UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
28 päivänä marraskuuta 2024 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Talous- ja rahapolitiikka – Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä – Tilastointiin liittyvät eläkerahastojen tiedonantovaatimukset – Ammatinharjoittajien erityiset eläkejärjestelmät – Pakollinen jäsenyys ja pakolliset maksut
Yhdistetyissä asioissa C‑758/22 ja C‑759/22,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt 27.9.2022 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 15.12.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa
Bayerische Ärzteversorgung,
Bayerische Architektenversorgung,
Bayerische Apothekerversorgung,
Bayerische Rechtsanwalts- und Steuerberaterversorgung,
Bayerische Ingenieurversorgung-Bau m. Psychotherapeutenversorgung (C‑758/22) ja
Sächsische Ärzteversorgung (C‑759/22)
vastaan
Deutsche Bundesbank,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit E. Regan ja Z. Csehi (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Siekierzyńska,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.12.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
|
– |
Bayerische Ärzteversorgung, Bayerische Architektenversorgung, Bayerische Apothekerversorgung, Bayerische Rechtsanwalts- und Steuerberaterversorgung, Bayerische Ingenieurversorgung-Bau m. Psychotherapeutenversorgung, edustajinaan S. Altenschmidt ja P. Müller, Rechtsanwälte, |
|
– |
Sächsische Ärzteversorgung, edustajanaan C. Köhler, Rechtsanwalt, |
|
– |
Deutsche Bundesbank, edustajinaan L. Luyken, M. Mogendorf ja W. Spoerr, Rechtsanwälte, |
|
– |
Euroopan komissio, asiamiehinään F. Blanc, S. Delaude ja L. Mantl, |
|
– |
Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään S. J. Hlásková Murphy, K. Kaiser ja B. van der Eem, |
kuultuaan julkisasiamiehen 29.2.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
|
1 |
Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat tilastointiin liittyvistä eläkerahastojen tiedonantovaatimuksista 26.1.2018 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) 2018/231 (EUVL 2018, L 45, s. 3) tulkintaa, luettuna yhdessä Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 21.5.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 (EUVL 2013, L 174, s. 1) kanssa. |
|
2 |
Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joissa vastakkain ovat useat eläkevakuutuslaitokset eli yhtäältä asiassa C‑758/22 Bayerische Ärzteversorgung (Baijerin lääkärien eläkelaitos, Saksa), Bayerische Architektenversorgung (Baijerin arkkitehtien eläkelaitos), Bayerische Apothekerversorgung (Baijerin apteekkarien eläkelaitos) ja Bayerische Rechtsanwalts- und Steuerberaterversorgung (Baijerin asianajajien ja kirjanpitäjien eläkelaitos) ja Bayerische Ingenieurversorgung-Bau m. Psychotherapeutenversorgung (Baijerin rakennustekniikan insinöörien ja psykoterapeuttien eläkelaitos) ja toisaalta asiassa C‑759/22 Sächsische Ärzteversorgung (Saksin osavaltion lääkäreiden eläkelaitos, Saksa) ja Deutsche Bundesbank (Saksan liittotasavallan keskuspankki) ja joissa on kyse siitä, sovelletaanko näihin vakuutuslaitoksiin tilastointiin liittyviä eläkerahastojen tiedonantovaatimuksia. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 549/2013
|
3 |
Asetuksen N:o 549/2013 johdanto-osan 1, 3, 12 ja 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
– –
– –
– –
|
|
4 |
Kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: ”EKT 2010:ssä vahvistetaan
– –” |
|
5 |
Mainitun asetuksen liitteessä A on 1 luku, jonka otsikko on ”Yleispiirteet ja perusperiaatteet” ja jonka 1.34, 1.35, 1.37 ja 1.57 kohdan sanamuoto on seuraava:
Taulukko 1.1
– –
– –
|
|
6 |
Asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevaan 2 lukuun, jonka otsikko on ”Yksiköt ja yksiköiden ryhmittelyt”, sisältyy 2.32–2.35, 2.38, 2.40, 2.43, 2.105–2.110 ja 2.117 kohta, jonka sanamuoto on seuraava:
Kaavio 2.1 – Yksiköiden kohdentaminen sektoreihin
– –
– –
– –
Taulukko 2.2 – Tuottajatyyppi sekä pääasialliset toiminnot ja tehtävät sektorin mukaan luokiteltuna
– – Eläkerahastot (S.129)
– – Sosiaaliturvarahastot (S.1314)
Yksittäisen henkilön maksamien maksujen ja sen riskin välillä, jonka alaiseksi kyseinen henkilö joutuu, ei ole tavallisesti suoraa yhteyttä.” |
|
7 |
Kyseisen asetuksen liitteessä A on 3 luku, jonka otsikko on ”Tuotteita ja valmistamattomia varoja koskevat taloustoimet” ja jonka 3.17–3.19, 3.24, 3.26–3.28 kohdan sanamuoto on seuraava:
– –
– –
– –
Institutionaaliset yksiköt: erottelu markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin.
Taulukko 3.1 – Institutionaalisten yksiköiden erottelu markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
8 |
Mainitun asetuksen liitteessä A on 17 luku, jonka 17.43 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Määritelmä: sosiaaliturvan eläkejärjestelmät ovat sopimuksenluonteisia vakuutusjärjestelmiä, joissa julkishallinto velvoittaa sosiaalivakuutusjärjestelmään osallistuvat edunsaajat vakuuttamaan itsensä vanhuuden ja muiden vanhuuteen liittyvien riskien, kuten työkyvyttömyyden ja sairauden, varalta. Edunsaajille sosiaaliturvan eläkkeitä tarjoaa julkisyhteisö.” |
|
9 |
Liitteen A 20 luvussa, jonka otsikko on ”Julkisyhteisöjen sektorin määrittely”, on muun muassa 20.05, 20.15, 20.32 à 20.34, 20.38, 20.39, 20.306, 20.309 ja 20.310 kohta, joissa säädetään seuraavaa: ”JULKISYHTEISÖJEN SEKTORIN MÄÄRITTELY
– – Julkisyhteisöjen sektoriin luokitellut voittoa tavoittelemattomat yhteisöt – –
– –
– –
Määräysvalta voidaan määrittää yhdenkin indikaattorin perusteella. Jos pääasiassa julkisyhteisöltä rahoituksensa saavalla voittoa tavoittelemattomalla yhteisöllä on kuitenkin edelleen muissa indikaattoreissa tarkoitettu pääasiallinen päätäntävalta politiikastaan tai toimintaohjelmastaan, sen ei katsota olevan julkisyhteisön määräysvallassa. Useimmissa tapauksissa useat indikaattorit yhdessä osoittavat määräysvallan. Näihin indikaattoreihin perustuva päätös on siis arvioinnin tulosta. – – Rahoituksen välitys ja luokittelu julkisyhteisöjen sektoriin
– – Eläkerahastot
– – JULKINEN SEKTORI – –
– – Julkisen sektorin määräysvalta
– –
|
Asetus 2018/231
|
10 |
Asetuksen 2018/231 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”Eläkerahastoja koskevien tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten tarkoituksena on antaa [Euroopan keskuspankille (EKP)] riittävät tilastotiedot eläkerahastojen alasektorin rahoitustoiminnasta jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro – –, joita tarkastellaan yhtenä talousalueena. Eläkerahastoja koskevien tilastotietojen kerääminen on välttämätöntä EKP:n tukemiseksi sen tehdessä tilannekohtaista ja säädännöllistä ja rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden analyysiä, ja jotta EKPJ voisi myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen.” |
|
11 |
Asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Tässä asetuksessa tarkoitetaan 1) ’eläkerahastoilla’ (alasektori S.129 EKT 2010:ssä) rahoitusalan yritystä tai yritysmäistä yhteisöä, joka toimii pääasiallisesti vakuutettujen henkilöiden sosiaalisten riskien ja tarpeiden hallintaan liittyvän rahoituksen välittäjänä (sosiaalivakuutus). Sosiaalivakuutusjärjestelminä eläkerahastot tarjoavat eläketuloja ja usein etuuksia, joita maksetaan kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta. Määritelmä ei kata – –
– –” |
Saksan oikeus
VersoG
|
12 |
Baijerissa eläkevakuutuslaitoksiin sovelletaan muun muassa yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista 16.6.2008 annetun lain (Gesetz über das öffentliche Versorgungswesen; BayGVBl., s. 182), sellaisena kuin sitä sovelletaan asian C‑758/22 tosiseikkoihin (jäljempänä VersoG), 1 §:ää, jonka otsikko on ”Oikeudellinen muoto, kotipaikka, soveltamisala, valtuutus asetusten antamiseen”. |
|
13 |
VersoG:n 9 §:n, jonka otsikko on ”Kaupallista toimintaa koskevat periaatteet”, 1–3 momentissa säädetään seuraavaa: ”(1) Eläkevakuutuslaitokset harjoittavat toimintaansa keskinäisesti ja yksinomaan yleishyödyllisiä tarkoituksia varten. Niitä on hallinnoitava taloudellisesti ja säästäväisesti. Niiden varat on pidettävä erillään. (2) Eläkevakuutuslaitosten on vastattava omista varoistaan hallinnollisista kuluistaan, virkamiesten, palkansaajien ja työntekijöiden palkat sekä edunsaajille myönnetyt korvaukset mukaan lukien. Jakautuminen eri eläkevakuutuslaitosten välillä toteutetaan tosiasiallisesti suoritettujen maksujen mukaisesti. (3) Eläkevakuutuslaitosten varoja ja varallisuutta voidaan käyttää vain niille kuuluvan eläketehtävän täyttämiseen. Jos laitos lopetetaan, jäljelle jäävät varat palautuvat jäsenille, vakuutetuille ja edunsaajille laitoksen sääntöjen mukaisesti.” |
|
14 |
VersoG:n 10 §:n, jonka otsikko on ”Laitoksen säännöt”, 1–3 momentissa säädetään seuraavaa: ”(1) Eläkevakuutuslaitosten toiminnasta määrätään tämän lain mukaisesti laitoksen säännöissä. (2) Säännöissä on määrättävä tässä laissa nimenomaisesti mainittujen seikkojen lisäksi
(3) Hallituksen puheenjohtaja vahvistaa laitoksen säännöt ja siihen tehtävät muutokset valvontaviranomaisen hyväksymisen jälkeen, ja ne julkaistaan Bayerischer Staatsanzeiger ‑lehdessä. Ne tulevat voimaan niiden julkaisemista seuraavana päivänä, jollei muuta päivämäärää ole vahvistettu.” |
|
15 |
VersoG:n toisessa osassa, jonka otsikko on ”Baijerin lääkärien eläkelaitos, Baijerin apteekkarien eläkelaitos, Baijerin arkkitehtien eläkelaitos, Baijerin rakennustekniikan insinöörien ja psykoterapeuttien eläkelaitos, Baijerin asianajajien ja kirjanpitäjien eläkelaitos”, on luku 1, jonka otsikko on ”Yhteiset säännökset” ja jossa on lain 28 §, jonka otsikko on ”Tehtävät”. Tämän pykälän kolmannessa virkkeessä säädetään, että ”eläkevakuutuslaitosten on täytettävä edellytykset, joilla niiden jäsenet voidaan vapauttaa lakisääteisen eläkevakuutusjärjestelmän mukaisesta vakuutusvelvollisuudesta”. |
|
16 |
VersoG:n 30 §:n, jonka otsikko on ”Jäsenyys”, 1–3 momentissa säädetään seuraavaa: ”(1) Eläkevakuutuslaitosten jäsenyys on pakollinen. (2) Laitoksen säännöissä voidaan määrätä poikkeuksista ja vapautuksista pakolliseen jäsenyyteen muun muassa silloin, kun ammatinharjoittaja
– – (3) Pakolliset jäsenet, jotka ovat lopettaneet jäsenyyden, voivat pysyä vapaaehtoisina jäseninä laitoksen sääntöjen mukaisin ehdoin.” |
|
17 |
VersoG:n 31 §:n, jonka otsikko on ”Maksut, siirtymä”, 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa: ”(1) Jäsenten on maksettava jäsenmaksuja laitoksen sääntöjen mukaisesti. Säännöissä voidaan määrätä tuloista riippumattomista vähimmäismaksuista. Niissä voidaan määrätä, että eläketurvan säilyttämiseksi on maksettava asianmukaiset maksut kausilta, jolloin jäsen ei ole harjoittanut ammattitoimintaa tai ollut ansiotyössä taikka jolloin hän on ollut ilman tuloja. Pakollinen maksuosuus ei saa ylittää sitä rajaa, joka määrittää eläkevakuutuslaitoksen vapautuksen yhtiöverosta. – – (4) Säännöissä voidaan sallia vapaaehtoiset lisämaksut eläkeoikeuksien karttuman lisäämiseksi. Nämä lisämaksut, jotka lisätään pakolliseen maksuosuuteen, eivät saa ylittää 1 momentin neljännessä virkkeessä säädettyä rajaa.” |
|
18 |
VersoG:n 33–36 ja 38 §:ssä annetaan säännökset pakollisesta kuulumisesta asianomaisiin eläkevakuutuslaitoksiin. |
Saksin osavaltion terveysalan liitoista annettu laki
|
19 |
Saksin osavaltion terveysalan liitoista 24.5.1994 annetun lain (Sächsisches Heilberufekammergesetz) (SächsGVBl., s. 935), sellaisena kuin sitä sovelletaan asiassa C‑759/22, 6 §:ssä, jonka otsikko on ”Eläkevakuutuslaitokset”, säädettiin seuraavaa: ”(1) Liitot voivat säännöissään perustaa eläkevakuutuslaitoksen jäsentensä ja heidän perheenjäsentensä eläkkeiden järjestämiseksi. – – Liittojen jäsenet ovat eläkevakuutuslaitoksen sääntöjen mukaisesti sen jäseniä. – – (3) Eläkevakuutuslaitoksen säännöissä säännellään
– – Laitoksen säännöissä voidaan määrätä edellytyksistä, joiden mukaisesti jäsen voi siirtää eläkevakuutuslaitokselle maksamansa maksut toiseen julkisoikeudelliseen vakuutuslaitokseen tai oman ammattiryhmänsä toiseen eläkevakuutuslaitokseen (ammatillinen eläkevakuutuslaitos), ja siitä, millä edellytyksillä maksut voidaan palauttaa jäsenyyden päättyessä ja kuinka suuri määrä voidaan palauttaa. (4) Vakuutuslaitoksen varat ovat erillisomaisuutta, joka on käytettävissä ainoastaan vakuutuslaitoksen kuuluvien velvollisuuksien hoitamiseksi. Niitä on hallinnoitava liiton muista varoista erillään. Niitä voidaan käyttää vain laissa sallittuihin tarkoituksiin, tarpeellisten hallinnollisten kulujen korvaaminen mukaan lukien.” |
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
|
20 |
Pääasian valittajat saivat vuosina 2018 ja 2019 Saksan keskuspankilta ilmoituksia, joissa niille kerrottiin, että niihin sovellettiin eläkerahastoina asetuksen 2018/231 1 ja 2 artiklan mukaisia tilastointiin liittyviä tiedonantovaatimuksia, joiden nojalla niiden oli 30.9.2019 alkaen toimitettava sille yksityiskohtaisempia tietoja taloudellisesta tilanteestaan; joidenkin valittajien oli toimitettava nämä tiedot neljännesvuosittain ja joidenkin vuosittain. |
|
21 |
Pääasian valittajat nostivat Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainissa (Frankfurt am Mainin hallintotuomioistuin, Saksa) kanteita, joissa ne vaativat pääasiallisesti näiden ilmoitusten kumoamista ja toissijaisesti sen toteamista, ettei niihin sovelleta edellä mainittuja tiedonantovaatimuksia. |
|
22 |
Kyseinen tuomioistuin hylkäsi nämä kanteet sillä perusteella, että pääasian valittajat ovat asetuksen 2018/231 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja eläkerahastoja ja että niihin sovelletaan näin ollen kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisia tiedonantovelvollisuuksia. Kyseisen tuomioistuimen mukaan pääasian valittajien kaltaiset eläkevakuutuslaitokset kuuluvat markkinatuottajina rahoitusalan pääomayrityksiin ja kuuluvat siten asetuksessa N:o 549/2013 perustetun EKT 2010:n eläkerahastojen alasektoriin (S.129). Ne tarjoavat pääasiallisen toimintansa puitteissa eläkevakuutuspalveluja. Ne vahvistavat tätä varten taloudellisesti huomattavia hintoja. Asian laita on samoin pakollisten etuuksien osalta. Valtion maksamien tukien puuttuessa kyseiset eläkevakuutuslaitokset joutuvat määrittämään maksut ja etuudet siten, että pakollisten etuuksien maksaminen voidaan taata. Joka tapauksessa pakollisten etuuksien luokittelu markkinatuotokseksi perustuu muun muassa asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevaan 3.19 kohtaan, sillä pääasian valittajat ovat useiden vuosien ajan kattaneet vähintään 50 prosenttia kustannuksistaan tuotteidensa myynnillä. Mainittu tuomioistuin selittää, että kyseisen asetuksen liitteessä A oleva 1.37 kohta ei ole esteenä tällaiselle luonnehdinnalle, koska tätä säännöstä sovelletaan vain julkisen sektorin yksiköihin, joita pääasian valittajat eivät ole, koska ne eivät ole valtion määräysvallassa. Näin ollen kohdentaminen EKT 2010:n sosiaaliturvarahastojen alasektoriin (S.1314), johon tiedonantovelvollisuutta ei sovelleta, on myös poissuljettu. Kansallisen tuomioistuimen mukaan kyseisen asetuksen liitteessä A olevassa 20.39 kohdassa vahvistetaan pääasian valittajien eläkerahastoiksi luokittelu. Sen mukaan julkisen laitoksen hallinnoiman, ennalta määrättyihin maksuihin perustuvan järjestelmän ei pitäisi katsoa olevan sosiaaliturvajärjestelmä, jos se toimii pääasian valittajien tavoin ilman maksettavien etuuksien määrää koskevaa valtion takuuta ja jos tämä määrä, joka riippuu hoidettavista varoista odotettavissa olevasta tuotosta, on väistämättä epävarma. |
|
23 |
Pääasian valittajat tekivät tästä tuomiosta Revision-valituksen Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Ne katsovat, etteivät ne ole markkinatuottajia. Pakollisia etuuksia, joita ne maksavat ja jotka muodostavat suurimman osan niiden tuotoksesta, ei myydä taloudellisesti merkittävillä hinnoilla. Tältä osin jäsenet, joiden jäsenyys on pakollinen, eivät voi vapaasti valita ostaa eläke-etuudet vaadittujen maksusuoritusten perusteella, mikä on ristiriidassa yhden tällaisten hintojen ominaisen edellytyksen kanssa eli sen kanssa, josta säädetään asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevan 3.19 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa, jonka mukaan ”kuluttajilla on vapaus joko ostaa tai olla ostamatta ja tehdä ostopäätös veloitettavien hintojen perusteella”. Kyseisen asetuksen liitteessä A olevan 3.19 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty 50 prosentin kriteeri, jonka avulla markkinatuottajaksi voidaan luokitella institutionaalinen yksikkö, joka kattaa pitkäkestoisesti ja pysyvästi vähintään 50 prosenttia tuotantokustannuksistaan myynnistä saamallaan tuotolla, ei ole pääasian valittajien mukaan merkityksellinen, koska sitä käytetään ainoastaan tuotoksen arvon määrittämisessä. Joka tapauksessa eläkevakuutuslaitokset kuuluvat lakisääteisen eläkevakuutuksen tavoin sosiaaliturvan piiriin. |
|
24 |
Saksan keskuspankki katsoo, että Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin tuomiossa ei ole väitettyjä oikeudellisia virheitä. |
|
25 |
Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä pääasian valittajien luokittelusta erityisesti asetuksen 2018/231 1 artiklan 1 alakohdan f alakohdan ja asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevien 1.37, 2.107, 2.117, 3.17–3.19, 3.24, 3.26, 17.43, 20.10, 20.12 ja 20.39 kohdan kannalta. Se pohtii, onko ne luokiteltava eläkerahastoiksi vai sosiaaliturvarahastoiksi, vai onko niihin sovellettava muuta luokittelua. |
|
26 |
Kyseinen tuomioistuin korostaa, että pääasian valittajat ovat julkisoikeudellisia laitoksia, jotka ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä. Ne voivat harjoittaa vain yleishyödyllistä toimintaa, ja ne voivat käyttää varojaan ja varallisuuttaan vain julkisen palvelun tehtävänsä hoitamista varten. Niiden on vastattava omista varoistaan hallinnollisista kuluistaan, henkilöstönsä palkanmaksu ja edunsaajille myönnetyt korvukset mukaan lukien. |
|
27 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että Saksan oikeuden mukaan suurimmalla osalla pääasian valittajien järjestelmien jäsenistä on pakollinen jäsenyys sen vuoksi, että he harjoittavat ammattiaan Baijerin tai Saksin osavaltioissa. Pakollisen jäsenyyden päättyessä vapaaehtoinen jäsenyys on mahdollinen, jotta eläkeoikeuksia voidaan edelleen kartuttaa. Pääasian valittajat määrittävät säännöissään sen, miten niiden tehtävien rahoittamiseen suoritettavat maksut kerätään, sen, mitkä ovat eläkeoikeuksiin sovellettavat ehdot, niiden luonne ja määrä ja sen, miten eläkeoikeudet lakkaavat. Myös vapaaehtoiset lisämaksut ovat mahdollisia, mutta ne on rajattu sallittuun enimmäismäärään. Pääasian valittajien suorittamista etuuksista yli 50 prosenttia menee sellaisille jäsenille, jotka kuuluvat pakollisen vakuutuksen piiriin. |
|
28 |
Näissä olosuhteissa Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion hallintotuomioistuin) päätti lykätä asioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, jotka ovat asioissa C‑443/22 ja C‑444/22 sanamuodoltaan täysin samat:
|
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
|
29 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksillään selvittämään lähinnä, onko asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevia säännöksiä tulkittava siten, että tämän liitteen 2.105 kohdassa tarkoitettuun eläkerahastojen käsitteeseen ja näin ollen asetuksessa 2018/231 säädettyjen tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten soveltamisalaan kuuluvat eläkevakuutuslaitokset, jotka maksavat vanhuuden, kuoleman ja työkyvyttömyyden johdosta maksettavia etuuksia sellaisille jäsenille, joista suurimmalla osalla on velvollisuus liittyä jäseneksi tietyn ammatin harjoittamisen vuoksi. |
|
30 |
On muistutettava, että asetuksen N:o 549/2013 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, että EKT 2010:llä vahvistetaan viitekehys, joka on tarkoitettu jäsenvaltioiden tilien laatimiseen unionin tarpeisiin ja erityisesti unionin talous- ja sosiaalipolitiikan muotoilemiseksi ja seuraamiseksi. Kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan tältä osin, että nämä tilit on laadittava yhtenäisten ja yksiselitteisten periaatteiden mukaisesti, jotta voidaan saada vertailukelpoisia tuloksia (tuomio 13.7.2023, Ferrovienord, C‑363/21 ja C‑364/21, EU:C:2023:563, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
31 |
Kuten kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ilmenee, EKT 2010:n liitteessä A säädetään menetelmästä, joka koskee yhteisiä standardeja, määritelmiä, luokituksia ja tilinpitosääntöjä ja jonka tarkoituksena on mahdollistaa tilien ja taulukoiden laatiminen vertailukelpoisin perustein unionin tarpeita varten. |
|
32 |
Tässä liitteessä olevan 1.01 kohdan sanamuodon mukaan EKT 2010 ”on kansainvälisesti yhteensopiva tilinpitokehikko, joka kuvaa systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti koko taloutta (toisin sanoen maata, aluetta tai maaryhmää), sen rakenneosia ja sen suhteita muihin kansantalouksiin”. |
|
33 |
Tässä käsikirjaksi tarkoitetussa liitteessä on 24 lukua, jotka esitetään tiivistellysti siinä olevissa 1.03 ja 1.04 kohdassa. Luvussa 1 selostetaan EKT:n peruspiirteet ja käsitteet ja asetetaan sen periaatteet. Kyseisessä luvussa kuvaillaan olennaiset tilastoyksiköt ja niiden ryhmittelyt, ja siinä on tilikokonaisuutta koskeva yleisesittely. Luvussa 2 esitetään kansantalouden mittaamisessa käytetyt institutionaaliset yksiköt ja selostetaan, millä tavalla kyseiset yksiköt luokitellaan sektoreihin ja muihin ryhmiin analyysitarkoituksia varten. Luku 20 koskee julkisyhteisöjen sektorin tilejä. |
|
34 |
Asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevissa 1.34 ja 1.57 kohdassa säädetään, että jokainen institutionaalinen yksikkö – joka on määritelty taloudelliseksi yksiköksi, joka voi omistaa tavaroita ja varoja, ottaa velkaa ja osallistua taloudelliseen toimintaan ja suorittaa taloustoimia muiden yksiköiden kanssa täysin oikeuksin – on kohdennettava jollekin niistä EKT 2010:ssä yksilöidyistä kuudesta pääsektorista, jotka ovat yritykset, rahoituslaitokset, julkisyhteisöt, kotitaloudet, kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja ulkomaat (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2023, Ferrovienord, C‑363/21 ja C‑364/21, EU:C:2023:563, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
35 |
Näistä säännöksistä ja kyseisessä liitteessä olevasta 2.41 kohdasta ilmenee, että nämä sektorit ovat toisensa poissulkevia, joten institutionaalinen yksikkö voidaan kohdentaa vain yhdelle sektorille tai alasektorille. Samassa liitteessä olevan 2.32 kohdan mukaan jokainen sektori ja alasektori ryhmittelee yhteen ne institutionaaliset yksiköt, joiden taloudellinen toiminta on samanlaista. |
|
36 |
Eläkerahastojen alasektori kuuluu rahoituslaitosten sektoriin, kuten asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevassa 2.66 kohdassa täsmennetään. Näin ollen kaikkien tämän sektorin institutionaalisten yksiköiden tavoin eläkerahastot luokitellaan markkinatuottajiksi kyseisessä liitteessä olevassa 2.55 kohdassa olevan rahoituslaitosten käsitteen määritelmän mukaisesti. |
|
37 |
Tämän eläkerahastojen markkinatuottajiksi luokittelun osalta on korostettava erityispiirrettä, joka on ominainen näiden rahastojen toiminnalle, joka esitetään yksityiskohtaisesti kyseisen liitteen 2.105–2.110 kohdassa. Samassa liitteessä olevasta 2.108 kohdasta nimittäin ilmenee, että toisin kuin henkivakuutusyhtiöt, ”eläkerahastot on lain nojalla rajoitettu määrättyihin palkansaajien ja itsenäisten yrittäjien ryhmiin”. Näin ollen eläkerahastojen alasektoriin kuuluu rahoituslaitoksia, jotka eivät voi vapaasti tarjota palvelujaan koko yleisölle. |
|
38 |
Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että pääasioissa kyseessä olevat eläkevakuutuslaitokset, jotka harjoittavat toimintaansa Baijerissa (asia C‑758/22) ja Saksissa (asia C‑759/22), takaavat jäsenilleen vanhuuden, kuoleman ja työkyvyttömyyden johdosta maksettavia etuuksia ja että ne on organisoitu alakohtaisesti siten, että valtaosalla niiden jäsenistä on lakisääteinen jäseneksi liittymisvelvollisuus, koska he harjoittavat tiettyä ammattia, kuten lääkärin, proviisorin, asianajajan tai arkkitehdin ammattia. |
|
39 |
Lisäksi juuri tämä eläkevakuutuslaitosten alakohtainen organisointi ja sen mukainen jäsenten liittymisvelvollisuus ovat saaneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohtimaan, voiko näiden laitosten toiminta kuulua asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A tarkoitettuihin markkinatuotoksen tai markkinatoiminnan käsitteisiin. |
|
40 |
On kuitenkin huomattava, että tällaisesta eläkerahastojen alakohtaisesta organisaatiosta on nimenomaisesti kyse asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevissa 2.107 ja 2.108 kohdassa, kuten tämän tuomion 37 kohdassa todetaan. Tästä erityispiirteestä huolimatta unionin lainsäätäjä on päättänyt luokitella eläkerahastot rahoituslaitoksiksi ja näin ollen markkinatuottajiksi. Näin ollen nyt käsiteltävissä asioissa ei ole tarpeen pohtia markkinatuotoksen tai markkinatoiminnan käsitteiden tulkintaa vaan ratkaista, voidaanko pääasioissa kyseessä olevan kaltaiset eläkevakuutuslaitokset luokitella eläkerahastoiksi kyseisessä liitteessä olevissa 2.105–2.210 kohdassa vahvistettujen kriteerien valossa. |
|
41 |
Tältä osin asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevien 2.105–2.210 kohdan sanamuodosta voidaan päätellä, että eläkerahastojen toiminta täyttää seuraavat kriteerit. |
|
42 |
Ensinnäkin kyseisessä liitteessä olevista 2.105 ja 2.107 kohdasta ilmenee, että eläkerahastot, jotka toimivat pääasiallisesti vakuutettujen henkilöiden sosiaalisten riskien ja tarpeiden hallintaan liittyvän rahoituksen välittäjänä, takaavat vakuutetulle etuuksia eläkkeelle siirtymisen varalta. Nämä rahastot voivat myös taata etuuksia vakuutetulle työkyvyttömyyden varalta sekä vakuutetun puolisolle ja lapsille tämän kuoleman varalta. |
|
43 |
Toiseksi samassa liitteessä olevassa 2.106 kohdassa säädetään, että eläkerahastoilla, jotka ovat ne perustaneista yksiköistä erillisiä yksikköjä, on itsenäinen päätösvalta ja niillä on täydellinen kirjanpito. |
|
44 |
Kolmanneksi, ja kuten tämän tuomion 37 kohdassa on todettu, asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevissa 2.107 ja 2.108 kohdassa täsmennetään, että toisin kuin henkivakuutusyhtiöt, eläkerahastot on lain nojalla rajoitettu määrättyihin palkansaajien ja itsenäisten yrittäjien ryhmiin, kuten muun muassa samaa ammattia harjoittaville henkilöille. |
|
45 |
Neljänneksi kyseisessä liitteessä olevassa 2.110 kohdassa jätetään eläkerahaston käsitteen ulkopuolelle kyseisessä liitteessä olevassa 2.117 kohdassa tarkoitetut sosiaaliturvarahastot. Tämän viimeksi mainitun kohdan mukaan sosiaaliturvarahastoille, joiden pääasiallista toimintaa on sosiaalietuuksien tuottaminen, on luonteenomaista yhtäältä se, että tietyillä väestöryhmillä on lakisääteinen velvollisuus osallistua järjestelmään tai suorittaa vakuutusmaksuja, ja toisaalta se, että julkisyhteisöt vahvistavat tai hyväksyvät maksut ja etuudet ilman, että yksityishenkilön maksamien vakuutusmaksujen määrän ja sen riskin välillä, jonka alaiseksi kyseinen henkilö joutuu, ei ole tavallisesti suoraa yhteyttä. |
|
46 |
Jälkimmäisen seikan osalta asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevasta 20.39 kohdasta, joka kuuluu kyseisessä liitteessä olevaan 20 lukuun, jonka otsikko on ”Julkisyhteisöjen tilinpito”, ilmenee, että eläkejärjestelmää, myös jos se on julkisyhteisön yksikön perustama, ei voida pitää sosiaaliturvajärjestelmänä ja se on luokiteltava eläkerahastojen alasektoriin, kun julkisyhteisöt eivät takaa etuuksien tasoa eikä maksettavien eläkkeiden taso ole tiedossa, koska se riippuu varojen kehittymisestä. |
|
47 |
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa määrätyssä menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita kansallista oikeutta, ja yksinomaan kansallisen tuomioistuimen asiana on määrittää pääasian tosiseikasto ja arvioida sitä sekä selvittää kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten täsmällinen ulottuvuus (tuomio 28.4.2022, SeGEC ym., C‑277/21, EU:C:2022:318, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
48 |
Unionin tuomioistuin, jonka tehtävänä on antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, on kuitenkin toimivaltainen antamaan pääasian asiakirja-aineiston ja sille esitettyjen kirjallisten huomautusten perusteella mainitulle tuomioistuimelle ohjeita, joiden avulla se voi antaa ratkaisunsa (tuomio 28.4.2022, SeGEC e.a., C‑277/21, EU:C:2022:318, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
49 |
Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee, että pääasioissa kyseessä olevien eläkevakuutuslaitosten toiminnalla on seuraavat ominaispiirteet. |
|
50 |
Ensinnäkin on kiistatonta, että nämä vakuutuslaitokset takaavat jäsenilleen vanhuuden, kuoleman ja työkyvyttömyyden johdosta maksettavia etuuksia. |
|
51 |
Toiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ilmenee, että asiassa C‑758/22 kyseessä olevilla eläkevakuutuslaitoksilla, jotka ovat oikeushenkilöitä, on oikeus itsenäiseen hallintoon ja niillä on oma kirjanpito. Samojen tietojen mukaan asiassa C‑759/22 kyseessä oleva vakuutuslaitos, vaikka se on lääkäriliiton laitos, jolla on osittainen oikeushenkilöllisyys, on organisatorisesti ja taloudellisesti riippumaton, sillä on laaja autonomia, oma varallisuus ja täydellinen kirjanpito. Tällaiset vakuutuslaitokset, joilla on itsenäinen hallinto ja jotka pitävät omaa kirjanpitoa, täyttävät tämän tuomion 43 kohdassa mainitun kriteerin. |
|
52 |
Kolmanneksi tämän tuomion 38 kohdassa mainituista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee myös, että suurimmalla osalla pääasioissa kyseessä olevien eläkevakuutuslaitosten jäsenistä on lakisääteinen liittymisvelvollisuus tietyn ammatillisen toiminnan harjoittamisen vuoksi ja nämä vakuutuslaitokset eivät lähtökohtaisesti saa tarjota palvelujaan muille henkilöille. Tällaiset laitokset vaikuttavat näin ollen täyttävän tämän tuomion 44 kohdassa tarkoitetun kriteerin. |
|
53 |
Neljänneksi ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että jäsenille maksettujen etuuksien suuruus, jota viranomaiset eivät varmista, riippuu suoritettujen maksujen määrästä sekä kyseessä olevan vakuutuslaitoksen toiminnasta varojen hallinnoinnissa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi todennut, että pääasioissa kyseessä olevat eläkevakuutuslaitokset määrittävät lain säännöksissä vahvistetuissa puitteissa perimiensä maksujen määrän ja tarjoamiensa etuuksien määrän. Näin ollen tällaiset eläkevakuutuslaitokset täyttävät tämän tuomion 45 ja 46 kohdassa mainitut kriteerit, joiden perusteella eläkerahaston luokittelu sosiaaliturvajärjestelmäksi suljetaan pois. |
|
54 |
Tästä seuraa, että jos pääasioissa kyseessä olevalla eläkevakuutuslaitosten toiminnalla on tosiasiallisesti tämän tuomion 50–53 kohdassa luetellut ominaispiirteet, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on todettava, kyseiset laitokset voidaan luokitella asetuksen N:o 549/2013 liitteessä A olevassa 2.105 kohdassa tarkoitettujen eläkerahastojen alasektoriin. |
|
55 |
Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 549/2013 liitteen A säännöksiä on tulkittava siten, että tässä liitteessä olevassa 2.105 kohdassa tarkoitettuun eläkerahastojen käsitteeseen ja näin ollen asetuksessa 2018/231 säädettyjen tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten soveltamisalaan kuuluvat eläkevakuutuslaitokset, joiden toiminnalla on kaikki seuraavat ominaispiirteet:
|
Oikeudenkäyntikulut
|
56 |
Pääasioin asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
|
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 21.5.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 liitteessä A olevia säännöksiä |
|
on tulkittava siten, että |
|
tässä liitteessä olevassa 2.105 kohdassa tarkoitettuun eläkerahastojen käsitteeseen ja näin ollen tilastointiin liittyvistä eläkerahastojen tiedonantovaatimuksista 26.1.2018 annetussa Euroopan keskuspankin asetuksessa (EU) 2018/231 säädettyjen tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten soveltamisalaan kuuluvat eläkevakuutuslaitokset, joiden toiminnalla on kaikki seuraavat ominaispiirteet: |
|
|
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa