<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-387/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0387</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:712">EU:C:2018:712</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>18</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>18</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Nils Wahl – Asia C‑387/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">Fallimento Traghetti del Mediterraneo</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nils Wahl</HT></P><P><DATE ISO="20180913">13 päivänä syyskuuta 2018</DATE><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑387/17</HT></P><P>Presidenza del Consiglio dei Ministri</P><P>vastaan</P><P>Fallimento Traghetti del Mediterraneo SpA</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Valtiontuki</KEYWORD><KEYWORD>Voimassa olevat tuet ja uudet tuet</KEYWORD><KEYWORD>Luokittelu</KEYWORD><KEYWORD>Tuet, jotka on otettu käyttöön ennen alun perin kilpailulta suljettujen markkinoiden vapauttamista</KEYWORD><KEYWORD>Korvauskanne, jonka on esittänyt tuen saajan kanssa kilpaileva yritys tilanteessa, jossa tuista ei ole annettu komission päätöstä</KEYWORD><KEYWORD>Mahdollisuus vedota asetuksen (EY) N:o 659/1999 mukaisiin vanhentumisaikaa koskeviin sääntöihin</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nyt esillä oleva asia liittyy sarjaan ennakkoratkaisupyyntöjä, joissa on kyse siitä, että Italian tasavalta on maksanut meriliikennettä harjoittavalle yhtiölle Tirrenia di Navigazione SpA:lle (jäljempänä Tirrenia) tukia vuosina 1976–1980 ilmoittamatta niistä Euroopan komissiolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Pitkällinen oikeudenkäyntihistoria selittyy epäilemättä sillä, että Italian viranomaiset ovat osoittaneet tietynlaista saamattomuutta – kilvoitellen röyhkeässä kekseliäisyydessä laatiessaan oikeudellisia argumentteja – tarvittavien johtopäätösten tekemisessä riidanalaisten toimenpiteiden luokittelusta sääntöjenvastaisesti myönnetyksi valtiontueksi. Tästä kertoo erityisesti kanta, jota niiden on tarkoitus puolustaa nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Pääasiassa on kyse vahingonkorvausvaatimuksesta, jonka on esittänyt Italian tasavallalle Tirrenian kanssa kilpaileva yritys Fallimento Traghetti del Mediterraneo SpA (jäljempänä FTDM) saadakseen korvausta vahingosta, jonka se väittää kärsineensä kyseisten tukien myöntämisen seurauksena. Näistä tuista, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on luokitellut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, ei sitä vastoin ole annettu komission päätöstä, joka koskisi niiden sääntöjenmukaisuutta ja soveltuvuutta Euroopan unionin oikeusääntöihin nähden (stand-alone private enforcement ‑tilanne).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Ratkaistavana on erityisesti se, onko joko voimassa oleviksi tai uusiksi tuiksi luokittelun kannalta merkityksellistä, että kyseessä olevat tuet on maksettu yritykselle, joka toimi markkinoilla, joita ei vielä ollut virallisesti vapautettu. Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan myös sitä, voiko asetukseen (EY) N:o 659/1999<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>[SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19990322">22.3.1999</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="083" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1999">EYVL 1999, L 83, s. 1</REF.DOC.OJ>). Asetus N:o 659/1999 kumottiin ja korvattiin [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="20150713">13.7.2015</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2015/1589 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="248" PAGE.FIRST="9" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 248, s. 9</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> sisältyvillä, komission toimien vanhentumista koskevilla säännöillä olla vaikutusta<?PAGE NO="2"?> pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen vahingonkorvauskanteen perusteltavuuteen, ja jos voi, niin millä edellytyksillä. Nyt käsillä oleva asia tarjoaakin tilaisuuden muistuttaa mieleen muutamia perusperiaatteita, jotka koskevat valtiontukien valvontajärjestelmää ja kansallisille tuomioistuimille tässä yhteydessä kuuluvaa tehtävää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklassa, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Määritelmät<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Tässä asetuksessa tarkoitetaan:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>voimassa olevalla tuella<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="2019" ID="QE0003"/></TXT><P>– –</P><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>iv)</NO.P><TXT>tukia, [jotka] voidaan tämän asetuksen 15 artiklan nojalla katsoa voimassa olevaksi tueksi;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>v)</NO.P><TXT>tukia, joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Jos tietyt toimenpiteet muuttuvat tuiksi sen jälkeen, kun tietty toiminta on vapautettu kilpailulle yhteisön lainsäädännössä, näitä toimenpiteitä ei kilpailun vapauttamiselle vahvistetun ajankohdan jälkeen pidetä voimassa olevana tukena.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa, jonka otsikkona on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Vanhentumisaika<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="015.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="015.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle joko yksittäisenä tukena tai tukiohjelmaan kuuluvana tukena. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Vanhentumisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona komission päätös on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="015.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Tuki, jonka osalta vanhentumisaika on kulunut umpeen, katsotaan voimassa olevaksi tueksi.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Italian oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Pääasiassa kyseessä olevat tuet on myönnetty FTDM:n kanssa kilpailevalle, meriliikennettä harjoittava yritykselle Tirrenialle ensisijaiseen kansalliseen etuun liittyvien meriliikenteen palvelujen uudelleenjärjestämisestä <DATE ISO="19741220">20.12.1974</DATE> annetun lain nro 684 (legge n. 684 – Ristrutturazione dei servizi maritimi di preminente interesse nazionale; GURI nro 336, <DATE ISO="19741224">24.12.1974</DATE>, s. 9008; jäljempänä laki nro 684) ja täsmällisemmin kyseisen lain 19 §:n nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Lain nro 684 7 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Kauppalaivastosta vastaavalla ministerillä on toimivalta myöntää tukia edellisessä pykälässä lueteltujen palvelujen tarjoamista varten tekemällä vuosittaisia ad hoc ‑sopimuksia yhteistyössä valtiovarainministerin ja valtion omistajuusasioista vastaavan ministerin kanssa.</ALINEA><ALINEA>Edellisessä momentissa mainittujen tukien on taattava palvelujen hallinnointi kolmen vuoden ajan taloudellisesti tasapainoisissa olosuhteissa. Nämä tuet vahvistetaan ennakkoon nettotulojen, investointien kuoletusten, käyttökustannusten, toimintakulujen ja rahoituskulujen perusteella.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Lain nro 684 8 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Linjaliikennepalveluilla 1 §:n c kohdassa mainituille suuremmille ja pienemmille saarille sekä mahdollisilla teknisesti ja taloudellisesti välttämättömillä jatkoyhteyksillä on taattava sellaisten vaatimusten täyttäminen, jotka liittyvät asianomaisten alueiden ja erityisesti Mezzogiornon alueen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.</ALINEA><ALINEA>Kauppalaivastosta vastaavalla ministerillä on näin ollen toimivalta myöntää tukia mainittujen palvelujen tarjoamista varten 20 vuodeksi tekemällä ad hoc ‑sopimuksia yhteistyössä valtiovarainministerin ja valtion omistajuusasioista vastaavan ministerin kanssa.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Lain nro 684 9 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Edellisessä pykälässä tarkoitetussa sopimuksessa on mainittava:</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>luettelo varmistettavista reiteistä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>kunkin reitin vuorotiheys</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>kullekin reitille osoitettavat alustyypit</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>tuki, jonka määrä vahvistetaan nettotulojen, investointien kuoletusten, käyttökustannusten, toimintakulujen ja rahoituskulujen perusteella.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>Ennen kunkin vuoden kesäkuun 30 päivää kyseisen vuoden osalta suoritettavan tuen määrää tarkistetaan, jos edeltävän vuoden aikana ainakin yksi sopimuksessa mainituista talouden osatekijöistä on muuttunut tavalla, joka vastaa kahdeskymmenesosaa siitä arvosta, joka saman momentin osalta on otettu huomioon vahvistettaessa edeltävää tuen määrä.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Lain nro 684 18 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Ne kustannukset, joita tämän lain soveltamisesta aiheutuu, katetaan 93 miljardiin liiraan saakka varoista, jotka on kirjattu kauppalaivastosta vastaavan ministeriön vuotta 1975 koskevan ennakollisen menoarvion lukuun 3061, sekä varoista, jotka tullaan kirjaamaan seuraavien varainhoitovuosien vastaaviin lukuihin.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Lain nro 684 19 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Siihen saakka, kunnes tässä laissa tarkoitetut sopimukset hyväksytään, kauppalaivastosta vastaava ministeri suorittaa valtiovarainministerin suostumuksella jälkikäteisinä kuukausierinä ennakkomaksuja, joiden yhteenlaskettu määrä ei ylitä [yhdeksääkymmentä prosenttia] 18 §:ssä ilmoitetusta kokonaismäärästä.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Lain nro 684 osalta on toteutettu täytäntöönpanotoimenpide, eli <DATE ISO="19741220">20.12.1974</DATE> annetun lain nro 684 täytäntöönpanosta <DATE ISO="19790601">1.6.1979</DATE> annettu tasavallan presidentin asetus nro 501 (decreto del presidente della Repubblica n. 501 – Regolamento di esecuzione della legge <DATE ISO="19741220">20 dicembre 1974</DATE>, n. 684; GURI nro 285, <DATE ISO="19791018">18.10.1979</DATE>, s. 8531), jonka 7 §:ssä täsmennetään, että mainitun lain 19 §:ssä tarkoitetut ennakot suoritetaan ensisijaiseen kansalliseen etuun liittyviä palveluja suorittavalle yritykselle siihen saakka, kunnes Corte dei conti (tilintarkastustuomioistuin, Italia) rekisteröi uusien sopimusten tekemistä koskevat toimet.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja menettely unionin tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Kuten <DATE ISO="20060613">13.6.2006</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Traghetti del Mediterraneo</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑173/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:391">EU:C:2006:391</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20100610">10.6.2010</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Fallimento Traghetti del Mediterraneo</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑140/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:335">EU:C:2010:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) – joihin pääasiassa esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt ovat jo johtaneet ja joihin jäljempänä viitataan niitä edeltäneiden tosiseikkojen ja menettelyn selostamiseksi perusteellisemmin – ilmenee, FTDM ja Tirrenia ovat kaksi meriliikennettä harjoittavaa yritystä, jotka liikennöivät 1970-luvulla säännöllisesti merireiteillä Manner-Italian ja Sardinian ja Sisilian saarten välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Vuonna 1981 FTDM nosti Tribunale di Napolissa (Napolin alioikeus, Italia) kanteen Tirreniaa vastaan saadakseen korvausta vahingosta, jonka se väitti kärsineensä Tirrenian vuosina 1976–1980 meriliikenteen palvelujensa yhteydessä soveltaman alhaisen hinnan politiikan takia. FTDM väitti erityisesti, että alhaisen hinnan politiikan oli mahdollistanut julkisen tuen maksaminen valtiontukea koskevien yhteisön sääntöjen vastaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>FTDM:n kanne kuitenkin hylättiin <DATE ISO="19930526">26.5.1993</DATE> annetulla ratkaisulla, joka vahvistettiin Corte d’appello di Napolin (Napolin ylioikeus, Italia) <DATE ISO="19961213">13.12.1996</DATE> antamalla ratkaisulla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tällä välin selvitystilaan asetetun yrityksen, FTDM:n, konkurssipesän hoitaja valitti kyseisestä ratkaisusta, mutta Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) hylkäsi valituksen <DATE ISO="20000419">19.4.2000</DATE> antamallaan ratkaisulla, jossa muun muassa hylättiin valittajan vaatimus unionin oikeuden tulkintaa koskevien ennakkoratkaisukysymysten esittämisestä sillä perusteella, että kansallisten tuomioistuinten ratkaisu oli asian kannalta merkityksellisten määräysten mukainen ja sopusoinnussa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>FTDM:n konkurssipesän hoitaja haastoi Italian tasavallan Tribunale di Genovaan (Genovan alioikeus, Italia) <DATE ISO="20020415">15.4.2002</DATE> päivätyllä kanteella, jossa mainitun valtion väitettiin olevan vastuussa useilla eri perusteilla: se oli lainsäätäjän tehtävässään maksanut EY:n perustamissopimuksen vastaisia tukia lain nro 684 nojalla; se oli tuomiovallan käyttöön liittyvässä tehtävässään jättänyt Corte suprema di cassazionen <DATE ISO="20000419">19.4.2000</DATE> antaman ratkaisun myötä hoitamatta velvoitteensa esittää ennakkoratkaisukysymyksiä siitä, onko mainittu laki unionin oikeuden mukainen; ja se oli hallinnollisessa tehtävässään jättänyt ilmoittamatta Corte suprema di cassazionelle säännösten rikkomista koskevan menettelyn käynnistymisestä komissiossa kyseisen lain suhteen, joten se ei ollut hoitanut velvoitteitaan, jotka liittyvät lojaalin yhteistyön tekemiseen Euroopan yhteisöjen toimielinten kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>FTDM vaati, että Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan kärsitty vahinko, jonka suuruudeksi oli arvioitu <FT TYPE="NUMBER">9240000</FT> euroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Tribunale di Genova esitti <DATE ISO="20030414">14.4.2003</DATE> ennakkoratkaisupyynnön, joka johti <DATE ISO="20060613">13.6.2006</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Traghetti del Mediterraneo</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑173/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:391">EU:C:2006:391</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Tribunale di Genova totesi kyseisen tuomion jälkeen <DATE ISO="20090227">27.2.2009</DATE> antamassaan ratkaisussa, että kyse oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>valtion lainvastaisesta toiminnasta lainkäyttäjänä<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, ja määräsi erillisellä määräyksellä, että oikeudenkäyntiä oli jatkettava sen vaatimuksen käsittelemiseksi, joka koski kyseisestä lainvastaisuudesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista. Mainitun menettelyn tässä vaiheessa kyseinen tuomioistuin, jossa nousi esille kysymyksiä valtiontukia koskevan unionin oikeuden tulkinnasta, saattoi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi uuden ennakkoratkaisukysymyksen, minkä seurauksena annettiin <DATE ISO="20100610">10.6.2010</DATE> tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Fallimento Traghetti del Mediterraneo</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑140/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:335">EU:C:2010:335</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin totesi seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>– – unionin oikeutta on tulkittava siten, että tuet, jotka suoritetaan pääasialle ominaisissa olosuhteissa sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa säädetään ennakkojen suorittamisesta ennen sopimuksen hyväksymistä, ovat valtiontukia, jos kyseiset tuet ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen asia.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tribunale di Genova määräsi <DATE ISO="20120730">30.7.2012</DATE> Italian tasavallan maksamaan FTDM:lle <FT TYPE="DECIMAL">2330355,78</FT> euroa korotettuna rahan arvon tarkistuksen mukaisilla summilla ja lakisääteisillä koroilla korvauksena vahingosta, jota oli aiheutunut kyseisen valtion lainvastaisesta toiminnasta tuomiovallan käyttöön liittyvässä tehtävässään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Tämäkin päätös riitautettiin, ensisijaisesti Italian tasavallan ja liitännäisesti FTDM:n toimesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Corte d’appello di Genova (Genovan ylioikeus, Italia) kumosi <DATE ISO="20140724">24.7.2014</DATE> antamallaan ratkaisulla ensimmäisen oikeusasteen tuomion ja antoi ratkaisun pääasiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Vaikka kyseinen tuomioistuin hylkäsikin FTDM:n esittämät korvausvaatimukset, joiden perusteena olivat Italian tasavallan vastuu tuomiovallan käyttäjänä ja hallinnollisessa tehtävässään, se hyväksyi kyseisen jäsenvaltion vastuuta lainsäätäjänä koskevan perusteen sen johdosta, että Italian parlamentti oli antanut lain nro 684, ja tuomitsi siksi Italian tasavallan maksamaan vahingonkorvausta FTDM:n kärsimästä vahingosta, jonka suuruudeksi oli arvioitu <FT TYPE="DECIMAL">2330355,78</FT> euroa korotettuna rahan arvon tarkistuksen mukaisilla summilla ja lakisääteisillä koroilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Corte d’appello di Genova katsoi erityisesti, että koska kyseiset valtiontuet eivät edeltäneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen voimaantuloa, niitä oli pidettävä uusina tukina, joita koskee EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 3 kohta ja myöhemmin SEUT 108 artiklan 3 kohta) mukainen ilmoittamisvelvollisuus siten, että jos ilmoitusta ei ole tehty, unionin oikeutta oli todettava loukatun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Presidenza del Consiglio dei Ministri (ministerineuvoston puheenjohtaja, Italia) riitautti Corte d’appello di Genovan ratkaisun ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Se katsoo erityisesti, että Tirrenialle myönnetyt tuet oli virheellisesti luokiteltu uusiksi tuiksi eikä voimassa oleviksi tuiksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että kilpailulle toistaiseksi vapauttamattomilla markkinoilla myönnetyn tuen luokittelemisessa oikeudellisesti joko voimassa olevaksi tai uudeksi tueksi, mistä pääasiassa on kyse, on ensinnäkin tarkasteltava asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan ajallista soveltuvuutta ja sen soveltamisalaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, kuinka tärkeä on merkityksellisten markkinoiden se erityispiirre, että niitä ei ole vapautettu. Se katsookin, että <DATE ISO="20000615">15.6.2000</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Alzetta ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑298/97, T‑312/97, T‑313/97, T‑315/97, T‑600/97–T‑607/97, T‑1/98, T‑3/98–T‑6/98 ja T‑23/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:151">EU:T:2000:151</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (jäljempänä tuomio Alzetta) 143 kohdassa on esitetty periaate, jonka mukaan alun perin kilpailulta suljetuilla markkinoilla perustettua tukijärjestelmää on näiden markkinoiden vapautuessa pidettävä olemassa olevana tukijärjestelmänä.<?PAGE NO="6"?> Sen mielestä tämä toteamus on vahvistettu <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑298/00 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:240">EU:C:2004:240</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 66–69 kohdassa. Siksi se katsoo, että pääasiassa kyseessä olevien tukien oikeudellisessa luokittelussa joko voimassa oleviksi tai uusiksi tuiksi on tarkasteltava myös mainitun periaatteen soveltamisalaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin onkin epävarma siitä, voidaanko asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohdan säännöstä, luettuna yhdessä saman asetuksen 15 artiklan kanssa, soveltaa ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa myönnettyihin tukiin. Kyseisen tuomioistuimen mukaan <DATE ISO="20150416">16.4.2015</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Trapeza Eurobank Ergasias</NAME.CASE> (<NO.CASE>C–690/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:235">EU:C:2015:235</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ilmenee, että mainittuja säännöksiä voitaisiin soveltaa mainitun asetuksen voimaantuloa edeltäneisiin tosiseikkoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Corte suprema di cassazione päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>1)</NO.P><TXT>Sovelletaanko, ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä, kyseisten tukien luokitteluun (uusien tukien sijaan voimassa oleviksi tuiksi) asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohtaa, jossa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>tu[et], joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Jos tietyt toimenpiteet muuttuvat tuiksi sen jälkeen, kun tietty toiminta on vapautettu kilpailulle yhteisön lainsäädännössä, näitä toimenpiteitä ei kilpailun vapauttamiselle vahvistetun ajankohdan jälkeen pidetä voimassa olevana tukena<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="2019" ID="QE0014"/>; vai sovelletaanko, ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä, (edellä mainitusta säännöksestä ulottuvuudeltaan muodollisesti poikkeavaa) periaatetta, joka on vahvistettu [tuomion Alzetta 143 kohdassa] ja joka on tämän asian kannalta merkityksellisin osin vahvistettu <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑298/00 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:240">EU:C:2004:240</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jonka mukaan <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>alun perin kilpailulta suljetuilla markkinoilla perustettua tukijärjestelmää on pidettävä näiden markkinoiden vapautuessa olemassa olevana tukijärjestelmänä, koska se ei ole kuulunut perustamisajankohtanaan yksinomaan kilpailulle avoimilla aloilla sovellettavan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan [josta on tullut EY 87 artiklan 1 kohta] soveltamisalaan tässä määräyksessä asetettujen, vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun koskevien edellytysten vuoksi<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="2019" ID="QE0015"/>?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Sovelletaanko edellä mainittujen tukien luokitteluun joka tapauksessa, ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä. asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaa, jonka mukaan voimassa olevalla tuella tarkoitetaan <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>tukia, [jotka] voidaan tämän asetuksen 15 artiklan nojalla<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="2019" ID="QE0016"/> (jossa sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien takaisin perimiselle säädetään 10 vuoden vanhentumisaika) <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>katsoa voimassa olevaksi tueksi<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="2019" ID="QE0017"/>, vai sovelletaanko siihen, ja jos sovelletaan, niin millä edellytyksillä (mainitussa säännöksessä ilmaistua periaatetta vastaavasti vai muulla tavoin) unionin tuomioistuimen toistuvasti vahvistamia luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita?<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet FTDM, Italian ja Ranskan hallitukset sekä komissio. Istunto, johon mainitut asianosaiset osallistuivat, pidettiin <DATE ISO="20180607">7.6.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Huomautin tämän ratkaisuehdotuksen johdannoksi, että Italian viranomaiset ovat, kuten edellä esittämistäni tosiseikoista ilmenee, osoittaneet tiettyä saamattomuutta väistääkseen vastuutaan riidanalaisten tukien myöntämisestä, joka on nähdäkseni tapahtunut valtiontukisääntöjen vastaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä oleva asia on sikäli erityislaatuinen, että siitä huolimatta, että Corte d’appello di Genova hyväksyi FTDM:n esittämän korvausvaatimuksen nimenomaan sillä perusteella, että riidanalaiset tuet oli luokiteltava sääntöjenvastaisesti myönnetyiksi uusiksi tuiksi, Italian viranomaiset ovat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa edelleen vedonneet siihen, että kyseiset tuet olisi itse asiassa luokiteltava voimassa oleviksi tuiksi. Ne väittävät, että kyseiset tuet ensinnäkin oli myönnetty ajankohtana, jona meriliikenteen kabotaasia ei vielä ollut vapautettu, ja toiseksi, että komissio ei ollut riitauttanut niitä asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa tarkoitetun kymmenen vuoden vanhentumisajan kuluessa (ks. kyseisen asetuksen 1 artiklan b alakohdan iv alakohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Vaikka Italian viranomaiset esittävät tukien luokitteluun voimassa oleviksi tuiksi esitetyn ensimmäisen perusteen tueksi, että asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan sisältämä määritelmä on sivuutettava, sillä se ei niiden mielestä kuvasta riidanalaisten tukien myöntämisajankohtana sovelletun lainsäädännön tilaa, ne sitä vastoin vetoavat toisen esitetyn perusteen tueksi siihen, että kyseiset tuet ovat mainitun asetuksen 1 artiklan b alakohdan iv alakohdan mukaisia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Viimeksi mainittua säännöstä voidaan Italian viranomaisten mukaan soveltaa kaikkiin, myös ennen voimaantuloa myönnettyihin tukitoimenpiteisiin (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030410">10.4.2003</DATE>, <NAME.CASE>Scott v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑366/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2003:113">EU:T:2003:113</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ennen kuin ryhdyn tarkastelemaan ennakkoratkaisukysymyksiä yksitellen, haluan myös esittää muutamia perustavanlaatuisia muistutuksia voimassa olevien tukien ja uusien tukien keskinäisen erottelun ulottuvuudesta ja merkityksestä ja siitä vaikutuksesta, joka asetukseen N:o 659/1999 sisältyvillä määritelmillä voi tässä nimenomaisessa asiayhteydessä olla tukien määrittelemisessä joko uusiksi tai voimassaoleviksi.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavia huomautuksia voimassa olevien ja uusien tukien keskinäisestä erottelusta ja asetuksen N:o 659/1999 soveltamisalasta tältä osin</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>On pidetty selvänä, että valtion toimenpiteen luokittelulla joko uudeksi tai voimassa olevaksi tueksi on tiettyjä merkittäviä oikeudellisia seurauksia erityisesti menettelyllisen käsittelyn kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Kun kyse on <HT TYPE="ITALIC">uusista tuista</HT>, ensinnäkin jäsenvaltioiden on ilmoitettava ne komissiolle, jonka on hyväksyttävä ne ennen niiden täytäntöönpanoa. Edelleen SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella komission tehtävänä on niin alustavan tutkintamenettelyn kuin muodollisen tutkintamenettelyn vaiheessa valvoa uusien tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille. Asetuksen N:o 659/1999 2–7 artiklassa (joista on tullut asetuksen 2015/1589 2–7 artikla) täsmennetään nimenomaan oikeusvarmuuden vuoksi sen valvonnan toteuttamistavat, jota komissio harjoittaa uusien tukien myöntämistä koskevien suunnitelmien suhteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Toiseksi on pidetty selvänä, että jos niin kutsuttuja uusia tukia myönnetään ilman komission hyväksyntää, niistä tulee sääntöjenvastaisia (ks. asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan f alakohta, josta on tullut asetuksen 2015/1589 1 artiklan f alakohta). Tällaisella luokittelulla uusiksi tuiksi on kahdenlaisia seurauksia. Yhtäältä komission täytyy tutkia kyseiset tukitoimenpiteet ja, jos se toteaa ne soveltumattomiksi, sen on määrättävä ne perittäviksi takaisin. Toisaalta kansalliset tuomioistuimet, jotka eivät saa ottaa kantaa tukitoimenpiteiden soveltuvuuteen, voivat kuitenkin tietyin edellytyksin määrätä niiden takaisin perimisestä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080212">12.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>CELF ja ministre de la Culture et de la Communication</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑199/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:79">EU:C:2008:79</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Niin kutsuttuihin voimassa oleviin tukiin sovelletaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan nojalla toisenlaista menettelyllistä käsittelyä. Mainitun määräyksen mukaan komissio seuraa jatkuvasti jäsenvaltioiden kanssa niiden voimassa olevia tukijärjestelmiä ja voi tehdä niille ehdotuksia sisämarkkinoiden asteittaisen kehittämisen tai sisämarkkinoiden toiminnan kannalta aiheellisiksi toimenpiteiksi erityisesti asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa (joista on tullut asetuksen 2015/1589 21–23 artikla) määritellyn järjestelmän mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Voimassa olevat tuet voidaan kyseisen järjestelmän mukaisesti toteuttaa niin kauan kuin komissio ei ole todennut niitä sisämarkkinoille soveltumattomiksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19940315">15.3.1994</DATE>, <NAME.CASE>Banco Exterior de España</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑387/92</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:100">EU:C:1994:100</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Toisin kuin uusia tukia, voimassa olevia tukia ei siis täydy ilmoittaa komissiolle eikä niitä voida pitää sääntöjenvastaisina. Lisäksi on huomattava, että ne aiheelliset toimenpiteet, jotka komission on toteutettava voimassa olevien tukijärjestelmien suhteen, voivat kohdistua ainoastaan tällaisten järjestelmien muuttamiseen tai lakkauttamiseen vastaisuudessa, eikä näillä toimenpiteillä saa missään tapauksessa vaatia tukien takaisinperintää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vaikka voimassa olevan tuen ja uuden tuen keskinäisestä erottelusta aiheutuu merkittäviä juridisia seurauksia, se ei aina ole helposti arvioitavissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Onkin tärkeätä muistuttaa siitä, että voimassa olevan tuen (tai vastaavasti uuden tuen) käsitettä, jonka lähteenä ovat perussopimukset, ei itse asiassa ole määritelty niissä sellaisenaan, joten on turvauduttava johdettuun oikeuteen sisältyviin määritelmiin ja erityisesti valtiontukiasioissa noudatettavia menettelysääntöjä koskeviin säädöksiin eli käsiteltävässä asiassa riitautettuun asetukseen N:o 659/1999 (ja sitä seuranneeseen asetukseen 2015/1589) sekä täsmennyksiin, joita unionin tuomioistuimet ovat esittäneen käsiteltävinään olleiden asioiden yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Näiden niin sanottujen menettelyllisten asetusten tarkoituksena on koontaa ja täsmentää komission päätöksentekokäytäntöä perussopimusten määräysten mukaisten menettelyjen toimivuuden ja tehokkuuden varmistamisen<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. asetuksen N:o 659/1999 johdanto-osan toinen perustelukappale.</P></NOTE> lisäksi myös avoimuudesta ja oikeusvarmuudesta huolehtimiseksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. erityisesti asetuksen N:o 659/1999 johdanto-osan 3, 4, 7, 11, 14, 17 ja 21 perustelukappale.</P></NOTE> Asetusten ensisijaisena tarkoituksena on selventää komission toimivaltuuksia ja toimintatapoja valtion tuen alalla ja säännellä niitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Kyseisissä asetuksissa esitetäänkin tärkeitä täsmennyksiä niin tukimuodoista, joita on pidettävä voimassa olevina (ja muussa tapauksessa uusina), kuin näihin erilaisiin valtion tuen muotoihin sovellettavasta järjestelystä komission tutkiessa tukitoimenpiteitä keskitetysti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Vaikka näissä asetuksissa toistetaankin periaatteita, jotka pääosin noudattelevat unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä tehtäviä päätelmiä – kyseisen oikeuskäytännön toimiessa tällä alalla aina perussopimuksen määräysten tulkinnan ensisijaisena perustana<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. vastaavasti komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="262" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, C 262, s. 1</REF.DOC.OJ>, 3 kohta).</P></NOTE> – kyseiset asetukset voivat tietyiltä osin olla myös innovatiivisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Tämä pätee erityisesti asetuksessa N:o 659/1999 tarkoitettuihin voimassa oleviin tukimuotoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kuten asetuksen N:o 659/1999 voimaantuloa edeltäneessä oikeuskäytännössä on nimenomaisesti todettu, EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan (josta on tullut SEUT 108 artikla) määräysten sekä sisällöstä että tavoitteista ilmenee, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina voimassa olevina tukina on pidettävä ennen perustamissopimuksen voimaantuloa voimassa olleita tukia (joita kutsutaan<?PAGE NO="9"?> liittymistä edeltäviksi tuiksi) ja niitä tukia, jotka on voitu säännönmukaisesti toteuttaa EY-sopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa määrätyin edellytyksin, mukaan lukien edellytyksin, jotka johtuvat mainitun artiklan tulkinnasta, jonka on esitetty <DATE ISO="19731211">11.12.1973</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Lorenz</NAME.CASE> (<NO.CASE>120/73</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1973:152">EU:C:1973:152</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0004">4</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0006">6</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19940809">9.8.1994</DATE>, <NAME.CASE>Namur-Les assurances du crédit</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑44/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:311">EU:C:1994:311</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990617">17.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>Piaggio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑295/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:313">EU:C:1999:313</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Näin ollen asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetuista viidestä voimassa olevasta tukimuodosta kolme on siis Euroopan unionin tuomioistuinten jo nimeämiä tukimuotoja eli tukia, joita on toteutettu ennen perustamissopimuksen voimaantuloa asianomaisessa jäsenvaltiossa (1 artiklan b alakohdan i alakohta), ja kaksi on niin kutsuttuja hyväksyttyjä tukia koskevia tukimuotoja (1 artiklan b alakohdan ii ja iii alakohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Sen sijaan luonteeltaan uudenlaisia siihen nähden, mitä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä luettuna yhdessä perustamissopimuksen sanamuodon kanssa saattoi ilmetä, ovat kaksi muuta tukimuotoa eli tuet, joiden osalta vanhentumisaika on kulunut umpeen (asetuksen 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohta luettuna yhdessä saman asetuksen 15 artiklan kanssa), sekä toimenpiteet, joiden kohdalla voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta (saman asetuksen 1 artiklan b alakohdan v alakohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa on tarkasteltava nimenomaan näiden tapausten ulottuvuutta. Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä on nimittäin kyse asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetuista voimassa olevista tukimuodoista. Toinen kysymys puolestaan koskee niiden tukien luonnetta, joiden kohdalla vanhentumisajan voidaan katsoa kuluneen umpeen (ks. asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohta ja 15 artikla).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kuitenkin asetuksen N:o 659/1999 ajallinen sovellettavuus ja siis mahdollisuus vedota pääasiassa kyseessä olevassa korvauskanteessa niihin uudenlaisiin määräyksiin, joita se sisältää voimassa olevien tukien määritelmän alalla, vaikuttaa ilmeisen kyseenalaiselta ennen kyseisen säädöksen voimaantuloa maksettujen tukien kohdalla.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tätä kysymystä on käsitellyt varsinkin FTDM, joka katsoo erityisesti, ettei asetuksen N:o 659/1999 säännöksiä voida soveltaa taannehtivasti sellaisten voimassa olevien tukien luokittelussa, joita ei niiden käyttöönottoajankohtana voitu pitää voimassa olevina tukina.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Vaikka asetuksessa N:o 659/1999 kiistatta pääosin toistetaan valtion tukea koskevien perustamissopimusten määräysten soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua yhteisön lainsäädäntöä ja vaikka kyseisen asetuksen soveltamisala on lisäksi ennen muuta menettelyllinen – mikä lähtökohtaisesti tarkoittaa, että sitä on tarkoitus soveltaa päivänä, jona se tulee voimaan,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150326">26.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Moravia Gas Storage</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑596/13 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:203">EU:C:2015:203</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> – kyseisen asetuksen 1 artiklan b alakohdassa oleva määritelmä niistä olosuhteista, joissa tuki on katsottava voimassa olevaksi tueksi, kuitenkin vaikuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön siihen asti perustunutta määritelmää laveammalta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990617">17.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>Piaggio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑295/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:313">EU:C:1999:313</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joka annettiin hieman ennen asetuksen N:o 659/1999 voimaantuloa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Epäilen silti, että Italian viranomaiset voisivat missään tapauksessa vedota toisaalta asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohdassa ja toisaalta sen v alakohdassa tarkoitettuihin tukiluokkiin vastustaakseen FTDM:n nostamia korvauskanteita, joissa vaaditaan seuraamuksia niiden riidanalaisten toimenpiteiden ilmoittamisvelvollisuuden rikkomisesta, joiden suhteen kaikki viittasi siihen, että ne olivat uusia tukia merkityksellisten tosiseikkojen tapahtuma-aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tämän osalta on merkityksellistä todeta, että Italian viranomaiset katsoivat aiheelliseksi vedota kyseisiin säännöksiin vasta FTDM:n esittämien korvauskanteiden kansallisissa tuomioistuimissa tapahtuneen ja useille vuosikymmenille ajoittuneen tutkinnan varsin myöhäisessä vaiheessa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>On viimein tärkeätä huomauttaa myös, että asetuksen N:o 659/1999 (ja sitä seuranneen asetuksen 2015/1589) säännösten ensisijaisena tarkoituksena on selkeyttää sitä käytäntöä ja niitä menettelysääntöjä, joita <HT TYPE="ITALIC">komissio</HT> noudattaa tutkiessaan tukitoimenpiteitä. Kyseisten asetusten tarkoituksena ei lähtökohtaisesti ole säännellä sitä, kuinka kansalliset tuomioistuimet tutkivat käsiteltävinään olevia tukitoimenpiteitä,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Huomautan vastaavasti, että asetuksen N:o 659/1999 23 a artiklassa (josta on tullut asetuksen 2015/1589 29 artikla) nimenomaisesti säädetään yhteistyöjärjestelyistä kansallisten tuomioistuinten kanssa, joiden on erityisesti huolehdittava SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan yhdenmukaisesta soveltamisesta.</P></NOTE> vaikka asetuksissa esitetyt määritelmät voivatkin ohjailla kansallisia tuomioistuimia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. vastaavasti erityisesti asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun olemassa olevan tuen luokittelusta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130718">18.7.2013</DATE>, <NAME.CASE>P</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑6/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:525">EU:C:2013:525</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150319">19.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>OTP Bank</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑672/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:185">EU:C:2015:185</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Seuraavaksi tarkastelen ennakkoratkaisukysymyksiä pitäen mielessäni kaikki edellä esitetyt näkökohdat, joilla on suuri merkitys siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että riidanalaiset tuet ovat luokiteltavissa voimassa oleviksi tuiksi asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan säännösten nojalla, mikä – kuten jäljempänä selvitän – ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan tilanne.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys: merkityksellinen arviointiperuste voimassa oleviksi tai uusiksi tuiksi luokittelun kannalta markkinoilla, joita ei vielä ole vapautettu</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, mikä on merkityksellinen arviointiperuste luokiteltaessa pääasiassa kyseessä olevia valtion tukia joko uusiksi tai voimassa oleviksi tuiksi markkinoilla, joita ei vielä ole virallisesti vapautettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu arviointiperuste ja tuomion Alzetta 143 kohdassa esitetty arviointiperuste ovat ristiriidassa keskenään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Riippumatta siitä, onko tällaista ristiriitaa tosiasiassa olemassa, mielestäni tämä kysymys perustuu virheelliseen perusolettamukseen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Juuri tämän myönsi viimein istunnossa Ranskan tasavalta, joka aluksi tuki Italian tasavaltaa tässä kysymyksessä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetun voimassa olevan tuen luokan ulottuvuuden ymmärtämiseksi on tarkasteltava saman asetuksen johdanto-osan neljännen perustelukappaleen tekstiä, jossa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>sisämarkkinoiden täydentäminen ja tehostaminen on asteittain etenevä prosessi, joka näkyy valtion tukia koskevan politiikan jatkuvana kehittämisenä; tämän kehityksen vuoksi jotkin toimenpiteet, <HT TYPE="ITALIC">jotka eivät voimaan tullessaan olleet valtion tukia, ovat sittemmin muodostuneet sellaisiksi</HT><QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan mukaisesti ajankohta, jona tietty toiminta vapautetaan kilpailulle unionin lainsäädännössä, on näin ollen otettava huomioon pelkästään sen poissulkemiseksi, että tämän ajankohdan jälkeen toimenpidettä, joka ei ennen kilpailulle vapauttamista ollut tukea, pidettäisiin sen jälkeen voimassa olevana tukena. Sitä vastoin unionin lainsäädännön voimaantulosta seuraava kilpailulle vapauttamisen ajankohta ei yksinään riitä sulkemaan pois sitä, että toimenpidettä voidaan pitää uutena tukena, jos markkinoiden kehitystä koskevan kriteerin perusteella voidaan osoittaa, että toimenpide oli toteutettu markkinoilla, jotka oli jo avattu kokonaan tai osittain kilpailulle ennen ajankohtaa, jona kyseinen toiminta vapautettiin kilpailulle unionin lainsäädännössä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. viimeisimpänä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180116">16.1.2018</DATE>, <NAME.CASE>EDF v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑747/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:6">EU:T:2018:6</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0369">369</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), josta on parhaillaan vireillä valitus unionin tuomioistuimessa (asia C‑221/18 P).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kyseisen säännöksen soveltamisessa toisin sanoen edellytetään, että kyseessä olevat valtion toimenpiteet eivät toteuttamisajankohtanaan olleet valtion tukia nimenomaan siitä syystä, että ne eivät vastanneet edellytyksiä, jotka koskevat vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailun vääristymiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tällä olettamuksella onkin merkittävä asema tuomiossa Alzetta. Mainitussa tuomiossa nimittäin suljettiin pois se, että riidanalaisia toimenpiteitä voitaisiin pitää uusina tukina, ja otettiin huomioon se, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>kyseessä olevat tukijärjestelmät eivät kuuluneet perustamisajankohtinaan vuosina 1981 ja 1985 paikallisella, alueellisella tai kansallisella kuljetusalalla myönnettyjen tukien osalta perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan [josta on tullut SEUT 107 artiklan 1 kohta] soveltamisalaan<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. tuomion Alzetta 146 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistettava, että toimenpiteen on täytettävä neljä kumulatiivista edellytystä, jotta sitä voitaisiin pitää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtion tukena. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Hansestadt Lübeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑524/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:971">EU:C:2016:971</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. World Duty Free Group SA ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑20/15 P ja C‑21/15 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:981">EU:C:2016:981</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170627">27.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Congregación de Escuelas Pías Provincia Betania</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑74/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:496">EU:C:2017:496</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kyseen ollessa kilpailulle vielä avaamattomista markkinoista – olkoonkin, että valtiontuki voidaan periaatteessa katsoa voimassa olevaksi tueksi, koska voidaan osoittaa, ettei se käyttöönottohetkellään vielä ollut tuki juuri sen johdosta, ettei kyseisiä markkinoita ollut vapautettu – yhteisöjen tuomioistuin on jo vahvistanut, että se, ettei markkinoita ole vapautettu, ei välttämättä sulje pois sitä, että valtiontuet ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai että ne voivat vääristää tai uhata vääristää kilpailua.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100610">10.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>Fallimento Traghetti del Mediterraneo</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑140/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:335">EU:C:2010:335</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Sen perusteella, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat meriliikenteen kabotaasimarkkinat vapautettiin säädösteitse vasta huomattavasti riidanalaisten tukien maksamisen jälkeen,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) <DATE ISO="19921207">7.12.1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3577/92 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="364" PAGE.FIRST="7" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 364, s. 7</REF.DOC.OJ>) vapautettiin meriliikenteen palvelut <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> alkaen. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädettiin erityisesti, että kyseistä asetusta ei kuitenkaan väliaikaisesti sovellettu saarikabotaasiin Välimerellä <DATE ISO="19990101">1.1.1999</DATE> asti.</P></NOTE> ei voida sulkea pois sitä, että kyseiset tuet olivat edellä mieleen palautettujen edellytysten mukaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Kuten tuomion Fallimento Traghetti del Mediterraneo 50 kohdasta ilmenee, ei varsinkaan voida yhtäältä sulkea pois sitä, että Tirrenia on kilpaillut muiden jäsenvaltioiden yritysten kanssa asianomaisilla sisäisillä reiteillä, ja toisaalta sitä, että se on ollut kilpailutilanteessa muiden tällaisten yritysten kanssa kansainvälisillä reiteillä. Ei myöskään voida sulkea pois sitä, että – koska sen eri toiminnoista ei ole pidetty erillistä kirjanpitoa – on ollut olemassa vaara ristikkäistuista, toisin sanoen tässä tapauksessa vaara siitä, että sen sellaisesta kabotaasitoiminnasta saamat tulot, jota varten pääasiassa kyseessä olevat tuet on myönnetty, on käytetty sellaiseen toimintaan, jota kyseinen yritys on harjoittanut mainituilla kansainvälisillä reiteillä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100610">10.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>Fallimento Traghetti del Mediterraneo</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑140/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:335">EU:C:2010:335</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin onkin maininnut, useista toisiaan seuranneista, Gruppo Tirrenia di Navigazioneen kuuluvia yrityksiä koskeneista asioista, jotka johtivat <DATE ISO="20050510">10.5.2005</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑400/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:275">EU:C:2005:275</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), <DATE ISO="20070620">20.6.2007</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Tirrenia di Navigazione ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑246/99</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2007:186">EU:T:2007:186</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20090304">4.3.2009</DATE> annettuun<?PAGE NO="12"?> tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Tirrenia di Navigazione ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑265/04, T‑292/04 ja T‑504/04</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:48">EU:T:2009:48</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), ilmenee, että sillä, ettei meriliikenteen kabotaasimarkkinoita ollut virallisesti vapautettu, ei ollut merkitystä eräiden näissä asioissa kyseessä olleiden valtion tukien luokittelemisessa uusiksi tuiksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Siksi se, että kyseiset valtion tuet oli myönnetty yritysten tukemiseksi tuolloin vielä vapauttamattomilla markkinoilla, ei vapauttanut asianomaisia valtion viranomaisia uusia valtion tukia koskevien perustamissopimuksen määräysten noudattamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Mikäli kansallinen toimenpide kuuluu käyttöönottohetkellään valtiontuen käsitteen soveltamisalaan sillä perusteella, että se täyttää kaikki edellä esitetyt edellytykset, ja on erityisesti kiistatonta, että se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai että se voi vääristää tai uhata vääristää kilpailua, se voidaan lähtökohtaisesti luokitella voimassa olevaksi tueksi ainoastaan sillä perusteella, ettei merkityksellisiä markkinoita ole virallisesti vapautettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävässä asiassa esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tarkistanut, että edellytykset kyseessä olevien tukien luokittelulle valtiontuiksi täyttyivät. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on selvästikin hyväksynyt Corte d’appello di Genovan arvion, jonka mukaan kyseiset markkinat olivat merkityksellisten tosiseikkojen tapahtuma-aikana kilpailumarkkinat. Ennakkoratkaisupyynnön 22 ja 54 kohdasta nimittäin ilmenee muun muassa, että Tirrenialle myönnetyt tuet olivat kyseisen tuomioistuimen mukaan omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>ne mahdollisesti vaikuttaisivat kauppaan ja vapaaseen kilpailuun<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itsekin siis katsoo, että kyseiset tuet saattoivat vääristää tai uhata vääristää kilpailua.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Italian tasavalta kuitenkin väitti istunnossa, ettei kyse voinut olla kilpailun vääristymisestä kyseessä olevilla markkinoilla, vaikka se oli kiistänyt juuri tämän seikan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esittämällä eri väitteitä.</P></NOTE> </TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Vastauksen antamiseksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen onkin katsottava, että pääasiassa kyseessä olevia tukia ei voida luokitella voimassa oleviksi valtiontuiksi yksinomaan sen perusteella, ettei asianomaisia markkinoita ollut virallisesti vapautettu, sikäli kuin on kiistatonta yhtäältä, että kyseiset tuet olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja toisaalta, että ne vääristivät tai uhkasivat vääristää kauppaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Siksi asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohta sen paremmin kuin tuomiossa Alzetta esitetty periaate eivät näyttäisi soveltuvan käsiteltävään tapaukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Yhdyn siis täysin komission kantaan, jonka mukaan vastauksen antamiseksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevia tukia ei voida luokitella voimassa oleviksi valtion tuiksi yksinomaan sen perusteella, ettei asianomaisia markkinoita ollut virallisesti vapautettu, sikäli kuin on kiistatonta yhtäältä, että kyseiset tuet olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja toisaalta, että ne vääristivät tai uhkasivat vääristää kauppaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ilman, että näin ollen olisi syytä tutkia lähemmin, ovatko asetuksen N:o 659/1999 säännökset ajallisesti sovellettavissa, ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että pääasiassa kyseessä olevien valtiontukien luokittelussa joko voimassa oleviksi tai uusiksi tuiksi ei ole syytä soveltaa asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohtaan sisältyvää sääntöä eikä tuomiossa Alzetta esitettyä periaatetta, jonka mukaan vielä vapauttamattomilla markkinoilla toimiville yrityksille maksettuja tukia olisi pidettävä voimassa olevina tukina.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">xxToinen ennakkoratkaisukysymys: asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohdan tai luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden sovellettavuus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, onko sen mahdollista pääasiassa riidanalaisten tukien luokittelussa joko voimassa oleviksi tai uusiksi tuiksi tukeutua asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaan, jossa voimassa olevien tukien määritellään olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>tukia, [jotka] voidaan [tämän asetuksen] 15 artiklan nojalla katsoa voimassa olevaksi tueksi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, vai onko paremminkin syytä viitata luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Mahdollinen viittaaminen asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaan</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>On tärkeätä huomauttaa, että pääasiassa on kyse kanteesta, joka koskee valtion korvausvastuun toteamista, koska se on rikkonut valtion tukeen sovellettavia määräyksiä ja säännöksiä ja erityisesti jättänyt hoitamatta SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisen velvoitteensa ilmoittaa etukäteen tukitoimenpiteistä. Pääasian kantaja, joka on tuen saajan kanssa kilpaileva yritys, haluaa saada korvausta vahingosta, jonka se katsoo kärsineensä riidanalaisten tukien sääntöjenvastaisen myöntämisen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että komissio ei ole antanut päätöstä pääasiassa kyseessä olevien valtiontukien sääntöjenmukaisuudesta ja soveltuvuudesta (stand-alone private enforcement ‑tilanne).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimella oli jo tilaisuus täsmentää tuomiossa Transalpine Ölleitung in Österreich, että vaikka asetuksen N:o 659/1999 sisältämiä menettelyllisiä sääntöjä sovelletaan kaikkiin valtiontukia koskeviin hallinnollisiin menettelyihin, jotka olivat komissiossa vireillä asetuksen N:o 659/1999 tullessa voimaan <DATE ISO="19990416">16.4.1999</DATE>, asetukseen ei sitä vastoin sisälly ainoatakaan säännöstä, joka koskisi kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa ja velvoitteita, joita säännellään edelleen perustamissopimuksen määräyksissä, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin niitä tulkitsee.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061005">5.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Transalpine Ölleitung in Österreich</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑368/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:644">EU:C:2006:644</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisilla tuomioistuimilla ja komissiolla onkin toisiaan täydentävät ja erilliset tehtävät valvoa sitä, noudattavatko jäsenvaltiot niille SEUT 107 ja SEUT 108 artiklassa asetettuja velvoitteita. Sen arvioiminen, soveltuvatko tukitoimenpiteet yhteismarkkinoille, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä yhteisöjen tuomioistuimet valvovat, kun taas kansalliset tuomioistuimet huolehtivat yksityisten oikeuksien suojaamisesta siinä tapauksessa, että SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvoitetta ilmoittaa valtiontuista etukäteen komissiolle on rikottu.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061005">5.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Transalpine Ölleitung in Österreich</NAME.CASE>; (<NO.CASE>C‑368/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:644">EU:C:2006:644</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Hoitaessaan yksityisten oikeuksien suojaamiseen liittyviä tehtäviään kansalliset tuomioistuimet ovat tietyssä määrin itsenäisiä ja riippumattomia, vaikka komissio puuttuisikin tilanteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tämä pätee erityisesti silloin, kun niiden on käsiteltävä tukitoimenpiteiden saajina olevien yritysten kilpailijoiden esittämiä korvausvaatimuksia vahingoista, joiden väitetään aiheutuneen kyseisten toimenpiteiden sääntöjenvastaisesta myöntämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Mahdollisuus hakea vahingonkorvauksia ei siksi lähtökohtaisesti riipu mahdollisista rinnakkaistutkimuksista, jotka komissio on aloittanut saman tukitoimenpiteen suhteen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Tältä osin unionin tuomioistuin on jo useasti katsonut, että se, että komissio on aloittanut valtiontukia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn, ei merkitse, että kansallisilla tuomioistuimilla ei enää olisi velvollisuutta suojella yksityisten oikeuksia silloin, kun SEUT 108 artiklan 3 kohtaa mahdollisesti rikotaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE>, <NAME.CASE>SFEI ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑39/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:285">EU:C:1996:285</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131121">21.11.2013</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Lufthansa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑284/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:755">EU:C:2013:755</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kansallisten tuomioistuinten riippumattomuusasteesta on myös syytä muistuttaa, että jotta SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen välitöntä oikeusvaikutusta ei heikennettäisi ja jotta ei loukattaisi niitä yksityisten intressejä, joiden suojaaminen on kansallisten tuomioistuinten tehtävänä, komission päätöksestä, jossa ilmoittamatta jätetty tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi, ei seuraa, että kyseisen tuen täytäntöönpanotoimien, jotka ovat pätemättömiä sen vuoksi, että ne on toteutettu tässä määräyksessä tarkoitetun kiellon vastaisesti, pätemättömyys korjaantuisi jälkikäteen. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että kyseessä oleva jäsenvaltio hyötyisi mainitun määräyksen noudattamatta jättämisestä ja että tämän määräyksen tehokas vaikutus jäisi toteutumatta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19911121">21.11.1991</DATE>, <NAME.CASE>Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des négociants et transformateurs de saumon</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑354/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:440">EU:C:1991:440</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031021">21.10.2003</DATE>, <NAME.CASE>van Calster ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/01 ja C‑262/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:571">EU:C:2003:571</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061005">5.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Transalpine Ölleitung in Österreich</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑368/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:644">EU:C:2006:644</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Vahingonkorvauskanne voidaankin hyväksyä, vaikka komissio olisi jo myöntänyt kyseisen tuen ajankohtana, jona vaatimusta käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa, kunhan kantaja pystyy näyttämään kansallisessa tuomioistuimessa toteen kärsineensä vahinkoa tuen ennenaikaisen käyttöönoton ja erityisesti tuen saajan sen ansiosta nauttiman sääntöjenvastaisen kilpailuedun vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tämä päätelmä koskee soveltuvin osin myös käsiteltävänä olevan kaltaista tilannetta, jossa komission ei tiedetä antaneen päätöstä, jossa se olisi nimenomaisesti ilmaissut kantansa kyseessä olevien tukitoimenpiteiden sääntöjenmukaisuudesta. Samalla tavoin kuin päätöksestä, jolla sääntöjenvastaisten tukien soveltuvuus hyväksytään niiden myöntämisen jälkeen, ei seuraa, että kyseisten tukien täytäntöönpanotoimien – jotka olivat alun perin pätemättömiä koska ne on toteutettu perustamissopimuksessa tarkoitettujen, ilmoittamista ja täytäntöönpanokieltoa (standstill) koskevien velvoitteiden vastaisesti – pätemättömyys korjaantuisi jälkikäteen, ei tukitoimenpiteitä koskevan komission päätöksen puuttumisesta voi varsinkaan seurata tällaisten toimenpiteiden pätemättömyyden korjaantuminen ajan myötä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Kun ajatellaan erityisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävää niiden käsitellessä tällaisia vahingonkorvauskanteita stand-alone-tilanteessa ja niiden riippumattomuusastetta komissioon nähden, asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu voimassa olevien tukien käsite näyttäisi tässä yhteydessä kytkeytyvän läheisesti saman asetuksen 15 artiklassa määriteltyä vanhentumisaikaa koskeviin sääntöihin, jotka – kuten viimeksi mainitun artiklan 1 kohdasta ilmenee – liittyvät komission toimivaltuuksiin vanhentumisajan osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Tällä, asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohdassa määritellyllä käsitteellä tarkoitetaan kaikkea tukea, jonka suhteen on kulunut umpeen se kymmenen vuoden vanhentumisaika, jota sovelletaan komission nimenomaisiin toimivaltuuksiin tuen takaisin perimisessä. Tämän vanhentumissäännön tarkoituksena on varmistaa, että komission päätöksenteko tapahtuu aina kohtuullisessa määräajassa, jolloin se on lähtökohtaisesti omiaan synnyttämään perusteltua luottamusta asianosaisissa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871124">24.11.1987</DATE>, <NAME.CASE>RSV v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>223/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:502">EU:C:1987:502</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden vanhentumisajan kuluminen umpeen vain rajoittaa ajallisesti komission toimivaltuuksia sääntöjenvastaisen tuen takaisinperinnässä. Mainitun artiklan 2 kohdassa säädetyn, tuen keskeyttämistä koskevan toimivaltuuden subjektiivinen rajoitus osoittaa mielestäni selvästi, että kyseinen määräaika vain määrittää sääntöjenvastaisten tukien takaisinperimistä koskevien komission toimivaltuuksien aikarajat.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020430">30.4.2002</DATE>, <NAME.CASE>Government of Gibraltar v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑195/01 ja T‑207/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2002:111">EU:T:2002:111</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0130">130</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Tällainen komission toimivaltuuksien ajallinen rajoitus ei sitä vastoin vaikuta kansallisten tuomioistuinten mahdollisuuteen todeta tuki sääntöjenvastaiseksi. Se, että tuesta voi asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 3 kohdan nojalla tulla voimassa oleva tuki, ei korjaa ilmoittamisvelvoitteensa hoitamatta jättäneen valtion sääntöjenvastaista toimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Toisin sanoen vanhentumisajan umpeen kulumisesta ei pitäisi seurata kyseessä olevien valtion tukien pätemättömyyden absoluuttinen ja taannehtiva korjaantuminen siten, että ne muuttuvat voimassa oleviksi tuiksi, mikä aiheuttaisi sääntöjenvastaisen tuen myöntämisestä kärsineiden yksityisten ja kilpailijoiden asianomaista jäsenvaltiota vastaan nostaman kanteen oikeusperustan jälkikäteisen lakkautumisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Muunlainen tulkinta supistaisi tuista ilmoittamista koskevan jäsenvaltioiden velvoitteen soveltamisalaa,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20031021">21.10.2003</DATE>, <NAME.CASE>van Calster ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/01 ja C‑262/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:571">EU:C:2003:571</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061005">5.10.2006</DATE>, <NAME.CASE>Transalpine Ölleitung in Österreich</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑368/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:644">EU:C:2006:644</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080212">12.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>CELF ja ministre de la Culture et de la Communication</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑199/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:79">EU:C:2008:79</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> minkä johdosta SEUT 108 artiklan 3 kohdan tehokas vaikutus jäisi toteutumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Siitä aiheutuisi lisäksi vaikutuksia niiden yksityisten oikeuksiin, joihin kyseisen määräyksen mukaista suojelua myös sovelletaan ja joille suojelu on välittömästi tarkoitettu. En näe mitään syytä siihen, miksi niiden yksityisten, joille on mahdollisesti koitunut vahinkoa sääntöjenvastaisten tukien myöntämisestä tukien synnytettyä yksityisten vahingoksi kilpailun vääristymistä, nostamat vahingonkorvauskanteet vaarantuisivat siksi, että komissio ei ole toiminut tai tehnyt päätöstä kyseisten toimenpiteiden suhteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Jos kyseiset tuet luokitellaan voimassa oleviksi tuiksi asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohdan nojalla, se myös heikentäisi Tirrenialle sääntöjenvastaisesti myönnettyjen tukien tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta, mikä vaikuttaisi FTDM:n perusteltuihin odotuksiin sen esitettyä vahingonkorvauskanteen Italian tasavaltaa vastaan nojautuen niihin periaatteisiin ja suuntaviivoihin, joista yhteisön lainsäädäntö muodostui kyseisten valtion tukien myöntämisajankohtana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa Tirrenian vuosina 1976–1980 saamat tuet olivat valtiontukia, jotka on luokiteltava uusiksi tuiksi. Siksi Italian tasavallan olisi EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan (josta on tullut SEUT 108 artiklan 3 kohta) nojalla kuulunut ilmoittaa nämä uudet tuet ennen niiden käyttöönottoa. Koska ilmoitusta ei tehty etukäteen, Tirrenian vuosina 1976–1980 saamia tukia oli pidettävä sääntöjenvastaisina valtiontukina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Se, että kyseisestä tuesta tuli voimassa oleva tuki asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 3 kohdan nojalla, ei mielestäni korjaa tuen käyttöönotossa tapahtunutta sääntöjenvastaisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Kansallisessa tuomioistuimessa mahdollisesti sovellettavat vanhentumissäännöt perustuvat nimenomaan kansalliseen oikeuteen, ja niitä tulkittaessa on otettava huomioon tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteet.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090324">24.3.2009</DATE>, <NAME.CASE>Danske Slagterier</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑445/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:178">EU:C:2009:178</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Viimeinen tässä yhteydessä esitettävä täsmennys koskee mahdollisuutta vedota asetuksen N:o 659/1999 säännöksiin kansallisessa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuin onkin jo katsonut <DATE ISO="20150416">16.4.2015</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Trapeza Eurobank Ergasias</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑690/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:235">EU:C:2015:235</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), että asetusta N:o 659/1999 voidaan erityisesti soveltaa kansallisen tuomioistuimen arvioidessa, ovatko kyseessä olleet valtion tuet tosiasiassa olleet voimassa olevia tukia jopa tilanteessa, jossa ne on myönnetty ennen mainitun asetuksen voimaantuloa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Onkin syytä huomata, että kyseisessä asiassa unionin tuomioistuimelta tiedusteltiin, onko silloin, kun mainitussa asiassa kyseessä olleiden kaltaiset erioikeudet kuuluvat kyseisen määräyksen soveltamisalaan, ne käyttöön ottanut jäsenvaltio velvollinen noudattamaan EY 88 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut SEUT 108 artiklan 3 kohta) määrättyä, uusia tukia koskevaa ennakkovalvontamenettelyä. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa ei ollut kyse vahingonkorvauskanteesta, vaan sellaisten kansallisten säännösten mahdollisesta soveltamatta jättämisestä, joissa vahvistetaan valtiontukilainsäädäntöön sisältyvien sääntöjen kanssa mahdollisesti ristiriitaisia erioikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Tähän oikeuskäytäntöön ei siksi voida vedota asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaan sisältyvän määritelmän soveltamiseen vetoamiseksi käsiteltävässä asiassa tarkoitetun korvausvaatimuksen tutkimisen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Kaikista näistä näkökohdista seuraa, että asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaan sisältyvää, voimassa olevan tuen määritelmää ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa. Toisin sanoen valtion tukea koskevat EUT-sopimuksen määräykset ovat esteenä sille, että asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintää koskevan vanhentumisajan kuluminen umpeen estäisi vetoamasta kansallisessa tuomioistuimessa valtion vastuuseen tämän jätettyä noudattamatta SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvollisuuttaan ilmoittaa tuesta etukäteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kehottaa toisen kysymyksensä jälkimmäisessä osassa, on vielä tarkasteltava, voivatko Italian viranomaiset niiden vastaisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä vedota luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin, ja jos voivat, niin millä edellytyksillä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Vetoaminen luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Koska komissio ei ole antanut riidanalaisista tuista päätöstä, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava ottamalla lähtökohdaksi se ajankohta, jona asianomainen valtio päätti myöntää kyseiset tuet, onko niitä – yksinomaan pääasian olosuhteet huomioon ottaen – pidettävä voimassa olevina vai uusina tukina, ja jälkimmäisessä tapauksessa määriteltävä, ovatko nämä tuet sääntöjenvastaisia vai eivät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että saadaan vahvistus siihen, että riidanalaisten tukitoimenpiteiden myöntämisessä on jätetty noudattamatta etukäteen ilmoittamista koskevaa velvoitetta, joka on lähtökohtaisesti ehdoton ja varaukseton, katson, että kyseiset valtion viranomaiset eivät voi vedota luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin välttääkseen velvollisuuksiaan kyseessä olevia tukia saaneen yrityksen kilpailijan nostaman korvauskanteen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Ensinnäkin luottamuksensuojan periaatteen suhteen on riittävää muistuttaa, että oikeus vedota siihen koskee lähtökohtaisesti kaikkia henkilöitä, joissa <HT TYPE="ITALIC">unionin toimielin</HT> on herättänyt perusteltuja odotuksia, ei ole aiheellinen tässä tapauksessa, sillä se ei ole esittänyt täsmällisiä vakuutteluja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>On joka tapauksessa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, ettei voimassa olevaa lainsäädäntöä rikkonut henkilö voi vedota luottamuksensuojaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050714">14.7.2005</DATE>, <NAME.CASE>ThyssenKrupp v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑65/02 P ja C‑73/02 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:454">EU:C:2005:454</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tuensaajayritykset lähtökohtaisesti voivat perustellusti luottaa niille myönnetyn tuen lainmukaisuuteen ainoastaan silloin, kun tukea myönnettäessä on noudatettu SEUT 108 artiklan mukaista menettelyä. Tämä päätelmä soveltuu erityisen hyvin tuen nimenomaisesti myöntäneisiin valtion elimiin, jotka eivät missään tapauksessa saa hyötyä siitä, että komissio ei ole toiminut tai antanut päätöstä kyseisen tuen suhteen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051215">15.12.2005</DATE>, <NAME.CASE>Unicredito Italiano</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑148/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:774">EU:C:2005:774</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0104">104</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Nämä viranomaiset eivät myöskään voi vedota oikeusvarmuuden periaatteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin onkin todennut, että vaikka unionin lainsäätäjä ei olisikaan vahvistanut vanhentumisaikaa, oikeusvarmuutta koskeva perustavanlaatuinen vaatimus estää kuitenkin sen, että komissio voisi viivyttää loputtomasti toimivaltansa käyttöä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19720714">14.7.1972</DATE>, <NAME.CASE>Geigy v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>52/69</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1972:73">EU:C:1972:73</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020924">24.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑74/00 P ja C‑75/00 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:524">EU:C:2002:524</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0140">140</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0141">141</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080422">22.4.2008</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Salzgitter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑408/04 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:236">EU:C:2008:236</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0100">100</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän suhteen se, että komissiolla kestää jonkin aikaa päättää, että tuki on lainvastainen ja että jäsenvaltion on poistettava se ja perittävä se takaisin, voi tietyissä olosuhteissa synnyttää kyseisen tuen <HT TYPE="ITALIC">saajissa</HT> perustellun luottamuksen, joka estää sen, että komissio velvoittaa kyseisen jäsenvaltion määräämään tuen maksettavaksi takaisin.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871124">24.11.1987</DATE>, <NAME.CASE>RSV v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>223/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:502">EU:C:1987:502</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Paitsi, että kyseisen oikeuskäytännön tarkoituksena oli suojata tuensaajan perusteltu luottamus, mikä ei lähtökohtaisesti ole aiheellista vahingonkorvauskanteen kohdistuessa tuen jakaviin valtion viranomaisiin, oikeuskäytäntö liittyi poikkeuksellisiin olosuhteisiin,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Kyseessä oleva toimenpide koski toimialaa, joka oli vuosien ajan saanut komission hyväksymiä valtiontukia, ja toimenpiteen oli tarkoitus kattaa hyväksyttyä tukea jo saaneesta liiketoimesta aiheutuneita lisäkustannuksia (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030128">28.1.2003</DATE>, <NAME.CASE>Saksa v. komissio,</NAME.CASE> <NO.CASE>C‑334/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:55">EU:C:2003:55</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joissa ei nähdäkseni esiinny samankaltaisuuksia pääasiassa kyseessä olevaan tilanteen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Minusta vaikuttaa viime kädessä siltä, että vaikka oikeusvarmuuden periaatteella voitaisiin tarvittaessa katsoa olevan merkityksensä siinä tapauksessa, että asianomainen valtio on asianmukaisesti ilmoittanut tukitoimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa, sama ei päde tilanteeseen, jossa samainen valtio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista velvoitettaan ilmoittaa tuesta etukäteen, siitäkään huolimatta, että voitaisiin esittää perusteltuja epäilyjä näiden toimenpiteiden sääntöjenmukaisuudesta valtiontukilainsäädäntöön nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Näin ollen Italian viranomaisten puolustamaa kantaa ei voida perustella luottamuksensuojan periaatteella – johon voimassa olevaa lainsäädäntöä rikkonut henkilö ei missään tilanteessa edes voi vedota – sen paremmin kuin oikeusvarmuuden periaatteella, jota ei voida soveltaa tilanteessa, jossa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät ole ilmoittaneet uusista tukitoimenpiteistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi siksi vastattava, että asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaa ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen. Sikäli kuin pääasiassa kyseessä olevien valtion tukien myöntämisessä ei ole noudatettu velvoitetta ilmoittaa niistä komissiolle, asianomainen jäsenvaltio ei myöskään saa vedota luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin välttääkseen takaisinmaksuvelvollisuuttaan vahingonkorvauskanteen yhteydessä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="18"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Corte suprema di cassazionen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>[SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19990322">22.3.1999</DATE> annetun neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohtaa eikä <DATE ISO="20000615">15.6.2000</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Alzetta ym. vastaan komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑298/97, T‑312/97, T‑313/97, T‑315/97, T‑600/97–T‑607/97, T‑1/98, T‑3/98–T‑6/98 ja T‑23/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:151">EU:T:2000:151</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 143 kohdassa esitettyä sääntöä ei sovelleta SEUT 107 artiklan 1 kohdan nojalla valtiontueksi katsottavaan kansalliseen toimenpiteeseen silloin, kun tällainen toimenpide oli käyttöönottohetkellään omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sillä voi olla vaikutusta kilpailuun.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaa ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen. Toisin sanoen valtiontukea koskevat EUT-sopimuksen määräykset ovat esteenä sille, että asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintää koskevan vanhentumisajan kuluminen umpeen estäisi vetoamasta kansallisessa tuomioistuimessa valtion vastuuseen tämän jätettyä noudattamatta SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä velvollisuuttaan ilmoittaa tuesta etukäteen. Sikäli kuin pääasiassa kyseessä olevien valtiontukien myöntämisessä ei ole noudatettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista velvoitetta ilmoittaa niistä komissiolle, asianomainen jäsenvaltio ei myöskään saa vedota luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin välttääkseen velvollisuuttaan, kun kyse on unionin oikeuden rikkomiseen perustuvasta yksityisten nostamasta vahingonkorvauskanteesta.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>