UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2026 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrätyt rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Jäsenvaltioiden alueelle pääsyä koskevat rajoitukset – Luettelot henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään tai joiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle rajoitetaan – Kantajan nimen pysyttäminen luetteloissa – Käsite ”Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat” – Käsite ”liike-elämän edustajat, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” – Päätöksen 2014/145/YUTP 2 artiklan 1 kohdan g alakohta – Asetuksen (EU) N:o 269/2014 3 artiklan 1 kohdan g alakohta – Lainvastaisuusväite – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Ihmisarvo – Arviointivirhe – Oikeasuhteisuus – Unionin kansalaisuus – Liikkumisvapaus – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

Asiassa T‑358/25,

Roman Arkadyevich Abramovich, kotipaikka Nemchinovo (Venäjä), edustajinaan asianajajat T. Bontinck, S. Bonifassi, J. Goffin, J. Bastien ja C. André sekä C. Zatschler, SC,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Di Gaetano, M.-C. Cadilhac, L. Berger ja M. J. Rurarz, avustajanaan asianajaja B. Maingain,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Buttigieg sekä tuomarit M. Kancheva ja F. Bestagno (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn, erityisesti:

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.5.2025 jätetyn kannekirjelmän,

–        yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2025 jätetyn kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän,

ottaen huomioon 6.5.2026 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva Roman Arkadyevich Abramovich vaatii kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta yhtäältä SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan ensinnäkin rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.3.2025 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2025/528 (EUVL L, 2025/528) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.3.2025 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/527 (EUVL L, 2025/527) (jäljempänä yhdessä maaliskuun 2025 toimet) ja toiseksi rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 12.9.2025 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2025/1895 (EUVL L, 2025/1895) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 12.9.2025 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/1894 (EUVL L, 2025/1894) (jäljempänä yhdessä syyskuun 2025 toimet) siltä osin kuin nämä toimet (jäljempänä riidanalaiset toimet) koskevat kantajaa ja toisaalta määräämään SEUT 268 artiklan nojalla korvausta näiden toimien antamisesta hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

 Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

2        Käsiteltävä asia liittyy Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta Euroopan unionissa käyttöön otettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin.

3        Kantajalla on Venäjän, Israelin ja Portugalin kansalaisuus.

4        Euroopan unionin neuvosto antoi 17.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16) rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta. Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla myös asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6) Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä.

5        Neuvosto antoi 25.2.2022 Ukrainan tilanteen vakavuuden huomioon ottaen yhtäältä päätöksen (YUTP) 2022/329 (EUVL 2022, L 50, s. 1), jolla muutettiin päätöstä 2014/145, ja toisaalta asetuksen (EU) 2022/330 (EUVL 2022, L 51, s. 1), jolla muutettiin asetusta N:o 269/2014 erityisesti niiden kriteerien muuttamiseksi, joiden nojalla luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin voidaan kohdistaa kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä.

6        Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettiin, että kaikki seuraaville kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään: ”johtavat liike-elämän edustajat tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta” (alkuperäinen g alakohdan kriteeri).

7        Varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määriteltiin päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan tätä seuraavissa kohdissa.

8        Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 1 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa kielletään sellaisten luonnollisten henkilöiden pääsy jäsenvaltioiden alueelle tai kauttakulku niiden alueen kautta, jotka täyttävät kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa vahvistettuja kriteereitä olennaisilta osin vastaavat kriteerit.

9        Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, säädettiin varojen jäädyttämistä koskevista toimenpiteistä ja määriteltiin sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt olennaisilta osin samalla tavoin kuin päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna. Erityisesti kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa olennaisilta osin toistettiin mainitun päätöksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan sanamuoto.

 Kantajan nimen merkitseminen ensimmäisen kerran riidanalaisiin luetteloihin ja sen pysyttäminen näissä luetteloissa 15.9.2023 asti

10      Neuvosto antoi 15.3.2022 päätöksen (YUTP) 2022/429 (EUVL 2022, L 87 I, s. 44) päätöksen 2014/145 muuttamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 (EUVL 2022, L 87 I, s. 1) asetuksen N:o 269/204 täytäntöönpanosta.

11      Näillä toimilla kantajan nimi lisättiin numerolla 879 päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä olevaan luetteloon ja samalla numerolla asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I olevaan luetteloon (jäljempänä riidanalaiset luettelot).

12      Neuvosto pysytti kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa asetuksen 2014/145 muuttamisesta 14.9.2022 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2022/1530 (EUVL 2022, L 239, s. 149) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.9.2022 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/1529 (EUVL 2022, L 239, s. 1) sekä asetuksen 2014/145 muuttamisesta 13.3.2023 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2023/572 (EUVL 2023, L 75 I, s. 134) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.3.2023 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2023/571 (EUVL 2023, L 75 I, s. 1). Asetuksen 2014/145 muuttamisesta 13.4.2023 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2023/811 (EUVL 2023, L 101, s. 67) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.4.2023 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2023/806 (EUVL 2023, L 101, s. 1) neuvosto teki muutoksia kantajaa koskevien perusteiden tiivistelmän tiettyihin kieliversioihin ja sen kohtaan ”Tunnistustiedot” kantajaa koskevilta osin.

13      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 20.12.2023 annetulla tuomiolla Abramovich v. neuvosto (T‑313/22, valitus vireillä, EU:T:2023:830) kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä edellä 10–12 kohdassa mainittujen toimien kumoamista ja toisaalta kantajalle väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

 Riidanalaisiin luetteloihin merkitsemistä koskevien kriteerien muuttaminen

14      Neuvosto antoi 5.6.2023 päätöksen (YUTP) 2023/1094 (EUVL 2023, L 146, s. 20) päätöksen 2014/145 muuttamisesta ja asetuksen (EU) 2023/1089 (EUVL 2023, L 146, s. 1) asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta.

15      Päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2023/1094, säädettiin, että kaikki seuraaville kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään: ”Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat ja heidän perheenjäsenensä tai muut heistä hyötyvät luonnolliset henkilöt taikka liike-elämän edustajat, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta” (jäljempänä muutettu g alakohdan kriteeri).

16      Muutettu g alakohdan kriteeri lisättiin vastaavasti asetukseen N:o 269/2014 asetuksella 2023/1089.

 Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa 15.3.2025 asti

17      Neuvosto antoi 13.9.2023 päätöksen (YUTP) 2023/1767 (EUVL 2023, L 226, s. 104) päätöksen 2014/145 muuttamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/1765 (EUVL 2023, L 226, s. 3) asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta ja jatkoi kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä 15.3.2024 asti seuraavilla perusteilla:

”[Kantaja] Roman Abramovich on johtava venäläinen liike-elämän edustaja, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet Venäjän federaation presidenttiin Vladimir Putiniin. Hänellä on ollut etuoikeutettu pääsy presidentin luo ja heidän välinen suhteensa on pysynyt erittäin hyvänä. Tämä yhteys Venäjän johtajaan on auttanut häntä ylläpitämään merkittävää omaisuuttaan. Hän on suuri osakkeenomistaja Evraz-teräskonsernissa, joka on yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista.

Hän on näin ollen hyötynyt niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Näin ollen hän on myös johtava venäläinen liike-elämän edustaja, joka toimii Venäjällä, ja liike-elämän edustaja sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.”

18      Neuvosto antoi 12.3.2024 päätöksen (YUTP) 2024/847 (EUVL L, 2024/847) päätöksen 2014/145 muuttamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/849 (EUVL L, 2024/849) asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta ja jatkoi kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä 15.9.2024 asti muuttamatta edellä 17 kohdassa toistettuja perusteita.

19      Lisäksi neuvosto antoi 12.9.2024 päätöksen (YUTP) 2024/2456 (EUVL L, 2024/2456) päätöksen 2014/145 muuttamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2455 (EUVL L, 2024/2455) asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta ja jatkoi kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä 15.3.2025 asti muuttamatta edellä 17 kohdassa toistettuja perusteita.

20      Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 10.9.2025 antamallaan tuomiolla Abramovich v. neuvosto (T‑1105/23, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2025:839) kanteen, jolla vaadittiin yhtäältä edellä 17–19 kohdassa mainittujen toimien kumoamista ja toisaalta kantajalle väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista.

 Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa 15.9.2025 asti

21      Kantaja esitti 1.11.2024 neuvostolle pyynnön harkita uudelleen hänen nimensä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin.

22      Neuvosto ilmoitti 27.1.2025 kantajalle aikovansa pysyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa ja toimitti hänelle todistusaineiston, joka oli merkitty viitenumerolla WK 857/25 INIT (jäljempänä todistusaineisto WK 857/25 INIT).

23      Kantaja esitti huomautuksensa neuvostolle 9.2.2025 päivätyllä kirjeellä. Kyseisessä kirjeessä hän väitti, että vain neljä neuvoston esittämästä seitsemästä asiakirjasta koskee häntä ja että ne ovat joka tapauksessa erittäin yleisluonteisia, epämääräisiä ja vanhentuneita, eivätkä ne siten voi olla oikeudellisena perustana häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden uusimiselle.

24      Neuvosto antoi 14.3.2025 maaliskuun 2025 toimet, joilla kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 15.9.2025 asti seuraavilla perusteilla:

”[Kantaja] on johtava venäläinen liike-elämän edustaja, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet Venäjän federaation presidenttiin Vladimir Putiniin. Hänellä on ollut etuoikeutettu pääsy presidentin luo ja heidän välinen suhteensa on pysynyt erittäin hyvänä. Tämä yhteys Venäjän johtajaan on auttanut häntä ylläpitämään merkittävää omaisuuttaan. Hän on suuri osakkeenomistaja Evraz-teräskonsernissa, joka on yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista. [Kantaja] on myös osakkeenomistaja venäläisessä Norilsk Nickel ‑yrityksessä. Se on yksi maailman suurimmista palladiumin tuottajista ja merkittävä jalostettua nikkeliä tuottava yritys, ja se tuottaa huomattavia tuloja Venäjän hallitukselle. Näin ollen hän on johtava venäläinen liike-elämän edustaja, joka toimii Venäjällä, ja liike-elämän edustaja sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.”

25      Muutettu g alakohdan kriteeri koskee sekä ”Venäjällä toimivia johtavia liike-elämän edustajia” (muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen osa) että ”liike-elämän edustajia, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta” (jäljempänä muutetun g alakohdan kriteerin kolmas osa).

26      Neuvosto vastasi 17.3.2025 päivätyllä kirjeellä kantajan 1.11.2024 esittämään uudelleen harkitsemista koskevaan pyyntöön ja kantajan 9.2.2025 päivättyyn kirjeeseen ja ilmoitti, että häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet oli pidetty voimassa.

 Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa 15.3.2026 asti

27      Neuvosto antoi 12.9.2025 syyskuun 2025 toimet, joilla kantajaan kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 15.3.2026 asti muuttamatta edellä 24 kohdassa toistettuja perusteita. 

28      Neuvosto ilmoitti 15.9.2025 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet uusittaisiin syyskuun 2025 toimilla.

29      Kantaja pyysi 20.10.2025 päivätyllä kirjeellä neuvostoa toimittamaan hänelle asiakirjat, joihin se oli tukeutunut antaessaan syyskuun 2025 toimia häntä koskevilta osin. Neuvosto vastasi kantajalle 13.11.2025 päivätyllä kirjeellä, että kaikki nämä asiakirjat oli jo toimitettu hänelle.

30      Kantaja esitti 10.11.2025 neuvostolle pyynnön harkita uudelleen hänen nimensä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin.

 Asianosaisten lausumat

31      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaiset toimet

–        velvoittaa neuvoston maksamaan alustavasti 1 000 000 euroa korvauksena kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32      Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        toissijaisesti ja siinä tapauksessa, että riidanalaiset toimet kumotaan kantajaa koskevilta osin, määrää, että päätösten 2025/528 ja 2025/1895 vaikutukset pidetään voimassa siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetusten 2025/527 ja 2025/1894 osittainen kumoaminen tulee voimaan

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

33      Kanteensa tueksi kantaja vetoaa – siltä osin kuin kanteessa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista – muodollisesti kuuteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, toinen muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainvastaisuutta, kolmas ihmisarvon loukkaamista, neljäs arviointivirheitä, viides suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja kuudes päätöksen 2014/145 1 artiklan 1 kohdan lainvastaisuutta ja kantajan unionin kansalaisuudesta johtuvien perusoikeuksien loukkaamista. Lisäksi kantaja katsoo, että siitä, että riidanalaisten toimien antamisella loukattiin hänen mainettaan, on aiheutunut hänelle henkistä kärsimystä, josta hän vaatii korvausta.

 Kumoamisvaatimukset

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen

34      Kantaja arvostelee neuvostoa siitä, ettei se noudattanut riidanalaisten toimien antamista koskevia sisäisiä menettelysääntöjä, joissa se nimetään ainoaksi elimeksi, jolla on oikeus tehdä päätöksiä, joten se ei voi siirtää päätöksentekovaltaansa muille elimille, kuten pysyvien edustajien komitealle (Coreper), eikä muille keskuuteensa perustamilleen työryhmille, kuten Itä-Euroopan ja Keski-Aasian työryhmälle (COEST) tai ulkosuhdeneuvosten työryhmälle (RELEX).

35      Tältä osin kantaja väittää lähinnä, että se, ettei neuvostolle toimitettuja huomautuksia tutkita eikä todistusaineistoja arvioida neuvoston itsensä tasolla, on toimielinten välisen tasapainon periaatteen, SEUT 240 artiklan ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 14 artiklan vastaista. Useimmissa tapauksissa neuvosto nimittäin päättää rajoittavista toimenpiteistä käymättä ensi keskustelua ja noudattaen päätöksentekomenettelyä, jossa ne merkitään esityslistalle ns. A-kohtina, jotka hyväksytään suoraan ilman keskustelua. Neuvoston päätöksentekovaltaa käyttävät siis todellisuudessa sen valmisteluelimet.

36      Kantajan mukaan rajoittavia toimenpiteitä koskevien toimien antaminen kuuluu yksin neuvoston toimivaltaan, ja neuvoston olisi kuulunut itse tutkia tosiseikat ja todisteet, joiden perusteella hänen nimensä pysytettiin riidanalaisissa luetteloissa. Sama koskee kirjeitä, joilla vastataan riidanalaisiin luetteloihin merkittyjen henkilöiden esittämiin huomautuksiin, koska nämä kirjeet laaditaan COEST- ja RELEX-työryhmissä ja vahvistetaan yhteisesti Coreperissa. Käytännössä neuvosto ei itse arvioi yksityiskohtaisesti näitä yksittäistapauksia, vaan se lähinnä äänestää Coreperin sille esittämästä säädösehdotuksesta ainoastaan valmisteluelintensä tekemän aineellisen arvioinnin jälkeen.

37      Vastauksessaan kantaja väittää neuvoston toimittamista liitteistä ilmenevän, ettei neuvosto ole tutkinut todistusaineistoja eikä kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden esittämiä huomautuksia.  Erityisesti RELEX-ryhmän osalta todistusaineistosta ilmenee, ettei 3.3.2025 pidetyssä RELEX-ryhmän kokouksessa arvioitu kenenkään, ei myöskään kantajan, yksilöllistä tilannetta.  Sama koskee Coreperia, sillä kantajan mukaan todistusaineistosta ei ilmene, että Coreper olisi tutkinut kyseiset asiakirjat kirjallisessa menettelyssä. Neuvoston jäsenistä kantaja väittää, että heidän vaihtoehtonsa olivat joko hyväksyä tai hylätä yhtenä asiakohtana kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimien pysyttäminen luetteloissa siten kuin valmisteluelimet olivat päättäneet tai jättää äänestämättä tästä asiakohdasta ilman mitään keskustelua tai asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen yksilöllisen tilanteen arviointia.

38      Riidanalaisilla toimilla on viime kädessä rikottu olennaisia menettelymääräyksiä, koska neuvosto ei käyttänyt harkinta- ja päätösvaltaansa tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista ja perussopimuksista ja sovellettavasta säännöstöstä johtuvien vaatimusten mukaisesti siltä osin kuin on kyse kantajan nimen pysyttämisestä riidanalaisissa luetteloissa.

39      Neuvosto kiistää kantajan argumentit.

40      Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jos huomautuksia tehdään tai jos esitetään olennaista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle”.

41      SEU 16 artiklan 7 kohdasta ja SEUT 240 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että Coreper ”huolehtii neuvoston työskentelyn valmistelusta”. SEUT 240 artiklan 1 kohdassa täsmennetään vielä, että Coreper ”suorittaa neuvoston sille antamat toimeksiannot ja – – voi tehdä menettelyä koskevia päätöksiä neuvoston työjärjestyksessä määrätyissä tapauksissa”. 

42      SEUT 240 artiklan 1 kohta toistetaan 1.12.2009 annetulla neuvoston päätöksellä hyväksytyn neuvoston työjärjestyksen (EUVL 2009, L 325, s. 35; jäljempänä neuvoston työjärjestys) 19 artiklan 1 kohdassa.

43      Neuvoston työjärjestyksen 19 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.      Jollei Coreper toisin päätä, se käsittelee ennakolta kaikki neuvoston istunnon esityslistalle otetut asiat. Coreper pyrkii omalla tasollaan saamaan aikaan yksimielisen kannan, joka saatetaan neuvoston hyväksyttäväksi. Se huolehtii siitä, että neuvostolle esitetään asianmukaiset asiakirjat, sekä esittää neuvostolle tarvittaessa suuntaviivoja, vaihtoehtoja tai ratkaisuehdotuksia. Kiireellisissä tapauksissa neuvosto voi yksimielisesti päättää käsitellä asian ilman tätä ennakkokäsittelyä.

3.      Coreper voi perustaa tai sen suostumuksella voidaan perustaa komiteoita tai työryhmiä tiettyjä etukäteen määriteltyjä valmistelu- tai selvitystehtäviä varten.

– –”

44      Neuvostossa kutakin jäsenvaltiota edustavat asiantuntijat huolehtivat neuvoston istuntojen valmistelusta työryhmissä, kuten COEST- tai RELEX-ryhmässä, jotka ovat neuvoston työskentelyä valmistelevia elimiä, kuten neuvoston työjärjestyksen 19 artiklan 3 kohdasta ilmenee (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 187 kohta). Tältä osin on myös todettava yhtäältä, että neuvoston työryhmien jäsenet ovat saaneet valtuuden edustamiltaan jäsenvaltioilta ja he ilmaisevat tietystä ehdotuksesta käytävissä keskusteluissa oman jäsenvaltionsa kannan neuvostossa neuvoston toimiessa yhtenä lainsäätäjänä, ja toisaalta, että vaikka näillä työryhmillä ei ole valtuuksia hyväksyä neuvoston lopullista kantaa, niiden toiminta kuuluu tavanomaiseen lainsäädäntö- tai päätöksentekomenettelyyn (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2023, De Capitani v. neuvosto, T‑163/21, EU:T:2023:15, 95 kohta).

45      Päätöksentekomenettelyssä, jossa tarkastellaan rajoittavien toimenpiteiden uusimista, kyseisten työryhmien jäsenet arvioivat rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön nimen luetteloissa pysyttämistä koskevat asiakirjat ja erityisesti tällaisen henkilön esittämät huomautukset ja todisteet selvittääkseen hänen tilanteensa ja antaakseen neuvostolle tiedot, jotka se tarvitsee päätöksen tekemiseksi kyseisestä pysyttämisestä. Tämän selvityksen tulos toimitetaan Coreperille, ja neuvosto vahvistaa sen perusteella lopullisen kantansa antamalla asianmukaiset säädökset joko istunnossa tai työjärjestyksensä 12 artiklan mukaisessa kirjallisessa menettelyssä. Sitä, että riidanalaisten toimien antamista edeltäneessä päätöksentekomenettelyssä on ollut mukana jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuvia työryhmiä, joihin neuvoston oikeudellisen yksikön edustajat ja pääsihteeristö ovat osallistuneet, ei voida millään tavoin pitää neuvoston päätösvallan siirtämisenä neuvostoon perustetuille valmisteluelimille tai Coreperille (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 187 kohta).

46      Kuten neuvosto sitä paitsi täsmensi unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen istunnossa antamassaan vastauksessa, jotta edellä mainittuihin työryhmiin osallistuvat jäsenvaltioiden valtuuskunnat voisivat kukin ilmaista hallituksensa kannan, ne toimivat vuorovaikutuksessa toimivaltaisten kansallisten ministeriensä kanssa, ja he yleensä antavat valtuuskunnille ohjeet siitä, miten äänestyksessä on toimittava. Jäsenvaltioiden hallitukset voivat näin seurata tarkasti niiden säädösehdotusten valmisteluprosessia, jotka neuvosto tämän jälkeen hyväksyy. Neuvosto ainoastaan vahvistaa muodollisesti jäsenvaltioiden yhteisen kannan, joka on lopputulos pitkälliseen valmistelutyöhön perustuvasta päätöksentekomenettelystä, johon jäsenvaltioiden hallitukset ovat osallistuneet valtuuskuntiensa välityksellä.

47      Edellä esitettyjen seikkojen valossa asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 14 artiklan 3 kohdassa voidaan viitata ainoastaan neuvostoon toimielimenä, jonka toiminta konkretisoituu siinä, että sen valmisteluelimet, kuten COEST- ja RELEX-ryhmät ja Coreper, osallistuvat päätöksentekomenettelyyn, eikä neuvostoon ministerineuvostona, kuten kantaja väittää. Näin ollen se, että nämä elimet ovat osallistuneet kyseisten rajoittavien toimenpiteiden uudelleentarkasteluun tukeakseen neuvoston lopullista päätöksentekoa erityisesti sen osalta, keiden henkilöiden nimi on pysytettävä riidanalaisissa luetteloissa, ei tarkoita, että neuvosto on luopunut päätösvallastaan tai siirtänyt sen valmisteluelimilleen.

48      Mikä tahansa muu ratkaisu olisi paitsi neuvoston työjärjestyksen myös primaarioikeuden määräysten vastaista, sillä SEU 29 artiklassa määrätään, että ”neuvosto tekee päätökset, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen” ja SEUT 215 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”jos [EU-sopimuksen] V osaston 2 luvun mukaisesti tehdyssä päätöksessä niin säädetään, neuvosto voi toteuttaa – – luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä” (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 187 kohta).

49      Käsiteltävässä asiassa tietyistä neuvoston toimittamista liitteistä ilmenee, että Coreper tutki säädösehdotukset ja tiedoksiantokirjeet, jotka sisälsivät muun muassa yksityiskohtaisia vastauksia kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen esittämiin huomautuksiin sellaisessa esityslistan kohdassa, josta keskusteltiin maaliskuun 2025 toimien osalta 12. ja 13.3.2025 pidetyissä neuvoston kokouksissa ja syyskuun 2025 toimien osalta 10. ja 12.9.2025 pidetyissä neuvoston kokouksissa. Kyseisistä liitteistä myös ilmenee, että neuvosto hyväksyi riidanalaiset toimet muodollisesti ja että se vahvisti tiedoksiantokirjeet muodollisesti kirjallisessa menettelyssä työjärjestyksensä 12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.

50      Tältä osin on todettava, että neuvoston esittämistä liitteistä B.9, B.10, F.20 ja F.22, jotka koskevat maaliskuun 2025 ja syyskuun 2025 toimia, ilmenee, että viimeksi mainitut on hyväksytty kirjallisessa menettelyssä. Kyseisen menettelyn käyttäminen, mitä kantaja ei sitä paitsi ole riitauttanut, ei olisi mitenkään estänyt yhtä tai useampaa neuvoston jäsentä vastustamasta menettelyn kohteena olevien säädösten hyväksymistä, joten kirjallisen menettelyn käyttämistä ei voida pitää kyseisten säädösten antamiseen tarkoitetun neuvoston toimivallan siirtämisenä sen valmisteluelimille. Kuten neuvosto kirjelmissään ja istunnossa selitti, hyväksymällä esityslistan A-kohtaan merkityn toimen neuvosto vastaavasti yhtyy valmisteluelintensä tekemiin selvityksiin ja arviointeihin, joiden vuoksi asiasta ei ole enää tarpeen keskustella jäsenvaltioiden kesken, ja vahvistaa ne. Näissä tapauksissa neuvosto, jolla on lopullinen päätösvalta, voi siis aina kyseenalaistaa Coreperin hyväksymät kompromissit.

51      Näin ollen kantajan huomautusten ja hänen esittämiensä asiakirjojen toimittaminen COEST- ja RELEX-ryhmille osoittaa, että neuvosto on toiminut päätöksentekoprosessiaan koskevien sisäisten menettelyjen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 188 kohta). On kuitenkin niin, että riidanalaiset toimet hyväksyi ja tiedoksiantokirjeet vahvisti neuvosto ja ettei tämä – toisin kuin kantaja väittää – mitenkään siirtänyt päätösvaltaansa. Näin ollen ne kantajan argumentit, jotka perustuvat toimielinten välisen tasapainon periaatteen loukkaamiseen ja SEUT 240 artiklan ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 14 artiklan rikkomiseen, on hylättävä.

52      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa muilla kantajan esittämillä argumenteilla.

53      Ensinnäkin siitä kantajan argumentista, jonka mukaan neuvosto ei ole osoittanut, että se olisi missään maaliskuun 2025 ja syyskuun 2025 toimien antamiseen johtaneiden menettelyjen vaiheessa ottanut huomioon kantajaa koskevan todistusaineiston, on todettava, että – kuten neuvosto kirjelmissään ja istunnossa korosti kantajan tätä kiistämättä – nämä asiakirjat jaettiin portaalin välityksellä kaikille valtuuskunnille, sekä asiantuntijoille että ministereille, joten nämä ovat voineet tutustua niihin ja tehdä neuvostossa tietoon perustuvia päätöksiä.

54      Toiseksi niistä argumenteista, jotka koskevat 3.3.2025 pidettyä RELEX-ryhmän kokousta, on huomautettava neuvoston tapaan, että viimeinen kantajaa koskeva todistusaineisto toimitettiin valtuuskunnille 22.1.2025, kuten todistusaineiston WK 857/25 INIT kansisivulla mainitaan, joten se, ettei kyseistä todistusaineistoa mainittu tämän kokouksen esityslistalla, ei osoita, ettei kantajan yksilöllisestä tilanteesta ole tehty minkäänlaista arviointia. Kuten neuvosto korostaa, tätä seikkaa ei osoita myöskään kyseisen kokouksen kesto, koska valmisteluelinten kokoukset ja neuvoston itsensä kokoukset valmistellaan etukäteen valtuuskunnissa, joissa tutkitaan kaikki asian kannalta merkitykselliset asiakirjat, joten sen, miten paljon aikaa jossakin työryhmässä on käytetty keskusteluun, ei voida katsoa edustavan aikaa, joka kultakin valtuuskunnalta on tosiasiallisesti kulunut kokouksen valmisteluun.

55      Kolmanneksi niistä argumenteista, jotka koskevat 12. ja 13.3.2025 pidettyjä Coreperin kokouksia, on todettava neuvoston tapaan, että vaikka pitää paikkansa, että kyseisten kokousten esityslistalla olivat ainoastaan toimet, joihin ehdotettiin Coreperin kompromissiratkaisua, on kuitenkin niin, että – kuten edellä 53 kohdassa täsmennetään – kaikilla pysyvillä edustajilla on ollut mahdollisuus tutustua kyseisiin todistusaineistoihin edellä mainitun portaalin välityksellä, joten he ovat hyvin voineet ottaa ne huomioon tarkastellessaan riidanalaisia toimia koskevia ehdotuksia. Todistusaineistot sitä paitsi muodostavat Coreperin käsiteltäväksi saatettujen säädösehdotusten taustalla olevan tosiseikaston, eivätkä ne siis ole mitään sen hyväksyttäväksi toimitettuja asiakirjoja.

56      Nämä toteamukset pätevät myös kantajan riidanalaisten toimien antamisesta esittämiin samankaltaisiin argumentteihin. Siitä argumentista, jonka mukaan neuvostolla ei ollut riittävästi aikaa tutkia kunkin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön ja yhteisön yksilöllistä tilannetta, on lisäksi todettava, että neuvosto voi tukeutua valmisteluelintensä tekemiin arviointeihin, jotka käsiteltävässä asiassa tehtiin – kuten todistusaineistosta ilmenee – maaliskuun 2025 toimien osalta viidessä COEST-ryhmän kokouksessa, yhdessä RELEX-ryhmän kokouksessa ja kolmessa Coreperin kokouksessa ja syyskuun 2025 toimien osalta seitsemässä COEST-ryhmän kokouksessa, yhdessä RELEX-ryhmän kokouksessa ja kahdessa Coreperin kokouksessa, kun otetaan huomioon, että kyseisten elinten jäsenet toimivat edustamiensa jäsenvaltioiden ohjeistuksen mukaisesti.

57      Neljänneksi siitä argumentista, jonka mukaan käsiteltävän asian olosuhteissa neuvoston jäsenet eivät voineet muuta kuin hyväksyä rajoittavat toimenpiteet yhtenä asiakohtana sen sijaan, että jokaisen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön tai yhteisön tilannetta olisi tarkasteltu tapauskohtaisesti, vaikka rajoittavat toimenpiteet ovat yksittäistapauksissa tehtäviä päätöksiä, on todettava, että kyseiset toimenpiteet hyväksytään yhdellä ainoalla säädöksellä, jolla neuvoston päätökseen tai asetukseen tehdään tarvittavat muutokset, ja että nämä säädökset ovat luonteeltaan sekä yleisesti sovellettavia toimia että useita yksittäistapauksissa tehtyjä päätöksiä.

58      Kuten sitä paitsi edellä 45 kohdassa todetaan, on ensi sijassa toimivaltaisten työryhmien tehtävä tutkia kunkin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön tai yhteisön tilanne ja lausua toimenpiteiden pysyttämisestä näiden osalta, joten hyväksyessään kyseisten rajoittavien toimenpiteiden uudelleentarkastelumenettelyssä säädökset, joita koskevat ehdotukset sille on ehdotettu, neuvosto yhtyy valmisteluelintensä tekemiin selvityksiin ja arviointeihin, kunkin henkilön tai yhteisön yksilöllisestä tilanteesta tehdyt selvitykset mukaan lukien, ja vahvistaa ne.

59      Lisäksi on todettava neuvoston tapaan, että nyt käsiteltävän kaltaisessa asiayhteydessä, jossa neuvosto joutuu tarkastelemaan noin 2 500 henkilön ja yhteisön yksilöllistä tilannetta säännöllisesti uudelleen, sen on väistämättä tukeuduttava valmisteluelintensä töihin, vaikka se on edelleen ainoa, jolla on päätösvaltaa.

60      Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka perustuu muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainvastaisuuteen

61      Kantaja esittää SEUT 277 artiklan nojalla muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäiseen ja kolmanteen osaan kohdistuvan lainvastaisuusväitteen.

62      Ensinnäkin kantaja arvostelee erityisesti muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen osan osalta neuvostoa siitä, että se vahvisti olettaman johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän hallituksen välisestä keskinäisestä riippuvuussuhteesta. Toisin kuin Syyrian hallintoon, käsiteltävässä asiassa kyseessä oleviin liike-elämän edustajiin ei kohdisteta rajoittavia toimenpiteitä heidän konkreettisten tekojensa vuoksi tai siksi, että heillä on henkilökohtainen liityntä vastustuksen kohteena olevaan tilanteeseen, vaan epäsuorana keinona painostaa Venäjän hallitusta. Tällainen olettama on unionin oikeuden vastainen, koska toimenpiteiden kohteena olevien luonnollisten henkilöiden ja Venäjän hallituksen välisen keskinäisen riippuvuussuhteen olemassaoloa ja kyseisten henkilöiden todellista kykyä vaikuttaa kyseisen hallituksen politiikkaan ei arvioida tapauskohtaisesti.

63      Tältä osin kantaja arvostelee myös sitä, että muutetun g alakohdan kriteerin soveltamista laajennettiin päätöksen 2014/145 muuttamisesta 13.5.2025 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2025/904 (EUVL L, 2025/904) ja asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta 13.5.2025 annetulla asetuksella (EU) 2025/903 (EUVL L, 2025/903), koska neuvosto sääti, että sillä perusteella, että luetteloihin merkityt johtavat liike-elämän edustajat ovat siirtäneet liiketaloudellisten intressiensä omistusoikeutta, määräysvaltaa tai niistä saatavaa taloudellista hyötyä 24.2.2022 tai sen jälkeen, ei lähtökohtaisesti voida todeta, etteivät nämä henkilöt enää täytä muutettua g alakohdan kriteeriä, paitsi jos riittävät, tuoreet ja luotettavat tiedot osoittavat päinvastaista. Kantajan mukaan tällainen laajentaminen tukee kyseisestä kriteeristä johdetun olettaman kumoamattomuutta, ja sillä on perusteettomasti käännetty todistustaakka.

64      Toiseksi kantaja muistuttaa suhteellisuusperiaatteen edellyttävän, että unionin toteuttamat toimenpiteet soveltuvat niillä tavoiteltujen hyväksyttävien päämäärien saavuttamiseen ja ettei niillä mennä pidemmälle kuin on tarpeen etenkään silloin, kun niillä puututaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) taattuihin oikeuksiin ja vapauksiin. Neuvosto on näin ollen velvollinen paitsi tarkastelemaan henkilökohtaisia merkitsemisperusteita uudelleen myös arvioimaan noudatettua lähestymistapaa ja valittuja kriteerejä kokonaisvaltaisesti voidakseen tarkastaa päätöksessä 2014/145 säädetyn säännöllistä seurantaa koskevan velvoitteensa mukaisesti, voidaanko rajoittavilla toimenpiteillä tosiasiallisesti saavuttaa niillä tavoitellut päämäärät. Se, ettei mitään vaikutusten seurantaa tai arviointia ole tehty, osoittaa, ettei muutettu g alakohdan kriteeri vastaa näitä oikeasuhteisuuden vaatimuksia.

65      Koska muutetulla g alakohdan kriteerillä ei pyritä enää rajoittamaan Venäjän hallituksen tuloja, kuten alkuperäisellä g alakohdan kriteerillä, vaan pikemminkin kannustamaan johtavia liike-elämän edustajia painostamaan kyseistä hallitusta, jotta se muuttaa Ukrainaa koskevaa politiikkaansa, kyseisten rajoittavien toimenpiteiden olisi koskettava yksinomaan henkilöitä, joilla on todellista vaikutusvaltaa kyseiseen hallitukseen, eikä vain henkilöitä, jotka ovat merkittävässä asemassa jollain tietyllä talouden alalla. Äänetön vähemmistöosakkuus yhtiössä ei riitä osoittamaan tällaista vaikutusvaltaa.

66      Tältä osin kantaja viittaa myös julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotukseen Pumpyanskiy v. neuvosto (C‑696/23 P, EU:C:2025:409), ratkaisuehdotukseen Khudaverdyan v. neuvosto (C‑704/23 P, EU:C:2025:410), ratkaisuehdotukseen Rashnikov v. neuvosto (C‑711/23 P, EU:C:2025:411) ja ratkaisuehdotukseen Mazepin v. neuvosto (C‑35/24 P, EU:C:2025:412), joiden mukaan johtavaksi liike-elämän edustajaksi voidaan luonnehtia henkilöä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa yhtiössä, jonka hän omistaa tai jossa hänellä on tärkeä asema.

67      Sama koskee muutetun g alakohdan kriteerin kolmannella osalla tavoiteltua päämäärää, sillä toisin kuin kyseisen kriteerin ensimmäisessä osassa, tässä osassa painotetaan edelleen yleistä tavoitetta kohdistaa Venäjän federaatioon mahdollisimman suurta painetta lisäämällä kustannuksia, joita sille aiheutuu sen toimista. Tältä osin kantaja viittaa jälleen edellä 66 kohdassa mainittuihin julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotuksiin, joista ilmenee, että jotta kyseistä osaa voitaisiin soveltaa, neuvoston on osoitettava, että asianomaisen henkilön katsotaan olevan ainakin erittäin tärkeä liike-elämän edustaja alalla, jolla hän toimii ja jolla hän siksi voi käyttää vaikutusvaltaa. Käytännössä ja etenkään kantajaa koskevilta osin neuvosto ei kuitenkaan pyrkinyt osoittamaan tällaista taloudellista merkitystä, vaan se ainoastaan vetosi kantajan osuuteen tai edes vähemmistöosuuteen yhtiössä, joka toimii sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle. Koska tätä merkitystä ei ole näytetty konkreettisesti toteen, muutetun g alakohdan kriteerin kolmas osa ei sovellu sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseen, joten myös se on suhteeton ja lainvastainen.

68      Neuvosto ei myöskään ole osoittanut, että Evraz plc:llä on erityisen tärkeä asema alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle. Näin ollen neuvosto on käytännössä vain osoittanut tietyn yhtiön toimivan tietyllä talouden alalla tarkastelematta lainkaan vaikutusvaltaan viittaavia konkreettisia seikkoja. Kantajan mukaan tällainen lähestymistapa johtaa muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan sekoittamiseen toisiinsa sulauttamalla johtavaa liike-elämän edustajaa koskeva kriteeri talouden alaa koskevaan kriteeriin, mikä on ristiriidassa alkuperäisen g alakohdan kriteerin ulottuvuutta laajennettaessa vahvistettujen tavoitteiden kanssa.

69      Kolmanneksi kantaja väittää, että muutettu g alakohdan kriteeri on lainvastainen myös oikeusvarmuuden periaatteen kannalta, koska se ei ole riittävän selvä ja ennakoitavissa soveltamisalansa sen enempää kuin niiden edellytystenkään osalta, joiden täyttyessä henkilön nimi voidaan poistaa riidanalaisista luetteloista. Tältä osin kantaja korostaa erityisesti kyseisen kriteerin soveltamisalaan mahdollisesti kuuluvien henkilöiden suuren määrän ja riidanalaisiin luetteloihin tosiasiallisesti merkittyjen henkilöiden rajoitetun määrän välistä huomattavaa epäsuhtaa, joka tekee kyseisen kriteerin soveltamisesta ennakoimatonta ja mielivaltaista. Kantajan mukaan henkilöt, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä muutetun g alakohdan kriteerin nojalla, valitaan pitkälti heidän medianäkyvyyteensä ja avoimista lähteistä hankittujen tietojen perusteella tekemättä kattavaa ja objektiivista arviointia kyseessä olevasta taloudellisesta ympäristöstä.

70      Se, että rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan luonnollisiin henkilöihin pelkästään heidän taloudellisen asemansa vuoksi ja täysin riippumatta heidän omasta käyttäytymisestään, mikä on oikeusvaltiota koskevasta arvosta johtuvien vaatimusten vastaista, myös kyseenalaistaa näiden rajoittavien toimenpiteiden väliaikaisuuden ja peruutettavuuden.

71      Viime kädessä kantaja katsoo, että muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen ja kolmas osa ovat lainvastaisia eikä niitä voida soveltaa kantajaan.

72      Neuvosto kiistää kantajan argumentit.

73      SEUT 277 artiklan mukaan asianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta.

74      SEUT 277 artiklassa ilmaistaan yleinen periaate, jonka mukaan asianosaisella on saadakseen kumotuksi toimen, josta se voi nostaa kanteen, oikeus riitauttaa riidanalaisen toimen oikeusperustana olevien toimielinten aiempien toimien pätevyys liitännäisesti, jollei asianosaisella ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraa kannetta näistä toimista, joiden seuraukset kohdistuvat täten asianosaiseen mutta joita tämä ei ole voinut vaatia kumottaviksi. Yleisesti sovellettavaa tointa, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja kanteen kohteena olevan yksittäistapausta koskevan päätöksen ja kyseisen yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on niille EUT-sopimuksessa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä. Tällaisesta vaatimuksesta määrätään nimenomaisesti SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Neuvostolla on kuitenkin laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden merkitsemisperusteiden yleisen ja abstraktin määrittelyn ja niiden toteuttamista koskevien menettelytapojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen yleisesti sovellettaviin sääntöihin, joissa nämä perusteet ja menettelytavat määritellään – kuten riidanalaisten säädösten säännöksiin, joissa vahvistetaan lainvastaisuusväitteen kohteena oleva kriteeri –, kohdistuu vain rajoitettu tuomioistuinvalvonta, joka rajoittuu menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamisen ja tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden sekä sen tarkistamiseen, ettei oikeudellista virhettä ole tehty, ettei tosiseikkojen arvioinnissa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77      Muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainmukaisuutta on tarkasteltava näiden näkökohtien kannalta.

78      Ennen toisen kanneperusteen kolmen osan tarkastelua on todettava, että perusteluissaan kantaja esittää useaan otteeseen sekaisin väitteitä, jotka koskevat muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainvastaisuutta, ja väitteitä, jotka koskevat kyseisten osien soveltamista hänen yksilölliseen tilanteeseensa. Sen vuoksi unionin yleinen tuomioistuin vastaa tämän kanneperusteen yhteydessä vain niihin argumentteihin, joilla pyritään osoittamaan muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainvastaisuus SEUT 277 artiklan kannalta. Muut argumentit, jotka ovat osittain samoja kuin neljännen ja viidennen kanneperusteen tueksi esitetyt argumentit, tutkitaan viimeksi mainittujen perusteiden arvioinnin yhteydessä.

–       Ensimmäinen osa, jonka mukaan neuvosto on virheellisesti vahvistanut kumoamattoman olettaman johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän hallituksen välisestä keskinäisestä riippuvuussuhteesta

79      Aluksi on muistutettava, että ennen muutetun g alakohdan kriteerin käyttöön ottamista sovellettu alkuperäinen g alakohdan kriteeri koski yksinomaan ”johtavia liike-elämän edustajia, – – jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” (ks. edellä 6 kohta). Kyseiseen kriteeriin päätöksellä 2023/1094 tehdyllä muutoksella sen soveltamisalaa laajennettiin ”Venäjällä toimiviin johtaviin liike-elämän edustajiin” ja ”liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” (ks. edellä 15 kohta).

80      Tältä osin on todettava, että muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa toistetaan sama johtavien liike-elämän edustajien käsite, jota alkuperäisessä g alakohdan kriteerissä käytettiin ennen näitä muutoksia, joten kyseistä käsitettä on tulkittava samalla tavoin eli siten, että sillä viitataan merkitykseen, joka kyseisillä liike-elämän edustajilla voi olla tapauksen mukaan ammatillisen asemansa tai tehtävänsä, liiketoimintansa merkittävyyden, pääomaomistustensa tai sijoitustensa laajuuden tai heillä yhdessä tai useammassa yrityksessä, jossa he harjoittavat tätä liiketoimintaa, olevien tehtävien taikka minkä tahansa muun taloudellisesti merkityksellisen kriteerin perusteella (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 178 kohta).

81      Toisin sanoen g alakohdan kriteeriin tehdyllä muutoksella ei muuteta käsitteen ”johtavat liike-elämän edustajat” määritelmää sinänsä, vaan sen tarkoituksena on ainoastaan laajentaa rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa siten, että niitä sovelletaan kaikkiin johtaviin liike-elämän edustajiin, myös niihin, jotka eivät toimi sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle (tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 80 kohta).

82      Alkuperäisen g alakohdan kriteerin laajentamisen perusteet esitetään päätöksen 2023/1094 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa. Kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa nimittäin kuvataan Venäjän talouden toimintaa, jolle on ominaista Venäjällä toimivien johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän federaation hallituksen välinen keskinäinen riippuvuussuhde. Kohdistamalla toimenpiteet näihin liike-elämän edustajiin neuvosto pyrkii siten hyödyntämään sitä vaikutusvaltaa, joka tällä henkilöryhmällä voi olla Venäjän hallitukseen, kannustamalla heitä painostamaan tätä hallitusta muuttamaan Ukrainaa koskevaa politiikkaansa. Viittaamalla johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän hallituksen väliseen keskinäiseen riippuvuussuhteeseen neuvosto pyrkii siis mobilisoimaan sen vaikutusvallan, jota näillä henkilöillä saattaa olla kyseiseen hallitukseen taloudellisen toimintansa vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 54 kohta). Kyseinen johdanto-osan perustelukappale on sisällytetty päätökseen 2023/1094 siis merkitsemiskriteerien muuttamisen taustalla olevien syiden selvittämiseksi eikä minkään olettaman vahvistamiseksi. Väitetyllä rinnastettavuudella Syyrian tilanteen vuoksi käyttöön otetussa rajoittavien toimenpiteiden järjestelmässä (ks. edellä 62 kohta) vahvistettuun olettamaan, mihin kantaja vetoaa, ei siis ole tässä merkitystä.

83      Tästä seuraa, että kantajan argumentti, jonka mukaan neuvosto on vahvistanut kumoamattoman olettaman johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän federaation hallituksen välisistä keskinäisistä riippuvuussuhteista, on hylättävä (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 55 kohta).

84      Tältä osin on myös muistutettava yhtäältä, että henkilön tai yhteisön merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin koskevan kriteerin hyväksyminen on yleisesti sovellettava toimi, jolla pyritään saavuttamaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) kuuluva tavoite, tässä tapauksessa – ja tilanteen vakavuuden huomioon ottaen – lisäämään Venäjän viranomaisiin kohdistuvaa painetta niin, että ne lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa, ja toisaalta, että neuvostolla on laaja harkintavalta tällaisten kriteerien hyväksymisessä (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 56 kohta).

85      Käsiteltävässä asiassa neuvoston ei tarvinnut osoittaa sitä, että Venäjällä toimivien johtavien liike-elämän edustajien ja kyseisen maan hallituksen välillä on keskinäisiä riippuvuussuhteita, voidakseen hyväksyä muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa vahvistetun merkitsemiskriteerin. Kantajan on nimittäin esitettävä lainvastaisuusväitteensä tueksi todisteet, joilla voidaan osoittaa, että tällaisia riippuvuussuhteita koskeva perustelu, jolla alkuperäisen g alakohdan kriteerin laajentaminen oikeutettiin (ks. edellä 82 kohta), on ilmeisen virheellinen ja että se vaikuttaa siten kyseisen osan lainmukaisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 57 kohta).

86      Lisäksi on todettava, että jotta muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäistä osaa voitaisiin soveltaa kunkin kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan luonnollisen henkilön yksilölliseen tilanteeseen, neuvoston on osoitettava, että kyseinen henkilö voidaan yhtäältä luokitella johtavaksi liike-elämän edustajaksi edellä 80 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että hän toisaalta toimii Venäjällä. Tässä tilanteessa jo pelkästään se, että henkilö kuuluu ”Venäjällä toimivien johtavien liike-elämän edustajien” ryhmään, riittää oikeuttamaan sen, että kyseiseen henkilöön kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan nojalla ilman, että olisi tarpeen näyttää toteen yhteys johtavan liike-elämän edustajan aseman ja Venäjän hallinnon välillä (ks. analogisesti tuomio 9.7.2020, Haswani v. neuvosto, C‑241/19 P, EU:C:2020:545, 66 kohta ja määräys 6.9.2022, Haikal v. neuvosto, C‑113/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:640, 41 kohta).

87      Koska muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan tarkoituksena on yksinomaan ottaa käyttöön objektiivinen, itsenäinen ja riittävä kriteeri, jolla kyseessä olevien henkilöiden nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin tai pysyttämistä kyseisissä luetteloissa voidaan perustella ja joka edellyttää neuvostolta näyttöä kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymisestä eli yhtäältä siitä, että kyseinen henkilö on johtava liike-elämän edustaja, ja toisaalta siitä, että hän toimii Venäjällä, kantaja ei voi pätevästi väittää, että kyseisessä osassa vahvistetaan jonkinlainen olettama.

88      Tätä päätelmää ei voida horjuttaa argumenteilla, joita kantaja esittää päätökseen 2014/145 päätöksellä 2025/904 ja asetukseen N:o 269/2014 ja asetuksella 2025/903 tehdyistä muutoksista. Maaliskuun 2025 toimien osalta nämä argumentit ovat nimittäin tehottomia sen vuoksi, että päätös 2025/904 ja asetus 2025/903 ovat kyseisiä toimia myöhempiä eikä niitä siten sovelleta ajallisesti käsiteltävään asiaan (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2025, Melnichenko v. neuvosto, T‑1114/23, ei julkaistu, EU:T:2025:1111, 118 kohta), ja syyskuun 2025 toimien osalta sen vuoksi, että päätöstä 2025/904 ja asetusta 2025/903 ei sovellettu suoraan eikä välillisestikään kantajaan, kuten hänen edustajansa myönsivät unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa.

89      Toisin kuin kantaja väittää, muutetulla g alakohdan kriteerillä ei siis vahvisteta mitään kumoamatonta olettamaa johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän federaation hallituksen välisestä keskinäisestä riippuvuussuhteesta, eikä sen soveltaminen sulje pois toimenpiteiden kohteena olevan henkilön tilanteen tapauskohtaista arviointia. Edellä esitetystä seuraa myös, ettei kantaja ole näyttänyt toteen minkäänlaista oikeusvaltion arvojen loukkausta.

90      Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

–       Toinen osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

91      Tässä osassa kantaja arvostelee neuvostoa lähinnä siitä, ettei se alkuperäistä g alakohdan kriteeriä muutettaessa arvioinut konkreettisesti rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden tosiasiallista vaikutusvaltaa venäläisiin päättäjiin tai heidän taloudellista merkitystään, joten muutettua g alakohdan kriteeriä soveltamalla määrätyt rajoittavat toimenpiteet eivät sovellu niillä tavoitellun päämäärän toteuttamiseen.

92      Tältä osin on muistutettava, että suhteellisuusperiaate kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, ja se edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. tuomio 11.9.2024, Timchenko ja Timchenko v. neuvosto, T‑644/22, EU:T:2024:621, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93      Lisäksi on todettava, että neuvostolla ei ole velvollisuutta todistaa, että sen käyttöön ottamilla rajoittavilla toimenpiteillä on kyseisellä säännöstöllä arvioidut vaikutukset, vaan ainoastaan, että näillä toimenpiteillä voidaan toteuttaa kyseisellä säännöstöllä asetetut tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, VTB Bank v. neuvosto, C‑729/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:499, 66 kohta).

94      Käsiteltävässä asiassa, kuten edellä 81 ja 82 kohdassa jo mainitaan, neuvosto antoi muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan, koska se katsoi laajan harkintavaltansa nojalla ja Ukrainan tilanteen pahenemisen vuoksi, että Venäjän federaation hallituksen painostamiseksi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden piiriä olisi laajennettava niin, että riidanalaisiin luetteloihin voidaan sisällyttää Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 63 kohta).

95      Aluksi on huomautettava, että neuvoston toimintatapa, jossa kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden piiriä laajennetaan Ukrainan tilanteen pahenemisen vuoksi, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa, perustuu oikeuksiin puuttumiseen asteittain sen mukaisesti, kuinka toimenpiteet ovat tehonneet (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 25.1.2017, Almaz-Antey Air ja Space Defence v. neuvosto, T‑255/15, ei julkaistu, EU:T:2017:25, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96      Myös toimenpiteiden kohdistaminen ”Venäjällä toimiviin johtaviin liike-elämän edustajiin” heidän taloudellisen merkityksensä vuoksi muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan nojalla on omiaan lisäämään Venäjän hallitukseen kohdistuvaa painetta ja kustannuksia, joita sille aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja riippumattomuutta heikentävistä toimista. Näin ollen muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen osa vastaa neuvoston pyrkimystä painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, joten se ei ole ilmeisen soveltumaton käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltujen legitiimien päämäärien saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 65 kohta).

97      Kuten päätöksen 2023/1094 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta lisäksi ilmenee, muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisellä osalla pyritään hyödyntämään sitä vaikutusvaltaa, joka ”Venäjällä toimivilla johtavilla liike-elämän edustajilla” voi olla kyseisen maan hallitukseen, kannustamalla heitä epäsuorasti painostamaan kyseistä hallitusta muuttamaan Ukrainaa koskevaa politiikkaansa. Toisin kuin kantaja väittää, muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäistä osaa ei sovelleta erotuksetta kaikkiin talouden toimijoihin vaan kohdennetusti tiettyyn henkilöryhmään, joten sen on katsottava soveltuvan kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen.

98      Muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen osa oli tarpeen, jotta SEU 21 artiklassa tarkoitetut tavoitteet voitiin toteuttaa ja panna täytäntöön. Päätöksen 2023/1094 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että laajentamalla rajoittavien toimenpiteiden henkilöllistä soveltamisalaa siten, että ne koskevat millä tahansa Venäjän taloudella alalla toimivia johtavia liike-elämän edustajia, neuvosto saattoi ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että kyseisillä toimenpiteillä voitiin lisätä Ukrainaan hyökkäyksestä vastuussa olevaan Venäjän hallitukseen kohdistuvaa painostusta. Tässä yhteydessä on todettava, ettei kantaja ole osoittanut, että ulottuvuudeltaan rajoitetummalla vaihtoehtoisella kriteerillä olisi voitu saavuttaa rajoittavilla toimenpiteillä asetetut tavoitteet yhtä tehokkaasti (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2025, Usmanov v. neuvosto, T‑1117/23, ei julkaistu, EU:T:2025:810, 66 kohta).

99      Tältä osin ne kantajan väitteet, joilla hän riitauttaa muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan sillä perusteella, ettei siinä oteta huomioon kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden omaa käyttäytymistä ja ettei heillä ole vaikutusvaltaa Venäjän federaation hallitukseen, eivät voi menestyä. Kantaja ei nimittäin ole esittänyt todisteita, jotka osoittaisivat, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän federaation hallituksen välisiä keskinäisiä riippuvuussuhteita. Kantaja ei ole osoittanut myöskään sitä, että tämä henkilöryhmä ei kykenisi painostamaan Venäjän federaation hallitusta muuttamaan Ukrainaa koskevaa politiikkaansa. Tästä seuraa, että se, etteivät Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat ole vastuussa Ukrainan liittämisestä ja hyökkäyksestä Ukrainaan, tai se, etteivät he tue tätä konfliktia tai hyödy siitä, ei osoita, että muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen osa olisi ilmeisen suhteeton rajoittavilla toimenpiteillä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tästä syystä lainvastainen (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 105 kohta). Näin ollen kantajan argumentti, jonka mukaan muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan nojalla toteutetut toimenpiteet eivät sovellu niillä tavoitellun legitiimin päämäärän saavuttamiseen, koska ei ole mitään todisteita siitä, että Venäjällä toimivilla liike-elämän edustajilla olisi vaikutusvaltaa poliittisiin päättäjiin, on hylättävä.

100    Muutetun g alakohdan kriteerin kolmannen osan oikeasuhteisuudesta on todettava, että toimenpiteiden kohdistaminen ”liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” on niin ikään omiaan lisäämään kustannuksia, joita tälle hallitukselle aiheutuu sen toimista, koska kyseiset alat vahvistavat suoraan tai epäsuorasti Venäjän hallituksen valmiuksia panna toimeen Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviä toimia ja politiikkoja.

101    Muutetun g alakohdan kriteerin kolmas osa siis vastaa neuvoston pyrkimystä painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, joten se ei ole ilmeisen soveltumaton käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltujen legitiimien päämäärien saavuttamiseen.

102    Se, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden piiriä laajennetaan Ukrainan tilanteen pahenemisen vuoksi, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa, perustuu sitä paitsi oikeuksiin puuttumiseen asteittain sen mukaan, kuinka toimenpiteet ovat tehonneet, mikä osaltaan lisää niiden oikeasuhteisuutta (ks. edellä 95 kohta).

103    Lisäksi on huomautettava, että laajentamalla kyseisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa muutetun g alakohdan kriteerin kolmannessa osassa tarkoitettuihin henkilöihin neuvosto saattoi perustellusti odottaa, että nämä toimenpiteet lisäävät osaltaan Venäjän hallitukseen kohdistuvaa painetta. Kantaja ei sitä paitsi ole edes kyseisen osan yhteydessä viitannut vaihtoehtoisten ja vähemmän rajoittavien toimenpiteiden olemassaoloon.

104    Toisin kuin kantaja väittää, edellä 66 kohdassa mainitusta julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotuksesta ei suinkaan ilmene, että alkuperäisen g alakohdan kriteerin lainmukaisuus edellyttäisi sen osoittamista, että asianomaisella henkilöllä on erityistä vaikutusvaltaa Venäjän hallitukseen tai että hän omistaa enemmistöosuuksia tai hoitaa liikkeenjohdollisia tehtäviä, vaan siitä pikemminkin ilmenee, että kyseisten rajoittavien toimenpiteiden taloudellisesti merkittävien henkilöiden ryhmään kohdistamisen ja kyseisen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmän päämäärän välillä on johdonmukainen yhteys (ks. vastaavasti julkisasiamies Medinan ratkaisuehdotus Rashnikov v. neuvosto, C‑711/23 P, EU:C:2025:411, 51 ja 52 kohta).

105    Edellä esitetystä seuraa, että muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen ja kolmas osa osoittavat, että toimenpiteiden kohdistamisella kyseisessä kriteerissä tarkoitettuihin henkilöihin on johdonmukainen yhteys tavoitteeseen kasvattaa painetta Venäjän viranomaisia kohtaan, joten ei voida katsoa, että neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä laajentaessaan alkuperäisen g alakohdan kriteerin soveltamisalaa.

106    Näin ollen muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen ja kolmas osa eivät kumpikaan ole ilmeisen suhteettomia käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltuihin päämääriin nähden.

107    Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

–       Kolmas osa, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen ja oikeusvaltion arvojen loukkaamista

108    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää yhtäältä, että oikeussäännöt ovat selkeitä ja täsmällisiä, ja toisaalta, että niiden soveltaminen on yksityisten ennakoitavissa, erityisesti, jos niistä voi aiheutua epäedullisia seurauksia. Mainittu periaate edellyttää erityisesti, että säännöstön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia sillä niille asetetut velvoitteet ovat, ja voivat yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan voida ymmärtää siten, että ne olisivat esteenä sille, että unionin lainsäätäjä käyttää antamansa oikeussäännön yhteydessä abstraktia oikeudellista käsitettä, eikä myöskään siten, että ne edellyttäisivät, että tällaisessa abstraktissa oikeussäännössä mainitaan ne eri konkreettiset tilanteet, joissa sitä voidaan soveltaa, koska lainsäätäjä ei voi – eivätkä myöskään unionin tuomioistuimet, kun ne tulkitsevat tätä oikeussääntöä – määrittää etukäteen kaikkia tällaisia tilanteita (ks. tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 188 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen ja kolmas osa kuuluvat oikeudelliseen kehykseen, joka on selkeästi rajattu kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä koskevassa säännöstössä tavoitelluilla päämäärillä eli tarpeella Ukrainan tilanteen vakavuuden huomioon ottaen painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän federaation viranomaisia ja lisätä kustannuksia, joita Venäjän federaatiolle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä vaarantavista toimista (ks. edellä 96 ja 100 kohta). Tästä näkökulmasta kyseiset rajoittavat toimenpiteet palvelevat SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita, joihin kuuluvat yhtäältä demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden lujittaminen ja tukeminen sekä toisaalta rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen San Franciscossa (Yhdysvallat) 26.6.1945 allekirjoitetun Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämäärien ja periaatteiden mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 235 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

110    Muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisestä osasta on todettava, kuten edellä 80 kohdassa täsmennetään, että vaikutusvallan käsitteellä tarkoitetaan liike-elämän edustajien merkitystä tapauksen mukaan heidän ammatillisen asemansa tai tehtäviensä, heidän liiketoimintansa merkittävyyden, heidän pääomaomistustensa tai sijoitusten laajuuden tai heillä yhdessä tai useammassa yhtiössä olevien tehtävien tai minkä tahansa muun taloudellisesti merkityksellisen kriteerin perusteella.

111    Edellytyksestä, jonka mukaan kyseisen henkilöryhmän on toimittava Venäjällä, on todettava, että se on riittävän rajattu ja määritelty, jotta se ei ole ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa.

112    Toisin sanoen alkuperäiseen g alakohdan kriteeriin muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisellä osalla lisätty muutos ei koske ”johtavien liike-elämän edustajien” määritelmää, koska laajentamalla kyseisen kriteerin ulottuvuutta neuvosto on halunnut laajentaa niiden henkilöiden ryhmää, jotka voivat olla rajoittavien toimenpiteiden kohteena, siten, että siihen kuuluvat kaikki Venäjällä toimivat johtavat liike-elämän edustajat riippumatta siitä, millä alalla he työskentelevät. Vaikka muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan väljällä muotoilulla jätetään neuvostolle tiettyä harkintavaltaa, se on kuitenkin riittävän selkeä ja ennakoitava, jotta se täyttää oikeusvarmuuden vaatimukset (tuomio 4.6.2025, Khan v. neuvosto, T‑289/23, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2025:560, 90 kohta).

113    Muutetun g alakohdan kriteerin kolmannesta osasta on todettava, että – kuten edellä 109 kohdassa mainitaan – se kuuluu oikeudelliseen kehykseen, joka on selkeästi rajattu kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä koskevassa säännöstössä tavoitelluilla päämäärillä, ja että se on SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetun tavoitteen mukainen (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2024, Uss v. neuvosto, T‑571/23, ei julkaistu, EU:T:2024:839, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

114    Toki muutetun g alakohdan kriteerin kolmannella osalla laajennetaan kyseisten rajoittavien toimenpiteiden henkilöllistä soveltamisalaa alkuperäisen g alakohdan kriteerin, jossa käytettiin adjektiivia ”johtava”, sanamuotoon nähden siten, ettei siinä enää edellytetä, että toimenpiteiden kohteena oleva henkilöt ovat ”johtavia”. Kyseisen ilmauksen poistamista ei kuitenkaan voida tulkita siten, että sen seurauksena kolmas osa on abstrakti, ennakoimaton ja vailla mitään yhteyttä kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltuihin päämääriin.

115    Liike-elämän edustajien käsitteellä ei nimittäin tarkoiteta kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa Venäjällä, vaan yksinomaan sellaisia henkilöitä, jotka harjoittavat laadullisesti tai määrällisesti merkittävää taloudellista toimintaa sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, ja joiden nimen merkitseminen asianomaiseen luetteloon saattaa näin ollen lisätä Venäjän federaation niiden toimien kustannuksia, joilla pyritään heikentämään Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2024, Zubitskiy v. neuvosto, T‑1074/23, ei julkaistu, EU:T:2024:840, 47 kohta).

116    Henkilöä, joka tekee merkittäviä investointeja kyseisillä talouden aloilla, voidaan pitää näillä aloilla toimivana liike-elämän edustajana, joten tällainen henkilö voi asian olosuhteet huomioon ottaen kuulua muutetun g alakohdan kriteerin kolmannen osan soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2025, Vinokurov v. neuvosto, T‑1106/23, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2025:106, 54 kohta).

117    Tältä osin on todettava, että vaikka pitää paikkansa, että päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, ei kummassakaan määritellä merkittävän tulonlähteen käsitettä, on kuitenkin niin, että lähteeseen viittaavan adjektiivin ”merkittävä” käyttäminen edellyttää, että lähde on huomattava eikä siis vähäinen (ks. tuomio 20.11.2024, Zubitskiy v. neuvosto, T‑1074/23, ei julkaistu, EU:T:2024:840, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118    Kantaja ei siis voi väittää, että kyseisten talouden alojen rajaaminen muutetun g alakohdan kriteerin kolmannella osalla ei rajoita sen soveltamisalaa. Se, että kyseinen osa koskee liike-elämän edustajia, jotka muun muassa omistavat osuuksia tai hoitavat tehtäviä yhtiöissä, jotka toimivat ”sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”, on omiaan lisäämään kustannuksia, joita Venäjän federaatiolle aiheutuu sen toimista, koska tällaiset alat sen vuoksi, että ne muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, vahvistavat suoraan tai epäsuorasti Venäjän hallituksen valmiuksia panna täytäntöön Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentäviä toimia ja politiikkoja (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2024, Uss v. neuvosto, T‑571/23, ei julkaistu, EU:T:2024:839, 79 kohta).

119    Muutetun g alakohdan kriteerin kolmas osa siis vastaa neuvoston pyrkimystä painostaa Venäjän viranomaisia lopettamaan Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2024, Uss v. neuvosto, T‑571/23, ei julkaistu, EU:T:2024:839, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen toimenpiteiden kohdentamisella johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, on, ottaen huomioon näiden alojen merkitys Venäjän taloudelle, johdonmukainen yhteys käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tavoitteeseen, joka on paineen kasvattaminen Venäjää kohtaan ja niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjälle aiheutuu sen toimista (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 291 kohta).

120    Toisin kuin kantaja väittää, se, että neuvosto on merkinnyt riidanalaisiin luetteloihin vain rajallisen määrän henkilöitä, ei tee muutetun g alakohdan kriteerin soveltamisesta ennakoimatonta tai mielivaltaista, vaan pikemminkin ilmentää yleisesti muotoillun kriteerin konkreettista soveltamista, jonka lainmukaisuutta ei voida arvioida pelkästään tosiasiallisesti luetteloihin merkittyjen henkilöiden määrää koskevien tilastojen perusteella.

121    Päätelmänä on todettava, että niin muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäinen kuin sen kolmaskin osa täyttävät oikeusvarmuuden periaatteen edellyttämät selkeyden, täsmällisyyden ja ennakoitavuuden vaatimukset.

122    Edellä esitetystä seuraa, että toisen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

123    Oikeusvaltion arvojen loukkaamista koskevasta väitteestä on todettava, että se on olennaisin osin päällekkäinen suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskevien väitteiden kanssa, joihin jo vastataan edellä. Selkeän oikeusperustan olemassaolo, neuvoston harkintavallan rajaaminen perusteluvelvollisuudella ja tehokkaalla tuomioistuinvalvonnalla sekä rajoittavien toimenpiteiden väliaikaisuus ja uudelleentarkasteltavuus ovat omiaan sulkemaan pois sen, että muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisellä ja kolmannella osalla loukattaisiin jo itsessään oikeusvaltion arvoja.

124    Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee ihmisarvon loukkaamista

125    Kantaja väittää, että rajoittavilla toimenpiteillä loukataan ihmisarvoa, jota perusoikeuskirjan 1 artiklassa ja SEU 2 artiklassa velvoitetaan kunnioittamaan. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisten, erityisen ankarien toimenpiteiden soveltamisella henkilöihin, jotka on valittu ennalta määrittelemättömällä tavalla ja riippumatta heidän omasta käyttäytymisestään, loukataan ihmisarvoa, joka on ehdoton oikeus, josta ei voida poiketa. Neuvosto on loukannut kantajan ihmisarvoa myös välineellistämällä häntä julkisessa viestinnässään, sillä kantaja on joutunut rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi sen vuoksi, että hän on kansainvälisesti tunnettu henkilö media- ja urheilumaailmassa. Lisäksi tällä välineellistämisellä on loukattu kantajalle perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja 41 artiklassa taattuja oikeuksia, koska neuvosto on evännyt häneltä oikeuden siihen, että hänen asiansa käsitellään puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti.

126    Neuvosto ei myöskään voi määrätä mitään rajoittavia toimenpiteitä siinä tarkoituksessa, että niillä kannustetaan asianomaista henkilöä ottamaan julkisesti kantaa geopoliittiseen tilanteeseen. Tältä osin kantaja vetoaa erityisesti päätökseen 2025/904, jonka mukaan neuvoston on otettava tarvittaessa huomioon se, onko asianomainen henkilö yksiselitteisesti tuominnut Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan.  Kantajan mukaan tällaisella tarkoituksella loukataan ihmisarvoa ja perusoikeuskirjassa taattua ajatuksen- ja sananvapautta.

127    Neuvosto kiistää kantajan argumentit.

128    Perusoikeuskirjan 7, 8 ja 41 artiklassa taattujen perusoikeuksien loukkaamisesta on aluksi muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan, luettuna yhdessä sen 53 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan kanssa, mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista sekä kantajan vaatimukset. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa kanteensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (ks. vastaavasti tuomio 4.12.2015, Sarafraz v. neuvosto, T‑273/13, ei julkaistu, EU:T:2015:939, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.6.2017, Kiselev v. neuvosto, T‑262/15, EU:T:2017:392, 138 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että perusoikeuskirjan 7, 8 ja 41 artiklan rikkomista koskevat väitteet eivät ole selkeitä eivätkä täsmällisiä, joten ne on jätettävä tutkimatta.

130    Väitetystä ihmisarvon, jota perusoikeuskirjan 1 artiklassa velvoitetaan kunnioittamaan, loukkaamisesta on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa kantaja täsmensi, että hän pyrkii tällä kanneperusteella riitauttamaan sekä muutetun g alakohdan kriteerin lainmukaisuuden SEUT 277 artiklan kannalta että kyseisen kriteerin soveltamisen hänen tilanteeseensa.

131    Ensinnäkin lainvastaisuusväitteestä on riittävää todeta, ettei kantaja ole esittänyt mitään lisäperusteluja niihin perusteluihin nähden, jotka jo tutkittiin ja hylättiin toisen kanneperusteen arvioinnin yhteydessä (ks. edellä 79–122 kohta), eikä myöskään vedonnut mihinkään erityisiin seikkoihin, joiden vuoksi kyseinen kriteeri voisi olla lainvastainen ihmisarvon loukkaamisen kannalta. Näin ollen tämän kanneperusteen se osa, joka perustuu lainvastaisuusväitteeseen, on hylättävä.

132    Toiseksi ihmisarvon loukkaamisesta, joka johtuu muutetun g alakohdan kriteerin konkreettisesta soveltamisesta kantajaan, on muistutettava yhtäältä, että perusoikeuskirjan 1 artiklan mukaan ihmisarvo on loukkaamaton ja sitä on kunnioitettava ja suojeltava, ja toisaalta, että ihmisarvon kunnioittaminen kuuluu SEU 2 artiklassa mainittuihin unionin arvoihin.

133    Lisäksi perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee, että perusoikeuskirjan 1 artiklassa tarkoitettu ihmisarvo ”ei ole ainoastaan yksi perusoikeuksista vaan myös kaikkien perusoikeuksien perusta”. Tältä osin perusoikeuskirjan selityksissä viitataan muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 10.12.1948 hyväksymään ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, jonka johdanto-osaan ihmisarvo on kirjattu täsmentämällä, että ”ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa”. Perusoikeuskirjan selitysten mukaan tästä seuraa, että ”ettei mitään tässä perusoikeuskirjassa vahvistetuista oikeuksista voi käyttää toisen ihmisen arvon loukkaamiseen”, että ”ihmisarvo kuuluu tässä perusoikeuskirjassa vahvistettuihin olennaisiin oikeuksiin” ja että ”näin ollen sitä ei saa loukata myöskään silloin, kun jotain oikeutta rajoitetaan”.

134    On todettava, että ihmisarvon kunnioittaminen on otettu huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ainoastaan siltä osin kuin on kyse erityisen vakavista loukkauksista. Tällaisena pidetään muun muassa perusoikeuskirjan 4 artiklan, jossa määrätään epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kiellosta, loukkaamista, sillä kyseisellä kiellolla ”on ehdoton luonne, koska se liittyy läheisesti perusoikeuskirjan 1 artiklassa tarkoitettuun ihmisarvon kunnioittamiseen” (ks. tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on viitannut ihmisarvon kunnioittamiseen myös tilanteessa, jossa oli kyse turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa – joiden asiana on varmistaa, että aineellisilla vastaanotto-olosuhteilla tarjotaan hakijoille riittävä elintaso, jolla taataan heidän toimeentulonsa ja suojellaan heidän fyysistä terveyttään ja mielenterveyttään – koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisen suojan epäämisestä kansainvälisen suojelun hakijoilta (ks. tuomio 1.8.2025, Minister for Children, Equality, Disability, Integration and Youth ym., C‑97/24, EU:C:2025:594, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että kansallisella lain tasoisella säädöksellä, jolla on leimaava ja syrjäyttävä vaikutus ja joka on omiaan yllyttämään vihaan vähemmistöihin kuuluvia kohtaan, loukataan suoraan perusoikeuskirjan 1 artiklassa tarkoitettua ihmisarvoa (tuomio 21.4.2026, komissio v. Unkari (Unionin arvot), C‑769/22, EU:C:2026:326, 485–492 kohta).

135    On todettava, että edellä mainitut loukkaukset ovat niin luonteeltaan kuin vakavuudeltaankin hyvin erilaisia kuin käsiteltävässä asiassa väitetysti tapahtuneet loukkaukset.

136    Käsiteltävässä asiassa kantajan ihmisarvon erityisen vakavan loukkaamisen väitetään johtuvan yhtäältä siitä, että neuvosto on välineellistänyt kantajaa, ja toisaalta siitä, ettei neuvosto ole ottanut huomioon, että kantajan on mahdotonta luopua omaisuuseristä, joilla hänen nimensä merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin ja sen pysyttämistä kyseisissä luetteloissa perusteltiin.

137    Tältä osin on todettava, että riidanalaisten toimien perusteiden tiivistelmästä käy ilmi, ettei kantajan nimeä pysytetty riidanalaisissa luetteloissa hänen julkisen tunnettuutensa vaan hänen pääomaomistustensa merkittävyyden vuoksi, minkä perusteella neuvosto katsoi muutetun g alakohdan kriteerin mukaisesti, että kantaja on sekä johtava venäläinen liike-elämän edustaja, joka toimii Venäjällä, että liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.

138    On myös todettava, ettei kantaja ole osoittanut, että kyseiset rajoittavat toimenpiteet on kohdistettu häneen ensisijaisesti välineellisessä tai symbolisessa tarkoituksessa, eikä etenkään, että hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin ja sen myöhempi pysyttäminen kyseisissä luetteloissa on omiaan loukkaamaan oikeutta ihmisarvon kunnioittamiseen tai muita perusoikeuskirjan I luvussa vahvistettuja oikeuksia tai periaatteita.

139    Vaikka se, että kantajan kuva esitettiin rajoittavia toimenpiteitä koskevalla neuvoston verkkosivulla muiden venäläisten poliitikkojen ja oligarkkien kuvien rinnalla, voi olla osoitus hänen julkisesta tunnettuudestaan, se ei kuitenkaan todista, että neuvoston tarkoituksena oli käyttää kantajaa välineellisessä tai symbolisessa tarkoituksessa kohdistamalla häneen rajoittavia toimenpiteitä. Lisäksi on todettava, että se, että neuvosto käytti kantajan kuvaa julkisessa viestinnässään, ei seurannut riidanalaisten toimien kohdistamisesta kantajaan, eikä se näin ollen voi vaikuttaa niiden lainmukaisuuteen.

140    Siitä argumentista, jonka mukaan neuvoston väitettynä tarkoituksena on kannustaa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä ottamaan julkisesti kantaa vastustuksen kohteena olevaan tilanteeseen, kuten erityisesti päätöksen 2025/904 johdanto-osan kuudes perustelukappale osoittaa, on todettava, ettei tämä argumentti perustu tosiseikkoihin ja että se on näin ollen perusteeton. Kantaja nimittäin tukeutuu yhtäältä lausumiin, joita neuvoston edustajat esittivät 20.12.2023 annetun tuomion Abramovich v. neuvosto (T‑313/22, valitus vireillä, EU:T:2023:830) taustalla olleessa asiassa 12.7.2023 pidetyssä istunnossa, ja toisaalta päätöksen 2025/904 johdanto-osan yksittäisen perustelukappaleen sanamuotoon. Tältä osin on todettava ensinnäkin, että neuvoston edustajien kyseisessä istunnossa esittämät lausumat eivät – vaikka ne näytettäisiin toteen – voisi paljastaa riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden tosiasiallista tavoitetta, joka – kuten edellä 109 kohdassa täsmennetään – oli aivan toisenlainen, eivätkä tehdä tyhjäksi sitä, että rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisella taloudellisesti merkittävien henkilöiden ryhmään on johdonmukainen yhteys mainittuun tavoitteeseen. Toiseksi päätöksestä 2025/904 on riittävää muistuttaa, ettei sitä sovellettu kantajan tilanteeseen (ks. edellä 88 kohta).

141    Tästä seuraa, ettei kantaja ole osoittanut, miten muutettu g alakohdan kriteeri ja sen soveltaminen riidanalaisten toimien yhteydessä voisivat itsessään loukata ihmisarvoa.

142    Kolmas kanneperuste on näin ollen kokonaisuudessaan hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee arviointivirheitä

143    Neljäs kanneperuste jakautuu lähinnä kolmeen osaan. Ensinnäkin kantaja väittää, että neuvosto teki arviointivirheen, kun se luokitteli hänet muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan nojalla ”johtavaksi” liike-elämän edustajaksi. Toiseksi kantaja väittää, ettei hänen tilanteensa täytä edellytyksiä, jotka koskevat yhtäältä toimimista Venäjällä muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa tarkoitetussa merkityksessä ja toisaalta toimimista liike-elämän edustajana kyseisen kriteerin kolmannessa osassa tarkoitetussa merkityksessä. Kolmanneksi kantaja kiistää niiden seikkojen merkityksellisyyden, luotettavuuden ja todistusarvon, joihin neuvosto vetosi oikeuttaakseen sen, että häneen sovellettiin muutettua g alakohdan kriteeriä.

144    Erityisesti kanneperusteensa ensimmäisessä osassa kantaja väittää, ettei häntä voida pitää muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa tarkoitettuna johtavana liike-elämän edustajana. Hänen mukaansa vaikutusvallan käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan todellista kykyä painostaa Venäjän hallitusta lopettamaan sota, mikä edellyttää sitä, että asianomaisen henkilön ja Venäjän viranomaisten välillä on tosiasiallisesti tietty keskinäinen riippuvuussuhde, jota hänen tapauksessaan ei ole, koska hän on viimeisten yli 20 vuoden ajan harjoittanut toimintaansa pääosin Venäjän ulkopuolella.

145    Kantaja riitauttaa myös toteamukset, joiden mukaan hänen merkitystään liike-elämän edustajana tukevat hänen väitetyt investointinsa Greenleas International Holdingiin, joka omistaa Crispian Investments Ltd:n. Kantajalla ei ole tähän mennessä ollut mitään yhteyttä näihin yhtiöihin, joiden osakas hän ei ole ja joissa hänellä ei ole minkäänlaista roolia.

146    Kanneperusteensa toisessa osassa kantaja väittää, ettei häntä ole pidettävä ”Venäjällä toimivana” liike-elämän edustajana eikä osallisena ”toimintaan sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen [Venäjän] hallitukselle”, lähinnä sillä perusteella, ettei hänen voida katsoa ”toimivan” muutetussa g alakohdan kriteerissä tarkoitetussa merkityksessä.

147    Kantajalla on nimittäin Evrazissa pelkkä äänetön vähemmistöosakkuus, joten hän ei millään tavoin osallistu yhtiön hallintoon eikä sen operatiiviseen toimintaan. Lisäksi Evraz on Lontoon (Yhdistynyt kuningaskunta) pörssiin listautunut Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, johon sovellettavassa sääntelyjärjestelmässä on rajoitettu osakkaiden vaikutusvaltaa yhtiön hallintoon. Lähinnä rahoitusinvestoinnin luonteista sijoitusta ei voida rinnastaa mihinkään Venäjällä ”toimimiseen”.

148    Lisäksi on niin, että vaikka kantajalla on oikeus – jota hän ei edes ole käyttänyt sitten vuoden 2006 – nimittää enintään kolme Evrazin hallituksen jäsentä, tämä oikeus ei kuitenkaan anna hänelle asemaa, jossa hän voisi käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kyseisessä yhtiössä.

149    Norilsk Nickelissä (jäljempänä NN) omistamastaan osuudesta, joksi hän arvioi noin 2,5 prosenttia ja jota yhtiön virallisissa tiedotteissa ei edes mainita, kantaja väittää, että tällainen osuus sulkee pois kaiken päätösvallan, eikä sitä näin ollen voida luonnehtia taloudelliseksi toiminnaksi eikä vaikutusvallaksi muutetussa g alakohdan kriteerissä tarkoitetussa merkityksessä.  Kantaja ei sitä paitsi ole koskaan toiminut johtotehtävissä kyseisessä yhtiössä.

150    Kanneperusteensa kolmannen osan yhteydessä kantaja kiistää niiden todisteiden merkityksellisyyden, luotettavuuden ja todistusarvon, joihin neuvosto tukeutuu. Erityisesti todistusaineistoista WK 5142/2023 INIT, WK 5142/2023 ADD1 ja WK 5142/2023 ADD1 REV1 kantaja väittää, että useat esitetyistä työasiakirjoista ovat sisällöltään lähinnä yleisluonteisia ja kontekstuaalisia eivätkä sisällä mitään hänen yksilölliseen tilanteeseensa liittyviä tietoja, eikä niiden perusteella voida osoittaa keskinäisen riippuvuuden järjestelmää, johon tässä vedotaan. Todistusaineistosta WK 7948/2023 INIT kantaja toteaa, etteivät tietyt siihen sisältyvät asiakirjat ole riittävän luotettavia, yksityiskohtaisia tai merkityksellisiä. Todistusaineistosta WK 857/25 INIT kantaja väittää, että ainoastaan neljä ensimmäistä siihen sisältyvää asiakirjaa koskevat suoraan häntä, eivätkä nekään ole merkityksellisiä eivätkä luotettavia.

151    Neuvosto kiistää kantajan argumentit.

152    Aluksi on muistutettava, että tarkastettaessa sellaisten perusteiden lainmukaisuutta, joihin päätös henkilön nimen merkitsemisestä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttämisestä kyseisessä luettelossa perustuu, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös, joka koskee asianomaista henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevien perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. tuomio 1.8.2025, Timchenko v. neuvosto, C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

153    Selvitys siitä, perustuuko neuvoston arviointi riittävän vankkaan tosiseikastoon, on tehtävä siten, ettei todisteita tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat, koska neuvosto täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteen kohteena olevan henkilön ja vastustuksen kohteena olevan hallinnon välinen riittävä yhteys. Lisäksi unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on siinä tapauksessa, että asia riitautetaan, osoittaa, että asianomaista henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja, eikä kyseisen henkilön asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, että kyseiset perusteet eivät ole perusteltuja. Vaikka kyseisen viranomaisen ei edellytetä esittävän unionin tuomioistuimissa kaikkia tietoja ja todisteita, jotka liittyvät esitettyihin perusteisiin, on kuitenkin tärkeää, että esitetyt tiedot tai todisteet tukevat asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita (ks. tuomio 1.8.2025, Timchenko v. neuvosto, C‑702/23 P, EU:C:2025:605, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen toimintaa sääntelee vapaan todistusharkinnan periaate, ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden luotettavuus. Näytön todistusvoimaa arvioitaessa on lisäksi tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys, ja huomioon on otettava erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (ks. tuomio 31.5.2018, Kaddour v. neuvosto, T‑461/16, EU:T:2018:316, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 95 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).

155    Tältä osin on myös huomautettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella on todisteita koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään oikeus paitsi punnita todisteita antamalla todisteiden ryhmälle ratkaiseva painoarvo myös antaa muille todisteille rajoitettu todistusarvo tai olla antamatta niille mitään todistusarvoa asian selvittämistä ja todistustaakkaa koskevia sääntöjä noudattaen (ks. tuomio 15.1.2026, Anbouba v. neuvosto, C‑494/24 P, ei julkaistu, EU:C:2026:9, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156    Koska unionin viranomaisilla ei ole tutkintavaltuuksia kolmansissa maissa, niiden arvioinnin on todellisuudessa perustuttava yleisön saatavilla oleviin tietolähteisiin, selvityksiin, lehtiartikkeleihin, tiedustelupalvelujen kertomuksiin tai muihin samankaltaisiin tietolähteisiin (ks. tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 115 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

157    Lisäksi rajoittavat toimenpiteet ovat ennalta ehkäiseviä ja jo määritelmällisesti luonteeltaan väliaikaisia toimenpiteitä, joiden pätevyys riippuu aina niiden antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä niiden pysyttämisen tarpeellisuudesta niihin liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi. Neuvoston on näin ollen rajoittavien toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ja selvitettävä toimenpiteiden vaikutukset voidakseen määritellä, onko toimenpiteillä onnistuttu saavuttamaan tavoitteet, joihin asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen alkuperäisellä merkitsemiselle riidanalaiseen luetteloon on pyritty, vai voidaanko kyseisistä henkilöistä ja yhteisöistä edelleen tehdä samat päätelmät (ks. tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

158    Tästä seuraa, että oikeuttaakseen henkilön nimen pysyttämisen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa neuvostoa ei ole kielletty tukeutumasta samaan näyttöön, jolla asianomaisen henkilön nimen alkuperäinen luetteloihin merkitseminen tai uudelleen merkitseminen tai aiempi pysyttäminen kyseisissä luetteloissa on oikeutettu, kunhan yhtäältä luetteloihin merkitsemisen perusteet ovat säilyneet muuttumattomina ja toisaalta asiayhteys ei ole muuttunut siinä määrin, että näyttö olisi vanhentunut. Tähän asiayhteyteen kuuluvat paitsi sen valtion tilanne, jonka osalta rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä on otettu käyttöön, myös asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne. Lisäksi nimen luettelossa säilyttämisen on oltava perusteltua kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella ja erityisesti siksi, että rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ei ole saavutettu (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 169 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

159    Näin ollen neuvosto voi päättää pysyttää asianomaisten henkilöiden nimet riidanalaisissa luetteloissa ja pitää voimassa aiempiin tekoihin liittyvät ja aiemmissa heitä koskevissa päätöksissä hyväksytyt perusteet, jos pysyttäminen on edelleen perusteltua kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella ja erityisesti siksi, että rajoittavien toimenpiteiden tavoitteita ei ole saavutettu (ks. analogisesti tuomio 8.3.2023, Mutondo v. neuvosto, T‑94/22, ei julkaistu, EU:T:2023:120, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160    Näiden oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti on seuraavaksi tutkittava kantajan riidanalaisista toimista esittämät argumentit sen selvittämiseksi, tekikö neuvosto arviointivirheen, kun se päätti pysyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa.

161    Riidanalaisten toimien perusteiden tiivistelmässä (ks. edellä 24 ja 27 kohta) todetaan, että kantaja on Venäjällä toimiva johtava liike-elämän edustaja, mikä vastaa muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäistä osaa, ja liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, mikä vastaa muutetun g alakohdan kriteerin kolmatta osaa.

162    Perusteet kantajan nimen pysyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa eivät ole muuttuneet, joten ei ole tarpeen tehdä eroa yhtäältä maaliskuun 2025 toimien ja toisaalta syyskuun 2025 toimien välillä, sillä perusteiden tiivistelmässä ja todistusaineistoon sisältyvissä todisteissa olevien tietojen tarkistaminen koskee pääasiallisesti samoja tosiseikkoja.

163    Kantajan argumentit, joilla pyritään kritisoimaan muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan soveltamista kantajaan, on tutkittava erikseen.

–       Muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan soveltaminen kantajaan

164    Kantaja arvostelee neuvostoa lähinnä siitä, että se teki arviointivirheen, kun se piti häntä ”johtavana” liike-elämän edustajana ja katsoi hänen ”toimivan Venäjällä” muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa tarkoitetussa merkityksessä. Tältä osin kantaja korostaa, ettei hänen ja Venäjän hallituksen välillä ole keskinäistä riippuvuussuhdetta ja ettei hänellä ole minkäänlaista vaikutusvaltaa kyseiseen hallitukseen. Neuvosto ei myöskään ole esittänyt mitään seikkaa, jonka perusteella vaikutusvaltaa koskevan kriteerin voitaisiin todeta täyttyvän kantajan osalta.

165    Käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että kantajan osalta vahvistetussa perusteessa, joka liittyy muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäiseen osaan, on kyse siitä, että koska kantaja on suuri osakkeenomistaja Evrazissa, joka yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista, häntä pidetään Venäjällä toimivana johtavana liike-elämän edustajana.

166    Kuten edellä 80 kohdassa muistutetaan, muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa tarkoitetulla johtavan liike-elämän edustajan käsitteellä viitataan tapauksen mukaan kyseisten liike-elämän edustajien merkitykseen heidän ammatillinen asemansa tai tehtävänsä, heidän liiketoimintansa merkittävyyden, heidän pääomaomistustensa tai sijoitustensa laajuuden tai heillä yhdessä tai useammassa yrityksessä, jossa he harjoittavat tätä liiketoimintaa, olevien tehtävien, taikka minkä tahansa muun taloudellisesti merkityksellisen kriteerin perusteella.

167    Kuten edellä 81 kohdassa mainitaan, johtavan liike-elämän edustajan nimi voidaan merkitä riidanalaisiin luetteloihin tai pysyttää näissä luetteloissa jo sen vuoksi, että hän toimii Venäjällä, ja riippumatta siitä, millä alalla hän toimii.

168    Kantajan riitauttamien todisteiden yksityiskohtaisuudesta ja merkityksellisyydestä riippumatta käsiteltävän asian todistusaineistosta ilmenee ja asianosaisten kesken on riidatonta, että kantaja omistaa 28,64 prosenttia Evrazin yhtiöpääomasta. Vaikka kantaja väittää, ettei tällainen osuus anna hänelle minkäänlaista valtaa määrätä ratkaisevalla tavalla Evrazin toiminnasta tai käyttää siinä määräysvaltaa, on todettava paitsi, että kantaja on yksi Evrazin merkittävimmistä osakkeenomistajista, sillä vain kolmella muulla osakkeenomistajalla on yli 5 prosentin omistusosuus, myös, että kantaja on osuutensa perusteella Evrazin suurin osakkeenomistaja. Kyseinen osuus nimittäin antaa kantajalle prosentuaalisesti suurimman äänimäärän neljästä suurimmasta osakkeenomistajasta, hänet itsensä mukaan lukien; näillä neljällä osakkeenomistajalla on yhteensä 61,54 prosenttia äänistä, ja loppu yhtiöpääoma kelluu vapaasti.

169    Käsiteltävän asian todistusaineistosta myös ilmenee, että edellä mainittujen kolmen muun osakkeenomistajan tapaan kantaja pystyy käyttämään määräysvaltaa yhtiön hallituksen jäsenten nimittämisessä, osinkojen jaossa, ylimmän johdon nimittämisessä ja muissa yhtiön strategisissa päätöksissä. Tältä osin on huomautettava, että Evrazin hallituksessa on 11 jäsentä, joista kuusi on toimivaan johtoon kuulumattomia riippumattomia jäseniä, ja että kantajalla on oikeus nimittää yksin jopa kolme hallituksen jäsentä. Se, ettei tätä oikeutta ole kantajan väittämän mukaan käytetty sitten vuoden 2006 – mitä kantaja ei muuten ole näyttänyt toteen – ei saata kyseenalaiseksi sitä, että hänellä on tällaisia valtuuksia Evrazin suurimpana osakkeenomistajana.

170    Vaikka, kuten kantaja väittää, hänen Evrazissa pelkkänä sijoittajana omistamansa vähemmistöosuus ei antaisi hänelle todellista määräysvaltaa kyseiseen yhtiöön, tällä osuudella olisi joka tapauksessa edelleen merkitystä muutetussa g alakohdan kriteerissä tarkoitetuksi johtavaksi liike-elämän edustajaksi luonnehtimisen kannalta, kun otetaan huomioon erityisesti tämän jo vuosia sitten hankitun osuuden suuruus ja se, että se liittyy Venäjän suurimpiin kuuluvan teräs- ja kaivosteollisuusalan konsernin emoyhtiöön (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 151 kohta ja tuomio 20.11.2024, Uss v. neuvosto, T‑571/23, ei julkaistu, EU:T:2024:839, 117 ja 118 kohta). Lisäksi käsiteltävän asian todistusaineistosta ilmenee, että kantaja on osakkeenomistaja myös venäläisessä NN-yhtiössä, joka on yksi maailman suurimmista palladiumin tuottajista ja merkittävä jalostettua nikkeliä tuottava kaivosalan toimija, mikä – riippumatta siitä, miten laajaa määräysvaltaa kantaja voi tarkkaan ottaen käyttää omistusosuutensa perusteella – tukee sitä, että hän on liike-elämän edustaja.

171    Tältä osin unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että liike-elämän edustajan vaikutusvalta voidaan osoittaa erilaisten taloudellisten kriteerien avulla käsiteltävän tapauksen olosuhteista riippuen. Näin ollen sen yhtiön taloudellinen merkitys, jossa liike-elämän edustaja harjoittaa toimintaansa, on merkityksellinen seikka määritettäessä yhdessä muiden seikkojen kanssa, onko kyseinen liike-elämän edustaja alkuperäisen g alakohdan kriteerin tarkoituksessa ”johtava” eli onko hänellä huomattava merkitys asianomaisella talouden alalla (tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 195 kohta).

172    Siltä osin kuin on kyse erityisesti kantajan ”johtavasta” asemasta, on täsmennettävä, ettei muutettuun g alakohdan kriteeriin sisälly neuvoston velvollisuutta osoittaa, että kantajan ja Venäjän hallituksen välillä on yhteyksiä tai keskinäinen riippuvuussuhde (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2025, Melnichenko v. neuvosto, T‑1114/23, ei julkaistu, EU:T:2025:1111, 117 kohta).

173    Kantajan argumentista, jolla pyritään riitauttamaan se, että hän ”toimii Venäjällä” muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisessä osassa tarkoitetussa merkityksessä, koska hän on osakkeenomistaja Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaan perustetussa yhtiössä, joka tuottaa kaksi kolmasosaa hänen Venäjän ulkopuolisesta liikevaihdostaan, on riittävää todeta neuvoston tapaan, että käsiteltävän asian todistusaineistoon liitetystä Evrazin esitteestä ilmenee, että sen keskeisenä toimialana on teräs- ja koksikivihiilituotteiden valmistus. Esitteen mukaan Evrazin teräsliiketoiminta painottuu pääasiallisesti teräksen tuotantoon Venäjällä ja tämä tuotanto on suunnattu muun muassa kansalliseen infrastruktuuriin ja rakennusalalle, ja Venäjän markkinoiden osuus tämän teräsliiketoiminnan myynnistä vuonna 2018 oli 46 prosenttia, kun taas Evrazin kivihiililiiketoiminta tuottaa paitsi Venäjän terästehtaissa tarvittavia raaka-aineita myös koksikivihiiltä muun muassa Venäjän suurimpien kivihiilen ja teräksen tuottajien tarpeisiin. Kyseisestä esitteestä ilmenee edelleen, että Evraz oli vuonna 2018 Venäjän neljänneksi suurin raakateräksen valmistaja tuotantomäärällä mitattuna ja Venäjän ja Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) rakennus- ja rautatieteollisuuden suurin pitkien tuotteiden valmistaja tuotantomäärällä mitattuna. Edellä 150 kohdassa mainitun todistusaineiston WK 7948/2023 INIT todisteesta 3, joka on päivätty 5.5.2022, ilmenee, että Evraz valmisti 28 prosenttia junanpyöristä ja 97 prosenttia kiskoista Venäjällä.

174    Kantaja ei myöskään voi tehokkaasti väittää, ettei sen omistusosuus Evrazissa ole mitään Venäjällä toimimista, koska hän itse myöntää, että kolmasosa Evrazin toiminnasta toteutetaan Venäjällä. Evrazin teräs- ja koksikivihiilialan toiminnasta Venäjällä on todettava, että neuvosto on aivan perustellusti luonnehtinut kantajaa liike-elämän edustajaksi, joka toimii Venäjällä kyseisen yhtiön välityksellä. Lisäksi on niin, että jos yhtiö, jolla on merkittävää toimintaa Venäjällä, voisi välttyä tältä luonnehdinnalta pelkästään sillä perusteella, että se on sijoittautunut myös ulkomaille tai sillä on toimintaa myös ulkomailla, kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä voitaisiin helposti kiertää.

175    Siitä väitteestä, jonka mukaan kantajan on mahdotonta käyttää oikeuksia, jotka johtuvat hänen omistusosuudestaan Evrazissa, ja siten luopua tästä omistusosuudesta tarvittaessa, koska hän ei voi hankkia todistusta osakkuudestaan Evrazissa, on huomautettava, ettei kantaja ole kyennyt osoittamaan yhtäältä, että hän on ottanut virallisesti yhteyttä suoraan niihin yhteisöihin, joita hän pitää pätevinä antamaan tällaisen todistuksen, eli Euroclear Holding SA:han (jäljempänä Euroclear) ja Computershare Investor Services Plc:hen (jäljempänä Computershare) tai Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriön Office of Financial Sanctions Implementationiin (OFSI, talouspakotteiden täytäntöönpanosta vastaava virasto), ja toisaalta, että kyseiset yhteisöt ovat muodollisesti evänneet nämä todistukset Evrazilta, joka kantajan mukaan on ainoa, joka voisi ne hankkia. Kantaja ei myöskään unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa kyennyt täsmentämään, voidaanko edellä mainittujen yhteisöjen tekemät päätökset, joilla ne ovat kieltäytyneet antamasta todistusta siitä, että kantaja on Evrazin osakkeenomistaja, minkä vuoksi hänen on mahdotonta määrätä osuuksistaan, riitauttaa jossakin Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa.

176    Näin ollen neuvosto ei tehnyt arviointivirheitä, kun se katsoi, että riidanalaisten toimien toteuttamisajankohtana kantaja oli edelleen Venäjällä toimiva johtava liike-elämän edustaja muun muassa ammatillisen asemansa, liiketoimintansa merkittävyyden, Evrazissa olevien pääomaomistustensa laajuuden ja erityisesti hänellä – vaikkakin vähemmistöosakkaana – olevan Evrazin suuren osakkeenomistajan aseman sekä kyseisen yhtiön ja NN:n, joiden kautta hän harjoittaa toimintaansa Venäjällä, taloudellisen merkityksen vuoksi.

–       Muutetun g alakohdan kriteerin kolmannen osan soveltaminen kantajaan

177    Kantajan mukaan hänen omistusosuutensa Evrazissa ja NN:ssä eivät ole omiaan osoittamaan, että hän toimii sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.

178    Tältä osin on todettava, että muutetun g alakohdan kriteerin kolmas osa perustuu liike-elämän edustajan käsitteeseen yhdistettynä siihen, että asianomainen henkilö toimii ”sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”, eikä siihen liity muita edellytyksiä, jotka koskisivat suoria tai välillisiä yhteyksiä kyseiseen hallitukseen. Kyseisen osan tavoitteena on nimittäin painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta ne lopettavat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa sekä sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

179    Kuten edellä 119 kohdassa todetaan, toimenpiteiden kohdentamisella johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, on johdonmukainen yhteys käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tavoitteeseen, joka on yhtäältä paineen kasvattaminen Venäjää kohtaan ja toisaalta niiden kustannusten lisääminen, joita Venäjälle aiheutuu sen Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista.

180    Käsitteestä ”alat, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” on todettava, että päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, ei kummassakaan määritellä merkittävän tulonlähteen käsitettä. Kuten edellä 117 kohdassa muistutetaan, adjektiivin ”merkittävä” käyttäminen kuitenkin edellyttää, että lähde on huomattava eikä siis vähäinen.

181    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisten toimien perusteiden tiivistelmästä (ks. edellä 24 kohta) ilmenee, että kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa muutetun g alakohdan kriteerin kolmannen osan nojalla perustuu siihen, että kantaja on suuri osakkeenomistaja Evrazissa, joka on yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista, ja osakkeenomistaja venäläisessä NN-yhtiössä, joka on yksi maailman suurimmista palladiumin tuottajista ja merkittävä jalostettua nikkeliä tuottava kaivosalan yritys, ja että kantaja näin ollen toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.

182    Kuten edellä 166–176 kohdassa täsmennetään, neuvosto katsoi arviointivirhettä tekemättä, että kantaja on Venäjällä toimiva johtava liike-elämän edustaja, koska hän on Evrazin omistusrakenteen perusteella yksi sen suurista osakkeenomistajista. Saman on pakostikin koskettava kantajan luonnehtimista ”liike-elämän edustajaksi” muutetun g alakohdan kriteerin kolmannessa osassa tarkoitetussa merkityksessä. Yhtäältä sillä, että kantaja ei ole Evrazin enemmistöosakas eikä sen hallituksen jäsen eikä hänellä ole valtuuksia toimia tämän yhtiön nimissä, ja toisaalta sillä, että hänellä on NN:ssä vain vähäpätöinen rooli, ei ole tältä osin mitään vaikutusta.

183    Kun otetaan huomioon erityisesti kantajan omistusosuus NN:ssä, on todettava neuvoston tapaan, että vaikka oletettaisiinkin, että tämä osuus on tosiasiallisesti 2,5 prosenttia, se ei kyseenalaista muutetun g alakohdan kriteerin soveltamista kantajan tilanteeseen edellä 171 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kannalta, kun otetaan huomioon erityisesti kyseisen yhtiön maailmanlaajuisesti johtava asema. Neuvoston perusteiden tiivistelmässä, jossa perusteltiin kantajan nimen pysyttämistä riidanalaisissa luetteloissa maaliskuun 2025 toimilla (ks. edellä 24 kohta), esittämällä nimenomaisella viittauksella kyseiseen omistusosuuteen pyritään ainoastaan tukemaan kantajan liike-elämän edustajaksi luonnehtimista, joka perustuu pääasiallisesti hänen asemaansa Evrazin osakkeenomistajana.

184    Kantajan argumentti, jonka mukaan hänen pääomansa on sijoitettu suurelta osin Venäjän ulkopuolelle, on hylättävä tehottomana, koska sillä ei kyseenalaisteta hänen luonnehtimistaan liike-elämän edustajaksi muutetun g alakohdan kriteerin kolmannessa osassa tarkoitetussa merkityksessä sen vuoksi, että hän on muun muassa Evrazin suurin osakkeenomistaja.

185    Siitä, muodostavatko kaivosala ja erityisesti hiili- ja teräsala, joilla kantaja toimii muun muassa Evrazin välityksellä, ”merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle”, on muistutettava, että – kuten edellä 173 kohdassa täsmennetään – kyseinen yhtiö on yksi Venäjän suurimmista raakateräksen tuottajista tuotantomäärällä mitattuna.

186    Tältä osin edellä 150 kohdassa mainitun todistusaineiston WK 5142/2023 ADD1 REV1 todisteesta 8, joka on ote Moscow Newsin verkkosivustolla 22.5.2023 julkaistusta artikkelista, ilmenee, että kivihiilen vienti Venäjältä meriteitse kasvoi vuoden 2023 alkupuolella yli 20 prosenttia vuoden 2022 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna ja että Venäjän energiaministerin mukaan kivihiilen vienti Venäjältä oli yli 221 miljoonaa tonnia vuonna 2022. Kantaja ei kiistä näitä tietoja.

187    Oikeuskäytännössä on sitä paitsi jo todettu, että teräs- ja kaivosala muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle ja että hiiliala kuuluu kaivosalaan kivihiilen louhintamenetelmän vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2024, Uss v. neuvosto, T‑571/23, ei julkaistu, EU:T:2024:839, 120 ja 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

188    Tätä merkittävyyttä tukee myös Evrazin vuosikertomus joka on vuodelta 2021 ja jossa mainitaan, että sen teräsliiketoiminnan tuotto oli 12,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD) (n. 10,8 miljardia euroa), kun huomioon otetaan myös tällä alalla Pohjois-Amerikan alueella saadut tulot (2,3 miljardia USD eli n. 2 miljardia euroa). Vaikka siis Evrazilla on toimintaa useilla Venäjän talouden aloilla, pelkästään sen terästeollisuudesta saamat tulot, jotka Venäjällä kasvoivat 48,3 prosenttia vuosina 2020 ja 2021, ovat 66,3 prosenttia sen kokonaistuloista.

189    Neuvosto on näin ollen näyttänyt riittävällä tavalla toteen, että teräs- ja kaivosala, joilla kantaja toimii erityisesti Evrazin välityksellä, muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

190    Tästä seuraa, että Evraziin ja myös NN:ään liittyvän kantajan liiketoiminnan osalta neuvosto on esittänyt riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jolla se on osoittanut, että kantaja on liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle muutetun g alakohdan kriteerin kolmannessa osassa tarkoitetussa merkityksessä.

191    Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei neuvosto tehnyt arviointivirhettä, kun se katsoi, että kantajan täytti muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan soveltamisedellytykset riidanalaisten toimien toteutusajankohtana.

 Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

192    Kantaja väittää, etteivät riidanalaiset toimet ole luonteeltaan väliaikaisia, mikä on olennaista niiden oikeasuhteisuuden kannalta. Kun neuvosto ei riidanalaisia toimia toteuttaessaan ottanut huomioon sitä umpikujaan ajautunutta ja ennenkuulumatonta tilannetta, jossa kantaja oli sen vuoksi, että hänen oli käytännössä mahdotonta määrätä Evrazissa omistamistaan osakkeista ja tarvittaessa luovuttaa niitä edelleen, se loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja jätti huomiotta rajoittavien toimenpiteiden väliaikaisuuden.

193    Kantajan mukaan kyseisten rajoittavien toimenpiteiden määräämisen tarkoituksena on kannustaa asianomaista henkilöä muuttamaan käyttäytymistään niin, ettei hän enää täytä merkitsemiskriteereitä, mikä kantajan tilanteessa on objektiivisesti mahdotonta. Näin ollen kyseisten rajoittavien toimenpiteiden jatkamisella kantajan osalta ei voida saavuttaa niille asetettua tavoitetta, koska näillä toimenpiteillä pyritään muutokseen, jota asianomainen henkilö on rakenteellisesti kykenemätön tekemään, joten ne ovat tarkoitukseensa soveltumattomia ja siten suhteettomia, koska niillä aiheutetaan myös eräänlainen pysyvä lamaannustila.

194    Vaikka oletettaisiinkin, että kantajan omistusosuus Evrazissa riittäisi oikeuttamaan hänen nimensä pysyttämisen riidanalaisissa luetteloissa, kantaja väittää, että kyseisten rajoittavien toimenpiteiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan Evraziin kohdistamien toimenpiteiden yhteisvaikutus ja Computersharen ja Euroclearin kieltäytyminen puuttumasta asiaan estävät kantajaa tulemasta kirjatuksi osakasluetteloon, todistamasta omistusoikeuttaan kyseisiin osakkeisiin ja näin ollen tarvittaessa luovuttamasta niitä edelleen.

195    Kantajan mukaan Yhdistynen kuningaskunnan oikeuden ja unionin oikeuden kumulatiivinen soveltaminen luo tilanteen, jossa hänen on mahdotonta myydä osuuksiaan, ja neuvosto on siinäkin tapauksessa, että tämä mahdottomuus aiheutuisi ainoastaan Yhdistynen kuningaskunnan oikeudesta, velvollinen ottamaan sen huomioon kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovellettaessa ja niitä uudelleen tarkasteltaessa.

196    Vaikka kantaja kykenisikin itse toteuttamaan kaikki tarvittavat valmistelutoimet osakkeidensa myymiseksi, hän joutuisi joka tapauksessa hankkimaan sen jälkeen toimivaltaisilta viranomaisilta luvan niiden myyntiin.  Tältä osin kantaja väittää yhtäältä, että se, ettei OFSI vastannut Evrazille, osoittaa sen olevan haluton sallimaan tätä myyntiä, ja toisaalta, että hän ei voisi niin ajallisista kuin maantieteellisistäkään syistä hyödyntää asetuksen N:o 269/2014 6 b artiklan 3 kohdassa tarjottua mahdollisuutta luvan hankkimiseksi Evrazissa omistamiensa osakkeiden luovuttamiseen.

197    Neuvosto kiistää kantajan argumentit.

198    Aluksi on todettava kantajan käsiteltävässä asiassa esittämät argumentit huomioon ottaen, että unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole suinkaan valvoa sitä, miten neuvosto käyttää laajaa harkintavaltaansa toteuttaessaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisia rajoittavia toimenpiteitä, jotka edellyttävät siltä erityisesti poliittisia valintojen tekemistä ja joiden yhteydessä sen on suoritettava monitahoisia arviointeja, vaan sitä, miten tiettyä merkitsemiskriteeriä on konkreettisesti sovellettu kantajan yksilölliseen tilanteeseen. Unionin yleisen tuomioistuimen tällaisessa tilanteessa harjoittama laillisuusvalvonta on siis täysimääräistä valvontaa.

199    Suhteellisuusperiaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja joka vahvistetaan SEU 5 artiklan 4 kohdassa, edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 229 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoitukseensa soveltuvan toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.

200    Unionin yleinen tuomioistuin on jo useaan otteeseen todennut, että kyseiset toimenpiteet, jotka kohdistuvat sellaisiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, yhteisöihin ja elimiin, joiden nimi on riidanalaisissa luetteloissa, ovat itsessään asianmukaisia ja tarpeellisia, kun otetaan huomioon niillä tavoiteltujen päämäärien ensisijaisuus, ja ettei niistä aiheudu näille henkilöille, yhteisöille ja elimille suhteetonta haittaa, joten ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 198–200 ja 202 kohta).

201    Kantajan esittämien erityisten argumenttien perusteella tämä kanneperuste voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa koskee lähinnä rajoittavien toimenpiteiden soveltumattomuutta kantajan kannalta, koska niillä ei voida saavuttaa asetettua tavoitetta. Toinen osa koskee sitä, että neuvosto ei tosiasiallisesti ole tarkastellut kyseisiä toimenpiteitä säännöllisesti uudelleen.

–       Ensimmäinen osa, joka koskee lähinnä rajoittavien toimenpiteiden soveltumattomuutta kantajan kannalta

202    Ensimmäisessä osassa esitetään kahdenlaisia argumentteja. Yhtäältä kantaja väittää, että omistusosuudet, joilla riidanalaisten toimien toteuttaminen oikeutettiin, eivät anna hänelle todellista vaikutusvaltaa, jonka avulla hän voisi painostaa Venäjän hallitusta. Toisaalta hän väittää, että hänen on joka tapauksessa mahdotonta luovuttaa Evrazissa omistamiaan osakkeita, koska hän ei kykene hankkimaan vaadittavia osaketodistuksia, mikä viime kädessä estää häntä muuttamasta tilannettaan.

203    Ensinnäkään ei voida katsoa, että kantajan omistusosuudet NN:ssä ja Evrazissa ovat luonteeltaan täysin merkityksettömiä. Neljännen kanneperusteen yhteydessä tehdystä tarkastelusta nimittäin ilmenee (ks. edellä 164–191 kohta), ettei kyseisiä osuuksia voida pitää vähäisinä tai tarkoituksettomina kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa pysyttämisestä tehdyn päätöksen kannalta.

204    Tilanteensa ajautumisesta umpikujaan kantaja väittää lähinnä, että riidanalaiset toimet ovat tarkoitukseensa soveltumattomia ja suhteettomia, koska hänen on käytännössä mahdotonta hallinnoida Evrazissa omistamiaan osuuksia tai myydä osakkeitaan, minkä vuoksi hän ei lopulta voi mitenkään saada nimeään poistetuksi riidanalaisista luetteloista. Tämä Evrazin osakkuudesta luopumisen mahdottomuus ei johdu pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudesta, vaan kyseisen oikeuden ja unionin oikeuden kumulatiivisesta soveltamisesta. Kantajan mukaan menettely, jota tavallisesti edellytetään osakkeiden kirjaamiseksi hänen nimiinsä, keskeytyi jo alkuunsa siihen, että Computershare, joka vastasi osakeluettelon pitämisestä elokuuhun 2022 asti, kieltäytyi antamasta osaketodistuksia Euroclearille, joka säilyttää kantajan osakkeita hallintarekisteritilillä (nominee account), minkä taustalla oli se, ettei Computersharella ollut OFSI:n lupaa, jonka nojalla se olisi voinut toteuttaa tämän siirron.

205    On todettava, että vaikeudet, joihin kantaja vetoaa siltä osin kuin on kyse hänen mahdollisuudestaan luovuttaa osakkeitaan, eivät johdu riidanalaisten toimien toteuttamisesta, vaan pikemminkin Yhdistyneen kuningaskunnan yhtiöoikeuden soveltamisesta ja Yhdistyneen kuningaskunnan Evraziin kohdistamista rajoittavista toimenpiteistä. Kantajan ”umpikujaksi” kuvaama tilanne johtuu siis seikoista, joilla ei ole mitään tekemistä riidanalaisten toimien toteuttamisen kanssa. Se on nimittäin seurausta yhtäältä siitä, että Computershare kieltäytyi antamasta Euroclearille osaketodistuksia kantajan omistusosuuksista Evrazissa – mikä on välttämätön muodollinen edellytys sille, että Euroclear voisi tapauksen mukaan kirjata osakkeet kantajan nimiin nyttemmin Evrazin pitämään osakasluetteloon –, ja toisaalta siitä, ettei OFSI vastannut pyyntöön osaketodistusten antamisen poikkeuksellisesta sallimisesta.

206    Käsiteltävän asian todistusaineistosta toki ilmenee Evrazin ryhtyneen toimenpiteisiin tällaisen luvan hakemiseksi, mutta näiden seikkojen perusteella ei kuitenkaan voida todeta, että se väitetysti lukkiutunut tilanne, johon kantaja on joutunut, liittyy kyseisiin rajoittaviin toimenpiteisiin. Kuten neuvosto korostaa, kantaja ei myöskään ole osoittanut ryhtyneensä itse mihinkään toimenpiteisiin Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisiin viranomaisiin nähden eikä myöskään saaneensa vahvistusta siitä, ettei häneen sovelleta mitään kyseisen valtion lainsäädännössä säädetyistä poikkeuksista.

207    Tältä osin on todettava, että rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä, jonka unioni on ottanut käyttöön Venäjän federaatiota vastaan sen Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien vuoksi, on itsenäinen kolmansien maiden vastaaviin järjestelmiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2024, Ezubov v. neuvosto, T‑741/22, ei julkaistu, EU:T:2024:605, 196 kohta). Näin ollen neuvostoa ei voida arvostella etenkään edellä 199 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kannalta siitä, ettei se riidanalaisia toimia toteuttaessaan ottanut huomioon sitä, millainen vaikutus Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännöllä ja tämän kolmannen valtion oikeusjärjestyksessä niin kantajaan kuin Evraziinkin kohdistetuilla pakotteilla on voinut olla kantajan asemaan Evrazin osakkeenomistajana.

208    Käsiteltävässä asiassa kantaja ei myöskään ole kyennyt osoittamaan, minkälaisia käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia toimenpiteitä vähemmän rajoittavia mutta tarkoitukseensa kuitenkin yhtä hyvin soveltuvia toimenpiteitä neuvosto olisi voinut toteuttaa, kun seikat, jotka rajoittivat kantajan mahdollisuutta määrätä osuuksistaan, johtuivat Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännöstä eivätkä unionin oikeudesta.

209    Siitä argumentista, jonka mukaan unioni on 23.10.2025 alkaen toteuttanut Evraziin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, on todettava, että se on tehoton, koska riidanalaiset toimet on annettu ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista.

210    Siltä osin kuin on kyse kantajasta luonnollisena henkilönä, hänen omista perusteluistaan ilmenee, että ainoa suoraan kyseisistä rajoittavista toimenpiteistä seuraava vaikutus on, ettei kyseisiä osakkeita voitaisi siirtää Evrazin pitämään osakasluetteloon, vaikka Euroclear hypoteettisesti saisikin osaketodistukset Computersharelta, sillä se olisi päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 ja 2 kohdan ja asetuksen N:o 269/2014 2 artiklan vastaista. On kuitenkin todettava neuvoston tapaan, että kantajan mainitsemissa säännöksissä viitataan kieltoon, jonka mukaan mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa asettaa jäädyttämistä koskevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden saataville tai hyödynnettäviksi, mutta niissä ei suinkaan kielletä Euroclearin kaltaisia eurooppalaisia yhtiöitä antamasta pelkkää todistusta osakkeiden omistusoikeudesta.

211    Vaikka oletettaisiin, että kantajan ”umpikujaksi” luonnehtima tilanne johtuu Yhdistyneen kuningaskunnan määräämien rajoittavien toimenpiteiden ja unionin määräämien toimenpiteiden yhteisvaikutuksesta, on joka tapauksessa todettava, ettei kantaja ole esittänyt riittävästi todisteita, joiden perusteella voitaisiin todeta, että hänen on mahdotonta luovuttaa Evrazissa omistamiaan osuuksia muun muassa olennaisten asiakirjojen puuttumisen tai edellä mainittujen yhteisöjen muodollisten kieltäytymisten vuoksi.

212    Kantaja nimittäin tukeutuu argumenteissaan pääasiallisesti Ian Forresterin ja Usman Tariqin juristeina laatimaan oikeudelliseen lausuntoon, joka on päivätty 31.10.2024 (jäljempänä oikeudellinen lausunto), ja kantajan ja Evrazin sekä Evrazin ja OFSI:n välillä käytyihin sähköpostiviestien vaihtoihin. Mikään näistä todisteista ei kuitenkaan ole itsessään omiaan osoittamaan Computersharen, Euroclearin tai OFSI:n nimenomaisen ja lopullisen kieltäytymisen olemassaoloa.

213    Oikeudellisesta lausunnosta on lisäksi huomautettava, että edellä 154 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa – ja kuten neuvosto perustellusti toteaa – asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys ja otettava huomioon erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta. Käsiteltävässä asiassa on todettava, että tämä lausunto laadittiin kantajan puolustuksen kannalta, ja siksi sen todistusarvo on vähäinen (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2018, Klyuyev v. neuvosto, T‑731/15, EU:T:2018:90, 124 kohta).

214    Lisäksi on todettava neuvoston tapaan, että oikeudellisessa lausunnossa viitataan useisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole sen liitteessä. Yleensäkin tässä lausunnossa esitetään monia näkemyksiä, joita ei ole järjestelmällisesti tuettu todennettavissa olevilla ulkopuolisilla todisteilla. Esimerkiksi kyseisen lausunnon 21 kohdan ii alakohdassa ja 53 kohdassa viitataan yhtiöjärjestystä ja osakkeenomistajia koskevaan Evrazin johdon kirjeeseen, josta esitetään vain yksi ote, 47 kohdassa väitettyä 1.3.2022 toteutettua osakkeiden siirtoa koskevaan Computersharen tiedotteeseen esittämättä tätä asiakirjaa kokonaisuudessaan ja 51 kohdassa Euroclearin ja Computersharen kieltäytymiseen hyväksymästä tiettyä osakkeiden uudelleenkirjausmekanismia liittämättä mukaan vastaavia tiedotteita. Nämä puutteet heikentävät oikeudellisen lausunnon todistusvoimaa etenkin siltä osin kuin siinä todetaan, ettei Euroclear suostu välittämään minkäänlaisia – ei edes valtuutetun asiamiehen tai tämän asiakkaan antamia – äänestysohjeita eteenpäin Evrazille (oikeudellisen lausunnon 67 kohta) tai että kantajan tilanne johtuu Yhdistyneen kuningaskunnan määräämien rajoittavien toimenpiteiden ja käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien toimenpiteiden yhteisvaikutuksesta (oikeudellisen lausunnon 72 kohta), koska ei voida todentaa, mihin konkreettisiin todisteisiin nämä väitteet tarkkaan ottaen perustuvat.

215    Kantajan ja Evrazin sekä Evrazin ja OFSI:n välisistä sähköpostiviestien vaihdoista on todettava, että ne osoittavat enintään, että viralliset yhteydenotot ja tietopyynnöt olivat jääneet vaille muodollista vastausta, mutta niiden perusteella ei voida kuitenkaan todeta sellaisen nimenomaisen ja lopullisen kieltäytymisen olemassaoloa, joka neuvoston olisi pitänyt ottaa huomioon suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi, eikä osoittaa, ettei mikään vaihtoehtoinen oikeudellinen ratkaisu olisi tullut kysymykseen.

216    Edellä esitetyn perusteella viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

–       Toinen osa, jonka mukaan neuvosto ei tosiasiallisesti ole tarkastellut kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä säännöllisesti uudelleen

217    Toisesta osasta on muistutettava aluksi, että – kuten edellä 157 ja 158 kohdasta ilmenee – rajoittavat toimenpiteet ovat ennalta ehkäiseviä ja jo määritelmällisesti luonteeltaan väliaikaisia toimenpiteitä, joiden pätevyys riippuu aina niiden antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä niiden pysyttämisen tarpeellisuudesta niihin liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi. Neuvoston on näin ollen kyseisten toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ja selvitettävä niiden vaikutukset voidakseen määritellä, onko toimenpiteillä onnistuttu saavuttamaan tavoitteet, joihin asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen alkuperäisellä merkitsemisellä riidanalaiseen luetteloon on pyritty, vai voidaanko kyseisistä henkilöistä ja yhteisöistä edelleen tehdä samat päätelmät (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.9.2024, Tokareva v. neuvosto, T‑744/22, EU:T:2024:608, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

218    Käsiteltävässä asiassa todistusaineistosta ilmenee, että neuvosto toteutti vaaditun uudelleentarkastelun ja katsoi arviointivirhettä tekemättä, että asian kannalta merkitykselliset olosuhteet eivät olleet muuttuneet niin, että ne olisivat asettaneet kyseenalaiseksi sen, onko kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa perusteltua. Etenkään siinä yleisessä asiayhteydessä, jolla kyseisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista perusteltiin, sen enempää kuin kantajan erityisessä tilanteessakaan ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka tekisivät alun perin huomioon otetuista todisteista vanhentuneita.

219    Lisäksi on muistutettava, että – toisin kuin kantaja väittää – kyseisten rajoittavien toimenpiteiden tarkoituksena ei ole kannustaa niiden kohteen olevia henkilöitä muuttamaan käyttäytymistään, vaan – kuten edellä 109 kohdassa mainitaan – lisätä Venäjän hallitukseen kohdistuvaa painetta ja kustannuksia, joita sille aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja riippumattomuutta heikentävistä toimista, jotta kyseinen hallitus lopettaa Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa sekä sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan.

220    Näin ollen se kantajan mainitsema seikka, jonka mukaan hänen on käytännössä vaikeaa tai jopa mahdotonta muuttaa henkilökohtaista tilannettaan, ei – jos oletetaan, että se on näytetty toteen – voi sellaisenaan kyseenalaistaa kyseisten rajoittavien toimenpiteiden väliaikaisuutta ja uudelleentarkasteltavuutta eikä osoittaa, ettei neuvosto ole tosiasiallisesti tarkastellut niitä uudelleen käsiteltävässä asiassa.

221    Kantaja ei myöskään ilmoita, millä muilla vähemmän rajoittavilla mutta yhtä soveltuvilla toimenpiteillä kyseiset tavoitteet olisi voitu saavuttaa. Joka tapauksessa on todettava, että vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten ennakkolupajärjestelmä tai velvoite perustella luovutettujen varojen käyttöä jälkikäteen, eivät mahdollista sitä, että tavoiteltu päämäärä, eli Ukrainan tilanteesta vastuussa olevien venäläisten päättäjien painostaminen, saavutetaan yhtä tehokkaasti, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2023, Khudaverdyan v. neuvosto, T‑335/22, ei julkaistu, EU:T:2023:500, 146 kohta ja tuomio 11.9.2024, Ezubov v. neuvosto, T‑741/22, ei julkaistu, EU:T:2024:605, 236 kohta).

222    Tästä seuraa, ettei riidanalaisten toimenpiteiden väitettyä suhteettomuutta ole näytetty toteen, joten viides kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä.

 Kuudes kanneperuste, joka koskee päätöksen 2014/145 1 artiklan 1 kohdan lainvastaisuutta ja kantajan unionin kansalaisen asemasta johtuvien perusoikeuksien loukkaamista

223    Ensinnäkin kantaja, joka on muun muassa Portugalin kansalainen, väittää ensisijaisesti, että päätöksen 2014/145 1 artiklan 1 kohta on lainvastainen siltä osin kuin sillä estetään unionin kansalaisilta pääsy muiden kuin sen jäsenvaltion alueelle, jonka kansalaisia he ovat, tai kauttakulku tämän alueen kautta riippumatta heidän omasta toiminnastaan.

224    Kantajan mukaan primaarioikeudessa ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77) 27 artiklassa vahvistettuja vapaan liikkuvuuden rajoituksia on tulkittava suppeasti, joten ne voidaan oikeuttaa ainoastaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvillä syillä ja niiden on perustuttava yksinomaan unionin kansalaisen omaan käyttäytymiseen.

225    Vaikka unionin tuomioistuimet ovat YUTP:n yhteydessä hyväksyneet unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden rajoituksia tilanteissa, jotka ovat perustuneet omaan käyttäytymiseen tai läheisiin yhteyksiin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevaan hallintoon, kantajan mukaan hänen tilanteensa on erilainen, sillä hänen nimensä pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa perustuu ainoastaan muutettuun g alakohdan kriteeriin. Hänen omassa käyttäytymisessään ei ole mitään syyksi luettavaa, eikä hänellä ole mitään henkilökohtaista yhteyttä vastustuksen kohteena olevaan tilanteeseen. Tässä tilanteessa rajoituksella, joka perustuu yleisestävään logiikkaan, tehdään unionin kansalaisesta pelkkä poliittisen painostuksen väline.

226    Lisäksi päätöksen 2014/145 1 artiklalla loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska sillä rajoitetaan järjestelmällisesti luetteloihin merkittyjen unionin kansalaisten liikkumis- ja oleskeluvapautta sallimatta minkäänlaisia poikkeuksia, joissa olisi otettu huomioon heidän erityinen asemansa, tosiasiallinen asuinpaikkansa tai heidän siteensä muihin jäsenvaltioihin. Tällaisten unionin kansalaisiin sovellettavien erityisten poikkeusten puuttuminen johtaa erityisen laajaan rajoitukseen, joka käsittää 26 jäsenvaltiota 27:stä, ja mahdollisesti määräämättömäksi ajaksi. Joka tapauksessa on niin, etteivät jo olemassa olevat poikkeukset käytännössä toimi, mistä on osoituksena muun muassa se, että Luxemburgin viranomaiset ovat kieltäytyneet sallimasta kantajan pääsyä Luxemburgin alueelle unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa, jossa annettiin 10.9.2025 tuomio Abramovich v. neuvosto (T‑1105/23, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2025:839) pidetyssä istunnossa.

227    Toiseksi kantaja väittää toissijaisesti, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artikla ei ole lainvastainen, sen olisi myönnettävä, että kyseisen säännöksen konkreettisella soveltamisella kantajan tilanteeseen rikotaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta. Kantajan mukaan ei ole osoitettu, miten kielto liikkua muiden kuin sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalainen hän on, auttaisi painostamaan Venäjän hallitusta. Kantaja korostaa myös hänen liikkumis- ja oleskeluoikeuteensa kohdistuvan loukkauksen erityistä vakavuutta ja pysyvyyttä, kun otetaan huomioon, miten kauan hänen nimeään on kaiken kaikkiaan pidetty riidanalaisissa luetteloissa, ja kykenemättömyyttään muuttaa tilannettaan saadakseen häneen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet kumotuiksi.

228    Neuvosto kiistää kantajan argumentit.

229    Seuraavaksi on tutkittava kantajan esittämä lainvastaisuusväite edellä 73–76 kohdassa esitettyjen seikkojen valossa.

230    Perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa vahvistettua oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella sovelletaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdan nojalla perussopimuksissa määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Kuten perusoikeuskirjan selityksistä ilmenee, perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa turvataan SEUT 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus. Tämän oikeuden ulottuvuutta selvennetään SEUT 21 artiklassa.

231    SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella sovelletaan, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Kyseinen varauma, joka on muotoiltu SEUT 21 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja jossa viitataan perussopimuksiin monikossa, käsittää myös EU-sopimuksen ja sen soveltamisesta annetut säännökset. Tästä seuraa, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvilla päätöksillä, jotka on annettu SEU 29 artiklan perusteella, voidaan rajoittaa perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa vahvistettua unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevan oikeuden käyttöä (ks. tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 180 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

232    Tältä osin on huomautettava, että SEU 29 artiklassa, jossa on käytetty laajaa sanamuotoa, annetaan neuvostolle toimivalta tehdä YUTP:n alalla päätöksiä, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen, ja että tällaiseen lähestymistapaan voi sisältyä luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.

233    Tässä yhteydessä neuvoston tehtävänä on määritellä tai täsmentää niiden rajoittavien toimenpiteiden kohde, jotka unioni toteuttaa YUTP:n alalla. Tältä osin se tekee päätöksensä yksimielisesti, ja sillä on laaja harkintavalta, joka selittyy unionin tällä alalla tavoittelemien päämäärien ja tavoitteiden laajuudella, sellaisina kuin ne ilmaistaan SEU 3 artiklan 5 kohdassa ja SEU 21 artiklassa sekä unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa erityismääräyksissä, varsinkin SEU 23 ja SEU 24 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 269 ja 270 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

234    Tästä seuraa, että kunhan SEU 21 artiklassa tarkoitettuja periaatteita ja tavoitteita noudatetaan, neuvosto voi SEU 29 artiklan mukaan lähtökohtaisesti toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä, joiden johdosta luonnollisten henkilöiden oikeutta vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella rajoitetaan SEUT 21 artiklan 1 kohdan tarkoituksessa, vaikka he ovatkin unionin jäsenvaltion kansalaisia ja näin ollen unionin kansalaisia, ja velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan tällaisen rajoituksen noudattamisen, muilla kuin direktiivissä 2004/38 säädetyillä perusteilla (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 181 kohta), jos nämä henkilöt täyttävät kriteerit, joista ilmenee objektiivinen yhteys sen ryhmän, johon he kuuluvat, ja sen kolmannen maan välillä, johon unioni aikoo näin kohdistaa painetta (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 273 kohta).

235    Kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä pyritään painostamaan Venäjän viranomaisia, jotta ne lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa. Kuten edellä 109 kohdassa muistutetaan, kyse on nimittäin yleisen edun mukaisesta tavoitteesta, joka kuuluu YUTP:n yhteydessä tavoiteltuihin päämääriin, joita tarkastellaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja joihin kuuluvat esimerkiksi demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden lujittaminen ja tukeminen sekä rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen ja siviiliväestön suojeleminen (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 182 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

236    Jotta perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa taattujen oikeuksien käyttämiseen kohdistuvat rajoitukset olisivat unionin oikeuden mukaisia, niiden on kuitenkin täytettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset, mikä merkitsee sitä, että niistä on säädettävä lailla, niissä on kunnioitettava kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä ja niillä on oltava unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite ja etteivät ne ole suhteettomia. Sama koskee myös perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa taatun oikeuden käyttöön kohdistuvien rajoitusten, joita asetetaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen yhteydessä, on täytettävä kyseiset edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 183 kohta).

237    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kantajan argumentit, joiden mukaan hänen omassa käyttäytymisessään ei ole mitään syyksi luettavaa, perustuvat virheelliseen olettamaan, koska niissä tarkastellaan YUTP:n yhteydessä toteutettuja rajoittavia toimenpiteitä direktiivin 2004/38 27 artiklassa säädettyjen edellytysten valossa. Toisin kuin kantaja väittää, 5.11.2014 annetusta tuomiosta Mayaleh v. neuvosto (T‑307/12 ja T‑408/13, EU:T:2014:926, 195–199 kohta) ilmenee, että unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ei ole ehdoton ja että on erotettava selkeästi toisistaan yhtäältä sellaiset YUTP:n alaan kuuluvista toimista mahdollisesti johtuvat rajoitukset ja edellytykset, jotka koskevat unionin kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, ja toisaalta sellaiset rajoitukset ja edellytykset, joita jäsenvaltiot voivat asettaa direktiivin 2004/38 27 artiklan mukaisesti yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvistä syistä. SEU 40 artiklan mukaan unionin YUTP:n nojalla käyttämällä toimivallalla ja sen muiden EUT-sopimuksen määräysten nojalla käyttämällä toimivallalla on nimittäin kummallakin oma soveltamisalansa ja eri tavoitteet, joten direktiivissä 2004/38 säädetyt rajoitukset tai edellytykset, jotka koskevat jäsenvaltioita, eivät voi millään tavoin sitoa neuvostoa YUTP:n yhteydessä.

238    Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen tehtävä on tarkastaa, täyttävätkö päätöksistä 2025/528 ja 2025/1895 johtuvat rajoitukset kantajan oikeuteen liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset.

239    On todettava, että käsiteltävässä asiassa nämä edellytykset täyttyvät.

240    Ensinnäkin edellytyksestä, jonka mukaan perusoikeuden käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, mikä merkitsee sitä, että oikeusperustassa, joka mahdollistaa puuttumisen mainittuun oikeuteen, on itsessään määriteltävä selkeästi ja täsmällisesti oikeuden käyttämiselle asetettavien rajoitusten ulottuvuus (ks. tuomio 26.3.2026, Pumpyanskiy ym. v. neuvosto, C‑696/23 P, C‑704/23 P, C‑711/23 P, C‑35/24 P ja C‑111/24 P, EU:C:2026:245, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on todettava, että mainituista rajoituksista kantajan oikeuteen liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella säädetään ”lailla”, koska niistä säädetään yleisesti sovellettavassa toimessa eli päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, jolla on selvä oikeusperusta unionin oikeudessa eli SEU 29 artikla (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 184 kohta).

241    Perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa taatun vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden, jota kantaja väittää loukatun, käyttöä koskevat rajoitukset on määritelty selkeästi ja täsmällisesti päätöksessä 2014/145 itsessään. Tällaisia rajoittavia toimenpiteitä voidaan nimittäin toteuttaa ainoastaan sellaisten henkilöiden ryhmien osalta, jotka täyttävät ne kriteerit, joista säädetään päätöksen 2014/145 1 ja 2 artiklassa ja joihin muutettu g alakohdan kriteeri kuuluu. Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 1 artiklan 2–4, 6 ja 6 a kohdassa täsmennetään lisäksi tapaukset, joissa henkilölle voidaan myöntää poikkeus häneen kohdistetusta unionin alueelle pääsyä ja sen kautta kulkemista koskevasta kiellosta.

242    Näin ollen on todettava, että riidanalaisista toimista kantajalle seuraavista rajoittavista toimenpiteistä on säädetty lailla perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

243    Toiseksi arvioitaessa, kunnioitetaanko edellä 240 kohdassa tarkoitetuissa rajoituksissa kantajan oikeuden liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella ”keskeistä sisältöä”, on kiinnitettävä huomiota kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden luonteeseen ja laajuuteen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 153 kohta).

244    Ensinnäkin päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 1 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisillä rajoituksilla kunnioitetaan kansainvälisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan valtio ei voi evätä omilta kansalaisiltaan oikeutta tulla alueelleen ja oleskella siellä. Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 6 artiklan mukaan riidanalaisia luetteloja on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta niiden henkilöiden nimet, jotka eivät enää täytä luetteloihin sisällyttämisen kriteerejä, poistetaan. Lisäksi kyseisen päätöksen 1 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia kyseisten henkilöiden pääsyn alueelleen muun muassa silloin, jos se on perusteltua pakottavista humanitaarisista syistä. Kyseisillä rajoituksilla ei kyseenalaisteta perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa taattua oikeutta sellaisenaan, koska niiden vaikutuksesta tiettyjen henkilöiden oikeus liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella väliaikaisesti keskeytetään erityisten edellytysten mukaisesti näiden henkilöiden yksilöllisen tilanteen vuoksi, jos kyseiset edellytykset edelleen täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 186 kohta). Kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden säännöllistä uudelleentarkastelua koskevasta vaatimuksesta seuraa erityisesti, että – toisin kuin kantaja väittää – riidanalaisten toimien tavoitteena tai vaikutuksena ei ole hänen unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksiensa epääminen eikä niiden ulottuvuuden pysyvä rajoittaminen.

245    Kolmanneksi kyseisten rajoitusten oikeasuhteisuudesta on muistutettava, että – kuten edellä 199 kohdassa mainitaan – suhteellisuusperiaate edellyttää unionin oikeuden yleisenä periaatteena, että unionin toimielinten toimilla ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoitukseen soveltuvan toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteestä aiheutuvat haitat saa olla suhteettomia tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. vastaavasti tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

246    Tältä osin on viitattava edellä 91–105 kohdassa esitettyihin muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainmukaisuutta koskeviin toteamuksiin sekä edellä 198–222 kohdassa suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevan viidennen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä esitettyihin toteamuksiin. Siltä osin kuin kuudes kanneperuste koskee tätä näkökohtaa, se nimittäin olennaisin osin sekoittuu viidennen kanneperusteen yhteydessä esitettyihin väitteisiin ja sen voidaan näin ollen katsoa jo sisältyvän niihin.

247    Siitä, ovatko rajoitukset oikeuteen liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella tarkoitukseensa soveltuvia, on todettava, että kyseisillä rajoituksilla voidaan saavuttaa yleisen edun mukainen tavoite painostaa Venäjän viranomaisia niin, että ne lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa, koska näillä rajoituksilla edistetään sen toteuttamista.

248    Arvioitaessa, ovatko edellä nämä rajoitukset tarpeellisia, on todettava, ettei kantaja ole kyennyt näyttämään, että neuvosto voisi harkita vähemmän rajoittavien mutta tarkoitukseensa yhtä hyvin soveltuvien toimenpiteiden toteuttamista. Kyseisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamiseen liittyy päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu poikkeusjärjestelmä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia saman artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä muun muassa, jos matkustaminen on perusteltua pakottavista humanitaarisista syistä (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 187 kohta).

249    Väitteestä, jonka mukaan tämä poikkeusjärjestelmä on väitetysti riittämätön, koska päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklassa ei säädetä poikkeuksista, joissa olisi otettu huomioon unionin kansalaisten erityinen asema, on todettava yhtäältä, että kyseisessä päätöksessä säädetään nimenomaisesti useista unionin alueelle pääsyä ja sen kautta kulkemista koskeviin rajoituksiin kohdistuvista poikkeuksista, ja näihin kuuluu poikkeus, jonka mukaan jäsenvaltio ei ole velvollinen kieltämään omien kansalaistensa pääsyä alueelleen. Toisaalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että neuvostolla on YUTP:n alalla laaja harkintavalta sekä määrittäessään rajoittavien toimenpiteiden ulottuvuutta että niihin liitettäviä poikkeuksia, kunhan perusoikeuskirjan 52 artiklassa asetettuja vaatimuksia noudatetaan, ja edellä 239–248 kohdassa jo todetaan, että niitä on noudatettu.

250    Neljänneksi kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on painostaa Venäjän viranomaisia niin, että ne lopettavat Ukrainan vakautta horjuttavat toimensa ja politiikkansa, pyritään yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, joka mainitaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja jonka merkitys kansainväliselle yhteisölle on perustavanlaatuinen, eli kasvattamaan kustannuksia, joita Venäjän federaatiolle aiheutuu Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista, sekä edistämään konfliktin rauhanomaista ratkaisua (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 147 kohta ja tuomio 15.11.2023, OT v. neuvosto, T‑193/22, EU:T:2023:716, 198 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

251    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että kantajan oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella kohdistuvat rajoitukset ovat perussopimuksissa asetettujen edellytysten mukaisia. Näin ollen kantajan esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

252    Niistä kantajan toissijaisesti esittämistä argumenteista, jotka koskevat hänen oikeuteensa liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella kohdistuvien rajoitusten oikeasuhteisuutta, on todettava, että vaikka kyseisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuu kantajalle kielteisiä seurauksia, rajoitukset eivät ole suhteettomia, kun otetaan huomioon näillä toimenpiteillä asetettujen tavoitteiden tärkeys (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2025, Timchenko v. neuvosto, T‑297/23, EU:T:2025:352, 190 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

253    Ensinnäkään se kantajan argumentti, jonka mukaan hänen oikeuteensa liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella kohdistuvat rajoitukset eivät ole väliaikaisia, ei voi menestyä. Kuten edellä 244 kohdassa muistutetaan, riidanalaisia luetteloita nimittäin tarkastellaan säännöllisesti uudelleen. Nämä rajoitukset eivät myöskään vaikuta kyseiseen kantajan oikeuteen sinänsä, koska niillä ainoastaan lykätään väliaikaisesti sen käyttämistä tietyissä erityisolosuhteissa ja kantajan yksilöllinen tilanne huomioon ottaen, kunhan näiden rajoitusten voimassa pitämisen edellytykset täyttyvät edelleen. Tältä osin se, että kyseisiä toimenpiteitä on useaan otteeseen jatkettu kantajan osalta, osoittaa vain sen, että kutakin perättäistä pysyttämistoimea annettaessa on katsottu kantaja täyttävän edelleen muutetussa g alakohdan kriteerissä vahvistetut edellytykset.

254    Siitä, että Luxemburgin viranomaiset kieltäytyivät sallimasta kantajan pääsyn Luxemburgin alueelle kantajaa koskeneessa unionin yleisessä tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa (ks. edellä 226 kohta), on yhtäältä muistutettava, että päätökset rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien luonnollisten henkilöiden pääsystä jäsenvaltioiden alueelle kuuluvat jäsenvaltioille, eivätkä ne voi sellaisinaan vaikuttaa riidanalaisten toimien lainmukaisuuteen. Toisaalta ainoastaan toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten asiana on valvoa unionin toimien kansallisten täytäntöönpanotoimien pätevyyttä (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2024, NSD v. neuvosto, T‑494/22, EU:T:2024:607, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen siinä tapauksessa, että kansallisilla tuomioistuimilla on vaikeuksia tulkita edellä mainittuja poikkeuksia, niillä on mahdollisuus esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö SEUT 267 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 23.7.2025, OT v. neuvosto, T‑1095/23, valitus vireillä, EU:T:2025:744, 215 kohta).

255    Lisäksi on hylättävä kantajan argumentti, joka perustuu Venäjän federaation presidentille ja ulkoministerille myönnettyihin poikkeuksiin, jotka koskevat liikkumista tietyissä jäsenvaltioissa, sillä nämä poikkeukset koskevat kyseisillä poliitikoilla olevia erityisiä kansainvälisiä edustustehtäviä, eikä heidän tilanteensa ole millään tavoin rinnastettavissa kantajan eikä muiden kyseisen kiellon kohteena olevien luonnollisten henkilöiden tilanteeseen.

256    Edellä esitetyn perusteella kuudes kanneperuste on hylättävä.

257    Näin ollen kumoamisvaatimukset on kokonaisuudessaan hylättävä.

 Vahingonkorvausvaatimukset

258    Kantaja vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota hänelle on väitetysti aiheutunut siitä, että hänen perusoikeuksiaan on loukattu pysyttämällä hänen nimensä lainvastaisesti riidanalaisissa luetteloissa riidanalaisilla toimilla.  Kantajan mukaan hänen nimensä merkitsemisestä riidanalaisiin luetteloihin ja pysyttämisestä näissä luetteloissa kolmen vuoden ajan on aiheutunut hänelle aineetonta vahinkoa, jonka määräksi hän arvioi alustavasti 1 000 000 euroa.

259    Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

260    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen toimielintensä tai elintensä lainvastaisesta toiminnasta edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, joita ovat oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen, syntynyt vahinko sekä syy-yhteys toimen antajalla olevan velvollisuuden laiminlyönnin ja vahinkoa kärsineille henkilöille aiheutuneen vahingon välillä (ks. tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

261    Sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytykset ovat kumulatiivisia, joten yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää kanteen hylkäämiseen kokonaisuudessaan (ks. tuomio 7.7.2021, HTTS v. neuvosto, T‑692/15 RENV, EU:T:2021:410, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

262    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että argumentit, joihin kantaja on vedonnut sen osoittamiseksi, että riidanalaiset toimet, joilla hänen nimensä merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, ovat lainvastaisia, on hylättävä, joten edellytys, joka koskee oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeistä rikkomista, ei täyty käsiteltävässä asiassa. Koska siis toinen edellä 260 kohdassa mainituista kumulatiivisista edellytyksistä jää täyttymättä, mitään sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta ei voi syntyä.

263    Vahingonkorvausvaatimukset on näin ollen hylättävä perusteettomina ilman, että on tarpeen tutkia, onko vahinko todella syntynyt tai onko sen ja kyseisen velvoitteen rikkomisen välillä syy-yhteys.

264    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä neuvoston toissijaisesti esittämästä vaatimuksesta, joka koskee päätösten 2025/528 ja 2025/1895 vaikutusten voimassa pitämistä kantajan osalta siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetusten 2025/527 ja 2025/1894 osittainen kumoaminen tulee voimaan, ole tarpeen lausua.

 Oikeudenkäyntikulut

265    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hän vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet on velvoitettava korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Roman Arkadyevich Abramovich vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2026.

Allekirjoitukset

Sisällysluettelo

Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

Kantajan nimen merkitseminen ensimmäisen kerran riidanalaisiin luetteloihin ja sen pysyttäminen näissä luetteloissa 15.9.2023 asti

Riidanalaisiin luetteloihin merkitsemistä koskevien kriteerien muuttaminen

Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa 15.3.2025 asti

Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa 15.9.2025 asti

Kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisissa luetteloissa 15.3.2026 asti

Asianosaisten lausumat

Oikeudellinen arviointi

Kumoamisvaatimukset

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen

Toinen kanneperuste, joka perustuu muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen ja kolmannen osan lainvastaisuuteen

– Ensimmäinen osa, jonka mukaan neuvosto on virheellisesti vahvistanut kumoamattoman olettaman johtavien liike-elämän edustajien ja Venäjän hallituksen välisestä keskinäisestä riippuvuussuhteesta

– Toinen osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

– Kolmas osa, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen ja oikeusvaltion arvojen loukkaamista

Kolmas kanneperuste, joka koskee ihmisarvon loukkaamista

Neljäs kanneperuste, joka koskee arviointivirheitä

– Muutetun g alakohdan kriteerin ensimmäisen osan soveltaminen kantajaan

– Muutetun g alakohdan kriteerin kolmannen osan soveltaminen kantajaan

Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

– Ensimmäinen osa, joka koskee lähinnä rajoittavien toimenpiteiden soveltumattomuutta kantajan kannalta

– Toinen osa, jonka mukaan neuvosto ei tosiasiallisesti ole tarkastellut kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä säännöllisesti uudelleen

Kuudes kanneperuste, joka koskee päätöksen 2014/145 1 artiklan 1 kohdan lainvastaisuutta ja kantajan unionin kansalaisen asemasta johtuvien perusoikeuksien loukkaamista

Vahingonkorvausvaatimukset

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.