Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
21 päivänä toukokuuta 2026(1)
Asia C‑189/25
Umweltorganisation VIRUS – Verein Projektwerkstatt für Umwelt und Soziales ym.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesverwaltungsgericht [Itävalta])
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 2001/42/EY – Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi – Soveltamisala – Liikennealan suunnitelma tai ohjelma – Puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille – Ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja – Tienrakennushankkeen hyväksyminen useassa vaiheessa – Suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevan ympäristöarvioinnin tekemättä jättämisen seuraukset myöhempien lupien kannalta – Liittovaltion teiden luettelo – S 1 Wiener Außenring
I Johdanto
1. Pian sen jälkeen, kun SYA-direktiivin (SYA on lyhenne strategisesta ympäristöarvioinnista)(2) täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi, Itävalta muutti suunnitellun Wienin itäisen ohitustien reittipisteitä. Asiassa, joka koskee tämän ohitustien yhdelle osuudelle myönnettyjä vesioikeudellisia lupia, on herännyt kysymys siitä, olisiko reittipisteiden muuttaminen edellyttänyt ympäristöarviointia. Itävallan Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion hallintotuomioistuin) kysyy sen vuoksi unionin tuomioistuimelta,
– olisiko tämä muutos sinänsä edellyttänyt ympäristöarviointia
– oliko sitä koskeva velvollisuus ajallisesti sovellettavissa ja
– onko arviointivelvollisuuden laiminlyönnillä vaikutuksia vesioikeudellisen luvan laillisuuteen.
2. Erityisesti viimeksi mainitulla kysymyksellä voi olla huomattava käytännön merkitys, koska kyse on siitä, voiko ympäristöarvioinnin tekemättä jättäminen kyseenalaistaa myöhempien päätösten pätevyyden vielä pitkän ajan kuluttua.
II Oikeudellinen kehys
3. SYA-direktiivin tavoitteet ilmenevät erityisesti 1 artiklasta:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on taata korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja edistää ympäristönäkökohtien huomioon ottamista suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä kestävän kehityksen edistämiseksi varmistamalla, että tietyistä suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tehdään ympäristöarviointi tämän direktiivin mukaisesti.”
4. Suunnitelmat ja ohjelmat määritellään SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdassa seuraavasti:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ”suunnitelmilla ja ohjelmilla” sellaisia suunnitelmia ja ohjelmia, mukaan lukien Euroopan yhteisön yhteisrahoittamat suunnitelmat ja ohjelmat, sekä niitä koskevia muutoksia,
– jotka kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen valmistelee ja/tai hyväksyy tai jotka viranomainen valmistelee kansanedustuslaitoksen tai hallituksen hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä, ja
– joita lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät”.
5. Strategisen ympäristöarvioinnin tekemistä koskevasta velvollisuudesta säädetään SYA-direktiivin 3 artiklassa:
”1. Jäljempänä 4–9 artiklan mukainen ympäristöarviointi on tehtävä 2–4 kohdassa tarkoitetuista suunnitelmista ja ohjelmista, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.
2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista,
a) joita valmistellaan maa-, metsä- ja kalataloutta, energiaa, teollisuutta, liikennettä, jätehuoltoa, vesitaloutta, televiestintää, matkailua, kaavoitusta tai maankäyttöä varten ja joissa vahvistetaan puitteet [YVA-direktiivin(3)] liitteessä I ja II lueteltujen tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille, tai
b) – –”
6. YVA-direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ja liitteessä I olevan 7 kohdan b alakohdan mukaan ”moottoriteiden ja moottoriliikenneteiden rakentaminen” edellyttää ympäristövaikutusten arviointia.
7. SYA-direktiivin 4 artiklassa säädetään ympäristöarvioinnin tekemiseen liittyvistä yleisistä velvoitteista seuraavaa:
”1. Edellä 3 artiklassa tarkoitettu ympäristöarviointi on tehtävä suunnitelman tai ohjelman valmistelun kuluessa ja ennen sen hyväksymistä tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittamista.
2. – –
3. Suunnitelmien ja ohjelmien ollessa osa eriasteisten suunnitelmien ja ohjelmien kokonaisuutta jäsenvaltioiden on kaksinkertaisen arvioinnin välttämiseksi otettava huomioon se, että arviointi tehdään tämän direktiivin mukaisesti kokonaisuuden eri tasoilla. Jäsenvaltioiden on muun muassa kaksinkertaisen arvioinnin välttämiseksi sovellettava 5 artiklan 2 ja 3 kohtaa.”
8. SYA-direktiivin 13 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään sen ajallisesta sovellettavuudesta seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ennen 21 päivää heinäkuuta 2004. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
2. – –
3. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvoite koskee niitä suunnitelmia ja ohjelmia, joiden ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja valmistuu 1 kohdassa tarkoitetun päivän jälkeen. Niiden suunnitelmien ja ohjelmien osalta, joiden ensimmäinen valmisteluasiakirja valmistuu ennen kyseistä päivää ja jotka hyväksytään tai joita koskeva lainsäädäntämenettely aloitetaan yli 24 kuukautta sen jälkeen, on noudatettava 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua velvoitetta, jolleivat jäsenvaltiot päätä tapauskohtaisesti, ettei tämä ole mahdollista, ja ilmoita päätöksestään yleisölle.”
III Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö
9. Itävallan liittovaltion valtakunnallinen tieverkko koostuu vuoden 1971 liittovaltion tielain (Bundesstraßengesetz 1971, jäljempänä BStG) luetteloissa 1 (moottoritiet) ja 2 (moottoriliikennetiet) kuvatuista tieosuuksista. Ne kuvataan luetteloissa topografisina kiintopisteinä eli niin sanottuina reittipisteinä, joiden välillä liittovaltion tie muodostaa yhteyden. Nämä kaksi BStG:n luetteloa muodostavat liikennealan pakollisen suunnitelman.
10. Moottoriliikennetie S 1 Wiener Außenring Schnellstraße sisällytettiin ennen SYA-direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä 29.3.2002 BStG:n luetteloon 2, ja sen linjaus kuvattiin seuraavasti: ”Solmukohta Vösendorf (A 2, A 21) – Solmukohta Schwechat (A 4) – Wien [Albern – Lobau/öljysatama (A 22)] – Großebersdorf (A 5) – Korneuburg (A 22).”
11. S 1 Wiener Außenring Schnellstraßen linjaus kuvattiin SYA-direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä 9.5.2006 BStG:n luettelossa 2 uudelleen seuraavasti: ”Solmukohta Vösendorf (A 2, A 21) – Solmukohta Rothneusiedl (A 24) – Solmukohta Rustenfeld – Solmukohta Schwechat (A 4) – Solmukohta Raasdorf (A 23) – Solmukohta Raasdorf (S 8) – Solmukohta Wien/Süßenbrunn (S 2) – Solmukohta Eibesbrunn (A 5) – Solmukohta Korneuburg/West (A 22), mukaan lukien solmukohta Rustenfeld–Leopoldsdorf (B 16)“. Näistä BStG:n muutoksista ei kuitenkaan tehty ympäristöarviointia eikä selvitystä eli ympäristöarvioinnin tarpeellisuutta koskevaa ennakkoarviointia.
12. Hankkeen hakija, Autobahnen- und Schnellstraßen-Finanzierungs-Aktiengesellschaft (jäljempänä ASFINAG), haki 26.3.2009 (silloiselta) liittovaltion liikenne-, innovaatio- ja teknologiaministeriltä lupaa hankkeelle ”S 1 Wiener Außenring Schnellstraße, Abschnitt Schwechat–Süßenbrunn” Wienin ja Ala-Itävallan osavaltioissa. Liittovaltion liikenne-, innovaatio- ja teknologiaministeri suoritti tästä hankkeesta ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) ja lupamenettelyn. Hän myönsi 26.3.2015 tekemällään päätöksellä ympäristövaikutusten arvioinnista annetun vuoden 2000 liittovaltion lain (Umweltverträglichkeitsprüfungsgesetz 2000) ja vuoden 1975 metsälain (Forstgesetz 1975) mukaisen luvan. Siinä hän määritti tien linjauksen BStG:n nojalla, hyväksyi tunneliluonnoksen maantietunnelien turvallisuudesta annetun lain (Straßentunnel-Sicherheitsgesetz) mukaan ja myönsi ilmailulain (Luftfahrtgesetz) mukaisen luvan (jäljempänä YVA-lupa).
13. Bundesverwaltungsgericht muutti 18.5.2018 YVA-lupaa ja asetti liitännäisiä määräyksiä sekä muotoili olemassa olevia määräyksiä uudelleen. Kysymykseen siitä, olisiko linjaukseen 9.5.2006 tehdyistä muutoksista pitänyt tehdä SYA-direktiivin mukainen strateginen ympäristöarviointi tai selvitys, ja jos olisi, olisiko se vaikuttanut lupaan, tämä tuomioistuin vastasi kyseisessä YVA-lupaa koskevassa päätöksessä kieltävästi sillä perusteella, että muutokset olivat ainoastaan toimituksellisia ja että kyse ei ollut SYA-direktiivissä tarkoitetuista tieverkon muutoksista. YVA-lupa on lainvoimainen.
14. Süßenbrunnista Groß Enzersdorfiin linjatulle 1. toteutusosuudelle myönnettiin myöhemmin vesi- ja luonnonsuojelulainsäädännön nojalla muita lupia. Myös nämä luvat ovat lainvoimaisia.
15. Wienin ja Ala-Itävallan pääministerit myönsivät pääasiassa riitautetut vesioikeudelliset luvat Schwechatista Groß-Enzersdorfiin linjatulle 2. toteutusosuudelle.
16. Useat ympäristöjärjestöt ja yksityishenkilöt (valittajat) ovat valittaneet näistä luvista.
17. Valittajat riitauttavat muun muassa BStG:n luettelossa 2, sellaisena kuin se on muutettuna, olevan S 1:tä koskevan merkinnän, joka on hankkeen hyväksymisen perustana. Tästä suunnitelmasta jätettiin lainvastaisesti tekemättä SYA-direktiivin mukainen strateginen ympäristöarviointi ja selvitys.
18. ASFINAG katsoo sitä vastoin, että S 1:tä koskevaan merkintään tehtyjä muutoksia koskeva ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja valmistui ennen SYA-direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä, joten tätä direktiiviä ei voida soveltaa. Näitä muutoksia nimittäin käsiteltiin 31.3.2003 lähtien lukuisissa asiantuntijoiden kuulemisissa, ja niistä päätettiin 8.3.2004 asianomaisten osavaltioiden hallitusten kokouksessa, johon osallistui ”asiantuntijaneuvosto”. Kyseisestä kokouksesta laaditussa pöytäkirjassa todettiin nimenomaisesti, ettei öljysataman solmukohtaa tule. Tässä kokouksessa päätettiin viranomaisten ja asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen lisäksi, että tunnelivaihtoehdossa pysyttäisiin luopumalla yhdestä liittymästä tielle A 22. Lisäksi ASFINAG viittaa lainvoimaiseen YVA-lupaan, sellaisena kuin Bundesverwaltungsgericht on sitä muuttanut.
19. Bundesverwaltungsgericht esittää näin ollen unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Onko unionin oikeutta, erityisesti tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (SYA-direktiivi) 2 artiklan a alakohtaa ja 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, tulkittava siten, että kansallisen säädöksen liitteessä (luettelo), jossa tieosuudet julistetaan ”liittovaltion teiksi” määrittelemällä tietyt maantieteelliset pisteet (alku-, väli-[reitti-] ja loppupisteet), jolloin tällä määritelmällä määritetään sitovasti oikeus tehdä hakemus tien linjauksen määrittämiseksi osana tiettyä myöhemmin hyväksyttäväksi esitettävää hanketta ja lupaviranomaisen toimivalta, vahvistetaan ”puitteet” sellaisten ”tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille”, jotka on lueteltu direktiivin 2011/92/EU (YVA-direktiivi) liitteissä I ja II, vaikka kyseisessä säädöksessä asetetaan hankkeen hyväksymiselle erityisiä lupaedellytyksiä, joihin kuuluvat erityisesti liikenneturvallisuus, toiminnallinen merkitys tai ympäristöystävällisyys, mutta näissä lupaedellytyksissä ei viitata tarkemmin maantieteellisten pisteiden avulla määriteltyyn tieosuuteen?
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
2) Onko SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja on olemassa jo silloin, kun valmisteilla on ollut asiakirjoja, jotka on jäsenvaltiossa sovellettavan asiaa koskevan erityislainsäädännön mukaan laadittava ennen suunnitelman muuttamista, ja näitä asiakirjoja on niiden valmistelun aikana myös toistuvasti esitelty asianomaisille alueellisille julkisyhteisöille, sijaintikunnille ja lupaviranomaisille, ja neuvoa-antava asiantuntijaelin on antanut niistä lausuntonsa?
3) Onko SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jos tietylle hankkeelle myönnetään YVA-direktiivissä tarkoitettu lupa useassa vaiheessa, suunnitelmassa, jonka kriteerit ja yksityiskohtaiset säännöt ovat suoraan ainoastaan ensimmäisen luvan perustana, vahvistetaan myös puitteet kaikille myöhemmille luville, jotka ovat tarpeen hankkeen toteuttamiseksi?
20. VIRUS, ASFINAG, Itävallan tasavalta ja Euroopan komissio ovat esittäneet huomautuksia unionin tuomioistuimessa käydyssä kirjallisessa menettelyssä. Kaksi muuta yhdistystä on toimittanut kirjelmiä, joissa ne ovat yhtyneet VIRUSin väitteisiin esittämättä omia sisällöllisiä huomautuksia. Unionin tuomioistuin on työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan nojalla päättänyt olla pitämättä istuntoa asianosaisten kuulemiseksi, koska se katsoo saaneensa riittävät tiedot asiasta.
IV Oikeudellinen arviointi
21. Ennakkoratkaisukysymykset koskevat sitä, kuuluuko reittipisteiden määrittely SYA-direktiivissä säädetyn arviointivelvollisuuden aineelliseen soveltamisalaan, koska siinä vahvistetaan puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille (jäljempänä A), ja, tarvittaessa, oliko arviointivelvollisuus myös ajallisesti sovellettavissa (jäljempänä B). Jos arviointivelvollisuus oli olemassa, on seuraavaksi pohdittava sitä, onko tällaisen arvioinnin tekemättä jättäminen esteenä muille saman hankkeen yhteydessä myönnettäville luville (jäljempänä C).
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys: reittipisteiden määrittelyä koskevan strategisen ympäristöarvioinnin tarpeellisuus
22. Bundesverwaltungsgericht tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään, kuuluiko 9.5.2006 tehty reittipisteiden muutos strategisen ympäristöarvioinnin tekemistä koskevan velvollisuuden aineelliseen soveltamisalaan.
23. SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan suunnitelmat ja ohjelmat kattavat niiden muutokset, jotka viranomainen valmistelee kansanedustuslaitoksen hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä ja joita lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset edellyttävät.
24. Näin ollen suunnitelmien ja ohjelmien muutokset saattavat edellyttää ympäristöarviointia.(4) Myös muut tämän säännöksen edellytykset täyttyvät. Viranomainen valmisteli reittipisteiden muutoksen parlamentin hyväksyttäväksi lainsäädäntömenettelyllä. Vaikka muutoksen tekemiseen ei ole ilmeistä velvollisuutta, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riittää, että hyväksymistä säännellään kansallisilla laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä, joissa määritetään tältä osin toimivaltaiset viranomaiset ja valmistelumenettely.(5) Tämäkin edellytys täyttyi riidanalaisen muutoksen osalta.
25. SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista, joita valmistellaan muun muassa liikennettä varten ja joissa vahvistetaan puitteet YVA-direktiivin liitteessä I ja II lueteltujen tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille.
26. On riidatonta, että kyseinen moottoriliikennetie kuuluu liikennealaan ja että se on YVA-direktiivin liitteessä I olevan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hanke.
27. Bundesverwaltungsgerichtin epäilyt koskevat pikemminkin sitä, sisältyykö näiden reittipisteiden määrittelyyn jo sinänsä riittävän yksityiskohtaiset säännöt tällaisen hankkeen sisällöstä, valmistelusta ja toteuttamisesta, jotta ne voidaan katsoa puitteiksi.
28. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, millä edellytyksillä toimessa vahvistetaan puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille. Tätä varten siinä on määriteltävä kyseiseen alaan sovellettavat valvontasäännöt ja ‑menettelyt ja vahvistettava siten sellaisen hankkeen tai useiden sellaisten hankkeiden, jolla tai joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, hyväksymistä ja toteuttamista koskevien kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus.(6) Tällaisella tulkinnalla pyritään turvaamaan sellaisten määräysten ympäristöarviointi, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.(7) Käsite ”kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus” on näin ollen ymmärrettävä laadullisesti eikä määrällisesti.(8) Ratkaisevaa ei siis ole määräysten lukumäärä vaan se, millaisia vaikutuksia niillä voi olla ympäristöön.
29. Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä, että puitteet vahvistetaan silloin, kun toimenpiteellä vahvistetaan kriteerit ja yksityiskohtaiset säännöt erityisesti tällaisten hankkeiden sijainnin, luonteen, koon tai toimintaedellytysten osalta tai voimavaroja kohdentamalla.(9)
30. Sen sijaan kansallisessa lainsäädännössä suojelualueelle yleisesti vahvistettu suojelutavoite, joka vastasi olennaisilta osin lakisääteistä suojelusäännöstä, ei unionin tuomioistuimen mukaan täyttänyt tätä vähimmäisedellytystä, koska sillä saattoi olla vain tietty vaikutus hankkeiden sijaintiin siten, että niiden toteuttaminen oli vaikeampaa suojelualueella ja toisaalta helpompaa tämän alueen ulkopuolella.(10)
31. Bundesverwaltungsgericht epäilee erityisesti viimeksi mainittujen suojelualueen osoittamista koskevien toteamusten perusteella, vahvistetaanko moottoriliikennetien reittipisteiden määrittelyllä hankkeen hyväksymistä ja toteuttamista koskevien kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen riittävän merkityksellinen kokonaisuus. Reittipisteisiin ei myöskään vielä liity mitään konkreettisia vaatimuksia, jotka koskevat tiehankkeen hyväksymistä ja toteuttamista.
32. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan reittipisteillä määritellään kuitenkin liikennekäytävä, jonka sisällä tien on tarkoitus kulkea. Tämä on olennainen sijaintivaatimus. Hankkeen tarkempi konkretisointi on tehtävä tämän liikennekäytävän sisällä, ja sen tavoitteena on oltava reittipisteiden avulla määritetyn kokonaishankkeen toteuttaminen.
33. Moottoriliikennetien linjauksen valintaan liittyy kuitenkin suurin potentiaali tämän hankkeen (haitallisille) ympäristövaikutuksille. Vaikka nämä vaikutukset konkretisoituvat myöhemmin, paljon tärkeämpää on se, minkä tyyppisestä tiestä on kyse, missä tie kulkee ja missä sen ympäristövaikutukset siten syntyvät.
34. Kuten Bundesverwaltungsgericht itsekin toteaa, hanke vaikuttaa muun muassa biologiseen monimuotoisuuteen, maaperään ja maankäyttöön reitin varrella. Lisäksi tiet aiheuttavat niiden ympäristössä melua ja ilman pilaantumista. Koska kyseessä on moottoriliikennetie eli suuri hanke, johon liittyy huomattavia liikennemääriä, on odotettavissa vakavia ympäristövaikutuksia.
35. Kuten myös Itävalta toteaa, tienrakennushankkeen tiettyjen reittipisteiden määrittelyllä, jolla annetaan sitovasti oikeus tehdä hakemus tien linjauksen määrittämiseksi osana myöhemmin hyväksyttäväksi esitettävää konkreettista hanketta, vahvistetaan SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille.
36. Itävallan ja ASFINAGin mukaan vuoden 2006 maaliskuussa tehty reittipisteiden muutos oli kuitenkin niin vähäinen niiden alkuperäiseen määritykseen verrattuna, ettei kyseinen muutos edellyttänyt ympäristöarviointia.
37. Tältä osin on aluksi huomautettava, että tämä kysymys ei ole ennakkoratkaisupyynnön kohteena. Unionin tuomioistuin voi näin ollen vapaasti päättää, käsitteleekö se sitä voidakseen antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen.(11)
38. Itävalta väittää vakuuttavasti, että myös muutokset edellyttävät ympäristöarviointia vain, jos niissä vahvistetaan laadullisesti sellaisten kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus, joilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.(12) Tämä seuraa myös SYA-direktiivin 3 artiklan 3 kohdan vastakohtaispäätelmästä.(13)
39. Ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan käy ilmi, voivatko muutetut reittipisteet aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Yhtäältä Itävallan ja ASFINAGin mukaan kyse on vain toimituksellisista muutoksista. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan samanlaiseen tulokseen on päädytty aikaisemmassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisussa.(14) Toisaalta reittipisteiden lisäksi on lisätty myös solmukohtia eli liittymiä muihin teihin. Kuitenkin ennen kaikkea ennakkoratkaisupyynnön mukaan poistettu reittipiste ”Wien [Albern – Lobau/öljysatama (A 22)]” koskee erityisen herkkää tien osaa. Siellä tiehanke nimittäin ylittää Tonavan ja Tonava-Auenin kansallispuiston. Vaikuttaa siltä, että tämän reittipisteen poistaminen liittyy merkittäviin muutoksiin tämän ylityskohdan suunnittelussa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava, voiko muutoksilla olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.
40. Vain täydentävästi on huomautettava, että juuri tämä Tonavan ylitys liikennekäytävässä, joka on reittipisteiden ”Solmukohta Schwechat (A 4) – Solmukohta Raasdorf (A 23)” välissä, on ensi näkemältä omiaan vaikuttamaan merkittävästi Natura 2000 ‑alueisiin. Kuten edellä on mainittu, siellä sijaitsee Tonava-Auenin kansallispuisto (Wienin osa) (AT1301000), ja vaikutuksia kohdistuu mahdollisesti myös Wienin itäpuolella olevaan Tonava-Auenin alueeseen (AT1204000 ja AT1204V00). Jos reittipisteiden muutos olisi vaikuttanut tämän ylityksen ympäristövaikutuksiin, se olisi luontotyyppidirektiivin(15) 6 artiklan 3 kohdan mukaan pitänyt arvioida asianmukaisesti sen kannalta, miten se vaikuttaa näiden alueiden suojelutavoitteisiin. Tässä tapauksessa reittipisteiden muutosten yhteydessä olisi SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan pitänyt välttämättä tehdä ympäristöarviointi.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys: ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja
41. Koska reittipisteiden määrittely mahdollisesti kuuluu ympäristöarvioinnin tekemistä koskevan velvollisuuden aineelliseen soveltamisalaan, on tarkasteltava toista ennakkoratkaisukysymystä. Se koskee ympäristöarviointia koskevan velvollisuuden ajallista soveltamista.
42. Muutokset reittipisteiden määrittelyyn hyväksyttiin 9.5.2006 eli sen jälkeen, kun SYA-direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika oli 21.4.2004 päättynyt.
43. ASFINAG vetoaa kuitenkin siihen, että näistä reittipisteiden muutoksista oli jo 31.3.2003 pidetystä hankkeen aloituskokouksesta lähtien keskusteltu lukuisissa asiantuntijoiden kuulemisissa. Erityisesti asianomaisten osavaltioiden hallitusten kokouksessa, johon osallistui ”asiantuntijaneuvosto”, oli 8.3.2004 tehty tiettyjä päätöksiä.
44. Tämä väite voisi olla esteenä ympäristöarvioinnin tekemistä koskevan velvollisuuden kanssa, koska sitä ei sovelleta kaikkiin suunnitelmiin ja ohjelmiin, jotka on hyväksytty täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen jälkeen. SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaan ympäristöarviointi on pikemminkin tarpeen sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien osalta, joiden ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja on valmistunut täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Jos ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja oli olemassa ennen tätä päivää, toimenpiteeseen sovellettiin velvoitetta vain, jos se hyväksyttiin tai sitä koskeva lainsäädäntömenettely aloitettiin yli 24 kuukautta sen jälkeen. Näin ei kuitenkaan ollut käsiteltävässä asiassa, koska muutokset tehtiin jo 9.5.2006 eli 24 kuukauden kuluessa siitä, kun täytäntöönpanon määräaika päättyi.
45. ASGINAGin väitteiden mukaan sekä hankkeen aloituskokouksessa että myöhemmin pidetyissä asiantuntijoiden kuulemisissa ja 8.3.2004 pidetyssä kokouksessa valmisteltiin reittipisteiden muutoksia.
46. On kuitenkin kyseenalaista, oliko tässä kyse ”virallisista valmisteluasiakirjoista”. Pääasian valittajat katsovat pikemminkin, että tällainen asiakirja sisältyy vasta ministeriön vuoden 2005 ehdotukseen reittipisteiden muuttamiseksi.
47. ASFINAG perustaa näkemyksensä komission ohjeasiakirjaan. Sen mukaan sana ”virallinen” ei välttämättä tarkoita, että asiakirja olisi kansallisen lain edellyttämä. Se ei kerro mitään asiakirjan oikeudellisista vaikutuksista kansalliseen lainsäädäntöön. Jokainen tapaus on arvioitava erikseen. Tässä yhteydessä on otettava huomioon sellaiset tekijät kuin kyseisen asiakirjan laatu, sitä edeltävien vaiheiden laatu ja siirtymävaihetta koskevan säännöksen ilmeinen päämäärä eli oikeusvarmuuteen ja hyvään hallintotapaan pyrkiminen.(16)
48. Vaikka tällainen ohjeasiakirja voidaan ottaa huomioon SYA-direktiiviä tulkittaessa, se ei ole sitova.(17)
49. Edellä mainittuihin komission lausumiin on syytä yhtyä siltä osin, että oikeusvarmuudella on ratkaiseva merkitys käsitteen ”ensimmäinen virallinen valmisteluasiakirja” tulkinnassa.(18) Tämä käy ilmi SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohdan taustasta, käsitteen ”virallinen” käytöstä sekä systemaattisesta asiayhteydestä, jossa tätä käsitettä käytetään.
50. SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohta perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan vastaavan siirtymäsäännöksen on tulkittu sisältyvän alkuperäiseen YVA-direktiiviin.(19) Tuolloin unionin tuomioistuin katsoi, että lupamenettelyssä ei ole velvollisuutta suorittaa ympäristövaikutusten arviointia, jos virallisen hakemuksen jättämispäivä on ennen täytäntöönpanon määräajan päättymistä.(20) Se perusteli päätelmänsä sillä, että kyseistä direktiiviä sovelletaan useimmiten tietyn merkityksen omaaviin hankkeisiin, joiden toteuttaminen kestää usein pitkään. Nämä menettelyt ovat jo kansallisestikin monitahoisia. Ei ole asianmukaista, että nämä menettelyt, jotka on varsinaisesti aloitettu ennen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä, vaikeutuvat ja viivästyvät sen vuoksi, että niille on asetettu erityisiä edellytyksiä. YVA-direktiivin soveltaminen voisi tässä tapauksessa vaikuttaa jo syntyneisiin tilanteisiin.(21) Tämän seurauksena lainsäätäjä on sisällyttänyt vastaavia siirtymäsäännöksiä joihinkin(22) mutta ei kaikkiin(23) YVA-direktiivin myöhempiin muutoksiin.
51. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että toimivaltaisen viranomaisen ja hankkeen toteuttajan välisiä epävirallisia yhteydenottoja ja keskusteluja ennen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä ei voida pitää lupamenettelyn aloittamisena. Tällaisia yhteydenottoja ei voida direktiivin soveltamisen kannalta pitää selvänä arviointiperusteena menettelyn aloittamispäivämäärän määrittämiseksi. On totta, että ne koskisivat hankkeen lupahakemuksen suunniteltua sisältöä ja jättämistä. Lupahakemuksen varsinainen jättämispäivä on kuitenkin ainoa huomioon otettava arviointiperuste. Tämä arviointiperuste on oikeusvarmuuden periaatteen mukainen ja omiaan säilyttämään direktiivin tehokkuuden.(24)
52. Jo sen vuoksi, että tämä oikeuskäytäntö on ilmeisesti SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohdan taustalla, tässä säännöksessä tarkoitetun virallisen valmisteluasiakirjan on oltava laadultaan rinnastettavissa viralliseen hakemukseen, jolla lupamenettely aloitetaan. Oikeusvarmuuden vuoksi ja kiertämisen välttämiseksi myös ympäristöarvioinnin tekemistä koskevan velvollisuuden alkamisajankohtaan on sovellettava selkeitä kriteerejä.
53. Muut SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta merkitykselliset kriteerit eli täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättyminen, 24 kuukauden aika sen jälkeen sekä suunnitelman tai ohjelman hyväksyminen tai sitä koskevan lainsäädäntömenettelyn aloittaminen ovat laadultaan tällaisia. Kyse on selvästi yksilöitävistä ajankohdista, jotka yleensä julkistetaan. Olisi siis epäoikeudenmukaista hyväksyä lievempiä vaatimuksia viimeiselle kriteerille eli valmisteluasiakirjalle, jonka on nimenomaisesti oltava ”virallinen”.
54. Tätä puoltaa myös SYA-direktiivin 2 artiklan a alakohdan toinen luetelmakohta. Sen mukaan suunnitelmat tai ohjelmat, jotka edellyttävät ympäristöarviointia, laaditaan lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten perusteella. Toimenpiteen hyväksymistä säännellään näin ollen kansallisilla laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä, joissa määritetään kulloinkin toimivaltaiset viranomaiset ja valmistelumenettely.(25) Jos tällainen määritys puuttuu, ei myöskään ole olemassa suunnitelmaa tai ohjelmaa, joka edellyttäisi arviointia.(26) Jos valmistelumenettely on kuitenkin vahvistettu, on myös oltava olemassa valmisteluasiakirja, jolla tämä menettely virallisesti aloitetaan.
55. Näin ollen ensimmäisen virallisen valmisteluasiakirjan on oltava osa ”virallista” menettelyä. Tällaiseen menettelyyn sisältyy tiettyjä muodoltaan määriteltyjä vaiheita, erityisesti ensimmäinen vaihe, joka merkitsee selvästi menettelyn alkamista.
56. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, voidaanko jotakin toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä mainituista valmistelevista toimista pitää virallisena valmisteluasiakirjana.
57. Sen on erityisesti tutkittava, ovatko nämä toimet sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan osa virallista menettelyä, jossa valmistellaan muutoksia tienrakennushankkeen reittipisteisiin.
58. Tällaisen menettelyn kannalta ei riitä, että asianomaisilla elimillä on lakisääteinen perusta ja että ne lähtökohtaisesti vastaavat valmistelutoimista. Myös lakisääteiset elimet voivat nimittäin toimiva epävirallisesti tehtäviään hoitaessaan.
59. Se, että reittipisteiden muutos on vahvistettu lainsäädäntömenettelyssä, puoltaa pikemminkin näkemystä siitä, että lainsäädäntöehdotuksen esittämistä on pidettävä ensimmäisenä virallisena valmisteluasiakirjana, jos kansallisessa oikeudessa ei säädetä tätä muutosta edeltävistä virallisista valmistelutoimista.
60. SYA-direktiivin 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen virallisen valmisteluasiakirjan on näin ollen kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti aloitettava niissä säädetty kyseisen suunnitelman tai ohjelman valmistelumenettely.
C Kolmas ennakkoratkaisukysymys: ympäristöarvioinnin tekemättä jättämisen seuraukset
61. Bundesverwaltungsgericht haluaa kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään tietää, että jos tietylle hankkeelle myönnetään YVA-direktiivissä tarkoitettu lupa useassa vaiheessa, vahvistetaanko SYA-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan suunnitelmassa, jonka kriteerit ja yksityiskohtaiset säännöt ovat suoraan ainoastaan ensimmäisen luvan perustana, myös puitteet kaikille myöhemmille luville, jotka ovat tarpeen hankkeen toteuttamiseksi.
62. Tällä kysymyksellä pyritään selvittämään, vaikuttavatko SYA-direktiivin soveltamisessa tehdyt virheet, jotka liittyvät reittipisteiden muuttamiseen, myös pääasiassa riidanalaisten vesioikeudellisten lupien laillisuuteen.
63. Nämä luvat ovat viimeinen vaihe monista päätöksistä, jotka kaikki ovat välttämättömiä, jotta tien rakentaminen on mahdollista. Ensin Itävallan parlamentti määritti laissa reittipisteet ja muutti niitä, sen jälkeen Itävallan liikenneministeri vahvisti erityisesti tarkan linjauksen 26.3.2015 annetussa YVA-luvassa, sellaisena kuin se on Bundesverwaltungsgerichtin 18.5.2018 muuttamassa muodossa, ja viimeisessä vaiheessa kaksi Itävallan osavaltiota myönsi hankkeelle vesioikeudelliset luvat.
64. Ennakkoratkaisukysymys koskee näin ollen sitä, voiko näistä viimeisistä luvista tehty valitus, joka perustuu ensimmäisessä vaiheessa tehtyyn virheeseen, käynnistää ”dominovaikutuksen”, joka estää kaikkien hankkeen hyväksi siihen mennessä tehtyjen päätösten käyttämisen.
65. Tähän kysymykseen annettavan vastauksen lähtökohtana on SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate. Sen mukaan jäsenvaltioiden on poistettava unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuvat seuraukset.(27) Jos SYA-direktiiviä on rikottu, koska suunnitelmalle tai ohjelmalle ei ole tehty direktiivissä edellytettyä strategista ympäristöarviointia, suunnitelmaa tai ohjelmaa on lykättävä tai se on kumottava,(28) jotta arviointi voidaan tehdä.(29)
66. Tämän perusteella unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallisten tuomioistuinten on ryhdyttävä kansallisessa lainsäädännössään säädettyihin toimenpiteisiin, joilla voidaan tehokkaasti estää tällaisen suunnitelman tai ohjelman, mukaan lukien tämän ohjelman puitteissa kehitettävät hankkeet, toteuttaminen ilman ympäristöarviointia.(30) Se on päätellyt tästä, että kansallisen tuomioistuimen on pääsääntöisesti peruutettava lupa, joka on myönnetty sellaisen suunnitelman tai ohjelman perusteella, joka on hyväksytty ympäristöarvioinnin tekemistä koskevaa velvollisuutta noudattamatta, tai lykättävä sitä.(31)
67. Bundesverwaltungsgericht toteaa, että Itävallan lainsäädännön mukaiset vesioikeudelliset luvat eivät perustu suoraan reittipisteiden määrittelyyn. Viimeksi mainitut muodostavat ainoastaan YVA-luvan perustan. Vesioikeudelliset luvat eivät voi enää muuttaa tätä lainvoimaista päätöstä.
68. Tähän viittaa myös ASFINAGin väite, jonka mukaan unionin tuomioistuin edellytti Aalterin ja Nevelen tuulivoimaloiden rakennushanketta koskevassa tuomiossaan vain sellaisen luvan kumoamista, joka oli myönnetty kyseisen suunnitelman tai ohjelman perusteella.(32) Tässä tuomiossa esitetyt toteamukset selittyvät kuitenkin sen taustalla olevilla tosiseikoilla, jotka tosiasiallisesti koskivat lupaa, joka oli myönnetty kyseisen suunnitelman tai ohjelman perusteella.
69. Unionin tuomioistuimen lähestymistapa ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle. Se ei perustu tiukasti siihen, onko SYA-direktiivin vastaisesti hyväksytty suunnitelma tai ohjelma kansallisen oikeuden mukaan oikeusperusta päätökselle, jolla mahdollistetaan suunnitelman tai ohjelman toteuttaminen. Unionin tuomioistuin edellyttää pikemminkin, että tuomioistuimet ryhtyvät asianmukaisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan estää suunnitelman tai ohjelman toteuttaminen.(33)
70. Tällä pyritään varmistamaan tehokkaasti, että suunnitelman tai ohjelman hyväksymisessä tehdyn virheen seuraukset todella poistetaan. Toimivaltaisia elimiä joko estetään toteuttamasta suunnitelmaa tai ohjelmaa, tai niiden on ennen toteuttamista korjattava virhe tekemällä ympäristöarviointi.(34)
71. Pääasiassa riidanalaiset vesioikeudelliset luvat ovat välttämättömiä, jotta reittipisteille sijoittuva suunnitelma voidaan toteuttaa eli moottoriliikennetie rakentaa. Tämä on jopa niiden ainoa tarkoitus. Virhe tämän suunnitelman hyväksymisessä poistaa siis vesioikeudellisten lupien ”pohjan”. Samalla lupien kumoaminen tai lykkääminen olisi omiaan estämään suunnitelman toteuttamisen.
72. Asia voisi mahdollisesti olla toisin sellaisten päätösten osalta, jotka kuuluvat suunnitelman tai ohjelman soveltamisalaan mutta joiden tarkoituksena ei ole sen toteuttaminen. Tätä kysymystä ei kuitenkaan ole tarpeen ratkaista käsiteltävässä asiassa.
73. Toisin kuin ASFINAG väittää, YVA-luvan lainvoimaisuus ei ole esteenä vesioikeudellisten lupien kumoamis- tai lykkäämisvelvollisuudelle. Viimeksi mainitut luvat eivät ole nimittäin vielä tulleet lainvoimaisiksi, kun taas kumoaminen tai lykkääminen ei vaikuta suoraan lainvoimaiseen YVA-lupaan.
74. Täydellisyyden vuoksi on huomautettava, että velvollisuus myöhempien täytäntöönpanopäätösten kumoamiseen tai lykkäämiseen voi poistua. Tämä edellyttää, että suunnitelman tai ohjelman hyväksymisen yhteydessä tapahtunut virhe on jo korjattu myöhemmin tehdyllä arvioinnilla. Arvioinnin olisi katettava kaikki näkökohdat, joiden olisi pitänyt olla myös suunnitelmasta tai ohjelmasta tehtävän ympäristöarvioinnin kohteena, eli tässä tapauksessa reittipisteiden muutos.(35)
75. ASFINAG ja Itävalta ovat ilmoittaneet unionin tuomioistuimelle, että tällainen arviointi on sittemmin tosiasiallisesti suoritettu. Lisäksi käsiteltävässä asiassa voitaisiin ottaa huomioon ympäristövaikutusten arviointi, joka ennakkoratkaisupyynnön mukaan tehtiin 26.3.2015 myönnetyn YVA-luvan yhteydessä.(36) Itävalta viittaa myös ympäristöarviointiin, jonka Wienin kaupunki teki vuosina 2001–2003 vapaaehtoisesti SYA-direktiiviin viitaten. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, täyttikö jokin näistä arvioinneista SYA-direktiivin vaatimukset.
76. Jollei virheen korjaamisesta muuta johdu, kansallisten tuomioistuinten on siis ryhdyttävä toimenpiteisiin, joista säädetään niiden kansallisessa lainsäädännössä ja joilla voidaan tehokkaasti estää suunnitelman tai ohjelman, mukaan lukien tämän suunnitelman tai ohjelman puitteissa kehitettävät hankkeet, toteuttaminen ilman, että suunnitelmasta tai ohjelmasta on tehty SYA-direktiivissä edellytetty ympäristöarviointi. Tätä varten niiden on tarvittaessa kumottava suunnitelman tai ohjelman toteuttamista koskevat myöhemmät päätökset tai lykättävä niitä, vaikka suunnitelma tai ohjelma ei varsinaisesti ollut näiden päätösten tekemisen oikeusperusta eikä edellytys.
V Ratkaisuehdotus
77. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesverwaltungsgerichtin ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
1) Tienrakennushankkeen tiettyjen reittipisteiden määrittelyllä, jolla annetaan sitovasti oikeus tehdä hakemus tien linjauksen määrittämiseksi osana myöhemmin hyväksyttäväksi esitettävää konkreettista hanketta, vahvistetaan tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2001/42/EY 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla puitteet tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille.
2) Direktiivin 2001/42/EY 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen virallisen valmisteluasiakirjan on kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti aloitettava niissä säädetty kyseisen suunnitelman tai ohjelman valmistelumenettely.
3) Jollei virheen korjaamisesta muuta johdu, kansallisten tuomioistuinten on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joista säädetään niiden kansallisessa lainsäädännössä ja joilla voidaan tehokkaasti estää suunnitelman tai ohjelman, mukaan lukien tämän suunnitelman tai ohjelman puitteissa kehitettävät hankkeet, toteuttaminen ilman, että suunnitelmasta tai ohjelmasta on tehty direktiivissä 2001/42/EY edellytetty ympäristöarviointi. Tätä varten niiden on tarvittaessa kumottava suunnitelman tai ohjelman toteuttamista koskevat myöhemmät päätökset tai lykättävä niitä, vaikka suunnitelma tai ohjelma ei varsinaisesti ollut näiden päätösten tekemisen oikeusperusta eikä edellytys.
1 Alkuperäinen kieli: saksa.
2 Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY (EYVL 2001, L 197, s. 30), jäljempänä SYA-direktiivi.
3 Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1), jäljempänä YVA-direktiivi.
4 Tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C‑567/10, EU:C:2012:159, 36–43 kohta); tuomio 10.9.2015, Dimos Kropias Attikis (C‑473/14, EU:C:2015:582, 44 kohta) ja tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 43 kohta).
5 Tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 52 kohta).
6 Tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 67–68 kohta) ja tuomio 22.2.2022, Bund Naturschutz in Bayern (C‑300/20, EU:C:2022:102, 60 kohta).
7 Tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 68 kohta) ja tuomio 22.2.2022, Bund Naturschutz in Bayern (C‑300/20, EU:C:2022:102, 60–61 kohta).
8 Tuomio 7.6.2018, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C‑671/16, EU:C:2018:403, 55 kohta); tuomio Thybaut ym. (C‑160/17, EU:C:2018:401, 55 kohta) ja tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 70 kohta).
9 Tuomio 22.2.2022, Bund Naturschutz in Bayern (C‑300/20, EU:C:2022:102, 62 kohta).
10 Tuomio 22.2.2022, Bund Naturschutz in Bayern (C‑300/20, EU:C:2022:102, 66–69 kohta).
11 Ks. tuomio 12.12.1990, SARPP (C‑241/89, EU:C:1990:459, 8 kohta); tuomio 18.12.2014, Centre public d'action sociale d'Ottignies-Louvain-La-Neuve (C‑562/13, EU:C:2014:2453, 37 kohta) ja tuomio 16.4.2026, Nitrogénművek (C‑519/24, EU:C:2026:297, 20 kohta).
12 Tuomio 8.5.2019, Verdi Ambiente e Società (VAS) – Aps Onlus ym. (C‑305/18, EU:C:2019:384, 52 kohta) ja tuomio 12.6.2019, CFE (C‑43/18, EU:C:2019:483, 71 kohta).
13 Tuomio 9.3.2023, An Bord Pleanála ym. (St Teresa’s Gardensin alueet) (C‑9/22, EU:C:2023:176, 40 kohta).
14 Ennakkoratkaisupyynnön 9 kohdan mukaan kyse on Bundesverwaltungsgerichtin 18.5.2018 antamasta tuomiosta.
15 Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7).
16 Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY täytäntöönpano (2003), 3.65 kohta.
17 Ks. tuomio 22.2.2024, PO ja Moesgaard Meat 2012 (C‑311/22, EU:C:2024:145, 55 kohta).
18 Ks. jo ratkaisuehdotukseni Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym. (C‑43/10, EU:C:2011:651, 162 kohta).
19 Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL 1985, L 175, s. 40).
20 Tuomio 18.6.1998, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland (C‑81/96, EU:C:1998:305, 23 kohta).
21 Tuomio 18.6.1998, Gedeputeerde Staten van Noord-Holland (C‑81/96, EU:C:1998:305, 24 kohta).
22 3.3.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/11/EY (EYVL 1997, L 73, s. 5) 3 artiklan 2 kohta ja 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1) 3 artikla.
23 Tältä osin tuomio 7.11.2013, Gemeinde Altrip ym. (C‑72/12, EU:C:2013:712, 21–31 kohta).
24 Tuomio 11.8.1995, komissio v. Saksa (Großkrotzenburg) (C‑431/92, EU:C:1995:260, 32 kohta).
25 Tuomio 22.3.2012, Inter-Environnement Bruxelles ym. (C‑567/10, EU:C:2012:159, 31 kohta) ja tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 52 kohta).
26 Tuomio 4.10.2024, Friends of the Irish Environment (Project Ireland 2040) (C‑727/22, EU:C:2024:825, 29–32 kohta).
27 Tuomio 28.2.2012, Inter-Environnement Wallonie ja Terre wallonne (C‑41/11, EU:C:2012:103, 43 kohta) ja tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 83 kohta).
28 Tuomio 28.2.2012, Inter-Environnement Wallonie ja Terre wallonne (C‑41/11, EU:C:2012:103, 46 kohta).
29 Tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 83 kohta).
30 Tuomio 28.2.2012, Inter-Environnement Wallonie ja Terre wallonne (C‑41/11, EU:C:2012:103, 47 kohta).
31 Tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 83, 88 ja 89 kohta).
32 Tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 88 kohta).
33 Tuomio 28.2.2012, Inter-Environnement Wallonie ja Terre wallonne (C‑41/11, EU:C:2012:103, 47 kohta).
34 Ks. tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele) (C‑24/19, EU:C:2020:503, 83 kohta).
35 Tuomio 22.9.2011, Valčiukienė ym. (C‑295/10, EU:C:2011:608, 62 kohta) ja tuomio 10.9.2015, Dimos Kropias Attikis (C‑473/14, EU:C:2015:582, 58 kohta).
36 Ks. edellä 12 kohta.