemys, jonka mukaan MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan mukaista kuluttajajärjestöjen asiavaltuutta ei voida rajoittaa kyseisten rahoitustuotteiden arvon tai luonteen perusteella, ei vaikuta kysymykseen siitä, voidaanko näille järjestöille annettavaa oikeusapua rajoittaa tällaisen kriteerin perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on huomattava, että MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaan (tai mihinkään muuhun tuolloin sovellettuun unionin oikeuden säädökseen) ei sisälly säännöstä, joka koskisi elimille, joilla on tällainen asiavaltuus, annettavaa oikeusapua. Tästä seuraa, että koska ei ole olemassa unionin lainsäädäntöä, joka koskee oikeusavun tarjoamista kuluttajajärjestöille niiden saattaessa asian tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi kuluttajien etuja ajaakseen MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan yhteydessä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa tällaiset säännöt menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla, kunhan ne eivät ole epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate) eikä niillä tehdä unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate). (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastaavuusperiaatteesta on huomautettava, ettei unionin tuomioistuimella ole käytettävissään todisteita, jotka olisivat omiaan herättämään epäilyjä pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevien menettelysääntöjen yhteensopivuudesta tämän periaatteen kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi kuuluvista selvityksistä muuta johdu, lain 1/1996 toisesta lisäsäännöksestä ilmenee, että sääntöä, jonka mukaan kuluttajajärjestöillä on oikeus oikeusapuun, kun nostetut kanteet liittyvät suoraan tuotteisiin tai palveluihin, joita kulutetaan tai käytetään tavallisesti, tavanomaisesti ja yleisesti, sovelletaan kaikkiin asianomaisiin kanteisiin riippumatta siitä, perustuvatko ne unionin vai kansalliseen lainsäädäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tehokkuusperiaatteesta on muistutettava unionin tuomioistuimen jo katsoneen, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän säännön merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä. Tältä kannalta on tarvittaessa otettava huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäynnin moitteeton kulku. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansalliset säännöt, joilla rajoitetaan oikeusavun saatavuutta, voivat lisäksi vaikuttaa oikeuteen saada asia käsitellyksi tuomioistuimessa ja tehokkaan oikeussuojan periaatteeseen, sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) Tähän oikeuteen sisältyy oikeusavun antaminen vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa on niin, että jollei kansallisen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, vaikuttaa siltä, että kuluttajajärjestöjen mahdollisuus saada oikeusapua ei riipu järjestön taloudellisesta tilanteesta vaan ainoastaan riita-asian kohteena olevien tuotteiden tai palvelujen luonteesta. Vaikuttaa myös siltä, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön vaikutuksesta ”häviäjä maksaa” ‑periaatetta ei sovelleta kuluttajajärjestöihin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-48" href="#t-48">48</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siinä määrin kuin kansallisessa lainsäädännössä vahvistetaan kuluttajajärjestöjen kannalta edullista sääntelyä ja poiketaan ”häviäjä maksaa” ‑periaatteesta, kansallisessa lainsäädännössä tästä sääntelystä hyötymiselle asetetut kriteerit, jotka liittyvät rahoitustuotteen luonteeseen, sellaisina kuin kansalliset tuomioistuimet niitä tulkitsevat, eivät vaikuta olevan omiaan heikentämään tehokkuusperiaatetta. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-49" href="#t-49">49</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi siltä osin kuin MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-50" href="#t-50">50</a>
</span>) on huomautettava, että kyseinen kansallinen sääntely mahdollistaa oikeusavun myöntämisen kuluttajajärjestöille vaatimatta näyttöä vähävaraisuudesta. Tällaisessa tilanteessa kyseinen oikeusapua koskeva sääntely ei vaikuta olevan omiaan vaikuttamaan kuluttajajärjestön oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On myös lisättävä, että kansallisessa lainsäädännössä asetetut kriteerit sille, että kuluttajajärjestöt voivat hyötyä oikeusapua koskevasta erityissääntelystä, eivät vaikuta, kuten Espanjan hallitus väitti istunnossa, – ja jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu – yksittäisten sijoittajien, jotka ovat kuluttajia, oikeuteen nostaa oma kanne ja pyytää oikeusapua, jos he ovat vähävaraisia, kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kansallisen tuomioistuimen asia on myös soveltaa kansallista lainsäädäntöä seuraamusten määräämiseksi perusteettomista oikeudenkäynneistä ja vaatimuksista. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-51" href="#t-51">51</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen on todettava, että pelkästään se seikka, että sijoittaja-kuluttajien, joilla on huomattavaa varallisuutta ja jotka on sijoittaneet monimutkaisiin rahoitustuotteisiin, etuja ajaakseen kuluttajajärjestö saattaa asian tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi, ei sinänsä merkitse menettelyn väärinkäyttöä, joka veisi kuluttajajärjestöltä asiavaltuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-52" href="#t-52">52</a>
</span>) esitetyn tarkasteluni mukaisesti mikä tahansa muu tulkinta heikentäisi MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan tehokasta vaikutusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jossa poikkeuksellisesti rajoitetaan kuluttajajärjestöjen asiavaltuutta edustaa sijoittajien, jotka ovat kuluttajia, muodostamien tiettyjen ryhmien yksilöllisiä etuja niiden rahoitustuotteiden rahallisen arvon ja luonteen perusteella, joihin he ovat sijoittaneet. Tämä ei vaikuta siihen kysymykseen, voidaanko oikeusapua ja siihen liittyvää vapautusta tuomioistuinmaksujen ja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen maksamisesta rajoittaa tällaisten kriteerien perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">V. Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Supremon esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-129" title="page-24">
      Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY 52 artiklan 2 kohtaa
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-130" title="page-24">
      on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jossa poikkeuksellisesti rajoitetaan kuluttajajärjestöjen asiavaltuutta edustaa sijoittajien, jotka ovat kuluttajia, muodostamien tiettyjen ryhmien yksilöllisiä etuja niiden rahoitustuotteiden rahallisen arvon ja luonteen perusteella, joihin he ovat sijoittaneet. Tämä ei vaikuta siihen kysymykseen, voidaanko oikeusapua ja siihen liittyvää vapautusta tuomioistuinmaksujen ja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen maksamisesta rajoittaa tällaisten kriteerien perusteella.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: englanti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2004, L 145, s. 1). Siitä käytetään yleisesti nimitystä ”MiFID I”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) LEC:n 11 §:n 1 momentti. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 5 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Lain 1/1996 toinen lisäsäännös. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 6 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Tarkastelen sijoittaja-kuluttajien käsitettä jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 65 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) MiFID II ‑direktiivin 93 artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Tuomio 3.6.2021, Jumbocarry Trading (C‑39/20, EU:C:2021:435, 28 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 8.5.2024, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” (Tuomariyhdistykset) (C‑53/23, EU:C:2024:388, 14 kohta) ja tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains (C‑817/19, EU:C:2022:491, 240 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Yhteisten etujen määritelmästä on esitetty erilaisia näkemyksiä oikeuskirjallisuudessa. Ks. Boré, L., La défense des intérêts collectifs par les associations devant les juridictions administratives et judiciaires, LGDJ, Paris, 1997, s. 3, jossa huomautetaan, että yhteinen etu käsittää vähintään kaksi henkilöä, ja jonka mukaan ei ole tärkeää, onko kyse kahdesta vai kahdesta miljardista henkilöstä, koska tämä on ”sanan kirjaimellinen merkitys; se on selvä ja yksinkertainen” (”C’est un intérêt qui concerne au moins deux personnes. Qu’il en concerne deux ou deux milliards, peu importe, cela reste un intérêt collectif. Tel est le sens littéral du mot; il est clair et simple”). Sitä vastoin yhteisen edun oikeudellisen määritelmän sama kirjoittaja myöntää olevan ”epämääräinen ja herättävän keskustelua” (”Son sens juridique, au contraire, est obscure et discuté”). Ks. Calais-Auloy, J., Temple, H. ja Depincé, M., Droit de la consommation, 10. painos, Paris, Dalloz, 2020, s. 719, jossa yhteinen etu määritellään ”eduksi, joka on joidenkin kuluttajien yksilöllisten etujen ja kaikkien kansalaisten yleisen edun puolivälissä” (”interêt qui se trouve à mi-chemin entre les intérêts individuels de quelques consommateurs et l’intérêt général de tous les citoyens”). Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 48 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Kursivointi tässä. Ks. julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus Khorassani (C‑678/15, EU:C:2017:100, alaviite 21).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Ks. Daams, L., Private enforcement im Kapitalmarktrecht – Das Verhältnis von Aufsichts- und Zivilrecht nach der MiFID II, Verlag Dr. Kovač, Hamburg, 2021, s. 96, jossa viitataan ”alakohtaiseen täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen” (”bereichsspezifische Vollharmonisierung”). MiFID II ‑direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”koska [MiFID II ‑direktiivin] pääasiallisena tavoitteena ja kohteena on yhdenmukaistaa kansalliset säännökset mainituilla aloilla, sen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Ks. yleisesti Cafaggi, F. ja Micklitz, H.W., New Frontiers of Consumer Protection: The Interplay between Private and Public Enforcement, Intersentia, Antwerp, 2009; Fairgrieve, D. ja Lein, E., Extraterritoriality and Collective Redress, Oxford University Press, Oxford, 2012 ja Hodges, C., The Reform of Class and Representative Actions in European Legal Systems: A New Framework for Collective Redress in Europe, Hart, Oxford, 2008, s. 15–.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan mukainen oikeus saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi ei vaikuta toimivaltaisten viranomaisten valtuuteen vaatia sellaisen käytännön lopettamista, joka on ristiriidassa kyseisen direktiivin nojalla annettujen säännösten kanssa, sen 50 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti eikä valtuuteen määrätä hallinnollisia seuraamuksia sen 51 artiklan mukaisesti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. edellä alaviitteessä 12 mainittu Hodges, C., The Reform of Class and Representative Actions in European Legal Systems, s. 15, jossa todetaan, että ”kohde, jonka osalta yksityinen yksikkö, kuluttajajärjestö, voi ryhtyä toimiin, on perinteisesti rajoittunut kieltokanteeseen kuluttajien yleisen edun suojaamiseksi eikä yksilöllisten etujen ajamiseksi tai vahingon korvaamiseksi”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Näin vaikuttaa olevan Espanjan oikeusjärjestyksessä, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt. Ranskan kuluttajalainsäädäntöön sisältyy myös esimerkkejä kanteista, joilla ajetaan jonkin kuluttajaryhmän yksilöllisiä etuja. Yksi tällainen esimerkki on action de groupe simplifiée (yksinkertaistettu ryhmäkanne), josta säädetään kuluttajansuojakoodeksin (code de la consommation) L623-14 §:ssä. Sen nojalla kuluttajajärjestöt voivat nostaa kanteen, kun kuluttajien henkilöllisyys ja lukumäärä on tiedossa ja kun kuluttajille on aiheutunut sama vahinko. Toinen esimerkki on action en représentation conjointe (yhteiseen edustukseen perustuva kanne), josta säädetään kuluttajansuojakoodeksin L622-1 §:ssä. Kyseisessä säännöksessä annetaan mille tahansa kuluttajajärjestölle, jonka on tunnustettu olevan maanlaajuisesti edustava, oikeus nostaa vahingonkorvauskanne, kun useille yksilöidyille kuluttajille on aiheutunut henkilökohtaista vahinkoa, joka on kaikissa tapauksissa seurausta saman henkilön toimista, jos vähintään kaksi tällaista kuluttajaa antaa sille valtuudet tähän. Oikeuskirjallisuudessa viitataan tämän nimenomaisesti Ranskassa käytössä olevan kanteen erityispiirteeseen, nimittäin siihen, että se ei liity kuluttajien yhteisiin etuihin ja että sen tarkoituksena on ajaa ”joukkoa yksilöllisiä etuja”; ks. Poillot, E., ”L’action des associations en représentation conjointe”, Sauphanor-Brouillaud, N. ym., Les Contrats de Consommation. Règles Communes, Traité de Droit Civil sous la direction de Jacques Ghestin, LGDJ, 2011, s. 1075 (kursivointi tässä).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Kursivointi tässä. Ranskassa rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan koodeksin (code monétaire et financier) L452-2 §:ssä annetaan nimetyille sijoittajayhdistyksille asiavaltuus vaatia vahingonkorvauksia, jos ainakin kaksi kyseistä sijoittajaa on antanut valtuudet siihen, näiden sijoittajien nimissä tilanteissa, joissa useille yksilöidyille sijoittajille on aiheutunut henkilökohtaista vahinkoa, joka on kaikissa tapauksissa seurausta saman henkilön toimista.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>) Ks. Hodges, C. ja Voet, S., Delivering Collective Redress: New Technologies, Oxford, Hart, 2018, s. 12, jossa huomautetaan, että ”useiden vuosien ajan Eurooppa ponnisteli ottaakseen selkeästi kantaa kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin ja laatiakseen yhtenäisen oikeudellisen kehyksen”. Ks. myös Mullenix, L.S., ”For the Defense: 28 Shades of European Class Actions”, Uzelac, A. ja Voet, S. (toim.), Class Actions in Europe, Holy Grail or Wrong Trail?, Springer, 2021, s. 43–69.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1993, L 95, s. 29).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 4.7.2024, Caixabank ym. (Avoimuuden valvominen ryhmäkanteen yhteydessä) (C‑450/22, EU:C:2024:577, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) Kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 19.5.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 1998, L 166, s. 51).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Ks. tästä esitetystä kriittisestä näkemyksestä edellä alaviitteessä 12 mainittu Hodges, C., The Reform of Class and Representative Actions in European Legal Systems, s. 10, jossa huomautetaan, että ”on virhe kuvitella, että EU:n toimilla, etenkin kieltokanteita koskevalla direktiivillä 98/27, yhdenmukaistettaisiin juurikaan aiemmin olemassa olleita kansallisia kollektiivisia mekanismeja. Voidaan jopa sanoa, että kyseisellä direktiivillä pikemminkin hämärretään kuin yhdenmukaistetaan tai yksinkertaistetaan kokonaistilannetta.”</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10.5.1993 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1993, L 141, s. 27).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ks. MiFID I ‑direktiivin johdanto-osan toinen perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2009, L 110, s. 30).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta 25.11.2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2020, L 409, s. 1).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Ks. Kodek, G., ”Representative Actions – a Judge’s View”, Praefatio, Lex &amp; Forum, osa 1, 2024, s. 1, jossa huomautetaan, että direktiivi 2020/1828 ”kuvastaa skeptistä ja todellakin rajoittavaa lähestymistapaa, joka oli ominaista jo EU:n aiemmille aloitteille”. </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Direktiivin 2020/1828 3 artiklan 3 alakohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Ks. direktiivin 2020/1828 johdanto-osan 13 perustelukappale, jonka mukaan ”kuluttajien kysyntä kohdistuu yhä kasvavassa määrin erityisesti rahoitus- ja sijoituspalveluihin, joten on tärkeää parantaa kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanoa kyseisillä aloilla”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Kursivointi tässä. Ks. myös johdanto-osan 15 perustelukappale, jonka mukaan direktiivi 2020/1828 ”ei saisi rajoittaa liitteessä I lueteltuja säädöksiä, ja sen vuoksi se ei saisi – – korvata mitään kyseisten säädösten mahdollisesti sisältämiä täytäntöönpanomekanismeja”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Kursivointi tässä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 11.1.2024, G (Ennenaikaisesta päättämisestä perittävät maksut) (C‑371/22, EU:C:2024:21, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>) MiFID I ‑direktiivin 52 artiklan 2 kohdan lainsäädäntöhistoria osoittaa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli antaa siinä tarkoitetuille oikeussuojakeinoille laaja ulottuvuus. Ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoituspalveluista ja säännellyistä markkinoista sekä neuvoston direktiivin 85/611/ETY, neuvoston direktiivin 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/ETY muuttamisesta (COM/2002/625 final) 48 artiklan 2 kohtaan sisältyi ilmaisu ”1 kohdassa tarkoitetusta muutoksenhakuoikeudesta”. Sillä luotiin näin suora yhteys sen oikeuden, joka yhdellä siinä luetelluista elimistä on saattaa asia tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoelimen käsiteltäväksi, ja kyseisen ehdotuksen 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, muutoksen hakemista lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla tehtyihin päätöksiin koskevan oikeuden välille. Kyseinen ilmaisu jätettiin pois direktiivin lopullisesta tekstistä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) ”Asiakkaalla” tarkoitetaan ”luonnollista tai oikeushenkilöä, jolle sijoituspalveluyritys tarjoaa sijoitus- ja/tai oheispalveluja”. ”Ammattimaisella asiakkaalla” tarkoitetaan asiakasta, joka vastaa liitteessä II esitettyjä tunnusmerkkejä, kun taas ”yksityisasiakas” määritellään kielteisesti asiakkaaksi, joka ei ole ammattimainen asiakas.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>) Stuyck, J., ”La notion de consommateur en droit de l’Union européenne”, Combet, M., Le droit européen de la consommation au XXIe siècle, État des lieux et perspectives, Bruylant, 2022, s. 25.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 2.5.2019, Pillar Securitisation (C‑694/17, EU:C:2019:345, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Ks. direktiivin 2009/22 liitteessä I luetellut direktiivit, joissa annetaan säännöksiä kuluttajien etujen suojaamiseksi. Erityisen merkityksellisiltä vaikuttavat direktiivi 93/13 ja kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta 23.9.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65 (EYVL 2002, L 271, s. 16).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Ks. Riassetto, I., ”L’investisseur-consommateur à la croisée du droit financier et du droit de la consommation. The investor-consumer at the crossroads of financial and consumer law”, European Journal of Consumer Law – Revue Européenne du Droit de la Consommation, osa 2, 2023, s. 373.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Kuluttajan käsitteen objektiivisesta näkemyksestä ks. tuomio 4.7.2024, Caixabank ym. (Avoimuuden valvominen ryhmäkanteen yhteydessä) (C‑450/22, EU:C:2024:577, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 3.10.2019, Petruchová (C‑208/18, EU:C:2019:825, 55 kohta). Ks. Poillot, E., ”Clients et consommateurs en droit bancaire et financier: entre protection subjective et protection objective de la partie faible en droit européen”, Hors-série Banque &amp; Droit, helmikuu 2023, s. 10, sivulla 13, ja Prorok, J., ”La distinction entre consommateur et investisseur. Commentaire CJUE, 4e chambre, 2 avril 2020, aff. C‑500/18, AU c/ Reliantco Investments et Reliantco Investments Limassol Sucursala Bucureşti”, Banque &amp; Droit, touko–kesäkuu 2020, s. 48, sivulla 49.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) MiFID II ‑direktiivissä valitusten käsittelyä tuomioistuinten ulkopuolella koskeva merkityksellinen säännös on 75 artikla, ja sen otsikossa viitataan nimenomaisesti ”kuluttajien valituksiin”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Ks. MiFID II ‑direktiivin johdanto-osan 77, 156 ja 166 perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) Edellä alaviitteessä 37 mainittu Riassetto, I., ”L’investisseur-consommateur à la croisée du droit financier et du droit de la consommation. The investor-consumer at the crossroads of financial and consumer law”, s. 369–386 ja Riassetto, I., ”Prestations de services d’investissement et clauses abusives”, Henry, X. (toim.), Des contrats civils et commerciaux aux contrats de consommation, Mélanges en l’honneur du Doyen Bernard Gross, Presses Universitaires de Nancy, 2009, s. 273. Ks. myös edellä alaviitteessä 38 mainittu Poillot, E., ”Clients et consommateurs en droit bancaire et financier: entre protection subjective et protection objective de la partie faible en droit européen”, s. 15, jossa huomautetaan, että näiden kahden suojajärjestelmän rinnakkaiselo ja niiden välinen yhteys perustuu SEUT 12 artiklaan.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Ks. analogisesti tuomio 3.10.2019, Petruchová (C‑208/18, EU:C:2019:825, 42 kohta) ja tuomio 2.4.2020, Reliantco Investments ja Reliantco Investments Limassol Sucursala Bucureşti (C‑500/18, EU:C:2020:264, 53 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 7 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 20.9.2018, EOS KSI Slovensko (C‑448/17, EU:C:2018:745, 36 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Tuomio 27.2.2014, Pohotovosť (C‑470/12, EU:C:2014:101, 51 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 22.12.2010, DEB (C‑279/09, EU:C:2010:811, 29–31 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Pohotovosť (C‑470/12, EU:C:2014:101, 53 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-48" href="#c-48">48</a>
</span>) Kuluttajajärjestöjen rahoituksesta kollektiivisten oikeussuojakeinojen yhteydessä ks. edellä alaviitteessä 12 mainittu Hodges, C., The Reform of Class and Representative Actions in European Legal Systems, jossa todetaan, että ”kansalaisjärjestön jättäminen enemmän tai vähemmän ’häviäjä maksaa’ ‑periaatteen ulkopuolelle on teoreettinen mahdollisuus, mutta – – moraalitonta”. Voidaan huomauttaa, että direktiivissä 2020/1828 puolletaan ”häviäjä maksaa” ‑periaatetta hyvitystoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa. Kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyvitystoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikulut noudattaen tuomioistuinmenettelyihin yleisesti sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä edellytyksiä ja poikkeuksia”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-49" href="#c-49">49</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Pohotovosť (C‑470/12, EU:C:2014:101, 54 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-50" href="#c-50">50</a>
</span>) Ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, UBS Europe ym. (C‑358/16, EU:C:2018:715, 57 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-51" href="#c-51">51</a>
</span>) Huomautan, että direktiivissä 2020/1828 jätetään perusteettomien oikeudenkäyntien kysymys jäsenvaltioiden ratkaistavaksi. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 39 perustelukappaleessa todetaan, että ”jäsenvaltioiden olisi perusteettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi vahvistettava uusia sääntöjä tai sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia voimassa olevia sääntöjä, joiden perusteella tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi päättää hylätä ilmeisen perusteettomat tapaukset heti, kun tuomioistuin tai hallintoviranomainen on saanut tarvittavat tiedot päätöksen perustelemiseksi”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-52" href="#c-52">52</a>
</span>) Tämän ratkaisuehdotuksen 71 kohta.</p>
</body>
</html>
