C-264/9961999C02640011.00014418144192JULKISASIAMIES ALBERIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-264/99KOMISSIO V. ITALIA<TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Siegbert Alber</HT></P><P><DATE ISO="20000222">22 päivänä helmikuuta 2000</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI>1.Komissio vaatii esillä olevassa asiassa, että yhteisöjen tuomioistuin

1)toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 12, EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa sellaisen lainsäädännön, jonka mukaan Italiassa kauttakulusta vastaavan huolitsijan toimintaa palvelujen tarjoajina harjoittavien yhteisön kansalaisten on tehtävä ilmoitus kauppakamarien pitämään ammattirekisteriin saatuaan tätä edeltävän sisäasiainministeriön luvan;2)velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

2.Komissio arvostelee kahta 14.11.1941 annetun lain nro 1442,

Gazzetta ufficiale della Repubblica italiana nro 6, 9.1.1942.

 sellaisena kuin se oli voimassa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, säännöstä. Lain 4 §:n 1 momentissa velvoitetaan kaikki johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet kauttakulusta vastaavat huolitsijat, jotka haluavat harjoittaa toimintaansa Italian alueella, kirjoittautumaan kauppakamarin pitämään ammattirekisteriin. Komission mukaan tämä velvollisuus merkitsee muuhun jäsenvaltioon kuin Italiaan sijoittautuneelle taloudelliselle toimijalle estettä toimintansa harjoittamiseen Italiassa.3.Lain 6 §:n viimeisessä momentissa vaaditaan niitä yrityksiä, joita edustavat ulkomaalaiset henkilöt, esittämään sisäasiainministeriön antaman luvan rekisteröintihakemuksen tekemisen yhteydessä. Komission mukaan tämä vaatimus on sijoittautumisvapauden periaatteen vastainen, ja sillä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.4.Italian hallitus ei kiistä vastineessaan näitä väitteitä. Lain 4 §:n osalta se on ilmoittanut, että lakia muutetaan. Se on myös todennut 6 §:n osalta, että arvostelun kohteena oleva säännös kumotaan.5.Jäsenyysvelvoitteita koskevan menettelyn kohteena olevaa tilannetta ei selvästikään ollut korjattu kyseisen menettelyn osalta merkityksellisenä ajankohtana perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

18.5.1998 annetussa perustellussa lausunnossa asetettiin määräajaksi kaksi kuukautta.

 Näin ollen on syytä tuomita Italian tasavalta kanteen mukaisesti. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen tapahtuu työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti.<TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI>6.Esitän yhteisöjen tuomioistuimelle, että se toteaisi seuraavasti:

1)Italian tasavalta ei ole noudattanut EY 12, EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa sellaisen lainsäädännön, jonka mukaan Italiassa kauttakulusta vastaavan huolitsijan toimintaa palvelujen tarjoajina harjoittavien yhteisön kansalaisten on tehtävä ilmoitus kauppakamarien pitämään ammattirekisteriin saatuaan tätä edeltävän sisäasiainministeriön luvan;2)Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.