<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-819/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0819</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:373">EU:C:2021:373</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>23</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>23</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Michal Bobek – Asia C-819/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Stichting Cartel Compensation ym.</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Michal Bobek</HT></P><P><DATE ISO="20210506">6 päivänä toukokuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C-819/19</P><P>Stichting Cartel Compensation ja</P><P>Equilib Netherlands BV</P><P>vastaan</P><P>Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV,</P><P>Martinair Holland NV,</P><P>Deutsche Lufthansa AG,</P><P>Lufthansa Cargo AG,</P><P>British Airways plc,</P><P>Société Air France SA,</P><P>Singapore Airlines Ltd,</P><P>Singapore Airlines Cargo Pte Ltd,</P><P>Swiss International Air Lines AG,</P><P>Air Canada,</P><P>Cathay Pacific Airways Ltd,</P><P>Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden<BR/>SAS AB ja<BR/>SAS Cargo Group A/S</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 101 artikla ja ETA-sopimuksen 53 artikla</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 103 artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt</KEYWORD><KEYWORD>SEUT 104 ja SEUT 105 artiklan mukainen siirtymäkauden järjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka koskevat lentorahtipalvelujen hintojen useita osatekijöitä (polttoainelisien ja turvalisien käyttöön ottaminen, kieltäytyminen maksamasta provisiota lisistä)</KEYWORD><KEYWORD>Vahingonkorvauskanne</KEYWORD><KEYWORD>Välitön oikeusvaikutus</KEYWORD><KEYWORD>Kansallisten tuomioistuinten toimivalta</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands BV (jäljempänä kantajat) ovat vaatineet vahvistustuomiota ja vahingonkorvausta tapauksessa, jossa vastaajien<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV; Martinair Holland NV; Deutsche Lufthansa AG; Lufthansa Cargo AG; British Airways plc; Société Air France SA; Singapore Airlines Ltd; Singapore Airlines Cargo Pte Ltd; Swiss International Air Lines AG; Air Canada; Cathay Pacific Airways Ltd; Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden; SAS AB ja SAS Cargo Group A/S (jäljempänä yhdessä vastaajat).</P></NOTE> väitettiin syyllistyneen SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen koordinoimalla lentorahtipalveluista Euroopan unionissa ja Euroopan talousalueella (ETA) sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä perittyyn hintaan liittyviä erinäisiä hintatekijöitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tätä käytäntöä noudatettiin väitetysti aikana, jolloin neuvosto ei ollut vielä antanut täytäntöönpanosäännöksiä lentoliikenteen alan tiettyjä osia varten SEUT 101 artiklassa vahvistettujen periaatteiden täysimääräisen vaikutuksen takaamiseksi. Tästä syystä vastaajat väittävät, että SEUT 104 ja SEUT 105 artiklassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>siirtymäkauden järjestelmän<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> mukaisesti yksinomaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaisilla ja Euroopan komissiolla on toimivalta valvoa SEUT 101 artiklan noudattamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa nousee esiin kysymys kansallisten tuomioistuinten toimivallasta soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa tämän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>siirtymäkauden järjestelmän<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> aikana toteutettuun kilpailunvastaiseen toimintaan. Tämä mahdollisesti tekninen ja ajallisesti rajattu kysymys johtaa kuitenkin puolestaan perustavanlaatuisempaan kysymykseen unionin kilpailusääntöjen julkisen (hallinnollisen) ja yksityisen (oikeusteitse tapahtuvan) täytäntöönpanon keskinäisestä riippuvuudesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SEUT</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>SEUT 101–SEUT 105 artiklassa määrätään kilpailusäännöistä. Esillä olevassa asiassa seuraavat määräykset ovat merkityksellisiä:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>101 artikla</P><P>(aiempi EY-sopimuksen 81 artikla)</P><P>1. Sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:</P><P>– –</P><P>2. Tämän artiklan mukaan kielletyt sopimukset ja päätökset ovat mitättömiä.</P><P>3. Voidaan kuitenkin julistaa, että 1 kohdan määräykset eivät koske</P><?PAGE NO="3"?><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>yritysten välistä sopimusta tai yritysten välisten sopimusten ryhmää,</P></ITEM><ITEM><P>yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yritysten yhteenliittymien päätösten ryhmää,</P></ITEM><ITEM><P>yhdenmukaistettua menettelytapaa tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää,</P></ITEM></LIST></P><P>joka osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä:</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>asettamatta asianomaisille yrityksille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>antamatta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>– –</P><P>103 artikla</P><P>(aiempi EY-sopimuksen 83 artikla)</P><P>1. Neuvosto antaa komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan aiheelliset asetukset ja direktiivit 101 ja 102 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamiseksi.</P><P>2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten tavoitteena on erityisesti:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>vahvistaa 101 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon yhtäältä tarve turvata tehokas valvonta ja toisaalta tarve yksinkertaistaa hallintoa niin paljon kuin mahdollista;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>täsmentää tarvittaessa 101 ja 102 artiklan määräysten soveltamisala elinkeinoelämän eri aloilla;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><P>104 artikla</P><P>(aiempi EY-sopimuksen 84 artikla)</P><P>Ennen 103 artiklan nojalla annettujen säännösten voimaantuloa jäsenvaltioiden viranomaiset päättävät kansallista lainsäädäntöään sekä 101 artiklaa, erityisesti sen 3 kohtaa, ja 102 artiklaa noudattaen asioista, jotka koskevat sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen luvallisuutta taikka määräävän aseman väärinkäyttöä sisämarkkinoilla.</P><P>105 artikla</P><P>(aiempi EY-sopimuksen 85 artikla)</P><?PAGE NO="4"?><P>1. Komissio huolehtii 101 ja 102 artiklassa määrättyjen periaatteiden soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 104 artiklan soveltamista. Komissio tutkii jäsenvaltion hakemuksesta tai omasta aloitteestaan yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja niiden avustuksella tapaukset, joissa epäillään, että näitä periaatteita on rikottu. Jos se toteaa, että periaatteita on rikottu, se tekee ehdotuksen rikkomisen lopettamiseksi aiheellisista toimenpiteistä.</P><P>2. Jos rikkomista jatketaan, komissio toteaa periaatteiden rikkomisen päätöksellä, jonka se perustelee. Komissio voi julkaista päätöksensä ja antaa jäsenvaltioille luvan toteuttaa rikkomisen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet, joiden edellytykset ja joita koskevat yksityiskohtaiset säännöt komissio määrittelee.</P><P>3. Komissio voi antaa asetuksia, jotka koskevat sellaisia sopimusten ryhmiä, joista neuvosto on antanut asetuksen tai direktiivin 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></P></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">ETA-sopimus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>ETA-sopimuksen tavoitteena on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>yhdenmukaisen [ETA:n] luomiseksi edistää sopimuspuolten kaupan ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista yhdenvertaisten kilpailun edellytysten pohjalta sekä samojen sääntöjen noudattamista.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Sopimus Euroopan talousalueesta (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="001" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="1994">EYVL 1994, L 1, s. 3</REF.DOC.OJ>), 1 artiklan 1 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>ETA-sopimuksen 6 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Siltä osin kuin tämän sopimuksen määräykset ovat sisällöltään samoja kuin vastaavat [EUT-]sopimuksen tai Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen taikka näitä kahta perustamissopimusta sovellettaessa annettujen säädösten säännöt, määräyksiä tulkitaan niitä täytäntöön pantaessa ja sovellettaessa Euroopan [unionin] tuomioistuimen ennen tämän sopimuksen allekirjoittamista antamien merkityksellisten ratkaisujen mukaisesti, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeuskäytännön kehittämistä tulevaisuudessa.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>ETA-sopimuksen 53 artikla on asiasisällöltään sama kuin SEUT 101 artikla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>ETA-sopimuksen 55 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="055.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>EY:n komissio ja 108 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu EFTAn valvontaviranomainen huolehtivat 53 ja 54 artiklassa määrättyjen periaatteiden soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen pöytäkirjassa 21 ja liitteessä XIV olevien 53 ja 54 artiklan täytäntöönpanosäännösten soveltamista.</ALINEA><ALINEA>Toimivaltainen valvontaviranomainen tutkii 56 artiklan mukaisesti omasta aloitteestaan tai alueella sijaitsevan valtion tai toisen valvontaviranomaisen hakemuksesta tapaukset, joissa epäillään, että näitä periaatteita on rikottu. Toimivaltainen valvontaviranomainen suorittaa nämä tutkimukset yhteistyössä alueen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa ja yhteistyössä toisen valvontaviranomaisen kanssa, joka avustaa sitä sisäisten sääntöjensä mukaisesti.</ALINEA><ALINEA>Jos se toteaa, että periaatteita on rikottu, se tekee ehdotuksen rikkomisen lopettamiseksi aiheellisista toimenpiteistä.</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="5"?><PARAG IDENTIFIER="055.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jos rikkomista jatketaan, toimivaltainen valvontaviranomainen toteaa periaatteiden rikkomisen päätöksellä, jonka se perustelee.</ALINEA><ALINEA>Toimivaltainen valvontaviranomainen voi julkaista päätöksensä ja antaa alueella sijaitseville valtioille luvan toteuttaa rikkomisen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet, joiden edellytykset ja joita koskevat yksityiskohtaiset säännöt toimivaltainen valvontaviranomainen määrittelee. Se voi myös pyytää toista valvontaviranomaista antamaan alueella sijaitseville valtioille luvan toteuttaa tällaiset toimenpiteet.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, kansallinen menettely ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Euroopan komissio antoi <DATE ISO="20101109">9.11.2010</DATE> päätöksen K(2010) 7694 lopullinen [SEUT] 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Jäljempänä Sveitsi-sopimus.</P></NOTE> 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/39258 – Lentorahti) (jäljempänä vuoden 2010 päätös).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Asia C.39258 – Lentorahti (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="371" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, C 371, s. 11</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Vuoden 2010 päätöksen 1–4 artiklassa todettiin, että useat liikenteenharjoittajat olivat SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan vastaisesti osallistuneet lentorahtipalveluista Euroopan unionin ja/tai ETA:n alueella sijaitsevien lentoasemien, unionin ja/tai ETA:n alueella ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentoasemien sekä unionin alueella ja Sveitsissä sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä eri ajanjaksoina perittyyn hintaan liittyvien erinäisten hintatekijöiden koordinointiin (jäljempänä kyseessä olevat menettelytavat). Vuoden 2010 päätöksen mukaan tämä rikkominen kesti kokonaisuudessaan joulukuusta 1999 helmikuuhun 2006.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kumosi <DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE> antamillaan tuomioilla vuoden 2010 päätöksen osittain sen käsiteltävinä olevien asioiden kantajiin nähden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Air Canada v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-9/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:994">EU:T:2015:994</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-28/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:995">EU:T:2015:995</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Japan Airlines v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-36/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:992">EU:T:2015:992</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Cathay Pacific Airways v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-38/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:985">EU:T:2015:985</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Cargolux Airlines v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-39/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:991">EU:T:2015:991</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-40/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:986">EU:T:2015:986</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Singapore Airlines ja Singapore Airlines Cargo v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-43/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:989">EU:T:2015:989</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Lufthansa ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-46/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:987">EU:T:2015:987</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>British Airways v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-48/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:988">EU:T:2015:988</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>SAS Cargo Group ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-56/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:990">EU:T:2015:990</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Air France-KLM v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-62/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:996">EU:T:2015:996</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Air France v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-63/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:993">EU:T:2015:993</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Martinair Holland v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-67/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:984">EU:T:2015:984</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä, että vuoden 2010 päätöstä rasitti se, että sen perustelut olivat ristiriidassa päätösosan kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Air Canada v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-9/11</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:994">EU:T:2015:994</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Komissio antoi <DATE ISO="20170317">17.3.2017</DATE> päätöksen C(2017) 1742 final SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39258 – Lentorahti) (jäljempänä vuoden 2017 päätös).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Vuoden 2017 päätöstä ei ole julkaistu. Toteamuksista on kuitenkin saatavilla yhteenveto. Ks. tiivistelmä <DATE ISO="20170317">17.3.2017</DATE> annetusta komission päätöksestä – Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="188" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="2017">EUVL 2017 C 188, s. 14</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä tiivistelmä vuoden 2017 päätöksestä).</P></NOTE> Vuoden 2017 päätöksessä pysytettiin vuoden 2010 päätöksen asiasisältö. Siinä myös vahvistettiin, että tämä rikkominen kesti kokonaisuudessaan joulukuusta 1999 helmikuuhun 2006.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Komissio totesi vuoden 2017 päätöksestä tehdyssä tiivistelmässä useiden liikenteenharjoittajien osallistuneen kartelliin, jonka yhteydessä ne sovelsivat kyseessä olevia menettelytapoja. Kyseisillä menettelytavoilla rikottiin SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklaa. Se koski i) Euroopan unionin alueella sijaitsevien lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä EU:n sisäiset reitit); ii) unionin alueella sijaitsevien lentoasemien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä EU:n ja kolmansien maiden väliset reitit); iii) ETA-maissa sijaitsevien lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä ETA-alueen sisäiset reitit); iv) sellaisissa maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät Euroopan unionin jäsenvaltioita, sijaitsevien lentoasemien ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä EU:hun kuulumattomien ETA-maiden ja kolmansien maiden väliset reitit) ja v) unionin ja Sveitsin lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä EU:n ja Sveitsin väliset reitit).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Vuoden 2017 päätöksestä tehdyssä tiivistelmässä täsmennetään eri ajanjaksoja koskeva rikkominen ja sakkojen määrääminen eri reittien osalta seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>EU:n sisäisten reittien osalta komissiolla oli toimivalta todeta rikkominen ja määrätä sakkoja käytänteistä unionin lentoasemien välisillä reiteillä ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>. Tämä johtuu siitä, että komissiolla oli <HT TYPE="ITALIC">ennen</HT> <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> asetuksen (ETY) N:o 3975/87<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Menettelystä sovellettaessa kilpailusääntöjä lentoliikenteen alalla toimiviin yrityksiin <DATE ISO="19871214">14.12.1987</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="374" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1987">EYVL 1987, L 374, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> nojalla täytäntöönpanovalta soveltaa SEUT 101 artiklaa yksinomaan unionin lentoasemien väliseen lentoliikenteeseen. Unionin lentoasemien ja kolmansien maiden lentoasemien välinen lentoliikenne oli kuitenkin jätetty kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.</P></ITEM><ITEM><P>EU:n ja kolmansien maiden välisten reittien osalta komission toimivalta oli samoista syistä rajoittunut <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> <HT TYPE="ITALIC">jälkeisiin</HT> käytänteisiin.</P></ITEM><ITEM><P>Komissiolla oli toimivalta todeta rikkominen ETA-alueen sisäisillä reiteillä ja määrätä sakot koko ajanjaksolta 1999–2006.</P></ITEM><ITEM><P>EU:hun kuulumattomien ETA-maiden ja kolmansien maiden välisten reittien osalta päätös N:o 130/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>ETA-sopimuksen liitteen XIV (Kilpailu), pöytäkirjan (yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta) ja pöytäkirjan 23 (valvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä) muuttamisesta <DATE ISO="20040924">24.9.2004</DATE> tehty ETA:n sekakomitean päätös N:o 130/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="064" PAGE.FIRST="57" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 64, s. 57</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja päätös N:o 40/2005<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) ja pöytäkirjan 21 (Yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta) muuttamisesta <DATE ISO="20050311">11.3.2005</DATE> tehty ETA:n sekakomitean päätös N:o 40/2005 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="198" PAGE.FIRST="38" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 198, s. 38</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tulivat voimaan <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE>. Kyseisestä ajankohdasta alkaen asetusta (EY) N:o 411/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Asetuksen (ETY) N:o 3975/87 kumoamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 3976/87 ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamisesta yhteisön ja kolmansien maiden välisen lentoliikenteen osalta <DATE ISO="20040226">26.2.2004</DATE> annettu neuvoston asetus (EY) N:o 411/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="068" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 68, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja asetusta (EY) N:o 1/2003<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20021216">16.12.2002</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="001" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 1, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> alettiin soveltaa ETA-sopimuksen osana. Komissio ei todennut tämän vuoksi rikkomista tai määrännyt sakkoja kilpailunvastaisista käytänteistä sellaisten ETA-maiden, jotka eivät olleet EU:n jäsenvaltioita, ja kolmansien maiden välisillä reiteillä ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE>.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Myös vuoden 2017 päätös riitautettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Asiat Air Canada v. komissio (T-326/17), Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio (T‑325/17), Japan Airlines v. komissio (T-340/17), Cathay Pacific Airways v. komissio (T‑343/17), Cargolux Airlines v. komissio (T-334/17), Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio (T-344/17), Singapore Airlines ja Singapore Airlines Cargo PTE v. komissio (T‑350/17), Deutsche Lufthansa ym. v. komissio (T-342/17), British Airways v. komissio (T‑341/17), SAS Cargo Group ym. v. komissio (T-324/17), Air France – KLM v. komissio (T‑337/17), Air France v. komissio (T-338/17) ja Martinair Holland v. komissio (T-323/17).</P></NOTE> Nämä asiat ovat edelleen vireillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Kantajat panivat samanaikaisesti vireille yksityisoikeudellisen menettelyn vastaajia vastaan Rechtbank Amsterdamissa (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat). Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että nämä kantajina olevat yhtiöt on nimenomaisesti perustettu komission toteaman kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta niille siirrettyjen vahingonkorvausvaatimusten ajamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Kantajat ovat vaatineet vahvistustuomiota ja vahingonkorvausta. Yhtäältä ne vaativat toteamaan, että vastaajat ovat syyllistyneet lainvastaisuuksiin vuosina 1999–2006. Lainvastaisuudet koskevat myös seuraavia päivämääriä edeltäviä ajanjaksoja: i) <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> (EU:n ja kolmansien maiden välisten reittien osalta); ii) <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> (EU:hun kuulumattomien ETA-maiden ja kolmansien maiden välisten reittien osalta) ja iii) <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> (EU:n ja Sveitsin välisten reittien osalta) (jäljempänä riidanalaiset ajanjaksot). Toisaalta ne vaativat ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta velvoittamaan vastaajat yhteisvastuullisesti maksamaan vahingonkorvausta kyseessä olevista kilpailunvastaisista menettelytavoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kantajat vetoavat kanteissaan SEUT 101 artiklan välittömään oikeusvaikutukseen kansallisen tuomioistuimen toimivallan toteamiseksi riidanalaisten ajanjaksojen osalta riippumatta kilpailuoikeuden hallinto-oikeudellisesta täytäntöönpanosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo päätöksessään olevansa toimivaltainen soveltamaan SEUT 101 artiklaa kyseessä oleviin menettelytapoihin riidanalaisten ajanjaksojen osalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin nimenomaisesti, että tämä näkemys poikkeaa kannasta, jonka High Court of Justice (England and Wales) (Englannin ja Walesin alioikeus) on esittänyt asiassa Emerald Supplies Ltd v. British Airways Plc,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>High Court of Justice (England and Wales), Chancery Divisionin tuomio <DATE ISO="20171004">4.10.2017</DATE>, Emerald Supplies Ltd v. British Airways Plc [2017] EWHC 2420 (Ch).</P></NOTE> sellaisena kuin Court of Appeal (England and Wales) (Englannin ja Walesin ylioikeus) on sen vahvistanut asiassa La Gaitana Farms SA &amp; Ors v. British Airways Plc.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Court of Appeal of England and Walesin tuomio <DATE ISO="20190129">29.1.2019</DATE>, La Gaitana Farms SA &amp; Ors v. British Airways Plc [2019] EWCA Civ 37.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Rechtbank Amsterdam on epävarma siitä, onko sillä toimivalta soveltaa riidanalaisiin ajanjaksoihin SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, minkä vuoksi se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Onko kansallisella tuomioistuimella vahinkoa kärsineiden osapuolten (tässä tapauksessa rahtaajien, lentorahtipalvelujen vastaanottajien) ja lentoliikenteen harjoittajien välisessä oikeusriidassa SEUT 101 artiklan tai ETA-sopimuksen 53 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen vuoksi taikka asetuksen N:o 1/2003 6 artiklan (tai sen välittömän oikeusvaikutuksen) perusteella toimivalta soveltaa SEUT 101 artiklaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa kokonaisuudessaan lentoliikenteen harjoittajien sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koskevat rahtipalveluja lennoilla, jotka suoritettiin ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> unionin alueella sijaitsevien lentoasemien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä tai ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE><?PAGE NO="8"?> Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä tai ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> unionin alueella sijaitsevien lentoasemien ja Sveitsissä sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä, myös sen ajanjakson osalta, jolloin sovellettiin SEUT 104 ja SEUT 105 artiklan mukaista siirtymäkauden järjestelmää, vain onko kyseinen järjestelmä esteenä sille?<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet kantajat, vastaajat, Norjan hallitus, EFTAn valvontaviranomainen sekä komissio. Kyseiset osapuolet esittivät Norjan hallitusta lukuun ottamatta suullisia huomautuksia <DATE ISO="20210121">21.1.2021</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraavanlainen. Aloitan keskustelun käsiteltävän asian oikeudellisesta asiayhteydestä (A). Tämän jälkeen tarkastelen kysymystä SEUT 101 artiklan soveltamisesta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa (B). Sen jälkeen tarkastelen ETA-sopimuksen vastaavia sääntöjä (C). Lopuksi esitän yleisiä huomautuksia kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta tuomioistuimissa (D).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perustamissopimus ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>siirtymäkauden järjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon EUT-sopimuksen kilpailusääntöjä koskevien määräysten merkitys nyt käsiteltävässä asiassa, mielestäni on tarpeen aloittaa tämä ratkaisuehdotus esittämällä SEUT 101 artiklaan sisältyvät eri seikat ja tutkia huolellisesti SEUT 104 ja SEUT 105 artiklassa määrätyn täytäntöönpanojärjestelmän väitettyä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>siirtymäluonnetta<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> (1). Tämän jälkeen esitän lyhyesti asianosaisten väitteet ja tarkastelen niitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen yhteydessä (2).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Siirtymäluonne<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> – suhteessa mihin?</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>SEUT 101 artiklan rakenne on yksinkertainen. Sen 1 kohdassa kielletään <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu. Sen 2 kohdassa täsmennetään tämän kiellon seuraukset seuraavasti: <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset ovat mitättömiä. Kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta 1 kohdassa määrättyyn kieltoon: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Voidaan kuitenkin julistaa, että 1 kohdan määräykset eivät koske<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> tiettyjä tapauksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>SEUT 101 artikla on sisällöltään olennaisesti täydellinen ja itsenäinen määräys. Sen sanamuoto on yleisluontoinen. SEUT 101 artiklassa ei viitata mihinkään täytäntöönpanotoimenpiteisiin, eikä mikään siinä anna ymmärtää sen olevan ulottuvuudeltaan tai soveltamisalaltaan rajallinen. Erityisesti nyt käsiteltävän asian osalta on todettava, ettei SEUT 101 artiklassa erotella toimielimiä. Siinä ei suosita tiettyä toimielintyyppiä jonkin toisen kustannuksella. Tältä osin kyseisen määräyksen sanamuotoa voidaan verrata Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen 65 artiklan 4 kohtaan. Kyseisessä kohdassa täsmennettiin, että korkealla viranomaisella on yksinomainen toimivalta ratkaista, onko kielletty sopimus yhteensoveltuva tämän määräyksen kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Pelkästään SEUT 101 artiklan sanamuodon perusteella on siis vaikea väittää, että tätä artiklaa olisi sovellettava eri tavalla kuin <HT TYPE="ITALIC">mitä tahansa muuta</HT> EUT-sopimuksen määräystä, jonka mukaan jokin toimielin soveltaa unionin oikeutta, riippumatta siitä, onko kyse jäsenvaltion vai unionin toimielimestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Ainoastaan SEUT 103–SEUT 105 artiklassa määrätään eriyttämisestä ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>siirtymäluonteesta<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> SEUT 101 artiklan soveltamisen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>SEUT 103 artiklan 1 kohdassa täsmennetään siten, että neuvosto antaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>aiheelliset asetukset ja direktiivit [SEUT 101 artiklassa] tarkoitettujen periaatteiden soveltamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>. Kyseisen artiklan 2 kohdassa esitetään esimerkkejä, joiden lista ei ole tyhjentävä, tämän toimivallan käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Käsiteltävän asian kannalta b ja c alakohta ovat kaikkein tärkeimpiä. Nämä kohdat koskevat SEUT <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>101 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ottaen huomioon tarve turvata tehokas valvonta ja – – tarve yksinkertaistaa hallintoa<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> sekä täsmentää SEUT <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>101 artiklan määräysten soveltamisala elinkeinoelämän eri aloilla<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>. Toisin sanoen SEUT 103 artiklassa asetetaan neuvostolle tehtäväksi määrittää SEUT 101 artiklan soveltamisala ja kyseisen artiklan hallinnollinen valvonta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Näin ollen herää kysymys, miten menetellään siihen saakka, kunnes neuvosto päättää käyttää SEUT 103 artiklassa määrättyä toimivaltaansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Juuri tältä osin SEUT 104 ja SEUT 105 artikla ovat merkityksellisiä. Näissä määräyksissä vahvistetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>siirtymäkauden järjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>. Tässä järjestelmässä jäsenvaltioiden (hallinnollisten) viranomaisten tehtävänä oli panna täytäntöön periaatteet, jotka sisältyvät (nykyiseen) SEUT 101 artiklaan. Tähän sisältyi poikkeusten myöntäminen mainitun 101 artiklan 3 kohdan nojalla. Tämän järjestelmän soveltamisaikana komission tehtävänä oli vain vähäisessä määrin valvoa – tämän rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille kuuluvia tehtäviä – kilpailusääntöjen noudattamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon tämä perustuslaillinen kehys, käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>siirtymäkauden järjestelmä<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> on harhaanjohtava. On totta, että Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä ETY:n perustamissopimus) 87 artiklan <HT TYPE="ITALIC">alkuperäisessä</HT> versiossa määrättiin, että neuvoston on käytettävä sille (nykyisessä) SEUT 103 artiklassa annettua toimivaltaa <HT TYPE="ITALIC">kolmen vuoden kuluessa</HT>. Tämä määräaika päättyi ilman, että neuvosto käytti kyseistä toimivaltaa. Amsterdamin sopimuksella kuitenkin korvattiin (vanhentunut) viittaus kolmen vuoden määräaikaan neuvoston yleisellä velvollisuudella antaa aiheelliset asetukset ja direktiivit (nykyisen) SEUT 101 artiklan soveltamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Amsterdamin sopimuksen 6 artiklan 46 kohta (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="340" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1997">EYVL 1997, C 340, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Se vahvisti siten oikeudellisesti (nykyisissä) SEUT 104 ja SEUT 105 artiklassa vahvistetun siirtymäkauden järjestelmän väitetyn siirtymäluonteen osalta jo jonkin aikaa tosiasiallisesti vallinneen tilanteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tästä näkökulmasta SEUT 104 artiklassa määrättiin pikemminkin SEUT 101 artiklan soveltamisalaan kuuluvien sopimusten luvallisuutta koskevasta <HT TYPE="ITALIC">oletusarvoisesta säännöstä</HT>. Tämän määräyksen mukaan jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi toimivalta valvoa perustamissopimuksen kilpailusääntöjen noudattamista määräämättömän ajan <HT TYPE="ITALIC">siihen saakka, kunnes</HT> neuvosto ottaa käyttöön jonkin muun perustamissopimuksen kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevan hallinnollisen mekanismin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Toisin sanoen alun perin määräajaksi perustettu siirtymäkauden järjestelmä menetti ajan mittaan vähitellen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>siirtymäluonteensa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, koska tilanteesta toiseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>siirtymistä<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> käsitteen yleisessä merkityksessä ei tapahtunut. Pikemminkin tämä järjestelmä oli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>potentiaalisesti modulaarinen<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> sen suhteen, missä määrin SEUT 101 artiklan tiettyjen osien täytäntöönpanoa koskeva toimivalta hajautetaan (ja jaetaan uudelleen). Viimeksi mainitun seikan vahvistaa koko järjestelmän edestakainen muuttuminen vuosien mittaan: täydellistä hajauttamista seurasi tiettyjen osien keskittäminen, jota taas seurasi niiden osittainen hajauttaminen, samalla kun SEUT 103 artiklan 2 kohdan toimivaltamääräysten sanamuoto mukautui ongelmitta kyseisiin muutoksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kansallisten tuomioistuinten rooli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>siirtymäkauden järjestelmässä<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>SEUT 103 – SEUT 105 artiklassa ei mainita – ei siirtymäkauden järjestelmän yhteydessä eikä muutenkaan – kansallisten tuomioistuinten roolia SEUT 101 artiklaa sovellettaessa. Tämä rooli on nyt käsiteltävän asian kohteena. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii nimittäin sitä, voivatko kansalliset tuomioistuimet soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa, jos kyseessä olevat kilpailua rajoittavat menettelytavat on toteutettu olennaisilta osin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>siirtymäjärjestelyn<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> soveltamisaikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Ensi näkemältä tämä keskustelu voi koskea jo menneitä aikoja. Kaikki käsiteltävän asian osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että asetuksessa N:o 1/2003 annettiin kansallisille tuomioistuimille toimivalta soveltaa SEUT 101 artiklaa kokonaisuudessaan tai ainakin vahvistettiin toimivallan olemassaolo. Käytännössä Rechtbank Amsterdamin esiin ottaman kysymyksen ratkaisu vaikuttaa kuitenkin laajemmin yksityisten oikeuksien puolustukseen siltä osin kuin on kyse vahingonkorvauksen saamisesta vahingosta, joka on aiheutunut kilpailua rajoittavasta tai vääristävästä toiminnasta, riippumatta tämän toiminnan toteutusajankohdasta ja kyseistä toimintaa tutkineesta hallintoviranomaisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat yrittävät puolustaa tällä tavalla yksityisiä oikeuksiaan. Komissio nimittäin esitti vuoden 2017 päätöksessään todisteita vuosina 1999–2006 tapahtuneesta jatkuvasta hintojen koordinoinnista lentorahtialalla. Neuvoston SEUT 103 artiklan nojalla käyttöön ottaman johdetun oikeuden järjestelmän vuoksi komissio kuitenkin rajoittui SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevissa toteamuksissaan EU:n ja kolmansien maiden välisiin reitteihin <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> alkaneen ajanjakson osalta ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisen osalta EU:hun kuulumattomien ETA-maiden ja kolmansien maiden välisiin reitteihin <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> alkaneen ajanjakson osalta. Jos kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa koskevat vastaajien väitteet hyväksyttäisiin, näitä päivämääriä edeltävä ajanjakso jäisi näin ollen sellaisten yksityisoikeudellisten kanteiden soveltamisalan ulkopuolelle, joilla pyritään saamaan korvausta kilpailunvastaisesta toiminnasta SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävän asian taustalla oleva ja yleinen kysymys koskee siis suurelta osin sitä, voidaanko SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa rajoittaa tai voidaanko kyseinen soveltaminen sulkea kokonaan pois johdetun oikeuden toimilla, joilla rajoitetaan unionin kilpailusääntöjen hallinto-oikeudellista täytäntöönpanoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Asianomaisten osapuolten huomautuksissa oikeuskäytännön ja johdetun oikeuden monet kerrokset peittävät tähän kysymykseen annettavan vastauksen. Kantajat, EFTAn valvontaviranomainen ja Norjan hallitus täsmentävät, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>siirtymäkauden järjestelmällä<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> rajoitettiin ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>hallinnollisin keinoin<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> tapahtuvaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan taustalla<?PAGE NO="11"?> olevien periaatteiden täytäntöönpanoa. Tämä ei kuitenkaan ole rajoittanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan välitöntä oikeusvaikutusta, kun siihen on vedottu kansallisissa tuomioistuimissa eli riippumatonta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>tuomioistuintietä<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Vastaajat, joita komissio suurelta osin tukee, kiistävät tämän. Niiden mukaan kansallisilla tuomioistuimilla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, ja näin on kahdesta syystä. Yhtäältä neuvosto on SEUT 103 artiklan nojalla rajoittanut SEUT 101 artiklan aineellista soveltamisalaa. Näin ollen lentoliikenteen alaan ei täysimääräisesti sovellettu kyseiseen säännökseen sisältyviä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>periaatteita<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> ennen asetuksen N:o 1/2003 soveltamisen alkamispäivää. Toisaalta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>siirtymäkauden järjestelmän<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> nojalla ainoastaan kansallinen kilpailuviranomainen ja tarvittaessa komissio saattoivat ottaa kantaa siihen, oliko kilpailunvastainen sopimus yhteensoveltuva SEUT 101 artiklan kanssa. Kun otetaan huomioon nämä SEUT 101 artiklan 1 kohdan rajoitukset, yhtenäisyysperiaate edellyttää ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen rajoittamista samalla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Oikea vastaus tähän väitteeseen perustuu mielestäni suoraan SEUT 101 artiklaan, ETA-sopimuksen 53 artiklaan ja kilpailusääntöihin niiden laajassa merkityksessä. Näin ollen siirryn seuraavaksi käsittelemään tätä aihetta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa nyt käsiteltävässä asiassa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Yleisesti ottaen olisi tarkasteltava kolmea ongelmaa, jotka liittyvät SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseen kansallisissa tuomioistuimissa. Sellaisia ovat ensinnäkin mahdolliset rajoittavat vaikutukset, joita SEUT 104 ja SEUT 105 artiklassa tarkoitetulla siirtymäkauden järjestelmällä on SEUT 101 artiklaan kansallisten tuomioistuinten tavanomaisen toimivallan osalta (1). Toinen sellainen kysymys on se, missä määrin asianosainen, joka haluaa vedota oikeuksiinsa kansallisissa tuomioistuimissa, vetoaa SEUT 101 artiklan 1 kohtaan nykyään sisältyvien periaatteiden välittömään oikeusvaikutukseen (2). Kolmanneksi tarkasteltava asia on SEUT 101 artiklan 1 kohdan aineellinen soveltamisala nyt käsiteltävässä asiassa eli lentoliikenteen alalla (3). Käsittelen kutakin kysymystä vuorollaan.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>Siirtymäkauden järjestelmän<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> vaikutus SEUT 101 artiklaan</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vastaajat väittävät huomautuksissaan lähinnä, että SEUT 104 ja SEUT 105 artiklaan sisältyvän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>siirtymäkauden järjestelmän<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> vuoksi kansallisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa. Vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen komissio omaksui saman kannan. Sen sanamuodon mukaan SEUT 104 ja SEUT 105 artiklan vaikutuksena voi olla se, että tietyissä olosuhteissa kansallinen tuomioistuin menettää tilapäisesti toimivaltansa soveltaa SEUT 101 artiklaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>En ole tästä samaa mieltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Mielestäni SEUT 104 ja SEUT 105 artiklan sanamuodossa ei ole mitään, mikä merkitsisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>taukoa<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> kansallisten tuomioistuinten toimivallassa. Kummassakaan näistä säännöksistä ei rajoiteta SEUT 101 artiklan soveltamista kansallisten tuomioistuinten osalta. SEUT 104 ja SEUT 105 artiklassa ainoastaan vahvistetaan se, miten SEUT 101 artiklan hallinto-oikeudellinen<?PAGE NO="12"?> täytäntöönpano toteutetaan siihen saakka, kunnes neuvosto päättää toteuttaa SEUT 103 artiklan mukaiset toimet. Neuvoston toimet eivät kuitenkaan koske sitä, miten SEUT 101 artiklaa sovelletaan kansallisissa <HT TYPE="ITALIC">tuomioistuimissa</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Haluan täsmentää, että mielestäni SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen tuomioistuimissa <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> luonnollisestikaan <HT TYPE="ITALIC">rajoitu</HT> unionin kilpailusääntöjen aiemmasta soveltamisesta ja täytäntöönpanosta tehtyjen hallinnollisten päätösten <HT TYPE="ITALIC">tuomioistuinvalvontaan</HT>. SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevan hallinnollisen päätöksen valvonta on toki yksi niistä tavoista, joilla kansallisia tuomioistuimia voidaan vaatia soveltamaan tätä määräystä. On kuitenkin olemassa myös muita oikeudenaloja tai muita oikeussuojakeinoja, joilla kansallisia tuomioistuimia voidaan mahdollisesti vaatia unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden nojalla soveltamaan samaa määräystä: tällaisia ovat esimerkiksi muuntyyppiset hallinnolliset muutoksenhakukeinot, siviilioikeudelliset kanteet ja jopa rikossyytteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Mielestäni on tärkeää korostaa heti alkuun tätä seikkaa. On nimittäin ilmeistä, että vastaajien ja komission huomautuksissaan tältä osin esiin tuoma näkökulma on rajoittunut. Niiden mukaan SEUT 101 artiklan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>soveltaminen<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> tarkoittaa kyseisen määräyksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>täytäntöönpanoa<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, joka puolestaan liittyy <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/> tutkintaan ja hallinnollisten seuraamusten määräämiseen<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>. Tämä tehtävä on annettu ainoastaan komissiolle tai kansallisille hallintoviranomaisille. Tämän logiikan mukaisesti kansallisille tuomioistuimille voitaisiin antaa toimivalta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>siirtymäkauden järjestelmän<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> puitteissa vain, jos niiltä vaaditaan kansallisen hallintoviranomaisen suorittaman hallinnollisen täytäntöönpanon laillisuusvalvontaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>En ole tästä samaa mieltä. Jos kansallista tuomioistuinta olisi pyydetty soveltamaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa toimivaltansa ja olemassa olevan menettelyn puitteissa ennen kuin neuvosto on ottanut käyttöön johdetun oikeuden toimia voidakseen toteuttaa SEUT 101 artiklan taustalla olevat periaatteet, tämän tuomioistuimen olisi <HT TYPE="ITALIC">tietenkin</HT> pitänyt varmistaa tämän määräyksen täysi vaikutus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P><DATE ISO="19761216">16.12.1976</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE><HT TYPE="ITALIC">Rewe-Zentralfinanz and Rewe-Zentral</HT></NAME.CASE> (<NO.CASE>33/76</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1976:188">EU:C:1976:188</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0005">5</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) mukaisesti.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tämä kuvaa yhteistä ominaispiirrettä, joka SEUT 101 artiklalla on useiden muiden perustamissopimuksen määräysten, kuten SEUT 45 ja SEUT 46 artiklan (työntekijöiden vapaa liikkuvuus), SEUT 49 artiklan ja SEUT 50 artiklan 2 kohdan (sijoittautumisvapaus) sekä SEUT 157 artiklan (samapalkkaisuusperiaate) kanssa. Kaikissa näissä ja muissakin tapauksissa kyseessä olevassa EUT-sopimuksen määräyksessä ilmaistaan ensin periaate ja nimetään tämän jälkeen yksi tai useampi unionin toimielin, joka täydentää tätä periaatetta antamalla lisäsääntöjä ja erityisiä sääntöjä, jolloin toisinaan jopa nimenomaisesti todetaan, mitä näiden <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>täytäntöönpanosääntöjen<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> on katettava. Unionin tuomioistuin on kuitenkin vuosikymmeniä katsonut, että vaikka vaadittuja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>täytäntöönpanosääntöjä<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> ei ole vielä otettu käyttöön, kaikkien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, mukaan lukien tietenkin kansalliset tuomioistuimet, joiden on sovellettava kyseisiä sääntöjä niiden käsiteltäväksi saatettuihin asioihin, on itsenäisesti sovellettava – jos se itsessään on välittömästi sovellettavissa – perusperiaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu perussopimuksen määräyksessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tältä osin esimerkiksi soveltuvat SEUT 157 artikla ja samapalkkaisuusperiaate: jopa ennen kuin unionin lainsäätäjä oli tässä tarkoituksessa ottanut käyttöön johdetun oikeuden toimia, oli nimittäin ilmeistä, että kansallisten tuomioistuinten tehtävänä oli taata niiden täysi tehokkuus ja niiden oli sovellettava tätä periaatetta käsiteltäväkseen saatetuissa (siviiliasioissa) riippumatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>hallinnollisista täytäntöönpanotoimenpiteistä<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Jo <DATE ISO="19760408">8.4.1976</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Defrenne</NAME.CASE> (<NO.CASE>43/75</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1976:56">EU:C:1976:56</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämän päätelmän ei pitäisi yllättää: unionin<?PAGE NO="13"?> tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen ei sen muodosta riippumatta estä yksityistä vetoamasta unionin oikeussääntöihin, joilla on välitön oikeusvaikutus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19780309">9.3.1978</DATE>, <NAME.CASE>Simmenthal</NAME.CASE> (<NO.CASE>106/77</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1978:49">EU:C:1978:49</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020917">17.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Baumbast ja R</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-413/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:493">EU:C:2002:493</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160204">4.2.2016</DATE>, <NAME.CASE>Ince</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑336/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:72">EU:C:2016:72</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Näin ollen perustamissopimuksen rakenne huomioon ottaen on todettava, että kansalliset tuomioistuimet ovat voineet soveltaa (nykyistä) SEUT 101 artiklaa ETY:n perustamissopimuksen voimaantulosta lähtien. Lisäksi (nykyisen) SEUT 101 artiklan 1 ja 2 kohta saivat täyden vaikutuksensa jo ennen kuin neuvosto toimi sille SEUT 103 artiklan 1 kohdassa annetun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>valtuutuksen<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Kuten myös jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 58 ja 70–78 kohdassa on todettu, neuvosto ei ole koskaan rajoittanut näitä vaikutuksia.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on kuitenkin tutkittava, missä määrin SEUT 101 artiklan 1 kohdalla todellakin oli <HT TYPE="ITALIC">välitön oikeusvaikutus</HT> ennen kuin neuvosto antoi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">SEUT 101 artiklan 1 kohdan välitön oikeusvaikutus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Vastaajat ja komissio katsoivat vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen, ettei SEUT 101 artiklan 1 kohdalla ollut välitöntä oikeusvaikutusta ennen kuin neuvosto oli toiminut SEUT 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla. Niiden mukaan mitään muuta päätelmää ei voida tehdä, koska yhteisöjen tuomioistuin oli jo vuonna 1962 tulkinnut SEUT 101 artiklaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>jakamattomana kokonaisuutena<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19620406">6.4.1962</DATE>, <NAME.CASE>de Geus</NAME.CASE> (<NO.CASE>13/61</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1962:11">EU:C:1962:11</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 52).</P></NOTE> Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomio Courage ja Crehan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010920">20.9.2001</DATE>, <NAME.CASE>Courage ja Crehan</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:465">EU:C:2001:465</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (jäljempänä tuomio Courage).</P></NOTE> osoittaa, että neuvoston on toimittava ensin, koska kyseisessä asiassa todellisuudessa tunnustettiin välittömän oikeusvaikutuksen olemassaolo vasta sen <HT TYPE="ITALIC">jälkeen</HT>, kun neuvosto on ottanut käyttöön SEUT 101 artiklaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Tällä määräyksellä sellaisenaan ei voi tämän vuoksi olla välitöntä oikeusvaikutusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kantajat sitä vastoin kiistävät tämän kannan ja vetoavat pääasiallisesti tuomioon SABAM<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19740130">30.1.1974</DATE>, <NAME.CASE>BRT ja Société belge des auteurs, compositeurs et éditeurs</NAME.CASE> (<NO.CASE>127/73</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1974:6">EU:C:1974:6</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (jäljempänä tuomio SABAM).</P></NOTE> väittäessään, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan välitön oikeusvaikutus ei edellytä edeltäviä täytäntöönpanotoimenpiteitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Olen kantajien kanssa samaa mieltä. Vastaajien ja komission kannassa tarkastelukulma on mielestäni nurinkurinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välittömän oikeusvaikutuksen olemassaolo on tutkittava ottaen huomioon kyseisen säännöksen luonne, yleinen rakenne ja sanamuoto.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19741204">4.12.1974</DATE>, <NAME.CASE>Van Duyn</NAME.CASE> (<NO.CASE>41/74</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1974:133">EU:C:1974:133</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Säännöksellä on välitön oikeusvaikutus, jos se on riittävän selkeä ja täsmällinen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100701">1.7.2010</DATE>, <NAME.CASE>Gassmayr</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-194/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:386">EU:C:2010:386</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170907">7.9.2017</DATE>, <NAME.CASE><HT TYPE="ITALIC">H</HT>.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-174/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:637">EU:C:2017:637</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181106">6.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Bauer ja Willmeroth</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-569/16 ja C-570/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:871">EU:C:2018:871</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja ehdoton.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140515">15.5.2014</DATE>, <NAME.CASE>Almos Agrárkülkereskedelmi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-337/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:328">EU:C:2014:328</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171012">12.10.2017</DATE>, <NAME.CASE>Lombard Ingatlan Lízing</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-404/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:759">EU:C:2017:759</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210114">14.1.2021</DATE>, <NAME.CASE>RTS infra ja Aannemingsbedrijf Norré-Behaegel</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-387/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:13">EU:C:2021:13</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sinänsä ei ole tarpeen, että koko määräyksellä on välitön oikeusvaikutus tai että sitä sovelletaan<?PAGE NO="14"?> suoraan sanamuotonsa perusteella. Sen sijaan unionin tuomioistuin käyttää erottelua eli pyrkii määrittämään, voidaanko (kenties laajemmasta ja monitahoisemmasta) unionin oikeussäännöstä johtaa erityinen, sovellettava käyttäytymissääntö.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19710408">8.4.1971</DATE>, <NAME.CASE>Defrenne</NAME.CASE> (<NO.CASE>43/75</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1971:56">EU:C:1971:56</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Trabucchin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Defrenne</NAME.CASE> (<NO.CASE>43/75</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1976:39">EU:C:1976:39</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, sen ratkaisuosa) ja ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Klohn</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-167/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:387">EU:C:2018:387</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tuomio SABAM ja tuomio Courage ja Crehan soveltuvat esimerkeiksi tällaisesta välitöntä oikeusvaikutusta koskevasta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>relationaalisesta<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> lähestymistavasta. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tuomiossa SABAM, että ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut SEUT 101 artiklan 1 kohta) määrättyä kieltoa voidaan käyttää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>kilpenä<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> <HT TYPE="ITALIC">suhteessa</HT> erityisiin oikeuksiin, jotka lauluntekijällä on siihen, ettei tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisön kanssa tehdyssä sopimuksessa olevaa yksinoikeuslauseketta sovellettaisi häntä vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomion SABAM 16 kohta.</P></NOTE> Vastaavasti tuomiossa Courage ja Crehan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että samaa määräystä voidaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>miekkana<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> <HT TYPE="ITALIC">suhteessa</HT> vaatimukseen korvata vahinko, joka johtuu ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan (josta on tullut SEUT 101 artikla) vastaisesta sopimusehdosta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomion Courage 24–26 kohta.</P></NOTE> Kummassakin tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin poimi siten SEUT 101 artiklasta <HT TYPE="ITALIC">kokonaisuudessaan</HT> sen osan, jolla on välitön oikeusvaikutus yksityisten välillä: tiettyjen kilpailunvastaisten sopimusten kiellon, joka sisältyy tämän artiklan 1 kohtaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomion SABAM 16 kohta ja tuomion Courage 23–24 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Tämä kielto on yksiselitteinen, koska siinä asetetaan selvä ja täytäntöönpanokelpoinen lakisääteinen velvoite, jonka mukaan kartellit ovat kiellettyjä. Tähän normiin ei liity mitään ehtoja: <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> tällaiset yritysten väliset sopimukset ovat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>sisämarkkinoille soveltumattomia<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>. Yksityiset voivat vedota vaatimuksensa tueksi juuri tähän suoraan EUT-sopimukseen perustuvaan välittömään sovellettavuuteen, jota kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140605">5.6.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kone ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-557/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:1317">EU:C:2014:1317</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Toisin kuin komissio väitti istunnossa, SEUT 103 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla annettu <HT TYPE="ITALIC">menettelyllinen valtuutus</HT>, joka koskee sitä, mikä toimielin antaa luvan sopimukselle SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla, ei vaikuta SEUT 101 artiklan 1 kohdassa suojattujen oikeuksien luonteeseen. On nimittäin itsestään selvää, että tietyissä tapauksissa tuomioistuimen tarvitsee soveltaa vain SEUT 101 artiklan 1 kohtaa siviilioikeudellisten korvausten myöntämiseksi kilpailunvastaisten käytäntöjen vuoksi aiheutuneista vahingoista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. esim. tuomio Courage, 26 kohta.</P></NOTE> Lisäksi tuomioistuimen tarvitsee ehkä vain tukeutua SEUT 101 artiklan 2 kohtaan ratkaistakseen kysymyksen yhteensopimattomien sopimuslausekkeiden erottamisesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19861218">18.12.1986</DATE>, <NAME.CASE>VAG France</NAME.CASE> (<NO.CASE>10/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:502">EU:C:1986:502</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kun otetaan huomioon tiettyjen kansallisessa tuomioistuimessa esitettyjen vaatimusten <HT TYPE="ITALIC">erityisyys</HT>, SEUT 101 artiklan yksittäiset osat voivat toisin sanoen hyvinkin olla <HT TYPE="ITALIC">erotettavissa toisistaan</HT>. Tällaisessa tilanteessa kansallisten tuomioistuinten ei ole tarpeen turvautua SEUT 101 artiklan 3 kohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tuomio SABAM ja tuomio Courage ja Crehan ovat nimittäin täydellinen osoitus SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohdan itsenäisestä suhteesta. Nämä kaksi asiaa tulivat käsiteltäviksi ajanjaksona, jolloin neuvosto oli käyttänyt SEUT 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuvaa toimivaltaansa ja antanut komissiolle yksinomaisen toimivallan tehdä päätös ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan (josta on tullut SEUT 101 artiklan 3 kohta) nojalla. Se, että toisen toimielimen, komission, tehtävänä oli päättää silloisen ETY:n<?PAGE NO="15"?> perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan sovellettavuudesta, ei ollut ongelma kysymykseen ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaan perustuvien oikeuksien täytäntöönpanokelpoisuuden kannalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. myös tuomio SABAM, 21 kohta, ja tuomio Courage, 22 ja 28 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei horjuta tuomiossa de Geus esitetty kuvaus ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklasta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>jakamattomana kokonaisuutena<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19620406">6.4.1962</DATE>, <NAME.CASE>de Geus</NAME.CASE> (<NO.CASE>13/61</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1962:11">EU:C:1962:11</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 52 kohta ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19690709">9.7.1969</DATE>, <NAME.CASE>Portelange</NAME.CASE> (<NO.CASE>10/69</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1969:36">EU:C:1969:36</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0010">10</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseisessä asiassa Bosch-pakastinyhdistelmien jälleenmyyjä vetosi puolustuksekseen ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaan riitauttaakseen Boschin kanssa tehtyyn yksinoikeussopimukseen sisältyneen vientikieltolausekkeen. Tämän asian tosiseikat tapahtuivat kuitenkin ennen asetuksen N:o 17/62 voimaantuloa. Tämä merkitsi sitä, ettei <HT TYPE="ITALIC">mitään</HT> <HT TYPE="ITALIC">hallinnollista menettelyä</HT>, joka koskisi ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 2 kohdan (joista on tullut SEUT 101 artiklan 1 ja 2 kohta) vaikutuksia, ollut otettu käyttöön. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin se, että kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa saadaan jatkaa <HT TYPE="ITALIC">siihen saakka, kunnes on aloitettu hallinnollinen menettely</HT>, jotta voidaan selvittää mahdollisuutta soveltaa ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaa (josta on tullut SEUT 101 artiklan 3 kohta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19620406">6.4.1962</DATE>, <NAME.CASE>de Geus</NAME.CASE> (<NO.CASE>13/61</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1962:11">EU:C:1962:11</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 51–53).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin katsoi näissä tosiseikkoja koskevissa rajoissa, että ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>jakamaton kokonaisuus<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ibid., s. 52.</P></NOTE> Päinvastainen tulkinta johtaisi lopputulokseen, jota ei voida hyväksyä: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>tiettyjä sopimuksia pidettäisiin mitättöminä ennen kuin olisi mahdollista tietää ja todeta, mihin sopimuksiin 85 artiklaa sovelletaan<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ibid.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Tuomio de Geus on näin ollen annettu tilanteessa, jonka osalta on otettava huomioon sellaisen hallinnollisen järjestelyn puuttuminen, joka koskisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>[siitä, että ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla on] sovellettavissa perustamissopimuksen voimaantulosta lähtien<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>, aiheutuvia vaikutuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ibid., s. 51.</P></NOTE> Kuten EFTAn valvontaviranomainen perustellusti totesi, kysymys välittömästä oikeusvaikutuksesta (ja siten mahdollisuudesta erikseen vedota ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaan kansallisissa tuomioistuimissa) ei tuona ajankohtana tullut esiin, koska asiassa De Geus oli annettu ratkaisu <HT TYPE="ITALIC">ennen kuin</HT> yhteisöjen tuomioistuin ensimmäistä kertaa selvensi ETY:n perustamissopimuksen määräysten välittömän oikeusvaikutuksen käsitettä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19630205">5.2.1963</DATE>, <NAME.CASE>van Gend &amp; Loos</NAME.CASE> (<NO.CASE>26/62</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:1">EU:C:1963:1</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 13).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kaikista näistä syistä totean, että yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1962 hyvin erilaisissa oikeudellisissa ja perustuslaillisissa olosuhteissa antamasta tuomiosta voidaan todellakin johtaa vain hyvin rajallisia päätelmiä. Erityisesti on todettava, että tilanteessa, jossa perustamissopimuksen määräyksillä ei ollut välitöntä oikeusvaikutusta, ainoastaan kysymys hallinto-oikeudellista täytäntöönpanoa koskevan toimivallan nimenomaisesta tunnustamisesta tai pikemminkin sen puuttumisesta olisi todellakin ollut ratkaiseva.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>En ole vakuuttunut myöskään vastaajien väitteistä, jotka koskevat tuomiota Asjes ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860430">30.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Asjes ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>209/84–213/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:188">EU:C:1986:188</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (jäljempänä tuomio Asjes).</P></NOTE> ja tuomiota Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE>, <NAME.CASE>Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro</NAME.CASE> (<NO.CASE>66/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:140">EU:C:1989:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (jäljempänä tuomio Saeed).</P></NOTE> joihin ne vetosivat SEUT 101 artiklan 1 kohdan välitöntä oikeusvaikutusta koskevan kantansa tueksi. Näiden asioiden<?PAGE NO="16"?> ratkaisussa ei ole kyse asianosaisesta, joka vetoaa kyseisen määräyksen välittömään oikeusvaikutukseen. Sen sijaan kyseessä oli tilanne, jossa hallituksen hyväksymät lentoliikenteen tariffit katsottiin ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla <HT TYPE="ITALIC">mitättömiksi</HT> ennen kuin hallintoviranomainen oli ottanut kantaa siihen, olivatko ne ETY:n perustamissopimuksen 88 ja 89 artiklassa (joista on tullut SEUT 104 ja SEUT 105 artikla) tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>siirtymäkauden<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> nojalla sovellettavan järjestelmän tai asetuksen (ETY) N:o 3975/87 nojalla yhteensopivia ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tuomio Saeed, 29 kohta ja tuomio Asjes, 52–56 ja 59 kohta.</P></NOTE> Koska <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>jäsenvaltioiden viranomaiset<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio Saeed, 4 ja 29 kohta ja tuomio Asjes, 57 kohta.</P></NOTE> tai komissio<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio Saeed, 4 ja 29 kohta, ja tuomio Asjes, 59 kohta.</P></NOTE> eivät olleet päättäneet ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta kyseisiin sopimuksiin, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, ettei tällaisten sopimusten voitu olettaa olevan mitättömiä pelkästään sen vuoksi, että ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa voitiin soveltaa kyseisiin sopimuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Myös tuomio Asjes ym. ja tuomio Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro kuvastavat siten kyseisen ajankohdan ajattelutapaa: tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden viranomaiset tai komissio eivät olleet tehneet mitään hallinnollista päätöstä väitetystä ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kilpailunvastaisesta sopimuksesta tai menettelytavasta mutta jossa <HT TYPE="ITALIC">tuleva</HT> <HT TYPE="ITALIC">taannehtiva salliminen oli vielä mahdollinen</HT>, oli ilmeistä, että talouden toimijoiden oli voitava vilpittömässä mielessä olettaa, etteivät niiden liikesuhteet päättyisi, <HT TYPE="ITALIC">siihen saakka, kunnes</HT> asianomaiset hallintoviranomaiset olisivat päättäneet niiden sopimuksista tai menettelytavoista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. analogisesti yhteisöjen tuomioistuimen päättely <DATE ISO="19610322">22.3.1961</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Snupat v. korkea viranomainen</NAME.CASE> (<NO.CASE>42/59 ja 49/59</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1961:5">EU:C:1961:5</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 87).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevassa asiassa vastaajat <HT TYPE="ITALIC">eivät</HT> etenkään <HT TYPE="ITALIC">voi vedota</HT> kyseessä olevien menettelytapojen mahdollisen taannehtivan sallimisen aiheuttamaan <HT TYPE="ITALIC">konfliktin vaaraan</HT>. Asetuksessa N:o 1/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetyn poikkeuslupajärjestelmän, jolla asetusten N:o 17/62 ja N:o 3975/87 mukainen aikaisempi järjestelmä on kumottu, nojalla ei ole mahdollista toimia taannehtivasti. Kuten asetuksen N:o 1/2003 34 artiklan 1 kohdasta ilmenee, sopimukset, jotka kuuluivat asetusten N:o 17/62 ja N:o 3975/87 soveltamisalaan ja joista <HT TYPE="ITALIC">ilmoitettiin</HT> komissiolle, vanhentuivat <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>. Toisin sanoen on niin, että vaikka oletettaisiin, että vastaajat olivat ilmoittaneet sopimuksistaan komissiolle,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tämä on seikka, jonka pääasian kantajat kiistävät mutta jonka tarkistaminen on viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.</P></NOTE> nämä ilmoitukset eivät missään tapauksessa ole esteenä mainittujen sopimusten käsittelylle asetuksella N:o 1/2003 käyttöön otetussa järjestelmässä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Jälleen kerran on korostettava erityisesti sitä, että käsiteltävän asian olosuhteissa ei ole kyse SEUT 101 artiklan normatiivisen sisällön sisäistä johdonmukaisuudesta ja taloudellisten toimijoiden kannalta välttämättömästä oikeusvarmuudesta. Tilanne on ollut tämä jo jonkin aikaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan siis todeta, että SEUT 101 artiklan 1 kohta ja sen edeltäjät olivat välittömästi sovellettavissa ETY:n perustamissopimuksen voimaantulosta lähtien. Niillä on ollut koko tämän ajan välitön oikeusvaikutus, eli yksityiset voivat vedota oikeuksiinsa toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa. Ennen kaikkea on todettava, että neuvosto ei ollut koskaan rajoittanut nykyistä SEUT 103 artiklaa soveltamalla kansallisille tuomioistuimille annettua itsenäistä toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tämän toimivallan ja sen mukaisesti, minkätyyppinen oikeudenkäynti niissä on vireillä kansallisen oikeuden nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Avoimeksi jää kuitenkin kysymys siitä, onko tai oliko olemassa rajoituksia, jotka koskevat SEUT 101 artiklan 1 kohdan aineellista soveltamista lentoliikenteen erityistapauksessa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">SEUT 101 artiklan 1 kohdan aineellinen soveltamisala</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Vastaajat ja komissio väittävät, että koska neuvosto ei ole käyttänyt SEUT 103 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista toimivaltaansa avata koko lentoliikenteen ala EUT-sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamiselle, kansalliset tuomioistuimet eivät olisi voineet SEUT 101 artiklan 1 kohdan nojalla nostetun kanteen yhteydessä todeta tällaisia sopimuksia tämän määräyksen kanssa yhteensoveltumattomiksi. Näin olisi huolimatta mahdollisesta välittömästä oikeusvaikutuksesta. Nämä osapuolet korostavat sitä, että koko lentoliikenteen ala on suljettu asetuksen N:o 17/62 soveltamisalan ulkopuolelle ja että asetuksen N:o 3975/87 nojalla kilpailusääntöjä alettiin soveltaa rajoitetusti EU:n sisäisiin lentoliikenteen reitteihin. Unionissa lentoliikenteen ala avattiin ja kilpailusääntöjä alettiin soveltaa vasta <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> alkaen, jolloin asetusta N:o 1/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, alettiin soveltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. asetuksen No 1/2003 45 artikla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>En ole samaa mieltä näistä väitteistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>SEUT 103 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto antaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>aiheelliset asetukset ja direktiivit [SEUT] 101 – – artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>. SEUT 103 artiklan 2 kohdassa luetellaan tämän jälkeen esimerkkejä keinoista, joita neuvosto voi käyttää tässä yhteydessä. Sen c alakohdassa täsmennetään, että neuvosto voi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>täsmentää tarvittaessa 101 – – artiklan – – soveltamisalan elinkeinoelämän eri aloilla<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tämän toimen nimenomainen <HT TYPE="ITALIC">valinnainen</HT> luonne erottaa SEUT 103 artiklan 2 kohdan c alakohdan sen b alakohdasta ja <HT TYPE="ITALIC">velvollisuudesta</HT> täsmentää SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltamisalaa. Kyseisen artiklan c alakohdassa oleva viittaus käsitteeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>tarvittaessa<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Vastaavasti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>v případě potřeby<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> tšekin-, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>in voorkomende gevallen<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> hollannin-, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>eventualmente<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/> italian-, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>le cas échéant<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> ranskan-, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>gegebenfalls<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> saksan- ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>eventualmente<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/> espanjankielisessä versiossa.</P></NOTE> osoittaa nimittäin selvästi, että SEUT 101 artiklaan sisältyvien periaatteiden alan oli <HT TYPE="ITALIC">lähtökohtaisesti</HT> tarkoitus kattaa koko elinkeinoelämä siten, että neuvosto päättää, onko tästä tilanteesta poikettava elinkeinoelämän tiettyjen alojen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tämän järjestelyn perustana oleva yhtenäismarkkinoihin liittyvä vaatimus on outo: SEUT 101 artiklan soveltamisala olisi luonnollisestikin voitu määrittää siten, että unionin kilpailuoikeuden soveltamisalaa laajennetaan asteittain <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>helposti sulateltavina<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/> paloina. Näitä (alakohtaisia) lähestymistapoja olisi siten voitu kuljetuksen erityisalalla pitää – kuten on tehty yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä – ensisijaisina suhteessa (yleisiin) kilpailusääntöihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. tästä SEUT 42 artikla ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171114">14.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>APVE ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-671/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:860">EU:C:2017:860</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Näin ei ole kuitenkaan tehty.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Tuomion Asjes 45 kohta.</P></NOTE> Mielestäni ja erityisesti SEUT 101 ja 103 artiklan rakenteen valossa EUT-sopimuksessa lähtökohtana on kilpailusääntöjen täysimääräinen soveltaminen kaikkiin elinkeinoelämän aloihin. Tämän tehtävän suorittamiseksi SEUT 101 artiklassa määritellään sen aineellinen soveltamisala siten, että se on yleisesti rajoittamaton,<?PAGE NO="18"?> sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990601">1.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>Eco Swiss</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:269">EU:C:1999:269</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> sillä ainoalla varauksella, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>tarvittaessa<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/> varataan mahdollisuus SEUT 103 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrättyyn erityiseen alakohtaiseen poissulkemiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Toisin kuin vastaajat ja komissio väittävät, asetukset N:o 17/62 ja N:o 3975/87 eivät osoita, että neuvoston tarkoituksena olisi ollut rajoittaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan aineellista soveltamisalaa. Asetuksella N:o 17/62 otettiin nimittäin käyttöön ensisijaisesti <HT TYPE="ITALIC">menettelyllinen</HT> järjestelmä, jonka mukaisesti komissio sovelsi (tuolloin) ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 3 kohtaa (joista on tullut SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. esim. asetuksen N:o 17/62 johdanto-osan toinen, kuudes ja kahdeksas perustelukappale. Ks. myös kyseisen asetuksen 2 artikla, 6 artiklan 1 kohta, 8 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 3 kohta.</P></NOTE> Siinä ei ollut mainintaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan aineellisesta soveltamisalasta. Samoin asetuksen N:o 17/62 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 141/62 säädettiin ainoastaan, että asetuksella N:o 17/62 käyttöön otettua <HT TYPE="ITALIC">hallinnollista</HT> järjestelmää ei sovelleta liikenteeseen (eikä siis lentoliikenteeseen).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Kuten asetuksen N:o 141/62 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todettiin (EYVL englanninkielinen erityispainos: Sarja I, 1959–1967, s. 291). Ks. myös saman asetuksen 1 artikla.</P></NOTE> Tämä soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen ei kuitenkaan koske SEUT 101 artiklan 1 kohdan aineellista soveltamisalaa silloin, kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat niitä lentoliikenteen alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 3975/87 lentoliikenneala valittiin osittain alaksi, jota unionin kilpailusääntöjen osalta koskee yksinomaan <HT TYPE="ITALIC">hallinnollinen</HT> soveltaminen. Kuten kyseisen asetuksen toisessa perustelukappaleessa todetaan, tämä osittainen opt-in-mahdollisuus oli tarpeen, koska <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>komissiolla ei [ollut] – – mahdollisuutta tutkia suoraan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan oletettuja rikkomuksia lentoliikenteen alalla<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Asetuksen N:o 3975/87 johdanto-osan toinen perustelukappale.</P></NOTE> Tässäkään asetuksessa ei kuitenkaan millään tavoin rajoiteta SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa kansallisissa tuomioistuimissa nostetun yksityisoikeudellisen kanteen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Toisin sanoen koko järjestely, jossa lentoliikenteen ala väitetysti suljettiin (nykyisen) SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, rajoittui kyseiseen määräykseen sisältyvien periaatteiden <HT TYPE="ITALIC">hallinnolliseen</HT> täytäntöönpanoon.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Kuten komissio itse totesi asiassa Asjes esittämissään huomautuksissa, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>[ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan aineellista soveltamisalaa koskevassa ] 87 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen ei estä tarpeen vaatiessa pyytämästä kansallisia tuomioistuimia ratkaisemaan sopimuksen tai tietyn menettelyn yhteensopivuutta kilpailusääntöjen kanssa, koska näillä säännöillä on välitön oikeusvaikutus.<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860430">30.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Asjes ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>209/84 to 213/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:188">EU:C:1986:188</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asetuksilla N:o 17/62 ja N:o 3975/87 ei ollut vaikutusta siihen, miten nykyiseen SEUT 101 artiklan 1 kohtaan sisältyviä periaatteita sovellettiin kansallisissa <HT TYPE="ITALIC">tuomioistuimissa</HT> sen toimivallan rajoissa, jota kansalliset tuomioistuimet saattoivat kansallisen oikeuden nojalla käyttää itsenäisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 43–47 kohdassa on jo todettu, kun näissä asetuksissa annettiin ainoastaan kilpailuoikeuden mahdollisten rikkomisten tiettyjä selvityksiä koskeva hallinnollinen toimivalta, niissä annettiin välillisesti myös toimivalta näiden hallintopäätösten tuomioistuinvalvontaan (ks. vastaavasti asetuksen N:o 17/62 9 artikla ja asetuksen N:o 3975/87 7 artikla). Näillä säännöksillä ei kuitenkaan ilmeisestikään ollut vaikutusta muihin tapauksiin, joissa SEUT 101 artiklaa sovelletaan tuomioistuimissa <HT TYPE="ITALIC">missä tahansa muuntyyppisessä oikeudenkäynnissä</HT>, jossa kyseinen soveltaminen on voinut tulla esille kansallisten tuomioistuinten käsittelemissä asioissa.</P></NOTE> Tältä osin yhdyn valittajien ja EFTAn valvontaviranomaisen näkemykseen: neuvoston käyttöön ottama johdettu oikeus ei ole vaikuttanut tähän SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon mahdollisen täytäntöönpanon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>rinnakkaiseen väylään<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Näin ollen se, ettei kansallisessa oikeudessa ole erityisiä säännöksiä SEUT 101 artiklan soveltamisesta tuomioistuimissa, ei voi olla esteenä sille, että Rechtbank Amsterdam soveltaa SEUT 101 artiklan 1 kohtaa lentoliikenteen alalla silloin, kun tähän määräykseen vedotaan kyseisessä tuomioistuimessa vahvistustuomion ja vahingonkorvauksen saamiseksi vastaajien kilpailunvastaisesta toiminnasta EU:n ja kolmansien maiden välisillä reiteillä ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">ETA-sopimuksen 53 artiklan ja unionin ensisijaisten kilpailusääntöjen välinen suhde</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Norjan hallitus ja EFTAn valvontaviranomainen väittävät, että koska ETA-sopimuksen 53 artikla on olennaisilta osin samanlainen kuin SEUT 101 artikla, yhtenäisyysperiaate edellyttää näiden kahden määräyksen yhdenmukaista tulkintaa. EFTAn valvontaviranomainen täsmensi istunnossa myös, että SEUT 104 artiklaa vastaavan määräyksen puuttuminen ETA-sopimuksesta ei vaikuta tällaiseen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhdenmukaiseen tulkintaan, sillä SEUT 104 artiklalla ei missään tapauksessa rajoiteta SEUT 101 artiklaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Komissio myöntää, että SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on luettava yhdenmukaisella tavalla. Se on kuitenkin istunnossa pohtinut, eikö SEUT 104 artiklaa vastaavan määräyksen puuttuminen vaikuta tähän tehtävään, varsinkin kun SEUT 104 ja SEUT 105 artikla poistavat kansallisten tuomioistuinten toimivallan soveltaa suoraan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Vastaajat yhtyvät tältä osin pääasiallisesti komission kantaan. Niiden mukaan SEUT 104–SEUT 105 artiklassa määrätty <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>siirtymäkauden järjestely<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> oli esteenä SEUT 101 artiklan 1 kohdan välittömälle oikeusvaikutukselle, joten myös ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei sillä ollut välitöntä oikeusvaikutusta ennen kuin sekakomitea totesi, että asetusta N:o 1/2003 sovelletaan ETA:ssa <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tämän ratkaisuehdotuksen B jaksossa esittämieni päätelmien perusteella yhdyn Norjan hallituksen ja EFTAn valvontaviranomaisen perusteluihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>On selvää, että ETA-sopimus on erottamaton osa unionin oikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19990615">15.6.1999</DATE>, <NAME.CASE>Andersson ja Wåkerås-Andersson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-321/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1999:307">EU:C:1999:307</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200402">2.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Ruska Federacija</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑897/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:262">EU:C:2020:262</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Jos sen määräykset ovat ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, niillä on välitön oikeusvaikutus jäsenvaltioissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19760205">5.2.1976</DATE>, <NAME.CASE>Conceria Bresciani</NAME.CASE> (<NO.CASE>87/75</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1976:18">EU:C:1976:18</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19821026">26.10.1982</DATE>, <NAME.CASE>Kupferberg</NAME.CASE> (<NO.CASE>104/81</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:362">EU:C:1982:362</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). ETA-sopimuksen osalta ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970122">22.1.1997</DATE>, <NAME.CASE>Opel Austria v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-115/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1997:3">EU:T:1997:3</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0101">101</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0102">102</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että yhtenäisyyden periaatteen nojalla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. ETA-sopimuksen 6, 105 ja 106 artikla ja valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden välisen sopimuksen 3 artikla.</P></NOTE> ETY-sopimuksen kanssa keskeisiltä osin identtisiä ETA‑sopimuksen sääntöjä on tulkittava yhdenmukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030923">23.9.2003</DATE>, <NAME.CASE>Ospelt ja Schlössle Weissenberg</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-452/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:493">EU:C:2003:493</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091006">6.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Espanja</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-153/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:618">EU:C:2009:618</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>SEUT 101 artiklassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklassa määrätään kiellosta, kiellon vaikutuksesta ja mahdollisesta poikkeuksesta tähän kieltoon. Kun otetaan huomioon yhtenäisyysperiaate, näitä kahta säännöstä on siis tulkittava yhdenmukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. analogisesti EFTAn tuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20180530">30.5.2018</DATE>, Fjarskipti v. Síminn (E-6/17, EFTAn oikeustapauskokoelma 2018, s. 81, 28 kohta).</P></NOTE> Näin ollen on<?PAGE NO="20"?> todettava, että kuten SEUT 101 artiklan 1 kohdalla, myös ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdalla on välitön oikeusvaikutus ja sillä perustetaan yksityisille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ibid., 29 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. Ks. myös EFTAn tuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20180917">17.9.2018</DATE>, Nye Kystlink AS v. Color Group AS ja Color Line AS (E-10/17, EFTAn oikeustapauskokoelma 2018, s. 293, 71 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan vaikutusten vastaavuus, en näe, miten tämän ratkaisuehdotuksen 55–68 kohdassa SEUT 101 artiklan 1 kohdasta esittämäni päätelmät olisivat erilaiset ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan osalta. Kansalliset tuomioistuimet voivat näin ollen soveltaa ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa todetakseen, että tietyt kilpailunvastaiset menettelytavat ovat ristiriidassa tämän määräyksen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Samoista syistä kuin SEUT 101 artiklaa koskevat syyt on hylättävä myös vastaajien väitteet, jotka koskevat ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rajoitettua aineellista soveltamisalaa. ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 21 olevassa 1 artiklassa tosin täsmennetään, että EFTAn valvontaviranomaisen on ensin pantava täytäntöön ETA-sopimuksen 53 artiklassa vahvistetut periaatteet. Ainakin tältä osin se kuvastaa SEUT 103 artiklaa. Minkään asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 21 olevaa 1 artiklaa olisi käytetty rajoittamaan joko ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaa tai kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa soveltaa kyseistä määräystä. Kuten olen selittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 76–78 kohdassa, neuvoston SEUT 103 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla antamat ja ETA-sopimukseen kyseisen sopimuksen tiedoksiantopäivästä lähtien sisällytetyt johdetun oikeuden säädökset eivät ole koskaan rajoittaneet ETA-sopimuksen 53 artiklan aineellista soveltamisalaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Se, että ETA-sopimuksessa ei ole SEUT 104 artiklaa vastaavaa määräystä, ei vaikuta tähän päätelmään. Kuten olen selittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohdassa, SEUT 104 artiklalla ei kavenneta SEUT 101 artiklan rakenteellista soveltamisalaa tai soveltamista. Sen puuttuminen ei siis voi vaikuttaa ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan tai soveltamiseen. SEUT 104 artiklalla oli joka tapauksessa tarkoitus täyttää perustamissopimuksen kilpailusääntöjen voimaantulon ja sen ajankohdan välinen ajanjakso, jona neuvosto ottaa käyttöön hallinnollisen järjestelyn SEUT 101 artiklan ja erityisesti sen 3 kohdan soveltamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30–33 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Tällaista siirtymäkautta ei kuitenkaan ole koskaan edes ollut ETA-sopimuksen osalta. Asetuksista N:o 17/62, N:o 141/62 ja N:o 3975/87 tuli osa ETA-sopimusta liitteen XIV nojalla sopimuksen tiedoksiantopäivästä lähtien. ETA-sopimuksen 56 artikla ei myöskään vaikuta tähän päätelmään, koska siinä tyydytään toteamaan komission ja EFTAn valvontaviranomaisen (kahtia) jaettu toimivalta soveltaa ETA-sopimuksen 53 artiklaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. kansallisten tuomioistuimien ja EFTAn valvontaviranomaisen välisestä yhteistyöstä ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamisessa tehdyn ilmoituksen 29 kohta (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="112" PAGE.FIRST="7" DATE.PUB="1995">EYVL 1995 C 112, s. 7</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Näin ollen ei myöskään ole olemassa ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan aineelliseen soveltamisalaan kohdistuvia rajoituksia, jotka rajoittaisivat kantajien mahdollisuutta vedota ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan välittömään oikeusvaikutukseen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vahvistustuomion ja vahingonkorvauksen saamiseksi siltä osin kuin vastaajat osallistuivat lentorahtipalveluista EU:hun kuulumattomien ETA-maiden ja kolmansien maiden välisillä reiteillä ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> perittyyn hintaan liittyvien erinäisten hintatekijöiden koordinointiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="21"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Laajempi tarkastelu: kilpailusääntöjen julkinen ja yksityinen täytäntöönpano</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Vaikka kyse on myös osasta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä, tässä ratkaisuehdotuksessa jo esittämäni päätelmät huomioon ottaen katson, ettei ole välttämätöntä käsitellä erikseen asetuksen N:o 1/2003 6 artiklan luonnetta. Kuten edellisissä jaksoissa totesin, jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat nimittäin aina olleet toimivaltaisia soveltamaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa(n sisältyvää aineellista kieltoa) <HT TYPE="ITALIC">toimivaltansa rajoissa</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">niiden käsiteltäväksi saatettujen asioiden osalta</HT>. Unionin tuomioistuimen ei siis ole nyt käsiteltävässä asiassa tarpeen tutkia, oliko – ja mistä hetkestä lähtien – myös johdettuun oikeuteen perustuva asetuksen N:o 1/2003 6 artiklan mukaista valtuutusta koskeva oikeuslähde olemassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Haluan vielä korostaa ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>sen toimivallan rajoissa<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>, joka kyseisillä kansallisilla tuomioistuimilla on jo kansallisen oikeuden nojalla. Kuten vastaajat ja komissio perustellusti korostavat, SEUT 103 ja SEUT 104 artiklassa tarkoitetussa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>siirtymäkauden järjestelmässä<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> ei määrätty kansallisten tuomioistuinten nimenomaisesta toimivallasta. Kansalliset tuomioistuimet eivät nimittäin voi nimenomaisen kansallisen sääntelyn puuttuessa johtaa SEUT 101 artiklan 1 kohdasta tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdasta jäsenvaltioiden toimivaltaisille hallintoviranomaisille, joiden tehtävänä on tutkia normaalisti kilpailuoikeuden rikkomisia hallinnollisissa tai jopa rikosoikeudellisissa menettelyissä, annetun kaltaista tutkinta- tai syytevaltaa. Vastaavasti nämä puitteet <HT TYPE="ITALIC">eivät</HT> myöskään <HT TYPE="ITALIC">olisi voineet</HT> <HT TYPE="ITALIC">siirtää mitään</HT> kansallisten tuomioistuinten <HT TYPE="ITALIC">ulottumattomiin</HT>. Tämä perustuslaillinen kehys ei yksinkertaisesti ole antanut kansallisille tuomioistuimille mitään eikä ottanut niiltä mitään pois. Millään unionin primaarioikeuden tai johdetun oikeuden muodolla ei pyritty rajoittamaan kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa soveltaa suoraan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa silloin, kun näihin määräyksiin vedotaan niiden käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa unionin oikeuteen perustuvien subjektiivisten oikeuksien suojaamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Kantajien nyt käsiteltävässä asiassa nostama vahingonkorvauskanne kuvastaa tätä seikkaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muiden Euroopan unionin kansallisten tuomioistuinten tavoin toimivaltainen toteamaan tällaisen vastuun sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla. Arvioitaessa tuottamusta, joka voi synnyttää tällaisen vastuun, kysymys siitä, onko yritys laiminlyönyt lakisääteisiä velvoitteitaan, on tyypillisesti ensimmäinen seikka, joka on tältä osin näytettävä toteen. Tämä arviointi on kuitenkin luonnollisesti osa mahdollista vastuuta koskevaa (yksityisoikeudellista) päätöstä eikä osa julkisoikeudellista (ja hallintoviranomaisen suorittaman) täytäntöönpanon järjestelmää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Muussa tapauksessa tällaiset täytäntöönpanotoimet olisivat aina luonteeltaan jatkokanteita, jotka ovat pääosin sidoksissa kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan aiempaan (ja todennäköisesti samanlaajuiseen) julkisoikeuteen perustuvaan toteamukseen. Muissa tapauksissa itsenäiset kanteet eivät kuuluisi SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Tämä näkemys (tai ainakin tämä lopputulos) on kuitenkin yksinkertaisesti ristiriidassa järjestelmän luonteen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010920">20.9.2001</DATE>, <NAME.CASE>Courage ja Crehan</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:465">EU:C:2001:465</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060713">13.7.2006</DATE>, <NAME.CASE>Manfredi ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-295/04–C-298/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:461">EU:C:2006:461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121106">6.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Otis ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-199/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:684">EU:C:2012:684</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130606">6.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Donau Chemie ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-536/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:366">EU:C:2013:366</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110614">14.6.2011</DATE>, <NAME.CASE>Pfleiderer</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-360/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:389">EU:C:2011:389</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140605">5.6.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kone ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-557/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:1317">EU:C:2014:1317</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190314">14.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Skanska Industrial Solutions ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-724/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:204">EU:C:2019:204</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Otis Gesellschaft ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-435/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1069">EU:C:2019:1069</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On totta, että kun otetaan huomioon se melko laaja selvitysvelvollisuus, joka kantajalla voi olla tapauksissa, joissa<?PAGE NO="22"?> on kyse kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi nostetuista itsenäisistä yksityisoikeudellisista kanteista, tällaiset kanteet ovat käytännössä todennäköisesti harvinaisia. Näin ollen itsenäisen kanteen ollessa kyseessä komission kaltaisen viranomaisen päätös rinnakkaisessa tai alustavassa tutkimuksessa voi olla ensiarvoisen tärkeä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Toisaalta ristiriitaisten päätösten vaaran välttämiseksi; ks. yleisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20001214">14.12.2000</DATE>, <NAME.CASE>Masterfoods ja HB</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-344/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:689">EU:C:2000:689</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja mahdollisen Zwartveld-pyynnön esittämisen osalta ks. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19900713">13.7.1990</DATE>, <NAME.CASE>Zwartveld ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-2/88-IMM</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1990:315">EU:C:1990:315</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On kuitenkin yksinkertaisesti virheellistä väittää, että johdonmukaisuuden ja yhteensovittamisen tarve tällä oikeudenalalla merkitsisi oikeudellisesti sitä, että kansallisia tuomioistuimia estetään hoitamasta unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden mukaista tehtäväänsä suojella unionin oikeuden säännöksistä ja määräyksistä, joilla on välitön oikeusvaikutus, johtuvia yksilön oikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Tällaisen väitteen outous on vielä selvempi, jos otetaan huomioon vakiomuotoinen tapa, jolla täytäntöönpano muilla hallinto-oikeuden aloilla toteutetaan, riippumatta siitä, onko kyse esimerkiksi ympäristöoikeudesta, kansanterveydestä, yleisestä turvallisuudesta tai työturvallisuutta koskevista säännöistä. Näillä aloilla on todennäköistä, että kansallisella tasolla on erikoistunut viranomainen, jonka tehtävänä on seurata ja soveltaa asiaankuuluvia aineellisoikeudellisia normeja. Väittäisikö kukaan kuitenkaan, ettei sama käytös voi johtaa siihen, että mahdollisesti vahinkoa kärsinyt henkilö nostaa yksityisoikeudellisen vahingonkorvauskanteen, vain sen vuoksi, ettei tietty viranomainen ole tutkinut asiaa tai ryhtynyt toimenpiteisiin (tai on tosiasiallisesti ryhtynyt toimenpiteisiin, mutta on syystä tai toisesta päättänyt hallinnollisen menettelyn tai rajannut sitä)?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Kaikista näistä syistä en voi hyväksyä High Court of England and Walesin tuomiossa Emerald Supplies Ltd v. British Airways Plc,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>High Court of Justice (England and Wales), Chancery Divisionin tuomio <DATE ISO="20171004">4.10.2017</DATE>, Emerald Supplies Ltd v. British Airways Plc [2017] EWHC 2420 (Ch), sellaisena kuin Court of Appeal (England and Wales) (Civil Division) on vahvistanut sen <DATE ISO="20190129">29.1.2019</DATE> antamallaan tuomiolla La Gaitana Farms SA &amp; Ors v. British Airways Plc [2019] EWCA Civ 37.</P></NOTE> johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tukeutunut ja josta asianosaiset ovat tässä oikeudenkäynnissä keskustelleet, esittämää oivaltavaa analyysiä. Kuten olen halunnut korostaa tämän ratkaisuehdotuksen edellisissä jaksoissa, yhtäältä kansallisten tuomioistuinten toimivalta soveltaa itsenäisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan sisältöä niiden kansallisessa oikeudessa jo säädetyn, esimerkiksi vahingonkorvauskannetta koskevan, toimivallan puitteissa ei edellytä – toisin kuin hallinnollinen täytäntöönpano – nimenomaista valtuutuslauseketta unionin oikeuden nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Toisin kuin tuomiossa Emerald Supplies Ltd v. British Airways Plc [2017] EWHC 2420 (Ch), [41]–[52].</P></NOTE> Toiseksi tuomiot de Geus, Asjes ja Saeed ovat mielestäni osittain vanhentuneita. Niitä ei voida soveltaa pääasian erityisiin olosuhteisiin, koska pääasiassa ei todellisuudessa ole kyse yhdestäkään niistä kysymyksistä, joista niissä noudatettava lähestymistapa riippui.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Toisin kuin tuomiossa Emerald Supplies Ltd v. British Airways Plc [2017] EWHC 2420 (Ch), [53]–[63].</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Toisin sanoen myönnän täysin, että SEUT 101 artiklan osalta tarvitaan sisäistä johdonmukaisuutta, mutta en ole samaa mieltä tiettyjen ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneiden osapuolten tavasta tarkastella pelkkää osaa kokonaisuuden asemesta nyt käsiteltävän asian erityisessä asiayhteydessä. Se, että <HT TYPE="ITALIC">osa menettelystä</HT> SEUT 101 artiklan hallinnolliseksi soveltamiseksi on ollut tietyissä vaiheissa <HT TYPE="ITALIC">keskitetty</HT>, ei voi merkitä sitä, ettei <HT TYPE="ITALIC">kukaan muu</HT> olisi voinut soveltaa kyseisen artiklan <HT TYPE="ITALIC">asiasisältöä</HT>, mukaan lukien tapaukset, joissa vapautukset tai poikkeukset eivät selvästikään ole mahdollisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa on todellakin kyse kiinnostavasta siirtymisestä ajassa taaksepäin – jopa vuoteen 1962 – jollei eräänlaisesta oikeudellisesta arkeologiasta. Vaikka tätä ratkaisuehdotusta rajaa pitkälti tämä nykyään jo vanhentunut oikeudellinen kehys, sen taustalla<?PAGE NO="23"?> oleva logiikka on kuitenkin toimiva. Rakenteellisesti tarkastellen unionin oikeuden säännökset, joilla on välitön oikeusvaikutus, ovat lähtökohtaisesti täytäntöönpanokelpoisia kansallisissa tuomioistuimissa riippumatta siitä, onko hallinnollinen toimivalta mahdollisesti (osittain) keskitetty tietyille hallintoviranomaisille. Kilpailuoikeuden erityisessä asiayhteydessä tämä merkitsee sitä, että reilun kilpailun sääntöjä rikkovat yritykset eivät voi vedota hallinnollisen täytäntöönpanon puuttumiseen, ja niiden on varauduttava siihen, että väitetysti vahinkoa kärsineet henkilöt nostavat vahingonkorvauskanteita suoraan jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Rechtbank Amsterdamin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Osapuoli, jonka väitetään kärsineen vahinkoa lentoliikenteen harjoittajien lentorahtipalveluista Euroopan unionissa ja/tai Euroopan talousalueella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä suoritettujen lentojen osalta perittyyn hintaan liittyvien erinäisten hintatekijöiden koordinoinnin vuoksi, voi kansallisessa tuomioistuimessa vedota SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen saadakseen näiltä lentoliikenteen harjoittajilta korvauksen myös sen ajanjakson osalta, jolloin vielä sovellettiin SEUT 104 ja SEUT 105 artiklaa.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>