Yhteisöjen tuomioistuimella on nyt tilaisuus antaa vastaus muun muassa näihin, asetuksen soveltamisen kannalta kiistatta merkityksellisiin kysymyksiin asioissa C-68/94 ja C-30/95. Kyseisissä kanteissa, joista toisen on nostanut Ranskan hallitus ja toisen Société commerciale des potasses et de l'azote (jäljempänä SCPA) sekä Entreprise minière et chimique (jäljempänä EMC), riitautetaan Asetuksen N:o 4064/89 soveltamisesta tehty päätös (asia IV/M308 —Kali + Salz/MdK/Treuhand) (
SCPA:n ja EMC:n nostamassa kanteessa (asia C-30/95) vaaditaan päätöksen kumoamista juuri siltä osin kuin siinä määrätään kyseisistä ehdoista; Ranskan hallituksen kanne (asia C-68/94) koskee myös muita seikkoja ja on siis laajempi. Koska näiden kahden kanteen tavoitteet ovat kuitenkin vain osittain erilaiset ja koska tietyt perusteet, joihin on vedottu, ja esitetyt perustelut ovat suurimmaksi osaksi yhteneviä, pidän mahdollisena ja jopa parempana käsitellä niitä yhdessä, kunhan tietyt eroavaisuudet otetaan huomioon.
Asia
Perustamissopimuksen 86 artiklan soveltaminen ei voinut kuitenkaan olla täysin tyydyttävä ratkaisu jo pelkästään sen vuoksi, että kyseisen määräyksen perusteella voidaan puuttua tilanteeseen vasta jälkikäteen eli jo olemassa oleviin määrääviin asemiin, kun keskittymiä koskevalla säännöstöllä pitäisi erityisesti ennakolta estää kilpailunvastaiset vaikutukset. Komissio esitti tämän vuoksi hieman asiassa Europemballage ja Continental Can vastaan komissio annetun tuomion julistamisen jälkeen neuvostolle ensimmäisen tätä koskevan asetusehdotuksen. Lisäksi sen myöhempi päätöksentekokäytäntö osoitti halukkuutta harkita uudestaan 85 artiklan soveltamista keskittymiin käyttämällä Ks. vastaavasti esim. Santamaria, Yhdistetyt asiat
Ks. Frignani-Waelbroeckin yhteenveto:
Asetuksessakaan ei luovuttu myönteisestä suhtautumisesta yritysten välisiin keskittymiin, joita pidettiin keinona, jonka avulla Euroopan teollisuus voisi kilpailla tehokkaasti kansainvälisillä markkinoilla. Asetuksen johdanto-osassa näet korostetaan, että sisäisten rajojen poistaminen sisämarkkinoiden toteutuessa edistää keskittymien muodostumista ja että keskittymiin on suhtauduttava myönteisesti, koska ne sopivat tehokkaan kilpailun vaatimuksiin ja niillä voidaan edistää Euroopan teollisuuden kilpailukykyä, parantaa kasvun edellytyksiä ja nostaa elintasoa yhteisössä. Keskittymät ja teollisuuden rakennemuutokset eivät kuitenkaan saa aiheuttaa pysyvää vahinkoa kilpailulle, joten yhteisön oikeudessa on oltava säännöksiä
Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa määritellään keskittymät melko laajan käsitteen avulla, joka sisältää fuusion lisäksi tilanteet, joissa kyseiset toimijat voivat säilyttää oikeudellisen ja jopa taloudellisen itsenäisyytensä. Säännöksen sanamuoto on seuraava: Tämä edellytys täyttyy, jos
Komissio ottaa huomioon
Yhdysvalloissa otettiin vuoden 1984
Saman 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tehty, yhteismarkkinoille soveltumista koskeva arvio riippuu viime kädessä siitä, luodaanko kyseisellä keskittymällä sellainen määräävä asema tai vahvistetaan sellaista asemaa, Ilmaisu
Keskittymästä on ilmoitettava viikon kuluessa sopimuksen tekemisestä tai julkisen osto- tai vaihtotarjouksen ilmoittamisesta tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimisesta.
Kun arvioidaan, onko keskittymä
Jos toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on sen sijaan vakavia epäilyjä ja komissio päättää sen vuoksi aloittaa virallisen menettelyn (asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta), päätös on tehtävä neljän kuukauden kuluessa. Jos sitä ei tehdä, keskittymää pidetään yhteismarkkinoille soveltuvana. Mahdollisesti tehtävässä (lopullisessa) päätöksessä voidaan julistaa, että keskittymä soveltuu yhteismarkkinoille, ja siihen voidaan liittää tarvittaessa ehtoja ja velvoitteita (8 artiklan 2 kohta) tai keskittymä voidaan julistaa yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa komissio voi vaatia mitä tahansa toimenpidettä tehokkaan kilpailun edellytysten palauttamiseksi, jos keskittymä on jo toteutettu (8 artiklan 4 kohta).
Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että keskittymäsuunnitelman ilmoittamisajankohtana K+S oli Euroopan selvästi suurin kaliumin-tuottaja, sillä sen tuotanto oli yli
Tutkittuaan suunnitelman komissio päätti Keskittymiä käsittelevän neuvoa-antavan komitean puoltava lausunto, joka annettiin sen jäsenten enemmistöllä
Komissio on näet sulkenut pois sen mahdollisuuden, että suola-alalla ja teollisuuskäyttöön tarkoitettujen kaliumsuolapohjaisten tuotteiden alalla toteutettavalla keskittymällä voitaisiin luoda sellainen määräävä asema tai vahvistaa sellaista määräävää asemaa, joka voisi merkittävästi rajoittaa tehokasta kilpailua yhteisössä tai sen merkittävällä osalla (päätöksen 11 kohta).
Ks. päätöksen 13—29 kohta.
Komissio on lisäksi määritellyt kaliumsuola-pohjaisten tuotteiden markkinoista erilliset toiset relevantit markkinat, jotka käsittävät kaikki magnesiumia sisältävät tuotteet, ja todennut, että kyseisellä alalla toimivat lähinnä — kun yhteisön markkinoita tarkastellaan kokonaisuutena — vain K+S ja MdK. Ks. päätöksen 30 ja 45 kohta. Päätöksen 69 kohta.
Päätöksen 31—44 kohta.
Komissio on todennut Saksan markkinoiden osalta, että keskittymällä vahvistettaisiin K+S:n määräävää asemaa luomalla tosiasiallinen monopoli. Kun ei oteta huomioon K+S:n omiin tarkoituksiin tuotettuja määriä (joita ovat lähes yksinomaan K+S:n toimitukset BASF-konsernin sisällä), K+S:n markkinaosuus on noin 79 prosenttia ja MdK:n 19 prosenttia, joten MdK GmbH:n kokonaismarkkinaosuus on 98 prosenttia (päätöksen 46 kohta). Ks. päätöksen 70 kohta.
Komissio katsoi tässä tilanteessa voivansa hyväksyä osapuolten väitteet, jotka perustuivat niin sanotun Ks. päätöksen 95 koltta.
Kuten päätöksen 51 ja 52 kohdassa täsmennetään, K+S:n ja MdK:n fuusiossa syntyvä yritys ja ranskalainen SCPAyhtiö vastaisivat 80 prosentista yhteisön kaliumsuolan tuotannosta (K+S 35 prosenttia, MdK 25 prosenttia ja SCPA 20 prosenttia). Kun jätetään pois kyseisten yritysten sisäinen kulutus ja lasketaan siis ainoastaan myynnit, saadaan noin 50 prosentin kokonaismarkkinaosuus (K+S 17 prosenttia, MdK 8 prosenttia ja SCPA 25 prosenttia). Koska SCPA kuitenkin myy lisäksi suuria määriä myös yhteisön ulkopuolisissa maissa toimivien muiden tuottajien kalium-suoloja, saadaan kokonaismarkkinaosuudeksi 60 prosenttia (K+S 16 prosenttia, MdK 7 prosenttia ja SCPA 37 prosenttia), kun otetaan huomioon kaikki K+S:n, MaK:n ja SCPA:n kautta tapahtuva myynti yhteisön jäsenvaltioissa Saksaa lukuun ottamatta.
Komission arviointi perustuu yhtäältä siihen, että muu kuin kahdelta pääasialliselta tuottajalta peräisin oleva tarjonta on hajaantunut lukuisten yritysten kesken, joilla ei ole mahdollisuutta pyrkiä tämän duopolin hallussa olevalle markkinaosuudelle, Ks. päätöksen 54—56 kohta. Ks. päätöksen 57—62 kohta.
K+S ja yhteisyritys vetäytyvät viivytyksettä Kali-Export GmbH:sta — —. Samoin K+S ja yhteisyritys irtisanovat Kali-Export GmbH:n kanssa tekemänsä edustussopimuksen tämän sopimuksen irtisanomis-lausekkeiden mukaisesti. Irtisanomisen jälkeen yhteisyrityksestä tulee oman jakeluverkostonsa kautta Kali-Export GmbH:n kilpailija. K+S ja yhteisyritys perustavat yhteisössä oman jakeluverkostonsa, jollei sitä jo ole, ja myyvät tuotteitaan tämän verkoston kautta normaalin kauppatavan mukaisesti. Ranskassa perustetaan jakeluverkosto kaliumin sekä kaliumerikoistuotteiden myyntiä varten. Jakeluverkosto kattaa Ranskan markkinat kokonaisuudessaan, ja sen luonne ja koko suhteutetaan Ranskan markkinoiden laajuuteen. Jakeluverkostoa järjestettäessä noudatetaan taloudellisen tehokkuuden periaatetta. Nykyinen sidossuhteeseen perustuva jakelu-yhteistyö SCPA:n kanssa Ranskan markkinoilla lopetetaan — —. Näin SCPA voi panna täytäntöön omien asiakkaidensa kanssa jo tekemänsä sopimukset, ja yhteisyritys voi perustaa oman jakeluverkostonsa. SCPA:n kanssa voidaan yhä tehdä myyntisopimuksia normaalein markkinaehdoin.
Päätöksen 67 kohdassa kuitenkin täsmennetään tältä osin seuraavaa:
Kyseisessä asiassa Saksan hallitus tukee väliintulijana komission vaatimuksia.
Kyseisessä asiassa Ranskan hallitus tukee kantajien vaatimuksia väliintulijana, kun taas K+S ja MdK on hyväksytty väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia.
Yhtiöt ovat esittäneet kanteensa tueksi kuusi perustetta: kahdessa ensimmäisessä ne väittävät, ettei 63 kohdassa tarkoitetuilla ehdoilla ole yhteyttä tehokkaan kilpailun ylläpitämiseen yhteisön markkinoilla; kolmannessa ne arvostelevat komissiota siitä, että se on hyväksynyt Potacania koskevan sitoumuksen loukaten niiden oikeuksia; neljännessä ja viidennessä ne väittävät, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevia ja oikeudellisia virheitä sekä määritellessään maantieteelliset markkinat, jotka muodostuvat jäsenvaltioista Saksaa lukuun ottamatta, että arvioidessaan väitetyn kollektiivisen määräävän aseman olemassaoloa kyseisillä markkinoilla; lopuksi ne vetoavat siihen, ettei asetuksen säännöksiä voida soveltaa kollektiivista määräävää asemaa koskevaan tapaukseen.
SCPA:n ja EMC:n kanteet nostettiin näet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, joka siirsi ne käsiteltäviksi yhteisöjen tuomioistuimessa, koska siellä oli jo käsiteltävänä Ranskan hallituksen samasta päätöksestä nostama kanne (asia C-68/94). Koska kyseiset kantajina olevat yhtiöt olivat pyytäneet, että yhteisöjen tuomioistuin käsittelisi nämä kaksi asiaa yhdessä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luopui asian käsittelystä
Annettuaan ensimmäisen väliaikaisen määräyksen Asia Asia
Viimeksi mainitussa perusteessa, joka puolestaan jakautuu useisiin osiin, Ranskan hallitus riitauttaa a) jäsenvaltioiden relevanttien maantieteellisten markkinoiden rajaamisen siten, että Saksa on jätetty ulkopuolelle; b) asetuksen soveltamisen sellaisiin keskittymiin, joissa on kyse kollektiivisista määräävistä asemista; c) kollektiivisen määräävän aseman käsitteen virheellisen soveltamisen käsiteltävässä asiassa; d) sellaisten ehtojen ja velvoitteiden asettamisen, jotka vaikuttavat keskittymän ulkopuolisiin kolmansiin osapuoliin.
Ennen asianosaisten esittämien kanneperusteiden yksityiskohtaista käsittelyä pidän kuitenkin asianmukaisena esittää muutamia lyhyitä yleisiä huomioita, joilla pyrin valottamaan nyt käsiteltävän asian periaatteellisia vaikutuksia niiden merkittävien intressien lisäksi, joita siihen liittyy.
Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävästä kilpailun alalla on kirjoittanut Trabucchi osuvasti artikkelissaan
Nämä näkemykset pätevät erityisesti keskittymiin, joiden valvonta tapahtuu välttämättä ennakolta ja edellyttää sinänsä harkinnanvaraista arviointia elimeltä, jonka on tulkittava ja sovellettava asetusta. Kaikissa kilpailuoikeutta koskevissa järjestelmissä, myös niissä, joissa on rakenteellisiin seikkoihin (kyseisten yritysten markkinaosuus ja siihen perustuvat oletukset) perustuvia valvonnan muotoja, on nähtävissä pyrkimys muotoilla perusteet siten, että ne pohjautuvat myös laadullisiin seikkoihin ja että niissä otetaan huomioon kyseiseen yksittäistapaukseen liittyvät erityispiirteet. Ks. Yhdysvaltain osalta Leddy, Muodollisen lainmukaisuuden kannalta tällainen valvonta kohdistuu toimivaltaan, perusteluihin, menettelymääräysten noudattamiseen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviin seikkoihin; aineellisen lainmukaisuuden kannalta se merkitsee sen sijaan taloudellisen analyysin, markkinoiden, kilpailunvastaisten vaikutusten ja kyseisestä analyysistä tehtyjen oikeudellisten seurausten (esimerkiksi tosiseikkojen luonnehdinnan perusteella) oikeellisuuden valvontaa, vaikkakaan se ei tietenkään sekoitu harkintavaltaan, joka komissiolla on sen soveltaessa kilpailusääntöjä. Ks. tältä osin Caniveťn ja Bianearellin esitykset julkaisussa Yhdistetyt asiat
Tältä osin huomautettakoon, että sellaista hyväksyvää suhtautumista keskittymiin, jota olen edellä kuvannut, on vahvistanut komission käytännönläheinen menettelytapa sen soveltaessa asetusta, sillä se on suosinut
Yhteisöjen tuomioistuimen on siis arvioitava erittäin tarkasti niitä Ks. Yhdysvaltain käytännön osalta Hawkin huomautukset edellä alaviitteessä 33 mainitussa artikkelissa
Tämän jälkeen tutkin molempien asioiden aineelliset perusteet. Ensiksi käsittelen ne kaksi perustetta, jotka on esittänyt ainoastaan Ranskan hallitus ja jotka koskevat komissiolle asetuksen 19 artiklan perusteella kuuluvan velvollisuuden laiminlyöntiä, kun komissiolla on kyseisen säännöksen mukaan velvollisuus toimia läheisessä ja jatkuvassa yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa (a), ja keskittymästä Saksan markkinoilla aiheutuvia vaikutuksia koskevan komission arvioinnin oikeellisuutta (b). Tätä seuraa molemmissa kanteissa esitettyjen perusteiden käsittely, ja ne koskevat keskittymästä Saksan ulkopuolisille yhteisön markkinoille aiheutuvien vaikutusten arviointia (c). Tältä osin käsittelen ensin relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelemiseen olennaisesti liittyviä seikkoja (1), minkä jälkeen tutkin mahdollisuutta soveltaa asetuksen säännöksiä kollektiivisiin määrääviin asemiin (2) sekä niiden sovellettavuutta nyt käsiteltävään asiaan (3), kun otetaan huomioon myös perusteet, jotka komissio on kehittänyt aikaisemmissa päätöksissään. Lopuksi käsittelen sitä, onko lainmukaista asettaa ehtoja keskittymän ulkopuolisille kolmansille osapuolille (d).
Kantajat sitä vastoin väittävät, että riidanalaiset ehdot voidaan helposti erottaa muusta päätöksestä ja että niiden kumoaminen aiheuttaisi ainoastaan sen, että päätökseen ci enää liittyisi ehtoja. Ne lisäävät, että koska asetuksen 8 artiklan 5 kohtaa, jossa komissiolle annetaan mahdollisuus peruuttaa päätöksensä, jos keskittymän osapuolet eivät täytä sitoumustaan, Kyseinen säännös kuuluu seuraavasti:
Toisaalta olisi teoriassa mahdollista Yhdistetyt asiat Asia
Tämä vahvistaa sen, että oikeudenkäyntiväite voidaan tutkia vain pääasian yhteydessä. On korostettava heti, että mahdollinen osittainen kumoaminen voisi enintään merkitä asetuksen 10 artiklan 5 kohdan soveltamista, Kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:
Oikeudenkäyntiväite on mielestäni ilmeisen perusteeton. Koska ranskalaisyhtiöt riitauttavat päätöksen, jota ei muodollisesti ole osoitettu niille, on selvitettävä, koskeeko se niitä suoraan ja erikseen, kuten 173 artiklassa edellytetään. Totean aluksi, että riidanalainen päätös koskee varmasti kantajia
Asia
On ensinnäkin merkittävää, että kantajia on kuultu oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana. Kolmansien osapuolten kanneoikeutta kilpailuasioissa, polkumyyntitulliasioissa ja valtiontukiasioissa koskevasta yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy näet ilmi, että henkilöillä, joille asetuksessa tai itse perustamissopimuksessa annetaan oikeus osallistua hallinnolliseen menettelyyn, on oikeus nostaa kanne Asia
Asia
Ks. edellä alaviitteessä 42 mainittu asia Cofaz ym. v. komissio, erityisesti tuomion 28 ja 29 kohta, vaikka tapaus eroaakin yksityiskohdiltaan nyt käsiteltävästä asiasta.
SCPA:ta koskevat ensinnäkin suoraan ja erikseen myös muut päätöksessä määrätyt ehdot, jotka sen sijaan eivät koske mitään muuta oikeussubjektia; tämä riittää perusteeksi sille, että sen tilanne erottuu kaikista muista ja se yksilöidään samalla tavalla kuin sen oikeussubjektin tilanne, jolle päätös on osoitettu. Toiseksi ei ole mahdollista estää oikeussubjektia, jonka etuihin päätös kiistatta (ja erikseen) vaikuttaa, puolustamasta etujaan nostamalla kanteen, vain siitä syystä, että jokin toinen oikeussubjekti on vastaavanlaisessa tilanteessa.
Kuten yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä ala-viitteessä 41 mainitussa asiassa Plaumann v. komissio antamassaan tuomiossa,
Ks. tästä Barav ja Vandersanden,
Mainittu edellä alaviitteessä 41.
Todettakoon tästä heti aluksi, että asiassa Zunis Holding ym. vastaan komissio vahvistetut periaatteet koskivat kantajina olleita yhtiöitä, jotka olivat osakkeenomistajina yhtiöissä, jotka olivat välittömästi osallistuneet keskittymään, joten tilanne erosi täysin EMC:n ja SCPA:n tilanteesta nyt käsiteltävässä asiassa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tuomiossaan myöskään missään tapauksessa todennut, ettei osakkeiden omistus olisi riittävä peruste erottamaan henkilön tilannetta 173 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kuten komissio väittää, vaan katsoi ainoastaan, ettei riitä, että päätös mahdollisesti vaikuttaa osakkeenomistajien välisiin suhteisiin, vaan että sen sijaan edellytetään erityisiä seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että päätös Ks. em. asia Zunis Holding ym. v. komissio, tuomion 34— 36 kohta sekä Cook-Kerse,
Ks. päätöksen 60 kohta.
Lisättäköön vielä, että kaikki tähän mennessä esitetyt näkemykset oikeudenkäyntiväitteestä, joka koskee kantajien oikeutta nostaa kanne päätöksestä, pätevät myös väliintulijoina olevien yhtiöiden väitteisiin, joissa nojaudutaan erityisesti kantajien kanneoikeuden puuttumiseen.
Todettakoon tästä heti aluksi, että kun on selvitettävä, voidaanko päätöksestä nostaa 173 artiklassa tarkoitettu kanne, on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tarkastelun kohteeksi otettava päätöksen asiasisältö ja selvitettävä, aiheutuuko päätöksestä sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka kantajan oikeudellista asemaa selkeästi muuttamalla voivat vaikuttaa kantajan intresseihin. Ks. kilpailuasioiden osalta asia
Tästä huolimatta on myönnettävä, ettei tässä tutkittava päätöksen osa näytä täyttävän 173 artiklassa päätöksen kannekelpoisuudelle asetettuja edellytyksiä; siitä ei tarkemmin sanoen seuraa kantajina oleville yhtiöille sitovia oikeusvaikutuksia.
Neuvoston asetus N:o 17, annettu
Mielestäni nyt käsiteltävässä asiassa ei myöskään voida vedota menestyksellisesti niin sanotussa sellutapauksessa annettuun ratkaisuun, Yhdistetyt asiat
Tältä osin totean heti aluksi, että väite on jätettävä prosessiin liittyvistä syistä tutkimatta, koska komissio ei ole esittänyt vastaavia väitteitä. Tämä oikeudenkäyntiväite olisi joka tapauksessa hylättävä yhteisöjen tuomioistuimen vahvistaman periaatteen nojalla, jonka mukaan 176 artiklan perusteella silloinkin, kun kyseisessä määräyksessä asetetun velvollisuuden täyttäminen osoittautuu mahdottomaksi, Asia
SCPA:n kokonaismyynti Belgian ja Luxemburgin alueella oli todellisuudessa
Komissio muistuttaa ensinnäkin, ettei asetuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvaa läheistä ja jatkuvaa yhteistyötä koskeva periaate ole yleinen ja ehdoton, vaan se on sovitettava yhteen sekä valvontamenettelyä koskevien erittäin lyhyiden määräaikojen noudattamisen kanssa (asetuksen 10 artikla) että liikesalaisuuksien suojelemisen kanssa; nyt käsiteltävässä asiassa vedottiin liikesalaisuuksiin nimenomaan eri maissa toteutuneiden myyntien osalta. Toiseksi komission tehtävänä on asetuksen mukaan päättää, mitkä ovat tärkeimpiä asiakirjoja, jotka on toimitettava jäsenvaltioiden viranomaisille. Sekä jäsenvaltioiden viranomaisilla että neuvoa-antavalla komitealla oli komission mukaan joka tapauksessa kaikki tarvittavat tiedot, jotta ne kykenivät arvioimaan perustellusti suunnitellun keskittymän vaikutusta kilpailuun. Lopuksi se toteaa Ranskan hallituksen mainitsemasta virheellisestä tiedosta, joka lisäksi ei selvästikään voi olla muu kuin karkea lyöntivirhe, ettei sitä missään tapauksessa voida pitää sellaisena, että se kumoaisi neuvoa-antavan komitean päätelmät.
Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kiistatonta, että komissio lähetti asianomaisille viranomaisille 19 artiklan 1 kohdan mukaisessa määräajassa samalla kertaa väitteet, jotka oli osoitettu suunnitelman ilmoittaneille osapuolille (
Totean tältä osin heti, ettei kyseisten tietojen antamista liian myöhään voida nyt käsiteltävässä asiassa perustella tietojen luottamuksellisuudella, johon keskittymään osallistuvat yritykset olisivat vedonneet, koska siinä tapauksessa kyseisiä tietoja ei olisi pitänyt antaa edes liian myöhään, Komissio on itse myöntänyt kirjelmissään, että kyse oli suurimmaksi osaksi tilastotiedoista, jotka olivat helposti saatavissa, ja että asetuksen 19 artikla takasi joka tapauksessa jäsenvaltioille oikeuden tutustua asiakirjoihin.
Kun otetaan huomioon erittäin lyhyet määräajat, joiden kuluessa komission on tehtävä päätöksensä, sekä se, että tiedot oli annettu Ranskan hallitukselle puhelimitse jo 5.11., katson joka tapauksessa, ettei komission voida katsoa laiminlyöneen Ranskan tasavallan osalta asetuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa sille asetettuja velvoitteita. Tähän on lisättävä, ettei kyseisten tietojen antamisen liian myöhään voida sellaisenaan katsoa aiheuttavan päätöksen pätemättömyyttä, koska tällöin edellytettäisiin, että väitetty sääntöjenvastaisuus sisältäisi olennaisten menettelymääräysten rikkomisen. Tältä osin muistutettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, Asia
Asetuksen 19 artiklan 5 kohdassa säädetään kuitenkin, että komissio voi lyhentää määräaikaa
Kyseisellä väitteellä, joka koskee, kuten komissio korostaa, pikemminkin koollekutsumista ja neuvoa-antavan komitean kuulemista koskevia sääntöjä, ei mielestäni voi olla olennaisia seurauksia riidanalaisen päätöksen kannalta. Ensinnäkään ei näet voida jättää huomiotta sitä, ettei neuvoa-antava komitea, joka koostui alan asiantuntijoista, ole esittänyt asiasta huomautuksia. Toiseksi kantajana oleva hallitus ei ole näyttänyt toteen, että jos kyseiset tiedot olisi toimitettu määräajassa ja jollei yksi näistä tiedoista olisi ollut virheellinen, neuvoa-antava komitea olisi päätynyt erilaiseen lausuntoon, eikä varsinkaan sitä, että komission lopullinen päätös olisi ollut erilainen. Tältä osin on vielä todettava, että
Ks. vuoden 1992
Kuten komissio on päätöksessään nimenomaisesti todennut, se ei ole soveltanut kyseistä periaatetta sellaisenaan vaan on lisännyt siihen omia näkemyksiään. Vaikka se on ottanut vaikutteita kyseisestä periaatteesta, se on nyt käsiteltävässä asiassa nojautunut seuraaviin kolmeen perusteeseen: 1) MdK olisi kadonnut markkinoilta, jollei toinen yritys olisi ottanut sitä haltuunsa; 2) K+S olisi joka tapauksessa saanut MdK:n markkinaosuuden tämän poistuttua markkinoilta; 3) ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa, josta aiheutuisi vähemmän vahinkoa kilpailulle.
Vaikka Ranskan hallitus myöntää, että on asianmukaista ottaa keskittymää arvioitaessa huomioon perustamissopimuksen J.2 ja J.3 artiklassa tarkoitettu taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoite, joka on mainittu myös asetuksen 13. perustelukappaleessa, Kyseisen perustelukappaleen mukaan
Ks. 2 artiklan 3 kohta. Komission käytäntö näyttää seuranneen tätä ajattelumallia. Nyt käsiteltävän asian kohteena olevaan päätökseen saakka ei näet ollut tehty päätöksiä, joissa sosiaaliset näkökohdat olisi asetettu kilpailun säilyttämistä koskevien vaatimusten edelle. Mainittakoon tältä osin päätös Aérospatiale-Alenia/de Havelland, jossa komissio ei yväksynyt asianosaisten perustelua, joka koski Havillandin todennäköistä katoamista markkinoilta, koska se katsoi sen olevan epätodennäköistä siinäkin tapauksessa, ettei keskittymää hyväksyttäisi (komission päätös 91/619/ETY,
On lisäksi ilman muuta selvää, ettei sitä, että komissio on ottanut vaikutteita toisessa järjestelmässä kehitetystä periaatteesta mutta muuntanut osittain sen soveltamisperusteita, voida pitää päätöksen pätemättömyyden perusteena. Merkityksellistä on se, ettei periaate ole ristiriidassa asetuksen kanssa, että siihen liittyvät päätöksen päätelmät eivät ole virheellisiä ja että käytettyjä perusteita on sovellettu asianmukaisesti.
Ks. päätöksen 71 kohta; kursivointi tässä.
Tässä mielessä soveltamalla riidanalaista perustetta, jonka mukaan on selvitettävä, saisiko ostava yritys joka tapauksessa ostettavan yrityksen markkinaosuuden, pyritään juuri osoittamaan, että määräävän aseman vahvistuminen on väistämätöntä eli että niin tapahtuisi siinäkin tapauksessa, että keskittymä kiellettäisiin.
Ranskan hallitus riitauttaa kyseisen perusteen soveltamisen pikemminkin sen vuoksi, että tällä tavoin jo määräävässä asemassa oleva yritys voisi vahvistaa asemaansa pelkästään sillä perusteella, että olisi todennäköistä, että se joka tapauksessa lähitulevaisuudessa saisi itselleen toisen markkinoilla olevan yrityksen markkinaosuuden: tämä menisi sen mukaan liian pitkälle ja olisi ristiriidassa kilpailun suojelemista koskevan tavoitteen kanssa. Vaikka kyseistä väitettä ei sinänsä voida kiistää, siinä jätetään kuitenkin huomiotta se, että kyseisen edellytyksen täyttyminen edellyttää kahden muun edellytyksen täyttymistä:että kyseinen yritys katoaisi joka tapauksessa markkinoilta ja ettei ole olemassa muuta ostovaihtoehtoa, josta aiheutuisi vähemmän vahinkoa kilpailulle.
Tätä väitettä ei voida hyväksyä. On tosin totta, että julkisoikeudellinen laitos Treuhand, joka on vastuussa entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa olevien yritysten yksityistämisestä ja joka on MdK:n omistaja, on mukana keskittymällä perustetussa yrityksessä 49 prosentin omistusosuudellaan ja että Treuhand (ja siis valtio) on antanut ja antaa kyseiselle yritykselle merkittävää tukea. On kuitenkin selvää, että komission arviointi perustuu seuraaviin seikkoihin: a) Treuhand ei voi jatkuvasti kattaa MdK:n tappioita julkisista varoista maksettavalla tuella, koska tällainen ratkaisu olisi joka tapauksessa ristiriidassa perustamissopimuksen valtiontukia koskevien määräysten kanssa; b) mahdollisista rakennemuutoksista aiheutuvat kustannukset ylittäisivät joka tapauksessa keskittymän edellyttämät tuet; c) Treuhandin yritysten yksityistämisen yhteydessä antama lausunto, jonka mukaan se lopettaisi MdK:n toiminnan kokonaan, jos se ei löytäisi yksityistä yritystä, joka olisi valmis ottamaan sen haltuunsa. Komissio on siis katsonut tähän tapaukseen liittyvien erityisten seikkojen vuoksi (sellaisen valtionyrityksen yksityistäminen, jota ei tavanomaisesti yrityksiin sovellettavien arviointiperusteiden mukaan voida pitää elinkelpoisena), että sillä oli riittävästi selvitystä siitä, että MdK oli keskipitkällä tähtäimellä poistumassa markkinoilta.
Tässä tilanteessa näyttää siltä, että komission tekemä päätelmä voidaan hyväksyä. On kuitenkin vielä tutkittava sitä, ettei komissio ollut pitänyt mahdollisena vaihtoehtona ostotarjousta, jonka Peine-konserni oli esittänyt sen jälkeen kun fuusiosopimus oli tehty ja joka koski Bischofferoden kaivosta eli yhtä neljästä MdK:n toiminnassa olevasta kaivoksesta. Tämä johtui siitä, ettei Bischofferode ollut merkittävä osa MdK:ta, sekä työllisyyteen liittyvistä syistä.
Keskittymiin liittyvien seikkojen erityispiirteet, joihin väistämättä sisältyy teollisuuspoliittisia ongelmia, saattavat varsin hyvin olla myös perustamissopimuksen 2 ja 130 b artiklassa tarkoitettujen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevien tavoitteiden valossa perusteena sille, että työllisyyttä koskevia ja yleisemmin sosiaalisia seikkoja otetaan huomioon arvioitaessa keskittymiä. Tämä pätee ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa erilaiset ratkaisut eroavat merkittävästi toisistaan juuri työllisyysmahdollisuuksien osalta, kuten nyt käsiteltävässä asiassa. Kun nyt käsiteltävässä asiassa keskittymä koski toimintaa, joka tarjosi kaiken kaikkiaan
Asia
On lisäksi merkittävää, että nyt käsiteltävässä asiassa työllisyyden suojelu liittyy laajempaan asiayhteyteen, jolle on ominaista tarve korjata rakenteellisia heikkouksia Itä-Saksassa, jossa MdK sijaitsee. Tästäkin näkökulmasta päätös on siis varmasti 13. perustelukappaleessa tarkoitetun taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan tavoitteen mukainen.
Neuvoston asetuksen N:o 4064/89 soveltamisesta
Komissio vastaa, ettei asiassa Nestlé/Perrier tehty päätös ole asian kannalta merkityksellinen, koska markkinoiden avaaminen kilpailulle ei nyt käsiteltävässä asiassa riipu markkinoiden rakenteesta, kuten kyseisessä asiassa, vaan ostajien käyttäytymisestä eli kysynnästä eikä tarjonnasta. Se toteaa lisäksi, ettei Ranskan hallitus ole täsmentänyt, mitä sitoumuksia K+S: ltä ja MdK:lta olisi voitu vaatia
Tältä osin on vain todettava, että vaikka haluttaisiin ajatella, että Saksan markkinoiden avaamiseksi kilpailulle olisi komission esiintuomista erityisistä seikoista huolimatta joka tapauksessa puututtava markkinoiden rakenteisiin, asiassa Nestlé/Perrier tehdyssä päätöksessä omaksuttua ratkaisua ei sittenkään voitaisi soveltaa. Kuten olen näet todennut, nyt käsiteltävässä asiassa yritysostojärjestelylle ei ollut muita vaihtoehtoja. Tässä tilanteessa katson, ettei kantajana olevan hallituksen väitteillä voida kumota komission arviointia asiasta.
On täsmennettävä, että koska SCPA:n ja EMGn esittämät perustelut sisältyvät suurimmaksi osaksi Ranskan hallituksen esittämiin (jotka kuitenkin on esitetty laajemmin ja yksityiskohtaisemmin), viittaan jäljempänä erityisesti viimeksi mainitun perusteluihin. Korostan tietenkin kunkin kanteen erityisyyttä.
Komissio vastaa, että se on määritellyt laillisesti ja asianmukaisesti Saksan ulkopuolisen yhteisön alueen erillisiksi maantieteellisiksi markkinoiksi ja päätynyt kyseiseen määritelmään käsiteltävään tapaukseen liittyvien seikkojen, erityisesti kyseessä olevan tuotteen luonteen ja ominaisuuksien, vuoksi. Tämän vuoksi ei komission mielestä ole asianmukaista viitata muissa tapauksissa käytettyihin perusteisiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-29/92, SPO ym. v. komissio,
Vaikka on kiistatonta, että komissiolla on kyseisissä asioissa laaja harkintavalta, on selvää, että yhteisöjen tuomioistuinten on joka tapauksessa selvitettävä päätöksessä tehdyn arvioinnin täsmällisyys ja oikeellisuus, koska toteamus, jonka mukaan Saksan ulkopuolisilla yhteisön markkinoilla on olemassa kollektiivinen määräävä asema, perustuu siihen. Edellä alaviitteessä 38 mainittu lasilevytuomio, 360 kohta.
CO-lomake, sellaisena kuin siitä säädetään edellä alaviitteessä 13 mainitussa asetuksessa N:o 2367/90.
CO-lomakkeeseen sisältyvien määräysten mukaan huomioon otettavia seikkoja ei siis ole asetettu tärkeysjärjestykseen, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että yksi niistä olisi ensisijainen tai joka tapauksessa merkittävämpi kuin muut. Vaikka ei voida hyväksyä komission väitettä, jonka mukaan aikaisemmissa päätöksissä noudatetut perusteet olisivat merkityksettömiä nyt käsiteltävän asian kannalta, on siis katsottava, että ne ovat vain viitteellisiä, koska komission päätösten oikeellisuutta ja johdonmukaisuutta on arvioitava siihen erityiseen asiayhteyteen nähden, johon ne kussakin yksittäistapauksessa liittyvät.
Komissio on siis Ranskan hallituksen mukaan sekoittanut aivan erilaisia kilpailutilanteita keskenään, vaikka se on kyennyt näyttämään toteen tietynasteisen yhtenäisyyden vain niiden maiden osalta, joissa ei ole kotimaista tuotantoa. Toinen osoitus siitä, etteivät kyseiset markkinat ole yhtenäiset, on sen mielestä se, että toimittajien markkinaosuudet vaihtelevat huomattavasti eri maissa ja että tarjonta on keskittynyttä. Myös kysynnän ominaispiirteiden arviointi osoittaa kantajana olevan hallituksen mielestä, ettei tässä tapauksessa ole olemassa maantieteellisiä markkinoita, jotka muodostuisivat kaikista yhteisön jäsenvaltioista Saksaa lukuun ottamatta. Komission arviointi tuotteiden keskinäisestä korvaavuudesta on Ranskan hallituksen mielestä virheellinen, koska kaliumtuotteiden valinta riippuu maaperän geologisista ominaisuuksista, maatalouspinta-alasta, kuluttajien tottumuksista ja maatalouspolitiikasta sekä siitä, onko alueella kaliumia käyttävää teollisuutta. Kantajina olevat yritykset näyttävät sen sijaan olevan komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tuotteet ovat keskenään korvaavia, mutta väittävät, että tämä riippuu siitä, miten kyseiset tuotemarkkinat määritellään, eikä siis liity mitenkään relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyyn.
Komissio katsoo ottaneensa kyseisten tuotteiden kysynnän ominaispiirteet riittävästi huomioon ja todenneensa yhtäältä, että niiden korvaavuusaste oli korkea, koska tuotteen käyttäjät eivät Saksaa lukuun ottamatta missään maassa anna selvää etusijaa paikallisille tuotteille, ja toisaalta, että kaikki tällä alalla yhteisössä toimivat tuottajat pystyvät tuottamaan kaikkia erilaisia kaliumtyyppejä. Toisin kuin muissa tapauksissa, joissa on todettu kuluttajien asettavan tunnetut merkit Komission päätös 91/403/ETY, Komission päätös Edellä alaviitteessä 66 mainittu päätös Nestlé/Perrier.
Myös yhteisön kaliumin hintoja koskeva selvitys on kantajien mielestä täysin riittämätön: komissio ei ole verrannut toisiinsa taloudellisten toimijoiden kussakin jäsenvaltiossa soveltamia hintoja, kuten sen olisi pitänyt. Komissio on pyrkinyt näyttämään toteen sen, etteivät eri maiden hintatasot poikkea olennaisesti toisistaan, esittämällä viisi vuotta vanhoja tilastoja, jotka eivät enää ole luotettavia.
Komissio huomauttaa, että muissa yhteisön jäsenvaltioissa kuin Saksassa sovellettavien hintojen väliset erot ovat vähäisiä. Suurin ero eri jäsenvaltioissa sovellettavien hintojen välillä on 10 prosenttia, kun taas Saksaan nähden se on jopa 20 prosenttia.
Kantajien mielestä jo pelkästään se, ettei kyseisten kahden valtion markkinoita ole erotettu muiden jäsenvaltioiden markkinoista, merkitsee sitä, että tutkimus, joka koskee kilpailuolosuhteita ennen keskittymää ja sen jälkeen, on täysin vääristynyt ja antaa väärän kuvan K+S:n ja SCPA:n välisistä todellisista voimasuhteista.
Komissio kiistää lisäksi, että kilpailuolosuhteet Ranskan markkinoilla poikkeaisivat muiden jäsenvaltioiden markkinoista, ja täsmentää, ettei tältä osin voida pitää merkittävänä sitä, että K+S ja SCPA/EMC ovat keinotekoisesti pitäneet Ranskan markkinat erillään yhteisön markkinoista. Tämä näet ei komission mukaan muuta millään tavoin kyseisten kaksien markkinoiden yhtenäisyyttä, joka johtuu objektiivisista tekijöistä.
Toisaalta vastakohtaispäätelmänä on todettava, että komissio on aina katsonut kauppavirtojen vastavuoroisuuden olevan tärkeä, joskaan ci ratkaiseva, osoitus kuulumisesta samoihin maantieteellisiin markkinoihin: ks. edellä alaviitteessä 58 mainittu asia Mannesmann/Vallourec/Ilva, päätöksen 33—37 kohta. Ks. tältä osin vastaavasti edellä alaviitteessä 48 mainittu teos Cook ja Kerse, s. 145—.
On myöskin hieman hämmästyttävää, ettei komissio ole ottanut huomioon sitä, että alan tärkeimmillä yrityksillä oli ja on kotimaassaan korkeat markkinaosuudet ja hyvin vaihtelevat markkinaosuudet muissa maissa ja ettei komissio ole pitänyt tarjonnan keskittymistä kovinkaan merkittävänä seikkana.
Nyt käsiteltävässä asiassa on ennen kaikkea todettava, että siinä eivät näytä täyttyvän ne edellytykset, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että yhteisössä on kysynnän rakenteen perusteella erillisiä kansallisia markkinoita, varsinkaan kun kaikissa jäsenvaltioissa Saksaa lukuun ottamatta kaliumtuottcet ovat suuressa määrin keskenään korvattavissa, eivätkä kuluttajat suosi erityisemmin sellaisia erityistuotteita, joita voitaisiin ostaa ainoastaan paikallisilta tuottajilta.
Yhdistetyt asiat
Päätöksessä muun muassa todetaan, että
Ks. asia
Samat näkemykset voivat päteä kyseisten tuotteiden hintoja koskevan tutkimuksen osalta; hinta on toinen tärkeä huomioon otettava tekijä komission aikaisemmissa asioissa esittämien näkemysten mukaan. Ks. esim. edellä alaviitteessä 71 mainittu asiassa Magneti Marelli/CEAc tehty päätös.
Ei olisi myöskään mahdollista päätyä erilaiseen ratkaisuun niiden Ranskan hallituksen väitteiden perusteella, joilla se on pyrkinyt osoittamaan, että Ranska ja Espanja ovat itsenäisiä markkinoita, joita ei pitäisi sekoittaa muihin yhteisön maihin, vaikka komission kantaan sisältyykin joitakin ristiriitaisuuksia.
Markkinoille pääsyn esteistä on erityisesti mainittava julkiset jakelumonopolit: ks. esim.
Ks. vastineen 53 kohta.
Esitetty kantajan vastauksen 78 kohdassa.
Korostamani ristiriitaisuudet eivät kuitenkaan vaikuta riittäviltä Ranskan hallituksen väitteen hyväksymiseksi: komission nimenomaisen arvioinnin mukaan, jota ei ole kiistetty, sekä Ranska että Espanja ovat näet kilpailun osalta samankaltaisia kuin yhteisön markkinat muiltakin osin, kun otetaan huomioon tuotteiden keskinäinen korvaavuus, markkinoiden avoimuus (jonka osoittavat merkittävät tuontimäärät), hintataso ja jakelumenetelmät. Näidenkin kahden maan osalta on siis olemassa riittäviä seikkoja, joiden perusteella komission päätöstä sisällyttää markkinoihin kaikki jäsenvaltiot Saksaa lukuun ottamatta on pidettävä perusteltuna.
Komissio olisi voinut perustella ja sen olisi ehkä pitänyt perustella tarkemmin omia näkemyksiään, jotka lähemmin tarkasteltuina näyttävät sisältävän joitakin yksinkertaistuksia. Minusta ei kuitenkaan vaikuta siltä, että voitaisiin perustellusti kiistää kaikkien jäsenvaltioiden — Saksaa lukuun ottamatta — muodostamien markkinoiden kilpailuolosuhteiden tietty yhtenäisyys, eikä varsinkaan siltä, että Ranskan hallitus onnistuisi vakuuttamaan päinvastaista vastaväitteillään. Toisaalta ei voida unohtaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailuolosuhteiden Edellä alaviitteessä 77 mainittu asia United Brands v. komissio, tuomion 44, 52 ja 53 kohta.
Sekä Ranskan hallitus että SCPA ja EMC, jotka joka tapauksessa kiistävät kollektiivisen määräävän aseman olemassaolon nyt käsiteltävässä asiassa, väittävät, ettei asetusta edes sovelleta tämäntyyppisiin tapauksiin.
Ensinnäkään tämä ei ole mahdollista asetuksen sanamuodon perusteella: toisin kuin perustamissopimuksen 86 artiklassa ( Toiseksi asetuksen oikeudellinen perusta — perustamissopimuksen 235 ja 87 artikla — ja lainsäätäjän tarkoitus eivät puolla keskittymiä koskevien säännösten soveltamista tilanteisiin, joissa on kyseessä oligopolistinen määräävä asema. Lisäksi tämän seikan vahvistavat asetuksessa kolmansille osapuolille säädetyt menettelylliset takeet; erityisesti yrityksillä, jotka muodostavat muiden yritysten kanssa kollektiivisen määräävän aseman mutta eivät osallistu keskittymään, ei ole riittäviä suojakeinoja.
Asetuksen sanamuodosta eikä erityisesti siitä, ettei siinä nimenomaisesti säädetä tapauksesta, jossa määräävä asema on Asetuksen oikeudelliset perustat ovat osoitus siitä, että asetuksen tarkoituksena on täyttää perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan jättämä kilpailuoikeuden aukko oligopolististen määräävien markkina-asemien valvonnan osalta. Asetuksen esitöissä tai Ranskan hallituksen mainitsemissa lausunnoissa ei komission mukaan ole mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että neuvoston tarkoituksena olisi ollut poissulkea se mahdollisuus, että asetusta sovellettaisiin sellaisten tilanteiden sanktioimiseksi ja poistamiseksi, joissa usealla yrityksellä on yhdessä kollektiivinen määräävä asema. Keskittymän hyväksyvä päätös sitoo ainoastaan ja yksinomaan yrityksiä, jotka ovat tehneet ilmoituksen keskittymästä. Koska asetuksessa tarkoitetun menettelyn päättävästä päätöksestä ei voi aiheutua vahinkoa kolmansille osapuolille, vaikka niillä olisikin osa kyseisestä kollektiivisesta määräävästä asemasta, komission mukaan ei voida puhua kolmansien osapuolten takeiden puuttumisesta tai riittämättömyydestä. Asetusta sovellettaessa noudatettavilla menettelysäännöksillä suojataan joka tapauksessa laajalti kolmansien osapuolten etuja. Mahdollisuus kieltää sellainen yrityskeskittymä, joka vahvistaa markkinoiden oligopolistista rakennetta, perustuu taloustieteelliseen teoriaan, jonka mukaan keskittymä vahingoittaa joka tapauksessa kilpailua oligopolistisilla markkinoilla tiettyjen edellytysten täyttyessä. Asetuksen soveltaminen kollektiiviseen määräävään asemaan puuttumiseksi on siis välttämätöntä tehokkaan kilpailun takaamiseksi.
On ilmeistä, että kuten komissio väittää, 2 artiklan 3 kohdassa, jossa liitetään määräävä asema keskittymään eikä kyseisiin yrityksiin, viitataan keskittymän määräävään asemaan eikä myös määräävään asemaan, johon kuuluu keskittymän kannalta ulkopuolisia yrityksiä. Tässä tilanteessa olisi liian yksinkertaista vedota tunnettuun periaatteeseen ubi lex voluit, dixit, ubi noluit tacuit.
Ks. tästä esim. Siragusa-Subìolto,
Tarkastelen siis seuraavaksi kantajien esittämiä muita väitteitä, jotka koskevat asetuksen oikeudellisia perustoja, lainsäätäjän tahtoa (sellaisena kuin se ilmenee asetuksen esitöissä ja sanamuodossa) ja menettelyllisiä takeita, sekä komission esittämiä taloudellisia näkökohtia, jotka liittyvät läheisesti kilpailusääntöjen tarkoitukseen.
Sen lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suullisilla ilmoituksilla on vain rajallinen arvo (ks. esim. asia
Lienee tarpeetonta lisätä, että on vaikea nähdä, millä muulla tavalla voitaisiin saavuttaa sama päämäärä ja puuttua ennalta sellaisiin kollektiivisiin määrääviin asemiin, jotka ovat syntyneet keskittymien myötä tai joita keskittymät vahvistavat, paitsi jos katsotaan, että itse perustamissopimuksessa suljetaan pois tällainen mahdollisuus, mikä olisi kuitenkin järjetöntä.
Loppujen lopuksi merkittävää on se, vahvistetaanko asetuksessa nimenomaisesti tai edes implisiittisesti, että komissiolle on annettu toimivalta puuttua kollektiivisiin määrääviin asemiin. Näyttää kuitenkin siltä, että sanamuoto kokonaisuutena tukee pikemminkin 2 artiklan suppeaa tulkintaa.
Ks. vastaavasti myös edellä alaviitteessä 48 mainittu teos Cook ja Kerse, s. 134.
Asetuksen säännöksissä ei kuitenkaan todeta johdanto-osassa esitetyllä tavalla, että määräävän aseman olisi oletettava olevan yhteismarkkinoille soveltumaton, jos yhteenlaskettu markkinaosuus ylittää 25 prosenttia. Komissio on todennut näin esim. Ks. esim. Tältä osin esim. kilpailunrajoituksia koskevassa Saksan laissa, joka perustuu juuri rakenteelliseen näkemykseen ja jota koskevassa järjestelmässä nojaudutaan yritysten markkinaosuuksiin liittyviin oletuksiin, säädetään vähintään 50 prosentin kynnyksestä. Kyseisen lain 23 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään tarkemmin sanoen seuraavaa:
Tältä osin riittää viittaus
Ks. vastaajan vastauksen s. 36.
On lisäksi korostettava, että kun verrataan komission esittämää viimeistä muutettua ehdotusta KOM(88) 734/REV lopull.
Jos tästä ajateltaisiin toisin, se merkitsisi selvemmin ilmaistuna sitä, että tuettaisiin sellaista toissijaisuusperustetta, jonka nojalla komissio voisi aina sopivaksi tai välttämättömäksi katsoessaan täydentää muiden toimielinten tehtävää ja erityisesti lainsäätäjän tehtävää. Pelisääntöjä noudatettaisiin tältä osin varmasti paremmin, jos komissio tekisi aloitteen asetuksen muuttamiseksi edellä todetun suuntaisesti. Kun tällaista aloitetta ei ole tehty, ei voida ajatella, että komissio ja yhteisöjen tuomioistuin voisivat soveltaessaan ja/tai tulkitessaan tiettyä oikeussääntöä täyttää siinä olevia aukkoja, jotka johtuvat lainsäätäjän harkitusta valinnasta. Jo Trabucchi viittasi edellä alaviitteessä 31 mainitussa artikkelissaan, s. 503, kilpailuasioita koskevaan oikeuskäytäntöön ja totesi, että
Olen jo kantajina olevien yritysten kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaa kysymystä tarkastellessani korostanut, että komission väite, jonka mukaan asetuksen mukaisen menettelyn lopussa tehtävä päätös sitoisi vain keskittymän osapuolia, joten siitä ei missään tapauksessa voisi aiheutua vahinkoa kolmansille osapuolille, on perusteeton. Juuri nyt käsiteltävä tapaus osoittaa erittäin merkittävällä tavalla päinvastaista, joten muiden esimerkkien esittäminen ei ole tarpeen. On näet täysin selvää, että vahinko, joka kantajina oleville yhtiöille on aiheutunut päätöksestä, on välitöntä seurausta toimenpiteestä, iohon keskittymään osallistuvat yritykset ovat ryhtyneet Komission vaatimuksesta. Myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti, joka käsitteli asiaa välitoimien osalta, on todennut tämän. Edellä alaviitteessä 30 mainitussa asiassa Société commerciale des potasses et de l'azote ja Entreprise minière et chimique
Totean heti aluksi, ettei kolmansien osapuolten osallistuminen asetuksessa säädettyyn menettelyyn näytä tällaisen tapauksen osalta voivan varmistaa niiden puolustautumisoikeuksien riittävää suojaa. Ensinnäkään yritykset, joiden oletetaan muodostavan osan oligopolista mutta jotka eivät osallistu keskittymään, eivät saa mitään erityisiä tietoja. Toiseksi 18 artiklan 4 kohdan mukaan kolmansia osapuolia kuullaan ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio tai jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät tarpeellisena kuulla myös muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä (joihin on ilman muuta luettava myös yritykset, jotka eivät osallistu keskittymään), tai kyseisten henkilöiden pyynnöstä, jos he osoittavat, että heillä on asiassa riittävä etu. Kuten asetuksessa N:o 2367/90 Mainittu edellä alaviitteessä 13. Kyseisessä asetuksessa näet säädetään, kuten neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kuulemisista
Kuten Ranskan hallitus huomauttaa (kanteen s. 20— 23), 86 artiklaa koskeva menettely on näet asetusten N:o 17 (mainittu alaviitteessä 51) ja N:o 99/63/ETY (mainittu edellisessä alaviitteessä) mukaan aina kontradiktorinen niiden yritysten osalta, joiden katsotaan olevan määräävässä asemassa, ja niille ilmoitetaan heti niitä koskevan menettelyn aloittamisesta ja annetaan mahdollisuus puolustautua.
Kyseinen selvitys osoittaa näet selvästi, että toisin kuin yritykset, joilla on 86 artiklassa tarkoitettu kollektiivinen määräävä asema, yrityksiä, jotka muodostavat osan oligopolista, jonka väitetään syntyneen keskittymän perusteella tai jota keskittymän katsotaan vahvistavan, mutta jotka eivät osallistu keskittymään, pidetään
Edellä alaviitteessä 56 mainittu asia Belgia v. komissio, tuomion 27 kohta. Tämä merkitsee, kuten yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että
Tältä kannalta ei voida pitää täysin perusteettomana sitä komission väitettä, jonka mukaan sillä, että asetuksessa ei ole mahdollisesti erikseen säädetty menettelyllisistä takeista, ei olisi merkitystä pohdittaessa asetuksen sovellettavuutta kollektiivisiin määrääviin asemiin, koska puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on perustavanlaatuinen oikeus. Kolmansien osapuolten samoin kuin asianosaisten oikeus saada tarvittavaa suojaa näet säilyisi joka tapauksessa ennallaan.
Myönnän, että yhteisöjen tuomioistuin voisi ratkaista käsiteltävän ongelman toteamalla, että keskittymään osallistuvia yrityksiä koskevien takeiden ulottaminen oletetun oligopolin muodostaviin yrityksiin olisi riittävä toimenpide. Tällaisen säännöksen puuttuminen asetuksesta kuitenkin vain vahvistaa sen, kuten kantajat ovat väittäneet, ettei asetusta pidä soveltaa kollektiivisiin määrääviin asemiin tai että tämä ei ainakaan ole ollut lainsäätäjän tarkoitus. Lopuksi on vielä todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa puolustautumisoikeuksien noudattamista, johon kantajina olevilla yrityksillä olisi (komission mukaan) joka tapauksessa ollut oikeus, ei varmastikaan ole taattu. On muistettava, että kantajina olevien yhtiöiden edustajat tapasivat komission edustajat useiden pyyntöjensä jälkeen vasta 1.12. cli kaksi päivää ennen neuvoa-antavaa kokousta ja siis vasta sen jälkeen, kun komission ratkaisut oli jo tehty. Vaikka toimielimen virkamiehet olisivatkin tavanneet SCPA:n edustajat jo
Komission väite koskee lähinnä sitä, että on välttämätöntä valvoa oligopolistisia tilanteita, Tämän vaatimuksen vahvistaa komission mielestä se, että kaikissa tärkeimmissä kilpailuoikeuden järjestelmissä sovelletaan keskittymien valvontaa koskevia sääntöjä myös oligopoliseen määräävään asemaan: ks. vertaileva tutkimus Briones, Juuri tästä syystä tietyt oikeusoppineet eivät ole sulkeneet pois sitä, että asetusta voitaisiin soveltaa myös oligopolistisiin määrääviin asemiin, koska useat yritykset, jotka yhdessä kykenevät toimimaan itsenäisesti kilpailijoihinsa ja asiakkaisiinsa nähden, rajoittavat merkittävästi tehokasta kilpailua. Ks. esim. Jones, Gonzales-Diaz,
Oligopolia koskeva taloustieteellinen teoria on antanut Cournoťn pioneeritutkimuksen (
Areeda ja Turner,
Komissio on lisäksi korostanut, ettei ongelmaa voida ratkaista myöskään perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan kautta, koska niiden nojalla ei aina eikä kaikissa tapauksissa voida puuttua tehokkaasti oligopoleihin. Oligopolia ei näet voida aina sisällyttää yritysten välisiä yhteisjärjestelyjä koskevan kiellon piiriin, koska, kuten yhteisöjen tuomioistuin täsmensi niin sanotussa selluloosa-tuomiossa, samansuuntaista markkinakäyttäytymistä, jossa oligopolin perusajatus toteutuu, Edellä alaviitteessä 52 mainittu ns. selluloosatuomio, 71 kohta.
Ks. näistä kysymyksistä ja niiden seurauksista päätelmät, joita julkisasiamies Darmon on syventänyt ns. selluloosa-tuomion yhteydessä (1993, s. I-1445). Ks. myös äskettäinen tyhjentävä tutkimus asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä: Soames,
Edellä esitetyt päätelmät osoittavat lisäksi erittäin merkittävällä tavalla komission näkemyksen epäjohdonmukaisuuden nyt käsiteltävässä asiassa: kuten olen todennut, se vetoaa siihen, että 85 ja 86 artikla eivät ole asianmukaisia normatiivisia keinoja oligopoleihin puuttumiseksi, minkä vuoksi olisi sen mielestä perusteltua tulkita laajasti asetuksen 2 artiklan 3 kohtaa. Kun asiaa tutkitaan tarkemmin, komissio on oletettua K+S/SCPA/EMC-duopolia koskevana toimenpiteenä antanut K+S:lle Tähän kysymykseen annettava vastaus saattaa liittyä nopeaa käsittelyä koskevaan vaatimukseen. Tätä vaihtoehtoa tukisi esimerkiksi se, että yksi alun perin annetuista sitoumuksista, eli Potacan-yhtiötä koskeva sitoumus, joka muutettiin myöhemmin edellä (tutkittavaksi ottamisen yhteydessä) Käsitellyksi epäviralliseksi ratkaisuksi, oli todellisuudessa asetuksen N:o 17 nojalla aloitetun menettelyn kohteena.
Edellä alaviitteessä 66 mainittu päätös 92/553/ETY. Kyseisessä päätöksessä todetaan lisäksi, että jos asetusta ci sovellettaisi oligopolitilanteisiin, kansalliset viranomaiset, jotka olisivat ennen asetuksen antamista voineet määrätä tällaisissa tilanteissa seuraamuksia kansallisten säännösten nojalla, olisivat tilanteessa, jossa ne olisivat luopuneet tältä osin täydellisesti valvontatehtävästään
Kyseinen määräys mainitaan kuitenkin yleisesti asetuksen ensimmäisessä perustelukappaleessa, ja sen on tarkoitettava kaikkia kilpailua vääristäviä tilanteita, johtuivatpa ne yhdestä tai useammasta yrityksestä, koska sen tavoitteena on tehokkaan kilpailun suojeleminen. Kyseisessä määräyksessä määrätään kuitenkin myös, että sitä sovelletaan ainoastaan
Asia
Kuten olen edellä todennut, komission huolta kielteisistä seurauksista, jotka saattaisivat aiheutua kilpailunvastaisten menettelytapojen estämiselle siitä, ettei asetusta sovelleta oligopoleihin, ei voida eikä saa unohtaa. Olisi mielestäni kuitenkin asianmukaisempaa asettaa nämä huolenaiheet niiden luonnolliseen yhteyteen ja tehdä ehdotus asetuksen muuttamiseksi sillä tavoin, että asiaa koskevia säännöksiä täydennettäisiin.
Ranskan hallitus arvostelee yleisesti komissiota siitä, ettei se ole kollektiivisen määräävän aseman olemassaoloa koskevassa arvioinnissaan noudattanut perustamissopimuksen 86 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä kehitettyjä arviointiperusteita eikä aikaisemmissa päätöksissään vahvistamiaan arviointiperusteita, jotka ovat lisäksi joustavampia kuin yhteisöjen tuomioistuinten käyttämät perusteet. Ranskan hallitus esittää arvostelunsa tueksi tiettyjä täsmällisiä väitteitä, jotka kohdistuvat kaikkiin päätöksessä huomioon otettuihin seikkoihin, ja korostaa samaan aikaan niiden arviointiperusteiden tärkeyttä, joiden huomioon ottamisen komissio on laiminlyönyt. Sen mukaan nämä väitteet osoittavat ne virheet, jotka rasittavat päätöstä ja jotka koskevat kollektiivisen määräävän aseman olemassaoloa ja joka tapauksessa sen riittämättömiä perusteluja.
Kantajina olevat yhtiöt, jotka myös riitauttavat tietyt päätöksessä huomioon otetut tekijät samankaltaisin perusteluin kuin Ranskan hallitus, arvostelevat erityisesti sitä, ettei komissio ole esittänyt näyttöä siitä, että keskittymän ja väitetyn kollektiivisen määräävän aseman syntymisen välillä olisi syy-yhteys.
Komissio väittää lisäksi, että nyt käsiteltävä asia eroaa tiettyjen sille ominaisten piirteiden vuoksi muista tapauksista, joissa komissio on ryhtynyt toimenpiteisiin. Ensinnäkin jo ennen keskittymää kahden tärkeimmän kaliumtuotteita toimittavan yrityksen väliltä puuttui tehokas kilpailu sen vuoksi, ettei K+S toiminut Ranskan markkinoilla, ja K+S:n ja SCPA:n välisten suhteiden vuoksi. Toiseksi K+S ja SCPA olivat määräävässä asemassa muihin kaliumin toimittajiin nähden MdK:n kanssa toteutetusta keskittymästä aiheutuvan kilpailupotentiaalin vahvistumisen vuoksi.
Komissio toteaa päätöksentekokäytännössään vahvistetuista arviointiperusteista yhtäältä, että kaikki päätökset, joihin Ranskan hallitus vetoaa, on asiassa Nestlé/Perrier tehtyä päätöstä Edellä alaviitteessä 66 mainittu päätös 92/553/ETY.
Tästä huolimatta yhteisöjen tuomioistuin näyttää alun perin olleen vastahakoinen tunnustamaan kollektiivisen määräävän aseman käsitettä myös sen vuoksi, että on vaikeaa yksilöidä sen konkreettiseksi määrittelemiseksi välttämättömiä osatekijöitä, kun niitä ei ole määritelty asiaa koskevissa oikeusnormeissa. Yhdessä tapauksessa se näyttää katsoneen 86 artiklan olevan sovellettavissa ainoastaan yhdellä yrityksellä olevaan määräävään asemaan. Asiassa Hoffmann-La Roche antamassaan tuomiossa (mainittu edellä alaviitteessä 96) yhteisöjen tuomioistuin näet totesi, että
Edellä alaviitteessä 38 mainittu ns. lasilevytuomio, 358 kohta. Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 96 mainittu asia Hoffmann-La Roche, tuomion 38 ja 48 kohta.
Asia
Asiaa koskevassa päätöksentekokäytännössä kehitetyistä perusteista voidaan todeta, että kuten kantajat väittävät, komissio on keskittymiä arvioidessaan kehittänyt laajemman ja ainakin osittain erilaisen kollektiivisen määräävän aseman käsitteen kuin miksi se on 86 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä määritelty. Tältä osin on kuitenkin myönnettävä, että vaikka asetuksessa viitataan samoihin tekijöihin, joita yhteisöjen tuomioistuin on käyttänyt selvittääkseen, onko kyseessä määräävä asema, siinä ei millään tavalla määritellä käsitettä, joten siinä ei siis suljeta pois mahdollisuutta vedota Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 99 mainittu Venit, s. 527—, erityisesti s. 530—531. Tätä näkemystä tukee myös ajatus siitä, että asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa mainittu käsite
Tässä tilanteessa komission käytäntö, joka on kiistatta monimutkainen ja johon sisältyy tiettyjä ristiriitaisuuksia, saattaa kuitenkin osoittautua hyödylliseksi keinoksi todeta mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia päätöksessä ja komission vastineessa, ja siten tälläkin tavoin voidaan päätellä, ovatko nyt käsiteltävässä asiassa sovelletut perusteet oikeita. Kun ongelma esitetään tällä tavoin, vaikuttaa siltä, ettei komissio voi perustellusti väittää, ettei nyt käsiteltävän asian jälkeen tehtyihin päätöksiin sisältyviä perusteita ja arviointeja saa ottaa huomioon. Olipa kyse aikaisemmista päätöksistä — kuten asiassa Nestle-Perrier tehdystä päätöksestä, johon kantajat ovat useissa kohdin vedonneet Huomautan tästä lisäksi, etteivät asiassa Nestlé/Perrier tehdyssä päätöksessä käytetty sanamuoto ja menetelmä vaikuta täysin moitteettomilta pääasiassa sen vuoksi, että niissä pyritään määrittämään melkoisen hatarin oikeudellisin perustein testi kollektiivisen määräävän aseman selvittämiseksi. Ks. tästä Wincklerin ja Hansenin huomautukset:
Mielestäni on asianmukaista heti markkinoiden keskittymisasteen alustavan käsittelyn jälkeen tutkia rakenteellisia siteitä koskeva ongelma, joka on komissionkin mukaan olennainen tekijä, johon se on nojautunut todetessaan K+S/MdK:n ja SCPA:n yhteisen määräävän aseman. Tämän jälkeen tutkin muita päätöksessä käytettyjä arviointiperusteita sekä niiden perusteiden merkitystä, joita on käytetty muissa päätöksissä mutta ei riidanalaisessa päätöksessä.
Ranskan hallitus ja kantajina olevat yritykset riitauttavat kyseisen arvioinnin, sillä ne väittävät, ettei lisäys ole merkittävä, koska K+S:n ja SCPA:n yhteenlasketut markkinaosuudet ovat keskittymän vuoksi nousseet 54 prosentista 61 prosenttiin. Ranskan hallitus väittää lisäksi, että komission arviointi on mielivaltainen, koska se ei ole ottanut yhtäältä huomioon sitä, että keskittymän seurauksena kaliumin toimittajien lukumäärä markkinoilla vähenee kymmenestä yhdeksään, ja toisaalta se ei ole ottanut huomioon kahden merkittävän yrityksen, CPL:n ja Coposan, asemaa. Komission arviointi ei ole sen mielestä myöskään luotettava, koska komissio laskee markkinaosuudet kahdella eri tavalla sen perusteella, mihin tulokseen se haluaa päästä: ensimmäisen menetelmän mukaan otetaan huomioon vain eri yritysten myyntimäärät yhteisön alueella; toisen menetelmän mukaan Ranskan markkinoilla toteutuneet myynnit sitä vastoin luetaan SCPA:n myynteihin ja siis vastaavasti vähennetään K+S:n myyntimääristä.
On siis todettava, ettei yrityshankinnasta seurannut markkinoiden keskittymisasteen lisäys ole erityisen merkittävä, koska se koskee vain markkinoilla toimivien kilpailijoiden määrää (joka vähentyy kymmenestä yhdeksään) ja K+S:n ja SCPA:n samoilla markkinoilla hallitseman markkinaosuuden lisäystä. Tässä tilanteessa päätöksessä kyseiselle arviointiperusteelle annettu merkitys vaikuttaa liialliselta. Ks. päätöksen 52—56 kohta.
Päätöksen 57 kohta.
Muistutettakoon, että kyseessä on yhtiö, joka markkinoi tiettyjen espanjalaisten yritysten, jotka ovat hiljattain yhdistyneet julkisoikeudelliseksi laitokseksi nimeltä INI, tuottamaa kaliumia.
Kantajina olevat yritykset kiinnittävät huomionsa erityisesti viimeksi mainittuun seikkaan ja toteavat komission näkemyksessä tiettyjä sisällöllisiä ristiriitaisuuksia, erityisesti sen, että keskittymällä olisi kyseisen toimielimen mukaan luotu kollektiivinen määräävä asema relevanteilla markkinoilla eikä ainoastaan vahvistettu sitä.
Komissio väittää kirjelmissään osoittaneensa riittävästi päätöksen 57, 59, 61 ja 67 kohdassa kyseisten häiriöiden olemassaolon. Kyseisistä kohdista käy kuitenkin ilmi, että komissio on tyytynyt niissä korostamaan K+S:n ja SCPA:n välisiä rakenteellisia siteitä.
Tältä osin Ranskan hallituksen päätelmä, jonka mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen, että siitä, että K+S ostaa MdK:n, syntyisi duopoli, joka voi estää kilpailua Saksan ulkopuolisilla yhteisön markkinoilla, vaikuttaa perustellulta. Tämän seikan toteennäyttämiseksi ei näet ole riittävää, että nojaudutaan K+S:n ja SCPA:n välisiin suhteisiin Ranskassa, koska Ranska ei muodosta itsenäisiä markkinoita.
Totean tästä heti aluksi, etteivät ne komission vastineessaan esittämät perustelut ole vakuuttavia, joiden mukaan K+S:n ja SCPA:n väliset siteet olisivat sellaisia, että niiden väliset suhteet erottuisivat kaikista muista taloudellisista toimijoista, ja joiden mukaan Coposan mahdollinen sisällyttäminen oligopoliin ei olisi missään tapauksessa vaikuttanut päätökseen, koska sillä tässä tapauksessa vain vahvistettaisiin kollektiivista määräävää asemaa. On nimittäin aivan selvää, että oligopolin osapuolten täsmällinen määrittely on ensisijaisen tärkeä kysymys oligopolia arvioitaessa, samoin kuin oligopolin ulkopuolisten kilpailuolosuhteiden selvittäminen. Muistutettakoon tästä esimerkiksi, että Saksan liittovaltion kartelliviraston vuonna 1990 laatimassa keskittymien valvonnan yhteydessä tutkittavia seikkoja koskevassa luettelossa (julkaistu englannin kielellä julkaisussa
K+S:n SCPA:n kautta tapahtuvan myynnin osalta on korostettava, että vaikka suuri osa K+S:n tuotteiden tuonnista Ranskaan kulkee SCPA:n kautta, määrä on kuitenkin niin pieni (1,4 prosenttia kyseisistä markkinoista), ettei sitä voida pitää riittävänä osoituksena komission väitteen paikkansapitävyydestä.
Komissio toteaa tältä osin, että K+S/MdK:n ja SCPA:n yhteisen määräävän aseman syntyminen on todellakin seurausta keskittymästä, koska se on muuttanut huomattavasti markkinoiden rakennetta. Komissio korostaa erityisesti seuraavia seikkoja: a) MdK tuottaa 25 prosenttia kaliumin kokonaistuotannosta yhteisössä, b) MdK:n tuotantokapasiteetin käyttöaste oli päätöksentekohetkellä vähentynyt 50 prosentilla, c) 7 prosentin markkinaosuus on ratkaiseva tekijä, koska K+S/MdK:n ja SCPA:n ulkopuolella tarjonta on hajaantunutta ja koska K+S/MdK:n ja SCPA:n markkinaosuuden odotetaan komission selvityksen mukaan kasvavan.
Vaikka komission näkemys, jonka mukaan ei voida kohtuudella katsoa, että K+S olisi lähes varmasti saanut MdK:n markkinaosuuden Saksan ulkopuolisilla yhteisön markkinoilla, Ks. päätöksen 79 kohta.
Ranskan hallituksen väite ei ole perusteeton. Asiassa Nestlé/Perrier tekemässään päätöksessä, jossa markkinoilta poistuneen kilpailijan (Perrier) markkinaosuus vaihteli 35,9 ja 44,2 prosentin välillä, komissio oli katsonut, että Edellä alaviitteessä 66 mainittu päätös 92/553/ETY, 120 kohta.
Kyseinen markkinaosuus on lisäksi samansuuruinen kuin SlV-yhtiön, ja edellä alaviitteessä 87 mainitussa päätöksessä 94/359/EY sallittiin ehtoja asettamatta se, että Pilkington ja Techint ostivat kyseisen yhtiön.
Ks. vastineen s. 32.
Ks. päätöksen 76 kohta.
Katson siis, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että MdK:n poistuminen Saksan ulkopuolisilta yhteisön markkinoilta voisi olla ratkaiseva tekijä K+S/MdK:n ja SCPA:n muodostaman duopolin syntymiseksi tai että sen poistuminen voisi edes myötävaikuttaa duopolin syntymiseen ja merkittävästi vaikeuttaa kilpailua.
Ranskan hallituksen väitteet tuovat tässäkin kohdin esiin tiettyjä päätöksessä olevia objektiivisia puutteellisuuksia.
Ks. vastineen 33 ja 34 kohta sekä vastaajan vastauksen 54 kohta.
Komission näkemykset CSI:n tuonnin tärkeydestä vaikuttavat yhtä riittämättömiltä ja ristiriitaisilta; komissio ei kiistä Ranskan hallituksen tämän tuonnin osalta esittämiä tietoja, Ks. kantajan vastauksen s. 42. Ks. Ranskan hallituksen vastauksen sivulla 43 olevan taulukon tiedot, joita komissio ei ole kiistänyt.
Komissio huomauttaa, että 60 prosentin markkinaosuus on selvä osoitus kollektiivisesta määräävästä asemasta erityisesti silloin, kun kyseessä on selvä ero verrattuna kilpailijoiden markkinaosuuksiin, kuten tässä tapauksessa. Komissio myöntää, että K+S:n ja SCPA:n välillä on eroja, mutta kiistää näkemyksen, jonka mukaan duopoli voisi olla olemassa ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset yritykset ovat samankaltaisia.
Ks. esim. edellä alaviitteessä 87 mainittu päätös94/359/ETY.
Tähän on lisättävä, etteivät komission mainitsemat aikaisemmat oikeustapaukset ole asian kannalta merkittäviä, koska ne koskevat yhdellä yrityksellä ollutta määräävää asemaa, Kyseessä on edellä alaviitteessä 96 mainittu asia Hoffmann-La Roche v. komissio; asia
Totean aluksi, että komissio on pitänyt yritysten välisen symmetrian puuttumista, joka on nyt käsiteltävässä tapauksessa kiistatonta, Ks. komission vastine, s. 37—58. Esimerkiksi edellä alaviitteessä 87 mainittu päätös Pilkington-Techint/SIV, 55 kohta; sen sijaan päätöksessä Manncsmann/Vallourcc/IIva (mainittu cucilä alaviitteessä 58) komissio katsoi, että keskittymään osallistuneiden yritysten, joiden markkinaosuudet olivat 36 % ja 33 %, välinen symmetria rohkaisi niitä ryhtymään yhdenmukaisiin menettelytapoihin. Edellä alaviitteessä 66 mainittu päätös, 123 kohta.
Tämän vuoksi käsittelen vain tiivistetysti Ranskan hallituksen esittämät muut väitteet ja perustelut, jotka koskevat muita päätöksessä huomioon otettuja tekijöitä. Käsittelen tarkemmin sanoen seuraavaksi tapaa, jolla asiakkaiden taloudelliseen vahvuuteen, markkinoille pääsyn esteisiin ja markkinoiden ja tuotteen ominaispiirteisiin sekä käyttäytymisen yhdenmukaisuuteen liittyviä näkökohtia on tutkittu.
Komissio myöntää, että asiakkaiden taloudellinen vahvuus on tärkeä tekijä duopolin vastapainona, koska se saattaa estää markkinakäyttäytymisen samansuuntaisuuden; se kuitenkin lisää, että kyseessä on vain yksi tekijä muiden huomioon otettavien joukossa, kun pyritään lopulliseen arviointiin kyseisen keskittymän vaikutuksista.
Komission kanta näyttää siis hataralta erityisesti sen vuoksi, että asiakkaiden neuvotteluasema on kiistatta merkittävä seikka määriteltäessä kilpailuolosuhteita, koska se saattaa estää ryhtymisen kilpailunvastaisiin menettelytapoihin. Lisäksi komission sekä asiassa Pilkington-Techint/SIV että asiassa Nestlé/Perrier Kyseisessä, edellä alaviitteessä 66 mainitussa päätöksessä katsottiin yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen, joka nyt käsiteltävässä asiassa puuttuu, ettei asiakkaiden painoarvo ollut sellainen, että ne olisivat voineet tosiasiallisesti painostaa tuottajia (ks. erityisesti 77 — 89 kohta).
Edellä alaviitteessä 38 mainittu ns. lasilcvytuomio, 36 kohta.
Asiakkaiden taloudellinen vahvuus ei nimittäin ole perustelu, johon kantajat olisivat vedonneet hallinnollisen vaiheen aikana, eikä sitä ole käsitelty päätöksessä, mutta se on tärkeä tutkimuksen osatekijä määriteltäessä, onko oligopolistista määräävää asemaa olemassa. Tämän vuoksi tämä seikka on välttämättä tutkittava, koska sen tutkimisen laiminlyönti saattaa merkitä sellaista puutetta päätöksen perusteluissa, että se voi heikentää päätöksen luotettavuutta. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi juuri mainitussa tuomiossa 86 artiklaan viitaten, että markkinoihin liittyvien näkökohtien selvittäminen, jonka laiminlyönnistä kantajat olivat arvostelleet komissiota, Em. asia, tuomion 363 kohta.
Komissio myöntää, ettei yhteisön sisällä todellisuudessa ole markkinoille pääsyn esteitä. Se kuitenkin lisää, että nyt käsiteltävässä asiassa on kahdenlaisia esteitä yhteisön ulkopuolisten maiden yritysten markkinoille pääsylle cli CSI:n tuotannon tuontia koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ja SCPA:n lakiin perustuva monopoli, jonka vuoksi kaikki tuonti yhteisön ulkopuolisista maista Ranskaan kulkee kyseisen yrityksen kautta.
Ks. vastaajan vastauksen s. 61.
Totean SCPA:n monopolista lisäksi, että tätä koskee jo moneen kertaan todettu arviointivirhe eli komission pyrkimys rajoittaa tutkimuksensa Ranskaan, ikään kuin Ranskan markkinat olisivat päätöksessä tarkoitetut relevantit maantieteelliset markkinat. En käsittele tällaisen monopolin vaikutusten laajuutta, vaan totean lisäksi, että se, että yhteisön maihin tuodaan yhteisön ulkopuolisista maista niin merkittäviä määriä, kuten komissio itsekin myöntää, Ks. vastaajan vastauksen s. 61.
Ks. tästä se, mitä olen jo korostanut relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyn yhteydessä.
On selvää, että tällaiset ratkaisevia seikkoja koskevat laiminlyönnit heikentävät osaltaan komission tekemää tutkimusta ja sen tuloksia. Katson kuitenkin, ettei ole tarpeen tutkia perusteellisemmin muita mainittuja
On nimittäin aivan selvää, että K+S:n ja SCPA:n välistä sopimusta, joka todettiin vuonna 1973 yhteensopimattomaksi 85 artiklan kanssa, Tämä pätee, vaikka jäsentelysyistä ci otettaisi huomioon ns. lasilcvytuomiossa lausuttua periaatetta, jonka mukaan,
Ks. päätöksen 59, 121 ja 122 kohta.
Ks. päätöksen 127 kohta.
Edellä alaviitteessä 87 mainittu päätös 94/359/ETY, 32 kohta. On vielä lisättävä, ettei kyseistä seikkaa pidetty sellaisena, että sen perusteella olisi asetettava ehtoja, puhumattakaan siitä, että keskittymä olisi kiellettävä.
Kyseessä ovat heti ensi arviolta tekijät, jotka ovat selvästi tärkeämpiä ja todistusarvoltaan merkittävämpiä kuin ne, jotka on otettu huomioon nyt käsiteltävässä asiassa.
Jos näin ei olisi, kilpailua vahingoittavan kollektiivisen määräävän aseman toteaminen riippuisi pelkkiin oletuksiin perustuvasta tutkimuksesta, johon ei sisältyisi konkreettisia osatekijöitä ja joka ei siis olisi luotettava.
Nyt käsiteltävään asiaan ei liity tällaisia seikkoja. Päinvastoin tietyt seikat, joita ei voida pitää merkityksettöminä, puoltavat komission käsityksen hylkäämistä. Katson siis, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että tutkitulla keskittymällä luotaisiin K+S/MdK:n ja SCPA:n yhteinen määräävä asema, joka voisi olennaisesti estää kilpailua.
Kun otetaan huomioon tähän saakka tekemäni päätelmät ja erityisesti ne, jotka koskevat kollektiivisen määräävän aseman käsitteen soveltamista nyt käsiteltävässä asiassa, kyseistä perustetta ei ole tarpeen tutkia. Jotta asia tulisi tutkituksi tyhjentävästi, pidän kuitenkin tarpeellisena käsitellä kantajien esittämiä perusteluja myös tältä osin.
Kantajina olevat yritykset, jotka ovat Ranskan hallituksen kanssa yhtä mieltä siitä, ettei asetuksen perusteella ole mahdollista asettaa ehtoja ja velvoitteita, jotka vaikuttavat kolmansiin osapuoliin, väittävät lähinnä, että vaikka nyt käsiteltävässä tilanteessa katsottaisiin, että kollektiivinen määräävä asema on näytetty toteen, asetetut ehdot eivät ole sopivia eivätkä asianmukaisia tehokkaan kilpailun ylläpitämiseksi relevanteilla markkinoilla.
Asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa toisin sanoen rajoitetaan nimenomaisesti ja selvästi komission valtuuksia vaatia kyseisiltä yrityksiltä sitoumuksia, joiden tarkoituksena on
Viittaan viimeksi mainitun seikan osalta siihen, mitä olen todennut jo käsitellessäni asetuksen sovellettavuutta kollektiivisiin määrääviin asemiin asetukseen liittyvien taloudellisten seikkojen ja sen päämäärien yhteydessä. Ks. edellä 94—98 kohta. Komissio viittaa mm. asiassa KNP/BT/VRG Asia
SCPA ja EMC väittävät riidanalaisessa päätöksessä määrättyjen ehtojen olevan mielivaltaisia, sillä ne eivät koskeneet eivätkä koske millään tavoin keskittymäsuunnitelmaa vaan liittyvät ainoastaan sellaisten yhtiöiden välisiin sopimus- ja osakkuussuhteisiin, jotka ovat subjektiivisesti ja objektiivisesti kyseisen suunnitelman ulkopuolisia, ja kyseisiä ehtoja sovelletaan lisäksi sellaisella maantieteellisellä alueella, joka ei kuulu relevanteille markkinoille. Kyseisten ehtojen ulottuvuus osoittaa pikemminkin, että jos komissio olisi pitänyt sitä asianmukaisena, se olisi voinut toimia duopolin oletettuja osallistujia (SCPA/EMC ja K+S) vastaan soveltamalla muita keinoja ja erityisesti 85 artiklaa, kuten se onkin tehnyt samanaikaisesti nyt käsiteltävän asian kanssa kanadalaisen tytäryhtiön Potacanin osalta, joka on asetuksen N:o 17 (mainittu alaviitteessä 51) nojalla aloitetun tutkimuksen kohteena.
Koska olen katsonut, että kantajina olevien yritysten kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan yhteisyritys Potacania koskevien ehtojen kumoamista, seuraavassa esitettävässä lyhyessä esityksessä käsitellään ehtoja, jotka koskevat vetäytymistä Kali-Exportista ja jakelusopimusten irtisanomista, joskin siinä tietenkin vain kerrataan kohdat, jotka on jo käsitelty tyhjentävästi K+S:n ja SCPA:n välisiä rakenteellisia siteitä koskevassa selvityksessä. Ks. edellä 107—113 kohta.
Komissio vastaa, että relevanttien markkinoiden rakenne oli sellainen, ettei voitu sulkea pois sitä, että K+S:n ja SCPA:n yhteistyö Kali-Export-kartellissa vaikuttaisi välillisesti kartellin jäsenten kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen yhteisön markkinoilla. Se korostaa erityisesti seuraavaa:a) K+S:llä on hyvin vähän toimintaa Ranskan markkinoilla, b) CPL on päässyt Ranskan markkinoille vasta sen jälkeen, kun se vetäytyi Kali-Exportista, ja se pystyi kuudessa vuodessa saamaan siellä 13 prosentin markkinaosuuden, c) Coposalla on vain vähän toimintaa Ranskan markkinoilla, ja merkittävä osa sen kaliumista myydään Ranskassa SCPA:n kautta.
Nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei kuitenkaan ole selittänyt vakuuttavasti, miten luopuminen yhteistyöstä kartellissa, joka vaikuttaa yhteisön ulkopuolisiin markkinoihin, voisi taata tehokkaan kilpailun Saksan ulkopuolisilla yhteisön markkinoilla, eikä se ole myöskään osoittanut, että K+S:n tai Coposan vähäinen toiminta Ranskan markkinoilla johtuisi kuulumisesta kyseiseen kartelliin. On ilman muuta selvää, että se, että CPL on lisännyt vientiään Ranskaan vasta vetäydyttyään Kali-Exportista, voi johtua CPL:n päätöksestä keskittyä yhteisön markkinoihin tai, kuten kantajat ovat väittäneet, ilman että komissio olisi sitä kiistänyt, liiketoiminnallisista vaikeuksista, joita CPL:llä oli sinä aikana, jona se kuului Kali-Exportiin.
Lisäksi kyseisiin siteisiin kuuluu vain yksi,
Tämä seikka vahvistaa muiden seikkojen ohella kantajien väitteiden oikeellisuuden siltä osin kuin ne koskevat päätöksen välitöntä vaikutusta niiden etuihin ja vahvistaa myös epäilyksiä siitä, ovatko asetetut ehdot tarpeen keskittymällä luodun väitetyn duopolistisen määräävän aseman poistamiseksi.
Tässä vaiheessa on selvitettävä, voivatko nämä virheet olla perusteena päätöksen kumoamiselle kokonaan vai sen osittaiselle kumoamiselle, jolloin kumottaisiin vain se osa, johon kantajina olevia yhtiöitä koskevat ehdot sisältyvät. Jäljempänä esitetyistä syistä katson, että jälkimmäinen vaihtoehto on asianmukaisin.
Huomautan tältä osin ainoastaan, että sekä asetuksen itsensä että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön Asia Ks. vastaavasti jo asia
Nämä huomautukset pätevät mielestäni myös niiden tapausten osalta, joissa yhteisöjen tuomioistuin ensin sivuuttaa ne ongelmat, jotka koskevat asetuksen säännösten soveltamista oligopoleihin, ja toteaa kollektiivisen määräävän aseman olemassaolon ja tämän jälkeen tekee sen päätelmän, ettei asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa anneta komissiolle valtuuksia asettaa ehtoja, jotka vaikuttavat välittömästi keskittymän ulkopuolisten kolmansien osapuolten etuihin. Samoin jos katsottaisiin ettei kyseisillä ehdoilla voida tehokkaasti turvata kilpailun ylläpitämistä relevanteilla markkinoilla, paras ratkaisu olisi edelleen ehtojen kumoaminen eli päätöksen osittainen kumoaminen.
Erityisesti tässä tapauksessa voitaisiin ajatella, että koska asetuksen 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut määräajat alkavat kulua uudelleen, komissio määrää uusia erilaisia ehtoja tai osoittaa laajemmin ja perustellummin alkuperäisten ehtojen tehokkuuden kilpailun suojelemiseksi. Tällainen vaihtoehto ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä, vaikka se olisi teoriassa täysin mahdollinen, sillä se merkitsee sellaisen toimenpiteen tutkimista uudelleen, jonka vaikutukset ovat jo havaittavissa, joten olisi varsin vaikeaa arvioida tapausta aikaisemman tilanteen perusteella.
Toisaalta päätöksen osittainen kumoaminen ei myöskään vaikuttaisi sen ulottuvuuteen. Lisättäköön vielä, että riidanalainen päätös on nyt käsiteltävässä asiassa kokonaisuutena edullinen keskittymään osallistuvien yritysten kannalta; tämä seikka on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan merkittävä peruste hyväksyä kanne, jossa vaaditaan osittaista kumoamista. Edellä alaviitteessä 39 mainittu asia Transocean Marine Paint v. komissio, tuomion 21 kohta.