<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑2/15</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CC0002</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:168">EU:C:2016:168</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>13</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>13</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – PAOLO MENGOZZI – ASIA C‑2/15</P><P>DHL EXPRESS (AUSTRIA)</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Paolo Mengozzi</HT></P><P><DATE ISO="20160316">16 päivänä maaliskuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C‑2/15</P><P>DHL Express (Austria) GmbH</P><P>vastaan</P><P>Post-Control-Kommission</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof (hallintotuomioistuin, Itävalta))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Palvelujen tarjoamisen vapaus</KEYWORD><KEYWORD>Postipalvelut Euroopan unionissa</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen säännöstö, jonka mukaan kaikki postipalvelujen tarjoajat ovat velvolliset osallistumaan postialan sääntelyviranomaisen toimintakustannusten rahoittamiseen</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Sallitaanko yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä <DATE ISO="19971215">15.12.1997</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/67/EY,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="015" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="1998">EYVL 1998 L 15, s. 14</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Ennen direktiiviä 2008/6 direktiiviä 97/67 oli muutettu myös <DATE ISO="20020610">10.6.2002</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/39/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="176" PAGE.FIRST="21" DATE.PUB="2002">EUVL L 176, s. 21</REF.DOC.OJ>) ja <DATE ISO="20030929">29.9.2003</DATE> annetulla Euroopan Parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="284" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2003">EUVL L 284, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> <DATE ISO="20080220">20.2.2008</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="052" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2008">EUVL L 52, s. 3</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä direktiivi 97/67), se, että jäsenvaltiot velvoittavat kaikki postipalvelujen tarjoajat osallistumaan postialasta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen toiminnan rahoittamiseen? Tästä on kyse käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2008/6</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/6 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Postipalvelujen tarjoajia voidaan vaatia osallistumaan yleispalvelun rahoittamiseen niissä tapauksissa, joissa on säädetty korvausrahastosta. Määritellessään, mitä yrityksiä voidaan vaatia maksamaan tukiosuus korvausrahastoon, jäsenvaltioiden olisi arvioitava, voidaanko tällaisten yritysten tarjoamia palveluja käyttäjän näkökulmasta katsottuna pitää yleispalvelun piiriin kuuluvina palveluina, koska ne ovat riittävässä määrin yleispalvelua korvaavia, kun otetaan huomioon näiden palvelujen ominaispiirteet, myös lisäarvo, sekä aiottu käyttötarkoitus ja hinta. Näillä palveluilla ei välttämättä tarvitse olla kaikkia yleispalvelun ominaispiirteitä, kuten päivittäinen jakelu ja maanlaajuinen kattavuus<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/6 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa muistutetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Määritellessään edellä tarkoitetuilta yrityksiltä vaadittavaa tukiosuutta yleispalvelun tarjonnan kustannuksien rahoittamiseen jossakin jäsenvaltiossa jäsenvaltioiden olisi suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi käytettävä avoimia ja syrjimättömiä perusteita, kuten näiden yritysten osuutta toimissa, jotka kuuluvat yleispalvelun piiriin kyseisessä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot voivat vaatia niitä palveluntarjoajia, joiden edellytetään maksavan tukiosuus korvausrahastoon, ottamaan käyttöön asianmukaisen eriytetyn laskennan rahaston toiminnan varmistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/6 johdanto-osan 47 perustelukappaleessa todetaan edelleen seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Kansallisten sääntelyviranomaisten asema säilyy todennäköisesti keskeisenä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa siirtymistä kilpailuun ei ole vielä saatettu päätökseen. Sääntely- ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus, jotta varmistetaan niiden päätösten puolueettomuus. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta, niiden perustuslaillisia velvollisuuksia eikä puuttumattomuuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, siten kuin [SEUT 345] artiklassa määrätään. Kansallisille sääntelyviranomaisille olisi niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi annettava tarpeelliset voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 97/67</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan:</P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>postipalveluilla<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="2019" ID="QE0005"/> palveluja, joihin kuuluu postilähetysten keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>1 a)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>postipalvelujen tarjoajalla<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/> yritystä, joka tarjoaa yhtä tai useampaa postipalvelua,”;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>13)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>yleispalvelujen tarjoajalla<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/> julkista tai yksityistä postipalvelun tarjoajaa, joka huolehtii jäsenvaltion alueella kokonaan tai osittain postin yleispalveluista ja joka on 4 artiklan mukaisesti ilmoitettu komissiolle;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>14)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>valtuutuksella<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="2019" ID="QE0008"/> mitä tahansa lupaa, jossa määritellään erityisesti postialaa koskevia oikeuksia ja velvoitteita ja jonka nojalla yritykset voivat tarjota postipalveluja sekä tarvittaessa perustaa ja/tai käyttää verkkojaan tällaisten palveluiden tarjoamiseen joko yleisvaltuutuksen tai yksittäisten toimilupien muodossa, sellaisina kuin ne ovat seuraavasti määriteltyinä:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>yleisvaltuutuksella<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> tarkoitetaan valtuutusta, jota voidaan säännellä joko yleisellä toimiluvalla tai yleisellä lainsäädännöllä, jolloin ei ole merkitystä, edellyttääkö tämä sääntely rekisteröinti- tai ilmoitusmenettelyä, ja joka ei edellytä, että kyseisen postipalvelujen tarjoajan olisi saatava kansalliselta sääntelyviranomaiselta nimenomainen päätös ennen tästä valtuutuksesta johtuvien oikeuksien käyttämistä,</P></ITEM><ITEM><P><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>yksittäisellä toimiluvalla<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="2019" ID="QE0010"/> kansallisen sääntelyviranomaisen myöntämää valtuutusta, jolla annetaan postipalvelujen tarjoajalle erityisiä oikeuksia tai jolla mahdollisesti sovellettavan yleisvaltuutuksen lisäksi tarvittaessa asetetaan yrityksen toiminnalle erityisiä velvoitteita, jolloin postipalvelujen tarjoajalla ei ole oikeutta käyttää kyseisiä oikeuksia ennen kuin se on saanut kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen asiasta;</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><?PAGE NO="3"?><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>18)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>kansallisella sääntelyviranomaisella<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="2019" ID="QE0011"/> kussakin jäsenvaltiossa elintä tai elimiä, joille jäsenvaltio uskoo muun muassa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sääntelytehtävät;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="009.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja varten käyttöön yleisvaltuutuksia, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="009.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja varten käyttöön valtuutusmenettelyjä, yksittäiset toimiluvat mukaan lukien, siinä laajuudessa kuin se on tarpeen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi ja yleispalvelun tarjoamisen turvaamiseksi.</ALINEA><ALINEA><P>Valtuutusten myöntämisen ehdoksi voidaan:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>määrätä yleispalveluvelvoitteita,</P></ITEM><ITEM><P>tarvittaessa ja jos se on perusteltua asettaa kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia,</P></ITEM><ITEM><P>tarvittaessa määrätä velvoite maksaa tukiosuus 7 artiklassa tarkoitettuihin rahoitusjärjestelmiin, jos yleispalvelun tarjoaminen aiheuttaa nettokustannuksia ja kohtuuttoman rasituksen 4 artiklan mukaisesti nimetylle yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille,</P></ITEM><ITEM><P>tarvittaessa määrätä velvoite maksaa tukiosuus 22 artiklassa tarkoitettuihin kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannuksiin,</P></ITEM><ITEM><P>tarvittaessa velvoittaa tai määrätä noudattamaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä työehtoja.</P></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>Ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 3 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ja vaatimuksia voidaan asettaa vain nimetyille yleispalvelun tarjoajille.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="009.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen, velvoitteiden ja vaatimusten on oltava avoimia, saatavilla, syrjimättömiä, oikeasuhteisia, täsmällisiä ja yksiselitteisiä, ne on julkistettava etukäteen ja niiden on perustuttava objektiivisiin perusteisiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusteet, joilla valtuutus on kokonaan tai osittain evätty tai peruttu, saatetaan hakijan tietoon, ja niiden on luotava muutoksenhakumenettely.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Itävallan lainsäädäntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>PMG</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Postimarkkinoiden sääntelystä annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über die Regulierung des Postmarktes, jäljempänä PMG)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>BGBl I nro 123/2009 sanamuodossa, joka on julkaistu BGBl I:n nrossa 111/2010.</P></NOTE> 24 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>jokaisella on oikeus tarjota ja suorittaa postipalveluja tässä liittovaltion laissa määrätyin ehdoin<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>PMG:n 25 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>postipalvelujen tarjoaja on velvollinen ilmoittamaan sääntelyviranomaiselle suunnittelemastaan postipalvelun tarjoamisesta sekä liiketoimintansa muutoksista ja sen lopettamisesta ennen liiketoiminnan aloittamista, muutoksen toteuttamista tai liiketoiminnan lopettamista – –<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>PMG:n 26 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>enintään 50 gramman painoisten kirjelähetysten ammattimainen kuljettaminen kolmansien lukuun edellyttää konsessiota<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>PMG:n 37 §:n 2 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>tässä laissa ja direktiivissä [97/67] tarkoitettu sääntelyviranomainen on Post-Control-Kommission siltä osin kuin kyse on 40 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä, ja Rundfunk und Telekom Regulierungs-GmbH (RTR-GmbH) siltä osin kuin kyse on kaikista muista tehtävistä.<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>KOG</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Itävallan viestinnästä vastaavan viranomaisen (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>KommAustria<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>) ja liittovaltion viestintäalan neuvoston perustamisesta annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über die Einrichtung einer Kommunikationsbehörde Austria (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>KommAustria<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>) und eines Bundeskommunikationssenates, jäljempänä KOG)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>BGBl I nro 32/2001 sanamuodossa, joka on julkaistu BGBl I:n nrossa 50/2010.</P></NOTE> 34 §:n 3 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>tukiosuudet määritetään ja peritään kunkin maksuvelvollisen liikevaihdon ja televiestintäpalvelujen tarjoamisesta valtakunnallisesti saadun kokonaisliikevaihdon perusteella laskettavan alan erityisen kokonaisliikevaihdon välisen suhteen perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>KOG:n 34a §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT></NP.ECR><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="034A.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>Postialan<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="2019" ID="QE0021"/> – – tehtävien suorittamisesta RTR-GmbH:lle aiheutuvat kustannukset rahoitetaan yhtäältä tukiosuuksilla ja toisaalta liittovaltion budjettivaroilla. Liittovaltion talousarviosta maksettava avustus, jonka vuosittainen määrä on <FT TYPE="NUMBER">200000</FT> euroa, maksetaan RTR-GmbH:lle kahdessa yhtä suuressa erässä – –. RTR-GmbH:lle aiheutuneiden muiden kustannusten tukiosuuksilla katettava vuotuinen kokonaismäärä voi olla enintään <FT TYPE="NUMBER">550000</FT> euroa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="034A.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Tukiosuudet peritään <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>postialalta<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="2019" ID="QE0022"/>. <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>Postiala<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="2019" ID="QE0023"/> käsittää ne postipalvelujen tarjoajat, joilla on [PMG:n] 25 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus tai joilla on mainitun lain 26 §:n mukainen toimilupa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="034A.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Edellä olevaa 34 §:n 3–15 momenttia sovelletaan soveltuvin osin siten, että <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>Telekom-Control-Kommission<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="2019" ID="QE0024"/> korvataan nimellä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>Post-Control-Kommission<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="2019" ID="QE0025"/>.<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Deutsche Post DHL ‑konserniin kuuluva itävaltalainen DHL Express (Austria) GmbH (jäljempänä DHL Express) on yritys, joka toimii kuriiri- ja pikalähetyspalvelujen alalla ja huolehtii näin ollen enintään 31,5 kilogramman painoisten pakettien sekä painotuotteiden ja asiakirjojen keräilystä, lajittelusta, kuljetuksesta ja jakelusta. Näihin palveluihin liittyy laajoja lisäarvopalveluja (jotka koskevat esimerkiksi tiettyjen toimitusaikojen taattua noudattamista, pakkaamista ja lähetysten seurantaa.)</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Post-Control-Kommission (postipalvelujen valvontakomissio, jäljempänä PCK) vaati <DATE ISO="20120423">23.4.2012</DATE> tekemällään päätöksellä DHL Expressiä osallistumaan RTR‑GmbH:n rahoittamiseen ajanjaksona 1.7.–<DATE ISO="20111231">31.12.2011</DATE>. PCK totesi päätöksessään, että DHL Expressillä oli velvollisuus osallistua postialan sääntelyviranomaisen toiminnan rahoittamiseen. Itävallan lainsäädännössä säädettiin julkisista varoista<?PAGE NO="5"?> maksettavan osarahoituksen ohella myös kaikkien postipalvelujen tarjoajien velvollisuudesta maksaa tukiosuuksia riippumatta siitä, vastasivatko ne yleispalveluista vai eivät. PCK laski DHL Expressin vuoden 2011 alustavan liikevaihdon perusteella sen osuuden postialan kokonaisliikevaihdosta ja päätti, mikä oli se osuus RTR‑GmbH:n rahoituksesta, josta DHL Express joutui vastaamaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>DHL Express saattoi tämän päätöksen Verwaltungsgerichtshofin (hallintotuomioistuin) käsiteltäväksi. Se väitti, ettei se tarjonnut direktiivissä 97/67 tarkoitettuja yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja ja että kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa rajataan jäsenvaltioiden oikeus määrätä postialan palvelujen tarjoajat osallistumaan mainitusta alasta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen rahoittamiseen siten, että se koskee vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoavia tarjoajia. Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kaikkien postipalvelujen tarjoajien on osallistuttava erotuksetta mainittuun rahoittamiseen, on siten direktiivin vastainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Verwaltungsgerichtshof (hallintotuomioistuin), jolla on vaikeuksia unionin lainsäädännön tulkitsemisessa, on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20150107">7.1.2015</DATE> saapuneella päätöksellä unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>1)</NO.P><TXT>Onko direktiivi [97/67], sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä [2008/6], ja erityisesti sen 9 artikla esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan postipalvelujen tarjoajat ovat velvollisia osallistumaan kansallisen sääntelyviranomaisen toimintakustannusten yhteisrahoitukseen siitä riippumatta, tarjoavatko ne yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Onko rahoitusvelvollisuuden kannalta riittävää, että kyseinen tarjoaja suorittaa postipalveluja, jotka on kansallisen säännöstön mukaan luokiteltava yleispalvelun piiriin kuuluviksi mutta jotka ovat laajempia kuin direktiivin mukainen yleispalvelujen pakollinen vähimmäisvalikoima?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Onko kunkin yrityksen tukiosuutta määrittettäessä meneteltävä samalla tavalla kuin mainitun direktiivin 7 artiklan 4 kohdan mukaisen korvausrahaston tukiosuuksia määritettäessä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Edellyttävätkö mainitun direktiivin 7 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ja direktiivin [2008/6] [johdanto-osan 27 perustelukappaleessa] tarkoitettu [yleispalvelujen] korvaavuuden huomioon ottaminen, että lisäarvopalvelujen, siis yleispalvelun piiriin kuulumattomien postipalvelujen, jotka ovat kuitenkin yhteydessä yleispalveluun, liikevaihto-osuudet vähennetään ja jätetään huomiotta osuutta määritettäessä?<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian kantaja, pääasian vastaaja, Itävallan, Belgian, Espanjan, Ranskan ja Norjan hallitukset sekä Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä unionin tuomioistuimelle esittämällään ennakkoratkaisukysymyksellä pääasiallisesti, onko direktiivi 97/67 esteenä sille, että jäsenvaltiot velvoittavat kaikki postialan palvelujen tarjoajat osallistumaan kyseisestä alasta vastaavan sääntelyviranomaisen rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Pääasian kantajan väite</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>DHL Express, jonka perusteluja Ranskan hallitus tukee, väittää, että sekä direktiivin 97/67 9 artiklan sanamuoto että sen systematiikka edellyttävät, että kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljättä luetelmakohtaa tulkitaan siten, että jäsenvaltiot voivat määrätä tällaisesta kustannuksiin osallistumisesta ainoastaan yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoaville yrityksille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artiklassa säädetään sanamuodon mukaisesti postipalvelujen tarjoamisen ja postiverkkoon pääsyn ehdoista yleisesti. Sen 2 kohdassa on kyse erityisesti ja yksinomaan yleispalvelun piiriin kuuluvista palveluista. Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että valtuutuksien myöntämisen ehdoksi voidaan asettaa eri luetelmakohdissa mainittujen velvoitteiden noudattaminen. <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>Valtuutusten<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> käsite on käsite, jolla viitataan järjestelmään, jota sovelletaan kuitenkin vain sellaisiin yrityksiin, jotka vastaavat yleispalvelun piiriin kuuluvista palveluista. Systemaattiselta kannalta keskenään olisi rinnastettava direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu velvollisuus osallistua postialasta vastaavan sääntelyviranomaisen rahoittamiseen ja velvollisuus osallistua mainitun direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun korvausrahaston rahoittamiseen. Viimeksi mainitun velvoitteen yksilöllinen soveltamisala täsmennetään direktiivin 2008/6 johdanto-osan 27 ja 28 perustelukappaleessa, joista ilmenee, että velvoite koskee vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoavia yrityksiä. Myös komissio itse on omaksunut tämän lähestymistavan. Koska direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmas luetelmakohta koskee vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoavia yrityksiä, sama päätelmä olisi tehtävä myös muiden 9 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan sisältyvien seikkojen suhteen mukaan lukien velvollisuus osallistua postialasta vastaavan sääntelyviranomaisen rahoittamiseen. Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa puolestaan vahvistetaan se, että kyseisen artiklan toisessa alakohdassa on tosiasiassa kyse velvoitteista, jotka voivat koskea vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoavia yrityksiä riippumatta siitä, onko ne ilmoitettu<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Direktiivin 97/67 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla.</P></NOTE> vai ei.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tapauksen tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen toistuvasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jos direktiiviin sisältyvän unionin oikeuden säännöksen merkitystä ei voida erityisemmin valaista sanamukaisella tulkinnalla, tätä säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon myös sen asiayhteys ja direktiivin, jonka osa se on, yleinen rakenne ja tarkoitus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>CHEZ Razpredelenie Bulgaria</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑83/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:480">EU:C:2015:480</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Myönnän mielelläni pääasian kantajan olevan oikeassa siinä, että direktiivin 97/67 9 artikla on säännös, jonka sanamuoto on kehnosti laadittu ja jonka tulkinnasta aiheutuu sekaannusta, jos sen sanamuodosta pidetään tiukasti kiinni. Unionin tuomioistuimen on nähdäkseni ryhdyttävä todelliseen uudelleenrakennustoimeen, koska direktiivin 97/67 9 artiklan sanamuotoa ei ole laadittu sen välitöntä ymmärtämistä edistävällä tavalla, vaan päinvastoin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Tämä toimenpide on sitäkin tarpeellisempi, koska – kuten komission kirjelmistä ilmenee – 18 jäsenvaltiota velvoittaa nykyisin kaikki postipalvelujen tarjoajat osallistumaan kansallisen sääntelyviranomaisensa rahoittamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Näin on kyseisen osuuden muodosta riippumatta. Espanjan hallitus on esitellyt osaltaan Espanjan kuningaskunnan oman järjestelmän. Edellytettävä osuus on maksu, joka peritään postipalveluja tarjoavien yritysten rekisteriin merkitsemisen tai rekisterimerkinnän uusimisen yhteydessä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljännen luetelmakohdan todellisen ulottuvuuden paljastamiseksi aloitan kyseisen säännöksen tutkimisen tarkastelemalla ensin sen sanamuotoa ja sitten sen systematiikkaa, jota pyrin valaisemaan lyhyesti palaamalla kyseisen säännöksen syntyhistoriaan. Tämän jälkeen minun on palautettava mieliin, mitkä ovat postialasta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävät, ja esitettävä, miksi olen vakuuttunut siitä, että analogia, jota pääasian kantaja on pyrkinyt soveltamaan kyseisen viranomaisen rahoittamista ja korvausrahaston rahoittamista koskevien yksityiskohtien välillä, ei ole hyväksyttävä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Kirjaimellinen, systemaattinen ja historiallinen tulkinta</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artikla sisältyy kyseisen direktiivin lukuun, jossa on kyse postipalvelujen tarjoamisen ja postiverkkoon pääsyn ehdoista. Tämä artikla on jaettu kolmeen kohtaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja varten käyttöön <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>yleisvaltuutuksia<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>. Kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja varten käyttöön <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>valtuutusmenettelyjä, yksittäiset toimiluvat mukaan lukien<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Saman kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>valtuutusten<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> myöntämisen ehdoksi voidaan määrätä kyseisen alakohdan viidessä eri luetelmakohdassa mainittujen ehtojen noudattaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Koska niiden ehtojen luettelo, jotka <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>valtuutusten<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> myöntämiselle voidaan asettaa, sisältyy 9 artiklan 2 kohtaan ja koska tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa viitataan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>yleispalvelun piiriin kuuluviin palveluihin<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, tästä voitaisiin ensi näkemältä päätellä, että direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>velvoite maksaa tukiosuus kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannuksiin<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> voitaisiin määrätä vain yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen tarjoajille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>On kuitenkin kiintoisaa panna merkille, että direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa viitataan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>valtuutusten<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> käsitteeseen sitä tarkemmin täsmentämättä. Tätä alakohtaa ei siten voida tarkastella erikseen, vaan sitä on päinvastoin tarkasteltava direktiivin 97/67 2 artiklan 14 alakohdan valossa, jossa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>valtuutuksen<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> käsite määritellään. Tätä artiklaa tarkasteltaessa ilmenee, että kyse on yleiskäsitteestä, jolla tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>mitä tahansa lupaa, jossa määritellään erityisesti postialaa koskevia oikeuksia ja velvoitteita ja jonka nojalla yritykset voivat<?PAGE NO="8"?> tarjota postipalveluja sekä tarvittaessa perustaa ja/tai käyttää verkkojaan tällaisten palveluiden tarjoamiseen joko yleisvaltuutuksen tai yksittäisten toimilupien muodossa<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Direktiivin 97/67 2 artiklan 14 kohta jatkuu kahden erityisen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>valtuutuskategorian<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> määritelmillä; niitä ovat yleisvaltuutukset ja yksittäiset toimiluvat (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 5 kohta).</P></NOTE> Direktiivin 97/67 johdanto-osan 22 perustelukappale ja 9 artiklan 3 kohta ovat myös esimerkkejä siitä, millä tavalla lainsäätäjä on käyttänyt <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>valtuutuksen<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tämän perustelukappaleen mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>jäsenvaltioiden olisi voitava alueellaan asianmukaista valtuutusmenettelyä noudattaen säännellä niiden postipalvelujen tarjontaa, joita ei ole varattu yleispalvelun tarjoajille – –<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.</P></NOTE> käsitettä yleiskäsitteenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Pääasian kantajan esittämä kirjaimellinen tulkinta on siten nähdäkseni aivan liian rajoittava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>DHL Expressin väitteen tukemiseksi ei ole myöskään mahdollista tukeutua direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>[mainitun direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan] ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 3 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ja vaatimuksia voidaan asettaa vain nimetyille yleispalvelun tarjoajille<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>. Kun otetaan huomioon direktiivin 97/67 9 artiklan systematiikka kokonaisuudessaan tarkasteltuna, kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan muiden luetelmakohtien rajoittavassa tulkinnassa ei näin ollen olisi järkeä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Käsittelen nyt asianomaisia eri luetelmakohtia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ensimmäisen luetelmakohdan merkitys määräytyy direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan äsken lainaamani kolmannen alakohdan perusteella. Yleispalveluvelvoitteita voidaan selvästi määrätä vain kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille nimetyille yleispalvelun tarjoajille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Toisessa luetelmakohdassa säädetään mahdollisuudesta liittää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>valtuutuksiin<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia. Mikään ei ole esteenä sille, että tällaisia vaatimuksia asetetaan kaikille postipalvelujen tarjoajille. Totean tässä yhteydessä, että direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat ottaa yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja varten käyttöön yleisvaltuutuksia, jos ne pitävät niitä tarpeellisina <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>olennaisten vaatimusten noudattamisen takaamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>. Nämä direktiivin 97/67 2 artiklan 19 alakohdassa määritellyt vaatimukset ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia syitä, joiden vuoksi jäsenvaltio saattaa joutua säätämään <HT TYPE="ITALIC">postipalvelujen</HT><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kursivointi tässä. Viittaus postipalvelujen tarjoamiseen yleisesti on tärkeä.</P></NOTE> tarjoamista koskevia ehtoja<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, joihin kuuluu esimerkiksi kirjesalaisuus. Voin kuitenkin myöntää ilman muuta, että se, että alaa koskevassa yleisvaltuutuksessa postipalvelujen – myös jos ne eivät ole yleispalveluja – tarjoajat velvoitetaan noudattamaan tiettyjä kyseisten palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuutta koskevia standardeja, voi myötävaikuttaa olennaisten vaatimusten täyttämiseen ja jatkuvuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kolmannessa luetelmakohdassa on kyse mahdollisuudesta asettaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>valtuutusten<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/> edellytykseksi velvoite maksaa tukiosuus korvausrahastoon, jonka perustamisesta säädetään direktiivin 97/67 7 artiklan 4 kohdassa. Palaan tähän velvoitteeseen tarkastelussani hieman myöhemmin, mutta olen jo nyt taipuvainen katsomaan, että koska lainsäätäjä on säätänyt <HT TYPE="ITALIC">nimenomaisesta</HT><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. erityisesti direktiivin 2008/6 johdanto-osan 27 perustelukappale. Siltä osin kuin kyse on siitä, ettei rahaston rahoitusmallin ja kansallisen sääntelyviranomaisen rahoitusmallin välinen analogia ole asiassa merkityksellinen, ks. tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE> yhteydestä tämän velvoitteen ja pelkästään yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen tarjoajien välillä, tätä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että se ei lähtökohtaisesti koske kaikkia postipalvelujen tarjoajia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee neljättä luetelmakohtaa. Direktiiviin 97/67 ei sisälly mitään nimenomaista säännöstä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että sen soveltamisala olisi rajattu vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoaviin yrityksiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Viidennessä luetelmakohdassa on kyse mahdollisuudesta asettaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>valtuutuksien<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> myöntämisen ehdoksi velvollisuus noudattaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä työehtoja. En voi mitenkään uskoa, että tällainenkin mahdollisuus olisi tiukasti rajattu koskemaan vain yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoavia yrityksiä. Pääasian kantajan ehdottama tiukka tulkinta johtaisi tässäkin siihen, että jäsenvaltioilla ei olisi oikeutta vaatia, että yritykset, joiden toimintaa säännellään yleisvaltuutuksilla – jotka myönnetään yleispalvelun piiriin kuulumattomien palvelujen tarjoamiseksi – noudattavat tiettyjä kansallisesti määritettyjä työehtoja. Lisäksi viidettä luetelmakohtaa on toisen luetelmakohdan tavoin tarkasteltava yhdessä direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 19 alakohdan kanssa. Viimeksi mainitussa alakohdassa mainitaan olennaisena vaatimuksena nimenomaisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>työehtojen noudattaminen<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan lukeminen siten, että jäsenvaltioille kuuluvaa mahdollisuutta asettaa siinä lueteltujen velvoitteiden noudattaminen valtuutuksen myöntämisen edellytykseksi, jos nimenomaisessa päinvastaisessa säännöksessä ei toisin säädetä, ei välttämättä rajata koskemaan vain yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen tarjoajia, ei ole ristiriidassa kyseisen säännöksen syntyhistorian tarkastelun kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Komissio on esittänyt kirjelmissään tietoja niistä olosuhteista, joissa Euroopan unionin neuvosto halusi Irlannin aloitteesta ottaa käyttöön direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen kohdan neljännen luetelmakohdan. Olen komission tavoin taipuvainen katsomaan, että Euroopan unionin lainsäätäjä halusi näin toimiessaan antaa jäsenvaltioille lisärahoitusmahdollisuuden ja että kyseisten mahdollisuuksien valinnainen luonne puhuu sen puolesta, että siihen liittyviä säännöksiä on tulkittava pikemminkin laajasti. Totean myös, että lainsäätäjä käytti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>valtuutuksen<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> käsitettä sen yleismerkityksessä jo alkuperäisessä direktiivissä, eli direktiivissä 97/67, sellaisena kuin se oli alun perin, ja että direktiivillä 2008/6 tehdyt muutokset eivät ole vaikuttaneet <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>valtuutuksen<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> käsitteen alkuperäiseen määritelmään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. direktiivin 97/67 2 artiklan 14 alakohdan alkuperäisversio.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Näiden direktiivin 97/67 9 artiklan sanamuotoa, systematiikkaa ja syntyhistoriaa koskevien seikkojen ohella postialan kansallisille sääntelyviranomaisille annettujen tehtävien tarkastelu osoittaa, ettei unionin lainsäätäjä ole pitänyt niiden tehtävää sellaisena, että se rajoittuisi vain yleispalvelun piiriin kuuluviin postipalveluihin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Kansallisille sääntelyviranomaisille annetut tehtävät</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljännen luetelmakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat käyttää mahdollisuutta velvoittaa postipalvelujen tarjoajat osallistumaan kansallisen sääntelyviranomaisen rahoittamiseen. Direktiivin 97/67 22 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>on nimettävä <HT TYPE="ITALIC">postialaa varten</HT> yksi tai useampi kansallinen sääntelyviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Niiden tehtävät täsmennetään vielä tämän direktiivin 22 artiklan 2 kohdassa. Kyseisen säännöksen mukaan näiden sääntelyviranomaisten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/><HT TYPE="ITALIC">erityisenä</HT> tehtävänä on huolehtia tästä direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamisesta ennen kaikkea luomalla seuranta- ja sääntelymenettelyjä yleispalvelun tarjonnan varmistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Tämä yleispalveluun liittyvä tehtävä ei ole kuitenkaan yksinomainen, sillä direktiivin 97/67 22 artiklan 2 kohta jatkuu toteamuksella siitä, että kansallisten sääntelyviranomaisten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>tehtävänä voi olla myös kilpailusääntöjen noudattamisen varmistaminen<?PAGE NO="10"?> postialalla<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>. Näillä viranomaisilla on merkittävä tehtävä myös tietojen keräämisessä valvonta- tai tilastointitarkoituksia varten.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. direktiivin 97/67 22 a artikla.</P></NOTE> Postipalvelujen tarjoajien velvollisuus ilmoittaa nämä tiedot kansallisille sääntelyviranomaisille ei myöskään koske ainoastaan yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen tarjoajia,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. esim. direktiivin 97/67 22 a artiklan 2 kohta.</P></NOTE> kuten direktiivin 2008/6 perusteluissa oli jo todettu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Neuvoston <DATE ISO="20071108">8.11.2007</DATE> vahvistaman neuvoston yhteisen kannan (EY) N:o 19/2007 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="307E" PAGE.FIRST="22" DATE.PUB="2007">EUVL C 307E, s. 22</REF.DOC.OJ>) perustelujen III osan 2 kohdan viii alakohdassa neuvosto muistuttaa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>kansalliset sääntelyviranomaiset keskittyvät <HT TYPE="ITALIC">postimarkkinoiden</HT> valvontaan, mihin kuuluu myös asianmukaisten tietojen antaminen <HT TYPE="ITALIC">kaikille markkinatoimijoille</HT><QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Lisäksi on niin, että vaikka kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävänä on direktiivin mukaisten velvoitteiden noudattamisen varmistaminen, on hyödyllistä palauttaa mieliin, että direktiivin 97/67 1 artiklassa, jossa määritellään direktiivin tavoite ja soveltamisala, säädetään sen ensimmäisessä luetelmakohdassa, että direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat postipalvelujen, laajasti ymmärrettynä, tarjoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>On syytä palauttaa mieliin myös, että direktiivi 2008/6, jolla direktiiviä 97/67 on olennaisesti muutettu, merkitsee paradigman muutosta yhteisön käsityksessä postialasta. Kun unionin lainsäätäjä hyväksyi direktiivin 2008/6, se pyrki <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>ottamaan <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>viimei[s]en askel[een]<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="2019" ID="QE0054"/> kohti markkinoiden täydellistä avaamista poistamalla kaikki yleispalvelun tarjoajan tai tarjoajien vielä voimassa olevat yksin- tai erityisoikeudet ja kaikki muut postipalvelujen tarjoamisen esteet<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. neuvoston yhteisen kannan N:o 19/2007 perustelujen II osa.</P></NOTE> Monopolistinen käsitys on tullut päätökseensä, jotta vapaalle kilpailulle voidaan tehdä tilaa asteittain.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Tätä paradigman muutosta kuvaa erityisesti direktiivin 2008/6 johdanto-osan 23 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>Direktiivin 97/67/EY mukaan yleispalvelun tarjonnan olisi ensisijaisesti tapahduttava yleispalvelun tarjoajien nimeämisen kautta. – – Kilpailun ja valinnanvaran lisääntymisen vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään enemmän joustavuutta valita kaikkein tehokkain ja tarkoituksenmukaisin mekanismi yleispalvelun saatavuuden takaamiseksi, minkä yhteydessä on noudatettava objektiivisuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden ja markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristämisen periaatteita, jotka ovat tarpeen postipalvelujen vapaan tarjonnan varmistamiseksi sisämarkkinoilla. Jäsenvaltiot voivat käyttää yhtä tai useampaa seuraavista vaihtoehdoista: yleispalvelun tarjonta markkinavoimin, yhden tai useamman yrityksen nimeäminen tarjoamaan yleispalvelun eri osia tai kattamaan jäsenvaltion alueen eri osia, sekä julkinen palvelunhankinta.<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava mukana tässä paradigman muutoksessa. Direktiivin 2008/6 johdanto-osan 47 perustelukappaleessa näiden viranomaisten asemaa luonnehditaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>keskeiseksi erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa siirtymistä kilpailuun ei ole vielä saatettu päätökseen. – – Kansallisille sääntelyviranomaisille olisi niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi annettava tarpeelliset voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Komission kertomuksessa neuvostolle ja Euroopan parlamentille postidirektiivin soveltamisesta (KOM(2008) 884 lopullinen) vahvistettiin, että hyvin toimivat kansalliset sääntelyviranomaiset <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>ovat välttämätön edellytys postipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiselle<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> (ks. kertomuksen s. 6).</P></NOTE> Näiden voimavarojen saaminen saattaa siten edellyttää kaikkien postipalvelujen tarjoajien osallistumista kyseisten viranomaisten toiminnan rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävä, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä sen mielsi, menee näin ollen pelkkää yleispalvelua laajemmalle. Direktiivin 97/67 mukaan näiden viranomaisten tehtävänä on valvoa yleistä etua postialalla tarkistamalla erityisesti, että avautumassa olevilla markkinoilla toimivat käyttäytyvät tavalla, joka on sopusoinnussa kyseisen direktiivin säännösten kanssa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>On syytä todeta myös, että unionin lainsäätäjä on antanut jäsenvaltiolle lisäksi merkittävää harkintavaltaa siltä osin, kuin kyse on kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävien määrittelemisestä ja toimivaltuuksien antamisesta niille. Komissio on täten korostanut kertomuksessaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille postidirektiivin soveltamisesta, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>[kansallisten sääntelyviranomaisten] toimeksiantojen, resurssien ja valtuuksien on todettu vaihtelevan huomattavasti jäsenvaltioittain. Lisäksi on perusteltua epäillä, ettei kaikilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla ole asianmukaisia valmiuksia täyttää (tehokkaasti) tehtäväänsä<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>KOM(2008) 884 lopullinen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Koska unionin lainsäätäjä on suunnitellut kansallisille sääntelyviranomaisille annettavan aseman ja tehtävät siten, että niiden on hyödytettävä kaikkia postialan toimijoita, olisi epäloogista ja jopa, kuten Norjan hallitus ja komissio väittävät, tarpeettoman syrjivää tulkita direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan neljättä luetelmakohtaa siten, että ainoastaan yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoaville yrityksille voitaisiin määrätä velvollisuus osallistua näiden viranomaisten toiminnan rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Onkohan lopuksi vielä tarpeen palauttaa mieliin se, että vaikka on toki niin – kuten DHL Express tuomioon Corbeau<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑320/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:198">EU:C:1993:198</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> perustuvan oikeuskäytännön perusteella muistuttaa – että pikalähetys ja ‑kuriiripalvelut ovat erityispalveluja, joiden erityispiirteet erottavat ne perustavanlaatuisella tavalla yleisistä postipalveluista, on kuitenkin niin, että unionin tuomioistuin katsoi, että nämä pikalähetys ja ‑kuljetuspalvelut ovat osa postialaa? Näin ollen osallistumista kansallisen sääntelyviranomaisen rahoittamiseen, mitä voidaan vaatia <HT TYPE="ITALIC">kaikilta</HT> postipalvelujen tarjoajilta, on voitava vaatia myös pikalähetys ja ‑kuriiripalveluja tarjoavilta yrityksiltä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Edellä esitetyt kansallisten sääntelyviranomaisten asemaa ja tehtäviä koskevat seikat johtavat siihen, että epäilen lopultakin niiden perustelujen merkityksellisyyttä, jotka DHL Express ja Ranskan hallitus ovat esittäneet kyseisten sääntelyviranomaisten rahoitusmallin ja korvausrahaston rahoitusmallin välisestä analogiasta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Korvausrahaston rahoitusmallin osalta tehtävän analogian mahdottomuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Direktiivillä 2008/6 haluttiin tämän paradigman muutoksen yhteydessä lopettaa asteittain yksin- tai erityisoikeudet, joita ilmoitetuilla yleispalvelun tarjoajilla saattoi olla,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. direktiivin 97/67 7 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> ja parempana pidettiin solidaarisuusvelvoitteen, joka toimii yleispalveluvelvoitteen nettokustannusten korvaus- tai jakamismekanismin muodossa, vahvistamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. direktiivin 97/67 7 artiklan 3 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Jos asianomainen jäsenvaltio on ottanut käyttöön kustannusten jakojärjestelmän, se voi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>perustaa korvausrahaston, jota voidaan rahoittaa palveluntarjoajilta ja/tai käyttäjiltä perittävillä maksuilla. – – Jäsenvaltiot voivat asettaa 9 artiklan 2 kohdan mukaisen valtuutusten myöntämisen ehdoksi sen, että palvelun tarjoajat velvoitetaan maksamaan tukiosuus mainittuun rahastoon tai noudattamaan yleispalveluvelvoitteita – –<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. direktiivin 97/67 7 artiklan 4 kohta.</P></NOTE> Direktiivin 2008/6 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa kuitenkin täsmennetään vielä seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>Määritellessään, mitä yrityksiä voidaan vaatia maksamaan tukiosuus korvausrahastoon, jäsenvaltioiden olisi arvioitava, voidaanko tällaisten yritysten tarjoamia palveluja käyttäjän näkökulmasta katsottuna pitää yleispalvelun piiriin kuuluvina palveluina, koska ne ovat riittävässä määrin yleispalvelua korvaavia, kun otetaan huomioon näiden palvelujen ominaispiirteet, myös lisäarvo, sekä aiottu käyttötarkoitus ja hinta. Näillä palveluilla ei välttämättä tarvitse olla kaikkia yleispalvelun ominaispiirteitä – –.<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Näin ollen ja toisin kuin tilanne on kansallisten sääntelyviranomaisten toiminnan rahoittamisen osalta, korvausrahaston ja yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja tarjoavien yritysten välille on muodostettu nimenomainen yhteys. Tämä selittyy sillä, että korvausrahaston perustamisella tavoiteltavat päämäärät eroavat olennaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten aseman ja tehtävien perustamisella ja vahvistamisella tavoitelluista päämääristä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kuten korvausrahaston nimestä ilmenee, sen päämääränä on maksaa korvausta taloudellisesta epätasapainosta, jota saattaa aiheutua, eli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>maksaa yleispalvelun tarjoajalle korvaus niiden palvelujen tarjoamisesta, joista aiheutuu kohtuuton taloudellinen rasite<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Direktiivin 97/67 johdanto-osan 23 perustelukappale. Direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään mahdollisuudesta määrätä valtuutusten myöntämisen ehdoksi velvoite maksaa tukiosuus korvausrahastoon <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>jos yleispalvelun tarjoaminen aiheuttaa nettokustannuksia ja kohtuuttoman rasituksen – – nimetylle yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille.<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/></P></NOTE> Loogisesti ajatellen korvausvelvoitteen pitäisi siten rajoittua koskemaan ainoastaan niitä, jotka tarjoavat palveluja, jotka kuuluvat tai voivat kuulua yleispalvelun piiriin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Eli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/>yleispalveluihin kuuluvi[en] mui[den] kuin varattuj[en] palveluj[en<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>] tarjoajia, jos käytämme direktiivin 97/67 alkuperäisen version sanamuotoja (ks. erityisesti kyseisen direktiivin 9 artiklan 2 kohta).</P></NOTE> koska toisin kuin edellä kansallisten sääntelyviranomaisten osalta osoitin, korvausrahastosta saatavat edut on rajattu yleispalveluun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Velvollisuus osallistua korvausrahaston rahoittamiseen ei näin ollen ole verrattavissa velvollisuuteen osallistua kansallisten sääntelyviranomaisten rahoittamiseen. Se, mikä pätee niistä toisen osalta, ei välttämättä päde toisen osalta. Toisin kuin pääasian kantaja väittää, näiden velvollisuuksien välille ei ole mahdollista muodostaa analogiaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Loppuhuomautus</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tarkasteluni tulos on se, että mikään direktiivin 97/67 9 artiklassa ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio velvoittaa kaikki postipalvelujen tarjoajat siitä riippumatta, tarjoavatko ne yleispalvelun piiriin kuuluvia tai kuulumattomia palveluja, osallistumaan postipalvelusta vastaavaan sääntelyviranomaisen toiminnan rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei olisi täysin vakuuttunut edellä esitetyistä perusteluista, haluan esittää vielä viimeisen huomautuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Vaikka direktiivin 97/67 9 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa tulkittaisiin kokonaisuudessaan siten, että se koskee ainoastaan yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluita, tämä ei merkitsisi a contrario sitä, että jäsenvaltiot eivät voisi asettaa yleispalvelun piiriin kuulumattomien postipalvelujen tarjoajille velvoitetta osallistua kansallisten sääntelyviranomaisten toiminnan rahoittamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Selitän asiaa tarkemmin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Yleispalvelun piiriin kuulumattomien palvelujen tarjoajien tilannetta säädellään edelleen direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohdassa. Sen valossa, mitä unionin tuomioistuin on todennut direktiivissä 97/67 tarkoitettujen valitusten käsittelymenettelyjen osalta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>DHL International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑148/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:654">EU:C:2011:654</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> kyseisellä direktiivillä ei ole täydellisesti yhdenmukaistettu niitä ehtoja, joilla näille tarjoajille voidaan myöntää yleisvaltuutuksia. Koska direktiivin 97/67 9 artiklan 1 kohdassa ei säädetä tästä asiasta, jäsenvaltioiden harkintavallan piiriin kuuluu siitä päättäminen, velvoitetaanko kaikki postipalvelujen tarjoajat osallistumaan kansallisen sääntelyviranomaisen toiminnan rahoittamiseen. Jäsenvaltioita olisi sitä paitsi vaikea moittia siitä, kun huomioon otetaan direktiivin 2008/6 johdanto-osan 47 perustelukappale.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 4 ja 43 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>Tarkastelun lopputulos</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Edellä esitetty huomioon ottaen tarkasteluni tulos on se, että direktiivin 97/67 9 artikla ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan postipalvelujen tarjoajat ovat velvollisia osallistumaan postialasta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen rahoittamiseen siitä riippumatta, tarjoavatko ne yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja vai eivät.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toinen ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää toisen ennakkoratkaisukysymyksensä unionin tuomioistuimelle vain siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, ja kun otetaan huomioon vastaus, jonka antamista tähän ensimmäiseen kysymykseen ehdotan, unionin tuomioistuimen ei ole tarpeen ottaa kantaa toiseen kysymykseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Verwaltungsgerichtshofin (hallintotuomioistuin) esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT></NP.ECR><P>Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä <DATE ISO="19971215">15.12.1997</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20080220">20.2.2008</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/6/EY ja erityisesti sen 9 artikla eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan postipalvelujen tarjoajat ovat velvollisia osallistumaan postialasta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen rahoittamiseen siitä riippumatta, tarjoavatko ne yleispalvelun piiriin kuuluvia palveluja vai eivät.</P></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>