<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1997FIA.0800505301.case.xml"><NO.CASE>C-130/96</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61996C0130</NO.CELEX><NO.SEQ>0014.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>5055</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>5064</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>10</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES LÉGER'N RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-130/96</LEFT><RIGHT>SOLISNOR-ESTALEIROS NAVAIS</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Philippe Léger</HT></P><P><DATE ISO="19970313">13 päivänä maaliskuuta 1997</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Supremo Tribunal Administrativo pyytää yhteisöjen tuomioistuinta jälleen kerran tulkitsemaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste —<DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annettu kuudes neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä direktiivi) 33 artiklaa, jossa kielletään jäsenvaltiota pysyttämästä voimassa tai ottamasta käyttöön verosäännöstä, joka on luonteeltaan liikevaihtovero. Portugalilainen tuomioistuin pyytää selvittämään, minkä ominaisuuksien perusteella on arvioitava, onko tietty kansallinen vero yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Pääasian tosiseikat ja kansallinen oikeudenkäynti</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys Tabela Geral do Imposto do Selon 91 §:n (yleinen leimaverotaulukko, jäljempänä LVT) perusteella leimaverona kannettavasta verosta.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Solisnor-Estaleiros Navais SA (jäljempänä Solisnor) maksoi <DATE ISO="19920604">4.6.1992</DATE> <FT TYPE="NUMBER">43586400</FT> Portugalin escudon suuruisen leimaveron Sociedade Portuguesa dc Navios e Tanques SA:n (jäljempänä Soponata) kanssa <DATE ISO="19891228">28.12.1989</DATE> tehdystä urakkasopimuksesta raakaöljyn kuljettamiseen tarkoitetun öljysäiliöaluksen rakentamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen Solisnor vaati veron kumoamista ja se kumottiinkin Tribunal Tributário de Primeira Instância de Setúbalin <DATE ISO="19940321">21.3.1994</DATE> tekemällä päätöksellä. Fazenda Pública (valtiovarainministeriö) haki muutosta tähän päätökseen Supremo Tribunal Administrativossa.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Fazenda Pública väitti muutoksenhakutuomioistuimessa, ettei kyseinen leimavero ollut liikevaihtovero, eikä se tämän vuoksi voinut olla kuudennen direktiivin 33 artiklan vastainen.<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ennakkoratkaisukysymyksen ranskankielinen käännös, s. 2.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Solisnor puolestaan väitti, että koska leimavero oli luonteeltaan yleinen, kulutuksesta kannettava vero, joka määräytyy suhtecllisena<?PAGE NO="I-5056"?> osuutena palvelujen hinnasta, se oli katsottava direktiivin 33 artiklassa tarkoitetuksi liikevaihtoveroksi, ja näin ollen yhteisen arvonlisäverojärjestelmän vastaiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>LVT:n 91 artiklan rekisteröintimaksu</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan rekisteröintimaksu kannetaan yleisesti <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>kaikista asiapapereista, kirjoista, papereista, asiakirjoista ja LVT:ssä yksilöidyistä tuotteista<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Lailla N:o 12700 <DATE ISO="19261120">20.11.1926</DATE> hyväksytyn rekisteröintimaksua koskevan asetuksen 1 §.</P></NOTE> ja erityisesti <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>urakkasopimuksista, raaka-ainetoimituksista sekä kulutustavaran toimittamista koskevista sopimuksista — — <QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>LVT:n 91 §.</P></NOTE> Leimaveron määrä lasketaan tehdyn asiakirjan arvosta sopimuksen kohteesta riippuen vaihtelevan prosenttiyksikön mukaan.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>LVT:n 91 § kumottiin <DATE ISO="19910618">18.6.1991</DATE> annetun lain n:o 223/91 3 §:llä, ja lain johdanto-osassa perustellaan urakkasopimuksia koskevien pykälien — kuten 91 — poistamista sillä, että ne <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>eivät sovellu yleiseen kulutusverotukseen, johon sovelletaan arvonlisäveroa<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kansallisen tuomioistuimen tekemä viittaus, ennakkoratkaisupyynnön ranskankielinen käännös, s. 4.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Supremo Tribunal Administrativo toteaa, että LVTin 91 § oli vielä voimassa verotettavan tapahtuman sattuessa <DATE ISO="19891228">28.12.1989</DATE>, vaikka Portugalin tasavallan olisi pitänyt toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet sisäisen lainsäädäntönsä saattamiseksi kuudennen direktiivin mukaiseksi <DATE ISO="19890101">1.1.1989</DATE>.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 6 mainitun ennakkoratkaisupyynnön liitteessä XXXVI, jossa on Portugalin tasavallan Euroopan yhteisöihin liittymisestä tehdyn asiakirjan (Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehty asiakirja, <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="302" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="397">EYVL 1985, L 302, s. 397</REF.DOC.OJ>) 395 artiklassa tarkoitettu luettelo, vahvistetaan määräpäiväksi juuri <DATE ISO="19890101">1.1.1989</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Näin ollen kansallinen tuomioistuin on katsonut tarpeelliseksi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Onko ominaisuuksiltaan edellä kuvatun kaltainen leimavero katsottava kuudennen direktiivin 33 artiklan perusteella liikevaihtoveroksi ja sovelletaanko siihen mahdollisesti liittymisasiakirjan 378 artiklan mukaista poikkeusta tai jotakin muuta yhteisön oikeuden säännöstä?<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Portugalin tasavallan liittymisasiakirjan 378 artiklassa viitataan liitteeseen XXXII, jossa luetellaan Portugalin tasavaltaan sovellettavat toimet ja niiden soveltamisedellytykset, muun muassa juuri kuudes arvonlisäverodirektiivi. Liite XXXII koskee mainitun direktiivin osalta Portugalin tasavallalle annettua oikeutta päättää tietyin edellytyksin tuotteen verottomuudesta tai myöntää<?PAGE NO="I-5057"?> erilaisia verovapautuksia. Tässä mainitut säädöstekstit eivät voi kohteensa vuoksi vaikuttaa siihen, miten Portugalissa voimassa ollut leimavero on oikeudellisesti luonnehdittava.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on määritelty kuudennen direktiivin soveltamisala ja vahvistettu tietyt kriteerit, joiden perusteella liikevaihtoveron käsite voidaan määritellä. Ne on syytä tässä käydä läpi, jotta voitaisiin yksityiskohtaisesti selvittää riidanalaisen leimaveron luonne.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 33 artiklassa tarkoitetun liikevaihtoveron käsite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 33 artikla kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltiota pysyttämästä voimassa tai ottamasta käyttöön vakuutussopimuksia koskevia veroja, pelejä ja vedonlyöntiä koskevia veroja, valmisteveroja, rekisteröintimaksuja tai yleisesti ottaen veroja ja maksuja, jotka eivät ole luonteeltaan liikevaihtoveroja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säännös <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>— — ei estä rekisteröintimaksujen tai muunlaisten verojen ja maksujen voimassa pysyttämistä tai käyttöön ottamista, elleivät ne ole keskeisiltä ominaisuuksiltaan liikevaihtoveron kaltaisia<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. viimeksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-208/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-6709">C-208/91, Beaulande, tuomio <DATE ISO="19921216">16.12.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-6709, 13 kohta)</REF.DOC.ECR></P></NOTE>. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää arvonlisäveron rinnalle veroja tai maksuja, kunhan kyse ei ole liikevaihtoverosta<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="73/85" YEAR="1986" PAGE.ECR="2219">73/85, Kcrrutl, tuomio <DATE ISO="19860708">8.7.1986</DATE> (Kok. 1986, s. 2219, 22 kohta)</REF.DOC.ECR> ja yhdistelyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="93/88+91/88" YEAR="1989" PAGE.ECR="2671">93/88 ja 91/88, Wisselink ym., tuomio <DATE ISO="19890713">13.7.1989</DATE> (Kok. 1989, s. 2671, 14 kolua)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Arvonlisäveron ja sen kanssa rinnakkaisen liikevaihtoveron kaltaisen veron kielto perustuu yhdenmukaistettuun järjestelmään, joka on perustettu yhteiselle järjestelmälle arvonlisän verottamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä arvonlisäverodirektiivillä<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19670411">11 päivänä huhtikuuta 1967</DATE> annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 67/227/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="071" DATE.PUB="1967" PAGE.FIRST="1301">EYVL 1967, 71, s. 1301</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä ensimmäinen direktiivi) asetetaan järjestelmän perusperiaatteet. Siinä todetaan, että päämääränä on <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädäntö tavoitteena poistaa mahdollisimman paljon tekijöitä, jotka ovat omiaan vääristämään kilpailun edellytyksiä — —<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kolmas perustelukappale.</P></NOTE>. Tämän direktiivin mukaan yhdenmukaistamisen on<?PAGE NO="I-5058"?> johdettava joissakin jäsenvaltioissa voimassa olevien sellaisten <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>kasautuvien monivaiheisten verojen järjestelmien poistamiseen<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Neljäs perustelukappale.</P></NOTE>, joiden pääasiallisena ominaisuutena on, että kunkin liiketoimen yhteydessä verotetaan tuotteen koko hintaa ilman edellisessä vaiheessa maksettujen verojen vähennysoikeutta. Tämänkaltaista verotusta ei voida pitää tuotannon ja jakelun kannalta neutraalina, koska se mekaanisuutensa vuoksi suosii suljettua taloudellista kiertokulkua ja nostaa tavaroiden ja palvelujen hintoja sitä enemmän mitä suurempi niiden hinta on ensimmäisissä tuotantovaiheissa.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Toisella arvonlisäverodirektiivillä<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädäntöjen yhdenmukaistamisesta — yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenteesta ja soveltamissäännöistä <DATE ISO="19670411">11 päivänä huhtikuuta 1967</DATE> annettu toinen neuvoston direktiivi 67/228/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="071" DATE.PUB="1967" PAGE.FIRST="1303">EYVL 1967, 71, s. 1303</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä toinen direktiivi) perustetaan yhteisön arvonlisäveromääritelmälle rakentuva järjestelmä, jolla on tarkoitus korvata kansalliset järjestelmät. Jäsenvaltioiden verotustoimivalta säilytetään muutoin ennallaan arvonlisäveron erityisalaa lukuun ottamatta.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 33 artiklalla pyritään turvaamaan yhteisen järjestelmän sisäinen johdonmukaisuus ja pysyvyys sallimalla vain muut kuin liikevaihtoveron kaltaiset verot. Säännöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, mitä tarkoitetaan verolla, joka on <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>luonteeltaan liikevaihtovero<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut käsitettä asiassa Rousseau Wilmot antamassaan tuomiossa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>Jättämällä jäsenvaltioille mahdollisuuden pysyttää voimassa tai ottaa käyttöön tiettyjä välillisiä veroja, kuten valmisteveroja, edellyttäen, että ne <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="2019"/>eivät ole luonteeltaan liikevaihtoveroja<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="2019"/> kuudennen direktiivin 33 artiklan tarkoituksena on välttää se, että <HT TYPE="ITALIC">jonkin jäsenvaltion verotoimenpiteillä, jotka rasittavat tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta ja kohdistuvat liiketoimiin arvonlisäveron tavoin,</HT> vaarannettaisiin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toiminta.<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="295/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="3759">295/84, Wilmot ym., tuomio <DATE ISO="19851127">27.11.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 3759, 16 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-347/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-2947">C-347/90, Bozzi, tuomio <DATE ISO="19920507">7.5.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-2947, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>, kursivointi tässä.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin jatkaa samassa tuomiossa, että <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/> — — arvonlisäveron tavoin tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta rasittavat sellaiset verot ja maksut, jotka ovat <HT TYPE="ITALIC">keskeisiltä ominaisuuksiltaan</HT> arvonlisäveron kaltaisia<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-200/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-2217">C-200/90, Dansk Denkavit ja Poulsen Trading, tuomio <DATE ISO="19920331">31.3.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-2217, 11 kohta)</REF.DOC.ECR>, kursivointi tässä.</P></NOTE>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-5059"?><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ensimmäisen direktiivin 2 artiklan 1—3 kohdassa on arvonlisäveron määritelmä, joka kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteena on soveltaa tavaroihin ja palveluihin yleistä kulutukseen kohdistuvaa veroa, joka on täsmälleen suhteutettu tavaroiden ja palvelujen hintoihin, riippumatta tätä verotus-vaihetta edeltävässä tuotannossa ja jakelussa suoritettujen liiketoimien lukumäärästä.</ALINEA><ALINEA>Jokaisesta liiketoimesta on kannettava tavarana tai palvelun hinnan perusteella tähän tavaraan tai palveluun sovellettavan verokannan mukaan laskettu arvonlisävero, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi kannetun arvonlisäveron määrä.</ALINEA><ALINEA>Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan vähittäiskauppavaiheen päättymiseen saakka.<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä arvonlisäveron keskeiset ominaisuudet määritellään 2 artiklan pohjalta seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>Arvonlisävero kannetaan yleisesti tavaroita ja palveluja koskevista liiketoimista; vero määräytyy suhteellisena osuutena tavaroiden ja palvelujen hinnasta; vero kannetaan kussakin tuotanto- ja jakeluportaassa ja veron määrä lasketaan tavaroiden ja palvelujen arvonlisästä siten, että kunkin liiketoimen yhteydessä suoritettavasta verosta vähennetään edellisen liiketoimen yhteydessä maksettu vero<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 11 mainittu tuomio, Dansk Dcnkavit ja Poulsen Trading. Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="252/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="1343">252/86, Bergandi, tuomio <DATE ISO="19880303">3.3.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 1343, 15 kolua)</REF.DOC.ECR>; cm. asia Wisselink ym., 18 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-109/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-1385">C-109/90, Giant, tuomio <DATE ISO="19910319">19.3.1991</DATE> (Kok. 1990, s. I-1385, Ilja 12 kohta)</REF.DOC.ECR>; cm. asia Bozzi, 12 kohta ja cm. asia Beaulande, 14 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>On siis selvitettävä, onko <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>LVT:n 91 §:ssä tarkoitetun veron kaltaisella<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ennakkoratkaisupyynnön ranskankielinen käännös, s. 4.</P></NOTE> maksulla nämä ominaisuudet, jolloin se kuuluisi 33 artiklan kiellon soveltamisalaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>LVT:n 91 §:ssä vahvistetun leimaveron oikeudellinen luonne</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Portugalin hallitus ja Fazenda Pública, joka yhtyy täysin siihen, mitä Portugalin hallitus on lausunut kirjallisissa huomautuksissaan<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kirjalliset huomautukset, s. 1.</P></NOTE>, toteavat, että leimavero <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>rasittaa asiakirjaa tai sopimusta eikä sen kohteena olevaa oikcushyvää<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>vaikka sopimus olisi vaikutukseton, pätemätön tai jätettäisiin täyttämättä, leimavero on maksettava<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>. Tästä seuraa, ettei <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>vero kohdistu liiketoimeen, minkä<?PAGE NO="I-5060"?> vuoksi ei myöskään voida katsoa, että kyseessä on liikevaihtovero<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Portugalin hallituksen kirjallisten huomautusten ranskankielinen käännös, s. 10. Ks. myös Fazenda Publican kirjalliset huomautukset, 2.1—2.5 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Vaikka leimavero kannetaankin sopimuksesta eikä liiketoimesta, mikään ei käsitykseni mukaan estä sitä, että se voitaisiin luonnehtia liikevaihtoveroksi. Kirjoitetut sopimusehdot ovat sopimuspuolten yhdessä määrittelemiä sääntöjä, joita he ovat päättäneet noudattaa. Kun kansallisessa lainsäädännössä veron määräytymisperusteeksi vahvistetaan sopimuksella vahvistettu arvo, siinä viitataan hintaan, joka useimmissa tapauksissa on verotuksen perusteena olevan liiketoimen tosiasiallinen hinta.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Näin ollen ei voida mielestäni vedota riskiin sopimusten mitättömyydestä tai niiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä pelkästään sen osoittamiseksi, että sopimusasiakirja on eri asia kuin liiketoimi, josta se on tehty, koska riski on suhteellisen mitätön verrattuna päteviin ja asianmukaisesti täytettyihin sopimuksiin. Käsitykseni mukaan verottamalla sopimusta leimavero kohdistuu liiketoimeen vastaavalla tavalla kuin vero, joka kannetaan välittömästi liiketoimesta.</TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>LVT:n 91 §:ssä vahvistetun leimaveron kaltainen vero voidaan luonnehtia liikevaihtoveroksi käsitteen laajassa merkityksessä, koska veron perusteena on sopimuksen arvo, joka kertoo nimenomaan urakoitsijan liikevaihdosta. Myös veron suhteellisuutta koskeva edellytys täyttyy kiistatta, koska leimavero määräytyy veron perusteesta laskettuna prosenttiosuutena.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tässä asiassa kyseinen verokanta on 6 promillea.</P></NOTE> Edellisessä kohdassa esitettyyn palaten, kyseisen leimaveron voidaan katsoa määräytyvän suhteellisesti tavaroiden ja palvelujen hinnasta, elleivät sopimuksessa vahvistettu hinta ja todellisuudessa täytetyn sopimuksen arvo usein eroa toisistaan eivätkä niiden väliset suuruuserot ole kovin vaihtelevia.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Nämä seikat eivät kuitenkaan riitä sen osoittamiseksi, että kyseessä on liikevaihtovero. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen kriteerien mukaan liikevaihtoveron käsite on sisällöltään suppeampi.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Portugalin hallitus ja Fazenda Publica väittävät, ettei edellytys veron yleisestä luonteesta täyty. Niiden mukaan leimaveron määräytymisperusteena ei ole taloudellisen toiminnan kokonaisuus vaan vain tietty yksittäinen palvelusuoritus.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Portugalin hallituksen kirjalliset huomautukset, 18 kohta.</P></NOTE> Komissio on samaa mieltä. Riidanalainen vero kannetaan oikeustoimista niiden muodon perusteella. Ja vaikka leimavero kannetaan tavaroista ja palveluista, se ei rasita kaikkia niitä koskevia<?PAGE NO="I-5061"?> oikeustoimia, vaan vain tietyn tyyppisiä tarkasti yksilöityjä toimia, kuten urakkasopimuksia.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission kirjalliset huomautukset, 12 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Solisnor väittää sitä vastoin, että leimavero ei ole erityinen vero, joka koskee vain tiettyä henkilöryhmää, vaan yleinen vero<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Solisnorin kirjallisten huomautusten ranskankielinen käännös, s. H.</P></NOTE>, koska sitä sovelletaan kaikkiin oikeushenkilöihin, jotka tekevät urakkasopimuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että yleisenä verona ci ole pidettävä <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/> — — veroja ja maksuja, joiden kohteena eivät ole kaikki tietyssä jäsenvaltiossa suoritetut liiketoimet<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia llcaulantlc, 16 kohta.</P></NOTE>.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, ettei ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kuvailema vero ole yleinen. Vaikka se kannetaan lukuisista eri asiakirjoista — jotka tosin pitäisi luonnehtia oikeustoimen <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>kirjaavaksi toimeksi<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>, koska lain luettelo on niin laaja — leimavero ci kuitenkaan koske kaikkia kyseisessä jäsenvaltiossa suoritettuja liiketoimia. Leimavero-asetuksen 1 §:ssä<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 7 kohta.</P></NOTE> luetellaan kaikki <HT TYPE="ITALIC">LVT:ssä</HT><HT TYPE="ITALIC">yksilöidyt</HT> <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>asiapaperit, kirjat, paperit, asiakirjat ja tuotteet<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE>, mistä voidaan päätellä, että verotuksen kohde on laajimmassakin merkityksessään rajattu. Koska 91 §:ssä vahvistettu leimavero kannetaan vain tarkasti kohteensa mukaan määritellyistä asiakirjoista, eli <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>urakkasopimuksista, raaka-ainctoimituksista sekä kulutustavaran toimittamista koskevista sopimuksista<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>, leimaveroa ci voida pitää luonteeltaan yleisenä.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä oleva leimavero ci siis täytä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua edellytystä veron yleisestä luonteesta. Seuraavaksi on selvitettävä, <HT TYPE="ITALIC">kannetaanko</HT> leimavero <HT TYPE="ITALIC">kussakin tuotanto- ja jakeluportaassa.</HT></TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Riidan kohteena oleva sopimus koskee Soponatan Solisnorilta tilaaman öljytankkcrin rakennusurakkaa. Jotta edellisessä kohdassa mainittu edellytys täyttyisi, vero pitäisi maksaa kussakin tankkerin rakennusvaiheessa raaka-aineiden ostosta valmiin laivan toimitukseen.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kuten komissio on todennut, kyseessä olevan kansallisen säännöksen sanamuodosta käy kuitenkin ilmi, että leimavero kannetaan vain tuotantoprosessin tietystä osasta.<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission kirjalliset huomautukset, 12 kohta.</P></NOTE> LVT:n 91 §:n oikeudellisen pätevyyden arvioimiseksi kansallisen tuomioistuimen pitää selvittää, onko kukin yksittäinen laivan rakennusprosessin vaihe sellainen, että se voidaan luokitella <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>urakkasopimukseksi,<?PAGE NO="I-5062"?> raakaainetoimituksesta tai kulutustavaran toimittamista koskevaksi sopimukseksi<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> artiklan sanamuotoa käyttäen. Kansallisen tuomioistuimen on nimenomaan selvitettävä se, onko urakoitsijan ja muiden ammattialan yrittäjien välisissä sopimussuhteissa suoritetuista palveluista kannettu leimavero.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Jotta leimavero voitaisiin perustellusti luonnehtia liikevaihtoveroksi, pitäisi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan osoittaa, että aikaisemmista liiketoimista kannettu vero <HT TYPE="ITALIC">voidaan vähentää</HT> urakoitsijan lopullisesti suorittamasta verosta.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Aikaisemmin maksettujen verojen vähennyskelpoisuutta ei kuitenkaan pitäisi pitää liikevaihtoveroluonteen välttämättömänä edellytyksenä.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Edellä jo käsitellyt kriteerit riittävät joka tapauksessa riidanalaisen leimaveron liikevaihtoveroluonteen syrjäyttämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Yleisemminkin vaikuttaa siltä, että on vaarana, että yhteisen arvonlisäverojärjestelmän tavoitteet tai ainakin osa niistä sivuutetaan, jos liikevaihtoveroluonteelta edellytetään vähennysjärjestelmän olemassaoloa.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Palautettakoon tässä yhteydessä mieleen, että ensimmäisessä arvonlisäverodirektiivissä liikevaihtoverolainsäädäntöj en yhdenmukaistamisen <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>on johdettava kasautuvien monivaiheisten verojen järjestelmien poistamiseen ja yhteisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottoon kaikissa jäsenvaltioissa<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Neljäs perustelukappale. Tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohta. Ks. myös julkisasiamies Mischon em. asiassa Wisselink ym. esittämän ratkaisuehdotuksen 19—21 kohta.</P></NOTE> Tavoitteen saavuttamiseksi direktiivin 1 artiklassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden on korvattava nykyiset liikevaihtoverojärjestelmänsä — — yhteisellä arvonlisäverojärjestelmällä. <QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/></TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Kuten edellä on todettu<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohta.</P></NOTE> kuudennen direktiivin 33 artiklassa pyritään säilyttämään yhteinen arvonlisäverojärjestelmä eheänä. Artiklan pääasiallisena tehtävänä on turvata yhteisön verotusmalli torjumalla liikevaihtoverojen käyttöön ottaminen tai niiden voimassa pysyttäminen, koska ne luonteeltaan monivaiheisina ja kasautuvina veroina vääristävät kilpailun edellytyksiä.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Aikaisemmin maksettujen verojen vähennysoikeuden puuttuminen merkitsee verotuksen kasautuvaa vaikutusta<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohta.</P></NOTE>, jolloin tulkinta, jonka mukaan direktiivin 33 artiklassa kiellettäisiin vain vähennyskelpoiset verot, johtaisi siihen, että verotusmuodot, jotka aikaisemmilla direktiiveillä nimenomaisesti<?PAGE NO="I-5063"?> pyrittiin poistamaan, voitaisiin jälleen sallia.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. mm. Berlin, D.: <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>Droit communautaire et fiscalité. Harmonisation des fiscalités<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>, Traité de droit européen, Juris- classeur Europe, 1996, osa 4, 1630, 10 kohta ja sitä seuraavat kohdat; Farmer, P. ja Lyal, R.: EC Tax Law, 1994, s. 132—.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen ei pitäisi perustaa ratkaisuaan sille, onko vähennysoikeus voimassa Portugalin vero-oikeudessa, vaan sen tulisi katsoa, että veron vähennyskelpoisuus ei ole ratkaiseva tekijä direktiivin 33 artiklassa tarkoitetun liikcvaihtoveroluonteen arvioinnissa.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Liikevaihtovcroluonnc määräytyisi näin ollen veron yleisyyden, suhteellisen määräytymistavan ja sen ominaisuuden perusteella, että vero kannetaan kussakin jakelu- ja tuotantoportaassa, viimeksi mainitun edellytyksen ollessa keskeinen tekijä veron luonnehtimiseksi kasautuvaksi ja monivaiheiseksi<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tiiman ratkaisuehdotuksen 16 kolua.</P></NOTE>.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Liikevaihtoverot, joilla on vain nämä ominaisuudet, ovat yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toiminnan kannalta huomattavasti haitallisempia, sillä olivatpa ne vähennyskelpoisia tai eivät, ne vääristävät kilpailun edellytyksiä ja haittaavat yhdenmukaistamista.<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Täsmennettäköön, että yhteisöjen tuomioistuimen 33 artiklan tulkintaa koskevat tuomiot eivät olisi sisällöltään toisenlaisia, vaikka vähennyskelpoisuuskriteeriä ci olisikaan oteltu huomioon. Sen puuttuminen ci olisi muuttanut veron luonnehdintaa em. asiassa Dansk Denkavit ja Poulsen Trading käsiteltävänä olleen veronluonteisen maksun osalta, koska muut edellytykset, joiden perusteella se luonnehdittiin liikevaihtoveroksi, täyttyivät. Tämän kriteerin puuttuminen ci olisi myöskään muuttanut niiden tuomioiden sisältöä, joissa tiettyjä veroja ei pidetty liikevaihtoveroina, sillä kalkissa näissä tuonnoissa ratkaisu perustui käsittääkseni ainakin yhden muun kuin vähennyskelpoisuuteen liittyvän edellytyksen puuttumiseen.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Jos <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>vähennyskelpoisuus on mahdollista, olennaisesti arvonlisäveron kaltaisten kansallisten verojen voimassa pysyttäminen merkitsisi erikantaisten verojen soveltamista yhteisen verokannan lisäksi, jolloin yhdenmukaistetun järjestelmän soveltamista voitaisiin välttää<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotus cm. asiassa Dansk Dcnkavit ja Poulsen Trading, 8 kohta.</P></NOTE> <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>Eri järjestelmien väliset ristiriitaisuudet — — vaikka kyse on luonteeltaan samankaltaisista veroista — — osoittavat, että arvonlisäverotuksen ja vastaavanlaisen verotuksen päällekkäisyys vaikuttaa haitallisesti yhteisen järjestelmän yhdenmukaiseen toimintaan.<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Verotus, jolla on edellä mainitut ominaisuudet<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohta.</P></NOTE>, mutta jossa aikaisemmin maksettujen verojen <HT TYPE="ITALIC">vähennysmahdollisuutta ei ole,</HT> horjuttaa vastaavalla tavalla ensimmäisellä direktiivillä tavoiteltua liikevaihtoverojen yhdenmukaistamista. Tällainen verotus loukkaa yhteisessä järjestelmässä asetettua verotuksen neutraalisuuden periaatetta, joka on toteutettu poistamalla kasautuvat monivaiheiset kansalliset verot.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohla.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-5064"?><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että veron vähennyskelpoisuus on ratkaiseva tekijä veron oikeudellisessa luonnehdinnassa, on todettava, ettei käsiteltävänä olevalla portugalilaisella verolla ole tätä ominaisuutta. LVT:n 91 §:ssä ei mainita mitään vähennyskelpoisuudesta. Kuten komissio on todennut, leimavero kannetaan sopimuksen bruttoarvosta eikä siitä hinnan osuudesta, joka syntyy urakoitsijan kannettavaksi aiemmin koituneiden kulujen tuottamasta arvonlisästä.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kirjallisten huomautusten ranskankielinen käännös, 12 kohta.</P></NOTE> Yksikään asian käsittelyyn osallistuneista osapuolista ei myöskään ole väittänyt, että 91 §:n mukainen leimavero olisi vähennyskelpoinen.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, ettei 91 §:n mukainen leimavero täytä niitä edellytyksiä, joiden perusteella se voitaisiin katsoa liikevaihtoveroksi ja näin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän vastaiseksi, minkä vuoksi tämänkaltaista veroa ei ole pidettävä kuudennen direktiivin 33 artiklan v astaisena.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><P>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi esitettyyn kysymykseen seuraavasti:</P><QUOT.S LEVEL="1"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädäntöjen yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 33 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä estetä ottamasta käyttöön tai pysyttämästä voimassa Tabela Geral do Imposto do Selon 91 §:ssä säädetyn leimaveron kaltaista veroa.</P></QUOT.S></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>