<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑558/15</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CC0558</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:785">EU:C:2016:785</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>8</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>8</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – PAOLO MENGOZZI – ASIA C‑558/15</P><P>VIEIRA DE AZEVEDO YM.</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Paolo Mengozzi</HT></P><P><DATE ISO="20161019">19 päivänä lokakuuta 2016</DATE><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑558/15</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Alberto José Vieira de Azevedo,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Maria da Conceição Ferreira da Silva,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Carlos Manuel Ferreira Alves,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Rui Dinis Ferreira Alves ja</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Vítor José Ferreira Alves</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">vastaan</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">CED Portugal Unipessoal, Lda, ja</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Instituto de Seguros de Portugal – Fundo de Garantia Automóvel</HT></P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal da Relação do Porto (Porton ylioikeus, Portugali))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Liikennevakuutus</KEYWORD><KEYWORD>Korvausedustaja</KEYWORD><KEYWORD>Vakuutusyritys</KEYWORD><KEYWORD>Edustusvalta oikeudenkäynnissä</KEYWORD><KEYWORD>Vahingon kärsineet</KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltio, jossa on vahingon kärsineiden kotipaikka</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Espanjalaisella moottoritiellä tapahtui <DATE ISO="20071017">17.10.2007</DATE> liikenneonnettomuus, jossa yksi henkilö kuoli ja toinen loukkaantui. Kuljettaja, joka oli Portugalin kansalainen ja työskenteli Portugaliin rekisteröidyssä yhtiössä, menetti kyseisen yhtiön käyttöönsä vuokraaman ajoneuvon hallinnan. Onnettomuuden aiheuttaneen ajoneuvon omistaja oli vakuuttanut sen Helvetia Seguros ‑nimisessä vakuutusyhtiössä, joka on sijoittautunut Espanjaan ja jonka nimettynä edustajana Portugalissa on C.E.D. Portugal Unipessoal, Lda (jäljempänä C.E.D.). Pääasian kantajina ovat yhtäältä eloon jäänyt uhri ja toisaalta onnettomuudessa menehtyneen henkilön edunsaajat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Saadakseen korvauksen onnettomuudessa aiheutuneesta vahingosta pääasian kantajat nostivat Portugalin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen ensisijaisesti C.E.D:tä ja toissijaisesti Fundo de Garantia Automóvelia vastaan. Tuomioistuin nojautui kuitenkin erityisesti C.E.D:n ja Helvetia Segurosin välisen edustussopimuksen sisältöön, totesi C.E.D:n passiivilegitimaation puuttuvan ja jätti kanteet tutkimatta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Pääasian kantajat valittivat kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Viimeksi mainittu tuomioistuin katsoo, että ei ole olemassa kansallista oikeussääntöä, jolla selvästi annettaisiin toisen jäsenvaltion alueella toimintaansa harjoittavien vakuutusyritysten portugalilaisille edustajille passiivilegitimaatio, jonka perusteella asuinjäsenvaltion alueen ulkopuolella<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Vaikka kansallinen lainsäädäntö ei ilmene selkeästi asiakirja-aineistosta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee merkityksellisenä pääasiaan sovellettavana säännöksenä pakollisesta liikennevakuutuksesta <DATE ISO="19851231">31.12.1985</DATE> annetun asetuksen nro 522/85 (Decreto‑Lei n<HT TYPE="SUP">o</HT> 522/85, relativo à responsabilidade civil automóvel obrigatória) 43 §:n, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (Decreto-Lei) nro 72-A/2003 (jäljempänä muutettu asetus nro 522/85). Tällä säännöksellä velvoitetaan vakuutusyritykset, joiden kotipaikka on Portugalissa, sekä sellaisten yritysten sivuliikkeet Portugalissa, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa, valitsemaan jokaiseen muuhun unionin jäsenvaltioon edustajan, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>joka käsittelee ja selvittää vahingon kärsineen asuinvaltiossa toisen valtion alueella tapahtuneisiin vahinkoihin liittyvät korvausvaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> (muutetun asetuksen nro 522/85 43 §:n 1 momentti). Siinä määritellään myös velvoitteet, jotka kyseisen edustajan on täytettävä, säätämällä, että hänellä on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>riittävät toimivaltuudet voidakseen edustaa vakuutusyritystä vahingon kärsineisiin nähden – – ja voidakseen täysin korvata näiden korvausvaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> (muutetun asetuksen nro 522/85 43 §:n 3 momentti) ja että hänen on koottava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>kaikki tällaisten korvausten maksamiseen tarvittavat tiedot<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> ja toteutettava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>tarvittavat toimenpiteet, jotta päästäisiin neuvottelutulokseen korvausten maksamisesta<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> (muutetun asetuksen nro 522/85 43 §:n 4 momentti).</P><P>Vaikka unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole määrittää, mitä kansallista lainsäädäntöä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, on todettava, että vaikuttaisi siltä, että asetuksen nro 522/85 43 §:ää sovelletaan vakuutusyhtiöiden, joiden kotipaikka on Portugalissa tai joilla on sivuliike Portugalissa, sellaisten edustajien asemaan, jotka <HT TYPE="ITALIC">toimivat muiden jäsenvaltioiden alueella</HT>, kuten direktiivin 2000/26 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa kehotetaan. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee sellaisen vakuutusyhtiön, jonka kotipaikka on Espanjassa, Portugalissa toimivaa korvausedustajaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei mainitse säännöstä, jossa määriteltäisiin varsinaisesti Portugalin alueella toimivien edustajien asema ja tehtävien laajuus.</P></NOTE> tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa vahingon kärsinyt voisi nostaa edustajia vastaan portugalilaisessa tuomioistuimessa vahingonkorvauskanteen, johon nämä vastaisivat, jos kyseisten yritysten vakuuttama ajoneuvo on ollut mukana kyseisessä onnettomuudessa. Kyseinen tuomioistuin esittää myös, että tästä on vastakkaisia näkemyksiä sekä Portugalin oikeuskäytännössä että Portugalin oikeuskirjallisuudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa myös, että vakuutusyrityksille, joiden kotipaikka on jossain Euroopan unionin jäsenvaltiossa, asetettu velvollisuus nimetä kuhunkin muuhun jäsenvaltioon edustaja, perustuu moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta <DATE ISO="20000516">16.5.2000</DATE> annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/26/EY (neljäs liikennevakuutusdirektiivi).<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="181" PAGE.FIRST="65" DATE.PUB="2000">EYVL 2000, L 181, s. 65</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 4 kohdassa säädetään näet, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>korvausedustaja kokoaa kaikki tällaisten korvausten maksamiseen tarvittavat tiedot ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta päästäisiin neuvottelutulokseen korvausten maksamisesta. Vaatimus korvausedustajan nimeämisestä ei poista vahingon kärsineeltä tai tämän vakuutusyritykseltä oikeutta vaatia korvausta suoraan vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>korvausedustajalla on oltava riittävät toimivaltuudet voidakseen edustaa vakuutusyritystä 1 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa vahingon kärsineisiin nähden ja voidakseen täysin korvata näiden vaatimukset. Edustajan on kyettävä käsittelemään tapaus vahingon kärsineen henkilön asuinvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 8 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta <DATE ISO="20050511">11.5.2005</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/14/EY,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 149, s. 14</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> täsmennetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>korvausedustajan nimeäminen ei sinänsä merkitse direktiivin 92/49/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun sivukonttorin avaamista, eikä korvausedustajan myöskään katsota olevan direktiivin 88/357/ETY 2 artiklan c alakohdan mukainen toimipaikka tai – – asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukainen toimipaikka – –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei näin ollen kykene ratkaisemaan käsiteltävänään olevaa riitaa yksinomaan direktiivin 2000/26 säännösten sanamuodon perusteella ilman unionin tuomioistuimen antamaa selvennystä, sillä käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>riittävät toimivaltuudet<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, jotka korvausedustajalla on oltava, ei ole riittävän yksiselitteinen, jotta voitaisiin ratkaista, sisältääkö se liikenneonnettomuudessa vahingon kärsineiden mahdollisuuden nostaa kanne suoraan kyseistä edustajaa vastaan asuinpaikkansa tuomioistuimissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Koska Tribunal da Relação do Porton (Porton ylioikeus) käsiteltävänä on näin unionin oikeuden tulkintaan liittyvä ongelma, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle välipäätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20151102">2.11.2015</DATE>, seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1)</NO.P><TXT>Onko [direktiiviin 2000/26 direktiivillä 2005/14 otetun] johdanto-osan 16 a perustelukappaleen ja [direktiivin 2000/26] 4 artiklan 4, 5 ja 8 kohdan – – perusteella mahdollista nostaa kanne sellaisen vakuutusyhtiön edustajaa vastaan, joka ei toimi maassa, jossa liikennevahinkoon liittyvä vahingonkorvauskanne on nostettu toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa otetun pakollisen liikennevakuutuksen perusteella?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, riippuuko tällaisen kanteen nostamisen mahdollisuus edustajan ja vakuutuksenantajan välisen sopimuksen sopimusehdoista?<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Fundo de Garantia Automóvel, Portugalin hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia tästä ennakkoratkaisupyynnöstä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tapauksen tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Mitä tarkoittaa säännös, jonka mukaan korvausedustajalla on direktiivin 2000/26 nojalla oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>riittävät toimivaltuudet voidakseen edustaa vakuutusyritystä – – vahingon kärsineisiin nähden ja voidakseen täysin korvata näiden vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>?<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohta.</P></NOTE> Onko unionin lainsäätäjä siis halunnut sisällyttää siihen sen, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat vahingon kärsineet voivat nostaa suoraan korvausedustajaa vastaan kanteen asuinjäsenvaltionsa tuomioistuimissa? Tämä on pääasiallinen oikeudellinen ongelma, joka on tuotu esiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksissä, jotka käsittelen yhdessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150326">26.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Litaksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑556/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:202">EU:C:2015:202</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tarkastelen aluksi korvausedustajan asemaa sellaisena kuin se on määritelty direktiiveissä 2000/26 ja 2005/14. Sanamuodon tarkastelua on täydennettävä tämän jälkeen kyseessä olevan lainsäädännön asiayhteyden tarkastelulla sekä teleologisella ja systemaattisella tulkinnalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Korvausedustaja direktiiveissä 2000/26 ja 2005/14</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Kuten Eurooppaakaan, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevaa lainsäädäntöä ei luotu päivässä, kuten osoittaa se, että lainsäätäjä on antanut tällä alalla useita direktiivejä peräjälkeen eri tavoitteiden kehittymisen myötä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Muistutettakoon siitä, että ensimmäinen direktiivi on moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19720424">24.4.1972</DATE> annettu neuvoston direktiivi 72/166/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="103" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1972">EYVL 1972, L 103, s. 1</REF.DOC.OJ>). Tätä seurasi <DATE ISO="19831230">30.12.1983</DATE> annettu toinen neuvoston direktiivi 84/5/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="008" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="1984">EYVL 1984, L 8, s. 17</REF.DOC.OJ>) ja vielä <DATE ISO="19900514">14.5.1990</DATE> annettu kolmas neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="129" PAGE.FIRST="33" DATE.PUB="1990">EYVL 1990, L 129, s. 33</REF.DOC.OJ>) sekä direktiivi 2000/26. Näitä direktiivejä muutettiin lisäksi direktiivillä 2005/14 ennen kuin ne kodifioitiin moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta <DATE ISO="20090916">16.9.2009</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/103/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="263" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 263, s. 11</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Korvausedustajan käyttöönottoa jouduttiin odottamaan direktiiviin 2000/26 eli neljänteen tällä alalla annettuun direktiiviin saakka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tällä direktiivillä on tarkoitus täydentää aikaisempia direktiivejä<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. direktiivin 2000/26 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale.</P></NOTE> antamalla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>erityissäännökset, joita sovelletaan niihin vahingon kärsineisiin, joilla on oikeus saada korvaus sellaisista liikenneonnettomuuksista johtuvista vahingoista tai vammoista, jotka sattuvat muussa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen asuinpaikkana olevassa jäsenvaltiossa ja jotka ovat aiheutuneet jäsenvaltiossa vakuutetun ja pysyvän kotipaikan omaavan ajoneuvon käytöstä<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Direktiivin 2000/26 1 artikla. Ks. myös direktiivin 2000/26 johdanto-osan 11 perustelukappale.</P></NOTE> Tätä tarkoitusta varten kaikki vakuutusyritykset nimeävät vapaasti<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Korvausedustajan vapaa valintaoikeus vahvistetaan direktiivin 2000/26 4 artiklan 2 kohdassa.</P></NOTE> jokaiseen muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa ne ovat saaneet virallisen toimilupansa, korvausedustajan, jonka on asuttava siinä jäsenvaltiossa tai oltava sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, johon hänet on nimetty ja jonka tehtävänä on korvausvaatimusten käsittely ja selvittely.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> Tätä tarkoitusta varten hänen on koottava kaikki tällaisten korvausten maksamiseen tarvittavat tiedot ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta päästäisiin neuvottelutulokseen korvausten maksamisesta,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 4 kohta. Ks. myös direktiivin 2000/26 johdanto-osan 15 perustelukappale.</P></NOTE> ja hänellä on oltava riittävät toimivaltuudet voidakseen edustaa vakuutusyritystä vahingon kärsineisiin nähden ja voidakseen <HT TYPE="ITALIC">täysin</HT> korvata näiden vaatimukset.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Samaan aikaan unionin lainsäätäjä on katsonut, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>vaatimus korvausedustajan nimeämisestä <HT TYPE="ITALIC">ei poista</HT> vahingon kärsineeltä tai tämän vakuutusyritykseltä oikeutta vaatia korvausta suoraan vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 4 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Tällä täsmennyksellä ei olisi ollut merkitystä, jos lainsäätäjä ei olisi pitänyt mahdollisena, että kanne voidaan nostaa tuomioistuimessa itse korvausedustajaa vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Lopuksi lainsäätäjä on täsmentänyt, että korvausedustajan nimeäminen ei sinänsä merkitse sivukonttorin avaamista<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Direktiivin 92/49 1 artiklan b alakohta (ks. direktiivin 2000/26 4 artiklan 8 kohta).</P></NOTE> ja että korvausedustajan ei katsota olevan toimipaikka.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. direktiivin 2000/26 4 artiklan 8 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/14.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Korvausedustajan tarkoitus, tehtävät ja velvollisuudet pysyivät ennallaan direktiivissä 2009/103,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. direktiivin 2009/103 johdanto-osan 34–40, 43, 47 ja 50 perustelukappale sekä 21 ja 22 artikla. On huomattava, että direktiivin 2000/26 4 artiklan sisältö on vain järjestelty uudelleen ja jaettu kahteen eri artiklaan direktiivillä 2009/103.</P></NOTE> joka on vain kodifiointidirektiivi. Tämä merkitsee sitä, että sen sanamuodossa ei ole täsmennetty millään tavoin, mitä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>riittävät toimivaltuudet<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohdan ja direktiivin 2009/103 21 artiklan 5 kohdan nojalla.</P></NOTE> käsittävät, ja että lainsäätäjä ei ole ottanut nimenomaisesti kantaa siihen, voivatko maan alueen ulkopuolella tapahtuneessa onnettomuudessa vahingon kärsineet nostaa kanteen suoraan korvausedustajaa vastaan asuinpaikkansa tuomioistuimissa, mutta ei ole sulkenut tätä poiskaan. Päätelmä, jonka unionin tuomioistuin on tehnyt direktiivin 2009/103 21 artiklan 5 kohdasta ja jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>kyseisessä säännöksessä, jossa vahvistetaan siten<?PAGE NO="5"?> tätä edustusta koskevat tavoitteet, ei täsmennetä tätä tarkoitusta varten myönnettyjen toimivaltuuksien täsmällistä ulottuvuutta<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on näin ollen täysin sovellettavissa direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohdan osalta. On siis tarkasteltava seuraavaksi asiayhteyttä ja tulkittava käsitettä teleologisesti ja systemaattisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asiayhteyden tarkastelu sekä käsitteen teleologinen ja systemaattinen tulkinta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Direktiivin 2000/26 sanamuodon tarkastelun perusteella on edellä voitu päätellä, että korvausedustajan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>riittävät toimivaltuudet<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/> on määriteltävä siten, että hän voi hoitaa kahta olennaista tehtävää, jotka hänelle on uskottu, eli tehtävää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>edustaa vakuutusyritystä – – vahingon kärsineisiin nähden<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> ja tehtävää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/><HT TYPE="ITALIC">täysin</HT> korvata [vahingon kärsineiden] vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Tämä direktiivin 2000/26 sanamuotoon perustuva esitys ei olisi kuitenkaan täydellinen, jos ei otettaisi huomioon myös tiettyjä sen johdanto-osan perustelukappaleissa esitettyjä selvennyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Unionin lainsäätäjä on esimerkiksi täsmentänyt, että korvausedustajan käyttäminen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>ei vaikuta yksittäiseen tapaukseen sovellettavaan aineelliseen oikeuteen eikä tuomioistuimen toimivaltaan<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Direktiivin 2000/26 johdanto-osan 13 perustelukappale.</P></NOTE> Tämä sovellettavaa aineellista oikeutta ja tuomioistuinten toimivallan määrittämistä koskeva täsmennys antaa jälleen ymmärtää, että tälle edustajalle voidaan antaa asema oikeudenkäynnissä. Samansuuntaisesti on vielä täsmennetty, että korvausedustajan toiminta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>ei ole riittävä peruste tuomioistuimen toimivallalle siinä jäsenvaltiossa, jossa vahingon kärsinyt asuu, jos tämä ei ole tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaista<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Direktiivin 2000/26 johdanto-osan 16 perustelukappale.</P></NOTE> Ei ole siis missään tapauksessa suljettu pois sitä, että korvausedustaja osallistuu mahdollisiin oikeudenkäynteihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Samalla kun lainsäätäjä on ryhtynyt varotoimiin niiden mahdollisten vaikutusten osalta, joita korvausedustajan käyttämisellä voisi olla toimivaltasääntöjen ja kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen määrittämiseen, vahingon kärsineille annetaan oikeus nostaa kanne suoraan toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaa vakuutusyritystä vastaan. Tätä kanneoikeutta ei kuitenkaan esitetä ainoana keinona saada tuomioistuimelta ratkaisu vahingoista, vaan se on ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>korvausedustajien nimeämisen <HT TYPE="ITALIC">looginen täydennys</HT>, ja se <HT TYPE="ITALIC">parantaa</HT> [vahingon kärsineiden] <HT TYPE="ITALIC">oikeudellista asemaa</HT><QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Direktiivin 2000/26 johdanto-osan 14 perustelukappale. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Direktiivin johdanto-osaa on lisäksi täydennetty tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20001222">22.12.2000</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="012" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 12, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> antamisen jälkeen johdanto-osan 16 a perustelukappaleella,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Lisätty direktiiviin 2000/26 direktiivin 2005/14 5 artiklalla.</P></NOTE> jonka mukaan vahingon kärsinyt <HT TYPE="ITALIC">voi</HT> 11 artiklan 2 kohdan nojalla, kun se luetaan yhdessä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, nostaa kanteen <HT TYPE="ITALIC">vastuuvakuutuksen antajaa vastaan</HT> siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen kotipaikkansa on. Vahingon kärsineet voivat siis lähtökohtaisesti nostaa kanteen vakuutusyrityksiä vastaan asuinjäsenvaltiossaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Direktiivin säännösten ja sen johdanto-osan perustelukappaleiden mukaan vaikuttaa siltä, että vahingon kärsineet voivat nostaa kanteen joko suoraan vakuutusyritystä vastaan tai sen edustajaa vastaan, sillä unionin lainsäätäjä näyttää jättäneen nämä kaksi kannetietä avoimiksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Johdanto-osan perustelukappaleet selventävät siten hieman direktiivin 2000/26 sisäistä logiikkaa. On kuitenkin vielä selvitettävä, että tekemäni välipäätelmä, joka perustuu tämän direktiivin sanamuodon ja asiayhteyden tarkasteluun, ei ole ristiriidassa siitä omaksuttavan teleologisen tulkinnan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Direktiivillä 2000/26 pyritään takaamaan moottoriajoneuvojen aiheuttamista liikennevahingoista vahingon kärsineille yhtäläinen kohtelu riippumatta siitä, missä vahingot tapahtuvat.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tämä merkitsee sitä, että on otettava huomioon sen objektiivisen tilanteen erilaisuus, jossa heidän asuinjäsenvaltionsa alueen ulkopuolella tapahtuneiden onnettomuuksien uhrit ovat, ja näin ollen helpottaa heidän toimiaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Korvausedustajan perustavanlaatuisena tehtävänä on unionin tuomioistuimen mukaan helpottaa vahingon kärsineiden toimia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä yhteydessä direktiivillä 2000/26 käyttöön otetussa järjestelmässä säädetään esimerkiksi siitä, että korvausvaatimukset voidaan esittää vahingon kärsineiden kielellä<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. edellinen alaviite.</P></NOTE> kyseiselle korvausedustajalle, jonka kanssa voidaan toteuttaa kaikki korvausta edeltävät toimet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>On itsestään selvää, että sillä, että korvausedustajalle annettaisiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>passiivilegitimaatio<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> eli että hän <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>voisi olla vastaajana<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>parlamentti v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>302/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:263">EU:C:1988:263</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> noudatettaisiin täysin direktiivin 2000/26 tavoitetta. Vahingon kärsineet näet suorittavat kaikki <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>edeltävät toimet<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> häneen nähden, ja on myös mahdollista, että hän on heidän ainoa neuvottelukumppaninsa. Näin ollen voidaan loogisesti ajatella, että viimeinen vaihe on tunnustaa, että näiden vahingon kärsijöiden vakuutusyhtiön edustajaa vastaan nostama kanne on kohdistettu oikein, varsinkin, kun hänelle on annettu aktiivinen asema vahingonkorvausprosessissa. Mielestäni vahingonkorvausvaatimusten täysi korvaaminen, joka on yksi direktiivillä 2000/26 korvausedustajalle annetuista tehtävistä, edellyttää sitä, että hänelle voidaan antaa asema oikeudenkäynnissä – eikä mitä tahansa asemaa vaan vastaajan asema.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Näen samalla tavoin myös vahingon kärsineiden oikeudellisen aseman parantamisen, siten kuin direktiivin 2000/26 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan. Jos tätä sovelletaan pääasian asiayhteyteen, olisi vaikeaa käsittää, että näiden vahingon kärsijöiden kanne hylättäisiin sillä melko muodollisella perusteella – kun otetaan huomioon vakuutusyrityksen ja korvausedustajan väliset tiiviit suhteet – että se on kohdistettu kyseiseen edustajaan eikä itse vakuutusyritykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>On vielä todettava, että useat kirjalliseen menettelyyn osallistuneet osapuolet ovat korostaneet voimakkaasti sitä, että unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE> annetussa tuomiossa Spedition Welter,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että korvausedustajan tehtävä oli rajoitettu ja että tämä rajoitus merkitsi sitä, että tätä edustajaa vastaan ei voida nostaa kannetta sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa vahingon kärsineillä on kotipaikka. Tämä näkemys perustuu mielestäni kyseisen tuomion virheelliseen tulkintaan, joten minun on vielä palattava kyseiseen tuomioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Kyseisessä asiassa piti selvittää, sisälsikö käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>riittävät toimivaltuudet<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> korvausedustajan valtuudet ottaa vastaan pätevästi tiedoksiantoja, jotka olivat tarpeen vahingonkorvauskanteen nostamiseksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin totesi tästä, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>vahingon kärsineiden on voitava esittää korvausvaatimus asuinjäsenvaltiossaan vahingosta vastaavan osapuolen vakuutusyrityksen kyseiseen maahan nimeämälle <HT TYPE="ITALIC">korvausedustajalle</HT><QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE> Se jatkoi, että direktiivin 2009/103 johdanto-osan 37 perustelukappaleen – joka vastaa direktiivin 2000/26 johdanto-osan 15 perustelukappaletta – mukaan jäsenvaltioiden on<?PAGE NO="7"?> huolehdittava siitä, että korvausedustajilla on riittävät toimivaltuudet, jotta ne voivat edustaa vakuutusyritystä suhteessa paitsi vahingon kärsineisiin, myös kansallisiin viranomaisiin nähden, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>tarvittaessa myös tuomioistuimissa, jos se on tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaista<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se totesi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>[direktiivissä 2000/26] tarkoitettuun vakuutusyritysten edustamiseen kuuluu sellainen edustusvalta, jonka nojalla vahingon kärsineet voivat nostaa pätevästi kansallisissa tuomioistuimissa kanteen heille aiheutuneen vahingon korvaamiseksi, kunhan tällä ei vaaranneta kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen noudattamista<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Nämä toteamukset ovat merkittäviä nyt käsiteltävän asian kannalta passiivilegitimaatiota koskevan kysymyksen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Sen jälkeen kun unionin tuomioistuin oli tällä tavoin tunnustanut korvausedustajan ilmeisen laajan toimivallan, se toisti kuitenkin julkisasiamiehen päätelmät ja täsmensi, että direktiivin 2000/26 esitöistä ilmeni, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>lainsäätäjän tarkoituksena oli sisällyttää tuomioistuinasiakirjojen tiedoksiantojen vastaanottamista koskeva edustusvalta siihen edustusvaltaan, jota vakuutuksenantaja käyttää vahingon kärsineen asuinvaltiossa, vaikka tämä edustusvalta oli <HT TYPE="ITALIC">rajoitettua</HT>, koska sen ei pitänyt vaikuttaa tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöihin<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131010">10.10.2013</DATE>, <NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:650">EU:C:2013:650</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE> Viimeksi mainittu toteamus koskee siis vain edustajan erityistä tehtävää ottaa vastaan tiedoksiantoja, jotka on osoitettu vakuutusyritykselle, kun sitä vastaan nostetaan kanne.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävä asia on selvästi erilainen. Kyseessä ei näet ole kanne, joka olisi nostettu vakuutusyritystä vastaan tiedoksiannon vastaanottaneen edustajan kautta, vaan kyseessä on vahingon kärsineiden mahdollisuus nimetä korvausedustaja kanteensa vastaajaksi. Tämä ero on tärkeä. Ensin mainitussa tapauksessa voidaan perustellusti esittää hankalia kysymyksiä vakuutusyrityksen asemasta vastaajana,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Julkisasiamies Cruz Villalón korosti ratkaisuehdotuksessaan <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:359">EU:C:2013:359</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>edustusvalta – – ei koske oikeudessa puolustamista eikä myöskään vastaajan yleisluonteista edustamista tuomioistuimissa – –. Edustusvalta – – rajautuu oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoon, eikä tämä vaikuta millään tavalla [vakuutusyhtiön] asemaan vastaajana eikä varsinkaan niihin edellytyksiin, joiden mukaisesti sen on käytettävä puolustautumisoikeuttaan<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> (kyseisen ratkaisuehdotuksen 17 kohta). Asiassa Spedition Welter ennakkoratkaisupyynnön taustalla ollut kanne oli sitä vastoin selvästi osoitettu yksinomaan vakuutusyritystä vastaan.</P></NOTE> mikä on tosiasiallisesti hyväksyttävä perustelu sille, että korvausedustajalle tunnustetaan vain rajoitettu edustusvalta, kuten unionin tuomioistuin on tehnyt. Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on ainakin aluksi kahden osapuolen eli vahingon kärsineen (kantaja) ja korvausedustajan (vastaaja) välinen yksinkertaisempi oikeussuhde, jonka yhteydessä on ratkaistava, voiko korvausedustaja olla tuomioistuimessa vastaajana vakuutusyrityksen puolesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tässä tarkastelun vaiheessa tulee siis esiin, että toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa ymmärtää toisessa kysymyksessään, korvausedustajan passiivilegitimaatiota koskeva kysymys on täysin riippumaton ja erillään sen tehtävän konkreettisesta sisällöstä, joka yhdistää tämän edustajan vakuutusyritykseen. Jotta päästäisiin vahingon kärsineiden vastaavaan kohteluun ja helpotettaisiin heidän toimiaan myös silloin, kun niitä toteutetaan tuomioistuimessa, se, voidaanko korvausedustajaa vastaan nostaa tuomioistuimessa kanne siten, että korvausedustaja on vastaajana, ei voi riippua millään tavoin korvausedustajan ja vakuutusyrityksen välisestä sopimussuhteesta. Sama pätee myös direktiivillä 2000/26 vahingon kärsineiden hyväksi käyttöön otettujen vahingonkorvauskeinojen ja ‑menettelyjen ennakoitavuuteen. Tällä direktiivillä on toisin sanoen vahvistettu tietynlainen laillinen edustus, jota ei voida ajatella kumottavan pelkästään osapuolten tahdon perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Mikäli unionin tuomioistuin vastaisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, vaarannettaisiinko tällä, kuten komissio esittää, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>[herkkä tasapaino], joka on luonteenomaista tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa ja lainvalintaa koskeville säännöksille tilanteissa, joissa on kyse rajatylittäviä yhteyksiä sisältävien liikennevahinkojen korvaamisesta<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>?<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Spedition Welter</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑306/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:359">EU:C:2013:359</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Mielestäni ei. Lainsäätäjän huoli, joka koskee kansainvälisen yksityisoikeuden oikeussääntöjä ja tuomioistuimen toimivallan määrittämistä, on perusteltu silloin, jos kanne nostetaan vakuutusyritystä vastaan. Kysymys, joka meille tässä yhteydessä esitetään, on kuitenkin siinä mielessä erilainen, että kyseessä ei ole toimivaltaisen tuomioistuimen eikä riitaan sovellettavan lainsäädännön määrittäminen. On pelkästään määritettävä, voiko korvausedustaja olla vastaajana. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle antama vastaus ei myöskään rajoita millään tavoin Portugalin tuomioistuinten toimivallan toteamista, minkä osoittaa sekin, että tätä on käsitelty pääasian osapuolten kesken siitä syystä, että on vallinnut epävarmuutta siitä, mikä on yhden kantajan tosiasiallinen asuinjäsenvaltio. Valtuudet toimia vastaajana on siten aivan eri käsite kuin tuomioistuimen toimivallan käsite. Vaikka väitettäisiin päinvastaista, direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohdan mukainen säännös, jonka mukaan korvausedustajalla on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>riittävät toimivaltuudet<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> voidakseen täysin korvata vahingon kärsineiden vaatimukset, saattaisi olla myös erityinen – joskin implisiittinen – toimivaltasäännös tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskeviin sääntöihin nähden.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Toisin sanoen kehotus, jonka mukaan korvausedustajalle on annettava riittävät toimivaltuudet, jotta hän voi täysin korvata vahingon kärsineiden vaatimukset, on niin voimakas, että olisi järjenvastaista tulkita sitä siten, että sillä ei annettaisi näille vahingon kärsineille mahdollisuutta nostaa tuomioistuimessa kanne korvausedustajaa vastaan.</P></NOTE> Näin ollen on niin, että kun otetaan lisäksi huomioon lainsäätäjän itsepintaisuus tässä yhteydessä, saattaa olla asianmukaista muistuttaa tästä rajoituksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Katson siis edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että riittäviin toimivaltuuksiin, jotka korvausedustajalla on oltava, kuuluvat valtuudet olla tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden nostamien vahingonkorvauskanteiden vastaajana oikeudenkäynnissä kyseisessä direktiivissä säädetyin edellytyksin, eivätkä vakuutusyrityksen ja korvausedustajan välisen sopimuksen sopimusehdot voi vaikuttaa korvausedustajan valtuuksiin olla vastaajana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal da Relação do Porton (Porton ylioikeus, Portugali) ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P>Direktiivin 2000/26 4 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että riittäviin toimivaltuuksiin, jotka korvausedustajalla on oltava, kuuluvat valtuudet olla direktiivin 2000/26 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden nostamien vahingonkorvauskanteiden vastaajana oikeudenkäynnissä kyseisessä direktiivissä säädetyin edellytyksin, eivätkä vakuutusyrityksen ja korvausedustajan välisen sopimuksen sopimusehdot voi vaikuttaa korvausedustajan valtuuksiin olla vastaajana.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>