<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRT12002FIA.0300163301.case.xml"><NO.CASE>T-16/99</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61999A0016</NO.CELEX><NO.SEQ>0010.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1635</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>1646</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>12</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="20020320">20.3.2002</DATE> — ASIA T-16/99</LEFT><RIGHT>LÖGSTÖR RÖR V. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio</HT> (neljäs jaosto)</P><P><DATE ISO="20020320">20 päivänä maaliskuuta 2002</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikcudcnkäyntikicli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T-16/99,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Lögstör Rör (Deutschland) GmbH,</HT> kotipaikka Fulda (Saksa), edustajinaan asianajajat H.-J. Hellmann ja T. Nägele, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehinään W. Mölls ja É. Gippini Fournier, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelyssä (asia N:o IV/35.691/E-4: esieristettyjen kaukolämmitysputkien alan kartelli) <DATE ISO="19981021">21 päivänä lokakuuta 1998</DATE> tehdyn komission päätöksen 1999/60/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="024" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="1">EYVL 1999, L 24, s. 1</REF.DOC.OJ>) kumoamista tai toissijaisesti kyseisessä päätöksessä sille määrätyn sakon määrän pienentämistä,</P><?PAGE NO="II-1636"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Mengozzi sekä tuomarit V. Tiili ja R. M. Moura Ramos,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies B. Pastor,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20001024">24.10.2000</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion<NOTE NOTE.ID="E0002"><P>Tuomion perusteluista esitetään ainoastaan ne kohdat ja perustelut, joiden julkaisemista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää tarpeellisina. Muut asiaa koskevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat on esitetty asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-23/99" YEAR="2002" PAGE.ECR="II-1705">T-23/99, LR AF 1998 vastaan komissio, tuomio <DATE ISO="20020320">20.3.2002</DATE>, Kok. s. II-1705</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kanteen perustana olevat tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Kantaja on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka tuottaa kaukolämmitykseen tarkoitettuja putkia ja jota kutsuttiin vuoden 1998 puoleenväliin saakka nimellä Pan-Isovit GmbH. Yhtiön osti vuoden 1996 lopussa tanskalainen yhtiö Løgstør Rør A/S (jäljempänä Løgstør).</TXT></NP><NP><NO.P>2 — 7</NO.P><TXT>— —</TXT></NP><?PAGE NO="II-1637"?><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="19981021">21.10.1998</DATE> EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelyssä (asia N:o IV/35.691/E-4: esieristettyjen kaukolämmitysputkien alan kartelli) päätöksen 1999/60/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="024" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="1">EYVL 1999, L 24, s. 1</REF.DOC.OJ>), jota on oikaistu ennen julkaisemista <DATE ISO="19981106">6.11.1998</DATE> tehdyllä päätöksellä [C(1998) 3415 lopullinen] (jäljempänä päätös tai kanteen kohteena oleva päätös), jossa se totesi eri yritysten ja muun muassa kantajana olevan yrityksen osallistuneen EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) tarkoitettuihin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (jäljempänä kartelli).</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Päätöksen mukaan neljä tanskalaista kaukolämmitysputkien valmistajaa oli vuoden 1990 lopulla tehnyt sopimuksen kotimaan markkinoillaan noudatettavasta yleisestä yhteistyöperiaatteesta. Sopimus yhdisti ABB IC Møller A/S:n, sveitsiläisruotsalaisen konsernin ABB Asea Brown Boveri Ltd:n tanskalaisen sivuliikkeen (jäljempänä ABB), Dansk Rørindustri A/S:n, joka tunnetaan myös nimellä Starpipe (jäljempänä Dansk Rørindustri), Løgstørin ja Tarco Energi A/S:n (jäljempänä Tarco) (näistä neljästä yrityksestä yhdessä käytetään jäljempänä ilmaisua tanskalaiset valmistajat). Ensimmäisiä toimenpiteitä oli koordinoida sekä Tanskassa sovellettavien hintojen että vientihintojen korotusta. Tanskan markkinoiden jakamista varten vahvistettiin kiintiöt, joita sovelsi ja valvoi myyntijohtajien <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>yhteysryhmä<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>. Kunkin hankkeen osalta yritys, jolle yhteysryhmä osoitti hankkeen, ilmoitti muille osallistujille hinnan, jota se aikoi tarjota, ja muut toimittajat tekivät korkeamman tarjouksen suojellakseen kartellin nimeämää toimittajaa.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Päätöksen mukaan kantaja ja Henss/Isoplus-konserni (jäljempänä Henss/Isoplus) olivat syksystä 1991 alkaen osallistuneet tanskalaisten valmistajien säännöllisesti pitämiin kokouksiin. Näiden kokousten yhteydessä oli keskusteltu Saksan markkinoiden jakamisesta. Valmistajat olivat päätöksen mukaan tehneet elokuussa 1993 sopimuksia, joissa vahvistettiin kunkin kartelliin osallistuneen yrityksen myyntikiinnot.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Päätöksessä todetaan myös, että kaikki valmistajat olivat tehneet vuonna 1994 sopimuksen kiintiöiden määrittämiseksi yhteisön markkinoille kokonaisuudessaan.<?PAGE NO="II-1638"?> Tämä Euroopan laajuinen kartelli oli rakenteeltaan kaksitasoinen. <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Johtajien klubiin<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> kuuluivat kartelliin osallistuvien yritysten hallitusten johtajat tai toimitusjohtajat, ja se asetti kullekin yritykselle tietyt kiintiöt sekä markkinoilla yleensä että erilliset kiintiöt eri kansallisille markkinoille, joihin kuuluivat Saksa, Itävalta, Tanska, Suomi, Italia, Alankomaat ja Ruotsi. Joillekin kansallisille markkinoille perustettiin paikallisista myyntijohtajista koostuvat <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>yhteysryhmät<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>, joille annettiin tehtäväksi hallinnoida sopimusjärjestelyjä jakamalla yksittäiset hankkeet ja koordinoida yhteistyöhön perustuvaa tarjousmenettelyä.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Saksan markkinoiden osalta päätöksessä todetaan, että kuuden päävalmistajan (ABB, Dansk Rørindustri, Henss/Isoplus, Løgstør, Tarco ja kantaja) ja Brugg Rohrsysteme GmbH:n (jäljempänä Brugg) <DATE ISO="19940818">18.8.1994</DATE> pitämän kokouksen jälkeen Saksan yhteysryhmä piti ensimmäisen kokouksensa <DATE ISO="19941007">7.10.1994</DATE>. Kyseinen ryhmä kokoontui pitkään vuoden 1995 kesäkuun lopussa suoritettujen komission tarkastusten jälkeen, vaikka kyseisestä ajankohdasta alkaen kokoukset pidettiinkin Euroopan unionin ulkopuolella Zürichissä. Zürichissä pidettiin kokouksia <DATE ISO="19960325">25.3.1996</DATE> saakka.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Kartellin yhtenä erityispiirteenä päätöksessä pidetään muun muassa sellaisten yhdenmukaistettujen toimenpiteiden hyväksymistä ja toteuttamista, joilla pyrittiin poistamaan markkinoilta ainoa kartellin ulkopuolinen merkittävä yritys eli Powerpipe. Komissio täsmentää, että eräät kartelliin osallistuneet palkkasivat itselleen Powerpipen avainhenkilöstöä ja antoivat Powerpipen ymmärtää, että sen oli syytä vetäytyä Saksan markkinoilta. Sen jälkeen kun Powerpipe oli maaliskuussa 1995 saanut itselleen tärkeän saksalaisen hankkeen, Diisseldorfissa pidettiin kokous, johon olivat osallistuneet edellä mainitut kuusi valmistajaa sekä Brugg. Komission mukaan kyseisessä kokouksessa päätettiin yhteisen boikotin kohdistamisesta Powerpipen asiakkaisiin ja toimittajiin. Boikotti toteutettiin tämän jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Komissio esittää päätöksessään perusteluja sille, minkä vuoksi vuoden 1990 lopulla tanskalaisten valmistajien välillä tehtyjen nimenomaisten markkinoiden jakamista koskevien järjestelyjen lisäksi lokakuussa 1991 alkaneiden järjestelyjen voidaan katsoa kokonaisuudessaan muodostaneen perustamissopimuksen<?PAGE NO="II-1639"?> 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielletyn <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>sopimuksen<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>. Komissio korostaa lisäksi, että <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Tanskan<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>Euroopan<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> kartellit olivat itse asiassa yksi kartelli, jonka toiminta oli kyllä alkanut Tanskassa mutta jonka pitkän aikavälin päämääränä oli alusta alkaen ollut kontrollin ulottaminen koskemaan markkinoiden kaikkia toimijoita. Komissio katsoo, että valmistajien välisellä jatkuvalla sopimuksella oli merkittävä vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Näiden perustelujen jälkeen päätöksessä määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="001"><TI.ART><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>1 artikla</TI.ART><ALINEA>ABB Asea Brown Boveri Ltd, Brugg Rohrsysteme GmbH, Dansk Rørindustri A/S, Henss/Isoplus Group, Ke-Kelit Kunststoffwerk GmbH, Oy KWH Tech Ab, Løgstør Rør A/S, Pan-Isovit GmbH, Sigma Tecnologie di rivestimento Srl ja Tarco Energi A/S ovat rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa perusteluosassa kuvatulla tavalla ja siinä kuvatussa laajuudessa osallistumalla esieristettyjen kaukolämmitysputkien alalla sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen, joka sai alkunsa noin marrasjoulukuussa 1990 neljän tanskalaisvalmistajan välisenä, laajeni sitten muille kansallisille markkinoille ja koskemaan Pan-Isovitia ja Henss/Isoplusia sekä muodosti vuoden 1994 lopulla laajan, koko yhteismarkkinat kattavan kartellin.</ALINEA><ALINEA>Rikkominen kesti seuraavasti:</ALINEA><ALINEA>— —</ALINEA><?PAGE NO="II-1640"?><ALINEA>— Pan-Isovit — — noin marrasjoulukuusta 1990 — — ainakin vuoden 1996 maalis- tai huhtikuuhun — —,</ALINEA><ALINEA>— —</ALINEA><ALINEA><P>Rikkomisen pääpiirteet olivat seuraavat:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kansallisten markkinoiden ja lopulta koko Euroopan markkinoiden jakaminen osallistujien kesken kiintiöiden pohjalta,</P></ITEM><ITEM><P>kansallisten markkinoiden osoittaminen tietyille valmistajille ja sen järjestäminen, että muut valmistajat vetäytyvät markkinoilta,</P></ITEM><ITEM><P>tuotteen ja yksittäisten hankkeiden hintojen sopiminen,</P></ITEM><ITEM><P>yksittäisten hankkeiden osoittaminen määrätyille valmistajille ja tarjousmenettelyn ohjaileminen näiden hankkeiden osalta tarkoituksena varmistaa, että kartellin määräämä valmistaja sai kyseisen urakan,</P></ITEM><ITEM><P>yhdenmukaistettujen toimintatapojen sopiminen ja toteuttaminen kartellin suojaamiseksi ainoan sen ulkopuolisen merkittävän toimijan Powerpipe AB:n kilpailulta ja kilpailijan kaupallisen toiminnan estämiseksi, sen liiketoiminnan vahingoittamiseksi tai sen poistamiseksi kokonaan markkinoilta.</P></ITEM></LIST></ALINEA></ARTICLE><P>— —</P><?PAGE NO="II-1641"?><ARTICLE IDENTIFIER="003"><TI.ART>3 artikla</TI.ART><ALINEA><P>Edellä 1 artiklassa mainituille yrityksille määrätään siinä todettujen rikkomisten vuoksi seuraavat sakot:</P><P>— —</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>h)</NO.P><TXT>Pan-Isovit GmbH, sakkoa <FT TYPE="NUMBER">1500000</FT> ecua;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>— —.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></ALINEA></ARTICLE></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>16 — 22</NO.P><TXT>— —</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Aineelliset kysymykset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Kantaja esittää viisi kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste koskee tosiseikastovirheitä ja oikeudellisia virheitä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa. Toinen kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kolmas kanneperuste koskee asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan rikkomista, yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista ja sakon määrän arvioimiseen liittyviä arviointivirheitä. Neljäs kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden<?PAGE NO="II-1642"?> laiminlyöntiä sakon määrän arvioimisen yhteydessä. Viidennen kanneperusteen mukaan viivästyskorko, joka peritään, jos sakkoa ei suoriteta viipymättä, on kohtuuton.</TXT></NP><NP><NO.P>24 — 206</NO.P><TXT>— —</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 17 IS artiklan 2 kohdan rikkomista, yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista ja sakon määrän arvioimiseen liittyviä arviointivirheitä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>207 — 353</NO.P><TXT>— —</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>F</NO.P><TXT>Kantajan liikevaihdon virheellinen arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>354</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että komissio on virheellisesti lähtenyt <FT TYPE="NUMBER">1910000</FT> ecun summasta, kun se on sakon suuruuden arvioimiseksi määrittänyt summan, joka vastaa 10:tä prosenttia liikevaihdosta, joka on kertynyt kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen edellisenä tilikautena.</TXT></NP><NP><NO.P>355</NO.P><TXT>Kantaja toteaa, että komissio on ottanut perustaksi kokonaisliikevaihdon, joka on ollut <FT TYPE="NUMBER">37526242</FT> Saksan markkaa (DEM) ja joka komission mukaan vastaa<?PAGE NO="II-1643"?> noin 18,9:ää miljoonaa ecua eli kantajan <DATE ISO="19980319">19.3.1998</DATE> päivätyssä vastauksessa <DATE ISO="19980224">24.2.1998</DATE> päivättyyn tietopyyntöön ilmoittamaa summaa. Kantaja on kuitenkin kyseisessä kirjeessä korostanut, että kokonaisliikevaihto kattoi yrityksen niin kutsutun sisäisen liikevaihdon ja koski konsernin sisäisiä kaupallisia suhteita, joiden arvo oli <FT TYPE="NUMBER">5211500</FT> DEM. Sisäistä liikevaihtoa ei voida ottaa huomioon, koska yrityksen todellinen taloudellinen painoarvo määrittyy sen ulkoisen liikevaihdon perusteella. Koska kyseinen sisäinen liikevaihto on todellisuudessa <FT TYPE="NUMBER">5363850</FT> DEM, asetuksen N:o 17 15 artiklan mukainen sakon enimmäismäärä on kantajan mukaan <FT TYPE="NUMBER">32162392</FT> DEM tai vastaavasti 16,2 miljoonaa ecua.</TXT></NP><NP><NO.P>356</NO.P><TXT>Sisäisen ja ulkoisen liikevaihdon erottaminen toisistaan on osa komission vakiintunutta ratkaisukäytäntöä. Tällaisen eron tekeminen on todettu komission tiedonannossa liikevaihdon laskemisesta yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukaan (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="066" DATE.PUB="1998" PAGE.FIRST="25">EYVL 1998, C 66, s. 25</REF.DOC.OJ>). Erottelu on vahvistettu myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-77/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="II-549">T-77/92, Parker Pen vastaan komissio, <DATE ISO="19940714">14.7.1994</DATE> antamassa tuomiossa (Kok. 1994, s. II-549)</REF.DOC.ECR>, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on viitannut kokonaisliikevaihtoon sakon määrän arvioimiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>357</NO.P><TXT>Vastaaja huomauttaa, että niin kutsuttu sisäinen liikevaihto on otettava huomioon asetuksen N:o 17 15 artiklan mukaista 10 prosentin enimmäismäärää laskettaessa. Tytär- ja sisaryhtiöihin tehdyt toimitukset ovat yhtä tärkeitä, kun arvioidaan yrityksen maksukykyä, joka heijastuu asetuksen N:o 17 mukaiseen 10 prosentin enimmäismäärään.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>358</NO.P><TXT>Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että harkitessaan sakon suuruutta komissio voi ottaa huomioon liikevaihdon, joka koostuu paitsi sen tuotteen,<?PAGE NO="II-1644"?> jonka osalta kilpailusääntöjä on rikottu, myynnistä muille saadusta liikevaihdosta myös kyseisen tuotteen sisäisten toimitusten arvosta, kun tuote luovutetaan liiketoimintayksiköille, jotka ovat osa kyseisiä yrityksiä, jotka kuuluvat kyseiselle yritykselle ja jotka eivät ole siitä erillisiä oikeushenkilöitä (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-304/94" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-869">T-304/94, Europa Carton v. komissio, tuomio <DATE ISO="19980514">14.5.1998</DATE>, Kok. 1998, s. II-869, 121 ja 122 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>359</NO.P><TXT>Yhtiön sisäisten toimitusten arvon huomioon ottamista sakon suuruutta määrättäessä ei missään säännöksessä tai määräyksessä kielletä. Sakon ylärajan, joka on 10 prosenttia yrityksen liikevaihdosta, tarkoituksena on estää se, että sakot olisivat suhteettomia suhteessa yrityksen kokoon, ja koska ainoastaan kokonaisliikevaihdon avulla on todella mahdollista saada likimääräistä tietoa yrityksen koosta, tämä prosenttiluku on ymmärrettävä siten, että sillä viitataan kokonaisliikevaihtoon (em. asia Europa Carton v. komissio, tuomion 123—125 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>360</NO.P><TXT>Se, että sisäisten toimitusten arvoa ei otettaisi huomioon, merkitsisi väistämättä vertikaalisesti integroitujen yhtiöiden perusteetonta suosimista. Kartellista saatua hyötyä ei tässä tilanteessa voitaisi ottaa huomioon, ja kyseinen yritys välttyisi seuraamukselta, joka on oikeassa suhteessa sen asemaan niiden tuotteiden markkinoilla, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-248/98 P" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-9641">C-248/98 P, KNP BT v. komissio, tuomio <DATE ISO="20001116">16.11.2000</DATE>, Kok. 2000, s. I-9641, 62 kohta</REF.DOC.ECR>; em. asia Europa Carton v. komissio, tuomion 128 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>361</NO.P><TXT>Kantajan yrityskeskittymiin sovellettavia säännöksiä koskevien perustelujen osalta riittää, kun todetaan, että yrityskeskittymien yritysten kokonaisliikevaihtoa laskettaessa mahdollisten <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>sisäisten myyntien<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/> eliminointi, josta säädetään asetuksen N:o 4064/89 5 artiklan tietyissä säännöksissä, selittyy sillä, että tällaisten liiketoimien huomioon ottaminen aiheuttaisi sen, että sama liikevaihto otettaisiin huomioon kahdesti (em. asia Europa Carton v. komissio, tuomion<?PAGE NO="II-1645"?> 130 kohta). Nyt tarkasteltavassa asiassa ei samaa liikevaihtoa ole kuitenkaan otettu huomioon kahdesti.</TXT></NP><NP><NO.P>362</NO.P><TXT>Näin ollen edellä mainitussa asiassa Parker Pen vastaan komissio annettu tuomio ei johda toisenlaiseen tulkintaan, koska siinä ei viitata lainkaan yhtiön sisäisten myyntien huomioon ottamista koskevaan kysymykseen.</TXT></NP><NP><NO.P>363</NO.P><TXT>Näin ollen kantajan esittämä kanneperuste on hylättävä siltä osin kuin se koskee kantajan liikevaihdon virheellistä määrittämistä.</TXT></NP><NP><NO.P>364 — 389</NO.P><TXT>— —</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)</P><P>on antanut seuraavan tuomiolauselman:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kanne hylätään.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="II-1646"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Mengozzi</P><P>Tiili</P><P>Moura Ramos</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20020320">20 päivänä maaliskuuta 2002</DATE>.</P><SIGNATORY><P>H. Jung</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>P. Mengozzi</P><P>jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>