<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑628/10 P</NO.CASE><NO.CASE>C‑14/11 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62010CC0628</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:11">EU:C:2012:11</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>34</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>34</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>JULKISASIAMIES KOKOTTIN RATKAISUEHDOTUS – YHDISTETYT ASIAT C-628/10 P JA C-14/11 P</P><P>ALLIANCE ONE INTERNATIONAL JA STANDARD COMMERCIAL TOBACCO v. KOMISSIO JA KOMISSIO v. ALLIANCE ONE INTERNATIONAL YM.</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Juliane Kokott</HT></P><P><DATE ISO="20120112">12 päivänä tammikuuta 2012</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Yhdistetyt asiat C-628/10 P ja C-14/11 P</P><P>Alliance One International Inc. ym.</P><P>vastaan</P><P>Euroopan komissio ym.</P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Kilpailu</KEYWORD><KEYWORD>Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt</KEYWORD><KEYWORD>EY 81 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Raakatupakan markkinat Espanjassa</KEYWORD><KEYWORD>Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen</KEYWORD><KEYWORD>Emoyhtiön vastuu tytäryhtiönsä kartellirikkomuksista</KEYWORD><KEYWORD>Perusteet kilpailusääntöjen rikkomisen syyksilukemiselle konsernissa</KEYWORD><KEYWORD>Komission harkintavallan rajat sakkojen määräämisessä</KEYWORD><KEYWORD>Yhdenvertaisen kohtelun periaate</KEYWORD><KEYWORD>Kielto, jonka mukaan komissio ei saa syrjiä kartelliin osallistuneita yrityksiä</KEYWORD><KEYWORD>Perusteluvelvollisuus</KEYWORD><KEYWORD>Kielto esittää sakkoja koskevien päätösten perusteita vasta oikeudenkäynnissä</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><TOC><TITLE><TI><P>Sisällys</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>I</NO.ITEM><ITEM.CONT>Johdanto</ITEM.CONT><ITEM.REF>3</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>II</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asiaa koskevat oikeussäännöt</ITEM.CONT><ITEM.REF>4</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>III</NO.ITEM><ITEM.CONT>Oikeusriidan tausta ja oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa</ITEM.CONT><ITEM.REF>4</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>A</NO.ITEM><ITEM.CONT>Käsiteltävässä riita-asiassa osallisina olevat yhtiöt</ITEM.CONT><ITEM.REF>5</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>B</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kartellit espanjalaisilla raakatupakan markkinoilla ja riidanalainen komission päätös</ITEM.CONT><ITEM.REF>5</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>C</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa</ITEM.CONT><ITEM.REF>6</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>IV</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</ITEM.CONT><ITEM.REF>6</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>V</NO.ITEM><ITEM.CONT>Esikysymys Alliance One Internationalin asiavaltuudesta</ITEM.CONT><ITEM.REF>7</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>VI</NO.ITEM><ITEM.CONT>Valitusperusteiden arviointi</ITEM.CONT><ITEM.REF>8</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>A</NO.ITEM><ITEM.CONT>Yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen liittyvät väitteet</ITEM.CONT><ITEM.REF>9</ITEM.REF></TOC.ITEM><?PAGE NO="2"?><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja laillisuusperiaatteen yhteisvaikutus kartellimenettelyissä (ensimmäinen ja toinen valitusperuste asiassa C-14/11 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>9</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Komission keskeinen väite: yhdenvertaisen kohtelun periaatteen oletettu virheellinen soveltaminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>9</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Väitteet, jotka koskevat tuomion puutteellisia perusteluja ja tosiseikkojen vääristelyä</ITEM.CONT><ITEM.REF>13</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>i)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Perustelujen väitetty puutteellisuus</ITEM.CONT><ITEM.REF>13</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>ii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tosiseikkojen väitetty vääristely</ITEM.CONT><ITEM.REF>14</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>c)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Välipäätelmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>14</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>2.</NO.ITEM><ITEM.CONT>SCC:n ja SCTC:n väitetty syrjintä kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan soveltamisen vuoksi (kolmas valitusperuste asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>15</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan väitetty SCC:tä ja SCTC:tä syrjivä luonne (kolmannen valitusperusteen ensimmäinen painopiste asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>15</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>AOI:n ja SCTC:n tilanteen vertaaminen Universalin ja Universal Leafin tilanteeseen (kolmannen valitusperusteen toinen painopiste asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>16</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>c)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Välipäätelmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>18</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>3.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Komission ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä syrjintäväitteitä vastaan esittämien perusteiden huomiotta jättäminen (kolmas valitusperuste asiassa C-14/11 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>18</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>4.</NO.ITEM><ITEM.CONT>TCLT:n tilanteen rinnastettavuus Intabexin ja Universalin tilanteeseen (neljäs valitusperuste asiassa C-14/11 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>21</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>5.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Välipäätelmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>22</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>B</NO.ITEM><ITEM.CONT>AOI:n ja SCTC:n eräät muut väitteet (ensimmäinen ja toinen valitusperuste asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>22</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen valitusperuste asiassa C-628/10 P</ITEM.CONT><ITEM.REF>22</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>SCC:n ja SCTC:n WWTE:tä koskevan ratkaisevan vaikutusvallan väitetty puuttuminen ennen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>23</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>i)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Syyksilukemisperuste: ratkaisevan vaikutusvallan käyttäminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>23</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>ii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Yhteinen määräysvalta: ei pakottavaa epäämisperustetta kartellioikeudellisen vastuun lukemiselle ainoastaan yhden emoyhtiön syyksi</ITEM.CONT><ITEM.REF>24</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>AOI:n ja SCTC:n perusoikeuksien väitetty loukkaus (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>26</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>i)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tutkittavaksi ottaminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>26</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>ii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asiakysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>27</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>c)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Välipäätelmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>28</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>2.</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toinen valitusperuste asiassa C-628/10 P</ITEM.CONT><ITEM.REF>28</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Esikysymys: onko toinen valitusperuste tehoton (inopérant)?</ITEM.CONT><ITEM.REF>28</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><?PAGE NO="3"?><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toisen valitusperusteen sisällön tarkastelu</ITEM.CONT><ITEM.REF>30</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>i)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Komission perustelujen väitetty mukauttaminen ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin aikana (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>30</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>ii)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Väite riidanalaisen päätöksen perustelujen muuttamisesta jälkikäteen (toisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P)</ITEM.CONT><ITEM.REF>31</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>C</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asianosaisten esittämien valitusperusteiden yhteenveto</ITEM.CONT><ITEM.REF>32</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>D</NO.ITEM><ITEM.CONT>AOI:n ja SCTC:n erillinen vaatimus sakon alentamisesta</ITEM.CONT><ITEM.REF>32</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>VII</NO.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudenkäyntikulut</ITEM.CONT><ITEM.REF>33</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>VIII</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ratkaisuehdotus</ITEM.CONT><ITEM.REF>34</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Vanhemmat ovat vastuussa lastensa tekemisistä<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> – tämä vanha sanonta näyttää yhä uudelleen osoittautuvan todeksi kartelliasioissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Ks. myös Podszun, R., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Haftung der Eltern für ihre Kinder – auch im Konzern<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, <HT TYPE="ITALIC">Gesellschafts- und Wirtschaftsrecht</HT> (GWR) 1 (2009), s. 119.</P></NOTE> Kartellirikkomusten hallinnollisia seuraamuksia koskevien menettelyjen yhteydessä joutuvat nimittäin usein vastuuseen kartelliin välittömästi osallistuneiden yritysten lisäksi myös niiden emoyhtiöt. Tällä tavalla voidaan ottaa sakkoja laskettaessa asianmukaisesti huomioon kartelliin osallistuneen konsernin koko taloudellinen voima. Lisäksi lisätään sen todennäköisyyttä, että sakon maksamisesta on vastuussa maksukykyinen velallinen, riippumatta mahdollisista omaisuudensiirroista kyseisen konsernin sisällä.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Yksilöllisen vastuun periaate,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Yksilöllisen vastuun periaatteesta ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-49/92 P" PAGE.ECR="I-4125" YEAR="1999">C-49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni, tuomio <DATE ISO="19990708">8.7.1999</DATE> (Kok., s. I-4125, 78</REF.DOC.ECR> ja 145 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-280/06" PAGE.ECR="I-10893" YEAR="2007">C-280/06, ETI ym., tuomio <DATE ISO="20071211">11.12.2007</DATE> (Kok., s. I-10893</REF.DOC.ECR>, 39 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-97/08 P" PAGE.ECR="I-8237" YEAR="2009">C-97/08 P, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20090910">10.9.2009</DATE> (Kok., s. I-8237, 56</REF.DOC.ECR> ja 77 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-90/09 P" PAGE.ECR="I-1" YEAR="2011">C-90/09 P, General Química ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20110120">20.1.2011</DATE> (Kok., s. I-1</REF.DOC.ECR>, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen [tätä ei ole muutosversiossa]) ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-201/09 P+C-216/09 P" PAGE.ECR="I-2239" YEAR="2011">C-201/09 P ja C-216/09 P, ArcelorMittal Luxembourg v. komissio ja komissio v. ArcelorMittal Luxembourg ym., tuomio <DATE ISO="20110329">29.3.2011</DATE> (Kok., s. I-2239</REF.DOC.ECR>, 95 kohta, jäljempänä yhdistetyt asiat ArcelorMittal).</P></NOTE> joka on aina otettava huomioon rikosoikeudellisissa menettelyissä ja niiden kaltaisissa menettelyissä, rajoittaa kuitenkin kartellirikkomusten syyksilukemista yritysryhmissä. Erityisesti sen vuoksi unionin tuomioistuimet joutuvat yhä uudelleen käsittelemään sitä kysymystä, onko sallittua – ja jos on, niin millä edellytyksillä – saattaa emoyhtiöt vastuuseen tytäryhtiöidensä kartellirikkomuksista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ks. ex multis asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="48/69" PAGE.ECR="619" YEAR="1972">48/69, Imperial Chemical Industries v. komissio, tuomio <DATE ISO="19720714">14.7.1972</DATE> (Kok., s. 619</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. II, s. 25, 132–141 kohta, ns. ICI-tapaus); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="107/82" PAGE.ECR="3151" YEAR="1983">107/82, AEG-Telefunken v. komissio, tuomio <DATE ISO="19831025">25.10.1983</DATE> (Kok., s. 3151</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. VII, s. 281, 49–53 kohta, jäljempänä asia AEG); edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, erityisesti tuomion 58–63 ja 72–74 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, erityisesti tuomion 34–42 ja 50–52 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainitut yhdistetyt asiat ArcelorMittal, erityisesti tuomion 96–99 kohta sekä <DATE ISO="20110929">29.9.2011</DATE> annetut tuomiot asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-520/09 P" PAGE.ECR="I-8901" YEAR="2011">C-520/09 P, Arkema v. komissio (Kok., s. I-8901</REF.DOC.ECR>, 37–41 kohta) ja asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-521/09 P" PAGE.ECR="I-8947" YEAR="2011">C-521/09 P, Elf Aquitaine v. komissio (Kok., s. I-8947</REF.DOC.ECR>, 53–67 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kysymys kartellioikeudellisesta vastuusta konsernin sisällä nousee tässä muutoksenhakumenettelyssä esiin aivan uudesta näkökulmasta. Nyt on tutkittava sitä, saattoiko Euroopan komissio saman kartellin osallistujien emoyhtiöt vastuuseen erilaisten arviointiperusteiden mukaan ja oliko se oikeutettua.</TXT></NP><?PAGE NO="4"?><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Konkreettisesti on kyse espanjalaisesta kartellista useiden raakatupakkaa jalostavien yritysten kesken. Komissio määräsi eräille niistä sakkoja yhteisvastuullisesti niiden emoyhtiöiden kanssa muttei saattanut vastuuseen saman kartellin muiden osallistujien emoyhtiöitä.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Pohjimmiltaan unionin tuomioistuimen on selvitettävä, minkälaiset rajat unionin oikeuden yleinen yhdenvertaisen kohtelun periaate asettaa komission harkintavallalle asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan mukaisten sakkojen määräämisessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20021216">16.12.2002</DATE> annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (<REF.DOC.OJ COLL="L" PAGE.FIRST="1" NO.OJ="001" DATE.PUB="2003">EYVL 2003, L 1, s. 1</REF.DOC.OJ>). Asetuksen 45 artiklan 2 kohdan mukaan asetusta on sovellettu <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> alkaen.</P></NOTE> Unionin tuomioistuimen tuomio ei ole olennaisen tärkeä ainoastaan komission tulevan hallintokäytännön kannalta, vaan se ohjaa lisäksi kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten toimintaa Euroopan talousalueella.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävää asiaa koskevat oikeussäännöt muodostavat ensinnäkin EY 81 artikla ja toiseksi asetuksen N:o 1/2003 23 artikla. Viimeksi mainitussa säädetään muun muassa seuraavaa:</TXT></NP><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>2.</NO.P><TXT>Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta</TXT></NP></ITEM></LIST><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan tai 82 artiklan määräyksiä – –</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></P></QUOT.S><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Lisäksi on mainittava asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 37 perustelukappale, joka koskee perusoikeuksien suojelua:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Tässä asetuksessa otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet ja periaatteet. Tätä asetusta on näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseiset oikeudet ja periaatteet huomioon ottaen.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeusriidan tausta ja oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Espanjalaisilla raakatupakan markkinoilla toimii neljä yritystä, jotka harjoittavat raakatupakan ensijalostusta (ns. jalostajat): World Wide Tobacco España SA (jäljempänä WWTE), Compañia española de tabaco en rama SA (jäljempänä Cetarsa), Agroexpansión SA ja Tabacos Españoles SL (jäljempänä Taes). Kolme niistä kuuluu monikansallisiin konserneihin, joita hallitaan Yhdysvalloissa toimivista yhtiöistä.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Neljän espanjalaisen jalostajan lisäksi on viitattava Deltafina SpA:han, italialaiseen yritykseen, jonka toimintaan kuuluu raakatupakan ensijalostaminen Italiassa ja jalostetun tupakan markkinointi.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on riidanalaista, voiko komissio tai pitääkö komission lukea mainittujen yritysten kartellirikkomukset myös niiden emoyhtiöiden tai emoyhtiöiden emoyhtiöiden syyksi ja saattaa ne yhteisvastuullisesti vastuuseen määrätyistä sakoista, ja jos näin on, niin millä edellytyksillä.</TXT></NP><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Käsiteltävässä riita-asiassa osallisina olevat yhtiöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä riita-asiassa osallisina olevat yhtiöt Alliance One International Inc. (jäljempänä AOI) – aiemmin Standard Commercial Corp. (jäljempänä SCC)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin kantajien esittämien tietojen mukaan Alliance One International syntyi <DATE ISO="20050513">13.5.2005</DATE> SCC:n ja Dimon Inc:n fuusion seurauksena.</P></NOTE> –, Standard Commercial Tobacco Company Inc. (jäljempänä SCTC) ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd (jäljempänä TCLT) ovat WWTE:n emoyhtiöitä tai näiden emoyhtiöitä. Ne kaikki kuuluivat niin sanottuun Standard-konserniin.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Mainittujen yhtiöiden omistussuhteet vuoden 1995 ja <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> välisenä aikana olivat seuraavanlaiset: SCC omisti kokonaan SCTC:n, joka puolestaan omisti kokonaan TCLT:n. TCLT puolestaan omisti kaksi kolmasosaa WWTE:n osakepääomasta. Jäljelle jäänyt kolmasosa WWTE:stä oli yhtiön pääjohtajan ja kahden hänen perheenjäsenensä omistuksessa.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>TCLT nosti <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> omistusosuutensa WWTE:n pääomasta 86,94 prosenttiin; loput osakepääomasta jäi WWTE:n itsensä (9,73 %) ja yhden luonnollisen henkilön (3,33 %) omistukseen. Vuoden 1998 lokakuussa WWTE osti tämän luonnollisen henkilön osakkeet ja SCC hankki WWTE:n osakepääomasta 0,04 prosentin välittömän omistusosuuden. Vuoden 1999 toukokuussa TCLT ja SCC nostivat omistusosuutensa WWTE:n osakepääomasta 89,64 ja 0,05 prosenttiin; loput pääomasta jäi WWTE:n omaan omistukseen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kartellit espanjalaisilla raakatupakan markkinoilla ja riidanalainen komission päätös</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Espanjalaisilla raakatupakan markkinoilla oli vuosina 1996–2001 kaksi toisistaan riippuvaa horisontaalista kartellia, jotka Euroopan komissio havaitsi vuonna 2001.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä kartellissa, johon viitataan nimellä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>jalostajakartelli<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, olivat osallisina WWTE, Cetarsa, Agroexpansión, Taes ja Deltafina. Tässä kartellissa sovittiin kunkin vuoden (korkein) keskimyyntihinta kullekin raakatupakkalajille, kaikki laadut mukaan luettuina, ja jaettiin jokaisen raakatupakkalajin määrät, jotka jokainen jalostaja saattoi ostaa tuottajilta. Vuosina 1999–2001 sovittiin myös kunkin raakatupakkalajin laatuluokkien hintahaarukoista sekä tuottaja- ja tuottajaryhmittymäkohtaisesta keskimääräisestä vähimmäishinnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Toisessa kartellissa, johon viitataan nimellä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>tuottajien edustajien kartelli<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, olivat osallisina kolme espanjalaista maatalousalan osuuskuntaa. Tämänkin kartellin tavoitteena oli vahvistaa kullekin vuodelle kunkin raakatupakkalajin laatuluokkien hintahaarukat.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="20041020">20.10.2004</DATE> päätöksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä <DATE ISO="20041020">20.10.2004</DATE> tehty komission päätös 2007/236/EY (Asia COMP/C.38.238/B.2) – Raakatupakka-ala – Espanja (tiedoksiannettu numerolla K(2004) 4030) (<REF.DOC.OJ COLL="L" PAGE.FIRST="14" NO.OJ="102" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, L 102, s. 14</REF.DOC.OJ>). Päätöksen koko tekstin julkinen toisinto on saatavissa mm. saksankielisenä ainoastaan internetissä (http://ec.europa.eu/competition/antitrust/cases/index.html).</P></NOTE> (jäljempänä myös riidanalainen päätös), jossa se katsoi, että kummassakin näistä kartelleista on kyse EY 81 artiklan 1 kohdan yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta. Komissio totesi, että useat yhtiöt ja yhteenliittymät olivat syyllistyneet tässä yhteydessä EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomiseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Riidanalaisen päätöksen 1 artikla.</P></NOTE> vaati niitä päättämään välittömästi kilpailusääntöjen rikkomiset<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Riidanalaisen päätöksen 2 artikla.</P></NOTE> ja määräsi niille erisuuruiset sakot.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Riidanalaisen päätöksen 3 artikla.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="6"?><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Riidanalainen päätös oli osoitettu ensinnäkin kaikille kartelliin välittömästi osallistuneille yhtiöille ja toiseksi eräille muille kyseisiin konserneihin kuuluville yhtiöille. Päätöksessä todettiin erityisesti seuraavaa:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Sekä TCLT:n että SCC:n ja SCTC:n on katsottava olevan yhteisvastuussa WWTE:n kartelliin osallistumisesta.</P></ITEM><ITEM><P>Agroexpansiónin kartelliin osallistumisesta komissio saattoi yhteisvastuuseen yrityksen itsensä lisäksi ainoastaan Dimon Inc:n (jäljempänä Dimon), joka on konsernin johdossa, muttei kuitenkaan Dimonin ja Agroexpansiónin välissä konsernirakenteessa olevaa Intabex Netherlands BV:tä (jäljempänä Intabex), Dimonin kokonaan omistamaa tytäryhtiötä.</P></ITEM><ITEM><P>Taesin ja Deltafinan, jotka kuuluvat yhdysvaltalaiseen Universal-konserniin, osalta komissio ei pystynyt lopulta toteamaan muiden konserniyhtiöiden olevan millään tavalla kartellioikeudellisessa vastuussa niiden kartelliosuuksista. Tästä seurasi, etteivät Universal Leaf Tobacco Co. Inc. (jäljempänä Universal Leaf), joka omistaa Taesin ja Deltafinan koko osakekannan, sen enempää kuin Universal Leafin emoyhtiö Universal Corp. (jäljempänä Universal) joutuneet yhteisvastuuseen.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Komissio ilmoitti perusteluna, että emoyhtiöiden ja niiden tytäryhtiöiden yhtiöoikeudellista yhteyttä lukuun ottamatta asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä Universalin ja Universal Leafin aineellisesta osallistumisesta tarkasteltuihin tekoihin. Ei siis ole aiheellista yksilöidä niitä päätöksen adressaateiksi tässä asiassa. Sama toteamus on tehtävä sitä suuremmalla syyllä Intabexin osalta, koska sen 100-prosenttinen omistusosuus Agroexpansiónissa oli puhtaasti rahoituksellinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Riidanalaisen päätöksen 376 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Useat riidanalaisen päätöksen adressaateista hakivat päätökseen muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen avulla. Unionin yleinen tuomioistuin ratkaisi AOI:n (aiempi SCC), SCTC:n ja TCLT:n yhdessä nostaman kanteen <DATE ISO="20101027">27.10.2010</DATE> antamallaan tuomiolla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-24/05" PAGE.ECR="II-5329" YEAR="2010">T-24/05, Alliance One International ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20101027">27.10.2010</DATE> (Kok., s. II-5329)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> (jäljempänä myös unionin yleisen tuomioistuimen tuomio tai valituksenalainen tuomio).</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>AOI:n, SCTC:n ja TCLT:n kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa tuotti osittain toivotun tuloksen. Kyseinen tuomioistuin nimittäin kumosi riidanalaisen päätöksen TCLT:n osalta mutta hylkäsi kanteen muilta osin – siis AOI:n ja SCTC:n osalta. Unionin yleinen tuomioistuin perusteli riidanalaisen päätöksen kumoamista TCLT:n osalta lähinnä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Valituksenalaisen tuomion 195, 218 ja 219 kohta.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>AOI ja SCTC tekivät <DATE ISO="20101228">28.12.2010</DATE> päivätyllä kirjelmällä yhdessä valituksen unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta. Komissio puolestaan teki oman valituksensa samasta tuomiosta <DATE ISO="20110107">7.1.2011</DATE> päivätyllä kirjelmällä.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Asiassa C-628/10 P AOI ja SCTC vaativat yhdessä, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä hylätään kanneperusteet, jotka koskevat SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan soveltamiseen liittyvää ilmeistä arviointivirhettä, riittämättömiä perusteluja ja yhdenvertaisen<?PAGE NO="7"?> kohtelun periaatteen loukkaamista siltä osin kuin Alliance One International Inc:n, aiemmin Standard Commercial Corp., ja Standard Commercial Tobacco Co:n katsottiin olevan yhteisvastuussa</P></ITEM><ITEM><P>kumoaa komission päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajia ja alentaa valittajille vastaavasti määrättyä sakkoa ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Komissio puolestaan vaatii asiassa C-628/10 P, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää valituksen ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuina käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Asiassa C-14/11 P komissio vaatii erillisellä valituksellaan, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan</P></ITEM><ITEM><P>hylkää unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kokonaisuudessaan ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa TCLT:n korvaamaan nyt käsiteltävän asian oikeudenkäyntikulut ja kolme kantajaa korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>AOI, SCTC ja TCLT riitauttavat puolestaan edellä esitetyt seikat. Ne vaativat yhdessä, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää kokonaisuudessaan Euroopan komission valituksen asiassa C-14/11 P ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina ne kulut, jotka ovat aiheutuneet unionin yleisessä tuomioistuimessa.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kirjallisten menettelyjen jälkeen asiat C-628/10 P ja C-14/11 P yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20110914">14.9.2011</DATE> antamalla määräyksellä yhteistä istuntoa ja ratkaisua varten. Istunto järjestettiin <DATE ISO="20111116">16.11.2011</DATE>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Esikysymys Alliance One Internationalin asiavaltuudesta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>AOI nimittää itseään SCTC:n ja TCLT:n oikeudelliseksi seuraajaksi sekä asian C-628/10 P että asian C-14/11 P muutoksenhakumenettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Oikeudenkäyntikielellä successor of the rights to appeal.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Komissio epäilee, onko tällainen rakenne mahdollinen. Se ei ole kuitenkaan esittänyt muodollista oikeudenkäyntiväitettä sitä vastaan, että AOI esittää unionin tuomioistuimessa perusteita sekä omissa nimissään että SCTC:n (asia C-628/10 P) tai SCTC:n ja TCLT:n nimissä (asia C-14/11 P).</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Muiden oikeuksien puolustaminen omissa nimissään – jota kutsutaan myös prosessuaaliseksi edustamiseksi – voi olla sallittua lain tai oikeustoimen perusteella.</TXT></NP><?PAGE NO="8"?><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa ei ole kuitenkaan tarpeen käsitellä yksityiskohtaisesti sitä, täyttyvätkö nämä edellytykset AOI:n kohdalla. Tämä johtuu prosessiekonomisista syistä. Valituksen asiassa C-628/10 P ovat nimittäin tehneet yhdessä AOI ja SCTC, ja vastine asiassa C-14/11 P on AOI:n, SCTC:n ja TCLT:n yhteinen. Koska ainakin yhdellä osapuolista – käsiteltävässä asiassa AOI:llä – on aina kiistattomasti tarvittavat asiavaltuudet, asianosaisten lausumia on joka tapauksessa arvioitava yksityiskohtaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-313/90" PAGE.ECR="I-1125" YEAR="1993">C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19930324">24.3.1993</DATE> (Kok., s. I-1125</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. XIV, s. I-95, 30 ja 31 kohta) ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-71/09 P+C-73/09 P+C-76/09 P" PAGE.ECR="I-4727" YEAR="2011">C-71/09 P, C-73/09 P ja C-76/09 P, Comitato <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Venezia vuole vivere<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> v. komissio, tuomio <DATE ISO="20110609">9.6.2011</DATE> (Kok., s. I-4727</REF.DOC.ECR>, 36–40 kohta).</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valitusperusteiden arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ennen eri valitusperusteiden arviointia on aiheellista valaista aluksi kahta hyvin tekniseltä vaikuttavaa käsitettä, joihin osapuolet jatkuvasti turvaavat sekä AOI:n ja SCTC:n valituksen (asia C-628/10 P) että komission valituksen (asia C-14/11 P) yhteydessä: 100 prosentin olettama ja kahden seikan tutkimiseen perustuva lähestymistapa.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Mainittu 100 prosentin olettama on peräisin unionin tuomioistuimen emoyhtiön vastuuta sen tytäryhtiön kartellirikkomuksista koskevasta oikeuskäytännöstä. Jos emoyhtiö omistaa tytäryhtiönsä kokonaan (tai lähes kokonaan), oletetaan kumottavissa olevasti, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön markkinakäyttäytymiseen. Tämä pätee myös tapauksessa, jossa emoyhtiö hallitsee tytäryhtiötä niiden välissä olevan yhtiön välityksellä, eli silloin, kun emoyhtiö omistaa väliyhtiön kokonaan (tai lähes kokonaan) ja väliyhtiö tytäryhtiön kokonaan (tai lähes kokonaan).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Vastaavasti edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 85–90 kohta.</P></NOTE> Oikeuskäytännön mukaan 100 prosentin tai lähes 100 prosentin omistusosuudet ovat riittävä peruste saattaa emoyhtiö(t) yhteisvastuuseen tytäryhtiö(ide)n kartellirikkomuksista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. erityisesti edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 58–61 kohta, erityisesti 60 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 39 ja 40 kohta; edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 38–41 kohta, erityisesti 40 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 54–60 kohta, erityisesti 56 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä 100 prosentin olettamasta poiketen kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa ei ole sinänsä mainittu aiemmin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin viitannut tähän lähestymistapaan käsiteltävässä asiassa havainnollistaakseen sitä, ettei komissio perustanut riidanalaista päätöstään ainoastaan 100 prosentin olettamaan vaan otti varmuuden vuoksi huomioon muitakin näkökohtia, jotka viittaavat siihen, että emoyhtiö on tosiasiallisesti käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaansa kyseisten tytäryhtiöiden kauppapolitiikkaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Valituksenalaisen tuomion 147 kohta (ks. lisäksi tuomion 118 ja 155 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Se, että riidanalainen päätös perustuu kahden seikan tutkimiseen perustuvaan lähestymistapaan, on unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskeva toteamus. Unionin tuomioistuin ei voi tutkia tätä tosiseikkoja koskevaa toteamusta muutoksenhakumenettelyn yhteydessä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-340/00 P" PAGE.ECR="I-10269" YEAR="2001">C-340/00 P, komissio v. Cwik, tuomio <DATE ISO="20011213">13.12.2001</DATE> (Kok., s. I-10269</REF.DOC.ECR>, 27 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-487/06 P" PAGE.ECR="I-10515" YEAR="2008">C-487/06 P, British Aggregates v. komissio, tuomio <DATE ISO="20081222">22.12.2008</DATE> (Kok., s. I-10515, 96</REF.DOC.ECR> ja 97 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-352/09 P" PAGE.ECR="I-2359" YEAR="2011">C-352/09 P, ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, tuomio <DATE ISO="20110329">29.3.2011</DATE> (Kok., s. I-2359, 179</REF.DOC.ECR> ja 180 kohta) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 68 kohta.</P></NOTE> koska komissio ei ole esittänyt väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut kyseiset tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla. Näin ollen on vailla merkitystä, että komissio on asiaa unionin tuomioistuimessa käsiteltäessä – erityisesti istunnossa – pyrkinyt ajoittain puolustautumaan siten, ettei riidanalaisessa päätöksessä ole lainkaan sovellettu kaksiosaisen perustan lähestymistapaa vaan yksinomaan 100 prosentin olettamaa.</TXT></NP><?PAGE NO="9"?><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Koska riidanalainen päätös on tehty ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, käsiteltävissä asioissa on viitattava primaarioikeuden määräyksiin sellaisina kuin ne olivat Amsterdamin sopimuksessa, erityisesti EY 81 artiklaan ja EY 253 artiklaan, muttei sen sijaan SEUT 101 artiklaan ja SEUT 296 artiklaan.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen liittyvät väitteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa mielenkiinnon kohteena ovat lähinnä oikeudelliset ongelmat, jotka liittyvät yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Sekä AOI ja SCTC asiassa C-628/10 P tekemässään valituksessa että komissio asiassa C-14/11 P tekemässään valituksessa käsittelevät sitä, onko tällä periaatteella merkitystä EY 81 artiklaa (nykyään SEUT 101 artikla) ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa sovellettaessa, ja jos on, niin millaista. Sen vuoksi käsittelen vastaavia väitteitä yhdessä ennen kaikkia muita väitteitä.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Kaikki valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta, mutta eri syistä.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Komissio väittää asiassa C-14/11 P, että unionin yleinen tuomioistuin on – erityisesti valituksenalaisen tuomion 218 kohdassa – olettanut perusteettomasti TCLT:tä syrjittävän Intabexiin, Universaliin ja Universal Leafiin verrattuna. Komissio katsoo, että TCLT voidaan Standard-konserniin kuuluvana väliyhtiönä, joka <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> jälkeen omisti WWTE:n lähes kokonaan, saattaa vastuuseen yhdessä AOI:n ja SCTC:n kanssa. Se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin vapautti TCLT:n perusteettomasti WWTE:n kartellirikkomusten yhteisvastuusta yhdenvertaiseen kohteluun vetoamalla.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>AOI ja SCTC yrittävät puolestaan välttyä joutumasta vastuuseen WWTE:n kartellirikkomuksista asiassa C-628/10 P vetoamalla yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Ne väittävät tulleensa WWTE:n emoyhtiöinä epäsuotuisammin kohdelluiksi kuin Universal ja Universal Leaf kartelliin osallistuneiden yritysten Taes ja Deltafina emoyhtiöinä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja laillisuusperiaatteen yhteisvaikutus kartellimenettelyissä (ensimmäinen ja toinen valitusperuste asiassa C-14/11 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Ensimmäinen ja toinen valitusperuste asiassa C-14/11 P liittyvät läheisesti toisiinsa. Ne on tutkittava yhdessä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Komission keskeinen väite: yhdenvertaisen kohtelun periaatteen oletettu virheellinen soveltaminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Komissio väittää kahdessa ensimmäisessä valitusperusteessaan asiassa C-14/11 P lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta väärin. Se ei komission mukaan ole ottanut huomioon, että tytäryhtiöiden kartellirikkomuksia koskevan emoyhtiöiden vastuun kannalta on ratkaisevassa asemassa laillisuusperiaate. Jos emoyhtiö on oikeuskäytännössä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Tällä tarkoitetaan edellä alaviitteissä 3 ja 14 mainittua oikeuskäytäntöä.</P></NOTE> vahvistettujen perusteiden – erityisesti 100 prosentin olettaman – mukaan vastuussa, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei voi muuttaa tilannetta mitenkään.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Edellä esitetty väite on virheellinen.</TXT></NP><?PAGE NO="10"?><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Kuten komissio on nimittäin itse myöntänyt muutoksenhakumenettelyssä, sen oikeuskäytännön, johon komissio vetoaa, mukaiset perusteet ilmaisevat ainoastaan, ovatko emoyhtiö ja sen tytäryhtiö saman yrityksen osia kilpailuoikeudellisessa merkityksessä, toisin sanoen, voidaanko kartellirikkomus lukea ainoastaan toisen yhtiön vai molempien yhtiöiden syyksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Vastaavasti edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 56, 57, 59 ja 77 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 36–38 kohta; edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 39 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 55 ja 88 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Mainittu oikeuskäytäntö ei sen sijaan sisällä tyhjentäviä määräyksiä siitä ratkaisevasta kysymyksestä, onko kartellirikkomuksesta määrättävä sakko, ja siitä, mille oikeushenkilöille komission mahdollinen sakkopäätös on osoitettava.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että se, kuuluvatko emo- ja/tai tytäryhtiö yhtenäiseen yritykseen, sekä niiden siitä johtuva vastuu kartellirikkomuksista on ratkaistava yksinomaan oikeudellisilla perusteilla, kun taas samasta kartellirikkomuksesta sakkoja määrättäessä ovat tärkeitä oikeudellisten näkökohtien lisäksi myös tarkoituksenmukaisuuteen liittyvät näkökannat:<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Käsiteltävässä asiassa komissio ilmaisee esimerkiksi riidanalaisen päätöksen 376 perustelukappaleessa sellaisen näkökannan, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>ettei olisi asianmukaista<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> asettaa Universalia, Universal Leafia ja Intabexia vastuuseen emoyhtiöinä yksinomaan 100 prosentin olettaman perusteella. Tämä on tarkoituksenmukaisuuteen liittyvä näkökanta.</P></NOTE> asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan komissiolla on harkintavaltaa, eli se <HT TYPE="ITALIC">voi</HT> määrätä sakkoja.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintavaltaa käyttäessään komissio voi tapauskohtaisesti päättää, määrääkö se ylipäänsä yrityksen kartellirikkomuksesta sakkoa, mutta myös, mille yrityksen taustalla olevalle oikeushenkilölle (tai oikeushenkilöille) se sakon määrää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Vastaavasti yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-125/07 P+C-133/07 P+C-135/07 P+C-137/07 P" PAGE.ECR="I-8681" YEAR="2009">C-125/07 P, C-133/07 P, C-135/07 P ja C-137/07 P, Erste Group Bank ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20090924">24.9.2009</DATE> (Kok., s. I-8681</REF.DOC.ECR>, 82 kohta) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 121 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Komissio ei kuitenkaan voi käyttää asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintavaltaansa aivan vapaasti, vaan sen on otettava huomioon unionin oikeuden yleiset oikeusperiaatteet ja unionin tasolla vahvistetut perusoikeudet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke. Ks. lisäksi asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 37 perustelukappaleen toteava viittaus, jonka mukaan asetusta on tulkittava ja sovellettava perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet ja periaatteet huomioon ottaen.</P></NOTE> Sitä sitovat erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Vastaavasti yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-189/02 P+C-202/02 P+C-205/02 P+C-206/02 P+C-207/02 P+C-208/02 P+C-213/02 P" PAGE.ECR="I-5425" YEAR="2005">C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P-C-208/02 P ja C-213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20050628">28.6.2005</DATE> (Kok., s. I-5425, 304</REF.DOC.ECR> ja 319 kohta) sekä – unionin tuomioistuinten sitomisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen – asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-280/98 P" PAGE.ECR="I-9757" YEAR="2000">C-280/98 P, Weig v. komissio, tuomio <DATE ISO="20001116">16.11.2000</DATE> (Kok., s. I-9757, 63</REF.DOC.ECR> ja 68 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen perustellusti arvioinut riidanalaista päätöstä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 156, 157, 218 ja 219 kohta.</P></NOTE> eikä ole rajoittunut esimerkiksi tutkimaan suhteellisen pinnallisesti sitä, liittyikö päätökseen SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua harkintavallan väärinkäyttöä (ranskaksi détournement de pouvoir).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Komissio toi harkintavallan väärinkäytön muodostaman arviointiperusteen esiin unionin tuomioistuimen istunnossa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>On muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-550/07 P" PAGE.ECR="I-8301" YEAR="2010">C-550/07 P, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio ym., tuomio <DATE ISO="20100914">14.9.2010</DATE> (Kok., s. I-8301</REF.DOC.ECR>, 54 kohta, jäljempänä Akzo ja Akcros Chemicals -tapaus).</P></NOTE> Tämä periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-344/04" PAGE.ECR="I-403" YEAR="2006">C-344/04, IATA ja ELFAA, tuomio <DATE ISO="20060110">10.1.2006</DATE> (Kok., s. I-403</REF.DOC.ECR>, 95 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-127/07" PAGE.ECR="I-9895" YEAR="2008">C-127/07, Arcelor Atlantique et Lorraine ym., tuomio <DATE ISO="20081216">16.12.2008</DATE> (Kok., s. I-9895</REF.DOC.ECR>, 23 kohta) ja edellä alaviitteessä 27 mainittu Akzo ja Akcros Chemicals -tapaus, tuomion 55 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="11"?><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa komission toteuttaman konkreettisen kartellirikkomuksen käsittelyn kannalta kaksi seikkaa:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Komissio ei saa poiketa ilman asiallista syytä sakkokäytännöstään, josta se on tiedottanut kilpailupolitiikkaa koskevissa tiedonannoissaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tällä hetkellä ovat voimassa erityisesti suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (<REF.DOC.OJ COLL="C" PAGE.FIRST="2" NO.OJ="210" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, C 210, s. 2</REF.DOC.OJ>) ja komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (<REF.DOC.OJ COLL="C" PAGE.FIRST="17" NO.OJ="298" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, C 298, s. 17</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> – sen on noudatettava periaatetta, jonka mukaan viranomaisten omat toimet sitovat niitä itseään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Edellä alaviitteessä 24 mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomion 209–211 ja 213 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-167/04 P" PAGE.ECR="I-8935" YEAR="2006">C-167/04 P, JCB Service v. komissio, tuomio <DATE ISO="20060921">21.9.2006</DATE> (Kok., s. I-8935</REF.DOC.ECR>, 207–209 kohta) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 88 kohta; vastaavasti jo – toiseen oikeudenalaan liittyen – asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="190/82" PAGE.ECR="3981" YEAR="1983">190/82, Blomefield v. komissio, tuomio <DATE ISO="19831201">1.12.1983</DATE> (Kok., s. 3981</REF.DOC.ECR>, 20 kohta).</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Komissio ei saa syrjiä mitään kartelliin osallistuneista yrityksistä muihin kartellin osallistujiin verrattuna.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa ainoastaan jälkimmäistä näkökohtaa on tarpeen käsitellä lähemmin.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Yhdenvertaisen kohtelun periaate estää komissiota soveltamasta saman kartellin osallistujiin erilaisia arvosteluperusteita niille sakkoja määrätessään. Tämä on ollut perustellusti myös unionin yleisen tuomioistuimen lähtökohtana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Valituksenalaisen tuomion 156 ja 157 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Jos komissio siis päättää saattaa vastuuseen kartelliin osallistuneen yrityksen rikkomuksesta sekä kartelliin välittömästi osallistuneen tytäryhtiön että sen taustalla olevat emoyhtiöt, sen on meneteltävä samalla tavalla kaikkien kartelliin osallistuneiden yritysten kohdalla, jos muut kartellin osallistujat ovat vastaavassa tilanteessa.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Komission ei ole välttämättä määrättävä sakkoja kaikille niille kartelliin osallistujien emoyhtiöille, joiden syyksi – puhtaasti oikeudellisesti tarkasteltuna – niiden tytäryhtiön kartellirikkomus voitaisiin lukea. Se voi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintavaltaansa käyttäen tehdä objektiivisten perusteiden nojalla valintoja emoyhtiöiden välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Komissio voi esimerkiksi – kuten käsiteltävissä asioissa – valita sakkopäätöksensä adressaatit varmuuden vuoksi kahden seikan tutkimisen perusteella: se voi rajoittaa adressaatit sellaisiin emoyhtiöihin, joiden tosiasiallisesti käyttämästä ratkaisevasta vaikutusvallasta niiden kokonaan omistamien tytäryhtiöiden toimintaan on olemassa konkreettisia todisteita 100 prosentin olettaman lisäksi. Tällaiset todisteet voivat, aina emoyhtiön mukaan, koostua hyvin erilaisista tosiseikoista. Komissio on oikeassa todetessaan, ettei yhdenvertaisen kohtelun periaate edellytä, että se esittää kaikille emoyhtiöille samanlaiset todisteet – esimerkiksi asiakirjat, todistajanlausunnot yms. – tai saman määrän todisteita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Vastaavasti edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 97 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Komissio loukkaa kuitenkin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jos se arvioi samaa kartellirikkomusta <HT TYPE="ITALIC">laadullisesti</HT> kahdenlaisilla perusteilla eli jos se soveltaa joihinkin emoyhtiöihin tiukempaa <HT TYPE="ITALIC">näyttötasoa</HT> kuin muihin emoyhtiöihin esimerkiksi siten, että se soveltaa joihinkin emoyhtiöihin kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa ja toisiin emoyhtiöihin ainoastaan 100 prosentin olettamaa.</TXT></NP><?PAGE NO="12"?><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen määrittämien tosiseikkojen mukaan käsiteltävässä asiassa on tapahtunut juuri näin: TCLT saatettiin yhteisvastuuseen sen tytäryhtiön WWTE:n kartellirikkomuksista yksinomaan 100 prosentin olettaman perusteella,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Valituksenalaisen tuomion 218 kohta.</P></NOTE> kun taas Intabexille, Universalille ja Universal Leafille ei määrätty sakkoja, koska niihin sovellettiin kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa, minkä seurauksena komissio ei katsonut näiden yhtiöiden pelkän omistusosuuden niiden tytäryhtiöissä riittävän todisteeksi ilman konkreettisia todisteita niiden tosiasiallisesti käyttämästä ratkaisevasta vaikutusvallasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Valituksenalaisen tuomion 142 ja 143 kohta sekä riidanalaisen päätöksen 18 ja 376 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin saattoi olettaa oikeusvirhettä tekemättä, että TCLT:tä syrjittiin Intabexiin, Universaliin ja Universal Leafiin verrattuna.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Valituksenalaisen tuomion 218 ja 219 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Arviota ei muuta miksikään myöskään komission esille ottama laillisuusperiaate.</TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Yhdenvertaisen kohtelun periaate on tosin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen noudattamisen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="188/83" PAGE.ECR="3465" YEAR="1984">188/83, Witte v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19841009">9.10.1984</DATE> (Kok., s. 3465</REF.DOC.ECR>, 15 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="134/84" PAGE.ECR="2225" YEAR="1985">134/84, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio <DATE ISO="19850704">4.7.1985</DATE> (Kok., s. 2225</REF.DOC.ECR>, 14 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-38/08 P" PAGE.ECR="I-4" YEAR="2009">C-38/08 P, Sack v. komissio, määräys <DATE ISO="20090120">20.1.2009</DATE> (Kok., s. I-4</REF.DOC.ECR>*, 32 kohta).</P></NOTE> Unionin oikeudessa ei toisin sanoen anneta oikeutta yhdenvertaisuuteen lainvastaisuuden yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. <DATE ISO="20070913">13.9.2007</DATE> esittämäni ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-309/06" PAGE.ECR="I-2283" YEAR="2008">C-309/06, Marks &amp; Spencer, tuomio <DATE ISO="20080410">10.4.2008</DATE> (Kok., s. I-2283</REF.DOC.ECR>, ratkaisuehdotuksen 76 ja 77 kohta).</P></NOTE> Komissio tiivisti asian kirjelmissään seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Two wrongs do not make a right.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa ei ollut kuitenkaan syytä pelätä ristiriitaa lainmukaisen hallintotoiminnan vaatimuksen kanssa. Komission oli valittava hallintomenettelyn yhteydessä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintavaltaa käyttäessään kahden toimintavaihtoehdon välillä, joista kumpikaan ei ollut vähemmän lainmukainen kuin toinen: komissiolla oli oikeus vapaasti saattaa yhteisvastuuseen joko kaikki emoyhtiöt, joita 100 prosentin olettama koski (ensimmäinen toimintavaihtoehto), tai rajoittaa riidanalaisen päätöksen adressaatteja kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan perusteella (toinen toimintavaihtoehto).</TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Näin tarkasteltuna ei ollut oikeudellisesti moitittavaa, että komissio valitsi Intabexin, Universalin ja Universal Leafin kohdalla toisen toimintavaihtoehdon. Soveltaessaan kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa komissio jätti ainoastaan saattamatta kyseiset yhtiöt yhteisvastuuseen niiden tytäryhtiöiden tekemistä kartellirikkomuksista pelkän 100 prosentin olettaman perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Koska komission menettely Intabexia, Universalia ja Universal Leafia kohtaan ei ollut lainvastaista, TCLT:n samanlainen kohtelu valituksenalaisessa tuomiossa ei voinut myöskään edustaa tapausta, jossa vedottiin yhdenvertaisuuteen lainvastaisuuden yhteydessä.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Toisenlaista päätelmää ei voida tehdä niin sanotussa sellutapauksessa annetusta tuomiostakaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-89/85+C-104/85+C-114/85+C-116/85+C-117/85+C-125/85+C-126/85+C-127/85+C-128/85+C-129/85" PAGE.ECR="I-1307" YEAR="1993">C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85-C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19930331">31.3.1993</DATE> (Kok., s. I-1307</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. XIV, s. I-123, ns. sellutapaus).</P></NOTE> Siinä todettiin, ettei yritys voi välttää seuraamuksia sillä perusteella, että toiselle taloudelliselle toimijalle, jonka tapausta ei ole saatettu yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei ole määrätty sakkoa”.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Edellä alaviitteessä 38 mainittu ns. sellutapaus, tuomion 197 kohta, ja samaan tapaan 146 kohta; vastaavasti <DATE ISO="19881005">5.10.1988</DATE> annetut polkumyyntiin liittyvät tuomiot asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="301/85" PAGE.ECR="5813" YEAR="1988">301/85, Sharp v. neuvosto (Kok., s. 5813</REF.DOC.ECR>, 22 kohta), yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="260/85+106/86" PAGE.ECR="5855" YEAR="1988">260/85 ja 106/86, TEC ym. v. neuvosto (Kok., s. 5855</REF.DOC.ECR>, 18 kohta) ja yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="273/85+107/86" PAGE.ECR="5927" YEAR="1988">273/85 ja 107/86, Silver Seiko ym. v. neuvosto (Kok., s. 5927</REF.DOC.ECR>, 55 kohta) sekä unionin henkilöstöä koskeviin periaatteisiin liittyvä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-326/91 P" PAGE.ECR="I-2091" YEAR="1994">C-326/91 P, De Compte v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19940602">2.6.1994</DATE> (Kok., s. I-2091</REF.DOC.ECR>, 52 kohta).</P></NOTE> Niin sanotussa sellutapauksessa ei kuitenkaan nähtävästi käsitelty tarkemmin tässä yhteydessä kiinnostavaa komission harkintavallan käyttöä sakkoja määrättäessä.</TXT></NP><?PAGE NO="13"?><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Mielestäni ei olisi lisäksi kovinkaan vakuuttavaa tehdä niin sanotun sellutapauksen perusteella sellaista päätelmää, että komissio voisi aivan vapaasti käyttää harkintavaltaansa sakkoja määrätessään ja ettei se olisi unionin tuomioistuimissa millään tavalla vastuussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisesta. Sellainen oikeuskäytäntö ei olisi unionin tuomioistuinten tarjoamalle tehokkaalle perusoikeuksien suojalle asetettujen vaatimusten mukainen (ks. myös perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Jos unionin yleinen tuomioistuin varmistaa lainkäyttötehtävänsä mukaisesti, että komissio käyttää asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintavaltaansa saman kartellin kaikkiin osallistujiin samojen perusteiden mukaisesti, se ei anna oikeutta yhdenvertaisuuteen lainvastaisuuden yhteydessä vaan suojelee mielivaltaiselta hallinnolliselta toiminnalta.</TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä soveltaessaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta TCLT:hen, komission ensimmäiseen ja toiseen valitusperusteeseen sisältyvä pääasiallinen väite asiassa C-14/11 P on hylättävä perusteettomana.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Väitteet, jotka koskevat tuomion puutteellisia perusteluja ja tosiseikkojen vääristelyä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Komissio moittii asiaa C-14/11 P koskevan ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se on perustellut tuomiota puutteellisesti ja vääristellyt tosiseikkoja.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Perustelujen väitetty puutteellisuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Komissio moittii ensinnäkin sitä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät oikeudelliset näkemykset, jotka koskivat laillisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuutta lainvastaisuuden yhteydessä. Kyseisen tuomioistuimen perustelut olivat sen mukaan tämän osalta selvästi puutteellisia.</TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden asianmukaisen perustelun vaatimus seuraa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklasta, luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Mielestäni komissio asettaa tässä liiallisia perusteluvelvollisuuteen liittyviä vaatimuksia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-120/06 P+C-121/06 P" PAGE.ECR="I-6513" YEAR="2008">C-120/06 P ja C-121/06 P, FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio <DATE ISO="20080909">9.9.2008</DATE> (Kok., s. I-6513</REF.DOC.ECR>, 96 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-440/07 P" PAGE.ECR="I-6413" YEAR="2009">C-440/07 P, komissio v. Schneider Electric, tuomio <DATE ISO="20090716">16.7.2009</DATE> (Kok., s. I-6413</REF.DOC.ECR>, 135 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-480/09 P" PAGE.ECR="I-13355" YEAR="2010">C-480/09 P, AceaElectrabel Produzione v. komissio, tuomio <DATE ISO="20101216">16.12.2010</DATE> (Kok., s. I-13355</REF.DOC.ECR>, 77 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on ottanut komission perustelut käsiteltävässä asiassa hyvin huomioon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Valituksenalaisen tuomion 113 kohta.</P></NOTE> Lisäksi se on esittänyt selkeästi ja yksiselitteisesti oman käsityksensä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sovellettavuudesta ja laajuudesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Valituksenalaisen tuomion 218 ja 219 kohta; ks. myös tuomion 156 ja 157 kohta.</P></NOTE> Tästä käy ilmi ainakin implisiittisesti, ettei se pitänyt komission laillisuusperiaatteen merkitystä koskevaa väitettä merkityksellisenä. Näin ollen kyse ei voi olla perustelujen puutteellisuudesta.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="14"?><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Tosiseikkojen väitetty vääristely</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Lisäksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on selvästi vääristellyt komission riidanalaista päätöstä ja siinä esitettyjä perusteluja valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa. Väitetty vääristely johtuu siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin riidanalaisen päätöksen 384 perustelukappaleen. Unionin yleisen tuomioistuimen lähtökohtana on ollut komission mukaan virheellisesti se, että komissiolla ja sillä on sama kanta yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uusia todisteita on selvää, että olemassa olevien todisteiden arviointi oli ilmeisen virheellistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-229/05 P" PAGE.ECR="I-439" YEAR="2007">C-229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="20070118">18.1.2007</DATE> (Kok., s. I-439</REF.DOC.ECR>, 37 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-260/05 P" PAGE.ECR="I-10005" YEAR="2007">C-260/05 P, Sniace v. komissio, tuomio <DATE ISO="20071122">22.11.2007</DATE> (Kok., s. I-10005</REF.DOC.ECR>, 37 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-413/08 P" PAGE.ECR="I-5361" YEAR="2010">C-413/08 P, Lafarge v. komissio, tuomio <DATE ISO="20100617">17.6.2010</DATE> (Kok., s. I-5361</REF.DOC.ECR>, 17 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen 384 perustelukappaleessa todetaan tässä yhteydessä merkityksellisiltä osin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>täsmälliset olosuhteet, joiden vuoksi [komissio] voi katsoa, että emoyhtiö on vastuussa tytäryhtiönsä toiminnasta, voivat vaihdella eri tapauksissa<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>. Samassa perustelukappaleessa komissio lisää, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>kyseessä ei kuitenkaan voi olla syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen niin kauan kun vastuun periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä voidaan ilman muuta päätellä, että komissio pitää yhdenvertaisen kohtelun periaatetta merkityksellisenä. Ainoastaan sillä tavalla voidaan nimittäin selittää se, että komissio ylipäänsä pohti päätöksensä mainitussa perustelukappaleessa sitä, oliko kyse tämän periaatteen – jota komissio nimitti syrjintäkiellon periaatteeksi – loukkaamisesta vai ei.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin päätyi juuri tähän päätelmään valituksenalaisen tuomion riidanalaisessa kohdassa: aluksi se esitti oman näkökantansa (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Komission on – – noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta – –<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Valituksenalaisen tuomion 157 kohta.</P></NOTE>); sen jälkeen se lisäsi, että komissio on noudattanut tätä kantaa, ja esitti todisteena riidanalaisen päätöksen mainitun 384 perustelukappaleen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Valituksenalaisen tuomion 158 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin esitti näin ollen riidanalaisen päätöksen täysin loogisen tulkinnan, jonka ei voida todeta vääristelevän komission perusteluja millään tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin jopa jakaa komission näkemyksen siitä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>täsmälliset olosuhteet – – voivat vaihdella eri tapauksissa<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Valituksenalaisen päätöksen 384 perustelukappale.</P></NOTE> kun se korostaa, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei [saada] kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Valituksenalaisen tuomion 157 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa en näe viitteitä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi arvioinut riidanalaisen päätöksen 384 perustelukappaleen sisältöä ilmeisen virheellisesti. Väite todistusaineiston ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla on näin ollen perusteeton.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Välipäätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen ja toinen valitusperuste asiassa C-14/11 P on siis hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="15"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>SCC:n ja SCTC:n väitetty syrjintä kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan soveltamisen vuoksi (kolmas valitusperuste asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Kolmas valitusperuste asiassa C-628/10 P on jaettu useisiin osiin, jotka ovat kuitenkin sisällöllisesti pitkälti päällekkäisiä. AOI ja SCTC vetoavat pääasiallisesti kahteen seikkaan: Kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan soveltaminen oli ensinnäkin syrjivää niitä kohtaan (ks. jäljempänä a kohta). Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei verrannut riittävän täsmällisesti tilannetta, jossa AOI (aiempi SCC) ja SCTC olivat, Universalin ja Universal Leafin tilanteeseen (ks. jäljempänä b kohta).</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan väitetty SCC:tä ja SCTC:tä syrjivä luonne (kolmannen valitusperusteen ensimmäinen painopiste asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Valittajat toteavat kahden seikan tutkimiseen perustuvasta lähestymistavasta pääasiallisesti seuraavaa: Jos olisi sovellettu ainoastaan 100 prosentin olettamaa, myös Universal ja Universal Leaf olisivat joutuneet vastuuseen tytäryhtiöidensä Taesin ja Deltafinan kartellirikkomuksista. Kahden seikan tutkimiseen perustuvan rajoittavan lähestymistavan soveltaminen aiheutti sen, että lopulta ainoastaan AOI (aiempi SCC) ja SCTC joutuivat vastuuseen tytäryhtiöidensä kanssa, toisin kuin Universal ja Universal Leaf.</TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Komissio vastustaa tätä väitettä lähinnä sillä perusteella, ettei yhdenvertaisen kohtelun periaate anna oikeutta yhdenvertaisuuteen lainvastaisuuden yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Komissio väittää myös, että valittajien kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa koskeva kritiikki on ristiriidassa niiden omien, muussa yhteydessä asiassa C-628/10 P esittämien perustelujen kanssa. Tämän kritiikin perusteella ei voida kuitenkaan sinänsä tehdä päätelmiä AOI:n ja SCTC:n lausumien tutkittavaksi ottamisesta tai perusteltavuudesta käsiteltävän valitusperusteen yhteydessä.</P></NOTE> Olen jo todennut, että tämä peruste on käsiteltävässä asiassa riittämätön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. edellä asian C-14/11 P ensimmäisestä ja toisesta valitusperusteesta esittämäni näkemykset (erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 60–68 kohta).</P></NOTE> Tässä ei ole kyse siitä, pitääkö alun perin jo lainvastaista hallintotoimintaa (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>lainvastaisuutta<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>) vielä jopa laajentaa. Pikemminkin on selvitettävä, pitääkö tapaa, jolla komissio oikeutetusti kohteli yhtä kartelliin osallistujaa, soveltaa myös muihin kartelliin osallistujiin.</TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>AOI:n ja SCTC:n valituksenalaista tuomiota koskeva kritiikki on kuitenkin perusteetonta muista syistä.</TXT></NP><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kuten jo todettiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. edellä erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 46–55 kohta.</P></NOTE> komissiolla on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamisessa harkintavaltaa. Sen vuoksi komission ei ole pakko määrätä sakkoja kaikille kartelliin osallistujien emoyhtiöille, joiden syyksi – puhtaasti oikeudellisesti tarkastellen – niiden tytäryhtiöiden kartellirikkomukset olisi luettava. Komissio voi harkintavaltaansa käyttäen tehdä objektiivisten perusteiden nojalla valintoja emoyhtiöiden välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>On luonnollista, että valintaperusteet voivat olla joillekin asianosaisille edullisia ja toisille epäedullisia. Syrjinnän olemassaoloa ei voi olettaa pelkästään sen seikan perusteella, että komissio tekee asianosaisia koskevia valintoja. Niin kauan kuin komission perusteet perustuvat objektiivisiin näkökantoihin, ei ole syytä olettaa, että tiettyjä asianosaisia syrjittäisiin lainvastaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tilanne olisi toisenlainen, jos komissio asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintavaltaansa käyttäessään tukeutuisi objektiivisten näkökohtien sijasta epäasianmukaisiin perusteisiin eli jos se käyttäytyisi tavalla, joka ainakin lähestyisi SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua harkintavallan väärinkäyttöä.</TXT></NP><?PAGE NO="16"?><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>AOI ja SCTC eivät ole kuitenkaan esittäneet käsiteltävän asian oikeudenkäynnissä konkreettisia todisteita, jotka viittaisivat siihen, että komissio on epäasianmukaisten perusteiden mukaisesti tukeutunut kahden seikan tutkimiseen perustuvaan lähestymistapaan.</TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Komissiolla oli päinvastoin asiallinen peruste kyseisten emoyhtiöiden valintaan kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa soveltamalla. Kuten komissio ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä perustellusti korosti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 118, 147 ja 155 kohta.</P></NOTE> riidanalaisen päätöksen tekemisajankohtana vallitsi huomattava oikeudellinen epävarmuus emo- ja tytäryhtiöiden välisen kartellioikeudellisen vastuun jakamisen perusteista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Viime aikoihin saakka jatkuneesta 100 prosentin olettamaa koskevasta keskustelusta ks. <DATE ISO="20090423">23.4.2009</DATE> esittämäni ratkaisuehdotus edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Akzo Nobel ym. v. komissio, erityisesti ratkaisuehdotuksen 49–76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE> Vasta unionin tuomioistuimen asiassa Akzo Nobel ym. vastaan komissio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Tuomio mainittu alaviitteessä 2.</P></NOTE> antama tuomio toi selvyyttä asiaan.</TXT></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Ennen unionin tuomioistuimen selventävää tuomiota vallinneessa oikeudellisen epävarmuuden tilassa oli objektiivisesti perusteltua, että komissio osoitti riidanalaisen päätöksen varmuuden vuoksi ainoastaan emoyhtiöille, joiden kohdalla sen ei tarvinnut luottaa yksinomaan 100 prosentin olettamaan vaan sillä oli konkreettisia todisteita niiden tosiasiallisesti käyttämästä ratkaisevasta vaikutusvallasta tytäryhtiöiden toimintaan.</TXT></NP><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>AOI:n ja SCTC:n esittämä kahden seikan tutkimiseen perustuvaan lähestymistapaan liittyvä syrjintäväite on näin ollen perusteeton.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>AOI:n ja SCTC:n tilanteen vertaaminen Universalin ja Universal Leafin tilanteeseen (kolmannen valitusperusteen toinen painopiste asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, ettei AOI:n (aiempi SCC) ja SCTC:n tilannetta verrattu riittävän perusteellisesti Universalin ja Universal Leafin tilanteeseen. Jotta AOI:n ja SCTC:n esittämään syrjintäväitteeseen olisi voitu ottaa kantaa, unionin yleisen tuomioistuimen olisi valittajien mielestä pitänyt tutkia tosiasiallisten olosuhteiden perusteella, muodostivatko Universal ja Universal Leaf tytäryhtiöidensä Taesin ja Deltafinan kanssa taloudellisen kokonaisuuden. Valittajat katsovat, että SCC:n ja SCTC:n tilanne oli hyvin samankaltainen kuin Universalin ja Universal Leafin tilanne.</TXT></NP><NP><NO.P>94.</NO.P><TXT>Pinnallisen tarkastelun perusteella voisi kuvitella, että AOI ja SCTC ainoastaan kyseenalaistavat tämän väitteen avulla unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen tai todisteiden arvioinnin ja vaativat unionin tuomioistuinta asettamaan oman arvionsa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin tilalle. Tällaista vaatimusta ei voida tutkia muutoksenhakumenettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-95/04 P" PAGE.ECR="I-2331" YEAR="2007">C-95/04 P, British Airways v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070315">15.3.2007</DATE> (Kok., s. I-2331</REF.DOC.ECR>, 137 kohta); ks. lisäksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-413/06 P" PAGE.ECR="I-4951" YEAR="2008">C-413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, tuomio <DATE ISO="20080710">10.7.2008</DATE> (Kok., s. I-4951</REF.DOC.ECR>, 29 kohta, ns. Impala-tapaus); edellä alaviitteessä 18 mainittu asia ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, tuomion 180 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 68 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>95.</NO.P><TXT>Lähemmin tarkasteltaessa AOI:n ja SCTC:n väite nostaa kuitenkin esiin – ainakin myös – aidon oikeudellisen ongelman, jonka tarkastelu on muutoksenhakumenettelyssä epäilemättä sallittua: kyse on unionin yleiselle tuomioistuimelle esitettyjen syrjintäväitteen tutkimista koskevien oikeudellisten vaatimusten laajuudesta ja erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen komissioon niiden vuoksi kohdistaman valvonnan intensiteetistä. Tällöin on kyse asiasta, joka on alati keskustelun kohteena ja johon kiinnitetään nykyään yhä suurempaa huomiota – varsinkin perusoikeuskirjan vuoksi.</TXT></NP><?PAGE NO="17"?><NP><NO.P>96.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jolla SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja joka näin ollen on sitovaa primaarioikeutta, taataan perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joka on vahvistettu myös unionin oikeuden yleiseksi periaatteeksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-279/09" PAGE.ECR="I-13849" YEAR="2010">C-279/09, DEB, tuomio <DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE> (Kok., s. I-13849, 30</REF.DOC.ECR> ja 31 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-69/10" PAGE.ECR="I-7151" YEAR="2011">C-69/10, Samba Diouf, tuomio <DATE ISO="20110728">28.7.2011</DATE> (Kok., s. I-7151</REF.DOC.ECR>, 49 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-272/09 P" PAGE.ECR="I-12789" YEAR="2011">C-272/09 P, KME Germany v. komissio, tuomio <DATE ISO="20111208">8.12.2011</DATE> (Kok., s. I-12789</REF.DOC.ECR>, 92 kohta).</P></NOTE> Tämä perusoikeus sisältää muun muassa oikeuden siihen, että viranomaisten päätökset tutkitaan riippumattomassa tuomioistuimessa oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä.</TXT></NP><NP><NO.P>97.</NO.P><TXT>Edellä mainitusta perusoikeudesta johtuvat täsmällisemmät vaatimukset on määritettävä johdonmukaisuusperiaatteen (SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke) avulla ottamalla huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) (allekirjoitettu Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE>).</P></NOTE> 6 artiklan 1 kohta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Edellä alaviitteessä 55 mainittu asia DEB, tuomion 32 kohta.</P></NOTE> Viimeksi mainitussa määräyksessä edellytetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan erityisesti, että oikeudenkäynti mahdollistaa kaikkien merkityksellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen tutkimisen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Asia Chevrol v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20030213">13.2.2003</DATE> (valitus nro 49636/99, Recueil des arrêts et décisions 2003-III, 77 kohta); asia Silvester’s Horeca Service v. Belgia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20040304">4.3.2004</DATE> (kanne nro 47650/99, 27 kohta) ja asia Menarini Diagnostics v. Italia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20110927">27.9.2011</DATE> (valitus nro 43509/08, 59 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>98.</NO.P><TXT>On kiistatonta, että unionin yleisellä tuomioistuimella oli käsiteltävässä asiassa toimivalta tutkia tosiseikat ja oikeudelliset seikat tutkiessaan, noudattiko komissio yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.</TXT></NP><NP><NO.P>99.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tutkimuksen intensiteetti riippuu kuitenkin erityisesti siitä, mihin kumoamisperusteisiin ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin kantajat vetosivat, erityisesti siitä, miten perusteltu niiden esitys oli, toisin sanoen millä tosiseikoilla ja perusteilla ne kulloisetkin väitteensä perustelivat. Unionin tuomioistuimissa pätee nimittäin kanteiden yhteydessä käsittelymenetelmän periaate. Ainoastaan poikkeustapauksissa on mahdollista selvittämisvastuu ja todistustaakka tai toteuttaa selvittämistoimia viran puolesta. Yksikään asianosainen ei ole kuitenkaan vedonnut tällaiseen tarpeeseen tässä menettelyssä.</TXT></NP><NP><NO.P>100.</NO.P><TXT>SCC:n (nykyään AOI), SCTC:n ja TCLT:n nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen liittyvät väitteet rajoittuivat kahteen kohtaan, joiden avulla ne vetosivat siihen, että komissio kohteli muiden kartelliin osallistujien emoyhtiöitä paremmin kuin niitä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Kannekirjelmän 68–74 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>101.</NO.P><TXT>Ainoastaan toinen kannekirjelmän kohdista on merkityksellinen nyt käsiteltävän valitusperusteen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Toinen kohta koskee TCLT:n tilanteen vertailua väliportaaseen sijoittuvana WWTE:n emoyhtiönä Standard-konsernissa Intabexin tilanteeseen väliportaaseen sijoittuvana Agroexpansiónin emoyhtiönä Dimon-konsernissa. TCLT väitti, että komissio kohteli sitä huonommin kuin Intabexia. Koska unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi TCLT:n tämän väitteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin, valittajilla ei ollut syytä palata tähän asiaan muutoksenhakumenettelyssä.</P></NOTE> Siinä SCC väitti, että se oli emoyhtiönä kaikkien merkityksellisten näkökohtien perusteella vastaavassa tilanteessa kuin Universal, Universal Leaf ja SEPI. SCC vaatii, että komissio toteaa viimeksi mainituista yhtiöistä esittämiensä tosiseikkojen koskevan myös SCC:tä: SCC:n tosiasiallisesta osallistumisesta WWTE:n todettuihin rikkomuksiin ja emo- ja tytäryhtiön välisestä suorasta yhteydenpidosta ei ole olemassa konkreettisia todisteita.</TXT></NP><NP><NO.P>102.</NO.P><TXT>SCC (AOI) lisäsi ensimmäisen oikeusasteen vastauskirjelmässä, että komissio syrji kantajia Universaliin nähden, koska se sovelsi niiden tytäryhtiöiden kartellirikkomusten syyksilukemisen yhteydessä erilaisia perusteita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Vastauskirjelmän 141–150 kohta, erityisesti 146 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="18"?><NP><NO.P>103.</NO.P><TXT>SCC toisti näin ollen viime kädessä ainoastaan sen, mitä se oli jo esittänyt emoyhtiöiden vastuuta tytäryhtiönsä WWTE:n rikkomuksista koskevien perusteiden yhteydessä. Näissä olosuhteissa ei voida moittia sitä, että unionin yleinen tuomioistuin luopui valituksenalaisessa tuomiossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Valituksenalaisen tuomion 52 kohdan viimeinen virke; syrjinnän tarkastelun ongelmista ks. erityisesti riidanalaisen tuomion 157–159, 195–197 ja 218 kohta.</P></NOTE> näiden syrjintäväitteiden erillisestä, perusteellisemmasta tutkimuksesta ja tutki yhdessä kaikki kanneperusteet – mukaan luettuina syrjintäväitteet.</TXT></NP><NP><NO.P>104.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan väite AOI:n (SCC) ja SCTC:n tilanteen ja Universalin ja Universal Leafin tilanteen rinnastettavuuden puutteellisesta tutkimisesta on käsiteltävässä asiassa perusteeton.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Välipäätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>105.</NO.P><TXT>Kolmas valitusperuste asiassa C-628/10 P on näin ollen hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Komission ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä syrjintäväitteitä vastaan esittämien perusteiden huomiotta jättäminen (kolmas valitusperuste asiassa C-14/11 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>106.</NO.P><TXT>Komissio valittaa kolmannessa valitusperusteessaan asiassa C-14/11 P, että unionin yleinen tuomioistuin esti sitä esittämästä ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä tosiseikkoja, joista olisi käynyt ilmi, ettei TCLT ollut samassa tilanteessa kuin Universal tai Intabex.</TXT></NP><NP><NO.P>107.</NO.P><TXT>Tämä valitusperuste koskee erityisesti valituksenalaisen tuomion 196 kohdan ensimmäistä virkettä. Siinä unionin yleinen tuomioistuin pohtii, onko sen otettava huomioon se komission esille ottama seikka, että TCLT oli WWTE:n pääasiallinen asiakas vuodesta 1996 vuoteen 1999 saakka. Unionin yleinen tuomioistuin vastaa kieltävästi muun muassa sillä perusteella, että on kyse väitteestä, johon komissio vetosi ensimmäisen kerran vasta oikeudenkäynnissä – tarkemmin sanoen vastineessaan.</TXT></NP><NP><NO.P>108.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi tällä tavalla sen oikeutta kontradiktoriseen menettelyyn ja jätti huomiotta komission päätösten perustelemiseen liittyvät vaatimukset. Kohdat liittyvät läheisesti toisiinsa.</TXT></NP><NP><NO.P>109.</NO.P><TXT>On totta, että komissiolla on oikeudenkäynnissä oikeus kontradiktoriseen menettelyyn, kuten kaikilla muillakin asianosaisilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-89/08 P" PAGE.ECR="I-11245" YEAR="2009">C-89/08 P, komissio v. Irlanti ym., tuomio <DATE ISO="20091202">2.12.2009</DATE> (Kok., s. I-11245</REF.DOC.ECR>, 53 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-197/09 RX-II" PAGE.ECR="I-12033" YEAR="2009">C-197/09 RX-II, Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomio <DATE ISO="20091217">17.12.2009</DATE> (Kok., s. I-12033</REF.DOC.ECR>, 42 kohta).</P></NOTE> Sen vuoksi sen on kyettävä puolustautumaan tehokkaasti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetussa kumoamiskanteessa esitettyjä kanneperusteita vastaan, esimerkiksi sellaisia syrjintäväitteitä vastaan, jotka AOI, SCTC ja TCLT esittivät ensimmäisessä oikeusasteessa.</TXT></NP><NP><NO.P>110.</NO.P><TXT>Komission oikeus kontradiktoriseen menettelyyn on kuitenkin saatettava sopivaan tasapainoon sen kanssa, että kyseisillä yrityksillä on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaaseen oikeussuojaan (perusoikeuskirjan 47 artikla).</TXT></NP><?PAGE NO="19"?><NP><NO.P>111.</NO.P><TXT>Komissio voi vastaavasti vapaasti valaista oikeudenkäynnissä lähemmin riidanalaisen päätöksen perusteluita puolustuksekseen esittämiensä väitteiden yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-286/98 P" PAGE.ECR="I-9925" YEAR="2000">C-286/98 P, Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio <DATE ISO="20001116">16.11.2000</DATE> (Kok., s. I-9925</REF.DOC.ECR>, 61 kohta); vastaavasti jo yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="36/59+37/59+38/59+40/59" PAGE.ECR="887" YEAR="1960">36/59-38/59 ja 40/59, Präsident ym. v. korkea viranomainen, tuomio <DATE ISO="19600715">15.7.1960</DATE> (Kok., s. 887</REF.DOC.ECR>, erityisesti s. 926 ja 927) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="111/83" PAGE.ECR="2323" YEAR="1984">111/83, Picciolo v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19840530">30.5.1984</DATE> (Kok., s. 2323</REF.DOC.ECR>, 22 kohta).</P></NOTE> Kokonaan uusia riidanalaisen päätöksen perusteluja komissio ei saa oikeudenkäynnissä kuitenkaan esittää. Perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianosainen saa päätöksen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="195/80" PAGE.ECR="2861" YEAR="1981">195/80, Michel v. parlamentti, tuomio <DATE ISO="19811126">26.11.1981</DATE> (Kok., s. 2861</REF.DOC.ECR>, 22 kohta); edellä alaviitteessä 24 mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomion 463 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 149 kohta.</P></NOTE> Kielto esittää näin päätösten perusteluja vasta unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä on erityisen tiukka rikosoikeudellisissa menettelyissä ja niiden kaltaisissa menettelyissä, kuten kartellimenettelyissä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Rikosoikeudesta suppeassa merkityksessä ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-550/09" PAGE.ECR="I-6213" YEAR="2010">C-550/09, E ja F, tuomio <DATE ISO="20100629">29.6.2010</DATE> (Kok., s. I-6213</REF.DOC.ECR>, 59 kohta); rikosoikeuden kaltaisista alueista – tässä kartellioikeus – ks. edellä alaviitteessä 24 mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomion 463 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 149 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>112.</NO.P><TXT>Komissio ei näin ollen voinut käsiteltävän asian oikeudenkäynnissäkään vedota seikkoihin, jotka olisi pitänyt oikeastaan esittää jo itse riidanalaisessa päätöksessä mutta joita ei mainittu siinä.</TXT></NP><NP><NO.P>113.</NO.P><TXT>Nyt on vielä selvitettävä, oliko erityisesti TCLT:n ominaisuus WWTE:n pääasiallisena asiakkaana sellainen seikka, joka olisi pitänyt mainita jo riidanalaisen päätöksen perusteluissa.</TXT></NP><NP><NO.P>114.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on huomautettava, että komission sakkopäätöksen on oltava jokaisen adressaatin osalta riittävän hyvin perusteltu, erityisesti kuitenkin niiden osalta, joiden syyksi kilpailusääntöjen rikkominen päätöksessä luetaan. Sen vuoksi päätöksen on sisällettävä tytäryhtiönsä rikkomuksesta vastuuseen saatettavaa emoyhtiötä koskeva perusteellinen selvitys syistä, joiden perusteella rikkomus voidaan lukea mainitun emoyhtiön syyksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 152 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>115.</NO.P><TXT>Se, mitä vaatimuksia edellä esitetystä yksittäisessä tapauksessa täsmällisesti ottaen seuraa, on määritettävä EY 253 artiklaan (nykyään SEUT 296 artiklan toinen kohta) sisältyvän perusteluvaatimuksen tarkoituksen ja tavoitteen avulla. Oikeustoimen perustelujen tarkoituksena on mahdollistaa yhtäältä, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat arvioida, onko se perusteltu, ja toisaalta, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-333/07" PAGE.ECR="I-10807" YEAR="2008">C-333/07, Régie Networks, tuomio <DATE ISO="20081222">22.12.2008</DATE> (Kok., s. I-10807</REF.DOC.ECR>, 63 kohta); edellä alaviitteessä 66 mainittu asia E ja F, tuomion 54 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 147 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>116.</NO.P><TXT>Jos komissio päättää, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, saattaa yhteisvastuuseen ainoastaan joitakin kartelliin osallistuvien yritysten emoyhtiöistä muttei kaikkia, sen on perusteltava tämä sakkopäätöksessään. Niiden emoyhtiöiden, joille sakkopäätös osoitetaan, on ymmärrettävä päätöksen perusteluista, miksi nimenomaan ne joutuivat vastuuseen, vaikka muiden kartelliin osallistujien emoyhtiöille ei määrätty sakkoja. Ainoastaan sillä tavoin asianosaiset ja unionin tuomioistuimet voivat tutkia komission päätöksen mahdollisten harkintavallan käyttöön liittyvien virheiden varalta, erityisesti mahdollisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisten varalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Komission sitomisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen sen harjoittaessa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista harkintaansa ks. edellä erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 48–53 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>117.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen – tältä osin riidattomien – toteamusten mukaan käsiteltävässä asiassa oli kyse nimenomaan tällaisen perustelun puuttumisesta. Komissio perusteli tosin riidanalaisessa päätöksessä hyvin niukasti, miksi se <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> saattanut vastuuseen eräitä muita yrityksiä, muun muassa Intabexia,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Valituksenalaisen päätöksen 376 perustelukappale (esitetty riidanalaisen tuomion 29 kohdassa).</P></NOTE> mutta päätöksessä ei todettu selvästi, miksi se sisällytti sakkopäätöksen adressaatteihin – poikkeuksena Intabexin tapaukselle – nimenomaan TCLT:n.</TXT></NP><?PAGE NO="20"?><NP><NO.P>118.</NO.P><TXT>Komissio esitti vasta oikeudenkäynnissä sen, että TCLT osti suuren osan WWTE:n jalostamasta tupakasta, tärkeänä todisteena siitä, ettei TCLT:n tilanne ollut verrattavissa Intabexin tilanteeseen. Komission oikeudenkäynnissä esittämien väitteiden mukaan se on ratkaiseva seikka, joka todistaa konkreettisesti, että TCLT:n valinta riidanalaisen päätöksen adressaatiksi on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaista.</TXT></NP><NP><NO.P>119.</NO.P><TXT>Jos TCLT:n ominaisuus WWTE:n pääasiallisena asiakkaana oli niin tärkeä seikka riidanalaisen päätöksen adressaatiksi valitsemisen kannalta, tämä seikka olisi pitänyt mainita jo riidanalaisen päätöksen perusteluissa. Vasta tämän perustelun myötä käy ymmärrettäväksi, miksi riidanalainen päätös osoitettiin erityisesti TCLT:lle. Komissio ei olisi saanut lykätä mielestään näin ratkaisevan perustelun esittämistä oikeudenkäyntiin. Tätä perustelua ei voida pitää ainoastaan riidanalaisen päätöksen selityksenä, koska päätös ei unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten mukaan sisältänyt mitään (muita) tähän seikkaan liittyviä perusteluja. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen perustellusti, että TCLT:n ominaisuuden WWTE:n pääasiallisena asiakkaana mainitseminen ensimmäistä kertaa vasta oikeudenkäynnissä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Yksikään muutoksenhakumenettelyn asianosaisista ei ole millään tavalla kyseenalaistanut unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan komissio esitti näkemyksensä TCLT:n ominaisuudesta WWTE:n pääasiallisena asiakkaana ensimmäisen kerran vasta oikeudenkäynnissä.</P></NOTE> oli kiellettyä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Valituksenalaisen tuomion 196 kohdan ensimmäinen virke.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>120.</NO.P><TXT>Komissio vastaa siihen, ettei se ole velvollinen perustelemaan, miksi se <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> osoittanut riidanalaista päätöstä tietyille yhtiöille – tässä tapauksessa Universalille, Universal Leafille ja Intabexille.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Komissio vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, nimenomaan yhdistettyihin asioihin <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-67/00+T-68/00+T-71/00+T-78/00" PAGE.ECR="II-2501" YEAR="2004">T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, JFE Engineering v. komissio, tuomio <DATE ISO="20040708">8.7.2004</DATE> (Kok., s. II-2501</REF.DOC.ECR>, 414 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>121.</NO.P><TXT>Tätä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Nyt ei ole laisinkaan kyse siitä, olisiko riidanalainen päätös pitänyt osoittaa myös Universalille, Universal Leafille ja Intabexille,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Kantajat viittasivat jo ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä erityisesti siihen, etteivät ne vedonneet siihen, että komissio jätti lainvastaisesti katsomatta Universalin, Universal Leafin, Sepin tai Intabexin olleen vastuussa tai ei ollut osoittanut näille riidanalaista päätöstä (riidanalaisen tuomion 86 kohta). Ne vahvistivat tämän myös muutoksenhakumenettelyssä.</P></NOTE> vaan siitä, luettiinko TCLT päätöksen adressaatteihin oikeutetusti – erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta.</TXT></NP><NP><NO.P>122.</NO.P><TXT>Komissio väittää lisäksi, ettei sillä ollut hallinnollisen menettelyn aikana mitään syytä verrata TCLT:n tilannetta muiden emoyhtiöiden tilanteisiin, koska TCLT vetosi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen vasta oikeudenkäynnissä. Komissio ei ole mielestään velvollinen esittämään päätöksissään ikään kuin varmuuden vuoksi kaikkia sellaisia perusteita, joihin se voisi myöhemmin mahdollisesti vedota vastatakseen toimiaan vastaan esitettyihin kanneperusteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Komissio vetoaa tässä yhteydessä edellä alaviitteessä 3 mainittuun ns. ICI-tapaukseen, tuomion 145 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>123.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian tosiseikat, tätä väitettä ei kuitenkaan voida hyväksyä. TCLT ei voinut hallinnollisen menettelyn aikana vielä tietää, että se joutuisi puolustautumaan mahdollisen Universaliin, Universal Leafiin tai Intabexiin nähden tapahtuneen syrjinnän vuoksi. Väitetiedoksianto oli nimittäin osoitettu myös Universalille, Universal Leafille ja Intabexille. TCLT ei voinut vielä hallinnollisen menettelyn aikana tietää, ettei komissio osoittaisi riidanalaista päätöstä nimenomaan näille yhtiöille. Komission sitä vastoin täytyi tietää, että valinta kartelliin osallistujien emoyhtiöiden välillä komission riidanalaista päätöstä tehtäessä herättäisi kysymyksiä yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Kuten riidanalaisen päätöksen 384 perustelukappaleesta käy ilmi, komissio oli täysin tietoinen tästä ongelmasta. Se tutkii, syrjittiinkö Dimonia muiden kartelliin osallistujien emoyhtiöihin verrattuna.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>124.</NO.P><TXT>Komissio väitti unionin tuomioistuimen istunnossa lopuksi, että 100 prosentin olettama mitätöidään, jos kilpailuviranomaisten edellytetään esittävän sakkopäätöksessään näkemyksiä asianosaisten yhdenvertaisesta kohtelusta.</TXT></NP><?PAGE NO="21"?><NP><NO.P>125.</NO.P><TXT>En kuitenkaan pidä tätäkään väitettä vakuuttavana. Komissio voi luonnollisesti edelleen vapaasti perustaa sakkopäätöksen adressaattien valinnan 100 prosentin olettamaan ja rajata päätöksen perustelut olettamasäännön soveltamisedellytysten esittämiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 96 kohta.</P></NOTE> Jos komissio päättää kuitenkin – kuten tässä – harkintaa käyttäessään vapaaehtoisesti asettaa emoyhtiöiden vastuuseen saattamiselle tiukemmat arviointiperusteet, sen on mukautettava päätöksensä perustelutkin näihin tiukempiin arviointiperusteluihin. Jos nostaa riman korkeammalle, ei pidä ihmetellä, että riman ylittäminen vaikeutuu.</TXT></NP><NP><NO.P>126.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin ei ole jättänyt huomiotta komission riidanalaisen päätöksen perustelujen vaatimuksia eikä ole loukannut komission oikeutta kontradiktoriseen menettelyyn. Komission kolmas valitusperuste asiassa C-14/11 P on tästä syystä hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>TCLT:n tilanteen rinnastettavuus Intabexin ja Universalin tilanteeseen (neljäs valitusperuste asiassa C-14/11 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>127.</NO.P><TXT>Komissio väittää asian C-14/11 P neljännessä valitusperusteessaan, joka koskee – kuten kolmaskin valitusperuste – valituksenalaisen tuomion 196 kohtaa, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta väärin, sillä TCLT oli objektiivisesti erilaisessa tilanteessa kuin Intabex ja Universal.</TXT></NP><NP><NO.P>128.</NO.P><TXT>Pohjimmiltaan on kyse taas siitä, oliko TCLT:n väliin sijoittuminen Standard-konsernissa puhtaasti rahoituksellista, minkä seurauksena sen tilanne olisi verrattavissa Intabexin tilanteeseen. Komissio väittää, kuten jo ensimmäisessä oikeusasteessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Valituksenalaisen tuomion 120 ja 121 kohta.</P></NOTE> että TCLT:llä oli Standard-konsernissa puhtaasti rahoituksellista merkittävämpi rooli. Komissio viittaa väitteensä tueksi siihen jo mainittuun seikkaan, että TCLT oli tytäryhtiönsä WWTE:n jalostaman tupakan pääasiallinen ostaja. Sen vuoksi se oli eri tilanteessa kuin Intabex.</TXT></NP><NP><NO.P>129.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin valituksenalaisessa tuomiossa nimenomaan tämän seikan – TCLT:n ostamat suuret WWTE:n jalostaman tupakan määrät – merkityksettömäksi, koska mainitut ostot kohdistettiin TCLT:lle ainoastaan puhtaasti kirjanpidollisista ja verotuksellisista syistä ja koska WWTE ei käytännössä toimittanut tupakkaa TCLT:lle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Valituksenalaisen tuomion 196 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>130.</NO.P><TXT>Komissio vastaa valituskirjelmässä, että on merkityksetöntä, mistä syistä TCLT toimi WWTE:n jalostaman tupakan ostajana. Ostoista voidaan joka tapauksessa päätellä, että TCLT oli muutakin kuin pelkkä väliin sijoittuva holdingyhtiö.</TXT></NP><NP><NO.P>131.</NO.P><TXT>Komission tämä väite on jätettävä tutkimatta. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin arvioi vapaasti tosiseikkojen yhteydessä sitä, millainen todistusvoima TCLT:n WWTE:ltä tekemillä ostoilla on. Mahdollista vääristelyä, johon komissio ei sitä paitsi ole vedonnut, lukuun ottamatta tällainen kysymys jätetään tutkimatta unionin tuomioistuimessa muutoksenhakumenettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Edellä alaviitteessä 18 mainittu asia komissio v. Cwik, tuomion 27 kohta; edellä alaviitteessä 18 mainittu asia British Aggregates v. komissio, tuomion 96 kohta; edellä alaviitteessä 18 mainittu asia ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, tuomion 179 ja 180 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-47/10 P" PAGE.ECR="I-10707" YEAR="2011">C-47/10 P, Itävalta v. Scheucher-Fleisch ym., tuomio <DATE ISO="20111027">27.10.2011</DATE> (Kok., s. I-10707, 57</REF.DOC.ECR>, 58 ja 99 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="22"?><NP><NO.P>132.</NO.P><TXT>Nyt ei ole kyse siitä oikeuskysymyksestä, onko unionin yleinen tuomioistuin luokitellut tosiseikat oikein ja käyttänyt oikeita oikeudellisia perusteita tilannetta arvioidessaan. Komissio ei pikemminkään vain pidä unionin yleisen tuomioistuimen arviointia vakuuttavana. Muutoksenhakumenettelyn tarkoituksena ja tavoitteena ei kuitenkaan ole tällaisen arvioinnin kyseenalaistaminen ja korvaaminen uudella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Ks. edellä alaviitteessä 54 mainittu oikeuskäytäntö.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>133.</NO.P><TXT>Komissio esittää lopuksi hyvin vähäisenä sivuseikkana väitteen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut tuomiotaan riittävästi. Se ei komission mukaan esittänyt, miksi se piti TCLT:n ja Universalin tilanteita toisiinsa rinnastettavina, eikä noudattanut komission perusteluja.</TXT></NP><NP><NO.P>134.</NO.P><TXT>En kuitenkaan pidä tätäkään väitettä hyödyllisenä. Se on tehoton (ranskaksi inopérant) ja näin ollen perusteeton.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-76/01 P" PAGE.ECR="I-10091" YEAR="2003">C-76/01 P, Eurocoton ym. v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="20030930">30.9.2003</DATE> (Kok., s. I-10091</REF.DOC.ECR>, 52 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-203/07 P" PAGE.ECR="I-8161" YEAR="2008">C-203/07 P, Kreikka v. komissio, tuomio <DATE ISO="20081106">6.11.2008</DATE> (Kok., s. I-8161, 42</REF.DOC.ECR> ja 43 kohta) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 31 kohta.</P></NOTE> Jos unionin yleinen tuomioistuin on – kuten tässä – todennut oikeudellisesti virheettömällä tavalla, että TCLT oli vastaavassa tilanteessa kuin Intabex, ei ole enää kyse siitä, oliko TCLT:n tilanne lisäksi samankaltainen kuin Universalin ja Universal Leafin tilanne. Unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustella riidanalaisen päätöksen kumoamisen myös yksinomaan sillä, että se oletti TCLT:tä syrjityn Intabexiin verrattuna.</TXT></NP><NP><NO.P>135.</NO.P><TXT>Näin ollen neljäs valitusperuste asiassa C-14/11 P on jätettävä osittain tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Välipäätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>136.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella valittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevat väitteet on hylättävä kokonaisuudessaan sekä asiassa C-628/10 P että asiassa C-14/11 P.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">AOI:n ja SCTC:n eräät muut väitteet (ensimmäinen ja toinen valitusperuste asiassa C-628/10 P)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>137.</NO.P><TXT>Lopuksi tutkin AOI:n ja SCTC:n muita väitteitä, jotka ne esittävät valituksenalaista tuomiota vastaan asian C-628/10 P ensimmäisessä ja toisessa valitusperusteessa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ensimmäinen valitusperuste asiassa C-628/10 P</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>138.</NO.P><TXT>Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan asiassa C-628/10 P, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti EY 81 artiklan 1 kohtaa, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja EY 253 artiklaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Valittajat viittaavat SEUT 101 ja SEUT 296 artiklaan.</P></NOTE> Niiden mielestä unionin yleinen tuomioistuin on katsonut lainvastaisesti, että AOI:n (aiempi SCC) ja SCTC:n vastuu WWTE:n kartellirikkomuksista on todistettu, ja tämä koskee aikaa sekä ennen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> että sen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>139.</NO.P><TXT>Tarkastelen näitä väitteitä jäljempänä a ja b kohdassa. En tarkastele lähemmin EY 253 artiklaa, sillä valittajat eivät ole millään tavalla valaisseet sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on heidän mukaansa jättänyt huomiotta unionin oikeustoimien perustelemista koskevat vaatimukset. Siksi väite mainitun määräyksen rikkomisesta on jätettävä tutkimatta.</TXT></NP><?PAGE NO="23"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>SCC:n ja SCTC:n WWTE:tä koskevan ratkaisevan vaikutusvallan väitetty puuttuminen ennen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>140.</NO.P><TXT>Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P koskee ainoastaan ajanjaksoa ennen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE>. AOI (aiempi SCC) ja SCTC väittävät, ettei niillä ollut tuohon aikaan mahdollisuutta käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa WWTE:ssä. Ainakaan niitä ei olisi pitänyt saattaa vastuuseen yksinään vaan korkeintaan yhdessä muiden WWTE:hen osallistuneiden yhtiöiden kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>141.</NO.P><TXT>Pinnallisen tarkastelun perusteella voisi kuvitella, että AOI ja SCTC ainoastaan kyseenalaistavat tämän väitteen avulla unionin yleisen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen tai todisteiden arvioinnin ja vaativat unionin tuomioistuinta asettamaan oman arvionsa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin tilalle. Tällaista vaatimusta ei voida tutkia muutoksenhakumenettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0085"><P>Ks. alaviitteessä 54 mainittu oikeuskäytäntö.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>142.</NO.P><TXT>Tosiasiassa on kyse siitä, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käyttänyt oikeita kriteerejä ja arviointiperusteita tosiseikastoa ja näyttöä arvioidessaan. Kyseessä on oikeuskysymys, jonka unionin tuomioistuin voi tutkia muutoksenhakutuomioistuimena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0086"><P>Tuomiot <DATE ISO="20111025">25.10.2011</DATE> asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-109/10 P" PAGE.ECR="I-10329" YEAR="2011">C-109/10 P, Solvay v. komissio (Kok., s. I-10329</REF.DOC.ECR>, 51 kohta) ja asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-110/10 P" PAGE.ECR="I-10439" YEAR="2011">C-110/10 P, Solvay v. komissio (Kok., s. I-10439</REF.DOC.ECR>, 46 kohta); vastaavasti jo yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-403/04 P+C-405/04 P" PAGE.ECR="I-729" YEAR="2007">C-403/04 P ja C-405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070125">25.1.2007</DATE> (Kok., s. I-729</REF.DOC.ECR>, 40 kohta); edellä alaviitteessä 54 mainittu ns. Impala-tapaus, tuomion 117 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-47/07 P" PAGE.ECR="I-9761" YEAR="2008">C-47/07 P, Masdar (UK) v. komissio, tuomio <DATE ISO="20081216">16.12.2008</DATE> (Kok., s. I-9761</REF.DOC.ECR>, 77 kohta).</P></NOTE> AOI:n ja SCTC:n – ei kovinkaan selkeästä – väitteestä käy ilmi lähtökohtaisesti kaksi valituksenalaisen tuomion oikeudellista kritiikin kohdetta. Nämä kritiikin kohteet antavat unionin tuomioistuimelle tilaisuuden selvittää oikeustilaa tulevaisuudenkin kannalta tärkeistä näkökulmista.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Syyksilukemisperuste: ratkaisevan vaikutusvallan käyttäminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>143.</NO.P><TXT>Valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin jättänyt huomiotta, että kartellioikeudellisen vastuun jakaminen tytär- ja emoyhtiön välillä on asiassa AEG annetun tuomion mukaan sallittua ainoastaan kahdella kumulatiivisella ehdolla: emoyhtiön on pitänyt olla tilanteessa, jossa se on pystynyt käyttämään ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään, ja sen on pitänyt tosiasiallisesti myös käyttää valtaansa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0087"><P>Valittajat vetoavat tässä yhteydessä edellä alaviitteessä 3 mainittuun asiaan AEG, erityisesti tuomion 50 kohtaan.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>144.</NO.P><TXT>Myös tämä väite on perusteeton. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riippuu todellisuudessa ainoastaan yhdestä ehdosta, voidaanko emoyhtiö saattaa vastuuseen tytäryhtiönsä kartellirikkomuksesta: emoyhtiön on pitänyt käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan, niin, ettei viimeksi mainittu ole voinut itsenäisesti päättää markkinakäyttäytymisestään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0088"><P>Vastaavasti edellä alaviitteessä 3 mainittu ns. ICI-tapaus, tuomion 133 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 58 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 37 kohta; edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 38 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 54 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>145.</NO.P><TXT>Normaalitapauksessa tästä syystä ei tarvita erityistä selvitystä siitä, oliko emoyhtiöllä ylipäänsä <HT TYPE="ITALIC">mahdollisuutta</HT> käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan. Kartellioikeudellisen vastuun syyksilukemiseen riittää todiste siitä, <HT TYPE="ITALIC">että</HT> tällaista valtaa <HT TYPE="ITALIC">tosiasiallisesti käytettiin</HT>. Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti korostaa, sen toteaminen, että emoyhtiö on tosiasiallisesti käyttänyt ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan, merkitsee väistämättä, että sillä oli tähän mahdollisuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0089"><P>Valituksenalaisen tuomion 166 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>146.</NO.P><TXT>Toisin menetellään ainoastaan silloin, kun ratkaisevan vaikutusvallan käyttämistä ei poikkeuksellisesti todisteta vaan ainoastaan oletetaan kumottavasti. Tällaista olettamaa voidaan nimittäin käyttää ainoastaan, kun on varmaa, että emoyhtiöllä on ylipäänsä ollut mahdollisuus ratkaisevan vaikutusvallan käyttämiseen tytäryhtiön toimintaan, ja kun tytäryhtiön ja emoyhtiön<?PAGE NO="24"?> välisten taloudellisten, organisatoristen ja oikeudellisten yhteyksien perusteella on ilmeistä, että emoyhtiö tosiasiallisesti käytti tällaista vaikutusvaltaa. Oikeuskäytännön mukaan näin on erityisesti silloin, jos emoyhtiö omisti rikkomuksen ajankohtana tytäryhtiönsä kokonaan tai lähes kokonaan (100 prosentin olettama).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0090"><P>Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 60 kohta, joka liittyy kokonaan omistettuun tytäryhtiöön; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 39 kohta, joka liittyy kokonaan omistettuun tytäryhtiöön; edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 40 ja 42 kohta, jotka liittyvät 98-prosenttisesti omistettuun tytäryhtiöön, ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 56, 63 ja 95 kohta, jotka liittyvät 98-prosenttisesti omistettuun tytäryhtiöön.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>147.</NO.P><TXT>Koska nyt kyseessä olevan ajanjakson aikana (ennen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE>) ei ollut kyse tällaisen olettamasäännön soveltamisesta, unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvinnut erityisesti todeta, että WWTE:n emoyhtiöillä oli mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa sen markkinakäyttäytymiseen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Yhteinen määräysvalta: ei pakottavaa epäämisperustetta kartellioikeudellisen vastuun lukemiselle ainoastaan yhden emoyhtiön syyksi</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>148.</NO.P><TXT>Valittajat väittävät toiseksi, että tapauksessa, jossa useat henkilöt tai yhtiöt käyttävät yhteistä määräysvaltaa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0091"><P>AOI ja SCTC viittaavat käsitteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>yhteinen määräysvalta<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> selventämiseksi yrityskeskittymien valvonnasta <DATE ISO="20040120">20.1.2004</DATE> annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 139/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" PAGE.FIRST="1" NO.OJ="024" DATE.PUB="2004">EUVL L 24, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tytäryhtiössä, kartellioikeudellista vastuuta tytäryhtiön kilpailuoikeuden rikkomuksista ei voida lukea ainoastaan yhden henkilön tai yhtiön syyksi.</TXT></NP><NP><NO.P>149.</NO.P><TXT>Tämän väitteen taustalla on se seikka, että espanjalaiseen jalostajakartelliin osallistunut WWTE ei ollut kyseessä olevan ajanjakson aikana (eli ennen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE>) oikeudellisesti katsoen vielä yksinomaan Standard-konsernin, jonka johdossa oli tuolloin SCC (nykyään AOI), määräysvallassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0092"><P>Ks. erityisesti valituksenalaisen tuomion 163 kohta sekä lisäksi tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohta.</P></NOTE> Sen vuoksi AOI:n ja SCTC:n mielestä komission ei olisi pitänyt saattaa niitä yksin vastuuseen WWTE:n rikkomuksista vaan ainoastaan yhdessä muiden osakkeenomistajien kanssa, jotka tällöin käyttivät niiden kanssa määräysvaltaa WWTE:ssä.</TXT></NP><NP><NO.P>150.</NO.P><TXT>Toisin kuin komissio katsoo, tämä perustelu ei tarkoita oikeudenkäynnin kohteen kiellettyä laajentamista ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäyntiin verrattuna. Se pikemminkin syventää valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä väitteitä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0093"><P>Kantajat väittivät ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä, etteivät ne kyenneet ennen toukokuuta 1998 vaikuttamaan ratkaisevalla tavalla WWTE:hen (valituksenalaisen tuomion 55 kohta). Erityisesti ne vetosivat siihen seikkaan, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>– – että yhtäältä TCLT ja toisaalta WWTE:n pääjohtaja ja hänen perheensä käyttivät jaettua määräysvaltaa WWTE:ssä – –<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> (valituksenalaisen tuomion 56 kohta), ja korostivat, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>yhteisen määräysvallan<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="2019" ID="QE0019"/> käsitteellä ei tarkoiteta valtaa käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> (valituksenalaisen tuomion 57 kohta).</P></NOTE> mikä on sallittua muutoksenhakumenettelyvaiheessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0094"><P>Vastaavasti edellä alaviitteessä 43 mainittu asia PKK ja KNK v. neuvosto, tuomion 64 ja 66 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-295/07 P" PAGE.ECR="I-9363" YEAR="2008">C-295/07 P, komissio v. Département du Loiret, tuomio <DATE ISO="20081211">11.12.2008</DATE> (Kok., s. I-9363</REF.DOC.ECR>, 99 kohta); edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 38 ja 39 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 36 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>151.</NO.P><TXT>AOI:n ja SCTC:n perustelujen asiasisältö ei kuitenkaan vakuuta minua.</TXT></NP><NP><NO.P>152.</NO.P><TXT>On tosin totta, että kun useilla yhtiöillä on yhteinen määräysvalta tytäryhtiössä, yhdelläkään osakkeenomistajista ei ole yksinään mahdollisuutta vaikuttaa ratkaisevalla tavalla yhtiön toimintaan. Myös unionin yleinen tuomioistuin piti tätä ajatusta lähtökohtanaan valituksenalaisessa tuomiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0095"><P>Valituksenalaisen tuomion 165 kohdan ensimmäinen ja toinen virke.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="25"?><NP><NO.P>153.</NO.P><TXT>Viime kädessä ei ole kuitenkaan kyse ainoastaan konsernin yhtiöiden oikeudellisista vaan myös tosiasiallisista riippuvuussuhteista. Kuten unionin tuomioistuin nimittäin on todennut, konsernin oma oikeudellinen rakenne, jolle on ominaista se, ettei kyseisen konsernin huipulla ole yhtä ainoaa oikeushenkilöä, ei ole ratkaisevaa, kun kyseinen rakenne ei heijasta mainitun konsernin tosiasiallista toimintaa ja todellista organisaatiota.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0096"><P>Vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-407/08 P" PAGE.ECR="I-6375" YEAR="2010">C-407/08 P, Knauf Gips v. komissio, tuomio <DATE ISO="20100701">1.7.2010</DATE> (Kok., s. I-6375</REF.DOC.ECR>, 108 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>154.</NO.P><TXT>Vastaavasti tytäryhtiössä, joka on oikeudellisesti useiden osakkeenomistajien yhteisessä määräysvallassa, yksi ainoa emoyhtiö saattaa voida tosiasiallisesti vaikuttaa ratkaisevalla tavalla kauppapolitiikkaan ja markkinakäyttäytymiseen. Tällöin (ainoastaan) tämä emoyhtiö ja tytäryhtiö muodostavat taloudellisen kokonaisuuden, joka muodostaa kilpailuoikeudessa tarkoitetun yrityksen ja tekee molemmista yhdessä vastuullisen mahdollisista kartellirikkomuksista.</TXT></NP><NP><NO.P>155.</NO.P><TXT>Sikäli kuin komissio siis todistaa, että konkreettisessa tapauksessa <HT TYPE="ITALIC">tosiasiassa</HT> ainoastaan yksi osakkeenomistajista käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön markkinakäyttäytymiseen, se voi saattaa tämän osakkeenomistajan yhteisvastuuseen tytäryhtiön mahdollisista kartellirikkomuksista.</TXT></NP><NP><NO.P>156.</NO.P><TXT>Myös unionin yleinen tuomioistuin noudatti täsmälleen samaa lähestymistapaa valituksenalaisessa tuomiossa. Se totesi ensinnäkin, että voi olla tapauksia, joissa todellisuudessa niistä yrityksistä tai henkilöistä, joilla on yhteinen määräysvalta, yksi ainoa käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön toiminnassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0097"><P>Valituksenalaisen tuomion 164 kohta ja 165 kohdan viimeinen virke.</P></NOTE> Sen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutki kaikki komission todisteet SCC:n ja SCTC:n ratkaisevasta vaikutusvallasta WWTE:ssä ja totesi ne vakuuttaviksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0098"><P>Valituksenalaisen tuomion 167–193 kohta.</P></NOTE> Tutkittuihin todisteisiin kuuluivat WWTE:lle annetut ohjeet, WWTE:n kuulemisvelvoite SCTC:tä kohtaan sekä WWTE:n ja SCTC:n välinen tiedonkulku jalostajakartellin toiminnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>157.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen menettelytapa ei ole oikeudellisesta näkökulmasta moitittava.</TXT></NP><NP><NO.P>158.</NO.P><TXT>Toisin kuin valittajat näyttävät olettavan, emoyhtiöiden SCC:n ja SCTC:n ei ollut erityisesti tarpeen antaa WWTE:lle konkreettisia ohjeita espanjalaiseen jalostajakartelliin osallistumisesta. Kartellioikeudellisen vastuun jakamisessa ei ole ratkaisevaa yllytys emo- ja sen tytäryhtiö(ide)n väliseen rikkomiseen eikä varsinkaan emoyhtiön syyllistyminen kyseiseen rikkomiseen. Pikemminkin riittää sen todistaminen, että kulloinenkin tytäryhtiö ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita, ennen kaikkea näiden kahden oikeussubjektin välisten taloudellisten, organisatoristen ja oikeudellisten yhteyksien vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0099"><P>Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 58 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 37 ja 38 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 54 ja 55 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>159.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin saattoi siis oikeudellista virhettä tekemättä päätyä tutkimustensa perusteella siihen päätelmään, että SCC ja SCTC käyttivät ajanjakson <DATE ISO="19960313">13.3.1996</DATE>–<DATE ISO="19980504">4.5.1998</DATE> aikana <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa WWTE:n toiminnassa<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0100"><P>Valituksenalaisen tuomion 194 kohta.</P></NOTE> vaikka ne eivät tuona ajanjaksona oikeudellisesti tarkasteltuna vielä käyttäneet yksin määräysvaltaa WWTE:ssä.</TXT></NP><NP><NO.P>160.</NO.P><TXT>Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P on perusteeton.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="26"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>AOI:n ja SCTC:n perusoikeuksien väitetty loukkaus (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>161.</NO.P><TXT>AOI ja SCTC vetoavat asiassa C-628/10 P ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa perusoikeuskirjan 48 ja 49 artiklan mukaisten perusoikeuksiensa loukkaamiseen. Niiden mielestä unionin yleinen tuomioistuin loukkasi syyttömyysolettamaa ja rangaistusten lakisidonnaisuuden periaatetta, kun se hyväksyi sen, että vastuun jakamisen vuoksi oletetaan, että emoyhtiö käyttää tosiasiassa ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamassaan tytäryhtiössä (100 prosentin olettama). Yleisestä asiayhteydestä voidaan päätellä, että kyse on ainoastaan <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> – jolloin Standard-konsernin yhtiöt hankkivat suoraan tai epäsuorasti yksinomaisen määräysvallan WWTE:ssä – jälkeisestä ajanjaksosta.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Tutkittavaksi ottaminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>162.</NO.P><TXT>Kuten komissio perustellusti toteaa, tämän väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä voidaan epäillä vahvasti.</TXT></NP><NP><NO.P>163.</NO.P><TXT>Väitteestä pystyy kyllä riittävän täsmällisesti päättelemään, mistä valittajat unionin yleistä tuomioistuinta moittivat ja mitä valituksenalaisen tuomion kohtaa väite koskee: se koskee edellä mainittujen perusoikeuksien loukkaamista, ja loukkaaminen perustuu 100 prosentin olettaman soveltamiseen AOI:hin (aiempi SCC) ja SCTC:hen <DATE ISO="19980505">5.5.1998</DATE> alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>164.</NO.P><TXT>AOI:n ja SCTC:n väite ylittää kuitenkin ne kumoamisperusteet, jotka ne esittivät unionin yleisessä tuomioistuimessa. Niiden kannekirjelmässä ei nimittäin mainittu perusoikeuksien loukkaamista. Jos tällainen väite haluttaisiin ottaa tässä vaiheessa vielä tutkittavaksi, se johtaisi riidan kohteen laajentamiseen, mikä ei ole sallittua muutoksenhakumenettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0101"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-136/92 P" PAGE.ECR="I-1981" YEAR="1994">C-136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio <DATE ISO="19940601">1.6.1994</DATE> (Kok., s. I-1981</REF.DOC.ECR>, 59 kohta); edellä alaviitteessä 40 mainittu asia AceaElectrabel Produzione v. komissio, tuomion 113 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 35 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>165.</NO.P><TXT>Se seikka, että AOI ja SCTC esittävät väitteen perusoikeuksien loukkaamisesta vasta nyt, ei tarkoita ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen väitteiden sallittua kehittelyä vaan aivan uutta näkökohtaa, joka ei ole tähän mennessä vielä ollut oikeudenkäynnin kohteena ja jota ei näin ollen saada käsitellä muutoksenhakumenettelyssä unionin tuomioistuimessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0102"><P>Edellä alaviitteessä 24 mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomion 165 kohta; edellä alaviitteessä 43 mainittu asia PKK ja KNK v. neuvosto, tuomion 61 kohta ja edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 38 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>166.</NO.P><TXT>Perusoikeuksien loukkaamista koskevan väitteen esittämistä muutoksenhakumenettelyvaiheessa ei voi myöskään perustella Lissabonin sopimuksen voimaantulolla tällä välin <DATE ISO="20091201">1.12.2009</DATE>. Perusoikeuskirja on tosin saanut sen myötä sitovan primaarioikeuden aseman, ja sillä on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla (SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta). AOI:n ja SCTC:n esille ottamat perusoikeudet oli kuitenkin vahvistettu unionin oikeuden yleisiksi perusoikeuksiksi jo aiemmin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0103"><P>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan laillisuusperiaate on unionin oikeuden mukaan voimassa rikosten ja niiden seuraamusten yhteydessä (nullum crimen, nulla poena sine lege) (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-60/02" PAGE.ECR="I-651" YEAR="2004">C-60/02, X, tuomio <DATE ISO="20040107">7.1.2004</DATE>, Kok., s. I-651</REF.DOC.ECR>, 63 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-303/05" PAGE.ECR="I-3633" YEAR="2007">C-303/05, Advocaten voor de Wereld, tuomio <DATE ISO="20070503">3.5.2007</DATE>, Kok., s. I-3633</REF.DOC.ECR>, 49 kohta ja edellä alaviitteessä 18 mainittu asia ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, tuomion 80 kohta). Myös syyttömyysolettaman periaate on tunnustettu unionin oikeudessa jo pitkään (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-199/92 P" PAGE.ECR="I-4287" YEAR="1999">C-199/92 P, Hüls v. komissio, tuomio <DATE ISO="19990708">8.7.1999</DATE>, Kok., s. I-4287, 149</REF.DOC.ECR> ja 150 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-344/08" PAGE.ECR="I-7033" YEAR="2009">C-344/08, Rubach, tuomio <DATE ISO="20090716">16.7.2009</DATE>, Kok., s. I-7033</REF.DOC.ECR>, 30 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-45/08" PAGE.ECR="I-12073" YEAR="2009">C-45/08, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, tuomio <DATE ISO="20091223">23.12.2009</DATE>, Kok., s. I-12073</REF.DOC.ECR>, 39 kohta), vaikka myös unionin tuomioistuin jätti sen voimassaolon aluksi avoimeksi (yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="97/87+98/87+99/87" PAGE.ECR="3165" YEAR="1989">97/87-99/87, Dow Chemical Ibérica ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19891017">17.10.1989</DATE>, Kok., s. 3165</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. X, s. 179, 56 kohta).</P></NOTE> ja ne oli myös otettava huomioon komission kartellioikeudellisissa menettelyissä perusoikeuskirjalla kodifioidussa muodossa jo viimeistään <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> lähtien.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0104"><P>Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 37 perustelukappale.</P></NOTE> AOI ja SCTC olisivat näin ollen voineet esittää näiden perusoikeuksien väitettyä loukkaamista koskevan väitteen jo ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä.</TXT></NP><?PAGE NO="27"?><NP><NO.P>167.</NO.P><TXT>Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen toista osaa ei asiassa C-628/10 P voida ottaa tutkittavaksi. Tarkastelen toisen osan asiasisältöä seuraavassa lyhyesti ainoastaan täydellisyyden vuoksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Asiakysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>168.</NO.P><TXT>AOI ja SCTC perustelevat väitteensä perusoikeuksien loukkaamisesta asiallisesti lähinnä kahdella argumentilla. Niiden mukaan 100 prosentin olettama vaikuttaa niin kuin syyllisyysolettama,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0105"><P>Oikeudenkäyntikielellä presumption of guilt.</P></NOTE> mikä on perusoikeudeksi vahvistetun syyttömyysolettaman periaatteen vastaista (perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta): 100 prosentin olettama on lisäksi ristiriidassa yksilöllisen vastuun periaatteen kanssa ja johtaa emoyhtiöiden suhteettomaan rankaisemiseen, mikä loukkaa rangaistusten lakisidonnaisuuden periaatetta (perusoikeuskirjan 49 artikla).</TXT></NP><NP><NO.P>169.</NO.P><TXT>Kumpikaan perustelu ei vakuuta minua.</TXT></NP><NP><NO.P>170.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Syyttömyysolettamasta</HT> voidaan ensinnäkin todeta, ettei kyseessä olevan kaltaisen olettamasäännön soveltaminen johda objektiivisen todistustaakan kääntämiseen. Se sisältää pikemminkin ainoastaan säännöstön todisteiden arviointiin emo- ja tytäryhtiön kartellioikeudellisen vastuun jakamisen yhteydessä. Koska se, että emoyhtiö omistaa kokonaan (tai lähes kokonaan) tytäryhtiönsä, mahdollistaa prima facie päätelmän, jonka mukaan emoyhtiö myös tosiasiassa vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiönsä käyttäytymiseen, emoyhtiön on esitettävä tätä päätelmää vastaan pitävät vastatodisteet; muussa tapauksessa päätelmä on riittävä täyttämään oikeusvaltiolle omaiset todistustaakan vaatimukset. Kyseessä on toisin sanoen selvitysvastuun vaihtelu, joka edeltää objektiivista todistustaakkaa koskevaa kysymystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0106"><P>Ks. edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Akzo Nobel ym. v. komissio esittämäni ratkaisuehdotus, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 65 kohta ja julkisasiamies Mengozzin <DATE ISO="20110217">17.2.2011</DATE> viimeksi mainitussa asiassa esittämä ratkaisuehdotus, 58–64 kohta; samaan tapaan myös yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-204/00 P+C-205/00 P+C-211/00 P+C-213/00 P+C-217/00 P+C-219/00 P" PAGE.ECR="I-123" YEAR="2004">C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20040107">7.1.2004</DATE> (Kok., s. I-123</REF.DOC.ECR>, 132 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>171.</NO.P><TXT>Emoyhtiön oikeutettuja intressejä ei heikennetä nyt kyseessä olevan kaltaisella olettamaa koskevalla säännöllä. Emoyhtiö voi vapaasti kumota kokemussääntöihin perustuvan olettaman ratkaisevasta vaikutuksesta konkreettisessa yksittäistapauksessa näyttämällä toteen, että se on pidättäytynyt toimimasta eikä ole vaikuttanut tytäryhtiönsä markkinakäyttäytymiseen. Tämän edellyttämät tosiseikat ja tiedot saadaan emo- ja tytäryhtiön sisäisistä menettelyistä. Tämän vuoksi on täysin perusteltua kohdentaa tätä koskeva selvitysvastuu tytäryhtiölle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0107"><P>Ks. edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Akzo Nobel ym. v. komissio esittämäni ratkaisuehdotus, 75 kohta; sitä, että olettaman kumoamiseen tarvittavat tosiseikat ja tiedot saadaan emo- ja tytäryhtiön sisäisistä menettelyistä, korostetaan myös edellä alaviitteessä 3 mainitussa asiassa Elf Aquitane v. komissio, tuomion 60 kohdan loppu ja 70 kohdan loppu.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>172.</NO.P><TXT>100 prosentin olettama ei heikennä myöskään <HT TYPE="ITALIC">yksilöllisen vastuun periaatetta</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">rangaistusten lakisidonnaisuuden periaatetta</HT>.</TXT></NP><NP><NO.P>173.</NO.P><TXT>Se, että konsernin emoyhtiö, joka käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaansa tytäryhtiöönsä, voidaan asettaa yhteisvastuuseen tytäryhtiön kartellitoiminnasta, ei ole missään tapauksessa poikkeus yksilöllistä vastuuta koskevasta periaatteesta vaan ilmentää juuri tätä periaatetta. Emoyhtiö ja tytäryhtiöt, joiden käyttäytymiseen emoyhtiö vaikuttaa ratkaisevasti, muodostavat yhdessä kilpailulainsäädännössä tarkoitetun yhtenäisen yrityksen taustalla olevan tahon. Mikäli tällainen yritys rikkoo tahallisesti tai tuottamuksellisesti kilpailulainsäädäntöä eli erityisesti EY 81 artiklaa (nykyään SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, syntyy kaikkien tämän konsernin taustalla olevien oikeussubjektien yhteinen yksilöllinen vastuu riippumatta siitä, onko kyseessä emo- vai tytäryhtiö.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0108"><P>Ks. edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Akzo Nobel ym. v. komissio esittämäni ratkaisuehdotus, 97 kohta; vastaavasti edellä alaviitteessä 3 mainittu ns. ICI-tapaus, tuomion 132–141 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 77 kohta; edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 34–38 kohta; edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Arkema v. komissio, tuomion 37–39 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 53–55 kohta ja 88 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="28"?><NP><NO.P>174.</NO.P><TXT>Tällaisella emoyhtiön kartellioikeudellisella vastuulla ei ole myöskään mitään tekemistä tuottamuksesta riippumattoman vastuun (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>strict liability<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>) kanssa. Pikemminkin emoyhtiö on, kuten edellä on todettu, yksi yrityksen taustalla olevista tahoista, joka on tuottamuksellisesti rikkonut kilpailusääntöjä. Yksinkertaistettuna voidaan todeta, että emoyhtiö muodostaa (yhdessä kaikkien sen ratkaisevassa vaikutusvallassa olevien tytäryhtiöiden kanssa) sen yrityksen oikeudellisen henkilöitymän, joka on tuottamuksellisesti rikkonut kilpailusääntöjä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0109"><P>Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 77 kohta sekä kyseisessä asiassa esittämäni ratkaisuehdotuksen 98 kohta; ks. lisäksi edellä alaviitteessä 2 mainittu asia General Química ym. v. komissio, tuomion 38 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>175.</NO.P><TXT>Rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuudesta (perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohta) voidaan todeta, että kartellirikkomuksesta määrätyn sakon suuruuden on oltava oikeassa suhteessa rikkomuksen lajiin, vakavuuteen ja kestoon. Sillä, saatetaanko sakosta yhteisvastuuseen ainoastaan välittömästi kartellirikkomukseen osallistunut yhtiö vai myös sen emoyhtiö, ei ole merkitystä rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatteen kannalta. Käsiteltävässä asiassa ei ole viitteitä siitä, että AOI:n ja SCTC:n yhteisvastuu WWTE:n kartellirikkomuksista olisi ollut suhteeton; AOI ja SCTC eivät ole itse esittäneet mitään siihen viittaavaa.</TXT></NP><NP><NO.P>176.</NO.P><TXT>Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P on näin ollen jätettävä tutkimatta, minkä lisäksi se on myös perusteeton.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Välipäätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>177.</NO.P><TXT>Ensimmäinen valitusperuste asiassa C-628/10 P on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Toinen valitusperuste asiassa C-628/10 P</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>178.</NO.P><TXT>Toisella valitusperusteellaan asiassa C-628/10 P AOI ja SCTC moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on sallinut komission virheellisesti mukauttaa perusteitaan oikeudenkäynnin aikana ja muuttaa riidanalaisen päätöksen perusteluja jälkikäteen. Valittajien käsityksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on sen vuoksi rikkonut työjärjestyksensä 48 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 296 artiklaa sekä loukannut puolustautumisoikeuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>179.</NO.P><TXT>Toisen valitusperusteen yhteydessä kiistellään lähinnä siitä, milloin käsiteltävässä asiassa alettiin emoyhtiöiden kokonaan omistamien tytäryhtiöiden kartellirikkomusten syyksilukemisen yhteydessä soveltaa kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa. Unionin yleisen tuomioistuimen lähtökohtana on, että komissio perusteli näkemystään kahden seikan tutkimiseen perustuvalla lähestymistavalla jo hallinnollisessa menettelyssä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0110"><P>Ks. erityisesti riidanalaisen tuomion 147 ja 155 kohta.</P></NOTE> AOI ja SCTC ovat tiukasti sitä mieltä, että ajatus kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan soveltamisesta nousi esiin vasta ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisen kysymyksen johdosta, minkä vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt ottaa sitä enää huomioon.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Esikysymys: onko toinen valitusperuste tehoton (inopérant)?</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>180.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että toinen valitusperuste on täysin tehoton. Se perustelee käsitystään ensinnäkin sillä, ettei valituksenalainen tuomio ollut lainkaan riippuvainen kahden seikan tutkimiseen perustuvasta lähestymistavasta. Toiseksi komissio vetoaa siihen, ettei voi olla mahdollista, että valittajat voisivat vedota väitteeseen omaksi edukseen. Niiden vastuu tytäryhtiö WWTE:n kartellirikkomuksesta on nimittäin todistettu siinäkin tapauksessa, että – suhteellisen tiukkaa – kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa sovellettaisiin vastuun emoyhtiöihin kohdentamisen yhteydessä.</TXT></NP><?PAGE NO="29"?><NP><NO.P>181.</NO.P><TXT>Kumpikaan perustelu ei vakuuta.</TXT></NP><NP><NO.P>182.</NO.P><TXT>Komission ensimmäisen perustelun yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin hylkää valitusperusteen vaikutuksettomana tai tehottomana (ranskaksi inopérant), mikäli valitusperuste ei oikeudellisesti virheettömien perustelujen nojallakaan johtaisi valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0111"><P>Vastaavasti esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-35/92 P" PAGE.ECR="I-991" YEAR="1993">C-35/92 P, parlamentti v. Frederiksen, tuomio <DATE ISO="19930318">18.3.1993</DATE> (Kok., s. I-991</REF.DOC.ECR>, 31 kohta) ja edellä alaviitteessä 40 mainittu asia FIAMM ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 189 kohta.</P></NOTE> Näin käy erityisesti, kun valittajan arvostelu kohdistuu ensimmäisen oikeusasteen tuomion ylimääräisiin perusteluihin (obiter dicta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0112"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-244/91 P" PAGE.ECR="I-6965" YEAR="1993">C-244/91 P, Pincherle v. komissio, tuomio <DATE ISO="19931222">22.12.1993</DATE> (Kok., s. I-6965, 25</REF.DOC.ECR> ja 31 kohta); edellä alaviitteessä 24 mainitut yhdistetyt asiat Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomion 148 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-96/09 P" PAGE.ECR="I-2131" YEAR="2011">C-96/09 P, Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar, tuomio <DATE ISO="20110329">29.3.2011</DATE> (Kok., s. I-2131</REF.DOC.ECR>, 211 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>183.</NO.P><TXT>Sellaisesta ei kuitenkaan ole tässä kyse.</TXT></NP><NP><NO.P>184.</NO.P><TXT>Komission käsityksen vastaisesti unionin yleisen tuomioistuimen riidanalaiset kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa koskevat näkemykset eivät ole kartellioikeudellisen syyksilukemisen kannalta ylimääräisiä perusteluja. Kahden seikan tutkimiseen perustuvaan lähestymistapaan viittaaminen muodostaa valituksenalaisessa tuomiossa pikemminkin merkityksellisen perustelun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen tutkimisen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0113"><P>Valituksenalaisen tuomion 153–160 kohta; ks. erityisesti 155 kohta, jossa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio ei <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>varovaisuuden vuoksi käyttänyt ainoana perusteena oikeuskäytännössä esille tuotua olettamaa – –, vaan se otti huomioon myös muita tosiseikkoja, joilla se pyrki osoittamaan tämän vaikutusvallan käyttämisen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>185.</NO.P><TXT>Ainoastaan sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan soveltamisen komission tiukempana näyttötasona,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0114"><P>Ks. valituksenalaisen tuomion 155 kohta.</P></NOTE> se saattoi päätellä, että komissio luki tytäryhtiöiden kartellirikkomukset perustellusti joidenkin emoyhtiöiden – nimenomaan AOI:n ja SCTC:n – muttei muiden – esimerkiksi Universalin ja Universal Leafin – syyksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0115"><P>Riidanalaisen tuomion 159 ja 160 kohta.</P></NOTE> Jos unionin yleinen tuomioistuin olisi pitänyt kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa lainvastaisena ja katsonut ainoastaan 100 prosentin olettaman asiaankuuluvaksi, sen olisi pitänyt todeta, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0116"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 37–68 kohdassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta esittämäni toteamukset.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>186.</NO.P><TXT>Toinen komission esittämä perustelu on myöskin vailla pohjaa. Väite, jonka mukaan AOI ja SCTC eivät saisi saada etua omasta väitteestään, koskee nimittäin todellisuudessa niiden toisen valitusperusteen <HT TYPE="ITALIC">tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä</HT>, tarkemmin sanoen oikeussuojan tarvetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0117"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-19/93 P" PAGE.ECR="I-3319" YEAR="1995">C-19/93 P, Rendo ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19951019">19.10.1995</DATE> (Kok., s. I-3319</REF.DOC.ECR>, 13 kohta); edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 33 kohta ja edellä alaviitteessä 27 mainittu Akzo ja Akcros Chemicals -tapaus, tuomion 22 kohta.</P></NOTE> Tällä näkökohdalla ei sen sijaan ole mitään merkitystä sen seikan kannalta, onko väite tehoton (inopérante). Oikeuskäytännön mukaan valitusperusteen tehottomuutta koskeva väite liittyy siihen, onko valitus <HT TYPE="ITALIC">perusteltu</HT>, eikä se koske valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0118"><P>Ks. edellä alaviitteessä 82 mainittu oikeuskäytäntö.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>187.</NO.P><TXT>Lähtökohtana on joka tapauksessa oltava se, että toisen valitusperusteen yhteydessä esitetyt väitteet voivat – jos ne pitävät paikkansa – hyvinkin olla edullisia AOI:n ja SCTC:n kannalta. Jos nimittäin käy ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin on kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa soveltaessaan perustellut tuomiotaan näkökohdalla, joka on otettu esille oikeudenkäynnissä liian myöhään ja johon valittajat eivät ole riittävästi kyenneet ottamaan kantaa, valituksenalainen tuomio on joka tapauksessa kumottava kontradiktorista menettelyä koskevan periaatteen loukkaamisen vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0119"><P>Ks. vielä alaviitteessä 63 mainitut asiat komissio v. Irlanti ym., tuomion 87 kohta ja Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 59 ja 69 kohta.</P></NOTE> Kumoaminen toisi AOI:lle ja SCTC:lle epäilemättä prosessuaalista etua.</TXT></NP><?PAGE NO="30"?><NP><NO.P>188.</NO.P><TXT>Komissio pyrkii muodostamaan yhteyden toisen ja kolmannen valitusperusteen välille asiassa C-628/10 P. Se väittää lähinnä, että nyt käsiteltävä toinen valitusperuste, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen väitettyjä menettelyvirheitä, voidaan hyväksyä ainoastaan, jos myös yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskeva kolmas valitusperuste hyväksytään. Komissio jättää kuitenkin näin huomiotta valitusperusteiden itsenäisen luonteen. Jos unionin tuomioistuin toteaisi AOI:n ja SCTC:n väitteen mukaisen menettelyvirheen, toinen valitusperuste olisi hyväksyttävä riippumatta siitä, osoittautuuko valittajien kolmannen valitusperusteen yhteydessä esittämä syrjintäväite paikkansa pitäväksi.</TXT></NP><NP><NO.P>189.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan toista valitusperustetta asiassa C-628/10 P ei voida hylätä tehottomana (inopérant).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toisen valitusperusteen sisällön tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>190.</NO.P><TXT>Vielä on tarkasteltava sitä, pitävätkö toisen valitusperusteen molemmat osat paikkansa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>Komission perustelujen väitetty mukauttaminen ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin aikana (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>191.</NO.P><TXT>Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P koskee unionin yleisen tuomioistuimen väitettyä sen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan rikkomista, joka sisältää myöhässä esitettyjä oikeudellisia perusteita koskevan prekluusiosäännön. Koska komissio valitusperusteen mukaan otti kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan esiin vasta unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, sitä koskevat toteamukset on AOI:n ja SCTC:n mielestä esitetty myöhässä, ja unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää ne tutkimatta.</TXT></NP><NP><NO.P>192.</NO.P><TXT>Komissio epäilee jo unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan sovellettavuutta. Komissio näyttää olevan sitä mieltä, että mainitun määräyksen mukainen myöhässä esitettyjen väitteiden prekluusio koskee ensimmäisessä oikeusasteessa lähtökohtaisesti ainoastaan kantajaa, muttei vastaajaa.</TXT></NP><NP><NO.P>193.</NO.P><TXT>Mainitusta määräyksestä ei kuitenkaan löydy tukea näin suppealle näkemykselle. Tämä käy erityisen selvästi ilmi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan saksankielisestä versiosta, jonka mukaan hylätä voidaan molempien osapuolten uudet perusteet. Kyseisen määräyksen 2 kohdan toisessa alakohdassa käytetään yleistä ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>joku asianosaisista<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> (eine Partei), jolla voidaan tarkoittaa sekä kantajaa että vastaajaa. Myös määräyksen systemaattinen yhteys 48 artiklan 1 kohtaan vahvistaa, ettei kyse ole ainoastaan kantajan perusteista, sillä myös mainitussa 1 kohdassa käytetään ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>asianosainen<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, ja lisäksi siinä viitataan nimenomaisesti sekä kantajan että vastaajan vastaukseen. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan tavoitteena on kaiken kaikkiaan tehokas oikeudenkäynnin kulku, jota on suojeltava kummankin asianosaisen viivytystaktiikalta.</TXT></NP><NP><NO.P>194.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ei ole hyödyllinen myöskään se komission esittämä peruste, että unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava kanteen väitteet riippumatta siitä, jätetäänkö kanteeseen vastine vai ei.</TXT></NP><?PAGE NO="31"?><NP><NO.P>195.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin voi tosin itse ratkaista, arvioiko se asianosaisten väitteiden paikkansapitävyyden. Tuomioistuin ei nimittäin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>puhu asianosaisten suulla<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0120"><P>Näin julkisasiamies Léger <DATE ISO="19980402">2.4.1998</DATE> esittämässään ratkaisuehdotuksessa asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-252/96 P" PAGE.ECR="I-7421" YEAR="1998">C-252/96 P, parlamentti v. Gutiérrez de Quijano y Lloréns, tuomio <DATE ISO="19981119">19.11.1998</DATE> (Kok., s. I-7421</REF.DOC.ECR>, ratkaisuehdotuksen 36 kohta).</P></NOTE> Vastaavasti se ei voi olla velvollinen ottamaan huomioon ainoastaan niitä argumentteja, joihin asianosaiset ovat perustaneet väitteensä, sillä muuten sen pitäisi mahdollisesti perustaa päätöksensä virheellisiin oikeudellisiin näkökohtiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0121"><P>Vastaavasti asia C-470/02 P, UER v. M6 ym., määräys <DATE ISO="20040927">27.9.2004</DATE> (69 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-514/07 P+C-528/07 P+C-532/07 P" PAGE.ECR="I-8533" YEAR="2010">C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P, Ruotsi v. API ja komissio, tuomio <DATE ISO="20100921">21.9.2010</DATE> (Kok., s. I-8533</REF.DOC.ECR>, 65 kohta).</P></NOTE> Myöhässä esitetty väite on kuitenkin jätettävä tutkimatta. Sen paikkansapitävyyttä ei siis tutkita riippumatta siitä, onko kyse kantajan vai vastaajan perusteesta.</TXT></NP><NP><NO.P>196.</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaa voidaan siis kaiken kaikkiaan soveltaa komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämiin lausumiin.</TXT></NP><NP><NO.P>197.</NO.P><TXT>Tätä määräystä ei kuitenkaan ole rikottu nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP><NP><NO.P>198.</NO.P><TXT>Kahden seikan tutkimiseen perustuva lähestymistapa ei nimittäin tosiasiassa ollut uusi, vaan sitä sovellettiin jo riidanalaisessa päätöksessä. Vaikka mainitussa päätöksessä ei käytetty kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan käsitettä, yleisestä asiayhteydestä käy ilmi, ettei komissio perustanut emoyhtiön kokonaan omistaman tytäryhtiön kartellirikkomuksista vastuuseen joutumista yksinomaan olettamasääntöön – 100 prosentin olettamaan –, vaan otti lisäksi huomioon muitakin näkökohtia, joiden perusteella voitiin päätellä, että kyseinen emoyhtiö tosiasiallisesti käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0122"><P>Valituksenalaisen tuomion 155 kohta; ks. myös riidanalaisen päätöksen 373 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>199.</NO.P><TXT>AOI:lla ja SCTC:llä oli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa mahdollisuus ottaa kantaa komission unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamiin vastauksiin, myös kahden seikan tutkimiseen perustuvaan lähestymistapaan. Sen vuoksi ei voi olla puhe kontradiktorisen menettelyn periaatteen loukkaamisesta tai – kuten valittajat asian ilmaisevat – puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0123"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-64/98 P" PAGE.ECR="I-5187" YEAR="1999">C-64/98 P, Petrides v. komissio, tuomio <DATE ISO="19990909">9.9.1999</DATE> (Kok., s. I-5187, 31</REF.DOC.ECR> ja 32 kohta); vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-259/96 P" PAGE.ECR="I-2915" YEAR="1998">C-259/96 P, neuvosto v. de Nil ja Impens, tuomio <DATE ISO="19980514">14.5.1998</DATE> (Kok., s. I-2915, 31</REF.DOC.ECR> kohdan loppu). Käsiteltävä asia eroaa lähtökohtaisesti edellä alaviitteessä 54 mainitusta ns. Impala-tapauksesta, tuomion 100–102 kohta), jossa unionin yleinen tuomioistuin perusti oman tuomionsa menettelyn sellaisiin asiakirjoihin, joista asian valittajat eivät saaneet riittävästi tietoa ja joihin komissiokaan ei olisi voinut nojautua hallinnollisen menettelyn aikana.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>200.</NO.P><TXT>Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C-628/10 P on näin ollen perusteeton.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>Väite riidanalaisen päätöksen perustelujen muuttamisesta jälkikäteen (toisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>201.</NO.P><TXT>Myös toisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P koskee kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa emoyhtiöiden kokonaan omistamien tytäryhtiöiden kartellirikkomusten syyksilukemisen yhteydessä. AOI ja SCTC katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin salli komission virheellisesti muuttaa jälkikäteen riidanalaisen päätöksen perusteluja kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan avulla, niin että komission perustelujen aukot voitiin tukkia. Unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen huomiotta unionin toimielinten toimien perusteluvaatimukset.</TXT></NP><NP><NO.P>202.</NO.P><TXT>EY 253 artiklan (nykyään SEUT 296 artiklan toinen kohta) mukaan komission toimet, myös kartelleja koskevien sakkomenettelyjen päätökset, on perusteltava.</TXT></NP><?PAGE NO="32"?><NP><NO.P>203.</NO.P><TXT>Komission sakkopäätöksessä on, kuten jo mainittiin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0124"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 111 kohta.</P></NOTE> oltava kutakin adressaattia koskevat riittävät perustelut, erityisesti niitä, joiden syyksi kyseinen rikkomus päätöksen mukaan luetaan. Sen vuoksi päätöksen on sisällettävä tytäryhtiönsä rikkomuksesta vastuuseen saatettavaa emoyhtiötä koskeva perusteellinen selvitys syistä, joiden perusteella rikkomus voidaan lukea mainitun emoyhtiön syyksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0125"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 152 kohta.</P></NOTE> Perusteluja ei voi esittää vasta oikeudenkäynnin aikana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0126"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Elf Aquitane v. komissio, tuomion 152 kohta yhdessä 149 kohdan kanssa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>204.</NO.P><TXT>Kielletystä perustelujen esittämisestä myöhään on kuitenkin erotettava sinänsä jo riittävän perustelun selittäminen: se on oikeudenkäynnissä aina sallittua ja voi olla hyödyllistä unionin tuomioistuimissa tapahtuvan kyseisen päätöksen aineellisoikeudellisen valvonnan kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0127"><P>Ks. edellä alaviitteessä 64 mainittu oikeuskäytäntö.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>205.</NO.P><TXT>Kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa koskevien näkemysten, jotka komissio esitti käsiteltävässä asiassa ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, tarkoituksena oli ainoastaan selittää riidanalaisen päätöksen jo esitettyä perustelua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0128"><P>Kuten jo todettiin, samaa ei voi sanoa komission TCLT:n ominaisuutta WWTE:n jalostaman tupakan pääasiallisena ostajana koskevista toteamuksista, jotka ovat kolmannen ja neljännen valitusperusteen kohteena asiassa C-14/11 P (ks. erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 116–123 kohta).</P></NOTE> Riidanalaisesta päätöksestä kävi ilman näitä selityksiäkin riittävän hyvin ilmi, ettei komissio tukeutunut käsiteltävässä asiassa yksinomaan 100 prosentin olettamaan vaan otti kahden seikan tutkimiseen perustuvan lähestymistavan mukaisesti huomioon muitakin näkökohtia, joiden perusteella voitiin päätellä, että kyseinen emoyhtiö tosiasiallisesti käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0129"><P>Riidanalaisen tuomion 155 kohta; ks. myös riidanalaisen päätöksen 373 ja 376 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>206.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa kahden seikan tutkimiseen perustuvaa lähestymistapaa koskevat näkemykset, jotka komissio esitti käsiteltävässä asiassa ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnissä, eivät olleet kiellettyjä myöhään esitettyjä perusteluja.</TXT></NP><NP><NO.P>207.</NO.P><TXT>Näin ollen myös toisen valitusperusteen toinen osa asiassa C-628/10 P on perusteeton. Tämä valitusperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten esittämien valitusperusteiden yhteenveto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>208.</NO.P><TXT>Koska sen enempää AOI:n ja SCTC:n väitteitä asiassa C-628/10 P kuin komission väitteitäkään asiassa C-14/11 P ei hyväksytä, molemmat valitukset on hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>D</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">AOI:n ja SCTC:n erillinen vaatimus sakon alentamisesta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>209.</NO.P><TXT>Asiaa C-628/10 P koskevassa valituskirjelmässä AOI ja SCTC esittävät valituksenalaisen tuomion kumoamisen varalta erillisen vaatimuksen sakon alentamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>210.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin päätyy ehdotukseni mukaisesti siihen päätelmään, ettei valittajien esittämiä väitteitä hyväksytä, ei ole mitään syytä alentaa sakkoja. AOI:n ja SCTC:n sitä koskevaa vaatimusta ei tarvitse siinä tapauksessa käsitellä.</TXT></NP><?PAGE NO="33"?><NP><NO.P>211.</NO.P><TXT>Näin on erityisesti sen vuoksi, että sakon määrän laskeminen ei ollut ensimmäisen oikeusasteen tuomion kohteena. Unionin tuomioistuin on nimittäin muutoksenhakuasioissa toimivaltainen tutkimaan ainoastaan arvioinnit, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0130"><P>Edellä alaviitteessä 100 mainittu asia komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomion 59 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-348/06 P" PAGE.ECR="I-833" YEAR="2008">C-348/06 P, komissio v. Girardot, tuomio <DATE ISO="20080221">21.2.2008</DATE> (Kok., s. I-833</REF.DOC.ECR>, 49 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-548/09 P" PAGE.ECR="I-11381" YEAR="2011">C-548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="20111116">16.11.2011</DATE> (Kok., s. I-11381</REF.DOC.ECR>, 122 kohta).</P></NOTE> Jos unionin tuomioistuin käsittelee sakon määrää hyväksymättä ensin jotain esitetyistä valitusperusteista, se lausuu käsiteltävän riidan ulkopuolisesta seikasta.</TXT></NP><NP><NO.P>212.</NO.P><TXT>Jos AOI:n ja SCTC:n vaatimuksen tavoitteena on, kuten komissio olettaa, <HT TYPE="ITALIC">tytäryhtiö WWTE:lle</HT> määrätyn sakon alentaminen, tätäkään pyyntöä ei voitaisi ottaa tutkittavaksi. WWTE ei nimittäin ollut asianosainen unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä eikä käsiteltävässä muutoksenhakuasiassa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>213.</NO.P><TXT>Mikäli valitukset hylätään, kuten ehdotan nyt käsiteltävässä asiassa, unionin tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista (työjärjestyksen 122 artiklan ensimmäinen kohta), joita koskevat yksityiskohtaiset määräykset ilmenevät työjärjestyksen 69 artiklasta, luettuna yhdessä 118 artiklan kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>214.</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, luettuna yhdessä 118 artiklan kanssa, käy ilmi, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Käsiteltävässä asiassa kaikkien valittajien valitukset hylätään kokonaisuudessaan ja kukin vastapuoli on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.</TXT></NP><NP><NO.P>215.</NO.P><TXT>AOI ja SCTC olisi tarkkaan ottaen velvoitettava korvaamaan kaikki niiden valitukseen asiassa C-628/10 P liittyvät oikeudenkäyntikulut, kun taas komissio olisi velvoitettava korvaamaan kaikki sen valitukseen asiassa C-14/11 P liittyvät oikeudenkäyntikulut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0131"><P>Vastaavasti esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-362/05 P" PAGE.ECR="I-4333" YEAR="2007">C-362/05 P, Wunenburger v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070607">7.6.2007</DATE> (Kok., s. I-4333</REF.DOC.ECR>, 98 kohta); samaan tapaan edellä alaviitteessä 2 mainituissa yhdistetyissä asioissa ArcelorMittal Luxembourg v. komissio ja komissio v. ArcelorMittal Luxembourg ym., tuomion 153 ja 154 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>216.</NO.P><TXT>Tällainen menettelytapa olisi kuitenkin käsiteltävässä asiassa kohtuuton, koska valituksissa oli lukuisia sisällöllisiä päällekkäisyyksiä, mikä johti siihen, että asianosaiset kohtasivat lähtökohtaisesti samoja argumentteja asiaan C-628/10 P ja asiaan C-14/11 P liittyvissä kirjelmissä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0132"><P>Ks. esim. komission asian C-14/11 P valituskirjelmässä yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta esittämät väitteet, joita se pitkälti kierrätti vastineessaan asiassa C-628/10 P. Samoin AOI ja SCTC toivat vastineessaan asiassa C-14/11 P esiin lukuisia argumentteja, jotka olivat jo niiden valitusten kohteena asiassa C-628/10 P.</P></NOTE> Lisäksi asioiden käsittelyn yhdistämisen jälkeen pidettiin yhteinen istunto, jossa unionin tuomioistuin kehotti asianosaisia keskittymään väitteissään eräisiin oikeudellisiin kysymyksiin, jotka ovat yhteisiä molemmille tapauksille. Näissä olosuhteissa lienee mahdotonta yksilöidä järkevästi, minkälaisia oikeudenkäyntikuluja kullekin asianosaiselle on syntynyt missäkin asiassa.</TXT></NP><?PAGE NO="34"?><NP><NO.P>217.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä syystä vaikuttaa oikeudenmukaisemmalta ja myös oikeudenkäyntikulujen tehokkaan asianosaisten kesken jakamisen kannalta hyödylliseltä ratkaista molempien asioiden oikeudenkäyntikulut yhdessä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0133"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-282/95 P" PAGE.ECR="I-1503" YEAR="1997">C-282/95 P, Guérin automobiles v. komissio, tuomio <DATE ISO="19970318">18.3.1997</DATE> (Kok., s. I-1503</REF.DOC.ECR>, 45 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-338/00 P" PAGE.ECR="I-9189" YEAR="2003">C-338/00 P, Volkswagen v. komissio, tuomio <DATE ISO="20030918">18.9.2003</DATE> (Kok., s. I-9189</REF.DOC.ECR>, 181 kohta) ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-65/02 P+C-73/02 P" PAGE.ECR="I-6773" YEAR="2005">C-65/02 P ja C-73/02 P, ThyssenKrupp v. komissio, tuomio <DATE ISO="20050714">14.7.2005</DATE> (Kok., s. I-6773</REF.DOC.ECR>, 99 kohta); vastaavasti lisäksi yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-122/99 P+C-125/99 P" PAGE.ECR="I-4319" YEAR="2001">C-122/99 P ja C-125/99 P, D ja Ruotsi v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="20010531">31.5.2001</DATE> (Kok., s. I-4319</REF.DOC.ECR>, 63–65 kohta); yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-501/06 P+C-513/06 P+C-515/06 P+C-519/06 P" PAGE.ECR="I-9291" YEAR="2009">C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., tuomio <DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE> (Kok., s. I-9291, 169</REF.DOC.ECR> ja 170 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-279/08 P" PAGE.ECR="I-7671" YEAR="2011">C-279/08 P, komissio v. Alankomaat, tuomio <DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE> (Kok., s. I-7671</REF.DOC.ECR>, 137 kohta) sekä – kahteen yhdistettyyn suoraan kanteeseen liittyen – yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-63/90+C-67/90" PAGE.ECR="I-5073" YEAR="1992">C-63/90 ja C-67/90, Portugali ja Espanja v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19921013">13.10.1992</DATE> (Kok., s. I-5073</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. XIII, s. I-125, 56 kohta).</P></NOTE> ja olettaa tällöin työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä 118 artiklan kanssa, soveltaen, että kukin asianosainen on osittain voittanut ja osittain hävinnyt koko asian. Oikeudenkäyntikulut pitäisi tällöin jakaa siten, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VIII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>218.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asiat seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Valitukset hylätään.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>