Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
LAILA MEDINA
5 päivänä kesäkuuta 2025 (1)
Asia C‑35/24 P
Dmitry Arkadievich MAZEPIN
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Valitus – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Valittajan nimen sisällyttäminen kyseessä olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloihin – Päätöksen 2014/145/YUTP 2 artiklan 1 kohdan g alakohta – Tulkinta – Käsite ”johtava liike-elämän edustaja” – Henkilökohtainen käyttäytyminen Venäjän federaation hallitukseen vaikuttamisen kannalta – Käsite ”merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle muodostavat talouden alat” – Lainvastaisuusväite
I Johdanto
1. Tämä ratkaisuehdotus koskee Dmitry Arkadievich Mazepinin(2) valitusta, jonka tavoitteena on saada kumotuksi tuomio 8.11.2023, Mazepin v. neuvosto (T‑282/22, EU:T:2023:701).(3) Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tuomiolla kanteen, jonka valittaja oli SEUT 263 artiklan perusteella nostanut seuraavista säädöksistä:
– rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 9.3.2022 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2022/397 (EUVL 2022, L 80, s. 31) ja
– Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 9.3.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/396 (EUVL 2022, L 80, s. 1),(4)
siltä osin kuin kyseisissä säädöksissä sisällytetään hänen nimensä mainittujen säädösten liitteinä oleviin luetteloihin. Euroopan unionin neuvosto esti kyseisillä säädöksillä valittajan pääsyn jäsenvaltioiden alueelle ja kauttakulun niiden alueiden kautta sekä jäädytti kaikki hänen kyseisillä alueilla olevat varansa ja taloudelliset resurssinsa.
2. Tämä asia on ensimmäisiä valituksia unionin tuomioistuimessa rajoittavista toimenpiteistä, jotka neuvosto hyväksyi vuonna 2022 sen jälkeen, kun Venäjän federaation asevoimat olivat hyökänneet Ukrainaan.(5) Suuren jaoston kokoonpanossa istuva unionin tuomioistuin saa näin mahdollisuuden tulkita kriteeriä, josta säädetään päätöksen 2014/145/YUTP,(6) sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä (YUTP) 2022/329,(7) 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa sekä asetuksen (EU) N:o 269/2014,(8) sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2022/330,(9) 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, sekä tutkia, onko kriteeri lainmukainen. Kriteeriin viitataan yleisesti nimityksellä g-kriteeri, ja siinä säädetään, että luetteloon on merkittävä johtavat liike-elämän edustajat, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.
3. Valittaja väittää muun muassa, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa,(10) pääasiallisesti, koska unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei neuvoston tarvitse g alakohdassa säädetyn kriteerin täyttymiseksi osoittaa luetteloon merkittävän henkilön osalta tiettyä käytöstä tai osallisuutta, kuten vaikutusvaltaa Venäjän federaation hallitukseen, eikä osoittaa yhteyttä kyseisen maan hallintoon. Lisäksi valittaja väittää, että jos päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa koskeva unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta katsottaisiin oikeaksi, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta säännös lainvastaiseksi SEUT 277 artiklan nojalla ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn lainvastaisuusväitteen perusteella.
4. Tämä asia liittyy seuraaviin asioihin: Dmitry Alexandrovich Pumpyanskiyn valitus asiassa C‑696/23 P, Tigran Khudaverdyanin valitus asiassa C‑704/23 P, Viktor Filippovich Rashnikovin valitus asiassa C‑711/23 P ja German Khanin valitus asiassa C‑111/24 P. Valitukset koskevat unionin yleisen tuomioistuimen tuomioita, joissa vahvistetaan edellä mainittujen henkilöiden sisällyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla. Tänään annetaan myös mainittuja asioita koskevat ratkaisuehdotukset, joissa keskityn niihin erityisseikkoihin, joita unionin tuomioistuin on pyytänyt minua tarkastelemaan kyseiseen säännökseen sisältyvän luetteloon merkitsemistä koskevan kriteerin tulkinnan ja pätevyyden osalta erityisesti valittajien esittämien yhteisten perustelujen pohjalta.
II Tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely
A Oikeusriidan aiemmat vaiheet
5. Oikeusriidan aiemmat vaiheet on kuvattu valituksenalaisen tuomion 2–15 kohdassa. Tässä ratkaisuehdotuksessa oikeusriidan vaiheet voidaan tiivistää viittaamalla seuraaviin riidattomiin tosiseikkoihin.
6. Valittaja on liike-elämän edustaja ja Venäjän kansalainen.
7. Neuvosto antoi 17.3.2014 SEU 29 artiklan perusteella päätöksen 2014/145. Samana päivänä neuvosto antoi SEUT 215 artiklan 2 kohdan perusteella asetuksen N:o 269/2014. Kumpikin säädös koskee Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta toteutettavia rajoittavia toimenpiteitä.
8. Neuvosto antoi 25.2.2022 sekä päätöksen 2022/329, jolla muutettiin päätöstä 2014/145, että asetuksen 2022/330, jolla muutettiin asetusta N:o 269/2014. Säädöksillä muutettiin muun muassa kriteerejä, joiden mukaisesti luonnollisiin henkilöihin, oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin voidaan kohdistaa kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä.
9. Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329,(11) 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa kielletään sellaisten luonnollisten henkilöiden pääsy jäsenvaltioiden alueelle ja kauttakulku niiden alueiden kautta, jotka täyttävät kriteerin, joka on aineellisesti identtinen kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan alakohdassa säädetyn kriteerin kanssa. Viimeksi mainitussa säännöksessä vuorostaan säädetään muun muassa kyseisen kriteerin täyttävien luonnollisten henkilöiden varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.
10. Muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohta kuuluu sanatarkasti seuraavasti:
”1. Jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat seuraaville, liitteessä luetelluille tahoille tai ovat niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa:
– –
g) johtavat liike-elämän edustajat tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta
– –”
11. Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330,(12) velvoitetaan toteuttamaan varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä ja määritellään kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samaa sanamuotoa käyttäen kuin muutetussa päätöksessä 2014/145. Muutetun asetuksen N:o 269/2014 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa toistetaan olennaisilta osin mainitun päätöksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohta.
12. Neuvosto antoi riidanalaiset säädökset 9.3.2022 Ukrainan vakavan tilanteen vuoksi. Valittajan nimi lisättiin muutetun päätöksen 2014/145 liitteessä olevaan luetteloon ja muutetun asetuksen N:o 269/2014 liitteessä I olevaan luetteloon seuraavin perustein:
”[Valittaja] on mineraalilannoitteita tuottavan Uralchem-yhtiön omistaja ja toimitusjohtaja. Uralchem on venäläinen yhtiö, joka valmistaa useita erilaisia kemiallisia tuotteita, kuten mineraalilannoitteita ja ammoniakkipohjaista kaliumnitraattia. Yhtiö on omien sanojensa mukaan Venäjän suurin ammoniumnitraatin tuottaja sekä toiseksi suurin ammoniakki- ja typpilannoitteiden valmistaja. [Valittaja] toimii näin ollen sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.
Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen alkuvaiheiden jälkeen [valittaja] sekä 36 muuta liike-elämän edustajaa tapasivat 24.2.2022 presidentti – – Putinin ja muita Venäjän hallituksen jäseniä keskustellakseen lännen asettamien pakotteiden jälkeen omaksuttavan toimintatavan vaikutuksista. Se, että hänet kutsuttiin tähän tapaamiseen osoittaa, että hän kuuluu [presidentti] Putinin lähipiiriin ja että hän tukee tai panee täytäntöön sellaisia toimia tai politiikkoja, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä sekä Ukrainan vakautta ja turvallisuutta. Lisäksi se osoittaa hänen olevan yksi johtavista liike-elämän edustajista, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.
Joulukuussa 2021 [valittaja] siirsi Kyprokseen sijoittautuneet holdingyrityksensä Uralchem Holdingin ja siinä määräysvaltaa käyttävän CI-Chemical Investin Venäjän oikeudenkäyttövallan alaisuuteen Kaliningradin alueella sijaitsevan Oktjabrskin saaren erityishallintoalueelle.”
13. Neuvosto julkaisi 10.3.2022 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2022, C 114 I, s. 1) ilmoituksen henkilöille, joihin sovelletaan riidanalaisissa säädöksissä säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä.
14. Valittaja pyysi 21.4.2022, että neuvosto antaisi hänen tutustua asiakirjoihin, joiden perusteella häneen kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet on hyväksytty. Neuvosto myöntyi pyyntöön 28.4.2022.
B Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
15. Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.5.2022 toimittamallaan kirjelmällä kanteen riidanalaisten säädösten kumoamiseksi.
16. Valittaja esitti kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joissa valittaja pääasiallisesti väitti ensinnäkin, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja perusteluvelvollisuutta oli loukattu, toiseksi, että oli tehty ilmeinen arviointivirhe ja jätetty todistustaakka täyttämättä, kolmanneksi, että suhteellisuusperiaatetta ei ollut noudatettu ja perusoikeuksia oli loukattu, ja neljänneksi, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ollut noudatettu. Menettelyn aikana valittaja esitti myös muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen SEUT 277 artiklan nojalla.
17. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa tuomiossa valittajan kanteen.
18. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkinnasta, että säännökseen sisältyvä kriteeri piti sisällään vaikutusvaltaa koskevan käsitteen, joka liittyi toimintaan sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, ilman, että edellytetään sen lisäksi yhteyttä kyseisen valtion hallintoon. Unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen mukaan neuvosto pyrki g-kriteerin avulla saamaan kyseiseen ryhmään kuuluvat henkilöt painostamaan Venäjän hallintoa muuttamaan harjoittamaansa politiikkaa ja sitä kautta hyödyntämään vaikutusvaltaa, jota heillä todennäköisesti on Venäjän hallintoon. Johtavien liike-elämän edustajien käsitteen oli siis ymmärrettävä tarkoittavan näiden henkilöiden merkittävyyttä muun muassa suhteessa heidän ammatilliseen asemaansa tai suhteessa heidän taloudellisen toimintansa merkittävyyteen, pääomaomistustensa laajuuteen tai heidän tehtäviinsä yhdessä tai useammassa yrityksessä, jossa he harjoittavat kyseistä toimintaa.(13)
19. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tätä tulkintaa tuki se seikka, että riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden päämääränä oli niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjän federaatiolle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta heikentävistä toimista. Mainittu päämäärä viittaa myös siihen, että ilmauksella ”muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” tarkoitetaan talouden aloja eikä liike-elämän edustajia.(14)
20. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi riidanalaisten säädösten sisältämistä perusteista, jotka koskevat valittajan merkitsemistä säädösten liitteisiin, että neuvosto oli täysin oikeutettu päättelemään, että valittaja oli johtava liike-elämän edustaja, mitä valittaja ei kiistä ja mikä oli mahdollista päätellä myös Uralchem-yhtiön taloudellisesta merkityksestä; valittaja on kyseisen yhtiön omistaja ja toimitusjohtaja.(15) Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että neuvosto oli esittänyt riittävän yksityiskohtaisen, täsmällisen ja johdonmukaisen näytön, jonka avulla oli mahdollista osoittaa, että valittaja toimi talouden alalla, joka muodosti Venäjän federaation hallitukselle merkittävän tulonlähteen, toisin sanoen lannoitealalla.(16)
21. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteen, jonka mukaan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetty kriteeri on lainvastainen.(17) Unionin yleinen tuomioistuin huomautti tässä yhteydessä, ettei kyseisessä kriteerissä edellytetä yhteyttä johtavan liike-elämän edustajan aseman ja Venäjän federaation hallituksen välillä.(18) Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että kyseinen kriteeri vastaa neuvoston toivetta painostaa Venäjän viranomaisia lopettamaan Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa.(19) Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että seuraavien välillä on järkevä suhde: i) rajoittavien toimenpiteiden kohdentaminen johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, kun otetaan huomioon kyseisten alojen merkitys Venäjän taloudelle, ja ii) rajoittavien toimenpiteiden päämäärä nyt käsiteltävässä asiassa eli Venäjän federaatioon kohdistettavan paineen ja niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjän federaatiolle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista.(20)
III Asianosaisten vaatimukset ja oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa
22. Valittaja vaatii 18.1.2024 unionin tuomioistuimeen toimittamassaan valituksessa unionin tuomioistuinta
– kumoamaan valituksenalaisen tuomion
– kumoamaan riidanalaiset säädökset
– toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen
– velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23. Neuvosto vaatii 29.3.2024 toimittamassaan vastauksessa, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja määrää valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24. Unionin tuomioistuimen presidentin 7.5. ja 31.5.2024 antamilla määräyksillä Tšekin tasavalta ja Euroopan komissio hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.
25. Istunto järjestettiin 11.2.2025, ja tuolloin valittaja, neuvosto, Tšekki, Latvian tasavalta ja komissio vastasivat unionin tuomioistuimen suullista vastausta varten esittämiin kysymyksiin, jotka koskivat erityisesti muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan ilmauksen ”johtava liike-elämän edustaja” tulkintaa.
IV Arviointi
26. Valittaja esitti valituksensa tueksi viisi perustetta, joissa se pääasiallisesti väitti seuraavaa:
– Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta tuomiovaltansa laajuuden ja teki useita oikeudellisia virheitä ja vääristi tosiseikkoja.
– Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.
– Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin teki virheen hylätessään muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdasta SEUT 277 artiklan nojalla tehdyn lainvastaisuusväitteen.
– Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa valittajaan virheellisesti sekä rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä ja SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta.
– Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin loukkasi ja tulkitsi virheellisesti unionin oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita.
27. Unionin tuomioistuin on pyytänyt tarkastelemaan erityisesti muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkintaa koskevia väitteitä, eli ensisijaisesti on kyse ensimmäisen valitusperusteen neljännestä osasta, toisesta valitusperusteesta ja kolmannen valitusperusteen ensimmäisestä osasta. Lisäksi unionin tuomioistuin on pyytänyt analysoimaan valittajan väitteitä, jotka koskevat ensimmäisessä oikeusasteessa SEUT 277 artiklan nojalla esitetyn lainvastaisuusväitteen hylkäämistä. Kyseiset väitteet sisältyvät kolmannen valitusperusteen toiseen osaan. Kuten unionin tuomioistuin on pyytänyt, keskityn arvioinnissani niihin pääkysymyksiin, joita osapuolet ensisijaisesti käsittelivät istunnossa esittämissään suullisissa lausumissa.
A Ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa, toinen valitusperuste ja kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa
28. Ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa, toisessa valitusperusteessa ja kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, joita voidaan tarkastella yhdessä, valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaan sisältyvää kriteeriä virheellisesti. Valittaja pitää ensisijaisesti ongelmallisena sitä unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä ei edellytetä, että neuvosto osoittaisi luetteloon merkityn henkilön toimineen tietyllä tavalla erityisesti käyttämällä vaikutusvaltaansa Venäjän federaation hallitukseen tai toteaisi henkilön yhteyden mainitun maan hallintoon.
29. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohdasta selviää, muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetään jäädytettäviksi kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat ”[johtaville liike-elämän edustajille], jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta”, samoin kuin kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka ovat edellä tarkoitettujen henkilöiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa.
30. Valittajan tavoitteena on riitauttaa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa koskeva unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta, ja hän on sitä varten jakanut päävalituksensa kahteen väitekokonaisuuteen, joista toinen koskee ilmausta ”johtava liike-elämän edustaja” ja toinen ilmausta ”toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”.
1. Ilmauksen ”johtava liike-elämän edustaja” tulkinta
31. Valittaja väittää ensisijaisesti, että käsite ”johtava liike-elämän edustaja” olisi ymmärrettävä siten, että kyseisellä henkilöllä on oltava vaikutusvaltaa Venäjän federaation hallitukseen. Hänen näkemyksensä mukaan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan joidenkin kieliversioiden perusteella on ilmeistä, että säännöksen soveltaminen edellyttää henkilöllä olevan vaikutusvaltaa Venäjän federaation hallitukseen tai yhteys siihen, jotta vaikutusvaltaa olisi mahdollista käyttää. Tämä koskee muun muassa ranskankielistä toisintoa, jossa on käytetty ilmausta ”femmes et hommes d’affaires influents”.
32. Neuvosto kiistää nämä väitteet.
33. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa kyseisen säännöksen tai määräyksen sanamuoto ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen tai määräyksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, kuten on asia muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan osalta.(21)
34. Ensinnäkin ilmauksen ”johtava liike-elämän edustaja” sanamuodon mukaisesta tulkinnasta on todettava, että on yleisesti tiedossa, että ”liike-elämän edustaja” viittaa henkilöön, joka työskentelee liike-elämässä, tavallisesti yrityksen johtotasolla. Sanalla ”liike-elämä” taas viitataan taloudellisen tai kaupallisen toiminnan harjoittamiseen. Muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ilmauksella ”liike-elämän edustaja”(22) viitataan siis henkilöön, joka harjoittaa taloudellista tai kaupallista toimintaa yrityksessä, jonka hän omistaa tai jossa hänellä on tärkeä asema.
35. Adjektiivi ”leading” (johtava) tarkoittaa englannissa ”hyvin tärkeää” tai ”tärkeintä”.(23) Koska ilmausta ”johtavat liike-elämän edustajat” seuraa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ilmaus ”toimivat sellaisilla talouden aloilla”, käsitteen ”johtava” on ymmärrettävä viittaavan kyseisen liike-elämän edustajan merkittävyyteen alalla, jolla hän toimii, sekä vaikutusvaltaan, jota hän pystyy tuolla alalla käyttämään. Tähän päätelmään on olennaisilta osin päätynyt myös unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa. Lisäksi, kuten kyseisessä kohdassa todetaan, liike-elämän edustajan johtava asema voidaan todeta muun muassa tämän ammatillisen aseman, taloudellisen toiminnan merkittävyyden, pääomaomistusten laajuuden tai niiden tehtävien pohjalta, joita tämä hoitaa niissä yrityksissä, joissa toimii. Valittaja ei valituksessaan nimenomaisesti riitauta tätä toteamusta.
36. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei sanamuodon mukaisesta näkökulmasta tarkasteltuna pohjimmiltaan tehnyt mitään virhettä päätellessään valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, että voidakseen vahvistaa henkilön olevan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ”johtava liike-elämän edustaja” neuvoston on osoitettava ainoastaan, että henkilö harjoittaa yrityksessä taloudellista tai kaupallista toimintaa ja että henkilön katsotaan olevan valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa kuvattujen osatekijöiden mukaisesti hyvin tärkeä tai tärkein liike-elämän edustaja sillä talouden alalla, jolla hän toimii, niin että hän voi käyttää kyseisellä alalla vaikutusvaltaa.
37. On totta, että joissakin muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kieliversioissa liike-elämän edustajan määritteenä on käytetty sanaa, joka vastaa sanan ”johtava” sijasta lähinnä sanaa ”vaikutusvaltainen”. Valittaja vetoaa kyseiseen seikkaan ja väittää, että säännöksessä tarkoitetun liike-elämän edustajan on voitava käyttää vaikutusvaltaa paitsi sillä talouden alalla, jolla hän toimii, myös nimenomaan Venäjän federaation hallitukseen.
38. Palautan kuitenkin tästä mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin tai muutamassa kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena. Unionin oikeuden säännöksiä on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti kaikilla unionin kielillä laadittujen kieliversioiden valossa.(24)
39. Tässä asiassa olen istunnossa annettujen neuvoston selvitysten mukaisesti havainnut, että muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan 12 kieliversiossa englannin lisäksi on ilmauksen ”liike-elämän edustaja” määritteenä pääasiallisesti käytetty sanan ”johtava” vastinetta.(25) Noiden versioiden ohella joissakin kieliversioissa käytetään sanaa, joka voitaisiin kääntää sanalla ”huomattava” tai ”tärkein”, ja semanttiselta kannalta ne vastaavat sanaa ”johtava”.(26) Siksi tämän ratkaisuehdotuksen 35 kohdassa esitettyjä ilmausta ”johtavat liike-elämän edustajat” koskevia näkökohtia voidaan täysin soveltaa kaikkiin näihin kieliversioihin.
40. Sen sijaan ainoastaan ranskan-, latvian- ja liettuankielisissä versioissa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa käytetyn ilmauksen ”liike-elämän edustaja” määritteenä on käytetty adjektiivia, jonka vastine suomessa on ”vaikutusvaltainen”. On sitä paitsi todettava, että noissakin kielissä yksi käytetyn sanan päämerkityksistä on ”tärkeä”.(27) Jotta voidaan varmistaa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan yhtenäinen tulkinta ja soveltaminen, kuten edellä 38 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään, ilmauksen ”johtava liike-elämän edustaja” ranskan-, latvian- ja liettuankielisiä versioita olisi siten tulkittava samoin kuin suurinta osaa kyseisen säännöksen kieliversioista, nimittäin niin, että tarkoitetaan kyseisen liike-elämän edustajan merkitystä talouden alalla, jolla hän toimii ja jolla hän kykenee käyttämään vaikutusvaltaansa.
41. Edellä sanotusta seuraa, että sanamuotoa tarkasteltaessa valittajan väite, jonka mukaan ilmaus ”johtavat liike-elämän edustajat” muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan sanamuodossa edellyttäisi, että neuvosto osoittaa luetteloon merkittävän henkilön käyttäytyvän tietyllä tavalla ja erityisesti, että tällä on vaikutusvaltaa Venäjän federaation hallitukseen tai yhteys maan hallintoon, on perusteeton.
42. Toiseksi haluaisin asiayhteyteen perustuvasta tulkinnasta ensin palauttaa mieliin, että ilmauksen ”johtavat liike-elämän edustajat” sisältävä luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri, siinä muodossa kuin se on muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, lisättiin ensimmäisen kerran päätöksellä 2022/329. Viimeksi mainittu päätös annettiin 25.2.2022 eli sitä päivää seuraavana päivänä, kun Venäjän federaation presidentti ilmoitti sotilasoperaatiosta Ukrainassa ja Venäjän asevoimat aloittivat hyökkäyksen Ukrainaa vastaan.(28)
43. Lisäksi on tärkeää huomata, että päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdassa oli jo ennen päätöksellä 2022/329 tehtyä muutosta luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri, joka mahdollisti rajoittavien toimenpiteiden kohdentamisen henkilöihin, jotka pystyvät henkilökohtaisesti vaikuttamaan Venäjän federaation hallitukseen. Tämä koskee erityisesti päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, jonka kohde ovat ensisijaisesti luonnolliset henkilöt, jotka antavat aktiivisesti aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa toimista, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä. Tämä kriteeri on säilytetty muutetussa päätöksessä 2014/145, mikä viittaa mielestäni siihen, että jos kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkittaisiin niin, että se edellyttäisi todisteita vaikutusvallan käyttämisestä Venäjän federaation hallitukseen ja yhteyttä kyseisen maan hallintoon, kuten valittaja väittää, kriteeri olisi yksinkertaisesti turha, mikä ei olisi asiayhteyteen perustuvan tulkinnan kannalta johdonmukaista.
44. Siitä syystä muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan asiayhteyteen perustuva tulkinta ei nähdäkseni tue valittajan väitettä, sanotun rajoittamatta tässä ratkaisuehdotuksessa jäljempänä esittämiäni lisänäkökohtia.
45. Kolmanneksi totean teleologisesta tulkinnasta, että muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohta on osa oikeudellista kehystä, jolla on säädetty ennennäkemätön joukko rajoittavia toimenpiteitä. Kuten unionin yleinen tuomioistuin aivan oikein muistuttaa valituksenalaisen tuomion 55 ja 89 kohdassa,(29) toimenpiteiden tavoite on kohdistaa Venäjän federaatioon mahdollisimman suurta painetta lisäämällä kustannuksia, joita sille aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista.
46. Venäjää vastaan hyväksyttyjen rajoittavien toimenpiteiden päämäärät ovat todellakin edellä mainitut, sellaisina kuin ne on pääosin muotoiltu tuomiossa 25.6.2020, VTB Bank v. neuvosto (C‑729/18 P, EU:C:2020:499, 59 kohta),(30) jossa mainitaan myös tuomio 28.3.2017, Rosneft (C‑72/15, EU:C:2017:236, 123 kohta).(31) Kumpikin tuomio koskee niiden alakohtaisten rajoittavien toimenpiteiden tulkintaa, jotka oli hyväksytty Ukrainan vakautta horjuttavien toimien takia ennen Venäjän asevoimien hyökkäystä maahan 24.2.2022.(32) Päinvastoin kuin valittaja väittää, unionin tuomioistuimen kyseisissä tuomioissa mainitsemat päämäärät pätevät edelleen tässä asiassa riidanalaisten yksittäisten rajoittavien toimenpiteiden tulkinnassa, kun muistetaan, että tilanne on mainitun hyökkäyksen takia yhä huonontunut ja siksi on hyväksytty sekä alakohtaisia että yksittäistapausta koskevia rajoittavia toimenpiteitä osana yhteisiä vastatoimia, kuten päätöksen 2014/145 muuttamisesta annetun päätöksen 2022/329 johdanto-osan 10 ja 11 perustelukappaleessa nimenomaan todetaan.(33)
47. Tätä taustaa vasten katson – samoin kuin unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa – voitavan kohtuudella odottaa, että rajoittavien toimenpiteiden kohdentaminen muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuihin johtaviin liike-elämän edustajiin maksimoi Venäjän federaation hallitukseen kohdistuvan paineen luopua sotilaallisista hyökkäyksistä Ukrainan alueella. Kyseisillä johtavilla liike-elämän edustajillahan on keskeinen asema niiden talouden alojen kannattavuuden ylläpitämisessä, joilla he toimivat ja jotka viime kädessä ylläpitävät Venäjän federaation hallituksen käytössä olevia rahavaroja, joiden avulla se voi jatkaa toimiaan ja politiikkojaan. Kun kyseisten johtavien liike-elämän edustajien toimintaan isketään tässä asiassa riidanalaisilla rajoittavilla toimenpiteillä, Venäjän federaation hallituksen asianomaisilta talouden aloilta saamat tulot siis pienenevät, ja sitä kautta sen sotilaallisten toimien kustannukset kasvavat ja sen kykyä heikentää Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä rajoitetaan.
48. Siitä seuraa, että yhtäältä toimenpiteiden kohdentamisen Venäjän federaation hallitukselle merkittävän tulonlähteen muodostavilla talouden aloilla toimiviin johtaviin liike-elämän edustajiin ja toisaalta tämän asian kohteena olevien rajoittavien toimenpiteiden päämäärän välillä on järkevä suhde, kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa totesi. Päinvastoin kuin valittaja väittää, kyseinen suhde on olemassa jopa ilman luetteloon merkityn henkilön tietynlaista käytöstä, erityisesti vaikutusta Venäjän federaation hallitukseen, ja ilman yhteyttä kyseisen henkilön ja maan hallinnon välillä.
49. Muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan teleologinen tulkinta ei siis edellytä tämän ratkaisuehdotuksen 36 ja 44 kohdassa esitetyn, kyseisen säännöksen sanamuotoon ja asiayhteyteen perustuvan tulkinnan harkitsemista uudelleen. Itse asiassa teleologinen tulkinta tukee sitä näkemystä, että kyseiseen säännökseen sisältyvä ilmaus ”johtava liike-elämän edustaja” edellyttää neuvoston osoittavan ainoastaan sen, että kyseinen henkilö harjoittaa taloudellista tai kaupallista toimintaa yrityksessä ja että henkilön katsotaan olevan ainakin erittäin tärkeä liike-elämän edustaja alalla, jolla hän toimii ja jolla hän siksi voi käyttää vaikutusvaltaa.
50. Toisin kuin valittaja väittää, mikään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä unionin oikeuden säännöksen merkityksen varmistamiseksi määritelty tulkintatapa ei edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen edellytä, että säännöksen kohteena oleva henkilö käyttäisi vaikutusvaltaa Venäjän federaation hallitukseen tai että henkilöllä olisi yhteys siihen, jotta henkilö voitaisiin luokitella muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuksi johtavaksi liike-elämän edustajaksi.
51. Nähdäkseni unionin yleisen tuomioistuimen ei näin ollen voida sanoa tehneen oikeudellista virhettä tulkitessaan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan ilmausta ”johtava liike-elämän edustaja”.
52. Valittajan esittämien väitteiden ensimmäinen ryhmä olisi hylättävä.
2. Ilmauksen ”toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen” tulkinta
53. Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että ilmausta ”muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”, sellaisena kuin siitä säädetään muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, on tulkittava niin, että se viittaa mainitun säännöksen ilmaukseen ”toimivat sellaisilla talouden aloilla” eikä ilmaukseen ”johtavat liike-elämän edustajat”. Hänen mukaansa unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta on ristiriidassa paitsi muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan eri kieliversioiden kanssa myös päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappaleen kanssa. Siinä todetaan selkeästi, että kriteeri on hyväksytty rajoittavien toimenpiteiden kohdentamiseksi henkilöihin, jotka itse ovat Venäjän federaation hallitukselle merkittävä tulonlähde. Valittajan mukaan mikä tahansa muu tulkinta tarkoittaisi, ettei kyseisen liike-elämän edustajan henkilökohtainen käyttäytyminen Venäjän federaation hallitusta kohtaan eivätkä hänen sille maksamansa määrät merkitsisi kerrassaan mitään, kun on kyse hänen merkitsemisestään luetteloon muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti.
54. Neuvosto kiistää nämä väitteet.
55. Alustavana huomautuksena palautan mieleen, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, että ilmauksella ”muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”, niin kuin siitä säädetään muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, viitataan talouden aloihin, joilla johtavat liike-elämän edustajat toimivat, eikä kyseisiin liike-elämän edustajiin itseensä. Tämä merkitsee, että neuvoston on kyseistä säännöstä soveltaessaan todistettava ainoastaan, että kyseiset talouden alat muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle. Ei ole mitään muuta vaatimusta, jonka takia olisi osoitettava kyseisen henkilön tietynlainen käytös tai yhteys kyseisen henkilön ja Venäjän hallinnon välillä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällainen tulkinta on johdonmukainen tässä asiassa riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden päämäärien kanssa.
56. Huomautan aluksi edellä 38 kohdassa mainitun oikeuskäytännön pohjalta, että suurin osa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kieliversioista sotii valittajan esittämää väitettä vastaan.
57. Tämä koskee englanninkielistä versiota, jossa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan sanamuodossa eri osatekijöiden järjestys viittaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi oikein ilmauksen ”providing a substantial source of revenue” (muodostavat merkittävän tulonlähteen) viittaavan sitä välittömästi edeltävään ilmaukseen ”involved in economic sectors” (toimivat sellaisilla talouden aloilla). Jos neuvoston tarkoitus olisi ollut säätää, että tulon alkuperän olisi oltava ”leading businesspersons” eli johtavat liike-elämän edustajat itse, se olisi helposti voinut vaihtaa näiden kahden ilmauksen järjestystä, jotta asia olisi ollut itsestään selvä, koska mikään kieleen liittyvä syy ei olisi sitä estänyt.
58. Sitä paitsi suurimmassa osassa muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kieliversioita ilmausten ”toimivat sellaisilla talouden aloilla” ja ”muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” välille on lisätty relatiivipronomini [suomessa jotka].(34) Noissa tapauksissa näiden kahden tekijän välinen yhteys on vielä ilmeisempi, koska ilmauksesta ”muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” tulee väistämättä substantiivilausekkeelle ”sellaisilla talouden aloilla” alisteinen lause.
59. On joka tapauksessa tärkeää asiayhteyteen perustuvan tulkinnan näkökulmasta huomata niiden kieliversioiden osalta, joiden valittaja väittää olevan moniselitteisiä, että koska muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa sana ”revenue” (tulo) yhdistetään kansalliseen hallitukseen sen edunsaajana, kyseisten sanojen täsmällisin tulkinta on, että tulonlähteen on oltava talouden ala eikä yksittäinen liike-elämän edustaja.(35) Tämä on makrotalouden kannalta valtion varoja koskeva tavanomainen näkemys. Lisäksi on ilmeistä, että jos neuvosto olisi tarkoittanut merkittävän tulonlähteen olevan johtava liike-elämän edustaja, ilmaus ”toimivat sellaisilla talouden aloilla” olisi ollut tarpeeton eikä sitä olisi lisätty muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaan, koska määritelmän mukaan kaikki liike-elämän edustajat toimivat joko suoraan tai välillisesti jollakin talouden alalla.
60. Sitä paitsi muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan teleologinen tulkinta tukee nähdäkseni tätä asiayhteyteen perustuvaa tulkintaa. Kuten edellä on selvitetty,(36) hyväksyttyjen rajoittavien toimenpiteiden päämäärä on rajoittaa Venäjän federaation hallituksen käytettävissä olevia rahoitusvaroja, jotta sen harjoittama Ukrainaa epävakauttava ja hyökkäävä politiikka saataisiin päättymään, ja loppujen lopuksi kyseinen päämäärä voidaan saavuttaa tehokkaammin rapauttamalla kokonaiselta talouden alalta saatavia tuloja eikä johtavan liike-elämän edustajan yksittäistä maksuosuutta.
61. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt virhettä todetessaan etenkin valituksenalaisen tuomion 56 ja 57 kohdassa, että tässä asiassa riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden päämäärän kannalta Venäjän federaation hallituksen merkittävä tulonlähde olivat pakostakin alat, joilla luetteloon merkityt johtavat liike-elämän edustajat toimivat, eivätkä liike-elämän edustajat itse.
62. Muilta osin valittaja väittää, että edellä esitetty tulkinta on ristiriidassa päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappaleen kanssa. Kuten edellä todetaan, päätöksellä 2022/329 muutettiin päätöstä 2014/145 niin, että sen 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaan lisättiin uusi kriteeri.
63. Tässä yhteydessä totean, että päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappale kuuluu seuraavasti: ”Tilanteen vakavuus huomioon ottaen neuvosto katsoo, että nimeämisperusteita olisi muutettava siten, että niihin lisätään – – henkilöt ja yhteisöt, jotka muodostavat [Venäjän federaation hallitukselle] merkittävän tulonlähteen – –.” Nähdäkseni jo pelkästään se seikka, että perustelukappaleessa mainitaan henkilöiden lisäksi yhteisöt, tekee selväksi sen, ettei perustelukappaleen voida ymmärtää viittaavan yksinomaan johtaviin liike-elämän edustajiin, vaan siinä viitataan laajempaan käsitteeseen, nimittäin kokonaiseen talouden alaan ja kaikkiin alalla toimiviin henkilöihin ja yhteisöihin.
64. Lisäksi on tärkeää muistaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin säädöksen johdanto-osan perustelukappaleet ovat tosin tulkinnan kannalta tärkeitä osatekijöitä, jotka voivat selventää säädöksen antajan aikomuksia, mutta niillä ei ole sitovaa oikeusvaikutusta eikä niihin voida vedota kyseisen säädöksen varsinaisista säännöksistä poikkeamiseksi eikä näiden säännösten tulkitsemiseksi tavalla, joka on selvästi niiden sanamuodon vastainen.(37)
65. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä unionin oikeuden säännöksen merkityksen varmistamiseksi määritellyt tulkintatavat johtavat tässä asiassa päätelmään, jonka mukaan ilmaus ”merkittävä tulonlähde” on yhdistettävä ilmaukseen ”toimivat sellaisilla talouden aloilla” eikä ilmaukseen ”johtavat liike-elämän edustajat”, joten päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappale ei sinällään voi asettaa tätä tulkintaa kyseenalaiseksi.
66. Viimeiseksi valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdasta, erityisesti ilmauksesta ”merkittävä tulonlähde”, merkitsee sitä, että kyseisen liike-elämän edustajan henkilökohtaisella käytöksellä tai panoksella ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Tässä yhteydessä kuitenkin riittää, kun toistan, että kyseisen säännöksen eri osatekijöiden tulkinta ei tue näkemystä, jonka mukaan neuvoston olisi osoitettava mitään muuta kuin se, että luetteloon merkitty henkilö harjoittaa taloudellista tai kaupallista toimintaa ja että henkilön katsotaan olevan ainakin erittäin tärkeä liike-elämän edustaja alalla, jolla hän toimii ja jolla hän siksi voi käyttää vaikutusvaltaa.
67. Edellä sanottujen näkökohtien valossa katson, ettei unionin yleisen tuomioistuimen voida todeta valittajan väittämällä tavalla tehneen oikeudellista virhettä tulkitessaan ilmausta ”muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” sellaisena kuin se on muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa.
68. Valittajan esittämien väitteiden toinen ryhmä olisi siis hylättävä.
69. Tämän ratkaisuehdotuksen 52 ja 68 kohdassa esitettyjen päätelmien pohjalta valituksen ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa, toinen valitusperuste ja kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa olisi hylättävä.
B Kolmannen valitusperusteen toinen osa
70. Kolmannen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen hylätessään muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdasta SEUT 277 artiklan nojalla tehdyn lainvastaisuusväitteen. Hänen pääväittämänsä on, että jos kyseiseen säännökseen sisältyvää kriteeriä tulkitaan niin, että sen kohteena on vain kuka tahansa merkittävä liike-elämän edustaja Venäjän talouden kannalta merkityksellisellä alalla, eikä ole velvoitetta osoittaa hänen käyttäytyneen tietyllä tavalla Venäjän federaation hallitusta kohtaan, kriteeri on lainvastainen, koska siinä ei pyritä saamaan kyseistä henkilöä millään tavoin muuttamaan käytöstään, kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä edellytetään. Valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdasta johtaa tilanteeseen, jossa ihmisiä sanktioidaan siitä, mitä he ovat, eikä sen pohjalta, mitä he tekevät tai mitä heidän pitäisi tehdä. Lopuksi hän tähän asiaan liittyen ihmettelee, miten kyseiseen säännökseen sisältyvän kriteerin soveltaminen voisi millään lailla vaikuttaa Venäjän valtioon.
71. Neuvosto kiistää nämä väitteet.
72. SEUT 277 artiklan mukaan asianosainen voi riidassa, joka koskee Euroopan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä tointa, vaatia unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että tointa ei sovelleta.
73. Tässä asiassa valituksenalaisen tuomion 84–92 kohdasta käy selvästi ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdasta tehdyn lainvastaisuusväitteen, koska se katsoi, että toimenpiteiden kohdentaminen kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin johtaviin liike-elämän edustajiin liittyy suoraan asiassa riidanalaisten toimenpiteiden tavoitteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin huomautti erityisesti, että muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukainen kriteeri sisältää asianomaisten henkilöiden henkilökohtaiseen käyttäytymiseen liittyviä ehtoja, nimittäin heidän tietyillä aloilla harjoitetusta taloudellisesta toiminnasta johtuva vaikutusvaltansa, mikä mahdollistaa riittävän yhteyden toteamisen kyseisten henkilöiden ja Venäjän federaation hallituksen välillä.
74. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on rajoittavia toimenpiteitä koskevassa tuomioistuinvalvonnassaan annettava neuvostolle laaja harkintavalta, kun on kyse yleisistä kriteereistä, joissa määritellään ne henkilöryhmät, joihin voidaan kohdistaa tällaisia toimenpiteitä.(38) Tätä selitetään yleensä sillä seikalla, että vaikka SEU 24 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa annetaan poikkeuksellisesti tuomiovalta unionin tuomioistuimille tällä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) erityisalalla, unionin tuomioistuimet eivät voi korvata omilla arvioinneillaan poliittisia tai strategisia valintoja, joita neuvosto on rajoittavia toimenpiteitä hyväksyessään tehnyt.(39) Siitä syystä unionin tuomioistuinten tuomioistuinvalvonnan laajuutta on tällä alalla rajoitettu.(40)
75. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että neuvoston sallittaisiin toimia mielivaltaisesti. Muussa tapauksessa poikkeus, josta määrätään SEU 24 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa, menettäisi tehokkaan oikeusvaikutuksensa.(41) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen lainmukaisuutta on tarkasteltava suhteellisuusperiaatteen pohjalta,(42) mikä pääasiallisesti tarkoittaa, että toimenpiteen lainmukaisuuteen voi vaikuttaa ainoastaan se, että toteutettu toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen.(43)
76. Haluaisin tässä yhteydessä palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuimella on jo ollut oikeuskäytännössään tilaisuus vahvistaa kriteeri, joka on muotoiltu samoin kuin tässä asiassa riidanalainen kriteeri. Viittaan tuomioon 9.7.2020, Haswani v. neuvosto (C‑241/19 P, EU:C:2020:545),(44) joka koskee päätöksen 2013/255/YUTP,(45) sellaisena kuin se oli muutettuna päätöksellä (YUTP) 2015/1836,(46) (jäljempänä muutettu päätös 2013/255) 27 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä kriteerejä. Neuvosto esti siviiliväestöön Syyriassa kohdistettujen väkivaltaisten tukahduttamistoimien yhteydessä kyseisillä säännöksillä ”Syyriassa toimivien johtavien liike-elämän edustajien” pääsyn jäsenvaltioiden alueille ja jäädytti kaikki näille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit.
77. Kehotan kiinnittämään huomiota siihen, että unionin tuomioistuin huomautti tuomiossaan muutetun päätöksen 2013/255 johdanto-osan 5 perustelukappaleen(47) pohjalta, että Syyrian talous oli tiiviisti Syyrian hallinnon valvonnassa ja että liike-elämän tahot ja kyseinen hallinto olivat luoneet keskinäisen riippuvuussuhteen. Syyriassa toimivien johtavien liike-elämän edustajien ydinjoukko pystyi tässä järjestelmässä säilyttämään asemansa vain olemalla läheisessä yhteydessä Syyrian hallintoon. Jo pelkästään se, että henkilö kuului tähän henkilöryhmään, oli siten riittävää, jotta tarpeelliset toimenpiteet voitiin toteuttaa, ilman että olisi ollut tarpeen näyttää toteen yhteys johtavan liike-elämän edustajan aseman ja Syyrian hallinnon välillä.(48)
78. Totean kuitenkin, että samankaltaisesta sanamuodosta huolimatta muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetyn kriteerin soveltamista leimaa eräs tärkeä ero verrattuna muutettuun päätökseen 2013/255 sisältyvään kriteeriin. Kun on kyse rajoittavista toimenpiteistä, jotka on hyväksytty Venäjän asevoimien hyökättyä Ukrainaan, johtavien liike-elämän edustajien luettelon yhteydessä ei viitata olemassa olevaan riippuvuussuhteeseen Venäjän federaation liike-elämän tahojen ja kyseisen maan hallinnon välillä. Johtavia liike-elämän edustajia ei olekaan valittu kohteeksi sen takia, että heillä olisi tiiviit yhteydet Venäjän poliittiseen johtoon, vaan siksi, että he harjoittavat liiketoimintaa talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.(49)
79. Unionin tuomioistuimen on siis päätettävä, voidaanko muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaan sisältyvä kriteeri noissa olosuhteissa hyväksyä. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuimen on tutkittava, voidaanko kyseistä kriteeriä pitää lainmukaisena, kun neuvostolla ei ole velvoitetta osoittaa ensinnäkään suoraa tai välillistä yhteyttä kohteena olevan henkilön ja Venäjän federaation hallituksen Ukrainaa koskevien toimien ja politiikkojen välillä ja toiseksi asianomaisen johtavan liike-elämän edustajan tietynlaista käyttäytymistä sen vaikutuksen lisäksi, jonka henkilön ammatillinen toiminta kykenee yksistään aiheuttamaan Venäjän federaation talouteen ja sitä kautta Venäjän federaation hallituksen saamiin tuloihin.
80. Ensimmäisen kysymyksen osalta pyydän unionin tuomioistuinta kiinnittämään huomiota tuomioonsa 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128), jossa unionin tuomioistuin hyväksyi luetteloon merkitsemistä koskevan kriteerin, jonka kohteena oli henkilöitä tai yhteisöjä, ilman että vaadittiin näyttöä todellisesta suorasta tai välillisestä yhteydestä ydinaseiden levittämiseen, johon viitattiin kyseisten rajoittavien toimenpiteiden perusteena. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa pääasiallisesti, että vaikka tällaista yhteyttä ei olisikaan, kyseiset henkilöt ja yhteisöt voitiin merkitä luetteloon, koska he voivat edistää ydinaseiden levittämistä antamalla Iranin hallituksen käyttöön resursseja tai aineellisia, rahoituksellisia tai logistisia välineitä.(50)
81. Nähdäkseni on olemassa vahvoja perusteita soveltaa unionin tuomioistuimen aiempia toteamuksia tähän asiaan. Kuten jo perustelin ratkaisuehdotuksessani Timchenko v. neuvosto (C‑703/23 P, EU:C:2025:274, 52 kohta), kyseisen oikeuskäytännön taustalla vaikuttava ratio decidendi on lopettaa kyseisten toimenpiteiden kohteena olevat toimet vähentämällä niihin käytettävissä olevia taloudellisia resursseja niiden alkuperästä riippumatta ja erityisesti riippumatta siitä, onko kohteena olevan henkilön ja kyseisen hallituksen toimien ja politiikkojen välillä yhteys. Tässä asiassa riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien johtavien liike-elämän edustajien taloudellinen toiminta edistää osaltaan Venäjän federaation hallituksen budjetin rahoitusta. Siitä syystä on merkityksetöntä, onko kyseisillä liike-elämän edustajilla suora tai välillinen yhteys kyseiseen hallitukseen tai sen Ukrainaa koskeviin toimiin ja politiikkoihin.
82. Toisen kysymyksen osalta valittajan väite perustuu olettamukseen, jonka mukaan unionin tuomioistuimen tähänastinen oikeuskäytäntö koskee tapauksia, joissa kohteena olevan henkilön oma käytös on aiheuttanut henkilön merkitsemisen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen luetteloihin, koska kyseinen käytös on edellytys sille, että hänen katsotaan olevan vastuussa tilanteesta, jota kyseisillä toimenpiteillä yritetään ratkaista. Valittaja toteaa, ettei unionin tuomioistuin ole koskaan hyväksynyt luetteloon merkitsemistä koskevaksi kriteeriksi pelkästään kyseisen henkilön ammatillista asemaa, joka tässä tapauksessa tarkoittaa tuottoisilla talouden aloilla toimivia liike-elämän edustajia.
83. Minun on huomautettava, että vaikka oletettaisiin, että valittajan huomautukset pitäisivät paikkansa, se ei itsessään tarkoittaisi, että luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri, jossa ei edellytetä kohteena olevan henkilön tietynlaista käyttäytymistä luetteloon merkitsemisen edellytyksenä, olisi itsessään katsottava lainvastaiseksi. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 74 kohdassa muistutan, neuvostolla on joka tapauksessa laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden hyväksymisessä käytettävien oikeudellisten kriteerien ja menettelyjen yleisessä ja abstraktissa määrittelyssä, mikä tarkoittaa, että ainoastaan sellainen toimenpide olisi kumottava, jota voidaan pitää ilmeisen soveltumattomana neuvoston tavoittelemaan päämäärään nähden.
84. Haluan aluksi tässä yhteydessä huomauttaa, että valittaja ei kyseenalaista muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetyllä kriteerillä tavoitellun päämäärän legitimiteettiä; unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa päämääränä olevan lisätä Venäjän federaatioon kohdistuvaa painostusta ja kustannuksia, joita sille aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista.(51) Valittaja ei myöskään kyseenalaista unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan tällainen päämäärä on sopusoinnussa rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa SEU 21 artiklassa unionin ulkoiselle toiminnalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Hän kuitenkin kiistää muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen johtavien liike-elämän edustajien merkitsemisen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon soveltuvan keinoksi saavuttaa nuo päämäärät.
85. Katson kuitenkin, että valittajan väite olisi seuraavista syistä hylättävä.
86. Ensinnäkin, kuten olen jo tämän ratkaisuehdotuksen ensimmäisessä osassa selvittänyt, rajoittavia toimenpiteitä voidaan kohdistaa johtaviin liike-elämän edustajiin, koska heidän ammatillisen toimintansa tulos Venäjän talouden keskeisillä aloilla liittyy läheisesti Venäjän federaation hallituksen budjetin rahoitukseen. Rajoittavien toimenpiteiden määrääminen vaikeuttaa joka tapauksessa heidän toimintaansa, mikä voi vahingoittaa Venäjän taloutta,(52) ja lisää sitä kautta Ukrainaan kohdistetun sotilaallisen hyökkäyksen kustannuksia. Unionin yleinen tuomioistuin oli siis oikeassa todetessaan valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa, että rajoittavien toimenpiteiden kohdentaminen johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, ja riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden päämäärä eli Venäjän federaation hallituksen painostaminen lopettamaan hyökkäyksensä ovat keskenään järkevässä suhteessa.
87. Valittaja valittaa myös siitä, ettei muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa täsmällisesti määritetä, mitkä alat ovat Venäjän federaation hallitukselle merkittävä tulonlähde. Tähän on vastattava, että neuvosto määrittelee rajoittavien toimenpiteiden järjestelmässä sovellettavat yleiset kriteerit, joten tämänkin ilmauksen sanamuoto on neuvoston laajassa harkintavallassa. Ilmaukseen sisältyvän käsitteen soveltaminen tiettyyn tapaukseen voidaan määrittää tapauskohtaisesti edellyttäen, että unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa valvontaansa kyseisen arvioinnin osalta, kuten on tässä asiassa.(53) Sitä paitsi se, että kyseisiä talouden aloja ei ole muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritetty, ei nähdäkseni loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, toisin kuin valittaja väittää. Kun muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa käytetään ilmaisua ”aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”, siinä annetaan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä(54) vahvistettujen vaatimusten mukaisesti riittävän yksityiskohtaisia tietoja, jotta on mahdollista tunnistaa tapaukset, joissa ilmausta voidaan soveltaa.
88. Toiseksi, kun arvioidaan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan soveltumista rajoittavien toimenpiteiden päämäärän tavoitteluun, arvioinnissa olisi otettava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön(55) edellyttämällä tavalla asianmukaisesti huomioon asiayhteys, jossa päätös on tehty. Pyydän tässä yhteydessä unionin tuomioistuinta pitämään mielessä paitsi ne täysin poikkeukselliset ja jatkuvasti muuttuvat olosuhteet, joissa riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet hyväksyttiin, myös kaikilla niillä toimenpiteillä tavoitellut kumulatiiviset vaikutukset, joita Venäjän federaatiota vastaan on säädetty sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
89. Tästä on todettava ensinnäkin, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet liittyvät erityisen poikkeukselliseen asiayhteyteen, jolle on ominaista äärimmäinen kiire ja johon viitataan päätöksen 2022/329 johdanto-osan 3–10 perustelukappaleessa. Kyseiset toimenpiteet olivat olennainen osa lukuisia, ennenkuulumattoman laajoja toimenpiteitä, jotka neuvosto hyväksyi nopeasti, yhtenäisesti, porrastetusti ja koordinoidusti.(56) Kuten neuvosto istunnossa perustellusti huomautti, Euroopan unioni on reagoinut päättäväisesti erga omnes sovellettavien kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteiden rikkomiseen(57) tarkoituksenaan vaikeuttaa kaikilla käytettävissään olleilla keinoilla, joihin ei liity voimankäyttöä, Venäjän federaation sotilaallista hyökkäystä Ukrainaan.
90. Toiseksi päätöksen 2022/329 johdanto-osan 5 perustelukappaleessa tehdään selväksi, että kaikilla Venäjän federaation Ukrainaan kohdistamilla sotilaallisilla hyökkäyksillä olisi massiiviset seuraukset ja kova hinta, mukaan lukien monenlaiset alakohtaiset ja yksittäistapausta koskevat rajoittavat toimenpiteet, jotka toteutettaisiin koordinoidusti kumppaneiden kanssa. Kuten Tšekin hallitus vakuuttaa, on siis tärkeää muistaa, että riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden soveltuminen tavoitellun päämäärän saavuttamiseen ei riipu ainoastaan niiden vaikutuksesta yhteen ihmisryhmään, kuten muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuihin johtaviin liike-elämän edustajiin, vaan niiden kaikkien toimenpiteiden kumulatiivisesta vaikutuksesta, jotka neuvosto on hyväksynyt heikentääkseen Venäjän talouden perustaa ja Venäjän federaation kykyä jatkaa sodankäyntiä ja sen rahoittamista.
91. Tästä seuraa, että kun muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisen kriteerin ohella otetaan huomioon asiayhteys, jossa kyseiset toimenpiteet hyväksyttiin, ja tilanteen vakavuus, jota neuvosto korostaa päätöksessä 2022/329, ne tukevat toteamusta, jonka mukaan johtavia liike-elämän edustajia vastaan hyväksytyt rajoittavat toimenpiteet eivät ole niiden päämäärään nähden ilmeisen soveltumattomia.
92. Katson siis, että muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaan sisältyvää kriteeriä ei pitäisi todeta lainvastaiseksi.
93. Tämä toteamus on mielestäni lisäksi johdonmukainen valituksenalaisen tuomion 92 kohdan kanssa, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, kuten jo edellä todetaan, että muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohta sisältää asianomaisten henkilöiden henkilökohtaiseen käytökseen liittyviä ehtoja. Unionin yleisen tuomioistuin lausumalla viitataan kyseisten henkilöiden käytökseen ja heidän vaikutusvaltaansa talouden aloilla, joilla he toimivat, eikä tietynlaiseen käyttäytymiseen tai vaikutusvaltaan suhteessa Venäjän federaation hallitukseen taikka yhteyteen maan hallintoon.
94. Sikäli kuin valittaja toteaa olevan vaikeaa tietää, miten luetteloon merkittyjen henkilöiden olisi käyttäydyttävä, jotta heitä ei merkittäisi luetteloon tai jotta heidät poistettaisiin siitä, on tärkeää huomata, että huomattavat liike-elämän edustajat voidaan poistaa luettelosta, jos he voivat osoittaa, että he eivät enää ole asemassa, jonka perusteella heidät merkittiin luetteloon. Vaikka tällainen asema saattaa oikeuttaa luetteloon merkitsemisen alun perin, se ei saa johtaa tilanteeseen, jossa asianomainen henkilö pysyy jatkuvasti luettelossa ja säännöllinen uudelleentarkastelu menettää merkityksensä, ellei neuvosto voi edelleen osoittaa toimenpiteiden kiertämisen riskin, mutta tätä ongelmaa tässä asiassa ei ole tuotu esiin.
95. Edellä esitettyjen näkökohtien pohjalta ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, ettei mikään valittajan esittämistä perusteluista osoita, että unionin yleinen tuomioistuin erehtyi katsoessaan, että muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdasta SEUT 277 artiklan nojalla esitetty lainvastaisuusväite on hylättävä.
96. Kolmannen valitusperusteen toinen osa on siis hylättävä.
V Ratkaisuehdotus
97. Ehdotan tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyn analyysin pohjalta, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen seuraavat osat: ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa sekä toinen ja kolmas valitusperuste, siltä osin kuin ne koskevat muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkintaa, ja lainvastaisuusväitteen, jonka valittaja esitti ensimmäisessä oikeusasteessa SEUT 277 artiklan nojalla.
98. En ota kantaa muihin valittajan esittämiin valitusperusteisiin enkä siihen, kumpi asianosainen on unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrättävä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Jäljempänä valittaja.
3 Jäljempänä valituksenalainen tuomio.
4 Jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset.
5 Ks. myös tuomio 13.3.2025 Shuvalov v. neuvosto (C‑271/24 P, EU:C:2025:180) sekä ratkaisuehdotukseni Timchenko v. neuvosto (C‑702/23 P, EU:C:2025:273) ja Timchenko v. neuvosto (C‑703/23 P, EU:C:2025:274).
6 Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 annettu neuvoston päätös (EUVL 2014, L 78, s. 16).
7 Päätöksen 2014/145 muuttamisesta 25.2.2022 annettu neuvoston päätös (EUVL 2022 L 50, s. 1).
8 Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annettu neuvoston asetus (EUVL 2014, L 78, s. 6).
9 Asetuksen (EU) N:o 269/2014 muuttamisesta 25.2.2022 annettu neuvoston asetus (EUVL 2022 L 51, s. 1).
10 Tekstin tiivistämiseksi viittauksilla päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaan on ymmärrettävä tarkoitettavan myös viittausta mainitun päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettyyn kriteeriin. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 9 ja 11 kohta.
11 Jäljempänä muutettu päätös 2014/145.
12 Jäljempänä muutettu asetus N:o 269/2014.
13 Valituksenalainen tuomio, 54 kohta.
14 Valituksenalainen tuomio, 55 ja 56 kohta.
15 Valituksenalainen tuomio, 59 ja 66 kohta.
16 Valituksenalainen tuomio, 67–76 kohta.
17 Valituksenalainen tuomio, 84–92 kohta.
18 Valituksenalainen tuomio, 87 kohta.
19 Valituksenalainen tuomio, 88–90 kohta.
20 Valituksenalainen tuomio, 91 kohta.
21 Tuomio 20.3.2025, Lindenbaumer (C‑61/24, EU:C:2025:197, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Englanniksi ”businessperson”. Ks. sanan määritelmä Cambridge Dictionary ‑verkkosanakirjassa osoitteessa https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/businessperson.
23 Ks. mm. Cambridge Dictionary ‑verkkosanakirja osoitteessa https://dictionary.cambridge.org/dictionary/learner-english/leading.
24 Ks. tuomio 28.11.2024, Másdi (C‑169/23, EU:C:2024:988, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Ks. muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan bulgarian-, tšekin-, saksan-, viron-, kroaatin-, italian-, unkarin-, puolan-, slovakin-, sloveenin-, suomen- ja ruotsinkieliset versiot.
26 Ks. muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan espanjan-, iirin-, hollannin-, portugalin- ja romaniankieliset versiot.
27 Kuten ranskan ”influent”. Ks. mm. LeRobert-verkkosanakirjassa annettu määritelmä osoitteessa: https://dictionnaire.lerobert.com/definition/influent.
28 Ks. päätöksen 2022/329 johdanto-osan 9 perustelukappale.
29 Totean sivumennen, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 89–91 kohdassa esittämät toteamukset tässä asiassa riidanalaisista rajoittavista toimenpiteistä ovat osa unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, joka koskee valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa SEUT 277 nojalla esittämää lainvastaisuusväitettä. Ne ovat kuitenkin yhdenmukaisia sen toteamuksen kanssa, jonka unionin yleinen tuomioistuin esittää valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa arvioidessaan muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkintaa, joten kaikkia näitä toteamuksia voidaan käsitellä yhdessä.
30 Ks. myös tuomio 17.9.2020, Rosneft ym. v. neuvosto (C‑732/18 P, EU:C:2020:727, 85 kohta).
31 Ks. ratkaisuehdotukseni Timchenko v. neuvosto (C‑703/23 P, EU:C:2025:274, 52 kohta).
32 Ks. rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annettu neuvoston päätös 2014/512/YUTP (EUVL 2014, L 229, s. 13), sellaisena kuin se on muutettuna, ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 833/2014 (EUVL 2014, L 229, s. 1).
33 Pyydän myös unionin tuomioistuinta kiinnittämään huomiota päätöksen 2022/329 johdanto-osan 2 ja 4 perustelukappaleeseen, jotka unionin yleinen tuomioistuin mainitsee valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa. Johdanto-osan 2 perustelukappaleessa ilmoitetaan, että Euroopan unioni ”tukee edelleen määrätietoisesti Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta”, ja 4 perustelukappaleessa viitataan tarpeeseen hyväksyä uusia rajoittavia toimenpiteitä, joilla olisi Venäjälle sen sotilaallisten hyökkäysten takia massiiviset seuraukset ja kova hinta. Lisäksi päätöksen 2022/329 johdanto-osan 10 perustelukappaleessa todetaan, että Euroopan unionin vastatoimet, joiden syynä on ”Venäjän federaation asevoimien provosoimaton hyökkäys Ukrainaa vastaan”, ”sisältäisivät sekä alakohtaisia että yksittäisiä rajoittavia toimenpiteitä”. Edellä todetun lausuman perusteella on ilmeistä, että nämä kaksi toimenpidetyyppiä ovat toisiinsa sidoksissa olevia osatekijöitä, joilla on yhteinen päämäärä.
34 Ks. erityisesti muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan espanjan-, tanskan-, saksan-, viron-, italian-, latvian-, hollannin-, portugalin-, slovakin- ja suomenkieliset versiot.
35 Ks. sanan ”revenue” määritelmä, jossa viitataan hallituksen säännöllisiin verotuloihin; Cambridge Dictionary ‑verkkosanakirja osoitteessa https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/revenue.
36 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 47 ja 48 kohta.
37 Ks. mm. tuomio 7.3.2024, Roheline Kogukond ym. (C‑234/22, EU:C:2024:211, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Ks. mm. tuomio 7.4.2016, Akhras v. neuvosto (C‑193/15 P, EU:C:2016:219, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, VTB Bank v. neuvosto (C‑729/18 P, EU:C:2020:499, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. tässä yhteydessä myös tuomio 10.9.2024, KS ja KD v. neuvosto ym. (C‑29/22 P ja C‑44/22 P, EU:C:2024:725, 115–118 kohta).
40 Ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi (C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta), josta käy selväksi, että täysimääräinen valvonta voi koskea vain luetteloon merkitsemistä yksittäistapauksissa koskevia kriteerejä.
41 Ks. vastaavasti tuomio 10.9.2024, KS ja KD v. neuvosto ym. (C‑29/22 P ja C‑44/22 P, EU:C:2024:725, 73 kohta).
42 Ks. vastaavasti tuomio 13.3.2025, PKK v. neuvosto (C‑44/23 P, EU:C:2025:181, 134 kohta).
43 Ks. mm. tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 77 kohta).
44 Jäljempänä tuomio Haswani.
45 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annettu neuvoston päätös (EUVL 2013, L 147, s. 14).
46 Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 12.10.2015 annettu neuvoston päätös (EUVL 2015, L 266, s. 75).
47 Muutetun päätöksen 2013/255 johdanto-osan 5 perustelukappaleen sisältö vastaa päätöksen 2015/1836 johdanto-osan 6 perustelukappaleen sisältöä.
48 Tuomio Haswani, 66, 69 ja 70 kohta.
49 Johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän federaation hallituksen keskinäiseen hyötyyn ja tukeen perustuva luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri vahvistettiin vasta, kun päätöstä 2014/145 muutettiin 5.6.2023 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2023/1094 (EUVL 2023, L 146, s. 20). Kyseistä kriteeriä ei tietenkään sovelleta tähän asiaan ratione temporis.
50 Tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 80 ja 81 kohta).
51 Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohta.
52 Ks. tältä osin vastaavasti tuomio 5.9.2024, Jemerak (C‑109/23, EU:C:2024:681, 54 kohta), ja minun ratkaisuehdotukseni kyseisessä asiassa (C‑109/23, EU:C:2024:307, 76 kohta).
53 Tässä suhteessa on huomautettava, että neljännessä valitusperusteessaan valittaja tosiasiassa kiistää sen, että talouden ala, jolla hän toimii, on sellainen talouden ala, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle. Tuota asiaa koskeva erityisarviointi ei kuitenkaan kuulu unionin tuomioistuimen tätä ratkaisuehdotusta koskevan pyynnön piiriin eikä analyysini näin ollen kata sitä.
54 Ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Liettua v. parlamentti ja neuvosto (liikkuvuuspaketti; C‑541/20–C‑555/20, EU:C:2024:818, 159 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Ks. tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto (C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 78 kohta).
56 Ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto (T‑125/22, EU:T:2022:483, 87 kohta), jossa unionin yleisen tuomioistuimen suuri jaosto päätyi vastaavaan toteamukseen.
57 Velvoitteiden rikkomisesta, ks. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma 2.3.2022, jonka otsikko on ”Aggression against Ukraine” (A/ES-11/L.1).