<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-129/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0129</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:375">EU:C:2020:375</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>23</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>23</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C-129/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Presidenza del Consiglio dei Ministri</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20200514">14 päivänä toukokuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-129/19</HT></P><P>Presidenza del Consiglio dei Ministri</P><P>vastaan</P><P>BV,</P><P>ja muina osapuolina</P><P>Procura della Repubblica di Torino</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte Suprema di Cassazione (ylin tuomioistuin, Italia))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2004/80/EY</KEYWORD><KEYWORD>12 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Kansalliset korvausjärjestelmät tahallisten väkivaltarikosten uhreja varten</KEYWORD><KEYWORD>Puhtaasti jäsenvaltion sisäiset tilanteet</KEYWORD><KEYWORD>Rajatylittävien tilanteiden käsite</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudenmukainen ja riittävä korvaus</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Corte Suprema di Cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) nostaa tässä asiassa esiin kaksi oikeudellista kysymystä rikoksen uhreille maksettavista korvauksista <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY tulkinnasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="261" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2004">EUVL 2004 L 261 p. 15</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Ensimmäinen kysymys on, edellytetäänkö kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön korvausjärjestelmän, joka ulottuu kaikkiin niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreihin niin, että rikoksiin sisältyvät myös <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>puhtaasti valtion sisäiset<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> rikokset. Toinen kysymys on, mitä perusteita tulisi käyttää määritettäessä, onko kansallisesta järjestelmästä annettava korvaus direktiivissä tarkoitetuin tavoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>oikeudenmukainen ja riittävä<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Direktiivissä 2004/80 on kolme lukua. Luvun I otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Korvauksen saaminen rajatylittävissä tilanteissa<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>. Sen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tahallinen väkivaltarikos on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin korvauksen hakijan asuinvaltiossa, hakijalla on oikeus tehdä hakemus asuinvaltionsa viranomaiselle tai muulle elimelle.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Direktiivin II luvussa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Kansalliset korvausjärjestelmät<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, on vain yksi artikla (12 artikla). Siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="012.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän direktiivin nojalla laadittuja korvauksen saamista rajatylittävissä tapauksissa koskevia sääntöjä on sovellettava jäsenvaltioiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevien kansallisten korvausjärjestelmien perusteella.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="012.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Kaikkien jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden kansallisissa säädöksissä on säännökset niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevasta korvausjärjestelmästä, jolla varmistetaan uhreille oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin III lukuun sisältyvät <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Täytäntöönpanosäännökset<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>. Sen 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään <DATE ISO="20060101">1 päivänä tammikuuta 2006</DATE>, lukuun ottamatta 12 artiklan 2 kohtaa, jonka osalta voimaantulopäivä on 1 päivä heinäkuuta 2005. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen lainsäädäntö</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana sovellettavan kansallisen lainsäädännön olennaiset säännökset olivat seuraavat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Italian rikoslain (Codice penale) 609-bis §:ssä säädetään rikoksesta, jonka nimike on seksuaalinen väkivalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Italian siviililain (Codice civile) 1218 §:ssä säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Ellei velallinen tee suoritusta täsmällisesti, hän on velvollinen korvaamaan vahingon, ellei hän osoita, että laiminlyönti tai viivästys on johtunut siitä, että suorituksen tekeminen on ollut velallisesta riippumattomasta syystä mahdotonta.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT><DATE ISO="20160707">7.7.2016</DATE> annetun lain nro 122, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Italian kuulumisesta Euroopan unioniin johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi annetut säännökset – Eurooppalaki 2015–2016<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> (Disposizioni per l’adempimento degli obblighi derivanti dall’appartenenza dell’Italia all’Unione europea – Legge europea 2015–2016), joka tuli voimaan <DATE ISO="20160723">23.7.2016</DATE>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Muutettu <DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE> annetun lain nro 167, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Italian kuulumisesta Euroopan unioniin johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi annetut säännökset – Eurooppalaki 2017<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> (Disposizioni per l’adempimento degli obblighi derivanti dall’appartenenza dell’Italia all’Unione europea – Legge europea 2017) 6 §:llä ja <DATE ISO="20181230">30.12.2018</DATE> annetun lain nro 145 <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Valtion talousarvio verovuodelle 2019 ja monivuotinen talousarvio kolmivuotiskaudelle 2019–2021<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> (Bilancio di previsione dello Stato per l’anno finanziario 2019 e bilancio pluriennale per il triennio 2019-2021) 1 §:n 593–596 momentilla.</P></NOTE> 11 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna, säädettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>henkilöön kohdistuvan tahallisen väkivaltarikoksen ja joka tapauksessa rikoslain 603-bis §:ssä tarkoitetun rikoksen uhrin oikeudesta saada korvausta valtiolta, lukuun ottamatta 581 ja 582 §:ssä tarkoitettuja rikoksia, paitsi jos käsillä on rikoslain 583 §:ssä säädettyjä raskauttavia seikkoja<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvaus murhasta, seksuaalisesta väkivallasta tai vaikean ruumiinvamman aiheuttamisesta maksetaan uhrille tai, jos uhri on rikoksen seurauksena menehtynyt, uhrin oikeudenhaltijoille, ja korvaus on saman 11 pykälän 3 momentissa tarkoitetussa ministeriön asetuksessa määritetyn suuruinen. Muista kuin edellä mainituista rikoksista korvaus sen sijaan toteutetaan sairaanhoito- ja hoitokulujen korvauksena.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Tahallisten väkivaltarikosten uhreille maksettavan korvauksen määrien määrittämisestä <DATE ISO="20170831">31.8.2017</DATE> annetun sisäministeriön asetuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Gazzetta Ufficiale, Serie Generale nro 23<DATE ISO="20171007">7</DATE>, <DATE ISO="20171010">10.10.2017</DATE>.</P></NOTE> (Decreto del Ministro dell’Interno, 31 agosto 2017, Determinazione degli importi dell’indennizzo alle vittime dei reati intenzionali violenti) 1 §:ssä määritellään korvausten määrät seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>a) henkirikoksesta <FT TYPE="NUMBER">7200</FT> euron suuruinen kiinteä korvaus ja lisäksi siinä tapauksessa, että henkirikoksen on tehnyt uhrin puoliso (asumuserossa olevat tai avioeroon tuomitut entiset puolisot mukaan luettuina) tai henkilö, jolla on tai on ollut uhriin tunneside, <FT TYPE="NUMBER">8200</FT> euron suuruinen kiinteä korvaus yksinomaan uhrin lapsille; b) rikoslain 609-bis §:ssä tarkoitetusta seksuaalisesta väkivaltarikoksesta <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euron suuruinen kiinteä korvaus, paitsi jos käsillä on teon vakavuutta lieventävä seikka; c) muista kuin kohdissa a ja b tarkoitetuista rikoksista enintään <FT TYPE="NUMBER">3000</FT> euroa sairaanhoito- ja hoitokulujen korvauksena<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Lisättäköön täydennyksenä, että Italian hallitus ilmoitti unionin tuomioistuimelle istunnossa, että Italian hallitus on <DATE ISO="20191122">22.11.2019</DATE> annetulla ministerin asetuksella korottanut tahallisten väkivaltarikosten uhreille maksettavien korvausten määrää. Raiskauksesta maksettavan korvauksen määrää on korotettu <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> eurosta <FT TYPE="NUMBER">25000</FT> euroon. Ymmärtääkseni näillä uusilla säännöksillä ei kuitenkaan ole taannehtivaa vaikutusta. Ne eivät tämän vuoksi näytä olevan sovellettavissa käsiteltävänä olevassa asiassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Lokakuussa 2005 vastapuoli, joka asuu Italiassa, joutui kahden Romanian kansalaisen häneen kohdistaman seksuaalisen väkivallan uhriksi. Tekijät tuomittiin vankeusrangaistukseen kymmeneksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Heidät velvoitettiin myös suorittamaan aiheuttamastaan vahingosta korvausta, jonka suuruus oli määrä vahvistaa erillisessä oikeudenkäynnissä ja josta tuomioistuin määräsi maksettavaksi vastapuolelle välittömästi täytäntöönpanokelpoisena ennakkona <FT TYPE="NUMBER">50000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Vastapuoli ei kuitenkaan saanut tuomittua määrää, koska rikoksen tekijät pakoilivat oikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Vastapuoli nosti helmikuussa 2009 Tribunale di Torinossa (Torinon alioikeus) kanteen Presidenza del Consiglio dei Ministriä (pääministerin kanslia) vastaan ja vaati tältä vahingonkorvausta direktiivin 2004/80 täytäntöönpanon laiminlyönnin johdosta. Tribunale di Torino katsoi <DATE ISO="20100526">26.5.2010</DATE> antamassaan tuomiossa kanteen perustelluksi ja velvoitti Presidenza del Consiglio dei Ministrin maksamaan vastapuolelle <FT TYPE="NUMBER">90000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Presidenza del Consiglio dei Ministri valitti kyseisestä tuomiosta Corte d’appello di Torinoon (Torinon ylioikeus, Italia). Kyseinen tuomioistuin hyväksyi valituksen osittain <DATE ISO="20120123">23.1.2012</DATE> antamallaan tuomiolla. Se alensi vastapuolelle maksettavaa summaa <FT TYPE="NUMBER">50000</FT> euroon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Presidenza del Consiglio dei Ministri teki kyseisestä tuomiosta kassaatiovalituksen Corte Suprema di Cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia). Kyseinen tuomioistuin lykkäsi asian käsittelyä siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin antaisi ratkaisun kahdessa asiassa: Euroopan komission Italian tasavaltaa vastaan <DATE ISO="20141222">22.12.2014</DATE> vireille panemassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, jossa oli kyse direktiivin 2004/80 täytäntöönpanon laiminlyönnistä, sekä Tribunale di Roman (Rooman alioikeus, Italia) <DATE ISO="20150324">24.3.2015</DATE> tekemällä välipäätöksellä vireille panemassa ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä, jossa oli kyse direktiivin 12 artiklan 2 kohdan tulkinnasta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Kun nämä kaksi menettelyä unionin tuomioistuimessa oli saatu päätökseen (ensimmäinen <DATE ISO="20161011">11.10.2016</DATE> annetulla tuomiolla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE>, (<NO.CASE>C-601/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:759">EU:C:2016:759</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin totesi, että Italian tasavalta ei ollut noudattanut direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että rajatylittävissä tilanteissa on olemassa korvausjärjestelmä, joka koskee kaikkien sen alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja.</P></NOTE> ja toinen unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20170228">28.2.2017</DATE> antamalla määräyksellä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170228">28.2.2017</DATE>, <NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-167/15</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:187">EU:C:2017:187</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jolla asia poistettiin rekisteristä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen peruutettua ennakkoratkaisupyynnön.</P></NOTE>), asian käsittelyä Corte Suprema di Cassazionessa jatkettiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Koska Corte Suprema di Cassazione oli epävarma direktiivin 2004/80 tulkinnasta, se päätti uudelleen lykätä tämän asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>1)</NO.P><TXT>Tilanteessa, jossa [direktiiviä 2004/80 ei ole pantu kansallisesti täytäntöön määräajassa (ja/tai se on pantu täytäntöön puutteellisesti) ja jossa kyseisellä direktiivillä ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia (non self-executing) siltä osin kuin kyse on siinä säädetyn väkivaltarikosten uhreja koskevan korvausjärjestelmän perustamisesta ja jossa syntyy rajatylittävissä tilanteissa oleville henkilöille, joita direktiivi yksinomaan koskee, oikeus saada jäsenvaltiolta vahingonkorvausta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (mm. tuomioissa Francovich ja Brasserie du Pêcheur ja Factortame III) vahvistettujen periaatteiden nojalla, velvoittaako [Euroopan unionin] oikeus katsomaan, että vastaava jäsenvaltion vastuu vallitsee myös suhteessa muihin kuin rajatylittävissä tilanteissa oleviin henkilöihin (toisin sanoen jäsenvaltiossa asuviin henkilöihin), jotka eivät olisi olleet direktiivin täytäntöönpanosta johtuvien etujen suoria saajia mutta joiden olisi – samaten [Euroopan unionin] oikeuteen kuuluvan yhdenvertaisuusperiaatteen tai syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisen välttämiseksi – pitänyt ja ollut mahdollista hyötyä direktiivistä (eli edellä mainitusta korvausjärjestelmästä) sen tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi, jos direktiivi olisi pantu täytäntöön oikea-aikaisesti ja täydellisesti?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P>Voidaanko tahallisten väkivaltarikosten (ja nimenomaisesti rikoslain 609‑bis §:ssä tarkoitetun seksuaalisen väkivaltarikoksen) uhreille maksettava korvaus, jonka määräksi on vahvistettu <DATE ISO="20170831">31.8.2017</DATE> annetussa sisäministeriön asetuksessa [joka on annettu <DATE ISO="20160707">7.7.2016</DATE> annetun lain nro 122, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Italian kuulumisesta Euroopan unioniin johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi annetut säännökset – Eurooppalaki 2015–2016<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, sellaisena kuin se on myöhemmin (<DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE> annetun lain nro 167 6 §:llä ja <DATE ISO="20181230">30.12.2018</DATE> annetun lain nro 145 1 §:n 593–596 momentilla) muutettuna, 11 §:n 3 momentin nojalla] kiinteä <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euron määrä, katsoa direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi oikeudenmukaiseksi ja riittäväksi korvaukseksi uhrille?<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet vastapuoli, Italian hallitus ja Euroopan komissio. Mainitut osapuolet esittivät myös suullisia lausumia <DATE ISO="20200302">2.3.2020</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraavanlainen. Tarkastelen ensiksi lyhyesti Italian hallituksen esittämää väitettä siitä, että käsiteltävänä oleva kanne on jäänyt vaille kohdetta (A). Tämän jälkeen käsittelen tämän ennakkoratkaisupyynnön herättämää olennaista kysymystä: direktiivin 2004/80 12 artiklan henkilöllistä soveltamisalaa, kun säännös luetaan itse direktiivin asiayhteydessä, johon kuuluu sen varsin monitahoinen lainsäädäntöhistoria (B). Lopuksi esitän joitakin tiivistettyjä huomioita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä toisesta kysymyksestä (C).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vaille kohdetta jäänyt kanne</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Italian hallitus väittää, että vastapuolelle on myönnetty korvausta kansallisesta järjestelmästä. Itse asiassa näyttää siltä, että kun kansallinen järjestelmä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 ja 9 kohta.</P></NOTE> (viiveellä) otettiin käyttöön, siitä tehtiin taannehtivasti sovellettava <DATE ISO="20050630">30.6.2005</DATE> alkaen tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreihin direktiivin 2004/80 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vastapuoli on siten ilmeisesti saanut <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euron suuruisen kiinteämääräisen korvauksen. Italian hallituksen mukaan käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö on sinällään jäänyt vaille kohdetta. Unionin tuomioistuin pitäisi näin ollen todeta, että lausunnon antaminen asiasta raukeaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Tämä väite ansaitsee vain lyhyen käsittelyn. Minusta on jokseenkin selvää, että vastapuolella on edelleen intressi menettelyn jatkamiseen siltä osin kuin hän vaatii ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kansallisesta järjestelmästä myönnettyä korvausta suurempaa korvausta. Vastapuoli nojautuu tässä tarkoituksessa pääasiallisesti kahteen perusteeseen. Hän vetoaa ensiksi valtion vastuuseen direktiivin 2004/80 myöhästyneestä tai puutteellisesta täytäntöönpanosta Francovich-oikeuskäytännön perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19911119">19.11.1991</DATE>, <NAME.CASE>Francovich ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-6/90 ja C-9/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:428">EU:C:1991:428</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Hän väittää toiseksi, että hänelle Italian järjestelmästä myönnettyä korvausta ei sen suhteellisen alhaisen määrän (<FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euroa) vuoksi voida pitää direktiivissä tarkoitetuin tavoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>oikeudenmukaisena ja riittävänä<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Kumpikin näistä seikoista, jotka heijastuvat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksistä, edellyttävät selvästi edelleen unionin tuomioistuimen vastausta. Näin ollen siirryn käsittelemään esitettyjen kahden ennakkoratkaisukysymyksen asiasisältöä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensimmäisellä kysymyksellään selvittää ennen kaikkea, voidaanko jäsenvaltion, joka laiminlöi direktiivin 2004/80 täytäntöönpanon, katsoa olevan sopimussuhteen ulkopuolisessa vahingonkorvausvastuussa tahallisen väkivaltarikoksen tässä jäsenvaltiossa asuvaa uhria kohtaan siitä huolimatta, että direktiiviä 2004/80 sovelletaan vain rajatylittäviin tilanteisiin, kun kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä kielletään käänteinen syrjintä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Mielestäni tämä kysymys tulisi muotoilla uudelleen seuraavasti: edellyttääkö direktiivi 2004/80 ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohta, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansallisen korvausjärjestelmän, joka kattaa <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhrit ja joka kattaa myös tilanteet, jotka eivät ole rajatylittäviä?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Muistutan, että ajankohtana, jolloin vastapuoli, joka on Italian kansalainen, joutui kyseessä olevan väkivaltarikoksen uhriksi, Italia ei ollut vielä pannut täytäntöön direktiiviä 2004/80, vaikka täytäntöönpanolle varattu määräaika oli päättynyt. Kun Italia lopulta pani direktiivin 2004/80 täytäntöön, vastapuoli kuitenkin sai korvausta vasta perustetusta kansallisesta korvausjärjestelmästä. Järjestelmästä oli tehty taannehtivasti sovellettava kaikkiin rikoksen uhreihin, myös niihin, joiden asuinpaikka on Italiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vastapuoli ei voi (suoraan) vaatia vahingonkorvausta Italialta direktiivin 2004/80 myöhästyneestä täytäntöönpanosta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön korvausjärjestelmän tahallisten väkivaltarikollisten uhreja varten vain siltä osin kuin kyse on rajatylittävistä tilanteista. Vastapuolen tilanne ei kuitenkaan ollut tällainen: hän asui Italiassa ja rikos<?PAGE NO="6"?> tapahtui Italiassa. Tilanne oli siis täysin kyseisen jäsenvaltion alueen sisäinen. Tämän vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko Italian kuitenkin katsoa olevan sopimussuhteen ulkopuolisessa vahingonkorvausvastuussa muulla perusteella, nimittäin siitä syystä, että Italian lainsäädännössä kielletään käänteinen syrjintä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tällainen kysymys edellyttäisi väistämättä kielteistä vastausta: jos tilannetta ei sääntele unionin oikeus, kyseeseen ei voi tulla unionin oikeuden rikkominen, ja tämän vuoksi unionin oikeus ei voi olla jäsenvaltion sopimussuhteen ulkopuolisen korvausvastuun lähde.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio voi joutua vastuuseen vahingoista, joita yksityisille on aiheutunut valtion syyksi luettavasta unionin oikeuden rikkomisesta silloin, kun kolme edellytystä täyttyy, eli kun rikotun unionin oikeussäännön tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, kun tämän oikeussäännön rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun kyseisille yksityisille aiheutunut vahinko on välittömässä syy-yhteydessä tähän rikkomiseen (ks. vastaavasti viimeisimmistä oikeustapauksista tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Hochtief Solutions Magyarországi Fióktelepe</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑620/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:630">EU:C:2019:630</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tällainen korvausvastuu voisi korkeintaan tulla kyseeseen kansallisen lain perusteella ja siltä osin kuin kansalliset viranomaiset ovat rikkoneet kansallista lainsäädäntöä (esimerkiksi käänteisen syrjinnän kieltoa).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ratkaisu ei voisi olla toisenlainen, jos yhtälöön otettaisiin mukaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate, jonka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ennakkoratkaisupyynnössään mainitsee. Tältä osin on muistettava, että kyseistä periaatetta (joka vahvistetaan SEUT 18 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklassa) sovelletaan vain tilanteissa, joita unionin oikeus sääntelee. Kun relevantit unionin oikeuden säännökset ja määräykset koskevat vain rajatylittäviä tilanteita ja jättävät näin jäsenvaltioille vapauden säännellä puhtaasti valtionsisäisiä tilanteita, tätä periaatetta ei sovelleta. Unionin oikeuden nykytilassa on kansallisen oikeuden tehtävänä – jos ja kun se on tarkoituksenmukaista – korjata näissä tilanteissa mahdollisesti ilmenevät käänteisen syrjinnän vaikutukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19920616">16.6.1992</DATE>, <NAME.CASE>Steen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-132/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:254">EU:C:1994:254</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0001">1</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970605">5.6.1997</DATE> <NAME.CASE>Uecker ja Jacquet</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-64/96 jaC-65/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:285">EU:C:1997:285</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. hiljattain ilmestynyt katsaus tätä koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä: Arena, A., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>The Wall Around EU Fundamental Freedoms: the Purely Internal Rule at the Forty-Year Mark<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, <HT TYPE="ITALIC">Yearbook of European Law</HT>, 2020, s. 12–67.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn valossa Corte Suprema di Cassazionen ensimmäisessä kysymyksessään esiin tuoma olennainen seikka on toinen, nimittäin se, onko olettama, jolle ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys perustuu, itse asiassa oikea: sovelletaanko direktiiviä 2004/80 ja erityisesti sen 12 artiklaa vain rajatylittäviin tilanteisiin mutta ei täysin valtion sisäisiin tilanteisiin?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa vastapuoli väittää, että tähän kysymykseen olisi vastattava kieltävästi, kun taas Italian hallituksen ja komission näkemys on päinvastainen. Molemmat puolet katsovat, että direktiivin 2004/80 sanamuoto, tarkoitus ja syntyhistoria tukevat niiden näkemystä. He vetoavat myös eräisiin unionin tuomioistuimen ratkaisuihin tämän perusteeksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Seuraavassa selvitän ensiksi, minkä vuoksi direktiivin 2004/80 teksti ja sisäinen rakenne eivät ole selviä eivätkä erikseen tarkasteltuina anna vastausta tähän kysymykseen (1). Pyrin tämän jälkeen yksilöimään tavoitteen (tai tavoitteet), joihin unionin lainsäätäjä pyrki direktiivin 2004/80 ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdan antamisella, tarkastelemalla direktiivin johdanto-osaa (2) ja valmisteluasiakirjoja (3). Sitten tarkastelen direktiivin 2004/80 oikeusperustaa (4) ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (5) sen selvittämiseksi, tarjoavatko nämä elementit mitään lisätieota.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Koko tämän tarkastelun päätteeksi minun on kuitenkin myönnettävä, että nähdäkseni selvää vastausta kumpaankaan suuntaan ei ole. Molemmat ehdotetut tulkinnat ovat edelleen puolustettavissa. Päätteeksi esitän kolme luonteeltaan perustuslaillista lisäargumenttia sen tueksi, minkä vuoksi kaiken kaikkiaan ehdottaisin unionin tuomioistuimelle, että se noudattaisi vastapuolen esittämää tulkintaa (6).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2004/80 teksti ja sisäinen rakenne</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Italian hallitus ja komissio väittävät ensiksi, että kun direktiivin 2004/80 12 artikla luetaan kokonaisuudessaan, on selvää, että siinä edellytetään jäsenvaltioilta korvausjärjestelmien käyttöönottoa vain rajatylittäviä tilanteita varten. Sen 1 kohdassa viitataan nimenomaisesti rajatylittäviin tapauksiin. Olisi outoa tulkita saman säännöksen 2 kohtaa niin, että sen soveltamisala olisi laajempi kuin ensimmäisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Tämä väite ei ole vakuuttava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Direktiivin 2004/80 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Tämän direktiivin nojalla laadittuja korvauksen saamista rajatylittävissä tapauksissa koskevia sääntöjä on sovellettava jäsenvaltioiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevien kansallisten korvausjärjestelmien perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> Direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa puolestaan säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>Kaikkien jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden kansallisissa säädöksissä on säännökset niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevasta korvausjärjestelmästä, jolla varmistetaan uhreille oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset.<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Säännöksen 1 kohdassa pelkästään ilmaistaan se, että direktiivillä käyttöön otettava yhteistyöjärjestelmä, jolla varmistetaan mahdollisuus saada korvausta rajatylittävistä rikoksista (ja josta säädetään direktiivin 2004/80 1–11 artiklassa), on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>lisättävä<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> kansallisiin korvausjärjestelmiin. Säännöksessä todetaan vain, että säännöt, joita tässä direktiivissä edellytetään, muodostavat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>lisäyksen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> niihin kansallisiin korvausjärjestelmiin, joita jäsenvaltiot tarjoavat niiden kunkin alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tätä toteamusta seuraa sitten 12 artiklan 2 kohta, jossa lisätään, että jäsenvaltioilla on oltava niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskeva korvausjärjestelmä. Jos kansallisella tasolla ei ylipäätään olisi säädetty mitään, direktiivin 2004/80 I luvun säännöillä ei voitaisi lisätä niihin mitään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Tekstin tasolla kyseisissä säännöksissä ei ole mitään, mikä rajoittaisi 12 artiklan soveltamisalan vain rajatylittäviin tilanteisiin. Sinänsä säännöksen 2 kohdan tulkitseminen vastapuolen esittämällä tavalla siten, että siinä edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön järjestelmiä, jotka kattavat <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>niiden alueella tehdyt tahalliset – – rikokset<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, on tämän säännöksen tekstin osalta täysin perusteltua. Se ei myöskään johda minkäänlaiseen sisäiseen epäjohdonmukaisuuteen direktiivin 2004/80 12 artiklan tulkinnassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Toiseksi Italian hallitus ja komissio katsovat, että direktiivin 2004/80 1 artiklasta seuraa, että velvollisuus ottaa käyttöön kansalliset korvausjärjestelmät ulottuu vain rajatylittäviin tilanteisiin. Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava oikeus hakea korvausta siinä tapauksessa, että tahallinen väkivaltarikos on tehty <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/><HT TYPE="ITALIC">muussa jäsenvaltiossa kuin korvauksen hakijan asuinvaltiossa</HT>.<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Yleisemmin tätä kantaa – väittävät Italian hallitus ja komissio – vahvistaa direktiivi muilta osin: on kiistatonta, että direktiivillä käyttöön otettu yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan mahdollisuutta saada korvaus, koskee vain rikoksen uhreja rajatylittävissä tilanteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Nämä argumentit ovat mielestäni paikkansapitäviä siltä osin kuin kyse on direktiivin 2004/80 I luvun tulkinnasta. Ne eivät kuitenkaan ole vakuuttavia II luvun ja sen 12 artiklan osalta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Minun on heti aluksi korostettava, että – toisin kuin monien muiden samankaltaisten instrumenttien – direktiivin 2004/80 ensimmäiset artiklat eivät sisällä säännöstä, jossa lausuttaisiin sen tarkoitus tai kohde tai rajattaisiin sen soveltamisala ja/tai joka sisältäisi määritelmät. Direktiivin 2004/80 1 artikla ei ole osa johdantolukua, joka olisi määritelty esimerkiksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>yleisiksi säännöksiksi<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, joita sovellettaisiin koko lainsäädäntöinstrumenttiin. Sen 1 artikla sisältyy itse asiassa jo I lukuun (1–11 artikla), jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>Korvauksen saaminen rajatylittävissä tilanteissa<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>. Tätä lukua seuraa II luku, joka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>Kansalliset korvausjärjestelmät<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> (vain 12 artikla).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tästä syystä en ymmärrä, miten minkään tavanomaisten lainsäädännön tulkintaa koskevien sääntöjen perusteella lainsäädäntöinstrumentin yhden luvun johdantosäännöstä tai ‑säännöksiä voitaisiin käyttää saman instrumentin muiden lukujen soveltamisalan rajoittamiseen. Direktiivin 1 artikla koskee vain direktiivin I luvussa säädettyä yhteistyöjärjestelmää. Sitä vastoin kahden erillisen luvun olemassaolo voidaan hyvin tulkita osoitukseksi siitä, että kumpikin niistä koskee sen lainsäädännön eri puolta, joka direktiivillä 2004/80 oli tarkoitus ottaa käyttöön. Jos näin on, direktiiviä 2004/80 voidaan todellakin, kuten vastapuoli esittää, tulkita siten, että siinä asetetaan jäsenvaltioille kaksi erillistä velvollisuutta: i) ottaa käyttöön yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan mahdollisuutta saada korvaus <HT TYPE="ITALIC">rajatylittävissä tilanteissa</HT>, ja ii) perustaa kansallinen korvausjärjestelmä, jonka käynnistää <HT TYPE="ITALIC">mikä hyvänsä</HT> tahallinen väkivaltarikos.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kolmanneksi tälle kannalle voidaan löytää lisätukea direktiivin 2004/80 18 artiklasta, jossa säädetään kahdesta eri määräajasta direktiivin täytäntöönpanolle: yhdestä (aikaisemmasta) 12 artiklan 2 kohtaa varten ja toisesta (myöhemmästä) direktiivin muita osia varten.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin 2004/80 säännökset osaksi kansallista oikeusjärjestystä viimeistään <DATE ISO="20060101">1.1.2006</DATE>, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>lukuun ottamatta 12 artiklan 2 kohtaa, jonka osalta voimaantulopäivä [oli] 1 päivä heinäkuuta 2005<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.</P></NOTE> Kyseisen säännös kaiketi osoittaa direktiivin 12 artiklan 2 kohdan itsenäisen luonteen. Jos tarkoituksena oli, että kansalliset järjestelmät vain mahdollistavat direktiivin 2004/80 muissa säännöksissä vahvistetun järjestelmän tehokkaan toiminnan, logiikkaa tuon määräaikojen välisen eron takana olisi vaikea ymmärtää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Neljänneksi huomattakoon direktiivin 2004/80 nimi: kyseessä on direktiivi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>rikoksen uhreille maksettavista korvauksista<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Kyseessä ei ole <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>direktiivi rikoksen uhreille maksettavista korvauksista rajatylittävissä tilanteissa<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>direktiivi yhteistyöstä rikosten uhreille maksettavan korvauksen osalta<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> tai – kuten neuvoston puheenjohtajavaltio esitti lainsäädäntömenettelyn eräässä vaiheessa – <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>direktiivi rikoksen uhreille suoritettavien korvausten maksamisen <HT TYPE="ITALIC">helpottamisesta</HT><QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. neuvoston asiakirja 8033/<DATE ISO="20040404">04</DATE>, <DATE ISO="20040405">5.4.2004</DATE>. Ehdotusta ei lopulta hyväksytty.</P></NOTE> Voidaan ajatella, että mikä hyvänsä noista olisi ollut asianmukaisempi instrumentille, joka koskee vain rajatylittäviä tilanteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tämä argumentti voi tosin vaikuttaa formalistiselta tai vähämerkitykselliseltä. Direktiivin 2004/80 nimi kuitenkin itse asiassa heijastaa sen 12 artiklan 2 kohdan sanamuotoa. Kyseisessä artiklassa viitataan jäsenvaltioiden <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>niiden alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskev[iin] korvausjärjestelm[iin]<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> (ilman muita luokitteluja tai rajoituksia) ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>uhreihin<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> (jälleen ilman muita luokitteluja tai rajoituksia). Lisäksi toisin kuin direktiivin 2004/80 1 artiklan osalta, jota sovelletaan vain I luvun sisällä, direktiivin kaiken kattavan nimen tulisi epäilemättä olla merkityksellinen koko direktiivin kannalta, ei vain sen luvuista yhden kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Todettakoon viidenneksi ja lopulta direktiivin sisäisen järjestelmän kannalta, että jos 12 artikla olisi ollut vain säännös, jolla on välinearvo, tai jos se olisi ollut luonteeltaan menettelysäännös, kuten komissio ja Italian hallitus ovat pääasiallisesti esittäneet, se olisi mahdollisesti voitu sisällyttää direktiivin III lukuun (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>Täytäntöönpanosäännökset<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>). Tätä säännöstä pidettiin kuitenkin niin tärkeänä, että sille annettiin erityinen luku (II luku), jolle annettiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>aineellinen<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> otsikko (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Kansalliset korvausjärjestelmät<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Mielestäni direktiivin 2004/80 teksti ja sisäinen järjestelmä erikseen tarkasteltuina tukevat pikemminkin vastapuolen esittämää tulkintaa. Direktiivistä saatavasta kuvasta tulee kuitenkin varmasti monitahoisempi, kun siirrytään tarkastelemaan tämän instrumentin tavoitteita siltä osin kuin ne voidaan saada selville direktiivin johdanto-osan perustelukappaleiden (2) ja direktiivin antamiseen johtaneen lainsäädäntöprosessin (3) tarkastelun perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin lainsäätäjän tavoitteet I: direktiivin 2004/80 johdanto-osa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Molemmat puolet väittävät, että direktiivin 2004/80 12 artiklan soveltamisala tulee selvemmäksi, kun tarkastellaan tavoitteita, joihin unionin lainsäätäjä direktiivillä pyrkii, sellaisina kuin niitä kuvataan tietyissä tämän instrumentin johdanto-osan perustelukappaleissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tämän argumentin ainoa ongelma on, että kumpikin puoli vetoaa eri johdanto-osan perustelukappaleisiin kantojensa tueksi. Vielä hankalammaksi asian tekee se, että molemmat osapuolet ovat tavallaan oikeassa. Direktiivin 2004/80 artiklojen moniselitteisyys näkyy myös johdanto-osassa. Sen sijaan että johdanto-osan tarkastelu selkiyttäisi, miten direktiivin 2004/80 12 artiklaa on tulkittava, se pikemminkin aiheuttaa lisää epävarmuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Yksinkertaistetusti on niin, että huolimatta siitä, että jotkin direktiivin 2004/80 johdanto-osan yksittäisissä perustelukappaleissa asetetuista tavoitteista ovat hieman epämääräisiä, ne voidaan sijoittaa kolmeen eri ryhmään:<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Jotkin niistä voitaisiin kiistatta sijoittaa useampaan kuin yhteen ryhmään.</P></NOTE> i) rikosten uhrien auttaminen rajatylittävissä tilanteissa, ii) henkilöiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus, iii) rikosten uhrien suojelu rikosoikeudellisessa menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Ensinnäkin, kuten Italian hallitus ja komissio väittävät, ensimmäinen perustelukappaleiden ryhmä näyttäisi osoittavan, että direktiivillä 2004/80 pelkästään otetaan käyttöön säännöt, jotka koskevat korvauksen saantia rajatylittävissä tilanteissa. Kyseiset osapuolet tarkoittavat rajatylittävillä tilanteilla niitä, joissa rikoksen uhri asuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos tapahtui.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä kyseiset osapuolet viittaavat erityisesti ensimmäiseen ja toiseen perustelukappaleeseen. Ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>Yksi Euroopan [unionin] tavoitteista on poistaa <HT TYPE="ITALIC">henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet</HT> jäsenvaltioiden väliltä.<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Viittausta vapaaseen liikkuvuuteen täydentää toinen perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>Yhteisöjen tuomioistuin katsoi Cowanin asiassa, että kun yhteisön oikeudessa taataan <HT TYPE="ITALIC">luonnolliselle henkilölle oikeus mennä toiseen jäsenvaltioon</HT>, tähän liikkumisen vapauteen kuuluu välttämättä se, että <HT TYPE="ITALIC">tällaisen henkilön</HT> koskemattomuutta <HT TYPE="ITALIC">suojataan</HT> kyseisessä jäsenvaltiossa samalla tavoin kuin valtion omien kansalaisten tai siellä asuvien koskemattomuutta. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi olisi myös toteutettava toimenpiteitä, joilla helpotetaan korvausten maksamista rikosten uhreille.<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Lisäksi Italian hallitus ja komissio korostavat, että 11, 12 ja 13 perustelukappaleessa viitataan (nimenomaisesti tai implisiittisesti) tilanteisiin, joissa rikos tehdään muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikoksen uhri asuu. Ne lisäävät edelleen, että 15 perustelukappaleessa direktiivin 2004/80 antamista perustellaan oikeasuhteisuuden ja toissijaisuuden kannalta vain viittaamalla tarpeeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>helpottaa rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>. Tällaista perustelua voitaisiin mahdollisesti pitää riittämättömänä sellaisen instrumentin osalta, jonka soveltamisala ulottuu rajatylittävien tilanteiden säätelyä pidemmälle.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>En kuitenkaan pidä kyseisten perustelukappaleiden sanamuotoa ratkaisevana huolimatta siitä, että niihin sisältyy lukuisia viittauksia rajatylittäviin tilanteisiin. Mielestäni vain 15 perustelukappaletta voitaisiin pitää selvänä osoituksena unionin lainsäätäjän tarkoituksesta rajata direktiivin 2004/80 soveltamisala. Antamastaan vaikutelmasta huolimatta muut perustelukappaleet eivät tue yhtä yksiselitteisesti Italian hallituksen ja komission puolustamaa näkemystä. Lisäksi 11, 12 ja 13 perustelukappaleessa yksinkertaisesti viitataan direktiivin 2004/80 I luvussa käyttöön otettuun yhteistyöjärjestelmään. Ne eivät tämän vuoksi paljasta juuri mitään siitä, millä tavoin 12 artiklaa on tulkittava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Toiseksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>rajatylittävät tilanteet<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>, joihin Italian hallitus ja komissio viittaavat (eli tilanteet, joissa rikoksen <HT TYPE="ITALIC">uhri</HT> on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen), eivät käsitä tyhjentävästi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>rajatylittäviä tilanteita<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>, jotka direktiivi 2004/80 voisi tarkoituksensa valossa kattaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tämä tarkoitus nousee etualalle, kun paneudutaan ensimmäiseen perustelukappaleeseen (muistaen, että <HT TYPE="ITALIC">henkilöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden</HT> esteiden poistaminen on yksi Euroopan unionin tavoitteista) ja otetaan huomioon muiden perustelukappaleiden yleinen kieli. Erityisesti kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>Rikoksen uhri ei useinkaan voi saada korvausta rikoksentekijältä, koska rikoksentekijä ei varojen puutteen vuoksi välttämättä pysty maksamaan hänen maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia tai koska häntä ei ole saatu selville tai häntä vastaan ei ole voitu nostaa syytettä<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Jos kymmenettä perustelukappaletta – ja osittain myös seitsemättä ja ensimmäistä perustelukappaletta – pidettäisiin selityksenä sille, miksi unionin lainsäätäjä katsoi tarpeelliseksi ryhtyä toimiin tällä alalla, esiin tulee myös toisentyyppinen rajatylittävä tilanne: ei ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>matkustavan rikoksen uhrin<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> vaan myös <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>matkustavan rikoksentekijän<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> tilanne. Usein on niin, että tilanne, jossa tahallisen väkivaltarikoksen uhri ei voi saada korvausta rikoksentekijältä ja on tämän vuoksi erityisessä suojelun tarpeessa, kun on kyse henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamisesta, on se, jossa <HT TYPE="ITALIC">rikoksentekijä</HT> on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Noissa tilanteissa rikoksentekijän voi itse asiassa olla helpompi välttää rikostutkinta tai paeta yksinkertaisesti siten, että hän palaa asuinmaahansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tämän vuoksi se, että ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa korostetaan direktiivin 2004/80 ja liikkumavapauksien välistä yhteyttä, ei välttämättä puhu direktiivin niin kapean soveltamisalan puolesta kuin mitä Italian hallitus ja komission puolustavat. On eräitä rajatylittäviä rikoksia, jotka – jos seurattaisiin niiden kantaa – joka tapauksessa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>jätettäisiin ulkopuolelle<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>, mikä ei todellakaan olisi direktiivin selvästi suojaavan tarkoituksen mukaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Näin ollen ensimmäinen ja toinen perustelukappale eivät ainakaan nimenomaisesti sulje pois laajempaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>rajatylittävän<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> käsitettä. Tämä käsite kattaisi siis tilanteet, joissa <HT TYPE="ITALIC">joko</HT> rikoksen uhri <HT TYPE="ITALIC">tai</HT> sen tekijä on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tämä kanta olisi yhteensopiva seitsemännen perustelukappaleen kanssa. Kyseisessä perustelukappaleessa, joka erityisesti koskee jäsenvaltioiden velvollisuutta ottaa käyttöön kansallinen korvausjärjestelmä, todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>Tässä direktiivissä otetaan käyttöön yhteistyöjärjestelmä, jolla helpotetaan rikosten uhrien mahdollisuutta saada korvaus rajatylittävissä tilanteissa ja jota olisi sovellettava <HT TYPE="ITALIC">jäsenvaltioiden alueella tehtyjen</HT> tahallisten väkivaltarikosten uhreja koskevien kansallisten korvausjärjestelmien perustella. – –<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ja lopuksi todettakoon, että on olemassa vielä yksi perustelukappaleiden ryhmä, joka näyttää selvästi tukevan vastapuolen puolustamaa kantaa. Direktiivin 2004/80 johdanto-osaan sisältyy ilmauksia tai sanoja, jotka 12 artiklan 2 kohdan tavoin menevät selvästi pelkkiä rajatylittäviä tilanteita pidemmälle. Kyseiset tekstinkohdat näyttävät erityisesti perustuvan unionin lainsäätäjän yleisempään tavoitteeseen auttaa rikosten uhreja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Tarkemman tarkastelun perusteella kymmenennen perustelukappaleen voidaan katsoa menevän vielä edellä esitettyä pidemmälle. Kyseisen perustelukappaleen sanamuodossa ei itse asiassa ole mitään, mikä rajoittaisi sen voimassaolon pelkästään rajatylittäviin tilanteisiin: siinä yksinkertaisesti viitataan rikosten uhrien tarpeeseen saada korvausta mutta ei esitetä mitään alueellisia rajoituksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Mikä vielä tärkeämpää, kuudennessa perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>Euroopan unionin alueella tapahtuneiden rikosten uhrien tulisi voida saada kärsimistään vahingoista oikeudenmukainen ja asianmukainen korvaus <HT TYPE="ITALIC">riippumatta siitä, missä Euroopan yhteisön alueella rikos on tehty</HT><QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Samansuuntaisesti kolmannesta kuudenteen ja kahdeksanteen perustelukappaleeseen sisältyvät viittaukset direktiivin 2004/80 historialliseen taustaan puhuvat myös direktiivin laajemman soveltamisalan puolesta. Instrumentit, joihin kyseisissä perustelukappaleissa viitataan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Eurooppa-neuvoston päätelmät Tampereen kokouksessa 1999, Eurooppa-neuvoston julkilausuma terrorismin torjunnasta 2004, uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä annettu puitepäätös 2001/220/YOS ja uhreille suoritettavia korvauksia koskeva <DATE ISO="19831124">24.11.1983</DATE> tehty Euroopan neuvoston yleissopimus.</P></NOTE> eivät itse asiassa millään tavoin olleet sisämarkkinakeskeisiä. Päinvastoin kyseiset instrumentit liittyivät ennen kaikkea tavoitteisiin, jotka ovat tyypillisempiä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeville säännöksille ja määräyksille. Näin ollen direktiivi, jolla pyritään suojelemaan, vaikkakin epäsymmetrisesti, kaikkia rikoksen uhreja Euroopan unionissa heidän kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan riippumatta, vaikuttaisi olevan enemmän näiden tavoitteiden mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Erityisesti tarkasteltaessa kolmatta ja kuudetta perustelukappaletta, jotka – kun otetaan huomioon niiden sijainti ja sisältö – ovat melko yleisiä ja joita sovelletaan koko lainsäädäntöinstrumenttiin, niissä käytetty kieli ja argumentit ovat sellaisia, joita tavallisesti nähdään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvissä toimissa. Mainituissa perustelukappaleissa ei ole kerta kaikkiaan mitään, mikä rajoittaisi niissä esitetyt seikat vain rajatylittäviin rikoksiin, joiden uhrit ovat tilapäisesti muualla kuin asuinjäsenvaltiossaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Todettakoon lopuksi, että direktiivin 2004/80 johdanto-osan yksityiskohtainen tarkastelu ei tuo vastausta tulkintakysymyksiin. Se pikemminkin korostaa niitä entisestään. Tässä vaiheessa lainvalmisteluasiakirjat auttavat selittämään, miten näin epäselvä unionin lainsäädäntöinstrumentti syntyi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin lainsäätäjän tavoitteet II: direktiivin 2004/80 syntyhistoria</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Jälleen Italian hallitus ja komissio toisella sekä vastapuoli toisella puolella väittävät, että direktiivin 2004/80 esityöt tukevat heidän tulkintaansa sen 12 artiklasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistoon liitettyjen asiakirjojen perusteella direktiivin 2004/80 antamiseen johtanut pitkä tie voidaan tiivistää seuraavasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Komission vuonna 2003 esittämässä alkuperäisessä ehdotuksessa rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annettavasta neuvoston direktiivistä (jäljempänä ehdotus)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>COM(2002) 562 final (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="045E" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, C 45 E</REF.DOC.OJ>, p. 69).</P></NOTE> pyrittiin <HT TYPE="ITALIC">kahteen erilliseen</HT> tavoitteeseen, joista komissio totesi, että ne <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>liittyvät läheisesti toisiinsa<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. erityisesti perustelujen 3 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen tavoite</HT> oli sen varmistaminen, että kaikki unionin kansalaiset ja EU:n alueella laillisesti asuvat henkilöt voivat saada asianmukaisen korvauksen vahingoista, joita heille on aiheutunut heidän joutuessaan rikoksen uhriksi <HT TYPE="ITALIC">missä hyvänsä unionin alueella</HT>. Tähän tavoitteeseen oli määrä pyrkiä vahvistamalla rikoksen uhreille maksettavia valtion korvauksia koskevat vähimmäisvaatimukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen tavoite</HT> oli sen varmistaminen, että rajatylittävät tilanteet eivät vaikuta kielteisesti rikoksen uhrin käytännön mahdollisuuksiin saada korvausta valtiolta. Siten oli tarpeen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>helpottaa korvauksen saamista tilanteissa, joissa rikos on tehty jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhrilla on asuinpaikka<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>. Tämän tavoitteen toteuttamiseen oli määrä pyrkiä perustamalla jäsenvaltioiden viranomaisten välinen yhteistyöjärjestelmä, jonka ansiosta uhrilla on mahdollisuus tehdä korvaushakemus asuinvaltionsa viranomaisille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Nämä kaksi tavoitetta ilmenivät ensinnäkin ehdotuksen 1 artiklasta, jossa todettiin seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>Tämän direktiivin tarkoituksena on säätää rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset <HT TYPE="ITALIC">sekä</HT> helpottaa tällaisten korvausten saatavuutta rajatylittävissä tilanteissa.<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Näitä kahta tavoitetta kuvasti myös direktiivin rakenne, sillä se käsitti kaksi erillistä jaksoa, yksi kumpaakin tavoitetta varten. Direktiivin 1 jakso (2–15 artikla) koski <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskev[ia] vähimmäisvaatimuks[ia], kun taas 1 jaksolle rakentuva 2 jakso (16–23 artikla) koski ”korvauksen saami[sta] rajatylittävissä tilanteissa<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Lopuksi 3 jakso (24–28 artikla) sisälsi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>täytäntöönpanosäännökset<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Ehdotus ei kuitenkaan saavuttanut yksimielistä kannatusta neuvostossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ehdotus perustui silloiseen EY 308 artiklaan, joka on nykyisin SEU 352 artikla. Palaan tähän kysymykseen jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 85–90 kohdassa.</P></NOTE> Laaja yksimielisyys saavutettiin joka tapauksessa ehdotuksen siitä osasta, joka koski yhteistyöjärjestelmää rajatylittävissä tilanteissa. Neuvoston puheenjohtajavaltio esitti ongelman ratkaisemiseksi välitysehdotuksen, jolla muutettiin komission ehdotusta (jäljempänä välitysehdotus).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Neuvoston asiakirja 7752/04.</P></NOTE> Välitysehdotuksessa ehdotettiin rajatylittäviä tilanteita koskevien säännösten (2 jakso) mutta ei vähimmäisvaatimuksia koskevien säännösten (1 jakso) säilyttämistä. Viimeksi mainittu jakso tultiin korvaamaan yhdellä ainoalla säännöksellä: A artiklalla, josta myöhemmin tuli 12 artikla. A artiklassa edellytettiin, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansalliset järjestelmät, jotta rajatylittävä korvausjärjestelmä toimisi tehokkaasti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. välitysehdotuksen 15 kohta.</P></NOTE> mutta siinä jätettiin unionin toimielimille vapaus kehittää tulevaisuudessa korvausta koskevat vähimmäisvaatimukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. välitysehdotuksen 16 kohta.</P></NOTE> Välitysehdotus toimi sitten lopulta annetun direktiivin perustana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tässä valossa tarkasteltuina esityöt näyttävät lähtökohtaisesti vahvistavan Italian hallituksen ja komission esittämät argumentit. Erityisesti välitysehdotus saattaa itse asiassa osoittaa – kuten komissio painokkaasti argumentoi –, että kansallisten järjestelmien käyttöön ottamisen tarkoituksena on (vain) korvauksen saamista rajatylittävissä tilanteissa koskevan järjestelmän tehokkaaseen toimintaan myötävaikuttaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tähän komission ehdotukseen liittyy kuitenkin kolme ongelmaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ennen kaikkea tämä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>rajoitettu myötävaikuttaminen<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> ei selvästi seuraa tekstistä, sellaisena kuin se annettiin. Huomautettakoon, että se ei edes selvästi seuraa välitysehdotuksen tekstistä. Sikäli kuin sillä on merkitystä, kyseisen asiakirjan C jakso (13–16 kohta) alkaa sen korostamisella, että vuoden 2004 Madridin terrori-iskujen jälkeen oli olemassa tarve lähettää rikoksen uhreille selkeä viesti siitä, että<?PAGE NO="13"?> Euroopan unionin tasolla on ryhdytty heille maksettaviin korvauksiin liittyviin toimenpiteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Välitysehdotuksen 13 kohta.</P></NOTE> Sen jälkeen, kun myönnettiin yhteisymmärryksen puute tuolloisen EY 308 perusteella, siinä yksinkertaisesti todetaan, että kaikilla jäsenvaltioilla olisi oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>korvausjärjestelmät<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>, eikä millään tavoin tehdä vain rajatylittäviä tilanteita koskevaa rajausta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Erityisesti välitysehdotuksen 16 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Toiseksi kun komissiolta istunnossa kysyttiin jäsenvaltioiden kansallisen korvausjärjestelmän perustamista koskevan velvollisuuden taustalla olevista syistä, huolimatta siitä, että sen on väitetty rajoittuvan rajatylittäviin rikoksiin, komissio selitti, että se, että jäsenvaltioille olisi annettu vapaus pitää yllä eri järjestelmiä rajatylittäville ja sisäisille tilanteille, olisi voinut johtaa tarpeettomiin vaikeuksiin tietyissä tilanteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kun komissiolta kysyttiin, olisiko jäsenvaltio voinut panna direktiivin 2008/40 asianmukaisesti täytäntöön, jos se olisi <HT TYPE="ITALIC">rajoittanut</HT> kansallisen korvausjärjestelmän <HT TYPE="ITALIC">vain rajatylittäviin rikoksiin</HT>, se ei tästä huolimatta kyennyt antamaan selkeää vastausta unionin tuomioistuimen tältä osin osoittamasta hellittämättömyydestä huolimatta. Komissio sen sijaan väitti edelleen, että ainoa oikea tapa panna 12 artiklan 2 kohta täytäntöön ei ollut se, että jäsenvaltiolla on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>korvausjärjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>joukko korvausjärjestelmiä<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>, vaan se, että jäsenvaltiolla on vain <HT TYPE="ITALIC">yksi korvausjärjestelmä</HT> kaikkia <HT TYPE="ITALIC">tämän</HT> jäsenvaltion alueella tehtyjä tahallisia väkivaltarikoksia varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Tätä kantaa on vaikea puolustaa loogisista syistä: joko kansalliset järjestelmät voivat laillisesti kattaa vain rajatylittävät tilanteet (edellyttäen, että jäsenvaltio päättää olla perustamatta korvausjärjestelmää maan sisäisiä rikoksia varten), tai näiden järjestelmien on väistämättä ulotuttava puhtaasti valtion sisäisiin tilanteisiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Jos asiaa vaihtoehtoisesti katsotaan rikoksen uhrin ja hänen oikeuksiensa näkökulmasta, on joko niin, että 1) unionin oikeudessa edellytetään korvauksen maksamista vain rikoksesta, joka on tehty muualla kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa rikoksen uhri asuu (jolloin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>kotimaisten<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> rikosten uhreilla ei ole mitään unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia), tai niin, että 2) jäsenvaltioilla on velvollisuus ylläpitää yhtä korvausjärjestelmää kaikkia niiden alueilla tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreja varten (jolloin kaikilla rikoksen uhreilla on unionin oikeuden perusteella oikeus korvaukseen 12 artiklan 2 kohdan mukaan). Tertium non datur: ei voi olla olemassa sellaista unionin oikeudessa kaikkien ihmisten hyväksi vahvistettua velvollisuutta, jota ei vastaa näiden ihmisten oikeus vaatia tämän velvollisuuden täytäntöönpanoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kolmanneksi ja joka tapauksessa katson, että komission siteeraamat asiakirjat eivät anna varmaa ja yksiselitteistä vastausta esitettyyn kysymykseen. Näiden asiakirjojen perusteella ei ole täysin selvää, poistettiinko välitysehdotuksella kaikki ehdotukseen alun perin sisältyneet vähimmäisvaatimuksia koskevat säännöt ja periaatteet vai mahdutettiinko niistä hyvin vähäinen osa 12 artiklaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Välitysehdotuksessa ei todeta nimenomaisesti, onko laajemman henkilöryhmän (mukaan lukien muut kuin rajatylittävien tilanteiden rikosten uhrit) suojelemisen tavoite kadonnut kokonaan vai pienennettiinkö vain sen merkitystä ja asetettiin jäsenvaltioille minimalistinen velvollisuus – pienin yhteinen nimittäjä, johon kaikki jäsenvaltiot voivat suostua – tarjota kaikille rikoksen uhreille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>oikeudenmukainen ja riittävä korvaus<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Eikä enää suojella laajempaa henkilöryhmää, kuten alun perin esitettiin komission ehdotuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Edelleen kuten vastapuoli huomautti, eräiden valmisteluasiakirjojen – erityisesti välitysehdotuksen <HT TYPE="ITALIC">jälkeen</HT> pidettyjen kahden neuvoston kokouksen pöytäkirjojen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. neuvoston asiakirja 7209/04, s. 9, ja neuvoston asiakirja 8694/04, s. II.</P></NOTE> – valossa näyttää siltä, että direktiivin toinen tavoite eli tahallisten väkivaltarikosten kaikkien uhrien suojan parantaminen varmistamalla oikeudenmukaisen ja riittävän korvauksen saaminen riippumatta siitä, missä Euroopan unionin alueella rikos tehtiin, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>jäi henkiin<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>. Väitteelle löytyy tukea, kun otetaan huomioon, että joukko tällaisia seikkoja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>jäi henkiin<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> 3–6 perustelukappaleen muodossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 64 ja 65 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan tämä direktiivin 2004/80 antamiseen johtaneen lainsäädäntöprosessin kuvaus valaisee omalta osaltaan sitä, miten näin epätavallisesti laadittu instrumentti syntyi. Kuitenkin on niin, että lopulta hyväksytyn tekstin valossa ja yhtä lailla prosessin itsensä kuluessa ilmenneiden moniselitteisyyksien ja annettujen lausuntojen valossa ei taaskaan saada selvää vastausta siihen, mihin nimenomaisiin tavoitteisiin unionin lainsäätäjä pyrki direktiivillä 2004/80 ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Oikeusperusta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Siirryn tarkastelemaan toista seikkaa, josta osapuolet keskustelivat kirjallisissa ja suullisissa lausumissaan: oikeusperustan valinta – EY 308 artikla (nykyisin SEUT 352 artikla) – ja sen merkitys direktiivin 2004/80 soveltamisalan kannalta. Toisin kuin osapuolet ovat väittäneet, en kuitenkaan näe mitään argumenttia, joka voitaisiin pätevästi esittää tältä osin, koska yksinkertaisesti on niin, että kummankin tyyppiset instrumentit olisi voitu antaa EY 308 artiklan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Komissio selitti ehdotuksessaan, että direktiivin perustana oli käytettävä tuolloista EY 308 artiklaa. Instrumentilla oli kiinteä yhteys sisämarkkinoihin, mutta sen aihe meni tätä pidemmälle ja se vaikutti myös henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen yleensä ja kansalliseen yksityisoikeuteen; näitä aloja säänneltiin tuolloin EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan IV osastossa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>Viisumi- turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ja muut henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät politiikat<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> (EY 61– 69 artikla).</P></NOTE> (nykyisin SEU-sopimuksen kolmannen osan V osasto<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> (SEUT 67–89 artikla).</P></NOTE>). Missään IV osaston määräyksessä ei kuitenkaan annettu tuolloiselle yhteisölle – komission mukaan – valtaa antaa direktiiviehdotuksen sisältämän kaltaisia sääntöjä. Komissio katsoi tämän vuoksi, että unionin lainsäätäjä voi käyttää vain joustolausekkeessa unionille annettua toimivaltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. Perustelujen 5.1 ja 5.2 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Tässä valossa en näe, millä tavoin se, että komission alun perin ehdottama oikeudellinen perusta pysytettiin (vieläpä sen jälkeen, kun välitysehdotuksella oli tehty huomattavia muutoksia), vahvistaisi joko Italian hallituksen ja komission taikka vastapuolen näkemyksiä. Siitä huolimatta, että ehdotuksen 1 jakson (useimmat) säännökset poistettiin, direktiivillä 2004/80 säilyi vahva yhteys sekä sisämarkkinoita koskeviin säännöksiin että nyt vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin säännöksiin. Komission ehdotuksessaan seuraama logiikka oikeudellisen perustan osalta päti siis myös direktiivin lopullisen version osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Todettakoon lisäksi, ettei ole mahdollista päätellä taaksepäin ja pyrkiä rajoittamaan (tai sen paremmin laajentamaan) johdetun oikeuden instrumentin alaa sen primaarioikeuteen kuuluvan perustan nojalla, kun kyseisen johdetun instrumentin tekstiin ei sisälly mitään tällaista rajoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Ensiksikin varoitin hiljattain tällaisista johdetun oikeuden ex post tulkintarajoituksista niiden oikeusperustan nojalla ja katsoin, että tämäntyyppiset argumentit pitäisi esittää pikemminkin pätevyyden riitauttamisen yhteydessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni asiassa <REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-815/18</NO.CASE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakbeweging</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:319">EU:C:2020:319</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Toiseksi vaikka näin ei olisikaan, EY 308 artiklan erityisluonne yksinkertaisesti estäisi tämänkaltaisen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>takaisin palaamisen<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, johon voidaan joskus vedota muihin, perussopimuksen täsmällisempiin oikeusperustoihin nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. esim. SEUT 114 artiklan osalta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030520">20.5.2003</DATE>, <NAME.CASE>Österreichischer Rundfunk ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑465/00, C-138/01 ja C-139/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:294">EU:C:2003:294</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031106">6.11.2003</DATE>, <NAME.CASE>Lindqvist</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-101/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:596">EU:C:2003:596</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> –<REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Samoin SEUT 82 artiklan 2 kohdan osalta ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190613">13.6.2019</DATE> <NAME.CASE>Moro</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-646/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:489">EU:C:2019:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Perussopimuksen perustuslaillisessa järjestelmässä EY 308 artikla (samoin kuin SEUT 352 artikla, tosin nyt muutamin lisävaroituksin) on yksinkertaisesti avoin: kun jäsenvaltiot ovat yksimielisiä, voidaan toteuttaa koko joukko toimenpiteitä, jotka eivät millään tavoin rajoitu rajatylittäviin tilanteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. vastaavasti esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080903">3.9.2008</DATE>, <NAME.CASE>Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑402/05 P ja C‑415/05 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:461">EU:C:2008:461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0235">235</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja lausunto <DATE ISO="11991115">15.11.1199</DATE>4, 1/94 (WTO-sopimuksen liitteenä olevat sopimukset) (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:384">EU:C:1994:384</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0235">235</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">5.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Olemassa oleva oikeuskäytäntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Lopulta osapuolet viittasivat eräisiin unionin tuomioistuimen ratkaisuihin direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdasta tekemänsä tulkinnan tueksi. Erityisesti Italian hallitus ja komissio viittasivat unionin tuomioistuimen asioissa Dell’Orto<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070628">28.6.2007</DATE> (<NO.CASE>C-467/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:395">EU:C:2007:395</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja Giovanardi ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120712">12.7.2012</DATE> (<NO.CASE>C-79/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:448">EU:C:2012:448</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> antamiin tuomioihin ja asiassa C. antamaan määräykseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140130">30.1.2014</DATE>, (<NO.CASE>C-122/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:59">EU:C:2014:59</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE>. Vastapuoli vetosi unionin tuomioistuimen antamaan tuomioon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161011">11.10.2016</DATE> (<NO.CASE>C-601/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:759">EU:C:2016:759</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja julkiasiamies Botin ratkaisuehdotukseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-601/14</NO.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:249">EU:C:2016:249</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> asiassa komissio v. Italia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Jälleen kerran on niin, että kumpikaan osapuolista ei ole selvästi väärässä: mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee seikkoja, jotka tukevat kumpaakin tulkintaa. Yhtäältä on totta, että unionin tuomioistuimen pienissä jaostoissa antamat vanhemmat ratkaisut ovat komission ja Italian hallituksen esittämien linjojen mukaisia. Toisaalta olemassa on unionin tuomioistuimen suuren jaoston myöhemmin asiassa komissio v. Italia antama tuomio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Yhtäältä yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossa Dell’Orto, että tilanne, jossa rikos on tehty sen jäsenvaltion alueella, jossa rikoksen uhri asuu, ei kuulu direktiivin 2004/80 soveltamisalaan. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että direktiivissä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>säädetään korvauksesta <HT TYPE="ITALIC">vain</HT> sellaisen tahallisen väkivaltarikoksen tapauksessa, joka on tehty muussa jäsenvaltiossa kuin uhrin asuinvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070628">28.6.2007</DATE>, <NAME.CASE>Dell’Orto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-467/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:395">EU:C:2007:395</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä. Huomattakoon joka tapauksessa, että tämä lausuma annettiin in passim asiassa, joka koski erilaista kysymystä eli sitä, voiko oikeushenkilöllä olla rikoksen uhrin asema direktiivin 2004/80 ja ennen kaikkea uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä <DATE ISO="20010315">15.3.2001</DATE> annetun puitepäätöksen 2001/2002/YOS nojalla (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="082" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 82, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Tuomio asiassa Giovanardi on hyvin samankaltainen. Unionin tuomioistuin totesi, että direktiivin 2004/80 1 artiklasta ilmenee, että sillä pyritään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>helpottamaan tahallisen väkivaltarikoksen uhrien oikeutta saada korvausta rajat ylittävissä tilanteissa<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>, kun taas pääasiassa oli selvää, että syytteet koskivat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>tuottamuksellisesti tehtyjä rikoksia ja <HT TYPE="ITALIC">vieläpä pelkästään kansallisessa asiayhteydessä</HT><QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120712">12.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>Giovanardi ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-79/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:448">EU:C:2012:448</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä. Samoin kuin asiassa Dell’Orto, tässäkin oli kyse uhrin käsitteen tulkinnasta puitepäätöksen 2001/220/YOS nojalla, ja direktiivi 2004/80, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei edes maininnut, yksinkertaisesti todettiin tuomion yhdessä kohdassa merkityksettömäksi pääasian kannalta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Näin ollen ainoastaan asiassa C. on samankaltaisuuksia käsiteltävän asian kanssa. C. joutui tahallisen väkivaltarikoksen uhriksi Italiassa ja nosti Presidenza del Consiglio dei Ministriä vastaan kanteen direktiivin 2004/80 täytäntöönpanon laiminlyönnistä. Unionin tuomioistuin katsoi, ettei se ollut toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>Onko direktiivin [2004/80] 12 artiklaa tulkittava siten, että sen nojalla jäsenvaltiot voivat säätää korvauksen maksamisesta tietyntyyppisten tahallisten rikosten tai väkivaltarikosten uhreille, vai onko jäsenvaltioiden direktiivin nojalla otettava käyttöön järjestelmä, jossa korvaus maksetaan kaikkien tahallisten rikosten tai väkivaltarikosten uhreille?<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/></P></QUOT.S></NOTE> todeten, että rikos oli tehty siinä jäsenvaltiossa, jossa uhri asui (Italia). Tässä valossa tilanne ei unionin tuomioistuimen mukaan<?PAGE NO="16"?> kuulunut direktiivin 2004/80 soveltamisalaan vaan yksin kansallisen oikeuden soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin totesi tällä perusteella seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>Täysin jäsenvaltion sisäisessä tilanteessa unionin tuomioistuimella ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa ratkaista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä.<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/> Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ollut vedonnut käänteisen syrjinnän kieltoon ennakkoratkaisupyynnössään, unionin tuomioistuin päätyi siihen, että se ei ollut toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140130">30.1.2014</DATE>, <NAME.CASE>C.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-122/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:59">EU:C:2014:59</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomiolauselma). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Toisaalta tämän oikeuskäytännön näennäistä selkeyttä horjuttaa, kuten vastapuoli aivan oikein huomautti, unionin tuomioistuimen suuren jaoston hiljattain antama tuomio. Unionin tuomioistuin pyrki tuomiossa komissio v. Italia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161011">11.10.2016</DATE> (<NO.CASE>C-601/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:759">EU:C:2016:759</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> selkiyttämään tämän aiemman oikeuskäytännön merkitystä ja ulottuvuutta. Unionin tuomioistuin katsoi tuomionsa 49 kohdassa, että se oli asioissa Dell’Orto, Giovanardi ja C todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>direktiivillä 2004/80 käyttöön otettu yhteistyöjärjestelmä koskee ainoastaan korvauksen saantia rajatylittävissä tilanteissa, <HT TYPE="ITALIC">mutta ei sulkenut pois sitä, että kyseisen direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa asetetaan kullekin jäsenvaltiolle velvollisuus kyseisen direktiivin tavoitteen saavuttamisen takaamiseksi tällaisissa tilanteissa ottaa käyttöön kansallinen järjestelmä, joka takaa korvauksen kaikkien sen alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreille</HT><QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin katsoi sitten tuomion 50 kohdassa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan tällainen tulkinta <HT TYPE="ITALIC">vastaa</HT> lisäksi <HT TYPE="ITALIC">direktiivin tavoitetta</HT>, joka on henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Näin ollen siitä huolimatta, että ratkaisu on hieman moniselitteinen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Myönnettäköön, että tuomion 49 ja 50 kohta ovat vaikeasti yhteensovitettavissa sen 44 ja 45 kohdan kanssa.</P></NOTE> tuomiossa komissio v. Italia unionin tuomioistuin nimenomaisesti i) totesi, että direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan soveltamisalaa ei ollut määritetty aiemmassa oikeuskäytännössä, ja ii) jätti tämän kysymyksen avoimeksi siltä osin kuin vastaus siihen ei ollut tarpeen komission nostaman kanteen ratkaisemiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon asian luonne; kyseessä oli SEUT 258 artiklaan perustuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely. Komissio väitti, että Italia ei ollut noudattanut direktiivin 2004/80 mukaisia velvoitteitaan, koska kansallisessa lainsäädännössä tarjottiin korvausjärjestelmä vain tiettyjen rikosten, kuten terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden, uhreja varten, kun taas mitään korvausjärjestelmää ei ollut otettu käyttöön muiden tahallisten väkivaltarikosten, kuten raiskauksen tai muiden vakavien seksuaalirikosten, osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161011">11.10.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-601/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:759">EU:C:2016:759</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> –<REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän erityisen seikan ratkaisemiseksi direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan henkilöllisellä soveltamisalalla ei ollut kovin suurta merkitystä, koska oli varsin selvää, kuten unionin tuomioistuin lopulta tuomiossaan vahvisti, että Italia ei ollut pannut direktiiviä täytäntöön kummankaan (tai oikeastaan minkään) rikoksen uhrien ryhmän osalta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">6.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Välipäätelmä (ja ratkaisevat kysymykset)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Minun on myönnettävä, että on harvinaista, että unionin lainsäädäntöinstrumentin tekstin, asiayhteyden, lainsäädäntöhistorian ja oikeusperustaa koskevien argumenttien tarkastelun jälkeen tarkastelija on ikään kuin edelleen alkupisteessä: eksyksissä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Tiivistetysti voidaan todeta, että instrumentin teksti ja sisäinen logiikka puhuvat vastapuolen puolesta. Lainsäädäntöhistoria kuitenkin, tosin ei täysin, puhuu komission ja Italian tasavallan puolesta. Oikeusperusta puolestaan on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>agnostinen<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> molempien ratkaisujen suhteen. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>Valitse haluamasi perustelukappale<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/> ‑peli johtaa sinne, minne itse kukin haluaa sen johtavan: tarvitsee vain valita sopiva perustelukappale.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Kun kaikkia näitä osatekijöitä tarkastellaan yhdessä, tarkastelu näyttää tämän vuoksi päättyvän – urheilutermiä lainatakseni – tasapeliin direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan kahden kilpailevan tulkinnan välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Ei siis ole mitenkään yllättävää, että paitsi pääasian osapuolet myös useat kansalliset tuomioistuimet ja oikeusoppineet ovat päätyneet asiassa erilaisiin lopputuloksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. esim. seuraavissa esitetyt näkökannat: Mastroianni, R., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>La responsabilità. patrimoniale dello Stato italiano per violazione de Diritto dell’Unione: il caso della direttiva sull’indennizzo delle vittime dei reati<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/>, <HT TYPE="ITALIC">Giustizia Civile</HT>, 2014, nro 1, s. 283–318, ja Peers, S. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>Reverse discrimination against rape victims: a disappointing ruling of the CJEU<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>, <HT TYPE="ITALIC">EU Law Analysis Blog</HT>, <DATE ISO="20140324">24.3.2014</DATE> (sivustolla käyty viimeksi <DATE ISO="20200320">20.3.2020</DATE>). Mainituista kirjoituksista ensimmäiseen sisältyy useita viittauksia italialaisten tuomioistuinten ratkaisuihin.</P></NOTE> Erilaisia näkökantoja tältä osin näyttää esiintyvän jopa komission yksiköiden sisällä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Kuvaava viittaus samankaltaiseen (luonnollisesti ei-sitovaan) materiaaliin löytyy komission ylläpitämästä oikeusportaalista e-justice Portal, jossa direktiivin 2004/80 kuvataan edellyttävän, että jäsenvaltiot <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>ottavat käyttöön kansallisen korvausjärjestelmän <HT TYPE="ITALIC">kaikille</HT> tahallisten väkivaltarikosten uhreille<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/> (kursivointi tässä). Kyseisen direktiivin mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>kaikilla tahallisten väkivaltarikosten uhreilla on pääsy kansalliseen korvausjärjestelmään maassa, jonka alueella rikos tehtiin<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/> (verkossa osoitteessa https://e-justice.europa.eu/content_compensation-67-en.do, sivustolla käyty viimeksi <DATE ISO="20200320">20.3.2020</DATE>). Komissio ei ota tältä osin selvää kantaa myöskään kertomuksessaan <DATE ISO="19990420">20.4.1999</DATE> rikosten uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin soveltamisesta COM(2009)170 final, eritysesti 3.4.1 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Näin harvinaisessa tilanteessa, käyttääkseni edelleen urheiluvertausta, tarvitaan katkaisupelejä. Esitän unionin tuomioistuimelle näistä kolme, jotka ovat laajempia, perustuslaillisia luonteeltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Ensiksi kysymykseen tulee Euroopan unionin perusoikeuskirja (jäljempänä perusoikeuskirja). Kuten perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdassa tehdään selväksi, perusoikeuskirjalla <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> todellakaan <HT TYPE="ITALIC">uloteta</HT> unionin oikeuden soveltamisalaa <HT TYPE="ITALIC">laajemmalle</HT>. Perusoikeuskirjaa voidaan kuitenkin käyttää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>tulkinnan katkaisupelinä<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/> tilanteessa, jossa unionin johdetun oikeuden instrumentti on selvästi saattanut unionin oikeuden sovellettavaksi, mutta sillä on useita yhtä mahdollisia tulkintoja kaikkea muuta kuin täydellisen lainsäädännön valmistelun vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Se, että direktiivi 2004/80 annettiin ennen kuin perusoikeuskirjasta tuli osa sitovaa primaarioikeutta, ei muuta tilannetta tältä osin. Ensiksikin direktiiviä tulkitaan nyt, nykyisen lain voimassa ollessa ja nykyisissä olosuhteissa. Toiseksi voitaisiin luonnollisesti keskustella, miten paljon siitä, mikä nyt on kodifioituna perusoikeuskirjassa vahvistetun oikeuden muodossa, oli jo aiemmin olemassa yleisen oikeusperiaatteen muodossa. Kolmanneksi direktiivissä 2004/80 itsessään viitataan nimenomaisesti perusoikeuskirjaan. Johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0080" REF.END="QE0080"/>Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti [perusoikeuskirjassa] tunnustetut periaatteet yhteisön oikeuden yleisinä oikeusperiaatteina.<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Kun tämä kysymys on ratkaistu, en pidä edes tarpeellisena pohtia syvemmin niitä perusoikeuskirjassa vahvistettuja yksittäisiä oikeuksia, jotka puhuisivat sitä vastaan, että valitaan 12 artiklan 2 kohdan mahdollisimman suppea soveltamisala. Pidän selvänä, että perusoikeuskirjan 1 artiklassa (ihmisarvo) ja 6 artiklassa (oikeus vapauteen ja turvallisuuteen) vahvistetut oikeudet olisivat erityisen merkityksellisiä. Nämä oikeudet taataan <HT TYPE="ITALIC">jokaiselle</HT>, samoin kuin direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan tekstissä oikeus korvaukseen kaikille jäsenvaltion alueella tehtyjen tahallisten väkivaltarikosten uhreille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Ihmisarvo ja myös osittain henkilön oikeus turvallisuuteen ovat loukkaamattomia ja jakamattomia. Niiden yksiselitteisen ja ehdottoman luonteen vuoksi niissä väistämättä määrätään yhtä lailla ihmisarvon ja henkilön turvallisuuden suojasta ilman, että olisi tarpeen soveltaa samanaikaisesti perusoikeuskirjan 21 artiklaa (kaikenlaisen syrjinnän kielto).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Tällä tavoin ja siinä erityisessä huomattavan moniselitteisessä lainsäädäntökontekstissa, johon tulkittavana oleva teksti kuuluu, en pidä tarpeellisena keskustelua siitä, sisältääkö perusoikeuskirjan 21 artikla joko yksin tai yhdessä sen 1 artiklan kanssa käänteisen syrjinnän kiellon. Tässä asiassa tulkittavana olevan johdetun oikeuden instrumentin hyvin erityisen sisällön vuoksi perusoikeuskirjan 1 ja 6 artikla tarjoavat jo enemmän kuin riittävän perustan direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan tulkinnan kääntymiselle yhteen suuntaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Toiseksi perusoikeuskirjan 21 artikla voi kuitenkin olla merkityksellinen hieman erilaisessa kontekstissa: eri rajatylittävien tilanteiden välisen mahdollisen syrjinnän kannalta ja erityyppisen liikkumisen ja ei-liikkumisen välisten erojen tekemisen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Jos direktiiviä 2004/80 tulkitaan Italian hallituksen ja komission ehdotusten mukaisesti, erilainen kohtelu varataan kahdentyyppisille tilanteille, joihin molempiin liittyy rajatylittäviä tekijöitä: tilanne, jossa rikoksen uhri itse käytti oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen (matkustava rikoksen uhri), ja tilanne, jossa rikoksen tekijä käytti tätä oikeutta (matkustava rikoksentekijä).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Käsitelty myös tämän ratkaisuehdotuksen 55–60 kohdassa direktiivin 2004/80 osalta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Kummassakin tilanteessa rikoksen uhri kohtaa todennäköisesti tavallista suurempia esteitä pyrkiessään saamaan korvausta rikoksentekijältä. Käsiteltävänä oleva asia voi toimia esimerkkinä: rikoksentekijät olivat Romanian kansalaisia, jotka pakenivat langettavan tuomion antamisen jälkeen. Kun direktiivin julki lausuttuna tavoitteena on rajatylittävien rikosten uhrien auttaminen henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi, eikö näitä kahta tilannetta pitäisi kohdella samalla tavalla, ainakin direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan nojalla, jonka teksti selvästi mahdollistaa tällaisen tulkinnan?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Palautettakoon mieleen, että sellaisen todetun syrjinnän lievittämiseksi, joka on osa lainsäädäntöä, jossa sallittiin toisiinsa verrattavissa olevien tilanteiden erilainen kohtelu, unionin tuomioistuin ei aiemmin epäröinyt mennä vielä paljon pidemmälle – joidenkin mielestä ehkä jopa itse tekstiä pidemmälle. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091119">19.11.2009</DATE>, <NAME.CASE>Sturgeon ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-402/07 ja C‑432/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:716">EU:C:2009:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>verrattuna julkisasiamies Sharpstonin yhdistetyissä asioissa Sturgeon ym. antamaan ratkaisuehdotukseen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-402/07 ja C-432/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:416">EU:C:2009:416</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Lisäksi SEUT 2 artiklan 2 kohdan mukaan yksi unionin päämääristä on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0081" REF.END="QE0081"/>tarjo[ta] kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alu[e], jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/>. Uljasta unelmaa alueesta ilman sisärajoja voidaan tuskin rakentaa yksipuolisesti siten, että ylhäältä käsin määrättyyn avoimuuteen ei liity vastaavan asteista vastuuta ja vahingonkorvausvelvollisuutta. Ei voida jättää huomiotta sitä, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden lisääntyminen väistämättä tuottaa kielteisiä ulkoisvaikutuksia, toisin sanoen siitä aiheutuu sosiaalisia kustannuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Italian tasavallan ja komission esittämä direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan hyvin suppea tulkinta merkitsisi, että kyseisellä instrumentilla pyritään melko yksiulotteiseen henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseen: vahvistetaan <HT TYPE="ITALIC">tiettyjen</HT> rajatylittävien rikosten uhrien asemaa samalla kun jätetään huomiotta muiden uhrien asema, joihin henkilöiden vapaa liikkuvuus voi aivan yhtä helposti vaikuttaa kielteisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Jos sen sijaan noudatetaan vastapuolen esittämää direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan laajempaa tulkintaa, ei aiheudu tällaista kahden erityyppisen rajatylittävän tilanteen välistä erilaista kohtelua. Kyseinen säännös velvoittaisi jäsenvaltiot ottamaan käyttöön järjestelmän, joka kattaa <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> rikoksen <HT TYPE="ITALIC">uhrit</HT> heidän asuinpaikastaan riippumatta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Ongelmallinen erilainen kohtelu voitaisiin myös välttää, jos rajatylittävän tilanteen käsitettä voitaisiin tulkita laajemmin siten, että se käsittäisi myös tilanteet, joissa rikoksentekijä käytti oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Myönnettäköön, että tällainen laajempi rajatylittävän tilanteen (tai rikoksen) käsite on vaikeasti yhteensovitettavissa direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan kanssa: rajatylittävän käsitettä ei käytetä koko säännöksessä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Kuten edellä on todettu, käsitteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0082" REF.END="QE0082"/>rajatylittävä<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/> käytöllä direktiivin 2004/80 12 artiklan 1 kohdassa on hyvin erilainen merkitys kuin komissio ja Italian tasavalta ovat sille antaneet (edellä 33–38 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Kolmantena ja viimeisenä on argumentti, joka koskee toimivallan jakoa (unionin terminologiassa institutionaalinen tasapaino) unionin lainsäätäjän ja tuomioistuinten välillä. Yksinkertaisesti ilmaistuna on kysyttävä, kuinka paljon Euroopan unionin tuomioistuinten tulisi kunnioittaa lainsäätäjän oletettua tai todellista lainsäädäntötarkoitusta, kun tätä tarkoitusta ei ole millään tavoin ilmaistu annetussa ja voimassa olevassa lainsäädännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Komission mukaan neuvoston aikomuksena ei ollut edes korvauksia koskevien vähimmäissääntöjen antaminen muissa tilanteissa kuin niissä, joissa rikos on tehty muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa uhri asuu. Tällainen lainsäätäjän selkeä tarkoitus ei mielestäni ilmene annetun lainsäädännön lopullisesta tekstistä eikä neuvoston antaman välitysehdotuksen tekstistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Kuten todettiin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 75–84 kohdassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Vaikka tätä näkemystä pidettäisiin oikeana, katsoisin, ettei tällaisen lainsäätäjän tarkoituksen, jota ei ole selvästi ilmaistu voimassaolevan lainsäädännön missään kohdassa, pitäisi muodostua ratkaisevaksi. Tosin verrattaessa tapaan, jolla lakeja useissa jäsenvaltioissa tulkitaan, minun on myönnettävä, että olen aina hieman hämmästellyt sitä suurta kunnioitusta, jota unionin lainsäädännön tulkintakäytännössä osoitetaan lainsäätäjän tahtoa kohtaan. Lainsäätäjän tahto otetaan varmastikin huomioon kansallisella tasolla,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Vertailevasti ks. esim. Stefan Vogenauer, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0083" REF.END="QE0083"/>Die Auslegung von Gesetzen in England und auf dem Kontinent. Eine vergleichende Untersuchung der Rechtsprechung und ihrer historischen Grundlagen<QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/> (Mohr Siebeck, Tübingen 2001) – I osa, s. 31–32 ja s. 115–120 (Saksan osalta); I osa, s. 235 ja s. 274–276 (Ranskan osalta).</P></NOTE> mutta pikemminkin yhtenä merkityksellisistä tekijöistä eikä suinkaan automaattisesti ratkaisevana tekijänä. Se, millä lopulta on merkitystä, on annettu teksti. Tämä lähestymistapa on johtanut siihen, että useat järjestelmät ovat aidon toimivallan jaon nimissä saavuttaneet tietyn etäisyyden lainsäätäjän tarkoitukseen, jota ei ole ilmaistu voimassa olevassa laissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Eräissä järjestelmissä, erityisesti common law’sta lähtöisin olevissa, tämä johtaa suureen vastahakoisuuteen lainsäädäntöhistoriaan ja lain laatimista koskeviin keskusteluihin viittaamista kohtaan tai peräti sen kieltämiseen – ks. kuitenkin Pepper (Inspector of Taxes) v Hart [1992] UKHL 3. Kanaalin toisella puolella jo FC Von Savigny esitti, että lainsäätäjän tahdolla on merkitystä vain siltä osin kuin se on objektiivisesti ilmaistu itse laissa; lainsäätäjän subjektiiviset motiivit, joita ei ole ilmaistu, eivät ole merkityksellisiä – FC von Savigny, <HT TYPE="ITALIC">System des heutigen Römischen Rechts</HT> (2. painos, Berliini 1840, Scientia Verlag 1981), 38 § (s. 241).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Unionin oikeudessa sen sijaan lainsäätäjällä on yksinoikeus laatia lainsäädännön teksti. Lisäksi unionin lainsäätäjä tarjoaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0084" REF.END="QE0084"/>autenttisia tulkintaohjeita<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/> lainsäädäntötoimissaan olevien johdanto-osan perustelukappaleiden muodossa. Vallitsevana oppina luonnollisesti on, että perustelukappaleet eivät ole sitovia. Käytäntö on kuitenkin paljon epämääräisempi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050712">12.7.2005</DATE>, <NAME.CASE>Alliance for Natural Health ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-154/04 ja C-155/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:449">EU:C:2005:449</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0091">91</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0092">92</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, Ziolkowski ja <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Szeja</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-424/10 ja C‑425/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:866">EU:C:2011:866</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tai tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Confédération paysanne ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-528/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:583">EU:C:2018:583</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Erityisesti viimeksi mainitun asian osalta voidaan keskustella siitä, miten pitkälle johdanto-osan perustelukappaleen tällainen käyttö pitäytyy pelkän tulkinnallisen ohjauksen alalla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Siten unionin oikeudessa tulkitsijaa sitoo ei vain kerran vaan itse asiassa kaksi kertaa (oletettavasti sama) lainsäätäjän tarkoitus. Tässä kontekstissa ajatus siitä, että näiden kahden kerroksen jälkeen on olemassa vielä kolmas kerros, joka tosiasiallisesti edellyttää lähes arkeologista tutkimusta siltä osin, kuka sanoi mitäkin vuosikymmeniä sitten, jotta huonosti laadittu laki voidaan korjata tai pikemminkin kirjoittaa uudelleen, menee mielestäni askelen – ellei kaksi – liian pitkälle.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Sen sijaan on niin, että kun unionin lainsäädäntöinstrumentti on kerran annettu, sillä on oltava oma itsenäinen elämänsä. Sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä ovat tekstissä ilmaistut seikat ja lainsäädännölliset aikomukset yhdessä tekstin johdanto-osan perustelukappaleissa ilmaistun lainsäätäjän tarkoituksen kanssa. Lainsäädäntömenettelyn aikana ilmaistuilla aikomuksilla ja ajatuksilla, joita ei ole ilmaistu tekstissä, ei sen sijaan ole merkitystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Samansuuntaisesti hiljattain asiassa <REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-815/18</NO.CASE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakbeweging</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:319">EU:C:2020:319</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Näin on oltava kolmesta muustakin syystä. Ensiksi lainsäädäntöä on tulkittava näkökulmasta, joka on sen tavallisen adressaatin, joka todennäköisesti ei ryhdy etsimään instrumentin lainsäädäntöhistoriaan liittyviä asiakirjoja (jotka eivät aina ole yleisön saatavilla) selvittääkseen, kuvastaako tekstiin kirjoitettu lainsäätäjän subjektiivista tahtoa. Toiseksi on syytä pitää mielessä, että unionin oikeudessa ei tavallisesti ole yhtä vaan useita lainsäätäjiä, joista kullakin mahdollisesti on oma ajatuksensa siitä, mitä he kuvittelivat olevansa laatimassa. Kolmanneksi on vielä argumentti laatijan, jolla oli mahdollisuus ilmaista aikomansa selkeästi, moraalisesta vastuusta. Jos lainsäätäjä ei kyennyt tai halunnut yksiselitteisesti ilmaista haluamaansa, tähän ryhtyminen myöhemmin tulkinnan kautta on ongelmallista, etenkin yksilöiden, joita asia koskee ja jotka ovat voineet järkevästi ajatella annetun säännön tekstin perusteella toisin, vahingoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Kaikista näistä syistä katson, että direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohtaa olisi tulkittava niin, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansalliset korvausjärjestelmät, joista maksetaan korvauksia <HT TYPE="ITALIC">kaikille</HT> tahallisen väkivaltarikoksen, joka on tehty jäsenvaltioiden alueella, uhreille näiden asuinpaikasta riippumatta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään ennen kaikkea, voidaanko seksuaalisen väkivallan uhreille vahvistettua <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euron suuruista korvausta pitää direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0085" REF.END="QE0085"/>oikeudenmukaisena ja riittävänä<QUOT.END REF.START="QS0085" CODE="201D" ID="QE0085"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>Ennen tämän kysymyksen yksityiskohtaisempaa tarkastelua esitän kaksi alustavaa huomautusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Vastapuoli vaatii pääasiassa Italian viranomaisilta korvausta direktiivin 2004/80 myöhästyneestä tai puutteellisesta täytäntöönpanosta. Koska vastapuoli sai kansallisesta järjestelmästä <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euron suuruisen korvauksen, hänen Presidenza del Consiglioon kohdistamallaan vaatimuksella on muu peruste (esimerkiksi viivästys järjestelmän käyttöönotossa tai siihen pääsyssä; korvaus ei vastaa täyttä korvausta; sellaisen summan täydentäminen, joka ei ole <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0086" REF.END="QE0086"/>oikeudenmukainen ja riittävä<QUOT.END REF.START="QS0086" CODE="201D" ID="QE0086"/>). Täsmälliset perusteet eivät kuitenkaan käy ilmi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnöstä eivätkä vastapuolen unionin tuomioistuimille esittämistä suullisista ja kirjallisista lausumista. Näin ollen kattavan ohjauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esitän lyhyesti kaksi näkökohtaa liittyen Francovich-oikeuskäytännön soveltamiseen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Ensiksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vahinko, joka on aiheutunut siitä, että direktiivi on pantu täytäntöön tätä varten säädetyn määräajan jälkeen, voidaan korvata soveltamalla kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä taannehtivasti edellyttäen, että direktiivi on pantu täytäntöön säännönmukaisesti. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava, että edunsaajille myönnettävä vahingonkorvaus vastaa kärsittyä vahinkoa. Tätä varten yksityisten, jotka vaativat vahingonkorvausta, on näytettävä toteen, että heille on aiheutunut suurempi vahinko siitä syystä, etteivät he voineet aikanaan saada direktiivillä turvattuja oikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970710">10.7.1997</DATE>, <NAME.CASE>Maso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-373/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:353">EU:C:1997:353</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> –<REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990225">25.2.1999</DATE> <NAME.CASE>Carbonari ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-131/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:98">EU:C:1999:98</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20001003">3.10.2000</DATE>, <NAME.CASE>Gozza ym.,</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-371/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:526">EU:C:2000:526</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Toiseksi on epäselvää, olisiko sellaisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä, jonka rikoksen uhrit puhtaasti jäsenvaltion sisäisessä tilanteessa ovat nostaneet, vaikea osoittaa riittävän vakava unionin oikeuden rikkominen tilanteessa, jossa jäsenvaltio on ottanut käyttöön kansallisen järjestelmän, joka kattaa vain rajatylittävät tilanteet. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on itse asiassa niin, että yksi valtion vahingonkorvausvastuun edellytyksistä, jonka on täytyttävä, on se, että unionin oikeuden rikkominen on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0087" REF.END="QE0087"/>riittävän ilmeinen.<QUOT.END REF.START="QS0087" CODE="201D" ID="QE0087"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19960305">5.3.1996</DATE>, <NAME.CASE>Brasserie du pêcheur ja Factortame</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-46/93ja C-48/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:79">EU:C:1996:79</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja nyttemmin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190920">20.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>HTTS v, neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑123/18 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:694">EU:C:2019:694</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tekijöihin, jotka kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa tässä yhteydessä huomioon, kuuluu mm. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0088" REF.END="QE0088"/>rikotun säännön selkeys ja täsmällisyys<QUOT.END REF.START="QS0088" CODE="201D" ID="QE0088"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19960305">5.3.1996</DATE>, <NAME.CASE>Brasserie du pêcheur ja Factortame</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-46/93ja C-48/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:79">EU:C:1996:79</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja nyttemmin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190910">10.9.2019</DATE>, <NAME.CASE>HTTS v, neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑123/18 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:694">EU:C:2019:694</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Koko tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä jaksossa kuitenkin osoitettiin, että direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan sanamuoto on moniselitteinen, eikä muihin tulkintakeinoihin turvautuminen tuo juuri enempää selvyyttä tältä osin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Kyseinen seikka ei näytä kuitenkaan lainkaan olevan esillä pääasiassa. Italia pani direktiivin 2004/80 täytäntöön ottamalla käyttöön kansallisen korvausjärjestelmän, joka kattaa sekä sisäiset että rajatylittävät tilanteet. Käsitykseni mukaan kansallisissa tuomioistuimissa väitellään siten vain riittävästä korvauksen määrästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Näillä täsmennyksillä siirryn nyt tarkastelemaan Corte Suprema di Cassazionen toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä esiin tuotua keskeistä ongelmaa. Voidaanko <FT TYPE="NUMBER">4800</FT> euron suuruista korvausta raiskauksen uhrille pitää direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0089" REF.END="QE0089"/>oikeudenmukaisena ja riittävänä<QUOT.END REF.START="QS0089" CODE="201D" ID="QE0089"/>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Tähän kysymykseen on hyvin vaikea vastata <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0090" REF.END="QE0090"/>kyllä<QUOT.END REF.START="QS0090" CODE="201D" ID="QE0090"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0091" REF.END="QE0091"/>ei<QUOT.END REF.START="QS0091" CODE="201D" ID="QE0091"/>. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat sen ratkaisemiseksi, voidaanko viranomaisten käsiteltävässä asiassa rikoksen uhrille myöntämää korvausta pitää oikeudenmukaisena ja riittävänä. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä on yleisten ohjeiden antaminen selventämällä kriteerejä, joita kansallisen tuomioistuimen tulisi käyttää asiaa arvioidessaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Tässä valossa esitän seuraavat huomautukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Ensiksi voin vain yhtyä Italian hallituksen näkemykseen siitä, että koska tältä osin ei ole yhdenmukaistettuja sääntöjä, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta siltä osin kuin kyse on siitä, <HT TYPE="ITALIC">mitä korvataan, kriteereistä</HT>, jotka ovat merkityksellisiä korvauksen määrän määrittämiseksi, ja näin ollen itse korvauksen <HT TYPE="ITALIC">määrästä</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136.</NO.P><TXT>Direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohtaan toki sisältyy <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0092" REF.END="QE0092"/>oikeudenmukaisen ja riittävän<QUOT.END REF.START="QS0092" CODE="201D" ID="QE0092"/> käsite. Siinä ei kuitenkaan ole mitään muuta. Erityisesti unionin lainsäätäjä päätti lopulta olla hyväksymättä alkuperäiseen ehdotukseen, erityisesti sen 4 artiklaan (jonka otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0093" REF.END="QE0093"/>Korvauksen määrän määrittämisessä sovellettavat periaatteet<QUOT.END REF.START="QS0093" CODE="201D" ID="QE0093"/>), sisältyneitä yksityiskohtaisempia sääntöjä korvausta koskevista vähimmäisvaatimuksista. Voidaan siis rauhassa olettaa, että unionin lainsäätäjän tarkoitus oli jättää jäsenvaltioille tältä osin erityisen laaja harkintavalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137.</NO.P><TXT>Toiseksi olen Italian hallituksen kanssa samaa mieltä myös siitä, että direktiivistä 2004/80 ei löydy perustetta näkemykselle, jonka mukaan kansallisista järjestelmistä maksettavan korvauksen on <HT TYPE="ITALIC">vastattava</HT> vahingonkorvausta, joka rikoksentekijän olisi kansallisen lainsäädännön mukaan maksettava. Näiden korvaustyyppien tarkoitus ja logiikka poikkeavat toisistaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138.</NO.P><TXT>Yhtäältä korvauksella (tai vahingonkorvauksella), joka rikoksentekijän on maksettava rikoksen uhrille, on tapana noudattaa täyden korvauksen periaatetta. Maksettavaksi määrätyn summan on niin tarkoin kuin mahdollista ilmennettävä uhrin kärsimän tappion, vamman ja haitan täyttä korvaamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Näin on yleensä, kun on kyse sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta toiselle henkilölle aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Esimerkiksi Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta ks. SEUT 340 artikla, jossa määrätään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0094" REF.END="QE0094"/>sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman <HT TYPE="ITALIC">vahingon</HT> jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0094" CODE="201D" ID="QE0094"/> (kursivointi tässä). Unionin tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti tulkinneet tätä määräystä siten, että se käsittää lähtökohtaisesti sekä omaisuudelle aiheutuneet vahingot (varojen pienenemisen ja voittojen menettämisen muodossa) että muut kuin omaisuudelle aiheutuneet vahingot: ks. lisäviittauksineen julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>asiassa Kendrion</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑150/17 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:612">EU:C:2018:612</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139.</NO.P><TXT>Toisaalta sikäli kuin annetuista vähimmäisvaatimuksia koskevista säännöistä voidaan päätellä, direktiivin 2004/80 mukaisesti maksettavan korvauksen logiikka on lähinnä (yleisluontoisen) julkisen (rahallisen) avun tarjoaminen rikosten uhreille. Kansallisen järjestelmän soveltamisen perustana ei ole mikään jäsenvaltion viranomaisten tekemä virhe esimerkiksi rikoksentekijöiden selville saannissa tai syytteeseen asettamisessa. Lisäksi useissa kieliversioissa direktiivin 2004/80 nimi ja säännökset viittaavat myös kansallisesta järjestelmästä maksettavaan korvaukseen vahingonkorvauksena (indemnity).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Näihin kuuluvat saksan- (Entschädigung), espanjan- (indemnización), ranskan- (indemnisation), italian- (indennizzo), portugalin- (indemnização) ja slovakinkielinen (odškodnenie) versio.</P></NOTE> Ymmärtääkseni tämä sana yhdistetään monissa maissa usein kiinteämääräiseen korvaustyyppiin tai joka tapauksessa sellaiseen korvauksen muotoon, joka ei välttämättä vastaa (täyttä) vahingonkorvausta yksityisoikeudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140.</NO.P><TXT>Kolmanneksi se on myös yhteensopiva sen tavan kanssa, jolla järjestelmää on hallinnoitava kansallisella tasolla. Korvauksen määrän arviointi ei direktiivin 2004/80 mukaan ole tuomioistuimen, joka arvioi kaikkia asian erityisolosuhteita asianosaisten esittämien todisteiden valossa, tehtävä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Ks. direktiivin 2004/80 3 artiklan 1 ja 2 kohta.</P></NOTE> Pitkä ja raskas menettely (jota todennäköisesti edellytettäisiin sen varmistamiseksi, että myönnetty korvaus vastaa täyttä korvausta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. Van Dam, C., <HT TYPE="ITALIC">European Tort Law</HT>, 2. painos, Oxford University Press, Oxford, 2013, s. 346.</P></NOTE>) ei vastaisi unionin lainsäätäjän tarkoittamaa prosessia. Direktiivin 2004/80 3 artiklan 3 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0095" REF.END="QE0095"/>jäsenvaltioiden on pyrittävä pitämään korvauksen hakijalta edellytettävät muodollisuudet mahdollisimman vähäisinä<QUOT.END REF.START="QS0095" CODE="201D" ID="QE0095"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141.</NO.P><TXT>Neljänneksi tämä logiikka ja menettely vaikuttavat sitten tapaan, jolla määrät vahvistetaan. Mielestäni <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0096" REF.END="QE0096"/>oikeudenmukainen ja riittävä<QUOT.END REF.START="QS0096" CODE="201D" ID="QE0096"/> ei ole rakenteellisesti ristiriidassa kertamääräisen korvauksen tai yhdenmukaisten korvausmäärien kanssa. Direktiivissä 2004/80 ei ole mitään, mikä estäisi sen, että kansallisissa lainsäädännössä ja menettelyissä vahvistettaisiin säännöksiä, joissa myönnettävän korvauksen määrää määritettäessä sallitaan asteikko, enimmäis- ja/tai vähimmäismäärä ja yhdenmukainen tai kiinteä rahallinen arvo rikoksen uhrin kärsimän tappion tai vamman mukaan tai tehdyn rikoksen tyypin mukaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>On syytä todeta, että eräillä lainkäyttöalueilla kansalliset tuomioistuimet käyttävät myös samankaltaisia parametreja niiden vahingonkorvausten suuruuden määrittämiseksi, joita tietyissä tapauksissa myönnetään nopeasti ja joutuisasti, kun samalla varmistetaan yhdenvertainen kohtelu toisiinsa rinnastettavissa olevissa tapauksissa. A fortiori tämän pitäisi luonnollisesti olla mahdollista direktiivillä 2004/80 käyttöön otetun kaltaisessa järjestelmässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142.</NO.P><TXT>Viidenneksi ja lopuksi direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että korvaus on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0097" REF.END="QE0097"/>oikeudenmukainen ja riittävä<QUOT.END REF.START="QS0097" CODE="201D" ID="QE0097"/>, joten siinä asetetaan jäsenvaltioiden harkintavallalle raja tässä asiassa. Raja on kuitenkin huomattavan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0098" REF.END="QE0098"/>kevyt<QUOT.END REF.START="QS0098" CODE="201D" ID="QE0098"/>. Ehdottaisin tämän käsitteen tulkitsemista siten, että se on vaatimus siitä, että rikoksen aiheuttaman vahingon ja tappion ja järjestelmästä maksettavan korvauksen välillä on jonkinlainen korrelaatio. Tämä ei merkitse sitä, että määrän pitäisi olla lähellä täyttä korvausta. Se merkitsee pikemminkin sitä, että määrän on myötävaikutettava mielekkäästi rikoksen uhrille aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korjaamiseen ja tarjottava tälle jonkinlainen hyvitys kärsitystä haitasta. Korvauksen määrä ei etenkään saa olla niin alhainen, että se on puhtaasti symbolinen tai että rikoksen uhrin siitä saama hyöty ja lohtu ovat käytännössä olemattomia tai vähäisiä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143.</NO.P><TXT>Lisättäköön, etten yhdy vastapuolen näkemykseen siitä, että direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa vahvistettu riittävyyttä koskeva vaatimus väistämättä edellyttää, että ratkaiseva viranomainen voi mukauttaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä määrää kunkin yksittäistapauksen erityisiin olosuhteisiin. Kunhan kansallisessa lainsäädännössä tietyntyyppistä rikosta varten vahvistettu määrä on kohtuullinen, en näe mitään syytä sille, että kiinteää määrää pidettäisiin sinällään direktiivin 2004/80 säännösten vastaisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144.</NO.P><TXT>Kaiken kaikkiaan myönnän, että tällainen ohjaus on minimalistista ja itse asiassa hieman epämääräistä. Nimenomaisesti tältä osin – ja toisin kuin direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdan soveltamisalan osalta – direktiivin teksti, sellaisena kuin se on annettu, on melko selvä siinä, että siinä <HT TYPE="ITALIC">ei anneta</HT> enempää ohjausta. Vaikuttaisi siltä, että unionin lainsäätäjä halusi jättää tämän tilan tyhjäksi. Se, mitä tästä seurasi, on huomattavan vaihtelevat järjestelmät, menettelyt sekä myönnettävät korvausmäärät yksittäisissä jäsenvaltioissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Ks. esim. komission kertomus direktiivin 2004/80/EY soveltamisesta (COM(2009) 170 final) yhdessä liitteiden kanssa, joissa viitataan jäsenvaltioiden järjestelmiin ja jotka sisältyvät komission direktiivin 2004/80/EY soveltamisesta antaman kertomuksen liiteasiakirjaan (SEC (2009) 495). Ajantasaisemman tiedon osalta ks. myös maakohtaiset esitteet Euroopan oikeusportaalissa (https://e-justice.europa.eu/content_if_my_claim_is_to_be_considered_in_this_country-491-en.do).</P></NOTE> Tämän lainsäädännön eteenpäin vieminen yhteisten vähimmäisvaatimusten kehittämisen kautta, kuten alun perin kaavailtiin neuvoston vuoden 2004 välitysehdotuksen 16 kohdassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Siteerattu edellä 73 kohdassa.</P></NOTE> on unionin lainsäätäjän tehtävä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Ks. tältä osin selonteko, jonka on laatinut maaliskuusta 2019 lukien Euroopan komission puheenjohtajan erityisneuvonantajana toiminut J. Milquet, <HT TYPE="ITALIC">Strengthening Victims’ Rights: From Compensation to Reparation: For a new EU Victims’ rights strategy 2020</HT>–<HT TYPE="ITALIC">2025</HT>, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019.</P></NOTE> jos tätä vaihtelevuutta pidetään ongelmana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Corte Suprema di Cassazionen (Italia) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Rikoksen uhreille maksettavista korvauksista <DATE ISO="20090429">29.4.2009</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY 12 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat kansalliset korvausjärjestelmät, joista maksetaan korvauksia <HT TYPE="ITALIC">kaikille</HT> tahallisen väkivaltarikoksen uhreille näiden asuinpaikasta riippumatta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Rikoksen uhrille maksettava korvaus on direktiivin 2004/80 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0099" REF.END="QE0099"/>oikeudenmukainen ja riittävä<QUOT.END REF.START="QS0099" CODE="201D" ID="QE0099"/> silloin, kun se myötävaikuttaa mielekkäästi uhrin kärsimän vahingon korjaamiseen. Korvauksen määrä ei etenkään saa olla niin alhainen, että se on puhtaasti symbolinen tai että rikoksen uhrin siitä saama hyöty ja lohtu on käytännössä olematon tai vähäinen.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>