UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
13 päivänä heinäkuuta 2023 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Kansanterveys – Kansallinen säännöstö, jossa asetetaan rokotusvelvollisuus terveydenhuoltohenkilöstölle – Rokotteesta kieltäytyvän henkilöstön pidättäminen tehtävistä ilman palkkaa – Asetus (EY) N:o 726/2004 – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Covid-19-rokotteet – Asetus (EY) N:o 507/2006 – Ehdollisten myyntilupien voimassaolo – Asetus (EU) 2021/953 – Rokotettujen ja rokottamattomien henkilöiden välistä syrjintää koskeva kielto – Tutkimatta jättäminen
Asiassa C‑765/21,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale ordinario di Padova (Padovan alioikeus, Italia) on esittänyt 7.12.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 13.12.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
D. M.
vastaan
Azienda Ospedale-Università di Padova,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
C. S.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. L. Arastey Sahún, F. Biltgen, N. Wahl ja J. Passer,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.1.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
|
– |
D. M., edustajinaan R. Martina, L. Minisci, A. Sinagra ja A. Veneziano, avvocati, |
|
– |
Azienda Ospedale-Università di Padova, edustajinaan C. Cester, I. Gianesini, L. Miazzi, A. Rampazzo ja C. Tomiola, avvocati, |
|
– |
C. S., edustajinaan P. Piva ja F. Rossi Dal Pozzo, avvocati, |
|
– |
Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan G. De Bellis ja F. Urbani Neri, avvocati dello Stato, |
|
– |
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara ja A. Sipos, |
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
|
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 soveltamisalaan kuuluvista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ehdollisista myyntiluvista 29.3.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 507/2006 (EUVL 2006, L 92, s. 6) 4 artiklan, kehyksestä covid-19-tautiin liittyvien yhteentoimivien rokotusta, testausta ja taudista parantumista koskevien todistusten (EU:n digitaalinen koronatodistus) myöntämiseksi, todentamiseksi ja hyväksymiseksi helpottamaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta covid-19-pandemian aikana 14.6.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/953 (EUVL 2021, L 211, s. 1) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 3, 35 ja 41 artiklan tulkintaa. |
|
2 |
Tämä pyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa vastakkain ovat D. M. ja Azienda Ospedale-Università di Padova (Padovan yliopistollinen sairaala, Italia; jäljempänä Padovan sairaala) ja jossa on kyse siitä, että D. M. on pidätetty työtehtävistään Padovan sairaalan sairaanhoitajana ilman oikeutta palkkaan pidätyksen ajalta, koska hän ei ollut noudattanut kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan terveydenhuoltohenkilöstölle rokotusvelvollisuus. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 507/2006
|
3 |
Asetuksen N:o 507/2006 1 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt myyntiluvan myöntämiseksi, johon liitetään erityisvelvoitteita [ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EY) N:o 726/2004 [(EUVL 2004, L 136, s. 1)] 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti, jäljempänä ’ehdollinen myyntilupa’.” |
|
4 |
Asetuksen N:o 507/2006 4 artiklan sanamuoto on seuraava: ”1. Ehdollinen myyntilupa voidaan myöntää, jos [ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevä] komitea toteaa, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät siitä huolimatta, että lääkkeen turvallisuutta ja tehoa koskevia täydellisiä kliinisiä tietoja ei ole toimitettu:
Ehdollinen myyntilupa voidaan 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa hätätilanteissa myöntää tämän kohdan a–d alakohdassa säädetyin edellytyksin, myös silloin, kun täydellisiä esikliinisiä tai farmaseuttisia tietoja ei ole toimitettu. 2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa puutteellisen lääketieteellisen hoidon tarpeilla tarkoitetaan sairautta, jonka diagnosoimiseksi, ehkäisemiseksi tai hoitamiseksi ei ole olemassa yhteisössä sallittua tyydyttävää tapaa, ja vaikka tällainen tapa olisi olemassa, asianomaisella lääkkeellä olisi merkittäviä terapeuttisia hyötyjä sairastuneille.” |
Asetus 2021/953
|
5 |
Asetuksen 2021/953 johdanto-osan 6, 12–14 ja 36 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
– –
– –
|
|
6 |
Asetuksen 2021/953 1 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Tässä asetuksessa vahvistetaan kehys covid-19-tautiin liittyvien yhteentoimivien rokotusta, testausta ja taudista parantumista koskevien todistusten ([unionin] digitaalinen koronatodistus) myöntämiseksi, todentamiseksi ja hyväksymiseksi, jotta voidaan helpottaa todistusten haltijoiden vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämistä covid-19-pandemian aikana. Tällä asetuksella myös osaltaan helpotetaan SARS-CoV-2:n leviämisen rajoittamiseksi unionin oikeuden vaatimuksia noudattaen käyttöön otettujen vapaata liikkuvuutta koskevien jäsenvaltioiden rajoitusten vähittäistä purkamista koordinoidulla tavalla. – –” |
|
7 |
Saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”[Unionin] digitaalista koronatodistusta koskeva kehys mahdollistaa seuraavien todistusten myöntämisen sekä niiden rajatylittävän todentamisen ja hyväksymisen:
– –
– –” |
|
8 |
Asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa: ”1. Kunkin jäsenvaltion on myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rokotustodistus henkilöille, joille on annettu covid-19-rokote, ilman eri toimenpiteitä tai asianomaisten henkilöiden pyynnöstä. Näille henkilöille on ilmoitettava, että heillä on oikeus rokotustodistukseen. – –” |
|
9 |
Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa: ”1. Kunkin jäsenvaltion on myönnettävä pyynnöstä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu taudista parantumista koskeva todistus. – –” |
Italian oikeus
|
10 |
Covid-19-pandemian leviämisen estämistä, SARS-CoV-2-rokotuksia, oikeusalaa ja julkisia kilpailuja koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 1.4.2021 annetun asetuksen nro 44 (decreto-legge n. 44 – Misure urgenti per il contenimento dell’epidemia da COVID-19, in materia di vaccinazioni anti SARS-CoV-2, di giustizia e di concorsi pubblici) (GURI nro 79, 1.4.2021, s. 1) 4 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa: ”SARS-CoV-2:een liittyvän epidemiologisen hätätilan vuoksi kansanterveyden suojelemiseksi ja asianmukaisten turvallisuusedellytysten ylläpitämiseksi hoidon ja avun tarjoamisessa, 30.12.2020 annetun lain nro 178 1 §:n 457 momentissa tarkoitetun suunnitelman täysimääräiseen täytäntöönpanoon saakka, mutta kuitenkin viimeistään 31.12.2021, terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja julkisen terveydenhuollon työntekijöiden – –, jotka työskentelevät julkisissa ja yksityisissä terveydenhuolto-, avustus- ja sosiaalihuoltolaitoksissa, apteekeissa, itsehoitoapteekeissa ja ammatinharjoittajien vastaanotoilla, on otettava maksuton rokotus SARS-CoV-2-tartunnan ehkäisemiseksi. Rokottaminen on olennainen edellytys sille, että henkilöt, joita velvollisuus koskee, voivat harjoittaa ammattiaan ja suorittaa ammatillisia palveluja. – –” |
|
11 |
Kyseisen 4 §:n 2 momentissa säädetään, että ”edellä 1 momentissa tarkoitettu rokottaminen ei ole pakollista tai se voidaan jättää toteuttamatta tai sitä voidaan lykätä vain, mikäli on osoitettu, että asianomaisen terveyteen kohdistuu todennettu vaara, joka liittyy yleislääkärin vahvistamiin tiettyihin sairauksiin”. |
|
12 |
Saman 4 §:n 6 momentissa säädetään seuraavaa: ”– – määräaikojen päätyttyä toimivaltainen paikallinen terveysviranomainen toteaa, että rokotusvelvollisuutta ei ole noudatettu, ja saatuaan mahdolliset lisätiedot toimivaltaisilta viranomaisilta antaa ne välittömästi kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle henkilölle, työnantajalle ja ammattiyhteisölle, johon asianomainen henkilö kuuluu. Kun paikallinen terveysviranomainen antaa päätelmänsä, oikeus suorittaa palveluja tai tehtäviä, joihin liittyy ihmisten välisiä kontakteja tai SARS-CoV-2-viruksen leviämisriski missä tahansa muussa muodossa, keskeytetään.” |
|
13 |
Kyseisen 4 §:n 7 momentissa säädetään, että ”ammattiyhdistyksen, johon asianomainen henkilö kuuluu, on välittömästi ilmoitettava asianomaiselle henkilölle 6 momentissa tarkoitetusta keskeyttämisestä”. |
|
14 |
Asetuksen nro 44/2021 4 §:n 8 momentissa säädetään seuraavaa: ”Saatuaan 6 momentissa tarkoitetun ilmoituksen työnantaja osoittaa työntekijän mahdollisuuksien mukaan tehtäviin, joissa ei ole tartuntariskiä, vaikka nämä tehtävät olisivat hänen pätevyyttään alemman tasoisia, ja joista maksetaan suoritettuja tehtäviä vastaava palkka ja jotka ovat muita kuin 6 momentissa tarkoitettuja tehtäviä. Jos muihin tehtäviin määrääminen ei ole mahdollista, minkäänlaista palkkaa tai muita korvauksia ei makseta [keskeytyksen] ajalta.” |
|
15 |
Kyseisen 4 §:n 10 momentin mukaan ”aikana, jona 1 momentissa tarkoitettu rokottaminen on jätetty toteuttamatta tai sitä lykätään, mutta ei missään tapauksessa myöhemmin kuin 31.12.2021, työnantaja osoittaa palkkausta alentamatta 2 momentissa tarkoitetut henkilöt tehtäviin, vaikka ne olisivat erilaisia, siten, että vältetään SARS-CoV-2-viruksen leviämisriski”. |
|
16 |
Tämän 4 §:n 11 momentissa säädetään seuraavaa: ”Edellä 10 momentissa tarkoitettuna ajanjaksona 2 momentissa tarkoitetut henkilöt toteuttavat tartuntariskin rajoittamiseksi vapaata ammattitoimintaa harjoittaessaan terveysministerin asetuksella ja yhteisymmärryksessä oikeus- sekä työ- ja sosiaaliministerien kanssa vahvistetussa erityisessä turvallisuuspöytäkirjassa tarkoitetut terveydensuojelu- ja hygieniatoimenpiteet 20 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.” |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
|
17 |
D. M. on ollut 1.1.2017 lähtien Padovan sairaalan palveluksessa sairaanhoitajana neurokirurgian yksikössä. |
|
18 |
Padovan sairaala ilmoitti hänelle 16.9.2021, että hänet oli pidätetty tehtävistään välittömästi ja ilman oikeutta palkkaan sillä perusteella, että hän ei ollut noudattanut asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädettyä rokotusvelvollisuutta ja ettei häntä ollut mahdollista osoittaa muihin tehtäviin, joihin ei liittyisi riskiä viruksen leviämisestä. Tehtävistä pidättämisen oli määrä päättyä sinä päivänä, jona rokotusvelvollisuus olisi täytetty, tai sen puuttuessa, kun rokotussuunnitelma oli saatettu päätökseen, ja joka tapauksessa viimeistään 31.12.2021, mutta viimeksi mainittua päivämäärää kuitenkin lykättiin useaan otteeseen. |
|
19 |
D. M. teki 14.10.2021 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle välitoimihakemuksen, jossa hän vaati, että hänet otettaisiin takaisin yksikköönsä Padovan sairaalaan, ja vetosi muun muassa yhtäältä siihen, että asetuksen nro 44/2021 4 § oli monelta osin ristiriidassa Italian perustuslain ja unionin oikeuden kanssa, ja toisaalta siihen, että hänellä oli luonnollinen immuniteetti, koska hän oli parantunut SARS-CoV-2-tartunnasta. |
|
20 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että covid-19-rokotteiden markkinoille saattamista koskevat luvat ovat asetuksessa N:o 507/2006 tarkoitetulla tavalla ehdollisia. Kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että kun otetaan huomioon hoidolliset edistysaskeleet ja käytettävissä olevia lääkkeitä koskevat uudet hankinnat, ei ole kohtuutonta pohtia lupien, jotka Euroopan komissio on myöntänyt Euroopan lääkeviraston (EMA) annettua lausuntonsa, voimassaoloa kyseisen asetuksen 4 artiklan kannalta, kun otetaan huomioon erityisesti kyseessä olevat perusoikeudet eli ruumiillinen koskemattomuus ja terveys, joita suojataan muun muassa perusoikeuskirjan 3 ja 35 artiklalla. |
|
21 |
Lisäksi on niin, että vaikka pääasian asianosaiset eivät ole vedonneet asetukseen 2021/953, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että se on kuitenkin merkityksellinen kyseisen oikeusriidan kannalta. Kyseinen tuomioistuin korostaa, että tässä asetuksessa täsmennetään muun muassa, että ”on välttämätöntä, että [henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia] rajoituksia sovellettaessa noudatetaan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteita”. Tältä osin on ongelmallista erityisesti se, että asetuksen nro 44/2021 4 §:n 11 momentin mukaan ainoastaan rokotusvelvollisuudesta vapautetut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat jatkaa ammattinsa harjoittamista ilman, että heidät on rokotettu, kunhan turvallisuussääntöjä noudatetaan, kun taas hoitohenkilökunta, joka ei kuulu tämän säännöksen soveltamisalaan, ei voi enää harjoittaa ammattiaan joko työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, vaikka olisi valmis noudattamaan täsmälleen samoja turvallisuussääntöjä. |
|
22 |
Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää 14.11.2018 annettuun tuomioon Memoria ja Dall’Antonia (C‑342/17, EU:C:2018:906) perustuvan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, onko rokotusvelvollisuutta koskeva toimenpide siinä tapauksessa, että vastaanottava jäsenvaltio aikoo asettaa tämän velvollisuuden myös jonkin toisen unionin jäsenvaltion terveydenhuollon ammattihenkilölle, joka oleskelee ensimmäisessä jäsenvaltiossa ammatillisista syistä, yhteensopiva asetuksessa 2021/953 nimenomaisesti mainitun suhteellisuusperiaatteen kanssa. |
|
23 |
Näissä olosuhteissa Tribunale ordinario di Padova (Padovan alioikeus, Italia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
|
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
|
24 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla. Kyseinen tuomioistuin vetosi pyyntönsä tueksi siihen, että D. M. oli ennakkoratkaisumenettelyn päättymistä odotettaessa edelleen pidätetty työtehtävistään ilman oikeutta palkkaan, joten hänellä ei ollut toimeentuloonsa tarvittavia varoja. |
|
25 |
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa. |
|
26 |
On muistutettava, että tällainen nopeutettu menettely on menettelyllinen väline, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen (tuomio 16.6.2022, Port de Bruxelles ja Région de Bruxelles-Capitale, C‑229/21, EU:C:2022:471, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
27 |
Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti on päättänyt 1.2.2022 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei tämän tuomion 24 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ole syytä hyväksyä. |
|
28 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin ole esittänyt kaikkia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida sen riskin laajuutta, joka D. M:n työtehtävistä pidättämisestä aiheutuu hänen toimeentulolleen, eikä se ole esittänyt syitä, joiden vuoksi tällainen riski voitaisiin välttää soveltamalla nopeutettua menettelyä nyt käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon erityisesti tämän työtehtävistä pidättämisen lähtökohtaisesti rajoitettu kesto. Näin ollen näiden seikkojen perusteella ei voida katsoa, että kyseessä olisi poikkeuksellisen kiireellinen tilanne, joka oikeuttaisi asian käsittelemisen nopeutetussa menettelyssä. |
Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen
Ensimmäinen kysymys
|
29 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, ovatko ennakkoratkaisupyynnön esittämisajankohtana käytettävissä olleet covid-19-taudin tarttumisen ja leviämisen ehkäisemiseen tarkoitetuille rokotteille myönnetyt ehdolliset myyntiluvat päteviä asetuksen N:o 507/2006 4 artiklan, luettuna perusoikeuskirjan 3 ja 35 artiklan valossa, kannalta, koska useissa jäsenvaltioissa oli jo kyseisenä ajankohtana hyväksytty tehokkaita ja terveydelle vähemmän vaarallisia hoitomuotoja covid-19-taudin torjumiseksi. |
|
30 |
Tästä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyön puitteissa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisen unionin oikeuden tulkinnan tarve edellyttää, että kansallinen tuomioistuin noudattaa tunnollisesti ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevia vaatimuksia, jotka on mainittu nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa, josta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oletetaan olevan tietoinen. Nämä edellytykset mainitaan myös unionin tuomioistuimen kansallisille tuomioistuimille antamissa suosituksissa ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä (EUVL 2019, C 380, s. 1) (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi (C‑561/19, EU:C:2021:799, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
31 |
Kuten työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa todetaan, on siis välttämätöntä, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaan päätökseen sisältyy selostus niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä (tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi, C‑561/19, EU:C:2021:799, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
32 |
Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sen on pääasiassa lausuttava siitä, onko Padovan sairaalan päätös pidättää D. M. tehtävistään ilman oikeutta palkkaan perusteltu; tämä päätös on tehty sillä perusteella, että viimeksi mainittu oli kieltäytynyt noudattamasta asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädettyä velvollisuutta ottaa covid-19-rokote. |
|
33 |
Ensinnäkin vaikka katsottaisiin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkoittamat ”hoidolliset edistysaskeleet” ja ”käytettävissä olevia lääkkeitä koskevat uudet hankinnat” voivat kyseenalaistaa covid-19-tartuntojen ja taudin leviämisen estämiseen tarkoitettuja rokotteita koskevien ehdollisten myyntilupien voimassaolon sekä tämän taudin ilmenemistapojen vakavuuden, on kuitenkin todettava, ettei kyseinen tuomioistuin ole konkreettisesti yksilöinyt näitä lupia eikä käsitellyt niiden sisältöä asetuksen N:o 507/2006 4 artiklasta, luettuna tarvittaessa perusoikeuskirjan 3 ja 35 artiklan valossa, johtuvien voimassaoloa koskevien edellytysten kannalta. |
|
34 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin tyytynyt viittaamaan yleiseen arvioonsa, jonka mukaan edellisessä kohdassa mainittu kehitys huomioon ottaen ei ole ”kohtuutonta” epäillä kyseisten lupien voimassaoloa, mutta se ei ole kuitenkaan millään tavoin käsitellyt näiden epäilyjen konkreettista luonnetta. Unionin tuomioistuin ei näin ollen voi ennakkoratkaisupyynnön perusteella yksilöidä kyseessä olevia lupia ja näiden lupien täsmällisiä osatekijöitä, jotka ovat näiden epäilyjen taustalla, eikä näin ollen myöskään selvittää, miltä osin nämä luvat eivät kyseisen tuomioistuimen mukaan enää ole voimassa asetuksen N:o 507/2006 4 artiklasta tai perusoikeuskirjan 3 ja 35 artiklasta johtuvien edellytysten kannalta, eikä kyseinen tuomioistuin ole myöskään esittänyt ennakkoratkaisupyynnössä, miten kaksi viimeksi mainittua säännöstä mahdollisesti vaikuttaisivat tässä yhteydessä. |
|
35 |
Toiseksi ennakkoratkaisupyynnöstä tai unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, miten ehdollisten lupien voimassaolon riitauttaminen voisi vaikuttaa pääasian lopputulokseen, joka ei näytä riippuvan näiden lupien voimassaolosta vaan D. M:n riitauttamasta asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetyn rokotusvelvollisuuden lainmukaisuudesta ja kyseisten seuraamusten, jotka sen noudattamatta jättämisestä aiheutuu tämän säännöksen nojalla, lainmukaisuudesta. |
|
36 |
Tässä yhteydessä on korostettava, että vaikka tällaisten lupien myöntäminen on ennakkoedellytys sille, että niiden haltijoilla on oikeus saattaa kyseessä olevat rokotteet markkinoille kussakin jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2023, komissio ym. v. Pharmaceutical Works Polpharma,C‑438/21 P–C‑440/21 P, EU:C:2023:213, 81 kohta), näiden ehdollisten lupien myöntämisestä ei sellaisenaan seuraa kyseisten rokotteiden mahdollisille vastaanottajille mitään velvollisuutta ottaa niitä, varsinkaan kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole selittänyt, oliko niillä henkilöillä, joita asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetty rokotusvelvollisuus koskee, velvollisuus käyttää ainoastaan rokotteita, joille oli myönnetty mainitut ehdolliset luvat. |
|
37 |
Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt syitä, joiden vuoksi se pohtii ehdollisten myyntilupien voimassaoloa ja näiden lupien voimassaolon ja asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetyn covid-19-rokotteen ottamisvelvollisuuden välistä mahdollista yhteyttä, on todettava, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö ei vastaa tämän tuomion 31 kohdassa mainittuja vaatimuksia ensimmäisen kysymyksen osalta. |
|
38 |
Näin ollen kysymys on jätettävä tutkimatta. |
Toinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys
|
39 |
Toisella, kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, onko asetusta N:o 507/2006 tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä terveydenhuollon ammattihenkilöille asetetun covid-19-rokotteen ottamisvelvollisuuden täyttämiseksi voidaan käyttää rokotteita, joille on myönnetty ehdollinen lupa kyseisen asetuksen 4 artiklan nojalla, myös tilanteessa, jossa yhtäältä nämä ammattihenkilöt ovat kehittäneet immuniteetin tätä tautia aiheuttavaa virusta vastaan ja toisaalta terveysviranomainen ei ole erityisesti osoittanut, ettei tälle rokottamiselle ole mitään vasta-aiheita. Toiseksi se haluaa tietää, voiko kyseisille ammattihenkilöille tämän velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamus olla, ottaen tarvittaessa huomioon perusoikeuskirjan 41 artikla, tehtävistä pidättäminen ilman palkkaa sen sijaan, että sovellettaisiin suhteellisuusperiaatteen ja kontradiktorisen periaatteen mukaisesti hyväksyttyjä asteittaisia seuraamuksia. |
|
40 |
Tässä yhteydessä on korostettava aluksi, että SEUT 168 artiklan 7 kohdassa ei aseteta jäsenvaltioille mitään tiettyjen henkilöryhmien pakollista rokottamista koskevaa vaatimusta, koska SEUT 168 artiklan 7 kohdan mukaan unionin oikeus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan antaa säännöksiä, joilla määritellään niiden terveyspolitiikka. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta (ks. analogisesti tuomio 28.4.2022, Gerencia Regional de Salud de Castilla y León,C‑86/21, EU:C:2022:310, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 17.7.2014, Široká,C‑459/13, EU:C:2014:2120, 19 kohta). |
|
41 |
Toinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys perustuvat lähtökohtaan, jonka mukaan asetuksella N:o 507/2006 tai sen nojalla myönnetyillä ehdollisilla luvilla voidaan rajata yhtäältä vaatimuksia, joiden mukaisesti kansallisessa oikeudessa asetetaan asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetyn kaltainen rokotusvelvollisuus, kun kyseisessä lainsäädännössä säädetään tähän tarkoitukseen tarkoitettujen sellaisten rokotteiden käytöstä, joille on myönnetty tällainen ehdollinen lupa, ja toisaalta niitä seurauksia, joita kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättämisestä voi kyseisen kansallisen oikeuden mukaan aiheutua, mukaan lukien tätä varten noudatettava menettely. |
|
42 |
Kuten tämän tuomion 36 kohdassa on kuitenkin todettu, tällaisten lupien myöntäminen ei merkitse sitä, että kyseisten rokotteiden mahdollisille vastaanottajille asetettaisiin velvollisuus ottaa niitä. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei myöskään esitä ennakkoratkaisupyynnössään yhteyttä, jonka se katsoo olevan yhtäältä näiden asetuksen N:o 507/2006 4 artiklan mukaisesti myönnettyjen lupien sisällön tai tarkoituksen ja toisaalta sen välillä, miten sen kansallisessa oikeudessa on järjestetty sen toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kysymyksessä tarkoitetut rokotusvelvollisuutta koskevat edellytykset ja menettelyt, joita sovelletaan pääasiassa kyseessä olevaan riita-asiaan. |
|
43 |
Perusoikeuskirjan 41 artiklasta, jossa vahvistetaan oikeus hyvään hallintoon ja johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa kolmannessa ja viidennessä kysymyksessään, on lisäksi huomautettava, että kyseistä artiklaa ei ole osoitettu jäsenvaltioille vaan ainoastaan unionin toimielimille, elimille ja laitoksille eikä sillä siis ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta. Sitä vastoin kyseinen artikla heijastaa unionin oikeuden yleistä periaatetta, jota on tarkoitus soveltaa jäsenvaltioihin niiden soveltaessa unionin oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 10.2.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Vanhentumisaika), C‑219/20, EU:C:2022:89, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
44 |
Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole selittänyt, miten oikeutta hyvään hallintoon koskevalla unionin oikeuden yleisellä periaatteella olisi liittymä asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetyn rokotusvelvollisuuden täytäntöönpanoon, koska kyseinen tuomioistuin ei ole osoittanut, että viimeksi mainitulla säännöksellä sovelletaan unionin oikeutta. |
|
45 |
Tästä seuraa, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö ei täytä toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kysymyksen osalta työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa ja tämän tuomion 31 kohdassa mainittuja vaatimuksia. |
|
46 |
Edellä esitetyn perusteella toinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys on jätettävä tutkimatta. |
Kuudes ja seitsemäs kysymys
|
47 |
Kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetusta 2021/953, luettuna yhdessä suhteellisuusperiaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan terveydenhuollon ammattihenkilöille velvollisuus ottaa covid-19-rokote, kun yhtäältä siinä sallitaan se, että yksi ammattihenkilöiden ryhmä, joka on lääketieteellisistä syistä vapautettu velvollisuudesta, jatkaa toimintaansa sillä edellytyksellä, että kyseisessä lainsäädännössä säädettyjä varotoimenpiteitä noudatetaan, mutta ei kuitenkaan anneta samaa mahdollisuutta ammattihenkilöille, jotka eivät halua ottaa rokotetta, ja kun toisaalta sitä voidaan mahdollisesti soveltaa myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka työskentelevät Italiassa. |
|
48 |
Aluksi on todettava, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yksilöi kysymystensä sanamuodossa eikä laajemmin itse ennakkoratkaisupyynnössä niitä asetuksen 2021/953 säännöksiä, joiden tulkintaa se pyytää. Se viittaa nimittäin ainoastaan ”tähän asetuksiin sisältyviin” suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteeseen sekä mainitun asetuksen johdanto-osan kuudenteen perustelukappaleeseen siltä osin kuin siinä täsmennetään, että ”on välttämätöntä, että [henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia] rajoituksia sovellettaessa noudatetaan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteita”. |
|
49 |
Tästä on todettava yhtäältä, että vaikka johdanto-osan perustelukappaleet ovat erottamaton osa direktiiviä ja niissä selitetään direktiivillä tavoitellut päämäärät, niillä ei sinänsä ole sitovaa vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 24.2.2022, Glavna direktsia Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto,C‑262/20, EU:C:2022:117, 34 kohta). Viittaus asetuksen 2021/953 johdanto-osan kuudenteen perustelukappaleeseen ei siis sellaisenaan riitä osoittamaan liittymää kyseisen asetuksen ja pääasiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä. |
|
50 |
Toisaalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemista suhteellisuusperiaatteesta ja syrjimättömyysperiaatteesta on todettava, että asetuksen 2021/953 johdanto-osan 12–14 perustelukappaleesta ja asetuksen 1 artiklasta ilmenee, että vaikka kyseisellä asetuksella on tarkoitus panna nämä periaatteet täytäntöön, tarkoituksena on helpottaa sitä, että vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden haltijat käyttävät tätä oikeuttaan, vahvistamalla kehys covid-19-tautiin liittyvien yhteentoimivien rokotusta, testausta ja taudista parantumista koskevien todistusten myöntämiseksi, todentamiseksi ja hyväksymiseksi. |
|
51 |
Kyseisen asetuksen tarkoituksena ei siis mainittujen periaatteiden mukaisesti ole etenkään määritellä kriteerejä, joiden avulla voidaan arvioida jäsenvaltioiden covid-19-pandemian torjumiseksi toteuttamien terveystoimenpiteiden hyväksyttävyyttä silloin, kun ne pääasiassa kyseessä olevan asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetyn rokotusvelvollisuuden tavoin ovat omiaan rajoittamaan vapaata liikkuvuutta, eikä helpottamaan tai kannustamaan niiden toteuttamista, koska kyseisen asetuksen johdanto-osan 36 perustelukappaleessa täsmennetään, että asetusta ”ei voida tulkita siten, että siinä säädettäisiin oikeudesta tai velvoitteesta ottaa rokote ”. |
|
52 |
Näin ollen ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien täsmennysten tai unionin tuomioistuimen käytettävissä olevaan asiakirja-aineistoon sisältyvien muiden seikkojen perusteella ei voida määrittää tarkasti niitä asetuksen 2021/953 säännöksiä, luettuina yhdessä suhteellisuusperiaatteen ja syrjimättömyysperiaatteen kanssa, joista pyydetään tulkintaa, joka on tarpeen pääasian ratkaisemiseksi. |
|
53 |
Tästä seuraa, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö ei täytä kuudennen ja seitsemännen kysymyksen osalta työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa ja tämän tuomion 31 kohdassa mainittuja vaatimuksia. |
|
54 |
On lisättävä, että pääasian oikeusriidan ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on joka tapauksessa oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 48 kohta). |
|
55 |
Pääasian kohteena on kuitenkin D. M:n vaatimus, joka koskee neurokirurgian yksikköön takaisin palvelukseen ottamista ja perustuu asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädetyn rokotusvelvollisuuden väitettyyn lainvastaisuuteen. Riita-asia ei siis koske asetuksen 2021/953 säännösten, erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan, jossa annetaan rokotetuille henkilöille oikeus saada rokotustodistus, tai 7 artiklan 1 kohdan, jossa annetaan SARS-CoV-2-tartunnan saaneille henkilöille oikeus saada taudista parantumista koskeva todistus, soveltamista. |
|
56 |
Siitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemasta mahdollisuudesta, että asetuksen nro 44/2021 4 §:ssä säädettyä rokotusvelvollisuutta voitaisiin soveltaa myös henkilöihin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, on todettava ensinnäkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole täsmentänyt, että sen käsiteltävänä oleva asia koskee rajatylittävää tilannetta, ja Padovan sairaala on kaiken lisäksi ilmoittanut, että D. M. ei ole muun jäsenvaltion kansalainen, joka on tullut Italiaan työskennelläkseen siellä. |
|
57 |
Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole selittänyt, miten tällaisella mahdollisuudella olisi merkitystä asetuksen 2021/953 soveltamisen kannalta pääasian olosuhteissa. |
|
58 |
Kolmanneksi on huomautettava, että vaikka kyseinen tuomioistuin on 14.11.2018 annettuun tuomioon Memoria ja Dall’Antonia (C‑342/17, EU:C:2018:906) viittaamalla halunnut tuoda esiin, että kansallisen oikeuden mukaan sen on SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa määrätyn sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden osalta annettava D. M:lle samat oikeudet, joita unionin oikeuden mukaan nauttivat samassa tilanteessa olevat muiden jäsenvaltioiden kansalaiset, kuudes ja seitsemäs kysymys koskevat kuitenkin asetuksen 2021/953 tulkintaa eivätkä – kuten myös Italian hallitus on korostanut istunnossa – kyseisten perusvapauksien tulkintaa. |
|
59 |
Unionin tuomioistuin ei myöskään voi missään tapauksessa katsoa, että perusvapauksia koskevien EUT-sopimuksen määräysten tulkinta on tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan oikeusriidan ratkaisemiseksi, ilman, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää muuta näyttöä kuin sen, että riidanalaista kansallista säännöstöä sovelletaan erotuksetta sekä kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin että muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten (C‑268/15, EU:C:2016:874, 54 kohta). |
|
60 |
Ennakkoratkaisupyynnöstä ei näin ollen ilmene, että asetuksen 2021/953 ja pääasian oikeusriidan välillä olisi tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitettu liittymä. |
|
61 |
Edellä esitetyn perusteella kuudes ja seitsemäs kysymys on jätettävä tutkimatta. |
|
62 |
Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta. |
Oikeudenkäyntikulut
|
63 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
|
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
Tribunale ordinario di Padovan 7.12.2021 tekemällään välipäätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta. |
|
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: italia.