<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2001FIA.0800666301.case.xml"><NO.CASE>C-16/00</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62000C0016</NO.CELEX><NO.SEQ>0023.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>6666</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>6678</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>13</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES STIXHACKLIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-16/00</LEFT><RIGHT>CIBO PARTICIPATIONS</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Christine Stix-Hackl</HT></P><P><DATE ISO="20010306">6 päivänä maaliskuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alkuperäinen kieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tribunal administratif de Lille on esittänyt nyt käsiteltävässä asiassa yhteisöjen tuomioistuimelle kysymyksen siitä, voiko holdingyhtiö jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (jäljempänä kuudes arvonlisäverodirektiivi)<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> perusteella vähentää yritysten osuuksien hankkimisesta aiheutuneisiin kuluihin liittyvän arvonlisäveron.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Tosiseikat ja pääasian oikeudenkäynti</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Pääasian oikeudenkäynnin valittaja Cibo Participations (jäljempänä Cibo) on holdingyhtiö, jonka on perustanut Compagnie d'importation des laines (jäljempänä CIL), joka on sen pääomistaja. Sen tarkoituksena on ollut perustaa vastaavanlaisia yritysten osuuksia hankkimalla yhtenäinen ja vähitellen täydentyvä konserni villakaupan alalle.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian taustalla on Cibolle esitetty arvonlisäveroa koskeva maksukehotus, joka johtuu siitä, etteivät veroviranomaiset hyväksy Cibon ajalta <DATE ISO="19931102">2.11.1993</DATE>—<DATE ISO="19941231">31.12.1994</DATE> tekemää arvonlisäverovähennystä eri palvelusuoritusten osalta, joita kolmannet olivat laskuttaneet yhtiöltä osuuksien hankkimisen yhteydessä. Palvelut koskivat muun muassa yhtiöiden tilintarkastusta, osakkeiden hankintahintaneuvotteluihin osallistumista, yhtiöiden haltuunottojärjestelyjä sekä juridista ja verotuksellista neuvontaa ja pääomaosuuksien hankkimista. Cibo sai näistä palveluista tytäryhtiöiltä kertakorvauksen, jonka suuruus oli 0,5 prosenttia niiden liikevaihdosta.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Ranskan veroviranomaiset vetosivat siihen, että Cibo saa pääosan liikevaihdostaan osingoista (vuonna 1993 99,32 prosenttia, vuonna 1994 92,07 prosenttia kokonaisliikevaihdosta), ja loput liikevaihdosta koostuu tytäryhtiöille annetuista palveluista saatavista vastikkeista.<?PAGE NO="I-6667"?> Kyseinen holdingyhtiö ei harjoita taloudellista toimintaa omissa nimissään.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tribunal administratif de Lille on <DATE ISO="20000106">6.1.2000</DATE> tekemällään välipäätöksellä esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kolme kysymystä perusteista, jotka koskevat ostoihin sisältyvän veron vähentämistä kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaisesti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Mitä perustetta on käytettävä osallistumista määriteltäessä? Voidaanko perusteena pitää vastikkeellisten palvelujen suorittamista tai sitä, että holdingyhtiö ohjaa konsernin toimintaa taikka tosiasiallisesti hallinnoi sitä tavalla, joka vie tytäryhtiöltä itsenäisyyden, tai jotain muuta seikkaa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos kyseessä on osallistuminen, jääkö osinkojen saanti arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle muun syyn kuin taloudellisen toiminnan perusteella, koska osinkoja ei makseta vastikkeeksi tavaroiden toimittamisesta tai palvelujen suorittamisesta, vai, ottaen huomioon, että kulut liittyvät sellaiseen osakkeiden hankintaan, jonka välittömänä tarkoituksena on osallistuminen taloudelliseen toimintaan, kuuluuko osinkojen saanti arvonlisäveron piiriin, ja jos näin on, onko se verosta vapaata kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan 1 alakohdan d alakohdan nojalla vai onko sitä verotettava?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos osinkojen saanti jää arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle, mitä tästä seuraa vähennysoikeuden osalta:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>onko vähennysoikeus täysin poissuljettu osakkeiden hankintaa koskeviin kuluihin liittyvän veron osalta silloin, kun nämä kulut eivät liity verotettavaan liiketoimeen</P></ITEM><ITEM><P>vai onko vähennys hyväksyttävä sillä perusteella, että kulut katsotaan yleiskuluiksi?</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Asiaa koskeva lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> on kannettava arvonlisäveroa.</TXT><P>Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan sitä, <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>joka itsenäisesti harjoittaa jotakin tämän säännöksen 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan<?PAGE NO="I-6668"?> tarkoituksesta tai tuloksesta<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>taloudellista toimintaa<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> on kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta ja myös <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>liiketoiminta, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>.</P><P>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdassa säädetään siitä, että tietyt liiketoimet on vapautettava arvonlisäverosta, ja niihin kuuluvat 5 alakohdan d kohdan mukaan muun muassa <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallin[nointia]<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING="STAR"><P>— Lainausta on korjattu hakasuluissa olevin osin yhteisöjen tuomioistuimessa, koska direktiivin suomenkielinen käännös on epätarkka.</P></NOTE> ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ei kuitenkaan tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja eikä 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja arvopapereita<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>.</P><P>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklassa säädetään vähennysoikeuden syntymisestä ja laajuudesta. Kyseisen säännöksen 2 kohdassa säädetään, että verovelvollisella on oikeus vähentää arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka verovelvolliselle on luovuttanut taikka suorittanut tai luovuttaa taikka suorittaa toinen verovelvollinen, vain <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>jos tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/>.</P><P>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 5 kohdassa täsmennetään, miten on meneteltävä sellaisiin tavaroihin ja palveluihin liittyvien vähennysten osalta, joita arvonlisäverovelvollinen käyttää sekä vähennykseen oikeuttaviin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin. Kyseisen säännöksen ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>sellaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, joita verovelvollinen käyttää sekä 2 ja 3 kohdan mukaan vähennyksen oikeuttaviin liiketoimiin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin, vähennys voidaan myöntää vain siitä arvonlisäveron osasta, joka vastaa ensin mainittujen liiketoimien suhteellista osuutta<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>. Saman säännöksen toisen alakohdan mukaan tämä suhdeluku on laskettava <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>19 artiklan mukaisesti kaikista verovelvollisen suorittamista liiketoimista<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>.</P><P>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 19 artiklaan sisältyvät säännöt vähennyksen suhdeluvun laskemista varten. Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan mukaan suhdeluku muodostuu murtoluvusta, jonka osoittaja on arvonlisäveron vähentämiseen oikeuttavista liiketoimista saatavan liikevaihdon kokonaismäärä. Nimittäjä on sellaisen liikevaihdon kokonaismäärä, joka muodostuu osoittajaan sisällytetyistä liiketoimista sekä liiketoimista, jotka eivät oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen. Kummassakin tapauksessa summat otetaan huomioon arvonlisäverottomina.</P><P>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 19 artiklan 2 kohta on poikkeus 1 kohdasta, ja sen mukaan on jätettävä huomiotta tietty liikevaihto, kuten liitännäisistä 13 artiklan B kohdan d alakohdassa tarkoitetuista liiketoimista muodostuva liikevaihdon määrä.</P></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6669"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään, mitä perusteita on käytettävä arvioitaessa sitä, <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>osallistuuko<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> holdingyhtiö tytäryhtiönsä hallintoon.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Cibo vetoaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 ja 13 artiklaan viitaten siihen, että näissä säännöksissä erotetaan selvästi toisistaan <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>taloudellinen toiminta<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> ja muu kuin taloudellinen toiminta ja että tämä on ratkaisevaa arvioitaessa oikeutta ostoihin sisältyvän veron vähentämiseen.</TXT><P>Cibo mainitsee lisäksi useita yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita, joissa yhteisöjen tuomioistuin on ottanut kantaa holdingyhtiön määritelmää koskevaan kysymykseen.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-60/90" YEAR="1991" PAGE.ECR="I-3111">C-60/90, Polysar Investments Netherlands, tuomio <DATE ISO="19910620">20.6.1991</DATE> (Kok. 1991, s. I-3111, 13 ja 14 kohta; Kok. Ep. XI, s. 239)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-333/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-3513">C-333/91, Sofitam, tuomio <DATE ISO="19930622">22.6.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-3513, 12 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-1S5/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3013">C-1S5/94, Wellcome Trust, tuomio <DATE ISO="19960620">20.6.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-3013, 35 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-80/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-745">C-80/95, Harnas &amp; Helm, tuomio <DATE ISO="19970206">6.2.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-745, 15 ja 16 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee sen mielestä selvästi, että holdingyhtiö ei lähtökohtaisesti harjoita taloudellista toimintaa eikä näin ollen ole verovelvollinen, ellei se osallistu tytäryhtiöidensä hallintoon. Tähän mennessä yhteisöjen tuomioistuin ei kuitenkaan ole määritellyt <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>osallistumisen<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/> käsitettä. Cibon käsityksen mukaan perusteena ei voida pitää <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>tosiasiallisen hallinnoinnin<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/> käsitettä. Ranskan oikeudessa tätä käsitettä sovelletaan niihin, jotka tosiasiallisesti johtavat yritystä, eikä niihin, joilla tämä tehtävä on vain puhtaasti oikeudellisesti.</P><P>Silloinkin kun tosiasiallinen hallinnointi täyttää käytännössä kaikki <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>osallistumisen<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> tunnusmerkit, kyseessä on vain tämän <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>osallistumisen<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> viimeinen vaihe siinä merkityksessä, että se saattaa johtaa siihen, että tytäryhtiö ei ole enää itsenäinen oikeushenkilö. Cibon käsityksen mukaan pääomansijoittajien tilanteet saattavat vaihdella osakkuuden hankkimisen tarkoituksen ja laajuuden mukaan.</P><P>Tähän kuuluvat seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymyksessä mainittuun käsitteeseen <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>konsernin toiminnan ohjaaminen<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>, jota Ranskan vero-oikeudessa sovelletaan perusteena omaisuuden jakoveron (ISF) yhteydessä,<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sen mukaan erotetaan toisistaan holdingyhtiöt, jotka käyttävät vain tavanomaisia oikeuksiaan osakkeenomistajina, ja holdingyhtiöt, jotka tosiasiallisesti ohjaavat konserninsa toimintaa, osallistuvat aktiivisesti tytäryhtiöidensä johtamiseen ja valvontaan ja antavat tytäryhtiöilleen erilaisia, erityisesti hallinnollisia ja oikeudellisia palveluja.</P></NOTE> kuuluvaa osallistumisen muotoa:</P><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Ensimmäinen tapaus on se, jossa hankitaan lähes koko osakekanta ja jossa osakkeenomistaja on aktiivisesti mukana liikkeenjohdossa ja osallistuu siinä yhteydessä sen hallintoon. Tässä tapauksessa osakkeenomistaja päätyy<?PAGE NO="I-6670"?> useimmiten suorittamaan tytäryhtiölleen vastikkeellisia palveluja.</P></ITEM><ITEM><P>Toinen tapaus on pisimmälle viety osallistumisen muoto, sillä siinä osakkeenomistaja hallitsee tytäryhtiötä täydellisesti ja <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>osallistuu<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> tosiasiallisesti sen johtamiseen.</P></ITEM></LIST></P><P>Molemmissa tapauksissa osakkuuksien hankkiminen on kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuuluvaa taloudellista toimintaa, koska holdingyhtiölle on tosiasiallisesti tai oikeudellisesti mahdollista osallistua tytäryhtiön hallintoon tavanomaiset osakkeenomistajan oikeudet ylittävällä tavalla.</P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus toteaa aluksi, että sen näkemyksen mukaan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä on vastakohtaispäätelmän perusteella johdettavissa, että osakkuuksien hankkiminen, omistaminen ja luovuttaminen sekä osinkojen saanti kuuluvat kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan silloin, kun nämä toiminnot liittyvät välilliseen tai välittömään osallistumiseen niiden yhtiöiden hallintoon, joissa holdingyhtiöllä on osakkuus. <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Osallistuminen<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> tarkoittaa ratkaisevaa vaikutusvaltaa asianomaisen yrityksen hallintoon. Voidaan olettaa, että vaikutusvalta yrityksen johtoon on niin suuri, että voidaan puhua <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>, mikäli holdingyhtiöllä on tosiasiallisesti tai oikeudellisesti äänten enemmistö kyseisessä yrityksessä. Tällainen vaikutusvalta voidaan todeta myös lukuisten muiden seikkojen perusteella, jotka ilmenevät tutkimalla emo- ja tytäryhtiöiden välisiä oikeudellisia, taloudellisia, hallinnollisia ja yhteiskunnallisia suhteita, kuten päätösten valvontaa, toimialojen samanlaisuutta, johtohenkilöiden nimittämistä ja vastikkeellisten palvelujen suorittamista.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Komissio viittaa asiaan Floridienne ja Berginvest,<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-142/99" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-9567">C-142/99, Floridienne ja Berginvest, tuomio <DATE ISO="20001114">14.11.2000</DATE> (Kok. 2000, s. I-9567)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jossa ei sen antaessa kirjalliset huomautuksensa ollut vielä annettu tuomiota, ja julkisasiamies Fennellyn kyseisessä asiassa <DATE ISO="20000404">4.4.2000</DATE> antamaan ratkaisuehdotukseen, jossa ei määritetty <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>osallistumisen käsitettä<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> sellaisenaan vaan tutkittiin, harjoittiko holdingyhtiö itse taloudellista toimintaa vai ei.</TXT><P>Komission mielestä nyt käsiteltävään kysymykseen ei pidä vastata erityisen kuudennelle arvonlisäverodirektiiville vieraan <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>osallistumisen<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/> käsitteen avulla — mistä syystä se ottaa kantaa vain toissijaisesti — vaan arvioimalla riidanalaista toimintaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan kannalta, kun sitä luetaan yhdessä 2 artiklan kanssa.</P><P><QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>Osallistumisen<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/> määritelmästä komissio huomauttaa yhteisöjen tuomioistuimen<?PAGE NO="I-6671"?> oikeuskäytännön osalta ensinnäkin, että asiassa Polysar Investments Netherlands<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C-60/90.</P></NOTE> oli kyseessä puhdas holdingyhtiö, kun taas nyt käsiteltävässä asiassa on kyseessä sekaholdingyhtiö, joka osakesalkun hallinnoinnin ohella harjoittaa tytäryhtiöidensä puolesta erilaisia toimintoja, joista vastikkeeksi se saa palkkion. Nyt käsiteltävään kysymykseen vastaamiseksi on komission mukaan siis välttämätöntä rajata tarkasti, mistä lähtien holdingyhtiö ei enää toimi pelkästään osakkuuksien haltijana vaan harjoittaa taloudellista toimintaa. Sellaisen toiminnan osalta, joka liittyy pelkkään osakkeenomistajan oikeuksien käyttämiseen eikä voi merkitä <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>osallistumista<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> hallintoon, komissio viittaa julkisasiamies van Gervenin asiassa Polysar Investments Netherlands<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C-60/90, erityisesti s. I-3126.</P></NOTE> antamansa ratkaisuehdotuksen 6 kohdassa esittämään toimintojen luetteloon.</P><P>Sen ongelman osalta, mitä <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>osallistumisen<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> käsitteeseen voidaan lukea, komissio esittää, että asiassa Wellcome Trust annetussa tuomiossa enemmistöomistuksen hallussapitoa pidettiin ratkaisevana osoituksena <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>. Tämän näkemyksen kanssa ristiriidassa on kuitenkin asiassa Polysar Investments Netherlands annettu tuomio, jossa oli kyseessä 100-prosentti-sesti omistettu tytäryhtiö.</P><P>Komissio toteaa lopuksi, että on erittäin vaikeaa saattaa <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>osallistumisen<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> käsite yhdenmukaiseksi kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetun taloudellisen toiminnan harjoittamisen kanssa. Sekaholdingyhtiöiden osalta ratkaistava ongelma on oikeastaan sen toteaminen, millaisiin toimintoihin kukin meno liittyy. Sen jälkeen kun kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toiminnot on yksilöity, on vielä eroteltava soveltamisalaan kuuluvien toimintojen osalta ne, jotka on vapautettu verosta, ja ne, joista kannetaan veroa suhdeluvun mukaisesti.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kannanotto</P></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asiassa Floridienne ja Berginvest annetun tuomion<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia C-142/99.</P></NOTE> 19 kohdasta ilmenee, että <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>osallistumista tytäryritysten hallintoon<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/> on pidettävä kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana siltä osin kuin siihen sisältyy holdingyhtiön tytäryhtiöilleen tarjoamien <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>hallinto-, kirjanpito- ja tietotekniikkapalvelujen kaltaisia suorituksia, joista on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 kohdan nojalla suoritettava arvonlisävero<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>.</TXT><P>Holdingyhtiön verovelvollisuutta koskevan kysymyksen kannalta ainoa ratkaiseva seikka on siis se, harjoittaako se kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklassa tarkoitettua toimintaa vai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa.</P></NP><?PAGE NO="I-6672"?><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Näin ollen puhtaasta holdingyhtiöstä, jonka toiminta rajoittuu yhtiöiden osakkuuksien hankkimiseen ja omistamiseen sekä sille näiden perusteella syntyvien omistusoikeuksien käyttämiseen, ei voi tulla kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua verovelvollista tavanomaisen tytäryhtiöön kohdistuvan vaikutuksen perusteella. Tämän mukaisesti sillä, ohjaako holdingyhtiö konsernin toimintaa tai onko sillä vaikutusvaltaa sen johtoon, taikka sillä, vaikuttaako se ratkaisevasti yrityksen johtamiseen, ei ole vaikutusta arvioitaessa sitä, onko holdingyhtiö verovelvollinen.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>On siis yhdyttävä <HT TYPE="ITALIC">Cibon</HT> ja <HT TYPE="ITALIC">komission</HT> näkemykseen siltä osin, että ratkaisevaa vähennysoikeutta koskevan kysymyksen kannalta on ero kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan välillä. Vähennysoikeus on näet ainoastaan verovelvollisella, ja verovelvollisuus puolestaan riippuu 4 artiklan 1 kohdan mukaan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun taloudellisen toiminnan harjoittamisesta.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Aluksi on siis tutkittava, harjoittaako Cibo taloudellista toimintaa, jonka perusteella se on verovelvollinen, jolloin sillä on edellytysten täyttyessä oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Kuten komissio perustellusti huomauttaa, yhteisöjen tuomioistuin on käsitellyt tätä kysymystä asiassa Floridienne ja Berginvest antamassaan tuomiossa.</TXT><P>Kyseisen tuomion 17 kohdassa muistutetaan aluksi siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvonlisäverovelvollisena ei pidetä holdingyhtiötä, jonka ainoana tarkoituksena on hankkia osuuksia muista yrityksistä ja joka ei välittömästi tai välillisesti <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>osallistu<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/> näiden yritysten hallintoon muulla tavoin kuin käyttämällä osakkeenomistajan tai yhtiömiehen oikeuksiaan, eikä yhtiöllä siten ole kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan mukaista vähennysoikeutta. Tämä päätelmä perustuu siihen, että pelkkää yhtiöosuuksien hallussapitoa ei ole pidettävä kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin viittaa siinä yhteydessä edellä alaviitteessä 3 mainitussa asiassa C-60/90 antamansa tuomion 17 kohtaan sekä edellä alaviitteessä 3 mainitussa asiassa C-333/91 antamansa tuomion 12 kohtaan.</P></NOTE></P><P>Kuten kyseisen tuomion 18 kohdassa todetaan asiassa Polysar Investments Netherlands annettuun tuomioon viitaten, tilanne on toinen, jos osuuden omistamiseen <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>liittyy suora tai välillinen osallistuminen osakkuusyhtiöiden hallintoon, jolloin hallintoon osallistumisena ei kuitenkaan pidetä niiden oikeuksien käyttämistä, joita osuuksien omistajalla on osakkeenomistajana tai yhtiömiehenä<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>.</P><?PAGE NO="I-6673"?><P>Asiassa Floridienne ja Berginvest annetun tuomion 19 kohdassa esitetyt tavat <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>osallistua<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/> tytäryritysten hallintoon sisältävät esimerkkejä kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklassa tarkoitetuista toiminnoista. Teoriassa <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>osallistumisena<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/> on nimittäin otettava huomioon kaikki kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu taloudellinen toiminta, mikäli se sisältää sellaista toimintaa, josta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan mukaan kannetaan arvonlisäveroa.</P></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Mikäli siis holdingyhtiöllä ei ole pelkästään osuuksia muista yrityksistä, vaan se suorittaa lisäksi vastikkeellisia palveluja tytäryhtiöille — jolloin kyseessä on määritelmän mukaisesti sekaholdingyhtiö — se on velvollinen maksamaan arvonlisäveroa tästä liiketoiminnastaan, koska tällaista toimintaa, toisin kuin osuuksien pelkkää hankkimista ja pelkkää hallussa pitämistä,<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 6 mainittu asia C-60/90, tuomion 13 kohta.</P></NOTE> on pidettävä kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Lopuksi todettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei voi olla esittää tyhjentävästi kaikkia ajateltavissa olevia (taloudellisen) toiminnan muotoja, jotka saattavat periaatteessa kuulua kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan tai 4 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. On pikemminkin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä tutkia, ovatko yhteisöjen tuomioistuimen esittämät perusteet sovellettavissa sen käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvään konkreettiseen tosiseikastoon.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on tästä syystä mielestäni vastattava, että holdingyhtiön ja sen tytäryhtiön välisessä suhteessa on kysymys <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>, mikäli holdingyhtiö harjoittaa omistusoikeuksien käyttämisen lisäksi tytäryhtiönsä puolesta myös kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, joka sisältää sellaista toimintaa, josta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan mukaan kannetaan arvonlisäveroa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Toinen ennakkoratkaisukysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään sitä, kuuluuko osinkojen saanti arvonlisäveron soveltamisalaan ja onko osinkojen saanti siinä tapauksessa verosta vapaata kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan nojalla.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Cibon</HT> kanta on tämän kysymyksen osalta se, että osingot eivät koskaan kuulu kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan, koska riippumatta <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/> niitä ei voida pitää vastikkeena taloudellisesta toiminnasta vaan ne ovat<?PAGE NO="I-6674"?> seurausta pelkästä osakkeiden omistuksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ranskan hallitus</HT> sitä vastoin väittää, että holdingyhtiön saamat osingot kuuluvat arvonlisäveron piiriin silloin kun ne ovat seurausta yrityksen osuuksien hankinnan tarkoittamasta taloudellisesta toiminnasta holdingyhtiön osallistuessa kyseisen yrityksen hallintoon, ja näiden osuuksien hallussapidosta. Lähtökohtaisesti arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvat osingot ovat kuitenkin arvonlisäverosta vapaita kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 kohdan nojalla.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Komissio</HT> katsoo, että osinkojen saantia ei voida pitää vastikkeena holdingyhtiön harjoittamasta taloudellisesta toiminnasta sikäli kuin riittävän suoraa yhteyttä holdingyhtiön toiminnan ja osinkojen saamisen välillä ei ole. Tästä syystä kyseessä ei ole vastike sellaisista palveluista, joita holdingyhtiö suorittaa tytäryhtiöilleen ja joista kannetaan veroa kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan perusteella.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kannanotto</P></TI></TITLE><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Kuten Cibo ja <HT TYPE="ITALIC">komissio</HT> perustellusti toteavat, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan se, että holdingyhtiö saa osinkoja tytäryhtiöltä, jonka hallintoon se <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>osallistuu<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>, voi kuulua kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan vain, jos osinkoja voidaan pitää vastikkeena taloudellisesta toiminnasta, mikä edellyttää sitä, että toiminta ja saatu vastike ovat välittömässä yhteydessä toisiinsa.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tältä osin edellä alaviitteessä 4 mainittu asia C-142/99, tuomion 20 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on jo asiassa Sofitam antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C-333/91, tuomion 13 kohta).</P></NOTE> todennut, että osingot eivät ole vastiketta taloudellisesta toiminnasta, että ne tästä syystä eivät kuulu kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan ja että osinkojen saaminen osuuksista jää siten ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden ulkopuolelle.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ranskan hallituksen</HT> näkemyksen osalta, jonka mukaan silloin, jos osuuksien hankkiminen olisi kuudennen arvonlisäverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, kyseessä olisi välitön yhteys tämän toiminnan ja osinkojen välillä, voidaan vain viitata asiassa Floridienne ja Berginvest annettuun tuomioon.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Kyseisessä tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin esittää kyseisen, edellä alaviitteessä 5 mainitun tuomion 22 kohdassa muutamia osinkojen tunnusmerkkejä. Osinkojen jakaminen esimerkiksi edellyttää yleensä sitä, että jakokelpoista voittoa on syntynyt, ja riippuu näin ollen yrityksen tilikauden tuloksesta. Lisäksi osinko-osuus määritetään omistusosuuden tyypin perusteella.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin todennut, että kun otetaan huomioon se, että osingon määrä tiettyjen ominaispiirteiden vuoksi on osittain<?PAGE NO="I-6675"?> sattumanvarainen ja että osinko-osuus perustuu ainoastaan yhtiöosuuden omistamiseen, <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>osingon ja palvelujen suorittamisen välillä ei ole välitöntä yhteyttä, jota edellytetään, jotta osinko voisi olla vastike kyseisistä palveluista, ja näin on siitä huolimatta, vaikka palvelun suorittaisi osinkoja saava osakkeenomistaja<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia C-142/99, tuomion 23 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on mielestäni vastattava, että tytäryhtiön holdingyhtiölle jakamat osingot jäävät kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska osingot eivät ole vastiketta tavaroiden luovutuksesta tai palvelujen suorituksesta. Näin ollen ne eivät myöskään voi olla verosta vapaita kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdan nojalla.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Kolmas ennakkoratkaisukysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee tapauksen, jossa osinkojen saanti jää kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, vaikutuksia veron vähennysoikeuden kannalta. Kansallinen tuomioistuin esittää tässä yhteydessä kaksi vaihtoehtoa: ensinnäkin vähennysoikeuden poissulkeminen osakkeiden hankintaa koskeviin kuluihin liittyvän veron osalta ja toiseksi vähennyksen hyväksyminen sillä perusteella, että kulut katsotaan <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>yleiskuluiksi<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Cibo viittaa aluksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, josta sen mukaan ilmenee, että osinkojen saanti ei ole peruste vähennysoikeuden syntymiselle mutta ei johda myöskään vähennysoikeuden menettämiseen. Holdingyhtiö, joka <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>osallistuu<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/> tytäryhtiöidensä hallintoon tai johtoon, harjoittaa, taloudellista toimintaa, joten sillä on vähennysoikeus verollisen ja verottoman toiminnan välisen suhdeluvun mukaisesti. Cibo viittaa asiassa BLP Group annettuun tuomioon<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-4/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-983">C-4/94, BLP Group, tuomio <DATE ISO="19950406">6.4.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-983)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja katsoo, että veron vähentäminen on mahdollista verosta vapaita liiketoimia lukuun ottamatta ja että hankittaessa tavaraa taloudellisen toiminnan yhteydessä kulut niiden hankkimisesta kuuluvat <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>yleiskuluihin<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>. Nämä vyörytetään myyntihintaan. Tytäryhtiöiden ostaminen on yrityksille, jotka <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>osallistuvat<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/> tytäryhtiöiden hallintoon tai johtamiseen, ensimmäinen askel kohti tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa yritysten sulauttamista konserniin, joten se on taloudellista toimintaa. Tästä syystä hankintakuluihin liittyvä vero on vähennyskelpoinen.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ranskan hallituksen mukaan kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ei tarvitse vastata, kun otetaan huomioon vastaus, joka sen mielestä olisi annettava toiseen<?PAGE NO="I-6676"?> ennakkoratkaisukysymykseen. Kulut, joita aiheutuu yritykselle, joka <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>osallistuu<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/> tytäryhtiön hallintoon tai johtamiseen, siitä, että se hankkii osuuksia tästä tytäryhtiöstä, liittyvät yrityksen yleiseen toimintaan. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 5 kohdasta ja 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että vähennyskelvottomat osingot voidaan ottaa vain suhdeluvun nimittäjään. Koska osingot ovat välillisessä, pysyvässä ja välttämättömässä yhteydessä yrityksen taloudelliseen toimintaan, kyseessä ei ole myöskään kuudennen arvonlisäverodirektiivin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu liitännäinen liiketoimi, joka voidaan jättää laskelman ulkopuolelle.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ranskan hallitus viittaa tässä yhteydessä asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-306/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3695">C-306/94, Régie dauphinoise, <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE> annettuun tuomioon (Kok. 1996, s. I-3695, 22 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Komissio</HT> pitää puolestaan lähtökohtana sitä, että vähennysoikeutta ei ole osakkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin kuluihin liittyvän veron osalta, koska nämä kulut eivät liity arvonlisäveron piiriin kuuluvaan liiketoimeen. Koska kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artikla ei koske liikevaihtoa, joka saadaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä toiminnasta, jäsenvaltioiden toimivallassa on vahvistaa menettely, jonka mukaan vähennys ei ole mahdollinen. Lopuksi komissio katsoo, että käsite <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>yleiskustannukset<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/> ei kuulu kuudennen arvonlisäverodirektiivin järjestelmään. Ratkaisevaa on pikemminkin se, liittyvätkö kulut yrityksen verolliseen, verosta vapautettuun vai verottomaan toimintaan. Cibon tapauksessa ei ole kuitenkaan selvää, että yritysten osakkuuksien hankkimisesta aiheutuneet kulut sisällytetään palveluihin, joita Cibo tarjoaa tytäryhtiöilleen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kannanotto</P></TI></TITLE><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Osakkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin kuluihin liittyvän veron vähennysoikeuden osalta on aluksi todettava, että kansallisen tuomioistuimen kysymys koskee vain sitä tapausta, että osinkojen saanti jää kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Kyseessä on siis kuudennessa direktiivissä tarkoitettu veroton liiketoiminta.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 2 kohdan mukaan verovelvollinen voi vähentää veron vain siinä tapauksessa, että <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. vastaavasti myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-291/92" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-2775">C-291/92, Armbrecht, tuomio <DATE ISO="19951004">4.10.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-2775, 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Kyseisessä 17 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan siis edellytykset, joiden täyttyessä vähennys voidaan tehdä. Vähennysoikeuden puuttuminen ilmenee tässä yhteydessä vastakohtaispäätelmästä. Vastakohtaispäätelmän perusteella 17 artiklan 2 kohdasta näet seuraa, että vähennysoikeutta ei ole säännöksessä mainitsemattomien liiketoimien eli verosta vapautettujen ja verottomien liiketoimien osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Tämä ilmaisee myös yhteisön lainsäätäjän aikomuksen<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan yhteisöjen tiedote, osa 11/73, s. 18.</P></NOTE> pitää kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä voimassa se, että verottomat liiketoimet jätetään vähennysoikeuden ulkopuolelle jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta<?PAGE NO="I-6677"?> — yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenne ja yksityiskohtaiset soveltamissäännöt— 11 päivänä huhtikuuta annetun toisen neuvoston direktiivin 67/228/ETY<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="071" DATE.PUB="1967" PAGE.FIRST="1303">EYVL 1967, 71, s. 1303</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 11 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Verottomien liiketoimien jättäminen vähennysoikeuden ulkopuolelle vastaa yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteita. Niiden mukaan vähennysoikeuden soveltamisalan on mahdollisimman pitkälle vastattava asianomaisen yrityksen toimialaa.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="165/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="1471">165/86, Intiem, tuomio <DATE ISO="19880308">8.3.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 1471, 14 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Verottomien liiketoimien jättäminen vähennysoikeuden ulkopuolelle sopii siten yhteen järjestelmän kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden syntymiseksi edellytetään aina suoraa ja välitöntä yhteyttä verollisiin liiketoimiin.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-98/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-4177">C-98/98, Midland, tuomio <DATE ISO="20000608">8.6.2000</DATE> (Kok. 2000, s. I-4177, 20 kohta)</REF.DOC.ECR> ja edellä alaviitteessä 15 mainittu asia C-4/94, tuomion 18 kohta ja sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE></TXT><P>Asiassa Midland, joka niin ikään koski yrityksen osakkuuden hankkimisen yhteydessä suoritetuista palveluista aiheutuneita kuluja, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että arvonlisäveron vähentäminen edellyttää, että näiden palvelujen <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>hankintakulut ovat muodostaneet osan verollisten liiketoimien hinnasta<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 20 mainittu asia C-98/98, tuomion 30 kohta.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Cibolle osakkeiden hankinnasta aiheutuneet kulut ovat kuitenkin sen vuoksi, että suora ja välitön yhteys verollisiin liiketoimiin puuttuu, pikemminkin <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>osa verovelvollisen yleiskustannuksia<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>muodostavat osan yrityksen tuotteiden hinnasta<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 20 mainittu asia C-98/98, tuomion 31 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Oikeudellinen tilanne olisi kuitenkin toinen, jos Cibo osoittaisi objektiivisin perustein, että kulut liittyvät vähennykseen oikeuttavan liiketoimen kustannuksiin.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 20 mainittu asia C-98/98, tuomion 32 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen mielestäni vastattava, että osinkojen saanti ei kuulu kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan eikä osakkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin kuluihin liittyviä veroja voida vähentää, koska suora ja välitön yhteys verollisiin liiketoimiin puuttuu, ellei verovelvollinen osoita objektiivisin perustein, että nämä kulut muodostavat osan sellaisten liiketoimien hinnasta, joiden osalta vähennysoikeus on olemassa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6678"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VII</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Holdingyhtiön ja sen tytäryhtiön välisessä suhteessa on kysymys <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>osallistumisesta<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/>, mikäli holdingyhtiö harjoittaa omistusoikeuksien käyttämisen lisäksi tytäryhtiönsä puolesta myös jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, joka sisältää sellaista toimintaa, josta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan mukaan kannetaan arvonlisäveroa.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tytäryhtiön holdingyhtiölle jakamat osingot jäävät kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska osingot eivät ole vastiketta tavaroiden luovutuksesta tai palvelujen suorituksesta. Näin ollen ne eivät myöskään voi olla verosta vapaita kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan nojalla.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Osinkojen saanti ei kuulu kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan eikä osakkeiden hankkimisesta aiheutuneisiin kuluihin liittyviä veroja voida vähentää, koska suora ja välitön yhteys verollisiin liiketoimiin puuttuu, ellei verovelvollinen osoita objektiivisin perustein, että nämä kulut muodostavat osan sellaisten liiketoimien hinnasta, joiden osalta vähennysoikeus on olemassa.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>