<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑156/15</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62015CC0156</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:586">EU:C:2016:586</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>14</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – MACIEJ SZPUNAR – ASIA C‑156/15</P><P>PRIVATE EQUITY INSURANCE GROUP</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P>MACIEJ SZPUNAR</P><P><DATE ISO="20160721">21 päivänä heinäkuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C‑156/15</P><P>Private Equity Insurance Group SIA</P><P>vastaan</P><P>Swedbank AS</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Augstākā tiesa (ylin tuomioistuin, Latvia))</HT></P></STI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen</KEYWORD><KEYWORD>Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen</KEYWORD><KEYWORD>Rahoitusvakuusjärjestelyt</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2002/47/EY</KEYWORD><KEYWORD>Soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Rahoitusvakuusjärjestelyn ja asiaankuuluvien rahoitusvelvoitteiden käsitteet</KEYWORD><KEYWORD>2 artiklan 1 kohdan a ja f alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Rahoitusvakuuden antaminen</KEYWORD><KEYWORD>Rahoitusvakuuden omistuksen tai hallinnan käsitteet</KEYWORD><KEYWORD>2 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Erinäisten maksukyvyttömyyssäännösten soveltamatta jättäminen</KEYWORD><KEYWORD>4 ja 8 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Pankin panttioikeuteen perustuvaa rahoitusvakuutta koskevan sopimusehdon sisältävä tilinavaussopimus</KEYWORD></INDEX><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden ottaa ensimmäistä kertaa kantaa rahoitusvakuusjärjestelyihin sovellettavaan yhdenmukaistettuun säännöstöön, josta on säädetty direktiivissä 2002/47/EY.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Rahoitusvakuusjärjestelyistä <DATE ISO="20020606">6.6.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="168" PAGE.FIRST="43" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 168, s. 43</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Raha- tai arvopaperivakuuksien muodossa annettavat rahoitusvakuudet lisäävät rahoitusmarkkinoiden vakautta, sillä ne vähentävät liiketoimiin liittyviä riskejä. Direktiivi 2002/47 onkin tärkeä rahoitusmarkkinoiden yhtenäistämisen väline: sillä yksinkertaistetaan rahoitusvakuusjärjestelyistä sopimista, vähennetään järjestelyihin liittyviä muodollisuuksia ja suojataan niitä erinäisiltä jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännön säännöksiltä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Ks. direktiivin 2002/47 johdanto-osan 7 ja 9–12 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä riita-asiassa on riitautettu sellaisen sopimusehdon pätevyys, jossa määrätään pankin panttioikeudesta käyttötilille talletettuihin varoihin, ja tässä yhteydessä unionin tuomioistuin saa tilaisuuden täsmentää direktiivin 2002/47 soveltamisalaa sekä tarkastella yleisemmin kyseisellä direktiivillä luotua tasapainoa markkinoiden tehokkuuteen liittyvien näkökohtien sekä järjestelyn osapuolten ja sivullisten turvallisuuteen liittyvien näkökohtien välillä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sovellettiin direktiivin 2002/47 säännöksiä sellaisina kuin ne olivat ennen kuin niitä muutettiin selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY ja rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY muuttamisesta linkitettyjen järjestelmien sekä lainasaamisten osalta <DATE ISO="20090506">6.5.2009</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/44/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="146" PAGE.FIRST="37" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 146, s. 37</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 1 artiklan otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Aihe ja soveltamisala<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, ja sen 4 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.004"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>4.</NO.PARAG><ALINEA><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Annettavan rahoitusvakuuden on muodostuttava rahasta tai rahoitusvälineistä.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Tätä direktiiviä sovelletaan rahoitusvakuuteen sitten, kun se on annettu ja tämä voidaan todentaa kirjallisesti.</ALINEA><ALINEA>Rahoitusvakuuden antamisesta esitettävästä todisteesta on voitava tunnistaa, mitä rahoitusvakuutta todiste koskee. Tätä varten riittävä todiste on, että arvo-osuusvakuus on hyvitetty asiaan kuuluvalle tilille tai se muodostaa hyvityserän vakuustilillä ja että rahavakuus on hyvitetty nimetylle tilille tai se muodostaa hyvityserän nimetyllä tilillä. – –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Määritelmät<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="002.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tässä direktiivissä tarkoitetaan:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>rahoitusvakuusjärjestelyllä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="2019" ID="QE0005"/> omistusoikeuden siirtävää rahoitusvakuusjärjestelyä tai panttioikeuteen perustuvaa rahoitusvakuusjärjestelyä riippumatta siitä, koskevatko näitä pääsopimus tai yleiset sopimusehdot;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>panttioikeuteen perustuvalla rahoitusvakuusjärjestelyllä<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/> järjestelyä, jossa vakuuden antaja antaa rahoitusvakuuden pantin muodossa vakuuden saajalle tai tämän hyväksi ja jossa rahoitusvakuuden täysi omistusoikeus säilyy vakuuden antajalla, kun vakuusoikeus perustetaan;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>rahalla<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/> minkä tahansa valuutan määräiselle tilille maksettua rahaa tai vastaavanlaisia rahasaatavia, kuten rahamarkkinatalletuksia;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>f)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>asiaankuuluvilla rahoitusvelvoitteilla<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="2019" ID="QE0008"/> velvoitteita, joiden vakuutena on rahoitusvakuusjärjestely ja jotka edellyttävät rahasuoritusta ja/tai rahoitusvälineen toimittamista;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><?PAGE NO="3"?><PARAG IDENTIFIER="002.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tässä direktiivissä olevat viittaukset <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>annettuun<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> rahoitusvakuuteen tai rahoitusvakuuden <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>antamiseen<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="2019" ID="QE0010"/> viittaavat rahoitusvakuuden toimittamiseen, siirtämiseen, pitämiseen, rekisteröimiseen tai muuten sen osoittamiseen, että rahoitusvakuus on vakuuden saajan tai vakuuden saajan puolesta toimivan henkilön omistuksessa tai hallinnassa. Vakuuden antajan oikeus rahoitusvakuuden korvaamiseen toisella tai rahoitusvakuuden ylijäämän takaisin ottamiseen ei vaikuta siihen, että rahoitusvakuus on annettu vakuuden saajalle tässä direktiivissä mainitun mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 4 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Rahoitusvakuusjärjestelyjen täytäntöönpano<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman toteutuessa vakuuden saajan on voitava realisoida seuraavin tavoin kaikki panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä ja sen ehtojen mukaisesti annetut rahoitusvakuudet:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>raha kuittaamalla määrä asiaankuuluvia rahoitusvelvoitteita vastaan tai käyttämällä se niiden suorittamiseen.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="004.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA><P>Edellä 1 kohdassa tarkoitetut rahoitusvakuuden realisoimistavat eivät, ellei panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä sovituista ehdoista muuta johdu, edellytä, että:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>realisointiaikomuksesta on etukäteen ilmoitettu;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>tuomioistuin, viranomainen tai muu henkilö hyväksyy realisointiehdot;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>realisointi tapahtuu julkisella huutokaupalla tai muulla säädetyllä tavalla; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>mikään lisäaika on kulunut.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitusvakuusjärjestely voi tulla voimaan ehtojensa mukaisesti vakuuden antajaa tai vakuuden saajaa koskevan likvidaatiomenettelyn tai koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamisesta tai jatkamisesta riippumatta.</ALINEA></PARAG><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 8 artiklassa rajoitetaan erinäisten jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvien maksukyvyttömyyssäännösten soveltamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>En lainaa kyseistä artiklaa kokonaan – kuten en lainaa myöskään 1 artiklan 2 kohdan e alakohtaa enkä 3 artiklaa – sillä kyseiset säännökset eivät ole suoraan merkityksellisiä ennakkoratkaisukysymyksiin ehdottamani ratkaisun kannalta, vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nämä säännökset mainitseekin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Latvian oikeus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivi 2002/47 on saatettu Latvian lainsäädännön osaksi rahoitusvakuuslailla (Finanšu nodrošinājuma likums).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Izdevniecība Stilus SIA, jonka laillinen seuraaja on Private Equity Insurance Group SIA, teki Swedbank AS:n kanssa tilinavaussopimuksen <DATE ISO="20070414">14.4.2007</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Sopimuksen sopimusehdon 3.9 sanamuoto oli seuraava:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Tilillä olevat asiakkaan nykyiset ja tulevat varat annetaan pankille panttioikeuteen perustuvaksi rahoitusvakuudeksi, ja ne kattavat kaikki pankin saatavat. Jos asiakas ei toimita maksujen suorittamiseen tililtä tarvittavia varoja sekä jos pankille missä tahansa olosuhteissa tämän sopimuksen tai pankin kanssa tehtyjen muiden sopimusten nojalla tai jonkin muun oikeudellisen perusteen nojalla syntyy saatavia asiakkaalta, pankilla on oikeus täyttää saatavansa panemalla panttioikeuteen perustuva rahoitusvakuus täytäntöön eli veloittaa (siirtää) maksettavana oleva määrä tililtä ilmoittamatta asiasta asiakkaalle etukäteen. – –<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Izdevniecība Stilus julistettiin maksukyvyttömäksi <DATE ISO="20101025">25.10.2010</DATE>. Sen jälkeen pesänhoitaja teki uuden tilinavaussopimuksen, jossa oli sama panttioikeuteen perustuvaa rahoitusvakuutta koskeva sopimusehto.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Swedbank veloitti <DATE ISO="20110608">8.6.2011</DATE> Izdevniecība Stilusin tililtä 192,30 latia (noin 274 euroa) tilinhoitomaksuna ajalta, joka päättyi maksukyvyttömäksi julistamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Pääasian kantaja, jota pesänhoitaja edustaa, nosti kanteen Swedbankia vastaan saadakseen kyseisen määrän perittyä takaisin ja perusteli vaatimustaan kansallisen oikeuden periaatteilla, joilla taataan velkojien tasavertainen asema maksukyvyttömyysmenettelyssä ja kielletään yksittäistä velkojaa toteuttamasta toimia, joista aiheutuu vahinkoa muille velkojille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Latvian alimman oikeusasteen tuomioistuin ja muutoksenhakutuomioistuin hylkäsivät kanteen niiden kansalliseen oikeuteen kuuluvien säännösten perusteella, joilla direktiivin 2002/47 8 artikla on saatettu kansallisen lainsäädännön osaksi ja joilla estetään maksukyvyttömyyslainsäädännön soveltaminen rahoitusvakuusjärjestelyihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Augstākā tiesassa (ylin tuomioistuin, Latvia) käytävässä kassaatiomenettelyssä on herännyt epäilys kyseisten kansallisen oikeuden säännösten ulottuvuudesta sekä siitä, ovatko ne Latvian perustuslaissa vahvistetun yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kaikki direktiivin 2002/47 tulkintaan liittyvät epäselvyydet on selvitettävä, ennen kuin asia mahdollisesti saatetaan Satversmes tiesan (perustuslakituomioistuin, Latvia) käsiteltäväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä, että kansallisessa rahoitusvakuuslainsäädännössä säädetään rahoitusvakuuden antajan ehdottomasta etusijasta muihin velkojiin nähden myös tilanteessa, jossa ovat kyseessä etuoikeutetut saatavat, kuten valtion tai työntekijöiden saatavat. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko tällainen ehdoton etusija perustella direktiivin 2002/47 tavoitteilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, sovelletaanko direktiiviä 2002/47 sellaiseen käyttötiliin liittyvään vakuuteen, jota ei käytetä direktiivissä 98/26/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä <DATE ISO="19980519">19.5.1998</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="166" PAGE.FIRST="45" DATE.PUB="1998">EYVL 1998, L 166, s. 45</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> tarkoitetuissa arvopaperien selvitysjärjestelmissä. Lisäksi se on epävarma direktiivin 2002/47 3 ja 8 artiklan tulkinnasta ja pohtii, onko rahoitusvakuuksien ehdoton etusija kaikkiin muihin vakuuksiin, erityisesti kiinnelainan kaltaisiin rekisteriin kirjattuihin vakuuksiin nähden kyseisen direktiivin tavoitteen mukainen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymykset ja oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Augstākā tiesa on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>1)</NO.P><TXT>Onko rahoitusvakuuden täytäntöönpanoa koskevia direktiivin 2002/47 4 artiklan säännöksiä tulkittava siten, kun otetaan huomioon saman direktiivin johdanto-osan ensimmäinen ja neljäs perustelukappale, että niitä voidaan soveltaa yksinomaan tileihin, joita käytetään arvopaperiselvityksiin niitä koskevissa selvittämisjärjestelmissä, vai siten, että niitä voidaan soveltaa myös mihin tahansa pankissa avattuun tiliin, mukaan lukien käyttötili, jota ei käytetä arvopaperiliiketoimien selvittämiseen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2002/47 [3 ja 8] artiklan säännöksiä tulkittava siten, kun huomioon otetaan saman direktiivin johdanto-osan kolmas ja viides perustelukappale, että direktiivin tarkoituksena on taata luottolaitoksille niiden asiakkaiden maksukyvyttömyystilanteissa erityisen suotuisa etusijakohtelu suhteessa kyseisten asiakkaiden muihin velkojiin – kuten palkkavaateita esittävät työntekijät ja verovaateita esittävä valtio – ja sellaisiin vakuusvelkojiin, joiden saataville on annettu rekisteriin kirjattu julkisesti luotettava vakuus?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2002/47 1 artiklan 2 kohdan e alakohta ymmärrettävä säännökseksi, jolla toteutetaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen, vai säännökseksi, jolla toteutetaan kattava yhdenmukaistaminen, eli onko sitä toisin sanoen tulkittava siten, että sen mukaan jäsenvaltiot voivat saattaa kyseisen säännöksen koskemaan oikeussubjekteja, jotka on nimenomaisesti suljettu direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 2002/47 1 artiklan 2 kohdan e alakohta välittömästi sovellettava säännös?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos direktiivin 2002/47 tarkoitus ja soveltamisala ovat sellaisen kansallisen lain, jonka antaminen perusteltiin muodollisesti direktiivin täytäntöönpanovelvollisuudella, tarkoitusta ja soveltamisalaa suppeammat, voidaanko kyseisen direktiivin tulkinnan perusteella todeta pätemättömäksi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallisen oikeuden mukaista panttioikeuteen perustuvaa rahoitusvakuutta koskeva sopimusehto?<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty <DATE ISO="20150311">11.3.2015</DATE>, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20150401">1.4.2015</DATE>. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian vastaaja, Latvian, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Kyseiset asianosaiset ja muut osapuolet sekä pääasian kantaja osallistuivat myös <DATE ISO="20160511">11.5.2016</DATE> pidettyyn istuntoon.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Alustavat toteamukset</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, tarkoitetaanko direktiivissä 2002/47 vakuutta, joka on annettu käyttötilille talletettujen varojen muodossa ja kattaa kaikki pankin saatavat tilinhaltijalta, jos kyseistä tiliä ei ole tarkoitettu käytettäväksi direktiivissä 98/26 tarkoitetuissa maksujärjestelmissä eikä arvopaperien selvitysjärjestelmissä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa direktiivin 2002/47 4 artiklaan, esitetyn kysymyksen sanamuodosta käy ilmi, että se pyrkii selvittämään yleisluonteisemmin, kuuluuko tällainen vakuus kyseisen direktiivin soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Kysymys edellyttää direktiivin 2002/47 1 ja 2 artiklan säännösten tulkintaa, sillä kyseisissä säännöksissä määritetään direktiivin soveltamisala ja määritellään olennaiset käsitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on tutkittava yhtäältä, onko direktiivin 2002/47 1 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan d ja f alakohtaa tulkittava siten, että niissä tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaista vakuutta, jolla ei ole yhteyttä direktiivissä 98/26 tarkoitettuihin maksujärjestelmiin eikä arvopaperien selvitysjärjestelmiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Toisaalta on täsmennettävä direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjä rahoitusvakuuden antamisen edellytyksiä, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pystyy selvittämään, onko kyseinen vakuus annettu näiden edellytysten mukaisesti ja voiko se näin ollen kuulua kyseisen direktiivin mukaisen säännöstön soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>On huomautettava, että vaikka kyseisiä direktiivin 2002/47 säännöksiä ei mainita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä kysymyksissä, unionin tuomioistuin on varannut itselleen nimenomaisesti oikeuden laajentaa ennakkoratkaisukysymysten ulottuvuutta voidakseen antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen edellyttäen, että esitetyn kysymyksen keskeinen sisältö säilyy muuttumattomana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970320">20.3.1997</DATE>, <NAME.CASE>Phytheron International</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑352/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:170">EU:C:1997:170</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tämä edellytys täyttyy nähdäkseni nyt käsiteltävässä asiassa, sillä asiaankuuluvien direktiivin 2002/47 1 ja 2 artiklan säännösten tulkinta on välttämätöntä, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pystyisi selvittämään, kuuluuko riidanalainen sopimusehto direktiivin säännöstön soveltamisalaan. Lisäksi unionin tuomioistuin on esittänyt kyseisten säännösten tulkinnasta kirjallisen kysymyksen pääasian asianosaisille ja muille osapuolille, jotka ovat siis voineet ilmaista näkemyksensä asiasta asianmukaisesti suullisessa käsittelyssä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Direktiivin 2002/47 1 artiklan 4 kohdan a alakohdan ja 2 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdan tulkinta</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin vastaamiseksi on direktiivin 2002/47 mukaisen säännöstön ulottuvuutta tarkasteltava kahdesta näkökulmasta, vakuuskohteen ja asiaankuuluvien velvoitteiden kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ensinnäkin vakuuskohteen osalta on todettava, että direktiivin 2002/47 1 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetun vakuuden tulee muodostua rahoitusvälineistä tai rahasta. Rahan käsite on määritetty direktiivin 2002/47 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, jonka mukaan rahalla tarkoitetaan tilille maksettua rahaa tai vastaavanlaisia rahasaatavia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Setelit jäävät siis ulkopuolelle. Ks. myös direktiivin 2002/47 johdanto-osan 18 perustelukappale.</P></NOTE> Määritelmä on muotoiltu väljästi, ja se käsittää käyttötilille talletetut rahat. Yhdessäkään direktiivin 2002/47 säännöksessä ei myöskään rajata direktiivin soveltamista ainoastaan direktiivissä 98/26 tarkoitettujen maksujärjestelmien ja arvopaperien selvitysjärjestelmien yhteydessä annettuihin vakuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Vaikka direktiivin 2002/47 johdanto-osan ensimmäisestä ja neljännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että kyseisen direktiivin antaminen liittyy direktiivin 98/26 oikeudelliseen asiayhteyteen ja että kokemus on osoittanut olevan hyödyllistä laatia yhteiset säännöt viimeksi mainitussa direktiivissä tarkoitettujen järjestelmien yhteydessä annettaville vakuuksille, yksin tämän perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että direktiivin 2002/47 soveltamisala rajoittuisi kyseisissä järjestelmissä<?PAGE NO="7"?> annettuihin vakuuksiin. Tällainen päätelmä ei käy ilmi yhdestäkään direktiivin 2002/47 säännöksestä. Lisäksi edellä mainitun neljännen perustelukappaleen mukaan direktiivin 2002/47 mukainen säännöstö täydentää voimassa olevia säädöksiä käsittelemällä muita asiaan liittyviä kysymyksiä ja menemällä kyseisiä säädöksiä pidemmälle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tämä tulkinta saa vahvistusta valmisteluasiakirjoista, joista käy ilmi, että direktiivin 2002/47 antamiseen johtaneen ehdotuksen taustalla oli näkemys, jonka mukaan direktiivissä 98/26 säädetään kyllä rahoitusliiketoimien yhteydessä annettavista vakuuksista, mutta muita toimenpiteitä tarvitaan, jotta rahoitusvakuuksien tehokasta käyttöä voidaan edistää direktiivissä 98/26 säädettyä pidemmälle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. ehdotus rahoitusvakuusjärjestelyistä annettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (KOM(2001) 168, <DATE ISO="20010327">27.3.2001</DATE>, s. 1). Ks. myös direktiivin 2002/47 saattamisesta Puolan lainsäädännön osaksi Pisuliński, J., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Zabezpieczenia finansowe w systemie prawa cywilnego<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, <HT TYPE="ITALIC">Przegląd Prawa Handlowego</HT> 6/2005, s. 27.</P></NOTE> Direktiivin 2002/47 täytäntöönpanoa koskevasta komission arviointikertomuksesta käy niin ikään ilmi, että vaikka direktiivissä 98/26 oli säädetty jo jonkinlaisesta suojasta kyseisessä direktiivissä tarkoitettuun järjestelmään osallistumiseksi annettaville vakuuksille, direktiivin 2002/47 antamisen taustalla oli tarve kattavampaan lähestymistapaan rahoitusvakuuksien tehokkuuden vahvistamiseksi erityisesti rajat ylittävissä liiketoimissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. arviointikertomus rahoitusvakuusjärjestelydirektiivistä (2002/47/EY) (KOM(2006) 833 lopullinen, <DATE ISO="20061220">20.12.2006</DATE>, s. 3). Huomautan, ettei direktiivin 2002/47 soveltamisala rajoitu pelkästään rajat ylittäviin liiketoimiin.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava, että direktiivin 2002/47 2 artiklan 1 kohdan f alakohdan määritelmän mukaan asiaankuuluvien rahoitusvelvoitteiden käsitteellä tarkoitetaan rahoitusvelvoitteita, jotka edellyttävät rahasuoritusta ja/tai rahoitusvälineen toimittamista ja jotka voivat muodostua kokoaan tai osittain nykyisistä tai tulevista velvoitteista, kolmannen osapuolen velvoitteista tai tiettyyn luokkaan tai lajiin kuuluvista ajoittain syntyvistä velvoitteista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Kyseinen määritelmä käsittää pääasiassa kyseessä olevan tilanteen, jossa vakuus kattaa kaikki vakuuden saajan saatavat vakuuden antajalta. Direktiivin 2002/47 valmisteluasiakirjoista käy nimittäin ilmi, että asiaankuuluvien rahoitusvelvoitteiden käsitteen tulisi kattaa all monies ‑tyyppinen järjestely, joka ulottaa vakuuden koskemaan kaikkia vakuuden antajan nykyisiä ja tulevia velvoitteita vakuuden saajaa kohtaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. KOM(2001) 168, <DATE ISO="20010327">27.3.2001</DATE>, 2 artiklan tarkastelu. Ensimmäisessä säädösehdotuksessaan komissio tutki, millaisia luottoriskejä vakuuksilla oli katettava, ja totesi, että tässä yhteydessä olisi sekä vaikeaa että hyödytöntä yrittää eritellä erilaisia liiketoimia toisistaan. Ks. Euroopan komission asiakirja <HT TYPE="ITALIC">Working Document on Collateral: First preliminary draft proposal for a Directive</HT>, <DATE ISO="20000615">15.6.2000</DATE>, s. 6, sekä Yeowart, G., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Purpose of the Financial Collateral Directive<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, teoksessa Yeowart, G. ja Parsons, R., <HT TYPE="ITALIC">Yeowart and Parsons on the Law of Financial Collateral</HT>, Edward Elgar Publishing, 2016, s. 19.</P></NOTE> Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toi lisäksi esille suullisessa käsittelyssä, että tällaisia sopimusehtoja käytetään käytännössä paljon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Huomautan, että direktiiviä 2002/47 koskevan arviointikertomuksen perusteella muutamat jäsenvaltiot ovat rajoittaneet vakuuksien soveltamisalaa joidenkin rahoitusvelvoitteiden osalta sellaisessa tilanteessa, jossa vakuuden antaja ei ole direktiivin 2002/47 1 artiklan 2 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitettu henkilö.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kuten komission laatimasta arviointikertomuksesta käy ilmi, muun muassa Saksan lainsäätäjä on rajannut soveltamisalaan kuuluvien vakuuksien piiriä tapauksissa, joissa vakuuden antaja ei ole rahoituslaitos, niin että siihen kuuluvat vain tiettyjä konkreettisesti määriteltyjä rahoitusvelvoitteita suojaavat vakuudet ja että ulkopuolelle on jätetty muun muassa yrityksille annetut pitkäaikaiset maksuvalmiuslainat (ks. KOM(2006) 833 lopullinen, <DATE ISO="20061220">20.12.2006</DATE>, s. 9).</P></NOTE> Tässä yhteydessä kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus saattaa direktiivi kansallisen lainsäädäntönsä osaksi siten, että ne rajaavat yhdenmukaistetun säännöstön sovellettavaksi ainoastaan direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitettuihin viranomaisiin ja rahoituslaitoksiin. Sillä, että jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta, ei ole kuitenkaan merkitystä määritettäessä kyseisen direktiivin soveltamisalaa nyt käsiteltävässä tapauksessa, koska Latvian tasavalta ei ole hyödyntänyt direktiivin 2002/47 1 artiklan 3 kohtaa saattaessaan direktiivin lainsäädäntönsä osaksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, ettei direktiiviä 2002/47 voida tulkita siten, että siinä tarkoitettaisiin ainoastaan maksujärjestelmien ja arvopaperien selvitysjärjestelmien yhteydessä annettuja vakuuksia. Lisäksi on katsottava, että kuten direktiivin 2002/47 2 artiklan 1 kohdan f alakohdasta käy ilmi, asiaankuuluvat velvoitteet eivät rajoitu pelkästään maksujärjestelmiin ja arvopaperien selvitysjärjestelmiin liittyviin velvoitteisiin vaan voivat kattaa kaikki rahasuoritusta edellyttävät velvoitteet. Käyttötilin hoitamisesta perittävät maksut kuuluvat selvästi kyseiseen velvoitteiden luokkaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Kaikki käsiteltävässä asiassa huomautuksia esittäneet asianosaiset ja muut osapuolet ovat yksimielisiä tällaisesta direktiivin 2002/47 aineellisen soveltamisalan laajasta tulkinnasta. Komissio toi suullisessa käsittelyssä esille, että tulkinta, jonka mukaan käsite kattaa kaikki rahasuoritusta edellyttävät velvoitteet, on välttämätön direktiivin tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi, kun otetaan huomioon, että rahoitusmarkkinoiden toiminnan kannalta merkityksellisiä velvoitteita on hyvin monenlaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2002/47 1 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan d ja f alakohtaa on tulkittava siten, että niissä tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaista vakuutta, joka muodostuu pankkitilille talletetuista varoista ja kattaa kaikki pankin saatavat tilinhaltijalta. Sillä, käytetäänkö kyseistä tiliä direktiivissä 98/26 tarkoitetuissa maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä, ei ole merkitystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdan tulkinta</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 1 artiklan 5 kohdan mukaan kyseistä direktiiviä sovelletaan rahoitusvakuuteen sitten, kun se on annettu ja tämä voidaan todentaa kirjallisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kyseistä säännöstä on luettava yhdessä direktiivin 2002/47 johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen kanssa, jonka mukaan kyseisessä direktiivissä on taattava tasapaino markkinoiden tehokkuuden sekä järjestelyn osapuolten ja sivullisten turvallisuuden välille; samalla direktiivissä estetään tiettyjen kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten asettaminen rahoitusvakuusjärjestelyn julkivarmistukselle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. direktiivin 2002/47 3 artikla.</P></NOTE> Samassa johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan, että direktiivissä 2002/47 taataan tällainen tasapaino siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan ne rahoitusvakuusjärjestelyt, joissa edellytetään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>jossakin muodossa hallinnan luovuttamista<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> eli rahoitusvakuuden antamista ja joissa rahoitusvakuuden antaminen voidaan todentaa kirjallisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Vakuuden antamista koskeva vaatimus on siis vastapainona sille, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyistä muodollisista edellytyksistä poiketaan markkinoiden tehokkuuden vuoksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. Parsons, R., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>Possession<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="2019" ID="QE0019"/> or <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>Control<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="2019" ID="QE0020"/> test to be satisfied when creating a security financial collateral arrangement<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, teoksessa Yeowart, G. ja Parsons, R., <HT TYPE="ITALIC">Yeowart and Parsons on the Law of Financial Collateral</HT>, Edward Elgar Publishing 2016, s. 168.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdan mukaan rahoitusvakuuden antamisen käsitteellä viitataan rahoitusvakuuden toimittamiseen, siirtämiseen, pitämiseen, rekisteröimiseen tai muuten sen osoittamiseen, että rahoitusvakuus on vakuuden saajan tai vakuuden saajan puolesta toimivan henkilön omistuksessa tai hallinnassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tämä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>omistuksessa tai hallinnassa<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> olemisen edellytys on keskeinen selvitettäessä, kuuluuko tietty vakuusjärjestely direktiivin 2002/47 soveltamisalaan. Vakuusjärjestely voidaan luokitella direktiivissä 2002/47 tarkoitetuksi rahoitusvakuusjärjestelyksi ainoastaan, jos vakuus on annettu siten, että se on vakuuden saajan omistuksessa tai hallinnassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Toisin kuin omistusoikeuden siirtävissä rahoitusvakuusjärjestelyissä, joissa – takaisinostosopimuksia lukuun ottamatta – vakuudeksi annettujen rahoitusvälineiden tai rahan täysi omistusoikeus siirtyy vakuuden saajalle, jotta varmistetaan asiaankuuluvien rahoitusvelvoitteiden suorittaminen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. direktiivin 2002/47 2 artiklan 1 kohdan b alakohta.</P></NOTE> omistuksessa tai hallinnassa olemisen tulkinta rahan tai rahoitusvälineiden yhteydessä on kuitenkin ongelmallista. Jotkut oikeusoppineet ovat todenneet, että tämä on todennäköisesti kaikkein kiistanalaisin seikka direktiivin 2002/47 mukaisessa rahoitusvakuussäännöstössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. em. teos Parsons, R., s. 167.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja komission huomautuksista käy ilmi, että kyseisten vaatimusten soveltaminen on aiheuttanut käytännön hankaluuksia, jotka näkyvät erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa annetuissa kahdessa tuomiossa, joissa tulkittiin muun muassa direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallinnan käsitettä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tuomiossa Gray<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Gray ym. v. G-T-P Group Limited: Re F2G Realisations Limited (in liquidation) [2010] EWHC 1772 (Ch), 60–62 kohta.</P></NOTE> oli kyseessä pankkitilille talletetun rahan muodossa annettu vakuus, ja asiassa kiisteltiin siitä, täyttyykö hallintaa koskeva edellytys, kun vakuuden saajan hoitamalle tilille talletettujen varojen nostamista ei ollut estetty. Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin totesi, että vakuuden antamisen lähtökohtana on oletus, jonka mukaan vakuuden saaja voi estää vakuuden antajaa käyttämästä vakuutta. Lisäksi vakuuden saajalla on oltava vakuuskohteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>lainmukainen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> hallintaoikeus, eikä tähän riitä pelkkä vakuuden hallinnointi tai käytännön hoitaminen. Kyseiset edellytykset eivät täyttyneet tuossa tapauksessa, sillä vakuuden antaja pystyi nostamaan tilille talletettuja varoja rajoituksetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskeva ongelma nousi esille myös tuomiossa Lehman Brothers International (Europe).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Lehman Brothers International (Europe) (In Administration) [2012] EWHC 2997 (Ch), 119–126 ja 131–137 kohta.</P></NOTE> Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin huomautti, että tuomiota Gray oli arvosteltu siitä, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>lainmukaista<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> hallintaoikeutta koskevan vaatimuksen tiukka soveltaminen voisi jättää direktiivin 2002/47 säännöstön soveltamisalan ulkopuolelle erinäisiä sopimuksia, joita käytetään käytännössä ja jotka on laadittu siinä tarkoituksessa, että ne sisältyisivät kyseisen säännöstön soveltamisalaan. Jälkimmäisessä tuomiossa käydään läpi kyseinen arvostelu ja vahvistetaan olennaisilta osin tuomiossa Gray omaksuttu kanta, joka koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>lainmukaisen hallintaoikeuden<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> edellytystä, toteamalla, ettei pelkkä vakuuskohteen hallinnointi riitä täyttämään direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdassa säädettyä edellytystä, etenkin jos vakuuden antajalla on oikeus käyttää kyseisiä varoja rajoituksetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Komissio huomauttaa pääasiassa, että rahoitusvakuuden antaminen edellyttää, että vakuuden saajalla on vakuuskohteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>lainmukainen hallintaoikeus<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> eli se pystyy estämään vakuuden antajaa käyttämästä sitä. Komission mukaan olisi vastoin tätä edellytystä antaa vakuuden antajalle oikeus nostaa vakuuskohteena olevalle tilille talletettuja rahoja vapaasti. Komissio täsmensi suullisessa käsittelyssä asettuvansa näin ollen olennaisilta osin samalle kannalle kuin Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet edellä mainituissa tuomioissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Nähdäkseni ne näkökohdat, joiden perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet eivät asettuneet sille kannalle, että pelkkä vakuuskohteen hallinnointi riittää, ovat merkityksellisiä direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdan tulkinnan kannalta myös nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio aiheellisesti toteavat, direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdan mukainen vaatimus, jonka mukaan vakuuden on oltava vakuuden saajan omistuksessa tai hallinnassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Vaikka tällä seikalla ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian asiayhteydessä, huomautan, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio ovat asettuneet toisistaan poikkeaville kannoille näiden kahden käsitteen välisen yhteyden suhteen. Komission mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>omistus tai hallinta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> muodostaa yhden ainoan edellytyksen, kun taas Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esille ottamassa oikeuskäytännössä sekä Englannin oikeutta koskevassa oikeuskirjallisuudessa nähdään kyseessä olevan kaksi vaihtoehtoista edellytystä. Ks. myös em. teos Parsons, R., s. 185.</P></NOTE> menettäisi tehokkaan vaikutuksensa kokonaan, jos sen tulkittaisiin täyttyvän myös tilanteessa, jossa vakuuden antaja voi jatkaa vakuuden käyttöä vapaasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Huomautan, että direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä vahvistetaan, että vakuuden antaja voi korvata vakuuden toisella tai ottaa takaisin sen ylijäämän. Tämän perusteella voidaan päätellä vastaavasti, että jos vakuuden antajalle myönnetään laajemmat oikeudet, ei vakuuden antamista koskeva vaatimus täyty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että kun kyseessä on tilille talletetun rahan muodossa annettu vakuus, vakuuden saajan omistuksessa tai hallinnassa oleminen edellyttää välttämättä, että vakuuskohteena oleva tili on käytännössä vakuuden saajan hoidettavana ja että vakuuden saajalla on lisäksi oikeus estää vakuuden antajaa nostamasta tililtä rahaa siltä osin kuin estäminen on tarpeen asiaankuuluvien velvoitteiden suojaamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi siis tutkittava nyt käsiteltävässä asiassa, sisältyykö pääasian asianosaisten välillä tehtyyn tilinavaussopimukseen sopimusehto, jonka mukaan Swedbankilla on tällainen oikeus rajoittaa kyseiselle tilille talletettujen varojen nostamista. Suullisessa käsittelyssä pääasian asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, ettei riidanalaiseen sopimukseen sisälly sopimusehtoa, jonka nojalla pankki voisi rajoittaa varojen nostamista tai jonka mukaan tilillä on pidettävä jokin tietty rahamäärä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä mainitun seikan tutkimista, joka on yksin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Jos asia osoittautuu olevan tosiasiassa näin, on todettava, ettei riidanalaista vakuutta voida pitää direktiivin 2002/47 vaatimusten mukaisesti annettuna, eikä siihen näin ollen sovelleta kyseisen direktiivin säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että rahoitusvakuuden antaminen pankkitilille talletetun rahan muodossa edellyttää, että sopimukseen sisältyy ehto, jonka mukaan vakuuden saajalla on oikeus rajoittaa tilille talletettujen varojen käyttöä siltä osin kuin se on välttämätöntä asiaankuuluvien velvoitteiden suojaamiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toinen ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiiviä 2002/47 ja erityisesti sen 3 ja 8 artiklaa tulkittava siten, että niissä taataan vakuuden saajalle oikeus realisoida kaikki rahoitusvakuudet vakuuden antajaa koskevan likvidaatiomenettelyn tai sitä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamisesta tai jatkamisesta riippumatta. Se korostaa, että tällainen rahoitusvakuuden saajalle annettu etusija voi vaikuttaa maksukyvyttömyysmenettelyssä sovelletun velallisten tasavertaisuuden periaatteen (paritas creditorum) vastaiselta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Huomautan, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa direktiivin 2002/47 3 ja 8 artiklaan, esitetty kysymys liittyy pikemminkin kyseisen direktiivin 4 artiklaan, joka koskee erityisesti rahoitusvakuuden realisoinnin edellytyksiä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee mahdollisuutta rajoittaa vakuuden saajan oikeutta saada saatavansa täytettyä vakuuden antajan maksukyvyttömyystilanteessa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisten implisiittisten rajoitusten puuttuessa direktiivillä 2002/47 perustettu järjestelmä voi vaikuttaa kyseenalaiselta edellä mainitun velkojien tasavertaisuuden periaatteen kannalta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Huomautan, että direktiivin 2002/47 4 artiklasta, kun sitä luetaan yhdessä saman direktiivin johdanto-osan kolmannen, viidennen ja kymmenennen perustelukappaleen kanssa, käy ilmi, että yksi direktiivin mukaisen säännöstön tavoitteista on suojata rahoitusvakuudet erinäisten jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännön säännösten soveltamiselta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. myös KOM(2001) 168, <DATE ISO="20010327">27.3.2001</DATE>, 5 artiklan tarkastelu.</P></NOTE> Tässä yhteydessä direktiivin 2002/47 4 artiklan 1 kohdassa säädetään vakuuden saajan oikeudesta realisoida kaikki panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä annetut rahoitusvakuudet. Kyseisen artiklan 4 ja 5 kohdassa suojataan tätä oikeutta kansallisen oikeuden maksukyvyttömyyssäännösten vaikutuksilta. Yhtäältä 4 kohdassa annetaan mahdollisuus vakuuden nopeaan realisointiin vakuuden antajan velvoitteiden erääntyessä, jolloin kyseisen kohdan a–d alakohdassa lueteltuja velvollisuuksia ei sovelleta. Toisaalta 5 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että rahoitusvakuusjärjestely voi tulla voimaan vakuuden antajaa tai vakuuden saajaa koskevan likvidaatiomenettelyn tai sitä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamisesta tai jatkamisesta riippumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Näitä säännöksiä ei nähdäkseni voida tulkita siten, ettei vakuuden saaja voisi realisoida vakuutta vakuuden antajan maksukyvyttömyystilanteessa sen vuoksi, ettei muiden velkojien oikeuksia vaarannettaisi. Säännöksillä pyritään päinvastoin estämään kansalliseen oikeuteen sisältyvissä maksukyvyttömyyssäännöksissä säädettyjen rajoitusten soveltaminen rahoitusvakuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tätä seikkaa ei mielestäni voida kyseenalaistaa pääasian kantajan ja Latvian hallituksen väitteellä, jolla ne viittaavat etuoikeusasemassa olevien velkojien – kuten valtio, työntekijät tai rekisteriin merkitty vakuuden haltija – tilanteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Kuten komissio huomauttaa, kysymys velkojien maksunsaantijärjestyksestä maksukyvyttömyysmenettelyssä ei nouse esille direktiivillä 2002/47 perustetun järjestelmän yhteydessä, sillä direktiivillä pyritään ainoastaan varmistamaan vakuuden realisointioikeus kaikissa realisointiin johtavissa tilanteissa. Tällaista ratkaisua voidaan perustella tarpeella vahvistaa rahoitusvakuusjärjestelyihin liittyvää oikeusvarmuutta sekä varmistaa niiden tehokkuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Direktiivi 2002/47 on tältä osin osa laajempaa järjestelmää, unionin maksukyvyttömyyslainsäädäntöä, johon sisältyvät direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa luetellut säädökset.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Direktiivi 2002/47 sisältää siis säännöksiä, joiden avulla voidaan säilyttää tasapaino markkinoiden tehokkuuteen ja oikeusvarmuuteen liittyvien näkökohtien välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Ensinnäkin henkilöllisestä soveltamisalasta on todettava, että direktiivin 2002/47 1 artiklan 3 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle järjestelyt, joissa jompikumpi osapuolista ei ole viranomainen, julkisen sektorin elin, valvottu rahoituslaitos tai direktiivin 98/26 mukainen keskusvastapuoli, selvitysosapuoli tai selvitysyhteisö.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Kuten direktiiviä 2002/47 koskevasta arviointikertomuksesta käy ilmi, käytännössä ainoastaan Itävallan tasavalta on päättänyt soveltaa tätä poikkeusta täysimääräisesti ja viisi muuta jäsenvaltiota (Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta, Slovenian tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta) soveltavat sitä osittain. Ks. KOM(2006) 833 lopullinen, <DATE ISO="20061220">20.12.2006</DATE>, s. 9.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava, että direktiivin 2002/47 säännöstöä sovelletaan ainoastaan vakuuksiin, jotka on annettu sen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä edellyttää vakuuden antajalta vakuuden hallinnan luovuttamista jossakin muodossa. Direktiivin 2002/47 säännöstöä sovelletaan siis ainoastaan silloin, jos vakuus on vakuuden saajan omistuksessa tai hallinnassa direktiivissä tarkoitetulla tavalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 40 ja 41 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kolmanneksi on todettava, että direktiivin 2002/47 8 artiklassa rajoitetaan kansallisen oikeuden maksukyvyttömyysäännösten soveltamista vakuuksiin, jotka on annettu ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista mutta joita koskee niin kutsuttu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>nollatuntisääntö<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, jonka perusteella tällaisella menettelyllä on taannehtiva vaikutus (1 ja 3 kohta), sekä poikkeustapauksessa vakuuksiin, jotka on annettu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen, jos vakuuden saaja osoittaa toimineensa vilpittömässä mielessä (2 kohta).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. KOM(2001) 168, <DATE ISO="20010327">27.3.2001</DATE>, 9 artiklan tarkastelu.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 säännöstö ei kata vakuuksia, jotka on annettu maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen, sanotun rajoittamatta edellä mainitussa 8 artiklassa tarkoitettuja tilanteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tämä seikka vastaa nähdäkseni ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ja Latvian hallituksen ilmaisemaan huoleen siitä, että rahoitusvakuuksien erityiskohtelu voisi vaarantaa kiinnelainojen velkojien suojan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että jos maksukyvyttömälle kuuluvan omaisuuden myynnistä saadut rahat talletetaan rahoitusvakuuteen liittyvälle pankkitilille, kyseisen vakuuden saaja voisi käyttää kyseisiä varoja saataviensa täyttämiseen. Huoli on nähdäkseni aiheeton, sillä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen annetut vakuudet eivät kuulu direktiivin 2002/47 säännöstön soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Pääasian osalta on todettava, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus huomautti suullisessa käsittelyssä, ettei direktiiviä 2002/47 sovelleta tilanteessa, jossa vakuuden muodostavat varat ovat tulleet pankkitilille maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Vaikka tämä seikka ei käy selvästi ilmi ennakkoratkaisupyynnöstä, pääasian asianosaiset ovat tuoneet johdonmukaisesti esille suullisessa käsittelyssä, että Swedbankin Izdevniecība Stilusin käyttötililtä nostamat varat oli talletettu kyseiselle tilille vasta maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen. Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tapahtumien aikajärjestyksen olleen tällainen, sen on pääteltävä, ettei riidanalaista vakuutta annettu ennen menettelyn aloittamista eikä vakuus näin ollen kuulu direktiivin 2002/47 säännösten soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että direktiivin 2002/47 4 artiklan 1, 4 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että vakuuden saajalla on oikeus realisoida kaikki panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä annetut rahoitusvakuudet vakuuden antajaa koskevan likvidaatiomenettelyn tai sitä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamisesta tai jatkamisesta riippumatta. Kyseinen oikeus koskee ennen tällaisen menettelyn aloittamista annettua vakuutta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 8 artiklan säännösten soveltamista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että Latvian rahoitusvakuuslakia sovelletaan luonnollisiin henkilöihin, vaikka luonnolliset henkilöt on suljettu nimenomaisesti direktiivin 2002/47 henkilöllisen soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa. Se tiedustelee näin ollen kolmannella ja neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään, onko tällainen henkilöllisen soveltamisalan laajentaminen sopusoinnussa direktiivin 2002/47 kyseisen säännöksen kanssa ja, jos on, onko kyseinen säännös välittömästi sovellettava. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että nämä kysymykset ovat pääasian yhteydessä luonteeltaan hypoteettisia, mutta pitää niitä tärkeinä mahdollisen rahoitusvakuuslain perustuslain mukaisuuden valvonnan kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Huomautan, että on riidatonta, ettei pääasiaan liity luonnollisia henkilöitä ja että näin ollen kysymykset, jotka koskevat mahdollisuutta ulottaa direktiivin 2002/47 mukainen säännöstö koskemaan luonnollisia henkilöitä, ovat hypoteettisia.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa näiden kysymysten hypoteettinen luonne pääasian yhteydessä ei muutu, vaikka samat kysymykset voisivat nousta esille myöhemmin, jos Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin) tutkisi rahoitusvakuuslain perustuslain mukaisuutta. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei nimittäin voi olla neuvoa-antavien lausuntojen saaminen yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä vaan perusteena on oltava riita-asian todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Pohotovosť</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑470/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:101">EU:C:2014:101</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on saatettava perustuslain mukaisuutta koskeva kysymys Satversmes tiesan käsiteltäväksi, viimeksi mainittu tuomioistuin voi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, jos se pitää tätä tarpeellisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Näin ollen kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Viides ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, mitä seurauksia riidanalaisen sopimusehdon pätevyyden kannalta olisi siitä, että direktiivin 2002/47 soveltamisala osoittautuisi kansallisen lainsäädännön soveltamisalaa kapeammaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Huomautan, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmennä tarkemmin tämän kysymyksen merkityksellisyyttä eikä sen yhteyttä muihin ennakkoratkaisukysymyksiin. Kysymyksen sanamuodosta voidaan kuitenkin päätellä, että sillä pyritään selvittämään direktiivin 2002/47 vaikutusta pääasiaan siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaisi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että direktiivin soveltamisala koskee vain maksujärjestelmiin ja arvopaperien selvitysjärjestelmiin liittyviä vakuuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Jos unionin tuomioistuin nimittäin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, ettei riidanalainen sopimusehto kuulu direktiivin 2002/47 soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin joutuisi selvittämään, mitä seurauksia kyseisen direktiivin ja kansallisen lain soveltamisalojen välisellä erolla on kyseisen sopimusehdon pätevyyden kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen esittämästäni ratkaisuehdotuksesta käy kuitenkin ilmi, ettei direktiivin 2002/47 soveltamisalan pidä katsoa rajoittuvan ainoastaan maksujärjestelmiin ja arvopaperien selvitysjärjestelmiin liittyviin vakuuksiin. Näin ollen katson, ettei käsiteltävään kysymykseen ole tarpeen vastata.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Augstākā tiesan ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavaa:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Rahoitusvakuusjärjestelyistä <DATE ISO="20020606">6.6.2002</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY 1 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan d ja f alakohtaa on tulkittava siten, että niissä tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaista vakuutta, joka muodostuu pankkitilille talletetuista varoista ja kattaa kaikki pankin saatavat tilinhaltijalta. Sillä seikalla, käytetäänkö kyseistä tiliä selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä <DATE ISO="19980519">19.5.1998</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/26/EY tarkoitetuissa maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä, ei ole merkitystä.</TXT><?PAGE NO="14"?><P>Direktiivin 2002/47 2 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että rahoitusvakuuden antaminen pankkitilille talletetun rahan muodossa edellyttää, että sopimukseen sisältyy ehto, jonka mukaan vakuuden saajalla on oikeus rajoittaa tilille talletettujen varojen käyttöä siltä osin kuin se on välttämätöntä asiaankuuluvien velvoitteiden suojaamiseksi.</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Direktiivin 2002/47 4 artiklan 1, 4 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että vakuuden saajalla on oikeus realisoida kaikki panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä annetut rahoitusvakuudet vakuuden antajaa koskevan likvidaatiomenettelyn tai sitä koskevien tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamisesta tai jatkamisesta riippumatta. Kyseinen oikeus koskee ennen tällaisen menettelyn aloittamista annettua vakuutta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 8 artiklan säännösten soveltamista.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>