<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-235/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0235</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:380">EU:C:2020:380</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Priit Pikamäe – Asia C‑235/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">United Biscuits (Pensions Trustees) ja United Biscuits Pension Investments</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Priit Pikamäe</HT></P><P><DATE ISO="20200514">14 päivänä toukokuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C‑235/19</P><P>United Biscuits (Pensions Trustees) Limited ja</P><P>United Biscuits Pension Investments Limited</P><P>vastaan</P><P>Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Court of Appeal (England &amp; Wales) (Civil Division) (Englannin ja Walesin ylioikeus (siviiliasioiden osasto), Yhdistynyt kuningaskunta))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisävero</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2006/112/EY</KEYWORD><KEYWORD>135 artiklan 1 kohdan a alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Vakuutustoimintaa koskeva vapautus</KEYWORD><KEYWORD>Omaisuudenhoitajien edunvalvojalle suorittamat eläkerahastojen hallinnointipalvelut</KEYWORD><KEYWORD>Ammatillinen eläkejärjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Aiempi kansallinen verokäytäntö, jossa erotetaan toisistaan yhtiöt, joilla on rahoitusalan sääntelyviranomaisten antama toimilupa harjoittaa vakuutusliiketoimintaa, ja yhtiöt, joilla ei ole tällaista toimilupaa</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Court of Appealin (England &amp; Wales) (Civil Division) (Englannin ja Walesin ylioikeus (siviiliasioiden osasto), Yhdistynyt kuningaskunta) käsiteltäväksi nyt saatettu oikeusriita, jossa asianosaisina ovat United Biscuits (UK) Ltd:n ammatillisen eläkejärjestelmän edunvalvojat ja Commissioners for Her Majesty’s Revenue &amp; Customs (Yhdistyneen kuningaskunnan vero- ja tulliviranomainen), koskee sijoitusten hallinnointipalvelujen suorittamista kyseisen yhtiön eläkejärjestelmän hallinnoimiseksi ja näiden palvelujen luokittelua arvonlisäverotusta varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat ovat United Biscuits (Pension Trustees) Ltd ja UB Pension Investments Ltd, joista edellinen on edunvalvojana United Biscuits (UK) Ltd:n työntekijöitä varten perustetussa ammatillisessa eläkejärjestelmässä ja jälkimmäinen kyseisen yhtiön entisessä kollektiivisessa sijoitusrahastossa UB Pension Investment Fundissa, johon eläkejärjestelmän varat sijoitettiin vuosien 1989 ja 2006 välisenä aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Tässä asiassa nousee esiin kysymys siitä, voidaanko kyseiseen eläkejärjestelmään suoritetut sijoitusten hallinnointipalvelut luokitella kuudennen direktiivin 77/388/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> annettu kuudes neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> (jäljempänä kuudes direktiivi) 13 artiklan B kohdan a alakohdassa ja direktiivin 2006/112/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi vakuutustoiminnaksi ja voidaanko ne tällä perusteella vapauttaa arvonlisäverosta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverolainsäädäntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tämä säännös vastaa kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 alakohtaa, jota sovellettiin <DATE ISO="20061231">31.12.2006</DATE> saakka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2006/112 IX osaston, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Vapautukset<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, 1 luvussa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Yleiset säännökset<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, olevassa 131 artiklassa, jossa toistetaan samankaltaista sanamuotoa käyttäen kuudennen direktiivin 15 artiklan ensimmäinen virke, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Jäljempänä 2–9 luvussa säädettyjä vapautuksia sovelletaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista ja noudattaen jäsenvaltioiden vahvistamia edellytyksiä mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 2006/112 IX osaston 3 luvussa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Muiden toimintojen vapautukset<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, olevan 135 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Kyseinen säännös vastaa kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohtaa, jota sovellettiin <DATE ISO="20061231">31.12.2006</DATE> saakka.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vakuutuslainsäädäntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen vahinkovakuutusdirektiivi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta <DATE ISO="19730724">24.7.1973</DATE> annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="228" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="1973">EYVL 1973, L 228, s. 3</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19841210">10.12.1984</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 84/641/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="339" PAGE.FIRST="21" DATE.PUB="1984">EYVL 1984, L 339, s. 21</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä ensimmäinen vahinkovakuutusdirektiivi), liitteessä säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>A. Riskien luokittelu vakuutusluokittain</P><P>– –</P><?PAGE NO="3"?><P>18. Apu</P><P>Niille henkilöille annettava apu, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkoilla, poissa kotoaan tai poissa pysyvältä asuinpaikaltaan.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen henkivakuutusdirektiivi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta <DATE ISO="19790305">5.3.1979</DATE> annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 79/267/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="063" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1979">EYVL 1979, L 63, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20020305">5.3.2002</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/12/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="077" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 77, s. 11</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä ensimmäinen henkivakuutusdirektiivi), 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Tämä direktiivi koskee niiden yritysten ensivakuutustoiminnan aloittamista ja harjoittamista, jotka ovat sijoittautuneet tai jotka aikovat sijoittautua jäsenvaltioon, harjoittaakseen jäljempänä määriteltyä toimintaa:</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Seuraavat vakuutusliikkeen lajit, kun niitä harjoitetaan sopimusperusteisesti:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>henkivakuutus – –;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>elinkorot;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>henkivakuutusyritysten harjoittama lisävakuutus – –;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa harjoitettava pysyvä sairausvakuutus, jota ei voida irtisanoa (<QUOT.START CODE="2019" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>permanent health insurance<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/>).</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Seuraava toiminta, milloin se on sopimusperusteista, jos sen valvonta kuuluu niille hallintoviranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta:</TXT><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen, eli toiminta, joka käsittää kyseisen yrityksen kohdalla sijoitusten ja erityisesti sellaisten laitosten rahastojen varojen hoitamisen, jotka suorittavat maksuja kuoleman tai eloon jäämisen johdosta tai toiminnan lakkaamisen tai supistumisen sattuessa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>c alakohdassa tarkoitettu toiminta, jos siihen liittyy joko pääoman säilymisen tai vähimmäiskoron maksamisen vakuutus;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></P></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Toimilupa on myönnettävä tiettyä vakuutusluokkaa varten. Luokittelu on liitteessä. Toimiluvan on katettava koko luokka, jollei hakija halua kattaa vain osaa luokkaan liittyvistä riskeistä.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Kotijäsenvaltion on vaadittava, että vakuutusyritykset, jotka hakevat toimilupaa:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>rajoittavat välittömästi liiketoimintansa tässä direktiivissä tarkoitettuun vakuutusliikkeeseen ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan lukuun ottamatta muita kaupallisia liiketoimia<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Saman direktiivin liitteessä oli luettelo, jonka otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Vakuutusluokat<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> ja jonka VII kohdassa mainittiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen, jota tarkoitetaan 1 artiklan 2 alakohdan c ja d alakohdassa<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Ensimmäinen henkivakuutusdirektiivi kumottiin ja korvattiin henkivakuutuksesta <DATE ISO="20021105">5.11.2002</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/83/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="345" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 345, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä direktiivi 2002/83). Direktiivin 2002/83 2 artiklassa toistettiin ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 1 artiklan säännökset. Direktiivin 2002/83 5 artiklan 2 kohdassa toistettiin ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohdan sanamuoto. Direktiivin 2002/83 liitteen I otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Vakuutusluokat<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, ja sen VII kohdassa mainittiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen, jota tarkoitetaan 2 artiklan 2 alakohdan c ja d alakohdassa<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Direktiivi 2002/83 puolestaan kumottiin ja korvattiin vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) <DATE ISO="20091125">25.11.2009</DATE> annetulla direktiivillä 2009/138/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="335" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 335, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä Solvenssi II ‑direktiivi). Viimeksi mainitun direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa toistetaan ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 1 artiklan sisältö olennaisilta osin samanlaisin sanamuodoin. Solvenssi II ‑direktiivin 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Jollei 14 artiklasta muuta johdu, toimilupa myönnetään liitteessä I olevassa A osassa tai liitteessä II lueteltua ensivakuutuksen tiettyä luokkaa varten. Se kattaa koko luokan, jollei hakija halua kattaa kuin osan kyseiseen luokkaan kuuluvista riskeistä.<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Solvenssi II ‑direktiivin liitteessä II, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Henkivakuutusluokat<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, olevassa VII kohdassa mainitaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen, jota tarkoitetaan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan iii ja iv alakohdassa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Yhdistyneen kuningaskunnan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vakuutusyhtiöiden toimilupia koskevan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan eläkerahastojen hallinnointipalvelujen tarjoaminen, myös ennalta määritettyä etuutta koskeville ammatillisille eläkejärjestelmille, kuului <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>vakuutusliiketoiminnan<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> luokkaan silloin, kun nämä palvelut suoritti vakuutuksenantaja, joka harjoitti muutoin vakuutusliiketoimintaa. Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen vakuutuksenantajan, jolla oli toimilupa, valvonta kuului siten ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>niille hallintoviranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>. Muu kuin vakuutuksenantaja ei tarvinnut tällaista toimilupaa tarjotakseen eläkerahastojen hallinnointipalveluja, myös niitä, jotka liittyvät etuusperusteisiin (ts. defined benefit ‑tyyppisiin) ammatillisiin eläkejärjestelmiin. Muu kuin vakuutuksenantaja tarvitsi toimiluvan tarjotakseen näitä palveluja muun lainsäädännön nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee eläkerahastojen hallinnointipalveluihin liittyvän arvonlisäveron osalta, että Yhdistyneen kuningaskunnan veroviranomainen sovelsi kyseisenä ajanjaksona arvonlisäveroa eri tavalla sen mukaan, tarjosivatko palveluja vakuutuksenantajat vai muut kuin vakuutuksenantajat. Ennen <DATE ISO="20050101">1.1.2005</DATE> tämä erilainen kohtelu johtui lain säännöksistä, joissa vakuutustoimintaa koskevaa vapautusta sovellettiin ainoastaan sellaisiin palvelujen suorittajiin, joilla oli toimilupa toimia vakuutuksenantajina. Lainsäädäntömuutoksen tultua voimaan kyseisestä päivästä alkaen veroviranomainen sovelsi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseistä vapautusta edelleen vain vakuutuksenantajien tarjoamiin eläkerahastojen hallinnointipalveluihin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Kantajien mukaan tämä käytäntö jatkui <DATE ISO="20190401">1.4.2019</DATE> saakka.</P></NOTE> vaikka tämä rajoitus ei enää ollut lain mukainen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>United Biscuits Pension Fund on etuusperusteinen eläkerahasto, jonka jäseniä United Biscuits (UK) Ltd:n työntekijät ovat. Sitä hallinnoi edunvalvoja United Biscuits (Pension Trustees). Aikaisemmin, vuosina 1989–2006, eläkejärjestelmän varat oli sijoitettu UB Pension Investment Fundiin, jota hallinnoi edunvalvoja UB Pension Investments.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat, joista toinen oli eläkerahaston ja toinen kollektiivisen sijoitusrahaston edunvalvoja, vaativat <DATE ISO="20140318">18.3.2014</DATE> veroviranomaista palauttamaan arvonlisäverot, jotka oli maksettu omaisuudenhoitajille ja jotka olivat kohdistuneet eläkerahaston hallinnointipalvelujen tarjoamisesta maksettuihin palkkoihin. Vaatimus koski ajanjaksoa <DATE ISO="19780101">1.1.1978</DATE>–<DATE ISO="20130930">30.9.2013</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian kantajille tarjotut eläkerahaston hallinnointipalvelut koostuivat sijoitusten hoidosta niiden puolesta. Sen mukaan omaisuudenhoitajat eivät tehneet pääasian kantajien kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne olisivat korvausvelvollisia riskin toteutuessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Näihin omaisuudenhoitajiin kuului sekä yrityksiä, joilla on toimilupa harjoittaa vakuutusliiketoimintaa vakuutusyhtiöistä annetun lain (Insurance Companies Act) mukaisesti (jäljempänä vakuutuksenantajat), että yhtiöitä, joilla ei ole tällaista toimilupaa mutta joilla on rahoitusalan sääntelyviranomaisten lupa tarjota eläkerahaston hallinnointipalveluja (jäljempänä muut kuin vakuutuksenantajat).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Etuusperusteisille ammatillisille eläkejärjestelmille suoritettujen eläkerahaston hallinnointipalveluiden osalta veroviranomainen erotti ajanjaksolla <DATE ISO="19780101">1.1.1978</DATE>–<DATE ISO="20130930">30.9.2013</DATE> toisistaan yhtäältä vakuutuksenantajien suorittamat palvelut, jotka oli vapautettu arvonlisäverosta, ja toisaalta muiden kuin vakuutuksenantajien suorittamat palvelut, joita ei ollut vapautettu arvonlisäverosta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että ennen <DATE ISO="20050101">1.1.2005</DATE> näiden palvelusuoritusten erilainen kohtelu sen mukaan, tarjosiko niitä vakuutuksenantaja vai muu kuin vakuutuksenantaja, johtui kansallisesta lainsäädännöstä. Tuolloin toteutetulla lainsäädäntömuutoksella poistettiin vakuutustoimintaa koskevaan vapautukseen palvelutarjoajan aseman perusteella sovellettu rajoitus, koska tämä erilainen kohtelu ei enää ollut lain mukainen. Kyseisen muutoksen jälkeen kansalliset veroviranomaiset olivat kuitenkin edelleen tosiasiallisesti tehneet tällaisen erottelun.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>High Court of Justice (England &amp; Wales), Chancery Division (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery ‑osasto, Yhdistynyt kuningaskunta) hylkäsi <DATE ISO="20171130">30.11.2017</DATE> antamallaan tuomiolla pääasian kantajien kanteen ja katsoi muun muassa, että muiden kuin vakuutuksenantajien suorittamia eläkerahaston hallinnointipalveluja ei ollut vapautettu arvonlisäverosta mainittuna ajanjaksona.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Kantajien haettua muutosta kyseiseen tuomioon ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa tuomioistuin pohtii, onko muiden kuin vakuutuksenantajien suorittamat eläkerahastojen hallinnointipalvelut vapautettu arvonlisäverosta unionin oikeuden nojalla. Se täsmentää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole vielä lausunut siitä, olivatko vakuutuksenantajien ja muiden kuin vakuutuksenantajien suorittamat eläkerahastojen hallinnointipalvelut samoja tai riittävän samankaltaisia verotuksen neutraalisuuden periaatteen kannalta, jos sitä voidaan soveltaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Court of Appeal (England &amp; Wales) (Civil Division) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>Onko käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa eläkerahastojen hallinnointipalveluissa, joita a) vakuutuksenantajat ja/tai b) muut kuin vakuutuksenantajat tarjoavat edunvalvojille, kyse arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa (aiemmin kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa) tarkoitetusta <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>vakuutustoiminnasta<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="2019" ID="QE0022"/>?<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian kantajat, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Kaikki esittivät suullisia huomautuksia <DATE ISO="20190226">26.2.2019</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Oikeusriita koskee sitä, voidaanko sellaisten edunvalvojien, joilla ei ole kansallisen lainsäädännön mukaista vakuutuksenantajan toimilupaa, suorittamia eläkerahastojen hallinnointipalveluja pitää kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa ja direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vakuutustoimintana, joka on tällä perusteella vapautettu arvonlisäverosta. Ennen asiakysymyksen arviointia on esitettävä joitakin alustavia huomioita riidan kohteesta ja kyseessä olevia säännöksiä koskevista periaatteista (otsikko A). Tämän jälkeen on palautettava mieleen ja tutkittava kyseessä olevan vapautuksen soveltamisalaa koskevat oikeuskäytännössä vahvistetut perusteet (otsikko B) arvonlisäverosäännösten ja vakuutusdirektiivien välisen suhteen arvioimiseksi (otsikko C). Lopuksi on suljettava pois yhdenvertaisuusperiaatteen ja verotuksen neutraalisuuden periaatteiden soveltaminen nyt käsiteltävään asiaan (otsikko D).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>On esitettävä muutamia alustavia huomautuksia ennakkoratkaisukysymyksen ulottuvuudesta (1) ennen kuin palautetaan mieleen tietyt direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vapautuksia koskevat seikat (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisukysymyksen ulottuvuus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>On ensinnäkin todettava, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasia koskee pääasian kantajille <DATE ISO="19780101">1.1.1978</DATE>–<DATE ISO="20130930">30.9.2013</DATE> suoritettujen eläkerahastojen hallinnointipalvelujen verotusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä on siis tarkasteltava sekä kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdan että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan kannalta, koska näissä molemmissa säännöksissä säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>jäsenvaltioiden on vapautettava verosta<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat,<?PAGE NO="7"?> mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>. On totta, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan johdantovirkkeen kaikki versiot sisältävät lisätäsmennyksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava tällaista vapautusta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>. Tämä täsmennys ei mielestäni kuitenkaan muuta kyseisessä säännöksessä säädetyn vapautuksen ulottuvuutta direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn vapautukseen nähden eikä siis muuta jäljempänä tehtävää analyysiä. Näin ollen jäljempänä esitetyt toteamukset soveltuvat kumpaankin säännökseen. Tämän ratkaisuehdotuksen lukemisen helpottamiseksi on kuitenkin viitattava viimeisimpään säännökseen eli direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>On toiseksi muistutettava, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Koska kuitenkin yhtäältä ennakkoratkaisukysymyksen sanamuoto koskee erityisesti vakuutustoiminnan käsitettä ja toisaalta pääasian kantajat väittävät sekä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa, että eläkerahastojen hallinnointipalvelujen suorituksissa on kyse vakuutustoiminnasta, tätä kysymystä on tarkasteltava juuri direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen osan valossa. Näin ollen tämä ratkaisuehdotus ei koske kyseisen säännöksen toista osaa, jossa säädetään, että verosta on vapautettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Oikeuskäytännössä, joka perustuu <DATE ISO="20031120">20.11.2003</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Taksatorringen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑8/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:621">EU:C:2003:621</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 44 kohtaan, todettiin, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa olevalla ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>näihin liiketoimiin liittyviä vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suorituksia<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> tarkoitetaan yksinomaan sellaisten elinkeinonharjoittajien suorittamia palveluja, jotka ovat yhteydessä samalla kertaa vakuutuksenantajaan ja vakuutettuun.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisukysymyksen ulottuvuus on määritelty, on syytä esittää joitakin huomautuksia direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä osassa tarkoitetuista vapautuksista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan tulkintaperiaatteet</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vapautukset ovat unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä, joiden tarkoituksena on välttää eroavaisuudet arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa eri jäsenvaltioissa ja joita on tulkittava yhteisen arvonlisäverojärjestelmän näkökulmasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151209">9.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Fiscale Eenheid X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑595/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:801">EU:C:2015:801</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Toiseksi on muistutettava, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vapautusten kuvaamisessa käytettyjä ilmaisuja on tulkittava suppeasti, koska vapautukset ovat poikkeuksia siitä yleisestä periaatteesta, jonka mukaan arvonlisäveroa kannetaan jokaisesta verovelvollisen suorittamasta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101028">28.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>Axa UK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑175/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:646">EU:C:2010:646</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130117">17.1.2013</DATE>, <NAME.CASE>Woningstichting Maasdriel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑543/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:20">EU:C:2013:20</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140612">12.6.2014</DATE>, <NAME.CASE>Granton Advertising</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑461/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:1745">EU:C:2014:1745</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171116">16.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Kozuba Premium Selection</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑308/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:869">EU:C:2017:869</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>DPAS</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑5/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:592">EU:C:2018:592</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181219">19.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Mailat</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑17/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:1038">EU:C:2018:1038</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä seuraa, että kun palvelun suoritus ei kuulu kyseisessä direktiivissä säädettyjen vapautusten piiriin, palvelusta on suoritettava arvonlisäveroa mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190410">10.4.2019</DATE>, <NAME.CASE>PSM <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>K<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/></NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑214/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:301">EU:C:2019:301</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Edellä mainittujen ilmaisujen tulkinnan tulee silti soveltua yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joihin direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdassa säädetyillä vapautuksilla pyritään, ja tulkinnassa on noudatettava yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluvaa verotuksen neutraalisuuden periaatetta. Tämä viimeksi mainittu periaate aiheuttaa sen, että toimijoiden on voitava valita se toimintamalli, joka tiukasti taloudelliselta kannalta katsoen soveltuu niille parhaiten, ilman sitä vaaraa, että niiden liiketoimet suljettaisiin mainitussa säännöksessä säädetyn verosta vapauttamisen ulkopuolelle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060504">4.5.2006</DATE>, <NAME.CASE>Abbey National</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑169/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:289">EU:C:2006:289</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130307">7.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>GfBk</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑275/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:141">EU:C:2013:141</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Oikeuskäytännössä vahvistetut perusteet, jotka koskevat direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohtaa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vakuutustoiminnan käsitteen soveltamisala</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan aineellisesta soveltamisalasta on todettava, että huolimatta vakuutustoiminnan käsitteen määrittelemistä koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Komissio antoi vuonna 2007 neuvostolle direktiivin 2006/112 muuttamista koskevan direktiiviehdotuksen, jossa selvennettiin vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelua (KOM(2007) 747 lopullinen). Se ehdotti muun muassa määritelmiä sisältävän uuden 135 a artiklan lisäämistä. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>Vakuutuksella ja jälleenvakuutuksella<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> tarkoitettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>sitoumusta, jossa henkilö on maksua vastaan velvollinen antamaan riskin toteutuessa toiselle henkilölle sitoumuksessa määrätyn korvauksen tai etuuden<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>. Neuvosto ei hyväksynyt ehdotusta, ja se peruutettiin vuonna 2016.</P></NOTE> kyseiseen säännökseen ei nykyisellään sisälly tällaista määritelmää. Näin ollen mainittua säännöstä on tulkittava asiayhteytensä sekä kyseisen direktiivin tavoitteiden ja systematiikan valossa, ja tällöin on otettava erityisesti huomioon tässä säännöksessä säädetyn vapautuksen tarkoitus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>ATP PensionService</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑464/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:139">EU:C:2014:139</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Mitkä ovat siis vakuutustoiminnan aineelliset tunnusmerkit? Unionin tuomioistuimen nyttemmin vakiintuneessa oikeuskäytännössä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE>, <NAME.CASE>CPP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE>, <NAME.CASE>Skandia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031120">20.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>Taksatorringen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑8/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:621">EU:C:2003:621</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061207">7.12.2006</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Kreikka</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑13/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:765">EU:C:2006:765</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0010">10</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091022">22.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Swiss Re Germany Holding</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑242/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:647">EU:C:2009:647</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130117">17.1.2013</DATE>, <NAME.CASE>BGŻ Leasing</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑224/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:15">EU:C:2013:15</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150716">16.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mapfre asistencia ja Mapfre warranty</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑584/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:488">EU:C:2015:488</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> esitetyn määritelmän mukaan vakuutustoiminnalle on ominaista, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>että vakuutuksenantaja sitoutuu ennakolta maksettua vakuutusmaksua vastaan suorittamaan vakuutetulle vakuutustapahtuman sattuessa suoritteen, josta on sovittu sopimusta tehtäessä<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE>, <NAME.CASE>CPP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031120">20.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>Taksatorringen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑8/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:621">EU:C:2003:621</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Riskistä vastaaminen</HT> korvausta vastaan on siis se piirre, jonka perusteella toiminta voidaan luokitella <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>vakuutustoiminnaksi<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:850">EU:C:2015:850</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vakuutustoiminnan olennaisin ominaispiirre on siinä, että vakuutettu suojautuu epävarmoilta mutta mahdollisesti huomattavilta taloudellisilta tappioilta vakuutusmaksulla, jonka maksaminen on varmaa mutta jonka määrä on rajattu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150716">16.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mapfre asistencia ja Mapfre warranty</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑584/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:488">EU:C:2015:488</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Erityisesti <DATE ISO="20091022">22.10.2009</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Swiss Re Germany Holding</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑242/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:647">EU:C:2009:647</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) katsottiin, että henkijälleenvakuutussopimuksista koostuvan sopimuskannan luovuttaminen vastiketta vastaan ei ole direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vakuutustoimintaa, eikä se siis kuulu kyseisessä säännöksessä säädetyn vapautuksen soveltamisalaan.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Vakuutustoiminnan käsite on lisäksi ymmärrettävä suppeassa merkityksessä. Tältä osin, kuten julkisasiamies Kokott on jo huomauttanut, direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>ei koske esimerkiksi yleisesti liiketoimia, jotka <HT TYPE="ITALIC">koskevat vakuutuksia</HT> – – tai <HT TYPE="ITALIC">vakuutusten hallintaa</HT>, – – vaan sanamuotonsa mukaan ainoastaan puhtaasti vakuutustoimintaa<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:850">EU:C:2015:850</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeuskäytännössä on näin<?PAGE NO="9"?> ollen katsottu, että vakuutustoiminta on erotettava rahoituspalveluista, koska direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan, joka koskee vain varsinaista vakuutustoimintaa, ja sen 135 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdan, jotka liittyvät tiettyä pankkitoimintaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>koskeviin<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> liiketoimiin, sanamuotojen välillä on eroa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031120">20.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>Taksatorringen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑8/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:621">EU:C:2003:621</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Lisäksi vakuutustoiminta edellyttää luonteensa vuoksi vakuutuspalvelun tarjoajan eli vakuutuksenantajan ja henkilön, jonka riskit vakuutuksella katetaan, eli vakuutetun välistä sopimussuhdetta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE>, <NAME.CASE>Skandia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Toisin sanoen edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty vapautus ei kata kaikkia liiketoimia vaan ainoastaan ne, jotka täyttävät nämä erityiset vakuutuksia koskevat perusteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla kaikenlainen vakuutustoiminta sisältää seuraavat osatekijät: riski, vakuutusmaksu ja vakuussuoritus vakuutustapahtuman sattuessa. Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty vapautus ei toisin sanoen kata kaikkia liiketoimia vaan ainoastaan näiden perusteiden mukaiset liiketoimet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Henkilöllisen soveltamisalan osalta oikeuskäytännössä on todettu, että vakuutustoiminnan käsite on riittävän laaja sisältämään sellaisen verovelvollisen antaman vakuutusturvan, joka ei itse ole vakuutuksenantaja mutta joka hankkii ryhmävakuutuksen avulla tällaisen vakuutusturvan asiakkailleen käyttämällä sellaisen vakuutuksenantajan palveluja, joka sitoutuu vastaamaan vakuutetusta riskistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE>, <NAME.CASE>CPP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031120">20.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>Taksatorringen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑8/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:621">EU:C:2003:621</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130117">17.1.2013</DATE>, <NAME.CASE>BGŻ Leasing</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑224/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:15">EU:C:2013:15</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150716">16.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>Mapfre asistencia ja Mapfre warranty</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑584/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:488">EU:C:2015:488</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yhtiön muodollinen asema ei siten voi riittää sen määrittämiseen, kuuluuko sen toiminta kyseisen vapautuksen soveltamisalaan vai ei.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Unionin tuomioistuin tutki <DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), voitiinko katsoa, että toiminnasta, joka muodostuu vahingonselvityksestä vakuutusyrityksen nimissä ja tämän lukuun, vastaavat direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut vakuutuksenvälittäjät tai vakuutusasiamiehet.</P></NOTE> Vakuutuspalvelun tarjoajan ja henkilön, jonka riskit vakuutuksella katetaan, eli vakuutetun välisen sopimussuhteen olemassaolo sekä kyseisten toimintojen sisältö suhteessa tämän ratkaisuehdotuksen 40–42 kohdassa mainittuihin edellytyksiin ovat ratkaisevia direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisen kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160317">17.3.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:172">EU:C:2016:172</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Oikeuskäytännössä vahvistettujen perusteiden soveltaminen nyt käsiteltävään asiaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, käsiteltävässä asiassa vaikuttaa siltä, että kantajien ostamat palvelut eivät täytä tämän ratkaisuehdotuksen 40–42 kohdassa mainittuja perusteita. Ennakkoratkaisupyynnössä nimittäin todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>edunvalvojille [eli kantajille] tarjotut eläkerahaston hallinnointipalvelut koostuvat sijoitusten hoidosta edunvalvojien puolesta<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>omaisuudenhoitajat eivät tee edunvalvojien kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne olisivat korvausvelvollisia riskin toteutuessa<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>. Kun kantajilta tiedusteltiin tästä asiasta suullisessa käsittelyssä, ne vahvistivat, että kyse on eläkerahastojen hallinnoinnista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että riidanalaiset eläkerahastojen hallinnointipalvelut eivät edellytä, että omaisuudenhoitajat ottaisivat vastattavakseen riskistä korvausta vastaan. Päinvastoin, kuten komissio korostaa, vaikuttaa siltä, että nämä palvelut muodostuvat kantajien hallussa olevien rahoitusvarojen hoidosta. Varojen hoito ei kuitenkaan sellaisenaan johda riskin vastattavaksi ottamiseen, vaan se on erillinen suoritus, joka on välttämätön kantajien hallinnoiman eläkerahaston moitteettomalle toiminnalle. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee lisäksi, että pääasian kantajat eivät ole<?PAGE NO="10"?> vakuutussopimussuhteessa eläkerahaston edunsaajien kanssa. Vaikka edunvalvojien ja omaisuudenhoitajien välillä on oikeussuhteita, joilla voi varmasti olla merkitystä ammatillisten eläkejärjestelmien hyväksi toteutettavien liiketoimien kannalta, edunvalvojien harjoittama toiminta ei sellaisenaan ole direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua verosta vapautettua vakuutustoimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, omaisuudenhoitajat eivät tee edunvalvojien kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne olisivat korvausvelvollisia riskin toteutuessa, joten riidanalaiset eläkerahastojen hallinnointipalvelut eivät sisällä sitä, että omaisuudenhoitajat ottaisivat vastattavakseen riskistä korvausta vastaan. Tästä seuraa, että tällainen toiminta ei kuulu direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vakuutustoiminnan alaan, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sille esitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella tarkistettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että pääasiassa kyseessä oleva etuutta koskeva ammatillinen eläkejärjestelmä on sellainen, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>jollaista unionin tuomioistuin tarkasteli tuomiossa – – Wheels Common Investment Fund Trustees ym.<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130307">7.3.2013</DATE> (<NO.CASE>C‑424/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:144">EU:C:2013:144</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että eläkerahastojen hallinnointipalvelujen suorituksia ei ollut vapautettu arvonlisäverosta kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa ja direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>erityisten sijoitusrahastojen hallinnointina<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>. Mainitussa asiassa ei kuitenkaan esitetty kysymystä nyt käsiteltävässä asiassa tarkoitetusta vapautuksen soveltamisesta vakuutustoiminnan perusteella. Tästä seuraa, että vaikka kyseisen tuomion perusteella voidaan ymmärtää kyseessä oleva ammatillinen eläkejärjestelmä, sitä ei voida käyttää vertailukohtana nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Näin ollen kyseiset omaisuudenhoitajien tarjoamat palvelut eivät kuulu unionin tuomioistuimen vahvistaman vakuutustoiminnan nykyisen määritelmän piiriin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan suhde vakuutusdirektiiveihin</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat eivät kiistä sitä, että rahastojen hallinnointitoimet eivät täytä niitä vakuutustoiminnan käsitteeseen liittyviä perusteluja, jotka on vahvistettu oikeuskäytännössä ja palautettu mieleen tämän ratkaisuehdotuksen 39–44 kohdassa. Ne ovat kuitenkin sitä mieltä, että koska tälle käsitteelle on annettava yhteinen tulkinta kaikissa unionin säädöksissä, sitä on tulkittava direktiivin 2006/112 yhteydessä samalla tavoin kuin ensimmäisessä henkivakuutusdirektiivissä ja sen jälkeen annetuissa direktiivissä 2002/83 ja Solvenssi II ‑direktiivissä (jäljempänä yhdessä vakuutusdirektiivit). Termillä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>vakuutus<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> on niiden mukaan unionin oikeudessa sui generis ‑merkitys, joka poikkeaa kansallisen oikeuden mukaisista riskien kattamisen käsitteistä, ja se on näin ollen itsenäinen käsite. Kyseistä käsitettä on siis niiden mukaan tulkittava näiden vakuutusdirektiivien valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat huomauttavat erityisesti, että eläkerahastojen sijoitusten ja varojen hoitotoimista säädetään nimenomaisesti vakuutusdirektiiveissä ja että ne on kuvattu vakuutusluokaksi. Ne katsovat näin ollen, että pääasiassa kyseessä olevia toimia on arvioitava direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vakuutustoimintana ja että ne on vapautettava verosta tällä perusteella. Niiden päättely perustuu tuomion CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 18 kohtaan, jossa katsottiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>käsitettä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>vakuutus<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="2019" ID="QE0043"/> ei ole syytä tulkita eri tavalla siitä riippuen, onko se [ensimmäisessä vahinkovakuutusdirektiivissä] vai kuudennessa direktiivissä<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa on tutkittava, voidaanko direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vakuutustoiminnan käsitteen määritelmää laajentaa kantajien ehdottamalla tavalla.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2006/112 ja vakuutusdirektiivien keskinäisen viittaussuhteen puuttuminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Totean heti aluksi, että yhdessäkään vakuutusdirektiiveihin tai direktiiviin 2006/112 sisältyvässä säännöksessä ei mainita nimenomaisesti, että vakuutustoiminnan käsitteellä on oltava kyseisissä säädöksissä tarkoitettu yhteinen merkitys. Oikeuskäytännöstä löytyy mainintoja siitä, että kahden johdetun oikeuden säädöksen tietyt yhteiset käsitteet voivat olla päällekkäisiä. Tuomiossa CPP, jossa tähän jo viitattiin, todettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>käsitettä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>vakuutus<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="2019" ID="QE0045"/> ei ole syytä tulkita eri tavalla siitä riippuen, onko se [ensimmäisessä vahinkovakuutusdirektiivissä] vai kuudennessa direktiivissä<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joten kyseessä oleva suoritus <HT TYPE="ITALIC">saattoi</HT> koostua ensimmäisen vahinkovakuutusdirektiivin liitteessä luetelluista vakuutusliiketoimista. Lisäksi tuomiossa Skandia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> laajennettiin tämän sanamuodon ulottuvuutta viittaamalla sekä ensimmäiseen vahinkovakuutusdirektiiviin että vakuutusdirektiiveihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Käsiteltävässä asiassa – ilman, että keskusteltaisiin siitä, kuuluvatko eläkerahastojen sijoitusten ja varojen hallinnointipalvelut direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vakuutustoiminnan käsitteen, sellaisena kuin sitä on tulkittu vakiintuneessa oikeuskäytännössä, alaan – unionin tuomioistuimen on ratkaistava, olisiko tälle käsitteelle annettava sama merkitys kuin vakuutusdirektiiveissä siten, että yhtiön eläkejärjestelmän hallinnointiin tarkoitetut sijoitusten hallinnointipalvelut kuuluisivat mainitun käsitteen piiriin kyseisessä artiklassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Koska tätä näkökohtaa ei ole nimenomaisesti täsmennetty, on tältä osin todettava, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>[unionin] tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti [direktiivin 2006/112] yksittäisten käsitteiden tulkinnassa voidaan ottaa huomioon asian kannalta merkitykselliset [unionin] oikeuden säännökset, jotka eivät koske verotusta, sikäli kuin niillä on yhtenevät <HT TYPE="ITALIC">tavoitteet</HT><QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>TNT Post UK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑357/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:7">EU:C:2009:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä. Tuolloin viitattiin kuudenteen direktiiviin.</P></NOTE> Niinpä on tutkittava yhtäältä niitä perusteita, joiden nojalla jotkin sijoitusten hallinnointitoimet kuuluvat vakuutusdirektiivien soveltamisalaan, ja toisaalta direktiivissä 2006/112 tarkoitetun vakuutustoiminnan arvonlisäverovapautuksen tarkoitusta ja tehtävää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Perusteet sijoitusten hallinnointitoimien sisällyttämiselle vakuutusdirektiivien soveltamisalaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Kantajat korostavat, että ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin, jolla otetaan käyttöön pitkäaikaista vakuutustoimintaa koskeva järjestelmä, soveltamisalaan kuuluu sen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>. Vastaavasti tähän soveltamisalaan kuuluvat niiden mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>vakuutuksina<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>henkivakuutus<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> (1 artiklan 1 kohdan a alakohta ja kyseisen direktiivin liitteessä oleva I kohta), <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>elinkorot<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> (1 artiklan 1 kohdan b alakohta ja mainitun direktiivin liitteessä oleva I kohta) ja tontiinit (saman direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a alakohta). Mikään näistä toiminnoista ei niiden mukaan kuitenkaan kuulu tämän ratkaisuehdotuksen 40–44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisen perinteisen määritelmän alaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Täsmennettäköön aluksi, että käsitettä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> ei voida jättää kunkin jäsenvaltion harkintaan, koska ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tai sen liitteessä taikka missään direktiivin 2002/83 tai Solvenssi II ‑direktiivin vastaavassa säännöksessä ei viitata jäsenvaltioiden oikeuteen tämän käsitteen osalta. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät kuitenkin, että unionin oikeuden sellaisen<?PAGE NO="12"?> säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys ja lainsäädännöllä, johon se kuuluu, tavoiteltu päämäärä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140904">4.9.2014</DATE>, <NAME.CASE>Vnuk</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑162/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2146">EU:C:2014:2146</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä henkivakuutusdirektiivissä käytettyjen ilmausten osalta kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan sanamuodosta ensinnäkin ilmenee, että on erotettava toisistaan yhtäältä kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>vakuutukset<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Kyse on henkivakuutuksesta, elinkorosta, henkivakuutusyritysten harjoittamasta lisävakuutuksesta ja Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa harjoitettavasta pysyvästä sairausvakuutuksesta (permanent health insurance). Huomautan, että kaikki nämä vakuutusluokat luokitellaan direktiivissä itsessään vakuutuksiksi.</P></NOTE> ja toisaalta mainitun artiklan 2 kohdassa säädetty <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>toiminta<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Direktiivissä mainitaan tontiinit, vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, ryhmäeläkerahastojen hoitaminen ja Ranskan vakuutuskoodeksin (Code des assurances) IV kirjan 4 osaston 1 luvussa tarkoitettujen vakuutusyhtiöiden toiminta.</P></NOTE> Edelliset ovat vakuutustoimintaa sanan tavanomaisessa merkityksessä, mutta jälkimmäiset ovat kyseistä vakuutustoimintaa lähellä olevia ja siihen läheisesti liittyviä toimintoja. Kyse on siis liitännäisistä liiketoimista, jotka kuuluvat ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin ja sen korvaavan lainsäädännön soveltamisalaan mutta eivät kuitenkaan ole varsinaista vakuutustoimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Huomautan lisäksi, että tämä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>vakuutusten<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>toiminnan<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> välinen kahtiajako ilmenee ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin kaikissa versioissa sen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, jossa säädetään, että toimiluvan saanut yritys <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>rajoittaa liiketoimintansa tässä direktiivissä tarkoitettuun liiketoimintaan tai siitä suoranaisesti johtuvaan toimintaan<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>Vakuutukset<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>toiminta<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> erotetaan toisistaan myös sekä direktiivissä 2002/83 että Solvenssi II ‑direktiivissä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. Solvenssi II ‑direktiivin 2 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta.</P></NOTE> joissa ryhmäeläkerahastojen hoitamisen käsitteeseen viitataan edellisessä kohdassa mainittuna <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>toimintana<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. direktiivin 2002/83 2 artiklan 2 kohta ja Solvenssi II ‑direktiivin 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan iii alakohta.</P></NOTE> Mainittu kahtiajako on myös syynä siihen, että tuomiossa González Alonso<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120301">1.3.2012</DATE> (<NO.CASE>C‑166/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:119">EU:C:2012:119</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE>, johon pääasian kantajat vetoavat, esitettyjä toteamuksia ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan. Kyseinen tuomio koski nimittäin henkivakuutussopimuksia, jotka voivat kuulua ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja sen liitteessä olevan III kohdan soveltamisalaan henkivakuutuksina,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. erityisesti kyseisen tuomion 29 ja 30 kohta.</P></NOTE> kun taas nyt käsiteltävässä asiassa kantajat nojautuvat kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun toimintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Lisäksi ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen kanssa, sanamuotoon perustuvan kantajien väitteen osalta kyseisen direktiivin alkuperäisen antamisajankohdan eri kieliversioiden<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Kyse on seuraavista kielistä: tanska, saksa, englanti, ranska, italia ja hollanti.</P></NOTE> vertailusta ilmenee, että ainoastaan tanskan- ja englanninkielisissä versioissa kuvataan sijoitusten hallinnointitoimet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>vakuutusluokaksi<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohtaan sisältyvä viittaus on tanskaksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>forsikringsklasse<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> ja englanniksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>class of insurance<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>. Kyseisen direktiivin liitteen otsikko on vastaavasti tanskaksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>Inddeling efter klasse<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>Classes of Insurance<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>.</P></NOTE> Sitä vastoin saksan-, ranskan-, italian- ja hollanninkielisissä versioissa kyseisen 7 artiklan 2 kohdassa ja mainitun direktiivin liitteen otsikossa viitataan ainoastaan liiketoiminnan luokkiin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohtaan ja sen liitteeseen sisältyvä viittaus on nimittäin saksaksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>Einteilung nach Zweigen<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, ranskaksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>Classification par branche<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>, italiaksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>Classificazione per ramo<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> ja hollanniksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/> Indeling per branche<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.</P></NOTE> ja annetaan siten ymmärtää, että kyseisen liitteen VII kohtaan sisältyvä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/> on vakuutusluokan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Vakuutusluokkien luettelo on säilytetty ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin jälkeen annetuissa direktiiveissä (ks. direktiivin 2002/83 liitteessä I oleva VII kohta ja Solvenssi II ‑direktiivin liitteessä II oleva VII kohta).</P></NOTE> sijasta liiketoiminnan luokka. Myönnän kuitenkin, että siltä osin kuin kyseisen 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä mainitaan, että kantajien on mahdollista hakea toimilupaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>koskemaan ainoastaan osaa yhteen vakuutusluokkaan sisältyvistä riskeistä<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>, se vaikuttaa viittaavan<?PAGE NO="13"?> vakuutusluokkaan. Siitä ei kuitenkaan voida päätellä, että samassa 7 artiklan 2 kohdassa luokitellaan kaikki kyseessä olevat liiketoimet vakuutustoiminnaksi. Päinvastoin, kuten komissio korosti, riskeihin viittaaminen osoittaa nimenomaisesti, että erityisesti juuri riskien takaaminen on vakuutustoimintaa. Mielestäni tästä seuraa, että ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin 7 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä tämän direktiivin liitteen kanssa, sanamuotoon perustuvalla väitteellä ei ole merkitystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061123">23.11.2006</DATE>, <NAME.CASE>ZVK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑300/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:735">EU:C:2006:735</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131024">24.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Haasová</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑22/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:692">EU:C:2013:692</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131024">24.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Drozdovs</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑277/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:685">EU:C:2013:685</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on toiseksi kyse unionin vakuutuslainsäädännön systematiikasta ja tavoitteesta, vaikuttaa siltä, että käsitteet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>ryhmäeläkerahastojen hoitaminen<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>toiminta<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/> on ymmärrettävä niin, että otetaan huomioon yhtäältä ensimmäisen henkivakuutusdirektiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa esitetty tavoite eli henkivakuutustoimintaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteensovittaminen ja toisaalta kyseisen direktiivin johdanto-osan toisessa ja viidennessä perustelukappaleessa esitetyt tavoitteet eli vakuutusten luokittelu erityisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>pakollisen toimiluvan alaisen toiminnan<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> määräämiseksi ja toimiluvan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>myöntämisen tai peruuttamisen [edellytysten määrittely]<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/>. Kaikkia näitä tavoitteita on mielestäni luettava yhdessä kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa säädetään, että tässä säännöksessä tarkoitettu toiminta kuuluu tämän saman direktiivin soveltamisalaan vain, jos lueteltujen toimien <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>valvonta kuuluu niille hallintoviranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Sen lainsäädännön, jolla korvataan ensimmäinen henkivakuutusdirektiivi, mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>jos sen valvonta kuuluu niille hallintoviranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/> (direktiivin 2002/83 2 artiklan 2 kohta) ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>jos niiden valvonta kuuluu viranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> (Solvenssi II ‑direktiivin 2 artiklan 3 kohdan b alakohta).</P></NOTE> Tällaisen sanamuodon selvästi tarkoituksellista käyttöä ei voida pitää merkityksettömänä. Tämä ilmaisu merkitsee nimittäin sitä, että ensimmäinen henkivakuutusdirektiivi kattaa ainoastaan näiden viranomaisten hyväksymät toimet. Tästä seuraa, että edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kyseinen direktiivi, joka on yhteensovittamisdirektiivi, kattaa sekä henkivakuutustoiminnan, joka on henkivakuutusyhtiöiden pääasiallista toimintaa, että liitännäiset toimet, jotka eivät ole vakuutustoimintaa sanan suppeassa merkityksessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Välipäätelmänä voidaan todeta, että se, että ryhmäeläkerahastojen hoitamisen kaltainen toimi sisältyy ensimmäiseen henkivakuutusdirektiiviin ja sen korvaavaan lainsäädäntöön, ei merkitse sitä, että se olisi unionin vakuutuslainsäädännössä tarkoitettua henkivakuutustoimintaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivissä 2006/112 tarkoitetun vakuutustoiminnan arvonlisäverovapautuksen tavoite</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamiehet Poiares Maduro<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Arthur Andersen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑472/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:8">EU:C:2005:8</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja Mengozzi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Swiss Re Germany Holding</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑242/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:300">EU:C:2009:300</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ovat jo korostaneet, direktiivin 2006/112 135 artiklassa säädettyä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/> verovapautusta ei ole perusteltu nimenomaisesti tai selvästi kyseisen direktiivin eikä edes sitä edeltäneen kuudennen direktiivin yhteydessä. Niiden mukaan lainsäätäjän päätös vapauttaa tällaiset toimet arvonlisäverosta perustuu yhtäältä sosiopoliittisiin syihin ja toisaalta hallinnollisiin näkökohtiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Julkisasiamies Poiares Maduron <DATE ISO="20050303">3.3.2005</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Arthur Andersen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑472/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:135">EU:C:2005:135</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) johtaneessa asiassa <DATE ISO="20050612">12.6.2005</DATE> esittämä ratkaisuehdotus ja julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Swiss Re Germany Holding</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑242/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:300">EU:C:2009:300</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Näiden sosiopoliittisten syiden osalta on ensinnäkin riittävää todeta, että direktiivin 2006/112 401 artiklassa (ja aiemmin kuudennen direktiivin 33 artiklassa) sallitaan yleisesti se, että jäsenvaltiot <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>[pitävät] voimassa tai [ottavat] käyttöön vakuutussopimusveroja<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/>. Tämä olettama, joka koskee kaksinkertaista verotusta eli samojen liiketoimien arvonlisäveroa ja vakuutussopimusveroa,<?PAGE NO="14"?> otettiin huomioon tuomiossa CPP, kun siinä katsottiin, että jos <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0080" REF.END="QE0080"/>loppukäyttäjä joutuu viimeksi mainitun veron lisäksi – – maksamaan ryhmävakuutuksesta myös arvonlisäveron<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/>, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0081" REF.END="QE0081"/>tällainen lopputulos olisi [kyseisen direktiivin 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa] säädetyn vapautuksen tavoitteen vastainen<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten komissio kuudennen direktiivin valmisteluasiakirjojen perusteella suullisessa pääkäsittelyssä selitti, vaikka on totta, että direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 401 artiklan syntyhistoria eivät liitykään suoraan toisiinsa, on kuitenkin niin, että edellinen säännös on seurausta jälkimmäisestä. Vakuutustoimintaa ja siihen liittyviä vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palveluja koskevalla vapautuksella pyritään siten estämään näissä tapauksissa loppukuluttajaan kohdistuva kaksinkertainen verotus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Aspiro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:850">EU:C:2015:850</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Hallinnollisiin vaikeuksiin liittyvien näkökohtien osalta on toiseksi todettava – kuten komissio nyt käsiteltävässä asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa ja julkisasiamies Fennelly asiassa CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Julkisasiamies Fennellyn ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>CPP</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:281">EU:C:1998:281</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ovat huomauttaneet –, että on vaikea määrittää etukäteen kunkin vakuutusmaksun maksamisen yhteydessä verotettavaa määrää, vaikka se on tarpeen nykyisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Kuten komissio nimittäin huomautustensa 30 kohdassa selittää, vakuutetun maksama vakuutusmaksu muodostuu kahdesta osasta: yhtäältä korvauksesta, joka maksetaan vakuutuksenantajan suorittamasta palvelusta, ja toisaalta maksuosuudesta sellaiseen pääomarahastoon, jonka pääoma sijoitetaan ja käytetään riskien kattamiseen niiden sattuessa, mutta kyseistä maksuosuutta ei kuitenkaan makseta vastikkeena palvelusta eikä se näin ollen voi olla arvonlisäverollinen. Komissio myöntää, että maksettujen vakuutusmaksujen kokonaismäärä voidaan arvioida ja jaotella kahden edellä mainitun seikan mukaan, mutta yleensä se voidaan tehdä vasta jälkeenpäin. Verotettavaa määrää ei siis voida määrittää etukäteen jokaisen vakuutusmaksun maksamisen osalta, mikä olisi tarpeen nykyisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamiseksi.</P></NOTE> Kuten komissio istunnossa selitti, se juuri on kyseessä olevan vapautuksen tarkoitus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Yhdyn julkisasiamiesten Poiares Maduron ja Mengozzin edellä mainittuihin näkemyksiin kyseessä olevan vapautuksen tavoitteiden osalta. Sitä vastoin pääasiassa vaikuttaa siltä, että kyseisten edunvalvojien harjoittamaa toimintaa, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46–48 kohdassa jo todettiin, ei ilmeisesti suoriteta vakuutussopimuksen yhteydessä eikä siitä voi syntyä vakuutusmaksua vastaavaa määrää. On siis ilmeistä, että juuri pääasian kantajat maksavat siitä johtuvan arvonlisäveron, jonka määrä voidaan lisäksi määrittää, kun otetaan huomioon hallinnointipalvelujen luonne.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Yleisemmällä tasolla nämä direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vapautuksen kaksi tavoitetta eroavat joka tapauksessa vakuutusdirektiiveille asetetuista tavoitteista, jotka esitetään tämän ratkaisuehdotuksen 62–66 kohdassa ja joiden tarkoituksena on sovittaa yhteen henkivakuutustoimintaa koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö ja luokitella vakuutustoiminta pakollisen toimiluvan alaisen toiminnan ja sitä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämiseksi. Tältä osin on todettava, että vaikka vakuutusdirektiivit koskevat varsinaista vakuutustoimintaa ja liitännäisiä toimia, kuten sijoitustoimintaa, direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohta koskee vain vakuutustoimintaa sanan suppeassa merkityksessä siten, että tällainen toiminta merkitsee yksinomaan riskien ottamista sopimusperusteisesti. Lisäksi sijoitusten hallinnointitoimet kuuluvat vakuutusdirektiivien soveltamisalaan vain siltä osin kuin niitä suorittaa toimiluvan saanut vakuutuksenantaja, mistä ei vaikuta olevan kyse pääasiassa. Arvonlisäverojärjestelmässä kyseessä olevaa toimintaa harjoittaneen verovelvollisen asemalla eli sillä, onko kyseessä vakuutuksenantaja vai muu kuin vakuutuksenantaja, ei näytä olevan vaikutusta vapautuksen soveltamisen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Lisäksi käytännön perustelut puhuvat sellaisen tulkinnan puolesta, jossa vakuutusdirektiiveissä tarkoitetut sijoitusten hallinnointitoimet erotetaan direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vakuutustoiminnasta. Ensiksi mainitut kuuluvat nimittäin vakuutusdirektiivien soveltamisalaan vain siltä osin kuin jäsenvaltio päättää säännellä niitä samalla tavalla kuin vakuutustoimintaa. Tämä merkitsee sitä, että jos kantajien väitteiden logiikkaa noudatetaan loppuun saakka, sanan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0082" REF.END="QE0082"/>vakuutus<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/> merkitys arvonlisäverotuksessa voisi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, mikä on vastoin direktiivin 2006/112 yhdenmukaisen soveltamisen periaatetta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon vakuutusdirektiivien ja direktiivin 2006/112 erilaiset tavoitteet, niissä olevien käsitteiden ulottuvuus on näin ollen erilainen. Mikään seikka ei oikeuta ulottamaan vapautusta liitännäispalveluihin, joita säännellään suhteessa vakuutuspalveluihin ja yhdessä niiden kanssa. Mielestäni tällainen päätelmä ei ole ristiriidassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tuomioihin CPP ja Skandia pohjautuvan oikeuskäytännön merkitys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>On totta, että tuomioissa CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja Skandia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on täsmennetty, että vakuutuksen käsitettä ei ole syytä tulkita eri tavalla sen mukaan, onko se vakuutusdirektiiveissä vai kuudennessa direktiivissä. Vaikka tämän kohdan pintapuolisen tulkinnan perusteella voitaisiin katsoa, että sanalle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0083" REF.END="QE0083"/>vakuutus<QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/> on annettava sama merkitys riippumatta siitä, onko kyse vakuutus- vai arvonlisäverodirektiiveistä, tällainen tulkinta ei lähemmin tarkasteltuna ole mahdollinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tältä osin on ensinnäkin todettava, että tuomion CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 18 kohdassa esitetty näkökohta on asetettava asiayhteyteensä. Kyseisessä asiassa jouduttiin täsmentämään, kuuluivatko Card Protection Plan Ltd:n (CPP) tarjoamien luottokorttien suojaohjelmaan sisältyvät eri palvelut kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa säädetyn vapautuksen piiriin ja voitiinko niihin siis tällä perusteella soveltaa vapautusta kokonaan tai osittain. Kyseinen 18 kohta koski erityisesti sitä, voiko vakuutus vakuutustapahtuman sattuessa koostua luontoissuorituksista rahasumman maksamisen sijasta. Tämä asiayhteys huomioon ottaen tuomiossa viitattiin ensimmäiseen vahinkovakuutusdirektiiviin ja täsmennettiin, ettei ole välttämätöntä, että suoritus, johon vakuutuksenantaja on sitoutunut vakuutustapahtuman sattuessa, käsittää rahasumman maksamisen, koska suoritus voi myös koostua kyseisen ensimmäisen direktiivin liitteen mukaisista avustamistoimista joko jonkin rahasumman maksamisena tai luontoissuorituksena. Näin ollen tuomiossa ei nähdäkseni pyritty tarkentamaan kyseisen tuomion 17 kohdassa esitettyä määritelmää, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0084" REF.END="QE0084"/>vakuutustoiminnalle on kuitenkin yleisesti hyväksytyn mukaisesti ominaista, että vakuutuksenantaja sitoutuu ennakolta maksettua vakuutusmaksua vastaan sopimusta tehtäessä sovittuun suoritukseen vakuutetulle vakuutustapahtuman sattuessa<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/>. Näin ollen silloin, kun tuomion CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 18 kohta luetaan kokonaisuudessaan ja yhdessä sitä edeltävän kohdan kanssa, on ilmeistä, ettei sillä pyritä kyseenalaistamaan tätä määritelmää eikä viitata siihen, että direktiivin 2006/112 ja vakuutusdirektiivien yhteisillä ilmaisuilla on kaikissa tapauksissa täsmälleen sama ulottuvuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tuomion CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 18 kohdassa myönnettiin, että tietyissä tapauksissa oli mahdollista turvautua tekstienväliseen tulkintaan siten, että eri direktiiveissä käytetyt käsitteet voivat saada saman merkityksen. Tätä tulkintamenetelmää voidaan kuitenkin yhtäältä soveltaa vain silloin, kun kyseisille direktiiveille asetetut tavoitteet ovat yhteisiä, mikä ei selvästikään ole tilanne tässä tapauksessa, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 66–70 kohdasta ilmenee. Toisaalta kyseisen tuomion 18 kohdasta ei mitenkään ilmene, että siinä katsottaisiin, että kaikki ensimmäisessä henkivakuutusdirektiivissä ja sen korvanneessa lainsäädännössä tarkoitetut liiketoimet ja toiminta kuuluisivat direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vapautuksen piiriin. Päinvastoin tuomion CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 18 kohdassa viitattiin erityisesti ensimmäiseen vahinkovakuutusdirektiiviin. On kuitenkin todettava, että kyseinen direktiivi ei kattanut liitännäisiä liiketoimia, kuten sijoitusten hallinnointitoimia, joten kysymys muun toiminnan kuin vakuuttamisen (sanan tavanomaisessa merkityksessä) sisällyttämisestä ei noussut esiin. Näin ollen kyseisen 18 kohdan ulottuvuutta ei ole mahdollista laajentaa koskemaan muihin direktiiveihin sisältyviä käsitteitä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tuomiossa Skandia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> oli toiseksi selvitettävä, oliko vakuutusyhtiön sitoumus harjoittaa käypää korvausta vastaan sellaisen toisen vakuutusyhtiön toimintaa, joka oli sen kokonaan omistama tytäryhtiö ja joka jatkoi vakuutussopimusten tekemistä omissa nimissään, kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa tarkoitettua vakuutustoimintaa. Kyseisen tuomion 31 kohdassa täsmennettiin nimenomaisesti, että kaikki vakuutusyhtiön harjoittama toiminta ei välttämättä ole vakuutustoimintaa. Mielestäni tästä seuraa, että vaikka oletettaisiinkin, että tietty toiminta kuuluu vakuutusdirektiivien soveltamisalaan, se ei kuulu automaattisesti näissä direktiiveissä tarkoitetun vakuutustoiminnan käsitteen piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>On todettava kolmanneksi, että missään unionin tuomioistuimen tuomiossa ei ole kyseenalaistettu vakuutustoiminnan vakiintunutta määritelmää, sellaisena kuin se esitettiin tuomiossa CPP<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> (<NO.CASE>C‑349/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:93">EU:C:1999:93</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja mainitaan tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa, joko viittaamalla vakuutusdirektiiveihin tai muihin säädöksiin. Sitä vastoin tuomion Skandia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010308">8.3.2001</DATE> (<NO.CASE>C‑240/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:140">EU:C:2001:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 40 ja 41 kohdassa sovellettiin kyseisessä tuomiossa CPP asetettuja vakuutustoiminnan määritelmää koskevia perusteita ja korostettiin, että vakuutustoiminta edellyttää luonteensa vuoksi vakuutuspalvelun tarjoajan ja henkilön, jonka riskit vakuutuksella katetaan, eli vakuutetun välistä sopimussuhdetta. Näin ollen silloin, kun vakuutuksenantaja hoiti kaikkia toisen vakuutuksenantajan tehtäviä kantamatta kuitenkaan vakuutustoiminnasta johtuvaa korvausriskiä, kyseessä oleva toiminta ei ollut arvonlisäverovapautukseen oikeuttavaa vakuutustoimintaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Yhdenvertaisuusperiaate ja verotuksen neutraalisuuden periaate</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Lopuksi on vielä täsmennettävä, että kyseessä olevien käsitteiden tulkitseminen erikseen ei ole ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun tai verotuksen neutraalisuuden periaatteiden kanssa, joilla on erityinen merkitys unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on se, että samankaltaisia ja siis keskenään kilpailevia palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121115">15.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Zimmermann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑174/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:716">EU:C:2012:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tämän vuoksi on muistutettava, että verotuksen neutraalisuuden periaate on unionin johdetun oikeuden tasolla ja verotuksen erityisalalla yhdenvertaisen kohtelun periaatteen erityinen ilmentymä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091029">29.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>NCC Construction Danmark</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑174/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:669">EU:C:2009:669</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä tapauksessa neutraalisuuden käsite on merkityksellinen tässä viimeksi mainitussa merkityksessä, koska pääasian kantajat väittävät, että sekä vakuutuksenantajien että muiden kuin vakuutuksenantajien suorittamia eläkerahastojen hallinnointipalveluja on kohdeltava samalla tavalla, koska palvelut ovat samanlaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Tämä väite perustuu kuitenkin virheelliseen olettamaan, jonka mukaan kaikki vakuutuksenantajan suorittamat palvelut kuuluvat automaattisesti direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vapautuksen piiriin. Muut kuin vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat eivät nimittäin kuulu tämän vapautuksen piiriin, vaikka ne olisivat vakuutusyhtiöiden suorittamia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Pääasiassa on ilmeisesti pitkälti kyse siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta on yli 40 vuoden ajan vapauttanut verosta vakuutuksenantajien tarjoamat rahastojen hallinnointipalvelut. Unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston mukaan verohallinto muutti käytäntöään <DATE ISO="20190401">1.4.2019</DATE>. Tällaisia vakuutuksenantajien suorittamia palveluja ei vastedes voida enää vapauttaa verosta. Se, että Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt vapautuksen mainituille palveluille verovelvollisen aseman perusteella ilman, että ne täyttävät direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa<?PAGE NO="17"?> koskevat oikeuskäytännössä vahvistetut kriteerit, jotka palautetaan mieleen tämän ratkaisuehdotuksen 39–45 kohdassa, ei voi olla peruste muuttaa kyseisten unionin oikeuden kriteerien tulkintaa. Tästä seuraa, että muuta kuin vakuutustoimintaa ei voida erilaista kohtelua koskevan väitteen perusteella sisällyttää kyseisen säännöksen nojalla verosta vapautetun vakuutustoiminnan käsitteen piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kun lisäksi otetaan huomioon tämän ratkaisuehdotuksen 77 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on se, että samankaltaisia ja siis keskenään kilpailevia palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla. Direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan samankaltaisia palveluja, jotka kuuluvat kyseisessä säännöksessä tarkoitetun vakuutustoiminnan käsitteen, sellaisena kuin se on määritelty tämän ratkaisuehdotuksen 39–45 kohdassa, alaan, kohdellaan samalla tavalla. Toisin kuin kantajat väittävät, kyseistä verotuksen neutraalisuuden periaatetta loukattaisiin, jos palveluihin, jotka eivät täytä mainitun käsitteen perusteita, voitaisiin soveltaa kyseisessä säännöksessä säädettyä vapautusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>On joka tapauksessa muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan verotuksen neutraalisuuden periaate ei ole primaarioikeuden määräys, joka voisi määrittää direktiivin 2006/112 135 artiklassa säädetyn vapautuksen pätevyyden. Sillä ei myöskään voida laajentaa tällaisen vapautuksen soveltamisalaa yksiselitteisen säännöksen puuttuessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120719">19.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Bank</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑44/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:484">EU:C:2012:484</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen yhdenvertaisuusperiaate ja verotuksen neutraalisuuden periaate eivät voi laajentaa direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Court of Appealin (England &amp; Wales) (Civil Division) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan a alakohtaa ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin kolmannen tarjoamiin sijoitusten hallinnointipalveluihin ei sovelleta kyseisissä säännöksissä säädettyä vapautusta.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>