<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-398/18</NO.CASE><NO.CASE>C-428/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0398</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:596">EU:C:2019:596</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>12</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>12</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Gerard Hogan – Yhdistetyt asiat C‑398/18 ja C‑428/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">Bocero Torrico ja bode</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Gerard Hogan</HT></P><P><DATE ISO="20190711">11 päivänä heinäkuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Yhdistetyt asiat C‑398/18 ja C‑428/18</HT></P><P>Antonio Bocero Torrico (C‑398/18) ja</P><P>Jörg Paul Konrad Fritz Bode (C‑428/18)</P><P>vastaan</P><P>Instituto Nacional de la Seguridad Social ja</P><P>Tesorería General de la Seguridad Social</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Galician itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Siirtotyöläisten sosiaaliturva</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 883/2004</KEYWORD><KEYWORD>5 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Varhennettu vanhuusetuus</KEYWORD><KEYWORD>Edellytys, jonka mukaan saatavan varhennetun vanhuusetuuden määrän on oltava suurempi kuin 65 vuoden ikäisenä saatava vähimmäisvanhuusetuus</KEYWORD><KEYWORD>Vähimmäismäärän laskentamenetelmä</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen lainsäädäntö, jossa otetaan huomioon ainoastaan toimivaltaisen jäsenvaltion myöntämä etuus</KEYWORD><KEYWORD>Toisesta jäsenvaltiosta saatavan etuuden jättäminen huomiotta</KEYWORD><KEYWORD>Etuuksien rinnastamista koskeva edellytys</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nämä ennakkoratkaisupyynnöt, jotka toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180615">15.6.2018</DATE> (asia C‑398/18) ja <DATE ISO="20180628">28.6.2018</DATE> (asia C‑428/18), koskevat unionin oikeuden, erityisesti SEUT 48 artiklan ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 166, s. 1</REF.DOC.OJ>, ja oikaisu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="200" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 200, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 5 ja 6 artiklan, tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Galician itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja) tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 48 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa sen määrittämiseksi, onko henkilö oikeutettu varhennettuun vanhuusetuuteen, edellytetään muun muassa, että saatavan etuuden määrä on suurempi kuin vähimmäisvanhuusetuuden, jota kyseinen henkilö olisi tällaisen lainsäädännön perusteella oikeutettu saamaan perhetilanteensa perusteella täytettyään 65 vuotta. Näin Espanjan lainsäädännössä etenkin otetaan huomioon ainoastaan Espanjan maksama vanhuusetuus mutta ei myös vastaavia etuuksia, joita kyseinen henkilö mahdollisesti saa yhdestä tai useammasta toisesta jäsenvaltiosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Antonio Bocero Torrico ja toisaalta Instituto Nacional de la Seguridad Social (Espanjan kansallinen sosiaaliturvalaitos, jäljempänä INSS) ja Tesorería General de la Seguridad Social (Espanjan yleinen sosiaaliturvarahasto, jäljempänä TGSS) (asia C‑398/18) sekä yhtäältä Jörg Paul Konrad Fritz Bode ja toisaalta INSS ja TGSS (asia C‑428/18).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>On syytä huomata, että SEUT 48 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>sellaiset sosiaaliturvan alan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> muun muassa ottamalla käyttöön järjestelmän, joka turvaa siirtotyöläisille sen, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/><HT TYPE="ITALIC">kaudet</HT>, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon – –, lasketaan yhteen<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Nykyinen kausien yhteenlaskujärjestelmä sisältyy asetukseen N:o 883/2004. Tältä osin asetuksen N:o 883/2004 6 artiklassa säädetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien yhteenlaskemisesta, ja saman asetuksen 52 ja 58 artiklaan sisältyvät säännökset vanhuusetuuksien ja vähimmäisvanhuusetuuksien laskemiseksi, jos henkilölle on täyttynyt vakuutus- tai asumiskausia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Vaikka ennakkoratkaisupyynnöissä viitataan nimenomaisesti SEUT 48 artiklaan, vastaus ennakkoratkaisukysymykseen löytyy nähdäkseni asetuksen N:o 883/2004 5 artiklasta, jossa vahvistetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön pohjautuva etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamisen periaate.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 9, 10, 11 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>(9)</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen esittänyt kannan mahdollisuudesta etuuksien, tulojen ja tosiseikkojen rinnastamiseen. Periaate olisi omaksuttava nimenomaisesti ja sitä olisi kehitettävä noudattaen samalla tuomioistuinpäätösten sisältöä ja henkeä.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(10)</NO.P><TXT>Periaatteen, jonka mukaan tiettyjä toisen jäsenvaltion alueella ilmenneitä tosiseikkoja tai tapahtumia käsitellään ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ei pitäisi kuitenkaan olla esteenä kausien yhteenlaskemisperiaatteelle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneet vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet lasketaan yhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneiden kausien kanssa. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella täyttyneet kaudet olisi näin ollen otettava huomioon yksinomaan soveltamalla kausien yhteenlaskemisperiaatetta.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(11)</NO.P><TXT>Jossain jäsenvaltiossa ilmenneiden tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen ei voi mitenkään johtaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisuuteen tai sen lainsäädännön soveltamiseen.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(12)</NO.P><TXT>Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olisi huolehdittava siitä, että tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamista koskeva periaate ei johda tuloksiin, jotka objektiivisesti katsottuna eivät ole perusteltuja, tai samanlaisten ja samaa kautta koskevien etuuksien päällekkäisyyteen.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 3 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Asiallinen soveltamisala<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen seuraavia sosiaaliturvan aloja koskevaan lainsäädäntöön:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>vanhuusetuudet;</TXT></NP></ITEM></LIST></P><?PAGE NO="3"?><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Saman asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>jos sosiaaliturvaetuuksien ja muiden tulojen saamisella on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tiettyjä oikeusvaikutuksia, tämän lainsäädännön asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan niin ikään, kun kyse on toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella saaduista vastaavista etuuksista tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa hankituista tuloista;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, kyseisen jäsenvaltion on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat ikään kuin ne olisivat tapahtuneet sen alueella.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 6 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Kausien yhteenlaskeminen<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi, keston määrittämiseksi tai takaisinsaamiseksi,</P></ITEM><ITEM><P>lainsäädännön soveltamiseksi, tai</P></ITEM><ITEM><P>pakollisen, valinnaisen jatkuvan tai vapaaehtoisen vakuutuksen piiriin pääsemiseksi tai siitä vapauttamiseksi</P></ITEM></LIST><P>edellytetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet kyseisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Saman asetuksen 52 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Etuuksien myöntäminen<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Toimivaltainen laitos laskee maksettavan etuuden määrän:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ainoastaan, jos etuuksiin oikeuttavat edellytykset ovat täyttyneet yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaan (itsenäinen etuus);</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>laskemalla teoreettisen määrän ja sen jälkeen tosiasiallisen määrän (pro rata ‑etuus) seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>etuuden teoreettinen määrä vastaa etuutta, jota asianomainen henkilö voisi vaatia, jos kaikki muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaisesti täyttyneet vakuutus- ja/tai asumiskaudet olisivat täyttyneet kyseisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan etuuden myöntämispäivänä. Jos tämän lainsäädännön mukaan etuuden määrä ei riipu täyttyneiden kausien kestosta, kyseistä määrää pidetään teoreettisena määränä;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="4"?><ITEM><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>toimivaltainen laitos määrittää sen jälkeen pro rata ‑etuuden tosiasiallisen määrän soveltamalla teoreettiseen määrään tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan ennen riskin toteutumista täyttyneiden kausien pituuden ja kaikkien kyseessä olevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan ennen riskin toteutumista täyttyneiden kausien kokonaispituuden suhdetta.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 58 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Lisän myöntäminen<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="058.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sellaiselle etuuksien saajalle, johon tätä lukua sovelletaan, ei voida siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu ja jonka lainsäädännön mukaan etuus on hänelle maksettava, myöntää etuutta, joka on pienempi kuin kyseisen lainsäädännön mukainen vähimmäisetuus sellaiselta vakuutus- tai asumiskaudelta, joka on yhtä pitkä kuin kaikki suoritusta varten tämän luvun mukaisesti huomioon otetut kaudet.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="058.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos maksaa asianomaiselle hänen asuessaan kyseisessä valtiossa lisän, joka on yhtä suuri kuin tämän luvun mukaisesti maksettavien etuuksien kokonaismäärän ja vähimmäisetuuden määrän erotus.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Espanjan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Yleisen sosiaaliturvalain (Ley General de la Seguridad Social), sellaisena kuin sen konsolidoitu teksti hyväksyttiin <DATE ISO="20151030">30.10.2015</DATE> annetulla kuninkaan asetuksella (Real Decreto Legislativo) 8/2015<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>BOE nro 26<DATE ISO="20151001">1</DATE>, <DATE ISO="20151031">31.10.2015</DATE>, s. <DATE ISO="32910001">103291</DATE>, ja oikaisu BOE nro 3<DATE ISO="20160206">6</DATE>, <DATE ISO="20160211">11.2.2016</DATE>, s. 10898.</P></NOTE>, 208 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa hakemusten jättämisajankohtana, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="208.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Varhaiseläkkeelle pääsy asianomaisen hakemuksesta edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>hakijan ikä on enintään kaksi vuotta alhaisempi kuin eläkeikä, joka lasketaan jokaisessa tapauksessa edellä 205 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, ettei edellä 206 §:ssä tarkoitettuja vähennyskertoimia oteta huomioon;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>hakija on tosiasiallisesti maksanut vakuutusmaksuja vähintään 35 vuoden ajan – –;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>sen jälkeen, kun tämän eläkemuodon myöntämiselle asetettujen yleisten ja erityisten vaatimusten on osoitettu täyttyvän, saatavan eläkkeen määrän on oltava suurempi kuin vähimmäiseläkkeen, jota kyseiselle henkilölle olisi hänen perhetilanteensa perusteella maksettava hänen täytettyään 65 vuotta. Jollei tämä edellytys täyty, oikeutta tähän varhaiseläkemuotoon ei voida myöntää.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="208.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Siinä tapauksessa, että tässä pykälässä tarkoitettu varhaiseläke voidaan myöntää, sen määrää on vähennettävä soveltamalla kuhunkin työntekijän lakisääteisestä eläkeiästä, joka lasketaan jokaisessa tapauksessa edellä 205 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetulla tavalla, vakuutustapahtuman ajankohtana puuttuvaan vuosineljännekseen tai vuosineljänneksen osaan seuraavia kertoimia, jotka määräytyvät täyttyneinä pidettyjen vakuutuskausien mukaan:</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA><ALINEA>Tätä pykälää sovellettaessa lakisääteisenä eläkeikänä pidetään ikää, jota olisi sovellettu työntekijään, jos tämä olisi jatkanut vakuutusmaksujen maksamista vakuutustapahtuman ajankohdan ja sen lakisääteisen eläkeiän, joka lasketaan jokaisessa tapauksessa edellä 205 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetulla tavalla, täyttymisen välisen ajan.</ALINEA><ALINEA>Täyttyneinä pidettyjen vakuutuskausien laskennassa otetaan huomioon kokonaiset kaudet, eikä kokonaiseen kauteen rinnasteta kautta, joka on täyttynyt vain osittain.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Sosiaaliturvajärjestelmässä maksettavien eläkkeiden ja muiden julkisten sosiaalietuuksien uudelleenarvostuksesta varainhoitovuonna 2016 <DATE ISO="20151229">29.12.2015</DATE> annetun kuninkaan asetuksen 1170/2015 (Real Decreto sobre revalorización de pensiones del sistema de seguridad social y de otras prestaciones sociales públicas para el ejercicio 2016)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>BOE nro 3<DATE ISO="20151212">12</DATE>, <DATE ISO="20151230">30.12.2015</DATE>.</P></NOTE> 14 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>Jos sekä Espanjan lainsäädännössä että ulkomaisessa lainsäädännössä kahden- tai monenvälisen sosiaaliturvasopimuksen mukaisesti myönnettyjen eläkkeiden kokonaismäärä on edellisen momentin säännösten soveltamisen jälkeen pienempi kuin Espanjassa kulloinkin voimassa oleva eläkkeen vähimmäismäärä, etuudensaajalle taataan Espanjassa ja ulkomailla myönnettyjen eläkkeiden kokonaismäärän ja mainitun vähimmäismäärän välinen erotus edellyttäen, että hän asuu Espanjassa ja täyttää yleisten säännösten mukaiset vaatimukset.</ALINEA><ALINEA>Unionin sosiaaliturvalainsäädännössä tunnustettuihin eläkkeisiin sovelletaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/1971 50 artiklan ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 58 artiklan säännöksiä.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Bocero Torrico, joka on syntynyt <DATE ISO="19531215">15.12.1953</DATE>, on vakuutettu Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä. Hän teki <DATE ISO="20161216">16.12.2016</DATE> Espanjan sosiaaliturvaviranomaisille varhennettua vanhuusetuutta koskevan hakemuksen, jonka INSS hylkäsi <DATE ISO="20161109">9.11.2016</DATE> tekemällään päätöksellä sen perusteella, että etuuden määrä olisi pienempi kuin sen vähimmäisvanhuusetuuden määrä, joka kyseiselle henkilölle olisi hänen perhetilanteensa perusteella maksettava hänen täytettyään 65 vuotta. Bocero Torrico esitti päätöksestä hallinnollisen oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin <DATE ISO="20170425">25.4.2017</DATE> annetulla päätöksellä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti nämä päivämäärät. INSS:n ja komission mukaan hylkäyspäätös tehtiin maaliskuussa 2017.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Bocero Torrico on suorittanut vakuutusmaksuja yhteensä <FT TYPE="NUMBER">16637</FT> päivältä, joista <FT TYPE="NUMBER">9947</FT> päivältä Espanjassa ja <FT TYPE="NUMBER">6690</FT> päivältä Saksassa. Hänelle on myönnetty Saksassa vanhuusetuus, jonka määrä on 507,35 euroa. Varhennetun vanhuusetuuden, joka hänelle olisi maksettava Espanjassa, määrä olisi 530,15 euroa, joka saadaan soveltamalla eläkkeen laskentaperusteeseen (773,75 euroa) 88 prosentin korjauskerrointa iän perusteella ja 76,86 prosentin suhteutuskerrointa Espanjan osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Bode, joka on syntynyt <DATE ISO="19520604">4.6.1952</DATE>, on vakuutettu Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä. Hän teki <DATE ISO="20150531">31.5.2015</DATE> Espanjan sosiaaliturvaviranomaisille varhennettua vanhuusetuutta koskevan hakemuksen, jonka INSS hylkäsi <DATE ISO="20150826">26.8.2015</DATE> tekemällään päätöksellä sen perusteella, että etuuden määrä olisi pienempi kuin sen vähimmäiseläkkeen määrä, joka kyseiselle henkilölle olisi hänen perhetilanteensa perusteella maksettava hänen täytettyään 65 vuotta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Bode on suorittanut vakuutusmaksuja yhteensä <FT TYPE="NUMBER">16725</FT> päivältä, joista <FT TYPE="NUMBER">2282</FT> päivältä Espanjassa ja <FT TYPE="NUMBER">14443</FT> päivältä Saksassa. Hänelle on myönnetty Saksassa vanhuuseläke, jonka todellinen määrä on <FT TYPE="DECIMAL">1185,22</FT> euroa. Hänelle Espanjassa myönnettävän varhaiseläkkeen määrä olisi 206,60 euroa, joka saadaan soveltamalla eläkkeen laskentaperusteeseen (<FT TYPE="DECIMAL">1357,80</FT> euroa kuukaudessa) 87 prosentin korjauskerrointa iän perusteella ja 17,49 prosentin suhteutuskerrointa Espanjan osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Espanjan sosiaaliturvajärjestelmästä maksettava vähimmäiseläke 65 vuotta täyttäneille henkilöille, joilla on puoliso huollettavanaan, oli 784,90 euroa vuonna 2016.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Bocero Torrico ja Bode nostivat Juzgado de lo Socialissa (työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin, Espanja)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ourensen ja A Coruñan työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuimet.</P></NOTE> INSS:ää ja TGSS:ää vastaan kanteet, joissa vaadittiin toteamaan, että heillä oli oikeus saada varhennettu vanhuusetuus <DATE ISO="20170101">1.1.2017</DATE> ja <DATE ISO="20150701">1.7.2015</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Juzgado de lo Social totesi molemmissa asioissa, että kansallisen lainsäädännön mukaan saatavan varhennetun vanhuusetuuden määrän on oltava suurempi kuin sen vähimmäisvanhuusetuuden määrä, joka kyseiselle henkilölle olisi maksettava hänen perhetilanteensa perusteella hänen täytettyään 65 vuotta. Se katsoi, että saatavan vanhuusetuuden määrän on oltava sama kuin Espanjassa maksettavan pro rata ‑vanhuusetuuden, sillä se on todellinen vanhuusetuus, jonka etuudensaaja tosiasiallisesti saa Espanjassa ja joka on erillinen muissa jäsenvaltioissa myönnettävistä etuuksista. Näin tuomiossa hyväksyttiin INSS:n esittämät perustelut, joissa vedottiin kansallisen lainsäädännön tarkoitukseen, joka on estää henkilöitä, jotka eivät ole saavuttaneet lakisääteistä eläkeikää, täydentämästä etuutta lakisääteisen vähimmäiseläkkeen määrään asti ja siten saada heidät pysymään työmarkkinoilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Bocero Torricon kanne hylättiin <DATE ISO="20171006">6.10.2017</DATE> annetulla tuomiolla ja Boden kanne <DATE ISO="20171115">15.11.2017</DATE> annetulla tuomiolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Bocero Torrico valitti tuomiosta <DATE ISO="20171103">3.11.2017</DATE> ja Bode <DATE ISO="20171122">22.11.2017</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Bocero Torrico ja Bode eivät muodosta rasitetta Espanjan sosiaaliturvajärjestelmälle, koska heille maksettavaa varhennettua vanhuusetuutta ei täydennetä Espanjan kustannuksella vähimmäisvanhuusetuuden määrään asti, sillä he saavat vanhuusetuutta myös Saksan sosiaaliturvajärjestelmästä ja yhteenlaskettuina nämä kaksi tosiasiallista vanhuusetuutta ylittävät Espanjassa säädetyn vähimmäisvanhuusetuuden määrän. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kuninkaan asetuksen 1170/2015 14 §:n 3 momentin, jossa viitataan asetuksen N:o 883/2004 58 artiklaan, perusteella voidaan maksaa ainoastaan unionin oikeussääntöjen mukaisesti maksettavien etuuksien kokonaismäärän ja Espanjassa maksettavien vähimmäisvanhuusetuuksien määrän välinen erotus. Toisin sanoen, jos varhennettu vanhuusetuus myönnettäisiin, olisi otettava huomioon Espanjassa ja Saksassa tosiasiallisesti saadut kaksi etuutta, jolloin hakija ei olisi oikeutettu lisään, jota maksetaan, jotta etuus vastaa vähimmäismäärää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kun verrataan kotimaista työntekijää, joka ei ole työskennellyt siirtotyöläisenä ja joka saa Espanjan sosiaaliturvajärjestelmästä varhennettua vanhuusetuutta <FT TYPE="DECIMAL">1193,38</FT> euroa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Edellyttäen että he täyttävät muut Espanjan lainsäädännössä säädetyt edellytykset. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että pääasioiden oikeudenkäynnissä ei ole kyse näistä muista edellytyksistä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsi tämän luvun sekä asiassa C‑398/18 että asiassa C‑428/18.</P></NOTE> ja siirtotyöläistä, joka saa saman määrän mutta kahden tai useamman jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmästä, siirtotyöläinen asetetaan epäedullisempaan asemaan ja häntä syrjitään sen vuoksi, että hän on siirtynyt työskentelemään toiseen jäsenvaltioon (tässä tapauksessa Saksaan), eikä hän voi saada varhennettua vanhuusetuutta, johon kotimaisella työntekijällä olisi oikeus. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo siten, että kun yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdassa viitataan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>saatavan eläkkeen määrään<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, sitä olisi tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan Espanjassa saatavan tosiasiallisen vanhuusetuuden ja Saksassa saatavan tosiasiallisen vanhuusetuuden yhteenlaskettua määrää. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös katsoo, että tällainen lähestymistapa vastaisi kyseisen säännöksen tarkoitusta, joka on sen estäminen, että Espanja joutuu täydentämään eläke-etuutta lakisääteiseen vähimmäismäärään asti, kun muistetaan – kuten edellä jo todettiin –, että Espanjan ja unionin lainsäädännön mukaan oikeus vähimmäislisään edellyttäisi molempien etuuksien yhteenlasketun määrän huomioon ottamista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Tribunal Superior de Justicia de Galicia päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Onko SEUT 48 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan varhaiseläkkeen myöntämisen edellytykseksi se, että saatavan eläkkeen määrä on suurempi kuin vähimmäiseläkkeen, jota kyseiselle henkilölle olisi mainitun lainsäädännön perusteella maksettava, kun <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>saatavalla eläkkeellä<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="2019" ID="QE0018"/> tulkitaan tarkoitettavan ainoastaan toimivaltaisen jäsenvaltion (tässä tapauksessa Espanjan) sosiaaliturvajärjestelmästä maksettavaa tosiasiallista eläkettä ilman, että siihen sisällytettäisiin myös kyseisen henkilön toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmästä maksettavana samanlaisena etuutena saama tosiasiallinen eläke?<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia esittivät Bocero Torrico ja Bode, INSS, Espanjan kuningaskunta ja Euroopan komissio, jotka kaikki esittivät suullisia lausumia <DATE ISO="20190502">2.5.2019</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin tuomioistuimelle esitetyt huomautukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Bocero Torrico ja Bode väittävät, että kansalliset säännöt, joissa varhennetun vanhuusetuuden saaminen sidotaan sen pro rata ‑etuuden määrään, joka toimivaltaisen laitoksen on maksettava kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti suoritettujen vakuutusmaksujen osalta, ovat unionin oikeuden vastaisia. Näissä säännöissä etuuden saamisen edellytyksenä ovat yhdessä ja samassa jäsenvaltiossa suoritetut maksut, millä tehdään tehottomiksi vapaata liikkuvuutta ja vakuutuskausien yhteenlaskemista koskevat unionin oikeuden säännöt ja periaatteet, etenkin ne, jotka liittyvät vakuutuskausien yhteenlaskemiseen vanhuusetuuksien saamiseksi ja jotka sisältyvät SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaan sekä asetuksen N:o 883/2004 6, 50 ja 51 artiklaan, 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja 58 artiklaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Bocero Torrico ja Bode katsovat, että yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>saatavan eläkkeen määrä<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> olisi rinnastettava asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa määriteltyyn etuuden teoreettiseen määrään, koska tämä johtaa siihen, että siirtotyöläinen rinnastetaan samassa tilanteessa olevaan kansalliseen työntekijään, joka ei ole siirtynyt toiseen jäsenvaltioon työskennelläkseen siellä. He väittävät toissijaisesti, että näitä käsitteitä olisi tulkittava asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdan mukaisesti siten, että niillä tarkoitetaan kyseisen henkilön kahdesta tai useammasta jäsenvaltiosta saamien pro rata ‑etuuksien yhteismäärää kaikkien niiden vakuutuskausien osalta, jotka on otettu huomioon varhennetun vanhuusetuuden saatavuutta ja laskentaa varten Espanjassa. He kuitenkin huomauttavat, että tästä lähestymistavasta aiheutuu kaksi haittaa. Ensinnäkin siinä sidotaan varhennetun vanhuusetuuden saaminen Espanjassa määrään, joka on seurausta kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa syntyneen oikeuden etuuteen järjestämisestä asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti, riippumatta sen etuuden määrästä, johon kyseinen henkilö olisi ollut oikeutettu Espanjassa, jos kaikki vakuutuskaudet olisivat täyttyneet Espanjan lainsäädännön mukaan, ja toiseksi siinä asetetaan edellytykseksi varhennetun vanhuusetuuden saamiselle yhdessä jäsenvaltiossa varhennetun vanhuusetuuden saaminen toisessa jäsenvaltiossa ottamatta huomioon sitä, ettei varhennetusta eläkkeelle siirtymisestä säädetä kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännössä eikä sitä säännellä samalla tavalla niissä valtioissa, jotka tarjoavat mahdollisuuden varhennettuun vanhuusetuuteen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>INSS väittää, että <DATE ISO="20180213">13.2.2018</DATE> annetun uuden hallinnollisen kannan 3/2018 mukaisesti yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdassa asetettu edellytys täyttyy edellyttäen ensinnäkin, että etuuden teoreettinen määrä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. asetuksen N:o 883/2004 52 artikla siitä, miten teoreettinen määrä lasketaan.</P></NOTE> on suurempi kuin Espanjassa myönnettävä vähimmäisvanhuusetuus, ja toiseksi, että Espanjassa myönnettävän etuuden määrän ja yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa myönnettävän etuuden määrän yhteenlaskettu määrä on suurempi kuin Espanjassa myönnettävä vähimmäisvanhuusetuus. INSS katsoo, että jos etuuden teoreettinen määrä on suurempi kuin Espanjassa myönnettävä vähimmäisvanhuusetuus, kuninkaan asetuksen 1170/2015 14 §:n 2 momentin mukaisesti sen varmistamiseksi, että määrä vastaa vähimmäisvanhuusetuutta, maksettavaa lisää ei makseta. Lisäksi, jos Espanjassa myönnettävän etuuden määrän ja yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa myönnettävän etuuden määrän yhteenlaskettu määrä on suurempi kuin Espanjassa myönnettävä vähimmäisvanhuusetuus, 14 §:n 3 momentin mukaista lisää ei makseta. INSS katsoo näin ollen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen vastaamiseksi olisi otettava huomioon etuuden teoreettinen määrä, joka saadaan laskemalla yhteen kaudet asetuksen N:o 883/2004 5, 6, 51 ja 52 artiklan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Espanjan kuningaskunta katsoo, että asetuksessa N:o 883/2004 ei edellytetä jäsenvaltioiden maksavan lisää jäsenvaltiossa myönnettävästä, varhennettua vanhuusetuutta vastaavasta pro rata ‑etuudesta, jotta sen määrä vastaisi kyseisessä jäsenvaltiossa 65 vuoden iässä myönnettävää vähimmäiseläkettä, koska tämä johtaisi syrjintään sellaisten työntekijöiden hyväksi, jotka eivät ole olleet vakuutettuja koko kauden ajan Espanjassa. Se korostaa, että INSS otti Bocero Torricon ja Boden Saksassa maksamat vakuutusmaksut huomioon asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan mukaisesti heidän varhennetun vanhuusetuutensa määrän laskemiseksi. Asetuksessa N:o 883/2004 ei kuitenkaan säädetä heille Saksasta tulevien etuuksien huomioon ottamisesta yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdassa asetetun edellytyksen täyttämiseksi, ja tämä johtaisi Espanjan sosiaaliturvalainsäädännön vääristymiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Espanjan kuningaskunta myös vahvistaa, että uudessa hallinnollisessa kannassa 3/2018 asetettuja kahta edellytystä voidaan soveltaa Bocero Torricon ja Boden varhennettua vanhuusetuutta koskeviin hakemuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että Bocero Torricon ja Boden varhennettua vanhuusetuutta koskevia hakemuksia on tutkittava ottaen huomioon asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa säädetty etuuksien, tulojen, tosiseikkojen ja tapahtumien rinnastamisen periaate, sellaisena kuin sitä on tulkittu SEUT 45 ja SEUT 48 artiklan valossa. Näin ollen Espanjan lainsäädäntöön sisältyvää viittausta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>saatavan eläkkeen määrään<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan kyseessä olevien Espanjassa ja Saksassa myönnettävien etuuksien, jotka ovat kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja rinnastettavia etuuksia, yhteenlaskettua määrää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Jotta kansalliselle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on ensinnäkin todettava, että asetuksella N:o 883/2004 ei luoda yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää, vaan se mahdollistaa erilaisten kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien olemassaolon, ja sen ainoana tavoitteena on varmistaa näiden järjestelmien yhteensovittaminen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot siis säilyttävät toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä sisällön määrittämisen osalta. Koska alaa ei ole unionin tasolla yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan vapaasti vahvistaa muun muassa edellytykset, joiden täyttyessä oikeus etuuksiin syntyy. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa<?PAGE NO="9"?> käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti niitä EUT-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua oikeutta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Zaniewicz-Dybeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:946">EU:C:2017:946</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Henkilöille, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ei voi aiheutua lainsäädännön perusteella haittaa sen vuoksi, että he ovat käyttäneet tätä oikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Jäsenvaltio voi lähtökohtaisesti vapaasti säätää oikeudesta vähimmäisvanhuuseläkkeeseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Zaniewicz-Dybeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:946">EU:C:2017:946</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja asettaa edellytyksiä varhennetun vanhuusetuuden saamiselle, edellyttäen että tällaiset edellytykset eivät ole este SEUT 45 artiklassa tarkoitetulle työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle. Katson näin ollen, että lähtökohtaisesti jäsenvaltio voi, kuten nyt tarkasteltavissa tapauksissa, asettaa varhennetun vanhuusetuuden saamisen edellytykseksi sen, että henkilö on tietyn ikäinen, on maksanut vakuutusmaksuja tietyn ajanjakson ja on oikeutettu etuuteen, joka on suurempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa myönnettävän vähimmäisvanhuusetuuden määrä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Bocero Torricon ja Boden mukaan tämä edellytys otettiin käyttöön Espanjan lainsäädännössä julkisen vanhuusetuusjärjestelmän kestävyyden varmistamiseksi.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Vaikuttaa nimittäin siltä, että yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentissa asetettuja kolmea edellytystä ei sinänsä kyseenalaisteta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevissa pääasian oikeudenkäynneissä. Niissä riitautetaan pikemminkin tapa, jolla kyseisen kansallisen lain 208 §:n 1 momentissa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohta.</P></NOTE> asetettua kolmatta edellytystä sovelletaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Bocero Torrico ja Bode eivät siten riitauta Espanjan kuningaskunnan oikeutta asettaa edellytyksiä henkilön saaman etuuden vähimmäismäärälle, jotta hän on oikeutettu varhennettuun vanhuusetuuteen.</P></NOTE> Bocero Torricon ja Boden kaltaisiin henkilöihin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Siitä, voidaanko asetuksen N:o 883/2004 5 ja/tai 6 artiklaa soveltaa pääasiassa kyseessä oleviin olosuhteisiin, esitettiin selkeästi erilaisia näkemyksiä unionin tuomioistuimelle toimitetuissa huomautuksissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110303">3.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>Tomaszewska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑440/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:114">EU:C:2011:114</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> mukaan oikeuden <HT TYPE="ITALIC">saaminen</HT> vanhuusetuuteen kuuluu asetuksen N:o 883/2004 6 artiklan soveltamisalaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. myös sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="2" DATE.PUB="1971">EYVL 1971, L 149, s. 2</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna <DATE ISO="19961202">2.12.1996</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="028" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1997">EYVL 1997, L 28, s. 1</REF.DOC.OJ>), 45 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> Etuuden määrän <HT TYPE="ITALIC">laskemista</HT> koskevista säännöistä säädetään sitä vastoin kyseisen asetuksen 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. myös asetuksen N:o 1408/71 46 artikla ja sitä seuraavat artiklat.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 6 artiklalla pannaan täytäntöön vakuutuskausien, asumiskausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai työskentelykausien yhteenlaskemisen periaate, sellaisena kuin siitä määrätään SEUT 48 artiklassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Kyse on yhdestä niistä perusperiaatteista, jotka koskevat jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista unionissa ja joilla pyritään takaamaan se, että EUT-sopimuksessa taatun vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen seurauksena työntekijältä ei viedä oikeutta niihin sosiaaliturvan etuihin, joita hän olisi voinut vaatia, jos hän olisi ollut koko uransa yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa. Tällainen seuraus voisi näet saada unionin työntekijän luopumaan käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, mikä muodostaisi näin ollen esteen tälle vapaudelle (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110303">3.3.2011</DATE>, <NAME.CASE>Tomaszewska</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑440/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:114">EU:C:2011:114</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> säätämällä muun muassa, että jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi edellytetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien täyttymistä, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen vakuutuslaitoksen on otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet ikään kuin ne olisivat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti täyttyneitä kausia. Eri jäsenvaltioissa täyttyneet <HT TYPE="ITALIC">vakuutuskaudet</HT> on toisin sanoen laskettava yhteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Zaniewicz-Dybeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:946">EU:C:2017:946</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kun kyse on vanhuusetuuksista, asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään, että toimivaltainen laitos laskee sen etuuden teoreettisen määrän, johon kyseessä olevalla henkilöllä on oikeus, ikään kuin kaikki vakuutus- ja/tai asumiskaudet, jotka hän on täyttänyt eri jäsenvaltioissa, olisivat täyttyneet siinä jäsenvaltiossa, jossa toimivaltainen laitos toimii. Tämän jälkeen toimivaltaisen laitoksen on saman asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti määritettävä etuuden todellinen määrä teoreettisen määrän perusteella ottaen huomioon jäsenvaltiossa, jossa toimivaltainen laitos toimii, täyttyneiden vakuutus- ja/tai asumiskausien kesto suhteessa niiden vakuutus- ja/tai asumiskausien kokonaispituuteen, jotka ovat täyttyneet muissa jäsenvaltioissa. Kyse on pro rata ‑laskentamenetelmästä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Zaniewicz-Dybeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:946">EU:C:2017:946</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>On tärkeää huomata, ettei pääasian oikeudenkäynneissä ole kyseenalaistettu Bocero Torricon ja Boden Espanjassa ja Saksassa myönnettävien vanhuusetuuksien teoreettisen määrän ja myöhemmin tosiasiallisten määrien (pro rata ‑etuuden) laskentaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>INSS, Espanjan kuningaskunta ja myös Bocero Torrico ja Bode katsovat, että asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti laskettua etuuden teoreettista määrää olisi käytettävä arvioitaessa sitä, täyttyykö yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdassa säädetty edellytys, joka koskee vähimmäisetuuden määrää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Olen tästä eri mieltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti laskettu etuuden teoreettinen määrä on nähdäkseni välivaihe laskettaessa myönnettävää tosiasiallista pro rata ‑etuutta, eikä sitä voida käyttää sen arvioimiseksi, onko oikeus (varhennettuun) vanhuusetuuteen tosiasiassa saatu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Teoreettisella määrällä ei siten ole itsenäistä merkitystä sinänsä.</P></NOTE> Lisäksi, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 37 ja 38 kohdassa totesin, asetuksessa N:o 883/2004 erotetaan selkeästi vanhuusetuutta koskevan oikeuden saamista koskevat säännöt ja etuuden laskemista koskevat säännöt.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Unionin tuomioistuin korosti asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdassa (nykyisin asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa) säädettyjen etuuksien laskemista koskevien sääntöjen rajoitettua soveltamisalaa <DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Zaniewicz-Dybeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:946">EU:C:2017:946</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin nimittäin totesi, ettei kyseistä säännöstä voida käyttää vähimmäisvanhuusetuuden laskemiseen, koska se on tehtävä asetuksen N:o 1408/71 50 artiklan (nykyisin asetuksen N:o 883/2004 58 artiklan) mukaisesti.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Lisäksi, vaikka vanhuusetuutta koskevan oikeuden saaminen kuuluu asetuksen N:o 883/2004 6 artiklan soveltamisalaan, kyseisessä säännöksessä viitataan selkeästi vakuutus<HT TYPE="ITALIC">kausien</HT>, työskentely<HT TYPE="ITALIC">kausien</HT>, itsenäisen ammatinharjoittamisen <HT TYPE="ITALIC">kausien</HT> tai asumis<HT TYPE="ITALIC">kausien</HT> yhteenlaskemiseen eikä muihin edellytyksiin tällaisen oikeuden syntymiselle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Se on näin ollen merkityksellinen yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin b kohdan ja vakuutusmaksujen maksamista koskevan 35 vuoden vähimmäisajan laskemisen kannalta. Pääasian oikeudenkäynneissä Bocero Torricon ja Boden vakuutusmaksujen maksukaudet Espanjassa ja Saksassa on laskettava yhteen tämän edellytyksen täyttymiseksi.</P></NOTE> Koska yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdassa asetetaan varhennettua vanhuusetuutta koskevan oikeuden edellytykseksi muun muassa se, että saatavan etuuden määrä on suurempi kuin vähimmäisvanhuusetuus, jonka kyseinen henkilö olisi oikeutettu saamaan Espanjassa perhetilanteensa perusteella täytettyään 65 vuotta, katson, että asetuksen N:o 883/2004 5 artikla on merkityksellinen säännös, jota olisi sovellettava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Asetukseen N:o 1408/71 ei sisältynyt asetuksen N:o 883/2004 5 artiklaa vastaavaa säännöstä. Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa mielestäni yksinkertaisesti selvennetään saman asetuksen 4 artiklassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklalla pyritään takaamaan se, että vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen seurauksena työntekijältä ei viedä oikeutta niihin sosiaaliturvan etuihin, joita hän olisi voinut vaatia, jos hän olisi ollut koko uransa yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa. Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen asetuksen 5 artiklaan sisältyvällä toisessa jäsenvaltiossa saatujen etuuksien tai tulojen tai tapahtuneiden tosiseikkojen ja tapahtumien rinnastamisen tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteella nimenomaisesti kodifioidaan useissa unionin tuomioistuimen tuomioissa vahvistettu etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamisen periaate. Ensimmäinen asetuksen N:o 883/2004 5 artiklaan perustuva unionin tuomioistuimen tuomio on <DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse ja Knauer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:37">EU:C:2016:37</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa näet todetaan, että kyseisen asetuksen 5 artiklaan sisältyvän toisessa jäsenvaltiossa saatujen etuuksien tai<?PAGE NO="11"?> tulojen tai tapahtuneiden tosiseikkojen ja tapahtumien rinnastamisen tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen <HT TYPE="ITALIC">ei pitäisi olla esteenä</HT> 6 artiklaan sisältyvälle periaatteelle, jonka mukaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneet tietyt kaudet, kuten vakuutuskaudet, lasketaan yhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla täyttyneiden kausien kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 10–12 perustelukappaleessa selvennetään, että saman asetuksen 5 artiklaan sisältyvälle rinnastamisen tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteelle on asetettu tiettyjä rajoituksia.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohtaan sisältyvällä varhennetun vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksellä nähdäkseni varmistetaan, että vanhuusetuuden tietyn määrän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>saamisella<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Yhteisöjen tuomioistuin totesi <DATE ISO="20040428">28.4.2004</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Öztürk</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑373/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:232">EU:C:2004:232</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 68 kohdassa, että Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta turkkilaisiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19800919">19.9.1980</DATE> tehdyn päätöksen N:o 3/80 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="110" PAGE.FIRST="60" DATE.PUB="1983">EYVL 1983, C 110, s. 60</REF.DOC.OJ>) 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on tulkittava niin, että sen kanssa on ristiriidassa jäsenvaltion sellaisen lainsäädännön soveltaminen, jossa asetetaan työttömyyden perusteella varhennetun vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytykseksi se, että etuuden saaja on saanut eläkehakemusta edeltäneenä tiettynä ajanjaksona etuuksia ainoastaan kyseisen jäsenvaltion työttömyysvakuutuksesta. Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdan kannalta ei mielestäni voida tehdä mielekkäästi oikeudellista eroa edellytyksen, jonka mukaan henkilön on saatava tiettyä etuutta, ja sen edellytyksen välillä, jonka mukaan henkilön on saatava kyseistä etuutta tietty määrä. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910307">7.3.1991</DATE>, <NAME.CASE>Masgio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑10/90</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:107">EU:C:1991:107</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa käsitellään yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja etuuden määrän oikeusvaikutuksia. Kyseisen tuomion 25 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>siirtotyöläistä, joka saa vanhuuseläkettä jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, ja toisen jäsenvaltion vakuutuslaitoksen maksamaa tapaturmavakuutusetuutta, ei saa asettaa huonompaan asemaan laskettaessa etuuden sitä osaa, jonka maksaminen keskeytetään ensimmäisen valtion kansallisen lainsäädännön nojalla, kuin työntekijää, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja joka saa molempia etuuksia yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</P></NOTE> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>on oikeusvaikutuksia<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, ja näin ollen tämän edellytyksen on oltava asetuksen N:o 883/2004 5 artiklassa vahvistetun rinnastamisen periaatteen mukainen, jotta ei rangaista työntekijöitä, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880607">7.6.1988</DATE>, <NAME.CASE>Roviello</NAME.CASE> (<NO.CASE>20/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:283">EU:C:1988:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>Larcher</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑523/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2458">EU:C:2014:2458</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Katsonkin, että Espanjassa myönnettävät vanhuusetuudet on lisättävä niihin rinnastettaviin tai vastaaviin etuuksiin, joita saadaan yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa, jotta yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdan edellytys täyttyy.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ilmenee, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, että yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentissa säädetty varhennettu vanhuusetuus<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan x alakohta ja 3 artiklan d alakohta. Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan x alakohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>varhennetulla vanhuusetuudella tarkoitetaan etuutta, joka maksetaan ennen eläkeoikeuden saamiseksi tavanomaisesti edellytettävän iän saavuttamista ja jota tämän iän saavuttamisen jälkeen joko maksetaan edelleen tai joka korvataan toisella vanhuusetuudella<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.</P></NOTE> ja Bocero Torricon ja Boden vanhuusetuudet<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan x alakohta ja 3 artiklan d alakohta.</P></NOTE> Saksassa ovat asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja toisiinsa rinnastettavissa olevia tai vastaavia etuuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Vorarlberger Gebietskrankenkasse ja Knauer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:37">EU:C:2016:37</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>INSS ja Espanjan kuningaskunta totesivat <DATE ISO="20190502">2.5.2019</DATE> pidetyssä istunnossa, että kyseessä olevilla kansallisilla säännöksillä oli kahtalainen tavoite, nimittäin ensinnäkin varmistaa, että hakijoista, jotka ovat oikeutettuja yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentissa säädettyyn varhennettuun vanhuusetuuteen, ei muodostu rasitetta Espanjan sosiaaliturvajärjestelmälle, ja toiseksi kannustaa pysymään työmarkkinoilla ja saada tällaiset hakijat luopumaan varhennetulle eläkkeelle siirtymisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Yleisen sosiaaliturvalain 208 §:n 1 momentin c kohdan nimenomaisen sanamuodon mukaisesti vaikuttaa siltä, että kyseiset kansalliset säännökset on erityisesti suunniteltu varmistamaan, että vanhuusetuuksia hakevilla hakijoilla on oltava oikeus sovellettavan vähimmäiseläkkeen määrään eivätkä he näin ollen ole oikeutettuja tiettyihin lisäetuuksiin tai lisiin, millä taataan, ettei heistä tule lisärasitetta Espanjan sosiaaliturvajärjestelmälle. On syytä korostaa, ettei tässä menettelyssä suinkaan kyseenalaisteta tätä tavoitetta sinänsä vaan se, että kansallista lainsäädäntöä sovelletaan syrjivästi sellaisten työntekijöiden kustannuksella, jotka ovat käyttäneet perusoikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.<?PAGE NO="12"?> Huomautan lisäksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itse<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 23 kohta.</P></NOTE> on todennut, että sekä heidän Espanjassa että Saksassa myönnettävien vanhuusetuuksiensa yhteenlaskemisen jälkeen Bocero Torrico ja Bode eivät olisi oikeutettuja lisään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. <DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Zaniewicz-Dybeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑189/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:946">EU:C:2017:946</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>pääasiassa kyseessä olevan takuueläkkeen kaltaista vähimmäisetuutta koskevia oikeuksia laskettaessa on [asetuksen N:o 883/2004 58 artiklan] nimenomaisen säännöksen mukaan otettava huomioon niiden eläketulojen tosiasiallinen määrä, jotka asianomainen saa toisesta jäsenvaltiosta<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.</P></NOTE> Tässä tilanteessa kumpikaan hakija ei siten ole rasite Espanjan sosiaaliturvajärjestelmälle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Vaikka tavoite saada hakijat luopumaan varhaiseläkkeelle siirtymisestä, voikin olla ansiokas, jotta voidaan lisätä kansallista tuottavuutta ja vähentää sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvaa rasitetta – erityisesti kun otetaan huomioon väestön ikääntyminen ja elinajanodotteen kasvu –, sitä ei voida saavuttaa tavalla, jolla syrjitään niitä henkilöitä, jotka ovat käyttäneet perusoikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Tältä osin minun on valitettavasti todettava, että käsiteltävissä asioissa on vaikea välttyä siltä vaikutelmalta, että Espanjan viranomaiset käyttivät lakisääteistä toimivaltaansa tavalla, jolla ilmeisesti syrjittiin kyseessä olevia hakijoita, jotka käyttivät vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksiaan, ja jolle ei ole – tai ainakaan ei pitäisi olla – oikeutusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan varhennetun vanhuusetuuden myöntämisen edellytykseksi se, että saatavan etuuden määrä on suurempi kuin vähimmäisetuuden, jota kyseiselle henkilölle olisi mainitun kansallisen lainsäädännön perusteella maksettava, <HT TYPE="ITALIC">ilman että</HT> siihen sisällytettäisiin myös kyseisen henkilön yhden tai useamman toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmästä saamaa samanlaista tosiasiallista etuutta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Superior de Justicia de Galician esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 5 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan varhennetun vanhuusetuuden myöntämisen edellytykseksi se, että saatavan etuuden määrä on suurempi kuin vähimmäisetuuden, jota kyseiselle henkilölle olisi mainitun kansallisen lainsäädännön perusteella maksettava, <HT TYPE="ITALIC">ilman että</HT> siihen sisällytettäisiin myös kyseisen henkilön yhden tai useamman toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmästä saamaa samanlaista tosiasiallista etuutta.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>