<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2002FIA.0300240301.case.xml"><NO.CASE>C-107/00</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62000C0107</NO.CELEX><NO.SEQ>0007.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>2405</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>2416</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>12</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES LÉGER'N RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-107/00</LEFT><RIGHT>INSALACA</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Philippe Léger</HT></P><P><DATE ISO="20011025">25 päivänä lokakuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tämä Tribunal du travail de Monsin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee asetuksen N:o 1408/71<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajantasaistettuna <DATE ISO="19830602">2.6.1983</DATE> annetulla neuvoston asetuksella N:o 2001/83 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="230" DATE.PUB="1983" PAGE.FIRST="6">EYVL. L 230, s. 6</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin jälkimmäinen asetus on muutettuna <DATE ISO="19920430">30.4.1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella N:o 1248/92 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="136" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="7">EYVL L 136, s. 7</REF.DOC.OJ>; jäljempänä asetus).</P></NOTE> ja erityisesti sen 46 a ja 46 b artiklan — jotka koskevat vanhuusetuuksien tai jälkeenjääneiden etuuksien pienentämistä koskevia säännöksiä ja näihin etuuksiin sovellettavia päällekkäisyyden estäviä sääntöjä — tulkintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Caterina Insalaca ja Office national des pensions<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäljempänä ONP tai vastaaja.</P></NOTE> ja joka koskee yhtäältä belgialaisten vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen sekä toisaalta sellaisen italialaisen jälkeenjääneen eläkkeen summan enimmäismäärän laskemista, jota kantaja voi jälkeenjäävänä puolisona vaatia.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Tosiseikat ja pääasian käsittelyn vaiheet</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Insalaca teki <DATE ISO="19971028">28.10.1997</DATE> ONP:lle hakemuksen jälkeenjääneen eläkkeen ja vanhuuseläkkeen saamiseksi Belgian palkattujen työntekijöiden järjestelmästä. Hän oli ollut leski vuodesta 1981 lähtien, ja hän sai tuosta ajankohdasta alkaen myös Italian maksamaa jälkeenjääneen eläkettä.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Vastaaja myönsi kantajalle <DATE ISO="19980317">17.3.1998</DATE> tekemällään päätöksellä <DATE ISO="19981201">1.12.1998</DATE> alkaen vanhuuseläkkeen, jonka määrä oli <FT TYPE="NUMBER">248751</FT> Belgian frangia (BEF) vuodessa.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>ONP vahvisti <DATE ISO="19980702">2.7.1998</DATE> Insalacalla olevan oikeus saada jälkeenjääneen eläkettä, jonka määrä oli pienempi kuin kantaja oli odottanut. Hän ei hyväksy suoritettua laskentaa ja nosti kanteen tätä hallintopäätöstä vastaan Tribunal du travail de Monsissa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-2406"?><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Laskettaessa vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen enimmäismäärää ONP otti huomioon <DATE ISO="19671221">21.12.1967</DATE> annetun kuninkaan päätöksen<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Palkattujen työntekijöiden vanhuuseläkettä ja jälkeenjääneiden eläkettä koskevan järjestelmän yleisistä säännöistä annettu kuninkaan päätös <HT TYPE="ITALIC">(Moniteur beige,</HT> <DATE ISO="19680116">16.1.1968</DATE>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19970709">9.7.1997</DATE> annetulla kuninkaan päätöksellä <HT TYPE="ITALIC">(Moniteur belge,</HT> <DATE ISO="19970809">9.8.1997</DATE>; jäljempänä kuninkaan päätös)</P></NOTE> 52 § :n 1 momentissa ja asetuksen 46 c artiklassa olevat päällekkäisyyden estävät säännöt. Insalacan jälkeenjääneen eläkkeen pienentäminen johtuu tästä laskentatavasta.</TXT></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Kantaja katsoo, että kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentti, sellaisena kuin sitä on sovellettu, on vastoin asetuksen 46 a ja 46 b artiklaa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Asiaa koskevat oikeussäännöt</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Yhteisön lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa ilmaistaan seuraavanlainen periaate:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa muiden sosiaaliturvaetuuksien ollessa päällekkäisiä tai muun tulon vuoksi, vaikka tällaiset etuudet saavutettiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai tällainen tulo ansaittiin toisen jäsenvaltion alueella.<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 artiklassa annetaan etuuksia myönnettäessä sovellettavat säännöt.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vaaditut edellytykset etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi ovat täyttyneet— —, sovelletaan seuraavia sääntöjä:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>toimivaltainen laitos laskee sille kuuluvan etuuden määrän:</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>yhtäältä ainoastaan sen soveltaman lainsäädännön säännösten mukaan;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-2407"?><ITEM><NP><NO.P>ii)</NO.P><TXT>toisaalta soveltaen 2 kohdan säännöksiä;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>— —.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Jos jäsenvaltion lainsäädännön vaatimat edellytykset oikeudesta etuuksiin eivät täyty, ellei oteta huomioon 45 artiklan ja/tai 40 artiklan 3 kohdan säännöksiä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>toimivaltainen laitos laskee sen etuuden teoreettisen määrän, jota kysymyksessä oleva henkilö voisi hakea, jos kaikki vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on, olisivat täyttyneet kyseisessä jäsenvaltiossa ja sen soveltaman lainsäädännön mukaan etuuden myöntämispäivänä. Jos tämän lainsäädännön mukaan etuuden määrä on riippumaton täyttyneiden vakuutuskausien kestosta, määrää pidetään tässä a alakohdassa tarkoitettuna teoreettisena määränä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>toimivaltainen laitos määrää sen jälkeen etuuden todellisen määrän a alakohdassa tarkoitetun teoreettisen määrän perusteella ja tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan ennen riskin toteutumista täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien keston suhteessa niiden vakuutus- tai asumiskausien kokonaispituuteen, jotka ovat täyttyneet kaikissa kyseessä olevissa jäsenvaltioissa ennen riskin toteutumista.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus 1 ja 2 kohdan säännösten mukaan laskettuun korkeimpaan määrään kunkin jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta tämän rajoittamatta niiden pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamista, joista säädetään etuuden myöntävässä lainsäädännössä.</P><P>Jos edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan, vertailu tehdään soveltamisen jälkeenjäävien määrien kesken.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-2408"?><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 a artiklassa on työkyvyttömyyden, vanhuuden tai jälkeenjääneisyyden perusteella jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevat yleiset säännökset.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 a artiklan 1 kohdassa määritellään samanlaisten etuuksien päällekkäisyys seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>— — samanlaisten etuuksien päällekkäisyydellä tarkoitetaan: kaikkien sellaisten työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksien päällekkäisyyttä, jotka on laskettu tai myönnetty saman henkilön osalta täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien perusteella.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 a artiklan 2 kohdassa määritellään erilaisten etuuksien päällekkäisyys seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>— — erilaisten etuuksien päällekkäisyydellä tarkoitetaan kaikkien sellaisten etuuksien päällekkäisyyttä, joiden ei voida katsoa olevan 1 kohdan mukaan samanlaisia.<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 a artiklan 3 kohdassa täsmennetään sellaisten pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamiseen, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneen etuuden ollessa päällekkäinen samanlaisen etuuden tai erilaisen etuuden kanssa, sovellettavat säännöt seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Seuraavia sääntöjä sovelletaan sellaisten pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamiseen, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneen etuuden ollessa päällekkäinen samanlaisen etuuden, erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Etuudet, jotka on ansaittu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai toisessa jäsenvaltiossa ansaittu muu tulo otetaan huomioon vain, jos ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään ulkomailla ansaittujen etuuksien tai tulon huomioonottamisesta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>huomioon otetaan toisesta jäsenvaltiosta myönnettävien etuuksien määrä ennen verojen, sosiaaliturvamaksujen ja muiden henkilökohtaisten pidätysten vähentämistä;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-2409"?><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>huomioon ei oteta niiden toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ansaittujen etuuksien määrää, jotka on myönnetty vapaaehtoisen vakuutuksen tai jatkuvan valinnaisen vakuutuksen perusteella;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>jos pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön nojalla siksi, että se, jonka etua asia koskee, saa samanlaisia tai erilaisia etuuksia toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan tai muiden jäsenvaltioiden alueella ansaittua muuta tuloa, ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettavaa etuutta voidaan alentaa vain muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan maksettavien etuuksien tai niiden alueella ansaitun tulon määrällä.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 b artiklassa on seuraavat erityissäännökset, joita sovelletaan samanlaisten etuuksien ollessa päällekkäisiä kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista, ei sovelleta etuuteen, joka on laskettu 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.</TXT></NP><P>— — <QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Belgian lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentissa sallitaan tiettyyn enimmäismäärään asti vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen päällekkäisyys.</TXT><P>Toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella myönnetyt jälkeenjääneen eläkkeet otetaan huomioon laskettaessa vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen enimmäismäärää.</P></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentissa kuvataan päällekkäisyyden estävä menetelmä.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Tämän momentin ensimmäinen kohta koskee tilannetta, jossa <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>jälkeenjäänyt puoliso voi vaatia yhtäältä palkattujen työntekijöiden eläkejärjestelmän nojalla<?PAGE NO="I-2410"?> jälkeenjääneen eläkettä ja toisaalta <HT TYPE="ITALIC">yhtä tai useampaa vanhuuseläkettä</HT> — —, [ja] jälkeenjääneen eläke saa olla yhdessä mainittujen vanhuuseläkkeiden kanssa enintään 110 prosenttia siitä jälkeenjääneen eläkkeestä, jota jälkeenjäänyt puoliso olisi saanut täysien palvelusvuosien perusteella.<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Tämän saman momentin toinen kohta koskee sellaista tilannetta, jossa <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>1 kohdassa tarkoitettu jälkeenjäänyt puoliso voi myös vaatia <HT TYPE="ITALIC">yhtä tai useampaa jälkeenjääneen eläkettä</HT><QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Siinä otetaan käyttöön monimutkainen sääntö, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>jälkeenjääneen eläke saa olla enintään 110 prosentin siitä jälkeenjääneen eläkkeestä, jota saadaan täysien palvelusvuosien perusteella, ja sen summan välinen erotus, joka vastaa vanhuuseläkkeiden — — ja palkatun työntekijän täysiin palvelusvuosiin perustuvaa jälkeenjääneen eläkkeen määriä, kerrottuna sillä osamäärällä tai niillä osamäärillä, jotka ilmaisevat muiden eläkejärjestelmien, itsenäisten ammatinharjoittajien eläkejärjestelmää lukuun ottamatta, mukaisten jälkeenjääneen eläkkeiden määrää<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymykset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Koska Tribunal du travail de Mons katsoi, että pääasian ratkaisu edellyttää yhteisön oikeuden tulkintaa, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Onko kansallinen oikeussääntö, jossa säännellään jälkeenjääneen eläkkeen laskentatapaa ja jonka mukaan vanhuuseläkkeen—jälkeenjääneen eläkkeen päällekkäisyyden enimmäismäärää rajoitetaan, jos jälkeenjäänyt puoliso voi vaatia jälkeenjääneen eläkettä toisesta jäsenvaltiosta, <DATE ISO="19710614">14.6.1971</DATE> annetun asetuksen N:o 1408/71 46 a ja 46 b artiklassa tarkoitettu etuuksien pienentämistä koskeva säännös?</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko 46 a ja 46 b artiklaa tulkittava siten, että niissä sallitaan vai ei sallita päällekkäisyyslauseketta soveltavan kansallisen laitoksen ottavan huomioon toisen jäsenvaltion järjestelmästä myönnetyn jälkeenjääneiden eläkkeen ja pienentävän kansallisen lainsäädännön mukaista vanhuuseläkkeen—jälkeenjääneen eläkkeen päällekkäisyyden enimmäismäärää ? <QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Esillä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä esiintyvä kysymys koskee sitä, onko sellainen päällekkäisyyden estävä kansallinen sääntö, jonka tarkoituksena on pienentää vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen päällekkäisyyden enimmäismäärää sillä perusteella, että jälkeenjääneelle puolisolle on myönnetty toisen<?PAGE NO="I-2411"?> jäsenvaltion järjestelmästä jälkeenjääneen eläke, asetuksen 46 a ja 46 b artiklassa tarkoitettu pienentämistä koskeva säännös, ja jos näin on, sallitaanko 46 a ja 46 b artiklassa, että kun otetaan huomioon toisen jäsenvaltion järjestelmästä myönnetty etuus, tämän vaikutuksesta niiden etuuksien enimmäismäärä pienenee, joihin hakijalla on oikeus jäsenvaltiossa, jossa hakija on toiminut palkattuna työntekijänä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Oikeudellinen arviointi</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Pienentämistä koskevan säännöksen luonnehdinta (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennen kaikkea, onko kansallinen oikeussääntö, jonka mukaan vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen päällekkäisyyden enimmäismäärää rajoitetaan sillä perusteella, että jälkeenjäänyt puoliso saa jälkeenjääneen eläkettä toisesta jäsenvaltiosta, asetuksessa tarkoitettu etuuksien pienentämistä koskeva säännös.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on määritelty pienentämistä koskevan säännöksen käsite.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Asiassa C-143/97, Conti, annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>kansallinen oikeussääntö on luokiteltava pienentämistä koskevaksi säännökseksi, jos siinä säädetty laskentatapa vaikuttaa siten, että eläkkeen määrä, jota se, jonka etua asia koskee, voi vaatia, pienenee sillä perusteella, että hän saa jotakin etuutta toisesta jäsenvaltiosta<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-143/97" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-6365">C-143/97, Conti, tuomio <DATE ISO="19981022">22.10.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-6365, 25 kolua)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-442/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-8093">C-442/97, Van Coile, tuomio <DATE ISO="19991118">18.11.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-8093, 25 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-161/98" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-8195">C-161/98, Platbrood, tuomio <DATE ISO="19991118">18.11.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-8195, 25 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tämän määritelmän sanamuodon mukaan pienentämistä koskevan säännöksen määritelmä sisältää meitä kiinnostavilta osin kaksi pääasiallista edellytystä.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ensimmäinen edellytys koskee jäsenvaltion ulkopuolista seikkaa. Asianomaisen saamien etuuksien on kuuluttava kahden tai useamman jäsenvaltion oikeusjärjestelmän piiriin.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Toinen edellytys koskee kansallisen laskentasäännön tarkoitusta. Tämän säännön pääasiallisena seurauksena on oltava eläkkeensaajalle myönnetyn eläkkeen määrän pieneneminen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-2412"?><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ensimmäisen edellytyksen osalta totean, että kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentti aiheuttaa tulkintavaikeuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tässä säännöksessä on kaksi kohtaa. Sen 1 kohtaa sovelletaan, kun eläkkeensaajalla on oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen ja useampaan vanhuuseläkkeeseen. Sen 2 kohta koskee tilannetta, jossa asianomaisella on oikeus useampaan jälkeenjääneen eläkkeeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Totean niiden seikkojen perusteella, joita asiakirjoista käy ilmi, että vastaaja soveltaa Insalacaan tämän säännöksen 2 kohtaa sen 1 kohdan asemasta. Vastaaja perustelee tätä sillä, että Insalaca saa kahta jälkeenjääneen eläkettä, joiden vuoksi on sovellettava kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Tässä säännöksessä ei kuitenkaan sanota nimenomaisesti, että sen tarkoituksena on, että sitä sovelletaan luonteeltaan ulkoisiin etuuksiin eli toisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmän perusteella maksettuihin etuuksiin. Se, ettei säännöksen sanamuoto ole tältä osin selvä, on voinut aiheuttaa sen, että asianosaiset tulkitsevat säännöstä eri tavoin.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Komissio vastusti aluksi kantajan kannattamaa tulkintaa. Komissio katsoi, ettei kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 2 kohtaa sovelleta luonteeltaan ulkoisiin etuuksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Kantaja puolestaan katsoi, että tätä säännöstä sovelletaan erotuksetta ulkoisiin ja luonteeltaan sisäisiin etuuksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Komissio muutti kantaansa suullisessa käsittelyssä ja omaksui lopulta kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin laajan tulkinnan.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittäneellä tuomioistuimella ei liene epäilyksiä kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentista omaksuttavan tulkinnan osalta. Se ei missään vaiheessa vastusta sitä, että vastaaja on ottanut huomioon luonteeltaan ulkoisen eläkkeen eli italialaisen jälkeenjääneen eläkkeen laskettaessa sallittua enimmäismäärää.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva päätös, s. 4.</P></NOTE> Se katsoo, että vastaaja on perustellusti soveltanut mainitun säännöksen 2 kohtaa eikä 1 kohtaa.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>On muistutettava siitä, että yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita<?PAGE NO="I-2413"?> kansallista oikeutta ja että on kansallisen tuomioistuimen asia yksin määrittää kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten täsmällinen ulottuvuus.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-132/91+C-138/91+C-139/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-6577">C-132/91, C-138/91 ja C-139/91, Katsikas ym., tuomio <DATE ISO="19921216">16.12.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-6577, 39 kohta; Kok. En. XIII, s. 225)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-343/96" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-579">C-343/96, Dilexport, tuomio <DATE ISO="19990209">9.2.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-579, 51 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Jos, kuten kansallinen tuomioistuin katsoo, vastaajalla oli oikeus ottaa italialainen jälkeenjääneen etuus huomioon laskettaessa kantajalle myönnettävää enimmäismäärää ja jos se siten oli tulkinnut kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 2 kohtaa oikein, on todettava, että jäsenvaltion ulkopuolinen edellytys täyttyy hyvinkin.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Toisen edellytyksen osalta muistutan, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä omaksuttu pienentämistä koskevan säännöksen käsitteen määritelmä on yksiselitteinen: päällekkäisyyden estävä kansallinen oikeussääntö, jonka johdosta niiden etuuksien määrä, joihin hakijalla on oikeus, pienenee, on pienentämistä koskeva säännös.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. em. asia Conti, tuomion 25 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee myös erittäin selvästi, että kansallinen tuomioistuin myöntää, että kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 2 kohtaan sisältyvän laskentasäännön soveltaminen on epäedullista kantajalle. Arvioituaan mainittua kansallista säännöstä kansallinen tuomioistuin tekee päätelmän, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>matemaattisesti tarkasteltuna 2 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä on alempi kuin 1 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva päätös, s. 4.</P></NOTE> Vaikuttaa toisin sanoen siltä, että kysymyksestään huolimatta kansallinen tuomioistuin ei epäile päällekkäisyyden estävän kansallisen säännön luonnehtimista pienentämistä koskevaksi säännökseksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Totean samansuuntaisesti, ettei esillä olevan asian asianosaisista kukaan kiistä kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 2 kohdan vaikutuksia. Kaikki ovat yhtä mieltä myöntäessään, että tätä säännöstä sovellettaessa etuudensaajalle myönnettyjen etuuksien määrä pienenee.</TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on näin ollen vastattava, että kansallinen oikeussääntö, jossa säännellään jälkeenjääneen eläkkeen laskentatapaa ja jonka mukaan vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen enimmäismäärää rajoitetaan, jos jälkeenjäänyt puoliso voi vaatia jälkeenjääneen eläkettä toisesta jäsenvaltiosta, on asetuksessa tarkoitettu etuuksien pienentämistä koskeva säännös.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-2414"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen päällekkäisyyden enimmäismäärän pienentäminen sen vuoksi, että toisen jäsenvaltion järjestelmästä on myönnetty jälkeenjääneen eläke (toinen ennakkoratkaisukysymys)</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kun kansallinen sääntö on asetuksessa tarkoitettu pienentämistä koskeva säännös, ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy toisella ennakkoratkaisukysymyksellään ennen kaikkea, voiko asuinjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella myönnetyn jälkeenjääneiden eläkkeen ja pienentää sen vanhuuseläkkeen ja sen jälkeenjääneen eläkkeen enimmäismäärää, joihin hakijalla on oikeus.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Muistutan, että asetuksen tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden alueella vapaasti liikkuvien työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien suojaaminen.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä tavoite ilmenee nimenomaisesti asetuksen ensimmäisestä perustelukappaleesta, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>kansallisten sosiaahturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat osa henkilöiden vapaan liikkuvuuden Eeriaatetta, ja niillä on tämän vuoksi myötävaikutettava eidän elämäntasonsa ja työolojensa parantumiseen<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa ilmaistaan periaate, jonka mukaan pienentämistä koskeviin säännöksiin voidaan vedota etuudensaajaa vastaan, vaikka kyseessä olisikin toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella saadut etuudet. Asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaan tästä periaatteesta voidaan kuitenkin poiketa.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Asetuksen 46 b artiklan 1 kohta on poikkeus asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa asetetusta periaatteesta. Siinä säädetään, että pienentämistä koskevia säännöksiä ei sovelleta etuuteen, joka on laskettu 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Muistutan siitä, että asetuksen 46 b artiklaa sovelletaan samanlaisiin etuuksiin. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sosiaaliturvaetuuksia on pidettävä samanlaisina silloin, kun niiden päämäärä ja tarkoitus sekä laskentaperusteet ja myöntämisedellytykset ovat samanlaisia.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="238/81" YEAR="1983" PAGE.ECR="1385">238/81, Van der Bunt-Craig, tuomio <DATE ISO="19830505">5.5.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 1385, 13 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="171/82" YEAR="1983" PAGE.ECR="2157">171/82, Valentini, tuomio <DATE ISO="19830705">5.7.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 2157, 13 kohta; Kok. Ep. VII, s. 185)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-325/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-939">C-325/93, Del Grosso, tuomio <DATE ISO="19950406">6.4.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-939, 24 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-98/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-2559">C-98/94, Schmidt, tuomio <DATE ISO="19950811">11.8.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-2559, 24 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-366/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-583">C-366/96, Cordelle, tuomio <DATE ISO="19980212">12.2.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-583, 19 kohta)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="197/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="3855">197/85, Stefanutti, tuomio <DATE ISO="19871006">6.10.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 3855, 12 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Asetuksen 46 artiklan 2 kohta koskee suhteutettujen etuuksien myöntämistä.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä mainitun asian Del Grosso yhteydessä esittämänsä ratkaisuehdotuksen 9 kohdassa julkisasiamies Van Gerven toteaa, että <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>itsenäisellä etuudella<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> on katsottava tarkoitettavan etuutta, joka on laskettu asetuksen 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eli etuutta, jonka määrä vastaa toimivaltaisen laitoksen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan huomioon otettavien vakuutus- tai asuinkausien kokonaiskestoa ottamatta huomioon muissa jäsenvaltioissa, joiden järjestelmään asianomainen on kuulunut, täyttyneitä kausia. Voin todeta vastakohtaispäätelmänä, että <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>suhteutetulla etuudella<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> on katsottava tarkoitettavan asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettua etuutta eli etuutta, jonka määrä vastaa kaikkien niiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, joiden alainen asianomainen on ollut, huomioon otettavien vakuutus- tai asuinkausien kokonaiskestoa.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-2415"?><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Esillä olevassa asiassa belgialainen ja italialainen jälkeenjääneen etuus ovat samanlaisia, ja ne lasketaan asetuksen 46 artiklan 2 kohdan perusteella. Näin ollen ne kuuluvat asetuksen 46 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen piiriin. Niihin ei voida soveltaa kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista pienentämistä koskevaa kansallista säännöstä.</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Totean, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on myös selvää, että jos yhden ainoan kansallisen lainsäädännön soveltaminen osoittautuu etuudensaajalle epäedullisemmaksi kuin asetuksen 46 artiklan mukaisen järjestelmän soveltaminen, kyseisen artiklan säännöksiä on sovellettava.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="116/80+117/80+119/80—121/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="1737">116/80, 117/80, 119/80—121/80, Celestre ym., tuomio <DATE ISO="19810702">2.7.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 1737, 15 kohta)</REF.DOC.ECR>; cm. asia Van der Bunt-Craig, tuomion 15 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="128/88" YEAR="1989" PAGE.ECR="923">128/88, Di Felice, tuomio <DATE ISO="19890418">18.4.1989</DATE> (Kok. 1989, s. 923, 9 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-5/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-879">C-5/91, Di Prinzio, tuomio <DATE ISO="19920218">18.2.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-879, 16 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-31/92" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-4543">C-31/92, Larsy, tuomio <DATE ISO="19930802">2.8.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-4543, 12 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Etuuksien määrä lasketaan kolmessa vaiheessa. Toimivaltainen laitos laskee ensiksi <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>itsenäisen<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> etuuden asetuksen 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti. Toiseksi se laskee 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan perusteella <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>suhteutetun<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> etuuden tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti. Toimivaltainen laitos vertaa kolmanneksi 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti itsenäistä etuutta ja suhteutettua etuutta toisiinsa ja valitsee näistä kahdesta etuudesta suuremman.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Di Prinzio, tuomion 19 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Toimivaltaisen laitoksen on näin ollen verrattava toisiinsa etuuksia, joita olisi maksettava yksinomaan kansallisen lainsäädännön, päällekkäisyyden estävät säännöt mukaan luettuina, perusteella, ja etuuksia, joita olisi maksettava asetuksen 46 artiklan perusteella, ja annettava siirtotyöläiselle se etuus, jonka määrä on suurempi.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Edellä olevan perusteella on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan jälkeenjääneen eläkkeen määrää on pienennettävä, kun asianomainen henkilö saa toisesta jäsenvaltiosta jälkeenjääneen eläkettä, on asetuksen 46 a ja 46 b artiklan vastainen, koska tämän lainsäädännön soveltaminen on epäedullisempi kuin asetuksen 46 a ja 46 b artiklan soveltaminen.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-2416"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen seikkojen perusteella esitän, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi Tribunal du travail de Monsin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kansallinen oikeussääntö, jossa säännellään jälkeenjääneen eläkkeen laskentatapaa ja jonka mukaan vanhuuseläkkeen ja jälkeenjääneen eläkkeen enimmäismäärää rajoitetaan, jos jälkeenjäänyt puoliso voi vaatia jälkeenjääneen eläkettä toisesta jäsenvaltiosta, on sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä <DATE ISO="19710614">14 päivänä kesäkuuta 1971</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajantasaistettuna <DATE ISO="19830602">2.6.1983</DATE> annetulla neuvoston asetuksella N:o 2001/83, sellaisena kuin jälkimmäinen asetus on muutettuna <DATE ISO="19920430">30.4.1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella N:o 1248/92, 46 a ja 46 b artiklassa tarkoitettu etuuksien pienentämistä koskeva säännös.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Päällekkäisyyden estävän, sellaisen kansallisen säännön soveltaminen, jonka mukaan jälkeenjääneen eläkkeen määrää on pienennettävä, kun asianomainen henkilö saa jälkeenjääneen eläkettä toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, on asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajantasaistettuna asetuksella N:o 2001/83, sellaisena kuin jälkimmäinen asetus on muutettuna asetuksella N:o 1248/92, 46 a ja 46 b artiklan vastainen, jos tämän lainsäädännön soveltaminen on epäedullisempi kuin mainitun asetuksen 46 a ja 46 b artiklan soveltaminen.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>