Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
annettu 11 päivänä kesäkuuta 2026 (1)
Asia C‑354/25 [Waisrinter](i)
R. SpA
vastaan
Saksan liittotasavalta,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
A. AG
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesverwaltungsgericht (ylin hallintotuomioistuin, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – SEUT 34 artikla – Direktiivi 2001/83/EY – V osasto – 63 artiklan 3 kohta – Merkintävaatimukset – Kieli – Poikkeukset
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävä Bundesverwaltungsgerichtin (ylin hallintotuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee sitä, mihin lääkkeiden vapaan liikkuvuuden ja merkintäsääntöjen avulla toteutetun potilaiden suojelun välinen raja olisi vedettävä. Kyse on yksinkertaisesta kysymyksestä: jos rinnakkaistuoja ei voi merkitä tuotetta uudelleen vahingoittamatta sen pakkausta, onko merkintään edelleen sovellettava direktiivin 2001/83/EY(2) mukaisia kansallisia kielivaatimuksia?
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
2. Direktiivin 2001/83 63 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Edellä 54, 59 ja 62 artiklassa tarkoitetut merkinnät on laadittava sen jäsenvaltion, jossa lääke saatetaan markkinoille, tämän direktiivin soveltamiseksi ilmoittamalla yhdellä tai useammalla virallisella kielellä.
– –
3. Jos lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle tai jos lääkkeen osalta ilmenee vakavia saatavuusongelmia, toimivaltaiset viranomaiset voivat ihmisten terveyden turvaamiseksi tarpeellisina pitämiään toimenpiteitä noudattaen myöntää vapautuksen velvoitteesta ilmoittaa tietyt tiedot merkinnöissä ja pakkausselosteessa. Ne voivat myös myöntää täydellisen tai osittaisen vapautuksen velvoitteesta laatia merkinnät ja pakkausseloste sen jäsenvaltion, jossa lääke saatetaan markkinoille, tämän direktiivin soveltamiseksi ilmoittamalla yhdellä tai useammalla virallisella kielellä.”
B Saksan oikeus
3. Lääkkeiden kaupasta annetun Saksan lain (Gesetz über den Verkehr mit Arzneimitteln – Arzneimittelgesetz, jäljempänä AMG) 10 §:n 1 momentin mukaan valmiita tuotteita voidaan saattaa markkinoille AMG:n nojalla vain, jos pakkauksissa ja tarvittaessa ulommissa päällyksissä on tietyt pakolliset tiedot yleistajuisesti saksan kielellä. Näissä tiedoissa on oltava vähintään lääkkeen nimi, jonka jälkeen mainitaan lääkkeen vahvuus ja lääkemuoto sekä tarvittaessa täsmennetään, onko se tarkoitettu vauvoille, lapsille vai aikuisille (elleivät nämä merkinnät sisälly jo lääkkeen nimeen), eränumero (jossa lyhenne Ch.-B., mikäli lääke saatetaan markkinoille erissä, tai valmistuspäivä, mikäli lääkettä ei voida saattaa markkinoille erissä), sisältö painona, nimellistilavuutena tai yksikköinä, antotapa ja viimeinen käyttöpäivä, jossa maininta ”käytettävä viimeistään”.
4. AMG:n 10 §:n 8 momentin kolmas virke sisältää lyhyemmän luettelon pakollisista tiedoista, jotka koskevat muun muassa pakkauksia, joiden nimellistilavuus on enintään 10 millilitraa.
III Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
5. R. SpA on Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jolla on Saksan liittotasavallan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä myyntilupa edenneen eturauhasyövän hoitoon tarkoitetulle reseptilääkkeelle (jäljempänä vertailulääke).
6. Tätä lääkettä toimitetaan injektionesteenä, jota myydään kahdessa lämpömuovatussa laakeassa pakkauksessa, jotka on molemmat suljettu kalvolla ja sisältävät yhden ruiskun. Molemmat pakkaukset ovat suojapakkauksen sisällä. Toinen ruiskuista sisältää liuosta ja toinen vaikuttavaa ainetta jauheena.
7. Injektointinesteen valmistamiseksi ruiskut kiinnitetään toisiinsa ja ensimmäisessä ruiskussa oleva neste painetaan toiseen ruiskuun. Vertailulääke on tarkoitettu käytettäväksi kerralla, ja pakkausselosteessa olevien tietojen mukaan pakkauksen avaamisen jälkeen injektioneste on valmistettava ja käytettävä viipymättä.
8. Vuonna 2009 A. AG haki Bundesinstitut für Arzneimittel und Medizinproduktelta (lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden valvonnasta vastaava liittovaltion laitos, jäljempänä BfArM) myyntilupaa Italiasta Saksaan tuotavalle lääkkeelle vertailulääkkeen rinnakkaistuontina. Kyseinen toimivaltainen laitos hyväksyi hakemuksen heinäkuussa 2010.
9. Vuonna 2012 A. ilmoitti tuovansa kyseistä lääkettä vertailulääkkeen rinnakkaistuontina Saksaan myös Puolasta ja Romaniasta. Kyseinen yhtiö haki heinäkuussa 2014 BfArM:ltä kyseisen lääkkeen myyntiluvan uusimista viitaten jälleen vertailulääkkeeseen.
10. BfArM uusi 8.9.2014 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) kyseisen lääkkeen rinnakkaistuontia koskevan luvan sillä edellytyksellä, että selvennetään, mitä tietoja ruiskun pakkauksessa on oltava. Erityisesti täsmennettiin, että koska lämpömuovattujen pakkausten avaaminen vaikuttaa lääkkeen säilyvyyteen, rinnakkaistuoja ei saa avata niitä merkitäkseen ruiskut AMG:n 10 §:n 8 momentin mukaisesti.
11. Sen varmistamiseksi, että lääke ja kaksi ruiskua voidaan tunnistaa luotettavasti, riidanalaisessa päätöksessä kuitenkin velvoitettiin rinnakkaistuoja varmistamaan dokumentoitujen pistokokeiden avulla, että merkinnöissä on lähtökohtaisesti vähintään seuraavat tiedot latinalaisin kirjaimin: lääkkeen nimi ja vahvuus; kirjain A tai B ruiskussa, jotta nämä ruiskut voidaan selvästi erottaa toisistaan; eränumero ja lääkkeen viimeinen käyttöpäivä.
12. Kuten Bundesverwaltungsgericht, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, toteaa, ruiskuissa ei ollut tietoja saksan kielellä. Saksassa myönnetyn luvan aiempi haltija, joka oli R:n oikeudellinen edeltäjä (jäljempänä alkuperäinen haltija), teki näin ollen riidanalaisesta päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka BfFArM hylkäsi 22.5.2015 tekemällään päätöksellä.
13. Alkuperäinen haltija nosti tämän jälkeen kanteen Verwaltungsgerichtissä (hallintotuomioistuin, Saksa) ja vetosi siihen, ettei AMG:n 10 §:n 8 momentin kolmannessa virkkeessä säädettyjä merkintävaatimuksia ole noudatettu.
14. Kanne jätettiin tutkimatta sillä perusteella, ettei R:llä ollut asiavaltuutta, koska sen oikeuksia ei ollut loukattu lääkkeiden merkintöjä koskevien Saksan säännösten väitetyn rikkomisen vuoksi. Tästä tuomiosta valitettiin Oberverwaltungsgerichtiin (osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa). R., joka oli tällä välin ostanut myyntiluvan alkuperäiseltä haltijalta, jatkoi valitusmenettelyä.
15. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi 14.12.2021 antamallaan tuomiolla ensimmäisessä oikeusasteessa annetusta tuomiosta tehdyn valituksen ja totesi, että se voidaan ottaa tutkittavaksi, mutta se on perusteeton. Se katsoi, ettei ollut tarpeen käsitellä kysymystä siitä, oliko riidanalainen päätös lainvastainen merkintävaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi, koska se ei vaikuttanut valittajan oikeuksiin. AMG:n 10 §:n 1 momentin ja 10 §:n 8 momentin kolmannen virkkeen sekä direktiivin 2001/83 55 artiklan 3 kohdan merkintävaatimusten tarkoituksena ei ole suojella vertailulääkkeen myyntiluvan haltijaa tuontijäsenvaltiossa, vaan niillä pyritään ainoastaan antamaan tietoa potilaille ja suojelemaan heitä.
16. R. teki tämän jälkeen Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Se väittää valituksessaan erityisesti, että riidanalainen päätös on lainvastainen ja että sillä loukataan sen oikeuksia siltä osin kuin kyseisellä päätöksellä uusittiin Italiasta, Puolasta ja Romaniasta tuodun lääkkeen myyntilupa, vaikka kyseisen lääkkeen merkinnät eivät täytä AMG:n 10 §:n 8 momentin kolmannessa virkkeessä asetettuja vaatimuksia.
17. Saksan liittotasavalta, jota tukee rinnakkaistuoja A., katsoo, että riidanalainen päätös on lainmukainen. Kyseisen jäsenvaltion mukaan BfArM:llä oli tavaroiden vapaan liikkuvuuden nimissä oikeus sallia, että rinnakkaistuoja ei AMG:n 10 §:n 8 momentissa säädetyistä vaatimuksista huolimatta poikkeuksellisissa ja perustelluissa tapauksissa merkitse pakkaukseen vaadittuja tietoja saksan kielellä. Näin on erityisesti silloin, kun lämpömuovattujen pakkausten avaaminen vaikuttaa lääkkeen säilyvyyteen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallisten merkintävaatimusten eli AMG:n 10 §:n 1 momentissa ja 10 §:n 8 momentin kolmannessa virkkeessä säädettyjen vaatimusten väitetty rikkominen tekee rinnakkaistuodun lääkkeen myyntiluvan uusimisesta lainvastaista vain, jos näitä vaatimuksia sovelletaan tällaisiin lääkkeisiin. Koska näillä kansallisilla säännöksillä saatetaan direktiivin 2001/83 54 artikla, 55 artiklan 3 kohta ja 63 artiklan 1 kohta osaksi kansallista oikeutta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, sovelletaanko näitä kyseisen direktiivin säännöksiä rinnakkaistuodun lääkkeen myyntilupaan tai tällaisen luvan uusimiseen.
19. Jos näitä säännöksiä sovelletaan, sen määrittämiseksi, onko toimivaltaisella viranomaisella (nyt käsiteltävässä asiassa BfArM:lla) oikeus yhtäältä vapauttaa rinnakkaistuoja kokonaan velvollisuudesta sisällyttää tietyt tiedot pakkaukseen ja toisaalta vapauttaa rinnakkaistuoja velvollisuudesta merkitä pakkaukseen tietyt näistä tiedoista ja tietyt muut tiedot tuontijäsenvaltion kielellä (nyt käsiteltävässä asiassa saksan kielellä), ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää toisen kysymyksen, joka koskee sekä direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan, jota ei ole saatettu osaksi kansallista oikeutta, soveltamisalaa että sen välitöntä oikeusvaikutusta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että koska BfArM on myöntänyt täydellisen vapautuksen velvollisuudesta sisällyttää tiettyjä tietoja, tämä vapautus voi perustua kyseisen säännöksen ensimmäiseen virkkeeseen. Saksan kielen käyttöä koskeva vapautus muiden tietojen osalta voisi näin ollen perustua tämän säännöksen toiseen virkkeeseen.
20. Jos näitä säännöksiä ei sovelleta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaan sisältyvien tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen mukaista velvoittaa ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden rinnakkaistuoja merkitsemään pakkaukseen tietyt vähimmäistiedot tuontijäsenvaltion kielellä, jos nämä merkinnät vaikuttaisivat kyseisen lääkkeen säilyvyyteen.
21. Tässä tilanteessa Bundesverwaltungsgericht päätti 20.3.2025 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 27.5.2025, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Sovelletaanko direktiivin 2001/83 54 artiklaan, 55 artiklan 3 kohtaan ja 63 artiklan 1 kohtaan sisältyviä pakkausmerkintöjä koskevia sääntöjä lääkkeeseen, jolla on myyntilupa jossakin jäsenvaltiossa ja jonka tuonti toiseen jäsenvaltioon on rinnakkaistuontia suhteessa lääkkeeseen, jolla on jo myyntilupa viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa?
2) Onko direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle, jos se on luokiteltu lääkemääräystä edellyttäväksi lääkkeeksi?
3) Onko direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdalla välitön oikeusvaikutus, jolloin talouden toimija, joka haluaa tuoda lääkkeen toisesta jäsenvaltiosta Saksaan, voi vedota kyseiseen säännökseen saksalaisissa tuomioistuimissa vastaajana olevaa Saksan liittotasavaltaa vastaan, joka ei ole pannut kyseistä säännöstä täytäntöön tai pannut sitä täytäntöön täysimääräisesti kansallisessa lainsäädännössään?
4) Ovatko SEUT 34 ja SEUT 36 artikla esteenä kansallisen ja unionin oikeuden säännösten, joissa edellytetään tiettyjen vähimmäistietojen merkitsemistä pakkauksiin sen jäsenvaltion kielellä, johon lääke tuodaan, soveltamiselle rinnakkaistuotuun lääkkeeseen, jos näiden merkintävaatimusten täyttämisen edellyttämä rinnakkaistuodun lääkkeen pakkauksen uudelleen merkitseminen ei ole mahdollista siitä aiheutuvan lääkkeen säilyvyyden huomattavan heikentymisen vuoksi?”
22. Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet R., BfArM, A. ja Euroopan komissio. R., A., Saksan hallitus ja Euroopan komissio osallistuivat 19.3.2026 pidettyyn istuntoon.
IV Asian arviointi
A Alustavat huomautukset
1. Direktiivin 2001/83 tarkoitus
23. Direktiivi 2001/83 on klassinen esimerkki yhdenmukaistamistoimenpiteestä sisämarkkinoiden alalla, kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan perustelukappaleista käy selvästi ilmi. Sen lähtökohtana oli se, että vaikka lääkkeiden tuotantoa, jakelua ja käyttöä koskevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena on kansanterveyden turvaaminen,(3) tämä päämäärä on saavutettava keinoilla, jotka eivät estä lääketeollisuuden tai lääkekaupan kehittymistä Euroopan unionissa.(4) Ennen direktiivin 2001/83 antamista lääkkeitä koskevien kansallisten säännösten väliset erot(5) muodostivat esteen unionin sisäiselle lääkekaupalle. Tällaiset erot vaikuttivat suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.(6) Näiden esteiden poistamiseksi päätettiin, että asiaa koskevien säännösten lähentäminen on tarpeen.(7)
24. Tämän oikeusperustana oli SEUT 114 artikla, jonka mukaan(8) unionin lainsäätäjä voi SEUT 26 artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteuttaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen(9) ”sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa” koskevia yhdenmukaistamistoimenpiteitä. Unionin tuomioistuin ymmärtää tämän määräyksen edellyttävän, että yhdenmukaistamistoimenpiteillä ”tosiasiallisesti parannetaan” sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevia edellytyksiä.(10)
25. Yhdenmukaistamistoimenpiteiden tarkoituksena on tasoittaa eroja (tässä tapauksessa terveyden) suojelun kansallisten tasojen ja unionin suojelun tason välillä. Yhdenmukaistamisen tavoite on juuri tämä. Lääkkeiden merkintöjä koskevien kansallisten säännösten yhdenmukaistamisen tarkoituksena on siis luoda talouden toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta ne voivat käydä vapaasti kauppaa unionin lainsäätäjän antamien sääntöjen rajoissa. Unionin suojan tason on puolestaan oltava korkea, kuten SEUT 114 artiklan 3 kohdasta ilmenee.(11)
26. Lääkkeet eivät ole samanlaisia tuotteita kuin muut, ja tällaisten tuotteiden markkinoiden erityispiirteet edellyttävät, että kansanterveys otetaan huomioon kaikissa vaiheissa. Näin ollen direktiivin 2001/83 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa vahvistetaan, että kyseisen direktiivin ensisijaisena tarkoituksena on kansanterveyden turvaaminen.
2. Direktiivin 2001/83 V osasto: merkintöjä ja pakkausselosteita koskevat säännöt
27. Direktiivin 2001/83 V osastoon sisältyviä merkintöjä ja pakkausselosteita koskevia sääntöjä on tarkasteltava tätä taustaa vasten.
28. Direktiivin 2001/83 V osastossa säädetään merkinnöistä ja pakkausselosteista. Direktiivin säännöksillä pyritään varmistamaan, että olennaiset tiedot lääkkeestä annetaan standardoidussa ja ymmärrettävässä muodossa. Direktiivin V osaston yleinen rakenne ilmentää yhtenäisyyden ja mukautuvuuden välistä tasapainoa: direktiivissä määritetään pakolliset tiedot mutta jätetään jäsenvaltioille jonkin verran liikkumavaraa kielisääntöjen ja tietyissä tilanteissa poikkeusten määrittämisessä.
29. Direktiivin 54 artiklassa säädetään pakollisista merkinnöistä, jotka on oltava ulommassa päällyksessä tai sen puuttuessa pakkauksessa. Nämä merkinnät on lueteltu tyhjentävästi, ja niihin on sisällyttävä muun muassa lääkkeen nimi, sen vahvuus ja lääkemuoto, vaikuttava aine, sisältö painona, tilavuutena tai annosyksikköinä, tarvittaessa antoreitti, viimeinen käyttöpäivä, erityiset säilytystä koskevat varotoimenpiteet, varoitukset, myyntiluvan haltija, eränumero ja tietyissä olosuhteissa lääkkeiden käyttöohjeet. Tämän säännöksen tarkoituksena on varmistaa tuotteen välitön tunnistaminen ja vähentää väärinkäytön riskiä.
30. Direktiivin 2001/83 55 artiklan 3 kohdan mukaan pienissä pakkauksissa, joihin direktiivin 54 ja 62 artiklassa tarkoitettuja tietoja ei voida sijoittaa näkyville, on oltava ainakin tietyt merkinnät.
31. Direktiivin 63 artiklassa säädetään V osastossa edellytettyjen tietojen kieliä koskevista järjestelyistä. Ensimmäiseen kohtaan sisältyvä pääsääntö on, että merkinnöissä ja pakkausselosteessa olevien tietojen on oltava sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa lääke saatetaan markkinoille. Kyseisessä säännöksessä sallitaan myös useamman kielen käyttö, jos samat tiedot ilmoitetaan kaikilla kielillä.
32. Kielivaatimukset liittyvät erottamattomasti direktiivin 2001/83 kansanterveyttä koskevaan tavoitteeseen, sillä sekä potilaiden että terveydenhuollon ammattilaisten on ymmärrettävä pakkauksia koskevat tiedot, jotta niistä on hyötyä.
33. Direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdassa todetaan tämän jälkeen, että jos lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle tai jos lääkkeen osalta ilmenee vakavia saatavuusongelmia, toimivaltaiset viranomaiset voivat ihmisten terveyden turvaamiseksi tarpeellisina pitämiään toimenpiteitä noudattaen myöntää vapautuksen velvoitteesta ilmoittaa tietyt tiedot merkinnöissä ja pakkausselosteessa. Ne voivat myös myöntää täydellisen tai osittaisen vapautuksen velvoitteesta laatia merkinnät ja pakkausseloste sen jäsenvaltion, jossa lääke saatetaan markkinoille, tämän direktiivin soveltamiseksi ilmoittamalla yhdellä tai useammalla virallisella kielellä.
34. Nyt käsiteltävässä asiassa keskeinen kysymys on direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan kahden virkkeen välinen suhde.
35. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset näyttävät perustuvan siihen lähtökohtaan,(12) johon R. yhtyy, että jäsenvaltio voi vedota tämän säännöksen toiseen virkkeeseen eli myöntää vapautuksen velvollisuudesta laatia merkinnät sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa lääke saatetaan markkinoille, vain, jos kyseisen säännöksen ensimmäisen virkkeen vaatimukset täyttyvät (lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle tai sen osalta on vakavia saatavuusongelmia).
36. En jaa tätä näkemystä ja yhdyn tältä osin komission ja Saksan hallituksen esittämiin huomautuksiin. Kantani perustuu kyseisen säännöksen, sen sanamuodon ja asiayhteyden sekä säädöksellä, jonka osa se on, tavoiteltavien päämäärien tarkasteluun.(13)
37. Ensinnäkin, kun tarkastellaan direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen sanamuotoa, ilmaisun ”myös” käyttö viittaa siihen, että kyseinen säännös on siinä mielessä itsenäinen lauseke, että siihen voidaan vedota kyseisen 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevan säännöksen lisäksi. Jos näin ei olisi, ilmaisulla ”myös” ei olisi oikeudellista merkitystä.
38. Toiseksi paitsi direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan rakenne myös sen tarkoitus puoltavat tulkintaa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat kyseisen artiklan 3 kohdan toisen virkkeen nojalla säätää ilman muita edellytyksiä, että kansalliset viranomaiset voivat poikkeuksellisissa tapauksissa myöntää vapautuksen merkintävelvollisuudesta edellyttäen, että tällä direktiivillä tavoiteltua kansanterveyden suojelua koskevaa yleistä tavoitetta noudatetaan. Lääkkeiden vapaan liikkuvuuden ja kansanterveyden suojelun yhteensovittamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava tarvittava liikkumavara kielivaatimusten osalta. Nyt käsiteltävä asia on täydellinen esimerkki: jos vapautusta ei myönnetä, kyseisen tuotteen rinnakkaistuonti ei ole mahdollinen, koska pakkaukset olisi hävitettävä. Tällainen tilanne olisi suoraan ristiriidassa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan perusperiaatteen kanssa.
39. Kolmanneksi direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan syntyhistoria tukee tulkintaani.
40. Tätä säännöstä on muutettu useita kertoja vuosien kuluessa, ja sen sanamuoto ja asiayhteys, johon se kuuluu, ovat kehittyneet jonkin verran.
41. Alunalkujaan jäsenvaltioilla ei ollut yleistä toimivaltaa myöntää poikkeuksia kielivaatimuksesta. Oli nimittäin olemassa vain yksi virke, jossa säädettiin mahdollisuudesta vapautua velvollisuudesta ilmoittaa tietyt tiedot pakkausselosteessa ja velvollisuudesta, jonka mukaan pakkausseloste(14) on laadittava jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä sellaisten lääkkeiden osalta, joita ei ollut tarkoitettu toimitettavaksi potilaille itselääkitystä varten.(15)Tätä sanamuotoa muutettiin vuonna 2004 siten, että siinä viitattiin lääkkeisiin, joita ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle.(16)
42. Vuonna 2010 direktiivin 63 artiklan 3 kohta jaettiin kahteen virkkeeseen: ensimmäisessä virkkeessä viitattiin ainoastaan tietoihin, jotka oli ilmoitettava merkinnöissä ja pakkausselosteessa. Tässä yhteydessä lisättiin toinen mahdollisuus myöntää vapautus: jos lääkkeen osalta ilmenee vakavia saatavuusongelmia. Samalla kyseisen säännöksen toisessa virkkeessä annettiin toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus myöntää täydellinen tai osittainen vapautus velvollisuudesta laatia merkinnät ja pakkausseloste sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa lääke saatetaan markkinoille.(17)
43. Tämä jako kahteen virkkeeseen viittaa mielestäni siihen, että merkintöihin sisällytettäviä tietoja säännellään tyhjentävästi ensimmäisellä virkkeellä, kun taas toinen virke sisältää kaikki kielivaatimuksista poikkeamisen edellytykset. Lisäksi tämä säännös on mielestäni osoitus kehityksestä siinä mielessä, että sisämarkkinoiden integroitumisen myötä jäsenvaltiot luottavat enemmän siihen, että kielivaatimuksista voidaan poiketa tietyissä olosuhteissa.
44. Direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdassa säädetään siten kahdesta erillisestä ja itsenäisestä tilanteesta, joissa toimivaltainen viranomainen voi tietyssä määrin olla soveltamatta lääkkeiden merkintöjä koskevia vaatimuksia.
45. Sisämarkkinoiden terminologian ja logiikan mukaan ilmaistuna direktiivin 2001/83 63 artiklan 1 kohta, jossa säädetään kielivaatimuksista, merkitsee lääkkeiden vapaan liikkuvuuden rajoitusta. Kyseisen direktiivin 63 artiklan 3 kohdassa lievennetään jossain määrin tätä rajoitusta antamalla jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus lieventää merkintävaatimuksia, mikä puolestaan edistää ja helpottaa lääkkeiden vapaata liikkuvuutta. Tämä säännös ei anna jäsenvaltioille mahdollisuutta ottaa käyttöön lisävaatimuksia ja siten luoda uusia rajoituksia lääkkeiden vapaalle liikkuvuudelle.
46. Tämä tarkoittaa, että direktiivin 2001/83 63 artiklalla pyritään V osaston yhteydessä ratkaisemaan koko säädöksen taustalla oleva jännite eli tarve helpottaa lääkkeiden kauppaa ja varmistaa samalla kansanterveyden suojelun korkea taso. On tärkeää huomata, että kun jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet myöntää vapautuksia, niiden on otettava huomioon molemmat tavoitteet. Toisin sanoen vapautuksen – joka jo luonteensa vuoksi usein helpottaa unionin sisäistä kauppaa – on aina perustuttava ja se on voitava perustella direktiivin 2001/83 kansanterveyttä koskevalla tavoitteella. Kyseisen direktiivin 63 artikla on siten erityisen selvä esimerkki kaupan etujen ja kansanterveyden suojeluun liittyvien etujen välisestä tasapainosta. Mielestäni 63 artiklan 3 kohdan tällainen tulkinta on tarpeen myös sen varmistamiseksi, että kyseinen säännös on yhteensopiva SEUT 34 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa vahvistetun tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan perusperiaatteen kanssa.
47. Toisin sanoen ja Saksan hallituksen terminologiaa käyttäen direktiivin 63 artiklan 3 kohta olisi luokiteltava(18) Öffnungsklauseliksi, avaamista koskevaksi lausekkeeksi: kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa tilanteissa unionin lainsäätäjällä ei ole lopullista ja kaikenkattavaa vastausta. Jäsenvaltioiden on sovellettava tätä säännöstä kyseisen direktiivin ja EUT-sopimuksen yleisen tarkoituksen mukaisesti. Tässä yhteydessä on noudatettava SEUT 34 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettua tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
48. Lopuksi on korostettava, että direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan mukaan vapautuksen voivat myöntää jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset (eivät jäsenvaltiot yleisesti). Tämä merkitsee mielestäni sitä, että jäsenvaltiot eivät voi kieltäytyä saattamasta tätä säännöstä osaksi kansallista lainsäädäntöään, sillä kieltäytyminen tarkoittaisi sitä, ettei viranomaisilla olisi toimivaltaa poiketa direktiivin 63 artiklan 1 kohdassa säädetyistä yleisistä kielivaatimuksista.(19)
3. Rinnakkaistuonnin ilmiö
49. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään tarkastelemaan sisämarkkinoiden ytimessä olevaa pysyvää jännitettä: miten sovittaa yhteen tavaroiden vapaa liikkuvuus ja kansanterveyden ja teollisoikeuksien suojelu lääkealalla. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuinta pyydetään selventämään, missä määrin lääkkeiden merkintöjä ja pakkauksia koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä, sellaisina kuin ne sisältyvät direktiivin 2001/83 V osastoon, sovelletaan rinnakkaistuojien toimintaan.
50. Lääkkeiden rinnakkaiskauppa on suora seuraus jäsenvaltioiden välisistä hintaeroista, jotka johtuvat usein kansallisten sosiaaliturva- ja hintapolitiikkojen eroista. Vaikka tällainen kauppa edistää talouden toimijoiden välistä hintakilpailua, mikä on sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista,(20) se toimii erittäin säännellyssä ympäristössä, jossa jäsenvaltiot yleensä vetoavat potilasturvallisuuteen. Kaiken kaikkiaan lääkkeiden rinnakkaistuonti on unionin oikeudessa ”ilmiö, joka on itsessään toivottava”.(21)
51. Tästä pääsen nyt käsiteltävään asiaan, jolle on ominaista se, että lääkkeen rinnakkaistuontia ei yritä estää kyseessä oleva jäsenvaltio – Saksan liittotasavalta – vaan itse myyntiluvan haltija.
B Ensimmäinen kysymys
52. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, sovelletaanko direktiivin 2001/83 54 artiklaan, 55 artiklan 3 kohtaan ja 63 artiklan 1 kohtaan sisältyviä merkintävaatimuksia lääkkeeseen, jolle on myönnetty myyntilupa jossakin jäsenvaltiossa ja jonka maahantuonti toiseen jäsenvaltioon on rinnakkaistuontia suhteessa lääkkeeseen, jolla on jo myyntilupa viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.
53. Mielestäni vastaus tähän kysymykseen on ”kyllä”: direktiivin 2001/83 merkintävaatimuksia sovelletaan rinnakkaistuontiin.
54. Kyse on lääkkeen rinnakkaistuonnista, kun muu toimija kuin myyntiluvan haltija tuo yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti markkinoille saatetun lääkkeen toiseen jäsenvaltioon, kun maahantuotu lääke on riittävän samanlainen kuin tuontijäsenvaltiossa jo myyntiluvan saanut lääke, jotta sitä voidaan pitää siellä kaupan yksinkertaistetun rinnakkaistuontimenettelyn nojalla täysin uuden myyntiluvan sijasta.
55. Unionin tuomioistuin on katsonut, että tilanne, jossa lääke, jolla on myyntilupa jäsenvaltiossa, tuodaan toiseen jäsenvaltioon, jossa olennaisilta osiltaan samanlaisella lääkkeellä on jo myyntilupa, merkitsee lääkkeen rinnakkaistuontia.(22)
56. Lääkkeiden rinnakkaistuontia säännellään direktiivillä 2001/83 vain marginaalisesti siitä syystä, että kyseistä direktiiviä sovelletaan sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”ihmisille tarkoitettuihin lääkkeisiin, jotka on tarkoitettu saatettaviksi markkinoille jäsenvaltioissa”.(23)
57. Unionin tuomioistuin on siten vakiintuneesti katsonut, että ”direktiiviä 2001/83 ei voida soveltaa lääkkeeseen, jolla on myyntilupa jossakin jäsenvaltiossa ja jonka maahantuonti toiseen jäsenvaltioon on rinnakkaistuontia suhteessa lääkkeeseen, jolla on jo myyntilupa viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, koska tällaisessa tapauksessa ei voida katsoa, että maahan tuotu lääke saatetaan ensimmäistä kertaa markkinoille tuontijäsenvaltiossa. Tällainen tilanne kuuluu näin ollen niiden EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan, jotka koskevat tavaroiden vapaata liikkuvuutta”.(24)
58. Tässä vaiheessa on syytä noudattaa tiettyä varovaisuutta. Mielestäni on mahdotonta, että unionin tuomioistuin olisi edellisessä kohdassa mainitussa katkelmassa – toisin kuin ilmaisun ”direktiiviä 2001/83 ei voida soveltaa” intuitiivinen tulkinta saattaisi antaa ymmärtää – tarkoittanut, että rinnakkaistuonti jää kaikissa olosuhteissa direktiivin 2001/83 kaikkien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Jos näin olisi, kyseisen direktiivin 76 artiklan 3 kohdassa säädetty ilmoitusvelvollisuus jakelijalle, joka tuo lääkettä toisesta jäsenvaltiosta mutta ei ole myyntiluvan haltija, olisi merkityksetön.
59. Sen sijaan komission, A:n ja Saksan hallituksen huomautusten mukaisesti ymmärrän kyseisen katkelman siten, että siinä viitataan pääasiallisesti myyntilupaa koskeviin direktiivin 2001/83 säännöksiin.(25)
60. Mielestäni voidaan näin ollen tukeutua perinteisiin tulkintamenetelmiin sen arvioimiseksi, sovelletaanko kyseisen direktiivin merkintävaatimuksia rinnakkaistuontiin. Esitän tältä osin seuraavat huomautukset.
61. Ensinnäkin direktiivin 2001/83 V osaston säännösten sanamuodosta on todettava, että mikään ei viittaa siihen, että näitä säännöksiä ei sovellettaisi rinnakkaistuontiin. Kyseisen osaston säännöksissä nimittäin viitataan ”lääkkeisiin” määrittelemättä tarkemmin niiden alkuperää tai myyntilupaa.
62. Toiseksi direktiivin 2001/83 tarkoitus, joka sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan on kansanterveyden turvaaminen, merkitsee sitä, että kyseisen direktiivin säännöksiä, joilla pyritään estämään se, että lääkkeiden rinnakkaistuonnista aiheutuu lisäriski kansanterveydelle, sovelletaan kyseessä olevaan rinnakkaistuontiin. Rinnakkaistuonnin olisi näin ollen lähtökohtaisesti täytettävä samat vaatimukset kuin luvan saaneen lääkkeen, mukaan lukien pakkauksessa olevat tiedot sen turvallisesta käytöstä.
63. Kolmanneksi yhdyn ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ehdottamaan tulkintaan,(26) jonka mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY(27) merkintävaatimusten soveltamista eläinlääkkeiden rinnakkaistuontiin, voidaan soveltaa direktiiviin 2001/83. Unionin tuomioistuin on katsonut, että eläinlääkettä rinnakkaistuotaessa ei sovelleta myyntiluvan myöntämismenettelyä koskevia direktiivin 2001/82 säännöksiä, mutta tämä ei koske kyseisen direktiivin muita säännöksiä. Mikään ei näet oikeuta sitä, ettei kyseisiä tiukkoja säännöksiä, jotka koskevat muun muassa lääkkeen hallussapitoa, toimittamista, merkintöjä ja pakkausselostetta sekä lääkevalvontaa ja jotka kuuluvat mainitulla direktiivillä kansanterveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi käyttöön otettujen toimenpiteiden johdonmukaiseen järjestelmään, sovelleta rinnakkaistuonnin tapauksissa. Jos mainittuja säännöksiä ei sovellettaisi tällaisissa tapauksissa, olisi sitä vastoin olemassa vaara siitä, että eläinlääkealan toimijat kiertävät direktiivissä 2001/82 säädettyjä velvoitteita harjoittamalla tällaisten lääkkeiden rinnakkaistuontia.(28)
64. Sen, mikä on tarpeen eläinten suojelemiseksi, on sitäkin suuremmalla syyllä oltava tarpeen ihmisten osalta.
65. Lääkkeiden rinnakkaistuonti sijoittuu näin ollen välimaastoon. Joissakin tapauksissa niihin sovelletaan direktiivin 2001/83 säännöksiä, kun taas toisissa niihin sovelletaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä SEUT 34 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen nojalla.
66. Ehdotan näin ollen, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan, että direktiivin 2001/83 54 artiklassa, 55 artiklan 3 kohdassa ja 63 artiklan 1 kohdassa säädettyjä merkintävaatimuksia sovelletaan lääkkeeseen, jolla on myyntilupa jossakin jäsenvaltiossa ja jonka maahantuonti toiseen jäsenvaltioon on rinnakkaistuontia suhteessa lääkkeeseen, jolla on jo myyntilupa viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.
C Toinen kysymys
67. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, jos se edellyttää lääkemääräystä.
68. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, missä määrin direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdassa sallitaan lääkkeen rinnakkaistuonnin osalta se, että toimivaltainen viranomainen rajoittaa hallinnollisella päätöksellä merkintävaatimukset lääkkeen nimeen, eränumeroon ja viimeiseen käyttöpäivään.
69. Totean aluksi, että vaikuttaa siltä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vaikka direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohtaa ei ole saatettu osaksi kansallista oikeutta,(29) unionin tuomioistuimen tulkinta on tarpeen, jotta se voi määrittää kyseisen säännöksen ulottuvuuden sen(30) käsiteltävänä olevassa asiassa kolmannen kysymyksen yhteydessä, joka koskee tämän säännöksen välitöntä oikeusvaikutusta.
70. Edellä esittämäni analyysin perusteella toinen kysymys on hypoteettinen, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tarvitse vastausta tähän kysymykseen voidakseen ratkaista sen käsiteltävänä olevan asian. Kuten edellä on todettu, tämä johtuu siitä, että direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan kaksi virkettä ovat itsenäisiä perusteita vapautusten myöntämiselle.
71. Täydellisyyden vuoksi käsittelen kuitenkin lyhyesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymystä, johon on mielestäni vastattava ”ei”: toimittaminen suoraan potilaalle on aivan eri asia kuin lääkemääräys.
72. Lääkemääräys määritellään direktiivin 2001/83 1 artiklan 19 kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan mitä tahansa lääkemääräystä, jonka yhteisössä lääkkeitä määräämään oikeutettu ammattihenkilö on antanut.(31) Sitä vastoin käsitteelle ”toimitettavaksi suoraan potilaalle” ei ole oikeudellista määritelmää.
73. Lisäksi direktiivin 2001/83 54 artiklan n alakohdassa täsmennetään, että lääkkeen, joka ”ei edellytä lääkemääräystä”, merkinnöissä on oltava maininta sen käyttötarkoituksesta. Jos tarkoituksena olisi ollut tehdä samoin kyseisen direktiivin 63 artiklan 3 kohdassa, lainsäätäjän olisi pitänyt käyttää samaa sanamuotoa, varsinkin kun kyseisessä säännöksessä ainoastaan poiketaan direktiivin 54 artiklasta. Se ei kuitenkaan tehnyt näin.
74. Katson näin ollen, että direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohtaa ei ole tulkittava siten, ettei lääkettä ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, jos se edellyttää lääkemääräystä.
D Kolmas kysymys
75. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdalla välitön oikeusvaikutus siinä mielessä, että talouden toimija, joka haluaa tuoda lääkkeen jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta, voi vedota tähän säännökseen kansallisissa tuomioistuimissa.
76. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että sen on tutkittava, voiko A., joka ei ole varsinainen asianosainen, vedota kyseessä olevaan säännökseen Revision-menettelyn vastapuolena olevaa Saksan liittotasavaltaa vastaan.(32)
77. Tähän kysymykseen on vastattava ”ei”.
78. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aina, kun direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat vedota niihin jäsenvaltion tuomioistuimissa jäsenvaltiota vastaan, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä määräajassa tai direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä virheellisesti.(33)
79. Kuten edellä on todettu, direktiivin 2001/83 63 artiklassa säädetään jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä. Tämän säännöksen edellytyksenä on siis se, että jäsenvaltio toteuttaa lisätoimenpiteitä sen täytäntöönpanemiseksi. Kyseisen direktiivin 63 artiklan 3 kohdan sanamuoto(34) on tältä osin selvä.
80. Ehdotan näin ollen, että kolmanteen kysymykseen vastataan, että direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdalla ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Talouden toimija, joka haluaa tuoda lääkkeen jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta, ei voi vedota tähän säännökseen kansallisissa tuomioistuimissa ensin mainittua jäsenvaltiota vastaan.
E Neljäs kysymys
81. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, onko SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jossa edellytetään, että ihmisille tarkoitetun rinnakkaistuodun lääkkeen pakkauksen merkinnöissä on oltava tietyt tiedot tuontijäsenvaltion kielellä, jos uudelleen merkitseminen vaikuttaisi merkittävästi kyseisen lääkkeen säilyvyyteen.
82. Edellä esitetyn analyysini perusteella esitän tässä vaiheessa melko lyhyesti syyt siihen, miksi vastaus on mielestäni ”kyllä”.
83. Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen soveltamisen seurauksena SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa sovelletaan pääasiaan siten, että ensin mainitun säännöksen nojalla myönnetyn vapautuksen on oltava kahden viimeksi mainitun määräyksen mukainen.
84. Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään poikkeuksetta merkintöjä jäsenvaltion kielellä myös silloin, kun uudelleen merkitseminen ei ole mahdollista vaarantamatta lääkkeen turvallisuutta, on SEUT 34 artiklassa tarkoitettu määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide.
85. Tällainen rajoitus voi olla perusteltu kansanterveyden suojeluun liittyvistä syistä, mutta sen on joka tapauksessa oltava tarpeellinen ja oikeasuhteinen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, onko asia näin nyt käsiteltävässä tapauksessa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella on perusteltua olettaa, että kyseinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä poikkeuksista, ei täytä oikeasuhteisuutta koskevaa kriteeriä.
86. Kuten komissio perustellusti totesi lääkkeiden rinnakkaistuonnin tosiasiallinen mahdottomuus Saksaan ei ole välttämätöntä kansanterveyden suojelemiseksi, koska sekä ulommassa päällyksessä että pakkausselosteessa olevat merkinnät ovat saatavilla saksan kielellä. Saksan lainsäädännöstä seuraa näin ollen, että lääkkeiden rinnakkaistuonti Saksaan on mahdotonta, mikä ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa välttämätöntä terveyden tehokkaan suojelun varmistamiseksi.
87. Ehdotan näin ollen, että neljänteen kysymykseen vastataan, että SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jossa edellytetään, että ihmisille tarkoitetun rinnakkaistuodun lääkkeen pakkauksen merkinnöissä on oltava tietyt tiedot tuontijäsenvaltion kielellä, jos uudelleen merkitseminen vaikuttaisi merkittävästi kyseisen lääkkeen säilyvyyteen.
V Ratkaisuehdotus
88. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesverwaltungsgerichtin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
1) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/26/EU, 54 artiklaa, 55 artiklan 3 kohtaa ja 63 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että näihin säännöksiin sisältyviä merkintävaatimuksia sovelletaan lääkkeeseen, jolla on myyntilupa jossakin jäsenvaltiossa ja jonka maahantuonti toiseen jäsenvaltioon on rinnakkaistuontia suhteessa lääkkeeseen, jolla on jo myyntilupa viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.
2) Direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, ettei sillä ole välitöntä oikeusvaikutusta. Talouden toimija, joka haluaa tuoda lääkkeen jäsenvaltioon toisesta jäsenvaltiosta, ei voi vedota tähän säännökseen kansallisissa tuomioistuimissa ensin mainittua jäsenvaltiota vastaan.
3) SEUT 34 artiklaa ja SEUT 36 artiklaa
on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, jossa edellytetään, että ihmisille tarkoitetun rinnakkaistuodun lääkkeen pakkauksen merkinnöissä on oltava tietyt tiedot tuontijäsenvaltion kielellä, jos uudelleen merkitseminen vaikuttaisi merkittävästi kyseisen lääkkeen säilyvyyteen.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.
2 Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 2001, L 311, s. 67), sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/26/EU (EUVL 2012, L 299, s. 1; jäljempänä direktiivi 2001/83).
3 Ks. direktiivin 2001/83 johdanto-osan toinen perustelukappale.
4 Ks. direktiivin 2001/83 johdanto-osan kolmas perustelukappale.
5 Nämä säännökset eivät koske elintarvikkeisiin, eläinten rehuihin tai hygieniatuotteisiin kuuluvia aineita tai aineiden seoksia koskevia säännöksiä.
6 Ks. direktiivin 2001/83 johdanto-osan neljäs perustelukappale.
7 Ks. direktiivin 2001/83 johdanto-osan viides perustelukappale. Ks. myös tuomio 8.11.2007, Gintec (C‑374/05, EU:C:2007:654, 19 kohta).
8 Ks. SEUT 114 artiklan 1 kohta.
9 Lainsäätäjän on myös kuultava Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa.
10 Ks. tuomio 5.10.2000, Saksa v. parlamentti ja neuvosto (C‑376/98, EU:C:2000:544, 83 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 12.12.2006, Saksa v. parlamentti ja neuvosto (C‑380/03, EU:C:2006:772, 24 kohta); tuomio 8.6.2010, Vodafone ym. (C‑58/08, EU:C:2010:321, 32 kohta oikeuskäytäntöviitauksineen) ja tuomio 3.9.2015, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio (C‑398/13 P, EU:C:2015:535, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
11 Tämän säännöksen mukaan komissio perustaa terveyttä, turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevat ehdotuksensa suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen. Myös Euroopan parlamentti ja neuvosto pyrkivät kumpikin toimivaltansa rajoissa tähän tavoitteeseen.
12 Ks. ennakkoratkaisupyynnön 21 kohta.
13 Nojaudun unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen tulkintaan. Ks. esim. tuomio 17.11.1983, Merck (292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta) ja tuomio 5.3.2026, Erdrich Umformtechnik (C‑828/24, EU:C:2026:154, 24 kohta).
14 Merkintöjä ei alun perin mainittu.
15 Direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin se oli alkuperäisessä muodossaan vuonna 2001, säädetään, että ”toimivaltaiset viranomaiset voivat alueellaan myöntää poikkeuksia tiettyjen lääkkeiden merkinnöissä ja pakkausselosteissa annettavista tiedoista ja pakkausselosteen laatimisesta markkinoille saattaneen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jos lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi potilaalle itselääkitystä varten”.
16 Ks. direktiivin 2001/83 muuttamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/27/EY (EUVL 2004, L 136, s. 34) 1 artiklan 48 alakohta. Direktiivin 2001/83 63 artiklan 3 kohta muutettiin seuraavasti: ”Toimivaltaiset viranomaiset voivat alueellaan myöntää poikkeuksia tiettyjen lääkkeiden merkinnöissä ja pakkausselosteissa annettavista tiedoista ja pakkausselosteen laatimisesta jäsenvaltion, jossa lääke saatetaan markkinoille, virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jos lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle.”
17 Ks. direktiivin 2001/83 muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta 15.12.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/84/EU (EUVL 2010, L 348, s. 74) 1 artiklan 19 alakohta, jonka mukaan 63 artiklan 3 kohta korvattiin seuraavasti: ”Toimivaltaiset viranomaiset voivat ihmisten terveyden turvaamiseksi tarpeellisina pitämiään toimenpiteitä noudattaen myöntää poikkeuksia tiettyjen lääkkeiden merkinnöissä ja pakkausselosteissa annettavista tiedoista, jos lääkettä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi suoraan potilaalle tai jos lääkkeen osalta ilmenee vakavia saatavuusongelmia. Ne voivat myös myöntää täydellisen tai osittaisen vapautuksen velvollisuudesta laatia merkinnät ja pakkausseloste sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa lääke saatetaan markkinoille.”
18 Kyseessä on sanaleikki.
19 Ks. myös analogisesti tuomio 21.12.2023, Infraestruturas de Portugal ja Futrifer Indústrias Ferroviárias (C‑66/22, EU:C:2023:1016, 50–58 kohta ja erityisesti 53 kohta).
20 Ks. tältä osin julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus Ferring (C‑172/00, EU:C:2002:86, 44 kohta).
21 Kuten julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotuksessa Ferring (C‑172/00, EU:C:2002:86, 45 kohta) todetaan.
22 Ks. tuomio 25.11.2021, Delfarma (C‑488/20, EU:C:2021:956, 29 kohta).
23 Kursivointi tässä.
24 Ks. esim. tuomio 3.7.2019, Delfarma (C‑387/18, EU:C:2019:556, 19 kohta) ja tuomio 8.10.2020, kohlpharma (C‑602/19, EU:C:2020:804, 25 kohta). Sama koskee direktiivin 2001/83 edeltäjää, ks. tuomio 16.12.1999, Rhône-Poulenc Rorer ja May & Baker (C‑94/98, EU:C:1999:614, 27 kohta).
25 Unionin tuomioistuin nimittäin viittasi 12.11.1996 antamassaan tuomiossa Smith & Nephew ja Primecrown (C‑201/94, EU:C:1996:432, 21 kohta) direktiivin 2001/83 edeltäjän osalta erityisesti markkinoille saattamista koskevien lupien myöntämismenettelyyn.
26 Ks. ennakkoratkaisupyynnön 14 kohta.
27 EUVL 2001, L 311, s. 1.
28 Ks. tuomio 27.10.2016, Audace ym. (C‑114/15, EU:C:2016:813, 56 kohta).
29 Kyseinen tuomioistuin viittaa kyseisen säännöksen osittaiseen täytäntöönpanoon AMG:n 10 §:n 1a momentilla vuonna 2020 ja siten ennen riidanalaista päätöstä.
30 Siis ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
31 Direktiivin 2001/83 71 artiklassa täsmennetään tilanteet, joissa lääkkeiltä edellytetään lääkemääräystä.
32 Ks. ennakkoratkaisupyynnön 25 kohta.
33 Ks. esim. tuomio 1.7.2010, Gassmayr (C‑194/08, EU:C:2010:386, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 10.12.2020, Golfclub Schloss Igling (C‑488/18, EU:C:2020:1013, 26 kohta).
34 ”toimivaltaiset viranomaiset voivat – –”. Kursivointi tässä.