Konsolidoitu TEKSTI: 32002L0032 — FI

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 26 päivänä maaliskuuta 2002 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Haitallisista aineista ja tuotteista eläinten ruokinnassa 22 päivänä huhtikuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/29/EY ( 4 ) on tarpeen muuttaa monilta osin. Selkeyden ja tehokkuuden vuoksi kyseinen direktiivi olisi laadittava uudelleen.

(2)	Kotieläintuotanto on erittäin tärkeä osa yhteisön maataloutta, ja kun kyse on kansanterveydestä, eläinten terveydestä, eläinten hyvinvoinnista, ympäristöstä ja kotieläintuottajien taloudesta, tyydyttävät tulokset riippuvat paljolti siitä, että käytetään sopivia ja hyvälaatuisia rehuja.

(3)

Rehuja koskevia sääntöjä tarvitaan turvaamaan maatalouden tuottavuus ja kestävyys sekä mahdollistamaan kansanterveyden ja eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin sekä ympäristön turvaaminen. Lisäksi tarvitaan kattavaa hygienian sääntelyä, jotta yksittäisillä maatiloilla voidaan taata hyvälaatuinen rehu silloinkin, kun sitä ei ole tuotettu kaupallisesti.

(4)

Samojen sääntöjen, jotka koskevat eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden laatua ja turvallisuutta, on koskettava eläinten käyttämän veden laatua ja turvallisuutta. Vaikka rehujen määritelmä ei estä veden luokittelemista rehuksi, vesi ei sisälly rehuaineiden liikkuvuudesta ja käytöstä 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/25/EY ( 5 ) esitettyyn tärkeimpien rehuaineiden luetteloon, joka ei ole tyhjentävä. Veden luokittelemista rehuksi on tarpeen tarkastella kyseisen direktiivin puitteissa.

(5)	On voitu osoittaa, että lisäaineet voivat sisältää haitallisia aineita. Direktiivin soveltamisalaa olisi näin ollen laajennettava koskemaan lisäaineita.

(6)	Eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet voivat sisältää haitallisia aineita, jotka voivat aiheuttaa vaaraa eläinten terveydelle ja kotieläintuotteissa esiintyessään myös ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

(7)

Haitallisten aineiden esiintymistä ei voida poistaa kokonaan, mutta on tärkeää, että niiden pitoisuutta eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa alennetaan haitallisten ja vahingollisten vaikutusten estämiseksi siten, että otetaan aiheellisella tavalla huomioon aineen akuutti myrkyllisyys, sen biokertyvyys ja hajoavuus. Tällä hetkellä pitoisuutta ei ole aiheellista vahvistaa alle niiden tasojen, jotka on mahdollista määrittää yhteisössä myöhemmin määriteltävillä menetelmillä.

(8)	Haitallisten aineiden jäämien määritysmenetelmät kehittyvät koko ajan siten, että jopa eläinten ja ihmisten terveyden kannalta merkityksettömät jäämien määrät voidaan havaita.

(9)

Haitallisia aineita saa esiintyä eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa ainoastaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin, eikä niitä saa käyttää muulla tavoin eläinten rehuissa. Tätä direktiiviä olisi siis sovellettava rajoittamatta rehuja koskevien muiden yhteisön säännösten ja erityisesti rehuseoksia koskevien sääntöjen soveltamista.

(10)

Tätä direktiiviä on sovellettava eläinten rehuksi tarkoitettuihin tuotteisiin heti, kun ne tulevat yhteisöön. Sen vuoksi on säädettävä, että haitallisten aineiden vahvistettuja enimmäispitoisuuksia sovelletaan kaikissa vaiheissa yleensä siitä päivämäärästä alkaen, jolloin eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet lasketaan liikkeeseen tai otetaan käyttöön ja erityisesti niiden tuonnista alkaen.

(11)

Eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden on oltava laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia, eivätkä ne näin ollen asianmukaisesti käytettyinä saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle eivätkä vaikuttaa haitallisesti kotieläintuotantoon. Tämän vuoksi on kiellettävä eläinten rehuksi tarkoitettujen sellaisten tuotteiden käyttöönotto tai liikkeeseen laskeminen, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet.

(12)	On rajoitettava eräiden haitallisten aineiden esiintymistä täydennysrehuissa vahvistamalla asianmukaiset enimmäispitoisuudet.

(13)

Vaikka enimmäispitoisuus on joissakin tapauksissa vahvistettu taustakuormitus huomioon ottaen, on edelleen tarpeen pyrkiä rajoittamaan joidenkin erityisten haitallisten aineiden esiintymistä mahdollisimman alhaisiin pitoisuuksiin eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa, jotta vähennettäisiin niiden esiintymistä rehujen ja elintarvikkeiden tuotantoketjussa. Tässä direktiivissä olisi näin ollen sallittava sellaisten toimintakynnysten vahvistaminen, jotka ovat vahvistettuja enimmäismääriä selvästi alhaisempia. Näiden toimintakynnysten ylittyessä on suoritettava tutkimuksia haitallisten aineiden lähteiden tunnistamiseksi ja toteutettava toimenpiteitä lähteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi.

(14)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus väliaikaisesti alentaa vahvistettuja sallittuja enimmäispitoisuuksia, vahvistaa enimmäispitoisuuksia muille aineille tai kieltää aineet eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa, jos eläinten tai ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuu vaaraa. Yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tämän direktiivin liitteeseen I mahdollisesti tehtävistä muutoksista olisi päätettävä kiireellisellä yhteisön menettelyllä asiakirjanäytön perusteella ja ennalta varautumisen periaatetta noudattaen.

(15)

Tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisiin eläinten rehuksi tarkoitettuihin tuotteisiin saa haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta soveltaa ainoastaan tässä direktiivissä sekä rehujen virallisen valvonnan järjestämistä koskevista periaatteista 25 päivänä lokakuuta 1995 annetussa neuvoston direktiivissä 1995/53/EY ( 6 ) säädettyjä liikkeeseen laskemista koskevia rajoituksia.

(16)	Jäsenvaltioiden on tehtävä direktiivin 95/53/EY mukaisesti asianmukaisia seurantajärjestelyjä haitallisia aineita koskevien vaatimusten täyttämisen varmistamiseksi eläinten rehuksi tarkoitettuja tuotteita käyttöön otettaessa ja liikkeeseen laskettaessa.

(17)	Asianmukainen yhteisön menettely on tarpeen tämän direktiivin liitteiden teknisten säännösten mukauttamiseksi vastaamaan tieteellisen ja teknisen tiedon kehitystä.

(18)	Ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi oltava menettely, jolla aikaansaadaan jäsenvaltioiden ja komission tiivis yhteistyö neuvoston päätöksellä 70/372/ETY ( 7 ) perustetussa pysyvässä rehukomiteassa.

(19)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 8 ) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1. Tämä direktiivi koskee haitallisia aineita eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta seuraavien säädösten soveltamista:

1. Eläinten rehuksi tarkoitettuja tuotteita saa tulla kolmansista maista Euroopan yhteisössä käytettäviksi, niitä saa laskea liikkeeseen ja/tai käyttää yhteisössä ainoastaan, jos ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia ja jos ne näin ollen asianmukaisesti käytettyinä eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle taikka ympäristölle eivätkä vaikuta kielteisesti kotieläintuotantoon.

2. Erityisesti sellaisia eläinten rehuksi tarkoitettuja tuotteita, joiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuus ei ole tämän direktiivin liitteessä I vahvistettujen enimmäispitoisuuksien mukainen ei voida pitää 1 kohdan mukaisina.

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja haitallisia aineita saa esiintyä eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa ainoastaan kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2. Eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden haitallisten aineiden lähteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi jäsenvaltioiden on yhteistyössä taloudellisten toimijoiden kanssa suoritettava tutkimuksia haitallisten aineiden lähteiden havaitsemiseksi, silloin kun enimmäispitoisuudet ylittyvät ja kun havaitaan kyseisten aineiden kohonneita pitoisuuksia taustakuormitukset huomioon ottaen. Yhdenmukaisen lähestymistavan noudattamiseksi kohonneiden pitoisuuksien osalta saattaa olla tarpeen vahvistaa toimintarajoja näiden tutkimusten käynnistämiseksi. Rajat voidaan vahvistaa liitteessä II.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki asiaa koskevat tiedot ja tulokset lähteestä sekä toteutetuista toimenpiteistä haitallisten aineiden pitoisuuden alentamiseksi tai poistamiseksi. Tiedot on toimitettava direktiivin 95/53/EY 22 artiklan mukaisesti komissiolle toimitettavan vuosikertomuksen yhteydessä, paitsi niissä tapauksissa, joissa tiedoilla on välitöntä merkitystä muille jäsenvaltioille. Jälkimmäisessä tapauksessa tiedot on toimitettava välittömästi.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että eläinten rehuksi tarkoitettuja tuotteita, jotka sisältävät haitallista ainetta pitoisuutena, joka ylittää liitteessä I vahvistetun enimmäispitoisuuden, ei saa sekoittaa laimentamistarkoituksessa saman tai muun eläinten rehuksi tarkoitetun tuotteen kanssa.

Jos täydennysrehuista ei ole annettu erityisiä säännöksiä, jäsenvaltioiden on säädettävä, että täydennysrehut eivät saa, ottaen huomioon niiden käytölle määrätty osuus päiväannoksessa, sisältää liitteessä I lueteltuja haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka ylittävät täysrehuille vahvistetun pitoisuustason.

1. Jos jäsenvaltiolla on uusien tietojen tai kyseessä olevien säännösten antamisen jälkeen tehdyn olemassa olevan tiedon uudelleenarvioinnin pohjalta perusteita katsoa, että liitteessä I vahvistettu enimmäispitoisuus tai haitallinen aine, jota ei ole mainittu liitteessä I, on vaaraksi eläinten tai ihmisten terveydelle taikka ympäristölle, kyseinen jäsenvaltio voi tilapäisesti alentaa tällaisen aineen voimassa olevaa enimmäispitoisuutta, vahvistaa sille enimmäispitoisuuden tai kieltää kyseisen haitallisen aineen tai tuotteen esiintymisen eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa. Sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä annettava samalla päätöksensä perustelut.

2. Siitä, muutetaanko liitteitä I ja II, on tehtävä välitön päätös 12 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltio voi pitää voimassa toteuttamansa toimenpiteet, kunnes neuvoston tai komission päätös on tehty.

1. Komissio mukauttaa 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti liitteitä I ja II tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen perusteella.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava toimenpiteiden toteuttamisesta sen varmistamiseksi, että 2 kohdan mukaisesti hyväksyttäviä menetelmiä käytetään asianmukaisella tavalla ja että eläinten rehuksi tarkoitetut detoksisoidut tuotteet ovat liitteen I säännösten mukaisia.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tämän direktiivin säännösten mukaisiin eläinten rehuksi tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan haitallisten aineiden esiintymisen osalta ainoastaan tässä direktiivissä sekä direktiivissä 95/53/EY säädettyjä liikkeeseen laskemista koskevia rajoituksia.

Ennen sellaisten säännösten antamista, jotka voivat vaikuttaa kansanterveyteen, eläinten terveyteen tai ympäristöön, on kuultava asianomaista tiedekomiteaa tai asianomaisia tiedekomiteoita.

1. Komissiota avustaa päätöksen 70/372/ETY 1 artiklalla perustettu pysyvä rehukomitea.

2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

1. Komissiota avustaa päätöksen 70/372/ETY 1 artiklalla perustettu pysyvä rehukomitea.

2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan viideksitoista päiväksi.

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava vähintään tämän direktiivin säännöksiä kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitettuihin eläinten rehuksi tarkoitettuihin tuotteisiin, jotka on tuotettu yhteisössä.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen sallia jälleenvienti asetuksen (EY) N:o 178/2002 ( 17 ) 12 artiklassa säädetyin ehdoin. Asetuksen 20 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

1. Kumotaan direktiivi 1999/29/EY elokuun 1 päivästä 2003 lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitetta saattaa kyseisen direktiivin liitteessä III olevassa B osassa säädettyjä määräaikoja noudattaen kyseisen liitteen A osassa luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

2. Viittauksia direktiiviin 1999/29/EY pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen toukokuun 1 päivää 2003. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Haitalliset aineet

Eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet

Enimmäispitoisuus mg/kg (ppm) rehussa, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

(1)

(2)

(3)

▼M2

1. Arseeni (8)

Rehuaineet, paitsi:

— viherjauho, sinimailas- ja apilajauho sekä kuivattu sokerijuurikasjätemassa ja melassit ko. massasta

— palmukakku

4 (9)

— fosfaatit ja kalkkipitoinen merilevä

— kalsiumkarbonaatti

— magnesiumoksidi

— kalan ja muiden merieläinten valmistuksesta saadut rehut

15 (9)

— merileväjauho ja merilevästä saadut rehuaineet

40 (9)

Täysrehut, paitsi:

— kalojen täysrehut ja turkiseläinten täysrehut

6 (9)

Täydennysrehut, paitsi:

— kivennäisrehut

▼M5

2. Lyijy (13)

Rehuaineet, paitsi

– nurmirehu ()

30 (14)

– fosfaatit ja kalkkipitoinen merilevä

– kalsiumkarbonaatti

– hiivat

Hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet, paitsi

100

– sinkkioksidi

400 (14)

– mangaani(II)oksidi, rautakarbonaatti, kuparikarbonaatti

200 (14)

Sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet, paitsi

30 (14)

– tuliperäinen klinoptiloliitti

60 (14)

Esiseokset

200 (14)

Täydennysrehut, paitsi

– kivennäisrehut

Täysrehut

3. Fluori (15)

Rehuaineet, paitsi

150

– eläinperäiset rehut, paitsi meriäyriäiset kuten krilli

500

– meriäyriäiset kuten krilli

3 000

– fosfaatit

2 000

– kalsiumkarbonaatti

350

– magnesiumoksidi

600

– kalkkipitoinen merilevä

1 000

Vermikuliitti (E 561)

3 000 (14)

Täydennysrehut

– sisältävät ≤ 4 % fosforia

500

– sisältävät > 4 % fosforia

125 per 1 % fosforia

Täysrehut, paitsi

150

– nautakarjan, lampaiden ja vuohien täysrehut

– – imetyksen aikana

– – muut

– sikojen täysrehut

100

– siipikarjan täysrehut

350

– kananpoikien täysrehut

250

▼M3

4. Elohopea

Rehuaineet paitsi:

0,1

— kalan ja muiden merieläinten käsittelystä saatu rehu,

0,5

— kalsiumkarbonaatti

0,3

Täysrehu paitsi:

0,1

— koirien ja kissojen täysrehu

0,4

Täydennysrehu paitsi:

— koirien ja kissojen täydennysrehu

0,2

▼B

5. Nitriitit

Kalajauho

60 (natriumnitriittinä)

Täysrehut, paitsi:

15 (natriumnitriittinä)

— lemmikkieläinten rehut, lintuja ja akvaariokaloja lukuun ottamatta

▼M5

6. Kadmium (16)

Kasviperäiset rehuaineet

Eläinperäiset rehuaineet

Kivennäisperäiset rehuaineet, paitsi

– fosfaatit

Hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet, paitsi

– kuparioksidi, mangaani(II)oksidi, sinkkioksidi ja mangaanisulfaattimonohydraatti

30 (14)

Sidonta-aineiden ja paakkuuntumisenestoaineiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvat lisäaineet

Esiseokset

15 (14)

Kivennäisrehut

– sisältävät < 7 % fosforia

– sisältävät ≥ 7 % fosforia

0,75 per 1 % fosforia, enintään 7,5

Lemmikkieläinten täydennysrehut

Muut täydennysrehut

0,5

Nautakarjan, lampaiden ja vuohien täysrehut sekä kalanrehut, paitsi

– lemmikkieläinten täysrehut

– vasikoiden, karitsojen ja kilien täysrehut ja muut täysrehut

0,5

▼M2

7. Aflatoksiini B1

Kaikki rehuaineet

0,02

Nautakarjan, lampaiden ja vuohien täysrehut, paitsi:

0,02

— lypsettävien eläinten täysrehut

0,005

— vasikoiden ja karitsojen täysrehut

0,01

Sikojen ja siipikarjan täysrehut (nuoria eläimiä lukuun ottamatta)

0,02

Muut täysrehut

0,01

Nautakarjan, lampaiden ja vuohien täydennysrehut (paitsi lypsettävien eläinten, vasikoiden ja karitsoiden täydennysrehut)

0,02

Sikojen ja siipikarjan täydennysrehut (nuoria eläimiä lukuun ottamatta)

0,02

Muut täydennysrehut

0,005

▼B

8. Syaanivetyhappo

Rehuaineet, paitsi:

— pellavansiemenet

250

— pellavansiemenkakut

350

— maniokkituotteet ja mantelikakut

100

Täysrehut, paitsi:

— kananpoikasten täysrehut

▼M2

9. Gossypoli (vapaa)

Rehuaineet, paitsi:

— puuvillansiemenet

5 000

— puuvillansiemenkakut ja puuvillansiemenjauho

1 200

Täysrehut, paitsi:

— nautakarjan, lampaiden ja vuohien täysrehut

500

— siipikarjan (munivia kanoja lukuun ottamatta) ja vasikoiden täysrehut

100

— kaniinien ja sikojen (porsaita lukuun ottamatta) täysrehut

▼B

10. Teobromiini

Täysrehut, paitsi:

300

— täysikasvuisten nautakarjan täysrehut

700

11. Haihtuva sinappiöljy

Rehuaineet, paitsi:

100

— rypsi- ja rapsikakut

4 000(allyyli-isotiosyanaattina)

Täysrehut, paitsi:

150 (allyyli-isotiosyanaattina)

— nautakarjan, lampaiden ja vuohien (nuoria eläimiä lukuun ottamatta) täysrehut

1 000(allyyli-isotiosyanaattina)

— sikojen (porsaita lukuun ottamatta) ja siipikarjan täysrehut

500 (allyyli-isotiosyanaattina)

12. Vinyylitio-oksatsolidoni

Siipikarjan täysrehut, paitsi:

1 000

— munivien kanojen täysrehut

500

13. Rukiin torajyvä (Claviceps purpurea)

Kaikki jauhamatonta viljaa sisältävät rehut

1 000

14. Rikkakasvien siemenet ja kokonaiset hedelmät, jotka sisältävät alkaloideja, glukosideja tai muita myrkyllisiä aineita yksinään tai yhdessä:

Kaikki rehut

3 000

(a) Lolium temulentum L.,

1 000

(b) Lolium remotum Schrank,

1 000

15. Risiinikasvi — Ricinus communis L.

Kaikki rehut

10 (ilmaistuna risiinikasvin kuorina)

16. Crotalaria spp.

Kaikki rehut

100

17. Aldriini

18. Dieldriini

yksin tai yhdessä ilmaistuna dieldriininä

Kaikki rehut, paitsi:

— rasvat

0,01

0,2

▼M4

19. Kamfekloori (toksafeeni) – indikaattoriyhdisteiden CHB 26, 50 ja 62 (11) summa

— Kala, muut vesieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet, kalaöljyä lukuun ottamatta

0,02

— Kalaöljy (12)

0,2

— Kalanrehu (12)

0,05

▼B

20. Klordaani (cis- ja transisomeerien ja oksiklordaanin summa, ilmaistuna klordaanina)

Kaikki rehut, paitsi:

0,02

— rasvat

0,05

21. DDT (DDT-, TDE- ja DDE-isomeerien summa, ilmaistuna DDT:nä)

Kaikki rehut, paitsi:

0,05

— rasvat

0,5

▼M2

22. Endosulfaani (alfa- ja beeta-isomeerien ja endosulfaanisulfaatin summa, ilmaistuna endosulfaanina)

Rehuaineet, paitsi:

0,1

— maissi ja sen valmistuksesta saadut tuotteet

0,2

— öljynsiemenet ja niiden valmistuksesta saadut tuotteet

0,5

— kalojen täysrehut

0,005

▼B

23. Endriini (endriinin ja deltaketoendriinin summa, ilmaistuna endriininä)

Kaikki rehut, paitsi:

0,01

— rasvat

0,05

24. Heptakloori (heptakloorin ja heptaklooriepoksidin summa, ilmaistuna heptakloorina)

Kaikki rehut, paitsi:

0,01

— rasvat

0,2

25. Heksaklooribentseeni (HCB)

Kaikki rehut, paitsi:

0,01

— rasvat

0,2

26. Heksakloorisykloheksaani (HCH)

26.1 alfa-isomeeri

Kaikki rehut, paitsi:

0,02

— rasvat

0,2

26.2 beeta-isomeeri

Rehuseokset, paitsi:

0,01

— lypsykarjan rehut

0,005

Rehuaineet, paitsi:

0,01

— rasvat

0,1

26.3 gamma-isomeeri

Kaikki rehut, paitsi:

0,2

— rasvat

2,0

▼M1

27. Dioksiini (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien — PCDD:t — ja polykloorattujen dibentsofuraanien — PCDF:t — summa Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina ilmaistuna käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia — TEF, 1997)

a) Kaikki kasviperäiset rehuaineet kasviöljyt ja niiden sivutuotteet mukaan luettuina

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

b) Rehuaineiden liikkuvuudesta ja käytöstä 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/25/EY liitteessä tarkoitetut kivennäiset

1,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ//kg (5) (6)

c) Neuvoston direktiivin 70/524/ETY 4 artiklan nojalla hyväksytyt, sidonta-aineiden, paakkuuntumisenestoaineiden ja sakeuttamisaineiden ryhmään kuuluvat kaoliniittisavi, kalsiumsulfaattidihydraatti, vermikuliitti, natroliittifonoliitti, synteettiset kalsiumaluminaatit ja sedimenttialkuperää oleva klinoptiloliitti

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ//kg (5) (6)

d) Eläinrasva, maito- ja munarasva mukaan luettuina

2,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

e) Muut maaeläimistä saatavat tuotteet, maito ja maitotuotteet sekä munat ja munatuotteet mukaan luettuina

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

f) Kalaöljy

6 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

g) Kala, muut merieläimet, niistä saatavat tuotteet ja sivutuotteet, lukuun ottamatta kalaöljyä ja yli 20 % rasvaa sisältäviä kalaproteiinihydrolysaatteja (7)

1,25 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

h) Rehuseokset, paitsi turkiseläinten, kalan ja lemmikkieläinten rehu

0,75 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

i)KalanrehuLemmikkieläinten rehu

2,25 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

j) Yli 20 % rasvaa sisältävät kalaproteiinihydrolysaatit

2,25 ng WHO-PCDD/F-TEQ/kg (5) (6)

▼B

28. Aprikoosi — Prunus armeniaca L.

Kaikki rehut

Lueteltujen kasvilajien siemeniä ja hedelmiä tai niistä saatuja tuotteita sallitaan rehuissa ainoastaan niin vähäisiä määriä, ettei niitä voida havaita kvantitatiivisessa määrityksessä

29. Karvasmanteliöljy — Prunus dulcis (Mill.) D.A. Webb var. amara (DC.) Focke (= Prunus amygdalus Batsch var. amara (DC.) Focke)

30. Kuorimaton pyökinpähkinä — Fagus silvatica L.

31. Ruistankio — Camelina sativa (L.) Crantz

32. Mowrah, Bassia, Madhuca — Madhuca longifolia (L.) Macbr. (= Bassia longifolia L. = Illipe malabrorum Engl.) Madhuca indica Gmelin (= Bassia latifolia Roxb.) = Illipe latifolia (Roscb.) F. Mueller)

33. Purghera — Jatropha curcas L.

34. Kroton — Croton tiglium L.

35. Intian sinappi — Brassica juncea (L.) Czern. And Coss. ssp. integrifolia (West.) Thell.

36. Sareptan sinappi — Brassica juncea (L.) Cern. And Coss. ssp. juncea

37. Kiinalainen sinappi — Brassica juncea (L.) Cern. And Coss. ssp. juncea var. lutea Batalin

38. Musta sinappi — Brassica nigra (L.) Koch

39. Etiopian sinappi — Brassica carinata A. Braun

(1) Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että fluorin enimmäispitoisuus on 1,25 prosenttia fosfaattipitoisuudesta.

(2) Fluoripitoisuus yhtä fosforiprosenttia kohden.

(3) Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että kadmiumin enimmäispitoisuus on 0,5 mg yhtä fosforiprosenttia kohden.

(4) Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että kadmiumin enimmäispitoisuus on 0,75 mg yhtä fosforiprosenttia kohden.

(5) Ylemmät pitoisuudet. Ylemmät pitoisuudet lasketaan antamalla kaikille määritysrajan alapuolelle jääville yhdisteille määritysrajaa vastaava arvo.

(6) Enimmäismääriä tarkistetaan ensimmäisen kerran 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB:iden esiintymisestä saatujen uusien tietojen perusteella erityisesti, jotta pystyttäisiin vahvistamaan enimmäismäärät myös dioksiinien kaltaisille PCB:ille. Niitä tarkistetaan uudelleen 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä pyrkimyksenä vähentää enimmäismääriä huomattavasti.

(7) Enimmäismäärää ei sovelleta tuoreeseen kalaan, joka toimitetaan ja käytetään ilman välijalostusta turkiseläinten rehuksi jalostettavaksi. Tuoreeseen kalaan, joka käytetään välittömästi lemmikkieläinten taikka eläintarhojen tai sirkusten eläinten ruokintaan, sovelletaan enimmäistasoa 4,0 ng WHO-PCDD/F-TEQ kilogrammassa tuotetta. Mainituista eläimistä (turkiseläimistä, lemmikkieläimistä sekä eläintarhojen ja sirkusten eläimistä) tuotetut tuotteet ja eläinperäinen proteiini eivät saa päästä elintarvikeketjuun, eikä niitä siksi saa käyttää sellaisten tuotantoeläinten ruokintaan, joita pidetään, lihotetaan tai kasvatetaan elintarvikkeiden tuotantoa varten.

(8) Enimmäispitoisuudet koskevat kokonaisarseenia.

(9) Vastuullisen toimijan on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä analyysi sen osoittamiseksi, että epäorgaanisenarseenin pitoisuus on alle 2 ppm. Analyysi on erityisen tärkeä merilevälajin Hizikia fusiforme osalta.

(10) Nurmirehu kattaa eläinten rehuksi tarkoitetut tuotteet, joita ovat esimerkiksi heinä, säilörehu, tuore ruoho jne.

(11) Numerointi Parlar-järjestelmän mukainen; numeron edessä joko CHB tai ”Parlar”

CHB 26: 2-endo,3-ekso,5-endo, 6-ekso, 8,8,10,10-oktoklorobornaani

CHB 50: 2-endo,3-ekso,5-endo, 6-ekso, 8,8,10,10-nonaklorobornaani

CHB 62: 2,2,5,5,8,9,9,10,10-nonaklorobornaani.

(12) Määriä tarkastellaan 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä, ja tavoitteena on alentaa enimmäismääriä.

(13) Enimmäismäärät viittaavat lyijyn analyyttiseen määritykseen, jossa uutto tehdään typpihapolla (5 % w/w) 30 minuutin ajan kiehumispisteessä. Määrityksessä voidaan käyttää vastaavia uuttomenetelmiä, joiden osalta voidaan osoittaa, että niiden uuttotehokkuus on samantasoinen.

(14) Määriä tarkastellaan 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä, ja tavoitteena on alentaa enimmäismääriä.

(15) Enimmäismäärät viittaavat fluorin analyyttiseen määritykseen, jossa uutto tehdään 1 N suolahapolla 20 minuutin ajan huoneenlämmössä. Määrityksessä voidaan käyttää vastaavia uuttomenetelmiä, joiden osalta voidaan osoittaa, että niiden uuttotehokkuus on samantasoinen.

(16) Enimmäismäärät viittaavat kadmiumin analyyttiseen määritykseen, jossa uutto tehdään typpihapolla (5 % w/w) 30 minuutin ajan kiehumispisteessä. Määrityksessä voidaan käyttää vastaavia uuttomenetelmiä, joiden osalta voidaan osoittaa, että niiden uuttotehokkuus on samantasoinen.

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 1999/29/EY	Tämä direktiivi
1 artikla	1 artikla
2 artiklan a alakohta	2 artiklan a alakohta
2 artiklan b alakohta	2 artiklan b alakohta
2 artiklan c alakohta	2 artiklan g alakohta
2 artiklan d alakohta	2 artiklan f alakohta
2 artiklan e alakohta	2 artiklan e alakohta
2 artiklan f alakohta	2 artiklan i alakohta
2 artiklan g alakohta	2 artiklan j alakohta
2 artiklan h alakohta	—
—	2 artiklan c alakohta
—	2 artiklan d alakohta
—	2 artiklan h alakohta
—	2 artiklan k alakohta
—	2 artiklan l alakohta
3 artikla	3 artikla
4 artiklan 1 kohta	4 artiklan 1 kohta
4 artikla 2 kohta	—
—	4 artiklan 2 kohta
5 artikla	—
6 artikla	—
7 artikla	5 artikla
8 artikla	6 artikla
9 artikla	7 artikla
10 artikla	8 artikla
11 artikla	9 artikla
12 artikla	—
—	10 artikla
13 artikla	11 artikla
14 artikla	12 artikla
15 artikla	13 artikla
16 artikla	—
—	14 artikla
—	15 artikla
17 artikla	16 artikla
18 artikla	17 artikla
Liite I	Liite I
Liite II	—
Liite III	—
Liite IV	Liite II

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 4. lokakuuta 2000 (EYVL C 178, 22.6.2001, s. 160), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 17. syyskuuta 2001 (EYVL C 4, 7.1.2002, s. 1), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 12. joulukuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin päätös, tehty 10. huhtikuuta 2002, ja neuvoston päätös, tehty 22. huhtikuuta 2002.

( 5 ) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 35, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/16/EY (EYVL L 105, 3.5.2000, s. 36).

( 6 ) EYVL L 265, 8.11.1995, s. 17, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/46/EY (EYVL L 234, 1.9.2001, s. 55).

( 9 ) EYVL L 270, 14.12.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2205/2001 (EYVL L 297, 15.11.2001, s. 3).

( 10 ) EYVL L 86, 6.4.1979, s. 30, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/2/EY (EYVL L 63, 6.3.2002, s. 23).

( 11 ) EYVL L 340, 9.12.1976, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2000/57/EY (EYVL L 244, 29.9.2000, s. 76).

( 12 ) EYVL L 221, 7.8.1986, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2002/23/EY (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 13).

( 13 ) EYVL L 221, 7.8.1986, s. 43, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/23/EY.

( 14 ) EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/23/EY.

( 15 ) EYVL L 213, 21.7.1982, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/20/EY (EYVL L 80, 25.3.1999, s. 20).

( 16 ) EYVL L 237, 22.9.1993, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/29/EY (EYVL L 115, 4.5.1999, s. 32).

( 17 ) Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION DIREKTIIVI 2003/57/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 17 päivänä kesäkuuta 2003,	L 151	38	19.6.2003
►M2	KOMISSION DIREKTIIVI 2003/100/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 31 päivänä lokakuuta 2003,	L 285	33	1.11.2003
►M3	KOMISSION DIREKTIIVI 2005/8/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 27 päivänä tammikuuta 2005,	L 27	44	29.1.2005
►M4	KOMISSION DIREKTIIVI 2005/86/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 5 päivänä joulukuuta 2005,	L 318	16	6.12.2005
►M5	KOMISSION DIREKTIIVI 2005/87/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 5 päivänä joulukuuta 2005,	L 318	19	6.12.2005