T-267/9761997B02670007.000121931220311TMÄÄRÄYS 25.5.1998 — ASIA T-267/97BROOME & WELLINGTON v. KOMISSIO<TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen</HT></P><P><HT TYPE="UC">määräys</HT>(laajennettu kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="19980525">25 päivänä toukokuuta 1998</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: englanti.</P></NOTE></P></TI>

Asiassa T-267/97,

Broome & Wellington Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Manchester (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan barrister Fiona M. Carlin, Pohjois-Irlanti, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt & Medernach, 8—10 rue Mathias Hardt,

kantajana,vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Viktor Kreuschitz ja oikeudellisen yksikön virkamies Nicholas Khan, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Intiasta, Indonesiasta, Pakistanista ja Turkista peräisin olevien valkaisemattomien puuvillakankaiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta 11 päivänä heinäkuuta 1997 julkaistun ilmoituksen (EYVL C 210, s. 12),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët, K. Lenaerts, A. Potocki ja J. D. Cooke,

kirjaaja: H.Jung,

on antanut seuraavan

<TI><P>määräyksen</P></TI><TI><P>Kanteen perusteena olevat tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely</P></TI>1Comité des industries du coton et des fibres connexes de l'Union européenne (jäljempänä Eurocoton) on tehnyt 26.5.1997 polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1; jäljempänä asetus N:o 384/96), sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2331/96 (EYVL L 317, s. 1), 5 artiklan mukaisesti komissiolle valituksen, jossa väitetään, että Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Intiasta, Indonesiasta, Pakistanista ja Turkista peräisin olevien litteiden valkaisemattomien puuvillakankaiden tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa siten merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.2Komissio julkaisi 11.7.1997 ilmoituksen polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta näistä maista peräisin olevien litteiden valkaisemattomien puuvillakankaiden tuonnin osalta (EYVL C 210, s. 12; jäljempänä aloitusilmoitus).3Kantaja, joka tuo tällaisia tuotteita yhteisöön, on nostanut 6.10.1997 tästä aloitusilmoituksesta EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan, 174 ja 176 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nyt esillä olevan kanteen.4Komissio on 16.12.1997 jättämällään kirjelmällä tehnyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti prosessiväitteen.5Eurooppalaisten maahantuojien yhdistys Foreign Trade Association (jäljempänä FTA), kotipaikka Bryssel, edustajanaan asianajaja Ursula Schliessner, Düsseldorf, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt & Medernach, 8—10 rue Mathias Hardt, on 6.1.1998 jättänyt työjärjestyksen 115 artiklan perusteella väliintulohakemuksen, jossa se pyytää saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia.6Kantaja on 19.2.1998 jättämällään kirjelmällä esittänyt huomautuksensa komission tekemästä prosessiväitteestä.<TI><P>Asianosaisten vaatimukset</P></TI>7Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa aloitusilmoituksen;

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

jättää kanteen tutkimatta;

velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

<TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI>9Työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan mukaisesti prosessiväitteen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä.10Esillä olevassa asiassa oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenevät kaikki seikat, jotka ovat tarpeen asian arvioimiselle sen ratkaisemiseksi. Suullinen käsittely ei siten ole tarpeen.11Prosessiväitteensä tueksi komissio vetoaa kolmen prosessinedellytyksen puuttumiseen; ne koskevat perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitetun kannekelpoisen toimen puuttumista, kanteen nostamista liian myöhään ja sitä, että kantajalla ei ole asiassa välitöntä ja erillistä etua.<TI><P>Prosessinedellytys, joka koskee toimen kannekelpoisuutta</P></TI><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI>12Komissio väittää, että toimi, jolla aloitetaan polkumyynnin vastainen menettely, on valmisteleva toimi, joka ei sellaisenaan voi olla kumoamiskanteen kohteena (mm. asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639, 19 kohta; asia T-134/95, Dysan Magnetics ja Review Magnetics v. komissio, määräys 14.3.1996, Kok. 1996, s. II-181, 23 kohta ja asia T-75/96, Söktas v. komissio, määräys 10.12.1996, Kok. 1996, s. II-1689, 31 kohta).13Kantaja väittää sitä vastoin, että komission päätös menettelyn aloittamisesta on toimi, jolla on sen etuihin kohdistuvia sitovia oikeusvaikutuksia. Siinä tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi kysymyksessä olevan valmistelevan toimen, kantaja pyytää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kuitenkin tutkimaan asian sen vuoksi, että tämän aloitusilmoituksen tekemiseen liittyy vakavia virheellisyyksiä kuten harkintavallan väärinkäyttöä.14Kantaja viittaa siihen asiayhteyteen, jossa menettelyn aloitusilmoitus on tehty. Kantaja huomauttaa, että kysymyksessä on samoja tuotteita ja samoista maista peräisin olevia tuotteita koskevan vuodesta 1994 lukien järjestyksessä kolmannen menettelyn aloittaminen.15Ensimmäinen menettely aloitettiin Eurocotonin syyskuussa 1993 tekemän valituksen johdosta (EYVL 1994, C 17, s. 3), ja se päättyi komission 19.2.1996 tekemään päätökseen 96/167/EY (EYVL L 42, s. 16) muodollisesti sen vuoksi, että valitus peruutettiin.16Toinen menettely, joka perustui Eurocotonin 8.1.1996 tekemään valitukseen, aloitettiin edeltäneen tutkimuksen päättämistä seuraavana päivänä (EYVL 1996, C 50, s. 3). Komissio antoi 18.11.1996 asetuksen N:o 2208/96 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Intiasta, Indonesiasta, Pakistanista ja Turkista peräisin olevien valkaisemattomien (harmaiden) puuvillakankaiden tuonnissa (EYVL L 295, s. 3). Vaikka komissio oli ehdottanut lopullisten tullien käyttöönottamista asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, neuvosto ei ottanut käyttöön tällaisia tulleja, koska tällaisen päätöksen tueksi ei saatu enemmistöä. Näin ollen väliaikaisten polkumyyntitullien voimassaolo päättyi 20.5.1997, vaikka eräs kansallinen lähetystö yritti toistuvasti saada ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi.17Kantaja toteaa, että komission tiedotusosasto ilmoitti jo 21.5.1997, että komissio aloittaa välittömästi menettelyn, mikäli se saa asiaa koskevan uuden valituksen. Komissio on näin ollen toiminut sovellettavien säännösten asettamien rajojen ulkopuolella. Jo ennen kuin Eurocoton jätti uuden valituksensa 26.5.1997, komissio on kantajan mukaan julkisesti ja poliittisesti sitoutunut tekemään uuden tutkimuksen. Riidanalaisella aloitusilmoituksella komissio on siten aloittanut kolmannen menettelyn tämän sitoumuksen mukaisesti.18Näin selvitetty asiayhteys osoittaa kantajan mukaan, että komissio oli sitoutunut aloittamaan menettelyn jo ennen valituksen jättämistä, eikä vasta valituksen sisältämien todisteiden perusteella, kuten asetuksen N:o 384/96 5 artiklan 2 kohdassa edellytetään; lisäksi komission tästä asiasta tekemät arvioinnit ovat sisällöltään samat kuin ne, jotka se oli jo esittänyt edellä mainitussa 18.11.1996 annetussa asetuksessa N:o 2208/96 ja joita neuvosto ei ole hyväksynyt.19Menettely komissiossa ei siten ole ollut tavanomainen menettely, jossa valitus edeltäisi tutkimuksen aloittamista. Näin ollen asian kannalta merkityksellisiä eivät kantajan mukaan ole edellä mainituissa asioissa Dysan Magnetics ja Review Magnetics vastaan komissio sekä Söktas vastaan komissio annetut määräykset.20Näissä määräyksissä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli pitänyt kolmea seikkaa ratkaisevana sille, että se katsoi, että aloitusilmoitus oli ainoastaan valmisteleva toimi eikä siten perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.21Ensinnäkin menettelyn aloittaminen ei johda automaattisesti polkumyyntitullien käyttöönottoon, koska menettely voidaan päättää ilman tällaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Kantaja katsoo, että esillä olevassa asiassa nimenomaisesti asiayhteydestä seuraa varmuudella se, että komissio ottaa käyttöön väliaikaiset tullit.22Kantaja toteaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen katsoneen toiseksi, että yrityksiä ei millään tavoin velvoiteta muuttamaan kauppatapojaan uuden menettelyn aloittamisen johdosta. Tältä osin kantaja ei kiistä sitä, että abstraktilla tasolla polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta ei seuraa velvoitetta muuttaa kauppatapoja. Tällaisen menettelyn aloittamisesta seuraa kuitenkin tosiasiallisesti muutoksia näihin kauppatapoihin, erityisesti hintojen ja kaupankäynnin volyymin osalta, kun otetaan huomioon se epävarmuus, jonka tällainen menettely aiheuttaa yrityksissä.23Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että yrityksiä ei voi velvoittaa yhteistyöhön tutkimuksen suorittamiseksi. Tutkimuksen aloittaminen ei teoriassa sinänsä tietenkään velvoita yrityksiä yhteistyöhön tutkimuksen suorittamiseksi. Tällainen yhteistyö on kuitenkin tärkeää jokaiselle, jolla on olennaisia taloudellisia etuja valvottavanaan menettelyssä, ja asianosainen voi yhteistyöllään menettelyssä suojata oikeuksiaan, kuten oikeutensa nostaa kanne toimielinten toteuttamasta lopullisesta toimesta.<TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI>24Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. erityisesti em. asiassa Dysan Magnetics ja Review Magnetics v. komissio annettu määräys ja em. asiassa Söktaş v. komissio annettu määräys) perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteina voivat olla sellaiset toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia kantajien etuihin siksi, että ne muuttavat ilmeisellä tavalla kantajien oikeudellista asemaa.25Useassa vaiheessa laadittavat toimet ovat kannekelpoisia pääsääntöisesti vain silloin, kun niillä vahvistetaan lopullisesti toimielimen kanta tämän menettelyn päättyessä, mikä ei koske väliaikaisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on valmistella lopullista päätöstä.26Esillä olevassa asiassa on siis selvitettävä, voiko kanteen kohteena olevalla toimella sellaisenaan olla oikeusvaikutuksia kantajien etuihin vai onko se sitä vastoin vain valmisteleva toimi, jonka mahdolliseen lainvastaisuuteen voidaan tehokkaasti vedota lopullista päätöstä vastaan nostetun kanteen yhteydessä, jolloin niiden osapuolten, joita asia koskee, suoja varmistetaan riittävällä tavalla.27Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain sellaiset toimet, jotka vaikuttavat välittömästi ja peruuttamattomasti kyseisten yritysten oikeudelliseen asemaan, voivat olla perusteena sille, että kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi jo ennen hallinnollisen menettelyn loppuun saattamista.28Asetuksen N:o 384/96 säännöksistä käy ilmi, että komission tehtävänä on suorittaa tutkimuksia ja päättää niiden perusteella joko menettelyn päättämisestä tai päinvastoin sen jatkamisesta, joko päättäen väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisesta tai ehdottaen neuvostolle lopullisten toimenpiteiden toteuttamista.29Tästä syystä toimi, jolla komissio aloittaa polkumyynnin vastaisen menettelyn, on puhtaasti valmisteleva toimi, jolla ei voida vaikuttaa välittömästi ja peruuttamattomasti kantajan oikeudelliseen asemaan.30Tätä päätelmää ei voi asettaa kyseenalaiseksi se, että jo ennen kuin Eurocoton jätti 26.5.1997 valituksensa, komission tiedotusosasto oli ilmoittanut, että komissio aloittaa uuden menettelyn, mikäli se saa asiaa koskevan valituksen. Tällainen seikka kuuluu aloitusilmoituksen lainmukaisuuden aineelliseen arviointiin, eikä se vaikuta tästä aloitusilmoituksesta nostetun 173 artiklan mukaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arviointiin.31Lisäksi on todettava, että riippumatta siitä varmuudesta, joka kantajalla väittämänsä mukaan esillä olevassa asiassa on väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönottamisesta, on huomattava, että oikeudellisesti polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittaminen ei välttämättä johda tällaiseen polkumyyntitullien käyttöönottamiseen. Jos oletetaan, että polkumyyntitullit tosiasiallisesti olisi otettu käyttöön, aloitusilmoitus olisi nimenomaisesti yksi sellaisista valmistelevista toimista, joiden perusteella komissio olisi voinut päättää polkumyyntitullien käyttöönottamisesta.32Vielä on todettava, että polkumyynnin vastaisen menettelyn aloitusilmoituksella ei ole sellaista oikeusvaikutusta, että kyseisten yritysten pitäisi muuttaa kauppatapojaan tai että niiden pitäisi toimia yhteistyössä aloitetun menettelyn suorittamiseksi.33Tämän vuoksi riidanalaisen menettelyn aloittamisella ei ole oikeusvaikutuksia kantajan etuihin, vaan menettelyn aloittaminen on valmisteleva toimi, jonka mahdolliseen lainvastaisuuteen, joka esimerkiksi johtuu sen tekemiseen liittyvistä vakavista virheellisyyksistä, voidaan tarvittaessa tehokkaasti vedota lopullista päätöstä vastaan nostetun kanteen yhteydessä, mikä varmistaa tyydyttävällä tavalla kantajan oikeuksien turvaamisen.34Tästä syystä polkumyynnin vastaisen menettelyn riidanalaista aloittamista ei voida pitää luonteeltaan ja vaikutuksiltaan toimena, jota vastaan voidaan nostaa perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne.35Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että esillä oleva kanne on jätettävä tutkimatta, ilman että on tarpeen lausua muista vastaajan prosessiväitteensä tueksi esiin tuomista prosessinedellytyksistä.36Näin ollen lausunnon antaminen FTA:n tekemästä väliintulohakemuksesta raukeaa.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>37Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt vaatimuksensa, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)Kanne jätetään tutkimatta.2)Lausunnon antaminen väliintulohakemuksesta raukeaa.3)Kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 25 päivänä toukokuuta 1998.

H. Jung

kirjaaja

V. Tiili

laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja