UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
2 päivänä huhtikuuta 2025 ( *1 )
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä sovelletaan – Jäsenvaltioiden alueelle pääsyä koskevat rajoitukset – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle on rajoitettu – Kantajan nimen pysyttäminen luetteloissa – Perusteluvelvollisuus – Päätöksen 2014/145/YUTP 2 artiklan 1 kohdan a ja d alakohta – Asetuksen (EU) N:o 269/2014 3 artiklan 1 kohdan a ja d alakohta – Arviointivirhe – Oikeus tulla kuulluksi – Unionin kansalaisuus – Liikkumisvapaus – Omaisuudensuoja – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑298/23,
Elena Petrovna Timtšenko, kotipaikka Moskova (Venäjä), edustajinaan asianajajat T. Bontinck, S. Bonifassi, E. Federova, J. Goffin ja J. Bastien,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M.-C. Cadilhac ja V. Piessevaux,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Giolito ja M. Carpus Carcea,
väliintulijana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: R. Mastroianni, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit M. Brkan, I. Gâlea, T. Tóth (esittelevä tuomari) ja S. L. Kalėda,
kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon 11.6.2024 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
|
1 |
Kantaja Elena Petrovna Timtšenko vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 13.3.2023 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2023/572 (EUVL 2023, L 75 I, s. 134) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.3.2023 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/571 (EUVL 2023, L 75 I, s. 1) (jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset) sekä SEUT 268 artiklan perusteella korvausta näiden säädösten antamisesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. |
Asian tausta
|
2 |
Kantaja on liikemies Gennadi Nikolajevitš Timtšenkon aviopuoliso. Molemmat ovat Venäjän ja Suomen kansalaisia. |
|
3 |
Nyt käsiteltävä asia liittyy Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta Euroopan unionissa toteutettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin. |
|
4 |
Euroopan unionin neuvosto antoi rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 nojalla päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16) SEU 29 artiklan nojalla. |
|
5 |
Neuvosto antoi samana päivänä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6) SEUT 215 artiklan nojalla. |
|
6 |
Venäjän federaation asevoimien hyökättyä Ukrainaan neuvosto antoi 25.2.2022 päätöksen (YUTP) 2022/329 päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2022, L 50, s. 1) niiden kriteereiden mukauttamiseksi, joiden nojalla kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä voidaan kohdistaa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin. |
|
7 |
Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa: ”1. Jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat seuraaville, liitteessä luetelluille tahoille tai ovat niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa:
– –
– – sekä näitä lähellä olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, liitteessä luetellun mukaisesti. 2. Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.” |
|
8 |
Kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan seuraavissa kohdissa. |
|
9 |
Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa kielletään pääosin samat kuin päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa säädetyt kriteerit täyttävien luonnollisten henkilöiden pääsy jäsenvaltioiden alueelle ja kauttakulku niiden alueen kautta |
|
10 |
Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna 25.2.2025 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2022/330 (EUVL 2022, L 51, s. 1), velvoitetaan toteuttamaan varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä ja määritellään kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samaa sanamuotoa käyttäen kuin päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329. Erityisesti kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa toistetaan olennaisilta osin samat kriteerit, joista on säädetty päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa (jäljempänä a alakohdan kriteeri ja d alakohdan kriteeri). |
Kantajan nimen sisällyttäminen ensimmäisen kerran rajoittavien toimenpiteiden luetteloihin ja sen pysyttäminen niissä 13.3.2023 asti
|
11 |
Neuvosto antoi 8.4.2022 Ukrainan tilanteen vakavuuden vuoksi päätöksen 2014/145 muuttamista koskevan päätöksen (YUTP) 2022/582 (EUVL 2022, L 110, s. 55) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanoa koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/581 (EUVL 2022, L 110, s. 3). |
|
12 |
Päätöksen 2022/582 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Tilanteen vakavuus huomion ottaen neuvosto katsoo, että on aiheellista määrätä rajoittavia toimenpiteitä johtaville liike-elämän edustajille, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, Venäjän federaation hallitusta tukeville tai siitä hyötyville henkilöille, sekä näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, myös perheenjäsenille, jotka hyötyvät heistä perusteettomasti.” |
|
13 |
Näillä säädöksillä ja asiakirja-aineiston WK 5055/22 (jäljempänä alkuperäinen WK-aineisto) perusteella kantajan nimi lisättiin numerolla 903 päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, liitteessä olevaan luetteloon ja samalla numerolla asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, liitteessä I olevaan luetteloon (jäljempänä riidanalaiset luettelot) seuraavilla perusteilla: ”Elena [Petrovna] Timtšenko on päätöksen [2014/145] nojalla luetteloon merkityn miljardöörin Gennadi [Nikolajevitš] Timtšenkon vaimo. Hän osallistuu miehensä julkiseen toimintaan Timtšenko-säätiön kautta. Näin ollen hän hyötyy Gennadi [Nikolajevitš] Timtšenkosta, joka on vastuussa sellaisten toimien ja politiikkojen tukemisesta, jotka heikentävät Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, ja taloudellisen ja aineellisen tuen antamisesta sekä hyötyy niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta.” |
|
14 |
Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 11.4.2022 ilmoitus henkilöille, yhteisöille ja elimille, joihin sovelletaan päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/582, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella N:o 2022/581, säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä (EUVL 2022, C 157, s. 11). |
|
15 |
Neuvosto pysytti kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet 14.9.2022 päätöksen 2014/145 muuttamista koskevalla päätöksellä (YUTP) 2022/1530 (EUVL 2022, L 239, s. 149) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanoa koskevalla täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/1529 (EUVL 2022, L 239, s. 1). |
|
16 |
Kantaja nosti päätöksistä 2022/582 ja 2022/1530 sekä täytäntöönpanoasetuksista 2022/581 ja 2022/1529 kanteen, joka rekisteröitiin numerolla T‑361/22 ja hylättiin 6.9.2023 annetulla tuomiolla Timtšenko v. neuvosto (T‑361/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:502). |
|
17 |
Neuvosto ilmoitti 22.12.2022 kantajalle aikomuksestaan pysyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa. Lisäksi neuvosto toimitti hänelle asiakirja-aineiston WK 17719/2022 INIT (jäljempänä pysyttämistä koskeva WK-aineisto 1). |
|
18 |
Kantaja toimitti 20.1.2023 vastauksena neuvostolle kirjeen, jossa hän esitti sille huomautuksensa tästä aikomuksesta pysyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa. |
|
19 |
Neuvosto ilmoitti kantajalle 6.2.2023 päivätyllä kirjeellä päättäneensä pysyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa ja toimitti hänelle luonnoksen näiden pysyttämistoimien perusteluista ja todisteita koskevan aineiston, johon se tukeutui, eli aineiston WK 1326/2023 INIT (jäljempänä pysyttämistä koskeva WK-aineisto 2). |
|
20 |
Tämän kirjeen seurauksena kantaja esitti neuvostolle 15.2.2023 huomautuksensa. Neuvosto vastasi hänelle samana päivänä ja vahvisti aikovansa pitää voimassa häneen kohdistuvat toimenpiteet mutta esitti perusteluissa aiemmista perusteluista poikkeavat syyt. |
|
21 |
Kantaja esitti 2.3.2023 neuvostolle huomautuksensa. |
Riidanalaisten säädösten antaminen
|
22 |
Neuvosto antoi 13.3.2023 riidanalaiset säädökset ja pysytti kantajan nimen numerolla 903 riidanalaisissa luetteloissa seuraavilla perusteilla: ”Elena [Petrovna] Timtšenko on Gennadi [Nikolajevitš] Timtšenkon vaimo; tämä on presidentti Vladimir Putinin pitkäaikainen tuttava ja yksi hänen uskotuistaan. Hän hoitaa liiketoimia yhdessä miehensä kanssa kiinteistöyritys Sci Ruthin ja Maples S.A. ‑yrityksen kautta ja hän hankki äskettäin kiinteistöomaisuutta yhdessä miehensä kanssa, mikä osoittaa heidän välillään olevan merkittäviä omaisuuteen liittyviä yhteyksiä. Lisäksi hän osallistuu miehensä julkiseen toimintaan Timtšenko-säätiön kautta, jonka hän perusti yhdessä miehensä kanssa ja jossa hänellä on tärkeä rooli ja läheinen yhteys aviomieheensä. Säätiö suorittaa lisäksi osan toiminnoistaan Volga Group ‑sijoituskonsernin yhteydessä; Volga Group on merkittävä toimija Venäjän taloudessa ja sen kehittämisessä ja sen perustaja on Gennadi [Nikolajevitš] Timtšenko, joka on yksi sen osakkeenomistajista. Näin ollen Elena [Petrovna] Timtšenko hyötyy aviomiehestään, erityisesti yhteiskunnallisen aseman ja varallisuuden kannalta. Näin ollen hän on lähellä Gennadi [Nikolajevitš] Timtšenkoa, joka on merkitty luetteloon päätöksen [2014/145] nojalla muun muassa sillä perusteella, että hän [on] vastuussa sellaisten toimien ja politiikkojen tukemisesta, jotka heikentävät Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, ja taloudellisen ja aineellisen tuen antamisesta sekä hyötyy niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta.” |
|
23 |
Neuvosto ilmoitti 14.3.2023 kantajalle antaneensa riidanalaiset säädökset ja vastasi kantajan 31.10.2022, 20.1., 15.2. ja 2.3.2023 päivättyihin kirjeisiin. |
|
24 |
Kantaja huomautti 23.3.2023 neuvostolle, että muista kieliversioista poiketen edellä 22 kohdassa mainittujen perustelujen ranskankielinen versio viittaa siihen, että hän hyötyy venäläisistä päättäjistä, mikä ei pidä paikkaansa. |
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
|
25 |
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
|
|
26 |
Neuvosto, jota Euroopan komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
|
Oikeudellinen arviointi
Kumoamisvaatimus
|
27 |
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kuuteen perusteeseen, joista ensimmäinen koskee ilmeistä arviointivirhettä, toinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, kolmas kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, neljäs suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, viides SEUT 21 artiklassa määrätyn liikkumisvapautta koskevan perusoikeuden loukkaamista, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 52 artiklan 1 kohdan rikkomista ja jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen loukkaamista ja kuudes omaisuudensuojan loukkaamista, perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan rikkomista ja jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen ja yksityisyyttä koskevan oikeuden loukkaamista. |
Toinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
|
28 |
Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että riidanalaisten säädösten perustelut eivät ole riittävän selkeitä ja että ne ovat näin ollen SEUT 296 artiklan toisen kohdan vastaisia. |
|
29 |
Kantaja toteaa erityisesti osallisuudestaan Sci Ruthiin ja Maples S.A:han, että neuvosto ei ole luovuttanut pysyttämistä koskevaan WK-aineistoon 2 sisältyviä asiakirjoja, minkä vuoksi hänen on mahdotonta tietää, mihin täsmällisiin seikkoihin neuvoston käsitys perustuu. |
|
30 |
Kantaja korostaa, että pelkkä vetoaminen kiinteistöomaisuuteen ja omaisuuteen liittyviin yhteyksiin ei yksinään riitä osoittamaan lähellä olemista. Hän lisää, ettei neuvosto ole osoittanut, miten hän hyötyisi miehensä kanssa perustamansa säätiön (jäljempänä Timtšenko-säätiö) perustajana ja osallistumalla sen toimintaan miehensä julkisuuskuvan paranemisesta. |
|
31 |
Kantaja väittää vielä, ettei neuvosto ole erityisesti perustellut, miksi se katsoi, että hänen varansa on jäädytettävä, ja miksi häntä oli kiellettävä matkustamasta unionin jäsenvaltioiden alueelle ja kulkemasta niiden kautta tai miksi tällaiset rajoitukset olisivat omiaan painostamaan Venäjän viranomaisia. |
|
32 |
Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää nämä väitteet. |
|
33 |
Oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
34 |
SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluilta ei etenkään edellytetä sitä, että niissä esitetään kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, eikä sitä, että niissä vastataan yksityiskohtaisesti huomautuksiin, jotka asianomainen on esittänyt, kun häntä on kuultu ennen kyseisen toimen antamista, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
35 |
Näin ollen toimen perustelujen täsmällisyyden on oltava oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa se on tehtävä (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
36 |
Oikeuskäytännössä on täsmennetty, että rajoittavan toimenpiteen määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava paitsi tämän toimenpiteen oikeudellinen perusta myös erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
37 |
Lisäksi on huomattava, että toimen perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perusteiden perusteltavuudesta, koska viimeksi mainittu koskee kyseisen toimen asiasisällön laillisuutta (ks. vastaavasti tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 67 kohta). Toimen perusteluissa toistetaan näet virallisesti toimen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat toimen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 18.6.2015, Ipatau v. neuvosto, C‑535/14 P, EU:C:2015:407, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
38 |
Nyt käsiteltävässä asiassa on korostettava, että sekä päätöksessä 2014/145 että asetuksessa N:o 269/2014 viitataan oikeusperustaan, johon ne perustuvat, eli SEU 29 artiklaan ja SEUT 215 artiklaan. On myös huomattava, että yleinen asiayhteys, jonka vuoksi neuvosto antoi riidanalaiset säädökset, on esitetty riidanalaisten säädösten perustelukappaleissa. |
|
39 |
Lisäksi riidanalaisten säädösten perusteluissa tuodaan esiin, että toimenpiteet on toteutettu, koska neuvosto katsoi, että kantaja on Ruth- ja Maples-yhtiöiden ja Timtšenko-säätiön kautta sekä aviomiehensä kanssa toteuttamiensa erilaisten kiinteistöostojen vuoksi lähellä aviomiestään Gennadi Timtšenkoa. Näiden perustelujen mukaan kantajan aviomies yhtäältä tukee toimia ja politiikkoja, jotka heikentävät Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, ja toisaalta antaa taloudellista ja aineellista tukea niille venäläisille päättäjille ja hyötyy niistä venäläisistä päättäjistä, jotka toteuttavat tällaisia toimia ja politiikkoja. Neuvoston mukaan tämä merkitsee sitä, että kantajan aviomies täyttää a ja d alakohdan kriteerit. |
|
40 |
Tästä seuraa, että kantaja voi riidanalaisten säädösten perustelujen vuoksi yksilöidä paitsi näiden säädösten oikeudellisen perustan myös erityiset ja konkreettiset seikat, joiden perusteella neuvosto katsoi hänen olevan lähellä aviomiestään, joka täyttää a ja d alakohdan kriteereissä asetetut edellytykset ja on sillä perusteella merkitty riidanalaisiin luetteloihin. |
|
41 |
Tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan edellä 22 kohdassa mainituissa perusteluissa ei täsmennetä syitä, joiden vuoksi neuvosto katsoi, että kantajan varat ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä ja hänen liikkumisvapauttaan unionissa rajoitettava, on huomattava, että päätöksen 2014/145 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ja asetuksen N:o 269/2014 johdanto-osan kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että Ukrainan tilanteen pahenemisen vuoksi unioni päätti kohdistaa tällaisia toimenpiteitä muun muassa henkilöihin, jotka ovat lähellä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviä tai uhkaavia henkilöitä, mikä oli riittävää, jotta kantaja saattoi ymmärtää syyt, joiden vuoksi neuvosto päätti soveltaa tällaisia rajoituksia hänen osaltaan. |
|
42 |
Lisäksi kantajan esittämillä väitteillä, joiden mukaan yhtäältä neuvosto ei ole osoittanut, miten hänen osaltaan toteutettujen toimenpiteiden soveltamisella voitaisiin toteuttaa tavoitteet, joihin neuvosto pyrkii päätöksellä 2014/145 ja asetuksella N:o 269/2014, ja toisaalta hänen ei ole mahdollista selvittää Ruth- ja Maples-yhtiöitä koskevaa neuvoston näkemystä, kyseenalaistetaan riidanalaisten toimenpiteiden oikeutus, mikä on niiden perusteltavuutta eikä niiden muodollisia perusteluja koskeva kysymys. |
|
43 |
Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä. |
Kolmas kanneperuste, joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista
|
44 |
Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että neuvosto ei ole kunnioittanut hänen oikeuttaan tulla kuulluksi ja on päinvastoin käyttänyt sitä väärin. |
|
45 |
Kantaja väittää, että neuvosto ei ole ottanut huomioon perusteluja, jotka hän esitti 20.1., 15.2. ja 2.3.2023 päivätyissä kirjeissään vastauksena rajoittavien toimenpiteiden jatkamista koskeviin suunnitelmiin. |
|
46 |
Kantaja väittää vastauskirjelmässään, ettei neuvosto ole osoittanut toimittaneensa kantajan huomautuksia ja uudelleentarkastelua koskevia pyyntöjä kaikille neuvoston muodostaville valtuuskunnille. Kantaja vetoaa siihen, että jos nämä valtuuskunnat olisivat saaneet tietää näistä huomautuksista, kantajaan ei olisi kohdistettu riidanalaisia säädöksiä, joissa hänen nimensä pysytetään riidanalaisissa luetteloissa. |
|
47 |
Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää nämä väitteet. |
|
48 |
On todettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kaikissa menettelyissä kuulluksi tulemista koskeva oikeus, joka on erottamaton osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2014, Boudjlida, C‑249/13, EU:C:2014:2431, 34 ja 36 kohta ja tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ, C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 65 ja 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
49 |
Menettelyssä, jossa on kyse päätöksestä merkitä henkilön nimi rajoittavia toimenpiteitä koskevan säädöksen liitteessä olevaan luetteloon tai pysyttää se siinä, puolustautumisoikeuksien ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimivaltainen viranomainen ilmaisee kyseessä olevalle henkilölle seikat, jotka tällä viranomaisella on käytössään kyseistä henkilöä vastaan päätöksensä perustaksi, jotta henkilö voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista. Kyseisen ilmaisemisen yhteydessä unionin toimivaltaisen viranomaisen on annettava henkilölle mahdollisuus ilmaista tehokkaasti näkemyksensä häntä vastaan esitetyistä perusteista (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 111 ja 112 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 93 kohta). |
|
50 |
Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan kuitenkin rajoituksia perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien käyttöön, kunhan rajoitukset toteutetaan kyseisen perusoikeuden keskeistä sisältöä kunnioittaen ja ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
51 |
Lisäksi sitä, onko puolustautumisoikeuksia loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin annetaan päätös, jolla henkilön tai yhteisön nimi pysytetään rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen luettelossa, on kunnioitettava silloin, kun neuvosto vetoaa päätöksessä, jolla henkilön nimi pysytetään kyseisessä luettelossa, häntä koskeviin uusiin seikkoihin eli seikkoihin, joita ei mainita alkuperäisessä päätöksessä, jolla henkilön nimi merkittiin kyseiseen luetteloon (ks. tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 7.4.2016, Central Bank of Iran v. neuvosto, C‑266/15 P, EU:C:2016:208, 33 kohta). |
|
52 |
Kun asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteiden tiivistelmästä, unionin toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen syyttömyyttä tukevien seikkojen valossa, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 114 kohta). |
|
53 |
Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistoon sisältyvistä seikoista ilmenee, että toisin kuin kantaja väittää, neuvosto toimitti kaikille valtuuskunnilleen kantajan 20.1., 15.2. ja 2.3.2023 päivätyt kirjeet. |
|
54 |
Lisäksi neuvoston kantajalle osoittamista kirjeistä, erityisesti 14.3.2023 päivätystä kirjeestä, käy ilmi, että toisin kuin kantaja väittää, neuvosto tutki toimenpiteiden voimassa pitämistä vastaan esitetyt väitteet ja vastasi niihin. |
|
55 |
On myös pantava merkille, ettei kantaja täsmennä, miltä osin neuvosto olisi jättänyt vastaamatta hänen väitteisiinsä, ja huomattava, ettei oikeus tulla kuulluksi merkitse sitä, että kantajalla olisi oikeus saada kantansa hyväksytyksi (ks. tuomio 14.9.2022, SŽ – Tovorni promet v. komissio, T‑575/20, ei julkaistu, EU:T:2022:551, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
56 |
Koska yksikään kantajan esittämistä seikoista ei osoita, että neuvosto olisi loukannut hänen oikeuttaan tulla kuulluksi, kolmas kanneperuste on hylättävä. |
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä
|
57 |
Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan hänet aviomiestään lähellä olevaksi henkilöksi tilanteessa, jossa oikeuskäytännön mukaan aviosuhde ei yksinään osoita, että aviopuolisot ovat toisiaan lähellä. |
|
58 |
Siltä osin kuin kyse on kantajan ja tämän aviomiehen välisistä varallisuussuhteista, kantaja toteaa, ettei neuvosto ole näyttänyt toteen esittämiään väitteitä joko siksi, että kyseiset yhtiöt ovat lopettaneet kaiken toimintansa, tai siksi, ettei Gennadi Timtšenko ole niissä osakkaana. |
|
59 |
Asemastaan Timtšenko-säätiössä kantaja väittää, että hänen asemansa säätiön hallintoneuvoston jäsenenä merkitsee sitä, että hänellä on pelkkä valvova rooli tässä hallintorakenteessa eikä, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi 6.9.2023 antamassaan tuomiossa Timtšenko v. neuvosto (T‑361/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:502), sitä, että hänellä olisi välitön yhteys säätiön operatiiviseen toimintaan. Lisäksi säätiön perustaminen on hänen mukaansa varakkaan avioparin tavanomaista toimintaa. Nyt käsiteltävässä asiassa sen lisäksi, ettei Gennadi Timtšenko toimi aktiivisesti Timtšenko-säätiössä, säätiö ei ole minkäänlainen keino edistää hänen julkisuuskuvaansa ja osallistua hänen julkiseen toimintaansa. |
|
60 |
Kantaja vahvistaa vastauskirjelmässään tämän näkemyksensä. |
|
61 |
Ensimmäiseksi kantaja toteaa, että Timtšenko-säätiöllä on velvollisuus toimia yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että sen toiminta niiden haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien hyväksi, joita se pyrkii suojelemaan, on tehokasta. Juuri tämä pyrkimys tehokkuuteen ja synergian aikaansaamiseen on saanut säätiön jäsenet toimimaan vapaaehtoisesti neuvonantajina Venäjän federaation julkisissa elimissä. |
|
62 |
Toiseksi kantaja väittää, että vaikka neuvoston oletettaisiinkin osoittaneen, että Timtšenko-säätiö on antanut Gennadi Timtšenkolle julkisuuskuvan, neuvosto ei sen sijaan ole osoittanut, miten tällainen julkisuuskuva hyödyttäisi häntä hänen henkilökohtaisessa elämässään ja työelämässään. |
|
63 |
Kolmanneksi kantajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi 6.9.2023 antamassaan tuomiossa Timtšenko v. neuvosto (T‑361/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:502) lähellä olemisen käsitettä liian laajasti, kun taas 6.9.2023 antamassaan tuomiossa Pumpyanskaya v. neuvosto (T‑272/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:491) se luonnehti lähellä olemista tiukemmin. |
|
64 |
Neljänneksi kantaja toteaa neuvoston väitteestä, jonka mukaan varallisuussuhteiden merkitys ja perheen omaisuudenhoito osoittavat lähellä olemisen, koska monet venäläiset miljardöörit käyttävät erilaisia oikeudellisia järjestelyjä kiertääkseen rajoittavat toimenpiteet, että neuvoston päättely merkitsee kiertämistä koskevan olettaman vahvistamista. Kantajan mukaan tällaista olettamaa ei ole mahdollista vahvistaa, koska päätöksessä 2014/145 ei nimenomaisesti säädetä siitä. |
|
65 |
Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää nämä väitteet. |
|
66 |
Aluksi on todettava, että ensimmäisen kanneperusteen on katsottava perustuvan arviointivirheeseen eikä ilmeiseen arviointivirheeseen. Vaikka pitää paikkansa, että neuvostolla on tiettyä harkintavaltaa sen määrittelemiseksi tapauskohtaisesti, täyttyvätkö ne oikeudelliset kriteerit, joihin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet perustuvat, unionin tuomioistuinten on kuitenkin valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
67 |
On myös todettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta tai pysyttämisestä tehty päätös, joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevissa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta ja tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 122 kohta). |
|
68 |
Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä tai yhteisöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121 kohta ja tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 123 kohta). |
|
69 |
Lisäksi näiden perusteiden perusteltavuuden arviointi on tehtävä siten, ettei näyttöä ja tietoja tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat. Neuvosto nimittäin täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämisen kohteena olevan henkilön ja vastustettavan hallinnon tai yleensäkin vastustettavan tilanteen välinen riittävä yhteys (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
70 |
Rajoittavat toimenpiteet ovat ennalta ehkäiseviä ja jo määritelmällisesti luonteeltaan väliaikaisia toimenpiteitä, joiden pätevyys riippuu aina niiden antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä niiden pysyttämisen tarpeellisuudesta niihin liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi. Neuvoston on näin ollen rajoittavien toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ja selvitettävä toimenpiteiden vaikutukset voidakseen määritellä, onko toimenpiteillä onnistuttu saavuttamaan tavoitteet, joihin asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen alkuperäisellä merkitsemisellä riidanalaisiin luetteloihin on pyritty, vai voidaanko kyseisistä henkilöistä ja yhteisöistä edelleen tehdä samat päätelmät (ks. tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu , EU:T:2022:674, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
71 |
Kun neuvosto perustelee henkilön nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa, sitä ei ole kielletty tukeutumasta samaan näyttöön, jolla kantajan nimen alkuperäinen luetteloihin sisällyttäminen tai sisällyttäminen uudelleen kyseisiin luetteloihin tai hänen nimensä aiempi pysyttäminen kyseisissä luetteloissa on perusteltu, kunhan yhtäältä luetteloihin sisällyttämisen perusteet ovat säilyneet muuttumattomina ja toisaalta asiayhteys ei ole muuttunut siinä määrin, että näyttö olisi vanhentunut. Tähän asiayhteyteen kuuluvat paitsi sen valtion tilanne, jonka osalta rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä on otettu käyttöön, myös asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne. Lisäksi nimen riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisen on oltava perusteltua kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella ja erityisesti siksi, että rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ei ole saavutettu (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 169 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
72 |
Tällaisessa asiayhteydessä neuvosto voi päättää pysyttää asianomaisten henkilöiden nimet riidanalaisissa luetteloissa ja pitää voimassa aiempiin tekoihin liittyvät ja aiemmissa heitä koskevissa päätöksissä hyväksytyt perusteet, jos pysyttäminen on edelleen perusteltua kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella ja erityisesti siksi, että rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ei ole saavutettu (ks. analogisesti tuomio 8.3.2023, Mutondo v. neuvosto, T‑94/22, ei julkaistu, EU:T:2023:120, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
73 |
Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi huomattava, että tänään antamallaan tuomiolla Timtšenko v. neuvosto (T‑297/23) unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Gennadi Timtšenkon nostaman kanteen muun muassa päätöksestä 2023/572 ja täytäntöönpanoasetuksesta 2023/571, joiden nojalla hänen nimensä merkittiin riidanalaisiin luetteloihin a ja d alakohdan kriteerien perusteella. |
|
74 |
Lisäksi on korostettava, että vaikka rajoittavia toimenpiteitä koskevissa neuvoston säädöksissä käytetään usein lähellä olemisen käsitettä, sitä ei ole sellaisenaan määritelty, ja sen merkitys riippuu kyseessä olevasta asiayhteydestä ja olosuhteista. Sillä voidaan kuitenkin katsoa tarkoitettavan luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joita yleensä yhdistävät yhteiset intressit ilman, että edellytettäisiin yhteyttä taloudellisen toiminnan kautta. Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, ja asetuksen N:o 269/2014 asian kannalta merkityksellisissä säännöksissä tarkoitettua lähellä olemisen käsitettä voidaan siis tulkita siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä taikka yhteisöjä, joilla on perhesuhdetta pidemmälle menevä yhteys henkilöön, johon kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä sen vuoksi, että hän – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – antaa taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyy niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa hyökkäyksestä Ukrainaan, tai tukee Ukrainan suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviä tai uhkaavia toimia tai politiikkoja (ks. tuomio 6.9.2023, Timtšenko v. neuvosto, T‑361/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:502, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
75 |
Erityisesti kantajan osalta on todettava, että perustellakseen hänen nimensä pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa neuvosto tukeutuu alkuperäiseen WK-aineistoon, pysyttämistä koskevaan WK-aineistoon 1 ja pysyttämistä koskevaan WK-aineistoon 2 sisältyviin asiakirjoihin, erityisesti seuraaviin:
|
|
76 |
Sekä pysyttämistä koskevan WK-aineiston 1 asiakirjassa 1 että alkuperäisen WK-aineiston asiakirjoissa 2 ja 5 tuodaan esiin Timtšenkon aviopuolisoiden osallistuminen Timtšenko-säätiöön. Tämä toteamus vahvistetaan alkuperäisen WK-aineiston asiakirjassa 5, joka osoittaa, että aviopuolisot eivät suinkaan ole vetäytyneet säätiön toiminnasta vaan osallistuvat siihen henkilökohtaisesti, sillä juuri he päättivät esiintyä julkisesti esitelläkseen säätiön toimintaa internetsivuston kävijöille. |
|
77 |
Lisäksi istunnossa käydyistä keskusteluista käy ilmi, että kantaja on edelleen Timtšenko-säätiön hallintoneuvoston jäsen ja että riidanalaisten säädösten antamisajankohtana säätiön sääntöjä ei ollut muutettu. |
|
78 |
Tämä merkitsee sitä, että osallistumalla säätiön hallintoneuvostoon kantaja on edelleen mukana säätiön hallinnossa riippumatta siitä, että hänen tehtävänään on ”valvoa” toimintaa. Lisäksi Timtšenko-säätiön perustajina Timtšenkon aviopuolisoilla on edelleen huomattavia toimivaltuuksia säätiössä, koska he voivat paitsi saada tietoja sen toiminnasta ja tutustua sen asiakirjoihin myös nimittää ja erottaa säätiön perustamiskirjassa sen ”ylimmäksi elimeksi” kuvatun johtokunnan jäsenet. |
|
79 |
Lisäksi, kuten kannekirjelmän liitteestä A. 28 ilmenee, Gennadi Timtšenko on aviopuolisonsa tavoin täysimääräisesti mukana nimeään kantavan säätiön operatiivisessa toiminnassa, koska erityisesti covid-19-pandemiaan liittyvän terveyskriisin aikana hän otti Volga Groupin yritykset mukaan säätiön toimintaan antamalla sille taloudellista, logistista ja suhteisiin liittyvää tukea, tässä tapauksessa erityisesti järjestämällä lentoyhteyksiä Kiinan kansantasavallan kanssa erilaisten lääkinnällisten tarvikkeiden ostamiseksi ja jakelemiseksi säätiön lukuun. |
|
80 |
Tältä osin on merkityksetöntä, että nämä toimet toteutettiin covid-19-pandemian erityisessä asiayhteydessä. Tällainen toiminta on omiaan osoittamaan, että operatiivisella tasolla Gennadi Timtšenko luo synergiaa konserninsa yritysten ja säätiön välille täydentääkseen Venäjän julkisten palvelujen toimia. Lisäksi on todettava, että Gennadi Timtšenko, joka on yksi Venäjän federaation johtavista liikemiehistä, tiedottaa tällaisista toimista venäläiselle yleisölle, mikä hyödyttää suuresti hänen julkisuuskuvaansa. |
|
81 |
Nämä seikat riittävät osoittamaan päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, asian kannalta merkityksellisissä säännöksissä tarkoitetun lähellä olemisen yhteisessä oikeudellisessa rakenteessa, erityisesti sen vuoksi, että Timtšenkon aviopuolisot hoitavat Timtšenko-säätiön perustajina institutionaalisia tehtäviä tässä rakenteessa ja panostavat kumpikin sen toimintaan, erityisesti Gennadi Timtšenko käyttämällä Volga Groupin, jonka ainoa osakkeenomistaja hän on, resursseja. |
|
82 |
Kun otetaan huomioon edellä 74 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, tältä osin on merkityksetöntä, että Timtšenko-säätiö ei tavoittele voittoa ja että Timtšenkon aviopuolisoiden toiminta siinä perustuu vapaaehtoisuuteen. |
|
83 |
Osallistuminen Timtšenko-säätiön kokoiseen rakenteeseen, joka harjoittaa monenlaista hyväntekeväisyystoimintaa ympäri Venäjän federaatiota ja joka on tämän tavoitteen saavuttamiseksi jo hyötynyt Volga Groupin yritysten mukanaolosta, merkitsee kyseisten aviopuolisoiden varallisuuden suuruudesta riippumatta osallistumista, joka menee pelkkää perhesidettä pidemmällä. Tämä arviointi on perusteltu erityisesti sen vuoksi, että kyseinen säätiö auttaa antamaan kyseisille aviopuolisoille ja erityisesti Gennadi Timtšenkolle paremman julkisuuskuvan venäläisen yleisön keskuudessa. Tämä merkitsee sitä, että Timtšenko-säätiötä voidaan pitää paitsi hyväntekeväisyysvälineenä myös viestintävälineenä, joka palvelee Timtšenkon aviopuolisoiden julkisuuskuvaa, mikä on pelkkää perhesuhdetta pidemmälle menevä hanke. |
|
84 |
Päätöksen 2022/582 johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen osalta riittää, kun todetaan, ettei päätöksellä ole hyväksytty tai muutettu lähellä olemisen käsitettä, minkä vuoksi sitä ei voida käyttää tämän käsitteen tulkinnan perustana. |
|
85 |
Tarkasteltaessa lisäksi väitettyä ristiriitaa 6.9.2023 annetun tuomion Pumpyanskaya v. neuvosto (T‑272/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:491) ja 6.9.2023 annetun tuomion Timtšenko v. neuvosto (T‑252/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2023:496) välillä riittää, kun tuodaan esille, että ensin mainitussa tuomiossa kyseessä olleet olosuhteet poikkeavat Timtšenkon aviopuolisoiden tilanteesta siinä, että kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kantajan aviomies ei hoitanut mitään erityistä tehtävää tarkastellussa säätiössä, toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa. |
|
86 |
Kaikilla näillä perusteilla ensimmäinen kanneperuste on hylättävä. |
Viides kanneperuste, joka koskee kantajan liikkumisvapautta unionin kansalaisena koskevan perusoikeuden loukkaamista
|
87 |
Kantaja väittää viidennessä kanneperusteessaan, että häneen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet ovat ristiriidassa SEUT 21 artiklan sekä perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa. |
|
88 |
Hän korostaa, että SEU 29 artiklan perusteella ei ole mahdollista rajoittaa unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 21 artiklan soveltamisalaa, koska sellaista erityistä määräystä ei ole annettu. |
|
89 |
Kantaja väittää, että toisin kuin 5.11.2014 annetussa tuomiossa Mayaleh v. neuvosto (T‑307/12 ja T‑408/13, EU:T:2014:926) on jo todettu, SEU 29 artiklan perusteella toteutettuja rajoittavia toimenpiteitä ei ole pidettävä erityislakina (lex specialis), jolla voidaan poiketa SEUT 21 artiklan perusteella annetuista säädöksistä, kuten Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77), jonka 27 artiklan nojalla liikkumisvapautta voidaan rajoittaa ainoastaan yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä suhteellisuusperiaatetta noudattaen. |
|
90 |
Lisäksi kantaja väittää, että unionin eri jäsenvaltioiden lainsäädännön tarkastelun perusteella on selvää, että jäsenvaltioilla on yhteinen valtiosääntöperinne, jonka nojalla liikkumisvapautta voidaan rajoittaa ainoastaan yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja kansanterveyteen liittyvistä syistä tiukan tuomioistuinvalvonnan alaisuudessa. |
|
91 |
Kantaja päättelee tästä, että ristiriita unionin käytännön ja kyseisen yhteisen valtiosääntöperinteen välillä merkitsee sitä, että riidanalaiset säädökset ovat SEUT 21 artiklan ja perusoikeuskirjan 45 ja 52 artiklan vastaisia. |
|
92 |
Neuvosto kiistää nämä väitteet. |
|
93 |
Aluksi on huomattava, että kantaja, jolta asiasta kysyttiin istunnossa, ilmoitti ja vahvisti, ettei hän esitä lainvastaisuusväitettä päätöksen 2014/145 1 artiklan osalta, siltä osin kuin kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden pääsy alueelleen. Kantaja lisäsi, että sen sijaan hän riitauttaa itseensä kohdistuvien toimenpiteiden laillisuuden muun muassa sillä perusteella, että ne eivät ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia. |
|
94 |
On huomattava, että perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa vahvistettua oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella sovelletaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdan nojalla perussopimuksissa määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee, perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa turvataan SEUT 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus. Tämän oikeuden ulottuvuutta selvennetään SEUT 21 artiklassa. |
|
95 |
SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella sovelletaan, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Kyseinen varauma, joka on muotoiltu SEUT 21 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja jossa viitataan perussopimuksiin monikossa, käsittää myös EU-sopimuksen ja sen soveltamisesta annetut säännökset. Tästä seuraa, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvilla päätöksillä, jotka on annettu SEU 29 artiklan perusteella, kuten päätökset 2023/572 ja 2023/1767, voidaan rajoittaa perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa vahvistettua unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevan oikeuden käyttöä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T‑307/12 ja T‑408/13, EU:T:2014:926, 195 ja 196 kohta ja tuomio 4.12.2015, Sarafraz v. neuvosto, T‑273/13, ei julkaistu, EU:T:2015:939, 194 ja 195 kohta). |
|
96 |
On huomattava, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla SEU 29 artiklassa, jossa on käytetty laajaa sanamuotoa, annetaan neuvostolle toimivalta tehdä päätökset, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen, pyrkimällä SEU 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin, vaikka siitä seuraisi unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden rajoitus jäsenvaltioissa, joiden kansalaisia he eivät ole. Tämä merkitsee sitä, että kyseisen artiklan määräysten mukaan tätä vapautta voidaan rajoittaa muilla kuin direktiivissä 2004/38 säädetyillä perusteilla. |
|
97 |
Tästä on kyse käsiteltävässä asiassa, koska kyseessä olevilla toimenpiteillä pyritään painostamaan Venäjän viranomaisia, jotta nämä lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa. Kyse on nimittäin yleisen edun mukaisesta tavoitteesta, joka kuuluu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä tavoiteltuihin päämääriin, joita tarkastellaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja joihin kuuluvat esimerkiksi demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden lujittaminen ja tukeminen sekä rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen ja siviiliväestön suojeleminen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 176 kohta). |
|
98 |
Jotta perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa taattujen oikeuksien käyttämiseen kohdistuvat rajoitukset olisivat unionin oikeuden mukaisia, niiden on kuitenkin täytettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset, mikä merkitsee sitä, että niistä on säädettävä lailla, niissä on kunnioitettava kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä ja niillä on oltava unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite ja etteivät ne ole suhteettomia. Sama koskee myös perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2015, Delvigne, C‑650/13, EU:C:2015:648, 46 kohta ja julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Agenzia delle dogane e dei monopoli ja Ministero dell’Economia e delle Finanze, C‑452/20, EU:C:2021:855, 60 kohta). Näin ollen perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa taatun oikeuden käyttöön kohdistuvien rajoitusten, joita asetetaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen yhteydessä, on täytettävä kyseiset edellytykset. |
|
99 |
Nyt käsiteltävässä asiassa päätöksistä 2023/572 ja 2023/1767 johtuvista rajoituksista kantajan oikeuteen liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella säädetään ”lailla”, koska niistä säädetään yleisesti sovellettavassa toimessa eli päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, jolla on selvä oikeusperusta unionin oikeudessa eli SEU 29 artikla. |
|
100 |
Arvioitaessa, kunnioitetaanko edellä 99 kohdassa tarkoitetuissa rajoituksissa kantajan oikeuden liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella ”keskeistä sisältöä”, on kiinnitettävä huomiota kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden luonteeseen ja laajuuteen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 153 kohta). |
|
101 |
On todettava, että edellä 99 kohdassa tarkoitetuissa rajoituksissa kunnioitetaan kantajan oikeuden liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella ”keskeistä sisältöä”. Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisillä rajoituksilla kunnioitetaan kansainvälisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan valtio ei voi evätä omilta kansalaisiltaan oikeutta tulla alueelleen ja oleskella siellä. Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 6 artiklan mukaan riidanalaisia luetteloja on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta niiden henkilöiden nimet, jotka eivät enää täytä luetteloihin sisällyttämisen kriteerejä, poistetaan. Kyseisillä rajoituksilla ei kyseenalaisteta tätä oikeutta sellaisenaan, koska niiden vaikutuksesta tiettyjen henkilöiden oikeus liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella väliaikaisesti keskeytetään erityisten edellytysten mukaisesti näiden henkilöiden yksilöllisen tilanteen vuoksi, jos kyseiset edellytykset edelleen täyttyvät (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 6.10.2015, Delvigne, C‑650/13, EU:C:2015:648, 48 kohta). |
|
102 |
Edellä 99 kohdassa tarkoitetuilla rajoituksilla pyritään painostamaan Venäjän viranomaisia, jotta nämä lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa. Kyse on yleisen edun mukaisesta tavoitteesta, joka kuuluu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä tavoiteltuihin päämääriin, joita tarkastellaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja joihin kuuluvat esimerkiksi demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden lujittaminen ja tukeminen sekä rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen ja siviiliväestön suojeleminen (ks. analogisesti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 176 kohta). |
|
103 |
Suhteellisuusperiaatteesta on todettava, että kyseinen periaate edellyttää unionin oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 178 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
104 |
Arvioitaessa, ovatko edellä 99 kohdassa tarkoitetut rajoitukset tarpeellisia, on todettava, ettei kantaja ole kyennyt näyttämään, että neuvosto voisi harkita vähemmän rajoittavien mutta yhtä tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden toteuttamista. Kyseisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamiseen liittyy päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu poikkeusjärjestelmä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia määrätyistä toimenpiteistä muun muassa silloin, jos matkustaminen on perusteltua pakottavista humanitaarisista syistä. |
|
105 |
Lisäksi on todettava, että vaikka kyseisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuu kantajalle hänen kuvaamiaan kielteisiä seurauksia, edellä 99 kohdassa tarkoitetut rajoitukset eivät ole suhteettomia, kun otetaan huomioon näillä toimenpiteillä asetettujen tavoitteiden tärkeys (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 71 kohta). |
|
106 |
On syytä korostaa, että se, ettei kantaja voi käyttää unionissa omistamiaan kiinteistöjä häneen kohdistuvan liikkumisvapauden rajoituksen vuoksi, ei ole suhteeton rajoitus, kun otetaan huomioon näillä toimenpiteillä asetettujen tavoitteiden tärkeys (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.10.2009, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑390/08, EU:T:2009:401, 71 kohta). |
|
107 |
Lisäksi on huomattava, että toisin kuin kantaja väittää, jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä ei vahvisteta unionin kansalaisten oikeutta liikkua vapaasti muun kuin sen valtion alueella, jonka kansalaisia he ovat. Näin ollen kantaja ei voi perustellusti väittää, että tällä perinteellä rajoitettaisiin neuvoston toimivaltaa hyväksyä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä kansalaisten vapaan liikkuvuuden rajoituksia muista kuin yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja kansanterveyteen liittyvistä syistä. |
|
108 |
Tästä seuraa, että kantajan oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella kohdistuvat rajoitukset ovat perussopimuksissa asetettujen edellytysten mukaisia. |
|
109 |
Edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste on hylättävä. |
Kuudes kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 7 ja 17 artiklan rikkomista omaisuudensuojan ja yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden sekä jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen kannalta
|
110 |
Kantaja väittää kuudennessa kanneperusteessaan, että häneen kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet ovat ristiriidassa omaisuudensuojan ja yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden takaavien perusoikeuskirjan 7 ja 17 artiklan kanssa. |
|
111 |
Kantaja korostaa, että omaisuudensuojan loukkausta tukee se, että asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta 21.7.2022 annetulla asetuksella (EU) 2022/1273 (EUVL 2022, L 194, s. 1) neuvosto lisäsi asetukseen N:o 269/2014 uuden 9 artiklan, jonka 2 ja 3 kohdan mukaan henkilöiden, joiden nimi on sisällytetty riidanalaisiin luetteloihin, on raportoitava kaikki tiedot sellaisista jäsenvaltion lainkäyttöalueella sijaitsevista varoista tai taloudellisista resursseista, jotka kuuluvat niille taikka ovat niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa, ja raportoimatta jättäminen katsotaan rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseksi. |
|
112 |
Kantaja toteaa, että asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/1273, 9 artiklan 2 kohdan säännösten soveltaminen yhdessä asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna 3.6.2022 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2022/880 (EUVL 2022, L 153, s. 75), 15 artiklan 1 kohdan säännösten kanssa johtaa vaaraan, että hänen omaisuutensa ja varansa tuomitaan menetetyiksi. |
|
113 |
Kantaja väittää, että omaisuudensuojan loukkaaminen rajoittavilla toimenpiteillä merkitsee jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen valossa lainvastaista puuttumista. |
|
114 |
Hän toteaa, että kansallisissa oikeusjärjestyksissä omaisuuden ja varojen jäädyttäminen on mahdollista vain, jos henkilön henkilökohtaisen käyttäytymisen ja jäädytetyn omaisuuden tai varojen välillä on syy-yhteys, mistä voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun jokin omaisuus on mahdollistanut rikoksen tekemisen tai muodostaa rikoshyödyn. |
|
115 |
Lisäksi kantaja väittää, että häneen kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet vahingoittavat hänen mainettaan ja merkitsevät siten hänen yksityiselämänsä kunnioittamista koskevan oikeuden loukkaamista. Tältä osin hän vetoaa siihen, että hänet on yhdistetty aviopuolisonsa toimiin ja liitetty yleisön silmissä toimiin, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, vaikka hänellä ei ole yhteyttä unionin vastustamiin tilanteisiin. |
|
116 |
Aluksi on huomattava, että kantaja ei esitä lainvastaisuusväitettä asetuksen N:o 269/2014 ja päätöksen 2014/145 säännöksistä, joissa säädetään niiden henkilöiden, joiden nimi on sisällytetty riidanalaisiin luetteloihin, omaisuuden ja varojen jäädyttämisestä ja näitä jäädyttämistoimia koskevista poikkeuksista, eikä hän esitä lainvastaisuusväitettä myöskään asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/1273, 9 artiklan 2 kohdan säännöksistä yhdessä asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/880, 15 artiklan 1 kohdan säännösten kanssa. |
|
117 |
Koska kantaja ei esitä kyseisistä säännöksistä lainvastaisuusväitettä, unionin yleinen tuomioistuin ei voi kumota häneen kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä näiden toimenpiteiden perustana olevien säännösten lainvastaisuuden perusteella. |
|
118 |
Lisäksi siltä osin kuin kantajaan kohdistuvilla rajoittavilla toimenpiteillä väitetään loukattavan tämän oikeutta yksityisyyteen ja tämän omaisuudensuojaa, on todettava, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet ovat turvaamistoimia, joiden tarkoituksena ei ole evätä kyseisiltä henkilöiltä näitä oikeuksia, jotka taataan perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja 17 artiklassa. Nämä toimenpiteet merkitsevät kuitenkin käsiteltävässä asiassa kiistatta kyseisten perusoikeuksien rajoitusta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T‑202/12, EU:T:2014:113, 115 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
119 |
Kuten edellä 98 kohdassa on todettu, jotta perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien käyttämiseen kohdistuvat rajoitukset olisivat unionin oikeuden mukaisia, niiden on kuitenkin täytettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset, eli rajoituksista on säädettävä lailla, niissä on kunnioitettava kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä, niillä on oltava unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite eivätkä ne saa olla suhteettomia. |
|
120 |
Tässä tapauksessa on todettava, että nämä neljä edellytystä täyttyvät. |
|
121 |
Ensinnäkin on todettava, että kantajan omaisuudensuojaa koskevan oikeuden käyttöön kohdistuvista rajoituksista sekä hänen yksityiselämää koskevan oikeutensa loukkaamisesta säädetään ”lailla”, koska niistä säädetään yleisesti sovellettavassa toimessa eli päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, joilla on selvä oikeusperusta unionin oikeudessa eli SEU 29 artikla ja SEUT 215 artikla. |
|
122 |
Toiseksi on todettava, että koska riidanalaisia säädöksiä sovelletaan kuuden kuukauden ajan ja niitä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen, kuten päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 6 artiklassa säädetään, edellä 206 kohdassa tarkoitetut rajoitukset ovat väliaikaisia ja kumottavissa. Näin ollen on katsottava, ettei niillä loukata yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden ja omaisuudensuojaa koskevan oikeuden keskeistä sisältöä. Lisäksi riidanalaisissa säädöksissä säädetään mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia sovellettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin. Erityisesti varojen jäädyttämisen osalta päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta sallia jäädytettyjen varojen käyttö olennaisten tarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi sekä myöntää erityisiä lupia varojen, muun rahoitusomaisuuden tai muiden taloudellisten resurssien vapauttamiseksi. |
|
123 |
Kolmanneksi edellä 121 kohdassa tarkoitetuilla rajoituksilla pyritään toteuttamaan edellä 102 kohdassa mainittu yleisen edun mukainen tavoite. |
|
124 |
Neljänneksi on todettava näiden rajoitusten tarkoituksenmukaisuudesta, että ne soveltuvat edellä 102 kohdassa mainitun yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen, koska niillä edistetään sen toteuttamista. Niiden tarpeellisuudesta on todettava, ettei kantaja vetoa vaihtoehtoisiin ja vähemmän rajoittaviin toimenpiteisiin, joilla asetetut tavoitteet voitaisiin toteuttaa yhtä tehokkaasti. Kyse on väliaikaisista ja kumottavissa olevista rajoituksista, joiden osalta on säädetty mahdollisuuksista myöntää poikkeuksia. Näin ollen on todettava, että kantajalle aiheutuvat haitat eivät ole liian suuria näillä säädöksillä asetetun tavoitteen tärkeyteen nähden. |
|
125 |
Lisäksi on hylättävä kantajan väite, joka perustuu omaisuudensuojaa koskevaan jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Sen lisäksi, että kantaja vetoaa muutamiin jäsenvaltioiden kansallisia oikeusjärjestyksiä koskeviin analyyseihin, on todettava, ettei hän ole osoittanut, että näissä kansallisissa oikeusjärjestyksissä edellytettäisiin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätyistä edellytyksistä olennaisesti poikkeavien edellytysten noudattamista. |
|
126 |
Edellä esitetyn perusteella kuudes kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan. |
Neljäs kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
|
127 |
Kantaja väittää neljännessä kanneperusteessa, että kyseiset toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen vastaisia, koska ne eivät ole tarkoituksenmukaisia eivätkä tarpeellisia. Kantaja lisää, että neuvoston tulkinta lähellä olemisen käsitteestä on liian laaja, koska hän ei osallistu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviin tai uhkaaviin toimiin tai politiikkoihin eikä hänellä ole vaikutusvaltaa tällaisiin toimiin johtaviin politiikkoihin. |
|
128 |
Tältä osin on todettava, että edellä 104, 105 ja 124 kohdassa jo mainituista syistä kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet ovat tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia, eivätkä ne ole ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. |
|
129 |
Arvioitaessa väitteitä lähellä olemisen käsitteen liian laajasta tulkinnasta ja siitä, ettei kantajalla ole vaikutusvaltaa venäläisiin päättäjiin, on huomattava, että koska neuvosto on arviointivirhettä tekemättä katsonut, että kantaja on Timtšenko-säätiön välityksellä aviomiestään lähellä oleva henkilö, se saattoi määrätä häneen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet. |
|
130 |
Riippumatta siitä, että kantaja kiistää olevansa Venäjän federaation johtajien toimien tai politiikkojen takana tai voivansa vaikuttaa heihin, hänen osaltaan toteutetuista rajoittavista toimenpiteistä on todettava, että liikkumista unionin jäsenvaltioissa koskevan vapauden rajoittaminen samoin kuin niiden henkilöiden, joiden nimi on sisällytetty riidanalaisiin luetteloihin, varojen tai resurssien jäädyttäminen ovat omiaan paitsi painostamaan näitä henkilöitä, myös luomaan painetta Venäjän talouden yleiseen toimintaan ja viime kädessä ainakin välillisesti painostamaan Venäjän federaation johtajia. |
|
131 |
Näin ollen neljäs kanneperuste ja kumoamisvaatimus kokonaisuudessaan on hylättävä. |
Vahingonkorvausvaatimus
|
132 |
Kantaja vetoaa vaatimuksensa tueksi siihen, että riidanalaisista säädöksistä on aiheutunut hänelle henkistä kärsimystä, josta hän vaatii korvausta. |
|
133 |
Neuvosto vaatii, että vahingonkorvausvaatimus hylätään. |
|
134 |
Riittää kun todetaan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu, joka perustuu sen toimielinten lainvastaiseen menettelyyn, edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä: toimielinten toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Koska nämä kolme vastuun syntymisen edellytystä ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen on riittävä peruste hylätä vahingonkorvauskanne, eikä muita edellytyksiä näin ollen ole tarpeen tutkia (ks. tuomio 22.6.2022, Haswani v. neuvosto, T‑479/21, ei julkaistu, EU:T:2022:383, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
135 |
Siltä osin kuin kantaja väittää riidanalaisten säädösten antamisesta aiheutuneen vahinkoa, kumoamisvaatimuksen osalta esitetyistä toteamuksista ilmenee, että kantajan nimen pysyttämiseen riidanalaisissa luetteloissa ei liity lainvastaisuutta. Koska yksi edellä 134 kohdassa mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, vahingonkorvausvaatimus on näin ollen hylättävä. |
|
136 |
Kaiken edellä esitetyn perusteella vahingonkorvausvaatimus ja kanne kokonaisuudessaan on hylättävä. |
Oikeudenkäyntikulut
|
137 |
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti. |
|
138 |
Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
Näillä perusteilla UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
|
|
|
Mastroianni Brkan Gâlea Tóth Kalėda Julistettiin Luxemburgissa 2 päivänä huhtikuuta 2025. Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.