<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑584/15</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CC0584</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:655">EU:C:2016:655</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA – ASIA C‑584/15</P><P>GLENCORE CÉRÉALES FRANCE</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Manuel Campos Sanchez-Bordona</HT></P><P><DATE ISO="20160908">8 päivänä syyskuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑584/15</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Glencore Céréales France</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">vastaan</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Etablissement national des produits de l’agriculture et de la mer (FranceAgriMer)</HT></P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal administratif de Melun (Melunin hallintotuomioistuin, Ranska))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Perusteettomasti maksetun tuen takaisin periminen</KEYWORD><KEYWORD>Korkosaatavat</KEYWORD><KEYWORD>Vanhentumisaika</KEYWORD><KEYWORD>Vanhentumisajan alkaminen</KEYWORD><KEYWORD>Vanhentumisajan katkeaminen</KEYWORD><KEYWORD>Enimmäisraja</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Vanhentuminen on yksi klassisista oikeuskielen käsitteistä, jotka ovat säilyneet ajan kuluessa entisellään. Tästä ei ole epäilystäkään, sillä Karl Friedrich von Savigny totesi jo vuonna 1841, että vanhentuminen on yksi tärkeimmistä ja kannatettavimmista oikeusinstituutioista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Die Klagverjährung gehört unter die wichtigsten und wohlthätigsten Rechtsinstitute<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, teoksessa <HT TYPE="ITALIC">System des heutigen römischen Rechts</HT>, nide 5, Berliini, 1841, s. 272.</P></NOTE> Käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella tähän voidaan lisätä, että vanhentuminen on myös yksi hankalimmin sovellettavista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Glencore Céréales France ‑niminen yritys (jäljempänä Glencore) joutui palauttamaan perusteettomasti saamansa vientituet Ranskassa niiden osalta toimivaltaiselle elimelle. Kun kyseinen elin vaati sitä myöhemmin maksamaan palautettuun määrään liittyvät korot, Glencore vetosi saamisoikeuden vanhentumiseen ja väitti erityisesti, etteivät korot olleet sisältyneet pääoman palauttamista koskeneeseen vaatimukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Koska vientituki on peräisin Euroopan unionin varoista, oikeusriita vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin, joista on säädetty petosten torjuntaa koskevan horisontaalisen säännöstön muodostavassa asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta <DATE ISO="19951218">18.12.1995</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="312" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1995">EYVL 1995, L 312, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Ennakkoratkaisupyyntö antaa nyt mahdollisuuden täsmentää korkosaatavaan liittyvän asian yhteydessä unionin oikeuskäytäntöä, jota on olemassa runsaasti kyseiseen säädöstekstiin sisältyvistä muista näkökohdista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Asetus N:o 2988/95</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Asetuksen johdanto-osan neljäs ja viides perustelukappale kuuluvat seuraavasti:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten tehokas torjunta edellyttää yhteisen oikeudellisen kehyksen luomista kaikille yhteisöjen politiikan kattamille aloille,</P></CONSID><CONSID><P>väärinkäytösten tunnusmerkistöt täyttävistä menettelyistä sekä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista säädetään alakohtaisissa säännöstöissä tämän asetuksen mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</P></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Saman asetuksen johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale kuuluu seuraavasti:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi päätetyt toimenpiteet ja seuraamukset ovat tukijärjestelmien erottamaton osa; niillä on oma tarkoituksensa – –; niiden tehokkuus on varmistettava yhteisön normin välittömällä vaikutuksella – –<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.</P></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen 1 artiklan otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Yleiset periaatteet<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, ja siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>[Unionin] taloudellisten etujen suojaamiseksi annetaan yleinen säännöstö [unionin] oikeuteen kohdistuvia väärinkäytöksiä [koskevista] – – hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen [unionin] oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko [unionin] yleiselle talousarviolle tai [unionin] hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan [unionin] puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Seuraamusmenettelyn vanhentumisaika on neljä vuotta 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta väärinkäytöksestä. – –</ALINEA><ALINEA>Jatkuvien tai toistuvien väärinkäytösten osalta vanhentumisaika alkaa kulua siitä päivästä, jona väärinkäyttö on päättynyt. – –</ALINEA><ALINEA>Seuraamusmenettelyn vanhentuminen keskeytyy [oikeammin: katkeaa], kun toimivaltainen viranomainen antaa asianomaiselle henkilölle tiedoksi tutkimuksen tai menettelyn vireilletulon, joka liittyy väärinkäytökseen. Vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen jokaisesta keskeytettävästä [katkaisevasta] toimesta.</ALINEA><ALINEA>Vanhentumisaika päättyy kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona kaksinkertaisen vanhentumisajan pituinen aika päättyy ilman, että toimivaltainen viranomainen on määrännyt seuraamuksesta, paitsi niissä tapauksissa, joissa hallinnollinen menettely on keskeytetty 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Hallinnollisesta seuraamuksesta annetun päätöksen täytäntöönpanoaika on kolme vuotta. – –</ALINEA><ALINEA>Keskeyttämiseen [katkeamiseen] ja lykkäämiseen [keskeytymiseen] sovelletaan kansallisen lainsäädännön asianomaisia säännöksiä.</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="003.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot säilyttävät mahdollisuuden soveltaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä pitempää määräaikaa.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen 4 artiklan sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Kaikista väärinkäytöksistä seuraa yleensä perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin siten, että</P><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>velvoitetaan maksamaan velkana olevat tai perusteettomasti saadut summat,</P></ITEM></LIST></P></ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen rajoitetaan saadun etuuden takaisinperimiseen, lisättynä, jos tästä on säädetty, koroilla, jotka voidaan määritellä kiinteästi.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Alakohtainen sääntely</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Maataloustuotteiden vientituet</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19871127">27.11.1987</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3665/87<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1987">EYVL 1987, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> kumottiin <DATE ISO="19990415">15.4.1999</DATE> annetulla komission asetuksella (EY) N:o 800/1999,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Säädöksen nimi käytännössä täysin sama (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="102" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="1999">EYVL 1999, L 102, s. 11</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> mutta sitä sovelletaan ajallisista syistä pääasian tosiseikkoihin sellaisena, kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 495/97.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 3665/87 sekä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 3719/88 muuttamisesta <DATE ISO="19970318">18.3.1997</DATE> annettu komission asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="077" PAGE.FIRST="12" DATE.PUB="1997">EYVL 1997, L 77, s. 12</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>– – jos tukea on maksettu perusteettomasti, tuensaajan on palautettava perusteettomasti saamansa tuki – mukaan lukien 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sovellettavat seuraamukset – maksun ja takaisinmaksun välisen ajan perusteella lasketulla korolla korotettuna. Kuitenkin:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jos vakuus on vapautettu, edunsaaja maksaa maksettavaksi langenneen vakuusmaksun vapautuksen ja maksua edeltävän päivän välisen ajan perusteella lasketulla korolla korotettuna.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Interventiosta peräisin olevien tuotteiden tarkastaminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Vaikka interventiosta peräisin olevien tuotteiden käytön ja/tai määräpaikan tarkastamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19921016">16.10.1992</DATE> annettu komission asetus (ETY) N:o 3002/92<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="301" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 301, s. 17</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> on kumottu ja korvattu samannimisellä <DATE ISO="20091124">24.11.2009</DATE> annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1130/2009,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="305" PAGE.FIRST="5" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 305, s. 5</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sitä sovelletaan ajallisista syistä pääasian tosiseikkoihin sellaisena, kuin se on muutettuna <DATE ISO="19960426">26.4.1996</DATE> annetulla komission asetuksella (EY) N:o 770/96.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="104" PAGE.FIRST="13" DATE.PUB="1996">EYVL 1996, L 104, s. 13</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 3002/92 5 a artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="005.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jos 5 artiklassa tarkoitetun vakuuden kokonaisen tai osittaisen vapauttamisen jälkeen vahvistetaan, että tuotteet eivät kokonaan tai osittain päätyneet tarkoitettuun käyttöön ja/tai määräpaikkaan, – – jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on – – pyydettävä kyseistä toimijaa maksamaan vakuutta vastaava määrä, joka olisi menetetty, jos laiminlyönti olisi otettu huomioon ennen vakuuden vapauttamista. Kyseiseen summaan lisätään vakuuden vapauttamispäivästä maksua edeltäneeseen päivään laskettu korko.</ALINEA><ALINEA>Toimivaltaisen viranomaisen vastaanottama edellisessä alakohdassa tarkoitettu summa vastaa perusteettomasti myönnetyn taloudellisen edun takaisin perimistä.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ranskan siviililaki</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Uusi yleinen vanhentumisjärjestelmä otettiin käyttöön <DATE ISO="20080617">17.6.2008</DATE> annetulla lailla nro 2008-561,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Vanhentumista siviiliasioissa koskevasta uudistuksesta annettu laki (Loi portant réforme de la prescription en matière civile, JORF nro 14<DATE ISO="20080601">1</DATE>, <DATE ISO="20080618">18.6.2008</DATE>, s. 9856).</P></NOTE> ja siitä säädetään Ranskan siviililain 2224 §:ssä seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Velvoiteoikeudelliset ja esineoikeudelliset kanteet vanhentuvat viidessä vuodessa siitä päivästä, jona oikeuden haltija on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt saada tietää tosiseikoista, joiden perusteella hän voi vedota oikeuteensa.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian taustalla olevat tosiseikat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Glencore sai <DATE ISO="19990526">26.5.1999</DATE> todistuksen, jonka perusteella sillä oli lupa viedä irtolastina <FT TYPE="NUMBER">3300</FT> tonnia mallasohraa unionin vientituella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Tulliviranomaisten tarkastuksessa ilmeni väärinkäytöksiä siinä, miten vilja lastattiin viennissä käytettyihin aluksiin, joten Office national interprofessionnel des céréales<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Office national interprofessionnel des céréales (kansallinen viljavirasto), joka on nykyään osa FranceAgriMeriä, huolehti maa- ja metsätalouden yhteensovittamisen edistämisestä, markkinoiden tuntemuksen ja markkinajärjestelyjen takaamisesta ja kansallisten ja unionin myöntämien tukien hallinnoinnista.</P></NOTE> antoi Glencorea koskevan, <DATE ISO="20040225">25.2.2004</DATE> tiedoksiannetun perintämääräyksen, jonka kokonaissumma oli <FT TYPE="DECIMAL">93933,85</FT> euroa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kyseinen kokonaissumma sisälsi <FT TYPE="DECIMAL">60026,91</FT> euron suuruisen vientitukien palautuksen; <FT TYPE="DECIMAL">30013,46</FT> euron suuruisen seuraamuksen, joka vastasi 50 %:a palautettavasta vientituesta, ja <FT TYPE="DECIMAL">3893,48</FT> euron suuruisen sakon, joka määräytyi 15 %:n mukaan.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Glencore teki touko–syyskuussa 2000 vienti-ilmoitukset <FT TYPE="DECIMAL">43630,13</FT> tonnista interventiovehnää.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tulliviranomainen havaitsi väärinkäytöksiä, jotka liittyivät viljojen säilytykseen ennen niiden maastavientiä, minkä seurauksena Office national interprofessionnel des céréales antoi <DATE ISO="20051130">30.11.2005</DATE> kolme perintämääräystä, jotka olivat suuruudeltaan <FT TYPE="DECIMAL">113685,40</FT> euroa, <FT TYPE="DECIMAL">22285,60</FT> euroa ja <FT TYPE="DECIMAL">934598,28</FT> euroa. Perintämääräykset annettiin Glencorelle tiedoksi <DATE ISO="20060105">5.1.2006</DATE> päivätyllä kirjeellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Glencore riitautti kyseiset perusteettomasti saatujen unionin tukien palauttamista koskevat perintämääräykset tuomioistuimessa, mutta tuloksetta, joten se maksoi vaaditut määrät <DATE ISO="20100406">6.4.2010</DATE> (ohran viennin osalta) ja <DATE ISO="20100927">27.9.2010</DATE> (vehnän viennin osalta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>FranceAgriMer<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Établissement national des produits de l’agriculture et de la mer, jolle Office national interprofessionnel des céréalesin oikeudet ovat siirtyneet (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 11).</P></NOTE> vaati <DATE ISO="20130416">16.4.2013</DATE> Glencorea maksamaan sille <FT TYPE="DECIMAL">289569,05</FT> euroa korkoa perusteettomasti saaduista tuista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Näistä vehnälle maksettuun tukeen liittyvän koron osuus oli <FT TYPE="DECIMAL">263503,05</FT> euroa ja ohralle maksettuun tukeen liittyvän koron osuus <FT TYPE="NUMBER">26066</FT> euroa.</P></NOTE> Kyseiseen päätökseen oli liitetty uusi, kyseiselle summalle laadittu ja <DATE ISO="20130412">12.4.2013</DATE> päivätty perintämääräys, joka annettiin tiedoksi <DATE ISO="20130416">16.4.2013</DATE> päivätyllä kirjeellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Glencore vaatii ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta kumoamaan <DATE ISO="20130416">16.4.2013</DATE> tehdyt päätökset ja <DATE ISO="20130412">12.4.2013</DATE> annetun perintämääräyksen ja väittää korkojen vanhentuneen unionin oikeuden mukaisesti asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja neljännen alakohdan nojalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Tribunal administratif de Melun (Melunin hallintotuomioistuin, Ranska) katsoi, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklaa on tarpeen tulkita, joten se päätti pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>1)</NO.P><TXT>Voidaanko asiassa C‑564/10, [Pfeifer &amp; Langen], <DATE ISO="20120309">9.3.2012</DATE> annetun tuomion sanamuodosta päätellä, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklaa, jossa vahvistetaan [unionin] oikeudessa sovellettava vanhentumisjärjestely, sovelletaan toimenpiteisiin, joilla vaaditaan asetuksen – – N:o 800/1999 52 artiklan ja asetuksen – – N:o 770/96 5 a artiklan mukaisesti suoritettavien korkojen maksamista?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko korkosaatavan katsottava perustuvan lähtökohtaisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>jatkuvaan tai toistuvaan<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> väärinkäytökseen, joka päättyy saatavan pääoman maksupäivänä, mikä lykkää siten vanhentumisajan alkamishetken korkosaatavan osalta saatavan pääoman maksupäivään saakka?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko vanhentumisajan alkamishetkeksi vahvistettava päivä, jona saatavan pääoman syntymisen aiheuttanut väärinkäytös on tapahtunut, vai voidaanko se vahvistaa vain päiväksi, jona tuki on maksettu tai vakuus on vapautettu ja joka vastaa näiden korkojen laskennan alkamishetkeä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko asetuksessa N:o 2988/95 säädettyjen vanhentumissääntöjen soveltamiseksi katsottava, että jokainen toimi, jolla katkaistaan vanhentuminen saatavan pääoman osalta, katkaisee vanhentumisen myös korkojen osalta, vaikka niitä ei mainita saatavan pääomaa koskevan vanhentumisen katkaisevissa toimissa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Onko vanhentuminen tapahtunut asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyn enimmäismääräajan päättyessä, jos maksajana oleva laitos vaatii tässä määräajassa perusteettomasti maksetun tuen palauttamista vaatimatta kuitenkaan samaan aikaan korkoja?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Onko kansallisessa lainsäädännössä siviililain 2224 §:ään <DATE ISO="20080617">17.6.2008</DATE> annetulla lailla nro 2008-561 lisätty viiden vuoden yleinen vanhentumisaika voinut korvata niiden vanhentumisten osalta, jotka eivät olleet vielä tapahtuneet lain nro 2008-561 voimaantulopäivänä, asetuksessa N:o 2988/95 säädetyn neljän vuoden vanhentumisajan kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti?<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20151111">11.11.2015</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan toisen kohdan mukaisessa määräajassa ovat esittäneet Glencore, Ranskan hallitus ja Euroopan komissio, jotka osallistuivat myös <DATE ISO="20160609">9.6.2016</DATE> pidettyyn suulliseen käsittelyyn.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Alkuun on syytä esittää tarkennus, joka auttaa ymmärtämään käsiteltävässä oikeusriidassa keskeisen säännöksen, asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan, sanamuotoa (jossa voisi olla parantamisen varaa). Kyseisen artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa käytetty ilmaus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>seuraamusmenettelyn vanhentumisaika<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Seuraamusmenettelyn käsite on kaiken lisäksi ristiriitainen eri kielitoisinnoissa (ranskaksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>poursuites<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, englanniksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>proceedings<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, saksaksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Verfolgung<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, italiaksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>azioni giudiziarie<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, hollanniksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>vervolging<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, portugaliksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>procedimento<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> ja ruotsiksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>vidta åtgärder<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>); se olisi ehkä parempi korvata toisella asetukseen liittyvään hallinnolliseen asiayhteyteen paremmin sopivalla käsitteellä.</P></NOTE> saattaa johtaa erehdyksiin. Toisin kuin voisi luulla, ilmauksella ei tarkoiteta varsinaisten seuraamusmenettelyjen vanhentumista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Menettelyitä (myös seuraamismenettelyitä) eivät koske vanhentumisajat vaan preklusiiviset määräajat.</P></NOTE> vaan määräaikaa, jonka kuluessa (tässä tapauksessa hallintoviranomaisen) on käytettävä oikeutta periä takaisin unionin varoista tuensaajayritykselle perusteettomasti maksetut määrät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>On syytä muistuttaa, että vanhentumisella tarkoitetaan oikeuksien (tai oikeuksien perusteella nostettavien kanteiden, joilla oikeudet toteutetaan menettelyllisesti) voimassaolon päättymistä sen johdosta, ettei oikeudenhaltija ole toteuttanut toimea tietyn ajan kuluessa. Asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan mukaan hallintoviranomaista koskee enintään neljän vuoden pituinen vanhentumisaika (joka voi katketa), joka lasketaan väärinkäytöksen tekemisestä, toimijan perusteettomasti saamien määrien takaisin perimiseksi. Nimenomaan oikeus vaatia palauttamista vanhentuu, ellei vaatimusta esitetä neljän vuoden kuluessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Myös toinen huomautus on tarpeen esittää. Toimivaltaisella hallintoviranomaisella on neljä vuotta aikaa toimia väitetyn väärinkäytöksen perusteella, ja sen toteuttama toimi voi a) katkaista vanhentumisajan asiakirja-aineistoon kohdistuvalla tutkimuksella, jossa rajataan riittävän täsmällisesti toimenpiteet, joita väärinkäytösepäilyt koskevat,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Pfeifer &amp; Langen II).</P></NOTE> ja tällöin asiasta on tehtävä päätös enintään kahdeksan vuoden kuluessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150903">3.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Sodiaal International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑383/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:541">EU:C:2015:541</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohdassa</REF.DOC.ECR> ulotetaan 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetty kahdeksan vuoden vanhentumisaika koskemaan kyseisen asetuksen 4 artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia toimenpiteitä.</P></NOTE> tai b) johtaa asetuksen N:o 2988/95 4 artiklassa tarkoitettua hallinnollista toimenpidettä tai sen 5 artiklassa tarkoitettua seuraamusta koskevaan ratkaisuun tai päätökseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kolmas ja viimeinen alustava huomautus koskee suullisessa käsittelyssä käsiteltyä tosiseikkaa, jolla voi olla merkitystä oikeusriidan lopullisen ratkaisun kannalta, vaikkei se ilmene ennakkoratkaisupyynnöstä: Ranskan hallitus vahvisti yksiselitteisesti, että sen viranomaiset ovat noudattaneet vuoteen 2010 asti käytäntöä, jonka mukaan korkoa ei vaadita perittäessä unionin tukia takaisin näillä perusteilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>FranceAgriMer lähetti <DATE ISO="20100408">8.4.2010</DATE> kaikille alan toimijoille tiedotteen korkopolitiikkansa muuttumisesta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Osapuolten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Lausumia esittäneet kolme osapuolta ehdottavat yksimielisesti, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Glencore ja Ranskan hallitus katsovat, että unionin tuomioistuin on myöntänyt tuomiossa Pfeifer &amp; Langen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120329">29.3.2012</DATE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä tuomio Pfeifer &amp; Langen I).</P></NOTE> implisiittisesti, joskin väistämättä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tässä viitataan tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120329">29.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 42–47 kohtaan ja 50 kohtaan.</P></NOTE> että kun korkoja kertyy kyseisen kahden unionin oikeuteen kuuluvan säännöksen perusteella,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohta ja asetuksen N:o 3002/92 5 a artikla.</P></NOTE> asetuksessa N:o 2988/95 vahvistettua vanhentumisaikaa sovelletaan pääsaatavaan liittyvien korkojen perintään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Komission mukaan asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että korkojen vaatiminen on yksi väärinkäytöksen seuraamuksena toteutettavista hallinnollisista toimenpiteistä. Korkojen maksamisesta on säädetty nimenomaisesti unionin johdetussa oikeudessa, ja se vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Komissio esittää lisäksi, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yhdenmukaistamisen vähimmäistaso sen takaamiseksi, ettei unionin taloudellisia etuja suojaaviin toimenpiteisiin sovelleta lyhempiä vanhentumisaikoja kuin unionin oikeudessa on säädetty.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, voidaanko tuomiota <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tulkita käänteisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Kyseisen tuomion mukaan asetuksen N:o 2988/95 3 artiklassa säädettyä vanhentumisaikaa, jota sovelletaan pääsaatavan eli unionin talousarviosta perusteettomasti saadun etuuden takaisinperintään, ei sovelleta tähän saatavaan perustuvien korkojen perintään, kun koronmaksuvelvollisuudesta ei ole säädetty unionin oikeudessa vaan ainoastaan kansallisessa oikeudessa.</P></NOTE> Jos voidaan, se pyytää vastaamaan muihin esittämiinsä kysymyksiin, sillä korkosaatavat perustuvat käsiteltävässä asiassa unionin oikeuden alakohtaisiin oikeussääntöihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin vahvisti nimittäin tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), ettei asetusta N:o 2988/95 sovelleta, koska kyseisessä tapauksessa koronmaksuvelvollisuus ei perustunut unionin oikeuden oikeussääntöön vaan kansallisen oikeuden oikeussääntöihin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis loogista ja viisasta selvittää, voidaanko kyseisestä tuomiosta päätellä käänteisesti, että mainittua asetusta on sovellettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Olen menettelyn osapuolten kanssa yhtä mieltä siitä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä päätelmä on asianmukainen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kyseinen päätelmä käsittää yhtäältä asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 2 kohdan (perusteettomasti saadun etuuden takaisinperimiseen voidaan lisätä korot, jos tästä on säädetty) ja toisaalta tuomion Pfeifer &amp; Langen I, jossa viitataan korkojen perimistä koskevaan mahdolliseen unionin alakohtaiseen sääntelyyn.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120329">29.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Korkoihin sovellettaisiin asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaista järjestelmää. Systemaattiselta kannalta tarkasteltuna samassa tuomiossa selvennetään lisäksi,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120329">29.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ettei 3 artiklassa säädettyä vanhentumisjärjestelmää ole tarkoitus soveltaa kansallisen oikeuden nojalla syntyviin korkosaataviin vaan unionin alakohtaisen sääntelyn nojalla syntyviin korkosaataviin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT><REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Tuomion Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) perusteena käytetty oikeusohje sisältää siis näkökohtia, jotka osoittavat unionin tuomioistuimen kannan: jos olemassa on unionin alakohtainen oikeussääntö, jonka mukaisesti korot on perittävä (unionin talousarviosta toimijoille perusteettomasti maksettujen määrien palauttamisen lisäksi), sovelletaan lähtökohtaisesti asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan vanhentumissäännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kun tätä periaatetta sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan ja kun huomioon otetaan, että asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen N:o 3002/92 5 a artiklassa säädetään korkojen perimisestä (maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän yhteydessä sekä tarkastettaessa interventiosta peräisin olevien tuotteiden käyttö tai määräpaikka) eikä kummankaan asetuksen säännöksiin sisälly vanhentumista koskevia erityissääntöjä, korkojen perintään on sovellettava yleissääntöä eli poikkialaista säännöstä, joka on asetuksen N:o 2988/95 3 artikla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Näin ollen ehdotan, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohtaa sovelletaan asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 3002/92 5 a artiklan mukaisesti toteutettavilla hallinnollisilla toimenpiteillä tapahtuvaan korkosaatavien perimiseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen, kolmas, neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Kysymysten tulkinta</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään toisella, kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joihin voidaan vastata yhteisesti, lähinnä sitä, miten tulisi soveltaa asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan mukaista vanhentumisaikaa perusteettomasti maksettuihin määriin liittyvien korkojen perimisessä, kun kyseessä ovat maataloustuotteiden vientitukien järjestelmä ja interventiojärjestelmä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Asianosaisten ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esittämät lausumat liittyvät suureksi osaksi juuri näihin kysymyksiin, joissa keskitytään vanhentumisajan alkamispäivään<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys.</P></NOTE> sekä siihen, miten korkojen mainitsematta jättäminen palauttamisvaatimuksessa voi vaikuttaa vanhentumisaikoihin (sekä asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan yleiseen vanhentumisaikaan että saman kohdan neljännen alakohdan erityiseen vanhentumisaikaan).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="9"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Osapuolten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Glencore toteaa vanhentumisajan alkamispäivästä, että koska korkosaatava on liitännäinen pääoman palauttamiseen liittyvään saatavaan nähden, korkoja ei voida periä asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla jatkuvien tai toistuvien väärinkäytösten perusteella, kun tilannetta tulkitaan asiaan liittyvän oikeuskäytännön kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Se viittaa tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070111">11.1.2007</DATE>, <NAME.CASE>Vonk Dairy Products</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:18">EU:C:2007:18</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen II</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se katsoo samoin, että vanhentumisajan alkamispäivä on se päivä, jona väärinkäytös on tehty, tai vaihtoehtoisesti se päivä, jona korkoja on alkanut kertyä, mutta se ei ole missään tapauksessa se päivä, jona saatava todetaan tai jona se peritään takaisin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Se ottaa tässä yhteydessä esille tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen II</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Firma Ernst Kollmer Fleischimport und ‑export</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑59/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:660">EU:C:2015:660</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Glencore toteaa korkojen mainitsematta jättämisestä palauttamisvaatimuksessa, että pääoman palauttamisen käynnistävä toimi ei ole oikeuskäytännössä vaaditulla tavalla täsmällinen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Se ottaa esille tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen II</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040624">24.6.2004</DATE>, <NAME.CASE>Handlbauer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑278/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:388">EU:C:2004:388</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja olisi vastoin oikeusvarmuuden periaatetta päätellä, että korot sisältyivät siihen, koska niitä ei mainita siinä. Joka tapauksessa korkojen perimiseen liittyvät saatavat olivat jo vanhentuneet pääasiassa, sillä pääoman palauttamisvaatimuksia koskeva neljän vuoden vanhentumisaika oli päättynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Glencore vakuuttaa erityisestä kahdeksan vuoden vanhentumisajasta, että tämä kysymys on ratkaistu tuomiossa Sodiaal International,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150903">3.9.2015</DATE>, (<NO.CASE>C‑383/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:541">EU:C:2015:541</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jossa vahvistetaan, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa mainittua vanhentumisaikaa sovelletaan myös saman asetuksen 4 artiklassa tarkoitettuun toimenpiteeseen silloin, kun tästä on säädetty unionin alakohtaisessa säädöksessä. Korkojen jättäminen mainitsematta perusteettomasti saatuja määriä koskevissa vaatimuksissa on johtanut sen mukaan siihen, että erityinen vanhentumisaika oli päättynyt, kun FranceAgriMer vaati korkoja myöhemmin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus väittää, että koska korot ovat luonteeltaan liitännäisiä saatavaan pääomaan nähden ja koska korkojen syynä on saatavan pääoman maksamatta jättäminen, korkosaatavan vanhentumisaika alkaa kulua saatavan pääoman maksamisesta. Lisäksi korkosaatavat vaikuttavat jatkuvasti koko sen ajan, kun saatavan pääoma on maksamatta, joten niitä voidaan pitää asetuksessa N:o 2988/95 tarkoitettuna toistuvana väärinkäytöksenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus väittää, että korkosaatavien vanhentumisajan alkamispäivä ei ole sama kuin saatavan pääomalla, sillä tuolloin korkoa ei ole vielä ehtinyt kertyä. Se toteaa lisäksi molempien saatavien toisistaan erottamattoman luonteen osalta, ettei tässä yhteydessä voida viitata tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen II</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jonka 51 kohdassa mainitaan korkosaatavan liitännäinen luonne ainoastaan tilanteessa, jossa saatavan pääoma on vanhentunut, toisin kuin käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin päättää olla erottamatta korkosaatavaa ja saatavan pääoman taustalla olevaa väärinkäytöstä toisistaan, Ranskan hallitus ehdottaa, että korkosaatavaa pidetään seuraamuksena, joka on osa saatavan pääomasta tehtyä hallinnollista päätöstä. Asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kolmen vuoden vanhentumisaika hallinnollisesta seuraamuksesta tehdyn päätöksen täytäntöönpanolle, ja tämä aika alkaa siitä päivästä, jona päätöksestä tulee lainvoimainen; koska Glencore valitti ensin tuomioistuimissa kahdesta käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta päätöksestä ja maksoi saatavat sitten, korkojen vanhentumisaika on alkanut kyseisestä maksamisesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Kun huomioon otetaan tämä viimeksi mainittu kriteeri, Ranskan hallitus on sitä mieltä, että korkosaatavan mainitsematta jättäminen pääomaa koskevassa vaatimuksessa on merkityksetöntä, koska korkosaatavaa koskeva vanhentumisaika ei ole päättynyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Komission mukaan asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdassa on kyse väärinkäytöksen korjaamiseksi toteutettavan seuraamusmenettelyn vanhentumisajasta, mutta korkosaatava on edelleen liitännäisestä luonteestaan huolimatta saatavan pääomasta erillisen menettelyn kohde. Se lisää, että koska asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdan mukaan korot lasketaan perusteettomasti saadun etuuden maksamisen ja kyseisen edun palauttamisen väliseltä ajalta, korkosaatavaa voidaan vaatia tosiasiallisesti vasta silloin, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut toimijan takaisin maksaman saatavan pääoman.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Komissio on Ranskan hallituksen kanssa yhtä mieltä korkosaatavan jatkuvasta luonteesta. Se huomauttaa asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan enimmäisvanhentumisajasta, että tarkasteltavassa tapauksessa kyseinen vanhentumisaika ei ole päättynyt, sillä se on alkanut kulua saatavien pääomien maksamisesta lähtien.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Mallasohran vientitukien osalta <DATE ISO="20100406">6.4.2010</DATE>, ja vehnän vientitukien osalta <DATE ISO="20100927">27.9.2010</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin pidä korkosaatavaa jatkuvana väärinkäytöksenä, komissio painottaa korkosaatavan liitännäisyyttä saatavan pääomaan nähden, minkä perusteella vanhentumisajan katkeaminen saatavan pääoman perimiseen liittyvien seuraamusmenettelyiden vuoksi katkaisee myös korkojen perimiseen liittyvän vanhentumisajan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Korot ja niiden vanhentumisaika asetuksen N:o 2988/95 mukaisesti</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 2988/95 korkojen perimistä ei pidetä seuraamuksena,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. Killmann, B.-R. ja Glaser, S., <HT TYPE="ITALIC">Verordnung (EG, EURATOM) Nr. 2988/95 über den schutz der finanziellen Interessen der Europäischen Gemeinschaften – Kommentar</HT>, NWN Neuer Wissenschaftlicher Verlag/Berliner Wissenschafts-Verlag, Wien – Graz, 2011, s. 95.</P></NOTE> vaan sillä on kaksi tarkoitusta: ensinnäkin sillä maksetaan korvausta hallintoviranomaiselle, joka ei ole voinut käyttää saatavia vastaavia rahoja, ja tällöin korko vastaa toimijan perusteettomasti saaman määrän nykyarvoa; toiseksi sillä poistetaan se etu, jonka toimija voisi saada liikaa maksettujen tukien saajana, jos tällaiset maksut olisivat korottomia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Olen tässä arviossa samaa mieltä kuin julkisasiamies Sharpston ratkaisuehdotuksessaan <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:38">EU:C:2012:38</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut korkosaatavien juridisesta asemasta tuomiossa Pfeifer &amp; Langen I, että korkosaatavat ovat luonteeltaan liitännäisiä perusteettomasti saatujen määrien (saatavien pääomien) takaisinperintään nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120329">29.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi on syytä pitää mielessä toinenkin määräävä piirre eli oikeudellinen alkuperä, kun korkojen periminen perustuu unionin alakohtaiseen säännöstöön (erotuksena yleisestä korkovaateesta). Kuten todettua, käsiteltävässä asiassa korkojen vaatiminen mainitaan nimenomaisesti asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 3002/92 5 a artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kyseisellä lainsäädäntöön perustuvalla liitännäisellä velvollisuudella on puolestaan kaksi seurausta: a) se pakottaa kansallisen hallintoviranomaisen vaatimaan korkoja, vaikka niiden määrää ei voida laskea täsmällisesti, ennen kuin perusteettomasti saatu määrä on palautettu (kyseinen määrä kerrotaan asiaankuuluvalla korkoprosentilla maksun ja palauttamisen väliseltä ajalta), ja b) se antaa oikeusvarmuuden väärinkäytöksen tehneelle toimijalle, joka saa tietää etukäteen ehdottomasta velvollisuudestaan maksaa korot.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Kun huomioon otetaan korkojen perimisen tarkoitus ja sen oikeudelliset piirteet, voidaan korkojen vaatimista koskevan menettelyn vanhentumisajan todeta kuluvan rinnan korkoihin liittyvän pääoman eli väärinkäytöksen tehneen toimijan perusteettomasti saaman määrän palauttamista koskevan menettelyn vanhentumisajan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Liitännäisyydellä on kuitenkin rajansa asetuksen N:o 2988/95 mukaisessa vanhentumisjärjestelmässä, ja tämä on syytä ottaa esille jo nyt, sanotun vaikuttamatta liitännäisyyden tarkasteluun viidennen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä. Jos hallintoviranomainen vaatii ensin ainoastaan pääoman palauttamista, kuten käsiteltävässä asiassa, korkosaatava voi erottautua ja saada jonkin verran autonomiaa vanhentumisen kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Korkosaatavalla on liitännäisyyteen viittaavia piirteitä ja autonomisia piirteitä. Se on liitännäinen, koska se edellyttää, että olemassa on pääsaatava, jonka perusteella korkosaatava syntyy. Kun korkosaatava on syntynyt, se voi kuitenkin saada omaa dynamiikkaa ja tulla näin tiettyjen menettelyjen ja oikeustoimien kohteeksi pääsaatavasta erillisenä (esimerkiksi sen vaatiminen tuomioistuimessa, sen luovutus kolmansille, sen panttaus tai sen takavarikko). Pääsaatavan maksaminen ei vaikuta korkosaatavaan, joka on edelleen maksettava, ellei sitä voida selvästi asiayhteyden perusteella pitää implisiittisesti anteeksi annettuna.</P></NOTE> Pääoman palauttamiseksi tehtyihin päätöksiin ja toteutettuihin toimiin sovelletaan asetuksen N:o 2988/95<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150903">3.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Sodiaal International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑383/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:541">EU:C:2015:541</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ulotettiin (seuraamukseen viittaavasta) säännöksen sanamuodosta huolimatta asetuksen N:o 2988/92 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan kahdeksan vuoden enimmäisvanhentumisajan soveltamisala koskemaan kyseisen asetuksen 4 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä.</P></NOTE> 3 artiklan 2 kohdassa (tai asiaankuuluvassa kansallisessa oikeudessa) säädettyä vanhentumisaikaa, kun taas nimenomaisen vaatimuksen puuttuessa korkojen perintämenettelyyn sovelletaan edelleen saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan erityistä vanhentumisaikaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tällaisen erityisen enimmäisaikarajan soveltamista korkojen perintämenettelyyn voidaan perustella sillä, että tällainen aikaraja on luonteeltaan ehdoton eli sitä sovelletaan kaikenlaisiin alulle pantuihin toimiin, myös vanhentumisajan katkaiseviin toimiin. Jos korkosaatavan syntymisestä on kulunut kahdeksan vuotta eivätkä kyseiset toimet ole johtaneet toimenpiteeseen tai seuraamukseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ellei vanhentumisaika ole keskeytynyt toimijaa vastaan aloitetun samoihin tosiseikkoihin perustuvan rikosoikeudellisen seuraamusmenettelyn johdosta asetuksen N:o 2988/95 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mihin erityisen vanhentumisaikajärjestelmän yhteydessä viitataan.</P></NOTE> kyseisen säännöksen mukaan korkosaatavien vaatimista koskeva menettely on vanhentunut itsestään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tämä ei ole muilta osin ristiriidassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, sillä unionin tuomioistuin on ainakin toistaiseksi todennut vanhentumisen yhteydessä korkosaatavan olevan liitännäinen saatavan pääomaan nähden vain, kun viimeksi mainittu on jo vanhentunut. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120329">29.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen I</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:190">EU:C:2012:190</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Vanhentumisajan alkamispäivä: jatkuva vai kertaluonteinen väärinkäytös?</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys (johtuuko verosaatava jatkuvasta tai toistuvasta väärinkäytöksestä) vaikuttaa arvioinnin tässä vaiheessa loogiselta, sillä jos siihen vastataan myöntävästi, tulee sovellettavaksi asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, jonka mukaan vanhentumisaika alkaa kulua siitä hetkestä, kun väärinkäytös on päättynyt. Jos tämä näkemys hyväksyttäisiin, korkojen vaatimista koskeva toimi ei olisi vanhentunut käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Korkojen maksamatta jättämistä ei kuitenkaan voida mielestäni pitää <HT TYPE="ITALIC">jatkuvana tai toistuvana väärinkäytöksenä</HT>. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan väärinkäytös on asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla jatkuva tai toistuva, kun sen tekee taloudellinen toimija, joka saa taloudellisia etuja joukosta samankaltaisia liiketoimia, joilla rikotaan samaa unionin säännöstä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070111">11.1.2007</DATE>, <NAME.CASE>Vonk Dairy Products</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑279/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:18">EU:C:2007:18</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Kun lähtökohta on tämä, voidaan monien perusteiden todeta puoltavan kieltävää vastausta kysymykseen. Ensinnäkään korkosaatava ei ole suora seuraus unionin oikeussäännön rikkomisesta. Asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut <HT TYPE="ITALIC">väärinkäytökset</HT> ovat aineellisia, eli niistä aiheutuu muita tällaisia, tukia koskevaan aineelliseen järjestelmään kohdistuvia<?PAGE NO="12"?> rikkomuksia (ajallisesti jatkuvia tai toistuvia). Kun nämä <HT TYPE="ITALIC">aineelliset</HT> rikkomukset ovat tapahtuneet ja väärinkäytösten tekijä on saanut niistä perusteetonta taloudellista etua, syntyy velvollisuus palauttaa pääoma ja maksaa korot, mutta viimeksi mainittujen maksamatta jättäminen ei itsessään ole uusi rikkomus tai väärinkäytös.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Toiseksi on huomattava, että vaikka pääoman ja korkojen maksamatta jättäminen haluttaisiin nähdä oikeudellisen velvoitteen laiminlyöntinä, väärinkäytöksen tekijän saama taloudellinen hyöty ei ole peräisin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>joukosta samankaltaisia liiketoimia<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, sillä korkosaatava ei ole syntynyt useiden liiketoimien tuloksena. Kuten olen todennut, korkojen päivittäinen kertyminen sinä aikana, kun maksu on suorittamatta, perustuu siihen, että korolla hyvitetään väärinkäytöksen tekijän saaman määrän nimellisarvon menettäminen, mikä edellyttää päivittäistä mukauttamista. Tämä koko ajan etenevä laskenta ei merkitse sitä, että toimija rikkoisi joka päivä samaa unionin oikeuden oikeussääntöä toteuttamalla samankaltaisen liiketoimen kuin edellisenä päivänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kun siis jatkuvan tai toistuvan väärinkäytöksen mahdollisuus on suljettu pois, mistä hetkestä alkaa kulua korkojen vaatimista koskevan hallintoviranomaisen menettelyn vanhentumisaika? Kertaluonteisesta väärinkäytöksestä (josta on kyse käsiteltävässä asiassa) unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että vanhentumisaika alkaa kulua väärinkäytöksen toteutumisesta, jos kyseessä ovat unionin oikeutta rikkovan talouden toimijan toimi tai laiminlyönti sekä tosiasiallinen tai mahdollinen unionin talousarviolle aiheutuva vahinko.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Firma Ernst Kollmer Fleischimport und ‑export</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑59/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:660">EU:C:2015:660</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän perusteella samassa oikeuskäytännössä on todettu, että vanhentumisaika alkaa kulua siitä hetkestä, jona sekä unionin oikeuden rikkominen että unionin talousarviolle aiheutunut vahinko ovat tapahtuneet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ibidem, tuomion 29 kohta ja tuomiolauselma.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen näkemyksen mukaan ei ole mitään syytä, miksi vanhentumisajan alkamispäivän pitäisi olla se päivä, jona komissio (tai tässä tapauksessa toimivaltainen kansallinen viranomainen) on saanut tiedon virheellisyydestä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20041202">2.12.2004</DATE>, <NAME.CASE>José Martí Peix v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑226/03 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:768">EU:C:2004:768</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen II</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vaan sen sijaan sen on oltava päivä, jona väärinkäytös on tapahtunut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Oikeusriidan taustalla olevien tosiseikkojen kuvauksesta ei käy selvästi ilmi, onko ohran ja vehnän vientitukien maksu tapahtunut ennen väärinkäytöksiä vai niiden jälkeen. Korkosaatavan vanhentumisaika alkaa nimittäin kulua joko siitä päivästä, jona väärinkäytös on tehty (jos se on tukien maksupäivää myöhempi), tai siitä päivästä, jona maksu on suoritettu (jos se on aineellista väärinkäytöstä myöhempi), sillä väärinkäytös on toteutunut vain jompanakumpana ajankohtana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Firma Ernst Kollmer Fleischimport und ‑export</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑59/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:660">EU:C:2015:660</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Vakuuden vapauttaminen (johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa kolmannessa kysymyksessään) ei ole nähdäkseni merkityksellinen korkojen vaatimista koskevan vanhentumisajan alkamisen kannalta. Asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>tuensaajan on palautettava perusteettomasti saamansa tuki – – maksun ja takaisinmaksun välisen ajan perusteella lasketulla korolla korotettuna<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Saman kohdan b alakohdassa säädetään kiistatta erityisestä laskentasäännöstä, mutta siihen ei liity uutta vanhentumisajan alkamispäivää, vaan kyseessä on pelkkä kriteeri, jonka perusteella lasketaan korko vakuuden antamisen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Glencoren tapauksessa vakuuden vapauttamisen jälkeen korot laskettaisiin vakuuden palauttamisen ja vakuutta vastaavan määrän palauttamista korkoineen edeltävän päivän väliseltä ajalta (asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdan b alakohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Saatavan pääoman vaatimista koskeva määräaika ja korkojen vaatimista koskevan menettelyn vanhentumisaika alkavat näin ollen kulua, kun kukin väärinkäytös on toteutunut, ilman että käsiteltävässä asiassa olisi kyseessä asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu jatkuva tai toistuva väärinkäytös.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Korkojen vaatimatta jättäminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Pääasian ratkaiseva tuomioistuin haluaa selvittää, miten korkojen mainitsematta jättäminen pääomaa koskevassa vaatimuksessa vaikuttaa vanhentumisaikaan. Neljännessä ja viidennessä ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan tästä näkökulmasta sekä asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun vanhentumisaikaan (yleinen neljän vuoden vanhentumisaika tai tätä pidempi vanhentumisaika, jos sellaisesta on säädetty kansallisessa oikeudessa) että saman kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuun vanhentumisaikaan (erityinen kahdeksan vuoden vanhentumisaika).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Yleisellä vanhentumisajalla pyritään takaamaan talouden toimijoiden oikeusvarmuus,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040624">24.6.2004</DATE>, <NAME.CASE>Handlbauer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑278/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:388">EU:C:2004:388</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>SGS Belgium ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:648">EU:C:2010:648</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jotta toimijat voivat määrittää, mitkä niiden toimenpiteistä ovat lopullisia ja mihin voidaan vielä kohdistaa seuraamuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150611">11.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Pfeifer &amp; Langen II</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑52/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:381">EU:C:2015:381</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150903">3.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>Sodiaal International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑383/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:541">EU:C:2015:541</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> En näe mitään estettä sille, että tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan erityiseen vanhentumisaikaan, joka muodostaa ehdottoman enimmäisrajan, mikä tuo suuremman oikeusvarmuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Saatavaan liittyvien korkojen vaatimista koskevaan toimeen, jonka taustalla on unionin talousarviosta perusteettomasti saatu tuki, sovelletaan lähtökohtaisesti yleistä vanhentumisaikaa ja tätä koskevaa säännöstöä. Vanhentumisaika voi siis katketa asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tämän seurauksena jokaisen katkeamisen jälkeen alkaa kulua uusi neljän vuoden määräaika.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnössä kuvattujen tosiseikkojen mukaan Ranskan tulliviranomaiset tekivät käsiteltävässä asiassa tarkastuksia sekä vuonna 2001 (ohran osalta) että vuonna 2003 (vehnän osalta). Jos nämä tarkastukset täyttivät tarvittavat edellytykset (niistä on ilmoitettu asianmukaisella tavalla etukäteen, ne ovat riittävän täsmällisiä kyseisten väärinkäytösten selvittämiseksi, eivätkä ne ole pelkästään yleisluonteisia),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040624">24.6.2004</DATE>, <NAME.CASE>Handlbauer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑278/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:388">EU:C:2004:388</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>SGS Belgium ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:648">EU:C:2009:648</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> minkä tutkiminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, niitä voidaan pitää asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina seuraamusmenettelyinä. Koska molemmat näistä ovat tapahtuneet yleisen vanhentumisajan rajoissa, ne ovat katkaisseet sekä saatavan pääomaa että korkosaatavaa koskevan vanhentumisajan kulumisen, sillä korot ovat luonteeltaan liitännäisiä pääomaan nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen vanhentumisaika on katkennut uudelleen vuonna 2004 (ohran osalta) ja vuonna 2005 (vehnän osalta) annettujen perintämääräysten johdosta. Perintämääräysten luonteen vuoksi voidaan kiistellä siitä, keskeytyikö ainoastaan saatavan pääoman vanhentumisaika, sillä kyseisissä perintämääräyksissä ei mainittu korkoja. Tästä seikasta keskusteleminen olisi joka tapauksessa merkityksetöntä, sillä koroista ei ole tehty päätöstä missään vaiheessa niiden kahdeksan vuoden aikana (väärinkäytöksen tekemisestä laskettuna), jotka on kyseisen 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa asetettu ehdottomaksi takarajaksi, kuten ratkaisuehdotuksen edellisissä kohdissa on todettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Lähtökohtaisesti menettelyn toteuttamatta jättäminen johtaa vanhentumiseen, mikä pätee täysin hallintoviranomaisiin, vaikka niiden oikeuksilla ja velvollisuuksilla olisi lakisääteinen perusta. Kansalliset viranomaiset, jotka ovat laiminlyöneet yli kahdeksan vuoden ajan velvollisuuttaan vaatia korkojen maksamista, kuten pääasiassa, eivät voi sen jälkeen vaatia niitä rajattomasti vastoin asetuksen<?PAGE NO="14"?> N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan ehdotonta erityistä vanhentumisaikaa. Muutoin heikkenisi toimijoiden oikeusvarmuus ja rikkoutuisi tasapaino, jonka lainsäätäjä on onnistunut saamaan aikaan kyseisellä asetuksella unionin taloudellisten etujen suojelemisen ja oikeusvarmuuden välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on merkityksetöntä, että korkojen vaatimatta jättäminen perustuu, kuten Ranskan hallitus myönsi suullisessa käsittelyssä, tiettyihin kansallisen politiikan ohjeisiin, jotka ovat olleet voimassa vuoteen 2010 asti. Kyseinen tieto sitä paitsi heikentää sen prosessuaalista asemaa, sillä mainitut ohjeet ovat vastoin alakohtaisissa asetuksissa säädettyä velvollisuutta periä takaisin sekä pääoma että kussakin tapauksessa kertyneet korot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Ranskan hallintoviranomainen ei voi tällaisen tilanteen aiheutettuaan siirtää vastuutaan talouden toimijoille ja vaatia niitä maksamaan korkoja, joita se itse ei ole alun perin vaatinut, kun kahdeksan vuoden erityinen vanhentumisaika on kulunut (edellä mainitut katkeamiset mukaan lukien).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tarve noudattaa huolellisuutta viranomaisten toiminnassa on lisäksi täysin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista, sillä siinä korostetaan yleistä huolellisuusvelvollisuutta tarkistettaessa unionin talousarviosta suoritettujen maksujen sääntöjenmukaisuutta. Kyseinen velvollisuus perustuu SEU 4 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille määrättyyn laajempaan velvollisuuteen, jonka mukaan niiden on toteutettava toimenpiteet, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>. Viimeksi mainittuihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksia korjaavat toimenpiteet,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. vastaavasti tuomio <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE>, Cruz &amp; Companhia (C‑341/13, EU:2014:2230, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> myös korkosaataviin perustuvat toimenpiteet, niiltä osin kuin niistä on säädetty unionin oikeudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Jos korkojen perimiseen liittyvä toiminta-aika olisi jäsenvaltioissa asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädettyä pitempi, saatetaan tietyllä tavalla kannustaa kansallisten viranomaisten toimimattomuutta väärinkäytöksiin liittyvien seuraamusmenettelyjen osalta samalla, kun sillä aiheutetaan toimijoille pitkä ja epämääräinen oikeudellisen epävarmuuden ajanjakso.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ibidem.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että kun pääoman palauttamista koskevan vaatimuksen täytäntöönpanevia toimenpiteitä on toteutettu asetuksen N:o 2988/95 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla, korkojen maksamisen mainitsematta jättäminen kyseisten toimenpiteiden yhteydessä johtaa siihen, että korkojen perintätoimeen sovelletaan saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädettyä erityistä vanhentumisaikaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>D</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kuudes ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Asianosaisten lausumat</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Glencoren mukaan asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan vanhentumisaikaa ei pidä korvata Ranskan siviililain 2224 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 2008-561, säädetyllä määräajalla. Glencoren käsityksen mukaan kumpikaan unionin tuomioistuimen hyväksymistä kahdesta vaihtoehdosta ei täyty: a) kansallisessa oikeudessa ei ole vahvistettu perusteettomasti saatujen unionin tukien palauttamista koskevaa vanhentumisaikaa (Glencoren mukaan kyseinen Ranskan siviililain pykälä on yleissäännös, ei erityissäännös),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Se mainitsee tuomion <DATE ISO="20110505">5.5.2011</DATE>, Ze Fu Fleischhandel ja Vion Trading (C‑201/10 ja C‑202/10, EU:2011:282, 46 ja 53 kohta).</P></NOTE> eikä b) pykälän uudesta sanamuodosta ole olemassa riittävän selvää oikeuskäytäntöä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ibidem, tuomion 29 ja 33 kohta sekä tuomio <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE>, Cruz &amp; Companhia (C‑341/13, EU:2014:2230, 56 ja 57 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Glencore väittää vielä, että vuonna 2008 käyttöön otetun, Ranskan siviililain 2224 §:ssä säädetyn viiden vuoden vanhentumisajan soveltaminen analogisesti vuosina 1999 ja 2000 tapahtuneisiin väärinkäytöksiin on vastoin oikeusvarmuuden periaatetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että kysymykseen on vastattava myöntävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Ranskan hallituksen mukaan yhtäältä on otettava huomioon, että väärinkäytösten tekemisen aikaan Ranskan siviililain 2277 §:n mukaisesti kaikkiin lainatuista rahamääristä ja yleisesti kaikista vuosittain maksettavista määristä kertyviin korkoihin, kuten käsiteltävässä asiassa kyseessä oleviin korkosaataviin, sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa. Toisaalta se katsoo, että vuoden 2008 (uusi) viiden vuoden vanhentumisaika on unionin oikeuden mukainen, sillä jäsenvaltioilla on mahdollisuus pidentää asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 ja 2 kohdan vanhentumisaikoja, minkä unionin tuomioistuin on vahvistanut<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Tuomio <DATE ISO="20090729">29.7.2009</DATE>, Josef Vosding Schlacht-, Kühl- und Zerlegebetrieb ym. (C‑278/07–C‑280/07, EU:2009:38, 42 kohta); tuomio <DATE ISO="20110505">5.5.2011</DATE>, Ze Fu Fleischhandel ja Vion Trading (C‑201/10 ja C‑202/10, EU:2011:282, 25 kohta) ja tuomio <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE>, Cruz &amp; Companhia (C‑341/13, EU:2014:2230, 54 kohta).</P></NOTE> ja mikä on suhteellisuusperiaatteen mukaista tässä tapauksessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Tuomio <DATE ISO="20110505">5.5.2011</DATE>, Ze Fu Fleischhandel ja Vion Trading (C‑201/10 ja C‑202/10, EU:2011:282, 37 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Komissio esittää, että jäsenvaltiot voivat soveltaa yleisiin oikeussääntöihin sisältyviä pidempiä määräaikoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <DATE ISO="20090729">29.7.2009</DATE>, Josef Vosding Schlacht-, Kühl- und Zerlegebetrieb ym. (C‑278/07–C‑280/07, EU:2009:38, 47 kohta).</P></NOTE> Se lisää, että unionin tuomioistuimen mukaan vanhentumisajan pidentäminen ja sen välitön soveltaminen eivät merkitse ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 7 artiklassa taattujen oikeuksien, jotka vastaavat perusoikeuskirjan 49 artiklassa taattuja oikeuksia, loukkaamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tuomio <DATE ISO="20150908">8.9.2015</DATE>, Tarico (C‑105/14, EU:2015:555, 57 kohta).</P></NOTE> Se toteaa vielä lopuksi oikeusvarmuudesta, että talouden toimijat eivät voi perustellusti luottaa siihen, että olemassa oleva tilanne, jota toimielimet voivat muuttaa harkintavaltansa rajoissa tekemillään päätöksillä, säilyy ennallaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Tuomio <DATE ISO="19961017">17.10.1996</DATE>, Lubella (C‑64/95, EU:1996:388, 31 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään viimeisellä kuudennella kysymyksellään lähinnä, estääkö unionin oikeus soveltamasta pääasiaan Ranskan siviililain 2224 §:ssä säädettyä viiden vuoden vanhentumisaikaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kun huomioon otetaan neljänteen ja viidenteen kysymykseen ehdottamani vastaus, seuraavat pohdinnat ovat luonteeltaan puhtaasti toissijaisia ja esitetään siltä varalta, ettei korkojen vaatimista hyväksyttäisi ja katsottaisi asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi täytäntöön panevaksi toimenpiteeksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Saman asetuksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla saman artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesta vanhentumisaikojen kestoa koskevasta järjestelmästä tulee luonteeltaan täydentävä jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä käyttöön otettuun järjestelmään nähden. Kuten menettelyn osapuolet ovat todenneet, unionin tuomioistuin on myöntänyt oikeuskäytännössään jäsenvaltioille laajan harkintavallan säätää pitempiä vanhentumisaikoja, joita sovelletaan unionin taloudellisia etuja vahingoittaviin väärinkäytöksiin, ja nämä vanhentumisajat voivat perustua yleissäännöksiin ja olla asetuksen N:o 2988/95 voimaantuloa aiempia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Tuomio <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE>, Cruz &amp; Companhia (C‑341/13, EU:2014:2230, 55 ja 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> tai niistä voi olla säädetty myöhemmin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ibidem, tuomion 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Ranskan oikeuden osalta toimitetuista asiakirjoista käy ilmi ristiriita Tribunal administratif de Melunin ja Ranskan hallituksen välillä: ensin mainitun mukaan oikeusriidan taustalla olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikaan Ranskan oikeudessa ei ollut säännöstä, joka olisi voinut korvata asetuksessa N:o 2988/95 säädetyn neljän vuoden vanhentumisajan, sillä tuolloin yleinen voimassa oleva vanhentumisaika oli 30 vuotta ja unionin tuomioistuin on kiistänyt nimenomaisesti, ettei kyseinen vanhentumisaika sovellu tähän korvaamiseen;<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>Chambre de commerce et d’industrie de l’Indre</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑465/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:867">EU:C:2011:867</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Ranskan hallitus viittaa sen sijaan siviililain 2277 §:ään, jonka mukaan jo tuolloin sovellettiin kaikkiin lainatuista rahamääristä kertyviä korkoja koskeviin menettelyihin viiden vuoden vanhentumisaikaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Koska kyseessä on kansalliseen oikeuteen liittyvä kysymys, unionin tuomioistuimen sijaan on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä etsiä oikeusjärjestyksestään oikeussääntö, joka voisi asianmukaisesti korvata asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen vanhentumisajan. Lisäksi on pohdittava, eikö Ranskan oikeudessa ole hallinto-oikeudellista säännöstä, jossa säädetään yksityisten, myös talouden toimijoiden, ja hallintoviranomaisten välisten velkojen vanhentumisajasta. Mikäli näin ei ole, asian ratkaisevan tuomioistuimen on prosessuaalisen johdonmukaisuuden rajoissa selvitettävä myös tätä seikkaa koskeva Ranskan hallituksen esittämä väite.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa kyseisissä Ranskan siviililain kahdessa pykälässä (entinen 2277 §, joka oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, ja uusi 2224 §, jolla korvattiin yleinen 30 vuoden vanhentumisaika) säädetään viiden vuoden vanhentumisajasta, joten katson niiden molempien täyttävän oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen. Pelkkä yhden vuoden lisääminen asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyyn vanhentumisaikaan ei ylitä sitä, mikä on tarpeen, jotta kansalliset viranomaiset voivat ryhtyä seuraamusmenettelyihin sellaisten väärinkäytösten johdosta, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja (juuri tätä tarkoitusta palvelevat aiheettomasti saatujen etuuksien takaisinperiminen ja tähän liittyvien korkojen periminen), eikä se myöskään kannusta kyseisiä viranomaisia toimimattomuuteen tällaisten väärinkäytösten torjunnassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Tuomio <DATE ISO="20140917">17.9.2014</DATE>, Cruz &amp; Companhia (C‑341/13, EU:2014:2230, 61 ja 62 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Oikeusvarmuuden osalta ei mielestäni voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan 30 vuoden vanhentumisajan hylkäämisen johdosta Ranskan siviililain 2224 §:ssä säädetyn uuden viiden vuoden vanhentumisajan soveltaminen olisi vastoin oikeusvarmuuden periaatetta (Glencoren väite). Ohran ja vehnän vientitukiin liittyviä havaittuja väärinkäytöksiä vastaan toteutetut toimenpiteet ovat vuosilta 2004 ja 2005,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Vehnän osalta marraskuussa 2005 toteutetuista toimenpiteistä ilmoitettiin tammikuussa 2006.</P></NOTE> ja ne joka tapauksessa katkaisivat tuolloin voimassa olleen 30 vuoden vanhentumisajan kulumisen. Kun toimenpiteet hyväksyttiin, ne eivät enää kuuluneet asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaan saman artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Korkojen perintämenettelyä (joka on pääoman takaisinperintää koskevan toimenpiteen täytäntöön paneva toimenpide) koskeva vanhentumisaika alkaa nimittäin kulua vasta kyseisestä ajankohdasta lähtien, kun huomioon otetaan kaikki vanhentumisajan katkaisemisen aiheuttavat tekijät, kuten hallintokanteen nostaminen ja pääsaatavan maksaminen. Asiakirja-aineistosta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Glencoren esittämät kirjalliset huomautukset, joita yksikään muista osapuolista ei ole vastustanut.</P></NOTE> käy tässä yhteydessä ilmi, että ranskalaisessa hallintotuomioistuimessa nostettiin kyseisiä toimenpiteitä koskeva kanne, mikä puolestaan katkaisi toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevan vanhentumisajan vuoteen 2010 asti, jolloin maksu suoritettiin. Kyseisenä vuonna sovellettiin jo Ranskan siviililain 2224 §:n mukaista uutta yleistä vanhentumissäännöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että pääasian olosuhteissa unionin oikeus ei estä Ranskan siviililain 2224 §:n mukaisten vanhentumisaikojen soveltamista, kun vanhentuminen ei ollut vielä toteutunut lain nro 2008-561 voimaantulopäivänä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="17"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal administratif de Melunin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta <DATE ISO="19951218">18.12.1995</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohtaa sovelletaan maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19871127">27.11.1987</DATE> annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdan ja interventiosta peräisin olevien tuotteiden käytön ja/tai määräpaikan tarkastamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19921016">16.10.1992</DATE> annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3002/92 5 a artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden perusteella syntyneiden korkosaatavien perimiseen.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa korkojen maksamista kummankin saatavan pääomasta koskeva vaatimus</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>ei johdu asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta jatkuvasta eikä toistuvasta väärinkäytöksestä; ja</P></ITEM><ITEM><P>vanhentuu, kun asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetty kahdeksan vuoden vanhentumisaika on päättynyt; vanhentumisaika alkaa kulua sinä päivänä, jona väärinkäytös, jonka perusteella saatavan pääoman maksamisvelvollisuus määräytyy, on toteutunut.</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Unionin oikeus ei ole esteenä Ranskan siviililain 2224 §:n mukaisten vanhentumisaikojen soveltamiselle tapauksessa, jossa vanhentuminen ei ollut vielä toteutunut lain nro 2008-561 voimaantulopäivänä.</TXT></NP></ITEM></LIST></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>