<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.21-20110601.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2011FIB.0800894701.case.xml"><NO.CASE>C-521/09 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62009CC0521</NO.CELEX><NO.SEQ>0031.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>I-8954</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>I-8988</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>35</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES MENGOZZIN RATKAISUEHDOTUS – ASIA C-521/09 P</LEFT><RIGHT>ELF AQUITAINE v. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Paolo Mengozzi</HT></P><P><DATE ISO="20110217">17 päivänä helmikuuta 2011</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Alkuperäinen kieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä oleva Elf Aquitaine SA:n (jäljempänä Elf Aquitaine tai valittaja) tekemä valitus koskee tuomiota, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jonka Elf Aquitaine oli nostanut <DATE ISO="20050119">19.1.2005</DATE> tehdyn päätöksen<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Komission päätös K(2004) 4876 lopullinen (asia COMP/E-1/37.773 – MCAA), tehty [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä.</P></NOTE> (jäljempänä komission päätös) kumoamiseksi. Komissio totesi tuossa päätöksessä, että jotkin yhtiöt, kuten valittajana oleva yhtiö ja sen tytäryhtiö Arkema SA, aiemmin Elf Atochem SA ja sittemmin Atofina SA (jäljempänä Arkema, Elf Atochem ja Atofina), olivat rikkoneet EY 81 artiklan (josta on tullut SEUT 101 artikla) 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, koska ne olivat osallistuneet monokloorietikkahapon markkinoita koskevaan kartelliin (jäljempänä valituksenalainen tuomio).<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-174/05" PAGE.ECR="II-183" YEAR="2009">T-174/05, Elf Aquitaine v. komissio, tuomio <DATE ISO="20090930">30.9.2009</DATE> (Kok., s. II-183)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittelyn aiemmat vaiheet, valituksenalainen tuomio, oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa sekä asianosaisten vaatimukset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 3 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista käy ilmi, että komissio aloitti monokloorietikkahapon markkinoiden kartellia koskevan tutkimuksen vuoden 1999 lopussa sen jälkeen, kun yksi kartelliin osallistuneista yhtiöistä oli ilmoittanut kartellista. Komissio teki 14. ja <DATE ISO="20000315">15.3.2000</DATE> tarkastuskäyntejä muun muassa Elf Atochemin tiloissa. Komissio lähetti 7. ja <DATE ISO="20040408">8.4.2004</DATE> väitetiedoksiannon 12 yhtiölle, myös Elf Aquitainelle ja Atofinalle (valituksenalaisen tuomion 3–5 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Komissio, joka oli hylännyt päätöksessään Elf Aquitainen esittämät vastakkaiset lausumat, katsoi, että Elf Aquitainen hallussa olleet 98 prosenttia Atofinan osakkeista olivat riittävä peruste Elf Aquitainen saattamiseksi vastuuseen tytäryhtiön toiminnasta. Komissio katsoi lisäksi, että se seikka, ettei Elf Aquitaine ollut osallistunut monokloorietikkahapon tuotantoon eikä myyntiin, ei estä pitämästä sitä taloudellisena kokonaisuutena yhdessä konsernin liiketoimintayksiköiden kanssa (valituksenalaisen tuomion 9 ja 12 kohta). Elf Aquitainelle ja Arkemalle yhteisvastuullisesti<?PAGE NO="I-8955"?> komission päätöksen nojalla määrätyn sakon suuruus oli 45 miljoonaa euroa [komission päätöksen 2 artiklan c alakohta sekä valituksenalaisen tuomion 30 kohta].</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Elf Aquitaine nosti <DATE ISO="20050427">27.4.2005</DATE> kumoamiskanteen komission päätöksestä. Elf Aquitaine esitti kanteensa tueksi yhdeksän ensisijaista perustetta, jotka koskivat puolustautumisoikeuksien loukkausta, perustelujen puutteellisuutta, perustelujen ristiriitaisuutta, niiden sääntöjen rikkomista, joilla säädellään emoyhtiön asettamista vastuuseen tytäryhtiön tekemistä rikkomuksista, yhteisön oikeusjärjestykseen oleellisesti kuuluvien eri periaatteiden loukkaamista, hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, todistusaineiston huomioon ottamista vääristyneellä tavalla sekä harkintavallan väärinkäyttöä. Elf Aquitaine esitti lisäksi yhden toissijaisen kanneperusteen, jonka mukaan komissio oli toiminut epäjohdonmukaisesti sakkojen suuruutta laskiessaan, sekä toisen edelleen toissijaisesti esitetyn kanneperusteen, jossa se vaati sakon määrän alentamista kohtuulliselle tasolle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa tuomiossa sekä ensisijaisesti että toissijaisesti esitetyt kanneperusteet sekä velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Valittaja on hakenut muutosta nyt käsiteltävänä olevaan tuomioon unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20091215">15.12.2009</DATE> toimittamallaan valituskirjelmällä, jossa se vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja hyväksyy valittajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset komission päätöksen 1 artiklan d alakohdan, 2 artiklan c alakohdan, 3 artiklan sekä 4 artiklan 9 kohdan kumoamisesta. Valittaja vaatii toissijaisesti SEUT 261 artiklaan vedoten, että unionin tuomioistuin kumoaa Arkemalle ja Elf Aquitainelle yhteisvastuullisesti edellä mainitun komission päätöksen 2 artiklan c alakohdassa määrätyn 45 miljoonan euron suuruisen sakon tai alentaa sen määrää. Valittaja vaatii lisäksi komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Komissio puolestaan vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asianosaisten edustajia kuultiin <DATE ISO="20101025">25.10.2010</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Valitus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Elf Aquitaine esitti valituksensa tueksi kuusi valitusperustetta, joista ensimmäiset viisi ensisijaisesti ja kuudennen toissijaisesti.</TXT></NP><?PAGE NO="I-8956"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ensimmäinen valitusperuste</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, ettei se ollut tehnyt kaikkia asianmukaisia päätelmiä SEUT 101 artiklan soveltamiseksi määrättyjen sakkojen rankaisevasta luonteesta. Sakkojen rankaisevan luonteen olisi pitänyt johtaa siihen, että ensimmäisessä oikeusasteessa olisi sovellettu täysin rikosoikeudellisen vastuun ja seuraamusten yksilöllisyyttä sekä syyttömyysolettamaa koskevia periaatteita, jotka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus)<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Allekirjoitettu Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE>.</P></NOTE> 6 artiklan 1 ja 2 kappaleessa. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä vastoin soveltanut kyseisiä periaatteita virheellisesti pelkästään oikeushenkilöllisyyttä vailla olevaan yksikköön eli tytäryhtiöstä Atofinasta ja emoyhtiö Elf Aquitainesta muodostuvaan yksikköön mutta ei niihin yhtiöihin, jotka valittajan mukaan muodostavat yksikön ja ovat ainoita oikeussubjekteja. Tämä lähestymistapa on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa johtanut yhtäältä siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin epäsi valittajalta tämän oikeuden syyttömyysolettamaan, koska tuomioistuin ei katsonut yrityksellä olevan kyseistä oikeutta alustavassa tutkinnassa, sekä toisaalta siihen, että kyseinen tuomioistuin sulki valittajan rikosoikeudellisen vastuun ja seuraamusten yksilöllisyyttä koskevien periaatteiden soveltamisalan ulkopuolelle hylkäämällä seikat, joilla valittaja pyrki näyttämään toteen täydellisen ulkopuolisuutensa rikkomiseen nähden sekä tytäryhtiönsä mahdollisuuden toimia itsenäisesti markkinoilla. Komissio esittää alustavana huomautuksenaan, että kysymys, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen luonnetta ja johon unionin tuomioistuin ei ole toistaiseksi ottanut selkeää kantaa, voidaan nyt esillä olevassa asiassa jättää auki, sillä kyseisestä määrittelystä johtuvat oikeudet, toisin sanoen puolustautumisoikeudet ja syyttömyysolettama, on joka tapauksessa tunnustettu ja taattu oikeuskäytännössä.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Katson komission tavoin, ettei unionin tuomioistuin ole nyt esillä olevassa asiassa velvollinen ottamaan selkeää kantaa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen luonteeseen, koska neuvoston asetuksen N:o 1/2003<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20021216">16.12.2002</DATE> annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (<REF.DOC.OJ COLL="L" DATE.PUB="2003" NO.OJ="001" PAGE.FIRST="1">EYVL 2003, L 1, s. 1</REF.DOC.OJ>). Kuten tiedetään, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan seuraamuksen määrittäminen luonteeltaan muuksi kuin rikosoikeudelliseksi sopimusvaltion oikeusjärjestyksessä ei kuitenkaan estä sitä, että seuraamusta pidetään luonteeltaan rikosoikeudellisena sovellettaessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä (ks. asia Engel ym., Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19760608">8.6.1976</DATE>, A-sarja, nro 22). En pyri jatkamaan arviointiani, mutta katson, että edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan on epätodennäköistä, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 nojalla määrätyille seuraamuksille ei voitaisi antaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua rikosoikeudellista luonnetta.</P></NOTE> 23 artiklan 5 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että sakot eivät ole rikosoikeudellisia. Valittaja ei näet moiti ensimmäisessä valitusperusteessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä olisi kieltänyt sakkojen rikosoikeudellisen luonteen, vaan siitä, että tämä oli loukannut valittajalle oikeushenkilönä kuuluvia oikeuksia ja pitänyt tätä vastuullisena rikkomisesta,<?PAGE NO="I-8957"?> johon liittyy seuraamuksia, jotka ovat valittajan mukaan luonteeltaan rikosoikeudellisia. Näin ollen lähemmässä tarkastelussa ilmenee, että Elf Aquitainen ensimmäisessä valitusperusteessaan esittämät erityiset väitteet menevät pitkälti päällekkäin muissa valitusperusteissa ja etenkin toisessa valitusperusteessa esitettyjen väitteiden kanssa; valittaja valittaa toisessa valitusperusteessaan puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen mukaan syyllistynyt evätessään valittajalta tämän oikeuden osallistua alustavaan tutkintaan. Viidettä valitusperustetta, jossa puolestaan väitetään, että rikosoikeudellisen vastuun ja seuraamusten yksilöllisyyttä sekä syyttömyysolettamaa koskevia periaatteita on loukattu, koska vastuuolettamaa, jolla komissio pyrki osoittamaan Elf Aquitainen vastuun Atofinan toiminnasta, oli tosiasiallisesti mahdoton kumota. Tästä seuraa, ettei ensimmäinen valitusperuste ole todellisuudessa itsenäinen kuin sen väitteen osalta, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti perusoikeuksia, joihin valittaja on vedonnut, Elf Aquitainesta ja tämän tytäryhtiöstä muodostuvaan yritykseen eikä ainoastaan valittajaan. Myös tämän väitteen tarkoituksena, kuten jäljempänä käy paremmin ilmi, on tuoda esille perusoikeuksien merkittävä loukkaus, mikä toistuu valituksen useissa kohdissa.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, ettei ensimmäistä valitusperustetta tarvitse tutkia erillään etenkään toisesta ja viidennestä valitusperusteesta. Näissä kahdessa valitusperusteessa esitettyä arvostelua tutkitaan pitämällä oikeana valittajan lähtökohtaa, nimittäin sitä, että unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävät seuraamukset ovat luonteeltaan rikosoikeudellisia.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Toinen valitusperuste, joka koskee valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Elf Aquitaine väittää toisessa valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeuden tuomioistuin on loukannut sen puolustautumisoikeuksia siten, että kohtuusperiaatetta ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta on tulkittu virheellisesti. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Ensimmäinen väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta erityisesti siitä, että tämä oli laiminlyönyt valittajan puolustautumisoikeuksien suojelun jo alustavassa tutkintavaiheessa ennen väitetiedoksiannon lähettämistä. Valittajan mukaan komissio ei ollut kuullut sitä hallinnollisen menettelyn aikana eikä myöskään ilmoittanut sille siihen kohdistetuista epäilyistä. Valittaja katsoo, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa nämä vaatimukset olisi pitänyt ottaa huomioon sitä suuremmalla syyllä, koska valittaja ei ole osallistunut rikkomiseen eikä ollut siitä edes tietoinen. Myös se, että valittajaa vastaan aloitetusta tutkinnasta ilmoitettiin sille myöhäisessä vaiheessa (väitetiedoksiannon yhteydessä), esti sitä ryhtymästä puolustuksen järjestämisen vaatimiin toimiin, joihin kuuluu erityisesti sellaisten mahdollisten todisteiden säilyttäminen, joilla valittaja olisi voinut näyttää toteen tytäryhtiönsä oikeuden toimia itsenäisesti markkinoilla. Se, että puolustautumisoikeuksien soveltaminen rajoitetaan vain<?PAGE NO="I-8958"?> väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeiseen vaiheeseen, on valittajan mukaan ristiriidassa SEUT 101 artiklan soveltamiseksi määrättyjen sakkojen rikosoikeudellisen luonteen kanssa. Vastauksessaan valittaja vetoaa väitteidensä tueksi etenkin tammikuussa 2010 julkaistuihin komission parhaisiin käytäntöihin SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa koskevien menettelyjen kulusta (Best Practices on the Conduct of Proceedings concerning Articles 101 and 102 TFEU, jäljempänä parhaat käytännöt).</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Ensimmäisen väitteen tarkastelussa on ennen kaikkea selvitettävä, onko komissio, ja missä laajuudessa, velvollinen jo alustavan tutkinnan käynnistysvaiheessa ja siten ennen väitetiedoksiannon lähettämistä ilmoittamaan asianomaisille yrityksille niitä vastaan esitetyistä epäilyistä, jotta kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvassa menettelyssä mukana olevien yritysten puolustautumisoikeuksia ei loukattaisi.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tältä osin muistuttaisin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, kuten erityisesti asetuksessa N:o 1/2003 säädettyjä sakkoja tai uhkasakkoja, ovat perusoikeuksia, jotka ovat olennainen osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-204/00 P+C-205/00 P+C-211/00 P+C-213/00 P+C-217/00+C-219/00 P" PAGE.ECR="I-123" YEAR="2004">C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20040107">7.1.2004</DATE> (Kok., s. I-123</REF.DOC.ECR>, 64 kohta) sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-3/06 P" PAGE.ECR="I-1331" YEAR="2007">C-3/06 P, Groupe Danone v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070208">8.2.2007</DATE> (Kok., s. I-1331</REF.DOC.ECR>, 68 kohta).</P></NOTE> Lisäksi on muistettava, että asetuksen N:o 1/2003 mukainen komissiossa tapahtuva hallinnollinen menettely jakaantuu kahteen erilliseen ja perättäiseen vaiheeseen, joissa kummassakin noudatetaan omaa sisäistä logiikkaa. Ensimmäinen vaihe, joka kestää väitetiedoksiantoon asti, alkaa siitä hetkestä, jona komissio asetuksessa N:o 1/2003 sille annettua toimivaltaa alustavassa tutkinnassa käyttäessään ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät väitettä kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joilla on merkittäviä seurauksia rikkomisesta epäiltyjen yritysten asemaan. Komission on ensimmäisen vaiheen perusteella ja tutkimusten jälkeen voitava ottaa kantaa siihen, kuinka menettelyä jatketaan. Toinen vaihe ulottuu väitetiedoksiannosta lopullisen päätöksen tekemiseen. Komission on voitava toisen vaiheen perusteella ottaa lopullisesti kantaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan moitteeseen.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-238/99 P+C-244/99 P+C-245/99 P+C-247/99 P+C-250/99 P+C-251/99 P+C-252/99 P+C-254/99 P" PAGE.ECR="I-8375" YEAR="2002">C-238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P-C-252/99 P ja C-254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20021015">15.10.2002</DATE> (Kok., s. I-8375, 181</REF.DOC.ECR>–183 kohta) sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-105/04 P" PAGE.ECR="I-8725" YEAR="2006">C-105/04 P, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, tuomio <DATE ISO="20060921">21.9.2006</DATE> (Kok., s. I-8725</REF.DOC.ECR>, 38 kohta).</P></NOTE> Vasta tämän toiseen vaiheen alussa asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio perustaa näkemyksensä, ja vasta tässä vaiheessa asianomaisella yrityksellä on oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 7 mainitut yhdistetyt asiat Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 315 ja 316 kohta ja edellä alaviitteessä 6 mainitut yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-204/00 P+C-205/00 P+C-211/00 P+C-213/00 P+C-217/00 P+C-219/00 P" PAGE.ECR="I-123" YEAR="2004">C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20040107">7.1.2004</DATE> (Kok., s. I-123, 66</REF.DOC.ECR> ja 67 kohta).</P></NOTE> Asiassa Dalmine vastaan komissio annetussa tuomiossa on täsmennetty, että asianomainen yritys voi vasta väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen <HT TYPE="ITALIC">täysimääräisesti</HT> käyttää puolustautumisoikeuksiaan<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-407/04 P" PAGE.ECR="I-829" YEAR="2007">C-407/04 P, Dalmine v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070127">27.1.2007</DATE> (Kok., s. I-829</REF.DOC.ECR>, 59 kohta).</P></NOTE> ja että yhtäältä juuri väitetiedoksiannon lähettäminen ja toisaalta se, että väitetiedoksiannon adressaatilla on oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, turvaavat puolustautumisoikeudet ja oikeuden oikeudenmukaiseen<?PAGE NO="I-8959"?> oikeudenkäyntiin.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. edellä alaviitteessä 9 mainitun tuomion 58 kohta.</P></NOTE> Samassa tuomiossa on kuitenkin todettu, että jos yritysten puolustautumisoikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>komission tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo komission tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla jo on, ja siten, mitä tietoja siltä on vielä mahdollista salata<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0001" REF.START="QS0001"/>.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. edellä alaviitteessä 10 mainitun tuomion 60 kohta. Väitettä on kuitenkin arvioitava Dalminen esittämän arvostelun yhteydessä. Dalmine nimittäin valitti siitä, ettei sille ollut ilmoitettu ennen väitetiedoksiannon lähettämistä siitä, että komissiolla oli hallussaan joitakin pöytäkirjoja, jotka oli laadittu kansallisen rikosoikeuden yhteydessä tehtyjen tutkimusten kuluessa ja joita komissio ei hyväksynyt todisteiksi sen vireille panemassa menettelyssä, tuomion 54–55 kohta sekä 60 kohta. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-99/04" PAGE.ECR="II-1501" YEAR="2008">T-99/04, AC-Treuhand v. komissio, <DATE ISO="20080708">8.7.2008</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok., s. II-1501</REF.DOC.ECR>, 49 kohta) analogisen väitteen siitä, ettei komissio ollut ilmoittanut ennen väitetiedonannon lähettämistä todisteista, joita se käytti menettelyn myöhemmässä vaiheessa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, ettei se ollut tunnustanut, että komission velvollisuutena olisi ollut ilmoittaa valittajalle jo alustavasta tutkintavaiheesta alkaen valittajaa vastaan esitetyistä epäilyistä. Velvollisuus, jota on valittajan mukaan laiminlyöty, olisi siten yleisluonteisempi kuin velvollisuus ilmoittaa alustavassa tutkinnassa kerätyistä yksittäisistä todisteista, ja se koskee ilmoittamista tutkinnan kohteena olevasta väitetystä rikkomisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei ole vielä ottanut selkeää kantaa kyseisen velvollisuuden olemassaoloon. Sen oikeuskäytäntö tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia asian arviointiin. Asiassa Hoechst vastaan komissio annetun tuomion mukaan on pidettävä huoli siitä, että estetään se, että puolustautumisoikeuksia <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>loukattaisiin peruuttamattomalla tavalla sellaisissa alustavissa tutkintamenettelyissä, joihin kuuluvat erityisesti tarkastukset ja joilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat olla vastuussa<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0002" REF.START="QS0002"/>.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="46/87+227/88" PAGE.ECR="2859" YEAR="1989">46/87 ja 227/88, Hoechst v. komissio, tuomio <DATE ISO="19890921">21.9.1989</DATE> (Kok., s. 2859</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. X, s. 145, 15 kohta). Tämä periaate on vahvistettu hiljattain uudelleen em. asiassa Aalborg Portland ym. v. komissio annetussa tuomiossa, 63 kohta.</P></NOTE> Tästä seuraa oikeuskäytännön mukaan se, että vaikka tietyt puolustautumisoikeudet koskevat ainoastaan väitetiedoksiantoa seuraavia kontradiktorisia menettelyjä, eräitä oikeuksia, kuten oikeutta oikeudellisen avustajan käyttöön sekä oikeutta asianajajan ja tämän asiakkaan välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuuteen<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut tämän asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="155/79" PAGE.ECR="1575" YEAR="1982">155/79, AM &amp; S v. komissio, tuomio <DATE ISO="19820518">18.5.1982</DATE>, (Kok., s.1575</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. VI, s. 427).</P></NOTE> sekä oikeutta olla todistamatta itseään vastaan,<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="374/87" PAGE.ECR="3283" YEAR="1989">374/87, Orkem v. komissio, tuomio <DATE ISO="19891018">18.10.1989</DATE> (Kok., s. 3283</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. X, s. 231).</P></NOTE> on kunnioitettava alustavasta tutkintavaiheesta alkaen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen kunnioittamisesta, että alustavan tutkinnan liiallinen kesto voi vaikuttaa kyseessä olevien yritysten tuleviin puolustautumismahdollisuuksiin erityisesti estämällä sellaisten todisteiden esittämisen, joilla pyritään osoittamaan vääräksi sellaisten kilpailukäyttäytymisten olemassaolo, joista kyseessä olevat yritykset saattavat joutua vastuuseen, ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>tästä syystä puolustautumisoikeuksien käyttämistä koskevan mahdollisen esteen tutkimista ei pidä rajoittaa siihen samaan vaiheeseen, jossa näillä oikeuksilla on täysi oikeusvaikutus, eli hallinnollisen menettelyn toiseen vaiheeseen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0003" REF.START="QS0003"/>, vaan sen on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>ulotuttava<?PAGE NO="I-8960"?> koko tähän menettelyyn siten, että se koskee sen kokonaiskestoa<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0004" REF.START="QS0004"/>.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, tuomion 49–50 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut asiassa AC-Treuhand vastaan komissio antamassaan tuomiossa, johon valittaja viittaa, että edellisessä kohdassa esitetyt perustelut pätevät analogisesti nyt esillä olevaan kysymykseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo erityisesti seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Vaikka nimittäin asianomainen yritys ei muodollisesti ole <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>syytetyn<QUOT.END CODE="2019" ID="QE0006" REF.START="QS0006"/> asemassa alustavassa tutkintavaiheessa, tutkinnan aloittamista sen osalta – varsinkin sitä koskevaan tutkintatoimeen ryhtymistä – ei voida aineellisesta näkökulmasta katsoen pääsääntöisesti erottaa epäilystä ja siten siitä – – implisiittisestä moitteesta, jonka perusteella kyseiseen tutkintatoimeen ryhdyttiin<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0005" REF.START="QS0005"/>.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Em. asia AC-Treuhand v. komissio, tuomion 52 kohta.</P></NOTE> Tästä seuraa edelleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan, että komissio on velvollinen toimittamaan asianomaiselle yritykselle alustavasta tutkintavaiheesta lähtien tietyt tutkimuksen kohdetta ja tarkoitusta koskevat tiedot. Päätelmä on mielestäni hyväksyttävissä. Paitsi, että päätelmä perustuu siihen keskeiseen asemaan, jonka unionin tuomioistuin on tunnustanut puolustautumisoikeuksille sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia,<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. esim. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-322/07 P+C-327/07 P+C-338/07 P" PAGE.ECR="I-7191" YEAR="2009">C-322/07 P, C-327/07 P ja C-338/07 P, Papierfabrik August Koehler ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20090903">3.9.2009</DATE> (Kok., s. I-7191, 34</REF.DOC.ECR> ja 37 kohta sekä sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE> se on looginen jatke sille, mitä unionin tuomioistuin on jo todennut tarpeesta varmistaa kyseisten oikeuksien kunnioittaminen jo kilpailusääntöjen rikkomista koskevan tutkinnan alustavassa vaiheessa.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan edellä mainitun velvollisuuden soveltamisalaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa samassa edellä mainitussa tuomiossa, että komissio on velvollinen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>tiedottamaan asianomaista yritystä käynnissä olevan tutkimuksen kohteesta ja tarkoituksesta, <HT TYPE="ITALIC">kun se ryhtyy kyseisen yrityksen osalta ensimmäiseen toimenpiteeseen</HT><QUOT.END CODE="201D" ID="QE0007" REF.START="QS0007"/>, riippumatta siitä, tapahtuuko tiedottaminen tietojensaantipyynnöillä – epävirallisesti (aikaisemmin asetuksen N:o 17/62 11 artiklan 2 kohta ja nykyisin asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 ja 2 kohta) vai komission päätöksellä (aikaisemmin asetuksen N:o 17/62 11 artiklan 5 kohta ja nykyisin asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 ja 3 kohta) – vai tarkastuspäätöksillä (aikaisemmin asetuksen N:o 17/62 14 artiklan 3 kohdan ja nykyisin asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan mukaisesti).<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Em. asia, tuomion 53–56 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE> Kuten komissio on<?PAGE NO="I-8961"?> asianmukaisesti todennut kirjelmissään, velvollisuus ilmoittaa asianomaiselle yritykselle (tai yrityksen muodostaville oikeushenkilöille) on asiassa AC-Treuhand vastaan komissio annetussa tuomiossa katsottu siis alkavan <HT TYPE="ITALIC">siitä hetkestä, kun kyseistä yritystä vastaan on ryhdytty johonkin asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitetuista tutkintatoimista.</HT> Rikkomista koskeva väite nimittäin esitetään, tosin implisiittisesti, tämän toimen yhteydessä ensimmäistä kertaa kyseiselle yritykselle, johon väite vaikuttaa, vaikkei se ole vielä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>syytetyn<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0008" REF.START="QS0008"/> asemassa.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Toisin kuin valittaja väittää, edellä esitetty päätelmä näyttää olevan täysin sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten kanssa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>rikossyytteen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0009" REF.START="QS0009"/> käsite, joka mainitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa, on luonteeltaan autonominen.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Deweer v. Belgia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19800227">27.2.1980</DATE>, A-sarja, nro 35, 42 kohta.</P></NOTE> Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee etenkin oikeudenkäynnin kestoon liittyen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuja takeita sovelletaan rikosoikeudessa siitä hetkestä alkaen, kun asianomaista henkilöä pidetään virallisesti syytteen kohteena.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Neumeister v. Itävalta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19680627">27.6.1968</DATE>, A-sarja, nro 8, s. 41, 18 kohta.</P></NOTE> Kyseisellä käsitteellä viitataan siihen, että toimivaltainen viranomainen tekee virallisen ilmoituksen rikosoikeuden piiriin kuuluvasta väitetystä rikkomisesta.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Em. asia Deweer v. Belgia, tuomion 42 ja 47 kohta; asia Eckle v. Saksa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19820715">15.7.1982</DATE>, A-sarja, nro 51, s. 33, 73 kohta ja asia Janosevic v. Ruotsi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20030521">21.5.2003</DATE>, Recueil des arrêts et décisions, 2002-VII, 91 kohta, jossa oikeudenkäynnin kestoa laskettaessa kyseisen ajanjakson katsotaan alkavan siitä hetkestä, kun veroviranomainen on ilmoittanut verovelvolliselle verotarkastuksesta, joka pitää sisällään mahdollisuuden veronkorotukseen (ks. vastaavasti asia Västberga Taxi Aktiebolag ja Vulic v. Ruotsi, tuomio <DATE ISO="20030521">21.5.2003</DATE>, 103 kohta).</P></NOTE> Sen keskeisen aseman mukaan, joka demokraattisissa yhteiskunnissa annetaan oikeudelle oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin,<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Airey v. Irlanti, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19791009">9.10.1979</DATE>, A-sarja, nro 32, 34 kohta.</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>syytteen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0010" REF.START="QS0010"/> käsitteelle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>aineellisen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0011" REF.START="QS0011"/> määritelmän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>muodollisen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0012" REF.START="QS0012"/> sijasta.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Em. asia Deweer v. Belgia, tuomion 44 kohta.</P></NOTE> Muotoseikkojen ohella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkii kyseisen menettelyn konkreettiset seikat ja vahvistaa ajankohdan, josta lähtien oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita sovelletaan, sen mukaan, milloin viranomaiset toteuttavat toimia, joilla saattaa olla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>merkittäviä vaikutuksia epäillyn asemaan<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0013" REF.START="QS0013"/>,<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. em. asia Eckle v. Saksa, tuomion 73 kohta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tässä tuomiossa, vahvistaessaan ajanjakson oikeudenkäynnin keston määrittämiseksi, sulkenut pois yhtäältä sen, että alkamispäivä vastaisi kantelun jättämispäivää, sillä vaikka kantelu käynnisti ensimmäisen alustavan tutkinnan, joka sittemmin lopetettiin, se ei ollut <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>johtanut tutkintatoimiin<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0014" REF.START="QS0014"/>, sekä toisaalta sen, että päättymispäivä vastaisi ajankohtaa, jolloin aloitettiin toinen alustava tutkinta ja joka alkoi sillä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>lukuisia todistajia kuultiin Eckleä vastaan esitetyistä syytteistä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0015" REF.START="QS0015"/>. Koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ollut kyennyt määrittelemään ajankohtaa, jolloin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>asianomaiset [Ecklen aviopuolisot] olivat saaneet virallisen tiedon tutkinnan aloittamisesta ja jolloin tutkinta vaikutti heihin<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0016" REF.START="QS0016"/>, se vahvisti määräajaksi noin yhden vuoden ensimmäisen alustavan tutkinnan aloittamisesta.</P></NOTE> kuten esimerkiksi etsinnän liiketiloissa.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. em. asia Eckle v. Saksa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä vastoin em. asiassa Deweer v. Belgia antamassaan tuomiossa kiistänyt, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu syyte käsittää valittajan kaupallisissa tiloissa tehdyn tarkastuksen, koska se sisältyy tavanomaisiin valvontatoimiin, joilla varmistetaan lainsäädännön noudattaminen.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa asiassa Elf Aquitainea vastaan ei ollut ryhdytty yhteenkään<?PAGE NO="I-8962"?> tutkintatoimeen niiden kolmen vuoden aikana, jotka olivat kuluneet tytäryhtiö Elf Atochemille lähetetyn ensimmäisen tietojensaantipyynnön sekä väitetiedoksiannon lähettämisen välillä.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Valittaja ei kuitenkaan vedonnut tähän seikkaan hallinnollisen menettelyn aikana eikä myöskään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tuodakseen esille mahdolliset tutkinnalliset puutteet.</P></NOTE> Elf Aquitainea kohtaan esitetyt väitteet on siten virallisesti esitetty vasta väitetiedoksiannossa. Voidaan lisäksi pitää todennäköisenä, kuten komissio totesi istunnossa, että valittajan vastuu, joka ei perustu sen suoraan osallistumiseen kartelliin, olisi tullut kyseeseen vasta alustavan tutkinnan myöhemmässä vaiheessa hetkellä, jolloin komissio oli väitetiedoksiannon lähettämiseksi velvollinen tunnistamaan yksiköt, jotka komission käsityksen mukaan olivat ottaneet osaa rikkomiseen.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Valittaja korostaa, että se oli ainoa rikkomiseen mukaan vedetty emoyhtiö, jolle ilmoitettiin asiasta vasta väitetiedoksiannon lähettämisen yhteydessä, sekä mainitsee esimerkkinä Akzo Nobel NV:n, jota vastaan kuitenkin ryhdyttiin tutkintatoimiin (tässä tapauksessa kyse oli tietojensaantipyynnöistä) alustavan tutkinnan aikana, kuten valittaja muistuttaa.</P></NOTE> Valittajaa vastaan voitiin näin ollen katsoa esitetyksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>rikossyyte<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0017" REF.START="QS0017"/> vasta väitetiedoksiannon lähettämisestä alkaen – olettaen, että väitetiedoksiannossa määritellään yhteisöjen kilpailusääntöjen rikkomista koskevat väitteet (ks. edellä 10 kohta) – ja että valittajaan on sovellettu 6 artiklassa määrättyjä takeita.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Elf Aquitaine viittasi vastauksessaan ja istunnossa nimenomaisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohtaan, jonka nojalla jokaisella rikoksesta syytetyllä on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0018" REF.START="QS0018"/>. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että edellä mainitussa määräyksessä tarkoitetut takeet ovat erityinen näkökohta oikeudessa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka taataan yleisesti edellä mainitun 6 artiklan 1 kappaleessa, ja että kyseisiä takeita sovelletaan siitä hetkestä alkaen, kun asianomainen henkilö saa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>syytetyn aseman<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0019" REF.START="QS0019"/>; tämä käsite on niin ikään ymmärrettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla niin, että sillä viitataan aineelliseen eikä pelkästään muodolliseen tilanteeseen.<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Casse v. Luxemburg, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20060427">27.4.2006</DATE>, 29–33 kohta ja 71–72 kohta. Tässä tuomiossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että valittajaa oli pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohdan soveltamiseksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>syytettynä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0020" REF.START="QS0020"/> siitä päivästä lukien, kun annettiin määräys suorittaa etsintä sen pankin tiloissa, joissa syytetty oli ollut työntekijänä, sillä tuolla hetkellä voitiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>yhtäpitävien todisteiden<QUOT.START CODE="2019" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/> perusteella osoittaa yksiselitteisesti kyseisen henkilön asema <QUOT.END CODE="2019" ID="QE0022" REF.START="QS0022"/>syytettynä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0021" REF.START="QS0021"/> (ks. tuomion 33 kohta).</P></NOTE> Tältä osin oikeuskäytäntö, johon valittaja vetosi vastauksessaan, ei näytä olevan merkityksellinen nyt käsiteltävän asian kannalta. Asiassa Salduz vastaan Turkki annetussa tuomiossa väitettiin, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohtaa oli rikottu, koska valittajalta oli evätty oikeus hankkia oikeudenkäyntiavustaja pidätyksen ajaksi. Kyseisen tuomion 50 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa sekä erityisesti 54 kohdassa, jotka valittaja mainitsi erityisesti, viitataan sellaisen henkilön asemaan, joka oli ollut rikosoikeudellisten turvaavien toimien kohteena – ja jolla oli siten selkeästi syytetyn asema – ja jota poliisi oli kuulustellut ilman<?PAGE NO="I-8963"?> oikeudenkäyntiavustajaa.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Salduz v. Turkki, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20081127">27.11.2008</DATE>. Viittaan kokonaisuudessaan tämän tuomion 54 ja 62 kohtaan, joista vain osa on mainittu valituksessa.</P></NOTE> Asiassa Dayanan vastaan Turkki annetussa tuomiossa oli kyse vastaavasta tilanteesta.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Dayanan v. Turkki, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20091013">13. 10.2009</DATE>, 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat, joihin valittaja on vedonnut.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Mitä tulee väitteeseen, jonka Elf Aquitaine tekee parhaista käytännöistä, riittää, kun todetaan, että parhaissa käytännöissä vahvistetaan (viittaamalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa AC-Treuhand vastaan komissio antamaan tuomioon), että yrityksille ilmoitetaan niitä vastaan aloitettavasta alustavasta tutkinnasta sekä tutkinnan kohteesta ja tarkoituksesta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>hetkellä, jolloin yrityksiä vastaan toteutetaan ensimmäinen tutkintatoimi<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0023" REF.START="QS0023"/>.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. parhaiden käytäntöjen 14 kohta. Parhaiden käytäntöjen muut kohdat, jotka valittaja on maininnut, koskevat komission mahdollisuutta järjestää tutkintavaiheen aikana osapuolten kanssa epämuodollisia tapaamisia (38 kohta), ns. tilannekatsauskokouksia (State of Play Meetings, 54–60 kohta), jotka ovat kolmikantatapaamisia ja tapaamisia komission jäsenen tai pääosaston pääjohtajan kanssa (61–64 kohta), sekä mahdollisuutta tutustua valituksen siihen osaan, joka ei ole luottamuksellinen. Vaikka jätettäisiin huomiotta se seikka, että parhaiden käytäntöjen nykyisessä versiossa ainakaan tilannekatsauskokouksia koskevia määräyksiä ei sovelleta kartellimenettelyihin (ks. 60 kohta), em. kohtien tarkastelusta käy ilmi komission tarkoitus suorittaa mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä tutkinta, mutta ei sitä, että sen aikomuksena olisi jokaisen tutkinnan kohdalla muodollisesti velvoittautua toteuttamaan kaikki parhaissa käytännöissä esitetyt aloitteet.</P></NOTE> Parhaiden käytäntöjen 5 kohdassa komissio joka tapauksessa tekee selväksi, että parhaissa käytännöissä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>otetaan huomioon kilpailun pääosaston näkemykset – – [niiden] julkaisuhetkellä ja niitä sovelletaan niiden julkaisuajankohdasta alkaen vireillä oleviin ja tuleviin menettelyihin<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0024" REF.START="QS0024"/>. Alaviitteessä 10 täsmennetään vielä, että parhaiden käytäntöjen julkaisuhetkellä käynnissä olevista menettelyistä kyseisiä käytäntöjä sovelletaan menettelyiden keskeneräisiin mutta ei jo päättyneisiin vaiheisiin”. Tästä seuraa, ettei parhaita käytäntöjä kuitenkaan sovelleta ajallisesti menettelyihin, jotka ovat johtaneet komission päätökseen.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Elf Aquitaine katsoo lopuksi, että se, ettei sille ollut ilmoitettu alustavassa tutkintavaiheessa siihen kohdistuneista epäilyistä, vaikutti negatiivisesti sen puolustautumisoikeuksien käyttöön kontradiktorisen menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Tästä on komission tavoin todettava, että kyseinen väite rajoittuu joka tapauksessa yleiseen viittaukseen sellaisten todisteiden mahdolliseen turmeltumiseen, joilla osoitetaan tytäryhtiön itsenäinen asema markkinoilla, ja ettei väitteen tueksi ole olemassa näyttöä.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että valittajan toisessa valitusperusteessaan esille ottama ensimmäinen väite on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toinen väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Valittaja väittää toisessa väitteessään ensiksi, että hyväksymällä turvautumisen emoyhtiön vastuuta koskevaan olettamaan, jonka perusteella komissio saattoi tyytyä vain<?PAGE NO="I-8964"?> toteamaan Elf Aquitainen lähes täydellisen omistuksen tytäryhtiön osakepääomasta, laiminlyöden siten myöhempien tutkintatoimien tekemisen Elf Aquitainea, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kieltänyt sellaisen puolueettoman tutkinnan vaatimuksen, jossa toimivaltainen viranomainen kerää todisteet rikkomisesta epäiltyjä yrityksiä vastaan ja niiden puolesta. Tältä osin riittää, kun pannaan merkille, että vastuuta koskevan olettaman tarkoituksena on nimenomaan antaa henkilölle, jolla on todistustaakka, mahdollisuus täyttää todistustaakkansa vain osoittamalla edellytys, johon olettama (nyt esillä olevassa asiassa se, että emoyhtiö omistaa kokonaan tai lähes kokonaan tytäryhtiön) perustuu. Väite, jonka mukaan vastuuolettamaan turvautuminen on ristiriidassa puolueettoman tutkinnan edellytysten kanssa, koska se antaa tutkinnasta vastuussa oleville viranomaisille mahdollisuuden olla keräämättä asianomaisia vastaan tai niiden puolesta puhuvia myöhempiä todisteita, merkitsee pohjimmiltaan ja periaatteessa olettaman laillisuuden kieltämistä. Valittajan esittämät väitteet sisältyvät kuitenkin viidenteen valitusperusteeseen, jossa valittaja riitauttaa komission sitä kohtaan esittämän olettaman laillisuuden.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Toiseksi valittaja väittää, että komission tekemän tutkimuksen puolueettomuutta heikensi tutkinta-, syyte- ja päätösvallan keskittäminen komissioon, mikä on ristiriidassa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen seuraamusten rikosoikeudellisen luonteen kanssa. Valittajan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan – jonka 41 artiklassa vahvistetaan puolueettoman hallinnollisen menettelyn vaatimus – voimaantulon on saatava unionin tuomioistuin muuttamaan asiaa koskevaa oikeuskäytäntöään niin, että siinä otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannat, joissa puolueettomuuden vaatimukset taataan paremmin. Valittaja vastasi komissiolle, joka vetosi siihen, että peruste on uusi, ja vaati siten sen tutkimatta jättämistä, että kyse on vain ensimmäisessä oikeusasteessa esille otettujen perusteiden täydentämisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tältä osin tuon esille ennen kaikkea sen, että edellä esitetty väite nostaa esiin oikeudellisen kysymyksen, joka koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi jätettyä asiakysymystä, jota ei ole käsitelty valituksenalaisessa tuomiossa ja jota osapuolet eivät käsitelleet yhdessäkään ensimmäisen oikeusasteen menettelyn vaiheessa. Valittaja ei ottanut kysymystä esille kanteessa, vastauksessa eikä muissa kyseisen menettelyn aikana jätetyissä kirjallisissa huomautuksissa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa pidetyn istunnon pöytäkirjasta ei myöskään käy ilmi asian käsittely. Panen lisäksi merkille, ettei tähän väitteeseen viitata pääasian yhteydessä yhdessäkään valituksenalaisen tuomion perustelujen kohdassa, toisin kuin edellä 13–24 kohdassa tarkasteltuun väitteeseen, jota ei otettu esille ensimmäisessä oikeusasteessa mutta joka perustuu joihinkin ensimmäisen oikeusasteen etenkin valituksenalaisen tuomion 64 kohtaan sisältyviin toteamuksiin ja joka voidaan siten ottaa tutkittavaksi. Toisin kuin valittaja esittää, edellä esitettyä väitettä ei voida mielestäni<?PAGE NO="I-8965"?> pitää niiden perusteiden täydennyksenä, joita käsiteltiin jo ensimmäisessä oikeusasteessa, sillä unionin tuomioistuimen kannalta siinä on kyse oikeudellisesta kysymyksestä, joka eroaa kyseisten perusteiden yhteydessä käsitellyistä kysymyksistä.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Pohjimmiltaan tämä merkitsee väitettä asetuksen N:o 1/2003 lainvastaisuudesta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen kassaatiotuomioistuimen roolissa valvoa muutoksenhakuasioita koskevan toimivaltansa rajoissa tapaa, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on suorittanut omaa tuomioistuinvalvontaansa ottamalla huomioon sen arvioitavaksi esitetyt perusteet ja perustelut. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei sitä vastoin ole moittia ensimmäistä oikeusastetta siitä, ettei tämän ole tehnyt päätöstä perusteesta, jota asianosaiset eivät ole käsitelleet, paitsi jos sen olisi kuulunut antaa ratkaisu viran puolesta. Tämä oletus ei kuitenkaan mielestäni päde nyt esillä olevaan asiaan. Komission esittämä oikeudenkäyntiväite on siten mielestäni hyväksyttävä.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Jäljempänä esitettävät toteamukset, joissa tarkastellaan Elf Aquitainen väitteen asiasisältöä, on näin ollen esitetty toissijaisesti siltä varalta, että toisin kuin olen ehdottanut, unionin tuomioistuin katsoo, että väite on otettava tutkittavaksi.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Kuten komissio on useaan otteeseen korostanut kirjelmissään, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut suuren jaoston asiassa Jussila vastaan Suomi antamassa tuomiossa sen, mitä on voitu päätellä jo joistakin ennakkotapauksista, nimittäin sen, että niiden menettelyjen yhteydessä, jotka johtavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan nojalla rikosoikeudellisena seuraamuksena pidettävien seuraamusten soveltamiseen, on mahdollista erottaa rikosoikeuden niin sanottuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>kovaan ytimeen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0025" REF.START="QS0025"/> kuuluvat menettelyt (ja seuraamukset) niistä, jotka puolestaan jäävät tämän kovan ytimen ulkopuolelle.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Jussila v. Suomi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20061123">23.11.2006</DATE>. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävänä ollut kysymys koski sitä, oliko suullisen käsittelyn pitämättä jättäminen menettelyssä, jossa haettiin muutosta Suomen veroviranomaisen määräämään veronkorotukseen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista.</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut kyseisen tuomion 43 kohdassa ensin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>rikossyytteen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0026" REF.START="QS0026"/> autonomisen käsitteen omaksuminen on johtanut siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikosoikeudellisen osan soveltamisalaa on vähitellen laajennettu koskemaan myös aloja, jotka <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>eivät muodollisesti kuulu rikosoikeuden perinteisiin luokkiin<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0027" REF.START="QS0027"/>, joita ovat esimerkiksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävät rahamääräiset seuraamukset,<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Em. asiassa Jussila v. Suomi annetun tuomion 43 kohdassa lueteltuihin esimerkkeihin sisältyvät myös hallinnolliset seuraamukset, rangaistuslainsäädäntöön perustuvat kurinpitotoimet sekä taloudellisia asioita käsittelevien tuomioistuinten määräämät sakot. Euroopan ihmisoikeustoimikunta on ottanut puoltavan kannan Ranskan Conseil de la concurrencen kilpailun suojaamista koskevien kansallisten sääntöjen rikkomisesta määräämien seuraamusten rikosoikeudelliseen luonteeseen asiassa Société Stenuit v. Francia, joka poistettiin yhteisöjen tuomioistuimen rekisteristä <DATE ISO="19920227">27.2.1992</DATE> annetulla tuomiolla. Esimerkkinä kielteisestä kannasta asiassa Jussila v. Suomi annetun tuomion 43 kohdassa mainitun poikkeuksen laajentamiseen kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin yhteisön menettelyihin, ks. Slater, Thomas, Waelbroeck, <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>Competition Law Proceedings before the European Commission and the Right to a fair Trail: no Need to Reform?<QUOT.END CODE="2019" ID="QE0029" REF.START="QS0029"/>, in <HT TYPE="ITALIC">The Global Competition Law Centre Working Papers Series</HT>, 04/08, s. 27.</P></NOTE>minkä jälkeen<?PAGE NO="I-8966"?> se totesi, että kyseisen 6 artiklan mukaisia takeita <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>ei ole välttämättä sovellettava koko laajuudessaan<QUOT.END CODE="2019" ID="QE0030" REF.START="QS0030"/>.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Sama logiikka sisältyy asiaan Hüseyin Turan v. Turkki, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20080304">4.3.2008</DATE>, 32 kohta.</P></NOTE> Vastaava lähestymistapa oli nähtävissä jo erityisesti asioissa Bendenoun vastaan Ranska sekä Janosevic vastaan Ruotsi annetuissa tuomioissa,<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Bendenoun v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19940224">24.2.1994</DATE>, A-sarja, nro 284, ja em. asia Janosevic v. Ruotsi.</P></NOTE> joihin viitattiin nimenomaisesti edellä mainitussa asiassa Jussila vastaan Suomi annetun tuomion 43 kohdassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut näissä tuomioissa, että sopimusvaltioilla on oltava oikeus antaa veroviranomaisten (hallinnollinen elin, jonka ei voida katsoa täyttävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimuksia)<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. em. asia Janosevic v. Ruotsi, tuomion 81 kohta.</P></NOTE> tehtäväksi selvittää verorikoksia ja määrätä verorikoksista rangaistuksia, jotka edellyttävät luonteeltaan rikosoikeudellisen seuraamuksen kaltaisen veronkorotuksen täytäntöönpanoa, jos veronmaksaja voi hakea sitä koskevaan päätökseen muutosta sellaisessa tuomioistuimessa, joka tarjoaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetut takeet,<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. em. asia Bendenoun v. Ranska, tuomion 46 kohta ja em. asia Janosevic v. Ruotsi, tuomion 81 kohta; ks. vastaavasti asia Umlauft v. Itävalta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19951023">23.10.1995</DATE>, A-sarja, nro 328-B, 37–39 kohta. Kyseinen kanta on sisällöllisesti sama kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jo aiemmin ottama kanta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamiseen muissa kuin rikosoikeudellisissa asioissa (ks. mm. asia Albert ja Le Compte v. Belgia, tuomio <DATE ISO="19830210">10.2.1983</DATE>, A-sarja, nro 58, 29 kohta) sekä alaikäisten tekemissä rikoksissa (esim. tieliikennerikosten osalta ks. asia Öztürk v. Saksa, tuomio <DATE ISO="19841023">23.10.1984</DATE>, 29 kohta).</P></NOTE> toisin sanoen, kuten asia on ilmaistu asiassa Janosevic vastaan Ruotsi annetun tuomion (joka mainitaan useissa myöhemmin annetuissa tuomioissa) 81 kohdassa, <QUOT.END CODE="201D" ID="QE0028" REF.START="QS0028"/>lainkäyttöelimessä, jolla on täysi toimivalta,<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Italiaksi oikeampi termi olisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>asiakysymysten ratkaisemiseen toimivaltainen tuomioistuin<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0031" REF.START="QS0031"/> (giurisdizione di merito), sillä, kuten käy paremmin ilmi jäljempänä, lainatusta kohdasta ei käy selkeästi ilmi, viittaako Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tosiasiallisesti tuomioistuimeen, joka ylittää pelkän laillisuusvalvonnan.</P></NOTE> ja erityisesti toimivalta muuttaa riidanalaista päätöstä kaikilta osin, sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta”.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Asioissa Bendenoun vastaan Ranska sekä Janosevic vastaan Ruotsi annetuissa tuomioissa vahvistettu periaate voidaan johdonmukaisesti asiassa Jussila vastaan Suomi annetun tuomion 43 kohdassa tehdyn täsmennyksen kanssa ulottaa asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitetuista kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuviin menettelyihin. Siten tutkinta-, syyte- ja päätösvallan keskittäminen komissioon näissä menettelyissä ei sinänsä ole ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kanssa, mutta tällöin yrityksillä, joita asia koskee, on oikeus hakea komission päätökseen muutosta lainkäyttöelimessä, joka täyttää mainitun 6 artiklan vaatimukset. On siis aiheellista tarkistaa, täyttääkö valvonta, jota unionin tuomioistuimet kohdistavat komission kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin päätöksiin, asiassa Janosevic vastaan Ruotsi annetun tuomion 81 kohdassa vahvistetut edellytykset. En ryhdy tarkastelemaan kysymystä tämän tyhjentävämmin vaan otan vain esille ne kyseistä valvontaa koskevat näkökohdat, jotka saattavat olla hyvin pulmallisia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kannalta.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ensinnäkin unionin tuomioistuimet harjoittavat kilpailua koskeviin komission päätöksiin nähden tyypillistä laillisuusvalvontaa, joka käsittää kaikkien niiden perusteiden (sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen) kattavan tutkinnan, joihin valittaja on vedonnut, sekä mahdollisesti oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvien viran puolesta<?PAGE NO="I-8967"?> ratkaistavien perusteiden tutkinnan. Sakkoa lukuun ottamatta unionin yleisellä tuomioistuimella ei kuitenkaan ole toimivaltaa muuttaa komission päätöstä, vaan se voi ainoastaan kumota sen. Tältä osin katson ennen kaikkea, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyttää asiassa Janosevic vastaan Ruotsi annetun tuomion ranskankielisessä versiossa ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>pouvoir de réformer<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0032" REF.START="QS0032"/>, tuomion englanninkielisessä versiossa käytetään yleisempää verbiä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>to quash<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0033" REF.START="QS0033"/>, jolla viitataan pikemminkin toimivaltaan kumota riidanalainen toimi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi samassa tuomiossa katsonut, että hallintotuomioistuimet, joilla on Ruotsin oikeudessa toimivalta ratkaista sellaisista päätöksistä tehtyjä valituksia, joilla veroviranomainen on määrännyt luonteeltaan rikosoikeudellisen seuraamuksen kaltaisen veronkorotuksen, ovat tuomioistuimia, jotka täyttävät Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetut takeet, vaikka kyseiset tuomioistuimet olisivat toimivaltaisia vain kumoamaan riidanalaisen päätöksen, jos <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>ne ovat eri mieltä veroviranomaisen tekemästä päätöksestä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0034" REF.START="QS0034"/>.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa asiassa Janosevic v. Ruotsi annetun tuomion 82 kohdassa, että hallintotuomioistuimet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>voivat ottaa tutkittavakseen kaikki niiden käsiteltäväksi jätettyjen kysymysten näkökohdat. Hallintotuomioistuinten tutkinta ei rajoitu pelkästään oikeudellisiin seikkoihin vaan voi pitää sisällään myös tosiseikat, kuten todisteiden arvioinnin – –<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0035" REF.START="QS0035"/>.</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt samansuuntaisia päätelmiä monissa muissa ennakkotapauksissa.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. esim. asia Bistrovic v. Kroatia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20070831">31.8.2007</DATE>, 53 kohta<HT TYPE="ITALIC">,</HT> joka koskee Kroatian paikallisia tuomioistuimia (County Courts); asia Zumtobel v. Itävalta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19930921">21.9.1993</DATE>, A-sarja, nro 268-A, 27-32 kohta, viitteenä Itävallan hallintotuomioistuimen vastaavassa tapauksessa harjoittamasta valvonnasta, ja asia Bryan v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19951025">25.10.1995</DATE>, A-sarja, nro 335-A, 44–47 kohta. Nämä ennakkotapaukset eivät kuitenkaan koske rikosasioita.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ei kuitenkaan ole vakiintunut tältä osin. Siten esimerkiksi edellä mainitussa asiassa Umlauft vastaan Itävalta annetussa tuomiossa on katsottu, ettei Itävallan hallintotuomioistuin täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuja takeita. Tämä hallintotuomioistuin, johon valitettiin määräyksestä, jolla valittajalle oli määrätty luonteeltaan rikosoikeudelliseksi katsottu rahamääräinen seuraamus liikennerikkomuksesta, oli toimivaltainen harjoittamaan vain laillisuusvalvontaa, ja lisäksi sitä sitoivat hallintoviranomaisten tosiseikoista tekemät huomautukset. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tunnustanut asiassa Tsfayo vastaan Yhdistynyt kuningaskunta antamassaan tuomiossa Yhdistyneen kuningaskunnan High Courtille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>täyttä toimivaltaa<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0036" REF.START="QS0036"/>, sillä vaikka tällä tuomioistuimella olikin toimivalta kumota riidanalainen päätös, jos se olisi pitänyt päätöksen perusteena olleita todisteita puutteellisina tai virheellisinä, sillä ei ollut toimivaltaa arvioida uudelleen todisteita tai korvata riidanalaista harkintaa omallaan valittajan uskottavuuden suhteen.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Tsfayo v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20061114">14.11.2006</DATE>, 48 kohta.</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut asiassa Kyprianou vastaan Kypros antamassaan tuomiossa, että ensimmäisen oikeusasteen<?PAGE NO="I-8968"?> tuomioistuimen, joka oli tuominnut valittajan vapausrangaistukseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>oikeuden halventamisesta<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0037" REF.START="QS0037"/> (contempt of court), puolueellisuutta ei voitu korjata korkeimmassa oikeudessa muutoksenhakuvaiheessa, koska tämä ei ollut ryhtynyt asian uudelleen tutkintaan<HT TYPE="ITALIC">.</HT><NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Kyprianou v. Kypros, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20040127">27.1.2004</DATE>. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut tässä tuomiossa erityisesti seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>En tant qu’instance d’appel, celle-ci n’avait pas pleine juridiction pour examiner à nouveau l’affaire, mais pouvait seulement contrôler s’il y avait dans le jugement de première instance des erreurs manifestes de droit ou de fait. Elle n’a pas procédé à nouveau à un examen indépendant de l’accusation en matière pénale portée contre le requérant pour <HT TYPE="ITALIC">contempt</HT> devant la cour d’assises. En outre, la Cour suprême a estimé qu’elle ne pouvait pas intervenir dans le jugement de la cour d’assises en reconnaissant la marge d’appréciation de cette dernière quant à infliger une peine au requérant.<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0038" REF.START="QS0038"/> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lisäksi kuitenkin myös, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>en réalité, la Cour suprême a refusé d’annuler la décision litigieuse au motif que la composition de la cour d’assises n’était pas de nature à garantir son impartialité, alors qu’elle avait le pouvoir de le faire<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0039" REF.START="QS0039"/>. Samassa asiassa <DATE ISO="20051215">15.12.2005</DATE> annetussa tuomiossa suuri jaosto teki saman päätelmän, mutta se keskittyi tutkimaan pikemminkin sitä, ettei korkein oikeus ollut kuitenkaan kumonnut alemman oikeuden päätöstä, vaikka se olisi ollut toimivaltainen tekemään niin.</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi lopuksi asiassa Silvester’s Horeca Service vastaan Belgia antamassaan tuomiossa, ettei valittajayhtiö ollut voinut saattaa asiaansa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>tuomioistuimeen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0040" REF.START="QS0040"/>, koska Brysselin muutoksenhakutuomioistuimella, johon yhtiö valitti hallinnollisesta määräyksestä, jolla tälle määrättiin sakkoa arvonlisäverolainsäädännön rikkomisesta, ei ollut toimivaltaa vapauttaa veronmaksajaa lainmukaisesti asetetuista velvoitteista vain tarkoituksenmukaisuus tai -kohtuullisuussyistä.<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Silvester’s Horeca Service v. Belgia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20040304">4.3.2004</DATE>, 26 ja 27 kohta.</P></NOTE> Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistuttaa, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomista koskevissa riita-asioissa unionin tuomioistuimilla on SEUT 261 artiklan sekä asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan nojalla täysi harkintavalta myös sakkoja koskevissa asioissa ja että ne ovat siten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>toimivaltaisia korvaamaan komission harkinnan omallaan ylittäen seuraamuksiin kohdistuvan pelkän laillisuusvalvonnan<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0041" REF.START="QS0041"/>, poistamalla, alentamalla tai jopa nostamalla komission määräämän sakon määrää silloin, kun sakon määrää koskeva kysymys on annettu näiden tuomioistuinten arvioitavaksi.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Edellä alaviitteessä 6 mainittu asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-3/06 P" PAGE.ECR="I-1331" YEAR="2007">C-3/06 P, Groupe Danone v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070208">8.2.2007</DATE>, (Kok., s. I-1331</REF.DOC.ECR>, 61 ja 62 kohta). Ks. myös julkisasiamies Kokottin asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-113/04 P" PAGE.ECR="I-8831" YEAR="2006">C-113/04 P, Technische Unie v. komissio <DATE ISO="20051208">8.12.2005</DATE> esittämä ratkaisuehdotus, tuomio <DATE ISO="20060921">21.9.2006</DATE> (Kok., s. I-8831</REF.DOC.ECR>, ratkaisuehdotuksen 132 kohta) sekä julkisasiamies Poiares Maduron em. asiassa Groupe Danone v. komissio esittämä ratkaisuehdotus (ratkaisuehdotuksen 45 ja 48 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuimet on tämän toimivallan nojalla oikeutettuja muuttamaan kanteen kohteena olevaa toimea, jopa silloin, kun sitä ei kumota.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 692 kohta. Perustelun osalta tyydyn viittaamaan Paolo Mengozzin teokseen <HT TYPE="ITALIC">La compétence de pleine juridicition du juge communautaire</HT>, in Liber amicorum en l’honneur de Bo Vesterdorf, 2007, s. 219.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Toinen pulmallinen valittajan esille ottama näkökohta koskee marginaalista valvontaa, joka toisin sanoen rajoittuu sen valvomiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 85 artiklaan liittyen asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="42/84" PAGE.ECR="2545" YEAR="1985">42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE> (Kok., s. 2545</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. VIII, s. 287, 34 kohta); yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="142/84+156/84" PAGE.ECR="4487" YEAR="1987">142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, tuomio <DATE ISO="19871117">17.11.1987</DATE> (Kok., s. 4487</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. IX, s. 249, 62 kohta) ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-194/99 P" PAGE.ECR="I-10821" YEAR="2003">C-194/99 P, Thyssen Stahl v. komissio, tuomio <DATE ISO="20031002">2.10.2003</DATE> (Kok., s. I-10821</REF.DOC.ECR>, 78 kohta).</P></NOTE> tämä valvonta kuuluu unionin tuomioistuimille, jotka valvovat komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksissä.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Tältä osin katson, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin näyttää rikosasioiden ulkopuolella hyväksyvän mahdollisuuden, että hallinnollisia määräyksiä koskevaa tuomioistuinvalvontaa voidaan määrätyissä kysymyksissä rajoittaa ilmeisiin virheisiin (ks. em. asia Bryan v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 41 kohta ja 44–47 kohta). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa tämän tuomion 47 kohdassa erityisesti seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>Voidaan kohtuullisesti odottaa, että muutoksenhakutuomioistuin menettelee tällä tavoin oikeudellisesti erityisillä aloilla, kuten nyt esillä olevassa asiassa, varsinkin kun tosiseikat on aiemmin näytetty toteen tuomioistuinkäsittelyyn rinnastettavassa menettelyssä, joka takaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa määrättyjen lukuisten vaatimusten täyttymisen.<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0042" REF.START="QS0042"/> (Ks. myös em. asia Tsfayo v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 46 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-8969"?><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on vihdoin todettava, että vaikka unionin tuomioistuimet voivat tutkia uudelleen hallintomenettelyn asiakirja-aineistoon sisältyvät asianomaista vastaan ja hänen puolestaan puhuvat todisteet, laillisuusvalvonta, jota ne harjoittavat kumoamiskanteiden yhteydessä, perustuu tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka olivat olemassa toimenpiteen toteutushetkellä.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="9/71+11/71" PAGE.ECR="391" YEAR="1972">9/71 ja 11/71, Compagnie d’approvisionnement, de transport et de crédit et Grands Moulins de Paris v. komissio, tuomio <DATE ISO="19720613">13.6.1972</DATE> (Kok., s. 391)</REF.DOC.ECR>. Komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksissä on tutkittava vain niiden seikkojen perusteella, jotka olivat komission hallussa sen käyttäessä harkintavaltaa, ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-288/96" PAGE.ECR="I-8237" YEAR="2000">C-288/96, Saksa v. komissio, tuomio <DATE ISO="20001005">5.10.2000</DATE> (Kok., s. I-8237</REF.DOC.ECR>, 34 kohta), <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-371/94+T-394/94" PAGE.ECR="II-2405" YEAR="2000">T-371/94 ja T-394/94, British Airways ym. ja British Midland Airways v. komissio (Kok., s. II-2405</REF.DOC.ECR>, 81 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuinten tehtävänä on siten arvioida, ovatko komission päätöksessään esittämät todisteet ja muut seikat riittäviä osoittamaan väitetyn rikkomisen.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-67/00+T-68/00+T-71/00+T-78/00" PAGE.ECR="II-2501" YEAR="2004">T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, JFE Engineering v. komissio, tuomio <DATE ISO="20040708">8.7.2004</DATE> (Kok., s. II-2501, 174</REF.DOC.ECR> ja 175 kohta) ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-305/94+T-306/94+T-307/94+T-313/94+T-314/94+T-315/94+T-316/94+T-318/94+T-325/94+T-328/94+T-329/94+T-335/94" PAGE.ECR="II-931" YEAR="1999">T-305/94-T-307/94, T-313/94-T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19990420">20.4.1999</DATE> (Kok., s. II-931</REF.DOC.ECR>, 891 kohta).</P></NOTE> Jos unionin tuomioistuimet eivät pidä todisteita vakuuttavina, ne voivat ainoastaan kumota riidanalaisen päätöksen tutkinnallisten puutteiden vuoksi.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä rajoituksista huolimatta en sulje pois sitä mahdollisuutta, että kokonaisuutena ajatellen tuomioistuinvalvonta, joka kohdistuu komission päätöksiin, joilla määrätään sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta, täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut vaatimukset rikosasioissa, mikä vastaa linjaukseltaan sitä joustavampaa suhtautumistapaa, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto on omaksunut asiassa Janosevic vastaan Ruotsi antamassaan tuomiossa.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa asiassa tämä voi kuitenkin jäädä avoimeksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä nimittäin hyväksytään menettely, jonka tavoitteena on tarkistaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen vaatimusten noudattaminen yksittäistapauksessa, erillään siitä yleisemmästä kysymyksestä, joka koskee sen muodon, johon asia liittyy, mahdollista yhteensopivuutta tämän käsittelyn kanssa.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. esimerkkeinä em. asia Zumtobel v. Itävalta, tuomion 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä em. asia Janosevic v. Ruotsi.</P></NOTE> Valituksenalaisesta tuomiosta käy ilmi, että ensimmäisen<?PAGE NO="I-8970"?> oikeusasteen tuomioistuin on harjoittanut kaikkien sen tutkittavaksi jätettyjen näkökohtien osalta kokonaisvaltaista valvontaa sen suhteen, täyttyvätkö SEUT 101 artiklan soveltamisedellytykset vai eivät. Valvonta ei voida myöskään pitää rajoitettuna vain siksi, että valittajan saattaminen vastuuseen perustuu olettamaan. Samasta tuomiosta ilmenee lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut kaikki Elf Aquitainen sen käsiteltäväksi jättämät seikat, joilla tämä pyrki näyttämään toteen tytäryhtiönsä itsenäisen toiminnan markkinoilla, ja että kyseinen tuomioistuin hylkäsi niiden merkityksellisyyden tai riittävyyden myös niiden perustelujen pohjalta, jotka olivat lisäyksiä suhteessa komission päätöksessään hyväksymiin perusteluihin. Toisaalta vaikka valittaja riitauttaa sekä kirjallisissa että suullisissa huomautuksissaan yleisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 6 artiklan vaatimusten osalta unionin tuomioistuimen valvonnan riittävyyden suhteessa kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin komission päätöksiin, se ei ole kuitenkaan esittänyt perusteluita tämän riittämättömyyden toteen näyttämiseksi nyt esillä olevassa asiassa. Katson näin ollen, että perustelu, joka koskee hallinnollisen menettelyn puolueellisuutta johtuen tutkinta-, syyte- ja päätösvallan keskittämisestä komissiolle, on jätettävä tutkimatta, minkä lisäksi se on perusteeton asiakysymyksen osalta.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>En usko, että toisenlaiseen päätelmään johtaisi pelkkä seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi riidanalaisessa päätöksessä hylännyt valittajan vaatiman sakon määrän alentamisen sen perusteella, ettei valittaja ollut esittänyt perusteita tai tosiseikkoja, joilla olisi voitu perustella tuomioistuimen täysi tuomiovalta myös sakkoasioissa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että myös toisen valitusperusteen toinen väite on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Toista valitusperustetta koskeva päätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Edellä esittämäni arvion perusteella katson, että toinen valitusperuste on hylättävä, koska se on osittain perusteeton ja se on osittain jätettävä tutkimatta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kolmas valitusperuste, joka koskee komission perusteluvelvollisuuden soveltamisalaan liittyviä virheitä sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuutta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Myös tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Ensimmäinen väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Valittaja väittää kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä väitteessä ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut väärin komission velvollisuutta perustella väitetiedoksianto, koska komissio on katsonut, että kyseinen velvollisuus voitaisiin täyttää vain viittaamalla periaatteisiin, joilla säädellään emoyhtiöiden vastuuseen saattamista, ja osoittamalla emoyhtiön<?PAGE NO="I-8971"?> osuus tytäryhtiön osakepääomasta. Tältä osin huomautan, että valituksenalaisen tuomion 58 kohta ja sitä seuraavat kohdat, joista käy valittajan mukaan ilmi ensimmäisen asteen tuomioistuimen tekemä virhe, vastaavat itse asiassa valittajan ensimmäisessä kanneperusteessa tekemiin väitteisiin, joiden tarkoituksena oli osoittaa valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaus mutta ei perusteluvelvollisuuden loukkausta, johon sitä vastoin vedottiin toisessa kanneperusteessa. Panen lisäksi merkille, että vaikka valittaja kiistää, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>kaikki ne oleelliset seikat, joilla komissio perustelee Elf Aquitainen asettamista vastuuseen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0043" REF.START="QS0043"/>, sisältyisivät väitetiedoksiantoon, valittaja ei kuitenkaan täsmennä, mitkä muut kuin valituksenalaisen tuomion 58 ja 59 kohdassa mainitut tosiseikat (esitetään säännöt, jotka koskevat emoyhtiön saattamista vastuuseen tytäryhtiön lainvastaisesta toiminnasta, ilmoitetaan sen olettaman sisältö, joka koskee emoyhtiön täydellistä omistusta tytäryhtiön osakepääomasta, sekä mainitaan valittajan omistavan Atofinan lähes kokonaan) olisi pitänyt sisällyttää väitetiedoksiantoon. Sikäli kuin valittaja haluaa viitata todisteisiin, jotka on esitetty häntä vastaan myöhemmin kuin ne, joilla komissio on osoittanut päätöksen perusteena olleen olettaman aineellisten edellytysten täyttymisen, valittajan väitteet menevät päällekkäin niiden kanssa, joissa kiistetään komission mahdollisuus vedota kyseiseen olettamaan ja joita käsitellään kokonaisuudessaan viidennessä valitusperusteessa. Tästä seuraa, ettei valittaja ole näyttänyt toteen väitettään siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt virheen väitetiedoksiannon perusteluvelvollisuuden soveltamisalan tulkinnassa. Edellä esitetyn perusteella katson siis, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen väite on hylättävä.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Toiseksi valittaja moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä on tulkinnut väärin komissiolle kuulunutta velvollisuutta perustella päätöksensä. Valittajan väitteet koskevat tarkemmin ottaen valituksenalaisen tuomion sitä osaa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi riittäviksi perustelut, joilla komissio hylkäsi päätöksessään Elf Aquitainen esittämät seikat, joilla tämä pyrki näyttämään toteen tytäryhtiönsä Atofinan itsenäisen toiminnan markkinoilla. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää näitä perusteluja virheellisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>suppeina<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0044" REF.START="QS0044"/>, vaikka perustelut valittajan mukaan puuttuvat kokonaan, minkä vuoksi se ei kyennyt tarkistamaan päätöksen perusteltavuutta, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin puolestaan voinut tutkia päätöksen laillisuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tältä osin huomautan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa oikeuskäytäntöön, jonka mukaan EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa lisäksi yhtäältä siitä, että perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava<?PAGE NO="I-8972"?> asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, on saada selvyys tilanteeseen, sekä toisaalta siitä, ettei perusteluissa tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-367/95 P" PAGE.ECR="I-1719" YEAR="1998">C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio <DATE ISO="19980402">2.4.1998</DATE> (Kok., s. I-1719</REF.DOC.ECR>, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) sekä asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-501/00" PAGE.ECR="I-6717" YEAR="2004">C-501/00, Espanja v. komissio, tuomio <DATE ISO="20040715">15.7.2004</DATE> (Kok., s. I-6717</REF.DOC.ECR>, 73 kohta).</P></NOTE> Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa valituksenalaisen tuomion 79 kohdan viimeisessä virkkeessä omasta oikeudenkäytännöstään, jonka mukaan komission tehtävänä on esittää nimenomaiset perustelut, jos sen tekemä päätös poikkeaa oleellisesti aiemmista päätöksistä,<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-213/95+T-18/96" PAGE.ECR="II-1739" YEAR="1997">T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio <DATE ISO="19971022">22.10.1997</DATE> (Kok., s. II-1739</REF.DOC.ECR>, 226 kohta).</P></NOTE> sekä muistuttaa valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa, että jos EY 81 artiklan soveltamispäätös koskee useaa adressaattia ja vastuun kohdistaminen kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheuttaa ongelmia, päätöksessä on oltava riittävät perustelut kunkin adressaatin osalta, erityisesti niiden osalta, joiden on päätöksen sanamuodon mukaan kannettava vastuu kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta. Valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii Elf Aquitainen väitettä, jonka mukaan komission päätöksen perustelut olivat riittämättömät siinä osassa päätöstä, jossa hylätään valittajan esittämät väitteet, joilla se pyrki kumoamaan olettaman, johon komissio tukeutui. Tätä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii komission päätöksen 258–261 perustelukappaletta ja huomauttaa erityisesti, että komissio hylkäsi kyseiset väitteet <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>pelkkinä väitteinä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0045" REF.START="QS0045"/> (joiden tueksi ei ollut näyttöä) ja että Elf Aquitainen toimittamissa asiakirjoissa annettiin vain <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>ylimalkainen selvitys yhtiön liikkeenjohdosta<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0046" REF.START="QS0046"/>. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>vaikka vastaus Elf Aquitainen väitteisiin on suppea, siitä käyvät ilmi syyt, joiden vuoksi komissio hylkäsi väitteet<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0047" REF.START="QS0047"/>, ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>komissio vastasi Elf Aquitainen väitteiden keskeisiin kohtiin ottamalla huomioon kaikki Elf Aquitainen esittämät todisteet<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0048" REF.START="QS0048"/>. Valituksenalaisen tuomion 84–90 kohdasta, joiden sisältö on esitetty edellä pääpiirteissään, ei voida mielestäni päätellä, kuten valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tulkinnut virheellisesti komission perusteluvelvollisuutta tukeutumalla tämän velvollisuuden virheelliseen tulkintaan. Valituksenalaisen tuomion edellä mainituista kohdista sekä komission päätöksen asiaa koskevista kohdista käy lisäksi ilmi, että toisin kuin valittaja väittää, komissio esitti perustelut sille, miksi se ei pitänyt valittajan esittämiä väitteitä riittävinä kyseisen olettaman kumoamiseksi (väitteiden tueksi ei ollut esitetty näyttöä ja asiakirjat eivät olleet merkityksellisiä). Tältä osin ei siis voida vedota perustelujen täydelliseen puuttumiseen, vaikka samoja hylkäysperusteluja olisi pääpiirteissään sovellettu kaikkiin väitteisiin ja asiakirjoihin, jotka valittaja oli esittänyt ja toimittanut komissiolle.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Valittaja moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta myös siitä, että tämä olisi<?PAGE NO="I-8973"?> tulkinnut virheellisesti esillä olevan tapauksen erityisistä seikoista johtuvan komission päätöksen perustelujen intensiteettiä. Valittajan mukaan perustelujen olisi pitänyt olla paljon täsmällisemmät, koska: i) valittajalle ei ollut ilmoitettu siihen kohdistuvasta menettelystä ennen väitetiedoksiannon lähettämistä; ii) komissio oli poikennut aiemmasta päätöksentekokäytännöstään ja iii) komission päätöksellä kyseenalaistettiin valittajan useat eri perusoikeudet ja määrättiin sille rikosoikeudellisia seuraamuksia. Valittaja katsoo myös, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen unionin toimielimille tuon perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluvaa perusteluvelvollisuutta on sitä seuraavan 52 artiklan 3 kohdan perusteella tulkittava niiden tiukempien kriteerien perusteella, joita Euroopan ihmisoikeustuomioistuin soveltaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a kohdan tulkinnassa.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Yhtäkään niistä väitteistä, joihin valittaja on vedonnut, ei voida mielestäni hyväksyä. Ensinnäkään ei tiedetä (eikä valittaja ole selventänyt asiaa), mikä vaikutus komission päätöksen perusteluvelvollisuuden intensiteettiin oli sillä, että Elf Aquitainelle ilmoitettiin sitä vastaan esitetyistä väitteistä vain lähettämällä väitetiedoksianto. Toiseksi komissio on todennut, että – ilman että valittaja oli kiistänyt asiaa – Elf Aquitaineen sovelletut emoyhtiöiden vastuuta koskevat periaatteet, mukaan lukien olettama osakepääoman täydellisestä omistuksesta, sisällytettiin kokonaisuudessaan komission päätöksentekokäytäntöön 2002–2003 alkaen. Koska väitetiedoksianto lähetettiin valittajalle <DATE ISO="20040407">7.4.2004</DATE> ja komission päätös tehtiin <DATE ISO="20050119">19.1.2005</DATE>, päätöksessä ei ole poikettu komission aiemmasta päätöksentekokäytännöstä. Mitä tulee lopuksi kolmanteen kohtaan (ks. edellisen kohdan iii alakohta), riittää, kun tuodaan esille yhtäältä se, että valittajan väitteessä oletetaan näytetyn toteen perusoikeuksien, joihin valittaja vetoaa, loukkaaminen, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi, sekä toisaalta se, että komission päätöksen yksityiskohtaisempi perustelu ei missään tapauksessa olisi mahdollistanut loukkaamisen perustelemista, mikäli se olisi näytetty toteen. Lisäksi se seikka, että komission päätöksellä valittajalle määrättiin rikosoikeudellisia seuraamuksia, ei edellytä sellaisen perustelusäännön soveltamista, joka olisi tiukempi kuin se jo ennestään tiukka sääntö, jota unionin toimielimet ovat EY 253 artiklan nojalla velvollisia noudattamaan unionin tuomioistuimen tulkitsemalla tavalla ja jonka perusteella perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. mm. valittajan mainitsema asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-199/99 P" PAGE.ECR="I-11177" YEAR="2003">C-199/99 P, Corus UK, tuomio <DATE ISO="20031002">2.10.2003</DATE>, (Kok., s. I-11177</REF.DOC.ECR>, 145 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-8974"?><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Mitä tulee väitteeseen, jonka valittaja tekee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan ja 52 artiklan 3 kohdan yhdistetyistä määräyksistä, on todettava, että siinäkin tapauksessa, että näitä määräyksiä voitaisiin soveltaa ajallisesti komission päätökseen,<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Huomautan, että unionin tuomioistuin on katsonut tuoreessa ennakkoratkaisussa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa myös ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa tapahtuneisiin tosiseikkoihin (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-279/09" PAGE.ECR="I-13849" YEAR="2010">C-279/09, DEB, tuomio <DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE>, Kok., s. I-13849</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, johon Elf Aquitaine vetosi, ei ole merkityksellinen, koska siinä viitataan lainkäyttöelinten päätöksin. Joka tapauksessa mitä tulee ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamaan vaatimukseen, että aiemmasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä poikkeavissa päätöksissä on perusteltava oleellisesti muutoksen syyt,<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Valittaja mainitsee tähän liittyen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Atanasovski v. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, <DATE ISO="20100114">14.1.2010</DATE> antaman tuomion.</P></NOTE> riittää, kun todetaan, että valituksenalainen tuomio kuuluu asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annetulla tuomiolla<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-286/98 P" PAGE.ECR="I-9925" YEAR="2000">C-286/98 P, Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio <DATE ISO="20001116">16.11.2000</DATE> (Kok., s. I-9925)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> vuonna 2000 aloitetun oikeuskäytännön piiriin ja että oikeuskäytäntö on hiljattain vahvistettu asiassa Akzo Nobel ym. vastaan komissio annetulla tuomiolla.<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-97/08 P" PAGE.ECR="I-8237" YEAR="2009">C-97/08 P, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20090910">10.9.2009</DATE> (Kok., s. I-8237)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Helle vastaan Suomi antamasta tuomiosta,<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Helle v. Suomi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19971219">19.12.1997</DATE>. Huomautan lisäksi, että tuomio koskee paitsi perusteluvelvollisuuden intensiteettiä myös ennen kaikkea vaatimusta tutkia sisällöllisesti kaikki tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluvat oleelliset seikat. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa valittajan viittaaman tuomion 60 kohdassa seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>Eu égard à ces considérations, la Cour souligne que la notion de procès équitable requiert qu’une juridiction interne qui n’a que brièvement motivé sa décision, que ce soit en incorporant les motifs fournis par une juridiction inférieure ou autrement, ait réellement examiné les questions essentielles qui lui ont été soumises et qu’elle ne se soit pas contentée d’entériner purement et simplement les conclusions d’une juridiction inférieure.<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0049" REF.START="QS0049"/></P></NOTE> johon valittaja niin ikään on vedonnut, tyydyn toteamaan, että, kuten nähdään paremmin esillä olevan valitusperusteen toista väitettä tutkittaessa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut valituksenalaisessa tuomiosaa kaikki väitteet, jotka valittaja esitti hallinnollisessa menettelyssä, ja ettei kyseinen tuomioistuin siten rajoittunut pitämään komission päätelmiä ominaan tutkimatta sille esitettyjä oleellisia kysymyksiä. Lopuksi mitä tulee valittajan vetoamiseen siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä pidetään päätösten perusteluja riittämättöminä silloin, kun niistä ei täsmennetä päätösten perusteena olevia peruskäsitteitä,<NOTE NOTE.ID="E0061" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Elf Aquitaine viittaa etenkin asioihin H. v. Belgia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19871028">28.10.1987</DATE>, 53 kohta sekä Georgiadis v. Kreikka, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19970425">25.4.1997</DATE>, 43 kohta.</P></NOTE> valittaja ei ole selventänyt, mitkä ovat esillä olevassa asiassa ne käsitteet, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustanut päätöksensä täsmentämättä käsitteiden merkitystä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-8975"?><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen väite on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toinen väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Valittaja moittii toisessa väitteessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ennen kaikkea siitä, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaisia, mahdottomia ymmärtää ja puutteellisia. Valittaja viittaa erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitteeseen, jonka mukaan Elf Aquitaine ja tämän tytäryhtiö muodostavat yhden yrityksen, kun taas komissio päinvastoin olisi pitänyt niitä itsenäisinä yksikköinä, sekä valituksenalaisen tuomion useissa kohdissa toistuvaan sekaannukseen yrityksen ja yhtiön käsitteen välillä. Lisäksi Elf Aquitainen mukaan valituksenalaisen tuomion 105 kohdan ensimmäisen ja viimeisen virkkeen välillä on ristiriita.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tästä on ensinnäkin todettava, että, kuten komissio mielestäni täysin oikein korostaa, kahden yhtiön pitäminen yhtenä ainoana yrityksenä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että näille yhtiöille lähetettiin erilliset väitetiedoksiannot, mikä oli välttämätöntä, jotta molemmille yhtiöille voitiin ilmoittaa niitä vastaan esitetyistä väitteistä, eikä erillisten sakkojen määräämisen kanssa, koska sakkojen määrä on laskettava molempien yhtiöiden ominaisuuksien mukaan. Toisin kuin valittaja väittää, kahden yhtiön pitäminen yhtenä yrityksenä ei näin ollen ole millään tavoin ristiriidassa sen kanssa, että voidakseen lähettää väitetiedoksiannon ja määrätä sakon suuruuden, komissio otti hallinnollisessa menettelyssä huomioon sen seikan, että Elf Aquitaine ja Atofina muodostivat erilliset oikeussubjektit. Toiseksi en pidä perusteltuna myöskään väitettä, jonka mukaan valittajan väittämä sekaannus yhtiön ja yrityksen käsitteen välillä erityisesti valituksenalaisen tuomion 8, 17, 18, 107 ja 123 kohdassa tekisi tuomion perusteluista ristiriitaisia tai mahdottomia ymmärtää. Tuomion 8, 17 ja 18 kohdassa kuvaillaan asiaa koskevia aiempia tosiseikkoja ja tyydytään esittämään komission päätöksen sisältö. 107 kohdassa puolestaan vain muistutetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. 123 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa aiempaan oikeuskäytäntöön ja toteaa, että jos konserni muodostuu vain yhdestä yrityksestä, komissio on oikeutettu saattamaan kyseisen yrityksen tekemästä rikkomisesta vastuuseen konsernin toiminnasta vastuussa olevan yhtiön ja määräämään sakon tälle. Riippumatta siitä, tarkastellaanko mainittuja tuomion kohtia kutakin erikseen tai yhdessä tai osana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajempia perusteluja, niistä ei käy ilmi sellaista ristiriitaa, että valituksenalaisen tuomion perusteluja voitaisiin pitää epäjohdonmukaisina tai mahdottomina ymmärtää, kuten valittaja väittää. Kolmanneksi valituksenalaisen tuomion 105 kohdan sisältämästä väitetystä ristiriidasta voidaan vain todeta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tyytyy selvittämään, että komissio oli todennut päätöksessään, että sillä oli harkintavalta asioissa, jotka ovat analogisia valittajan asian kanssa, mutta että komissio<?PAGE NO="I-8976"?> käyttää harkintavaltaansa vasta näytettyään ensin toteen niiden edellytysten täyttymisen, joiden perusteella vastuu voidaan osoittaa kullekin konserniin kuuluvalle yhtiölle, eli kun komissio arvioi, pitäisikö vastuuseen saattaa kaikki konsernin yhtiöt vai yksistään ne, jotka olivat osallistuneet rikkomiseen suoraan. Mainitun kohdan ensimmäisen ja viimeisen virkkeen välillä ei siis ole ristiriitaa.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Lisäksi valittaja moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kehäpäätelmiin johtavista perusteluista, koska valittajan mukaan se lähti oletuksesta, että Elf Aquitaine ja Atofina muodostavat yhden ainoan yrityksen, mutta sulki pois niiden seikkojen (esim. sen, ettei emoyhtiö ollut tietoinen rikkomisesta) merkityksellisyyden, jotka sitä vastoin aikaisemman oikeuskäytännön mukaan saattoivat osoittaa, että kyse on erillisistä yrityksistä. Kuten komissio aivan oikein huomauttaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole lähtenyt mistään olettamasta vaan se on tyytynyt toteamaan, että se pitää oikeutettuna komission turvautumista olettamaan, jonka perusteella Elf Aquitaine saatettiin vastuuseen tytäryhtiönsä tekemästä rikkomisesta yllytyssuhteen puuttumisesta huolimatta ja vaikkei emoyhtiö olisi osallistunut suoraan rikkomiseen, sekä tyytynyt vahvistamaan niiden aineellisten edellytysten täyttymisen, joiden perusteella olettamaan on voitu turvautua. Tässä yhteydessä on täysin loogista ajatella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tavoin, ettei edes sillä, että Elf Aquitaine on mahdollisesti ollut epätietoinen rikkomisesta, olisi voitu kyseenalaistaa vastuun perusteltavuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitetty kehäpäätelmiin johtava perustelu oli vain seurausta siitä, että se hyväksyi turvautumisen edellä mainittuun olettamaan, eikä se ole millään tavoin osoitus perustelujen virheellisyydestä.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että myös kolmannen valitusperusteen toinen väite on hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Kolmatta valitusperustetta koskeva päätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää kolmannen valitusperusteen kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-8977"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Neljäs valitusperuste, joka koskee SEUT 263 artiklan rikkomista</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ylittänyt laillisuusvalvonnan rajat korvaamalla komission puuttuvat perustelut omilla perusteluillaan, jotka koskevat erityisesti sitä, että komissio hylkäsi valittajan toimittamat aihetodisteet, joilla tämä pyrki kumoamaan olettaman, jonka perusteella Elf Aquitaine saatettiin vastuuseen tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Kyseisissä valittajan väitteissä lähdetään mielestäni siitä, että komission päätökseltä puuttuvat perustelut. Perustelujen puuttuminen ei kuitenkaan käy ilmi tutkittaessa valitusperusteen ensimmäistä väitettä (ks. edellä 42–46 kohta). Huomautan lisäksi, että muistutettuaan asiassa DIR International Film ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa ensin siitä, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi EY 230 artiklaan (josta on tullut SEUT 263 artikla) perustuvaa laillisuusvalvontaa suorittaessaan korvata riidanalaisen toimen tekijän perusteluja omilla perusteluillaan, yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin tarkentaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattaakin kumoamiskannetta käsitellessään päätyä tulkitsemaan riidanalaisen toimenpiteen perusteluja eri tavoin kuin toimenpiteen toteuttaja ja joissakin tilanteissa jopa hylkäämään viimeksi mainitun esittämät nimenomaiset perustelut, se ei kuitenkaan voi menetellä tällä tavoin, jollei se ole aineellisesti perusteltua<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0050" REF.START="QS0050"/>.<NOTE NOTE.ID="E0062" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-164/98 P" PAGE.ECR="I-447" YEAR="2000">C-164/98 P, DIR International Film ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20000127">27.1.2000</DATE> (Kok., s. I-447, 38</REF.DOC.ECR> ja 42 kohta).</P></NOTE> Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen liikkumavara laillisuusvalvontansa rajoissa on siis laajempi kuin valittaja väittää. Hylätessään valituksenalaisen tuomion 160 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa seikat, joilla Elf Aquitaine pyrki näyttämään toteen tytäryhtiönsä itsenäisen toiminnan markkinoilla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rajoittui antamaan perustelut, jotka ovat selvästi paljon yksityiskohtaisemmat kuin komission päätöksessä annetut perustelut mutta kuitenkin yhteneväiset niiden kanssa. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole syyllistynyt perustelujen korvaamiseen.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>SEUT 263 artiklan rikkomista koskeva neljäs valitusperuste on edellä esitetyn perusteella mielestäni hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Viides valitusperuste, joka koskee vastuuseen saattamista koskevien periaatteiden loukkaamista</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Ennen tässä valitusperusteessa esitettyjen väitteiden tutkimista muistutan, että Elf Aquitainea pidettiin vastuullisena rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö Atofina oli syyllistynyt, sen olettaman perusteella, johon<?PAGE NO="I-8978"?> komissio on viime vuosina turvautunut yhä useammin rangaistessaan kartelleista, joihin on osallistunut suuriin teollisuuskonserneihin kuuluvia yhtiöitä. Tämä päättelytapa perustuu olennaisilta osin ajatukseen, että koska periaatteessa emoyhtiön täydellinen (tai nyt esillä olevassa asiassa lähes täydellinen) omistus tytäryhtiön osakepääomasta antaa emoyhtiölle siinä määrin vaikutusvaltaa, että sillä on ratkaiseva vaikutus tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan,<NOTE NOTE.ID="E0063" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="48/69" PAGE.ECR="619" YEAR="1972">48/69, ICI v. komissio, tuomio <DATE ISO="19720714">14.7.1972</DATE> (Kok., s. 619</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. II, s. 25, 136–137 kohta).</P></NOTE> on perusteltua olettaa, ellei toisin osoiteta, että vaikutusvaltaa on tosiasiallisesti käytetty ja ettei tytäryhtiö ole voinut itsenäisesti päättää toiminnastaan markkinoilla. Yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio antamassaan tuomiossa ottanut puoltavan kannan (kuten myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin aiemmin) tähän päättelytapaan täsmentäen, ettei emoyhtiön vastuu tässä mielessä aiheudu vain siitä, että emoyhtiö omistaa 100 prosenttia tytäryhtiönsä pääomasta, vaan tästä tosiseikasta yhdistettynä sellaisten tosiseikkojen puuttumiseen, joilla voidaan kiistää emoyhtiön mahdollisuus ratkaisevasti vaikuttaa tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan tai joilla voidaan näyttää toteen tytäryhtiön itsenäisyys markkinoilla.<NOTE NOTE.ID="E0064" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Tuomion 28 kohta. Ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-325/01" PAGE.ECR="II-3319" YEAR="2005">T-325/01, DaimlerChrysler AG v. komissio, tuomio <DATE ISO="20051215">15.12.2005</DATE> (Kok., s. II-3319</REF.DOC.ECR>, 218–220 kohta).</P></NOTE> Täsmennyksestä huolimatta asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annettu tuomio antoi aihetta tulkinnalle, jonka mukaan tosiasiallisen määräysvallan olettama yhdistettynä päinvastaisen näytön puuttumiseen eivät sinänsä riittäisi tytäryhtiön tekemän rikkomisen lukemiseen emoyhtiön syyksi vaan että niiden tueksi on esitettävä muita tekijöitä, joilla voidaan tukea käsitystä kahden yhtiön aikomusten yhteneväisyydestä (yhteisöjen tuomioistuin oli viitannut kyseisessä asiassa nimenomaisesti siihen seikkaan, että emoyhtiö oli esiintynyt hallinnollisessa menettelyssä suhteessa komissioon Stora-konsernin yhtiöiden ainoana edustajana).<NOTE NOTE.ID="E0065" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Tuomion 29 kohta. Julkisasiamies Jean Mischo on ottanut samansuuntaisen kannan kyseisessä asiassa esittämässään ratkaisuehdotuksessa (17–62 kohta). Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-109/02+T-118/02+T-122/02+T-125/02+T-126/02+T-128/02+T-129/02+T-132/02+T-136/02" PAGE.ECR="II-947" YEAR="2007">T-109/02, T-118/02, T-122/02, T-125/02, T-126/02, T-128/02, T-129/02, T-132/02 ja T-136/02, Bolloré v. komissio, tuomio <DATE ISO="20070426">26.4.2007</DATE> (Kok., s. II-947, 132)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Kuten tiedetään, yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi edellä esitetyn tulkinnan edellä mainitussa asiassa Akzo Nobel ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa,<NOTE NOTE.ID="E0066" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Tuomion 62 kohta.</P></NOTE> jota käsitellään tarkemmin jäljempänä. Mainitun olettaman soveltamisalaa on hiljattain laajennettu koskemaan myös tapauksia, joissa emoyhtiöllä on määräysvalta täysin omistamansa yhtiön välityksellä kolmannessa yhtiössä.<NOTE NOTE.ID="E0067" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia T-85/06, General Química ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20081218">18.12.2008</DATE>, joka pysytettiin asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-90/09 P" PAGE.ECR="I-1" YEAR="2011">C-90/09 P, General Química ym. v. komissio, <DATE ISO="20110120">20.1.2011</DATE> muutoksenhakuasteessa annetulla tuomiolla (Kok., s. I-1)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet ovat toistuvasti pitäneet oikeutettuna vetoamista mainittuun olettamaan,<NOTE NOTE.ID="E0068" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. em. asioissa Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, Akzo Nobel ym. v. komissio sekä General Química ym. v. komissio annettujen tuomioiden sekä asiassa General Química ym. v. komissio annetun tuomion lisäksi asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-112/05" PAGE.ECR="II-5049" YEAR="2007">T-112/05, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="20071212">12.12.2007</DATE> (Kok., s. II-5049)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> joka juontaa juurensa yhteisöjen tuomioistuimen paljon<?PAGE NO="I-8979"?> aiemmin antamasta tuomiosta,<NOTE NOTE.ID="E0069" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="107/82" PAGE.ECR="3151" YEAR="1983">107/82, AEG-Telefunken v. komissio, tuomio <DATE ISO="19831025">25.10.1983</DATE> (Kok., s. 3151</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. VII, s. 281, 50 kohta).</P></NOTE> yhtiöt, joiden vastuu on todettu kyseisen olettaman nojalla, nostavat yhä useammin kanteen päätöksistä, joilla niille määrätään sakkoja niiden tytäryhtiöiden kilpailunvastaisen toiminnan vuoksi, ja arvostelevat hyvin samankaltaisin perustein komission noudattamaa tapaa, jolla se saattaa yhtiöitä vastuuseen.<NOTE NOTE.ID="E0070" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia T-85/06, Air Liquide v. komissio, josta on valitettu yhteisöjen tuomioistuimeen.</P></NOTE> Nyt esillä olevassa Elf Aquitainen viidennessä valitusperusteessa on neljä osaa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Ensimmäinen väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Valittaja väittää ensimmäisessä väitteessään ensinnäkin, että edellä mainittuun olettamaan turvautuminen rikkoo selvitysvastuuta koskevia sääntöjä sekä etenkin asetuksen N:o 1/2003 2 artiklaa, jonka nojalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>[SEUT]sopimuksen[101] artiklan 1 kohdan tai [102] artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0051" REF.START="QS0051"/>. Tätä väitettä ei voida mielestäni hyväksyä. Se, että komissio oikeutetaan toimimaan perustellun loogisesti soveltamalla kokemussääntöä (id quod plerumque accidit), jonka perusteltavuutta valittaja ei sinänsä ole kiistänyt loogisen päättelyn oikeellisuuden ja todennäköisyyden valossa, ei muuta selvitysvastuun jakoa koskevia sääntöjä vaan mahdollistaa vain erityisissä olosuhteissa turvautumisen erityiseen todistuskeinoon.<NOTE NOTE.ID="E0071" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Koska toisaalta valittajan väittämä rikkominen näyttää liittyvän enemmän olettamaa koskevan näytön epäsuoraan luonteeseen kuin sen päätelmän uskottavuuden asteeseen, johon perustuu Elf Aquitaineen sovellettu olettama ratkaisevasta vaikutusvallasta, mainitun rikkomisen korjaamiseksi ei riittäisi, kuten valittaja esittää, että komissio määrättäisiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>vahvistamaan<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0052" REF.START="QS0052"/> olettamaa toimittamalla muita aihetodisteita vaikutusvallan tosiasiallisesta käytöstä, koska se ei muuttaisi niiden todisteiden puhtaasti epäsuoraa luonnetta, joihin emoyhtiön vastuu perustuu nyt esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Toiseksi valittaja väittää, että SEUT 101 artiklan rikkomisen vuoksi määrättyjen seuraamusten rikosoikeudellisen luonteen sekä toimivallan keskittämisen komissioon olisi pitänyt johtaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksy turvautumista Elf Aquitaineen sovellettuun olettamaan, koska se loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa vahvistettua syyttömyysolettaman periaatetta.</TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tältä osin muistutan ennen kaikkea, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ei kielletä rikosoikeudessa turvautumasta faktisiin tai legaalisiin olettamiin, mutta siinä vaaditaan, että niille asetetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>kohtuulliset rajat<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0053" REF.START="QS0053"/>, joissa otetaan huomioon kyseessä olevien intressien merkitys sekä puolustautumisoikeuksien suojaamisen tarve.<NOTE NOTE.ID="E0072" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. erityisesti asia Salabiaku v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19881007">7.10.1988</DATE>, 28 kohta. Tämä oikeuskäytäntö sisältyy asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-45/08" PAGE.ECR="I-12073" YEAR="2009">C-45/08, Spector Photo Group ja Van Raemdonck, <DATE ISO="20091223">23.12.2009</DATE> annettuun tuomioon (Kok., s. I-12073</REF.DOC.ECR>, 43 kohta).</P></NOTE> Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen<?PAGE NO="I-8980"?> oikeuskäytännöstä ilmenee, että näitä rajoja katsotaan periaatteessa noudatetun, mikäli olettaman kohteelle annetaan mahdollisuus esittää päinvastainen näyttö, ja näin on myös siinä yhteydessä, jota ihmisoikeustuomioistuin kutsuu rikosoikeuden <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>kovaksi ytimeksi<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0054" REF.START="QS0054"/>. Ihmisoikeustuomioistuin on siten katsonut esimerkiksi asiassa Pham Hoang vastaan Ranska antamassaan tuomiossa, että Ranskan tullilainsäädännössä säädetty vastuuolettaman liittäminen päihteiden hallussapitoon on sopusoinnussa syyttömyysolettaman periaatteen ja yleisemmin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjen kanssa, kun syylliseksi katsotulla on kuitenkin mahdollisuus todistaa toimineensa hätätilanteessa tai erehdyksessä.<NOTE NOTE.ID="E0073" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Pham Hoang v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19920925">25.9.1992</DATE>, 34 kohta; aiemmista tuomioista ks. vastaavasti em. asia Salabiaku v. Ranska.</P></NOTE> Analogisesti syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamisena ei ole pidetty vastuuolettaman liittämistä syytetyn toimimiseen johtotehtävissä asiassa Radio France ym. vastaan Ranska annetussa tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0074" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Asia Radio France ym. v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20040330">30.3.2004</DATE>, 24 kohta.</P></NOTE> eikä olettamaa, että omaisuutta, jota Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimassa olevan päihdelainsäädännön nojalla tuomittu henkilö on hankkinut kuuden vuoden kuluessa ennen rikoksen tekemistä, voidaan pitää huumekaupalla ansaittuna tulona, joka voidaan sellaisenaan tuomita menetetyksi:<NOTE NOTE.ID="E0075" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia Phillips v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20011212">12.12.2001</DATE>, 43 kohta, ja asia Grayson ja Barnham v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20081223">23.12.2008</DATE>, 46–49 kohta. Kyseistä olettamaa ei kuitenkaan sovellettu kummassakaan tapauksessa valittajan syyttämiseksi rikoksesta vaan pelkästään konfiskaation sisällön määrittämiseksi.</P></NOTE> molemmissa tapauksissa oli nimittäin kyse olettamista, jotka oli mahdollista kumota päinvastaisella näytöllä. Täsmennettyään ensin, että olettamien käytön on rikosoikeudessa oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on yleisellä tasolla todennut edellä mainitussa asiassa Janosevic vastaan Ruotsi antamassaan tuomiossa, että olettama, jota on vaikea kumota mutta jota vastaan voidaan kuitenkin esittää päinvastainen näyttö, pysyy <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>kohtuullisissa rajoissa<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0055" REF.START="QS0055"/>.<NOTE NOTE.ID="E0076" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Tuomion 101–105 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Muistutan näin ollen, että unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat toistuvasti katsoneet, että tosiasiallisen vaikutusvallan olettama, jonka mukaan emoyhtiö vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan, on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>yksinkertainen<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0056" REF.START="QS0056"/> olettama, joka voidaan kumota päinvastaisella näytöllä.<NOTE NOTE.ID="E0077" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. mm. edellä alaviitteessä 59 mainittu asia Akzo Nobel v. komissio, tuomion 60 kohta.</P></NOTE> Valittaja kuitenkin väittää, että olettamaa on <HT TYPE="ITALIC">tosiasiassa</HT> mahdoton kumota. Se esittää väitteensä tueksi kolme seikkaa: i) emoyhtiön osuus tytäryhtiön osakepääomasta riittää olettaman soveltamiseen; ii) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 105 kohdassa, että komissiolla on harkintavalta lukea rikkominen emoyhtiön syyksi myös, jos emoyhtiö omistaa tytäryhtiön osakepääomasta vähintään 98 prosenttia, ja iii) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi valittajan esittämistä aihetodisteista.</TXT></NP><?PAGE NO="I-8981"?><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Ensimmäisen seikan osalta on totta, että täydellinen tai lähes täydellinen omistus on todettu riittäväksi kyseisen olettaman soveltamisen kannalta; olettaman kohteena on kuitenkin tuon omistuksen mahdollistama vaikutusvallan tosiasiallinen käyttö niin, että se vaikuttaa tytäryhtiön toimintaan markkinoilla. Emoyhtiöllä, jota pidetään vastuullisena tämän olettaman nojalla, on siten mahdollisuus vastustaa sen soveltamista esimerkiksi niin, että se osoittaa, että pääomaomistuksesta huolimatta yhtiö ei voi oikeudellisten tai tosiasiallisten esteiden vuoksi käyttää tosiasiallista vaikutusvaltaa tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan nähden, tai että vaikka sen käyttäminen olisikin mahdollista, sitä ei ole käytännössä käytetty, tai edelleen, että huolimatta emoyhtiön pyrkimyksistä vaikuttaa tytäryhtiön toimintaan markkinoilla tytäryhtiö on kuitenkin aina toiminut itsenäisesti (jos se on vastoin emoyhtiön ohjeita).<NOTE NOTE.ID="E0078" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 68 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 62 kohta.</P></NOTE> Kuten komissio on aivan oikein huomauttanut, se, että olettaman kumoamiseksi on vaikea esittää näyttöä, ei sinänsä tarkoita, että olettamaa olisi tosiasiassa mahdoton kumota. Kuten lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut (ks. edellä 60 kohta), olettama pysyy, vaikka se onkin vaikeasti kumottavissa, kohtuullisissa rajoissa, mikäli päinvastaisen näytön esittämiseen on mahdollisuus.</TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan toista seikkaa, johon valittaja vetoaa kyseisen olettaman tosiasiassa kumoamattoman luonteen osoittamiseksi, katson, että se seikka, että komissiolla on harkintavalta päättäessään, pitäisikö rikkominen lukea myös sellaisen emoyhtiön syyksi, joka omistaa kokonaan tai lähes kokonaan tytäryhtiönsä, ei vaikuta millään tavoin kyseisen olettaman suhteellisuuteen ainakaan silloin, kun ei ole kiistetty, että olettamaan ei voida vedota, mikäli on voitu osoittaa, ettei emoyhtiö ole vaikuttanut ratkaisevasti tytäryhtiönsä liiketoimintapolitiikkaan. Muutoin tyydyn toteamaan, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että periaatteessa se seikka, ettei olettama toimi automaattisesti, mahdollistaa sen soveltamisen kohtuullisissa rajoissa.<NOTE NOTE.ID="E0079" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti em. asia Phillips v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 43 kohta, jossa korostetaan, että tuomareilla on harkintavalta olla käyttämättä olettamaa, jos sen soveltaminen vaarantaisi vakavasti oikeudenmukaisuuden.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Valittaja korostaa lopuksi ensimmäisen oikeusasteen suorittamasta todisteiden arvioinnista, että tuomioistuin vaati pääasiassa negatiivista näyttöä puuttumattomuudesta tytäryhtiön toimintaan markkinoilla eli eräänlaista ylivoimaista näyttövelvollisuutta, joka on ristiriidassa sen kanssa, että jokaisella<?PAGE NO="I-8982"?> on oltava oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä oikeus tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan. Tältä osin katson, että koska olettama mahdollistaa loogisen ja johdonmukaisen toimivuutensa ansiosta sen, että tunnetusta tosiseikasta käsin voidaan näyttää toteen tuntematon tosiseikka, tuntuu loogiselta, että olettaman kohteena oleva subjekti on periaatteessa velvollinen esittämään negatiivisen näytön tosiseikasta, joka on todistettu oikeaksi vain olettaman avulla. Pelkästään näytön vaatimisesta ei voida tehdä, kuten valittaja tekee, päätelmää olettaman kumoamattomuudesta, etenkään jos kyseistä näyttöä on haettava olettaman kohteena olevan subjektin piiristä, kuten tässä tapauksessa. Toisaalta sekä unionin tuomioistuimen<NOTE NOTE.ID="E0080" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-344/08" PAGE.ECR="I-7033" YEAR="2009">C-344/08, Rubach, tuomio <DATE ISO="20090716">16.7.2009</DATE> (Kok., s. I-7033, 31</REF.DOC.ECR>–33 kohta).</P></NOTE> että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen<NOTE NOTE.ID="E0081" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. esim. em. asia Phillips v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 43 kohta, ja em. asia Grayson ja Barnham v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion 49 kohta.</P></NOTE> oikeuskäytännön valossa kyseinen seikka ei sinänsä näytä olevan ristiriidassa syyttömyysolettaman periaatteen kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Vastauksessaan valittaja mainitsee väitteidensä tueksi asiassa Spector Photo Group ja Van Raemdonck hiljattain annetun tuomion.<NOTE NOTE.ID="E0082" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Edellä alaviitteessä 72 mainittu asia.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on katsonut tässä tuomiossa, ettei syyttömyysolettaman periaate ole esteenä direktiivin 2003/6/EY<NOTE NOTE.ID="E0083" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) <DATE ISO="20030128">28.1.2003</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/6/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" DATE.PUB="2003" NO.OJ="096" PAGE.FIRST="16">EUVL L 96, s. 16</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 2 artiklan 1 kohdassa säädetylle olettamalle, jossa sisäpiirikaupan tekijän aikomus ilmenee implisiittisesti tämän rikkomisen konkreettisista osatekijöistä, kun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>tällainen olettama on kumottavissa ja kun puolustautumisoikeudet taataan<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0057" REF.START="QS0057"/>.<NOTE NOTE.ID="E0084" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. tuomion 44 kohta.</P></NOTE> Tämä on sopusoinnussa tähänastisen arvion kanssa eikä tue valittajan väitettä.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Valittajan mukaan unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt kyseisen tuomion 55 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa olettamien soveltamisrajat talousoikeuden alalla hylkäämällä niiden automaattisen käytön ja edellyttäen toimivaltaisilta viranomaisilta perusteellista tosiseikkojen tutkintaa, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi Elf Aquitainen tapauksessa tehnyt. Tältä osin minusta vaikuttaa, että valittaja antaa asiassa Spector Photo Group ja Van Raemdonck annetun tuomion edellä mainituille kohdille yleisen soveltamisalan, jota niillä ei ole. Lisäksi toisin kuin valittaja tulkitsee, unionin tuomioistuin tyytyy tulkitsemaan noissa kohdissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>sisäpiiritiedon käytön<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0058" REF.START="QS0058"/> käsitettä direktiivin N:o 2003/6 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja direktiivin tavoitteiden perusteella määräten toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi varmistua siitä, että kyseessä tosiaan on sellainen perusteeton sisäpiiritiedon käyttö, joka kyseisellä direktiivillä pyritään kieltämään rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden<?PAGE NO="I-8983"?> ja sijoittajien luottamuksen vuoksi:<NOTE NOTE.ID="E0085" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. tuomion 55 kohta.</P></NOTE> jos perusteetonta käyttöä ei voida näyttää toteen, koska sisäpiiritiedon käyttö ei ole direktiivin tarkoituksen vastaista,<NOTE NOTE.ID="E0086" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. tuomion 61 kohta.</P></NOTE> sisäpiirikaupparikoksen tunnusmerkistö ei täyty, eikä <HT TYPE="ITALIC">näin ollen</HT> voida soveltaa olettamaa rikkomuksen psykologisista osatekijöistä. Toisin sanoen toimivaltaisille viranomaisille määrätty velvollisuus suorittaa perusteellinen sisäpiirikauppaa koskevien tosiseikkojen tutkinta ei koske olettaman kohdetta, nimittäin tahallisuutta, vaan pelkästään rikkomuksen konkreettisia osatekijöitä, joiden mukaan tahallisuus määräytyy. Asiassa Spector Photo Group ja Van Raemdonck annettu tuomio ei siis millään tavoin tue valittajan väitettä, jonka mukaan olettamaa, jolla komissio pyrki osoittamaan valittajan vastuun rikkomisesta, johon tämän tytäryhtiö on syyllistynyt, olisi pitänyt vahvistaa muilla todisteilla. Kuten komissio perustellusti korostaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on joka tapauksessa tosiasiallisesti tutkinut kaikki valittajan esittämät seikat, joilla valittaja pyrki kumoamaan itseensä sovelletun olettaman.</TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Muilta osin väitteissä, joihin valittaja vetoaa käsiteltävänä olevan väitteen yhteydessä, toistetaan osa väitteistä, joita on jo käsitelty kolmannen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä. Tältä osin riittää, kun todetaan, että toisin kuin valittaja näyttää väittävän, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole vahvistanut tiettyä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>näyttökynnystä<QUOT.END CODE="201D" ID="QE0059" REF.START="QS0059"/> hylätessään valittajan esittämien todisteiden merkityksellisyyden tai riittävyyden, vaan on tyytynyt tutkimaan todisteet erikseen ja yhdessä (valituksenalaisen tuomion 160–173 kohta). Analysoinnin jatkaminen saattaisi kyseenalaistaa ensimmäisen oikeusasteen suorittaman todisteiden arvioinnin, koska valittaja ei ole vedonnut seikkoihin, jotka tukevat todisteiden mahdollista vääristämistä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toinen väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Valittaja esittää viidennen valitusperusteensa toisessa väitteessä, että oikeuttamalla turvautumisen olettamaan, johon komissio tukeutui, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkaa toissijaisuusperiaatetta ja toimii vastoin jäsenvaltioiden yhtiöoikeuden perustana olevaa oikeushenkilön itsenäisyyden periaatetta. Oikeushenkilöltä riistettäisiin tällöin hänen puolustautumisoikeutensa, syyttömyysolettamaa koskeva oikeus sekä oikeus seuraamusten yksilöllisyyteen.</TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Tältä osin katson, että toisin kuin valittaja väittää, olettama, jonka perusteella valittajan katsottiin olevan vastuussa tytäryhtiönsä<?PAGE NO="I-8984"?> Atofinan tekemästä rikkomisesta, ei sinänsä loukkaa Ranskan oikeudessa tunnustettua konserniin kuuluvien oikeushenkilöiden itsenäisyyden periaatetta. Kuten edellä on jo nähty, tämän olettaman kohteena on, että emoyhtiö harjoittaa ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön liiketoimintapolitiikassa, minkä mahdollistaa emoyhtiön täydellinen tai lähes täydellinen omistus tytäryhtiön osakepääomasta, mistä puolestaan voidaan päinvastaisen näytön puuttuessa johtaa, että vaikutusvaltaa todella käytetään. Kyseinen olettama ei siis sinänsä vaikuta oikeushenkilöiden itsenäisyyden periaatteeseen, vaan siihen vaikuttaa ajatus, että mikäli vaikutusvalta todennetaan olettamalla tai ei, emoyhtiö ja tytäryhtiö muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden ja siten yhden ainoan yrityksen EUT-sopimuksen kilpailusääntöjen soveltamiseksi. Kuten tiedetään, tällainen ajatusrakennelma, joka on jo pitkään tunnustettu unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä,<NOTE NOTE.ID="E0087" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. esim. edellä alaviitteessä 59 mainittu asia Akzo Nobel v. komissio, tuomion 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.</P></NOTE> on tehnyt mahdolliseksi yrityksen käsitteen, johon kilpailusäännöt pohjautuvat, laajentamisen myös subjekteihin, jotka eivät toimi suoraan markkinoilla, ja sen, että näille subjekteille voidaan määrätä sakkoja, vaikka ne eivät ole itse ottaneet osaa rikkomiseen. Näin ollen myöskään tämä ajatusrakennelma ei näytä olevan ristiriidassa sen periaatteen kanssa, johon valittaja vetoaa.</TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Ensinnäkin päätelmä, jonka mukaan emoyhtiö harjoittaa kilpailusääntöjen soveltamiseksi ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön liiketoimintapolitiikassa niin, ettei tytäryhtiön voida katsoa toimivan itsenäisesti markkinoilla – niin että päätelmä määräytyy vain kahden subjektin välillä olevan omistussuhteen perusteella tai sen tueksi on esitetty erityisiä todisteita – ei kyseenalaista näiden subjektien oikeudellista itsenäisyyttä, koska, kuten on nähty, niitä pidetään erillisinä, kun on kyse sekä niiden puolustautumisoikeuksien käyttämisestä (väitetiedoksiannon lähettäminen, mahdollisuus tehdä huomioita, kuuleminen, oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi) että sakon määräämisestä. Toisin kuin valittaja väittää, emoyhtiön vastuu tytäryhtiöiden toiminnasta ei tältä osin tarkoita kolmansien teoista johtuvaa tuottamuksesta riippumatonta vastuuta, vaan se perustuu siihen, että emoyhtiö on, oletetusti tai todistetusti, osallistunut tytäryhtiön liiketoimintapolitiikan suuntaviivojen suunnitteluun sekä tytäryhtiön toimintaan markkinoilla.<NOTE NOTE.ID="E0088" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 59 mainittu asia Akzo Nobel, tuomion 77 kohta.</P></NOTE> Toiseksi konserniin kuuluvien oikeushenkilöiden itsenäisyyden periaate ei myöskään ole ehdoton edes Ranskan oikeudessa, vaan erityisolosuhteissa, kuten esimerkiksi varojen sekoittumistapauksissa sekä erityisaloilla, kuten erityisesti vero-oikeudessa ja kirjanpitolainsäädännössä, hyväksytään<?PAGE NO="I-8985"?> periaatteellinen rinnakkaisajatus, että konserni muodostaa taloudellisen kokonaisuuden.<NOTE NOTE.ID="E0089" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. tämän periaatteen rajoitusten osalta yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="6/73+7/73" PAGE.ECR="223" YEAR="1974">6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, <DATE ISO="19740306">6.3.1974</DATE> annettuihin tuomioihin (Kok., s. 223</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. II, s. 229) johtanut julkisasiamies Warnerin esittämä ratkaisuehdotus.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Elf Aquitaine väittää käsiteltävänä olevassa väitteessä lisäksi, että toteamalla, ettei komission tarvinnut esittää konkreettisia aihetodisteita siitä, ettei Atofina toimi markkinoilla itsenäisesti, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toimii vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa vaaditaan vähintään yhteys olettaman ja sopimuksen kohteen tai merkityksellisten markkinoiden välillä. Tältä osin tyydyn viittaamaan siihen, mitä esitin jo edellä 56 kohdassa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Akzo antamasta tuomiosta sekä tämän aiemmasta oikeuskäytännöstä tekemästä tulkinnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että viidennen valitusperusteen toinen väite on hylättävä perusteettomana.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Kolmas väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut komissiolle harkintavallan lukea tytäryhtiöiden tekemä rikkominen emoyhtiöiden syyksi. Harkintavalta loukkaisi laillisuuden ja oikeusvarmuuden periaatteita. Komission käytäntö asiassa on valittajan mukaan epäjohdonmukainen, mikä johtuu erityisesti siitä, että valittajan katsottiin olevan vastuussa tytäryhtiönsä Atofinan toiminnasta nyt esillä olevassa asiassa mutta ei aiemmassa rikkomismenettelyssä.</TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Etenkin valituksenalaisen tuomion 105 kohdasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sulki pois sen, että harkintavalta, jota komissio vaati päätöksensä 260 perustelukappaleessa, koskisi yhtiön saattamista vastuuseen toisen yhtiön tekemistä rikkomisista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kyseisessä kohdassa, että komissio oli selventänyt istunnossa ja kirjelmissään, että mainittu harkintavalta koskee ainoastaan päätöstä siitä, pitäisikö seuraamuksia määrätä kaikille konsernin yhtiöille sen jälkeen, kun edellytykset kaikkien yhtiöiden rankaisemiseksi on varmistettu. Valittajan väitteeltä puuttuu siten tosiasiapohja, minkä vuoksi se on hylättävä</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Neljäs väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Valittaja väittää lopuksi viidennen valitusperusteensa neljännessä väitteessä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on<?PAGE NO="I-8986"?> loukattu. Väite on kohdistettu valituksenalaisen tuomion 175 kohtaan, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitetään vahvistaneen sen, että komissio oli kohdellut valittajaa (jonka vastuun osoittamiseen olisi riittänyt vain kapitalistinen yhteys Atofinan kanssa) eri tavoin kuin muita sopimuksessa mukana olleita emoyhtiöitä, kuten erityisesti Akzo Nobel- ja Clariant-konserniin kuuluvia yhtiöitä, joita varten vastaajana oleva toimielin olisi sitä vastoin esittänyt muitakin aihetodisteita kunkin tytäryhtiön itsenäisyyden puuttumisesta. Tältä osin komissio huomauttaa, että näiden yhtiöiden tapauksessa komissiolla oli hallussaan mainitut aihetodisteet ja että sen vuoksi se mainitsi ne päätöksessä ylimääräisinä todisteina. Olen samaa mieltä vastaajana olevan toimielimen kanssa siinä, ettei pelkästään tämä seikka sinänsä anna aihetta päätellä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta olisi loukattu. Siten myös viidennen perustelukappaleen neljäs väite on mielestäni hylättävä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>Viidettä valitusperustetta koskeva päätelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että viides valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kuudes valitusperuste</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Valittaja toteaa kuudennessa valitusperusteessaan toissijaisesti, että valituksenalaista tuomiota rasittavien oikeudellisten virheiden ja unionin oikeuteen kohdistuvan rikkomisen on johdettava vähintään sakon kumoamiseen tai sen määrän alentamiseen. Koska olen edellä esitetyn arvion pohjalta tehnyt päätelmän, että kaikilta valittajan esittämiltä väitteiltä puuttuu tosiasiapohja, katson, että vaikka ei otettaisi huomioon komission esille tuomia puutteita tämän kuudennen valitusperusteen selkeydessä, se on joka tapauksessa hylättävä. Valittaja vetoaa vastauksessaan tähän valitusperusteeseen liittyen lisäksi rangaistusten oikeasuhteisuutta koskevan periaatteen loukkaamiseen. Lukuun ottamatta epäröintiä, jota tämän väitteen tutkittavaksi ottaminen herättää, kun otetaan erityisesti huomioon, että se esitettiin myöhäisessä vaiheessa,<NOTE NOTE.ID="E0090" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Lissabonin sopimuksen voimaantulo, jolla valittaja perustelee kyseistä väitettä, tapahtui vain vähän ennen valituksen jättämistä. Huomautan lisäksi, että valittaja ei ollut ensimmäisessä oikeusasteessa vedonnut yhteenkään suhteellisuusperiaatteen väitettyä loukkaamista koskevaan perusteeseen tai perusteluun. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja yhteisöjen tuomioistuin varmistivat siis kyseisen periaatteen noudattamisen sakkoasioissa jo ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Kyseisen väitteen tutkittavaksi ottaminen on siten kyseenalaista myös perusteena, johon vedottiin ensimmäisen kerran vasta muutoksenhakuasteessa (ks. asiassa C-413/08 P, Lafarge v. komissio hiljattain annettu tuomio, Kok., s. I-5361 52 kohta).</P></NOTE> katson, että seikat, joihin<?PAGE NO="I-8987"?> valittaja vetoaa, kuten erityisesti se, ettei se ole osallistunut rikkomiseen, ettei se ollut tietoinen siitä ja ettei se ole voinut hyötyä rikkomisesta mitenkään, koska se ei toimi suoraan kyseisillä markkinoilla, ovat vain yleisiä väittämiä, joiden tarkoituksena on jälleen vain lähinnä kyseenalaistaa valittajan vastuun osoittamisen perustana olevat seikat ja joilla ei voida vakavasti ottaen riitauttaa komission määräämän sakon oikeasuhteisuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin valittaja viittaa kuudennessa valitusperusteessa unionin tuomioistuimen SEUT 261 artiklan nojalla harjoittamaan täyteen tuomiovaltaan, muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut täyden tuomiovaltansa perusteella yhteisön oikeuden rikkomisesta yrityksille määrättyjen sakkojen suuruuden, unionin tuomioistuimen asiana ei ole korvata kohtuullisuussyistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintaa omallaan, kun se käsittelee oikeuskysymyksiä valituksen yhteydessä.<NOTE NOTE.ID="E0091" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-219/95" PAGE.ECR="I-4411" YEAR="1997">C-219/95, Ferriere Nord v. komissio, tuomio <DATE ISO="19970717">17.7.1997</DATE> (Kok., s. I-4411</REF.DOC.ECR>, 31 kohta); asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-185/95 P" PAGE.ECR="I-8417" YEAR="1998">C-185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio <DATE ISO="19981217">17.12.1998</DATE> (Kok., s. I-8417</REF.DOC.ECR>, 129 kohta) ja edellä alaviitteessä 45 mainittu asia Technische Unie v. komissio, tuomion 210 kohta.</P></NOTE> Valittaja ei myöskään ole kiistänyt ensimmäisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa täyden toimivaltansa käyttämiselle (tai käyttämättä jättämiselle) asettamien edellytysten laillisuutta.<NOTE NOTE.ID="E0092" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" TYPE="FOOTNOTE"><P>Kuten edellä alaviitteessä 52 on jo todettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei valittaja ollut esittänyt seikkoja, joiden perusteella se olisi voinut kyseenalaistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen täyden tuomiovaltansa perusteella sille määräämän sakon määrään (valituksenalaisen tuomion 242 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Siten myös kuudes, toissijaisesti esitetty valitusperuste on mielestäni hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Oikeudenkäyntikulut</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska ehdotan valituksen hylkäämistä ja koska myös komissio on päätynyt siihen, että valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, katson, että valittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-8988"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>