Asianosaiset
Oikeudenkäynnin kohde
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Johtolause
Päätöksen päätösosa
Asiassa 40/69,
jonka Bundesfinanzhof in München on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Hauptzollamt Hamburg-Oberelbe
vastaan
Firma Paul G. Bollmann, Hampuri,
ennakkoratkaisun neuvoston asetuksen N:o 22 ja komission asetuksen N:o 77, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella N:o 136, tulkinnasta,
1 Saksan liittotasavallan Bundesfinanzhof on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 30.7.1969 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.9.1969, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä 4 päivänä huhtikuuta 1962 annetun ETY:n neuvoston asetuksen N:o 22 (EYVL 1962, N:o 30) ja 23 päivänä heinäkuuta 1962 annetun ETY:n komission asetuksen N:o 77 (EYVL 1962, N:o 66), sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä lokakuuta 1962 annetulla ETY:n komission asetuksella N:o 136 (EYVL 1962, N:o 113), tulkinnasta.
Ensimmäinen kysymys
2 Ensimmäisenä kysymyksenään mainittu tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan, onko asetuksen N:o 22 14 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat soveltaa ja että niiden on sovellettava valtionsisäisen oikeutensa säännöksiä niiden tuotteiden täsmentämiseksi, joista maksu kannetaan asetuksen 1 artiklan nojalla, ja kyseisten tuotteiden erottamiseksi muista tuotteista.
3 Asetuksen N:o 22 14 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet kansallisten lakiensa, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukauttamiseksi siten, että tämän asetuksen säännöksiä voidaan, jollei siinä toisin säädetä, tehokkaasti soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 1962.
4 Koska asetusta N:o 22 sovelletaan perustamissopimuksen 189 artiklan toisen kohdan mukaisesti sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, nämä eivät saa, ellei toisin säädetä, toteuttaa kyseisen asetuksen soveltamisen varmistamiseksi toimenpiteitä, joilla sen sisältöä muutettaisiin tai sen säännöksiin tehtäisiin lisäyksiä.
Koska jäsenvaltiot ovat antaneet tariffeja koskevan lainsäädäntövallan yhteisölle maatalouden yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamiseksi, niillä ei enää ole lainsäädäntövaltaa tällä alalla.
5 Näin ollen asetuksen N:o 22 14 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet poistaakseen omasta lainsäädännöstään asetuksen soveltamiselle 1 päivästä heinäkuuta 1962 alkaen mahdollisesti aiheutuvat esteet.
Näin ollen jäsenvaltiot eivät saa kyseisen artiklan mukaan toteuttaa asetuksen sisältöön sinänsä vaikuttavia kansallisia toimenpiteitä.
6 Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava kieltävästi.
Toinen kysymys
7 Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kieltävä, Bundesfinanzhof kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta, "onko asetuksen N:o 22 1 artiklaa, jossa mainitaan tiettyjä yhteiseen tullitariffiin sisällytettyjä tavaroita, tulkittava siten, että kansallisen lainsäätäjän on sallittua tulkita näiden tavaroiden kuvaamiseksi käytettyjä ilmaisuja, koska tullitariffissa tavaroita kuvaavia ilmaisuja on ehdottomasti tarpeen tulkita".
8 Koska yhteisestä markkinajärjestelystä annetuissa asetuksissa tarkoitetut tavaroiden kuvaukset kuuluvat yhteisön oikeuden alaan, kuvausta koskeva tulkinta voidaan vahvistaa ainoastaan siten, että yhteisön toimivalta otetaan huomioon.
Lisäksi maatalouden yhteiset markkinajärjestelyt kuten se, joka asetuksella N:o 22 on tarkoitus asteittain perustaa, voivat täyttää niille annetun tehtävän ainoastaan, jos niiden toteuttamiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.
Kyseisten järjestelyjen kohteena olevien tavaroiden kuvauksilla on näin ollen oltava sama merkitys kaikissa jäsenvaltioissa.
9 Tällainen vaatimus saatettaisiin kyseenalaiseksi, jos kukin jäsenvaltio voisi jonkin tavaran tariffiin luokittelun muodostuessa vaikeaksi itse omalla tulkinnallaan vahvistaa kyseisen sisällön.
Vaikka kansalliset hallintoelimet voivat joutua jonkin tavaran tariffiin luokittelun osoittautuessa vaikeaksi toteuttamaan soveltamistoimenpiteitä ja tällöin hälventämään jonkin tuotteen kuvauksesta syntyneitä epäilyksiä, ne voivat tehdä näin ainoastaan yhteisön säännöksiä ja määräyksiä noudattaen, eivätkä kansalliset viranomaiset voi antaa vaikutuksiltaan sitovia tulkintasääntöjä.
10 Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava kieltävästi.
Kolmas kysymys
11 Jos vastaus toiseen kysymykseen on kieltävä, Bundesfinanzhof pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan, ovatko kalkkunan pyrstöt asetuksen N:o 77 2 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 136 1 artiklalla, tarkoitettuja selkiä (selkäpaloja) tai muita siipikarjan osia, vai kyseisen asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuja muita syötäviä eläimenosia.
12 Yhteisen tullitariffin nimikkeistön yleisten tulkintasääntöjen [neuvoston asetus (ETY) N:o 950/68, EYVL 1968, N:o L 172] 5 kohdassa esitetyn tariffiin luokittelua koskevan yleisen säännön mukaan tavarat, jotka eivät kuulu mihinkään tariffin nimikkeeseen, on luokiteltava lähinnä samankaltaisten tavaroiden nimikkeeseen.
Tavaroiden samankaltaisuus arvioidaan sekä niiden fyysisten ominaisuuksien että niiden käyttötavan ja kaupallisen arvon perusteella.
Erityisolosuhteita lukuun ottamatta tuotteen kaupallisen arvon osoittaa yleensä sen markkinahinta.
13 Asetuksen N:o 77, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 136, 2 artiklassa olevalla ilmaisulla selät ja kaulat tarkoitetaan teurastetun siipikarjan osia erotuksena osista, jotka on tarkoituksellisesti irrotettu selistä ja jotka ovat sellaisenaan eläimen paloittelujätettä; näihin kuuluu myös tuote, jota asia koskee.
Kyseisen tuotteen kaupallinen arvo, jota sen markkinahinta kuvastaa, on hyvin vähäinen ja joka tapauksessa paljon pienempi kuin asetuksen N:o 77 2 artiklassa mainittujen teurastetun siipikarjan osien arvo.
14 Tämä seikka vahvistetaan epäsuorasti 29.6.1966 annetussa komission asetuksessa N:o 79/66/ETY (EYVL 1966, N:o 118), jossa kalkkunan pyrstöt luokitellaan selkiin ja kauloihin, mutta jossa niihin sovelletaan muuntokerrointa, joka on lähempänä asetuksessa N:o 77 muille syötäville eläimenosille (3 artikla) kuin selille ja kauloille ja muille siipikarjan osille (2 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 136) säädettyjä muuntokertoimia.
15 Näin ollen ilmaisua muut syötävät eläimenosat on sen asetuksen N:o 77 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä tulkittava siten, että siihen sisältyy kaupalliselta arvoltaan samankaltaisia tuotteita, joihin kuuluu myös tuote, jota asia koskee.
16 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Euroopan yhteisöjen komissiolle ja Saksan liittotasavallan hallitukselle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.
17 Asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe Saksan liittotasavallan Bundesfinanzhofissa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kyseisen kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla,
ottaen huomioon oikeudenkäyntiasiakirjat,
kuultuaan esittelevän tuomarin kertomuksen,
kuultuaan pääasian vastaajan, Saksan liittotasavallan hallituksen ja Euroopan yhteisöjen komission suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen,
ottaen huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 38-47 ja 177 artiklan,
ottaen huomioon 4.4.1962 annetun ETY:n neuvoston asetuksen N:o 22,
ottaen huomioon 23.7.1962 annetun ETY:n komission asetuksen N:o 77 ja 31.10.1962 annetun ETY:n komission asetuksen N:o 136,
ottaen huomioon 29.6.1966 annetun ETY:n komission asetuksen N:o 79/66/ETY,
ottaen huomioon 28.6.1968 annetun EY:n neuvoston asetuksen (ETY) N:o 950/68,
ottaen huomioon ETY:n tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan ja erityisesti sen 20 artiklan,
ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Saksan liittotasavallan Bundesfinanzhofin 30.7.1969 tekemällä päätöksellä sille esittämän kysymyksen seuraavasti:
1) Euroopan talousyhteisön neuvoston 4.4.1962 antaman asetuksen N:o 22 14 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet poistaakseen omasta lainsäädännöstään asetuksen soveltamiselle mahdollisesti aiheutuvat esteet, mutta ne eivät saa kuitenkaan toteuttaa asetuksen sisältöön sinänsä vaikuttavia kansallisia toimenpiteitä.
2) Euroopan talousyhteisön neuvoston 4.4.1962 antaman asetuksen N:o 22 1 artiklassa, jossa luetellaan tiettyjä yhteiseen tullitariffiin sisällytettyjä tavaroita, ei valtuuteta jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia antamaan vaikutuksiltaan sitovia tulkintasääntöjä kyseisten kuvausten tulkitsemiseksi.
3) Euroopan talousyhteisön komission 23.7.1962 antaman asetuksen N:o 77 3 artiklan mukaan ilmaisua muut syötävät eläimenosat on tulkittava siten, että siihen sisältyy kaupalliselta arvoltaan samankaltaisia tuotteita, joihin kuuluvat myös kalkkunan pyrstöt.