20.Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellainen sukupuoleen perustumattomien säännösten soveltaminen on tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaista välillistä syrjintää, joka johtaa epäedulliseen tilanteeseen ja koskee huomattavasti useampia naisia kuin miehiä, ellei voida osoittaa, että tilanne perustuu objektiivisesti perusteltavissa oleviin ja sukupuoleen millään tavalla perustumattomiin seikkoihin.Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö koskee sekä palkkaustaKs. esim. asia 171/88, Rinner-Kühn, tuomio 13.7.1989 (Kok. 1989, s. 2743, 16 kohta) ja asia C-184/89, Nimz, tuomio 7.2.1991 (Kok. 1991, s. I-297, 15 kohta).
että sosiaaliturvaaKs. esim. asia C-102/88, Ruzius-Wilbrink, tuomio 13.12.1989 (Kok. 1989, s. 4311, 17 kohta).
. Se soveltuu samalla tavoin yrityksen tekemään sopimukseenKs. esim. asia 170/84, Bilka, tuomio 13.5.1986 (Kok. 1986, s. 1607, 31 kohta).
, työehtosopimukseenKs. esim. asia C-33/89, Kowalska, tuomio 27.6.1990 (Kok. 1990, s. I-2591, 16 kohta) ja edellä alaviitteessä 15 mainitussa asiassa Nimz annettu tuomio, 15 kohta.
ja lainsäädäntöönKs. esim. edellä alaviitteessä 15 viitatussa asiassa Rinner-Kühn annettu tuomio, 16 kohta.
perustuvaan syrjintään.
<TI><P>Direktiivin soveltamisala</P></TI>23.On selvää, että näissä kahdessa asiassa on kyse direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetystä aineellisesta soveltamisalasta. Tässä artiklassa luetellaan ne tapaukset, joihin direktiiviä sovelletaan, ja näitä ovat muun muassa työkyvyttömyys, vanhuus, sairaus ja työttömyys.Muistutan lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut tämän artiklan sanamuotoa laajasti ja se on katsonut, että artikla koskee kaikkia sellaisia etuuksia, jotka kuuluvat johonkin mainituista lakisääteisistä järjestelmistä tai tätä järjestelmää täydentävistä tai korvaavista sosiaaliturvasäännöksistä.Asia 150/85, Drake, tuomio 24.6.1986 (Kok. 1986, s. 1995, 23 kohta).
24.Sitä vastoin on vaikeampaa selvittää, kuuluvatko riidanalaiset asiat direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan. Direktiivin 2 artiklassa soveltamisala määritellään hyvin laajasti, sillä sen mukaan direktiiviä sovelletaan lähes koko työtä tekevään väestöön, itsenäiset ammatinharjoittajat, sellaiset työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden työnteko on keskeytynyt sairauden, tapaturman tai muunlaisen kuin vapaaehtoisen työttömyyden vuoksi, ja työnhakijat mukaan lukien, sekä eläkkeellä oleviin tai työkyvyttömiin työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin.Soveltamisalaan kuuluvat myös, kuten julkisasiamiehet Darmon ja HugloL'égalité des traitements entre les hommes et les femmes dans la jurisprudence de la Cour de justice des Communautés européennes: un univers en expansion, RTDE, tammi-maaliskuu 1992, s. 9.
korostavat:
- —työntekijät;
työmarkkinoille haluavat, jotka ovat mahdollisesti kirjoilla sellaisissa järjestöissä, joiden tehtävänä on auttaa työnhaussa;
(tekstissä) mainittujen tapahtumien vuoksi työnsä lopettaneet.
25.Ottaen huomioon direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden laaja kirjo, ei voida kieltää sitä, että Saksassa vähäistä tai lyhytaikaista työtä tekevät työntekijät kuuluvat tässä direktiivissä tarkoitettuun työtä tekevään väestöön.26.Ensinnäkin katson, että se seikka, että heidän viikoittainen työaikansa on vähemmän kuin 15 tuntia ja 18 tuntia ei riitä sulkemaan heitä pois direktiivin soveltamisalasta.Ks. toisin Saksan hallituksen huomautukset asiassa Nolte, 11 kohta ja asiassa Megner ja Scheffel, 6 kohta.
27.Yhteisöjen tuomioistuin on sitä paitsi jo todennut, että vain vähäisiä tunteja viikossa tekevät työntekijät kuuluvat työtä tekevään väestöön.28.Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan kanssa on ristiriidassa sellainen Saksan lainsäädäntö, jossa säädetään, että työntekijät, joiden säännöllinen työaika ei ylitä kymmentä tuntia viikossa tai 45 tuntia kuukaudessa eivät kuulu korvausjärjestelmään sairaustapauksissa.Edellä alaviitteessä 15 mainitussa asiassa Rinner-Kühn annetun tuomion 16 kohta.
29.Samoin yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklaa sovelletaan jäsenvaltion kansalaiseen, joka tekee sellaista palkkatyötä toisen jäsenvaltion alueella, josta saatava palkka jää tässä valtiossa säädetyn vähimmäistoimeentulorajan alapuolelleAsia 53/81, Levin, tuomio 23.3.1982 (Kok. 1982, s. 1035, 18 kohta).
, tai joka tekee palkkatyötä 12 tuntia viikossaAsia 139/85, Kempf, tuomio 3.6.1986 (Kok. 1986, s. 1741, 2 ja 16 kohta).
.30.Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että sellainen Alankomaiden lainsäädäntöön sisältyvä poikkeussäännös, jossa aikaisemmin osa-aikatyötä (tässä tapauksessa 18 tuntia viikossa) tehneet vakuutetut jätettiin työkyvyttömyyden perusteella maksettavan sosiaalisen minimitoimeentulon ulkopuolelleEdellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Ruzius-Wilbrink annetun tuomion 7 ja 17 kohta.
, on ristiriidassa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan kanssa, koska soveltamisalan ulkopuolelle jäävät yhtä lailla hyvin pienet palkat, jollaisiksi — — katsotaan 48:lla kerrottua minimipalkkaa pienemmät palkatJulkisasiamies Darmonin edellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Ruzius-Wilbrink esittämän ratkaisuehdotuksen 4 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
.31.Huomattakoon, että vaikka jotkut näistä tuomioista eivät koske lakisääteisiä sosiaaliturvajärjestelmiä, joista on kyse nyt käsiteltävinä olevissa asioissa, niissä esitetty työntekijän tai työtä tekevään väestöön kuuluvan työntekijän määritelmä ei rajoitu koskemaan ainoastaan sosiaaliturvan alaa. Määritelmä on muotoutunut ainoastaan työntekijöitä koskevan sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteen perusteella, joka, vaikka se ei ole perustamissopimukseen sisältyvä määräys, — — on muotoutunut useiden perättäisten lainsäädäntötoimien perusteellaGarrone, P.: La discrimination indirecte en droit communautaire; vers une théorie générale, RTDE, nro 30, heinä-syyskuu 1994, s. 425, 441.
samapalkkaisuus (EY:n perustamissopimuksen 119 artikla ja direktiivi 75/117/ETY), tasa-arvoinen kohtelu mahdollisuuksissa palkkatyöhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa (direktiivi 76/207/ETY), itsenäisen ammatin harjoittamisessa (direktiivi 86/613/ETY) ja sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä (direktiivit 79/7/ETY ja 86/378/ETY).32.Sillä, mitä aiheita edellä mainitut tuomiot koskivat, ei ole merkitystä; ne soveltuvat tähän asiaan, koska direktiivin soveltamisen henkilöllinen ulottuvuus on määriteltävä tasa-arvoisen kohtelun periaatteen mukaan.Yhteisöjen tuomioistuimen kanta perustuu selvästi edellä esitettyyn, kun se toteaa, viitaten yhteisön oikeuden tavoitteeseen ja sellaisten muiden säännösten ja määräysten sanamuotoon, joiden piiriin direktiivi 79/7 kuuluu, että
ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa samoin kuin miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/117 ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/207 ei pyritä miesten ja naisten välisen tasa-arvoisen kohtelun toteuttamiseen yleisellä tasolla, vaan ainoastaan heidän toimiessaan työntekijöinä.Edellä alaviitteessä 20 mainitussa asiassa Achterbcrg-te Riele ym. annetun tuomion 12 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
33.Sillä seikalla, ettei riidanalaisissa asioissa kyseessä olevassa Saksan lainsäädännössä tunnusteta vähäistä työtä tekeviä henkilöitä työntekijöiksi, ei siis ole merkitystä. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, ettei työntekijää voida määritellä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen perusteella, vaan sillä on päinvastoin yhteisöllinen ulottuvuus.Ks. esim. asia 75/63, Unger, tuomio 19.3.1964 (Kok. 1964, s. 347); cm. asiassa Levin annettu tuomio, 11 kohta ja edellä alaviitteessä 26 mainitussa asiassa Kempf annettu tuomio, 15 kohta.
34.On siis yleisesti todettava, että vähäistä tai lyhytaikaista työtä tekevät henkilöt kuuluvat työtä tekevään väestöön ja että he kuuluvat näin ollen direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan.35.Totean tämän kuitenkin yhdellä varauksella: asiassa Nolte ei ole varmaa, voidaanko direktiiviä soveltaa pääasian kantajaan.36.Nolte teki vähäistä työtä, mutta hän oli lopettanut työnteon ilman tunnettua syytä ennen kuin hän vaati korvausta työkyvyttömyys- ja vanhuusvakuutuksen perusteella. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Achterberg-te Riele ym.Mainittu edellä alaviitteessä 20.
antaman tuomion mukaisesti ainoastaan sellainen henkilö, joka direktiivin 3 artiklassa mainitun tapauksen sattuessa (sairaus, työkyvyttömyys, vanhuus — —) kuului tosiasiallisesti työtä tekevään väestöön, kuuluu direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan. Toisin sanoen direktiiviä ei sovelleta henkilöihin, jotka eivät ole koskaan olleet työmarkkinoiden käytettävissä eikä henldlöihin, jotka ovat lakanneet olemasta työmarkkinoiden käytettävissä muusta kuin direktiivissä mainitusta syystä.Tuomion 11 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
37.Nolten tilanne liittyy nimenomaan tähän viimeksi mainittuun tapaukseen. Vaikka häntä on kohdannut yksi mainituista tapauksista (työkyvyttömyys), hän ei ole lopettanut työntekoa tämän tapahtuman vuoksi. Lääketieteellinen lausunto, jossa työkyvyttömyys todetaan, on laadittu vasta yli vuoden kuluttua siitä, kun hän lopetti työnteon.38.Pääasian kantaja ei kuulu tämän vuoksi direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan eikä hän voi periaatteessa vedota 4 artiklaan.Ks. edellä, 17 kohta.
39.Tätä toteamusta on kuitenkin tarkennettava.40.Käytettävissäni ei ole tietoa kantajan käyttäytymisestä sen jälkeen, kun hän päätti viimeisimmän työsuhteensa, erityisesti siltä osin, etsikö hän tästä päivästä lähtien uutta työpaikkaa.Tämän täsmentäminen on kuitenkin tärkeää.
Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa JohnsonKs. edellä alaviitteessä 13 mainittu asia, 20 kohta.
antaman tuomion mukaisesti, jos kantaja on etsinyt uutta työpaikkaa, hän kuuluu uudestaan direktiivin soveltamisalaan, ilman että olisi syytä eritellä niitä syitä, joiden vuoksi hän päätti edellisen työsuhteensa.Ibid. 27 kohta.
41.Varmistuakseen direktiivin henkilöllisestä soveltamisalasta kansallisen tuomioistuimen on näin ollen otettava huomioon ne seikat, joiden avulla voidaan näyttää toteen tosiasiallinen työnhaku, kuten liittyminen järjestöön, jonka tehtävänä on välittää avoimia työpaikkoja tai auttaa työnhakijoita työnhaussa, asianosaisen työnantajille lähettämät työnhakukirjeet tai todistukset siitä, että asianosainen on osallistunut työhönotto-haastatteluihin.Ibid. 22 kohta.
42.Tämän vuoksi kantaja voi vedota direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan vain, jos hän on tosiasiallisesti hakenut työtä sillä hetkellä, jolloin hän on vaatinut työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen myöntämistä. Syrjintätilanteen arviointi riippuu tästä viimeksi mainitusta edellytyksestä. Onkin todettava, ettei tosiasiallista työnhakua ole pidettävä toteennäytettynä minkään oikeudenkäyntiin liittyvistä asiakirjoista ilmenevän seikan perusteella. Tämän tosiseikan olemassaoloon kohdistuvaa epävarmuutta on kuitenkin turhaa tässä selvitellä ja jätän yksityiskohtaisen arvioinnin kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi.43.Tarkastelen nyt yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisestiTämän ratkaisuehdotuksen 20 ja 21 kohta.
, asettaako riidanalainen lainsäädäntö asianomaiset työntekijät tosiasiallisesti epäedullisempaan asemaan.<TI><P>Objektiivisen perustelun olemassaolo</P></TI>64.Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tällaisissa asioissa todistustaakka on käänteinen. Syrjiväksi oletetun toimenpiteen tekijän on esitettävä ne olennaiset seikat, joiden perusteella voidaan toimenpidettä arvioidessa todeta, että se voidaan perustella objektiivisesti syrjintään liittymättömin perustein.Komissio teki todistustaakasta samapalkkaisuuden ja miesten ja naisten välisen tasa-arvoiscn kohtelun alalla 27.5.1988 lopullisen ehdotuksen direktiiviksi KOM(88) 269, johon sisältyvät pääosin samat periaatteet kuin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu (EYVL C 176, s. 5).
Koska riidanalainen toimenpide on lainsäädäntötoimi, todistustaakka on Saksan hallituksella.65.Sen arvioiminen, riittävätkö esitetyt perustelut poistamaan kyseisestä säännöksestä kaikki syrjivät piirteet kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, joka on yksin toimivaltainen arvioimaan tosiseikkoja ja tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä.Edellä alaviitteessä 15 mainitussa asiassa Rinner-Kühn annettu tuomio, 15 kohta.
66.Yhteisöjen tuomioistuin antaa kuitenkin kansalliselle tuomioistuimelle joitakin ohjeita: valittujen keinojen on vastattava todellista tarvetta, niiden on sovelluttava tavoitellun päämäärän saavuttamiseen ja oltava sen kannalta välttämättömiä.Edellä alaviitteessä 17 mainitussa asiassa Bilka annettu tuomio, 37 kohta.
67.Lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien osalta tällaiset perustelut katsotaan toteennäytetyiksi, jos(jäsenvaltio) voi osoittaa, että sen valitsemat keinot ovat sen sosiaalipolitiikan tavoitteiden kannalta tarpeellisia, soveltuvat tavoitellun päämäärän saavuttamiseen ja ovat sen kannalta välttämättömiä; pelkästään sitä seikkaa, että järjestelmä suosii huomattavasti useampia miehiä, ei voida pitää tasa-arvoisen kohtelun periaatteen rikkomisena.Edellä alaviitteessä 47 mainitussa asiassa komissio v. Belgia annettu tuomio, 19 kohta; kursivointi kirjoittajan. Ks. myös asia C-226/91, Molenbroek, tuomio 19.11.1992 (Kok. 1992, s. I-5943, 13 kohta) ja edellä alaviitteessä 46 mainittu asia Roks ym., 34 kohta.
68.Saksan hallitus perustelee riidanalaista lainsäädäntöään nimenomaan sosiaalipoliittisin perustein.Ks. Saksan hallituksen asiassa Nolte tekemät huomautukset, 30 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
69.Aluksi on syytä poistaa Saksan hallituksen ja muiden hallitusten asiamiesten suullisessa käsittelyssä esittämistä lausumista johtuvat epäselvyydet. Nyt käsiteltävinä olevissa asioissa yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään lausumaan kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön yhdenmukaisuudesta tasa-arvoisen kohtelun periaatteen kanssa. Näissä asioissa ei ole kyse sosiaaliturvan alaan liittyvästä toimivallasta. Kuitenkin Saksan hallitus korostaa, puolustaakseen riidanalaista lainsäädäntöään, että subsidiariteettiperiaate puoltaa joka tapauksessa sellaisten sosiaaliturvajärjestelmien ylläpitoa, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi— — ja ovat kehittyneet kansallisen yhteiskuntajärjestyksen myötä.Ibid., 42 kohta.
On kiistatonta, että EY:n perustamissopimuksen 117 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen perusteella sosiaaliturvaan liittyvä toimivalta kuuluu jäsenvaltioille ja että niillä on vapaus säätää edellytyksiä eri sosiaaliturvajärjestelmiin kuulumiselle. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi jo aiemmin painottanut seuraavaa:
Nämä periaatteet ja tavoitteet ovat osa sosiaalipolitiikkaa, joka yhteisön oikeuden tämänhetkisellä tasolla kuuluu jäsenvaltioille, joilla on kohtuullinen harkintavalta sosiaaliturvaan liittyvien toimenpiteiden ja näiden toimenpiteiden konkreettisten toteuttamiskeinojen osalta.Edellä alaviitteessä 47 mainitussa asiassa komissio v. Belgia annettu tuomio, 22 kohta.
Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt edelleen, että
vahvistaessaan sosiaaliturvajärjestelmään kuulumisen edellytyksiä jäsenvaltioiden on noudatettava, yhteisön oikeuden voimassa olevia sääntöjä.Asia C-2/89, Kits van Hcijninşcn, tuomio 3.5.1990 (Kok. 1990, s. I-1755, 20 kohta). Kursivointi kirjoittajan.
Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa ilmaistu sukupuolten välisen tasa-arvoisen kohtelun periaate on yhteisöjen tuomioistuimen mainitsema yhteisön oikeuden voimassa oleva sääntö.
70.Jäsenvaltiot eivät siis voi vapautua noudattamasta tätä direktiivissä ilmaistua, niitä sitovaa periaatetta vetoamalla EY:n perustamissopimuksessa jäsenvaltioille varattuun sosiaaliturva-asioihin liittyvään toimivaltaan: ... ei ole yhteisön oikeuden vastaista, että jäsenvaltio ryhtyy sosiaaliturvakulujensa hallitsemiseksi toimenpiteisiin, joiden seurauksena tietyiltä ryhmiltä poistetaan sosiaaliturvaetuuksia, edellyttäen, että nämä toimenpiteet ovat miesten ja naisten välisen tasa-arvoisen kohtelun periaatteen mukaisia, sellaisena kuin siitä on säädetty direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdassa.Edellä alaviitteessä 46 mainitussa asiassa Roks ym. annettu tuomio, 29 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
71.Tarkastelen seuraavaksi muita Saksan hallituksen esittämiä perusteluita.72.Ensinnäkin vähäistä työtä tekevien henkilöiden jättäminen sosiaaliturvajärjestelmien ulkopuolelle on Saksan hallituksen mukaan Saksan sosiaaliturvajärjestelmän rakenteellisten periaatteiden mukaista.On kiistatonta, että jokainen jäsenvaltio voi vapaasti muotoilla sosiaaliturvalainsäädäntönsä taatakseen sen johdonmukaisuuden.Ks. veropolitiikan osalta edellä alaviitteessä 47 mainitussa asiassa komissio v. Belgia annettu tuomio, 21 kohta.
Tietyn työntekijöiden ryhmän jättäminen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle tietyn rajan ylittyessä voi perustua tällaiseen tavoitteeseen. Myös muissa jäsenvaltioissa, kuten Irlannissa ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa on ryhdytty vastaavanlaisiin toimenpiteisiin. On vielä varmistuttava siitä, että tällainen järjestelmän ulkopuolelle jättäminen on Saksan sosiaaliturvajärjestelmän rakenteellinen periaate, joka on sen johdonmukaisuuden takaamiseksi asianmukainen ja välttämätön.
Saksan lainsäädäntöä voitaisiin myös perustella — kuten komissio korostaaKs. komission huomautukset asiassa Nolte, 65 kohta, ja asiassa Megner ja Scheffel, 35 kohdan loppuosa.
— sillä, että on välttämätöntä mukauttaa sosiaaliturvajärjestelmä väestön ikääntymisestä johtuvaan muuttuneeseen väestön ikärakenteeseen. Tämä kehitys koskee nykyään suurinta osaa jäsenvaltioita, joista jokainen yrittää mukauttaa omaa vakuutusjärjestelmäänsä sen kanssa. Vähäisenä pidettävän työn tekijöiden jättäminen järjestelmän ulkopuolelle voi olla yksi mahdollinen ratkaisu. On kuitenkin todettava, ettei tämä periaate ole millään tavalla tavanomainen muissa jäsenvaltioissa.
73.Saksan hallitus esittää myös, että vähäistä työtä tekevien henkilöiden kuuluminen sosiaaliturvajärjestelmiin johtaisi taloudelliseen epätasapainoon, joka voisi vaarantaa koko järjestelmän.Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut, ettei valtion talousarvioon liittyviä näkökohtia voida hyväksyä perusteluiksi,
sillä vaikka jäsenvaltion valitseman sosiaalipolitiikan taustalla voi olla talousarvioon liittyviä näkökohtia ja vaikka nämä näkökohdat voivat vaikuttaa jäsenvaltion tekemien sosiaali turvaratkaisujen luonteeseen tai ulottuvuuteen, ne eivät kuitenkaan voi sellaisinaan olla tällaisen sosiaalipolitiikan mukaisia tavoitteita, minkä vuoksi näillä näkökohdilla ei voida perustella toisen sukupuolen kustannuksella tapahtuvaa syrjintää,
ja yhteisöjen tuomioistuin on lisännyt, että
jos sitä vastoin hyväksyttäisiin, että talousarvioon liittyvillä näkökohdilla voitaisiin perustella miesten ja naisten erilainen kohtelu, rikkoisi tämä direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdan mukaista välillisen syrjinnän kieltoa, ja tarkoittaisi, että niinkin perustavanlaatuisen yhteisön oikeussäännön kuten miesten ja naisten välisen tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltaminen voisi vaihdella ajallisesti ja alueellisesti jäsenvaltioiden kulloisenkin julkistaloudellisen tilanteen perusteella.Edellä alaviitteessä 46 mainitussa asiassa Roks ym. annettu tuomio, 35 ja 36 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
Tätä väitettä ei sen vuoksi voida pitää objektiivisena perusteluna.
74.Saksan hallitus katsoo myös, että jos mahdollisuus jättää vähäistä työtä tekevät henkilöt sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle poistettaisiin, olisivat työllisyyspolittiset vaikutukset niin vakavia, että tällainen ratkaisu voidaan katsoa perustelluksi.Mielestäni kansallisen tuomioistuimen on tutkittava erityisesti tätä seikkaa. Nykyinen järjestelmä on epäilemättä hyvin houkutteleva työnantajille, koska niiden ei tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksuja palkatessaan henkilöitä vähäiseen työsuhteeseen. Lisäksi (suullisen käsittelyn eri väliintulijoiden esittämien arvioiden mukaan) 8—10 % saksalaisista työntekijöistä tekee tällaista työtä. Määrä on huomattava. Tästä syystä sillä, ettei vähäisiä työsuhteita voitaisi jättää sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle, voisikin olla kohtalokkaita vaikutuksia työmarkkinoilla.
Tarjoaisivatko työnantajat enää tällaista työtä, jos siitä aiheutuisi niille uusia kuluja sosiaaliturvamaksujen vuoksi? Se ei ole kovinkaan todennäköistä. Tämä työ voitaisiin tietenkin korvata osa-aikatyöllä tai kokopäivätyöllä. Mutta silloin työhönotto-mahdollisuudet pienentyisivät ja lukuisat henkilöt, jotka tällä hetkellä kuuluvat työtä tekevään väestöön vähäisen työnteon perusteella joutuisivat työelämän ulkopuolelle. Varmasti olisi vaarana, että nämä henkilöt joutuisivat työttömiksi.
Toinenkin haitallinen seuraus olisi pelättävissä, nimittäin pimeiden työsuhteiden lisääntyminen. Osa väestöstä on perhesyistä työmarkkinoiden käytettävissä vain muutaman tunnin viikossa. Jos yritykset kieltäytyisivät palkkaamasta heitä ylimääräisten kulujen vuoksi, näiden henkilöiden olisi todennäköisesti pakko työskennellä pimeästi.
Nykyisessä järjestelmässä on se etu, että tietty väestönosa, joka todennäköisesti muuten jäisi työtä tekevän väestön ulkopuolelle, voi kuulua siihen.
Yhteisöjen tuomioistuin on jo hyväksynyt tällaiset näkökohdat asiassa Kirsammer-Hack annetussa tuomiossa,Asia C-189/91, tuomio 30.11.1993 (Kok. 1993, s. I-6185).
jossa se totesi, että sellainen lainsäädäntö — — jonka tarkoituksena on keventää yhteisön taloudellisen kehityksen ja työpaikkojen luomisen kannalta välttämättömille pienille yrityksille aiheutuvia rasitteita, on objektiivisesti perusteltavissa.Tuomion 33 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
75.Saksan hallitus vetoaa myös siihen seikkaan, että myös muissa jäsenvaltioissa on rajoitettu samalla tavalla sosiaaliturvajärjestelmiin kuulumista. Saksan hallituksen mukaan myös komissio on säätänyt tällaisesta rajoituksesta ehdotuksessaan direktiiviksi.Kilpailun vääristymistä tietyissä työsuhteissa 29.6.1990 koskeva lopullinen ehdotus direktiiviksi KOM(90) 228 (EYVL C 224, s. 6; sellaisena kuin se on 7.11.1990 muutettuna, EYVL C 305, s. 8).
On totta, että ainoastaan neljässä kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä periaatteessa minkäänlaisesta palkkatyön sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle jättämisestä (Ranskan, Kreikan, Italian ja Portugalin lainsäädännöt). Muissa kansallisissa lainsäädännöissä tietyt työsuhteet jätetään sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle eri perusteilla (työsuhteen kesto, palkka...).
Sitä vastoin vain Saksan liittotasavallassa, Irlannissa ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa on säännöksiä, joiden perusteella säännöllinen, mutta kestoltaan vähäinen palkkatyö voidaan jättää sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle. Lisäksi voidaan todeta, että työsuhteelle asetettu kynnys on Saksan liittotasavallassa kaikkein korkein.
Ei voida siis todeta, että vähäistä työtä tekevien henkilöiden jättäminen sosiaaliturvan ulkopuolelle olisi yleisesti jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiin kuuluva vakiintunut periaate. Eikä tällaista väitettä missään tapauksessa voida pitää hyväksyttävänä perusteluna.
76.Saksan hallitus toteaa lopuksi yleisemmin, että se, että mahdollisuus jättää vähäinen työ sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle poistettaisiin, aiheuttaisi vakavia ongelmia vanhuusvakuutusjärjestelmään.Huomautukset asiassa Nolte, 49 kohta. Kursivointi kirjoittajan.
Totean tämän osalta ainoastaan, että
jäsenvaltioissa vallitsevat tietyt monimutkaiset tilanteet eivät voi muuttaa välittömästi sovellettavan yhteisön säännöksen oikeudellista luonnetta, erityisesti koska yhteisön säännöstä on sovellettava samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.Asia 28/67, Molkerei-Zentrale, tuomio 3.4.1968 (Kok. 1968, s. 211, 228).
Täsmennän asiaa vielä seuraavasti:
tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta ei ole mahdollista poiketa vetoamalla sosiaaliturvajärjestelmien monitahoisuuteen. Direktiivissä on säädetty riittävän pitkä määräaika (kuusi vuotta) täytäntöönpanoa varten nimenomaan lakisääteisten järjestelmien monitahoisuutta silmällä pitäen, eivätkä jäsenvaltiot tämän vuoksi voi oikeutetusti vedota tämäntyyppisiin vaikeuksiin voidakseen perustella sitä, että ne eivät vielä ole täytäntöönpanneet yhteisön oikeutta kokonaan ja moitteettomasti.Julkisasiamies Cruz Vilaçan ratkaisuehdotus edellä alaviitteessä 10 mainitussa asiassa Borrie Clarke, 31 kohta.
Mielestäni on kiistanalaista, aiheutuisiko vähäisten työsuhteiden työkyvyttömyys- tai vanhuusvakuutusjärjestelmän ulkopuolelle jättämisen kieltämisestä sellaista haittaa, jonka vuoksi syrjivä kohtelu voitaisiin objektiivisesti perustella.
77.Lopuksi totean, että joka tapauksessa kansallisten tuomioistuinten asiana on ottaa huomioon edellä esitetyt näkemykset sen ratkaisemiseksi, onko riidanalaiselle lainsäädännölle olemassa sellaisia objektiivisia perusteita, jotka eivät ole sukupuoleen perustuvaa syrjintää.78.Edellä esitettyjen näkemysten perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi myöntävästi näille kahdelle asialle yhteiseen kysymykseen, lukuun ottamatta kysymystä siitä, sovelletaanko direktiiviä pääasian kantajaan asiassa Nolte, ottaen huomioon useat tässä ratkaisematta jäävät, kansallisen tuomioistuimen ratkaistaviksi kuuluvat seikat, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kansalliset säännökset koskevat selvästi useampia naisia kuin miehiä, ainakin jos Saksan liittotasavalta ei voi näyttää toteen, että tämä lainsäädäntö voidaan perustella objektiivisin seikoin, jotka eivät ole sukupuoleen perustuvaa syrjintää.79.Käsittelen nyt toista asiassa Nolte esitettyä kysymystä.