Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ATHANASIOS RANTOS
11 päivänä kesäkuuta 2026 (1)
Asiat C‑631/24 P ja C‑632/24 P
Euroopan komissio
vastaan
Margrete Auken ym. (C‑631/24 P)
ja
Euroopan komissio
vastaan
Fabien Courtois ym. (C‑632/24 P)
Muutoksenhaku – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten asiakirjoihin – 4 artiklan 1 kohdan b alakohta – Yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskeva poikkeus – 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta – Tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa koskeva poikkeus – Asetus (EU) 2018/1725 – Luonnollisten henkilöiden suojelu unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaan liikkuvuuden osalta – 9 artiklan 1 kohdan b alakohta – Tarve siirtää tiedot yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten – Siirto, jonka vuoksi rekisteröidyn oikeutetut edut voivat joutua vaaraan, ja siirron oikeasuhteisuus – Asiakirjat, jotka koskevat Euroopan komission ja lääkeyritysten tekemiä ennakkohankintasopimuksia ja hankintasopimuksia covid-19-pandemian yhteydessä – Tutustumisoikeuden epääminen osittain – Komission päätösten kumoaminen siltä osin kuin komissio on evännyt laajemman tutustumisoikeuden yhtäältä rokotteiden hankintaa käsitelleen yhteisen neuvotteluryhmän jäsenten allekirjoittamiin ilmoituksiin eturistiriidan puuttumisesta ja toisaalta kyseisten lääkeyritysten vahinkojen korvaamista koskeviin ehtoihin
I Johdanto
1. Euroopan komissio vaatii valituksillaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 17.7.2024 antaman tuomion Auken ym. v. komissio (T‑689/21, EU:T:2024:476; jäljempänä ensimmäinen valituksenalainen tuomio) ja tuomion Courtois ym. v. komissio (T‑761/21, EU:T:2024:477; jäljempänä toinen valituksenalainen tuomio), joilla unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain yhtäältä Euroopan komission 15.2.2022 tekemän päätöksen C(2022) 1038 final, joka oli tehty asetuksen (EY) N:o 1049/2001(2) 4 artiklan nojalla ja jolla Aukenille ym. (jäljempänä kantajat) annettiin osittainen tutustumisoikeus komission ja kyseisten lääkeyritysten covid-19-pandemian yhteydessä tekemiin rokotteiden ostoa koskeviin ennakkohankintasopimuksiin ja hankintasopimuksiin (jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös), ja toisaalta Euroopan komission 28.2.2022 tekemän päätöksen C(2022) 1359 final, joka oli tehty kyseisen 4 artiklan nojalla ja jolla Courtois’lle ym. (jäljempänä kantajat) annettiin osittainen tutustumisoikeus tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskevat komission suorittamaa rokotteiden hankintaa tämän pandemian yhteydessä (jäljempänä toinen riidanalainen päätös), sekä viimeksi mainitun päätöksen ranskankielisen version, joka annettiin tiedoksi 31.3.2022.
2. Yleisön oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja komission asiakirjoihin säädetään asetuksessa N:o 1049/2001, kun taas unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittama henkilötietojen käsittely kuuluu asetuksen (EU) 2018/1725(3) soveltamisalaan, ja näitä kahta toimea on tarkasteltava yhdessä nyt käsiteltävien asioiden arvioimiseksi.
3. Näissä asioissa unionin tuomioistuinta pyydetään täsmentämään covid-19-pandemian yhteydessä yhtäältä sitä, miten laaja toimivalta komissiolla on evätä luonnollisilta henkilöiltä henkilötietojen suojaan vetoamalla oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin, jotka koskevat tässä tapauksessa rokotteiden hankintaa lääkeyrityksiltä käsitelleen, komission virkamiehistä ja pienestä määrästä jäsenvaltioiden asiantuntijoita koostuneen neuvotteluryhmän jäsenten nimiä, ja toisaalta näiden yritysten taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen ulottuvuutta siltä osin kuin kyse on jäsenvaltioiden maksamia vahingonkorvauksia, joista kyseiset yritykset tavanomaisesti vastaisivat rokotteitaan koskevan vastuunsa perusteella, koskevista ehdoista.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Asetus N:o 1049/2001
4. Asetuksen N:o 1049/2001 1 artiklan, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän asetuksen tarkoituksena on
a) määritellä ne julkiseen tai yksityiseen etuun perustuvat periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat [EY] 255 artiklassa tarkoitettua oikeutta tutustua Euroopan parlamentin, [Euroopan unionin] neuvoston ja komission – – asiakirjoihin, siten, että taataan mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin.”
5. Asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:
– –
b) yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, erityisesti yhteisön lainsäädännön mukaista henkilötietojen suojaa.
2. Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:
– tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa;
– –
jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”
B Asetus 2018/1725
6. Asetuksen 2018/1725 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja tavoitteet”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tällä asetuksella vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden suojelulle unionin toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä sekä säännöt, jotka koskevat henkilötietojen vapaata liikkuvuutta näiden välillä tai muille unioniin sijoittautuneille vastaanottajille.
2. Tällä asetuksella suojellaan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja ‑vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan.”
7. Asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 13 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
13) ’vastaanottajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, jolle luovutetaan henkilötietoja, oli kyseessä kolmas osapuoli tai ei. – –”
8. Asetuksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilötietojen siirrot muille unioniin sijoittautuneille vastaanottajille kuin unionin toimielimille ja elimille”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rajoittamatta 4–6 ja 10 artiklan soveltamista henkilötietoja voidaan siirtää muille unioniin sijoittautuneille vastaanottajille kuin unionin toimielimille ja elimille vain, jos
– –
b) vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten, ja jos on syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut voivat joutua vaaraan, rekisterinpitäjä vahvistaa, että henkilötietojen siirtäminen on oikeasuhteista kyseistä erityistä tarkoitusta varten, arvioituaan todistetusti erilaiset kilpailevat edut.”
III Asioiden taustat
9. Asioiden taustat, sellaisina kuin unionin yleinen tuomioistuin on ne esittänyt ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 2–13 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 2–17 kohdassa, voidaan tiivistää tätä ratkaisuehdotusta varten seuraavasti, sillä kummassakin asiassa on sama asiayhteys.
A Kummankin asian yhteinen asiayhteys
10. Neuvosto antoi 14.4.2020 asetuksen (EU) 2020/521,(4) jolla se otti käyttöön asetuksessa (EU) 2016/369(5) säädetyn hätätilanteen tuen, jotta unionissa voitiin solidaarisuuden hengessä vastata covid-19-pandemiaan liittyvään kriisiin, kun otetaan huomioon viruksen nopea leviäminen ja se, että sen seuraukset ulottuivat rajojen yli, minkä vuoksi tarvittiin kattavia torjuntatoimia.
11. Komissio julkaisi 17.6.2020 tiedonannon, jonka otsikkona on ”EU:n strategia covid-19-rokotteiden kehittämiseksi”.(6) Tämä strategia, jolla pyrittiin nopeuttamaan covid-19-rokotteiden kehittämistä, valmistusta ja käyttöönottoa, perustui kahteen pilariin. Ensimmäisessä pilarissa varmistettiin rokotteiden riittävä tuotanto unionissa ja siten tarjonta jäsenvaltioille rokotetuottajien kanssa asetuksella 2020/521 käyttöön otetun hätätilanteen tukivälineen kautta tehtävillä ennakkohankintasopimuksilla. Toisessa pilarissa mukautettiin unionin sääntelykehystä silloiseen kiireelliseen tilanteeseen ja hyödynnettiin sääntelyn silloista joustavuutta rokotteiden kehittämisen, lupamenettelyn ja saatavuuden nopeuttamiseksi samalla kun pidettiin kiinni laatua, turvallisuutta ja tehoa koskevista vaatimuksista.
12. Komissio täsmensi tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot osallistuvat prosessiin alusta alkaen ja että kaikki osallistuvat jäsenvaltiot ovat edustettuina johtokunnassa, joka auttaa komissiota kaikissa ennakkohankintasopimuksiin liittyvissä asioissa ennen sopimusten allekirjoittamista. Se täsmensi myös, että näistä sopimuksista neuvottelee yhteinen neuvotteluryhmä, jossa on mukana komissio ja pieni määrä jäsenvaltioiden asiantuntijoita (jäljempänä neuvotteluryhmä), ja että sopimukset tehdään kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden puolesta. Komissio vahvisti myös vastaavansa hankintamenettelystä jäsenvaltioiden puolesta ja tehdyistä ennakkohankintasopimuksista.
13. Komission mukaan ehdotettua kehystä oli pidettävä ”vakuutussopimuksena”, joka siirsi osan riskistä lääketeollisuudelta viranomaisille vastineeksi siitä, että jäsenvaltioille varmistettiin rokotteen tasapuolinen ja kohtuuhintainen saatavuus, jos rokote tulee saataville.
B Asia C‑631/24 P
14. Kantajat, jotka ovat parlamentin jäseniä, pyysivät komission puheenjohtajalle ja pääsihteerille 20.1.2021 osoittamallaan kirjeellä saada asetuksen N:o 1049/2001 perusteella tutustua ”komission ja lääkeyhtiöiden tekemiin covid-19-rokotteiden ostoa koskeviin eri sopimuksiin – ennakkohankintasopimuksiin” (jäljempänä ensimmäinen alkuperäinen hakemus). Siinä täsmennettiin, että heidän tietojensa mukaan sopimukset oli jo allekirjoitettu AstraZenecan, Sanofi-GSK:n, Johnson & Johnsonin, BioNTech-Pfizerin, CureVacin ja Modernan kanssa, joten hakemus koski näitä sopimuksia ja sellaisia sopimuksia, jotka mahdollisesti tehdään hakemuksen tekopäivän jälkeen, kuten sopimusta, jota suunniteltiin tehtäväksi Novavaxin kanssa.
15. Komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston (jäljempänä terveyden pääosasto) pääjohtaja ilmoitti 11.3.2021 päivätyllä kirjeellään kantajille yksilöineensä kahdeksan asiakirjaa, jotka vastasivat ensimmäistä alkuperäistä hakemusta, eli kuusi ennakkohankintasopimusta ja kaksi hankintasopimusta. Hän täsmensi, että näistä kolmesta ennakkohankintasopimuksesta eli AstraZenecan, Sanofi-GSK:n ja CureVacin kanssa tehdyistä sopimuksista oli julkistettu yhdellä komission verkkosivustoista versio, josta oli poistettu tietoja, ja että muiden asiakirjojen arviointia ja neuvotteluja asianomaisten kolmansien osapuolten kanssa jatkettiin näiden asiakirjojen luovuttamista koskevien päätösten tekemiseksi.
16. Terveyden pääosaston pääjohtaja ilmoitti 9.6.2021 päivätyllä kirjeellään kantajille, että vastauksena ensimmäiseen alkuperäiseen hakemukseen osittainen tutustumisoikeus oli annettu yhdeksään asiakirjaan, joiden katsottiin kuuluvan hakemuksen alaan, eli edellä mainittuihin kahdeksaan asiakirjaan sekä Pfizer-BioNTechin kanssa tehtyyn lisähankintasopimukseen. Hän totesi, että näiden asiakirjojen versiot, joista oli poistettu tietoja, oli julkistettu yhdellä komission verkkosivustoista ja että kyseiset kohdat oli peitetty asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn taloudellisten etujen suojaa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa(7) säädetyn toimielinten päätöksentekomenettelyn suojaa koskevan poikkeuksen nojalla.
17. Kantajat esittivät 30.6.2021 päivätyssä kirjeessään uudistetun hakemuksen, jossa he pyysivät komissiota tarkistamaan kantaansa yhdeksän yksilöimänsä asiakirjan osalta ja sallimaan niiden luovuttamisen kokonaisuudessaan, lukuun ottamatta kohtia, jotka kuuluvat asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevan poikkeuksen alaan (jäljempänä ensimmäinen uudistettu hakemus). He vetosivat erityisesti siihen, että kaikissa tehdyissä ennakkohankintasopimuksissa ilmoitetut hinnat sekä AstraZenecan, Pfizer-BioNTechin ja Modernan kanssa tehtyjen ennakkohankintasopimusten kokonaiset versiot oli vuodettu sosiaaliseen verkostoon ja tiedotusvälineille joulukuun 2020 ja huhtikuun 2021 välisenä aikana. Komission pääsihteeristö ilmoitti 13.8.2021 kantajille, ettei se kyennyt edelleenkään antamaan ratkaisua heidän uudistettuun hakemukseensa. Koska tätä hakemusta ei ollut ratkaistu kyseiseen päivään mennessä, se katsottiin asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti implisiittisellä päätöksellä hylätyksi.(8)
18. Komissio teki ensimmäisen riidanalaisen päätöksen 15.2.2022 kuultuaan kyseisiä lääkeyrityksiä (jäljempänä kyseiset yritykset) asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Päätöksessä todettiin, että komission pääsihteeristö oli tutkinut ensimmäistä uudistettua hakemusta arvioidessaan uudelleen terveyden pääosaston alkuperäiseen hakemukseen antaman ratkaisun ja että tämän uuden tutkinnan perusteella asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön alaan katsottiin kuuluvan kolmetoista asiakirjaa eli edellä mainitut yhdeksän asiakirjaa ja neljä muuta asiakirjaa.
19. Komissio antoi ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä osittaisen tutustumisoikeuden ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 11 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin. Tarkemmin sanoen se antoi laajemman osittaisen tutustumisoikeuden tiettyihin näistä asiakirjoista, jotka oli luovutettu aiemmin, sekä osittaisen tutustumisoikeuden muihin asiakirjoihin, joita ei siihen mennessä ollut julkistettu ja joista oli poistettu tietoja.(9) Näiden asiakirjojen versiot, joista oli poistettu tietoja, oli liitetty ensimmäiseen riidanalaiseen päätökseen.
20. Komissio tukeutui ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa sekä kyseisten yritysten taloudellisten etujen suojaa koskeviin poikkeuksiin perustellakseen sitä, että kyseisiin sopimuksiin annettiin ainoastaan osittainen tutustumisoikeus.
C Asia C‑632/24 P
21. Kaksi asianajajaa pyysi ”alustan https://dejavu/legal/ 86 000 ensimmäisen vetoomuksen esittäjän”, joita he edustivat ja joihin kantajat kuuluivat, ”nimissä ja lukuun” komission puheenjohtajalle 24.5.2021 osoittamallaan kirjeellä ja komission pääsihteeristölle samana päivänä lähettämällään sähköpostiviestillä saada asetuksen N:o 1049/2001 nojalla tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskevat komission covid-19-pandemian yhteydessä jäsenvaltioiden puolesta tekemää rokotteiden hankintaa (jäljempänä toinen alkuperäinen hakemus). Kirjeeseen sisältyi myös tietopyyntö. Toinen alkuperäinen hakemus koski erityisesti komission rokotetuottajien kanssa allekirjoittamia hankintasopimuksia, niiden unionin edustajien henkilöllisyyttä, jotka olivat osallistuneet neuvotteluihin näiden tuottajien kanssa, sekä näiden edustajien ja tuottajien välisiä välittömiä ja epäsuoria sidonnaisuuksia koskevia ilmoituksia, ja se oli muotoiltu siten, että se koski seuraavia asiakirjoja: ensinnäkin komission asetuksen 2020/521 nojalla allekirjoittamat sopimukset kokonaisuudessaan ja erityisesti sopimukset Pfizer-BioNTechin, Modernan, Johnson & Johnsonin ja Astrazenecan kanssa, toiseksi unionin sopimusneuvotteluihin osallistuneiden edustajien luettelo, nimittämistä koskevat päätökset ja täydelliset henkilötiedot (etunimi, sukunimi ja ammatillinen tai institutionaalinen asema) ja kolmanneksi edellä tarkoitettujen unionin edustajien sekä rokotteiden ja muiden lääkkeiden tuottajien, sijoittajien ja rahoittajien välistä välitöntä tai epäsuoraa sidonnaisuutta koskevat ilmoitukset.(10)
22. Terveyden pääosaston pääjohtaja vastasi 30.7.2021 päivätyllä kirjeellään toiseen alkuperäiseen hakemukseen ja ilmoitti yksilöineensä 46 asiakirjaa, jotka vastasivat tätä hakemusta, eli neljä ennakkohankintasopimusta ja kolme hankintasopimusta, jotka komissio oli tehnyt AstraZenecan, Pfizer-BioNTechin, Janssenin ja Modernan kanssa, 17 ”sopimusluonnos” (draft term sheet) ‑nimistä asiakirjaa ja 22 ilmoitusta eturistiriidan puuttumisesta. Hän täsmensi, että osittainen tutustumisoikeus oli annettu edellä mainittuihin ennakkohankintasopimuksiin ja hankintasopimuksiin, joiden versiot, joista oli poistettu tietoja, oli julkistettu yhdellä komission verkkosivustoista. Kyseiset kohdat oli peitetty asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn taloudellisten etujen suojaa ja 3 kohdassa säädetyn toimielinten päätöksentekomenettelyn suojaa koskevan poikkeuksen nojalla. Nämä kohdat sisälsivät muun muassa yrityksiin, niiden alihankkijoihin ja niihin etuyhteydessä oleviin yrityksin liittyviä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, kuten rokotteita koskevia tieteellisiä tietoja, hinnan, rokotteiden käyttöönottoa koskevan aikataulun, tuotantokapasiteetin, asiantuntijoiden ja kumppanien osaamisen ja panoksen, kaupalliset strategiat ja muita tietoja, joilla oli kaupallista arvoa. Osittainen tutustumisoikeus oli annettu myös eturistiriidan puuttumista koskeviin ilmoituksiin, joista kantajille oli annettu ainoastaan yksi kappale, koska nämä asiakirjat erosivat toisistaan vain allekirjoittajan nimen ja allekirjoituspäivän osalta. Tiedot oli peitetty asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaamista koskevan poikkeuksen nojalla. Komissio totesi kuitenkin, että tutustumisoikeus oli evättävä kokonaan 17 ”sopimusluonnoksen” osalta asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn taloudellisten etujen suojaa ja 3 kohdassa säädetyn toimielinten päätöksentekomenettelyn suojaa koskevan poikkeuksen nojalla sekä kuuden näistä ”sopimusluonnoksista” osalta myös asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn tuomioistuinkäsittelyn suojaa koskevan poikkeuksen nojalla.
23. Kantajat esittivät 13.8.2021 asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan perusteella uudistetun hakemuksen, jolla komissiota pyydettiin tarkistamaan kantaansa kaikkien asiakirjojen osalta, joihin tutustumista koskeva oikeus oli evätty joko osittain tai kokonaisuudessaan (jäljempänä toinen uudistettu hakemus). Komissio ilmoitti heille 24.9.2021, ettei se kyennyt edelleenkään antamaan ratkaisua heidän hakemukseensa. Koska toista uudistettua hakemusta ei ollut ratkaistu kyseiseen päivään mennessä, se katsottiin asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti implisiittisellä päätöksellä hylätyksi (jäljempänä toinen implisiittinen hylkäyspäätös).
24. Kuultuaan asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti kyseisiä lääkeyrityksiä komissio teki 28.2.2022 asetuksen 4 artiklan nojalla toisen riidanalaisen päätöksen (jäljempänä nimenomainen päätös), joka annettiin kantajille tiedoksi englanninkielisenä 1.3.2022. Komissio totesi, että tiedoksiannon perusteena oli joutuisuus ja että ranskankielinen käännös toimitettaisiin heille myöhemmin.
25. Komissio totesi nimenomaisessa päätöksessä, että pääsihteeristö oli toista uudistettua hakemusta arvioidessaan tutkinut uudelleen terveyden pääosaston toiseen alkuperäiseen hakemukseen antaman vastauksen. Tämän uuden tutkinnan perusteella asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön alaan kuuluvien asiakirjojen luetteloa muutettiin ja asiakirjojen lukumääräksi määriteltiin 66. Tämä muutos merkitsi konkreettisesti yhtäältä niiden 17 asiakirjan poistamista, joita terveyden pääosasto oli alun perin pitänyt ”sopimusluonnoksina” ja joihin tutustumisoikeus oli evätty kokonaisuudessaan toiseen alkuperäiseen hakemukseen annetussa ratkaisussa, ja toisaalta uusien asiakirjojen lisäämistä, joihin annettiin osittainen tutustumisoikeus ja joihin kuului ennakkohankintasopimuksia, hankintasopimuksia sekä 31 kirjettä, jotka kuuluivat komission ja jäsenvaltioiden väliseen kirjeenvaihtoon. Lisäksi neljään ennakkohankintasopimukseen ja kolmeen hankintasopimukseen, joihin oli jo annettu osittainen tutustumisoikeus toiseen alkuperäiseen hakemukseen annetussa ratkaisussa, annettiin laajempi osittainen tutustumisoikeus. Näin ollen nimenomaisella päätöksellä annettiin osittainen tutustumisoikeus toisen valituksenalaisen tuomion 14 kohdassa mainittuihin ennakkohankintasopimuksiin ja hankintasopimuksiin sekä muihin kyseisessä 14 kohdassa niin ikään mainittuihin asiakirjoihin.
26. Komissio totesi nimenomaisessa päätöksessä, että kyseisiin sopimuksiin ja muihin toisen valituksenalaisen tuomion 14 ja 15 kohdassa lueteltuihin asiakirjoihin oli kokonaisuudessaan sovellettava yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaamista koskevaa poikkeusta. Lisäksi se totesi, että kyseisiin sopimuksiin oli myös sovellettava yritysten taloudellisten etujen suojaamista koskevaa poikkeusta. Nimenomaisen päätöksen ranskankielinen versio annettiin 31.3.2022 tiedoksi kantajille.
IV Menettelyt unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalaiset tuomiot
A Asia T‑689/21
27. Kantajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa he vaativat ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista. He esittivät kanteensa tueksi kuusi kanneperustetta, jotka koskevat ensinnäkin yritysten taloudellisten etujen suojaamista koskevan poikkeuksen virheellistä soveltamista tietoihin, jotka eivät kuulu tämän poikkeuksen alaan, perustelujen puutteellisuutta tältä osin ja tämän poikkeuksen epäjohdonmukaista soveltamista, toiseksi perustelujen puuttumista, kun on kyse yritysten taloudellisten etujen suojaamista koskevan poikkeuksen soveltamisesta seitsemään ehtojen ryhmään, kolmanneksi asetuksen N:o 1049/2001 epäjohdonmukaista soveltamista, joka on johtanut tämän asetuksen rikkomiseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, koska komissio ei peittänyt samalla tavoin samankaltaisia ehtoja tai tietoja, sekä perustelujen puutteellisuutta tältä osin, neljänneksi asetuksen 4 artiklan 2 kohdan rikkomista, koska komissio ei ottanut huomioon pyydettyjen tietojen ilmaisemisen oikeuttavaa ylivoimaista yleistä etua, ja perustelujen puutteellisuutta tältä osin, viidenneksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 42 artiklan ja 52 artiklan 3 kohdan sekä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan rikkomista ja kuudenneksi asetuksen 7 ja 8 artiklan rikkomista siltä osin kuin komissio peitti ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä tietyt tiedot, jotka se oli luovuttanut aikaisemmin, ja perustelujen puutteellisuutta tältä osin.
28. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi ensimmäisen riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio on evännyt laajemman tutustumisoikeuden ensinnäkin tahallisuutta (wilful misconduct) komission ja AstraZenecan tekemässä ennakkohankintasopimuksessa sekä kaikkia kohtuullisia toimia (best reasonable efforts) komission ja Pfizer-BioNTechin tekemissä ennakkohankintasopimuksessa ja hankintasopimuksessa koskevien määritelmien osalta, toiseksi lahjoituksia ja jälleenmyyntiä koskevien ehtojen osalta sekä kolmanneksi vahinkojen korvaamista koskevien ehtojen osalta komission ja kyseisten yritysten tekemissä covid-19-rokotteiden ostoa koskevissa ennakkohankintasopimuksissa ja hankintasopimuksissa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen muilta osin.
B Asia T‑761/21
29. Kantajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa he vaativat implisiittisen hylkäyspäätöksen, nimenomaisen päätöksen ja nimenomaisen päätöksen 31.3.2022 päivätyn ranskankielisen version kumoamista. He esittivät kanteensa tueksi lähinnä neljä kanneperustetta, jotka koskevat ensinnäkin asiakirjojen, joiden katsotaan kuuluvan asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön alaan, luettelon epätäydellisyyttä, toiseksi sitä, ettei niitä kahta poikkeusta, joihin komissio on vedonnut perustellessaan pyydettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osittaista epäämistä, voida soveltaa, kolmanneksi sellaisen ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, joka edellyttää täysimääräistä tutustumisoikeutta pyydettyihin asiakirjoihin, ja neljänneksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
30. Toisessa valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lausunnon antaminen raukeaa vaatimuksesta, joka koskee toisen uudistetun hakemuksen hylkäämisestä tehdyn toisen implisiittisen päätöksen kumoamista. Se kumosi toisen riidanalaisen päätöksen ja kyseisen päätöksen ranskankielisen version siltä osin kuin komissio on evännyt laajemman tutustumisoikeuden yhtäältä neuvotteluryhmän jäsenten allekirjoittamiin ilmoituksiin eturistiriidan puuttumisesta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella ja toisaalta vahinkojen korvaamista koskeviin ehtoihin komission ja kyseisten yritysten tekemissä covid-19-rokotteiden ostoa koskevissa ennakkohankintasopimuksissa ja hankintasopimuksissa asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen muilta osin.
V Menettelyt unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
A Asia C‑631/24 P
31. Komissio vetoaa ensimmäisestä valituksenalaisesta tuomiosta tekemänsä valituksen tueksi neljään valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee perusteluvelvollisuuden tulkintaa koskevaa oikeudellista virhettä siltä osin kuin on kyse ilmaisujen ”tahallisuus” ja ”kohtuulliset toimet” määritelmien peittämisestä (kyseisen tuomion 39–46 kohta), toinen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tulkintaa koskevia oikeudellisia virheitä, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, minkä seurauksena korvausta koskevien sopimusehtojen peittäminen on todettu lainvastaiseksi (kyseisen tuomion 157–171 kohta), kolmas kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tulkintaa ja perusteluvelvollisuuden tulkintaa koskevia oikeudellisia virheitä jälleenmyyntiä ja lahjoituksia koskevien sopimusehtojen peittämisen osalta (tuomion 179–188 kohta) ja neljäs oikeudellista virhettä siltä osin kuin perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdan ja 42 artiklan rikkomista on pidetty toteen näytettynä (ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 236–238 ja 240 kohta).
32. Kantajat vaativat, että unionin tuomioistuin jättää valituksen osittain tutkimatta ja joka tapauksessa hylkää sen perusteettomana ja että se velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
B Asia C‑632/24 P
33. Komissio esittää toisesta valituksenalaisesta tuomiosta tekemänsä valituksen tueksi kolme valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee todisteiden ottamista huomioon vääristyneellä tavalla arvioitaessa kyseessä olevien henkilötietojen luovuttamisen tarpeellisuutta (toisen valituksenalaisen tuomion 63–92 kohta) ja toinen oikeudellista virhettä tulkittaessa asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa (tuomion 52–92 kohta). Kolmas valitusperuste, joka koskee niiden perustelujen perusteltavuutta, jotka liittyvät siihen, että oikeus tutustua vahinkojen korvaamista koskeviin sopimusehtoihin evättiin kokonaisuudessaan (tuomion 154–174 kohta), jakautuu kolmeen osaan eli oikeudelliseen virheeseen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittaessa, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja siihen, että todisteet on otettu kolmessa tapauksessa huomioon vääristyneellä tavalla.
34. Kantajat vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja kumoaa toisen valituksenalaisen tuomion tai toissijaisesti hylkää komission vaatimuksen ratkaista ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne asiassa T‑761/21 ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen taikka vaihtoehtoisesti hylkää komission vaatimuksen siitä, että unionin tuomioistuin itse hylkää kyseisessä asiassa ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen. Kantajat vaativat joka tapauksessa, että unionin tuomioistuin hylkää kaikki muut komission vaatimukset, myös oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset, ja määrää komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoittaa sen korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
35. Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin näille kahdelle asialle yhteisessä istunnossa, joka pidettiin 4.3.2026.
VI Asian tarkastelu
36. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään yhtäältä asiassa C‑632/24 P esitetyn toisen valitusperusteen ja toisaalta asiassa C‑631/24 P esitetyn toisen valitusperusteen ja asiassa C‑632/24 P esitetyn kolmannen valitusperusteen tarkasteluun, ja niitä tutkitaan yhdessä.
A Asiassa C‑632/24 P esitetty toinen valitusperuste
37. Toisessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, kun se katsoi, että komission oli annettava oikeus tutustua eturistiriidan puuttumista koskeviin ilmoituksiin, mukaan lukien neuvotteluryhmän jäsenten henkilötiedot ja erityisesti heidän nimensä.
1. Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn ensimmäisen edellytyksen virheellistä tulkintaa
a) Asianosaisten lausumat
38. Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin luokitteli virheellisesti asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi ”yleistä etua koskevaksi erityiseksi tarkoitukseksi” tavoitteen, jona oli varmistaa neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuus.
39. Komission mukaan tätä tavoitetta ei voida liittää yleistä etua koskevaan tarkoitukseen. Vaikka komission ja jäsenvaltioiden virkamiesten puolueettomuus on yleisen edun mukaista, se, että ”kuka tahansa henkilö”, joka pyytää saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin, varmistaa tämän puolueettomuuden, ei liity tällaiseen yleiseen etuun vaan pikemminkin hänen henkilökohtaiseen etuunsa, esimerkiksi hänen uteliaisuutensa tyydyttämiseen.
40. Komission mukaan kantajat eivät myöskään ole osoittaneet toisen valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa mainitun yleistä etua koskevan erityisen tarkoituksen olemassaoloa. Komission mukaan unionin yleisen tuomioistuimen päättely on niin yleisluonteinen, että sitä voitaisiin soveltaa kaikkiin pyyntöihin, jotka koskevat komission ja jäsenvaltioiden virkamiesten henkilötietojen luovuttamista missä tahansa covid-19-pandemian hallintaan liittyvässä menettelyssä. Tämän päättelyn perusteella yleistä etua koskeva erityinen tarkoitus oletetaan toteen näytetyksi esimerkiksi tämän pandemian vaikutusten torjumiseksi tehdyn valtiontukipäätöksen valmisteluun osallistuneiden virkamiesten nimien ilmaisemiseksi. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi näin ollen virheellisesti asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä ensimmäistä edellytystä.
41. Komission mukaan toisen valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa mainittu unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan henkilötietojen siirtämiselle esitetyn perustelun yleisluonteisuudella ei ole suoraan vaikutusta siihen, onko siirtäminen tarpeellista hakijan tavoitteen toteuttamiseksi,(11) ei kyseenalaista tätä johtopäätöstä. Komissio väittää ensinnäkin, että tämä oikeuskäytäntö koskee asetuksen (EY) N:o 45/2001,(12) joka on korvattu asetuksella 2018/1725, 8 artiklan b alakohtaa, jossa edellytetään ainoastaan, että henkilötietojen vastaanottaja ”osoittaa, että tietojen siirto on tarpeen”. Toiseksi komissio väittää, että mainittu oikeuskäytäntö ei koske henkilötietojen siirtämisen yleistä ja abstraktia perustelua vaan erityistä perustelua, joka koskee parlamentin jäsenten toimintaa heidän hoitaessaan tehtäviään. Kolmanneksi komissio muistuttaa joka tapauksessa, ettei unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö voi sitoa unionin tuomioistuimen tulkintaa unionin oikeudesta.
42. Komissio katsoo myös, että unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta asian C‑632/24 P ja tuomioon ClientEarth(13) johtaneen asian välisen merkittävän eron siltä osin kuin on kyse asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn ensimmäisen edellytyksen tulkinnasta. Toisin kuin viimeksi mainitussa asiassa, kantajat eivät ole väittäneet, että komission virkamiehet ja toimihenkilöt, joiden henkilötiedot ovat kyseessä, olisivat kolmansia, jotka saattoivat vaikuttaa komission päätöksentekomenettelyyn mahdollisten teollisuuspiireihin olevien yhteyksiensä vuoksi. Nyt käsiteltävässä asiassa komission ja jäsenvaltioiden edustajat ovat päinvastoin neuvotelleet sopimukset suoraan asianomaisten talouden toimijoiden edustajien kanssa ilman sellaisten kolmansien osallistumista, joilla voi olla tällaisia yhteyksiä. Unionin yleinen tuomioistuin yritti erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan toteamalla, että tuomioon ClientEarth johtaneessa asiassa kantajat olivat voineet esittää todisteita, joiden perusteella asianomaisten asiantuntijoiden puolueellisuutta voitiin epäillä, koska heidän nimensä olivat kantajien tiedossa. Kyseisessä asiassa asiantuntijat olivat kuitenkin julkistaneet sidonnaisuusilmoituksensa, joten heidän henkilöllisyytensä oli tiedossa. Asia ei myöskään koskenut eturistiriidan puuttumista koskevien ilmoitusten luovuttamista. Komissio lisää, että se, kykeneekö hakija osoittamaan yleistä etua koskevan erityisen tarkoituksen, ei voi poistaa vaatimusta siitä, että tällaisen tarkoituksen on oltava erityinen.
43. Komissio katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että neuvotteluryhmän jäsenten nimien ilmaiseminen oli asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeen. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin tyytyi toteamaan toisen valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa, että ”kantajat voivat – – varmistaa ainoastaan siten, että he saavat tietoonsa neuvotteluryhmän jäsenten sukunimen, etunimen ja ammatillisen tai institutionaalisen aseman, että nämä jäsenet eivät olleet eturistiriitatilanteessa”, esittämättä syitä, joiden vuoksi näiden tietojen ilmaiseminen olisi ainoa keino, jonka avulla kantajat voivat tarkistaa, ettei eturistiriitaa ole. Kuten toisen valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa todetaan, tarpeellisuutta koskevan edellytyksen täyttyminen edellyttää hakijan osoittavan, että henkilötietojen siirtäminen on ajateltavissa olevista muista toimenpiteistä asianmukaisin keino hakijan asettaman tavoitteen saavuttamiseksi ja että se on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden.
44. Komissio katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa näiden henkilötietojen luovuttaminen yleisöön kuuluville henkilöille, joilla ei ole mitään virallista asemaa, ei ole tarpeen, koska riittää, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan oikeus tutustua tietoihin vaadittujen tarkastusten suorittamiseksi. Lisäksi tavoite varmistaa neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuus saavutettiin joka tapauksessa jo luovuttamalla eturistiriidan puuttumista koskevien ilmoitusten anonymisoidut versiot, sillä niiden avulla kantajat saattoivat varmistua siitä, että komission virkamiehet noudattivat kaikkia unionin hankintamenettelyihin liittyviä velvollisuuksia.
45. Kantajat kiistävät komission esittämien väitteiden perusteltavuuden.
b) Asian arviointi
46. Muistutan aluksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tarkasteltaessa asetuksen N:o 1049/2001 ja asetuksen N:o 45/2001, joka on korvattu asetuksella 2018/1725, välistä suhdetta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen kannalta käsiteltävänä olevassa tapauksessa on pidettävä mielessä, että asetuksilla on eri tavoitteet. Ensin mainitulla pyritään turvaamaan viranomaisten päätöksentekomenettelyn ja niiden päätösten perusteena olevien tietojen mahdollisimman laaja avoimuus. Sillä pyritään siis tekemään asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden käyttö mahdollisimman helpoksi sekä edistämään hyviä hallintokäytäntöjä. Toiseksi mainitulla asetuksella pyritään turvaamaan se, että luonnollisten henkilöiden perusvapauksia ja ‐oikeuksia, erityisesti heidän oikeuttaan yksityisyyteen, suojellaan henkilötietoja käsiteltäessä.(14)
47. Asetuksissa N:o 1049/2001 ja 2018/1725 ei ole säännöksiä, joissa säädettäisiin nimenomaisesti jommankumman ensisijaisuudesta suhteessa toiseen. Lähtökohtaisesti on siis taattava se, että kumpaakin sovelletaan täysimääräisesti. Ainoa asetusten välinen eksplisiittinen side on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, jossa säädetään poikkeuksesta oikeuteen tutustua asiakirjaan silloin, kun sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, erityisesti unionin lainsäädännön mukaista henkilötietojen suojaa.(15)
48. Kuten asetuksen 2018/1725 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, aina kun tämän asetuksen säännökset ovat periaatteellisesti yhteneväiset asetuksen (EU) 2016/679(16) säännösten kanssa, näitä kahta säännöstöä olisi tulkittava yhteneväisesti, erityisesti siksi, että asetuksen 2018/1725 rakenne olisi ymmärrettävä asetuksen 2016/679 rakennetta vastaavaksi.
49. Kuten komissio on tässä yhteydessä perustellusti todennut, asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilötietoja voidaan siirtää muille unioniin sijoittautuneille vastaanottajille kuin unionin toimielimille ja elimille vain, jos kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ensimmäisen edellytyksen mukaisesti ”vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten”, toisin kuin asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan 1 kohdassa(17) säädetään.
50. Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat pyysivät toimittamaan tietoja neuvotteluryhmän jäsenten henkilöllisyydestä. Toisessa riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti heille ei voitu antaa oikeutta tutustua näihin henkilötietoihin.
51. Asiassa C‑632/24 P tekemässään valituksessa komissio väittää, että vaikka komission ja jäsenvaltioiden virkamiesten puolueettomuus on yleisen edun mukaista, sen, että ”kuka tahansa henkilö”, joka pyytää saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin, varmistaa tämän puolueettomuuden, ei voida katsoa liittyvän yleiseen etuun vaan pikemminkin hänen henkilökohtaiseen etuunsa, esimerkiksi hänen uteliaisuutensa tyydyttämiseen.
52. Tällainen väite ei mielestäni voi menestyä. Asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohta koskee nimittäin henkilötietojen siirtoa ”vastaanottajille”. Asetuksen 3 artiklan 13 alakohdan määritelmän mukaan ”vastaanottaja” voi olla luonnollinen henkilö. Tästä seuraa, ettei mainitussa asetuksessa lähtökohtaisesti suljeta pois sitä, että ”kuka tahansa henkilö” voi pyytää tällaisia tietoja varmistaakseen komission virkamiesten puolueettomuuden. Kyseisessä asetuksessa päinvastoin tunnustetaan nimenomaisesti jokaisen luonnollisen henkilön mahdollisuus tutustua henkilötietoihin, kunhan hän täyttää kaikki kyseisen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset. Toisin kuin komissio väittää, oikeutta tutustua henkilötietoihin, jotka ovat tarpeen neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuuden varmistamiseksi, ei näin ollen voida varata yksinomaan toimivaltaisille viranomaisille.
53. Komissio väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että kantajat olivat osoittaneet yleisen edun mukaisen erityisen tarkoituksen. Se viittaa tältä osin toisen valituksenalaisen tuomion 71 kohtaan, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että sen menettelyn avoimuus, jota komissio noudatti covid-19-rokotteiden valmistajien kanssa käymissään neuvotteluissa ja tehdessään kyseiset sopimukset jäsenvaltioiden nimissä, voi merkitä asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta, ”koska se on omiaan lisäämään unionin kansalaisten luottamusta tämän toimielimen edistämään rokotusstrategiaan ja siten muun muassa torjumaan väärien tietojen leviämistä, kun on kyse näiden sopimusten neuvotteluun ja tekemiseen liittyvistä olosuhteista – –, erityisesti siksi, että unionin kansalaiset voivat varmistaa, ettei neuvotteluryhmän jäsenten ja kyseisten rokotetuottajien välillä ole eturistiriitoja”.
54. Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä. Kuten se totesi toisen valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa, asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan avoimuudella varmistetaan, että unionin toimielimillä on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti ja että ne ovat tehokkaampia ja vastuullisempia. Lisäksi asetuksen 2018/1725 johdanto-osan 28 perustelukappaleen(18) mukaan tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu yleistä etua koskeva erityinen tarkoitus voi liittyä unionin toimielinten ja elinten avoimuuteen. Nyt käsiteltävässä asiassa tämä avoimuusvaatimus oli sitäkin tarpeellisempi, koska covid-19-pandemian torjumiseksi oli tehtävä kiireellisiä päätöksiä.
55. Unionin tuomioistuin on vastaavasti jo todennut, että kun kansallisella lailla, jolla otetaan käyttöön sidonnaisuusilmoitusten avoimuuden periaate, pyritään varmistamaan yleisen edun asettaminen etusijalle julkishallinnossa työskentelevien henkilöiden päätöksenteossa, takaamaan päätöksenteon puolueettomuus sekä estämään eturistiriitatilanteet ja korruption syntyminen ja leviäminen julkishallinnossa, tällaiset tavoitteet ovat kiistatta yleisen edun mukaisia ja tämän johdosta oikeutettuja, koska niillä vahvistetaan julkisen sektorin päätöksentekijöiden nuhteettomuutta ja puolueettomuutta koskevia takeita, ehkäistään eturistiriitoja ja torjutaan korruptiota julkisella sektorilla. Huolehtimalla siitä, että julkisen sektorin päätöksentekijät hoitavat tehtäviään puolueettomasti ja objektiivisesti, ja välttämällä se, että heihin vaikuttavat yksityisiin intresseihin liittyvät näkökohdat, pyritään näet takaamaan julkisten asioiden ja julkisen omaisuuden asianmukainen hoito.(19)
56. Vastaavasti lääketeollisuuden osalta asetuksen (EY) N:o 726/2004(20) 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että lääketurvatoiminnan yhteydessä Euroopan lääkevirasto perustaa yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa Euroopan lääkkeitä käsittelevän www-portaalin ja pitää sitä yllä, jotta voidaan levittää tietoa lääkkeistä, joille on myönnetty myyntilupa unionissa, ja että portaalin avulla virasto julkaisee vähintäänkin kyseisen asetuksen 56 artiklan 1 kohdan a ja aa alakohdassa tarkoitettujen komiteoiden jäsenten ja koordinointiryhmän jäsenten nimet sekä heidän ammattipätevyytensä sekä kyseisen asetuksen 63 artiklan 2 kohdassa(21) tarkoitetut vakuutukset.
57. Komission mukaan unionin yleisen tuomioistuimen päättely on niin yleisluonteinen, että sitä voitaisiin soveltaa kaikkiin pyyntöihin, jotka koskevat komission ja jäsenvaltioiden virkamiesten henkilötietojen luovuttamista missä tahansa covid-19-pandemian hallintaan liittyvässä menettelyssä. Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin esittänyt toisen valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa oikeudellisesti riittävällä tavalla syyt, joiden vuoksi kantajat olivat osoittaneet kyseisen pandemian erityisessä asiayhteydessä, että kyseessä oli yleistä etua koskeva erityinen tarkoitus.
58. Yleistä etua koskevan tarkoituksen erityisyydestä komissio täsmensi istunnossa, että kyseisten yritysten kanssa käydyissä sopimusneuvotteluissa neuvotteluryhmä raportoi johtokunnalle (steering board), jonka tehtävänä oli tehdä kyseiset päätökset. Komissio väitti näin ollen, että teknisellä tasolla toimivien virkamiesten puolueettomuuden varmistaminen ei ollut yhtä tärkeää kuin päätöksentekovastuussa olevien tai hierarkkisesti ylemmässä asemassa olevien henkilöiden puolueettomuuden varmistaminen. Tässä yhteydessä mielestäni on tärkeää korostaa, että puolueettomuusvaatimus koskee komission virkamiehiä kaikissa päätöksentekomenettelyn vaiheissa, myös silloin, kun he toimivat elimessä, jonka toiminta on lähinnä teknistä.
59. Toisen valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa mainitusta unionin yleisen tuomioistuimen 15.7.2015 antamasta tuomiosta Dennekamp v. parlamentti(22) on todettava, että henkilötietojen siirron perustelu voi olla yleisluonteinen siten, ettei se koske yksittäistä hakijaa etenkään covid-19-pandemian yhteydessä, jossa rokotusstrategia koski kaikkia unionin kansalaisia.
60. Komissio katsoo vielä, että tuomio ClientEarth, johon unionin yleinen tuomioistuin viittasi toisen valituksenalaisen tuomion 90 ja 91 kohdassa, ei ole merkityksellinen nyt käsiteltävässä asiassa, koska kantajat eivät ole väittäneet, että komission virkamiehet ja toimihenkilöt, joiden henkilötiedot ovat kyseessä, olisivat kolmansia, jotka saattoivat vaikuttaa komission päätöksentekomenettelyyn mahdollisten teollisuuspiireihin olevien yhteyksiensä vuoksi. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi toisen valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa, tuomioon ClientEarth johtaneessa asiassa kantajille oli kuitenkin ilmoitettu kyseisten asiantuntijoiden nimet ja ne olivat saaneet tiedon ilmoituksista heillä olevista intresseistä, toisin kuin asiassa C‑632/24 P. Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi, kantajille ei ollut tiedossaan neuvotteluryhmässä edustettuina olevien jäsenvaltioiden nimittämien asiantuntijoiden henkilöllisyyttä, joten he eivät kyenneet esittämään todisteita, joiden perusteella näiden asiantuntijoiden puolueellisuutta olisi voitu epäillä. Toisaalta unionin tuomioistuin totesi tuomion ClientEarth 58 kohdassa, että vaikka kantajat saivatkin tiedon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) ohjeluonnoksesta, joka koskee tieteellistä aineistoa, joka on oheistettava kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskeviin lupahakemuksiin, huomautuksia esittäneiden asiantuntijoiden nimistä, biografioista ja ilmoituksista heillä olevista intresseistä, niiden tietojen saaminen, joiden avulla ne olisivat voineet yksilöidä kustakin huomautuksesta sen, kuka ulkopuolisista asiantuntijoista oli sen laatinut, oli tarpeellista, jotta voitiin varmistua konkreettisesti kunkin asiantuntijan puolueettomuudesta. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, ettei edes kyseisten asiantuntijoiden nimien ilmoittaminen ole välttämättä riittävää asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella.
61. Neuvotteluryhmän jäsenten nimien ilmaisemisen tarpeellisuudesta kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla komissio muistuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan poikkeukset henkilötietojen suojaan ja sitä koskevat rajoitukset toteutetaan täysin välttämättömän rajoissa, ja silloin, kun on mahdollista valita usean tavoiteltujen hyväksyttävien päämäärien toteuttamiseen soveltuvan toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, mikä edellyttää sen tutkimista, voidaanko nämä tavoitteet kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla rekisteröityjen perusoikeuksia vähemmän rajoittavilla keinoilla.(23)
62. Komission mukaan näiden henkilötietojen luovuttaminen yleisöön kuuluville henkilöille, joilla ei ole mitään virallista asemaa, ei ole tarpeen, koska riittää, että toimivaltaisille viranomaisille annetaan oikeus tutustua tietoihin vaadittujen tarkastusten suorittamiseksi. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 50 kohdassa on todettu, asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään kuitenkin nimenomaisesti, että tällaisia tietoja voidaan luovuttaa luonnollisille henkilöille, myös yleisöön kuuluville henkilöille, kunhan kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset täyttyvät. Komissio lisää, että koska joka tapauksessa eturistiriidan puuttumista koskevien ilmoitusten anonymisoitujen versioiden luovuttaminen oli jo mahdollistanut neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuuden varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamisen, unionin yleinen tuomioistuin totesi toisen valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa virheellisesti, että ”neuvotteluryhmän jäsenten sukunimen, etunimen ja ammatillisen tai institutionaalisen aseman” ilmaiseminen oli tarpeen.
63. Komissio ei kuitenkaan selitä, miten eturistiriidan puuttumista koskevien ilmoitusten anonymisoitujen versioiden luovuttaminen riittäisi neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuuden tutkimiseen. Määritelmänsä mukaan tällaiset anonymisoidut versiot eivät nimittäin mahdollista ulkoista tarkastusta, jolla on tarkoitus varmistaa niiden sisältämien tietojen paikkansapitävyys ja/tai kattavuus. Tämä lähestymistapa vaikuttaa lisäksi olevan ristiriidassa tuomion ClientEarth kanssa, jossa unionin tuomioistuin katsoi, ettei edes kyseisten asiantuntijoiden nimien ilmoittaminen ja tiedon antaminen heillä olevia intressejä koskevista ilmoituksista mahdollistanut sitä, että kunkin asiantuntijan puolueettomuudesta voitiin varmistua konkreettisesti.(24)
64. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että toisen valitusperusteen ensimmäinen osa hylätään perusteettomana.
2. Toisen valitusperusteen toinen osa, joka koskee asetuksen 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn toisen edellytyksen virheellistä tulkintaa
a) Asianosaisten lausumat
65. Komission ensimmäisen väitteen mukaan toisessa valituksenalaisessa tuomiossa vahvistetut tosiseikat osoittavat, että kyseisten henkilötietojen luovuttaminen merkitsee erityisen vakavaa puuttumista neuvotteluryhmän jäsenten yksityiselämään. Se väittää tässä yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin itse myönsi kyseisen tuomion 77 kohdassa sen erityisen asiayhteyden, jossa näiden jäsenten täytyi työskennellä, eli ajanjakson, jolle oli ominaista covid-19-rokotteiden voimakas kysyntä ja samanaikaisesti epäluottamus, joka osalla unionin kansalaisista oli komission edistämää rokotusstrategiaa kohtaan. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä kyseisessä 77 kohdassa, ettei ollut pelkästään hypoteettista, että neuvotteluryhmän jäsenten henkilöllisyyden ilmaiseminen saattoi johtaa heihin kohdistuviin epätoivottuihin ulkopuolisiin yhteydenottoihin. Komissio väittää, että niitä vakavia ja erittäin todennäköisiä seurauksia, joita asianomaisten virkamiesten henkilöllisyyden ilmaiseminen suurelle yleisölle aiheuttaisi heidän yksityiselämälleen, ei pidä aliarvioida. Komission mukaan tällainen ilmaiseminen mahdollistaisi heihin kohdistuvat epätoivotut ulkopuoliset yhteydenotot, jotka eivät rajoittuisi journalistisiin yhteydenottoihin vaan voisivat sisältää myös heidän fyysisen koskemattomuutensa loukkauksia ja häirinnän muotoja, joita voisivat harjoittaa muun muassa niin sanottujen salaliittoteorioiden kannattajat, joiden lukumäärä on huomattava covid-19-pandemian yhteydessä.
66. Toisessa väitteessään komissio muistuttaa, että unionin yleinen tuomioistuin myönsi toisen valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa, että toisessa riidanalaisessa päätöksessä oli otettu huomioon neuvotteluryhmän jäsenten tekninen rooli hankintamenettelyssä. Näillä julkisten alojen työntekijöillä ei nimittäin ole päätösvaltaa toimielimessään eikä korkeaa hierarkkista asemaa, joten heidän puolueettomuutensa varmistamista koskevalla tavoitteella on vähäinen merkitys.
67. Komission kolmannen väitteen mukaan neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuuden varmistamista koskeva tavoite on jo saavutettu eturistiriidan puuttumista koskevien ilmoitusten anonymisoitujen versioiden toimittamisella. Se, että kaikki kyseisen ryhmän jäsenet allekirjoittavat tällaiset ilmoitukset, osoittaa jo sellaisenaan, että he ovat noudattaneet heille kuuluvia puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevia velvoitteita. Unionin yleinen tuomioistuin totesi toisen valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa, että pelkästään sen perusteella, että kaikki neuvotteluryhmän jäsenet allekirjoittivat eturistiriidan puuttumista koskevan ilmoituksen, kansalaiset eivät voi omalta osaltaan varmistua siitä, että nämä jäsenet suorittivat tehtävänsä täysin riippumattomina. Unionin yleinen tuomioistuin oletti komission mukaan virheellisesti, että jokainen kansalainen kykenisi milloin tahansa toimimaan eräänlaisena epävirallisena poliisina, jonka tehtävänä on tutkia virkamiesten puolueettomuutta heidän hoitaessaan teknisiä tehtäviään. Unionin oikeusjärjestyksessä ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä kuitenkin annetaan tämä tehtävä toimivaltaisille viranomaisille, kuten kurinpitoelimille, poliisiviranomaisille ja syyttäjille, jotka tarjoavat asianmukaiset takeet asianomaisten henkilöiden tietosuojasta tutkinnan aikana, kun taas tavallinen kansalainen ei pystyisi tarjoamaan tällaisia takeita. Tästä seuraa komission mukaan, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että erityisen vakava puuttuminen neuvotteluryhmän jäsenten yksityiselämään on asetettava etusijalle suhteessa näiden jäsenten puolueettomuuden varmistamista koskevaan tavoitteeseen, sellaisena kuin kantajat ovat siihen vedonneet.
68. Kantajat kiistävät komission esittämien väitteiden paikkansapitävyyden.
b) Asian arviointi
69. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on valituksen tai asianomaisen valitusperusteen tutkimatta jättämisen uhalla ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin valituksenalaisen tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Unionin tuomioistuin on katsonut, että valitus, joka ei ole rakenteeltaan johdonmukainen ja joka rajoittuu yleisiin toteamuksiin ja jossa ei ilmoiteta täsmällisesti valituksenalaisen ratkaisun kohtia, joissa väitetään mahdollisesti olevan oikeudellinen virhe, on jätettävä tutkimatta sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi.(25)
70. Nyt käsiteltävässä asiassa totean, että kahdessa ensimmäisessä komission esittämässä väitteessä, jotka koskevat puuttumisen vakavuutta ja yleistä etua koskevan erityisen tarkoituksen rajallista merkitystä, tyydytään tuomaan esiin unionin yleisen tuomioistuimen päättely riitauttamatta sitä ja yksilöimättä täsmällisesti niitä toisen valituksenalaisen tuomion kohtia, joissa väitetään olevan oikeudellinen virhe. Näin ollen nämä kaksi väitettä on jätettävä tutkimatta.
71. Kolmannessa väitteessä, joka koskee kyseessä olevien intressien vertailua, komissio väittää, että neuvotteluryhmän jäsenten puolueettomuuden varmistamista koskeva tavoite saavutettiin jo toimittamalla eturistiriidan puuttumista koskevien ilmoitusten anonymisoidut versiot ja että yksinomaan toimivaltaisten viranomaisten, kuten kurinpitoelinten, poliisiviranomaisten ja syyttäjien, on saatava oikeus tutustua henkilötietoihin, jotka ovat tarpeen eturistiriidan puuttumisen tarkastamiseksi.
72. Näin tehdessään komissio toistaa samankaltaisia perusteluja, joihin se on vedonnut toisen valitusperusteen ensimmäisen osan yhteydessä ja jotka on mielestäni hylättävä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.(26)
73. Komissio viittaa myös 22.11.2022 annettuun tuomioon Luxembourg Business Registers,(27) jonka 83 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että siltä osin kuin on kyse perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin puuttumisen, joka aiheutuu siitä, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, vakavuuden punnitsemisesta, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuminen kuuluu ensisijaisesti viranomaisille ja luottolaitosten tai finanssilaitosten kaltaisille tahoille, joille on niiden toiminnan vuoksi asetettu tätä koskevia erityisiä velvollisuuksia. Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kyse erilaisesta oikeudellisesta tilanteesta, koska sekä toimivaltaiset viranomaiset että suuri yleisö voivat konkreettisesti varmistaa komission virkamiesten puolueettomuuden.
74. Näin ollen katson, että kolmas väite on hylättävä perusteettomana.
75. Tästä seuraa, että toisen valitusperusteen toinen osa on osittain hylättävä perusteettomana ja osittain jätettävä tutkimatta.
76. Näin ollen ehdotan, että asiassa C‑632/24 P esitetty toinen valitusperuste hylätään kokonaisuudessaan.
B Asiassa C‑631/24 P esitetty toinen valitusperuste ja asiassa C‑632/24 P esitetty kolmas valitusperuste
77. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1049/2001 1 artiklassa säädetään, että asetuksella pyritään myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin, jollei muuta johdu yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvista poikkeuksista, joilla poiketaan tässä artiklassa vahvistetusta periaatteesta ja joita on tulkittava ja sovellettava suppeasti. Näihin tutustumisoikeutta koskeviin poikkeuksiin kuuluu kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty poikkeus, jonka mukaan unionin toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi ”tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa”, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista. Kun kyseinen toimielin siis päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty luovuttamaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan sillä asetuksen 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, johon kyseinen toimielin vetoaa. Tällaisen loukkaamisvaaran on lisäksi oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä se saa olla täysin hypoteettinen.(28)
78. Nyt käsiteltävissä asioissa riidanalaisista päätöksistä ilmenee, että komissio epäsi täyden tutustumisoikeuden kyseisten yritysten sopimusperusteista vastuuta koskeviin ehtoihin, jottei väitetysti kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka koskivat kyseisten sopimusten täyttämisen aikana tunnistettuja riskejä ja kyseisten yritysten näiden riskien osalta hyväksymiä taloudellisia kynnysarvoja, paljastettaisi.(29)
79. Asiassa C‑631/24 P esitetty toinen valitusperuste ja asiassa C‑632/24 P esitetty kolmas valitusperuste, jotka ovat olennaisilta osin samankaltaisia, jakautuvat kolmeen osaan, joista ensimmäinen koskee mahdollisuutta käyttäytyä strategisesti suhteessa kyseisiin yrityksiin, toinen näiden yritysten kilpailijoille annettua kilpailuetua ja kolmas vaikutuksia kyseisten yritysten maineeseen.
1. Ensimmäinen osa, joka koskee mahdollisuutta käyttäytyä strategisesti suhteessa kyseisiin yrityksiin
a) Asianosaisten lausumat
80. Komissio väittää, että ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 157–161 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 160–164 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission riidanalaisissa päätöksissä esittämän perustelun, jonka mukaan kyseisen yrityksen korvausvastuun rajoja koskeva tarkka tietämys mahdollistaisi strategisen käyttäytymisen sitä kohtaan, koska se saattaisi joutua kärsimään taloudellisista seurauksista, joita liittyy lukuisiin kohtuuttomiin ja perusteettomiin kanteisiin, joilla ainoastaan pyritään saamaan korvausta sen rokotteen käytöstä.
81. Komissio väittää ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 161 kohdassa(30) esittämällä toteamuksella ei kyseenalaisteta riidanalaisissa päätöksissä esitettyä perustelua, johon vedotaan kieltäydyttäessä kyseisille yrityksille maksettavia korvauksia koskevien ehtojen laajemmasta ilmaisemisesta, eli sitä, miten kantaja voisi käyttää näitä ehtoja vahingonkorvauskanteen yhteydessä, riippumatta siitä, että kyseiset ehdot eroavat sopimuspuolen vastuuta koskevista säännöistä.
82. Toiseksi komissio korostaa, että ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 159 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 162 kohdassa(31) oleva toteamus on puutteellisesti perusteltu ja ilmeisen virheellinen. Komission mukaan on kyseisten yritysten taloudellisten etujen mukaista pyrkiä välttämään niitä vastaan nostettavien vahingonkorvauskanteiden lisääntymistä. Vaikka oletettaisiin, että kyseinen etu rajoittuu pelkkään tällaisten kanteiden välttämistä koskevaan tavoitteeseen, näissä valituksenalaisten tuomioiden kohdissa ei selitetä syitä, joiden vuoksi tällainen etu ei olisi suojattava. Kummankin kohdan toisessa virkkeessä mainittu oikeuskäytäntö koskee oikeudenkäynneistä aiheutuviin kustannuksiin liittyviin mahdollisiin seurauksiin, kun taas nyt käsiteltävät asiat koskevat paitsi tällaisten oikeudenkäyntien taloudellisia seurauksia, myös tuottajan maineeseen kohdistuvia vaikutuksia oikeudenkäyntien lisääntyessä.(32)
83. Kolmanneksi komissio väittää, että myös ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 160 kohta ja toisen valituksenalaisen tuomion 163 kohta(33) ovat virheellisiä ja että niissä otetaan riidanalaisten päätösten sisältö huomioon vääristyneellä tavalla. Komissio väittää nimittäin selvästi todenneensa näissä päätöksissä, että sopimuspuolen korvausvastuun rajoja koskeva tarkka tietämys on omiaan edistämään strategista käyttäytymistä kyseessä olevia yrityksiä kohtaan.
84. Kantajat väittävät, että näiden valitusperusteiden ensimmäinen osa on jätettävä osittain tutkimatta ja joka tapauksessa hylättävä perusteettomana. Kantajat väittävät, että tämä ensimmäinen osa on perusteeton.
b) Asian arviointi
85. Muistutan aluksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeus tutustua arkaluonteisiin taloudellisiin tietoihin, jotka koskevat kyseisten olevien yritysten taloudellisia strategioita, myynnin määrää, markkinaosuuksia tai liikesuhteita, voi vaarantaa näiden yritysten taloudellisten etujen suojan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.(34)
86. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 158 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 161 kohdasta on todettava, että on erotettava toisistaan yhtäältä edellytykset, jotka koskevat kyseisten yritysten korvausvastuun syntymistä ja jotka kuuluvat direktiivin 85/374 täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan,(35) ja toisaalta näiden yritysten hyväksi säädetyt korvausjärjestelmät, joissa jäsenvaltiot hyvittävät kyseisille yrityksille summat, jotka ne voitaisiin määrätä korvaamaan kolmansille sopimussuhteen ulkopuolisen korvausvastuunsa nojalla.
87. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisten tuomioiden edellä mainituissa kohdissa perustellusti, että vahingonkorvauskanteiden nostamisesta voi aiheutua kyseisille yrityksille korkeita kustannuksia siinäkin tapauksessa, että nämä kanteet lopulta hylätään perusteettomina, korvauksia koskevilla ehdoilla ei kuitenkaan voida muuttaa niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä kolmannet, jotka ovat mahdollisesti kärsineet vahinkoa rokotteen puutteellisen turvallisuuden vuoksi, voisivat nostaa vahingonkorvauskanteita näitä yrityksiä vastaan. Vahingonkorvauskysymys tulee nimittäin esiin vasta myöhemmässä vaiheessa, kun kyseisen yrityksen vastuu kyseisen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta on todettu, jotta voidaan määrittää, onko jäsenvaltion viime kädessä hyvitettävä vahinkoa kärsineille maksetut korvaukset. Näin ollen katson, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että kolmansien kanneoikeus on riippumaton sekä korvausta koskevien ehtojen olemassaolosta että niiden sisällöstä. Mielestäni jo tämä toteamus riittää näiden valitusperusteiden ensimmäisen osan hylkäämiseen.
88. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 159 ja 160 kohta sekä toisen valituksenalaisen tuomion 162 ja 163 kohta on esitetty ylimääräisinä perusteluina, kuten ilmaisujen ”lisäksi” ja ”myöskään” käyttäminen osoittaa. Näin ollen komission valituksenalaisten tuomioiden näistä kohdista esittämät väitteet on hylättävä tehottomina.
89. Muistutan joka tapauksessa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pelkkä yleistä väärinkäytöksen riskiä koskeva väite, jonka tueksi ei esitetä näyttöä, ei voi johtaa siihen, että asiakirjaan, jota tutustumispyyntö koskee, sisältyvien tietojen katsottaisiin kuuluvan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen piiriin, ellei esitetä mitään sellaisia muita näiden tietojen luonnetta, kohdetta ja ulottuvuutta koskevia täsmennyksiä, joista unionin tuomioistuimet voisivat saada lisätietoa siitä, millä tavalla niiden ilmaiseminen saattaisi konkreettisesti ja kohtuullisesti ennakoitavissa olevalla tavalla vahingoittaa henkilöiden, joita kyseiset tiedot koskevat, taloudellisia etuja.(36) Nyt käsiteltävissä asioissa komission väitettä, joka koskee riskiä oikeudenkäyntien lisääntymisestä siinä tapauksessa, että korvauslauseke ilmaistaan täysimääräisesti, ei ole näytetty toteen, ja se on siten hypoteettinen.(37)
90. Ehdotan näin ollen, että nyt käsiteltävien valitusperusteiden ensimmäinen osa hylätään osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.
2. Toinen osa, joka koskee kyseisten yritysten kilpailijoille annettua kilpailuetua
a) Asianosaisten lausumat
91. Komissio toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 162–166 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 165–169 kohdassa riidanalaisissa päätöksissä esitetyn toisen perustelun, jonka mukaan korvausta koskevien ehtojen ja erityisesti niiden ehtojen, joissa määritellään tarkasti olosuhteet, joissa jäsenvaltion maksama hyvitys on poissuljettu, täysimääräinen ilmaiseminen paljastaisi väistämättä kyseisen yrityksen kilpailijoille, mukaan luettuna sellaiset kilpailijat, jotka eivät tuota rokotteita, tämän yrityksen korvausvastuun kattamisessa olevat ”heikkoudet” ja antaisi niille siten kilpailuedun, jota ne voisivat hyödyntää esimerkiksi mainoksissa ja vertailevassa mainonnassa.
92. Komissio riitauttaa tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 163 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa esittämän arvioinnin, jonka mukaan korvausta koskevat ehdot olivat ”yleisesti tiedossa” ennen riidanalaisten päätösten tekemistä.(38)
93. Komissio katsoo myös, että ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 164 kohta ja toisen valituksenalaisen tuomion 167 kohta, joiden mukaan kaikki kyseiset sopimukset sisältävät korvauksia koskevan ehdon, jossa luetellaan ”varsin samankaltaisella tavalla” pääasialliset erityistilanteet, joissa jäsenvaltion kyseiselle yritykselle maksama hyvitys on suljettu pois, ovat liiallista yksinkertaistamista ja johtavat virheelliseen päätelmään ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 155 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa kuvattuun ehtojen sisältöön verrattuna.
94. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 165 kohdan ja toisen valituksenalaisen tuomion 168 kohdan osalta komissio väittää, että myös unionin yleisen tuomioistuimen tekemä päätelmä on virheellinen. Se viittaa tältä osin perusteluihin, jotka se on jo esittänyt näiden valitusperusteiden ensimmäisessä osassa. Lisäksi komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, koska riidanalaisissa päätöksissä komission kuvaama kilpailuetu ei koskenut ainoastaan sen kanssa sopimuksia tehneiden toimijoiden vaan myös niiden muiden kilpailijoiden kilpailuetua.
95. Kantajat väittävät, että näiden valitusperusteiden toinen osa on hylättävä.
b) Asian arviointi
96. Ensinnäkin komission väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että korvauksia koskevat ehdot olivat ”yleisesti tiedossa”, totean, että komissio pyytää, että unionin tuomioistuin arvioi tosiseikat uudelleen, vaikka valittajan esittämiä tosiseikkoihin liittyviä väitteitä ei voida ottaa tutkittavaksi lukuun ottamatta tilannetta, jossa valittaja vetoaa siihen, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, mistä nyt käsiteltävissä asioissa ei ole kyse.(39) Toiseksi totean komission väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti luokitellut eri sopimuksiin sisältyvät korvauksia koskevat ehdot ”varsin samankaltaisiksi”, että tämä väite koskee myös unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia. Näin ollen tällainen väite on jätettävä tutkimatta.
97. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 164 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 167 kohdassa esittämä päättely ei vaikuta olevan mitenkään ristiriidassa sen päättelyn kanssa, joka sisältyy ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 155 kohtaan ja toisen valituksenalaisen tuomion 158 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että useimmat tilanteista olivat ”varsin samankaltaisia kyseisissä sopimuksissa” siltä osin kuin on kyse tietystä tilanteista, joissa oli sovittu, ettei jäsenvaltioiden maksamaa hyvitystä sovelleta.
98. Kolmanneksi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 165 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 168 kohdasta on yhtäältä riittävää todeta, että nyt käsiteltävien valitusperusteiden ensimmäisen osan yhteydessä esitetyt väitteet on hylättävä, joten kyseisissä kohdissa esitetty unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätös ei ole virheellinen. Toisaalta ensimmäisen riidanalaisen päätöksen 2.1.4 kohdassa ja toisen riidanalaisen päätöksen 2.2.4 kohdassa(40) mainittiin ”kilpailijat, joiden sopimuksissa ei ole korvauslauseketta”. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 162 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 165 kohdasta ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen todenneen, että toinen perustelu, johon riidanalaisissa päätöksissä vedotaan kieltäydyttäessä korvauksia koskevien ehtojen täysimääräisestä ilmaisemisesta, viittasi kyseisen yrityksen kilpailijoihin, mukaan luettuna sellaiset kilpailijat, jotka eivät tuota rokotteita. Unionin yleinen tuomioistuin otti näin ollen komission perustelun asianmukaisesti huomioon. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 165 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 168 kohdassa, että koska kaikki kyseiset yritykset hyötyivät yksilöidyn ja perustellun syyn vuoksi korvauksia koskevasta ehdosta, riidanalaisten päätösten sisältämien seikkojen perusteella ei voida mitenkään päätellä, että siinä tapauksessa, että korvauksia koskeva ehto ilmaistaisiin laajemmin, kyseisten yritysten taloudellisten etujen vahingoittumisen riski, joka johtui erityisesti näiden yritysten saamasta keskinäisestä kilpailuedusta, oli tämän päätöksen tekohetkellä kohtuullisesti ennakoitavissa eikä täysin hypoteettinen. Käyttäessään ilmaisua ”keskinäinen” unionin yleinen tuomioistuin on siten tehnyt eron kyseisten yritysten ja muiden lääkeyritysten – myös sellaisten, jotka eivät tuota rokotteita – välillä ja ottanut siten kantaa komission väitteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole ottanut arvioitavakseen saatettuja tosiseikkoja huomioon vääristyneellä tavalla.
99. Katson näin ollen, että nyt käsiteltävien valitusperusteiden toinen osa on jätettävä osittain tutkimatta ja hylättävä osittain perusteettomana.
3. Kolmas osa, joka koskee kyseisten yritysten maineeseen kohdistuvia vaikutuksia
a) Asianosaisten lausumat
100. Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 168 kohdassa ja toisen valituksenalaisen tuomion 171 kohdassa riidanalaisissa päätöksissä esitetyn kolmannen perustelun, jonka mukaan kyseisten yritysten korvausvastuun rajoja koskeva tarkka tietämys voisi vaikuttaa niiden maineeseen kuluttajien ja niiden mahdollisten kauppakumppanien keskuudessa, viittaamalla samoihin perusteluihin, jotka esitettiin kyseisten tuomioiden 163–165 ja 166–168 kohdassa. Komission mukaan tällainen viittaus, joka on muotoiltu näin yleisluonteisesti, on unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvan perusteluvelvollisuuden vastainen.
101. Lisäksi komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon käytettävissään olleet seikat ja asiayhteyden, jossa riidanalaiset päätökset oli tehty, kun se ei ottanut huomioon sitä, että asiakirjat, joihin tutustumista oli pyydetty, eivät olleet komission yksipuolisia toimia vaan kaupallisia sopimuksia, jotka saattavat sisältää luottamuksellisia tietoja sekä kyseisistä yrityksistä että niiden liikesuhteista, ja että näiden sopimusten erityisenä tarkoituksena oli säännellä sopimuspuolten vastavuoroisia velvoitteita siltä osin kuin kyse on kaupallisen tuotteen toimituksesta jäsenvaltioille.
102. Kantajat katsovat, että nyt käsiteltävien valitusperusteiden kolmas osa on jätettävä osittain tutkimatta ja joka tapauksessa hylättävä perusteettomana. Kantajat kiistävät komission esittämät väitteet.
b) Asian arviointi
103. Väitteestä, jonka mukaan valituksenalaiset tuomiot on perusteltu puutteellisesti siltä osin kuin kyse on vaikutuksista kyseisten yritysten maineeseen kuluttajien ja niiden mahdollisten kauppakumppanien keskuudessa, muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu, ja unionin tuomioistuimella on niiden avulla käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa valituksen yhteydessä.(41)
104. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 168 kohdasta ja toisen valituksenalaisen tuomion 171 kohdasta ilmenee selvästi, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komission väite kyseisten yritysten maineeseen kohdistuvista seurauksista ollut perusteltu, koska se perustui samoihin taloudellisten etujen vahingoittumisen riskiin liittyviin syihin, joihin on jo vedottu nyt käsiteltävien valitusperusteiden toisessa osassa. Näin ollen näissä kohdissa esitettyjen perustelujen avulla voidaan oikeudellisesti riittävällä tavalla saada selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen väitteen. Tästä seuraa, ettei kyseisiin kohtiin liity perustelujen puutteellisuutta.
105. Lisäksi väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi esittänyt merkitykselliset tosiseikat puutteellisesti, kun se ei ottanut huomioon kyseessä olevien sopimusten asiayhteyttä tai kaupallista luonnetta, on todettava, ettei komissio yksilöi yhtään valituksenalaisten tuomioiden kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin olisi tällä tavoin ottanut ne huomioon vääristyneellä tavalla. Tämä väite on siten jätettävä tutkimatta. Joka tapauksessa totean, että unionin yleinen tuomioistuin huomautti toisen valituksenalaisen tuomion 106 kohdassa yritysten taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen soveltumattomuudesta esitettyä kanneperustetta tarkastellessaan, että kyseiset sopimukset ovat selvästi merkittäviä ja voivat sisältää tämän tuomion 100 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja kyseisiä yrityksiä ja niiden liikesuhteita koskevia luottamuksellisia ja arkaluonteisia tietoja. Ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 33 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin viittaa samaan oikeuskäytäntöön.
106. Katson näin ollen, että nyt käsiteltävien valitusperusteiden kolmas osa on hylättävä sen vuoksi, että se on osittain perusteeton ja että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain puuttuvat.
107. Näin ollen asiassa C‑631/24 P esitetty toinen valitusperuste ja asiassa C‑632/24 P esitetty kolmas valitusperuste on mielestäni jätettävä osittain tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomina.
VII Ratkaisuehdotus
108. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää asiassa C‑631/24 P esitetyn toisen valitusperusteen sekä asiassa C‑632/24 P esitetyn toisen ja kolmannen valitusperusteen.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EYVL 2001, L 145, s. 43).
3 Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2018, L 295, s. 39).
4 Asetuksen (EU) 2016/369 mukaisen hätätilanteen tuen käyttöönotosta sekä sen säännösten muuttamisesta covid-19:n puhkeamisen huomioon ottamiseksi annettu asetus (EUVL 2020, L 117, s. 3).
5 Hätätilanteen tuen antamisesta unionin sisällä 15.3.2016 annettu neuvoston asetus (EUVL 2016, L 70, s. 1).
6 COM(2020) 245 final.
7 Kyseisen säännöksen mukaan asiakirjaa, jonka toimielin on laatinut sisäiseen käyttöön tai jonka se on vastaanottanut ja joka liittyy asiaan, josta toimielin ei ole tehnyt päätöstä, ei anneta tutustuttavaksi, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.
8 Asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan, jonka otsikko on ”Uudistettujen hakemusten käsittely”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos toimielin ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakemus katsotaan hylätyksi, ja hakija voi nostaa kanteen toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.”
9 Ks. yksityiskohtaisempi esitys asianomaisista asiakirjaoista ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 12 kohdassa.
10 Ks. yksityiskohtaisempi esitys toisesta alkuperäisestä hakemuksesta toisen valituksenalaisen tuomion 7 kohdassa.
11 Ks. tuomio 15.7.2015, Dennekamp v. parlamentti (T‑115/13, EU:T:2015:497, 61 kohta).
12 Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EYVL 2001, L 8, s. 1).
13 Tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA (C‑615/13 P, EU:C:2015:489; jäljempänä tuomio ClientEarth).
14 Ks. tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager (C‑28/08 P, EU:C:2010:378, 49 kohta).
15 Ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager (C‑28/08 P, EU:C:2010:378, 57 kohta).
16 Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).
17 Kyseisen säännöksen mukaan ”hakemus saada tutustua asiakirjoihin on esitettävä kirjallisesti, sähköinen muoto mukaan luettuna, jollain EY:n perustamissopimuksen 314 artiklassa tarkoitetuista kielistä ja riittävän täsmällisesti, jotta asiakirja on toimielimen tunnistettavissa. Hakijan ei tarvitse perustella hakemusta.”
18 Kyseisessä perustelukappaleessa todetaan, että ”kun muut unioniin sijoittautuneet vastaanottajat kuin unionin toimielimet ja elimet haluaisivat, että unionin toimielimet ja elimet siirtäisivät niille henkilötietoja, näiden vastaanottajien olisi osoitettava, että tietojen siirtäminen kyseisille vastaanottajille on tarpeen joko niiden yleistä etua koskevan tai niille kuuluvan julkisen vallan käyttämiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi. Vaihtoehtoisesti näiden vastaanottajien olisi osoitettava, että siirtäminen on tarpeen yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten, ja rekisterinpitäjän olisi selvitettävä, onko syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut voivat joutua vaaraan. Tällöin rekisterinpitäjän olisi todistetusti arvioitava erilaiset kilpailevat edut voidakseen arvioida pyydetyn henkilötietojen siirron oikeasuhteisuuden. Kyseinen yleistä etua koskeva erityinen tarkoitus voisi liittyä unionin toimielinten ja elinten avoimuuteen.”
19 Ks. tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 74–76 kohta).
20 Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2004, L 136, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1027/2012 (EUVL 2012, L 316, s. 38).
21 Kyseisen säännöksen viimeisessä alakohdassa säädetään, että ”hallintoneuvoston jäsenten, komiteoiden jäsenten, esittelijöiden ja asiantuntijoiden, jotka osallistuvat [Euroopan lääkeviraston] kokouksiin tai työryhmiin, on ilmoitettava jokaisessa kokouksessa sellaisista esityslistalla oleviin asioihin liittyvistä erityisistä seikoista, joiden voitaisiin katsoa vaikuttavan haitallisesti heidän riippumattomuuteensa. Näiden ilmoitusten on oltava yleisön saatavilla” (kursivointi tässä).
22 T‑115/13, EU:T:2015:497, 61 kohta.
23 Ks. vastaavasti tuomio 21.3.2024, Landeshauptstadt Wiesbaden (C‑61/22, EU:C:2024:251, 83 ja 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 57 kohta.
25 Ks. vastaavasti tuomio 18.12.2025, Hamoudi v. Frontex (C‑136/24 P, EU:C:2025:977, 54 ja 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 62 ja 63 kohta.
27 C‑37/20 ja C‑601/20, EU:C:2022:912.
28 Ks. tuomio 16.1.2025, komissio v. Pollinis France (C‑726/22 P, EU:C:2025:17, 61–63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Ks. ensimmäisen valituksenalaisen tuomion 146 kohta ja toisen valituksenalaisen tuomion 150 kohta.
30 Näissä kohdissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vahingonkorvauskanteiden nostamisesta yhtiötä vastaan voi epäilemättä aiheutua korkeita kustannuksia, vaikka vain taloudellisten, ajallisten tai henkilöstöön liittyvien resurssien osalta ja siinäkin tapauksessa, että kyseiset kanteet lopulta hylättäisiin perusteettomina, mutta kolmansien henkilöiden, jotka ovat mahdollisesti kärsineet vahinkoa rokotteen puutteellisen turvallisuuden vuoksi, oikeus nostaa vahingonkorvauskanne kyseisiä yrityksiä vastaan perustuu tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY (EYVL 1985, L 210, s. 29) täytäntöönpanemiseksi annettuun kansalliseen lainsäädäntöön, ja tämä kanneoikeus on riippumaton korvauksia koskevien ehtojen olemassaolosta ja sisällöstä.
31 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisissä kohdissa, että kyseisten yhtiöiden korvauskanteiden välttämistä koskevaa etua siinä tapauksessa, että ne olisivat tosiasiallisesti tuottaneet ja laskeneet liikkeelle turvallisuudeltaan puutteellista rokotetta, ei voitaisi pitää taloudellisena etuna eikä se missään tapauksessa muodosta suojattavaa etua, kun otetaan huomioon muun muassa jokaisen oikeus vaatia tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta aiheutuneen vahingon korvaamista.
32 Näissä virkkeissä unionin yleinen tuomioistuin korosti, että ”se, että yritys haluaa välttää oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvät korkeammat kustannukset, ei muodosta asetuksen N:o 1049/2991 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua suojattavaa etua (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2019, Intercept Pharma ja Intercept Pharmaceuticals v. EMA, T‑377/18, ei julkaistu, EU:T:2019:456, 55 ja 56 kohta)”.
33 Näiden kohtien mukaan riidanalaiset päätökset eivät sisällä mitään seikkoja, joiden perusteella kyseisten yritysten korvausjärjestelmän laajemman ilmaisemisen voitaisiin katsoa johtavan kanteiden nostamiseen niitä vastaan.
34 Ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW (C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Kuten unionin tuomioistuin on todennut, direktiivin 85/374 1 ja 4 artiklassa, kun niitä luetaan yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen valossa, vahvistetaan valmistajan tuottamuksesta riippumattoman vastuun periaate, jonka perusteena on tuotteen puutteellinen turvallisuus, joka määritellään kyseisen direktiivin 6 artiklassa siten, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen, jos se ei ole niin turvallinen kuin kuluttajalla on ollut aihetta odottaa ottaen huomioon kaikki seikat (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2026, Sanofi Pasteur, C‑338/24, EU:C:2026:248, 29 kohta).
36 Ks. vastaavasti tuomio 29.10.2020, Intercept Pharma ja Intercept Pharmaceuticals v. EMA (C‑576/19 P, EU:C:2020:873, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Asiassa C‑631/24 P tekemässään valituksessa komissio väittää esittäneensä numerotietoja ensimmäisen valituksenalaisen tuomion antamiseen johtaneessa asiassa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään vastineessa. Kyseisestä vastineen kohdasta ilmenee kuitenkin, että komissio on tyytynyt toteamaan, että ”riski kuluttajien rokotetuottajia vastaan vireille panemasta laajamittaisesta oikeudenkäynnistä ei ole abstrakti ja että kun otetaan huomioon, että tällä hetkellä yli 70 prosenttia eurooppalaisista (eli 447,2 miljoonaa ihmistä) on saanut vähintään yhden rokoteannoksen, kyseessä on huomattavien taloudellisten seurausten riski yhdelle ainoalle sopimuspuolelle”.
38 Valituksenalaisten tuomioiden kyseisissä kohdissa todetaan, että syy, jonka vuoksi korvausta koskevat ehdot sisällytettiin kyseisiin sopimuksiin – eli niiden riskien, jotka johtuivat rokotteiden kehittämiselle varatun ajan lyhentämisestä, kompensoiminen kyseisille yrityksille – oli yleisesti tiedossa ennen riidanalaisten päätösten tekemistä.
39 Ks. tuomio 12.9.2024, Anglo Austrian AAB v. EKP ja Far-East (C‑579/22 P, EU:C:2024:731, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Näissä kohdissa todetaan, että ”korvauksia koskevien ehtojen ja erityisesti niiden ehtojen, joissa määritellään tarkasti olosuhteet, joissa toimittaja ei voi vaatia hyvitystä, täysimääräinen ilmaiseminen paljastaisi väistämättä toimittajan kilpailijoille – eli kaikille lääkeyhtiöille, mukaan lukien ne, jotka eivät valmista rokotteita – sen mahdollisen korvausvastuun kattamisessa olevat ’heikkoudet’ ja antaisi niille kilpailuedun, jota ne voisivat edelleen hyödyntää (mainoksissa, vertailevassa mainonnassa jne.). Tämä pätee selvästi kilpailijoihin, joiden sopimuksissa ei ole korvauslauseketta mutta joiden osalta on yleisesti tiedossa, että niillä on yleinen vakuutus turvallisuudeltaan puutteellisten tuotteiden varalta.”
41 Ks. tuomio 20.6.2024, EUIPO v. Indo European Foods (C‑801/21 P, EU:C:2024:528, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).