JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NIILO JÄÄSKINEN
15 päivänä joulukuuta 2011 (1)
Asia C‑572/10
Clément Amédée
vastaan
Garde des Sceaux, Ministre de la Justice et des Libertés
ja
Ministre du Budget, des Comptes publics, de la Fonction publique et de la Réforme de l’État
(Tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunionin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Sosiaalipolitiikka – Ajallinen sovellettavuus (Barber-pöytäkirja) – Mies- ja naispuoliset työntekijät – Samapalkkaisuus – Vanhuuseläkkeet – Virkamiehille sukupuoleen katsomatta lasten kasvatuksesta myönnettävä hyvitys edellyttäen, että ammattitoiminta on keskeytynyt – Sellaisten oikeussääntöjen puuttuminen, joiden nojalla miespuoliset virkamiehet voisivat pitää naispuolisille virkamiehille myönnettävää äitiyslomaa vastaavan palkallisen vapaan – Välillinen syrjintä
I Johdanto
1. Unionin tuomioistuimelle käsiteltävässä asiassa esitetyt ennakkoratkaisukysymykset ovat nousseet esiin Clément Amédéen sekä ministre de la Justice et des Libertés’n ja ministre du Budget, des Comptes publics, de la Fonction publique et de la Réforme de l’État’n välisessä riita-asiassa, joka koskee sen päätöksen laillisuutta, jolla Amédéelle myönnettiin eläkettä entisenä virkamiehenä.
2. Amédée väittää, että Ranskan viranomaiset ovat aiheuttaneet hänelle vahinkoa epäämällä häneltä miespuolisena virkamiehenä hyvityksen, joka myönnetään lastensa kasvatukseen panostaneille vanhemmille ja joka naispuolisten virkamiesten on hänen mukaansa helpompi saada sen vuoksi, että ainoastaan naisille myönnetään automaattisesti kahden kuukauden palkallinen äitiysloma. Amédéen mielestä lapsihyvityksen myöntämisen lakisääteinen edellytys ammattitoiminnan yhtäjaksoisesta keskeytymisestä vähintään kahdeksi kuukaudeksi on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, koska tosiasiassa se syrjii välillisesti miespuolisia virkamiehiä.
3. Tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunionin (Ranska), jossa kantaja on nostanut uuden kanteen, esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 157 artiklan(2), sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen(3) 6 artiklan 3 kohdan sekä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY(4) tulkintaa.
4. Totean kuitenkin heti alkuun, että kun otetaan huomioon, että Amédéelle myönnettiin vanhuuseläke 22.12.2003, määräykset ja säännökset, joiden pohjalta käsiteltävässä asiassa esitettyjä kysymyksiä on käytännössä tutkittava, ovat asiaan kyseisenä ajankohtana sovellettavat määräykset ja säännökset, toisin sanoen EY 141 artikla(5) sekä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä 24.7.1986 annettu neuvoston direktiivi 86/378/ETY(6), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/97/EY.(7)
5. Täsmennän, että unionin tuomioistuin on asiassa Griesmar(8) antamassaan tuomiossa jo ottanut kantaa Ranskan virkamieseläkejärjestelmään sekä erityisesti käsiteltävässä pääasiassa tarkasteltavaa järjestelmää vastaavaan hyvitysjärjestelmään, tosin siinä muodossa kuin se oli ennen Ranskan lainsäätäjän vuonna 2003 tekemiä muutoksia, joilla pyrittiin nimenomaan korjaamaan asiassa Griesmar todettu yhteisön oikeuden noudattamatta jättäminen.(9) Uusi lainsäädäntö eroaa siten edellä mainitun tuomion antamiseen johtaneesta lainsäädännöstä siinä, että tuolloin pelkkä biologinen äiteys riitti perusteeksi sille, että naispuolinen virkamies sai kyseisen hyvityksen, kun taas lastensa kasvatuksesta vastanneella miespuolisella virkamiehellä ei ollut mitään mahdollisuutta vaatia riidanalaista hyvitystä.
6. Toteaisin lisäksi, että tämä ennakkoratkaisupyyntö on erityisen tärkeä, koska Amédéen unionin tuomioistuimelle esittämistä huomautuksista ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä on lähes 50 samantapaista kannetta kuin nyt tarkasteltavassa asiassa ja että kyseinen tuomioistuin valitsi Amédéen asian perustaksi käsitelläkseen siinä vireillä olevia asioita ”sarjana”.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
7. Kansallisen lainsäädännön merkitykselliset säännökset käsiteltävässä asiassa ovat siviili- ja sotilasvirkamiesten eläkelain (code des pensions civiles et militaires de retraite, jäljempänä eläkelaki) säännökset, sellaisina kuin ne ovat muutettuina eläkeuudistuksesta 21.8.2003 annetulla lailla nro 2003-775(10) (loi n? 2003-775 du 21 août 2003 portant réforme des retraites, jäljempänä laki nro 2003-775).
8. Lain nro 2003-775 48 §:n I momentilla, joka sisältyy III osastoon nimeltä ”Säännökset valtion virkamiehiin sovellettavista järjestelmistä”, on muutettu eläkelain L. 12 §:n b kohtaa seuraavasti:
”Tosiasiallisiin palvelusvuosiin lisätään Conseil d’État’n kuulemisen jälkeen annetussa asetuksessa säädetyin edellytyksin seuraavat hyvitykset: – –
b) Kustakin ennen 1.1.2004 avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta tai ottolapseksi otetusta lapsesta ja edellyttäen, että lapsi on ollut henkilön hoidettavana vähintään yhdeksän vuoden ajan ennen lapsen 21. syntymäpäivää, kaikista muista L. 18 §:n II momentissa tarkoitetuista lapsista, jotka on otettu huollettaviksi ennen 1.1.2004, myönnetään siviili- ja sotilasvirkamiehille vuoden mittaiseksi vahvistettu hyvitys, joka lisätään tosiasiallisiin palvelusvuosiin edellyttäen, että he ovat keskeyttäneet palveluksensa Conseil d’État’n kuulemisen jälkeen annetussa asetuksessa tarkoitetulla tavalla.”
9. Lain nro 2003-775 48 §:n I momentilla lisättiin eläkelakiin myös L. 12 §:n b bis kohta, jossa säädetään, että ”b kohdassa tarkoitettu hyvitys myönnetään naispuolisille siviili- tai sotilasvirkamiehille, jotka ovat synnyttäneet opiskelunsa aikana ennen kuin heidät on otettu julkishallinnon palvelukseen, kun palvelukseenotto on tapahtunut kahden vuoden kuluessa kilpailuun osallistumiseksi vaadittavan tutkinnon saamisesta ilman, että heitä vastaan voidaan vedota edellytykseen ammattitoiminnan keskeytymisestä”.
10. Lain nro 2003-775 48 §:n II momentissa säädetään seuraavasti: ”– – eläkelain L. 12 §:n b kohdan säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina I momentin 2 kohdalla, sovelletaan 28.5.2003 alkaen maksettuihin eläkkeisiin.”
11. 26.12.2003 annetun asetuksen nro 2003-1305(11) (jäljempänä asetus nro 2003-1305) 6 §:llä eläkelakiin on sisällytetty uusi R. 13 §, jossa määritellään edellytykset, joiden täyttyessä virkamies voi saada saman eläkelain uudessa L. 12 §:n b kohdassa tarkoitetun hyvityksen, seuraavalla tavalla:
”L. 12 §:n b kohdan säännösten soveltaminen edellyttää, että virkatehtävien suorittaminen on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden kuukauden ajaksi – – äitiysloman, adoptioloman, vanhempainloman taikka sairaan tai vammautuneen lapsen hoitamiseksi myönnetyn hoitovapaan tai sellaisen virkavapaan vuoksi, joka on myönnetty alle kahdeksan vuoden ikäisen lapsen hoitamiseksi – –”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
12. Entiselle valtion virkamiehelle Amédéelle myönnettiin varhennettu vanhuuseläke 22.12.2003 tehdyllä päätöksellä eli myöhemmin kuin 28.5.2003, joka on lain nro 2003-775 48 §:n II momenttiin sisältyvässä siirtymäsäännöksessä tarkoitettu määräpäivä. Eläkelain säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina lailla nro 2003-775, sovelletaan näin ollen Amédéen tilanteeseen.
13. Amédée on hakenut eläkelain L. 12 §:n b kohdassa tarkoitettua eläkkeen lapsihyvitystä. Häneltä evättiin se sillä perusteella, ettei hän täyttänyt eläkelain R. 13 §:ssä säädettyjä edellytyksiä.
14. Amédée nosti ensimmäisessä menettelyssä kanteen tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunionissa sen päätöksen kumoamiseksi, jolla häneltä evättiin lapsihyvitys. Kanne hylättiin 22.7.2005 annetulla tuomiolla, jonka Conseil d’État vahvisti 22.8.2007 antamallaan tuomiolla.
15. Amédée nosti 23.5.2009 tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunionissa uuden kanteen, jossa hän vaati, että Ranskan valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle vahingot, jotka hänelle on aiheutunut siitä, että edellä mainittujen lain nro 2003-775 ja sen täytäntöönpanoasetuksen säännökset ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, sekä mainitun hallintotuomioistuimen ja Conseil d’État’n tuomioiden sisällöstä siltä osin kuin niillä loukataan ilmeisellä tavalla sellaisia yhteisön oikeussääntöjä, joiden tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille henkilöille.
16. Amédéen mukaan lailla nro 2003-775 käyttöön otettu ammattitoiminnan keskeytymistä koskeva edellytys merkitsee miespuolisiin työntekijöihin kohdistuvaa välillistä syrjintää, joka on kielletty. Hän esittää, että naispuoliset virkamiehet täyttävät systemaattisesti tämän edellytyksen heille myönnettävän automaattisen, pakollisen ja palkallisen äitiysloman ansiosta, kun taas useimmilta miespuolisilta virkamiehiltä evätään lapsihyvitys sellaisen oikeudellisen sääntelyn puuttumisen vuoksi, jonka nojalla he voisivat keskeyttää työnteon äitiysloman myöntämisen edellytyksiä vastaavin edellytyksin.
17. Tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunion päätti siten 25.11.2010 antamallaan päätöksellä lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko – – eläkelain L. 12 §:n b kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna 21.8.2003 annetun lain 48 §:llä, ja R. 13 §:n, sellaisena kuin sen on muutettuna 26.12.2003 annetun asetuksen 6 §:llä, säännöksillä käyttöön otetun sääntelyn katsottava aiheuttavan [SEUT] 157 artiklassa [aiempi EY-sopimuksen 141 artikla](12) tarkoitettua välillistä syrjintää lasten biologisten vanhempien välillä niiden miesten osuuteen nähden, jotka saattaisivat täyttää edellytyksen työnteon keskeytymisestä yhtäjaksoisesti vähintään kahden kuukauden ajaksi mutta joilla ei juuri siksi, ettei tätä koskevia säännöksiä ole annettu, ole mahdollisuutta täyttää kyseistä edellytystä palkallisen vapaan muodossa?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko välillistä syrjintää pitää oikeutettuna sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan N:o 14 liitteenä olevan sopimuksen 6 artiklan 3 kohdan määräysten perusteella?
3) Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko – – direktiivin 79/7 – – säännökset esteenä – – eläkelain L. 12 §:n b kohdan ja R. 13 §:n säännösten voimassa pitämiselle?
4) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja toiseen ja kolmanteen kysymykseen kieltävästi, onko näiden säännösten kyseenalaistamisen katsottava kohdistuvan ainoastaan syrjintään, joka säännöksistä aiheutuu, vai kohdistuuko kyseenalaistaminen siihen, etteivät sekä nais- että miespuoliset virkamiehet voi vaatia näiden säännösten soveltamista hyväkseen?”
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti unionin tuomioistuimelle tämän kirjaamoon 21.3.2011 saapuneella kirjeellä, että ministre de la Justice (Ranskan oikeusministeri) oli valittanut 15.2.2011 cour administrative d’appel de Bordeaux’hon päätöksestä, jonka tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunion oli tehnyt 25.11.2010. Cour administrative d’appel toimitti unionin tuomioistuimelle 9.6.2011 päivätyn kirjelmän, jossa myös ministre du Budget (Ranskan valtiovarainministeri) vaati kyseisen päätöksen kumoamista samoin perustein. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 6.7.2011 unionin tuomioistuimelle, että Amédée oli tehnyt vastavalituksen erityisesti sen päätöksen kumoamiseksi, joka koski ennakkoratkaisupyyntöä, ja ennakkoratkaisukysymysten muuttamiseksi. Sama tuomioistuin ilmoitti 8.11.2011 päivätyllä kirjeellä aikovansa pitää 15.12.2011 pääasiaa käsittelevän istunnon.
19. Unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä Amédée, Ranskan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet sekä kirjallisia että suullisia huomautuksia.
IV Asian tarkastelu
A Alustavat toteamukset
– Tosiseikat
20. Amédée ei nähdäkseni väitä, että hänen työntekonsa olisi keskeytynyt tai että hän olisi lyhentänyt työaikaansa voidakseen vastata lastensa kasvatuksesta, minkä vuoksi hänen ammattiuralleen olisi aiheutunut haittaa. Hän väittää ainoastaan tulleensa syrjityksi sukupuolensa perusteella, koska työnteon äitiysloman vuoksi vähintään kahdeksi kuukaudeksi yhtäjaksoisesti keskeyttävät naispuoliset virkamiehet saavat automaattisesti lapsihyvityksen, toisin kuin miespuoliset virkamiehet.
21. Kun otetaan huomioon, ettei pääasian kantaja ole toimittanut unionin tuomioistuimelle tietoja, joista ilmenisi, että hän olisi tosiasiallisesti panostanut lastensa kasvatukseen keskeyttämällä työntekonsa tai lyhentämällä työaikaansa, kuten edellä mainitussa asiassa Griesmar annetussa tuomiossa käsittääkseni vaaditaan, on syytä pohtia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten hypoteettisuutta.(13) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ennakkoratkaisupyynnön ja siten unionin tuomioistuimen toimivallan perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen antaminen yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä.(14)
– Ajalliset seikat
22. Minusta nyt käsiteltävässä asiassa on tärkeää tuoda esiin yhteisön oikeuden sekä erityisesti EY 141 artiklan ajallisen soveltamisen pulma. EY:n perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 17(15) nimittäin määrätään, että yleisesti ottaen sovellettaessa EY 141 artiklaa korvauksena ei pidetä ammatillisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaisia etuuksia, jos ja sikäli kuin niiden voidaan osoittaa olevan 17.5.1990 edeltävältä työskentelykaudelta, siis ajalta ennen asiassa Barber annettua tuomiota.(16)
23. Pöytäkirjan N:o 17 eli niin sanotun Barber-pöytäkirjan sovellettavuudesta keskusteltiin asiassa Griesmar,(17) mutta yhteisöjen tuomioistuin ei tuolloin ottanut asiaan nimenomaisesti kantaa. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin nähdäkseni noudattanut lähtökohtaa, jonka mukaan Barber-pöytäkirja ei olisi ollut sovellettavissa kyseisessä asiassa, koska ratkaiseva ajankohta oli se, josta alkaen eläkettä oli maksettu, toisin sanoen 17.5.1990 jälkeen.
24. Käsiteltävässä asiassa syntyy Ranskan lainsäädännön, sellaisena kuin se on uudistettuna lailla nro 2003‑775, yhteydessä kysymys siitä, voidaanko lapsihyvitys myöntää Amédéen niiden työskentelykausien perusteella, jotka koskevat aikaa ennen 17.5.1990, kun muistetaan, että hyvityksen myöntämisen perusteena on ammattitoiminnan keskeytyminen vähintään kahdeksi kuukaudeksi yhdessä asetuksen nro 2003-1305 6 §:ssä, jolla eläkelakiin on sisällytetty R. 13 §, mainituista tapauksista.
25. On syytä todeta, että Amédéen lapset, joiden perusteella hän vaatii lapsihyvitystä, ovat asiakirjojen mukaan syntyneet 7.6.1981, 14.1.1984 ja 13.11.1985 eli ennen Barber-pöytäkirjassa tarkoitettua määräaikaa. Kun otetaan huomioon kuopuksen syntymäaika ja eläkelain R. 13 §:ssä luetellut erityyppiset vapaat, minulle ei ole ilmeistä, miten olisi ymmärrettävä ajanjakso, jonka aikana muodostuisivat asianomaisen oikeudet etuuksiin hänen vaatimansa hyvityksen käsittävästä eläkejärjestelmästä. Amédée itse toteaa, ettei hän voinut pitää vanhempainlomaa lastensa syntymän jälkeen, koska miespuolisille virkamiehille avautui Ranskan lainsäädännöllä mahdollisuus vanhempainlomaan vasta vuodesta 1986 alkaen.
26. Kyse on siis siitä, mikä on se ratkaiseva ajankohta, jonka perusteella kyseinen hyvitys mahdollisesti myönnetään Amédéelle. Minun mielestäni tässä on kolme mahdollisuutta: Amédéen lasten syntymää seuranneiden äitiyslomien ajankohta, ajankohdat, jolloin Amédée olisi voinut pitää jonkin asetuksen nro 2003-1305 6 §:ssä tarkoitetuista vapaista, tai ajankohta, josta alkaen hänelle ryhdyttiin maksamaan joulukuussa 2003 myönnettyä eläkettä. Ensimmäinen ratkaisu saisi aikaan sen, ettei EY 141 artiklaa voitaisi soveltaa ajallisesti käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon asianomaisen kolmen lapsen syntymäajat. Kaksi muuta ratkaisua koskevat työskentelyajanjaksoja 17.5.1990 jälkeen.
27. Kun otetaan huomioon kyseisen hyvityksen luonne lisäyksenä, joka on otettava huomioon laskettaessa eläkettä sen maksuajankohtana, pikemminkin kuin ansaittuna eläkeoikeutena, joka myönnetään tietyn työskentelykauden kuluessa suoritettujen eläkemaksujen perusteella,(18) unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi jätetty asia kuuluu mielestäni EY 141 artiklan ajalliseen soveltamisalaan. Samoin sen arviointi, onko asiassa mahdollisesti loukattu miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, on minusta tehtävä ottamalla lähtökohdaksi asianomaisen virkamiehen eläkkeelle jäämisen ajankohta eikä ajanjaksoa, jonka kuluessa hän olisi voinut pitää laissa säädettyjä lasten hoitamiseen tarkoitettuja vapaita, kuten naispuolinen virkamies olisi voinut vastaavassa tilanteessa tehdä.
B Mahdollisen välillisen syrjinnän olemassaolo
28. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä sitä, onko näennäisesti puolueeton peruste, joka koskee ammattitoiminnan yhtäjaksoista keskeytymistä vähintään kahdeksi kuukaudeksi, miehiä välillisesti syrjivä, kun otetaan huomioon sen vaikutukset erityisesti suhteessa niiden miesten osuuteen, jotka saattaisivat täyttää tämän edellytyksen, ja etenkin kun miehillä ei ole oikeutta palkalliseen vanhempainlomaan toisin kuin naisilla äitiysloman puitteissa.
29. Muistutan, että välillistä syrjintää syntyy siitä, että jokin näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilön erityisen epäedulliseen asemaan toisiin verrattuna. Tällainen erottelu on kiellettyä yhteisön oikeusjärjestyksessä, paitsi jos erottelu on objektiivisesti perusteltu oikeutetulla tavoitteella ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.(19)
30. Alustavasti on syytä todeta, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että Ranskan virkamieseläkejärjestelmän perusteella maksettavat eläkkeet kuuluvat EY 141 artiklan aineelliseen soveltamisalaan.(20) Eläkelain, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 2003-775, L 12 §:ssä tarkoitettu hyvitys on nähdäkseni työstä maksettava korvaus, johon sovelletaan EY 141 artiklassa taattua mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatetta.
31. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuteen kuuluva yleinen yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.(21) Samapalkkaisuuden vaatimus, joka on syrjintäkiellon yleisen periaatteen erityinen ilmaus, edellyttää näin ollen, että mies- ja naispuoliset työntekijät, joihin sitä sovelletaan, ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa.(22) Kyseinen rinnastettavuusperuste on siten olennainen tekijä pyrittäessä näyttämään toteen mahdollinen syrjintä.
32. Edellä mainitussa asiassa Griesmar annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Ranskassa kyseisen asian aikaan voimassa ollut eläkejärjestelmä aiheutti välitöntä syrjintää siltä osin kuin oikeus eläkkeelle jäämisen yhteydessä myönnettävään palvelusaikaa koskevaan hyvitykseen varattiin ainoastaan naispuolisille työntekijöille, joilla on lapsia, vaikkei miesten erilaista kohtelua voitu perustella. Oikeus päästä osalliseksi tästä hyvitysjärjestelmästä ulotettiin juuri tämän tuomion antamisen jälkeen myös miespuolisiin virkamiehiin eläkelain L. 12 §:n b kohdalla, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 2003-775. Hyvityksen saamiselle asetettiin uusi edellytys, nimittäin se, että virkatehtävien suorittaminen on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden kuukauden ajaksi äitiysloman, adoptioloman, vanhempainloman taikka sairaan tai vammautuneen lapsen hoitamiseksi myönnetyn hoitovapaan tai jopa virkavapaan vuoksi, ja on huomattava, että sekä miehillä että naisilla on ensiksi mainittua vapaata lukuun ottamatta mahdollisuus kaikkiin asetuksella nro 2003-1305 käyttöön otetussa eläkelain R. 13 §:ssä lueteltuihin vapaisiin, jotka ovat vapaaehtoisia ja palkattomia.
33. Pakollista ja palkallista äitiyslomaa edellytetään unionin lainsäädännössä.(23) Tätä oikeutta, joka on tunnustettu biologisille äideille myös Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksilla,(24) unionin tuomioistuin pitää erittäin tärkeänä sosiaalioikeudellisena suojelun välineenä.(25)
34. Äitiysloman pakollisuudella on kaksi tavoitetta: tarkoituksena on suojella yhtäältä naisen biologista tilaa raskauden aikana ja toisaalta äidin ja lapsen välistä erityistä suhdetta synnytyksen jälkeen, jotta tämä suhde ei häiriintyisi samanaikaisesta ammatillisesta toiminnasta aiheutuvan rasitusten kasaantumisen vuoksi.(26)
35. Äitiysloman taloudellisista näkökohdista säädetään direktiivissä 92/85 sen säännösten tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi siten, että kaikki työsopimukseen liittyvät oikeudet on turvattava raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille, ja erityisesti on varmistettava palkan maksun jatkuminen ja/tai oikeus riittävään korvaukseen.(27) Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka etuuden määrän ei tarvitse vastata asianomaisen täysimääräistä palkkaa vaan sitä voidaan vähentää, vähentämisen rajana on vaatimus, ettei etuus saa olla niin vähäinen, että se estäisi naisia hankkimasta lapsia ja vaarantaisi siten unionin oikeuden tavoitteleman suojelupäämäärän saavuttamista.(28) Palkan maksun turvaaminen naiselle, jolla on laillinen velvollisuus keskeyttää ammattitoimintansa äitiysloman vuoksi, on välttämätön toimenpide niiden lukuisten haittojen kompensoimiseksi, joita naiset kohtaavat urallaan siksi, etteivät he ole työpaikalla äitiyslomansa vuoksi.(29)
36. Unionin oikeudessa ei äitiysloman erityistapausta lukuun ottamatta vaadita jäsenvaltioita säätämään perhesyistä annettavista muista palkallisista vapaista. Siten direktiivin 96/34/EY mukaan työntekijöillä, niin naisilla kuin miehilläkin, on yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan lapsen syntymän tai lapseksi ottamisen vuoksi, jotta he voisivat huolehtia lapsesta vähintään kolmen kuukauden ajan.(30) Direktiivissä täsmennetään, että vanhempainloma voi kestää lapsen tiettyyn ikään asti, joka voi ulottua enintään kahdeksaan vuoteen. Direktiiviin liitetyssä puitesopimuksessa tarkoitetut työsopimusta tai työsuhdetta koskevat järjestelyt vanhempainloman aikana kuuluvat sitä vastoin jäsenvaltioiden toimivaltaan.(31) Jäsenvaltioilla ei näin ollen ole velvollisuutta myöntää tai taata palkkaa vanhemmille heidän vanhempainlomansa ajaksi.
37. Riidanalaiseen hyvitykseen oikeuttavat eläkelain R. 13 §:ssä tarkoitetut vapaat, joista on muistutettu edellä, ovat sekä mies- että naispuolisten virkamiesten saatavilla lukuun ottamatta äitiyslomaa, jonka saaja on luonnollisesti aina nainen. Tästä toteamuksesta huolimatta komissio väittää virheellisesti, että naiset täyttäisivät äitiysloman ansiosta automaattisesti edellytyksen työnteon yhtäjaksoisesta keskeytymisestä vähintään kahdeksi kuukaudeksi. On nimittäin mahdollista, että naispuolinen virkamies on synnyttänyt ennen palvelukseen tuloaan sellaisissa olosuhteissa, ettei eläkelain L. 12 §:n b bis kohdassa mainittua erityissääntöä sovelleta. Tällöin hänen oikeutensa hyvitykseen riippuu työnteon keskeytymisestä jonkin muun kyseisessä artiklassa mainitun vapaan kuin äitiysloman vuoksi. Sama toteamus pätee naisiin, jotka ovat keskeyttäneet työntekonsa muun kuin biologisen lapsensa hoitamiseksi, toisin sanoen kun on kyse ottolapsesta, puolison lapsesta tai jos lapsi kuuluu johonkin toiseen eläkelain L. 18 §:ssä tarkoitettuun ryhmään.(32)
38. Kun otetaan huomioon äitiyslomaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, olen sitä mieltä, ettei niiden naisten tilannetta, joiden on pitänyt keskeyttää työntekonsa äitiysloman vuoksi, voida verrata niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka voivat vapaasti valita jonkin muun eläkelain R. 13 §:ssä tarkoitetuista vapaista.
39. Oikeuskäytännöstä seuraa niin ikään, että samapalkkaisuuden periaate ei estä myöntämästä etua ainoastaan naispuoliselle työntekijälle, jos sen tarkoituksena on kompensoida ammatillisia haittoja, joita näille työntekijöille aiheutuu työstä poissaolon vuoksi, mikä on ominaista äitiyslomalle.(33) Tämän periaatteen loukkaaminen voidaan sulkea pois tässä yhteydessä, koska miespuolisen työntekijän tilanne eroaa naispuolisen työntekijän tilanteesta siinä, että toisin kuin biologiset äidit, jotka joutuvat keskeyttämään työnteon, biologisilla isillä on mahdollisuus valita, haluavatko he erityisesti panostaa lastensa kasvatukseen. Tätä toteamusta ei muuta se, että äitiysloman taloudelliset ehdot voivat sen mukaan, minkä jäsenvaltion lainsäädäntö on kyseessä, olla erilaisia ja suotuisampia kuin perhesyistä myönnettäviä muita vapaita koskevat ehdot.(34)
40. Käsiteltävässä asiassa voitaisiin toki ajatella, että miehet ja naiset ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa Ranskan lainsäädännön nojalla sikäli kuin hyvityksen tarkoituksena on kompensoida uralle koituvaa vahinkoa, jota voi aiheutua ajasta, jonka sekä isä että äiti ovat panostaneet lastensa hoitamiseen.(35) Ranskan kansallisessa lainsäädännössä nimittäin viitataan virkamiehiin vanhempina heidän sukupuolestaan riippumatta. Nais- ja miespuolisen virkamiehen tilanteet voidaan siis tältä osin rinnastaa toisiinsa.
41. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut asiassa Griesmar antamassaan tuomiossa aiheelliseksi selvittää, onko hyvityksen, joka oli myönnetty kyseisenä ajanjaksona sovellettujen edellytysten mukaisesti eli pelkästään naisille ja ainoastaan siksi, että he olivat saaneet lapsen, tarkoituksena kompensoida ammatillisia haittoja, joita äideille aiheutuu työstä poissaolon vuoksi lapsen syntymän jälkeen, jolloin miespuolinen työntekijä ja naispuolinen työntekijä eivät ole toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, vai onko hyvityksen pääasiallisena tarkoituksena kompensoida ammatillisia haittoja, joita naispuolisille työntekijöille aiheutuu lasten hoitamisesta, minkä osalta olisi selvitettävä, ovatko mies- ja naispuoliset työntekijät toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa.(36)
42. Samoin unionin tuomioistuin on jo ottanut kantaa jäsenvaltioiden toteuttamien sosiaalipoliittisten toimien rajoihin etenkin edellä mainitussa asiassa Roca Álvarez annetussa tuomiossa, joka koski imetysvapaata, johon olivat Espanjan lainsäädännön nojalla oikeutettuja naiset sekä miehet, joiden puolisot olivat työntekijän asemassa. Koska imetysvapaa voitiin erottaa rintaruokinnan biologisesta asiayhteydestä ja sitä saattoi käyttää joko palkattuna työntekijänä työskentelevä isä tai palkattuna työntekijänä työskentelevä äiti, unionin tuomioistuin katsoi, että käytännössä imetysvapaa edellytti ainoastaan lapsen ruokintaa ja aikaa lapsesta huolehtimiseen. Tällaisista toimista saattoi siis vastata yhtä hyvin isä kuin äiti, joten unionin tuomioistuin totesi, että kyseinen vapaa myönnettiin työntekijöille lapsen vanhempina.(37) Unionin tuomioistuin saattoi siten paitsi verrata miesten ja naisten tilanteita vanhemmuuteen liittyvien tehtävien näkökulmasta myös erottaa naispuolisille työntekijöille annettavassa sosiaalisessa suojelussa kaksi näkökulmaa, jotka ovat naisen biologinen suojelu ja hänen asemansa äitinä.
43. Ero, joka on tehtävä äitiin ja isään lapsen syntymän johdosta kohdistuvien velvollisuuksien välillä, liittyy pikemminkin kysymykseen siitä, että vanhempi voi osoittaa panostaneensa erityisellä tavalla lapsensa kasvattamiseen. Yhteisöjen tuomioistuin ei vaatinut asiassa Griesmar antamassaan tuomiossa hyvityksen myöntämistä automaattisesti kaikille biologisille isille, jotta he olisivat tasa-arvoisessa asemassa biologisten äitien kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi selväsanaisesti, että miespuoliselle virkamiehelle on myönnettävä hyvitys ainoastaan, kun tämä voi osoittaa vastanneensa lastensa hoitamisesta.(38)
44. Näin ollen ei sinänsä ole lainvastaista vaatia, kuten puheena olevissa kansallisissa säännöksissä tehdään, että saadakseen lapsihyvityksen miespuolisen virkamiehen on osoitettava, että hän on panostanut erityisesti ja tosiasiallisesti lapsestaan huolehtimiseen myös muulla tavoin kuin kantamalla lapsesta biologisena isänä pelkästään taloudellista vastuuta. Koska sitä vastoin äitiysloma on pakollinen kaikille biologisille äideille ja heidän oletetaan vastaavan lastensa hoidosta äitiysloman aikana lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa terveydentila on liian heikko synnytyksen jälkeen, lapsihyvitys myönnetään naisille ilman erityistä näyttöä eräänlaisen heidän hyväkseen tehtävän, hoitamista koskevan olettaman vuoksi.
45. Naisten miehiä vaikeampi asema työmarkkinoilla sekä palkkauksen että urakehityksen osalta selittyy suureksi osaksi lasten hoitoon liittyvien velvoitteiden epätasaisesta jaosta miesten ja naisten välillä.(39) Riippumatta siitä, että naiset lopettavat työnteon äitiysloman vuoksi, he ovat nimittäin miehiä selvästi valmiimpia tekemään perhesyistä työntekoon liittyviä järjestelyjä pitämällä vanhempainlomaa tai muulla tavoin esimerkiksi työaikaa lyhentämällä, vaikka he eivät saisi siitä taloudellista korvausta.(40)
46. Kyseessä olevissa kansallisissa säännöksissä asetetaan ammattitoiminnan tosiasiallista keskeyttämistä koskeva edellytys, joka on luonteeltaan rajoittava. Edellytys ei kuitenkaan näytä rajoittavan enemmän miesten kuin naisten oikeutta hyvitykseen, koska isät, jotka päättävät keskeyttää työntekonsa hoitaakseen lapsiaan yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta, ovat oikeutettuja hyvitykseen, vaikka onkin totta, että Ranskan lainsäätäjän säätämä ajanjakso on täsmälleen yhtä pitkä kuin äitiysloman vähimmäispituus. Pelkästään se seikka, että naisille myönnetään käytännössä miehiä useammin riidanalainen hyvitys, ei riitä sen toteamiseksi, että tämä saattaisi aiheuttaa välillistä syrjintää. Miehet eivät voi mielestäni väittää tulleensa syrjityiksi pelkästään sen vuoksi, etteivät he ole valmiita jakamaan vanhemmuudesta johtuvia velvoitteita tasavertaisesti naisten kanssa.
47. Kyseisessä edellytyksessä ei tosin oteta huomioon muita ammattitoiminnan järjestelytapoja, joihin biologinen isä, kuten sitä paitsi myös ottoäiti tai sijoitusvanhempi, voi turvautua omistautuakseen lapsen hoitamiseen, nimittäin lyhyempää vanhempainlomaa tai osa-aikatyötä. Se, ettei pääasian käsittelyn aikaan voimassa olleessa Ranskan lainsäädännössä(41) tunnustettu, että työajan lyhentämisellä voisi olla sama oikeudellinen vaikutus kuin työnteon keskeyttämisellä kokonaan, ei kuitenkaan sinänsä tarkoita, että niiden naisten tilannetta, joiden on pitänyt jäädä äitiyslomalle, voitaisiin verrata niiden miesten tilanteeseen, jotka voivat valita, keskeyttävätkö he ammattitoimintansa perhesyistä.
48. Mielestäni mahdolliset vaikutukset itse asiassa vaihtelevat suuresti sen mukaan, onko työntekijä keskeyttänyt työnteon kokonaan, kuten äitiysloman, adoptioloman tai vanhempainloman tapauksissa, jotka saattavat hidastaa asianomaisen vanhemman urakehitystä tai jopa pysäyttää sen, vai onko hän turvautunut muihin työajan järjestelyihin, kuten osa-aikatyöhön, jolloin työntekijä on työstä poissa vain osan aikaa ja työnantajalla on vähemmän vaikeuksia liittyen sijaisuustarpeesta ja työntekijän tehtävien uudelleenjärjestelyistä huolehtimiseen. Unionin tuomioistuin on siten täysin perustelluin syin päätynyt kantaan, jonka mukaan raskaus ja äitiys ovat todella omiaan saattamaan naiset epäedulliseen asemaan virkaurallaan.(42)
49. Kansallisella lainsäätäjällä on mielestäni laaja harkintavalta(43) siinä, minkä verran asianomaisen vanhemman on vähintään pitänyt panostaa lapsensa hoitoon vaatiessaan hyvitystä tällä perusteella, koska hyvityksessä on kyse oikeudesta lisäeläkkeeseen, johon asianomainen työntekijä ei ole osallistunut tavanomaisten eläkemaksusääntöjen mukaisesti.
50. Riittäisikö hyvityksen saamiseksi esimerkiksi työajan lyhentäminen noin 10 prosentilla tai vain kahden viikon pituinen vanhempainloma? Nämä kaksi tilannetta eivät ole minusta lainkaan verrattavissa tilanteeseen, jossa työnteko on pitänyt keskeyttää kahdeksi kuukaudeksi äitiysloman vuoksi, koska ne eivät edellytä vastaavia uraan liittyviä uhrauksia ja ovat joka tapauksessa suhteettomia verrattuna saatavaan hyvitykseen, joka vastaa yhtä eläkkeen määrää laskettaessa huomioon otettavaa lisätyövuotta.
51. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että päätös siitä, voidaanko ja missä määrin eläkeoikeuksiin liittyvän edun myöntämistä perustella ammattitoiminnan keskeyttämisellä tai työajan lyhentämisellä, kuuluu ennen kaikkea poliittisen arvioinnin piiriin, tosin tähän liittyvin oikeudellisin rajoituksin. Sosiaalipoliittiset näkökohdat, kuten halu olla tekemättä äitiydestä vähemmän houkuttelevaa naispuolisille työntekijöille, voivat olla tässä mielessä ratkaisevia. Naisten ja miesten työhön ja ammattiin liittyvien tilanteiden rinnastettavuutta ei siten voida arvioida mekaanisesti.
C Mahdollisen välillisen syrjinnän perusteltavuus
52. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, voidaanko kyseisissä kansallisissa säännöksissä tarkoitetun hyvityksen mahdollisesti aiheuttamaa välillistä syrjintää pitää oikeutettuna sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan 3 kohdan perusteella, jossa määrätään, ettei tämä artikla estä jäsenvaltiota ”pitämästä voimassa tai toteuttamasta sellaisia erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa naisten ammatillisen toiminnan harjoittamista taikka estää tai hyvittää heidän ammattiuraansa liittyviä haittoja”.
53. Korostaisin, että Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan 1.5.1999 kyseiset määräykset sisällytettiin EY 141 artiklan 4 kohtaan, joka on todellisuudessa se ajallisesti merkityksellinen määräys, jonka perusteella arvioidaan kyseessä olevien kansallisten säännösten yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa, kuten totesin tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa.
54. Kun otetaan huomioon kielteinen vastaus, jota ehdotan unionin tuomioistuimelle ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, sekä se, että tämä toissijainen kysymys on tuossa tilanteessa ennakkoratkaisupyynnön mukaan vaikutukseton, katson, ettei toista ennakkoratkaisukysymystä ole syytä tutkia siihen vastaamiseksi.
55. Haluaisin silti esittää asiasta muutamia huomautuksia siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin noudata ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä koskevaa vastausehdotustani.
56. Toiseen kysymykseen olisi mielestäni tarvittaessa vastattava sen kannan mukaisesti, jonka yhteisöjen tuomioistuin otti edellä mainitussa asiassa Griesmar esitettyyn kysymykseen, joka vastaa nyt käsiteltävässä asiassa esitettyä kysymystä, joka liittyy niin ikään Ranskan virkamieseläkejärjestelmään. Kyseisessä tuomiossa todettiin, ettei tuolloin sovellettua eläkelain L. 12 §:n b kohdassa tarkoitettua hyvitystoimenpidettä voitu pitää sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna positiivisena toimenpiteenä, joka olisi omiaan edistämään naisten mukanaoloa työelämässä tasa-arvoisesti miesten kanssa, koska toimenpiteellä ainoastaan myönnetään äideille palvelusaikaa koskeva hyvitys heidän jäädessään eläkkeelle saman järjestelmän mukaisesti, jossa isätkin jäävät eläkkeelle, ilman että sillä puututtaisiin ongelmiin, joita he saattavat kohdata ammattiurallaan.(44)
57. Lain nro 2003-775 ja asetuksen nro 2003-1305 säännöksissä tarkoitettua hyvitystä ei samoista syistä voida perustella nyt käsiteltävässä asiassa EY 141 artiklan 4 kohdan nojalla. Tämä ratkaisu seuraa edellä mainitussa asiassa Griesmar annetusta tuomiosta, joka annettiin suurta jaostoa vastaavassa kokoonpanossa. Oikeuskäytännön mahdollinen muuttaminen olisi kuitenkin mahdollista ainoastaan vastaavassa kokoonpanossa.
58. Omaksuttu lähestymistapa on kuitenkin mielestäni kyseenalainen. Unionin tuomioistuin on nimittäin antanut suppean merkityksen asiaa koskevissa yhteisön oikeussäännöissä tarkoitetuille ”ammattiuraan” liittyville haitoille sulkemalla pois haittojen hyvittämisen myöhemmin eläkkeelle jäätäessä, toisin sanoen silloin, kun asianomaiset virkamiehet ovat lopettaneet työnteon. Tämä loisi jäsenvaltioille velvoitteen pysyttää naisten ja miesten välillä vallitseva taloudellinen epätasa-arvo myös eläkeaikana, kuten Ranskan hallitus korosti käsiteltävässä asiassa pidetyssä istunnossa,(45) mikä on mielestäni ristiriidassa syrjintäkiellon periaatteen kanssa.
59. Tämän oikeuskäytännön sisäinen logiikka ei ole mielestäni kestävä, koska kaikki syrjintäkiellon periaatteen sovellukset ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä perustuvat ajatukseen siitä, että samasta työstä on maksettava sama palkka. Huomauttaisin, että eläkkeellä on toki palkan luonne, mutta se on osa palkkaa, jonka maksamista on lykätty ammattitoiminnan päättymiseen asti. Naiset ovat kuitenkin tässä suhteessa epäedullisessa asemassa, koska raskaus ja äitiys hidastavat heidän etenemistään ammattiuralla, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut.(46) Kun otetaan huomioon, että toimenpiteet, joita jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa kompensoidakseen haittoja, joita naiset kohtaavat urallaan täyttäessään vanhemmuuteen liittyviä velvoitteita, lienevät joko pois suljettuja (kuten on raskauteen liittyvissä hyvityksissä, jotka merkitsevät sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää) tai hyvin rajallisia (kuten edellä mainitussa asiassa Kalanke todetaan niin sanotusta ”positiivisesta” syrjinnästä, jonka tavoitteena on edistää naisten uralla etenemistä), lisäeläkeoikeuden myöntäminen näyttää minusta olevan usein ainoa keino, jolla voidaan estää epätasa-arvon jatkuminen myös eläkkeelle jäämisen jälkeen.
D Asiaa koskevien kansallisten säännösten yhteensopivuus direktiivin 79/7 kanssa
60. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, onko direktiivin 79/7 säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevien kansallisten säännösten voimassa pitämiselle.
61. Amédée, Ranskan hallitus ja komissio ovat omaksuneet saman kannan siinä, ettei direktiiviä 79/7 voida soveltaa käsiteltävään asiaan. Myös minä tuen tätä kantaa, kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa.
62. Miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä annettu direktiivi 79/7 nimittäin kattaa niiden lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien perusteella maksettavat etuudet,(47) jotka kuuluvat ”ensimmäiseksi pilariksi” tavallisesti luonnehdittuun luokkaan.(48) Pääasia sitä vastoin koskee Ranskan virkamieseläkejärjestelmän perusteella saatua eläkettä, ja tämä järjestelmä kuuluu ammatillisten järjestelmien luokkaan, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut;(49) kyseinen luokka vastaa ”toista pilaria”. Asianomaisen jäätyä eläkkeelle joulukuussa 2003 näitä ammatillisten järjestelmien mukaisesti maksettavia eläkkeitä säänneltiin direktiivillä 86/378, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/97, ja näitä direktiivejä muutettiin vuorostaan 15.8.2009 alkaen direktiivillä 2006/54.
63. Koska pääasian tosiseikat eivät kuulu direktiivin 79/7 aineelliseen soveltamisalaan, kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ei siten ole mielestäni tarpeen vastata.
E Oikeudelliset seuraukset kyseisten kansallisten säännösten mahdollisesta yhteensopimattomuudesta yhteisön oikeuden kanssa
64. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asettaa neljännen kysymyksensä edellytykseksi kolme seikkaa eli sen, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja että sekä toiseen että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi. Tarkemmin sanottuna edellytetään, että unionin tuomioistuin olisi todennut, että yhteisön primäärioikeuden mukaan kyseiset kansalliset säännökset aiheuttaisivat yhtäältä välillistä syrjintää, jota ei toisaalta voitaisi perustella, mutta johdettu yhteisön oikeus ei kuitenkaan olisi esteenä mainittujen kansallisten säännösten voimassa pitämiselle.
65. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä sitä, mitä oikeudellisia seurauksia pitäisi olla eläkelain L. 12 §:n b kohdassa ja R. 13 §:ssä tarkoitetun lapsihyvityksen yhteensopimattomuudesta yhteisön oikeuden kanssa. Se kysyy, että niin kauan kuin Ranskan lainsäätäjä ei ole säätänyt oletetun välillisen syrjinnän korjaamiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä, edellyttääkö yhteensopimattomuus ainoastaan kyseisistä säännöksistä aiheutuvan miehiin kohdistuvan syrjinnän poistamista vai onko yhteensopimattomuus esteenä sille, että sekä nais- että miespuoliset virkamiehet voisivat saada lapsihyvityksen.
66. Kun otetaan kuitenkin huomioon kanta, jota esitän unionin tuomioistuimelle muihin ennakkoratkaisukysymyksiin, nimittäin kielteistä vastausta ensimmäiseen kysymykseen, lausunnon antamisen raukeamista toisessa kysymyksessä sekä kolmannen kysymyksen toteamista ilman kohdetta olevaksi, en katso aiheelliseksi vastata neljänteen kysymykseen, koska ne kolme edellytystä, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asetti nimenomaan lähtökohdaksi, eivät mielestäni täyty.
67. Tästä huolimatta muistutan unionin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että jos unionin oikeuden vastaista syrjintää ilmenee, niin kauan kuin kansallista lainsäädäntöä ei ole muutettu epäyhdenvertaisen kohtelun korjaamiseksi, kansallisten viranomaisten on toteutettava yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia yhteisön oikeuden noudattamiseksi. Kuten Amédée ja komissio ovat todenneet, asianomaisten viranomaisten velvollisuutena on siten työnantajina myöntää viran puolesta epäedullisessa asemassa olevaan ryhmään kuuluville henkilöille, jotka ovat käsiteltävässä asiassa miespuolisia virkamiehiä, samat kohteluun liittyvät edut kuin etuoikeutettuun ryhmään kuuluville henkilöille, jotka ovat tässä tapauksessa naispuolisia virkamiehiä. Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut toistuvasti, että kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta yhteisön oikeusjärjestyksessä syrjiväksi katsottu kansallinen säännös tarvitsematta pyytää tai odottaa, että kansallinen lainsäätäjä kumoaisi sitä ennen kyseisen säännöksen, ja sovellettava epäedullisessa asemassa olevan ryhmän jäseniin samaa järjestelmää kuin muihin työntekijöihin. Tämä velvollisuus kuuluu sille riippumatta valtionsisäisen oikeuden mukaisten sellaisten säännösten olemassaolosta, joissa sille annetaan toimivalta tällaiseen menettelyyn.(50)
68. Jos unionin tuomioistuin toteaa välillistä syrjintää esiintyvän, sen velvollisuutena on toimittaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki hyödylliset tiedot, joiden perusteella tämä voi ottaa kantaa siihen, millä konkreettisilla tavoilla ja kuinka kauan miespuolisen virkamiehen on pitänyt tehdä ammattitoimintaan liittyviä järjestelyjä panostaakseen lapsensa hoitoon ja voidakseen siten perustella oikeutensa lapsihyvitykseen. Erityisesti komissio otti esille asian, johon unionin tuomioistuimen olisi tässä tapauksessa otettava kantaa ja joka koskee kysymystä siitä, onko edellytys ammattitoiminnan keskeyttämisestä kokonaan vähintään kahdeksi kuukaudeksi, sellaisena kuin siitä säädetään eläkelain R. 13 §:ssä, liian rajoittava erityisesti miehiin nähden, jolloin sitä ei pitäisi soveltaa, koska se sulkee hyvityksen ulkopuolelle isät, jotka ovat panostaneet lastensa hoitoon muulla tavoin kuin keskeyttämällä uransa, kuten muun muassa siirtymällä osa-aikatyöhön.
V Ratkaisuehdotus
69. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa tribunal administratif de Saint-Denis de la Réunionin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Pääasiassa kyseessä olevien kansallisten säännösten kaltaisten säännösten, joissa lapsen hoitamiseen liittyvän palvelusajan hyvityksen saaminen edellyttää ammattitoiminnan yhtäjaksoista keskeytymistä vähintään kahdeksi kuukaudeksi, ei voida katsoa aiheuttavan EY 141 artiklassa tarkoitettua välillistä syrjintää ainoastaan sillä perusteella, että eläkkeitä laskettaessa hyvitys myönnetään useammille naisille kuin miehille, koska biologisilla äideillä on lain perusteella sekä pakollinen että palkallinen äitiysloma.
2) Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettu kielteinen vastaus, toiseen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata.
3) Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellä, joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY säännöksiä, ei ole kohdetta, eikä siihen tarvitse siten vastata.
1 – Alkuperäinen kieli: ranska.
2 – Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä viitataan ”[SEU] 157 artiklaan, aiempaan [EY] 141 artiklaan”. Kyse on selvästi kirjoitusvirheestä, koska Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ei ole 157 artiklaa, vaan mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuusperiaatetta koskeva EY 141 artikla on korvattu SEUT 157 artiklalla.
3 – Sosiaalipolitiikasta muiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kuin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kesken tehty sopimus (EYVL C 191, s. 91), joka on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan N:o 14 liitteenä.
4 – EYVL 1979, L 6, s. 24.
5 – Ainoastaan tämän artiklan 3 kohta eroaa SEUT 157 artiklasta siinä, että siinä määrätään toisenlaisista tavoista toteuttaa toimenpiteet, joilla varmistetaan miesten ja naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltaminen työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä.
6 – EYVL L 225, s. 40.
7 – Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä annetun direktiivin 86/378/ETY muuttamisesta 20.12.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/97/EY (EYVL 1997, L 46, s. 20).
8 – Asia C-366/99, tuomio 29.11.2001 (Kok., s. I‑9383).
9 – Accoyer, B., Rapport à l’Assemblée nationale n° 898 sur le projet de loi portant réforme des retraites, I nide, toinen osa, kesäkuu 2003, erityisesti s. 77 ja sitä seuraavat sivut.
10 – JORF nro 193, 22.8.2003, s. 14310. Laki tuli voimaan 1.1.2004, mutta sen 48 §:n II momentissa säädetään seuraavaa: ”– – eläkelain L. 12 §:n b kohdan säännökset, sellaisina kuin ne ovat muutettuina [saman 48 §:n] I momentin 2 kohdalla, sovelletaan 28.5.2003 alkaen maksettuihin eläkkeisiin.”
11 – Asetus lain nro 2003-775 täytäntöön panemiseksi (JORF nro 301, 30.12.2003, s. 22473). Asetuksen säännökset tulivat lain säännösten tavoin voimaan 1.1.2004. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja osapuolet olettavat nähdäkseni, että asetusta sovelletaan lain 48 §:n II momentin nojalla ajallisesti eläkkeisiin, jotka on myönnetty ennen kyseistä päivämäärää, mutta lain taannehtivien vaikutusten alkamispäivän eli 28.5.2003 jälkeen.
12 – Ks. edellä alaviite 2.
13 – Huomauttaisin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien ennakkoratkaisukysymysten mahdollinen hypoteettisuus riippuu vastauksesta, jonka unionin tuomioistuin mahdollisesti antaa asiakysymykseen siitä, kuinka paljon vanhemman on panostettava lastensa kasvatukseen voidakseen saada lapsihyvityksen asiaa koskevien kansallisten säännösten nojalla.
14 – Mm. yhdistetyt asiat C-422/93–C-424/93, Zabala Erasun ym., tuomio 15.6.1995 (Kok., s. I‑1567, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia C-13/01, Safalero, tuomio 11.9.2003 (Kok., s. I‑8679, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15 – EY 141 artiklasta vuonna 1992 tehty pöytäkirja (N:o 17), josta on tullut SEUT 157 artiklasta tehty pöytäkirja (N:o 33).
16 – Asia C-262/88, tuomio 17.5.1990 (Kok., s. I‑1889, Kok. Ep. X, s. 425).
17 – Ks. em. asiassa Griesmar annetun julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotuksen 41 ja 42 kohta, joissa esitetään komission kanta tässä suhteessa.
18 – Ks. analogisesti asia C-147/08, Römer, tuomio 10.5.2001 (66 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) sekä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 44 ja 94 artikla (EUVL L 284, s. 1).
19 – Määritelmä sisältyy mm. miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleen laadittu toisinto) 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaan (EUVL L 204, s. 23).
20 – Em. asia Griesmar, tuomion 38 kohta.
21 – Ks. mm. asia C-217/91, Espanja v. komissio, tuomio 7.7.1993 (Kok., s. I‑3923, 37 kohta) ja asia C-236/09, Association belge des Consommateurs Test-Achats ym., tuomio 1.3.2011 (28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
22 – Asia C-218/98, Abdoulaye ym., tuomio 16.9.1999 (Kok., s. I‑5723, 16 kohta).
23 – Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 348, s. 1).
24 – Äitiyden suojelusta tehdyissä ILOn kolmessa yleissopimuksessa (nro 3 vuodelta 1919, nro 103 vuodelta 1952 ja nro 183 vuodelta 2000) määrätään lapsen syntymän jälkeisestä kuuden viikon pakollisesta äitiyslomasta, jonka aikana äidillä ei ole oikeutta palata työhön. Tällä pyritään estämään se, että työnantaja voisi pakottaa äidin palaamaan työhön, mikä vaarantaisi sekä äidin että lapsen terveyden. Tämä periaate on olennainen osa ILOn säännöillä taattua suojelua. Ks. La maternité au travail, Une revue de la législation nationale, Kansainvälinen työtoimisto, Geneve, toinen painos, 2010, s. 13. Asiakirja on saatavilla myös englanniksi ja espanjaksi.
25 – Asia C-116/06, Kiiski, tuomio 20.9.2007 (Kok., s. I‑7643, 49 kohta).
26 – Asia C-411/96, Boyle ym., tuomio 27.10.1998 (Kok., s. I‑6401, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); em. asia Kiiski, tuomion 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia C-104/09, Roca Álvarez, tuomio 30.9.2010 (27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
27 – Ks. edellä alaviitteessä 23 mainitun direktiivin johdanto-osan 17. perustelukappale sekä 8 ja 11 artikla.
28 – Asia C-191/03, McKenna, tuomio 8.9.2005 (Kok., s. I‑7631, 42 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 – Em. asiassa Abdoulaye ym. (tuomion 19 kohta) mainitaan useita esimerkkejä näistä haitoista. Unionin tuomioistuin muistuttaa säännöllisesti, että raskaus ja äitiys itse asiassa asettavat naiset epäedulliseen asemaan työelämässä: ks. mm. asia 184/83, Hofmann, tuomio 12.7.1984 (Kok., s. 3047, 27 kohta) ja asia C-450/93, Kalanke, tuomio 17.10.1995 (Kok., s. I‑3051, 18 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
30 – UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 145, s. 4), erityisesti puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohta.
31 – Tästä toimivallan kuulumisesta jäsenvaltioille muistutetaan myös em. asiassa Kiiski (tuomion 35 ja 36 kohta).
32 – Tässä viitataan lapsiin, joiden huoltajuus on annettu eläkkeensaajalle tai tämän puolisolle, lapsiin, joiden holhoojaksi on nimetty eläkkeensaaja tai tämän puoliso, jos holhoukseen liittyy lapsen tosiasiallinen ja pysyvä huolto, tai lapsiin, jotka eläkkeensaaja tai tämän puoliso on ottanut talouteensa kasvattilapsiksi, jos hän osoittaa huoltavansa lasta tosiasiallisesti ja pysyvästi.
33 – Ks. em. asia Abdoulaye ym., tuomion 20 ja 22 kohta ja asia Griesmar, tuomion 41 kohta.
34 – Muistutan, ettei jäsenvaltioita velvoiteta ILOn yleissopimuksissa eikä unionin oikeudessa säätämään palkallisesta vanhempainlomasta. Äitiysloman ja vanhempainloman välisistä eroista, ennen kaikkea äitiysloman pakollisuudesta ks. asia C-220/02, Österreichischer Gewerkschaftsbund, tuomio 8.6.2004 (Kok., s. I-5907, 60 kohta).
35 – Ks. edellä alaviitteessä 9 mainittu Rapport à l’Assemblée nationale n° 898, s. 85 ja sitä seuraavat sivut.
36 – Em. asia Griesmar, tuomion 46 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
37 – Em. asia Roca Álvarez, tuomion 28–31 kohta.
38 – Em. asia Griesmar, tuomion 67 kohta.
39 – Ks. vanhemmuuteen liittyvien tehtävien hoitamista koskevan miesten ja naisten välisen perinteisen roolijaon osalta em. asia Roca Álvarez (tuomion 36 kohta).
40 – Kansainvälisen työtoimiston selvityksessä todetaan, että äitiyden suojelusta annettuja 167 maan lainsäädäntöjä koskevien ILOn tietojen mukaan miehet pitävät naisia paljon harvemmin vanhempainlomaa (ks. em. selvitys, s. 59). Työajan lyhentämisestä komissio on puolestaan muistuttanut, että Eurostatin vuotta 2009 koskevista tilastoista ilmenee, että Ranskassa 30 prosenttia naisista ja 6 prosenttia miehistä työskentelee osa-aikaisesti.
41 – Kuten asiakirjoista ilmenee, Ranskan tasavaltaa vastaan vuonna 2004 aloitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn jälkeen kyseisen hyvityksen saamisen edellytyksiä parannettiin niin, että työajan lyhentäminen hyväksyttiin edellytykseksi työnteon keskeyttämisen rinnalla (ks. eläkeuudistuksesta 9.11.2010 annettu laki nro 2010-1330 (JORF nro 261, 10.11.2010, s. 20034) ja soveltamisasetus nro 2010-1741, 30.12.2010 (JORF nro 303, 31.12.2010, s. 94)).
42 – Ks. em. asia Abdoulaye ym., asia Hofmann ja asia Kalanke.
43 – Ks. analogisesti asia C-123/10, Brachner, tuomio 20.10.2011 (73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
44 – Em. asia Griesmar, tuomion 60–67 kohta.
45 – Ranskan tasavallan edustaja on todennut, että tilastojen mukaan työnteon lapsen syntymän tai kasvatuksen vuoksi keskeyttävissä virkamiehissä on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä ja että tästä syystä heidän eläkkeensä ovat keskimäärin 10–20 prosenttia miesten eläkkeitä pienemmät.
46 – Ks. em asia Hofmann; em. asia Kalanke ja em. yhdistetyt asiat Abdoulaye ym.
47 – Ks. direktiivin 3 artiklan 1 ja 3 kohta.
48 – Ks. esim. em. asiassa Römer annettuun tuomioon johtaneen, antamani ratkaisuehdotuksen 58 ja 59 kohta.
49 – Em. asia Griesmar, tuomion 25 kohta ja sitä seuraavat kohdat ja asia C-206/00, Mouflin, tuomio 13.12.2001 (Kok., s. I‑10201, 23 kohta).
50 – Ks. mm. asia C-28/93, van den Akker, tuomio 28.9.1994 (Kok., s. I‑4527, 16 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen); yhdistetyt asiat C-231/06–C-233/06, Jonkman ym., tuomio 21.6.2007 (Kok., s. I‑5149, 39 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia C-399/09, Landtová, tuomio 22.6.2011 (51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaisu oikeustapauskokoelmassa).